The Project Gutenberg eBook, Kyökissä, by Roderich Benedix, Translated by
Tyko Hagman
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kyökissä
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Author: Roderich Benedix
Release Date: February 17, 2012 [eBook #38908]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYöKISSä***
E-text prepared by Tapio Riikonen
KYÖKISSÄ
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
RODERICH BENEDIX
Mukaillut Tyko Hagman
Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o kustannuksella.
Kuopiossa,
Kuopion Uudessa Kirjapainossa,
1896.
JÄSENET:
Alfons, lakeija |
Kristiina, keittäjä |
Rosamunda, kamarineiti |
Grönlund, kuski | Eräässä rikkaassa talossa.
Juho, tallirenki |
Hanna, kyökkipiika |
Antti.
Maija-Liisa, maitokuski.
Sanomalehtipoikia.
(Tapaus on Helsingissä tämän vuosisadan tällä vuosikymmenellä.)
Näyttämö: Kyökki. Peräovi. Oikealla ja vasemmalla ovi. Vasemmalla
rautatakka eli hella. Tulisijalla kattila, jossa on kiehuvaa vettä.
Pöytiä, tuolia. Keitto-astioita seinillä.
1:nen kohtaus.
Hanna. Juho.
HANNA (häärää takan edessä kahvipannun kanssa, hyräilee itsekseen
jotakin laulusäveltä.)
JUHO (astuu peräovesta sisään). Brrr, kuinka siellä on kylmä. Onko
sulla kahvi valmiina, Hanna?
HANNA. Niinkö sinä sanoit "hyvää päivää?"
JUHO (hennosti). Se sanotaan sitten, Hannaseni. Kun on näin kylmä, ei
voi kunnollisesti tehdä hyvää päivääkään.
HANNA (on kaatanut kuppiin kahvia ja tuopi Juholle). Tuoss' on
kahvitratti!
JUHO (juopi halukkaasti). Oivallista sentään saada kahvia näin joka
aamu. Moista ei ennen pistoovattu maalla ollessani. Helsingin isännät
ovat kuitenkin Helsingin isäntiä.
HANNA (muikeasti.) Voi noita miehiä!
JUHO. No, mikä nyt on?
HANNA. Niin -- mikä on! Et ole tietävinäsikään miten olit ennen hento
ja lempeä täynnä. Silloin et olisi ensiksi kysynyt kahvia. Silloin olit
lemmekäs kuin rakastajat teaterissa! Mutta nyt, kun kerta olen luvannut
ruveta vaimoksesi, nyt on lempi ja hempeys loppunut. Mitäs tästä tulee,
kun kerran miehenäni olet?
JUHO (asettaa juotuaan kupin pöydälle). Ah, kuinka tämä lämmittää; nyt
on oikein hyvä olla. -- Hanna tyttöseni, älä puhu joutavia nyt! Katsos,
kun varhain aamusella täytyy syöttää hevoset, puhdistaa vaunut, survoa
silppuja, kantaa vettä, niin rupee partaakin palelemaan, ja sekä ruumis
että sielu käypi kauhean kylmäksi, -- vasta kahvikuppi jälleen kaikki
jäntereet sulattaa ja mies tulee entiselleen. No, kas niin, nyt olen
entiselläni, ja nyt hyvää huomenta muiskuineen päivineen!
HANNA (ivallisesti). Vai todellakin!
JUHO. Tule, käpyseni, suudeltavakseni!
HANNA (kieltäytyen), Ole huoleti!
JUHO. Älä ole tyhmä nyt, tyttöseni.
HANNA. Ole panematta parastasi! -- Tahdotko kupillisen kahvia vielä?
JUHO. Tahdon, mutta myöskin muiskun.
HANNA. Jos olisit tahtonut sitä ennen kahvia, niin olisit saanut; --
perästäpäin ei anneta.
JUHO. No, mutta Hanna! Tämä on varsin arveluttavaa.
HANNA. Mikä?
JUHO. Sinä olet konstikas.
HANNA. Kuinka niin? (kaataa hänelle pannusta kahvia kuppiin, jota hän
pitää kädessään.)
JUHO. Nyt, kun vielä olemme kihloissa, on se tavallaan hupaistakin;
torataan ja kiukutaan tuon tuostakin hieman, ja sitte maistaa sovinto
sitä makeammalta. Mutta kun kerran olemme mies ja vaimo -- --
HANNA. No, mitä sitten?
JUHO. Hm, hm, näet, jos olisin miehesi, niin en enää oikein kärsisi
muikeuttasi!
HANNA. Hoo? Vai niin! Siinäpä oivallinen lohdutus mulle
tulevaisuudeksi! Varmaankin aprikoitset nyt vaan miten silloin voisit
minua paraiten kurittaa.
JUHO (nauraen). No, no, mikä nyt pistääkin päähäsi? Täytyyhän sitä
ajatella tulevaisuuttakin! No, annappas suudelma nyt!
HANNA. Nyt en ensinkään anna! Jos et vastaisuudessa ai'o kärsiä
muikeuttani, niin täytyy mun sitä nauttia, kun en vielä ole vaimonasi!
JUHO. Anna muisku!
HANNA. En!
JUHO. Älä ole joutava!
HANNA. Tän' aamuna ei!
JUHO. Ajattelenhan aina ihan hyvää vaan, kun tuolla lailla kuvailen
tulevaisuuttamme.
HANNA. Hoo-o!
JUHO. Katsos, Hanna, tiedäthän että olen harras hevosmies. Kun saamme
kokoon kolmen tai neljän hevosen hinnan, ostetaan hevoset heti. -- Ja
koko Helsinki on ajava entisen Talli-Jussin hevosilla. Ajurin virka
tässä kaupungissa kannattaa, sen tiedän. Sillä olenhan ollut ajurin
renki, ennenkuin tähän taloon tulin. Ja näppärä isvossikka kyllä
paikkansa pitää. Mitäs sitten isvossikan isäntä. Neljä hevosta meillä
olla pitää. Issikkarenki otetaan tietysti ja aika kunnollinen. Moisia
poikia saa maalta. Ja Jussi itse pitää vaunut, joissa kuljettaa
köyhempiä herroja, jotka tahtovat näyttää keikareilta. Ja kun iltasin
tulen kotia, on Hannalla lämpimiä perunoita ja ehkäpä vähän "kylmästä
tultuakin" pistovasta. Ah, Hanna, se tulee maistamaan. Täällä ovat
kyllä ruuat ja juomat hyvät, vielä paremmatkin kuin mitä meillä tulee
olemaan; mutta toista on toki pistää jalkansa oman pöydän alle. Täällä
täytyy käydä ja juosta ihan kuin herran mieli tekee; melkein on kuin
krapu kattilassa.
HANNA. Min, Juho. Kumpahan oltais niin pitkällä! Piikaparan oloa ei
myöskään kukaan kadehdi. Sillä piika on aina piika. Juosta saa hän
aamusta iltaan, kuulla kiukkuista puhetta ja nähdä nurjia kasvoja, jos
ei kaikki käy niinkuin herran sisaren, tuon muka armollisen fröökynän
mieli on.
JUHO. No, no, Hannaseni, älä ole milläsikään. Jos tänä talvena satelisi
juomarahoja vähän runsaammalta, niin olemme jo hiukan edempänä. Kolmen,
neljän vuoden päästä voimme aloittaa, vaikkapa aluksi yhdelläkin
hevosella vaan. "Alku aina hankala, loppu työn kaunistaa", sanoo
sananlasku. Ja kun sitte muistelemme kuinka vaivaloista meillä
ensi-aluksi oli, niin sitä hupaisempi sitte, kun kaikkea kyllin on.
HANNA. Koska noin puhut, kuulen sinua oikein mielelläni, Juho poikani!
JUHO. Todellakin? No, sitte annat myöskin muiskun, jonka olet mulle
velkaa.
HANNA. Oikeastaan ei mun pitäisi --
JUHO. Pian, Hanna, ennenkun kukaan tulee!
HANNA. Jos tahdot luvata --
JUHO (ottaa häntä kädestä). Ah, Hannaseni, älä mutkistele niin kauan --
meillä ei ole siihen aikaa, niinkuin muilla ihmisillä --, no, tänne
huules! (aikoo häntä suudella.)
(Näyttämön takana soitetaan.)
HANNA (irtautuu Juhosta). Kuule, sinua soitetaan!
JUHO. Pian, pian, suukkonen! --
HANNA. Herra sinua soittaa; saat nuhteita, jos et heti mene!
JUHO. Mutta pikimmältämme -- -- --!
HANNA. Myöhästyt, myöhästyt -- mene!
JUHO. No, mutta anna, anna!
HANNA. Toiste kun paremmin sopii! Joudu, joudu, Juho!
JUHO. Saakelin renkitoimet! Ei edes sen verran ole itsensä herra, että
saisi rauhassa suudella tyttöään!
(Lujaa soittoa näyttämön takana.)
JUHO. Tuossa paikassa tulen!
(Poistuu peräovesta).
HANNA (yksin). Ah, poikaseni, saat oppia aikanasi että ensiksi on
vaimosi vuoro ja sitte kahvin. Ai'ot ruveta laulamaan toista virttä,
kun kerta olet miehenäni; mutta luulenpa että minäkin osaan samaa
nuottia, poikaseni.
(Menee takalle ja kaataa pannusta kahvia pieneen
kahvipannuun, jonka asettaa kahvikantimelle ynnä
kupin ja kerma-astian.)
2:nen kohtaus.
Hanna. Alfons.
ALFONS (hennosti, murtaa teeskenteleväisesti hieman ruotsiksi). Hyvää
huomenta, Hanna kulta!
HANNA (lyhyesti). Jumal' antakoon!
(Asettaa kahvikantimen pöydälle.)
ALFONS. Niin lyhyestikö Hanna tervehtää? Enkö saa mitään herttaisempaa
tervehdystä?
HANNA. Minkätähden? Olihan tervehdykseni kohtelias kyllä.
ALFONS (juopi kahvia). Mutta mielisinpä toki vähän enemmän kuin
kohteliaisuutta.
HANNA. Minkätähden sitä minulta odotatte?
ALFONS. No, no, Hanna. Nyt en ymmärrä sinua.
HANNA. Tiedätte varsin hyvin mitä tarkoitan.
ALFONS. En todellakaan tiedä -- selitä mulle!
HANNA. Ettekö vetäisi samasta nuorasta herran kanssa, joka niin minua
kiusaa?
ALFONS. Joka sinua kiusaa?
HANNA. Älkää olko olevinanne! Kukas tuopi mulle ehtimiseen, vaikka
löytyy neitsyt talossa, herralta takkeja, kauluksia, mansetteja ja
semmoisia, joihin mun täytyy välistä pistää nappi kiinni, välistä
ommella ratkennut sauma?
ALFONS. Se on tosin synti, että niin kaunisten sormien täytyy neuloa,
mutta mitä voin minä siihen?
(Tahtoo ottaa häntä kädestä.).
HANNA (lyöpi häntä kädelle). Pois käsi! Neulominen olisi kyllä
paikallaan; mutta miksi minun aina täytyy itse viedä mitä olen ommellut
herran tykö. Että hän kiusaa minua pyytämällä suudelmaa, että hän
tahtoo minua syleillä ja että te, Alfons, sill'aikaa olette vahtina
oven takana, se ei ole paikallansa, eikä ole oikein.
ALFONS. No, no, mutta suudelma kaikessa kunniassa --
HANNA. Se ei minua pahenna, mutta jos annan herran minua suudella, niin
se ei olisi kunniallista.
ALFONS. Hohoi! Kuka nyt on niin tyhjänpäiväinen? Katsos, Hanna,
kerranhan elämässä vaan olemme nuoret, ja täytyyhän nuoruuttansa
nauttia. Kun on niin kaunis kuin sinä, niin täytyy kauneudestansa
nauttia; kun tulee vanhaksi, niin on kyllä vielä aikaa käydä siveäksi
ja tekopyhäksi.
HANNA. Hyi! ettekö häpeä puhua tuommoisia kunnialliselle tytölle.
ALFONS (lähestyy häntä). Todellakin, Hannaseni, se on oikeaa elämän
viisautta. Anna semmoisten tyttöjen olla vastahakoisia, jotka eivät ole
niin kauniita kuin sinä.
3:mas kohtaus.
Edelliset, Rosamunda (ilmestyy salaa ja jää seisomaan perälle).
ALFONS (jatkaen). Ei löydy mitään suloisempaa kuin rakkaus; mihin
säästät sitä, kunnes rakkauden aika on loppunut?
HANNA (ivalla). Olisinko siis todellakin kaunis?
ALFONS. Kuuleppas vaan -- niinkuin et sitä tietäisi! Totta sanoakseni,
olen mielissäni siitä että olet vastahakoinen herralle, sillä
tahtoisinpa paljoa mieluisammin itse kerran maistaa noita makeita
huuliasi.
HANNA (kuten äsken). Hoo-o -- todellakin?
ALFONS. Elämmehän samassa talossa; miksi emme siis olisi ystävät? Älä
ole joutava nyt -- ja todistukseksi ett'et ole mulle suutuksissa --
(Tahtoo häntä syleillä).
ROSAMUNDA (astuu väliin, murtaen teeskenteleväisesti ruotsia). Ahhaa,
monsieur Alfons!
ALFONS (itsekseen). Piru vie!
ROSAMUNDA (yhä enemmän vihastuen). Vai näin -- vai näin minun selkäni
takana eletään?
ALFONS. Mutta, Rosamunda, -- ainoastaan pieni lystinteko.
ROSAMUNDA. Kaunis lystinteko! Minä olen jo puoli tuntia seisonut tuolla
takana ja kuullut kaikki!
ALFONS. Mutta ethän toki luule mitään --
ROSAMUNDA. Minä näin kaikki! Sinä olet kavaltaja, -- pettäjä!
(Soitetaan kaksi kertaa näyttämön ulkopuolella.)
ALFONS. Kuule, sinua soitetaan, Rosamunda!
ROSAMUNDA. Senkötähden olen hylännyt mitä loistavimmat apparansit ja
pysynyt uskollisena sinulle, että tulisin palkituksi tuolla lailla?
Sinä olet kiittämätön!
ALFONS. Mutta kuule toki!
ROSAMUNDA. Ooh, minä läpi katson sinut kokonansa. Mitä kahdessatoista
vuodessa olen säästänyt kokoon -- se sinua on houkuttanut, sentähden
olet sinä kurtiseerannut minua, -- rakkautta et ole koskaan ajatellut.
ALFONS. Rosamunda --
ROSAMUNDA. Minä läpi katson sinun plaanisi! Sinä tahdot minut naida, me
panemme muka alkuun pienen galanterilafkan, jossa koko affääri makaa
minun päälläni, ja sinä vietät laiskurin päiviä. Ehkä pitää minun vielä
reqvireerata kauniita puotimamselleja sinulle suudeltaviksi, sill'aikaa
kun minä saan hankkia leipää suuhusi.
ALFONS. No, mutta aivanhan olet sokea nyt pelkästä vihasta.
ROSAMUNDA (puhuu selvästi suomea; hirveän vihoissaan). Enkö ole
oikeassa, sinä ryökäle mies, joka noin pirullisesti palkitset
rakkauteni? --
(Soitetaan kaksi kertaa.)
ALFONS. Jo soitetaan taas.
ROSAMUNDA (selvällä suomella). Meidän välimme on loppunut, mutta
sinä -- tyttö-hetale -- olet myöskin lopussa.
HANNA (joka tähän asti on hiljaa itsekseen nauranut, yht'äkkiä
säikähtäen). Mutta mitä taidan minä --
ROSAMUNDA (murtaen taas tästä lähin ruotsiksi). Sun pitäisi hävetä
tuommoisena kypsymätönnä tyttönä tuolla lailla houkutella tykösi
miehiä!
HANNA. Minäkö häntä houkutellut?
ROSAMUNDA. Luuletko että sentähden, että olet minua pari vuotta
nuorempi, olisit pulskempi? Hä? -- Ooh, tuo lienee hyvin helppoa tuolla
tavoin rakastella yhtä ja toista ja tehdä yhtä ja toista ja ottaa
vastaan lahjoja herralta!
HANNA. Kuka semmoisia minusta puhuu?
ROSAMUNDA (kiehuen vihasta ja hyvin nopeaan). Minä, minä, minä. Minä
tiedän kaikki! Herran kanssa sinä rakastelet, monsieur Alfonsia sinä
houkuttelet luoksesi ja rehellistä Juhoasi sinä petät, -- mutta se on
loppuva. Armollinen fröökynä tulee saamaan tietää kaikki. Jos kohta hän
onkin ainoastaan herran sisar, on hänellä kuitenkin valta talossa,
sillä hänen veljensä on jättänyt hänelle koko huone-ekonomian ja on
itse vaan omissa affääreissään. Ja armollinen fröökynä katsoo paljon
siveyden ja siivouden päälle, ja tahdonpa nähdä, tuleeko hän kärsimään
talossaan tyttöraiskaa, joka kaikkia miehiä eskometeeraa. Herre
jestandes, jos herran morsian, fröökynä Noora, saisi semmoista tietää!
Ei, talo on puhdistettava, ennenkuin hän ambarkeeraa -- Ooh, minun
sanani päälle panee armollinen fröökynä suuren painon, -- saadaanpa
nähdä, kuka täällä voiton pitää, sivistynyt kamarineitsyt vai semmoinen
maalaisletukka kuin sinä. Minä laitan sinut pois talosta, luota siihen!
(Soitetaan kaksi kertaa.)
Jaa, jaa, ja' kommer -- Muista minua vaan, sinä kana korpimetsistä, et
viikkoakaan enää ole täällä! Oo rövoaar!
(Poistuu).
HANNA (itkien). Ilkeä -- tuolla tavalla kohdella rehellistä tyttöä!
ALFONS. Ole huoleti, Hanna!
HANNA. Ja se on teidän syynne! Mitä ajattelee nyt fröökinä minusta?
ALFONS. Rosamunda on vihainen kissa! Minä en enää piittaa hänestä!
Kuules, Hanna, Juho ei kuitenkaan sovi sinulle -- sinä olet fiini tyttö
ja hän röyhkeä tallirenki! Heitä hänet hiiteen! Herra on luvannut
minulle oivallisen paikan rautatielle, hänellä on mahtavia tuttavia ja
niin palkitaan uskolliset palvelijat. Ota nyt koetteeksi minä!
(Mielii häntä syleillä).
4:jäs kohtaus.
Edelliset. Juho (esiintyy salaa).
HANNA. Antakaa mun olla!
ALFONS. Pyyhi pois kyyneleesi. Kauniit silmäsi käyvät niin rumiksi, kun
itket ne punaisiksi. Tule tänne, tyttöseni, ja ole ystävällinen taas.
HANNA. Minulla ei ole teidän kanssa mitään tekemistä!
ALFONS. No, suudelma sovinnoksi!
(Mielii häntä syleillä.)
HANNA. Minä huudan!
JUHO (sieppaa Alfonsia kauluksesta ja viskaa hänet ison matkan
syrjään). Hohoi, lakeija! Mitä tahdot!
ALFONS. Kuka rohkenee -- ah -- Talli-Jussi -- kuinka uskallat sinä? --
JUHO. Tyttö on minun, herra lakeija, tietäkää se, ja joka häntä liian
lähelle tulee, hänen panen minä noin!
(Tekee pantomimin).
ALFONS. Mitä roistoväen uhkauksia!
JUHO. Roistoväen tai ei; varokaa te kuivettuneita koipianne!
ALFONS. Näkyy, että olet tottunut seurustelemaan hevosten kanssa.
JUHO. Parempi hevosten kanssa kuin teidän kaltaisten! Hevonen on hyvä,
uskollinen eläin, mutta te olette kurja, vaivainen, mateleva
silmänpalvelija, jolle nyrkkinikin ovat vielä liian hyvät!
ALFONS. Mitä puheita rohkenet sinä?
JUHO. Mitä rohkenette te tyttöäni vastaan?
ALFONS. Minun ei enää sovi alentaa itseäni puhumalla sinua kanssasi!
JUHO. Se onkin paras, sillä yhdellä sormella muserran minä tuon
ravistuneen kehänne someroksi!
ALFONS (peitetyllä harmilla). Mutta saatpa minut tuntea! Minä ilmoitan
herralle miten elelet tytön kanssa; hän ei salli semmoista talossansa
ja käskee sinun etsimään paikkaa ja palkkaa muualta.
JUHO. Sen kyllä teistä uskon. Petos ja panettelu näkyy aina olleen
teidän erityinen toimenne!
ALFONS. Hyvä, hyvä, Talli-Jussi! Pian saat nähdä kenen kanssa sulla on
tekemistä!
(Poistuu.)
JUHO (huutaen hänen peräänsä). Häntäpalvelija, onkimato, konna!
HANNA. Voi, voi! Juho! Mitä tästä tulee?
JUHO (röyhkeästi). Miksi itket?
HANNA. Jos hän panee uhkauksensa toteen -- herra -- (äänensä kätkee
itkusta).
JUHO. No, mitä hänestä?
HANNA. Hän itse minua kiusaa -- ja jos hän saa tietää, että me
rakastamme toisiamme --
JUHO. Niin ajaa hän minut pois -- mitä sitten? Hyvä tallirenki saa
kaikkialla paikan.
HANNA. Ja jos sinä menet pois, niin jään minä yksinäni tänne ilkeiden
ihmisten kiusattavaksi.
JUHO. No, tottahan saadaan sullekin toinen paikka --
HANNA. Mutta siihen asti saan minä kärsiä --
JUHO. Älä itke, Hanna kultani, kyllä tästä päästään. Sinä olet kelpo
tyttö, pysyt minulle uskollisena.
HANNA. Juho!
JUHO. Katsos, mitä tukalampi meillä on ollut, sitä paremmalta tuntuu
meille viimein onni.
HANNA (nojaa häneen ja itkee).
JUHO. Kas niin, nojaa minuun, minä sinua turvaan, -- nyt niinkuin koko
elämämme läpi! Kahden rakastavan tulee kestää surut ja ilot yhdessä.
Nyt on surujen aika, mutta on toki ilojenkin tuleva!
5:des kohtaus.
Edelliset. Grönlund (kirja kädessä).
GRÖNLUND. Päivää!
HANNA (irtautuu Juhosta, pyyhkii kyyneleet silmistään ja antaa sitte
Grönlund'ille suuren kupillisen kahvia).
GRÖNLUND (vitkalleen, hyvän suopeasti). No, no, älä säikähdy, pieni
noita, suonhan mielelläni Juholle muiskun. Olen minäkin niin tehnyt
nuorra näppäränä ollessani (istautuu pöytään). No, ettehän näytä
iloisilta. Hanna on itkenyt. Mikä teidän on?
HANNA (istuu takan eteen ja rupee poimimaan lintuja).
JUHO (pahalla tuulella). Niin! Kun ijäti täytyy elää palvelijana ja
kärsiä kaikkia isäntäväen oikkuja, niin eipä juuri ole iloinen.
GRÖNLUND. Ei kai!
JUHO. Todellakin, Grönlunti, minä en ymmärrä miten niin kauvan olette
tullut toimeen täällä?
GRÖNLUND. No, no! --
JUHO. Haluattehan tekin jo päästä oman orren alle, tiedän mä!
GRÖNLUND. Kai, kai!
JUHO. Olettehan te pitkällisen palveluksenne kautta latonut kokoon
kauniin markkaläjän!
GRÖNLUND (hymyillen). Kai, kai!
JUHO. Miksi palvelette vielä?
GRÖNLUND. Vielä ei ole kylläksi, Juho.
JUHO. Teistä tulisi oivallinen ravintolan pitäjä, Grönlunti.
GRÖNLUND (hymyillen). Kai, kai!
JUHO. Jos teette totta nyt ja naitte emäntäpiian -- hän teistä pitää.
GRÖNLUND. Kai, kai!
JUHO. Hän on niin erinomainen keittäjä, että tuleepa vieraita
tulvailemaan ravintolaanne kuin variksia raadolle.
GRÖNLUND. Kai, kai!
JUHO. Ja Kristiinalla myöskin lienee jo kaunis summa säästössä!
GRÖNLUND. Ei vielä kylliksi, Juho.
JUHO. Jos panette kumpikin yhteen mitä olette koonnut --
GRÖNLUND. Se ei vielä ole kylliksi, Juho. Täytyy olla varovainen, Juho.
Ei vielä ole kylliksi, Juho.
JUHO. Jos olisin teidän sijassanne, niin olisipa toki mulla enemmän
rohkeutta. Tämä palveleminen käypi kuitenkin ajan pitkään saakelin
tukalaksi.
GRÖNLUND. Kai, kai! Mutta, Juho, valakalta on lähtenyt kenkä. Se on
vietävä pajaan.
JUHO. Niin, niin -- kyllä toimitan. (Poistuessaan Hannalle.) Pidä pääsi
pystyssä, Hanna, älä näytä itkuisia silmiä. -- Ei saa kukaan sinua
pilkata.
(Poistuu.)
GRÖNLUND. Onko sitte jotakin tapahtunut, Hanna?
HANNA. Voi, -- herra on -- oi pikäntti, piti mun sanomani --
GRÖNLUND. Aha! Jopa tajuan. Herra pitää paljon kauniista tytöistä. --
Minä olen hyvistä kirjoista oppinut tuntemaan ihmisiä ja elämään
varovaisesti. Katsos, tässä on mulla oivallinen kirja (lukee
nimilehdestä) "Ritari ja merirosvo Skaldaspiller, taikka sydän-yön
salaisuudet, joka hirveiden aaveiden houkutuksesta yllytettiin
murhaamaan kaikki alamaisensa paitsi yhden palvelijan, joka oli
silmänpalvelija -- ruotsiksi kirjoitettu vuonna 1605 ja nyt uudestaan
suomeksi präntätty Turussa." (Panee kirjaa kiinni, mutta avaa sen
jälleen pian.) Tämä silmänpalvelija mahtaa olla ihan meidän
kamariherramme kaltainen.
6:des kohtaus.
Edelliset. Kristiina (vasemmalta).
KRISTIINA. Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
HANNA (toimittaa Kristiinalle suuren kupillisen kahvia ja asettaa sen
pöydälle).
KRISTIINA. Merkillistä kuinka jo päivät lyhenevät. Tahtoo tulla
maatuksi liian kauan aamusin. Onko kahvi valmista? Hyvää huomenta,
Grönlunti.
GRÖNLUND. Onko Kristiina nukkunut hyvin?
KRISTIINA. Hm, hm -- niin ja näin. Mitä unta Grönlund on nähnyt viime
yönä?
GRÖNLUND. En mitään.
KRISTIINA. Ette mitään?
GRÖNLUND. Tietäähän Kristiina: minä en juuri näe paljo unia -- ja jos
joskus jonkun näen, niin unhoitan sen pian.
KRISTIINA. Se on vanha paha tapa, Grönlunti, unennäöt ovat viittauksia
taivaasta; niitä ei saa ylenkatsoa, jos tahtoo välttää suuria
vahinkoja. Varsinkin on menneen yön unennäöillä suuri merkitys; eilen
illalla oli näette täysikuu. Minulla on ollut eriskummainen, hyvin
tärkeä uni. (Istautuu pöytään.) Hanna, mitä unta olet nähnyt?
HANNA (istuu jälleen poimimaan lintuja). Minä? -- Ah! olen niinikään
unhottanut.
KRISTIINA. Unhottanut? Mikä harmillinen unhottaminen! (Maistaa kahvia).
Hm, mikä taas on kahvissa? Se on taasen palanutta.
HANNA. Palanutta?
KRISTIINA. Olen sitä usein sanonut. Kun kahvipavut poltetaan liiaksi,
ei ole koko kahvista mihinkään. -- Polttaminen on kahvissa pääasia.
(Silmäilee merkitsevällä katseella Grönlundia.) Kun kerta saan toimeen
talouteni ja ravintolani, niin ei koko Helsingissä pidä saataman niin
hyvää kahvia kuin minun tykönäni -- ei edes Ekberg'illäkään. --
GRÖNLUND (lukee ehtimiseen kirjaansa ja ryypiskelee kahviaan).
KRISTIINA. Koeppas kysyä muistiasi, Hanna, ehkä vielä saisit unestasi
kiinni.
HANNA. Niinpä (mietiskellen), niin, niin -- jo selvenee taas. -- Minä
olin olevinani torilla ja ihan rannalla, josta yht'äkkiä putosin
veteen.
KRISTIINA. Veteen? Vesi merkitsee rahaa.
HANNA. Niin, niin -- nyt muistan kaikki. Kristiina veti minut takaisin
maalle.
KRISTIINA. Minäkö? Todellakin! Onko se totta?
HANNA. Aivan vissisti! Kristiina minut pelasti!
KRISTIINA. Lisää, lisää, kuulkaa tarkasti -- nyt on tosi edessä --
HANNA. Sitte otimme me veneen ja soudimme Korkeasaarelle, mutta tuuli
oli kova ja vei meiltä veneen rannalta, ja me jäimme saarelle.
KRISTIINA. Ihmeellistä!
HANNA. Ja minulle tuli hirveän nälkä, emmekä päässeet pois --
KRISTIINA. Yhä kummempaa! Kuulkaa nyt.
HANNA. Kristiinalla sattui olemaan leivänpala taskussa, ja sen
Kristiina pani kahtia ja antoi toisen puolen minulle.
KRISTIINA. Ihmeellistä! Eriskummaista! Kuuleeko Grönlunti? -- Hanna,
minä olen myöskin nähnyt unta sinusta.
(Tampuurin kello soi.)
HANNA. Tampuurin kello!
(Poistuu oikealle.)
KRISTIINA. Grönlunti! Grönlunti ei koskaan ole tahtonut uskoa
unennäköjä. Nyt ei Grönluntin enää tarvitse epäillä. -- Niin, niin,
Grönlunti, löytyy kaikellaista tässä maailmassa, jota Grönlunti ei voi
kieltää, vaikka Grönluntin kirjat sanoisivat mitä.
GRÖNLUND. Kai, kai! Enhän minä olekkaan niin epäuskoinen, mutta, kuten
sanottu, minä näen harvoin unta. Siihen vaaditaan aivan eri
konstitutioni!
KRISTIINA. Ja se on mulla ollut pienestä pitäen. Niin, jos aina
noudatamme niitä viittauksia, jotka taivas meille unien kautta
lähettää, niin voimme elää sovinnossa kuin...
1:NEN POIKA. Päivälehti.
2:NEN POIKA. Nya Pressen.
KRISTIINA. Pojat! Aiotteko särkeä oven?
1:NEN POIKA. Minä tulin ensin.
2:NEN POIKA. Et, vaan minä.
KRISTIINA. Sus siunatkoon sitä vallattomuutta nykyisissä lapsissa.
(Hanna tulee takaisin.)
GRÖNLUND. Kuka tuli, Hannaseni?
HANNA. Kirje vaan herralle.
KRISTIINA. No, Hanna, kuule nyt tarkasti. Minun unennäköni on sinusta.
Minä olin olevinani suuressa kellarissa.
(Tampurin kello soi. Hanna poistuu oikealle.)
KRISTIINA. Suuressa kellarissa, Grönlunti, niin suuressa, ett'en voinut
nähdä toisesta päästä toiseen!
GRÖNLUND. Kai, kai!
KRISTIINA. Mutta odotetaan kunnes Hanna palaa. Tuo ikuinen oven
avaaminen on kärsimätöntä! Tietääkö Grönlunti, että huomenna on
syntymäpäiväni.
GRÖNLUND. Kai, kai! Silloin kai täytyy mun toimittaa Kristiinalle
kukkakimppu -- kai!
KRISTIINA. Juuri syntymäpäivänäni viisitoista vuotta takaperin tulin
tähän taloon -- olin vielä ihan nuori -- hyvä Jumala, nykyinen herrakin
silloin vielä oli nuori nallikka -- hänen isänsä vielä silloin eli --
voi, voi, kuinka aika kuitenkin menee.
7:mäs kohtaus.
Edelliset. Hanna. Antti (tulee sisään, kantaen vakkaa,
jossa on nisuleipää).
HANNA (tullen takaisin; menee suorastaan Antin luo, jonka vakasta
rupeaa latomaan leipiä pieneen leipäkoriin). No, hyvää päivää, Antti!
Missäs Antti nyt on viipynyt niin kauan?
ANTTI. Kas tässä, Hanna neitiseni! Täss' on kaikki mitä minun piti
tuoman torilta -- perunoita, kaalinpää, punajuurikoita ja monta muuta
hyvää. Prrr, on kylmä, kylmä, näetten, että tahtovat jalat jäätyä
kiinni lumeen, ja silloin ei juokse niin nopeasti. Mutta jos saisin
tippasenkin märkää, niin juoksisin toiste sujuvammasti.
HANNA (menee takalle ja kaataa kahvia Antille). Kas tässä, Antti, tässä
kahvia.
ANTTI. Eikö ryyppyä pistouvattaisi tämmöisessä pakkasessa.
KRISTIINA. Juokaa te kahvia vaan, Anttiseni, ja muistakaa: "Juomista,
joita voi tuottaa maa, on kahvi kaikista parhain, se vaikuttaapi niin
mahtavasti. Kiireestä kinterehesen asti" -- niinkuin kahvilaulussa
lauletaan.
ANTTI. No, sooromnoo, sanoi ryssä.
GRÖNLUND. No, mitä uutta kuuluu kaupungille? Antti on sukkela urkkimaan
kaikki päivän tärkeimmät tapaukset.
ANTTI (juoden kahvia). Suuria uutisia, suuria uutisia! Valkea on ollut
irti.
GRÖNLUND ja KRISTIINA. Valkea irti?
ANTTI. Niin, niin.
KRISTIINA. Enkä minä ole kuullut kellojen soittoa!
GRÖNLUND. Enkä minä liioin, minä nukun niin sikeästi. -- Mutta missä?
KRISTIINA. Missä? missä?
ANTTI. Vanhassa klinikassa.
KRISTIINA. Sus siunatkoon! Onko palanut sairaita?
ANTTI. Sairaita? Ei, ei sairaita ensinkään. Kaikki saatiin aikoinansa
muutetuiksi uuteen klinikkaan, mutta yksi lääkäri paloi.
KRISTIINA ja GRÖNLUND. Lääkäri? Se on mahdotonta!
ANTTI. Se on totta, ihan totta. Hän kuuluu olleen paha nukkumaan hyvin
sikeästi, eikä kukaan häntä muistanut, kun ruvettiin pelastamaan.
KRISTIINA. Siitä näette, Grönlunti, kuinka vaarallista tuo sikeä
nukkuminen on. Parempi on nähdä unta.
GRÖNLUND. Kai, kai! Mutta onko sitte koko klinikka palanut.
ANTTI (panee pois kahvikupin ja tekee lähtöä). Sitä en tullut
kysyneeksi; -- kiitoksia, Hanna! Täytyy lähteä taas. Tarvitseeko Hanna
puita?
HANNA. No, jos Antti toisi sylellisen, niin eipähän olisi haitaksi.
KRISTIINA. Meneppäs, Antti, ensin tuomaan lahtari Hacklinilta se
lihamöhkäle, jonka eilen sieltä tilasin.
ANTTI. Kyll' mennään.
(Menee).
GRÖNLUND. Luulenpa että Antti tekee meistä pilkkaa.
KRISTIINA. Mahdollista että ovat narranneet Anttia, mutta palatakseni
jälleen unennäkööni.
GRÖNLUND. Onko unennäkö pitkä, Kristiina?
KRISTIINA. Älkää mua keskeyttäkö, Grönlunti! Hanna, kuule nyt! Olin
siis suuressa kellarissa ja hoperoin peloissani sinne tänne. Yht'äkkiä
aukeaa ovi ja sisään astuu --
3:MAS POIKA. Uusi Suometar.
(Poistuu.)
KRISTIINA. Se on Grönlundin sanomalehti se. Kas tuossa. No mihin jäin
kertomuksessani. Niin -- olin kuin olinkin kellarissani -- ovi aukenee
ja sisään astuu --
GRÖNLUND (hymyillen). Kamarineitsyt!
(Menee hiljoilleen paikalleen.)
8:sas kohtaus.
Edelliset Rosamunda (astuu sisään viime repliikin kuluessa).
KRISTIINA. Niin, miksi ei -- (huomaa Rosamundan). Ah, vai niin,
(itseks.) -- no, tuolle en tosiaankaan kerro untani.
ROSAMUNDA (hyvin teeskenteleväisesti murtaen ruotsiksi ja lyhyesti).
Armollinen fröökynä käskee tuoda kahvin sisään.
HANNA (toimittaa kahvikantimelle leipää ja kaataa kahvia pieneen
kahvikannuun.)
KRISTIINA. Saisipa toki neitsytkin sanoa hyvää päivää tullessaan
kyökkiin.
ROSAMUNDA (nopeaan). Se on ihan tarpeetonta, kun näkee toisensa illasta
aamuun. --
GRÖNLUND (hymyillen). Niin, illasta aamuun -- ja neitsyt vihaa kaikkia
tarpeettomia sanoja!
ROSAMUNDA (heittäen ylenkatseellisen silmäyksen Grönlundiin). Ovatko
gasetit tulleet?
GRÖNLUND. Mitkä? Kasakat?
ROSAMUNDA. Tidningit, tidningit!
9:säs kohtaus.
Edelliset.
GRÖNLUND. Tuossa on!
ROSAMUNDA. Uusi Suometar sivistyneelle kamarineitsyelle! Hyi! Eikö
Hufvudstadsbladet ole vielä tullut?
4:JÄS POIKA. Hufvudstadsbladet!
ROSAMUNDA. Tuo tänne se, poika!
POIKA (poistuen ovessa). Ei ole aikaa!
(Paiskaa lujasti oven kiinni perästänsä.)
ROSAMUNDA (ottaa "Hufvudstadsbladin" ja rupee lukemaan). Vihityt
näkyvät olevan Jungfru Katariina Stenfelt och polisbetjenten Kristian
Springfot -- no, vihdoinkin sai tuo vanha sisilisko miehen --
Glansstrykerskan Gustava Lindén och konstförvandten Nikolai Boklund --
ha, ha, ha -- sekin herra katsoo enemmän tytön rahoja kuin sinisiä
silmiä. Kuollut vanha panttilainaaja Robertin kadulla, "till bittersta
sorg och saknad för hustru och många barn" -- ha, ha, ha, avatkoot
kassan ensin, niin kyllä suru pian haihtuu. (Soitetaan kaksi kertaa.)
Mutta varmaankin tulee loistavat hautajaiset. Grönlunti, pankaa silloin
mulle hevonen aisoihin. Minä tahdon katsoa prosessionia.
HANNA (kantaa Rosamundalle kahvikantimen, jossa kaikki on paikallaan).
Neitsyt, teitä soitettiin!
ROSAMUNDA (huolimatta Hannasta). "Född en son. Serafiina och Nikodemus
Buttenstubbe." Hm! Hm! Jos tahtoisin jotain sanoa, niin voisin, mutta
tyst min mun, så får du socker! (Soitetaan kaksi kertaa.) Mitäs
annetaan teaterissa tänään? (katsoo lehteen). "Frihetsbröderna". Hehei!
sinne pitää mun mennä.
HANNA. Teitä soitettiin, neitsyt!
ROSAMUNDA. Minä en tarvitse muistutuksia. Minä tiedän kyllä mitä mun
tulee animeerata! (tunnustelee vehnäleipiä, jotka Hanna on pannut
kantimelle ja pistää ne taskuunsa). Mun täytyy saada toisia leipiä.
HANNA. Mutta noista juuri armollinen fröökynä pitää.
ROSAMUNDA. Minä pidän niistä myöskin ja etsin fröökinälle ne, jotka
hälle tulee (menee leipäkorille ja ottaa toisia leipiä). (Soitetaan
kaksi kertaa.) Jaa, jaa! -- Armollinen fröökynä on huonolla homöörillä
tän'aamuna, mun tulee häntä virkistää, ja täytyyhän mun sentähden
kertoa hänelle tuon historian piikatyttö Hannasta, jonka tänään olen
saanut tietooni -- hän kyllä tulee virkistymään.
(Poistuu.)
HANNA (rupee uudestaan poimimaan lintuja).
KRISTIINA. Jumala varjelkoon sitä nimeä, jonka tuo kiukkunokka saa
hampaittensa väliin!
GRÖNLUND (joka sill'aikaa on katsellut Uutta Suometarta). Hevoseni ovat
paremmat kumppanit. Ne ovat mykät.
KRISTIINA. Mutta pitäähän mun kertoa unennäköni. Siis, minä olin
pimeässä kellarissa --
GRÖNLUND. Ovi oli jo au'ennut --
KRISTIINA. Niin oikein -- ovi aukeni, ja sisään astui aave valkoisissa
vaatteissa, pitkällä parralla ja tulisoihtu kädessä.
10:nes kohtaus.
Edelliset. Alfons.
ALFONS. Herra tahtoo kahvinsa!
KRISTIINA (tuskallisena). Aina tässä sitte tulee häirityksi!
HANNA (valmistaa kahvit kantimelle).
ALFONS. Herra lähtee ratsastamaan kello yhden aikana. Siis hevonen.
GRÖNLUND. Kyllä sanon Juholle.
ALFONS. Uusi satula, joka äskettäin ostettiin, on pantava.
GRÖNLUND. Kai, kai! Saisitte muuten sanoa tuon Juholle, sillä minä olen
kuski.
ALFONS. Hm, tallihan toki kuuluu teidän ammattiinne!
GRÖNLUND. Minä olen kuski. Satuloiminen on Juhon ammattia.
ALFONS (nostelee olkapäitään: Hannalle). Älä polta sormiasi, Hanna!
KRISTIINA (itsekseen). Kuulkaas, kuinka hän puhuu hennosti! Jos
kamarineitsyt kuulisi tuon.
HANNA (ojentaa Alfonsille kahvikantimen).
ALFONS (hiljaa Hannalle). Ole iloinen, Hanna, vaan. Turvaa minuhun.
Minä en sinua jätä.
(On menemäisillään.)
GRÖNLUND (ojentaa hänelle Nya Pressenin ja Hufvudstadsbladin). Tässä on
sanomalehdet -- viekää ne herralle.
ALFONS. Minä en ole niitä vielä lukenut.
(Pois).
GRÖNLUND. Vai niin! Herra voi odottaa! Äh, olisin minä herrana, niin --
KRISTIINA. Totta nyt saamme hetkeksi rauhaa! Siis aave -- tottahan
kuulet, Hanna?
HANNA. Kyllä, Kristiina!
KRISTIINA. Kuulkaa tarkasti, Grönlunti; se on todellakin merkillistä.
Siis aave antaa mulle suuren kukkaron täynnä rahaa ja sanoo: tämä tulee
sinulle, mutta sinun täytyy jakaa sen kanssa, joka ensi-aamuna sinulle
ensiksi jotakin antaa. Eikö se ole eriskummallista, Grönlunti?
GRÖNLUND. Kai, kai!
KRISTIINA. Minun pitää se jakaa, Grönlunti; mutta mitä pitää minun
jakaa? Miten selvitän tämän unen?
GRÖNLUND. No, Kristiina katsoo unikirjastansa.
KRISTIINA. Olen jo katsellut ja tuumannut sinne tänne.
11:sta kohtaus.
Edelliset. Maija-Liisa (kantaen kahta suurta maitokannua).
HANNA (ottaa hyllyltä kaksi pienempää maitoastiaa).
MAIJA-LIISA (kaataa maitoa niihin, puhuen sill'aikaa hyvin vilkkaasti).
Hyvää huomenta! Hyvää huomenta! Hyi, kuinka tänään on kylmä. Mitäs
kuuluu tähän taloon?
KRISTIINA. Eipä juuri mitään, mutta mitä kuuluu muihin? Maija-Liisa,
joka joka-aamu käy niin monessa kymmenessä talossa, tietää aina uutisia
enemmän kuin sanomalehdet.
MAIJA-LIISA. No, tiedetäänhän yhtä ja toista. Oliko Grönlunti eilen
maskeraatissa? Siellä kuuluu olleen melkein kaikki kaupungin kuskit ja
paljo muita herroja.
GRÖNLUND. En ollut minä.
MAIJA-LIISA. Vai ei! Paavolan Priitta, Hausjärveltä, joka palvelee
Brummerilla, sanoo olleensa siellä ja kertoi että De la Sapellin
Tiltulla oli ollut niin pienet kengät, että poislähtiessään täytyi ne
riisua jalasta ja käydä jalkasin kotiin, josta hänen jalkansa oli
loppu-yöllä niin paisuneet, ett'ei tän'aamuna ollut päässyt sängystä.
Ja Villebrandtin Liisa sitten! Hän kuuluu nööränneen itsensä niin
pinteästi, että hänen keuhkonsa koko ajan olivat läähöttäneet kuin
pajanpalkeet.
KRISTIINA. Semmoista se on! Se on turhamainen tapa tuo! vai kuinka
Grönlunti?
GRÖNLUND. Kai, kai!
MAIJA-LIISA. Tunteeko Kristiina maalari Göölen kyökkipiikaa? Hän on
kihloissa Sinebrykoffin olutkuskin kanssa.
KRISTIINA. En tunne häntä, mutta toivotan onnea.
MAIJA-LIISA. Entäs sihteeri Bomanin neitsyttä? Hän on äskettäin
lähtenyt Pietariin, ties Jumala mistä syystä.
KRISTIINA. Hoo, hoo, minä hänen tunsin -- ja olipa hän aina joteskin
muuttelevainen mieleltään.
MAIJA-LIISA. Onko Grönlunti kuullut että poliisi Paasonen on pantu pois
viralta? Hän kuuluu olleen turski, sanoi kamreeri Tammelinin sisäpiika,
joka tulevalla viikolla menee naimisiin poliisi Häggholmin kanssa, ja
pait' sitä oli hän huono ruotsalainen. -- Hyi, kun on kylmä! (Ottaa
kannunsa.) Menen nyt kuulustelemaan miten arvanveto pankissa on käynyt.
Se oli eilen. Minun isäntäni oli mulle toimittanut arpanumeron. Saas
nähdä olenko voittanut mitään. Jos oikein olisi onnistunut, saisin
viisisataa markkaa. Näin viime yönä unta suuresta hämähäkistä, ja
hämähäkki merkitsee onnea, -- niin ainakin sanotaan. Hyvästi, Hanna,
hyvästi, Kristiina, hyvästi, Grönlunti! Tulevalla viikolla isäntäni
varmaankin koroittaa maito-hinnan. Muut kuuluvat jo koroittaneen. Mitä
sanomalehdet tietävät tänään?
GRÖNLUND. Ei juuri mitään.
MAIJA-LIISA. Sanotaan että klinikassa olisi palanut. Lieneekö tuo
totta?
GRÖNLUND. Ei ainakaan tässä lehdessä siitä mitään puhuta.
MAIJA-LIISA. Vai ei; sepä oli ikävä! Hyvästi nyt, hyvästi Hanna!
HANNA. Hyvästi, hyvästi, hyvä Maija-Liisa!
MAIJA-LIISA. Sus siunatkoon, kuinka jaksaa taas tämän talven. Tämä ei
ole mikään huvittava virka: tulla joka aamu puoli peninkulmaa ja käydä
sen seitsemässä talossa täällä kaupungissa. Käteni ovat ihan kontassa.
Liekö totta, mutta ainakin kerrotaan että eräs maitokuski Hertonääsistä
mennyt talvena oli palelluttanut etusormensa, jotta hänen täytyi luopua
toimestaan, kun ei voinut pyyhkäistä kannun syrjiä. Hyvästi, hyvästi,
mulla on kiire, kuten ainakin.
(Poistuu.)
KRISTIINA. Arpanumero! Ah nyt tiedän. Se on taivaan viittaus, ja nyt
tiedän mitä uni merkitsi. Grönlunti, kuulkaa!
GRÖNLUND. Kai, kai!
KRISTIINA. Mitä unennäöt käskevät, se täytyy tehdä -- muuten
kääntää onni meille selkänsä. Minun pitää jakaa arpanumero, jonka
Kalle-veljeni, tiedättehän -- entinen alaupseeri --, kerran toimitti
mulle; sillä voin voittaa 1000 markkaa. Se on aarre. Eikä tässä voi
olla mitään petoskauppaa, sillä arpajaiset ovat valtion, sanoi veljeni.
12:sta kohtaus.
Edelliset. Juho (tulee sisään, ottaa Suom.
Virallisen Lehden pöydältä ja lukee seisoallaan).
KRISTIINA (jatkaen yhtä menoa). Hanna, tuleppas tänne. Sinä annoit
ensiksi tänään jotakin mulle -- nimittäin kahvia. Sinä olet nähnyt unta
minusta, miten minä olin antanut sulle puolet leivästäni -- se sopii
ihmeellisesti yhteen, se on todellakin taivaan viittaus. Minä annan
sinulle puolet omastani -- se maksaa 39 markkaa 12 penniä -- sinä siis
annat mulle -- äläppäs nyt (laskien) 19 markkaa 62 penniä (ottaa
kaappilaatikosta numeronsa esille). Tässä on numero -- se on kahdessa
osassa -- katsoppas, sekin sopii uneen!
HANNA (nousee seisomaan, eväten). Ei, ei, se on mulle liian suuri raha.
KRISTIINA (on noussut seisoalle, innostuneena). Hanna, ajattele
unennäköäs, älä salpaa onnelta ovea, kun se kolkuttaa.
HANNA. En kyllä, mutta -- Juho!
JUHO. Hm!
HANNA. Mitä arvelet?
JUHO. Katson sanomalehdestä olisiko mulle paikkoja tarjona.
HANNA. Mitä arvelet -- kysyn mä -- arpanumerosta?
JUHO. Hm, hm!
KRISTIINA (innostuksella). Juho, ota onni hännästä kiinni, se ei tule
joka päivä näkyville.
JUHO. No, ota se, Hanna!
HANNA. Mutta 19 markkaa --
KRISTIINA. Ja 62 penniä.
HANNA. On liian tuntuva Hannan kukkarolle!
KRISTIINA. Mutta ajattele voittoa.
HANNA. Se on epätietoista.
KRISTIINA. Mutta ajattele untasi.
HANNA. Minä ajattelen kahden kuukauden palkkaa, jonka tuo numero multa
viepi.
JUHO. No, mutta minä sen otan. Paljoko tulee? (vetää esille
kukkaronsa). En ole tuommoisia vielä koskaan koettanut. Olkoon
menneeksi kerta. (Antaa Kristiinalle rahaa.) Tuoss'on, onko oikein?
KRISTIINA. Äläppäs hätäile -- puolet 19:sta markasta 62 pennistä on
(laskee) 9 markkaa 81 penniä.
JUHO. Siinä on! Maksa sinä toiset puolet, Hanna?
HANNA. Arveletko?
JUHO. Saadaanhan kerta koettaa.
HANNA. Minä noudan rahat.
(Poistuu).
KRISTIINA. Saatpa nähdä, Juho, me me voitamme aivan vissisti!
JUHO. Hm! Se olisi kyllä hupaista. Mutta jos Kristiina sen niin
vissisti tietäisi, niin Kristiina ei olisi myynyt arpaa.
KRISTIINA (hyvin totisesti). Uni niin käski, Juho, uni käski! Jos en
olisi totellut, ei myöskään olisi onnistunut. Se pitää tietää. Onnen
kanssa ei ole leikitseminen, täytyy noudattaa sen tahtoa; muuten se
meidät jättää.
13:sta kohtaus.
Edelliset. Alfons.
ALFONS. Herra tahtoo häntä puhutella, Juho!
JUHO. Vai niin!
(Poistuu).
ALFONS (lämmitellen takan edessä, ivaten). Saa hän nähdä, tallirenki,
mitä herralla on hänelle sanomista.
KRISTIINA. Kuinka niin?
ALFONS. Hm! Herran kanssa ei ole Juhon juuri hyvä puhua.
KRISTIINA. Miksi niin sitte?
ALFONS. Valakka on taittanut jalkansa -- se varmaankin jää Juhon
syyksi.
GRÖNLUND (hyvin kovaa). Ei, se ei ole Juhon syy -- sitä ei herra
ymmärrä -- sen tiedämme me paremmin.
ALFONS. No niin -- mitä se minuun koskee.
GRÖNLUND. Ken tiesi! Siellä ylhäällä herran tykönä jaaritellaan
kaikellaista, joka on meidän vahingoksi täällä alhaalla, mutta
päällekantajat ja juorunkuljettajat ovat kurjinta moskaa, mitä Jumala
on luonut -- kai!
ALFONS (kiivaasti). Tarkoittaako tuo minua?
GRÖNLUND. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.
(Tampuurin kello soi).
KRISTIINA. Tampurissa soitetaan. Mutta missä on Hanna? Grönlund,
avatkaa te kerta.
GRÖNLUND (nousee). Juho on kelpo poika. Minä en ole vielä nähnyt
parempaa hevoshoitajaa, ja se, joka häntä vainoo, tekee pahan työn
myöskin herralle, kun saattaa epäluulon alaiseksi uskollisen
palvelijan. Käsittäköön sen kamaripikäntti miten tahansa.
(Poistuu oikealle).
ALFONS. Jok'ainoassa sanassa haisevat nämä ihmiset tallilta.
(Ottaa "Nya Pressen'in", asettuu perälle ja lukee).
KRISTIINA. No, no. Kaikkien sieramet eivät ole yhtäläiset. Monet
ihmiset pitävät tallinhajusta enemmän kuin pomaatan.
ALFONS. Parempi Kristiinan pysyä toimissaan kuin sekaantua muiden
resonemankiin.
14:sta kohtaus.
Edelliset. Hanna.
HANNA (antaa Kristiinalle rahaa). Tässä on rahat.
(Menee linnuilleen).
KRISTIINA. Hyvä, hyvä, Hannaseni -- arpa on Juholle! (Alfonsille.)
Huudatteko te vaiti-oloa mulle kyökissä? Täällä minulla on puheen
valta, enkä anna kenenkään sulkea suutani! Tietäkää se, kamarirenki!
ALFONS (nostelee ylenkatseellisesti olkapäitään).
15:sta kohtaus.
Edelliset. Grönlund. Antti (oikealta).
ANTTI (kantaen lihamöhkälettä). Prrr, prrr, (puhaltaa käsiinsä). Täss'
on lihamöhkäle, Kristiina, jonka eilen tilasitte lahtarilta ja joka
piti minun tuoda. Hyi, kuinka nyt on kylmä. Käteni on ihan kontassa --
niinkuin tuo härän käpälä.
GRÖNLUND (istautuu paikalleen ja rupee lukemaan kirjastaan).
KRISTIINA. Voi, voi, Antti-parka! Lämmittele nyt.
(Tarkastelee lihaa.)
ANTTI (asettuu takan eteen, panee kädet selkänsä taa ja seisoo yhtä
ylpeänä kuin Alfons).
16:sta kohtaus.
Edelliset. Rosamunda.
ROSAMUNDA. Armollinen fröökynä kutsuu Hannaa sisään.
HANNA (menee).
ROSAMUNDA (tarkkaa Alfons'ia triumfeeraavalla katseella, menee sitten
hiljaa Grönlundin luo).
KRISTIINA. Tämä ei juuri ole lihavaa lihaa.
ANTTI. Hoo-oh! Ja kuitenkin sanoi lahtari, ett'ei hän muka koskaan
ollut teurastanut niin lihavata lehmää.
KRISTIINA. Punnitsivatkohan oikein?
ANTTI. Kolmetoista naulaa seitsemän luotia pitäisi oleman. Voihan
Kristiina punnita uudestaan.
KRISTIINA (ottaa puntarin seinältä ja rupee punnitsemaan).
ROSAMUNDA. Mitä kuski lukee niin ahkerasti? Onko se intressanttia?
GRÖNLUND (ojentaa hälle kirjan).
ANTTI. Oletteko kuulleet, että tän' yönä on tehty murtovarkaus.
KAIKKI. Missä? --
KRISTIINA (katsoen punnitessaan ylös -- ja sitte lopettaen sen toimen).
Äläs kerro vielä, -- minä punnitsen ensiksi. -- Missä?
ANTTI. Räätäli Rintalalla, tässä ihan lähellä. Kolme takkia, yhdet
housut, kaksi liiviä ja karvalakin olivat varkaat vieneet.
GRÖNLUND. Soo, soo -- eikö ketään epäillä?
ANTTI. Ainahan poliisi epäilee, mutta varkaita ei se sillä saa kiinni.
Saas nähdä, saadaanko niitäkään kiinni, jotka toissayönä varastivat
poliisimestarin lehmän! -- -- Taitaa täytyä mennä noutamaan sylillinen
puita.
(Poistuu).
KRISTIINA. Poliisimestarin lehmän?! Hirveä aika tämä, kun ei
poliisienkaan anneta olla rauhassa!
ROSAMUNDA. Tämmöiset romaanit ovat vanhan muotisia, Grönlund. Ihan
uusimmat ovat "Pariser mysterier" taikka "Den evige Juden", jotka on
kirjoittanut Eugène Sue (ääntää Eugeene Suue).
GRÖNLUND. Minä osaan ainoastaan huononpuolisesti lukea ruotsia.
ROSAMUNDA. Ah, se on tosi. Minä olen ne lukenut franskaksi, mutta
mahdollista kyllä, että ne jo löytyvät ruotsiksikin.
GRÖNLUND. Eikö suomeksi?
ROSAMUNDA (kohoitellen olkapäitään). Ei, ei -- ne kirjat ovat
ainoastaan parempia ihmisiä varten.
GRÖNLUND. Kai, kai! No vähät niistä sitten. Minä luen minun kirjojani
-- ja olkoot ne vanhan muotisia, niin kuitenkin ovat ne hyviä.
Pahanilkiset saavat aina palkkansa, panettelijat ja pahansuovat naiset
tulevat rangaistuiksi. -- Elämässä käy useimmin päinvastoin.
ROSAMUNDA. Ehkä kuski on oikeassa. (Alfonsille): Saanko minä
lisälehden?
ALFONS (antaa lisälehden).
ROSAMUNDA (istautuu Hannan paikalle, on lukevinaan ja urkkii samalla
mitä sanotaan ja tehdään).
17:sta kohtaus.
Edelliset. Juho.
JUHO (haltioissaan). No, pikäntti, teidän on onnistunut. Riemuitkaa
nyt.
ALFONS. Mitä sillä tarkoitatte?
KRISTIINA. Mikä nyt on?
JUHO. Ei juuri mitään -- olen saanut eroni!
GRÖNLUND (suutuksissaan). Kai, kai!
KRISTIINA (suutuksissaan). Mitä? Eron?
JUHO. Ah -- tiedän mistä se tulee! Älköön se painako omaatuntoanne,
pikäntti, että olette vieneet leivän rehelliseltä mieheltä!
ALFONS. Minä? Mitä minä siihen voin?
JUHO. Älkää olko olevinanne. Minun pitää talosta pois -- jotta saisitte
menetellä Hannan kanssa mielenne mukaan.
KRISTIINA (vihoissaan). Hyi, hyi!
GRÖNLUND (vihoissaan). Kai, kai!
ROSAMUNDA (katsoen lehden yltä). Niin -- niin kai on -- siitä voin
panna vetoa.
JUHO. Koska te sen vakuutatte, on se varmaan totta.
KRISTIINA. Kuinka inhoittavaa!
GRÖNLUND. Mutta minkä vuoksi sitten? Mitä syitä herralla oli?
JUHO. Valkko on muka taittanut jalkansa minun kauttani.
GRÖNLUND. Mutta minähän voin todistaa --
JUHO. Minä mainitsin teidän ja eläinlääkärin todistuksen -- mutta
silloinkos vasta herra vihastui! -- maksoi mulle kolmen kuukauden
palkan ja käski mun lähteä paikalla pois, -- kuuletteko, -- paikalla!
KRISTIINA. Paikalla!
GRÖNLUND. Paikalla! Kai, kai! -- se on --
JUHO. Päätetty asia!
KRISTIINA. Mikä julmuus!
GRÖNLUND. Moista en ole vielä koskaan kuullut.
JUHO. Minä lähden -- lähden paikalla, otan nuttuni ja olen kohta
kadulla. Täällä en olisi hetkeäkään enää. Grönlunti -- katsottehan
vähän ruunaa, kunnes uusi tallirenki kerkee tottua. Kuten tiedätte, ei
anna se syödessään kenenkään lähestyä ja potkii silloin helposti. --
Niin, minä menen, lakeija, mutta se ei tule teitä auttamaan -- uskokaa
se -- Hanna on kelpo tyttö, ja jos Jumala meitä auttaa, ei hänkään ole
kauan tässä talossa.
ALFONS. Mitä tietää tämä puhe, mies?
JUHO (astuu uhaten hänen eteensä, lujasti). Älkää pöyhistelkö, mies! En
tahdo, että minusta sanotaan: hän erkani riidassa talosta, muuten
olisin veisannut teille toista virttä. Mutta älkää mua ärsyttäkö --
muuten ehkä unhoitan päätökseni -- ja varo silloin luitas, mies!
(Poistuu).
KRISTIINA. Hyi, hyi, -- ja vieläkin hyi! Tämmöistä en ole vielä koskaan
nähnyt ja kuitenkin olen jo ollut viisitoista vuotta talossa. Eihän
pitäisi kenenkään jäädä tähän, jossa moisia tapahtuu.
GRÖNLUND. Niin, Kristiina, jos jo olisi kylliksi!
KRISTIINA. Mitä Grönlunti tarkoittaa? Tarkoittaako Grönlunti --?
GRÖNLUND (pidättäen). Kai, kai!
KRISTIINA (katselee häneen tyhmästi, kun ei häntä ymmärrä).
GRÖNLUND (nykäyttää päätään taaksepäin).
KRISTIINA (kuten häntä ymmärtäisi). Niin -- jassoo -- oikein.
GRÖNLUND. Niin, jos jo olisi kylliksi.
ROSAMUNDA (menee Alfonsin luo, lausuen hiljaa). Se ei teitä kuitenkaan
auta!
ALFONS (pysyy istumassa ja katsoo sanomalehden yltä, jota ei jätä
käsistään). Hä?
ROSAMUNDA (yhä hiljaa). Minua ette petä -- mutta sanon vieläkin, se ei
teitä kuitenkaan auta.
ALFONS (myöskin yhä hiljaa). Kuinka niin?
ROSAMUNDA. Saattepa nähdä. Minua ette petä.
18:sta kohtaus.
Edelliset. Hanna (tulee itkien).
HANNA. Tämä on kauhein päivä elämässäni.
ROSAMUNDA (osoittaa triumfeeraten Hannaa ja menee hänen perässänsä
jälleen takalle; on lukevinansa, mutta seuraa tarkasti kaikkia mitä
sanotaan).
KRISTIINA. No, mutta Hanna!
GRÖNLUND (säälivästi). Tyttö itkee, mitä on tapahtunut?
KRISTIINA. No, mutta kerro toki, Hanna?
GRÖNLUND. Kuka on tehnyt sinulle mitä?
HANNA (itkee hyrskyttäen). Minä olen --
KRISTIINA. Puhu pois!
HANNA. Ajettu pois!
KRISTIINA (lyöpi kämmenensä yhteen). Mitä mä kuulen?
GRÖNLUND. Onko tänään piru päässyt irti?
ROSAMUNDA (hiljaa Alfonsille). Katsokaas -- osaan minäkin.
KRISTIINA. Tämä on toki liikaa -- ensiksi Juho -- nyt sinä -- mutta
minkätähden sitte?
HANNA (itkeä hyrskyttäen). Armollinen fröökynä oli niin äkäinen -- ja
hän kuitenkin muuten on hyvä ja ystävällinen -- minä muka olen herraa
houkutellut -- se on inhoittavaa -- ajakoon minut pois, siihen en
sanoisi mitään -- mutta että hän minusta semmoisia puhuu --
GRÖNLUND (lohduttaen). No, no, kai, kai! Semmoiset juonet eivät haita
ketään.
KRISTIINA. Olen niinkuin puusta pudonnut. Minun aikanani ei tässä
talossa vielä ole ollut niin kelvollista palvelustyttöä kuin Hanna --
ja hän ajetaan pois.
HANNA. Aah, -- minä tiedän mistä kaikki tämä tulee, -- siihen ei ole
kukaan muu syynä kuin (osoittaen sormella Rosamundaa) tuo tuossa!
ROSAMUNDA. Mitä? Minä?
HANNA (pyyhkii kyyneleensä, lujemmasti). Te juuri, eikä kenkään muu!
ROSAMUNDA. Mitä on mulla sinun kanssasi tekemistä, piika?
HANNA (yltyneempänä). Se on pelkkää mustasukkaisuutta -- sentähden että
lakeija on ajanut minua takaa.
ROSAMUNDA (ylenkatseellisesti). Minä -- mustasukkainen -- sinua
kohtaan?
HANNA. Miksi ei? Kun tulee vissille ijälle, eivät miehet katsele niin
paljon koreaa hattua kuin muuten.
ROSAMUNDA (kiivaasti). Vissille ijälle? Mitä sillä tarkoitat?
HANNA. No, ettehän tahdo kieltää että siitä on jo aikoja kuin olitte
kapalossa?
ROSAMUNDA. Onko? -- Hää? -- Minä olen --
KRISTIINA. Päälle viisineljättä -- sen tiedän minä!
GRÖNLUND (itsekseen). Kihisevä kissa!
ROSAMUNDA. Rupeeko kyökkipiikakin?
KRISTIINA. Saan ilmoittaa etten ole kyökkipiika, vaan kuukerska. Sehän
on inhoittavaa, miten tässä talossa eletään -- kuka rehellinen ihminen
voisi pitää suutansa --
ROSAMUNDA. Luuleeko Kristiina että minä viitsisin ruveta riitelemään
Kristiinan kanssa?
GRÖNLUND. Tulisittekin tappiolle.
ROSAMUNDA. Kuinka niin?
ALFONS. Siksi että olette väärässä. Inhoittavaa -- kannella semmoisia
Hannasta.
ROSAMUNDA (ilkkuisesti). Todellakin? Osasinko pilkkuun? Oletteko
menettänyt tytön? Se oli hupaista!
HANNA. Nyt sen kuulitte. Hän tunnustaa itse keksineensä tuon kauniin
jutun -- ja ihan ilman syyttä. Mutta heti menen minä sanomaan
fröökynälle kaikki. -- Te täällä voitte kaikki todistaa.
ROSAMUNDA. Aivan niin, kun talli-Juhon täytyy lähteä, on helpompi
elellä noiden kahden toisen kanssa.
HANNA (pelästyneenä). Mitä? Juhon täytyy lähteä?
KRISTIINA. Niin, tyttöseni, Jumala paratkoon! Hänen on pikäntti
juonitellut pois.
HANNA. Ei, ei -- sitten en minäkään jää -- sitten menen mielelläni!
Hyvä Jumala, mitä sanoo äitini, kun tulen kotia? Hän ehkä lopuksi
todellakin luulee minua kelvottomaksi.
KRISTIINA. Älä huoli, Hanna, älä huoli murehtia. Minä tulen kanssasi ja
sanon totuuden.
(Tampurin kello soi.)
GRÖNLUND. Hanna, kuuletko?
HANNA (kuulematta kelloa ja Grönlundia). Oi, hyvä Kristiina, tehkää se!
KRISTIINA. Minä puhun mitä oikein on.
GRÖNLUND (vitkalleen, hymyillen). Taitaa täytyä minun mennä avaamaan.
(Poistuu oikealle).
ROSAMUNDA (iloisesti). Siitäkös tulee liikuttava kohtaus.
KRISTIINA. Pilkatkaa vain, teidän löyhä kielenne kuitenkin viimein
saattaa teille turmion. (Hannalle.) Jälkeen puolisen tulen minäkin
sinne; minä kerron äidillesi maailman ilkeydestä -- voi toki -- vanha
vaimoparka tuskin sitä uskookaan, sillä köyhät ihmiset eivät ole niin
pahanilkisiä; -- -- semmoista pahuutta saa etsiä ainoastaan ylhäisissä.
ROSAMUNDA. Puhuupa Kristiina oikein sujuvasti.
KRISTIINA. Jumalan kiitos -- kieleni on vielä paikallaan; mutta minä en
sitä käytä loukatakseni köyhien tyttöparkojen kunniaa, minä puolustan
sillä viattomuutta.
HANNA. Oi, Kristiina kulta, monta tuhatta kiitosta.
KRISTIINA (yhä kiivaammin). Minä en koskaan puhu sanaakaan liikaa,
sillä sanani ei tee pahaa kellenkään -- minä en koskaan puheellani ole
matkaan-saattanut niin paljon pahaa kuin monet muut pelkillä
olkaheitoilla ja ilkkuvilla kasvoilla.
19:sta kohtaus.
Edelliset. Grönlund. Maija-Liisa.
GRÖNLUND (asettuu paikalleen).
MAIJA-LIISA. Kristiina, Kristiina!
KRISTIINA (säikähtyneenä). Herra Jestandes! Mikä on tullut
maitokuskille?
MAIJA-LIISA. Antakaa mun vähä hengittää ens!
KRISTIINA. Onko tapahtunut onnettomuus?
GRÖNLUND. Tämä on merkillinen päivä.
ROSAMUNDA. Mikähän nyt tulee?
(Kaikki ympäröivät uteliaina Maija-Liisaa.)
MAIJA-LIISA. Olen ollut kuulustamassa arpavoittoja.
KAIKKI. No?!
MAIJA-LIISA. Minä en ole mitään voittanut.
KAIKKI. Hoo?!
MAIJA-LIISA. Mutta te, Kristiina, te olette voittanut!
KAIKKI. Voittanut?
MAIJA-LIISA (hengähtäen syvästi). 10,000 markkaa!
KAIKKI. 10,000 markkaa!
MAIJA-LIISA. 10,000 markkaa. Pian tullaan teille sanomaan, minä juoksin
vain tulisimmassa kiireessä edellä.
KRISTIINA (hämillään). Onko se vain totta, todellakin totta, ethän
narraa?
MAIJA-LIISA. Saattehan kohta kuulla. Tuossa, tuossa on numero, jonka
tiesin teillä olevan ja joka pyynnöstäni kirjoitettiin mulle paperille.
(Ojentaa paperilippua).
GRÖNLUND (ottaa paperilipun, kun Kristiina hämmästyksissään ei ota).
MAIJA-LIISA. Mutta nyt täytyy mun mennä. Näin mainiota uutista en ole
pitkään aikaan saanut kertoa! Kyökkipiika voittaa 10,000 markkaa!
Hyvästi nyt! -- Nyt, Kristiina, olette turvattuna kuolinpäivään asti
(avaa oven mennäkseen, mutta palajaa heti). Tiedättekö myös, kutka muut
ovat voittaneet! Räätäli Hellsteeni on voittanut 5,000, isvossikka
Laukkanen 1,000 markkaa, herrassyötinki Kuksteri 500 markkaa,
klanstryykerska Lindholmi myös 500 markkaa -- kaikki köyhiä ihmisiä;
kerrankin osasi oikealle. Mutta nyt täytyy mun mennä, ei yksikään
ihminen vielä ole saanut tätä merkillistä sanomaa, eikä saa kukaan sitä
kertoa ennen minua! Hyvästi nyt! Saa nähdä eikö isäntäni suutu, kun
olen viipynyt näin kauan. Voi, voi, jos minäkin kerta voittaisin -- en
tarvitsisi enää olla maitokuskina. Hyvästi!
KRISTIINA. Olen vielä kuin puusta pudonnut.
MAIJA-LIISA (yhä ovella). Saa nähdä, mitä sanoo klanstryykerska. Hän
oli aamulla kiukkuinen, mutta täytyy mennä hänelle ilmoittamaan ilon
sanomaa. Vaikka menisi multa koko päivä, uutiset täytyy saada
levitetyiksi. Voikaa hyvin! Hyvästi nyt. Mitähän tuo hurja
herrassyötinki tuumaa, joka juuri kuuluu olleen kilstuvan portailla.
(Poistuu). .
KRISTIINA. Olisin siis todellakin rikas nyt!
HANNA (hiljaisena, ujosti). Sittenhän olisin kai minäkin voittanut?
GRÖNLUND (katsoen lappua). Aivan oikein, tässä seisoo! Mikä numero
Kristiinalla on?
KRISTIINA. Numero? Numero? Jassoo -- (menee hämillään kaappilaatikolle
ja etsii) -- -- minä tiesin sen ulkoa, ja nyt on muistini ihan tylsä
-- -- tässä, tässä, numero 4, 3, 7, 1, 8.
GRÖNLUND. Kuinka?
KRISTIINA (antaa hänelle arvan). Tuossa näette itse!
GRÖNLUND. N:o 43,718. -- Se on aivan oikein, aivan oikein -- kai, kai!
KRISTIINA (lyöpi yhteen kämmenensä). Siis todellakin?
ALFONS (lähestyy perällä Rosamundaa ja puhuttelee häntä hiljaa).
KRISTIINA (pyyhkii kyyneleensä, liikutettuna). Grönlund, nyt minä,
Jumalan avulla, lakkaan --
HANNA (epäillen). Mutta sanokaa toki, miten on minun laitani?
KRISTIINA. Sinähän myöskin olet voittanut, lapsi.
HANNA (iloisesti). Voittanut! Voittanut! Ettehän vain tee minusta
pilkkaa?
KRISTIINA. Ei, ei -- se on toden totta! Näet nyt että pitää noudattaa
taivaan viittauksia! Jos et olisi totellut unennäköäsi, et olisi
voittanut, ja jos en minä olisi antanut sinulle puolta, niin olisi onni
luiskahtanut minunkin käsistäni. (Kirkastunein kasvoin -- yhä vielä
hämillään). En voi sitä vielä uskoa.
HANNA. Siis voittanut? Ja kuinka paljon sitte?
GRÖNLUND. No, neljännen osan 10,000 markasta -- kun kaikki lasketaan
pois mitä tulee pois otettavaksi, niin (aprikoiden -- hämillään) jääpi
vielä noin kolme tuhatta ja sata markkaa.
KRISTIINA. Ja siitä on puolet sinun.
HANNA (hämmästyen). Puolet?
GRÖNLUND. Niin, niin -- niin, yksitoista sataa markkaa näet ja vähä
päälle.
HANNA (huudahtaen äkkiä kovaa). Yksitoista sataa markkaa! Juho! Juho!
(Juoksee peräovesta ulos).
GRÖNLUND (istautuu ja laskee sormi nenällä). Siis yksitoista sataa
markkaa ja jos siihen panen -- hm -- hm.
ALFONS (sill'aikaa hiljaa Rosamundalle). Sovitaan pois?
ROSAMUNDA. Mutta sillä ehdolla -- --
ALFONS, Siihen tyydyn -- mutta tule pois. Täällä kyökissä ei ole meidän
sija.
ROSAMUNDA (Kristiinalle). Toivotan onnea, keittäjä. Ette tekään taida
enää jäädä kauaksi aikaa taloon. O rövoaar!
KRISTIINA (ajatuksissaan, katsomatta Rosamundaan). Tuskin, tuskin.
ROSAMUNDA. Ilmoitan siis armolliselle fröökynälle.
(Poistuu yhdessä Alfonsin kanssa.)
KRISTIINA. Saatte jäädä tänne tanssimaan kahden kesken Kyöpelin
polskaanne -- te koirankuontalaiset. -- Ei, ei -- päätäni pyörryttää
vielä -- täytyy istua -- siis voittanut -- ja puolet olen antanut pois
-- niin, uni niin käski -- enkä olisikaan muuten voittanut -- ja se on
hyvin käytetty. Kai nuoret sen kyllä tarvitsevat -- ja juuri nyt --
voittanut, voittanut, -- täytyyhän toki -- missä on virsikirjani -- --?
(Etsii laatikostaan.)
GRÖNLUND (laskettuaan). Yksitoista sataa kolmekymmentä ja kolme markkaa
-- nyt olen huono räknäämään, mutta selveneehän toiste -- ja meidän
molempain säästömme -- nyt on kylliksi.
(Vetää käteensä hansikat).
KRISTIINA. Tuossa se on. Minkä virren ottaisin --?
GRÖNLUND (menee Kristiinan luo, juhlallisesti). Neitsyt Kristiina!
KRISTIINA (katsoo häneen kummastuneena). No, Grönlunti!
GRÖNLUND (juhlallisesti). Se ehkä ei ole Kristiinalle aivan uutta, että
minä jo monta vuotta olen ollut hyvilläni, kun olen katsellut
Kristiinaa, ja että jos minä päättäisin mennä avioliittoon, niin --
kai, kai -- miten piti mun sanomani? -- niin, oikein -- niin
valitsisin, pyytäisin -- toivoisin Kristiinaa puolisokseni. Kai, kai!
KRISTIINA (nousee seisoalle, ujona ja juhlallisesti). No, mutta --
Grönlunti -- tämä tulee niin odottamattomasti -- Ette koskaan ole
sanoneet sanaakaan --
GRÖNLUND. Minä en ole niitä kevytmielisiä poikia, jotka tekevät kaikki
ilman aprikoimatta, -- saatikka sitten kun minä kuskina olen tottunut
menettelemään varovaisesti.
KRISTIINA (niiaa). Tiedänkin teitä siitä pitää kunniassa!
GRÖNLUND. Onhan myöskin mielenne aina kallistunut samalle suunnalle,
nimittäin ravintolaan -- nimittäin pienen ravintolan pitämiseen. --
KRISTIINA. Hyvällä ruu'alla. Ihmiset tulevat minuhun tyytymään --
GRÖNLUND. Aion minäkin ravintolan isäntänä pitää paikkani --
KRISTIINA (niiaa). Vallan pulska ravintolan isäntä -- mutta jälkeen
puolen päivän pitää oleman kahvia -- meidän kahvimme pitää tulla
tunnetuksi koko kaupungissa.
GRÖNLUND. Kun meillä molemmilla nyt on hiukkanen säästössä ja kun
arpajaisvoiton kautta lienee tarpeeksi koossa siunattua alkua varten --
KRISTIINA (hurskaasti). Jumala siunatkoon arpajaisia!
GRÖNLUND. Niin kysyn täten nöyrimmästi, tahtooko neitsyt Kristiina
ottaa minut aviopuolisokseen?!
KRISTIINA (ujosti). Ah, Grönlunti --
GRÖNLUND. Niin olen siis kohteliaasti sanonut sanottavani ja odotan
neitsyt Kristiinan vastausta.
KRISTIINA (ujosti). Min' en tiedä, tämä tapahtuu ensi kerta
elämässäni --
GRÖNLUND (lempeästi, hennosti). Eikö neitsyt Kristiina olisikaan ennen
ajatellut tätä?
KRISTIINA. No, en saata kieltää että joskus --
GRÖNLUND. Kai, kai! No antaa sitte neitsyt Kristiina minulle selvän
vastauksen.
KRISTIINA (kätkee kasvonsa vyöliinaan ja nyykäyttää päätään).
GRÖNLUND. Jaa-ko?
KRISTIINA. Jaa!
GRÖNLUND. No, julistan siis juhlallisesti neitsyt Kristiinan rakkaaksi
morsiamekseni.
KRISTIINA (hiljaa). Ah -- Grönlunti!
GRÖNLUND (vetää hänet hiljaa rinnalleen). Rakas Kristiina!
KRISTIINA. Onhan toki Grönlund odottanut hyvin kauan, -- eikö olisi
tämä voinut käydä ennenkin?
GRÖNLUND (totisesti). Ei, neitsyt Kristiina, ennen ei vielä ollut
kylliksi!
20:nes kohtaus.
Edelliset. Hanna. Juho.
HANNA (vetää Juhoa sisälle). Tule, tule, Juho!
JUHO. Onko se totta, todellakin totta?
KRISTIINA (irtautuu Grönlund'in syleilyksestä, ujosti). On, Juho, on --
minä olen morsian.
JUHO. Ja voittoineen päivineen?
GRÖNLUND. Kaikki on totta.
JUHO (syleilee Hannaa riemuissaan). Hanna, Hanna, ken olisi tätä! --
Vastikään olimme niin kurjina -- ja nyt -- rahat riittävät aluksi,
meidän ei enää ole tarvis odottaa. Hanna, rakas Hannani!
HANNA. Kristiina, tästä tulee meidän kiittää hyvää Kristiinaa. -- Jos
hän ei olisi myynyt arpaansa --
JUHO. Se on tosi! Kristiina, jos jolloinkin tahdotte ajaa, niin pitää
Kristiinan aina ajaa minun hevosellani. Paraimmat vaununi ja paraimmat
hevoseni ovat aina saatavinanne ilmaiseksi. Hei! Olipa tänään oikein
onnen markkinat!
KRISTIINA. Niin, niin, ja kyökissä.
Loppu.
Näytelmä kirjoitettu 1870 luvun lopulla.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYöKISSä***
******* This file should be named 38908-8.txt or 38908-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/3/8/9/0/38908
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://www.gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://www.gutenberg.org/about/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit:
http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
