The Project Gutenberg EBook of Silmänkääntäjä, by Pietari Hannikainen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Silmänkääntäjä
eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään; ilveilys 2:ssa näytöksessä
Author: Pietari Hannikainen
Release Date: February 18, 2005 [EBook #15104]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SILMÄNKÄÄNTÄJÄ ***
Produced by Tapio Riikonen
SILMÄNKÄÄNTÄJÄ
ELI
JUSSI OLUVISEN MATKA HÖLMÖLÄÄN
Ilveilys 2:ssa näytöksessä
Kirj.
Pietari Hannikainen
Teksti perustuu v. 1909 painokseen (kirj. v. 1847).
HENKILÖT:
JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika Oluvilassa
LIISA, hänen vaimonsa
MATTI HÖLMÖNEN, Kylänvanhin ja Kestikiivari Hölmölässä
KATRI, hänen vaimonsa
MARI, heidän palkkapiika
HÖLMÖLÄN KYLÄLÄISIÄ
1:N NÄYTÖS
1. Kohtaus.
JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika Oluvilassa
LIISA, hänen vaimonsa
OLUVINEN. (Tullen Helsingistä kotiinsa.) Voin vedon lyödä, ettei Liisa
minua tuntenut. Nähtyään minun, hän juoksi panemaan päällensä. Ken nyt
voi sanoa, etten minä ole Herra; ja millainen? Niin hyvä kuin moni
lukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotki halki. Isäni ja äitini
minua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko etteivät nyt ole elossa;
saisivatpahan hävetä edessäni; vaan mitä? Tuossa näen, Liisa jo tulee
ja kirkkovaatteissaan--hahaha!
LIISA. (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle nyykistäen polviansa
tervehtiessään.)
OLUVINEN. Kumoron Liisapetty!
LIISA, (Itsekseen.) Ah: mikä nuori, kaunis Herra! Varmaan Hovin
vieraita? (Kovasti Oluviselle.) Mieheni on poikessa, minä olen
yksinäni--ja olen odotellut häntä----
OLUVINEN. Viipyväksi? Hi hi hi!--
LIISA. Ikävöinytki--(hiljaan) Ah mikä lusti Herra! voi jos Jussi--
tulisi!
OLUVINEN. (Lähenee Liisaa.) Voi jos Jussi ei tulisi! (antaa suuta
Liisalle, joka katsoo alas.)
LIISA. (Hiljaan) Mikä makia muisku! Ah! Se ei ollut Jussilta.
OLUVINEN. (Tutusti.) Liisa!
LIISA. Mitä? Jussi! Sinä Jussi? Hui! kuin säikähin, kuin luulin----
OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edes paennutkaan.
LIISA. Niin milloin minä ennen sinua olen paennut?
OLUVINEN. Mutta ethän minua tuntenutkaan.
LIISA. Vielä sanot! ken sinua muut olis tuntenut tuollaisissa? Mutta
Jussi! toellako nyt vaatteesi tuollaiseksi olet muuttanut?
OLUVINEN. Ihan toella, Liisaseni!
LIISA, Mitä? minä en ymmärrä, vain olet sinä hulluna?
OLUVINEN: Sinulla, Liisaa näetsen on liian vähän ymmärrystä. Tilallisna
olimme talonpojat; nyt tilatoina, nyt näetsen elämme Herroiksi;
ymmärrätkö sen?
LIISA. Ja syömätä. Voi, voi! Jussi parka! huomeseksi ei ole leivän
murua kotona, ymmärrätkös sinä nyt sen?
OLUVINEN. Sen? Liisa! Sitähän minä olenki tutkinut, ajatellut ja
aprikoinut koko poisoloni. Mutta sinä, Liisa, et ole nähnyt muuta, kuin
tuvasta ulos ja ulkoa tupaan.
LIISA, Vaan jopahan senkin olen nähnyt, ettei ole leivän murua kotona.
OLUVINEN. Sen vaan? Ja paljailla silmilläsiki? Ei eukkoseni! Minä
näetsen olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmän, kuin isien
isänisät mailman alusta asti.
LIISA. Joko senki olet oppinut: elämään syömätä?
OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaan päästä. Kaupungissa,
näetsen Liisa, näin minä opin pitävän lehmää sarvesta ja älyn sitä
lypsävän--viekkauden vaunuissa ja rehellisyyden jalkaisin--totuuden
hakkaavan puita ja kavaluuden istuvan valkialla.
LIISA. Voi, voi! Jussi, mitä haastelet! Hyödyttääkö nekin meitä?
OLUVINEN. Enemmän kuin luulisit; Liisa, sinä vielä et ymmärrä. Äly ja
viekkaus maailmassa auttavat välemmin, kuin työ ja ansio. Esimerkiksi,
näetsen, tuolla metsässä on vanha pölhö; tuhatta vuotta se jo on siinä
seissut, mutta kenpä siihen paljon silmiänsä on luonut. Vaan sanopas
siinä olevan jotain ihmeellistä, sano sen öillä kummittelevan, sano sen
parantelevan pistoksia, hammastautia ja muita kohmauksia; näkisitpähän
miten virtaisi kansa sitä ihmettelemään ja ihailemaan; moni maksaisi
hyvät rahatki päästä sen luo; ja pian tulisi se kuulusaksi ympäri
mailman, se sama meidän vanha pölhö. Joko nyt ymmärsit?
LIISA. Kaikki mitä haastat on synkiämpi syysyön pimeyttä; kaikkihan jo
olet kadottanut: pellot, metsät ja pölhöt.
OLUVINEN. Hahaha! Sinulla on vähemmän ymmärrystä kuin kaksiöisellä
vasikalla. Kuuletsen nyt, kuin yhellä sanalla selitän sinulle koko
asian selvemmäksi keväistä päiväpaistetta: Kaupunkiin näetsen muinen
tuli Kuninkaallinen ulkomaan Suutari, nimeltä Beklin. Koko mailma nyt
tahtoi teettää kenkänsä ja saappaansa sillä. Mutta kaupungin entiset
Suutarit jäivät jouten, ihan jouten, Liisaseni! Tuostapa nyt Suutarit
ajattelemaan ja sitä tekisivät vielä nytkin, jos ei eräs älykäs mies
heitä olisi pelastanut. Suutari Pylkkönen keksi näetsen yhtaikaa koko
salasuuden ja ilmoitti sen mailmalla. Hän, näetsen, eräänä yönä hävisi
kaupungista ja koko näkyväisestä mailmasta, mutta sen siaan ilmestyi
uusi, vieläki kuninkaallisempi Suutari Pylkkeliin. Alappas tuiskuttaa
työtä tällekin. Ahaa, liini! kiljaisivat kaikki Suutarit kuin yhdestä
suusta, siinäpä se onki temppu. Pikemmin kuin sumu päivän nostessa,
hävisivät samassa kaikki entiset Suutarit ja toiset toistansa
muukalaisemmat ja kuninkaallisemmat ilmestyivät niiden siaan, joita nyt
jo on yhden verran kuin Musti nimisiä koiria.
LIISA. Mutta Jussi! virsuakaan et osaa tehdä, sen vähemmin sinusta
olisi Suutariksi.
OLUVINEN. Ei tässä osaamisesta ole puhettakaan. Näetsen, Liisa!
samatenkuin Suutarit, muuttuivat viimen muutki ammattimiehet
Ulkomaalaisiksi, sikäli kuin Sorvari Surrander, Uunintekijä Tegel,
Viinankauppias Ruus, Yövartiat Remusteen ja Skrikhalsiander ja muut
sellaiset tulivat ulkomaalta sinne; ja sen nyt jo meiän Mustiki
ymmärtää, että sellaiset nimet, kuin: Palovinerus, Räkänenander,
Korvapuustius, Rahvelianus, Punssioni, Romtotilander, Pohmelius,
Sepeliin, Mustileen, Kortpeliander ja Tyhjäkerskonius ja lukemattomat
muut sellaiset, että ne muka elättävät miehensä, vaikka karpeettomalla
kalliolla.
LIISA. Voi, Jussi parka! nyt näen, ettet enää ele ymmärryksessäsikään.
Ethän osaa mitään ammattia, pait kyntämistä ja siihenkin olet laiska.
Nyt olemme hukassa.
OLUVINEN. Hahaha! Liisa! Et sinä sitäkään ole kuullut, etteivät ihmiset
kysy kenenkään oppia ja ettei oppi tee ketään herraksi, mutta nimi, se
näetsen on pääasia. Ihmiset ovat jo ennen mailman alkua keksineet sen,
että kaikki ulkomaalaiset ovat viisaita ja oppineita; ja koska kaikki
asiat ja kaikki kappaleet tunnetaan nimistänsä, niinkuin kissat ja
koirat ja muut raavaat, niin tunnetaan muukalaisuuski nimestä, vaan
muukalaisuudesta ihmisen oikea arvo. Sentähen näetsen kaikki, jotka
muuttavat nimensä muukalaiseksi, tulevat herroiksi, ja sentähen kaikki
muukalaiset nimet ovat herrasnimiä ja kaikki suomalaiset talonpoikasia,
joita ei auta opit eikä muut viisaudet. Ymmärsitkö nyt?
LIISA. Ah, Jussi, nyt ymmärrän. Sinä muutat nimesi ja tulet herraksi ja
minä, Jussi! minä tulen rouvaksi--Ah Jussiseni! minä olenki aina
herrassäätyä enemmän rakastellut.
OLUVINEN. Kas se oli oikeen sanottu. Nyt sinä puhut kuin ymmärtäväinen
ihminen.
LIISA. Niin, Jussi! Vallassäädystähän minäki olen.
OLUVINEN. Miten? Minä en ymmärrä, Liisa!
LIISA. Minun isän ukon äitinäiti oli Ruotsista tullut neitsyt
Turunkaupungin ylimäisessä rahteerissa.
OLUVINEN. Totisesti sinä siihen sukulaisehesi vielä oletki ja teet
hänelle kunniata.
LIISA.. Mutta Jussi! nyt asiaan. Minulla on nälkä, mistä tulee nyt
leipä meille?
OLUVINEN. Liisaseni! siinäpä se onkin asia, ettei leipä tule meille,
mutta meidän täytyy itsemme mennä sen luo.
LIISA. Miten? Minä en ymmärrä?
OLUVINEN. Me näetsen panemme tamman valjaisiin ja menemme matkaan.
LIISA. Matkaan; Mihin?
OLUVINEN. Liisa! mailma on niin iso, niin pitkä ja leviä, ettei meidän
molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi jokapaikkaa käynneksi, jos
jäniksinä juoksentelisivat; ja sinä kysyt, mihin. Liisa! me menemme nyt
kaupunkiin ja tulemme valloiksi.
LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme?
OLUVINEN. Millä? Näetsen me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen
ja kaupungissa myömme ne kaikki rahoiksi. Koko talouden näetsen, se
tahtoo sanoa: Sinä ja minä ja Musti ja kanat, kukot ja kissat ja
porsaat, kaikki.
LIISA. Kuin? myötkö sinä minutki. Ei! minä en liikahda kotoa.
OLUVINEN. Ei Liisaseni, niin julma minä en ole. Muut raavaat minä vaan
aivon myödä. Tuo nyt kiirusti kaikki pärevakat, joihin ne panemme ja
joissa niitä kuljettelemme.
LIISA. Ah, Jussi! Ostat sie minulle siitte uudet hameet ja uuden
silkkihuivin ja uudet--kultasormukset ja--korvarenkaat.
OLUVINEN. Kaikki, Liisaseni! kaikki, mitä halaat, joudu nyt vaan.
LIISA. Ah! Jussi! Nyt rakastan sinua enemmän kuin ketään muita.
OLUVINEN. Liisa! sinä olet vaimon esikuva; tule, laita elävät
vakkoihin--minä valjastan tamman. Tänä iltana minä vielä teen sinut
talonpojan vaimosta armolliseksi rouvaksi.
(Menevät.)
2:N NÄYTÖS
1. Kohtaus.
MATTI HÖLMÖNEN, Kylänvanhin ja Kestikiivari Hölmölässä
KATRI, hänen vaimonsa
MARI, heidän palkkapiika
HÖLMÖNEN. (Tullen ulkoa laulaen.)
Olet kyllä oiva ruoka,
Siivon syöjälle suloinen,
Joka ryypyn ryyppääjäpi----
Se on viho viimeinen ihme ja kumma! Minä kylänvanhin ja kestkiivari,
minä, enkä saa olla isäntä talossani; ei! se nyt on liika; hoi! Katri,
Mari, hoi! hoi!
MARI. (Tulee ovesta.) Noh! mitä nyt isäntä?
HÖLMÖNEN. Mitä? vielä kysyt. Etkö jo tiedä minkä Hölmölä ja koko mailma
tietää, Mari, sitä, että sinä olet minun palveliani ja että minä,
Matias Hölmöliin, kylän vanhin ja kestkiivari, minä itse, olen herra
sinulle sekä vaimolleni?
MARI. Muut kyllä tieän, mutta viimestä, sen tietänee isäntä itse
paremmin.
HÖLMÖNEN. Sinä, Mari! Sinun pitää kaikki tietämän, sinun. Etkö jo ole
lukenut raamatusta, että vaimon pitää oleman miehellensä kuuliaisen?
Mari!
MARI. Raamatusta, isäntä, minä en tunne kuin käärmeen ja omenan, joka
viettelee Evaa. Mutta isäntä, saanko nyt mennä? emäntä odottelee.
HÖLMÖNEN. Mari! Niin kuin tuulispää nyt lennä ja sano että isäntä itse,
kuuletsen, itse Matias Hölmöliin, tahtoo kaapin avaimet sen jossa on
putelit, tiedäthän.
MARI. Sanonko minä, että se seisoo raamatussa?
HÖLMÖNEN. Raamatussa, hihihi Mariseni, raamatussa ei seiso, näetsen
kuin taivaan valtakunnan avaimista, jotka annettiin Apostelille
Pietarille. Mutta jättäkäämme raamattu, nyt vaan ne avaimet;--vaan
Mari! sinä nyt olet niin ruskia kuin äsken puhjennut orjantappuran
kukkanen päivän nostessa--hihihi! (lähenee MARIA, joka menee,)--Ah! älä
johdata meitä kiusaukseen, mutta--hänen kasvonsa ovat vietteleväiset,
kuin kypsät omenat vieraassa yrttitarhassa.----
MARI. (Tullen takasin.) Isäntä, sanoitteko te Posteljuonille
Pietarille, vain miten?
HÖLMÖNEN. Apostelille, Mari, Apostelille Pietarille. Sinä olisit hyvä
tyttö, Mari, mutta paremmin sinun pitäisi oppia raamattua: (lähenee
Maria ja taputtelee sen poskia.) Mariseni: nyt avaimet; vasta tahdon
laviammaltaki sinulle selittää raamat----
KATRI. (Tullen ovesta.) Matti! Mari. mitä onnettomat, mitä te
ajattelette? (MARI menee ulos.)
HÖLMÖNEN. Ei mitään pahaa, Katriseni! Minä Marille vaan selitin
raamattua.
KATRI. Raamattua, onneton! Niinkö sinä palkitset rakkauttani ja
hyvyyttäni. (Itkee.)
HÖLMÖNEN. Milloinkas minä en ole palkinnut, kuin vaan olen voinut.
KATRI. Ei! sitä en voi kärsiä. (Juoksee miehensä päälle, joka pakenee
voivotellen ja pääsee viimein pöydän alle.)
MARI. (Tulee ovesta.) Isäntä! Voi voi, kylänvanhin! Joutukee! pihalla
on Herroja, Maaherrako lie vain mikä, vaan se noituu, kiljuu ja
tappelee ja jo on kolme posti-miestä lyönyt kuoliaaksi--taisi jo lyödä
minunki--voih! voih!
KATRI. Pihalla Herroja! Matti! mitä nyt arvelet? Niinkuin tuulessa,
lennä, suoria, joudu!
HÖLMÖNEN. Nyt? Nyt näetsen en järkähä, jos Katri, sinä ja koko mailma
ja mailman herrat olisivat ilmitulessa. Nyt, juur nyt näytän sinulle ja
koko maailmalle että minä itse, Matias Hölmöliin olen isäntä talossani,
minä, ja saan siis tehdä mitä tahdon, minä itse näetsen.
KATRI. Sinä itse! Onneton! seki vielä piti näkemäni ja sinusta Matti!
Ei, nyt en enää jaksa. (Repii vaatteensa ja potkii ja menee itkien
ulos.)
HÖLMÖNEN. (Yksinänsä pöydän alla.) Alku nyt on tehty, vaan myöhään;
tämä jo olisi kahtakymmentä vuotta ennen ollut tehtävänä. Kuta kauemmin
ihminen elää, sen enemmän se viisastuu. Ei, nyt jos toisten naisin, jo
ensipäivänä tekisin näin, ihan näin. Saisipahan pitkän nenän, pitkän
sanon minä, kyynärää pitkän--hihihi--Vaan mitä! Tuossa kuulen Herrat jo
tulevat--Ah! tässä olin niin onnellinen--(laulaa.)
Onnen majat ovat kaikki,
mustat maalatut mureella.----
2. Kohtaus
OLUVINEN ja LIISA ja sitte KATRI ja MARI.
OLUVINEN. Hoi! Kestkievel! Duusan jievel!
HÖLMÖNEN. (Kömpii ylös pöydän alta, mutta kaataa pöydän noustessansa.)
Suokaat anteeksi! Vörloot! vörloot--armolliset, vapasukuiset!
OLUVINEN. Mitä? niinkö sinä otat vastaan herroja? Sinun pitää juosta
puolen virstan päähän paljain päin ja päiväkirja kädessä herroille
vastaan.
HÖLMÖNEN. Suokaat anteeksi, armolliset, minä en tiennyt.
OLUVINEN. Tiennyt? Sinun pitää seista koko päivä ja yö pihalla ja
kuullella--Ei, se on pantava päiväkirjaan.
LIISA. (Hiljaa Oluviselle.) Ah! Jussi, miksi niin kiljut? Minua
pelottaa, ettemme niin saa ruokaa.
OLUVINEN. Liisa, ruokaa?--Kestkieverissä näetsen pitää kiljua, noitua
ja tapella. Se antaa matkustavaiselle suuremman arvon, nimittäin kuin
on vähän entistä. (Ottaa kynän ja alkaa kirjoittaa.)
LIISA. Mutta Jussi, ethän sinä osaa kirjoittaakaan.
OLUVINEN. Liisa, sinä et tiedä, niitä on paljon jotka kirjoittavat
vaikka eivät osaa. (Kovasti, kirjoittaessaan.) Tie, jota minä
alakirjottaja ajoin ja minun vaimoni, oli sangen kehno ja kunnottomassa
tilaisuudessa. Ja koska lähestyin tätä kestkiiveriä niin tuli vastaani
vihainen koira, joka haukkui, niin että vaimoni säikähti, josta kuin
häntä kuritin, hän minulle irvisteli hampaitansa ja tahtoi purra.
Pihalla en nähnyt myös niin sielua, pait mainitun koiran, ennenkuin
postimiehet tulivat tuvasta, jotka myös olivat niin hävyttömät, että
riisuttuansa hevoseni, juoma-rahasta haukkuivat minulle ja vaimolleni
takanapäin, kuin siat. Tultuani vierasten tupaan kestkiivari kaatui
lattialle minun jalkoihini ja vaimoni, joka niin muotoin oli
juovuksissa. Sen vuoksi olen tullut viivytetyksi kestkiivarin kautta,
niin että minun täytyy olla ruualla ja minun rakkaan vaimoni, jonka
tämän kautta nyt saan jättää asianomasille ruunun miehille tarkemmin
tutkia hänen mainittua vetelyyttänsä. Vielä saan muistuttaa, että
kestikiivarin kirjoituskynä oli niin huono, ettei tätä kirjoitustani
kukaan voi lukea. Tänä vuonna tässä kuussa Oluveliiniuslander.
HÖLMÖNEN. Teiän armonne! Teiän vapasukusuutenne: Rukoilen nöyrimmästi:
suokaat anteeksi. Se on kaikki vaimoni syy.
OLUVINEN. Mitä? Vaimosi? Hyvä ystävä, vaimosta on kaikki paha mailmaan
tullut. Sinulle minä siis nyt annan anteeksi tällä kertaa: mutta tuo
nyt meille ruokaa mitä parasta sinulla on.
HÖLMÖNEN. Ruokaa; niinkuin tuulessa. Hoi Katri! Mari! Hoi!
MARI. Mitä nyt isäntä?
HÖLMÖNEN, Mari: Herroille ruokaa. Voita, leipää, sian lihaa, lohta ja
kaikkea mitä on, pyryllä!
(MARI menee. POSTIMIEHET kantavat Oluvisen reestä tavarat sisään.)
HÖLMÖNEN. (Katselee vakkoja ja nähtyä ne liikkuvan.) Mitä? Ulkomaan
eläviäkö teillä noissa vakoissa on?
OLUVINEN. Niin, ystäväni, ne ovat ulkomaalta, ja hyvin ihmeellisiä.
HÖLMÖNEN. Kuin, suokaat anteeksi, oletteko te silmänkääntäjä?
OLUVINEN. (Hiljaan.) Ah! minulle juohtuu mieleeni jotain--
silmänkääntäjä--oikein--(Kovasti Hölmöselle.) Niin ystävä, nyt näen,
syyttä sinua ei kestkiivariksi ole pantukaan. Minä olen, niin kuin
jo arvasit, silmänkääntäjä ja tämä minun rouvani on myös
silmänkääntärinnä.
HÖLMÖNEN. Minun isäni isän langolla oli poika, jongan vaimon sisaren
mies eli kuullut veljensä puhutelleen miestä, joka Pietarissa
käydessään sanoi kuulleensa haastettavaksi siellä olleen
silmänkääntäjän, joka oli syönyt hevoisen kuorman palavia tappuroita ja
juonut tynnyrin tervan päälle ikään kuin siirappia ja sitte oksenneen
niin paljon vettä kadulle, että ihmiset luulivat hukkuvansa ja pitivät
yllä helmojansa--hi hi hi!
OLUVINEN. Hän oli lapsi minua vastaan. Minä voin tehdä vieläki
ihmeempiä,
HÖLMÖNEN. Rukoilen nöyrimmästi, näyttäkäät meillekin ihmeitänne.
OLUVINEN. Teille? ha ha ha! Teille minun ihmeitä, joita vaan
suurimmissa kaupunkeissa olen näytellyt. Ei ystäväni. Ne maksavat
paljon.
HÖLMÖNEN. Minä kutsun kaikki Hölmölän kyläläiset, ja maksamme niin
paljon kuin voimme.
OLUVINEN. Ei ystäväni, se häpäisisi koko minun konstini, jos
tämmöisessä pienessä kylässä rupeisin näyttelemään.
(KATRI ja MARI tuovat ruokaa pöydälle.)
HÖLMÖNEN. Katri! Mari! rukoilkaat tekin Herraa.
MARI. Mitä?
HÖLMÖNEN. Armahtamaan meitä ja koko Hölmölän kyläläisiä.
KATRI ja MARI. (Lankeevat polvillensa ja MARI suutelee Oluvisen kättä.)
Armahtakaat meitä köyhiä.
OLUVINEN. Noh! Olkaat nyt huoletta; ystävyyden vuoksi minä sen teen.
Kutsu nyt pian tänne kaikki Hölmöläiset, me sillä aikaa olemme ruualla.
HÖLMÖNEN. Niin kuin tuulessa, minä juoksen ympäri kylää.
(HÖLMÖNEN, KATRI ja MARI menevät.)
3. Kohtaus.
HÖLMÖNEN, KATRI ja MARI.
HÖLMÖNEN. Katri, Mari! Hoi, lapseni nyt iloitkaat! Meitä kohtaa
sanomaton onni, onni, jota ei isiemme isänisät ole nähneet eikä
lapsemme lapset näe; eikä ainoastaan meitä, mutta koko Hölmölän
kyläläisiä. Niin lapseni!
KATRI. Mitä? Vapauttiko Keisari veronmaksosta?
MARI. Vain kielsi työtä tekemästä--ah!
HÖLMÖNEN. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni! Nyt saatte nähdä sitä,
kuin vaan Kuninkaat ja suuret herrat näkevät ja jota en minä, ettenkä
te, eikä koko Hölmölä unissaankaan ole nähnyt.
MARI. Mutta enhä minä tiiä mitään sellaista, jota jo en olisi nähnyt.
KATRI. Ja tänä iltana näin kaikki mitä oli näkemätäni.
HÖLMÖNEN. Jos tuomiopäivään asti aprikoisitte, ette arvaisi.
MARI. Isäntä! sanokaat, mitä se on?
HÖLMÖNEN. Mariseni! siinä se temppu onkin. Minä näet sen olen lukenut
kaikki maailman kirjat ja kolmesti Raamatunki halki, ja haastan ruotsit
ja venähet ja pian koko mailman kielet, minä näet sen. Ja ymmärrän
enemmän kuin koko Hölmölä ja te, Mari ja Katri yhteiseen, enkä
kuitenkaan voi tätä nyt selittää, mutta Mari, jos se herra mikä meillä
on olisi silmänkääntäjä?
MARI. Mitä! silmänkääntäjä?
HÖLMÖNEN. Niin lapseni, ja oikein kuninkaallinen silmänkääntäjä.
MARI. Miten, kääntääkö hän sitte silmiä ja miten, vai nurin?
HÖLMÖNEN. Hän, näet sen Mari! kääntää silmät niin että ne näyttävät
kaikki asiat edestakaisin.
MARI. Voi! Mitä? Sitte tulevat naimattomat naisiksi, emännät piioiksi
ja piiat emänniksi, ah!
KATRI. Jumala varjele semmoisesta onnettomuudesta.
HÖLMÖNEN. Hihihi! Mariseni! Ja vanhat näätsen tulevat nuoriksi.
KATRI. Mitä! vanhat nuoriksi--onko se mahdollista?
HÖLMÖNEN. Niin Katriseni! mutta lapseni! se maksaa 50 kopeekkaa
hengestä.
MARI. Minä panen koko palkkani, Isäntä!
KATRI. Ja minä, Matti, minä panen koko ruplan, ja sinunki edestäsi,
tulee ja vielä ryypytki, Matti!
HÖLMÖNEN. Mitä, Katri? Minä luulen, silmäni jo ovat käännetyt. Niin
hyvä et ole kahteen kymmeneen vuoteen ollut--Vaan kuulkaat, Hölmöläiset
jo tulevat, tulkaat lapseni, tulkaat.
(Menevät.)
4. Kohtaus
OLUVINEN ja LIISA ja sitten HÖLMÖNEN, KATRI ja MARI
ja HÖLMÖLÄN KYLÄLÄISIÄ.
OLUVINEN. Jokos nyt ymmärsit Liisa.
LIISA. Ah, Jussi! Niin hyvä ruoka! Mutta millä sen nyt maksat?
OLUVINEN. Hahaha! Liisa, et sinä kuullut silmänkääntäjänä minä olen.
LIISA. Hui! Miten nyt sitä teet?
OLUVINEN. Nuo elävät, näet sen Liisa, niille nyt annamme koriat
muukalaiset nimet, niinkuin itsellemmeki.
LIISA. Mutta Jussi, mistä saat sellaiset nimet?
OLUVINEN. Mistä? et sinä kuullut miten se mainio maalari sai itselleen
uuden muukalaisen nimen, hän näet sen tottunut eri maalinkin
sekoittelemaan, keksi sen ankaran konstin, että kirjainten
sekoittamalla entisestä nimestänsä tehdä uuden ylpiän herrasnimen,
jolla hän laajensi ihmisen taitoa pian sen verran kuin Kuttenperk
kirjan pränttäämisen konstilla.
LIISA. Mainio maalari? Enkä unissanikaan ole kuullut niin
kirjainta hänestä.
OLUVINEN. Häntä näet sen on kohtannut sama onnettomuus kuin äsken
mainittuani Pylköstä, nimittäin se, että aikalaisiltansa olla
unhotettuna, mutta jälkeen tulevaisemme vielä satojen vuosienki perästä
heitä kunnioittamisella mainitsevat.
LIISA. Mutta, Jussi! Eläissäsi et ole yhtä ihmisen kuvaa maalannut, ken
sinulle maalaa nyt sellaiset nimet.
OLUVINEN. Liisa! Tiedot ja taidot ne ovat näet sen tuhmille, viisaat
toimittavat asiansa omin ymmärryksinensä. Niin näet sen jo olen
itsepäälläni ajatellut ne tarpeelliset nimetki. Tästedes Liisa, älä
kutsu minua Oluviseksi ja Jussiksi mutta Oluveliiniuslanderiksi.
LIISA. Mitä, sekö sinun nimesi, hui! se on pitempi nälkä vuotta ja
vaikeempi sanoa kuin oma nimi.
OLUVINEN. Yhdellä henkäykselläpähän sen jo sanoin.
LIISA. Minä tarvitsisin syödä'ki välillä.
OLUVINEN. Vaan kuule! Liisa! Joukko jo tulee.
HÖLMÖNEN. (tulee ulkoa ja KATRI ja MARI ja HÖLMÖLÄISIÄ.) Suokaat
anteeksi, armolliset, vapasukuiset--Tässä on nyt minun vaimoni Katri ja
minä ja minun palkkapiikani Mari, hm! ja muut Hölmöläiset, jotka ovat
rukoilleet minua heidän kylänvanhinta, rukoilemaan teitä näyttelemään
niitä ihmeellisiä eläviä ja kummituksia. Tässä ovat ne kerätyt rahat,
55 ruplaa 25 kopeekkaa ja tenka.
OLUVINEN. Ei muuta! Se on varsin vähä. (Ottaa rahat ja sitte hiljaan
Liisalle.) Liisa! joko näet? ymmärrätkö? (kovasti.) Vaan koska tulin
luvanneeksi, niin tahdon ystävyyden vuoksi täyttää lupani.
LIISA (hiljaan.) Jussi! Mitä nyt teemme niin paljoilla rahoilla? Ah!
muistat sinä, hameet ja sormukset, minä kuolen ilosta.
OLUVINEN. (Joukolle.) Nyt saatte tässä nähdä ihmeellisiä eläviä
kotimaastani Hameriikistä.
KATSOJA. Mitä, Hameriikistä! kuulitko!
TOINEN KATSOJA. Amerikasta, sieltä jossa ihmiset kävelevät päälaillaan
eli jalat ylöspäin.
OLUVINEN. (aukaa vakan.) Tässä on se ihmeellinen eläin nimeltä
Kukkeliin. Hänellä on monta ihmisen tapaa.
YKSI KATSOJA. Osaako se haastaa'ki?
OLUVINEN. Se! Se haastaa paremmin kuin moni teistä, mutta joutavia se
ei haasta'kaan, se ennen on äänetä.
TOINEN KATSOJA. Kas hiis, on kuin meiän kukko.
OLUVINEN. Tässä taas näette toisen yhtä ihmeellisen eläimen, nimeltä
Kanander. Monella ihmisellä ei ole hänen älyä päässä.
MARI. Kanahan tuo on--ihan kana.
OLUVINEN. Vain kana, vain kana! (ottaa toisen vakan.) Tässä nyt näette
sen koko mailmassa ihmeellisimmän elävän, nimeltä Kisimirenius.
Viekkaudessa ja laiskuudessa hän on monen ihmisen vertainen. Yksi paha
tapa hänellä on, se on, että hän varastaa; vaan senki hän tietää
peittää, kuin ilpo ihminen.
YKSI KATSOJA. Kas hiis! niin on kuin kissa. Häntä ja pää ja viikset ja
nenä--niin totta on kuin kissa.
OLUVINEN. Tässä on nyt elävä, jota ei löydy muualla koko mailmassa. Se
on minun ainoa Koirani eli Mustiini. Monella ihmisellä on paljon hänen
tapoja. Muuten hän voi oppia paljon; mutta oppimatonna hänellä on,
samatekuin usialla oppimattomalla ihmisellä, oikiat koiran tavat.
YKSI KATSOJA. Koirahan tuo onki.
OLUVINEN. Annapas olla poika, vain koira on se, kuulkaat päälle.
KATSOJA. Enhän minä tuota koiraksi sanonutkaan, mutta vaan koiran
näköiseksi.
OLUVINEN. Tässä on nyt vielä se kaikista kummallisin eläin nimeltä
Porseen. Puhtaudessa on hän monen ihmisen vertainen; ja meidän maassa
kasvatetaanki häntä tuvassa, jossa lapset ja usiasti aikaihmisetki
ottavat häntä esikuvaksensa jokapäiväisessä elämässänsä.
KATSOJA. Sian porsashan tuo on--
TOINEN KATSOJA. Kaikkia ihmeitä on Jumala luonut!
YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? ne näetsen ovat tavallisia eläviä, mutta
se kääntää meiän silmät, siksi ne näyttävät niin ihmeelliselle.
TOINEN KATSOJA. Ei hän sitä oikealla voimalla tee.
YKSI KATSOJA. Hän, näet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa
häntä aikanansa, vaan sitte muuttaa hänet samatekuin hän nyt nuo
elävät. Ken tiesi nekin ovat ihmisiä.
TOINEN KATSOJA. Ihmisiä! Voi onnettomia!
OLUVINEN. Nyt saatte nähdä kaunimpia asioita, jotka todellaki panevat
teitä ihmettelemään. Ensin minä ajan ulkoa tuon seinän läpi hevoseneni
ja rekineni ja vaimoneni tähän tuvan lattialle, jonka sitten muutan
järveksi lainehtimaan, ja viimen juon veden ja teiät koko joukon--ja
vaimoniki.
LIISA. Minutki, voi, minua peloittaa.
KATSOJA. Jäi tänne hiis sinun juodaksesi.
TOINEN KATSOJA. Minun juokoon, mutta näytän hänelle minäki.
MARI. Vaan minä en usko ennen kuin näen.
KATSOJA. Voi, me menemme kuin kärpäset vedessä hänen vatsaansa.
OLUVINEN. (Ottaa hiilen ja piirtää kehän seinään.) Tuosta kehästä,
ystäväni, minä ajan. Mutta yhden ainoan välipuheen minä tarvitsen; se
on, teillä ei saa olla rahaa taskuissanne. Jos kellä on, se antakoon ne
nyt minulle siksi ajaksi, kuin pääsen takasin.
YKSI KATSOJA. Tässä on minun rahani.
TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa.
MARI. Tuos' on minun vuodenpalkkani.
OLUVINEN. (Joukon annettua rahansa.) Noh, se on hyvä! Mutta pikkusen
tempun vielä pitää muistuttamani: teistä ei yksikään saa mennä ulos
ettenkä ketään laskea ulkoa ennen tuloani. Nyt viekäät nuo elävät
rekeen. Kestkiivari, sinä seiso ovella vartiana.
HÖLMÖNEN. Niin kuin naulattu, teiän armonne. (OLUVINEN ja LIISA
menevät, joukko asettautuu kahden puolen seiniä katsoen kehään
seinälle.) Mariseni, syrjäite, kavota ettei aja päällesi, kas niin,
lapseni.
KATSOJA. Eipäs häntä jo näy.
HÖLMÖNEN. Kova en seinä, lapseni, kuva, se, näet sen, on aika
hongista, se.
TOINEN KATSOJA. (Avaa vieressänsä olevan ikkunan ja katsahtaa ulos.)
Nyt kavottakaat, ei näy enää reen kantojakaan.
KOLKUTUS OVEN TAKANA ja ÄÄNI. Hoi kylänvanhin, kestkiivari, missä
hitolla ovat ihmiset kylässä.
HÖLMÖNEN. Kaikilla on aikansa, odottele. (Kolkutus.)
YKSI KATSOJA. Laske, Kestikiivari, laske, näät sen, näkee asian oikein
ja voi sen meille selittää.
HÖLMÖNEN. (Avaa oven ja MIES tulee ulkoa.) Sano, naapuriseni, näet sinä
mitä?
MIES. Mitä, minä luulen, kaikki ihmiset ovat hulluna.
KATSOJA. Näät sinä, tuosta kehästä ajaa hevosella ja reellä.
MIES. Hevosella ja reellä, ken? ja sekö teillä on odoteltavanaki?
KATSOJA. Ei vaan se, naapuri, mutta vielä kummempiaki.
MIES. Hahaha! mikä veiari teille sitä on kuvaillut?
TOINEN KATSOJA. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva ja niillä oli
ulkomaan eläviä.
MIES. Herra ja rouva ja pärevakkoja reessä ja harmaa hevoinen?
HÖLMÖNEN. Niin, Naapuri, ja kotosin Ameriikasta.
MIES. Oikein, hahaha! He tulit vastaani viiden virstan päässä tästä.
KATSOJA. Tuo pahennos, pettiköhän se meiät?
TOINEN KATSOJA. Hahaha! vieläkö epäilette.
YKSI KATSOJA. Voi hiis, ja minun ainoat rahani.
TOINEN KATSOJA. Minä otin velaksi neki: hihihi!
MARI. Ja minä--kuin vielä suutelin häjyn likaista kättä.
HÖLMÖNEN. Lapseni! pettäjät rankaisee Jumala, vääryys ei menesty kauan.
YKSI KATSOJA. Todella se käänsiki silmämme. Nythän me vasta näemme
oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.
Kaunis asuma; OLUVINEN ja LIISA (vallasvaatteissa tulevat käsitykse
sisään ja laulavat yhdessä.)
Ei työ ja vaiva mailmassa auta,
ei viisaus, ei oppi suur'.
Siks harjoitan ma kavaluutta,
se auttaapi minua juur'.
Totuutta tahtonet sä tunkee
talonpojille, herroillen;
hyvästi se pitää sun sulkee
somiin pukuihin valheen.
En tahdo ihmisiä pettää,
mä teen vaan että pettyvät.
Totuutta ei suatse kenkän,
petosta kaikki etsivät.
Sitä rakastavat he, miksi?
Kun itsiään rakastavat.
Totuuden niin jokainen itsi
he löytävänsä luulevat.
(Esirippu lankee.)
End of the Project Gutenberg EBook of Silmänkääntäjä, by Pietari Hannikainen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SILMÄNKÄÄNTÄJÄ ***
***** This file should be named 15104-8.txt or 15104-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
https://www.gutenberg.org/1/5/1/0/15104/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
https://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
