The Project Gutenberg EBook of Sulhasen luona, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Sulhasen luona
Yksinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
Author: Robert Kiljander
Release Date: January 27, 2007 [EBook #20454]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SULHASEN LUONA ***
Produced by Tapio Riikonen
SULHASEN LUONA
Yksinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
Kirj.
R. KILJANDER
Ensimmäisen kerran julkaissut
Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki, 1910.
HENKILÖT:
VIHTORIIN, kauppias.
KALLE, hänen apulaisensa.
PUMMI, nimismies.
TYYNE, hänen veljensä tytär.
SILTAVOUTI.
OSTAJIA.
Tapaus maalla.
Siististi sisustettu huone. Oikealla sohva, jonka edessä on pöytä.
Vasemmalla kirjoituspöytä konttorikirjoineen. Seinällä hintaluetteloja,
muita papereita ja suuri avain. Vinoon nurkassa oikealla vaatekaappi
(_Huomaa_: Kulissi.) Perällä ovi, joka on auki ja vie puotiin, josta
näkyy osa tiskistä ja hyllyistä. Vasemmalla perällepäin avonainen
ikkuna, josta pilkistää kesäinen maisema. (Oikea ja vasen luetaan
näyttämöltä).
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
KALLE. (sitten): Ostajia.
KALLE. (torkkuu sohvassa sanomalehti kädessä ja mutisee unissaan
epäselviä sanoja; sitten kovemmin): Tyyne, Tyyne, elä mene, kultaseni
-- ei tänne tule ketään -- minulla on niin paljon sinulle puhumista --
Tyyne! (Sanomalehti putoaa hänen kädestään, hän herää ja pyyhkii
silmiään): Helkkarissa, kun nukuin! Onkohan sinne sill'aikaa tullut
ihmisiä puotiin? (Kiirehtii ovelle katsomaan). Ei ketään. No, samapa
se, eihän siellä olekkaan mitään myytävää. -- Näin niin hauskaa unta.
Tyyne tuli minua tervehtimään. »Elä sure, Kalle», hän sanoi, »kyllä
minä tulen omaksesi, en välitä setä Pummin kiellosta, tulin nyt vaan
sinua suutelemaan.» »Elä mene», huusin minä, »ei tänne tule ketään
ihmistä, kauppias on kaupungissa.» Mutta hän vaan viittasi kädellään ja
juoksi nauraen pois. -- Voi, voi, jos tuo uni kerran toteutuisi, jos
minä saisin hänet -- --! (Pieni tiuku soi ulkopuolella). Nyt sinne tuli
joku.
(Menee puotiin.).
VANHA AKKA (ilmestyy tiskin taakse; niiaa): Hyvää huomenta, hyvää
huomenta! Mitäs Kalle herralle kuuluu? Saisinko neljänneskilon kahvia
ja puoleksi sokeria? Onpa tänään siunattu helle! Ohhoh!
KALLE. Huomenta, huomenta! No, kuinkas se Höpsälän muori jaksaa? Hyvin
tietysti. Jassoo, vai kahvia ja sokeria? Mutta kun sattui niin
hullusti, ettei meillä nyt niitä ole. Loppuivat juuri. Mutta huomenna
tulee -- tulee monta, monta säkillistä. Eikö muori tahtoisi pompommeja,
niitä meillä kyllä on.
AKKA. Sepä ikävätä, sepä ikävätä. En välitä pompommeista. Tulen sitten
huomenna. Herran haltuun, Herran haltuun!
(Niiaa ja poistuu).
KALLE (tulee sisään): Vai huomenna! Paljon kiitoksia! Huomenna voi
puoti jo olla suljettu, jos oikein pahasti käy. Mutta mitä minä sitä
ajattelen, sehän ei olisi mikään yllätys. Kunhan nyt vaan saisin tavata
Tyynen ja kertoa hänelle unestani, mutta se peevelin Pummi vahtii häntä
kuin Kerberus. Voi sitä köyhyyttä sentään! (Tiuku soi.) -- No, nyt
sinne taas joku! Mikä niitä nyt riivaa, ettei saa rauhassa omia
asioitaan miettiä!
(Menee puotiin, jonne tiskin taakse samassa ilmestyy:)
VANHA TALONPOIKA. Päivää!
KALLE. Päivää, päivää! Kas kun Isontalon isäntäkin on liikkeellä tässä
hikisessä ilmassa! No, mitä sinnepäin kuuluu?
TALONPOIKA (sylkäisee): Kiitos! Eipä erinäistä. Pikanelliä tässä olisi
niinkuin tarpeen.
KALLE. Vai pikanelliä! Ahaa, vai pikanelliako? Jaa, jaa. Mutta nyt tuli
isäntä niinkuin vähän sopimattomaan aikaan. Ajatelkaapas sitä, kun
juuri tänään kaikki pikanelli loppui, tyystin loppui.
TALONPOIKA. Eikö ole pikanelliä. Mikä kauppa se on, jossa ei ole
pikanelliä! Hyvästi sitten!
KALLE. Mutta eikö saa olla mitään muuta? Eikö isäntä huoli
pompommeista?
TALONPOIKA. Pompom -- --! Menkää hiiteen!
(Poistuu.)
KALLE (tulee sisään): Niin, semmoistahan tuo nyt on. Eihän meillä enää
ole muuta kuin pompommeja, vesirinkuloita ja muutamia tyhjiä
sikarilaatikoita. Ja kumminkin kauppias on reipas ja hauska mies,
vaikka tämä maalle muuttaminen oli häneltä tyhmä yritys. Saa nyt nähdä,
voiko hän mitään hommata tuolla kaupungissa, hänellä on suuria tuumia.
Mutta mitä tuo kaikki minua liikuttaa? Koetanpas, jos uudestaan
nukkuisin ja näkisin jatkon siihen kauniiseen uneen. (Istuutuu
sohvaan). Rupean laskemaan, niin nukun pikemmin. Yksi -- kaksi -- kolme
-- neljä -- viisi -- -- -- (Tiuku soi). No kuka perhana nyt taas sinne
puotiin! Kyllä minä sen pian sieltä lähetän menemään. (Juoksee
puotiin). Ah, mitä näen minä! Onko se mahdollista! Tyyne!
TOINEN KOHTAUS
Tyyne. Kalle.
TYYNE (Puodissa): Oletko yksin?
KALLE. Yksin, yksin. Tule sisään, tule sisään!
TYYNE. En uskalla -- jos joku näkisi.
KALLE. Ei meitä kukaan näe, tule nyt -- kauppias on poissa.
TYYNE. Tiedän sen, mutta -- --
KALLE. Kas niin! Sinun täytyy! (Vetää häntä sisään ja halailee häntä.)
Tyyne kultaseni, kuinka sinä teit minut sanomattoman iloiseksi! Minä
näin juuri unta, että tulit tänne minun luokseni. Ja uni heti toteutui!
Mikä odottamaton onni!
(Suutelee häntä).
TYYNE. Niin, kuulehan! Setä meni virka-asioille siltavoudin kanssa. Hän
kehuu vielä tänään ottavansa kiinni tuon suuren varkaan, joka kuuluu
liikkuvan seudullamme. Koska eivät muut ole onnistuneet häntä
vangitsemaan! Sinä tiedät, kuinka hän voi kerskata. Minua hän ankarasti
komensi olemaan kotona. Hyvä juttu, ajattelin minä, ja kun hän oli
mennyt, pujahdin takaportista ulos, kävelin tänne kirkonkylään,
ajatellen että ehkä minä sattumalta tapaisin sinut maantiellä,
kurkistin puodin ovesta, oliko siellä ostajia, ja kun se oli aivan
tyhjä, niin päätin kun päätinkin tehdä sinulle pienen kepposen, kun ei
oltu tavattu niin moneen aikaan.
KALLE. Ei sitten kun toissa päivänä. Mutta istu nyt kultaseni!
(Vie hänet sohvaan.)
TYYNE (istuutuu): Vai tämäkö se nyt sitten on sinun huoneesi? Niin
hauska ja nätti! Ja niin kaunis näköala ikkunasta!
KALLE. Niin, siinä minä usein seison ja katselen teidän taloonne päin.
Katsos, sieltä näkyy savupiiput suurten koivujen yläpuolelta! Ja
silloin minä aina ajattelen sinua, että mitähän sinä nyt tällä hetkellä
toimiskelet? Luetko, istutko pianon ääressä vai hoidatko kukkiasi?
TYYNE. Entäs jos juuri par'aikaa aamiaispöydässä popsisin viilipyttyä,
ha, ha, ha! -- Mutta sinä sanoit, että näit minusta unta?
KALLE. Niin -- --. Mutta enkö saa tarjota sinulle jotain? Meillä kyllä
ei ole tässä juuri mitään, kun ei ole omaa huushollia, mutta ehkä
tahtoisit pompommeja?
TYYNE. Kiitos, en nyt välitä! Minun täytyykin heti mennä.
KALLE. Niin, minä näin unta, että seisoit tässä minun edessäni. Ihka
elävänä, kuin tuossa nyt, ja niin iloisena ja säteilevänä. Ja sitten
sinä suutelit minua.
TYYNE. Nyt sinä narraat!
KALLE. En jumaliste, aivan vissiin! Ja sitten sinä puhuit minulle niin
kauniisti.
TYYNE. Mitä minä sitten puhuin?
KALLE. Tuosta meidän tulevaisuudestamme. »Setä Pummi on kyllä meidän
rakkauttamme vastaan», puhuit sinä »ollen itse varakas tahtoo hän
naittaa minut, kasvattinsa, rikkaalle miehelle, luullen että hän sillä
tavoin tekee minut onnelliseksi, mutta olemmehan nuoria, voimmehan
odottaa eikä setä ikuisesti voi vastustella», sanoit sinä. »Ja saat
nähdä», sanoit, »että asiat kyllä selviävät nopeammin kuin voimme
ajatellakaan.» Niin sinä puhuit, kultaseni.
TYYNE. Ja miks'ei se niin voi käydäkin?
KALLE. Niin, aina sinä katselet elämää niin valoisalta kannalta.
Mutta ennenkuin minä saan semmoisen paikan, että voimme mennä yhteen,
niin -- --.
TYYNE. Niin mitä?
KALLE. Niin, sehän juuri on minun suurin suruni. Eikö sinun rakkautesi
sill'aikaa laimene ja etkö sinä kyllästy minuun?
TYYNE. Niin, eipä sitä niin varmaan tiedä.
KALLE. Kun en ulkonäöltänikään ole mitään -- --.
TYYNE. Aivan oikein, on niitä komeampiakin miehiä.
KALLE. Ja kun muutenkin olen aivan mitätön.
TYYNE. Tyhmä sinä nyt ainakin olet, enkä minä (Nousee) noita vanhoja
lorujasi enää viitsi kuunnella -- --.
KALLE. Elähän, elähän! Anna nyt anteeksi! Mutta kun minä rakastan sinua
niin paljon, niin -- --. Annathan sinä anteeksi?
TYYNE. En suinkaan.
KALLE. Mutta tällä kertaa.
TYYNE. Lupaatko sitten, ettet enää puhu tuommoista, sillä pitäisihän
sinun tuntea Tyynesi. Lupaatko?
KALLE. Lupaan, lupaan, kultaseni.
TYYNE. No, olkoon menneeksi sitten, mutta se onkin viimeinen kerta,
sinä parantumaton poika! Ja nyt minä kerron sinulle jotain hauskaa. Kun
tänä aamuna heräsin, niin olin niin sanomattoman iloinen ja onnellinen,
en tiedä ollenkaan mistä syystä. Ja kun aukaisin ikkunan ja linnut
visertelivät kuin hullut ja kukat ikkunan alla tuoksuivat kuin
paratiisin yrttitarhassa, niin sain semmoisen selvän aavistuksen, että
meille vielä tänään tulee tapahtumaan jotain hyvin hauskaa ja
odottamatonta, ja luotan varmaan siihen, että ennenkuin päivä on
lopussa, niin saamme toisemme.
KALLE. No, sitten minäkin siihen luotan.
Laulu n:o 1. Duetto
Sävel: »En voi sua unhoittaa poijes».
KALLE ja TYYNE.
Vaikk' oisikin maailma nurja
Elä, ystäväin, sure vaan.
Meill' onhan lempemme nuori.
Usko onneen suotuisaan.
KALLE.
Jos mull' ois rikkautta
Ja kaikki kalliit aarteet maan,
Niin silloin, armahani,
Sun kietoisin ma purppuraan.
KALLE ja TYYNE.
Vaikk' oisikin maailma nurja j.n.e
(Tiuku ulkopuolella soi).
TYYNE. Mutta kuule, eiköhän sinne tullut ihmisiä puotiin! Jestas, jos
minut huomaavat!
KALLE. Ole huoleti, eihän ne tänne sisään tule.
TYYNE. Pane ovi kiinni, pane ovi kiinni!
KALLE (mennessään): Ole nyt vaan aivan levollinen. Kyllä ne pian sieltä
lähtee.
(Sulkee oven.)
TYYNE (yksin): Hyi, kun rupesi peloittamaan! Olinpa kerrassaan
varomaton, kun tänne tulin. Ajatteleppas, jos se olisi kauppias, joka
tulee kotiin kaupungista! (Kuuntelee ovella.): Taivas, se on sedän
ääni!
KALLE (tulee takaisin): Nyt on piru merrassa! Se on setäsi! Hän tulee
sisään -- hän tahtoo puhutella minua virka-asioissa -- hänellä on
siltavouti mukanaan. Kauhistus, mitä nyt on tehtävä!
TYYNE. Eikä täällä ole kuin yksi ovi! Minä hyppään ulos ikkunasta.
KALLE. Se on liian korkealla. Sinun täytyy piiloutua johonkin. Tuonne
pöydän alle -- Ei, tänne sohvan taa --. Ei, nyt minä tiedän! Tule
tänne, pistän sinut tuohon kaappiin. Pian pian!
(Aukaisee kaapin.)
TYYNE. Mutta jos minä siellä tukehdun?
KALLE. Joutavata, eihän se kestä kuin muutamia minutteja -- eihän hän
kauan viivy -- --.
TYYNE (kaapissa): Täällä haisee pahalta -- --.
KALLE. Minun rasvanahkasaappaani ne vaan. (Sulkee kaapin oven.) Kas
niin! Ole nyt hiljaa kuin hiiri. Pian minä sinut pelastan. (Pistää
avaimen taskuunsa ja menee aukaisemaan peräovea). No, tämäpä nyt vasta
helkkarin moinen sattuma! -- Herra vallesmanni on niin hyvä ja astuu
sisään.
KOLMAS KOHTAUS
Pummi, Siltavouti, Kalle ja Tyyne (kaapissa).
PUMMI (vanhahko mahtavan näköinen mies, virkapuvussa ja ritarimerkki
rinnassa): Te sanoitte siis, että kauppias ei ole kotona. Niinkö?
KALLE (aina kohteliaasti): Ei ole, ei ole -- hän on kaupungissa.
PUMMI. Luulin kuulleeni ääniä täältä. Mutta en minä ketään näe.
KALLE. Minä täällä vain itsekseni puhuin, kun järjestin täällä herra
vallesmannia varten. Olkaa hyvä ja istukaa, olkaa hyvä ja istukaa!
PUMMI. Minä tulen tässä viran puolesta.
KALLE. Terve tultua, terve tultua.
PUMMI. Hm! Ja koska kauppias itse on poissa, niin minä siltavoudin
läsnäollessa näytän teille tämän paperin. Lukekaa!
KALLE (ottaa paperin vastaan): Mitä tämä on?
PUMMI. Lukekaa!
KALLE (lukee hiljaa mutisten): Kuvernööri -- läänissä --
Kansallispankin -- laillisen voiman -- 1,650 markkaa -- --.
PUMMI (itsekseen, sillä aikaa kun KALLE lukee): Jassoo, tuo se nyt on
se junkkari, joka aikoo veljentyttäreni viedä? Mikä röyhkeys! Mutta
siitä tulee niksi. Sen vannon, niin totta kuin olen Aleksander Napoleon
Pummi! (Ääneen Kallelle) No?
KALLE. Tämähän on 1,650 markan uloshakemus.
PUMMI. Niin onkin. Onko kauppias puhunut teille siitä mitään?
KALLE. Eikä ole.
PUMMI. Onko teillä kassassa rahaa sen lunastamiseen?
KALLE. Ei ole, mutta kauppias sanoi, että hän tuo rahaa tullessaan.
PUMMI. Tuo rahaa! Kiitoksia paljon! Kyllä minä hänet tunnen. -- Siis ei
ole?
KALLE. Ei ole kuin puotilaatikossa muutama markka.
PUMMI. No, sitten on omaisuus pantava takavarikkoon. Siltavouti astuu
esille.
SILTAVOUTI (vanhanpuoleinen mies hänkin, laiha ja nöyrä): Niinkuin
herra vallesmanni ja ritari käskee.
KALLE. Mutta mitä kauppias sanoo, kun hän tulee kotiin?
PUMMI (joka on mennyt papereineen kirjoituspöydän luo): Mitä hän sanoo!
Enkö minä ole täällä korkean esivallan puolesta? (Lyö nyrkkinsä
pöytään): Enkö ole, mitä?
KALLE. Pyydän anteeksi, pyydän anteeksi.
PUMMI (kynä kädessä siltavoudille): Ryhdytään toimeen. Kuinka monta
tuolia?
SILTAVOUTI. Yksi, kaksi, kolme -- kuusi niitä näkyy olevan.
PUMMI (kirjoittaen): Eheät?
SILTAVOUTI. Tästä yhdestä on topninki vähän näkyvissä.
PUMMI. Hyvä, eteenpäin!
SILTAVOUTI. Sohva ja pöytä.
PUMMI. Kunnossa?
SILTAVOUTI. Kyllä. Pöytä ontuu vähän toiselta jalalta.
PUMMI. Enemmän!
SILTAVOUTI. Kirjoituspöytä ja samaten tuoli, jossa herra vallesmanni ja
ritari suvaitsee -- --.
PUMMI. Jahah! Onkohan näissä lootissa mitään? (Vetää ne auki.) Tyhjä
paperossilaatikko ja naisen kuvakortti. Ei mitään muuta! No, mitä
vielä?
SILTAVOUTI. Vaatekaappi.
KALLE (itsekseen): Kaappi!
PUMMI. Kunnossa?
SILTAVOUTI. Kunnossa.
PUMMI. Avatkaa ovi! Mitä siellä on sisällä?
KALLE (itsekseen): Herrajestan!
SILTAVOUTI. Jahah -- mutta avain on poissa.
PUMMI (Kallelle): Missä on avain?
KALLE. En -- en tiedä. Kai se on kauppiaalla.
PUMMI. Tiedättekö, mitä siellä on sisällä?
KALLE. E-e-eihän siellä mitään ole!
PUMMI. Eikö kauppiaalla siis ole mitään pitovaatteita. Ei suinkaan hän
niin ilman voi olla?
KALLE. Jaa -- niin -- niin, pitovaatteita? Luulin, että tarkoitatte
-- niin, kyllähän siellä.
PUMMI. Mitenkä te niin kummalliselta näytätte? Mikä teitä vaivaa?
KALLE. Olenko minä kummallisen näköinen? No, kun minä suren sitä
kauppiaan onnettomuutta -- kun hän on minun paras ystäväni ja kun hän
aina on ollut minulle niin hyvä -- --.
PUMMI. Niin, semmoistahan se on tässä nykyisessä maailmassa. Miksi elää
niin iloisesti? Toista se oli minun nuoruudessani, silloin tiesi
jokainen elää kukkaronsa mukaan. (Siltavoudille:) No, koska ei löydy
avainta, niin pannaan kaappi sinettiin.
(Ottaa esille lakkaa ja sinetin.)
KALLE. Mitä?!
PUMMI. Niin, sehän on lain mukaan, ettekö sitä tiedä?
KALLE. Mutta sehän on mahdotonta!
PUMMI. Mikä on mahdotonta? Teillä näkyy olevan surkea tietämättömyys
laista ja oikeudesta, nuori mies.
KALLE. Mutta kuulkaapas -- antakaa, kun minä selitän teille.
PUMMI. Olkaa siinä! Te vaivaatte meitä virantoimituksessamme.
(Menee siltavoudin kanssa, joka sill'aikaa on sytyttänyt
kynttilän, kaapin luo, jota panevat sinettiin.
Huom! Tämä toimitus on tehtävä jokseenkin nopeasti.)
KALLE (kävelee edestakaisin etunäyttämöllä; itsekseen): Taivas
varjelkoon aivojani! Mitä nyt on tehtävä? Tunnustanko hänelle kaikki ja
pyydän anteeksi? Estänkö hänet väkivallalla? Sanonko, että siellä on
helvetinkone, joka räjähtää? (Jyrkästi:) Herra vallesmanni!
PUMMI (kääntyy): Mitä?
KALLE (tavallisella äänellä taas): Herra vallesmanni, jos tietäisitte
-- jos voisitte aavistaa --!
PUMMI. Mitä sitten?
KALLE. Ei mitään -- ei mitään. (Itsekseen). Enhän minä voi mitään
sanoa.
PUMMI. Hassu mies!
SILTAVOUTI. Niinkuin herra vallesmanni ja ritari suvaitsee sanoa.
PUMMI. No kas niin, nyt kaappi on sinetissä. Ja sitten menemme
makasiinia inventeeraamaan. Missä on makasiinin avain?
KALLE. Se riippuu tuolla seinällä. Minä tulen heti perästä.
PUMMI. Hyvä! Siltavouti seuraa!
SILTAVOUTI (tekee kunniaa oven pielessä ja menee sitten.)
NELJÄS KOHTAUS
Kalle, Tyyne.
KALLE (koputtaa kaapin ovelle): Tyyne, nyt me olemme hukassa.
TYYNE (kaapissa): Minä kuolen kauhistuksesta! Minun täytyy päästä pois
millä tavalla tahansa!
KALLE. Se ei ole mahdollista.
TYYNE. Riko sinetti!
KALLE. En uskalla. Siitä on suuri edesvastaus.
TYYNE. Pitääkö minun sitten kuolla tänne nälkään?
KALLE. Onko sulla siellä hyvin paha olla?
TYYNE. Täällä on niin huono haju. Olen monta kertaa aikonut aivastaa.
KALLE. Elä Herran tähden!
TYYNE. Kas niin, päästä pois nyt minut. Lyö vaikka kaappi rikki, mutta
ulos minä tahdon (Jyskyttää ovea.) Kalle!
KALLE. Rauhoitu nyt, kultaseni, rauhoitu! Täytyy keksiä joku keino.
TYYNE. No, keksi, keksi sitten pian!
KALLE. Niin, niin -- esimerkiksi -- esimerkiksi -- --. Etkö sinä voisi
minua auttaa?
TYYNE. Kuule, minä tiedän! Sinun pitää narrata setä aukaisemaan. Sano,
että täällä on sinunkin omaisuuttasi, jota sinä tahdot sieltä pois.
Sano niin.
KALLE. Ja niinhän siellä onkin. Mutta silloinhan hän huomaa sinutkin?
TYYNE. Se on sitten sinun asiasi. Pääasia on vaan, että sinetti tulee
pois.
KALLE. Voi, Tyyne kultaseni, minnekkä me nyt olemme joutuneet!
Laulu n:o 2. Duetto.
Sävel Fredmanin epistola:
»Jo ma luulen, uskon sen sull' on vuoro, veikkonen.»
KALLE.
Oo nyt hiljaa hetkinen
Kyllä kohta aukaisen,
Hyvin menee, minuun luota,
Vuota, vuota
Hetkinen.
TYYNE.
Sydän lyö ja pamppailee!
Kuinka käydä mahtanee?
Entäs jos ma aivastankin,
Molemmankin
Kauhuun saan!
KALLE. Kyllä sinut Tyyneni pois pian lasken.
TYYNE. Laske, laske!
KALLE. Luota minuun vaan.
KALLE (laulun jälkeen): Hiljaa, hän tulee takaisin! Elä nyt vaan
liikahda. Koetan parastani.
VIIDES KOHTAUS
Pummi, Kalle ja Tyyne.
PUMMI. Hm! Ei maksanut vaivaa. Eihän siellä makasiinissa ollut muuta
kuin rikkinäinen polkupyörä. Kaunis pesä!
KALLE. Kuulkaapas, herra vallesmanni. Minulla olisi teidän kanssanne
vähän puhumista eräästä -- eräästä ikävästä asiasta.
PUMMI. No, mitä nyt?
KALLE. Kun minun saappaani jäivät tuonne kaappiin.
PUMMI. No, mitä sitten?
KALLE. Nyt nekin tulivat takavarikkoon, vaikka ne eivät kuulukaan
kauppiaalle.
PUMMI. Mitä minä siihen voin?
KALLE. Minä tarkoitan, että jos herra vallesmanni ottaisi pois
sinetin siksi, että minä ne sieltä saisin -- minä tarvitseisin ne
välttämättömästi tänään.
PUMMI. Ei niitä kruunun sinettejä niinkään poisteta. Ja mitä hyötyä
siitä olisikaan? Eihän teillä ole avainta?
KALLE. On minulla -- --. Niin, se tahtoo sanoa -- ehkä löytäisin
jostakin laatikosta semmoisen, joka sopisi -- --.
PUMMI. Onko teillä sitten avain, vai eikö?
KALLE. Eihän minulla, mutta jos täältä --
(On hakevinaan.)
PUMMI (itsekseen): Tuo mies tuntuu minusta sangen epäiltävältä
(Ääneen:) Kuulkaapas herra, jos teillä on jotain vehkeitä isäntänne
kanssa, niin minä edeltäpäin varoitan teitä. Muistakaa, että minä en
ole mikään semmoinen mies, jonka kanssa voi leikkiä. Minä olen
Aleksander Napoleon Pummi, tietäkää se.
KALLE (hakien): Ei suinkaan -- kuinka se tulisi kysymykseenkään -- --.
Mutta täytyyhän minun pelastaa omani.
PUMMI. Niin, minä sanon vaan. Ja kuunnelkaa sitten, mikä mies minä
olenkin:
Laulu n:o 3. Soolo.
Sävel: Kaunis Helena; Kuninkaitten kupletit.
PUMMI.
Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi, aina pelvoton,
Niin, aina pelvoton.
Kaikk' kansa minua pokkaa, niiaa ja pokkaa, pokkaa ja
niiaa, niinkuin oikein on,
Niin, niinkuin oikein on.
En vierellä kuvernöörin e'es jää varjohon.
Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi aina pelvoton.
Ja kaikki rosvot ja varkaat, rosvot ja varkaat, rosvot ja
varkaat yks' kaks' vangitsen,
Niin, yks' kaks' vangitsen.
Yöt, päivät heitä ma nuuskin, heitä ma nuuskin, heitä
ma nuuskin, koskaan uuvu en,
Niin, koskaan uuvu en.
Ja keittäjät viinan talteen vien kuin huviksen:
Ja kaikki rosvot jne.
Sen vuoksi pääsiäislahjaks, pääsiäislahjaks, pääsiäis-
lahjaks sain tään tähtösen.
Niin, sain tään tähtösen.
Niin, tässä on stanislafka, on stanislafka, on stanislafka,
josta ylpeilen,
Niin, josta ylpeilen.
Ei palkatta koskaan jää mies virkaintoinen.
Sen vuoks' jne.
PUMMI. No, löydättekö sieltä avainta.
KALLE. Kyllä, tässä se nyt on.
PUMMI. No, samapa se. Olkoon menneeksi sitten. Sitä parempihan se
onkin, niin saadaan samassa kirjoittaa ylös, mitä siellä on sisällä.
Mutta passaakohan se? (Ottaa pois sinetin.) Antakaa se tänne.
KALLE. Niin, avain -- --.
PUMMI. No!
KALLE. En -- en tiedä varmaan, jos se oikein sopii -- --.
PUMMI. Antakaa tänne vaan, niin koetetaan.
KALLE. Kyllä minä itsekin -- (Koettaa avainta.) Kovassa näkyy olevan.
Mutta ehkä vallesmanni on hyvä ja istuu sill'aikaa, kun minä -- --.
PUMMI. Istua! Mitä varten?
KALLE. Se ehkä silloin onnistuu minulta paremmin -- --.
PUMMI. Mitä joutavata! No, aukeaako se vai ei?
KALLE. Ei -- eihän se siltä tunnu.
PUMMI. No, semmoisia tyhmyyksiä! Sitähän minä ajattelinkin! Nyt minulla
taas on uusi vaiva. Missä sinetti?
KALLE (neuvotonna): Herra vallesmanni! Kuulkaa, herra vallesmanni -- --
PUMMI (rupeaa asettamaan sinettiä paikoilleen): Jahah!
KALLE. Herra vallesmanni, minun täytyy päästä tuohon kaappiin.
(Katsoo häntä julmistuneen näköisenä).
PUMMI (säikähtyen): Mitä siellä sitten on kaapissa?
KALLE. Siellä on -- siellä on -- --. Ah, minä tulen hulluksi!
PUMMI. Mi-mikä teitä oikeastaan vaivaa!
KALLE. En tiedä itsekään -- -- hermoni. (Katsoo taas karsaasti Pummia.)
Kuulkaapas, herra vallesmanni!
PUMMI. No, no, minä kuulen.
KALLE. No, ei mitään erinäistä. (Kohteliaasti:) Kuulkaapas, olkaapas
hyvä ja katsokaa sill'aikaa ulos tuosta ikkunasta, kun minä vielä
koetan avata, silloin se varmasti onnistuu -- --.
PUMMI (ärjäsee): Mitä hittoa siellä on kaapissa? Avatkaa se heti,
muuten minä -- --!
KUUDES KOHTAUS
Vihtoriin, entiset (viimein) ostajia.
VIHTORIIN (nuorenlainen, iloinen ja reipas mies): Halloo! Eikö täällä
ole ketään ihmistä koko talossa? -- Kas setä! Päivää! (Nyökäyttää
Kallelle.) Päivää, Kalle! Terveisiä kaupungista!
KALLE (itsekseen): Nyt kauppiaskin! Se vaan puuttui!
VIHTORIIN. No, mitä tänne muuten kuuluu? Hauskaa nähdä setääkin joskus!
PUMMI (ankarasti): Eipä niinkään hauskaa, luulen minä. Olen tässä
virka-asioissa.
VIHTORIIN. Sitä hauskempi, sitä hauskempi!
PUMMI. Olen tässä viran puolesta, niinkuin jo sanoin, ja koska et itse
ollut kotona, kun tulin, niin aloitin toimitukseni apulaisesi
läsnäollessa. Tunnetko tämän paperin?
VIHTORIIN (ottaa vastaan ja tarkastaa): Kyllä ymmärrän yskän.
PUMMI. No, mitä sinä siihen sanot, poikaseni? Onko sulla siihen
vastaavaa?
VIHTORIIN (ottaa lompakkonsa esille): En tiedä, riittäneeköhän tuo.
PUMMI. Tavarata sinulla ainakaan ei ole, sen ikävän huomion olen juuri
täällä tehnyt.
VIHTORIIN. Mutta eikö puhdas raha kelpaa? Eiköhän tuossa pitäisi olla?
(Antaa rahaa.)
KALLE (itsekseen): Hänellä on rahaa!
PUMMI. Mutta mistä -- --?
VIHTORIIN. Asiat ovat muuttuneet, asiat ovat muuttuneet, setä hyvä.
Onko se oikein?
PUMMI. Oikein on. No, anna nyt sitten anteeksi, mutta viran
puolesta -- --
VIHTORIIN. Ei mitään, ei mitään, kyllähän minä sen ymmärrän. No, onko
sedälle mitään tarjottu? Etkö edes ole tarjonnut tupakkaa, Kalle.
KALLE. En -- en ole muistanut -- --.
VIHTORIIN. No, kuinka sinä olet noin surullisen näköinen? Oletko
sairas?
KALLE. En -- en -- mutta -- --.
PUMMI. Tuo nuori herra on koko ajan esiintynyt niin omituisesti, että
mätäkuu varmaan on mennyt hänen päähänsä. No, se ei kuulu minuun. Ja
koska nyt toimitukseni on lopussa ja rahat maksettu, josta onnittelen
sinua, niin ei muuta kuin että lähden, sillä minulla on vielä tänään
paljon hommia. Tuo suuri rosvo, josta tiedät -- --.
TYYNE (aivastaa kaapissa).
VIHTORIIN. Mitä? Kuka aivasti? Sinäkö se olit, Kalle?
KALLE. En, en --. Joo, minähän se olin, minähän se olin --.
VIHTORIIN. Merkillistä? Kuului kuin kauvempaa. Vai niin, sedän täytyy
siis mennä tuota rosvoa jahtaamaan. Olette kai jo hänen jäljillään?
PUMMI. Olenko? Sitten et tunne ukko Pummia! Kaikki on valmiina hänen
kiinniottamistaan varten. Miehiä ko-koonkutsuttu, metsä saarrettu,
puuttuu vain, että minä itse saavun.
VIHTORIIN. Mutta jos hän on asestettu -- jos hän ampuu?
PUMMI. Ei minua ammuta, ei ne uskalla. Menen vaan suoraan hänen
lymypaikkaansa, lyön häntä olkapäälle, katson häntä silmiin -- noin
(Mulkoilee) ja sanon: kas niin, seuraappas minua kauniisti lukon
taakse, ystäväni!
KALLE (itsekseen): Lukon taakse! Ah, nyt minä tiedän, nyt minä tiedän!
VIHTORIIN. Niin, kyllä setä on semmoinen pöpö, että -- --.
TYYNE (aivastaa).
VIHTORIIN. Mitä riivattua! Sinäkö taas, Kalle, vai -- --?
KALLE (itsekseen): Nyt rohkeutta vaan! (Ääneen:) Ei se tuli kaapista.
PUMMI ja VIHTORIIN. Kaapista! Kuka kaapissa on?
KALLE. Niin, kuulkaapas nyt, kun minä kerron. Se on kauhea juttu! Juuri
kun istuin täällä kaikessa hiljaisuudessa, niin täyttää ovesta
mustapartainen mies kiiluvine silmineen ja revolveri kourassa. »Pummi
on minun kintereilläni, piiloita minut, nuorukainen», huutaa hän, »tahi
olet kuoleman oma!» Vavisten säikähdyksestä aukaisen kaapin oven ja
työnnän hänet sisään ja hän uhkaa vielä, että »jos vaan ilmaiset minut,
sinä jeeveli, niin ensimmäiseksi sinä saat kuulan pääkalloosi ja --»
VIHTORIIN. Mitä helkkarissa sinä tuossa lörpöttelet -- --?
PUMMI (vavisten): O-o-onko se mahdollista -- --!
KALLE. Niin, herra vallesmanni kyllä ymmärtää. Senvuoksihan olin niin
peloissani, senvuoksihan en uskaltanut avata. Mutta minä olen keksinyt
keinon millä tavalla me hänestä -- --.
VIHTORIIN. Mitä tyhmyyksiä tämä on! Olkoon siellä mitä tahansa, niin
kyllä minä -- --.
PUMMI. Herra Jumala, elä liikahda! (Kallelle:) Te olette keksinyt
keinon, sanotte -- --.
VIHTORIIN. Minä luulen, että setä vapisee. Se uljas Pummi! Hahahaa!
PUMMI. Elä naura, tämä on tosiasia -- tämä on tosiasia -- --.
KALLE. Niin, minä olen ajatellut näin. Me laskemme hänet menemään, emme
ole häntä huomaavinamme. Kun minä aukaisen kaapinoven, niin kääntyvät
herrat poispäin ja hän pujahtaa tiehensä ja me pääsemme koko miehestä.
Eikö se ollut oiva ajatus?
PUMMI. Mutta jos hän mennessään ampuu meitä selkään -- --?
TYYNE (aivastaa).
PUMMI (hyppää ilmaan): Jestan! Se oli hän!
KALLE. Jos herrat siis nyt hyväntahtoisesti kääntäisivät selkänsä, niin
minä -- --.
PUMMI. Tule tänne, veli, minun viereeni! Tämä on viimeinen hetki
elämässäni, sen tunnen selvään!
KALLE (kaapin ääressä jännityksessä): Joko saan -- --?
VIHTORIIN (itsekseen): Kyllä minä tästä selvän otan (Ääneen:) Ann'
tulla vaan!
KALLE. Elkää nyt vaan katsoko! (Itsekseen:): Onnistukoon tai ei,
niin -- -- (Aukaisee oven.)
TYYNE (hiipii ulos sormi huulillaan.)
VIHTORIIN (kääntyy äkkiä): No, sun peijakas! Hahahaa!
PUMMI (kääntyy myös): Mi-mitä? Tyyne??
TYYNE. Setä hyvä -- elä nyt -- --.
Laulu n:o 4. Kvartetto.
Sävel: Fredman epistola »Knappt Jeppe hant ur gluggen gå in.»
PUMMI.
Tuon uskalsitte saakeli soi!
Nyt tuskin silmiins' uskoa voi,
Jo kiukustani heti haljeten
Saan halvauksen.
KALLE ja TYYNE.
Oi, anteeks suokaa kerta nyt tää,
Meill' yksin ain' on niin ikävää,
Siit' toista päivää on, kun tavattiin -- --.
PUMMI.
Huut hiivattiin!
VIHTORIIN.
Kas noin nyt setä puijattu on,
Siis ryhdy karskiin tuomiohon:
Vain liittäös yhtehen lempivät nuo,
Niin poissa on harmisi tuo.
PUMMI.
Vaikk' eessäin vaipuis' nyyhkyttäen
He polvilleen, en taipuisi en.
Se mieltäni ei tule horjuttamaan
(Tyynelle:) Mars kotiin vaan!
PUMMI (laulun jälkeen): En anna myönnytystäni en, en!
VIHTORIIN. Miksi ette?
PUMMI. Hän on minua narrannut eikä hän vaimoa voi elättää.
VIHTORIIN. No, mitä siihen tulee, että hän on pitänyt meitä narrina,
niin se osoittaa, että hänellä on fiksu pää ja sehän on miehen
parhaimpia ominaisuuksia, ja vaimonsa hän kyllä tulee kunnollisesti
elättämään, siitä minä vastaan. Sillä, niinkuin jo sanoin, ovat asiani
paljon muuttuneet. Kaupungissa on juuri perustettu suuri yhtiö, minä
tulen yhdeksi johtajaksi ja Kalle saa siellä hyvän paikan
konttoristina.
KALLE. Onko se mahdollista! Kuinka minä voin teitä kiittää!
TYYNE. Mikä onni!
VIHTORIIN. Ja jos setä vielä tekee vaikeuksia, niin saan
ilmoittaa, että panen koko tämän kauniin historian sanomalehtiin
päällekirjoituksella: Se uljas Pummi. Se tulee kuulumaan pulskalta,
vai mitä?
PUMMI. Sinä uskaltaisit!
VIHTORIIN. Miks'en?
PUMMI. Mutta minä vien sinut oikeuteen.
VIHTORIIN. Valitettavasti on todistajia.
TYYNE. Ei setää panna sanomiin.
VIHTORIIN. Kylläh! Aivan varmaan! Mutta jos suostutte, tarjoon
herrasväelle parhaimman päivällisen, minkä kievarin muori voi
valmistaa. Ja sitten juodaan vasta-kihlattujen malja ja unhoitamme koko
tämän ikävän jutun. No?
PUMMI. Hm! Sanomalehtiin -- --. Se on hävytöntä -- --!
VIHTORIIN. Siis suostutte?
PUMMI. Elähän nyt kiirehdi -- annappas, kun minä mietin --.
VIHTORIIN. Kas nyt on oikea ääni kellossa! Sitähän minäkin,
että -- --.
PUMMI (ärjäsee): En minä mitään ole sanonut!
VIHTORIIN. Kyllä minä ymmärrän puoleksikin laulettua laulua.
(Tällä välillä on tiuku soinut pari kertaa ja muutamia
henkilöitä, Siltavouti heidän joukossaan, saapunut puotiin).
VIHTORIIN. Mutta, kas, kun en ole huomannutkaan, että sinne näkyy
tulleen ostajia puotiin! Onhan siellä itse kanttorskakin. No, tämäpä
oli oivallinen sattuma! -- Hyvä herrasväki! Saanko pyytää teitä
astumaan tänne sisään vähäsen. Minulla olisi jotain teille
ilmoitettavaa.
OSTAJAT (pari naista ja pari miestä): Päivää, herra kauppias! Päivää,
herra vallesmanni! Päivää!
VIHTORIIN. Minä vain tahtoisin kertoa teille pienen hauskan uutisen.
Olkaat hyvät, onnitelkaa tätä nuorta vasta-kihlattua paria! Eläköön
Kalle ja Tyyne! Eläköön!
PUMMI. Se ei ole totta -- -- minä en ole -- --.
VIHTORIIN. Niin, ei ollut aikomus sitä niin pian julkaista, mutta kun
siihen nyt on niin sopiva tilaisuus, niin -- --. Eläköön!
OSTAJAT. Eläköön! Sepä nyt hauskaa -- Sitähän me ajattelimmekin --
paljon onnea -- pitkää ikää -- --!
PUMMI (jäykästi): Ei maksa vaivaa, ei maksa vaivaa -- --.
TYYNE. Ethän sinä ole hyvin äkäinen meille, setä?
PUMMI (ärjäsee): Elkää puhuko minulle! Ja menkää naimisiin vaikka heti
paikalla, että pääsen teitä näkemästä!
KALLE ja TYYNE. Kiitos, kiitos!
VIHTORIIN. Ja kaapin saatte minulta häälahjaksi.
Laulu n:o 5. Loppukööri.
Sävel: Fredmanin epistola »Solen glimmar blank och trind.»
OSTAJAT ja VIHTORIIN.
Teitä näin nyt yhtyen
Saamme onnitella,
Lemmestänne iloiten
Teille toivotella:
Elämänne tulvillaan
Olkoon nyt ja ainiaan
Rauhaa rakkautta vaan -- --!
(kumartavat)
Saamme onnitella!
ESIRIPPU.
End of the Project Gutenberg EBook of Sulhasen luona, by Robert Kiljander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SULHASEN LUONA ***
***** This file should be named 20454-8.txt or 20454-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/4/5/20454/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
