The Project Gutenberg EBook of Postikonttorissa, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Postikonttorissa
Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä
Author: Robert Kiljander
Release Date: January 15, 2007 [EBook #20376]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POSTIKONTTORISSA ***
Produced by Tapio Riikonen
POSTIKONTTORISSA
Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä
Kirj.
R. KILJANDER
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1887.
HENKILÖT:
POSTINHOITAJA.
KIRJURI.
POSTILJOONI.
KAUPPANEUVOS.
TALONPOIKA.
KULEKSIVA KAUPPIAS.
KAUPUNGINPALVELIJA.
PIENI POIKA.
SUUREMPI POIKA.
HELMI.
NEITI EUFROSYNE.
TALONPOIKAISVAIMO.
PALVELUSTYTTÖ.
YLEISÖÄ.
Tavallinen postikonttorihuone pienessä kaupungissa. Perällä ja
vasemmalla puolella ovi (näyttämöltä luettu), oikealla ikkuna.
Poikkipuolin näyttämöä pitkä kirjoituspöytä, jolla muun muassa
on vesikarafiini lasineen. Pöydän ääressä vasemmassa päässä
istuu Postinhoitaja (vanha mies, yönutussa ja viheriäisellä
silmävarjostimella) ja häntä vastapäätä pöydän toisessa päässä
Kirjuri (nuori ja laiha mies). Perällä, pienen pöydän ääressä,
vanhanlainen Postiljooni, joka näkyy olevan hyvin unissaan.
Piikatyttö ja Pieni poika seisovat postinhoitajan edessä
kirjeitä kädessä.
PIIKA. Tässä olisi kirje. Mitähän se maksaa?
POSTINHOITAJA. Anna tänne! 80 penniä.
PIIKA. Tässä on.
(Antaa setelin).
POSTINHOITAJA. Viisi markkaa! Eikö sinulla ole pienempää?
PIIKA. Ei ole.
POSTINHOITAJA. No, mene vaihtamaan sitten! (Ottaa pojalta hänen
kirjeensä ja tarkastelee sitä) Minnekkä tämä on menevä? Eihän tästä
kukaan ihminen saa selkoa!
POIKA. Isälle se on.
POSTINHOITAJA. Isälle! Mutta missäs isäsi on sitten? Onko hän kuussa
vai --?
POIKA. Ei, Hameriikassa hän on -- tuolla kaukana selän takana.
POSTINHOITAJA (Hymyilee vähän säälivästi): Vai niin! Saako sihteeri
noista variksenjaloista mitään tolkkua? (Viskaa kirjeen kirjurille,
joka heti lakkaa kirjoittamasta ja kohteliaasti hymyillen ottaa
tarkastaakseen päällekirjoitusta).
POSTINHOITAJA (piialle): No, mitä sinä siellä töllistelet? Etkö
kuullut, että mene vaihtamaan?
PIIKA (mennessään): Kylläpä on huono postikonttori, kun ei
viisimarkkaistakaan voida särkeä --!
POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo --?
KIRJURI (antaa kirjeen takaisin postinhoitajalle) Minä luulen että tämä
pitäisi oleman Michigan.
(Rupeaa kirjoittamaan).
POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille,
ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa,
jos huvittaa! (Pojalle) Kaksikymmentäviisi penniä.
POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä?
POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut --!
POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi!
(Menee) (Äänettömyyttä; kuuluu vain kirjurin kynän raapimista).
POSTINHOITAJA (puoliääneen): Sihteeri!
KIRJURI. Jahah?
POSTINHOITAJA (osottaa postiljoonia): Katsokaas Lundqvistiä!
KIRJURI. Hi, hi, hi! Ukko on vähän väsyksissä.
POSTINHOITAJA. Pohmelossa hän on, se juutas! (Ärjäsee) Lundqvist!
POSTILJOONI (säikähtyy ja pyyhkii silmiään) Mi-mi-mitä, herra
postimestari --?
POSTINHOITAJA. Ei mitään. Älä vaan nuku, sen sanon.
POSTILJOONI. Nuku? No, ei tule kysymykseen -- kaikkea vielä --
(Rupeaa leikkaamaan kirjeenkuoria, mutta jättää kohta työnsä
ja ottaa entisen asemansa).
NEITI EUFROSYNE (noin 45 v. vanha, muodinmukaisessa puvussa ja hyvin
teeskentelevä): Hyvää huomenta! (Sekä postinh. että Kirjuri kumartavat
kohteliaasti istuessaan) Saanko luvan kysyä, _onko_ posti jo tullut?
POSTINHOITAJA. Ei vielä, sitä juuri tässä parhaillaan odotetaan.
NEITI. _Eikö_ ole tullut -- voi, voi! Ja minä kun odotan siinä _niin_
tärkeätä pakettia! _Hyvä_ herra postimestari, _saanko_ vaivata teitä --
että sitten kun se tulee -- että minä saan siitä tietoa? Saanko vaivata
teitä sillä _suurella_ palveluksella?
POSTINHOITAJA. Kyllähän sitä aina annetaan ilmoitus tuommoisista
lähetyksistä.
NEITI. Niin, jos herra postimestari olisi niin hyvä -- sillä se on niin
_äärettömän_ tärkeä paketti! Minä tarvitsen sitä tänä iltana
tanssiaisissa -- ilman sitä en voi sinne mennä. Tuleeko postimestari
myöskin sinne? Totta kai!
POSTINHOITAJA. Ei ole vanhasta konkariksi.
NEITI. Vanha! Mitä vielä! Eihän sitä milloinkaan ole liian vanha, ellei
itse tahdo semmoinen olla. Mutta herra sihteeri kumminkin tulee?
KIRJURI. Olenhan minä vähän ajatellut -- --
NEITI. Niin, se on tietty! Mitä Helmi muuten sanoisi, hi, hi hi!
POSTINHOITAJA (ivalla): Kuka se Helmi on? Onko se flamma?
NEITI. No, eikö postimestari sitä tiedä? Koko kaupunkihan siitä puhuu,
ja jonakuna kauniina päivänä saamme me luultavasti jo kihlakorttia.
Minä onnittelen jo edeltäpäin, hi, hi, hi! Mutta voi, voi, herra
postimestari! _Jos_ postimestari nyt sitten olisi niin hyvä ja
muistaisi lähettää minulle sanan -- sillä se olisi _niin_ tärkeä -- --
POSTINHOITAJA. Kyllä, kyllä, olkaa huoleti vaan!
NEITI. No, kiitoksia paljon! Hyvästi sitten, hyvästi, ja tuhansia
terveisiä rouvallenne! Mutta kyllä teidän pitää tulla baaliin, ei se
auta -- kyllä teidän pitää tulla! Hyvästi, hyvästi!
(Poistuu).
POSTINHOITAJA. Hyvästi! -- Hm, vai sihteerilläkin on jo henttunsa, vai
mitä tuo vanha hupakko tuossa puhui? No, mikä aikaseen kylvetään, se
aikaseen niitetään.
KIRJURI. Eikö mitä -- hän lörpöttelee vaan turhia.
POSTINHOITAJA. Onko se tuo kauppias Hellmannin Helmi, josta kysymys on?
Niin, sievä tyttöhän tuo onkin ja toimelias ja reipas muutenkin.
KIRJURI. Ei se kukaan ole -- joutavata puhetta vaan.
POSTINHOITAJA. Niin no, kyllä minäkin varottaisin tuommoisista
tuumista, ennenkuin palkka tulee niin suureksi, että sillä jokseenkin
vaimon ja lapsia voi elättää. Sillä minä tiedän omasta kokemuksestani,
mitä merkitsee mennä naimisiin konttoorikirjurina. Velkaantuminen
silmiä myöten, tai hampaat naulaan vaan, siinä se juttu.
TALONPOIKA (vanhanlainen mies, seisahtuu oven luo ja kumartaa syvästi):
Hyvää päivää!
POSTINHOITAJA (mutisee): Päivää!
TALONPOIKA. Suokaa anteeksi -- onko tämä postikonttori?
POSTINHOITAJA. Kyllä. Mitä sinä tahdot?
TALONPOIKA. Olisi kirje jätettävä sisään.
POSTINHOITAJA. No, annas tänne!
TALONPOIKA (lähenee varpaillaan pöytää, jolle laskee kirjeen
postimaksuineen): Tästä saisi ottaa.
POSTINHOITAJA. Se maksaa kaksikymmentä penniä -- tuoss'on kolmekymmentä
takaisin.
TALONPOIKA. Paljon kiitoksia! (Peräytyy vähän ja lukee rahojaan --
lukee ne vielä uudestaan ja katsoo sitten postinhoitajaan): Tuota
että -- --
POSTINHOITAJA. No, mitä nyt?
TALONPOIKA. Minä sain vaan 25 penniä --
POSTINHOITAJA. 25 penniä? Näytäs tänne, sinä et osaa lukea!
TALONPOIKA (aukasee kouransa): Tässähän ne ovat --
POSTINHOITAJA. Jassoo! No, tuoss'on sitten vielä viisi penniä lisäksi,
mutta muista että sinulla on sopiva raha vast'edes, kun tulet
postikonttoriin, muista se!
TALONPOIKA. Kyllä --
(Pistää rahat kukkaroonsa ja peräytyy ovelle, johon jää
seisomaan. -- Äänettömyys).
POSTINHOITAJA. No, mitä tuuma maksaa, vai onko sulla muutakin asiaa?
TALONPOIKA. Olisin vaan kysynyt, onkohan tullut kirjeitä Helsingistä?
POSTINHOITAJA. Kyllä sieltä semmoisia on tullut paljonkin.
TALONPOIKA. Vai niin. Olisikohan minulle?
POSTINHOITAJA (tekee kärsimättömän liikunnon ja viskaa kirjurille kaksi
kirjettä): Tuoss'on Viipurin rahakirjeet, kirjoittakaa ne sisään ja
antakaa ne sitten minulle takaisin!
KIRJURI. Jahah!
(Äänettömyys).
TALONPOIKA. Ei siis taida olla mitään?
POSTINHOITAJA (ärjäsee): No, kuka sinä olet sitten?
TALONPOIKA. Oonpahan vaan tuolta kaupungin ulkopuolelta.
POSTINHOITAJA. Mikä sinun nimesi on? Sen vaan tahdon tietää,
tuhmeliini!
TALONPOIKA. Niinkö minun nimeni!
POSTINHOITAJA. Niin, niin!
TALONPOIKA. Kalleksihan minua haukutaan.
POSTINHOITAJA. No, eikö sulla ole muuta nimeä?
TALONPOIKA. Oonhan minä Pekkakin.
POSTINHOITAJA. Mutta liikanimi -- sukunimi? Enhän minä hiiessä muuten
mitään voi sanoa, sen tolvana!
TALONPOIKA. No, tuota, olihan isäni nimi Juntunen, jos se on niin
tarpeellista että --
POSTINHOITAJA. Juntunen. No, mitä sinä sitten -- (Katselee kirjeitä
pöydällä) Ei ole mitään.
TALONPOIKA. Vai niin -- soo-o! Milloinkahan mahtanee tulla?
POSTINHOITAJA. Niin, sen saat kysyä Jumalalta -- minä en tiedä.
TALONPOIKA. Häh?
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Ei ole, etkö kuule!
TALONPOIKA. Kyllä, kyllä. (Erikseen) Tuo herra varmaan tänään on
astunut väärällä jalallaan sängystä, koska hän on noin kiukkuinen.
(Ääneen) Hyvästi vaan! Herran haltuun!
(Kumartaa syvästi ja menee).
POSTINHOITAJA (mutisee): Hyvästi. (Äänettömyys.) Mutta mistä se olikaan
kuin me tässä äsken puhuimme? Niin, se on totta, se oli neiti Helmistä
ja nuoruuden rakkaudesta -- --
POSTILJOONI (kuorsaa).
POSTINHOITAJA. Lundqvist!!
POSTILJOONI (herää) Jahah, jahah, herra postimestari --
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh?
POSTILJOONI. Enhän minä mitään -- --
POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi!
HELMI (kirje kädessä): Hyvää päivää, setä! Saisinko ostaa
kahdenkymmenen pennin postimerkin?
KIRJURI (erikseen): Ah, Helmi!
(Kirjoittaa suurella innolla).
POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas
tänne!
KIRJURI. Mitä? Jassoo -- en huomannutkaan.
(Kumartaa jäykästi ja totisesti).
HELMI (samoin): Päivää!
POSTINHOITAJA (erikseen): Vai niin, et huomannut? (Ääneen Helmille)
Noh, tänäänhän on kaupungissa suuret tanssiaiset, kuvaelmat ja mitä
kaikkea siellä tarjotaankaan?
HELMI. Niin kuuluu olevan.
(Kiinnittää postimerkin kirjeeseen).
POSTINHOITAJA. Niinkuin ei sinne sitten mentäisikään?
HELMI. En ainakaan minä.
KIRJURI (katsoo häneen salaa; erikseen): Mitä?
POSTINHOITAJA. Ohoh, miks'ei? Nuorena ollessaan täytyy iloitella ja
leikitellä; kyllä sitten vielä saa istua kököttää, kun vanhaksi tulee.
HELMI. Niinhän se on, mutta kun ei ole halua. On ollut niin paljon
huvituksia näinä viimeisinä aikoina. Minne minä heitän tämän kirjeen?
POSTINHOITAJA. Jätä se tuonne pöydälle vaan! Mutta kyllä Helmin täytyy
sinne mennä -- jos ei muuten, niin toki sihteerin vuoksi.
HELMI (lyhyesti): Minä en ymmärrä, mitä tämä asia häntä koskee.
Hyvästi! Terveisiä tantille!
(Menee).
POSTINHOITAJA. No, no, älä suutu, tyttöseni, älä suutu! Enhän minä
mitään pahaa tarkoittanut, ha, ha, ha!
KIRJURI (erikseen): Eikö hän siis menekkään tanssiaisiin! Mitäs nyt on
tullut väliin? Onko hän suuttunut minuun vai --?
POSTINHOITAJA. Sihteeri!
KIRJURI. Jahah, herra postimestari?
POSTINHOITAJA. Jos Viipurin korrespondensi on valmis, niin antakaa se
tänne, että saan kirjoittaa alle.
KIRJURI. Kyllä, tässä se on. Ja ulkomaalaiset kirjeet myöskin.
(Erikseen) Niin, hän on ehkä harmissaan siitä, kun puhuvat meistä että
olemme kihloissa; ja nyt hän tahtoo näyttää kaikille, ettei hän minusta
huolikaan. Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi
markkaa konfektia varten. No, juutas!
POSTINHOITAJA (joka on tarkastanut karttoja, purskahtaa yht'äkkiä
makeaan nauruun): Mutta mitä hittoa, mitä hittoa tämä on? Ha, ha, ha!
No, en ole hullumpata ennen nähnyt, Ha, ha, ha!
KIRJURI (levottomasti): Mitä -- mitä se on?
POSTINHOITAJA. Katsokaapas, mitä sihteeri tänne on kirjoittanut.
Huhtikuun 57 päivä? Ha, ha, ha!
KIRJURI. 57 päivä. (Repäisee kartan hänen kädestään) Kuinka minä sillä
tapaa olen voinut --!
(Rupeaa kirjoittamaan uutta karttaa).
POSTINHOITAJA. Niin, niin, semmoista on olla rakastunut, ha, ha, ha!
PIIKA (joka lähetettiin vaihtamaan, tulee takaisin ja panee, sanaa
sanomatta, saman setelin pöydälle postinhoitajan eteen).
POSTINHOITAJA. Mitä se on?
PIIKA. Viisimarkkainen vaan.
POSTINHOITAJA. No, miksi sinä sen tuot takaisin? Enkö minä käskenyt
sinun mennä sitä vaihtamaan?
PIIKA. Kyllä, mutta herra kauppaneuvos sanoi että se on tarpeetonta.
POSTINHOITAJA. Häh?!
PIIKA. Hän sanoi että postimestarin täytyy ottaa se vastaan.
POSTINHOITAJA. Mitäh? Että minun täytyy! Sanoppas vielä tuo sana,
jos -- --!
PIIKA. Niin, hän sanoi että se on vaan paljasta krongelia ja että
postikonttorissa pitää olla sen verran pientä rahaa, että pienempiä
setelejä voi särkeä ja että -- --
POSTINHOITAJA. Jassoo, vai niin hän sanoi, vai pitää olla! Hän tuntee
siis asetukset paremmin kuin minä itse! Vai postikonttori muka olisi
joku vaihtopankki, ja minä ehkä voisin maksaa kyytirahat seteleissä!
Vai sen hän luulee, vai niin! Mutta sanoppas tuolle tomppelille, tuolle
pässinpäälle, ett'enpä olekaan hänen käskyläisensä, ett'en tarvitse
häntä -- --!
PIIKA. Minä en jouda täällä hävyttömyyksiä kuuntelemaan. Otetaanko
seteli vastaan vai eikö?
POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei, ei -- etkö -- etkö sinä ole sitä kuullut
tuhat kertaa, sinä nokkaviisas letukka -- --!
PIIKA (mennessään): No, tulkoon sitten kauppaneuvos tänne itse, niin
saatte siitä keskenänne riidellä --
POSTINHOITAJA. Tulkoon vaan, jos huvittaa -- mokoma lurjus! No, kaikkea
sitä täytyy kärsiäkin! Sen vuoksi että hän on rikas, vaatii hän että
kaikkien ihmisten pitäisi kumarrella häntä. Ja tuo piika sitten! Hyi,
helvetissä!
(Sylkäsee ja juo vettä).
NEITI EUFROSYNE (pistää sisään päänsä peräovesta, mutta vetäytyy heti
takaisin).
POSTINHOITAJA. Kuka se on? Tulkaa sisään vaan!
NEITI. Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi! Mutta kun kuljin esplanaadin
ohitse, niin kuului aivan kuin postikellon rämpytystä; mutta se
mahtoikin olla joku toinen kello, koska ei -- Vai _olisiko_ se
mahdollista -- _onko_ posti kumminkin jo tullut?
POSTINHOITAJA. En minä ainakaan sitä täällä näe.
NEITI. Niin, niin, senhän minä arvasinkin, eihän sillä koskaan olekaan
tapana ehtiä näin aikaseen -- pistäydyin vaan varmuuden vuoksi
kysymässä. Niin, paljon terveisiä Heliniltä, herra sihteeri! Minä
tapasin hänet kadulla. Hän oli niin kaunis ja punaposkinen ja toi
kirjeen tänne. Mutta olkaa varovainen, olkaa varovainen, herra sihteeri
-- muuta en sano, hi, hi, hi! Mutta, hyvä herra postimestari, vielä
yksi pyyntö! Olisiko se mahdollista, että minä saisin ulos tuon paketin
jo heti kun posti on tullut; minä kävisin sen sitten huomenna
kuittaamassa? _Olisiko_ se mahdollista -- sillä se on _niin_ tärkeä?
POSTINHOITAJA (ivalla): Vai niin, mutta mitähän siinä oikeastaan
mahtanee ollakaan tuossa paketissa, olisipa hauska kuulla?
NEITI (kiekailevasti) Ei, ei, en minä sitä voi sanoa, en millään
muotoa!
POSTINHOITAJA. Siinä on varmaan kihlasormus?
NEITI. Hyi, mitä te minusta ajattelette. Minä en milloinkaan mene
naimisiin!
POSTINHOITAJA. No, sitten siinä on uusi leninki ihan viimeisen muodin
mukaan, jos oikein arvaan?
NEITI. Ei, ei, älkää kysykökään; en minä voi sitä ilmaista.
POSTINHOITAJA. No, nyt tiedän! Siinä on valkoiset, silkkiset
tanssikengät, jommoisia käytetään suurissa haaleissa, eikö niin?
NEITI. Ei suinkaan! Älkää koettako sitä arvata, ei se kumminkaan
onnistu! Sen vaan voin sanoa, että siinä on jotakin aivan uutta, aivan
modernia. Ei, nyt jo vaikenen, nyt jo vaikenen! Mutta, hyvä herra
postimestari, _olisiko_ se mahdollista, että minä saisin sen ulos
kohta, kun posti on tullut? _Olisiko_ se mahdollista?
POSTINHOITAJA. No, koska se on niin hirveän tärkeä, niin täytyyhän
tuota sitten -- --
NEITI. Kiitoksia, paljon kiitoksia! Minä kävelen täällä ulkona
odottamassa. Hyvästi siksi! Hyvästi, herra sihteeri! Mutta niinkuin
sanoin teille: olkaa varovainen, olkaa varovainen! Hi, hi, hi, hi!
(Poistuu).
POSTINHOITAJA. Hyvästi vaan! Saa nähdä, niin tuo tärkeä paketti ei
sisällä muuta kuin tavallisen pomaada-purkin. Vai mitä sihteeri siitä
arvelee?
KIRJURI. Niin, kuka sen voi tietää.
POSTINHOITAJA. Mutta, kuulkaapas, mitä hän teille sanoi? Sitä en
ymmärtänyt.
KIRJURI. En minäkään. Mitä lie rupattanut.
KAUPUNGINPALVELIJA (tulee. Hän on vanha, laiha mies mustissa kuluneissa
vaatteissa ja kantaa mustiin kansiin niottua kuittikirjaa, jonka
sisällä on useampia suurempia kirjeitä; änkyttää kovasti puhuessaan).
POSTINHOITAJA. No, tuossa tulee nyt maistraatin posti -- myöhään kuin
aina, kuinkas muuten!
KAUPUNGINPALVELIJA. Po-po-pormestari -- py-py-py -- pyysi -- pa-pa --
paljon -- a-anteeksi -- ett -- tett -- tettei hän sa-saanut po-postia
ennemmin valmiiksi, mu-mutta hänellä o-on -- ollut niin paljon työtä
tänään, ett -- tett -- tett -- tett --
POSTINHOITAJA. Niinkuin tuo sitten tapahtuisi ensimmäisen kerran!
Alottaisi joskus koetteeksi puolta tuntia aikaisemmin, ehkä se
auttaisi. No, eihän kirjeet taaskaan ole sisäänviety! Mokomatakin
huolettomuutta!
KAUPUNGINPALVELIJA. Ka-ka-ka -- kai hän sen ki-ki -- kiireissään on
unhottanut -- --
KIRJURI (erikseen): Olkaa varovainen, hän sanoi. Mitä se merkitsee?
Tarkoittiko hän sillä että Helmillä olisi toinen, jota hän --? Ei, ei
se ole mahdollista. Mutta jos tuo kirje, jonka hän tänne jätti --? Kas,
tässä se onkin! (Ottaa kirjeen, jonka Helmi jätti pöydälle) No, taivaan
Herra, mitä näen minä! Luutnantti Saabelhjelm, Helsingissä! Sama hieno
herra, joka oli täällä viime talvena ja joka niin usein hänen kanssaan
tanssi! Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No,
sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi --! Oi,
kavaluutta! Oi, petollisuutta!
POSTINHOITAJA (kaupunginpalvelijalle): Niin, niin, se ei kelpaa
puollustukseksi. Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä
vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen,
sano se hänelle!
KAUPUNGINPALVELIJA (kumartaen): Ky-k -- -- ky-kyllä he -- he -- herra
po-po -- postimestari --
KIRJURI (kuin edellä): Mutta enhän minä koskaan ennen ole huomannut
kirjeitä häneltä luutnantille, ja olisihan tuosta kumminkin kuullut
puhuttavan, jos siinä olisi perää. Niin, mutta kenties luutnantti on
kosinut kirjeellisesti? Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en
minä ole siitä mitään tiennyt. -- Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko
minun kaunis unelmani!
HELMI (tulee).
KIRJURI (kuin edellä): Helmi!
HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys,
setä.
POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin?
HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne
kirjeeni.
POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan. Minulla ei ole tapana
erehtyä.
HELMI (hymyillen): En tiedä, mitenkä lienee, mutta ainakin se tällä
kertaa on tapahtunut.
POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei se ole mahdollista. Sinä olet pudottanut
rahat, siinä kaikki. Olisit lukenut ne, ennenkuin läksit, tyttöseni!
HELMI. Ei, kyllä ne ovat minulla vielä tallessa kaikkityyni; sillä 50
pennin sijasta annoitte minulle kokonaista 10 markkaa.
POSTINHOITAJA. Kymmenen markkaa! No, kaikkea! Annappas tänne! Niin,
enkös aina ole sanonut että noista uudenaikaisista kultarahoista on
vaan harmia ja vastuksia kunnollisille ihmisille.
(Antaa Helmille 50 penniä ja rupeaa työskentelemään maistraatin
postin kanssa).
HELMI (lähestyy kirjuria): Kuuleppas, Janne -- tuota -- menetkö sinä
todellakin noihin tanssiaisiin tänä iltana?
KIRJURI (häneen katsomatta): Josko tanssiaisiin menen?
HELMI. Niin, olihan, muistaakseni, vähän kysymystä siitä, kun viimein
tapasimme toisiamme.
KIRJURI. Oliko niin? En muista enää. Ja mitä se muuten sinuun koskee,
menenkö sinne vaiko en?
HELMI. Suutuitko sinä oikein totta noista sanoista, joita äsken tuolle
ukolle tuossa --?
KIRJURI. En suinkaan. Mikä oikeus minulla olisi siitä suuttua? Mikä
oikeus minulla olisi siihen, senpä tahtoisin tietää.
HELMI. Sinä olet huonolla tuulella tänään, sen huomaan.
KIRJURI. Paljon mahdollista. Eihän sitä jokainen voi ottaa elämätä niin
iloiselta kannalta kuin sinä -- varsinkaan ei tämmöinen köyhä ja halpa
mies kuin minä olen.
HELMI. No, älä nyt joutavia puhu! Tule vaan pois tanssiaisiin! Sinne
tulee paljon väkeä, torviseptetti soittaa, ja me saamme oikein hauskaa.
Tule nyt vaan!
KIRJURI (lyhyesti ja pontevasti): En tule!
HELMI (närkästyneenä): No, ole tulematta sitten! En minä tuommoista
jöröä paljon kaipaa, se on vissi!
KIRJURI. Niinkö, että sinä sitä ennen olet tehnyt? Ei, kyllä minä sinut
nyt tunnen; kyllä sinut nyt tunnen perinpohjin.
HELMI. Mutta mitä tämä on? Olenko sinua jollakulla tavalla loukannut,
koska sinä --?
KIRJURI. Eihän semmoista voi loukkaukseksi sanoa, ei millään muotoa.
Onhan se jokaisen omassa vallassa käyttäytyä siinä asiassa mielensä
mukaan. Minä vaan olen ollut tuhma narri.
HELMI. Sinä olet hupsu!
KIRJURI. Ainakin tähän asti olen semmoinen ollut, mutta nyt ovat
silmäni auenneet. Kuule, sanonko sinulle jotakin?
HELMI. No --?
KIRJURI (suurella pontevuudella): Koketti!
(Rupeaa kirjoittamaan niin että kynä räiskyy).
HELMI. Tuo on hävytöntä! Semmoisen miehen kanssa en enää tahdo olla
minkäänlaisessa tuttavuudessa, tiedä se!
(Menee kiivaasti).
POSTINHOITAJA (kaupunginpalvelijalle) Mitä? Vielä yksi kirje
postitunnin perästä? No, tuohan nyt sitten! Te olette auttamattomia!
KAUPUNGINPALVELIJA Pa-pa paljon ki-ki -- -- kiitoksia --
(Menee).
KULEKSIVA KAUPPIAS (repaleisissa vaatteissa, sikaripätkä suussa,
pieni puulaatikko kainalossa ja vähän päissään; täyttää ovessa
kaupunginpalvelijaa vastaan).
KAUPUNGINPALVELIJA (säikähtynyt): Ku-ku-kuka sillä tavalla --!
KULEKSIVA KAUPPIAS. Yrsekta, sanoo ruotsalainen. -- Päivää, herra
postimestari, päivää! Onkohan kirjeitä kauppa-asioitsijalle Risto
Reetanpoika Reppuselle?
POSTINHOITAJA. Reppuselle? Ei ole.
REPPUNEN. Senhän arvasinkin. (Aukaisee laatikkonsa) Ei herra
postimestari sattumaltaan tarvitse kiiltopulveria, maailman parasta
kiiltopulveria? Ensimmäisen palkinnon saanut Londonissa, Pariisissa,
Filadelfiassa ja Moskovassa. Sopii kaikille metalli-esineille.
Kirkastaa silmänräpäyksessä mitä tahansa, niinkuin veitsiä, kahvelia,
saksia, kynttiläjalkoja, sormuksia -- -- --
POSTINHOITAJA. En, en -- en minä semmoista tarvitse.
REPPUNEN. Vai ei. Mutta ehkä pullo ootekolonjia? Sata prosenttia
parempaa kuin Farinan. Palkinnon saanut maailman näyttelyissä -- --
POSTINHOITAJA. Se on tarpeetonta, älkää vaivatko itseänne.
REPPUNEN. Sitten minulla on saippuata myöskin, ehta ruusunsaippuata.
Hurmaava haju, verraton vaahto! -- ainoastaan 50 penniä kappale -- --
POSTINHOITAJA. Ettekö kuule? Olenhan minä jo sanonut teille, ett'en
mitään huoli. Sitä paitsi rouvanikaan ei ole kotona, niin ett'en --
REPPUNEN. Ooh, täytyykö herra postimestarin kysyä tuommoista
rouvaltaan? Mitä joutavia! Minä en milloinkaan kysy rouvaltani. No,
minulla ei semmoista olekaan. (Lukitsee laatikkonsa) Herra
postimestari, olkaa hyvä ja antakaa köyhälle matkustavaiselle viisi
penniä sikariksi!
POSTINHOITAJA. Sikariksi? No, tuoss'on sinulle, hassu!
REPPUNEN. Kiitoksia hyvin paljon! Ehkä kumminkin saisi olla pieni
laatikko kiiltopulveria? Maailman parasta kiiltopulveria, palkinnon
saanut --
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Pötki paikalla tiehesi, tahi kyllä minä
sinut -- --!
REPPUNEN. No, no, minä ymmärrän yskän. Atjöö, atjöö! (Menee hyräillen).
Hyvästi, hyvästi!
POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! (Vasemman puoleista ovea avataan
puoleksi) Mitä se on? Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä tulen.
VANHANLAINEN TALONPOIKAISVAIMO (Niiaa): Hyvää päivää, herra
postimestari, hyvää päivää! Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka olisi
tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä.
(Niiaa uudestaan).
POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. (Ottaa pöytälaatikosta
kirjeen) Evastiina Antikaiselle Puuppolan kylässä. Hutikkalan talossa,
Rantamäen torpassa -- niinkö?
VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari.
POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
VAIMO. Niin, rahakirjehän sen piti oleman. Sillä kanttori, joka kävi
täällä kaupungissa viime markkinoilla, oli kotiin tultuaan sanonut
Muikkulan muorille, että postikonttorissa on semmoinen kirje, jota ei
saa lähettää löysälaukussa, kun se sisältää rahaa, ja käskenyt muoria
siitä ilmoittamaan kyläläisille; ja kun minulla oli muitakin asioita
kaupunkiin, niin päätin pistäytyä sitä hakemassa, jos herra
postimestari olisi niin hyvä ja -- --
POSTINHOITAJA (keskeyttäen): Mistä sen pitäisi tuleman? Sano se ensin.
VAIMO. Pietarista, hyvä herra po --
POSTINHOITAJA. Ja kuinka paljon rahaa se sisältää?
VAIMO. Niin, tuota, en tiedä varmaan olisiko siinä nyt 5 tai 10
markkaa; sillä Liisa kirjoitti -- se on nimittäin Liisa Laamaselta, tuo
ravintolan entinen steeterska, jos hänet tunsitte, ja joka nyt on
Pietarissa palveluksessa erään herran luona, joka kuuluu olevan kolmas
mies keisarista. Niin, Liisa kirjoitti että ensi kerralla lähettää hän
vaan pienemmän summan, sillä kurssin ovat hupsut panneet niin huonoksi,
ettei rahaa saa kiskomallakaan. Mutta jos siinä on enemmänkin, niin
sama se, kyllä minä nekin korjaan, jos vaan --
POSTINHOITAJA. No, osaatko sinä kirjoittaa?
VAIMO. Kirjoittaa? Ei, hyvä herra postimestari, ei se tämmöiseltä
vanhalta ihmiseltä enää tahdo luistaa. Opetettiinhan sitä minullekin
ennen maailmassa, ja osasinhan minä kerran nimeänikin töhrätä, mutta
siitä on jo niin monta vuotta, ettei -- --
POSTINHOITAJA. Niin no, siinä tapauksessa sinun täytyy hankkia tänne
joku henkilö, joka kuittaa sinun puolestasi; muuten sinä et tuota
kirjettä voi saada.
VAIMO. Voi, voi, mistä minä nyt semmoisen osaan löytää? Olkaa hyvä,
herra postimestari, minä rukoilen nöyrimmästi, olkaa hyvä ja
kirjoittakaa minun edestäni!
POSTINHOITAJA. En minä sitä saa tehdä, laki sen kieltää.
VAIMO. Vai niin! Vai laki kieltää! (Kääntyy kirjuriin) Mutta eikös tämä
teidän kisällinne voisi?
KIRJURI. Kisälli! Hanki paikalla kirjoittajamies, äläkä puhu
tuhmuuksia!
VAIMO. Suokaa anteeksi! Kyllähän minä mielelläni hankkisin, mutta kun
en tunne koko kaupungissa muita kuin ruununvoudin Kalle-rengin, joka
istuu vankilassa vekselin väärentämisestä... No, tuopa oli ikävätä!
Mitäs nyt on tehtävänä! Kuulkaapas, onko tuo kirjoittaminen sitten niin
tarpeellinen? Eikö -- --?
POSTINHOITAJA. Johan sinä kuulit, ett'et sitä ilman kuittia voi saada,
sen räpäkkö!
VAIMO. Jahah, kyllä! No, mikäs tässä muu auttaa sitten. Antakaahan
tänne, niin koetan, muistaisinko vielä, kuinka noita koukeroita
piirustellaan. Mitäs sitä kirjoitetaan?
POSTINHOITAJA. Kirjoita nimes tähän lappuun -- täss' on kynä.
VAIMO. Jahah, kunhan nyt vaan tuota alkua muistaisin, niin kyllähän
sitten loput -- (Kirjoittaa ja mutisee itsekseen) Niin ensin tuo viiva
noin -- sitten tuo noin -- ja a sanoo a -- _ärrä_ -- i -- kas niin --
POSTINHOITAJA. Näytäppäs tänne! Mitä sinä sinne oikeastaan kirjoitat?
VAIMO. Nimeni, niinkuin herra postimestari --
POSTINHOITAJA. Onko nimesi Maria myöskin?
VAIMO. Onhan se.
POSTINHOITAJA. Maria Evastiina Antikainen?
VAIMO. Eikö mitä; minä olen Maria Minkkinen.
POSTINHOITAJA. Maria Minkkinen?! Oletko hullu? Juurihan sanoit olevasi
Evastiina Antikainen?
VAIMO. E-e -- en suinkaan -- enhän minä sitä ole sanonut --
POSTINHOITAJA. No, miksi sinä sitten tulit sen kirjeen noutamaan? Onko
sinulla mikään oikeus siihen? Onko sulla valtakirja, häh?
VAIMO. Ei -- eihän minulla --
POSTINHOITAJA (jatkaen): Ja tiedätkös, mikä edesvastaus tuommoisesta
on? Jos tekisin oikein, niin hakisin poliisin ja antaisin viedä sinun
putkaan, että siellä saisit miettiä, mitä se on virkamiestä sillä
tapaa --
VAIMO. Voi voi, hyvä herra postimestari, antakaa anteeksi! Se on
Evastiinan syy! Kun hän näki minun tulevan kaupunkiin, huusi hän
perästäni: »Kuuleppas, Mari, sieppaapas samassa pois tuo rahakirje
postista, niin saat kahvikupin ja viinaryypyn, kun tulet takaisin!» --
niin että enhän minä tiennyt muuta kuin --
POSTINHOITAJA. Pois, tuoss' on ovi! Äläkä näytä naamaasi täällä
vast'edes, muista se, mokoma!
VAIMO. Kyllä, kyllä -- (Mennessään) Jeesus, tuommoista äkäpussia, joka
aivan kuoliaaksi säikäyttää!
POSTINHOITAJA. Katsos, noin hän nyt pilasi tuon kuitin. No,
kaikenlaisia harmia sitä pitää olemankin!
(Juo lasin vettä).
Postiljooni (kuorsaa).
POSTINHOITAJA (huutaa täyttä kurkkua): Lundqvist, sinä riivattu mies!
Jos et sinä pysy valveilla, niin minä, niin totta kuin elän, annan
sinulle rangaistusreissun ja kirjoitan posti-tirehtöörille, että sinä
olet suuri juoppo ja että --
POSTILJOONI. E-e-enhän minä. Pidin vaan silmäni kiinni, kun tuo päivän
paiste niin kovasti -- --
(Vasemmanpuolista ovea avataan taas).
POSTINHOITAJA. Minä tulen, minä tulen. (Kirjurille) Menen vähän tuonne
sisään. Jos tarvitaan, niin tulkaa hakemaan!
(Menee).
KIRJURI. Jahah, kyllä minä --. Hyvä että hän meni, niin saan olla
rauhassa, sillä kovin tuntuu nyt mieleni raskaalta. -- Niin, kyllä se
nyt taitaa olla loppu minun ja Helmin välillä, ja eihän se kumma
olisikaan, kun häntä niin pahasti loukkasin. Miksi en voinutkaan
paremmin hillitä itseäni? Sillä jos hän olisikin kihloissa luutnantin
kanssa, niin syytönhän hän on siihen, kun minä en koskaan ole rohjennut
puhua suutani puhtaaksi. Niin, aika pöllö olin, se on vissi! Mutta
olemmehan tuttuja jo lapsuudesta saakka, ja pitäisihän Helmin
jokseenkin tietää minkälaisia tunteita minulla on häntä kohtaan.
Saakeli soikoon! Jos vaan varmaan tietäisin, mitä tuo kirje tuossa
sisältää, niin antaisin mielelläni vaikka koko vuosipalkkani! -- Mutta
katsoppas, eikö hän unhottanut tuonne hansikkaansa? Aivan oikein, hänen
se onkin. Ah, kuinka hieno ja pehmoinen se on! Mikä vieno tuoksu siitä
lähtee! Ja kuinka suloisesti se hänestä muistuttaa! Ja hän, hän siis
nyt olisi minulta ijäksi kadonnut -- tullut toisen omaksi! Ei, se on
mahdotonta, minä en voi sitä ajatellakaan, en, vaikka kuinka
koettaisin!
ERÄS POIKA. Antakaa minulle kahdenkymmenen pennin merkkejä markan
edestä.
KIRJURI (omissa ajatuksissaan): En, ennenkuin näen sen omilla
silmilläni, tahi kuulen sen häneltä itseltään, sillä --
POIKA (kovemmin): Tämän edestä 20 pennin merkkejä!
KIRJURI (kuin edellä): Sillä niin kummalliselta, niin kaikin puolin
oudolta tuntuu minusta, että hän ottaisi -- --
POIKA (huutaa): Markan edestä 20 pennin merkkejä!
KIRJURI (säikähtyen): Ole huutamatta, hunsvotti!
(Antaa pojalle postimerkkejä).
POIKA. Kiitos! Morjesta vaan!
(Katoo).
KIRJURI. Niin, oudoltahan se tuntuu, se on totta, mutta kuinka selittää
tuota kirjettä tuossa? Sillä mistä muusta kuin rakkauden asioista nuori
tyttö voi kirjoittaa nuorelle miehelle! Niin, kuta kauemmin tuota
ajattelen, sitä enemmän vaan pääni siitä pyörälle käypi.
NEITI EUFROSYNE (pistää päänsä sisään peräovesta): Herra postimestari!
-- herra sihteeri! minä saan ilmoittaa teille jotakin: posti tulee,
posti tulee!
KIRJURI (välinpitämättömästi): Vai niin --
NEITI. Niin, se on vielä hyvin kaukana -- tuolla Jyrkkämäen kohdalla
vasta kuuluu kello -- mutta se tulee semmoista hirmuista vauhtia, että
kyllä se tuossa tuokiossa on täällä. Mutta missä postimestari itse on?
KIRJURI. Missä lienee.
NEITI. Vai niin, mutta kuulihan sihteeri että hän lupasi antaa minulle
tuon paketin heti postin tultua? Eikö totta, kuulihan sihteeri sen --?
KIRJURI (kärsimättömästi): No, kyllä --
NEITI. Niin, että jos hän rupeisi kronglaamaan, eikä tahtoisikaan sitä
antaa, niin te voitte muistuttaa häntä tuosta hänen lupauksestaan ja
puhua minun puolestani. (Kiekailevasti) _Tahdotteko_ sitä --
_tahdotteko_ puhua puolestani, herra sihteeri --?
KIRJURI. Mitä minä --
NEITI. Ei, vastatkaa nyt! Tahdotteko puollustaa minua, jos postimestari
panisi vastaan? Minä olisin teille sitten niin _äärettömästi_
kiitollinen. Tahdotteko sitä, sanokaa -- sillä se olisi niin
sanomattomasti _tärkeää_ --
KIRJURI (ärjäsee): Menkää hiiteen! Minä en viitsi lorujanne kuunnella!
NEITI. Fyy! Mitä se on? Kuka sillä tapaa yleisöä kohtelee? Minä
kirjoitan tästä sanomalehtiin, niin saatte nähdä, mitä siitä seuraa!
Fyy, semmoista raakuutta! Fyy!
(Katoo).
KIRJURI. Kirjoita vaikka keisarille, minä en siitä välitä! Niin, minä
en enää välitä! Niin, minä en enää välitä koko maailmasta. Jos olisi
minulla tässä myrkkyä, niin pistäisin suuhuni, että pääsisin tästä
elämästä. Hoh hoo sentään!
HELMI (tulee).
KIRJURI. Ah, mitä näen minä! Hän!
HELMI (kylmästi ja lyhyesti) Taisin unhottaa tänne hansikkaani? Onko se
täällä?
KIRJURI. Hansikkasi? En tiedä varmaan; en minä ole sitä nähnyt --
HELMI. Vai niin, sitten minä olen pudottanut sen muualle --
(Aikoo mennä).
KIRJURI. Ei, kuule, kyllä se täällä onkin --
HELMI. No, mitä sinä sitten valehtelet! Anna se tänne!
KIRJURI. Minä aioin sen pitää vaan siksi kun olisin tavannut sinua
mutta --
HELMI. Joutavata! Anna se tänne vaan!
(Ottaa sen ja aikoo mennä).
KIRJURI. Älähän -- kuulehan --!
HELMI. Ei ole aikaa.
KIRJURI. Helmi, yksi sana vaan --!
HELMI. En jouda.
KIRJURI. Yksi ainoa sana vaan!
HELMI (pysähtyy): No, mitä nyt sitten?
KIRJURI. Tuota -- hm -- minä taisin vähän loukata sinua tässä äsken.
HELMI. Niin, vieläkö kehtaat siitä puhua! Milloinka minä olen sinun
edessäsi koketteerannut? Sano se, ole niin hyvä!
KIRJURI. Et milloinkaan, se on totta --
HELMI. Ja olenko minä muille koketteerannut sitten, mitä? Ei, sanokoot
minusta mitä tahansa, mutta koketti en ole, sen tiedän varmaan.
KIRJURI. No, koeta nyt unhottaa nuo pahat sanat. Mutta kun tekee
semmoisen äkkiarvaamattoman huomion, minkä minä vastikään, niin -- --
(Vaikenee).
HELMI. Minkä huomion? Sinä puhut arvoituksilla.
KIRJURI. Ei se mitään ollut. Ja mitä siitä enää on puhumistakaan.
Voimmehan sentään olla ystäviä, yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin --
eikö niin?
HELMI. Sinä olet todellakin kummallinen! Ovatko kenties ihmiset
kertoneet sinulle jotain pahaa minusta --?
KIRJURI. Ei suinkaan, toista se on. Mutta en minä sitä nyt tällä kertaa
voi selittää --
HELMI. No, parasta se taitaa ollakin. Toimita nyt humöörisi
hauskemmalle kannalle ja muista, ett'et unhota pois postista tuota
kirjettä luutnantti Saabelhjelmille! Se on tärkeä kirje.
KIRJURI (kylmästi): Jahah, kyllä! (Häneen katsomatta) Vai on se niin
tärkeä?
HELMI. Se on tietty. Se on karhumakirje meidän puodista, oikein ankara
lisäksi.
KIRJURI. Mitä?! Karhumakirje?
HELMI. Niin, kahdestakymmenestä hansikkaparista, jotka herra kauniisti
jätti maksamatta, kun hän täältä matkusti, Luuli kai pääsevänsä
velastaan sillä tavoin että välistä minua hienosteli, mutta eipä
onnistunutkaan; sillä pappa käski minun kirjoittamaan, että jos ei
rahaa heti tule, niin jätetään ne uloshaettavaksi. Saa nähdä nyt, mitä
tuo hieno sotaherra siihen vastaa.
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sinä et siis -- sinä et siis
olekaan -- --?
HELMI. Mitä?
KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa?
HELMI. Kihloissa!? Minä?
KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa?
HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sinä aivan --?
KIRJURI. Siinä ei siis ollutkaan perää! (Ottaa häntä kädestä) Helmi!
Kultaseni --!
HELMI (irroittaa itsensä) Herra Jumala, mitä nyt!
KIRJURI. Helmi! Sinä tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria. Olisiko
se mahdollista, että, jos kysyisin sinulta -- jos sinä --?
HELMI. Herra jestan, laske minut -- laske minut --!
KIRJURI (jatkaen): Niin, jos kysyisin sinulta, pidätkö minusta sen
verran -- luotatko minuun niin paljon, että uskaltaisit -- että
tahtoisit --?
HELMI. Olethan sinä ihan vimmattu --! Tässä kaikkein kuullen --! Laske
-- laske --!
KIRJURI. En, minä en sinua laske ennenkuin sinä sanot, rakastatko
minua?
HELMI. No, Janne, mitä se nyt on? Päästä minut -- päästä paikalla --!
KIRJURI. Sano ensin, tahdotko tulla omakseni!
HELMI. Voi, voi, päästä minut, päästä minut --
KIRJURI. Sano, tahdotko tulla omakseni?
HELMI. Tahdonhan, tahdonhan, mutta --
KIRJURI. Se on siis totta! Helmi! Morsiameni! Armahani!
(Suutelee häntä vaikka hän vastustelee).
HELMI. Etkö sinä sitä jo kauan ole huomannut? Luulin että se liiankin
selvään olisi tullut näkyviin. Mutta mitä tuosta kumminkaan voi tulla,
kun olemme niin köyhiä, ja kun sinun tulevaisuutesi on niin hämärä ja
epävarma --
KIRJURI. Ei hätää, ei ollenkaan hätää; kyllä asiat itsestään selviävät,
kun vähän odotamme. Pääasia on vaan, että rakastamme toisiamme ja että
sinä olet minun oma, kiltti --
(Yrittää häntä suudella, mutta samassa kuorsaa postiljooni
oikein kovasti ja monilla »rulaadeilla»).
HELMI. Taivas, mitä se oli?
KIRJURI. Lundqvist vaan. Ei se tee mitään -- älä mene!
HELMI. Minun täytyy, minun täytyy --
KIRJURI. Jäähän nyt hetkeksi! Yksi muisku -- yksi ainoa vaan!
HELMI. Ei nyt -- toinen kerta -- iltasella. Hyvästi!
(Katoo).
KIRJURI. Vai niin, nyt se siis on tehty, tuo jota niin kauan aikaa olen
miettinyt. Vähän kummalliseltahan tuo tuntuu, mutta kuitenkin niin
rauhalliselta, niin onnelliselta! Niin, nyt on minullakin joku, joka
minusta pitää. Hei vaan, pois tieltä! Nyt on tämä poika kihloissa, hei!
(Postiljooni kuorsaa hiljaa tämän repliikin kestäessä).
KAUPPANEUVOS (astuu sisään. Hän tervehtii kohteliaasti, mutta
kylmästi): Hyvää päivää! Voisinko saada tavata herra postimestaria?
KIRJURI. Jahah, kyllä, herra kauppaneuvos. (Menee ovelle) Jos
postimestari olisi niin hyvä ja --
POSTINHOITAJA (sisältä muristen): Minä tulen, minä tulen.
KIRJURI. Olkaa hyvä ja istukaa, herra kauppaneuvos! Tässä olisi
tuoli -- --
KAUPPANEUVOS. Kiitos! Älkää vaivatko itseänne!
(Jää seisomaan).
KIRJURI. Kaunis ilma tänään, kaunis ilma!
KAUPPANEUVOS. Onhan tuo satanut koko päivän?
KIRJURI (katsoo ikkunaan päin): Onko satanut? Kas, kun en
huomannutkaan, kun luulin että --
POSTINHOITAJA (tulee sisään): No, mitä nyt? (Erikseen) Kauppaneuvos!
KAUPPANEUVOS. Herra postimestari, minä tulen tänne eräässä ikävässä
asiassa. Noin puoli tuntia sitten lähetin tänne kirjeen, jota seurasi
viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan.
POSTINHOITAJA. Minä en ole velvollinen vaihtamaan.
KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se ei
olekaan pääasiani. Te olette epäkohteliaasti kohdellut minun
palvelustyttöäni ja lisäksi hänen ja tämän nuoren herran kuullen
haukkunut minua pässinpääksi ja lurjukseksi.
POSTINHOITAJA. Se -- se on valhe!
KAUPPANEUVOS (kirjurille): Te voitte sen todistaa. Eikö postimestari
niin sanonut?
KIRJURI. En, enhän minä -- en minä kuullut --
KAUPPANEUVOS. No, kyllä tuosta kohta selkoa otetaan. Sillä asia on sitä
vaikeata laatua, ett'en millään muotoa voi sitä jättää, minä kun olen
pakoitettu tuosta kunnianloukkauksesta viemään teidät oikeuteen.
POSTINHOITAJA. Mitä? Oikeuteen? Se on sikamaista!
KAUPPANEUVOS. Minä myönnän teille kuitenkin yhden ehdon.
POSTINHOITAJA. Minä en huoli ehdoista --
KAUPPANEUVOS. Minä lausun sen kumminkin. Jos nimittäin tämän päivän
kuluessa vieraiden miesten läsnäollessa pyydätte minulta anteeksi,
niin --
POSTINHOITAJA. Minä en pyydä anteeksi, en kuuna päivänä, ei vaikka
minut vietäisiin Siperiaan!
KAUPPANEUVOS. Niinkuin sanottu, minä odotan tämän päivän. Hyvästi!
(Kirjurille) Hyvästi, herra!
(Menee).
POSTINHOITAJA. No, onko ennen mokomata kuultu! Vai
kunnianloukkauksesta! Enhän minä ole hänestä mitään sanonut! Tuommoinen
tukkijunkkari! Keinottelija! Varas!! Rosvo!!! Ryöväri!!! Huh, missä on
vettä? Antakaa tänne lasi vettä, vettä -- pian!
KIRJURI. Tässä, kas tässä!
(Antaa hänelle läkkitolpon).
POSTINHOITAJA (yrittää juomaan): Oletteko järjeltänne, ihminen!
Läkkiähän tämä on!
KIRJURI. Läkkiä! Anteeksi, Herran nimessä!
(Postikello kuuluu).
KIRJURI (juoksee ikkunaan): Kas tuossa tulee posti! Ja kolmella
hevosella! Lundqvist, herää, herää!
POSTILJOONI. Mitä? Kuka minua huusi?
(Kaatuu lattialle).
POSTINHOITAJA. No, nyt on maailma mullin mallin! Sihteeri on tullut
hulluksi, postiljooni makaa humalassa lattialla, ja posti tulee
kolmella hevosella! Piru olkoon postimestarina, enkä minä!!
(Peräovi avataan selälleen, ja matkustavainen postiljooni
sekä kaksi kyytimiestä kantaa laukkuja sisään. Lundqvist
nousee ja auttaa heitä. Samassa tulvaa huoneeseen paljon
muitakin ihmisiä, kirjeitä ja pakettia kädessä, niiden
joukossa Kaupunginpalvelija, Reppunen, Talonpoikaisvaimo
ja Neiti Eufrosyne. Yksi tahtoo ostaa postimerkkejä, toinen
kysyy kirjettä, kolmas on saanut väärin takaisin, neljäs
kysyy, mistä posti on tullut, viides pyytää vaihtamaan
sadanmarkan setelin, ja Neiti Eufrosyne vaatii ulos pakettiaan.
Postinhoitaja raapii päätään ja huutaa että »vasta tunnin
päästä, vasta tunnin päästä» ja käskee postiljoonin ajamaan
heidät ulos kaikki tyyni. Postiljoonit koettavat kyytimiesten
avulla tyrkätä heitä ovea vastaan, mutta he panevat vastaan.
Neiti Eufrosyne pyytää vielä kerran pakettiaan: »Mutta kun
postimestari lupasi -- kun se on niin tärkeä -- ja kun se
sisältää aivan uudenaikaisen [salaperäisesti] tournyyrin.»
Keskellä tätä melua laskeutuu esirippu, mutta Eufrosyne
ehtii vielä huutamaan: »minun tournyyrini, minun tournyyrini!»)
End of the Project Gutenberg EBook of Postikonttorissa, by Robert Kiljander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POSTIKONTTORISSA ***
***** This file should be named 20376-8.txt or 20376-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/3/7/20376/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
