The Project Gutenberg eBook of Pieni hanhipaimen Yrjö
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Pieni hanhipaimen Yrjö
Editor: Per Palmqvist
Translator: S. Hirvonen
Release date: July 15, 2024 [eBook #74053]
Language: Finnish
Original publication: Tampere: Hagelberg ja Kumpp, 1884
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HANHIPAIMEN YRJÖ ***
PIENI HANHIPAIMEN YRJÖ
Toimittanut
P. Palmqvist
Suomentanut
S. Hirvonen
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1884.
Pieni Hanhipaimen Yrjö.
Eräänä sunnuntai-aamuna sangen varhain avattiin talonpojan tuvan ovi.
Tämä tupa oli lähellä hupaista, kaunista kylää Saksanmaalla. Noin
neljäntoista-vuotias poika tuli tuvasta ulos ja katseli ympärillensä
kartanolla, jossa kaikki vielä oli hiljaa. Hän näytti olevan varsin
tyytyväinen siitä, ettei yhtään ihmistä näkynyt.
Wielä verhosi koko paikkakuntaa puolihämärä, joka on ennen päivän
tuloa, ja joka puhuu niin omituista kieltä sydämelle, kun vielä ei
yhtään ihmis-ääntä kuulu eikä yksikään ihmiskäsi ole vielä aloittanut
työtänsä — kun kaikki vielä on hiljaa, silloin huomaa halukas kuulija
Jumalan äänen luonnossa. Se puhuu tosin ainakin, mutta tuntuu,
ikäänkuin hiljaisena, juhlallisena aamuhetkenä olisi parhain tilaisuus
kuulla, mitä se sanoo ihmissydämelle. Oletkos kuullut ja ymmärtänyt
sitä?
Yrjö — se oli pojan nimi — kuuli tosin osaksi tätä salamielistä
puhetta, sillä hän seisoi hetkisen niinkuin kynnykselle
kiinikasvaneena. Miksi seisoi hän näin? Katseliko hän pilviä, jotka
ylhäällä taivaalla muodostuivat kummallisiksi kuvioiksi? Taikka
kuulteliko hän lintua, joka lähellä olevassa metsässä visersi
aamuvirttänsä, tahi kartanolla kasvavain suurten lehmusten suhinaa,
joita aamutuuli heilutteli?
Ei mitään näitä — luultavasti hän ei ajatellut ensinkään näitä. Hän
meni kaivolle, pesi kasvonsa, pesipä samalla myöskin pois pari isoa
kyyneltä, katsoi vielä kerran ikkunaan, missä kaikki oli hiljaista ja
rauhallista, ja näin hiipi hän sitte ulos pihaveräjästä.
"Yrjö, mitä tämä merkitsee? Mihin näin aikaisin ja miksi näin
varovaisesti? Ethän toki pahoilla teillä vielä liene?"
Yrjö valitsi pienen käymätien, jota kutsuttiin "Jumalan levoksi",
sentähden, että se vei hautausmaalle, jossa ainakin ruumis saa levätä.
Mitä lähemmäksi poika tuli tätä paikkaa, sitä enemmän kiirehti hän
kulkuansa. Kun lapsi rientää isäänsä tahi äitiänsä kohtaamaan, käypi se
kyllä nopeasti. Niin oli Yrjönkin -Yrjö-raukankin laita.
Sillä kirkkomaassa makasi kaksi väsynyttä matkustajaa, joita hän heidän
eläissänsä oli sanonut isäksi ja äidiksi. Edellinen oli kuollut useita
vuosia sitte, mutta juuri tänäpänä vuosi takaperin hän oli saattanut
äitinsä hautaan. Pian löysi hän sen pienen kummun, jossa niin paljon
hänelle rakkaita lepäsi. Siinä istahti hän — ainoalle omaisuudellensa
maailmassa, nojautui ristiä vasten ja itki. Sitä ei kenenkään sovi
ihmetellä. Mutta hän ei itkenyt toivottomana. Lyhyt ja onnellinen
elämä oli hänellä ollut niinkauan kun hänen äitinsä eli. Hän saattoi
vieläkin nähdä hänet niin selvästi, kuin jos hän olisi eilen istunut
hänen vieressänsä. Äiti rukoili hänen kanssansa, vei hänet Herransa
ja Wapahtajansa Jesuksen Kristuksen tykö ja puhui aina Hänestä lasten
hellimpänä ja rakkaimpana ystävänä. Ja tämä ystävä oli vielä jälellä,
vaikka äiti oli poissa. Herra Jesus pysyy maailman loppuun asti.
Pilvet pallistuivat nyt kirkkaalla kullalla ja ensimäiset auringon
säteet pistäytyivät näkyviin. Silloin nousi Yrjö ja katsoi selvällä,
riemullisella katseella taivaan kunniaan. Isätön ja äiditön orpo
ei enää itkenyt. Mitä olikaan tapahtunut, joka oli saattanut hänet
iloiseksi? Kuka oli kuivannut hänen kyyneleensä? Oliko joku enkeli
kuiskannut jotakin hänen korvaansa? Olipa todellakin. "Enkelit ovat
palvelevaiset henget, palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuuden
perimän pitää."
"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssas; älä harhaele, sillä minä
olen sinun Jumalas; minä vahvistan sinun, minä autan myös sinua ja tuen
myös sinun minun vanhurskauteni oikealla kädellä."
Tällaisen sanoman antoi Herra Jesus Yrjölle. Onko siis ihmeellistä,
että poika tuli iloiseksi, pyhki kyyneleensä ja viritti virren Jumalan
kiitokseksi ja ylistykseksi?
"Kun sä, kaiken hyvän lähde,
Olet sydämessäni,
Enpä sure vaivan tähden,
Huoleta en mieltäni.
Herra, kun oot minulla,
Puutett' ei oo sielulla.
Kenen sä oot tavarana,
Hän on onnen voittajana."
Kenen Hän lohduttaa, se tulee todella lohdutetuksi. Yrjö palasi jälleen
kotiinsa, jossa ensiksi näimme hänen, Kankuri-Hannun luokse, joka äidin
kuoltua oli ottanut hänet tykönsä lupauksella, että jos hän käyttäisi
itsensä hyvin, saisi hän rengin paikan aikaa sovittaen hänen luonansa.
Ei kukaan ollut huomannut hänen poissa-oloansa näinä aamun ensimäisinä
hetkinä. Hän meni nyt talliin, leikkasi ruohoa, kantoi sisälle
pieniä puita elatus-äidillensä, teki valkean, juotti elukat, autti
lemmikkiänsä pikku Pietaria sukkia ja kenkiä jalkaan vetäessä ja oli
niin palvelevainen ja nöyrä kaikkia kohtaan, sekä teki askareensa
niin raittiilla mielellä, että emäntä suurella mielihyvällä ja
sääliväisyydellä katseli sitä ja ajatteli itseksensä: "Jos hän tuota
pitkittää noin oivallisesti, niin minä ostan markkinoilla hänelle uuden
liivin" Ja kylläpä hän sitä tarvitsikin.
Kankuri-Hannun välityksellä sai Yrjö seurakunnassa toimen, joka tuotti
hänelle vuosittain muutamia riksiä rahaa. Hän oli, näet, paastosta
asti seurakunnan hanhipaimenena. Saksanmaalla on tavallista, että
jokaisessa talonpoikaistalossa on hanhia, ja kylissä on kullakin,
vaikka ei ole peltoa eikä niittyä, kuitenkin hanhensa. Aamuin ja illoin
toimitti Yrjö askareitansa isäntäväen luona, mutta muun osan päivää
mietti hän Hirvenhypyllä — se oli vuoren nimi, jonne hän joka päivä vei
hanhet laitumelle. Yrjö ei paheksinut toimitustansa. Hänellä oli siinä
tilaisuus vapaasti ajatella.
Kello ei ollut vielä lyönyt seitsemää, kun hän tänä sunnuntai-aamuna
matkaeli verkalleen kylän läpi siivillisen karjansa kanssa. Melkein
joka ovella hän pysähtyi, puhalsi torveensa, joka tosin ei ollut varsin
sulosointuinen ja sai aina lisäksi hanhen tahi hanhen poikasen, joka
iloisesti kaakottaen tuli kallistellen toisten luokse. Sitäkös oli
hauska nähdä. Jospa vaan olisi ymmärtänyt heidän kieltänsä!
Yrjölle ei tämä ollut niin ymmärtämätöntä, kuin muille. Hänen ja
hanhien välillä oli jonkunlainen salainen käsitys. Hän yhtyi heidän,
iloihinsa. Kun ne uivat ja loiskivat lammikossa, teki se hänelle niin
hyvää, ja kun keltaiset nokat iloisesti kahahtelivat ympäriinsä ja
söivät viheriällä ruohomatolla, josta löysivät kaikenlaista mieluista,
tuntui hänestäkin rattoisammalta. Hän piti paljon näistä eläimistä, ei
sentähden, että ne tuottivat hänelle 10 riksiä Martin markkinoiksi,
vaan sentähden, että ne olivat Jumalan luotu teko, ja hän kuvitteli
mielessänsä, että nekin rakastavat häntä eikä olleet välinpitämättömät
hänen ystävällisille sanoillensa, joilla hän heitä puhutteli.
Kun juuri toisen kerran soitettiin jumalanpalvelukseen, seisoi
Yrjö kirkkoherran ikkunan edustalla. Siinä kai'utti hän kauniimpia
säveleitä, joita hän voi saada paimen torvestansa. Tämän kuuli
pastorska, joka heti avonaisesta ikkunasta huusi hänelle iloisesti
"hyvää huomenta," lähti ulos ja käski piian laskea huoneesta pari
nuorta hanhea, joiden piti nyt ensi kertaa menemän laitumelle muiden
kanssa.
"Yrjö," sanoi ystävällinen rouva, "pidä tarkka huoli näistä nuorista
hanhista, sen minä sanon sinulle. Sinun tulee aina pitää niitä
silmällä; sillä ne eivät ole vielä tottuneet olemaan ulkona muiden
kanssa."
"Kyllä, hyvä pastorska, sen minä teen kyllä," sanoi poika ja nosti
kunnioittaen lakkiansa. "Ei mitään saa niille tapahtua — minä
vartioitsen niitä niin hyvin."
"Niin, ole kaikin mokomin valpas niiden suhteen. Sinä tiedät, että minä
pidän varsin paljon kaikista pikku-eläimistäni, ja nämä omat minulle
erittäin rakkaat; ne ovat ruokitut täällä kotona; minä olen joka päivä
itse katsastanut niitä."
"Jumala varjelkoon niille tapahtumasta mitään," sanoi Yrjö, ja tätä
ei hän sanonut ajattelematta, niinkuin Jumalan nimen turhaan lausuja,
vaan hän piti tärkeänä kutsumuksensa, jota hän ei voisi hoitaa Jumalan
avutta.
"No, hyvästi sitte, Jumala olkoon kanssasi, Yrjö," sanoi rouva
ystävällisesti ja meni jälleen sisälle laittamaan itseänsä kirkkoon.
Werkalleen vaelsi Yrjö tietä ulospäin hoidettavainsa ja Fylaksin kanssa.
Lukukammarinsa ikkunassa seisoi pastori ajatuksiin vaipuneena ja
katsoi heidän jälkeensä. "Yrjö-parka," ajatteli hän, "oletko sinä koko
seurakunnassa ainoa, jolla ei ole sunnuntaita? Kaikki muut lepäävät
sabattina — he voivat ainakin tehdä niin, jos tahtoivat — ja he voivat
käydä Jumalan huoneesen, kun soitetaan yhteen — mutta sinä et saa. Ja
sinullakin on sydän, joka tarvitsee — joka kentiksi halajaa elämän
leipää. Sinä haluat ehkä elämän lähteestä vahvistavaa juomaa, joka
saattaa antaa sinulle voimaa tulevan viikon työhön. Ah, kuinka en ennen
ole ajatellut tätä, enkä oikaissut tuota vääryyttä! Syntihän on antaa
asian näin jatkua."
"Minä en tiennyt sitä," sanoi paha sydän, joka tahtoi puolustaa
itseänsä.
"Niin, mutta sinun olisi pitänyt tietää se. Miksi et sinä nähnyt,
kuullut etkä ajatellut sitä vahinkoa, joka syntyi näin laumasi yhdelle
jäsenelle? Se oli synti!"
Murheellisena katsahti pastori pojan Perään, joka ikäänkuin elävänä
nuhteena tuli hänen omalletunnollensa. Yrjö ei ollut vielä kaukana
pappilasta. Fylaks teki kyllä tehtävänsä, mutta ei hanhet sentään
kiirehtineet. Monta pysähdystä oli heillä tänä sunnuntai-aamuua.
Milloin survasi uroshanhi pari nuorta hanhea kumoon, kun hän
kallistellen kulki tiellä, milloin taas erosi joku heistä syrjään ja
synnytti epäjärjestystä. Yrjön täytyi kääntyä takaisin auttamaan yhtä
jaloilleen kaatunutta hanhea, joka oli erittäin kömpelö ja kykenemätön
auttamaan itseänsä. Kun hän näin kääntyi lukukammariin päin, näki
pastori hänen kapeat, laihat kasvonsa.
Uskolliset, isot silmät olivat myös samaan suuntaan käännetyt.
Pastorista näytti, kuin Yrjö usein itkisi. Hänen vaatteuksensa oli
erittäin halpa. Kirja pistäytyi näkyviin taskusta. "Ihmettelenpä"
ajatteli pastori, "mikä kirja hänellä on, jota hän aikoo tutkia tuolla
ylhäällä vuorella." Sen saamme sanoa pastorille. Se on melkein ainoa
perintönsä edesmenneeltä äidiltänsä — hänen Wanha virsikirjansa. Siitä
aikoi hän lukea lempivirsiänsä.
Mitä kauemmin pastori katseli poikaa, sitä surullisemmaksi hän
tuli. Hänestä tuntui, niinkuin pitäisi hänen heti mennä pyytämään
Hanhi-Yrjö-raukalta, joksi häntä yleisesti kylässä kutsuttiin,
anteeksi.
Suruisena jätti hän ikkunan, suruisena nousi hän saarnastuoliin. "Joka
kyynelillä kylvää, se ilolla niittää." Tästä murheellisesta sydämestä
tulevat sanat olivat sellaiset siemenet, jotka tekivät hedelmiä muissa
murheellisissa sydämissä ja vaikuttivat elämän ylösnousemisen.
Ystävämme Yrjö oli sillä välin ennättänyt "Hirvenhypylle". Niin
nimitettiin jyrkkää, kylän takana olemaa vuorta, ja siellä pysähtyi hän
hanhiensa keskellä Fylaksin kanssa.
Hanhet näyttivät koteutuvan erittäin hyvin pehmeässä, raittiissa
ruohostossa ja kuleksivat mielissään edestakaisin. Mutta niin ei ollut
Yrjön laita. Hän asettui vuoren reunalle, johon kylä näkyi. Siinä
seisoi hän ja katsoi päätänsä kääntämättä samaan suuntaan. Seisotkos
siinä kattotiiliä laskemassa — mikä ilo sinulle siitä on? Miksi on
sinun kasvoissasi noin tuskalliset rypyt? Aiotko itkeä?
Kylässä soitettiin kirkkoon. Se oli rakas kaiku, joka niin
ihmeellisesti vaikutti sydämeen ja kosketti sen sisällisimpiä kieliä.
Isätön ja äiditön poika katseli kirkkoväkeä, joka meni kuulemaan
Jumalan sanaa. Hän näki harmaapäitä vanhuksia, jotka hiljaa kulkivat
hautakumpujen ylitse kirkkotarhassa. Hän näki naisia, kuinka ne
kauniissa juhlapuvuissaan astuivat kirkkoon, useimmat kunnioitusta
herättävällä tavalla, ja hän ajatteli siinä omaa autuasta äitiänsä,
joka ennen meni heidän joukossansa. Hän näki poikia, hänen ikäisiänsä
— ah, vaikeinta kaikista oli nähdä heitä, kun ei itse saanut mennä
muassa. Hän tunsi heidät kaikki ja muisti niin hyvin entiset
ajat, jolloin hänkin oli heidän seurassansa, yhtä iloisena kuin
hekin. "Teillä on niin hyvä olo, parempi kuin itse tiedättekään"
sanoi hän itseksensä ja kumartui eteenpäin, ikäänkuin hän olisi
halunnut itsellensä siivet lentääksensä alas kylään ja pitääksensä
jumalanpalvelusta muiden kanssa.
Oliko siis Yrjö aina arvoksunut niin suurena etuna kuulla Jumalan
sanaa? Ei — ei aina; mutta ihmisen taipumus on sellainen, että hän
vasta sitte, kun hyvä otetaan häneltä pois, oikein tuntee sen arvon, ja
nyt tunsi Yrjökin, kuinka hyvä olisi istua kuulemassa, mitä pastorilla
olisi sanomista. Sitä paitsi tuntui vaikealta, kun hän oli kukatiesi
ainoa, joka oli siitä estetty — ja äitihän oli poissa. Tuntuipa kuin
ei koko avarassa maailmassa olisi ketään, joka hänestä huolta pitäisi.
Tämmöistä lienee ehkä jokainen tuntenut joskus elämässänsä, mutta
useimmat luultavasti vähemmällä syyllä kuin Yrjö.
Kellon ääni vaikeni. Sitä seurasi semmoinen hiljaisuus, kuin koko
maailma olisi seisonut juhlapuvussa Luojansa edessä ja viettänyt
sabattia. Mutta Yrjöllä ei ollut ensinkään rauhallisia sabattitunteita.
Hän seisoi vuorella katsoin suljettua kirkon-ovea, mutta katkeruus
sydämessä. Silloin kuului kirkosta kerrassaan voimakas ja suloinen
veisu:
"Ah, sielun, vallita suo Herran,
Ja turvaa Isääs rakkaasen;
Hän vaivoista sun päästää kerran
Suo sulle rauhan ijäisen.
Ken uskaltaapi Jumalaan.
Santaan ei salva huonettaan."
Selittämätön tunne kävi pojan läpitse ja kyyneleet tulvasivat hänen
silmiinsä. Se oli Jumalan hyvä työ, sillä hänen sydämensä huojentui,
ja ennenkuin seurakunta tuolla alhaalla lopetti virtensä, oli Irjakin
jo itkunsa itkenyt. Siinä istahti hän kivelle, etsi virsikirjastansa
äitinsä lempivirren ja alkoi sielusta ja sydämestä sitä lukea. Ja
aina kuu hän luki noita hyviä, vahvistavia sanoja, jotka olivat
lähteneet uskovaisesta sielusta, tuntui ikäänkuin hänen sydämensä olisi
virkistynyt raittiista lähteestä. Hänestä tuntui niin keveältä, niin
autuaalliselta, niinkuin hän, eroitettuna kau'aksi kaikesta tuskasta
ja murheesta, olisi levännyt Jumalan sydämellä. Suru oli mennyt
ohitse. Nyt oli ainoasti ilo ja riemu, ja kuka voi olla vaiti niin
onnellisena ollen? Yrjö alkoi laulaa kilpaa kirkkoväen kanssa, yhteen
ääneen taivaan enkelien kanssa ja selvästi kaikui lohdutetusta lapsen
sydämestä ylhäällä Hirvenhypyllä:
"Ah, taivaassa, ah, taivaassa,
Miss' asuu Jumala,
On autuus jalo armonsa,
Jot'ei voi kertoa!
Kasvoista Luojan kasvoihin
Saan nähdä silmin valvovin,
Sun, Herra Sebaot.
Ah, taivaassa, ah, taivaassa,
Mi kirkas valo vaan!
Ei auringossa kirkkaassa
Sen vertaa milloinkaan.
Aurinko, jok'ei laskeu,
Ei pimene, ei mustetu,
On Herra Sebaot."
"Pih, pah", kaikui metsän läpi, juuri kun Yrjö aikoi alkaa seuraavaa
värssyä. Säikähtyneenä hypähti hän ylös, katsahti ympärillensä ja
"pih, pah," kaikui vielä kerran. Ennenkuin Yrjö ennätti katsoa, mitä
tapahtui, kuuli hän kovan ivanaurun ja näki metsänvartijan tulevan
Mustaansa, samalla kun Fylaks haukkuen syöksi häntä vastaan.
"Maltas — minä kyllä pidän sinua varalla, minä, tuhma poika! Tällä
kertaa olen tavannut vaan kahta hanhea, mutta jos sinun siipikarjasi
vielä kerran tulee herrasväen vainiolle, niin saat silloin itse ryömiä
koiran koppiin — sen minä sinulle sanon, tiedä se!"
Kauhistuksesta kylmänä seisoi Yrjö ja katseli silmiänsä kääntämättä
miehen ankaroihin kasvoihin. Hän seisoi siinä suu auki, vaan ei voinut
lausua sanaakaan.
"Kerjäläissikiö, mitäs siinä seisot ja töllistelet minuun? Ne makaavat
tuolla vesakossa — voithan mennä ne ottamaan paistiksesi, jos haluttaa."
"Kuoliaaksi ammuttu — kaksi hanhea kuoliaaksi ammuttu!" sammalsi poika
mieletönnä.
"Niin, ja entä sitte, kun et pidä parempaa huolta. Toisella kertaa minä
ammun useampia," sanoi metsänvartija vielä pilkallisesti nauraen ja
meni tiehensä.
Yrjö juoksi osoitetulle paikalle. Fylaks oli siellä ennen häntä ja
vainusteli noita kahta lumivalkeata hanhea, jotka makasivat pensaan
vieressä. Yrjö otti ne käsiinsä ja toisen kerran kovasti kauhistuen
nyyhkytti hän: "Ne ovat pastorskan hanhet!" Hän heittäysi nurmelle
ja antoi kyyneleensä vapaasti vuotaa. Fylaks katseli murheellisena
pientä isäntäänsä, asetti Päänsä hänen päällensä, huiskutti häntäänsä,
nuoleksi hänen kättänsä, vainusteli taasen kuolleita hanhia ja käänteli
niitä kaikin puolin. Mutta ah, ne olivat ja pysyivät kuolleina. Yrjö
nyyhkytti yhä äänekkäämmin ja katkerammin. Elämässä on tapauksia, jotka
ovat ikäänkuin terävä miekka, joka käypi läpi sielun. Se koskettaa
juuri hellimpiä tunteitamme. Jos joku väärinteko on sen syynä, on
tämä vielä vaikeampi. Mutta ole hiljaa, odota Jumalaasi, sillä Hänen
käsissänsä on sielusi. Kun huomaat, mitä sydämesi kammiossa oli, vetää
Hän pois terävän aseen, ja ehtoon murhetta seuraa riemuissa aamu.
Mutta jos ehkä saat kauankin kärsiä, niin ajattele silloin hiljaista
ja nöyrää Vapahtajaasi — opi Hänestä kärsivällisyyttä. Tulee päivä,
jolloin kiität murheestasi.
Kirkonkellot olivat jo aikoja sitte vaienneet ja kansa hiljaisuudessa
mennyt kotiinsa. Saarnattu sana oli suurella voimalla julistettu ja
oli siunausta tuottavana mennyt moniin sydämiin. Se oli saattanut ilmi
monta salaista haavaa, mutta oli myöskin vienyt haavoitetut ristille,
sen "vaivamiehen" luokse, joka voipi parantaa kaikki puutteemme ja
kruunata meitä armolla ja laupeudella.
"Miten kauan Hanhi-Yrjö viipyy tänään", sanoi Rauha-Liisa, talollisen
vaimo naapurillensa. "Hän saisi päivällisen meillä tänään; mitähän
pojalle vaan on tapahtunut?"
Mitä hänelle oli tapahtunut? Niin, ylhäällä Hirvenhypyllä istuu hän
Fylaksin ja kuolleiden hanhien vieressä, istuu allapäin, puhuen
Jumalansa kanssa.
"Ilkeä metsänvartija!" oli hän alkanut. "Se ei ole totta, että hanhet
olivat hänen maallansa, ja jospa olisivat ollutkin, niin ei hänen
sentään olisi tarvinnut niitä heti ampua. Mutta hänen ilonsa on kiusata
muita. Malta vaan, metsänvartija, kyllä Jumala tapaa sinutkin kerran
vielä." Tällaiset olivat pienen hanhipaimenen ajatukset. Silloin
tuli taas kyynelvirta, ja sen jälkeen katkera ajatusjuoksu. Mutta
Herra Jesus, hänen Vapahtajansa, tuli hänen luoksensa ja puhui hänen
sydämellensä:
"Yrjö, piditkös huolta siitä, mitä sinulle oli uskottu?" Tämä kysymys
käsitti hänen ja tunki syvälle hänen omaantuntoonsa. Vihdoin täytyi
hänen vastata: "En!"
Omantunnon ääni sanoi vielä: "Yrjö, jos tuo metsänvartija on niin
ilkeä mies, mikset rukoile Jumalalta armoa hänelle?" Yrjö ajatteli
ristiinnaulittua Vapahtajaansa ja luuli näkemänsä haavat Hänen
käsissänsä ja jaloissansa. Silloin muisti hän myös sanat: "Isä, anna
heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät!"
Poika punastui. Hän kuuli taas tuon näkymättömän ystävän kysyvän
itsessänsä: "Yrjö, uskotkos minun lukeneen pääsi hiukset — ja jos sen
uskot, niin luuletkos metsänvartijan voineen ampua hanhesi, ilman etten
minä olisi sallinut tapahtua sinulle tämän vahinkon?"
"En, Herra," sanoi poika, "mutta se oli kuitenkin hänen häijyytensä."
"Entäs sinä," jatkoi omantunnon ääni, "sinä Yrjö itse, etkös ole
koskaan tehnyt jotakin pahaa — jotakin, joka olisi ansainnut
rangaistuksen? Oletkos niin aivan viaton?"
Paljon Yrjön kuluneesta elämästä johtui nyt selvästi hänen mieleensä.
Woitettuna vaipui hän polvillensa ja huokasi sydämensä syvyydestä:
"Jumala armahtakoon minua syntistä!" Heti kaikui hänen mielessänsä se
suloinen Jumalan sana, jolla Jesus tavallisesti lohdutti särjetyitä
syntisiä: "Poikani — sinun syntisi annetaan anteeksi sinulle."
Yrjö kiitti Herraa kaikesta sydämestänsä tästä armosanasta. Iloisena
ja rauhallisena hän otti nyt kuolleet hanhensa ja lähti muiden hanhien
kanssa kotiinpäin.
Erittäin pian ei tämä kuitenkaan käynyt. Yrjö oli varma sydämessänsä,
että Jumala oli hänelle anteeksi antanut; mutta ei ollut vielä tietoa,
tokko pastorska antaisi anteeksi hänelle, joka oli niin huonosti
toimittanut tehtävänsä, minkä tämä oli hänelle antanut. Ah, tuntuipa
kuitenkin, niinkuin raskas lyijypaino lepäisi hänen sydämellänsä.
"Kulkea koko kylän läpi kuolleet hanhet kädessä en mitenkään saata,"
sanoi hän itseksensä; "vaikka kuinka kaitainen tosin onkin se polku,
joka viepi pappilaan, täytyy minun tunkeutua sitä myöten laumani kanssa
niin hyvin kuin taidan" Mutta yhä hitaammiksi kävivät askeleet. "Yrjö,
onko lyijyä jaloissasi?"
Ah ei, ei jaloissa, vaan sydämessä. Aivan lähellä pappilaa eivät ne
enää tahtoneet kannattaa häntä. Hän vaipui kivelle istumaan ja alkoi
taas itkeä. Mutta samassa muisti hän kirjan, joka oli hänen taskussaan.
Hän aukaisi sen ja luki:
"Kaikessa tuskassani
Oo, Herra, luonani:
Suo apus tunteani
Aikanaan, Luojani!
Kun sielu neuvotonna
Ei tiedä apua,
O Herra, armas anna
Ja vihdoin lohduta!"
Nämät ottivat juuri sopivat sanat Yrjölle. Sydämensä syvyyvestä rukoili
hän tämän virren värssyn, ja tämä rukous vahvisti häntä menemään
eteenpäin. Hän nousi ja kävi ripein askelin, kunnes hän tuli pastorin
asumuksen ulkopuolelle. Silloin tyhmistyi hän taas, mutta tarttui
kirjaansa ja rukoili:
"O Herra, armos anna
Ja vihdoin lohduta!"
"Yrjö, mitä sinä kannat siellä?" kysyi pastorin piika, joka juuri tuli
navetasta maitokiulunensa. "Mitä sinun käsivarrellasi on? Woi, pitkinä
päivinä, nehän ovat juuri meidän hanhet! Yrjö, viheliäinen poika, mitä
sinä olet tehnyt!" Ja kiireimmiten riensi hän häntä vastaan, samalla
kun molemmat lähestyivät huoneen ovea. Yrjö vapisi ja itki eikä voinut
vastata yhteenkään hänen kysymykseensä.
Silloin tuli pastorska kyökistä — ja lukukammarista tuli pastori,
kuultuansa semmoisen metelin sekä tahtoi nähdä, mitä oli tapahtunut.
Mitä näkivät he siis?
Siinä seisoi Yrjö-raukka vaivaisena syntisenä napisten ja nyyhkien.
Maassa hänen edessänsä olivat kuolleet hanhet. Onpa näkyjä semmoisia,
jotka laimistavat ankarimmankin miehen, niin että hänen täytyy sanoa:
"Rangaiskoon, ken tahtoo ja taitaa; minä en voi!"
Rehellisesti ja totisesti kertoi Yrjö, mitä hänelle oli tapahtunut,
kuinka hän kaikeksi onnettomuudeksi ei pitänyt huolta hänen haltuunsa
uskotuista hanhista, kuinka kaikki tyyni oli hänen syynsä, ja kuinka
hänen ei ainoasti täytynyt omistaa tämä syy, mutta myös koettaa korvata
rikostansa, niin paljon kuin mahdollista oli. "Martin markkina-aikana
minä saan palkkani, herra pastori, ja silloin minä ostan kaksi kaunista
hanhea pastorskalle, mutta siihen asti rukoilen minä herrasväkeä
kärsimään minua ja anteeksi antamaan minulle."
Pastorska katseli suruista silmin kauniita hanhiansa, jotka olivat
olleet hänestä erittäin rakkaat, koska hän oli itse ne kasvattanut;
mutta se ei ollut hänen suurin murheensa. Itkevällä pojalla
suuressa murheessansa — kas tällä oli jotakin sanottavaa hänen
äidinsydämellensä. Kun hän nyt läheltä katseli pientä Hanhi-Yrjöä, niin
seisoi kerrassaan hänen Fredrikkinsä kuva hänen silmäinsä edessä —
hänen ainoan poikansa, jonka Herra oli hyväksi nähnyt vuosi sitte ottaa
kotiin luoksensa. "Sama kirkas, uskollinen katse hänen silmissään,"
ajatteli hän, "ja kasvopiirteissäkin on todellakin joku yhtäläisyys."
"Ah, Jumala!" huokasi hän itseksensä, "Herrani ja Jumalani, mitä tahdot
meidän tekemään?"
"Yrjö," sanoi pastori lempeällä äänellä, joka lankesi niinkuin suloinen
kaste pojan kuumaan sieluun, "sinä et ole ollut kyllin huolellinen
laumasi suhteen, ja siinä on sinun rikoksesi; mutta minä näen, että
sinä kadut, ja sentähden minä annan sinulle anteeksi, ja sinä äiti,"
sanoi hän pastorskalle, "sinä myöskin annat hänelle anteeksi, vai
kuinka?"
Pastorska seisoi rapulla, nojaten käsipuuhun. Hän katseli lempeästi
poikaa ja mitään virkkamatta ojensi hänelle kätensä. Hänessä liikkuivat
suuret, ihmeelliset ajatukset. Hänen mielensä teki sulkea pojan
syliinsä.
"Yrjö," sanoi hän vihdoin, "mene nyt kotiin kaikkine muine hanhinesi,
vieden kunkin paikallensa, ja tule sitte tänne. Minä olen laittanut
niin, että sinä saat päivällisen täällä."
Poika tunsi olevansa puolitiessä taivaasen. Että hän tapasi niin
paljon rakkautta siellä, jossa hän oli odottanut ja ansainnut toraa ja
rangaistusta, se masensi hänen tykkänään. Äitinsä kuoltua ei kukaan
ollut puhutellut häntä näin ystävällisesti. "Jumala siunatkoon ja
palkitkoon herra pastorin ja armeliaan pastorska-rouvan," oli kaikki,
minkä hän sai sanotuksi pakahtuvasta sydämestänsä, ja suudeltuansa
heidän käsiänsä, meni hän tiehensä.
Kas nyt vaan! Nyt juokset sinä Yrjö tiehesi iloisena ja vilkkaana, kuin
nuori peura, mutta tänne tulit sinä hitaasti, kuin vanha mies. Mihin on
se hävinnyt lyijypaino, joka oli sydämelläsi? Pois, pois se on Herralta
on se tullut, ja on ihme meidän silmissämme. Ja vielä suurempi ihme on
tapahtuva.
Kun Yrjö seurasi hanhiansa kotiin, istuivat pastori ja hänen rouvansa
ikkunan varjossa, vakavasti keskustellen. Heillä molemmilla oli ollut
sama ajatus, se näet, että he ottaisivat isättömän ja äidittömän
poikaraukan luoksensa ja olisivat vanhempain sijaisina hänelle.
He puhuivat Wapahtajansa kanssa tästä ja saivat kumpikin semmoisen
varmuuden sydämiinsä, että se oli Hänen tahtonsa mukaan, niin että he
nousivat rukouksesta riemuten ja täydellisesti päättäen heti tehdä niin.
Yrjö palasi jälleen, söi päivällisen eikä lähtenyt enää pappilasta,
joka tuli siitä päivästä alkaen hänen kodiksensa. Miltä tuosta
isättömästä ja äidittömästä poikaraukasta tuntui, kun hänen rakastettu
ja kunnioitettu pastorinsa tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Poikani,
sinun Vapahtajasi antaa sinulle tänä päivänä takaisin vanhempasi — me
rakastamme sinua ja otamme sinut lapseksemme" — on asia, jota ei voi
selittää.
Kiitä Herraa, minun sieluni eläkä unhota, mitä hyvää Hän sinulle tehnyt
on!
Kun Yrjö tuli kotiinsa Kankuri-Hannulle ja kertoi, mitä pastori oli
sanonut, tulivat suuret kyyneleet hänen silmiinsä. "Jumalan kiitos,"
sanoi hän, "joku muu voipi kyllä hoitaa hanhia ja sinua voidaan käyttää
parempaan tarkoitukseen."
Yrjö kääri kokoon pienen myttynsä, ja se oli pian tehty. Hän suuteli
pientä Pietaria, joka itki katkerasti ja tahtoi mennä hänen kanssansa,
sekä otti jäähyväiset muilta lapsilta. Sitte meni hän talliin ja
navettaan, sanomaan ystävällistä jäähyvästiä hevoselle ja lehmille,
joita hän nyt lähes vuoden oli hoitanut. Wiimeisen kerran ruokki hän
heitä, siveli, taputteli heitä ja puhui ystävällisiä sanoja heille.
Isäntäänsä ja emäntäänsä kiitti hän sydämellisesti heidän hyvyydestänsä
häntä kohtaan.
Silloin laski vanha Kankuri-Hannu kätensä Yrjön päähän ja sanoi: "Pysy
uskollisesti Herrassa; sillä niille, jotka niin tekevät, käy hyvin."
Ja hänelle kävi hyvin. Yrjö kasvoi kurituksessa ja Herran nuhteessa, ja
löysi armon Jumalalta ja ihmisiltä.
"Minä olin nuori ja vanhennuin enkä nähnyt koskaan vanhurskasta
hyljättävän enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää." (Ps. 37: 25)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HANHIPAIMEN YRJÖ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
