The Project Gutenberg eBook of Laivan kannella
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Laivan kannella
2-näytöksinen laulunäytelmä
Author: Pasi Jääskeläinen
Release date: January 14, 2024 [eBook #72711]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo/Helsinki: WSOY/Kust.Oy Kirja, 1950
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVAN KANNELLA ***
LAIVAN KANNELLA
Kaksinäytöksinen laulunäytelmä
Kirj.
PASI JÄÄSKELÄINEN
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1923.
HENKILÖT:
PUOSU |
SOINI |
KINNARI | matruuseja.
MIKKONEN |
MATTI |
JAAKOPSONN |
ARVI, jungmanni.
KOKKI.
NAPPULA, laivapoika.
KERTTU KESÄNEN |
ANNI, EMMA ja VIISU | kaupungin tyttöjä.
JAAKOPSONSKA.
NÄYTTÄMÖ:
Laivan etukansi; laiva on ikäänkuin katkaistu» keula päin yleisöä,
perällä kannen levyinen kansikajuutta (»skanssi»), ovet molemmilla
sivuilla (tarkoittaen, että niistä päästään laivan perälle sekä
skanssiin); kajuutan takaa näkyy vähän keulamastoa sekä purjeen
alareunaa. Kannella molemmin puolin ovat pienet pelastusvälinekirstut
sekä köysikimppuja y.m.s. Kajuutan takaa näkyvät myös laidoista mastoon
menevät köysiportaiden juuret, jotka katoavat purjeen taakse. Muuten
ilmakulissit ja ilmatausta. Missä sopii, voi etukannella »rampissa»
olla nostoluukku, mistä mennään keularuumaan.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
(On pimeän hämärää, joka vähitellen valkenee aamuruskoksi ja päiväksi.
Arvi seisoo nojaten laivan laitaan, Soini istuu köysikimpulla.)
Laulu n:o 1.
ARVI (Laulaa.)
Merimies se laivallansa seilailee,
on tuntematon taival, jota kulkee;
hän kotimaata mielessänsä muistelee
ja povehensa surumielen sulkee.
On usein hällä kotimökki mielessä,
sekä muistossansa äitikin hellä.
Ja kaipauksen kyynel vierii silmästä,
jos armas kulta siellä lienee kellä.
Vaan silloin emme näitä jouda muistelemaan,
kun myrskytuuli aavalla se pauhaa.
Me vastaan sitä ankarasti taistelemaan
nyt käymme ilman lepoa ja rauhaa.
Vaan tyyntyyhän se myrskytuuli vihdoinkin,
ja valkeneepi kansikin taivaan.
Nyt armahasti sinipinta taasenkin
se tuudittaapi meripojan laivaa.
_Kertosäe_ (Duetossa.)
Niin merelläkin vain on ihanaa,
kun sinipinta tuudittaapi laivaa.
Kun hämärtyy ja päivä mailleen ennättäy
ja iltatähti kaukana kiiltää,
niin vahtimies se keulassa haavemielin käy,
hänen sielussansa kaukomaat ne siintää.
_Kertosäe_.
Niin merelläkin vain on kaihoisaa,
kun iltatähti kaukana kiiltää.
Niin vieno tuuli hiljaa laivaa tuudittaa,
sekä lipisevät laineiden harjat.
Ja meripojat kojussansa uinuaa,
unta nähden armaistansa.
_Kertosäe_.
Niin merelläkin vain on rauhaisaa,
kun lipisevät laineiden harjat.
(Lyhyt väliaika.)
SOINI (Huokaisee.)
Kaunis laulu, mistähän lienee kotoisin?
ARVI
Siellä kotipuolessa minä olen sen kuullut.
SOINI
Se on hyvin kaunis.
ARVI
On.
SOINI
Lienee merimiehen tekemäkin?
ARVI
Kenenkäpä se muunkaan — — — onko — sinulla
milloinkaan koti-ikävää, kun olet merellä?
SOINI
Taitaahan tuo joskus olla —, vaan mitä se merimies siitä — eihän se
semmoisesta saa välittää —; eikä se kovin kauan vaivaa.
ARVI
Kyllä minulla oli ensin niin sanomaton koti-ikävä — ja nyt taas, kun
muistelen kotipuolta — vaikka mieluista se oli olevinaan merelle
lähtökin.
SOINI
Kyllä se ikävä haihtuu ja sinähän olet hyvä merimiehen alku! Tuskinpa
maltat mereltä pois pysyä, kun kerran pääset alkuun.
ARVI
Saattaa olla, vaan en minä siellä kotona arvannut kotipuolta niin
hyväksi; vasta täällä tunnen, että niin kaunistakaan ei ole missään,
tuskin taivaassa.
SOINI
Kyllähän se siltä alussa tuntuu, mutta mieli kovettuu vähitellen.
ARVI
Ja miten saattaa unohtaa äitinsä, joka aina ikävöipi.
SOINI
Tokko tuo kokonaan unohtunee, vaikka siltä tuntuu, kun miesten puheita
kuuntelee.
ARVI
Jos lie — sanovat sinulta jääneen tyttö-ihmisenkin sinne kotipuoleen
suremaan — vai ilmanko ne?
SOINI
Onhan siellä —
ARVI
Mutta häntä sinulla on varmaankin ikävä?... Onko
hän korea ja sievä?
SOINI
On!
ARVI
Ja pitää sinusta?
SOINI (Nyökäyttää päätään.)
ARVI
No sitten sinulla on varmasti häntä ikävä, kun hän
on sieväkin, vaikka et sano.
SOINI
Miten niin?
ARVI
Minulla ainakin olisi ikävä, jos olisi semmoinen.
SOINI
Eikö sinulla sitten ole?
ARVI (Huokaa surkeasti.)
Ei... ei vielä, mutta minusta tuntuu siltä, että
minä pian saan.
SOINI
Niinkö tuntuu... no kyllä sinä sitten pian saat, kun
se alkaa semmoiselta tuntua.
ARVI (Iloisemmin.)
Minä ostin jo sitä varten Espanjasta silkinkin ja vähän muuta, mutta
älä sano kellekään; ne kiusaavat ja irvistelevät minulle.
SOINI (Naurahtaa.)
Mitäpä minä siitä...
ARVI
Päivä valkenee. — Kylläpä on kaunis taivaan ranta.
SOINI
Niin, kaunista se on merelläkin.
ARVI
Eikä ole seiniä edessä.
SOINI
Ei seiniä eikä mäkiä, yhtä aavaa vain.
Laulu n:o 2. Duetto. SOINI ja ARVI.
On merellä suurella ihanaa
ja mieli se riemua uhkuu,
kun vaahtohon välkkyvä aalto saa
sekä tuulet ne purjeissa puhkuu.
Sen ties
merimies,
jolle on kotilies
meri aava ja aaltoavainen.
Sävel ihanan meren sen sielussa soi
vielä vanhoilla päivillä varmaan.
Sepä kiehtoo veren ja hurmata voi
kuin muisto tuon lemmityn armaan.
Sen ties
merimies,
jolle on kotilies
meri aava ja aaltoavainen.
(Laulun jälkeen kuuluu muutamia kellon lyöntejä. Jaakopsonni ja
Mikkonen tulevat. J. istuu jotakin köyttä »pleissaamaan».)
MIKKONEN
No marssikaa kojuunne! Juutastako siinä ulisette.
SOINI
Enkä mene! Ryysyjäni rupean pesemään.
(Nostaa ämpärillä merestä vettä ja rupeaa pesuhommiin.)
ARVI
Eipä tässä unta kaipaa näin kauniina aamuna.
MIKKONEN
Kauniina aamuna! Kyllä niitä on merimiehelle kauniita jos rumiakin
aamuja, lempo heitä laskekoon. Mutta kun ollaan ensi matkan poika ja
semmoista akkamaista lajia, kuten tämä Arvikin, niin taivastellaan kuin
hyvätkin neitoset. Kaunis aamu! Pthyi helvetti!
SOINI
No, ero se on kauniilla ja rumalla ilmalla sinullekin, Mikkonen.
MIKKONEN
En minä heitä muistele, kun pääsen maihin ja saan
pääni täyteen. Silloin silenevät huonot ja hyvät ilmat hiiteen
mielestäni.
(Rupeaa valmistelemaan jotakin maalia, jota hämmentelee
kaataen astiaan milloin öljyä milloin maalijauhoa.)
SOINI
Tottakai sitä muistelet, kun ajat mäkeen ja henkikulta sattuu olemaan
vaarassa?
MIKKONEN
En sitäkään.
SOINI
Mitä se Jaakopsonni tähän arvelee?
JAÄKOPSONNI (Sylkäisee.)
KINNARI (On tullut keskustelun aikana saapuville joku työkalu kädessä.)
Kyllä minä ainakin muistan joka kerran, kun on tehty haaksirikko.
MIKKONEN
Mitä kun sinä, — muistat kai paljon useammankin kuin mitä olet nähnyt.
KINNARI
Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun oltiin näillä paikoin, vaikka
vähän likempänä rantoja. Oli puhaltanut kolme päivää oikein tiukka
koillinen, ja pumput toimivat alituisesti. Kiinni tuuleen sitä
koetettiin mennä, mutta kun koillinen yhä vain paransi ja paransi...
MIKKONEN
Kyllä sinun koillis-juttusi tunnetaan.
KINNARI
Niin ukon piti jo peräytyä ja kääntää perä tuuleen.
MIKKONEN
Käännä sinäkin peräsi tuuleen ja mene töihisi.
KINNARI
Mutta juuri kääntäessä kallistui laiva tavattomasti ja riki romahti yli
laidan. Olin juuri viimeistä märssyä kiinnitekemässä, kun menin rikin
mukana suin päin mereen kuin palavaan koskeen.
ARVI
Entä sitten?
KINNARI
Körötin kiinni raakapuussa ja koetin saada taskustupakkaa suuhuni,
ennenkuin se likoaisi peräti.
MIKKONEN
Eikö ollut ryyppyä ja voileipää!
KINNARI
Sain kun sainkin siinä tupakkapurun poskeeni ja sonnustelin vähitellen
nuoralla itseni mastoon kiinni...
MIKKONEN
Tietysti maston alapuolelle.
KINNARI
Kun laivassa hakkasivat köydet poikki, lähdin minä mastollani
etukynnessä mennä kellittelemään rantaan päin eikä laivan rumilas
jaksanutkaan seurata.
ARVI
Entä sitten?
KINNARI
No, tuulikin siitä vähitellen tyyntyi ja minä tulin kuin tulinkin
maihin mastollani, vaikka olinkin tiedotonna. Kun siitä heräsin ja
virkosin, olin sängyssä ja muuan nainen kaatoi juuri viinaa kurkkuuni.
MIKKONEN
Olisit kai vironnut, vaikka olisit tyhjää pulloakin haistattanut.
(Nauraa.)
KINNARI
Kun minä häntä kiittelin englannin kielellä, sanoi hän vain: Ui ui ui.
Ymmärsin, että hän tarkoitti minut uimasta pelastaneensa ja sanoin:
Uinhan minä, uin uin, ja hän taas: Ui, ui.
MIKKONEN
Sepä nyt uikuttamista on ollut.
KINNARI
Kun se vielä viittoili olevansa leski-ihminen, niin minä rupesin sitä
lähentelemään ja taas se sanoi: Ui ui. Arvelin, että uidaan vain ja
niin jäin mökkiin isännöimään.
SOINI
Pianpas se kävi.
KINNARI
Minä olin silloin komea mies. Nainen kiitti, kun sai minut.
ARVI
No siihenkö se juttu loppui?
KINNARI
Kun siinä taas aamu valkeni, näin ikkunasta, että laivakin oli jo
ehtinyt rantakarikolle ja miehistöä pelastettiin maihin. — Enimmän osan
he saivatkin pelastetuksi. — Minäkin kävelin rantaan niitä katsomaan ja
kun tapasin kapteenin sanoin, että olla hyvä ja tulla meille asumaan.
No, äijälle tuli suuret silmät, kun luuli minun hukkuneen ja minä
olinkin yön aikana tullut talon isännäksi ja vielä naimisiin.
(Naurua.)
ARVI
Oikeinko naimisiin?
MIKKONEN
Taisi olla jo lapsiakin.
KINNARI
Se nyt oli vain semmoinen siliviliavioliitto.
SOINI
Siviiliavioliitto.
KINNARI
Siliviliavioliitoksi minä olen sitä kuullut sanottavan... Siellä
Ranskan rannalla ne tekivät niitä kymmeniä vuosia sitten, vaikka nyt
se on Suomessa muka niin uutta ja hienoa, ettei sitä tee kuin jotkut
herrat...
MIKKONEN
Ja sosialistit...
KINNARI
Niin! siitä on helppo erotakin. Olin vain kolme päivää...
MIKKONEN
Ja kolme yötä —.
KINNARI
Niin. Lupasin tulla uudestaan seuraavana kesänä.
(Naurua.)
MIKKONEN
Meidän puolessa oli mies, joka otti oikein laillisen eron akastaan ja
haki sitten vuosikausia toista. Kun se siinä valikoi ja valikoi, niin
ottikin viimein sen vanhan uudestaan.
KINNARI
Entiseen eukkoon sitä siliviliavioliittolaisillakin usein on turva.
SOINI
Ja vanhaan ukkoon eukoilla.
KINNARI
Miksi ei niinkin päin.
PUOSU (Tulee.)
Good morning boys [Gud mooning bois]. Mikä kuntakokous täällä on?
MIKKONEN
Kinnari täällä naimisjuttujaan kertoo.
PUOSU
Kinnari valehtelee eikä sitä paitsi ymmärrä hölynpölyä niistä asioista.
Minä niitä voisin kertoa paljonkin, jos haluaisin, mutta on minulla
parempaakin kerrottavaa.
MUUT
No mitä sitten?
PUOSU
Että jos tämmöinen sievä lounainen kestää vielä, ollaan parin päivän
perästä Tanskan salmessa.
TOISET
Niinkö?
PUOSU
Ukko on hiiden hyvällä tuulella, kun matka on mennyt näin joutuin;
hänellä onkin lastista hyvä osa itsellään, ja siksipä hän kutsuukin
koko miehistön aamuryypylle perään.
MIKKONEN
Sillä lailla!
PUOSU
Hiljaa! — ja vielä, että niin kauan kuin tätä lounaista kestää, ei
tarvitse panna rikkaa ristiin, kunhan vain vahtivuorot hoidetaan. Muun
ajan saatte korjata ryysyjänne ja maata —.
MUUT
Hyvä, hyvä!
PUOSU
Tanssia, laulaa, syödä ja juoda.
KAIKKI
Hurraa, hurraa, hurraa!
KINNARI
Tätä tuulta kestää viikoittain. Minä näin semmoisen unen.
PUOSU
No sitten ollaan kahdessa viikossa viimeistään kotona.
TOISET
Hurraa, hurraa, hurraa!
PUOSU
Ja sen asian vahvistukseksi kannattaa laulaa.
Kuorolaulu n:o 3.
Merimies kun kotiin pääsee hei hei hei!
eipä silloin surut paina ei ei ei!
Silkit, kihlat esille nyt otetaan,
ja uudellensa Suomen tytöt muistetaan.
Hyvästi nyt Hullit sekä Londonit.
Hyvästi myös Newyorkin mamssellit.
Silloin Suomen pojat laulaa hei hei hei,
kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.
Nyt aurinkona paistaa naama kapteenin.
Messingillä suu on itse tyyrynkin.
Ja puosu huutaa pojillensa hei hei hei,
kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.
PUOSU
Nyt alkakaa laputtaa perään. (Kaikki menevät, paitsi Kinnari ja Arvi.)
No Arvi?
ARVI
Minä en ryyppää.
(Menee skanssiin tai, jos sopii, etunäyttämön nostoluukusta alas.)
PUOSU
No ei sinusta sitten merimiestä tule. (Kinnarille.) Mitä sinä?
Pelkäätkö sinäkin ryyppyä.
KINNARI
Muistatko, että lyötiin punnan veto siitä, että juotat kokin humalaan
ennen Tanskan salmea.
PUOSU
No entä sitten?
KINNARI
Ylihuomenna olet puntaa köyhempi, hi hi hi!
(Menee.)
PUOSU
Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa. — Nappula hoi! Nappula!
LAIVAPOIKA (Huutaa jostakin takaa.)
Halloo, puosu, halloo!
PUOSU
Halloo, halloo — juokse tänne äläkä kilju siellä takana.
(Poika tulee.) Onko kokki tehtaassaan?
NAPPULA
On.
PUOSU
Huomasitko, onko hän säästänyt eilistä rusinasoppaa itselleen?
NAPPULA
On sillä erillään.
PUOSU
Sinähän olet kokin kanssa huonoissa väleissä?
NAPPULA
Niin, kun hän aina mukiloipi minua perunan kuorimisesta ja muusta.
PUOSU
Eikä anna ronkkia herkkupaloja padasta. Hyvä on. Mutta nyt saat kostaa.
Tässä on konjakkia. Mene ja kaada se kokin himoruokaan, rusinasoppaan,
ja sekoita hyvin.
NAPPULA
Mutta jos hän tai joku muu näkee. Silloin saan taas selkääni.
PUOSU
Miehet ovat perässä ja sinä käsket kokin tänne muka puheilleni.
NAPPULA
Mutta Puosun pitää pitää suunsa kiinni siitä, että minä olen kaatanut.
PUOSU
No sen tiedät — mene vain käskemään kokki tänne. — Sitäpaitsi, tässä on
vielä shillinki kaupan päälle.
NAPPULA
No sitten minä!
(Juoksee pois.)
PUOSU
Saadaanpas nähdä, eikö raittiusmies tule pöpperöön, kun aamusydämelleen
tempaisee rusinasoppaa. Ei siinä ruoassa paljon konjakin maku tunnu...
On minulle itsellenikin sitä syötetty. (Kokki tulee.) Kuule, kokki,
missä on minun lusikkani?
KOKKI
Lusikka?
PUOSU
Niin, lusikka.
KOKKI
En minä ole kenenkään lusikkain vahti. Jos se on hukassa, on se omilla
jäljillänne.
(Yrittää mennä.)
PUOSU
Seis! Mikkosen lusikka löydettiin sinun suolakopsastasi; yhtähyvin olet
voinut puhaltaa minunkin lusikkani talouteesi.
KOKKI
Oliko muuta asiaa?
PUOSU
Laita lusikka takaisin.
KOKKI
Huomenna, jos pouta on, — hyvästi!
PUOSU
Kuule, ja sitten pitää minulle olla sunnuntaisin tuoretta kahvileipää,
koska perämiehellekin laitat.
KOKKI
Tietysti, ja vuoteelle kahvia, sekä kaksi piikaa passaamaan; ymmärrän,
herra eversti.
(Poistuu.)
PUOSU
Hyvä tuli. Sainpa häntä viivytetyksi ihan parahiksi.
(Menee perälle.)
ARVI (Tulee pieni lipas kädessä, jota ihaillen katselee, sekä istuu
köysikimpulle oikealle »skanssin» pyöreän ikkunan alle; avaa lippaan,
ottaa esille tavaroita, esim. silkin ja mahd. muita koruja; laulaa
niistä sekä rakkauden kaipuustaan.)
Laulu n:o 4.
Tää lipas on Italiasta,
kauniista Neappelista.
Sieltä myöskin nää korallit,
helyhelmeni kaunihit.
Kun vain mä tietäisin,
kelle ne antaisin.
Mä armasta ajattelen,
ja kaihoten kaipailen.
Vois ystävä syliini tulla,
sydän lempeä täysi ois mulla,
kun vain mä tietäisin,
kelle sen antaisin.
En löytänyt etelän mailta,
en polttavan auringon alta,
ken kaipauksen veisi pois,
ja kihlani ottaa vois.
Oi pian jos löytäisin,
kelle ne antaisin.
Tuolla puolessa pohjan tähden
on Suomi, sinne mä lähden;
siell’ toivon mä, viimeinkin saan
kotirannalta armahan.
Oi kunpa sen tuntisin,
niin kihlani antaisin.
(Laulun loputtua jotakin kolinaa kuultuaan kiireesti pois.)
(Laulun jälkeen alkavat merimiehet keskustellen ja meluten tulla
etukannelle.)
MIKKONEN
On se tuo äijä melko mies, kun se hyvälle päälle sattuu.
MATTI
Hyvä kapteeni! Ei äijää saa moittia.
TOISET
Ei toki. Hyvä mies...
PUOSU
Ja nyt pojat laulua ja tanssia.
MIKKONEN
Oikein, puosu!
PUOSU
Jos rämähytettäisiin oikein merimiesjenkka.
TOISET
Antaa huhkia.
Laulu n:o 5.
Kun Englannin kanaaliss’ kuljettiin,
fale rii fale raa ja kuljettiin,
kun satoi ja tuuli, niin reivattiin,
fale rii fale rallallei.
Kun likelle rantoja seilattiin,
fale rii fale raa ja seilattiin,
niin kasvojammekin peilattiin,
fale rii fale rallallei.
Enkelskan tytöt siell’ ootteli,
fale rii fale raa ja ootteli,
ja poskiansa he maalaili,
fale rii fale rallallei.
Ja kun rannalla pusut ne mäiskähti
fale rii fale raa ja mäiskähti,
koko Lontoon kaupunki säikähti
fale rii fale rallallei.
Sitten menimme likelle tiskiä,
fale rii fale raa ja tiskiä,
ja otimme ryypyn viskiä,
fale rii fale rallallei.
Kun aamulla tavattiin puurissa,
fale rii fale raa ja puurissa,
oli kaikilla matti pussissa,
fale rii fale rallallei.
Nyt seilaamme taasenkin merillä,
fale rii fale raa ja merillä,
käymme vissisti maailman perillä,
fale rii fale rallallei.
(Repäisevä kuoro jenkan tahdissa.)
(Kerron aikana tanssivat miehet parittain viheltäen samalla.
Laulun perästä.)
PUOSU
Sillä lailla, pojat, sillä lailla! Sanokaa sitten, ettei merelläkin
saada lystiä pystyyn, kun on vain iloisia poikia mukana.
TOISET
No varmasti.. Saadaanpa tietenkin.
SOINI
Mutta kyllä ne sentään on oikeat lystit vasta kotipuolessa.
PUOSU
Loruja, oikea merimies ottaa ilonsa joka paikassa, olen minä eläessäni
ollut kaikenväristen ihmisten joukossa ja iloisen puolen aina
päällimmäisenä pitänyt niin kotipuolessa kuin muuallakin.
KINNARI
Minä myös ja niin sitä pitääkin. Oli kerran tiukka luoteinen...
PUOSU (Keskeyttää.)
Ja sitten siellä kotipuolessa oli viimein niin ikävää,
että kiitin, kun pääsin pois.
TOISET
Miten niin?
PUOSU
Siellä oli kaikki toisiaan vastaan riitelemässä; puolueiksi niitä
sanottiin.
MIKKONEN
Niin siellä olikin.
PUOSU
Ensiksi oli rikkaat ja köyhät vastakkain, sitten vetivät herrat
ja talonpojat tukkanuottaa — sitten oli herrat herroja vastaan ja
talonpojat talonpoikia vastaan.
MIKKONEN
Ja vielä köyhät köyhiä vastaan.
PUOSU
Aivan niin. No sitten ottelivat jumaliset ja jumalattomat toistensa
kanssa ja sitten jumaliset jumalisten kanssa; vielä jumalattomat
riitelivät kunniasta, kuka heistä oli jumalattomin.
SOINI
No siinä kai puosu oli kaikista paras.
(Huom.! Soini on jatkanut pesemistään ja pannut vaatteita
kuivamaan; joku toinen voi ommella vaatteita tai laittaa
kenkiään y.m.)
PUOSU
Eikö hiidessä! Minä olin lapsi jumalattomuudessa niiden rinnalla,
aivan kakara.
MUUT
So, so, eihän toki.
PUOSU
No silmäänikin, aivan kuin vasta syntynyt vasikka. Eivät muuten
tahtoneet antaa ruokaa eikä juomaa, ennenkuin kuulivat, mihin karsinaan
minä oikein kuuluin.
MIKKONEN
No mihin leiriin puosu luettiin?
PUOSU
Minä kun olin vanha palokuntalainen ja olin lukenut niiden
äänenkannattajaa, ilmoitin itseni »palotorvelaiseksi», ja kun kukaan
ei viitsinyt olla vihassa tulipalon sammuttajalle sain minä ruokaa ja
asunnon.
KINNARI
Olitko sinä sitten vihassa toisille puolueille?
PUOSU
En minä ehtinyt erikoisemmin kehenkään suuttua, muuten vain tuntui
joutavalta; sitäpaitsi siellä oli aina joka puolueessa joku oikea
ihminen ja minä seurustelin niiden kanssa.
KINNARI
Entä tyttö-ihmiset?
PUOSU
Komealla miehellä, kuten minullakin, on aina menestys tyttöjen joukossa
puolueisiin katsomatta.
MATTI
Puolueet ovat politiikkaa.
PUOSU
Mitä politiikka on?
MATTI
Piru hänet tiesi.
KINNARI
Eikö se ole samaa kuin poliklinikka?
PUOSU
Ei sinnepäinkään. Politiikka on (tekee liikkeitä käsillään)...
politiikka on sellaista hienoa, hyvin hienoa...
MIKKONEN
Näkeekö sitä?
PUOSU (Jatkaa.)
Hienoa vikuleeraamista ja temppuilemista. Senhän ymmärtää jo
sanastakin »politiikka».
ARVI
Hyvä minun oli olla kotona. En välittänyt politiikasta enkä muusta
senlaisesta. Kun nytkin pääsisin vain kotini saunaan kylpemään
juhannus-aatoksi, niin olisi ihanaa.
SOINI
Ei mutta ajatelkaahan, pojat, lämmin sauna, uudet vihdat, tyyni ilta ja
käki kukkumassa metsässä lahden takana.
KINNARI
Ja morsian vielä siellä lahden takana.
SOINI
Vaikkapa morsiankin.
ARVI
Ja sitten kun ei tule yötä, ihana hämäryys vain leppoisasti maan yli
kääriytyy! Sinne minun nytkin mieli tekee.
PUOSU
Oikein! Kyllä minunkin sydämeni syrjässä on lokero kotipuolen tavaroita
varten, mutta harvoin minä sitä kellekään näyttelen. Ja sittenpähän
nähdään, kun sinne päästään. Nyt me lauletaan ja rallatetaan. Pojat,
nyt saa kukin laulaa mielilaulunsa. Arvi kai laulaa kotipuolesta, minä
iloisesta meripojasta — ja se iloinen poika olen minä itse. Soini pitää
tytöstään — laulakoon siitä, ja jos on muilla vielä jotakin, niin
kiekukoot. Meillä on hyvää aikaa kuunnella. Arvi alkakoon.
ARVI
Minä laulan vaikka kehtolaulun sieltä »kotipuolelta», kun vaan
viitsitte kuunnella.
TOISET
Kyllä, kyllä kuunnellaan.
Laulu n:o 6.
ARVI
Äiti se laulaapi lapselleen
tuvassa tummaisessa.
Kehto se heiluupi hiljalleen
illan hämärtyessä.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
pium paum
kerran joudut sä maailmaa kulkemaan.
Ehkäpä joudut sä kulkemaan
aaltoja vaahtopäitä.
Äitisi joutuvi suremaan
armaansa matkoja näitä.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
Pium paum
vielä sinua joudu en suremaan.
Muistatko äitisi laulua
kun olet maailmalla?
Lapseni armas ja ainoa
kantama syömmeni alla.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan;
pium paum
linnut jo lehdossa heräsivät laulamaan.
(Laulun perästä äänettömyys, joku huokaisee.)
PUOSU (Pyyhkäisee silmänurkkaansa.)
Niin, kiitoksia Arvi, kiitoksia! Kyllähän sinä laulaa osaat, vaikka
olihan se vähän liian melankoliikkista näin merimiehille.
SOINI
Hyvähän on, että muistaa, mistä on kotoisin.
PUOSU
Aivan niin! Sanovat usein, että merimiehet tulevat siellä ulkomailla
liian kosmopoliiseiksi.
MATTI
Niin. Kyllähän siellä kotona taitaa olla paras lepopaikka, kun täältä
pois joutaa.
PUOSU
No se sikseen! Otetaanpas nyt esille iloisempi puoli. Ei minua haluta
kauan olla saman näköinen kuin laupias samaritaani Jerusalemin kirkon
seinässä. Kenen vuoro laulaa?
TOISET
Kinnarin! Soinin!
SOINI
En minä viitsi. Minulta saattaisi tulla vielä lisää sitä Arvin nuottia.
Laulakoon Puosu tai Kinnari.
KINNARI
Antakaahan ajatus-aikaa. — Tuota, kun nuo laivalaulut on täällä jo niin
peräti laulettuja, niin lauletaan jotakin muuta, vaikka rautatielaulu.
Kukin saa huutaa oman ratansa asemia.
MIKKONEN
Kuka hullu nyt rautateistä laulaisi? Äläs kelpokalusta.
KINNARI
No kulkuneuvo se on sekin, vaikka huono.
MIKKONEN
Eikä niiden tarvitse tietää, missä on itä, missä länsi; rautoja myöten
vain jyristetään.
KINNARI
Oli miten oli, minun on laulun vuoro ja nyt lauletaan rautateistä;
kukin laulakoon oman ratansa asemia, niin kuullaan mistä ovat kotoisin.
PUOSU
Oikein ja silloin on laulu valmis. Minulla on raahen rata — —
Kuoro n:o 7.
PUOSU
Lappi, Toppi, Relletti, Pattijoki, Raahe.
JOKU TOINEN
Kauvatsa, Nakkila, Haistila, Friitala, Pjöörnepork.
— Mikkelspiltom, Porlom, Eskilom, Kuggom, Loviisa stad. —
Udelnaja, Lanskaja, Shuvalova, Pargala, Petrograd.
(Laulun perästä naurua ja puheen sorinaa.)
NAPPULA (Tulee, kuiskaten jotakin Puosulle.)
PUOSU
Mehän olemme kokonaan unohtaneet kokin. Hänenhän pitää laulaa, miten
puuro pohjaan palaa, miten lipeäkala saadaan kivikovaksi ja läski
palaneeksi.
TOISET
Aivan niin.
MIKKONEN
Kokki on kyllä laulumies. Kutsutaanpas tänne.
PUOSU
Käy kutsumassa, Nappula.
(Nappula menee.)
KINNARI
Kokki onkin melko mestari laulamaan; kun sattuu, niin hän on
paras koko laivassa.
PUOSU
Ihan varmaan.
KOKKI (Tulee Nappulan seurassa hyvästi hutikassa.)
Päivää pojat! Hik, hik.
KINNARI
Mikäs kokkia vaivaa?
SOINI
Kunhan ei vain liene hutikassa?
KOKKI
Itse olet humalassa, senkin pihik, pikihousu! Minä en ole
koskaan nauttinut, hik, mitään karvasta.
PUOSU
Kunhan ei vain olisi päässyt minun viskypullolleni, kun en arvannut
sitä kätkeä?
KOKKI
Suusi kiinni, mokoma puoshaka, tai annan leukaasi, hik-hik! Kaikki ne
tässä suutaan hikruukaavatkin.
TOISET (Nauravat ja rähisevät.)
KOKKI
Naurakaa nyt, hik, jos haluttaa. (Ottaa Arvia kaulasta, ja puhuu hänen
korvaansa muka hiljaa, vaikka se kuuluu hyvin.) Sinä olet ainoa oikea
mies koko laivassa, kaikki muut ovat, hik, roistoja. — Minä söin
rusinasoppaa ja se teki niin mukavan elämän hik! (Nauraa.)
KINNARI
Voi riivatun raapattu, nyt meni minulta punta! (Puosulle.) Miten sinä
sait sen juotetuksi?
PUOSU
Kokki on kai saanut sitä makeata viinaa. Vie, Arvi, kokki nukkumaan ja
tule pian takaisin.
KOKKI
Älä komenteeraa, senkin rankkitynnyri, minä menen itse, kun haluan.
Hik, hyvästi pojat! Hik hik!
KAIKKI (Nauravat ja huutavat kokille hyvästiä. Puosu ja Kinnari
lyövät kättä.)
PUOSU
Ja vetosumma nautitaan yhdessä koko sakki, kun kotikaupunkiin päästään.
KINNARI
Oli, meni! Kenenkä vuoro nyt on laulaa —
PUOSU
Taitaa olla Soinin.
SOINI
Puosun.
TOISET
Oikein. Puosun, Puosun! Puosu laulaa »Iloisen meripojan».
PUOSU
No eihän teistä mihin pääse.
Laulu n:o 8.
Mä meripojast' iloisesta laulun tein,
hän paljon kulki meriä hei heijuvei.
Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti,
ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti.
Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa,
hän sille silkin osti Singaporesta,
mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei,
kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei.
Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa,
sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta.
Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai,
niin Signorina Marita sen hältä sai.
No Napolista koralleja uudelleen
hän osti viedäksensä Suomen Ainolle,
mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi,
kun Donna Petronellan kanssa halasi.
Nyt meripoika viimein suuttui kovasti,
ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’,
mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’,
kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.]
Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin
ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin,
kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin:
»Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin.
No liiat rahat Tivolissa meni kai,
mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai,
hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi,
ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’.
(Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen
muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.)
Eläköön puosu! Eläköön, eläköön!
PUOSU
Kiitoksia, kiitoksia! Ei tarvitse nostaa. Sehän on työntekemistä ja
nythän joutiloidaan.
MATTI
Puosu se sentään on paras laulaja koko joukosta tässä laivassa.
KINNARI
Ja hänellä on asioita mistä laulaa. Se on ollut vähän paikassaan ja
aina tiukasti remmissä.
MIKKONEN
Ja aina hyvä menestys naisväen keskuudessa.
SOINI
Mistäpä sen niin varmaan tietää?
MIKKONEN
No kuulithan sen laulustakin.
PUOSU
Vai ei Soini usko? Hänellä kun on morsian Suomessa, niin muka ylpeilee
sillä. Mutta minullapa on hilsut joka paikassa.
SOINI
Suomessakin?
PUOSU
Suomessa hankin minä hilsun ensi päivänä ja komean hankinkin. Eihän tuo
lie miehestä entinen vetovoima niin haihtunut, ettei saa kun hommaa!
Ennen aikaan niitä juoksi jäljessäni niin, että piti rumimpia
kiviä paiskelemalla pitää ulompana. Niitä oli laumoittain minun
vanavedessäni.
KINNARI
Tahtoisin minäkin hiukan epäillä puosun tyttöonnea.
PUOSU
Sinullako muka olisi parempi? Ehkä vieläkin tahtoisit lyödä vetoa ja
hävitä punnan?
KINNARI
Miksi ei, kyllä minä siinä asiassa aina sinulle piisaan.
MATTI
Ja minä!
ARVI
Ja minä!
PUOSU (Matkien Arvia.)
Ja minä! Että aukaisitkin nokkasi! Kaikki tässä nyt minut laudoilta
löisivät, yksin kakaratkin.
KINNARI
Lyödään veto.
PUOSU
Lyödään vain.
MIKKONEN
Millä tavalla?
PUOSU
No se voittaa, jolla on ensiksi morsian, kun maihin päästään.
MUUT
Suostutaan.
PUOSU
Soini pois vedosta, kun sillä on jo hemesti Suomessa. Keitä yhtyy
vetoon?
KINNARI, MIKKONEN, MATTI, ARVI ja joku statisteista.
Minä!
PUOSU
Entä Jaakopsonni!
JAAKOPSONNI
Eipä minua tarvita siinä hommassa.
MIKKONEN
Miksi ei. Kyllähän sinä jonkun ikälopun vielä saat.
JAAKOPSONNI
Minä sain jo ennen vanhaan tarpeekseni naisväestä.
PUOSU
Oletko ollut naimisissa?
JAAKOPSONNI
Olin minä kerran kolme päivää.
(Naurua.)
PUOSU
Aivanko oikein vihittynä ja kuulutettuna?
JAAKOPSONNI
Aivan oikein naimisissa.
KINNARI
No miten sinä niin vähästä kylläännyit?
JAAKOPSONNI
Päivässäkin olisi ollut tarpeeksi... Se sattui semmoinen lohikäärme —
minä karkasin yöllä ja pääsin kalaveneessä Ruotsin puolelle.
(Naurua.)
PUOSU
Jaakopsonni jääköön pois, koska hän on niin säikytetty. Mikä on
vetosumma?
KINNARI
Kestit koko joukolle, kun asia on lukossa.
PUOSU
Olkoon. Se, joka ei saa morsianta jo toisena päivänä maihin päästyämme,
maksaa kestit.
TOISET
Aivan niin.
KINNARI
Ei, mutta minä jo innostun. Tässä täytyy vähitellen ruveta ryysyjään
korjailemaan ja koristuksiaan katselemaan, että voisi näyttäytyä
kaikessa komeudessaan kotipuolen tyttöihmisille. Puosunkin täytyy ajaa
partansa, että pääsee ihmisten kirjoihin.
PUOSU
Ehei pojat! Parrastahan ne tytöt vasta pitävätkin. — Kunhan vain
pukeudun oikein juhlavaatteisiini, niin siitä saavat olla kitukasvuiset
loitolla.
KINNARI
Älä kehu, lopussa kiitos seisoo.
SOINI
On siinä kaksikin kaunista.
PUOSU
Sitten vielä yksi asia: Muistattehan tuon pulskan merimieslaulun, jonka
opimme Newyorkissa ja johon sitten värkättiin suomalaisia sanoja?
TOISET
Kyllä, tottahan nyt y.m.
PUOSU
Harjoitetaanpa se oikein hyväksi, että saadaan vetää pulska
engelskalainen merimieslaulu, jos sattuu vieraita tulemaan laivaan
siellä kotona.
MIKKONEN
Veisataan vain.
PUOSU
Sadehatut joka miehen päähän, ja hihat ylös. Kyllä minä tiedän, miten
teatterissa tehdään. Nappula mukaan. Ja nyt pojat! Repäistäänpäs oikein
hurskaasti, että peräänkin kuullaan komea laulu.
Kuoro n:o 9.
Kun ankkurit ylös hissattiin, niin peli se äänen antoi.
Muiston ne pojat kullastansa kotimaasta kantoi.
_Toisto_: Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I've been told,
in the banks of Sacramento.
[Bloo bois, bloo, tu Kalifoornja,
thäär is plenti ov gold,
soo aiv biin told,
in the bänks ov Sakramento.]
Ja ne tytöt, jotka Suomessa olivat ystävämme,
ne pian meidät unhoitit, olit pettäjämme.
_Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.
Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi;
sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi.
_Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.
Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi.
Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi».
_Toisto_: Siis hurratkaamme vain, j.n.e.
(Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen
tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä
tahdissa.)
_Esirippu_.
TOINEN NÄYTÖS
(Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta
toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula;
vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä;
vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan
pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on
poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä,
etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.)
Kuoro n:o 1.
Juhlan
rauha
yli maiden saa,
kaukaa
hiljaa
kellot kumajaa.
Helkkyy,
välkkyy
helo auringon,
muistot
vanhat
mielessä nyt on.
(Laulun jälkeen.)
KINNARI
Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata.
MATTI
Entä tämän?
KINNARI
Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle.
PUOSU
Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta,
jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa.
MIKKONEN
Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin
vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa.
PUOSU
Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää.
(Menee.)
MATTI
Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä.
KOKKI
Miten niin?
MATTI
No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat
sillä aikaa vapaasti häärätä.
KINNARI
Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä
siinä auttaa.
MATTI
Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle.
KINNARI
Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla
niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään
tänään saatava.
MATTI
Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin
jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun
kohdalleni.
KINNARI
Eikä minun.
ARVI
Eikä minun.
PUOSU (Palaa.)
Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin.
ARVI (Hämmästyen.)
Minunko?
PUOSU
Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan.
ARVI
No nyt se myrkyn lykkäsi.
PUOSU
Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.
ARVI
Entä veto?
PUOSU
Sen maksavat ne, jotka häviävät.
TOISET
Aivan niin.
ARVI
Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä.
PUOSU
Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian
minulle.
TOISET (Nauravat.)
Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain!
PUOSU
Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa,
sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit —
ja juodaan minun kihlajaisiani.
KINNARI
Joko niin pian?
MIKKONEN
No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin.
PUOSU
No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan.
TOISET
Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi.
(Menevät.)
ARVI (Huutaa jälkeen.)
Onnea matkalle!
KOKKI
Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään.
ARVI
Kummallekin puolelle!
KOKKI
Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin
hyvä saalis.
ÄÄNI (Takaa huutaen.)
Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää!
KOKKI (Arville.)
Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun
keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte
saada morsiamen itsellenne, joka mies?
ARVI
Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet
luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa
veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne
toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan.
Turkanen sentään.
KOKKI
No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan
tulevan vain mukaasi saisit?
ARVI
Eipä taitaisi olla luontoa.
KOKKI
Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin
kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden
vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma.
NAPPULA (Tulee.)
ARVI
No eikö Nappula mene maihin?
NAPPULA
Perämies käski minun pysyä laivassa.
KOKKI
No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla.
(Menee.)
ARVI
Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa.
(Nappula nyökäyttää päätään.)
(Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas.
Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.)
Laulu n:o 2.
NAPPULA
Orpopoika onnetonna,
isätönnä, äiditönnä,
yksin kurja kulkemassa,
vaivainen vaeltamassa,
itseksensä ilman alla,
tiellä tuntemattomalla.
Ikävä on istuskella
ikävämpi astuskella,
armopaloja anellen,
vaivojansa vaikerrellen.
Ei ole tuttuja tuvissa,
kavereita kartanoissa.
Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja
menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa,
löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja
läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua,
ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina
kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan
hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja
hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja
sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois
— tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata
rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison
mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan
päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja
komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään,
sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar
emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja
ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan,
ja pian minä kasvankin.
Laulu n:o 3.
Oli kerran kokkipoika laivalla,
heli veppeli veli veli vei.
Tämän viran sai hän suurella vaivalla,
suta sumfati riti rati rei.
Hällä reikä oli kummassakin hihassa,
heli veppeli veli veli vei.
Ja silmät oli paksussa liassa,
suta sumfati riti rati rei.
Tyyry meillä ei ollut ihana,
heli veppeli veli veli vei.
Ja puosu oli äkäinen ja lihava,
suta sumfati riti rati rei.
Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan,
heli veppeli veli veli vei.
Niin miehet meni maalle vettä hakemaan,
suta sumfati riti rati rei.
Mutta siellä kävi miehistölle hullusti,
heli veppeli veli veli vei.
He joutuivat pakanoitten ruoaksi,
suta sumfati riti rati rei.
Ensiksi he paistoivat kapteenin,
heli veppeli veli veli vei.
Ja puosusta söivät yksin saappaatkin,
suta sumfati riti rati rei.
Eipä tyyry se enää karjunut,
heli veppeli veli veli vei.
Eikä puosu myös enää laulanut,
suta sumfati riti rati rei.
Kokkipoika yksin oli laivalla,
heli veppeli veli veli vei.
Ja läksipä hän tekemähän taivalta,
suta sumfati riti rati rei.
Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti,
heli veppeli veli veli vei.
Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti;
suta sumfati riti rati rei.
Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi,
heli veppeli veli veli vei.
Matkallapa minusta tul' kapteeni,
suta sumfati riti rati rei.
Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären,
heli veppeli veli veli vei.
Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele,
suta sumfati riti rati rei.
ARVI (Tulee.)
No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan.
NAPPULA
Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita
iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin
minä karkaan.
ARVI
Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä.
NAPPULA
Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten
letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden
perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi.
ARVI (Naurahtaa.)
Soo, vai niin kiireesti?
NAPPULA
Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan
sisartani täältä pois.
ARVI
Missä sisaresi on?
NAPPULA
En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille
ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie
jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan.
ARVI
Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana?
NAPPULA
Milläpä varoilla minä tässä?
ARVI
Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt.
NAPPULA
Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne
vasta rikkaana miehenä — sitten vasta.
ARVI
Kunpahan rikastuisit pian.
NAPPULA
Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen
pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo.
ARVI
Niinkö?
NAPPULA
Niin ja minä yritän, minä poika.
ARVI
Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään.
NAPPULA
Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi.
Se on varma.
ARVI (Naurahtaa.)
Kiitoksia vain luvasta.
NAPPULA
Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan?
ARVI
Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni.
NAPPULA
Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi.
(Menee.)
ARVI (Yksin.)
Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan!
Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee
ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia
nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää,
tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä
tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin
merellä.
Laulu n:o 4.
Kun saavun kotirantaan,
niin mieleen kaiho saa,
ja aallon lyönti santaan
on täällä kummempaa.
Tään’ toivon, vaan en tiedä,
mä mitä toivoisin,
oi, lauha tuuli, viedä
pois saisit kaihoni.
Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai
puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat
kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa
hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet.
Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon
huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama
ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan
auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on... joku
nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on
kaunista.
(Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.)
Laulu n:o 5.
Duetto. KERTTU ja ARVI.
KERTTU (Laulaa ulkopuolella.)
Aamu se kaunis on,
kaunis on lehto.
Linnuilla oksill’ on
keinuva kehto.
Laulavat vain
riemuissaan,
minä tyttö käyskelen yksinäin.
ARVI
Älä, älä käyskele
yksinäsi tyttö.
Lauluani kuuntele
sydämien syttö.
Astele näin
tänne päin,
minä poika myös olen yksinäin.
KERTTU
Tuskinpa uskallan
sinne mä tulla.
ARVI
Kovin olis tärkeitä asioita mulla.
KERTTU
Laulelen vain kauempaa.
ARVI
Kaksin olis sentään kauniimpaa.
KERTTU
Jospa sitten tulisin?
ARVI
Tule tule tänne!
KERTTU
Tahi jos mä menisin?
ARVI
Ethän toki menne.
Tule, tule pois,
hauskempi ois.
MOLEMMAT
Jospa kaksi yksinäistä tavata vois.
(Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.)
KERTTU
Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan
vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi
piloillanikaan.
ARVI
Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin.
KERTTU
En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko
yksin täällä?
ARVI
Yksin miehistöstä.
KERTTU
Eikö ole ikävä yksin?
ARVI
Oli minulla äsken.
KERTTU
Eikö nyt?
ARVI
Ei.
KERTTU
No miten se ikävä niin äkkiä haihtui?
ARVI
Kun neiti tuli.
KERTTU
Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä?
ARVI
Neiti on —
KERTTU
Mitä?
ARVI
Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut.
KERTTU (Nauraa.)
Mutta minä menen pois.
ARVI
Voi, älkää menkö.
KERTTU
Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen
pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten.
Onko teillä laivapoikaa?
ARVI
Onhan meillä.
KERTTU
Minkä niminen?
ARVI
Nappulaksi häntä sanotaan.
KERTTU
Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen.
ARVI
Onko neidin nimi myös Kesänen?
KERTTU
On, Kerttu Kesänen.
ARVI (Itsekseen.)
Nimi on myös kaunis.
KERTTU
Mitä sanoitte?
ARVI
Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on?
KERTTU
Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli
tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla
merellä?
ARVI
On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut
kotipuoleen ikävä.
KERTTU
Merimiehet ovat niin reippaita.
ARVI
Pitääkö neiti reippaista miehistä?
KERTTU
Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä.
ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.)
Onko neiti kaupunkilainen?
KERTTU
Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa,
vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan.
ARVI
Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta.
Rannikolla kuitenkin on kotini.
KERTTU
Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun
täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata.
ARVI
Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään.
KERTTU
Mitä se aikamies ikävöi?
ARVI
Kultaa.
KERTTU
Onko teillä sellainen?
ARVI
Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle.
KERTTU
Laulatteko te sitten minulle?
ARVI
No minä laulan, jos vain jäätte.
Laulu n:o 6. Duetto.
ARVI
Tule tule tumma tyttö
meripojan laivaan,
veisit sillä rinnastani
kaiken tuskan, vaivan.
KERTTU
Laineen lailla liikkuva
on meripojan mieli.
Ja rakkaus on kiikkuva,
sen ensi laine viepi.
ARVI
Maalaispojan lempi
on kovin matalaista.
Merimiehen rakkaus
on tulen palavaista.
KERTTU
Jos lie täällä polttavata,
ei se kauan kestä.
Ulkomailla uusimasta
mikään heit’ ei estä.
ARVI
En mä tyttöin lempeä
täällä olis’ vailla,
jos mull’ yhtään hilsua
ois ollut ulkomailla.
MOLEMMAT
On se olo surkea,
kun ei tule kulta.
Kullatonna kulkea
voi hengen viedä multa.
ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.)
Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille.
KERTTU
Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi
mennä kovin pitkä aika.
ARVI (Itsekseen.)
Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua
kuitenkin, ennenkuin menette.
KERTTU
Jos tuota sitten.
ARVI
Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä
kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te
olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt.
Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä
maailmassa.
KERTTU
Entä jos meripoika pettää?
ARVI
Pettää? Petänkö minä?
KERTTU (Hiljaa.)
Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette
minut ensi kerran.
ARVI
Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin
nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta.
KERTTU (Ilveillen.)
Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen.
ARVI
Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä
minusta ajattelette, sanokaa jotakin.
KERTTU
Kyllähän minä hieman teistä pidän...
ARVI
Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin?
KERTTU
Mitä?
ARVI
Syleillä teitä — Kerttu.
KERTTU
Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa.
ARVI (Syleilee arasti.)
Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen
odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti.
KERTTU
Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä.
ARVI
Milloin tulet takaisin?
KERTTU
Niin pian kuin tahdot.
ARVI
Lupaatko tulla tällä tunnilla...
KERTTU
Lupaan, lupaan. Minä menen.
ARVI
Oletko minun?
KERTTU (Halaa Arvia.)
Sinun. Iäti sinun.
(Menee.)
ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)
Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen
kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin
kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en
minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin
mukavaksi... kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö —
se oli ihme — olenkohan minä kihloissa... ei siitä ainakaan paljon
puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän
sitä vielä?
(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan,
joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)
PUOSU
Ääh, mitä sinä nyt noin lennät?
ARVI
Minäkö?
PUOSU
Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli?
ARVI
Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt.
PUOSU
Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan
puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki?
ARVI
Taisi mennä kaupunkiin.
PUOSU
Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin.
Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat
kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin.
ARVI
Kyllä Nappula on vielä laivassa.
PUOSU
Nappulan nappula!
NAPPULA (Tulee.)
No mikä hätänä?
PUOSU
Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on
teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta.
NAPPULA
Miten mi...
PUOSU
Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos?
NAPPULA
Mistä jeekulista minä sen kokin löydän?
PUOSU
Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita
asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon
mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat.
ARVI
Mistä sen nyt vielä tietää?
PUOSU
Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain
takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi...
Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot
hänen kanssaan ja heitän entisen toisille... Saamari, minullahan on
vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan
rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa.
(Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.)
Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella
pitää pikku kestit.
(Menee.)
ARVI
Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.)
No, hei poika!
SOINI
Sinäpä hyvällä tuulella olet.
ARVI
Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih!
(Hypähtää ja pyörähtää.)
SOINI
Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt.
ARVI
Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin.
SOINI
Enpä oikein hoksaa nyt.
ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.)
Se on nyt niin, että minulla on se.
SOINI
Sinulla on se?
ARVI
Niin.
SOINI
Mikä se?
ARVI
Semmoinen, joka on paras kaikista.
SOINI
Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa?
ARVI
Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että
uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut.
SOINI
Tännekö se tuli?
ARVI
No tänne.
SOINI
Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne
osannut?
ARVI
Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta
tipahtanut.
SOINI
Mikä lienee ollut?
ARVI
Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole
häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa
ja... ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista
löydy.
SOINI
No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja
mistä?
ARVI
En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän
tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen
varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan.
Laulu n:o 7.
Oli mitä oli
sekä tuli mitä tuli,
mutta kulta se olla pitää;
ja ilman sitä kultaa,
eipä olis’ mulla,
miehellä virkaa mitään;
oli mitä oli,
sekä tuli mitä tuli — —
PUOSU (Tulee keskeyttäen.)
Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat
ja rallaat.
ARVI
Mitä tässä suremaankaan!
PUOSU
Oikein.
(Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.)
PUOSU
No, nytkö sieltä jo tullaan?
NAPPULA
Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan
satamassa.
PUOSU
Entä olutta?
KOKKI
Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu
maahan.
PUOSU
Maahan?
KOKKI
Niin.
PUOSU
Herra hallitkoon!
KOKKI
Kolmekymmentätuhatta litraa.
PUOSU
Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti!
KOKKI
Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn.
PUOSU
No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän!
Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa,
— johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä... Kohta ne kai
syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja
tappelulla... Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen,
kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi.
SOINI
Olisivat edes juoneet sen suihinsa.
PUOSU
Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin
olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä
tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi
luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi!
SOINI
Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen.
PUOSU
Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden
sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan
saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä
niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla
muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että
tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan.
(Menee skanssiin.)
KOKKI (Arville silmää iskien.)
Terveisiä kaupungista.
ARVI
No mitä sinne kuuluu?
KOKKI
Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan
sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin.
ARVI
Mitä sitten kuulit?
KOKKI
Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan
heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan.
Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä
morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat
vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he
hyvästelivät ja läksivät.
ARVI
Puhuivatko he mitään vedosta?
KOKKI
Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa.
ARVI
Etkö sinä puhunut tytöille mitään?
KOKKI
Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat
lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä
niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon
pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa
kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa.
ARVI
Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia
tulla pian useampiakin.
SOINI
Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa.
(Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.)
KINNARI
Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään,
ei rahallakaan.
KOKKI
Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä
sairaiksi kuin oluestakin.
MATTI
Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne?
KOKKI
On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman.
KINNARI
No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti.
MATTI
Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee.
SOINI
Tuleeko niitä enemmänkin?
KINNARI
Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti
liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä
tyhjässä makasiinissa.
SOINI
Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa?
KINNARI
Pitäisi olla.
MATTI
Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi
päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän
se vetokin oli.
KINNARI
Siitähän se oli.
(Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista
tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.)
MIKKONEN
Siinä on juotavaa.
KINNARI
Taas vettä!
MIKKONEN
Ota sinä täältä muuta.
KOKKI
Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt
miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat?
KINNARI
Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin.
MIKKONEN
Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan
kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli.
KOKKI
Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan?
KINNARI
Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen».
MIKKONEN
Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään.
KINNARI
Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä.
KOKKI
Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon
vesipaljouden.
(Menevät.)
PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.)
Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — —
Eihän siellä ole ristin sielua.
(Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.)
ARVI
Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin
sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon.
(Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista
pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa
pyöreässä skanssin ikkunassa.)
PUOSU
Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole
vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa... Sehän
onkin koko peijakas pojaksi... Mutta minäpä teen sille pikku kepposen.
(Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella
puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun
puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat
kummittelevat muka miesten menoja.
(Menee.)
KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa
arkkusen entiseen paikkaansa.)
Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin
laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita.
Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa
vastaanottamaan!
(Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä
kättä mikä nenäliinaa.)
Laulu n:o 8. Kuoro.
MIEHET
Terve
luoksemme armahat
impyet!
Terve
kaivatut kaunoiset
neitoset!
Meren
kaukaisen kulkijat
tervehtää
teitä
tyttöset
vienoiset vieraanaan.
TYTÖT (Kulissien takaa.)
Terve
ulapan siintävän
kulkijat!
Terve
myrskyjen kovien
kestäjät!
Suomen
tyttöset teitä nyt
tervehtää
koti-
rannalle armaalle
astumaan!
(Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos
tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen
kädestä johtaen portaalta laivaan.)
PUOSU
No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat!
(Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat
mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa.
ANNI
Hyvähän on kutsuin kulkea.
PUOSU
Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko
matkallamme nähneet sellaisia.
VIISU
Uskoa niitä, merimiehiä!
EMMA
Kyllähän ne tunnetaan.
PUOSU
Voi, voi, mitä sanotte.
KINNARI
Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia.
MIKKONEN
Ja uskollisimpia.
PUOSU
Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki
esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia
esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen
espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät
tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa!
(Kilistelevät.)
MIKKONEN
Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi.
TOISET
Aivan niin!
PUOSU
Eläköön Suomen tytöt, eläköön!
KAIKKI
Eläköön!
ANNI
Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä?
KINNARI
Eihän sitä nyt aina.
VIISU
Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä?
EMMA
Ja pimeässä!
PUOSU
Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille,
minkälaista merellä on.
KERTTU
Voi laulakaa!
PUOSU
Teidän käskystänne teemme vaikka mitä.
(Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet
silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.)
Laulu n:o 9. Kuoro.
Ja laulu se oli niin vaikea,
kun rannalta lähdettiin,
ja mieli se oli niin haikea,
kun ystävistä erottiin.
Mutta tuulipa raikas merellä
se ikävät ilmaan vei,
ja aaltojen pauhussa aavalla
me suruja muisteltu ei.
Kun vaahto se keulassa kuohuili
ja köydet ne vinkui ja soi,
moni ystävä rannalla huokaili
meripoikia kurjia voi.
Niin silloin he mastoissa kiipeili
ja huuteli hoi ja hei,
vaikka kahtia repesi pramseili
he huuti: Nyt hitto sen vei!
Merimiehet ei huoli, nuo reippahat,
jos turmat on tullakseen,
kun maissa vain neitoset kauneimmat
meitä aattelis kullakseen.
PUOSU
Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu.
KERTTU
Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät.
KOKKI
Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten.
KERTTU (Tytöt nauravat.)
Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa.
PUOSU
Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän
erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta
saatavissa.
MIKKONEN
Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden
neitojen kanssa.
PUOSU (Tytöille.)
Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti,
että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat
morsiamet.
(Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun
narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.)
ANNI
Kuinka morsiametko?
VIISU (Nauraa.)
Ei suinkaan!
EMMA
Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen
liitoista ollut puhetta.
PUOSU
Hyvänen aika, lupasittehan te —
ANNI
Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa.
Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin.
VIISU
Aivan niin.
PUOSU
Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi
ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu,
vaikka kositaankin.
ANNI
Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia.
KINNARI
Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa.
PUOSU
Ja jos ei ota, niin ei ota.
VIISU
Minä teen jälkimmäisellä tavalla.
ANNI, EMMA y.m.
Ja minä.
KINNARI
Siis olemme kaikki hävinneet vedon.
EMMA
Minkä vedon?
PUOSU
Paras on kai tunnustaa asia selväksi.
MIKKONEN
Parasta lienee.
PUOSU
No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka
ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän —
ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon.
MATTI
Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään.
ANNI
Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita.
PUOSU
Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta
hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta.
EMMA
Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun
tarjouksen.
TYTÖT (Nauravat.)
Ihan varmaan.
PUOSU
Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä.
(Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen,
tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.)
JAAKOPSONSKA
No mitä lystiä täällä pidetään?
PUOSU
Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa?
JAAKOPSONSKA
Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin?
PUOSU
Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta.
JAAKOPSONSKA
No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi.
(Naurua.)
PUOSU
Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa
— tuota — ota sinä, Kinnari.
KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet
rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.)
Ei — en minä uskalla.
JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.)
Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e.
JAAKOPSONSKA
Sehän on Jaakopsonni!
JAAKOPSONNI
Lohikäärme!
(Juoksee kauhistuneena pakoon.)
JAAKOPSONSKA
Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan!
(Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.)
TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.)
KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.)
Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä
tavoittaa — ei vielä — ei vielä.
MIKKONEN
Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo.
KINNARI
Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää!
(Yleinen huuto ja nauru.)
PUOSU
Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella.
KINNARI
Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut
tähän kaupunkiin.
PUOSU
Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni.
SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.)
Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin
asioihin.
KERTTU (Nauraa.)
Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään.
PUOSU
Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä.
(Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon.
KAIKKI MIEHET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
(Puosu nousee.)
PUOSU
Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut.
Mitä neiti sanoo?
KERTTU (Iloisesti.)
Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen
orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi.
PUOSU
Sillä lailla, maailma valkenee — —
KERTTU
Mutta kai minä saan valita.
PUOSU
Annan teille sydämeni.
TOISET
Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Silkit.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Kullat.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
KERTTU
Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa.
PUOSU
Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa
äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä!
KERTTU (Nauraa.)
Onko tämä kihlakello?
TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.)
ARVI
Minulla on.
(Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten
tyttöjen auttaessa.)
KINNARI
No, mutta minun päiviäni.
MIKKONEN
Siellähän ne varustukset ovat.
PUOSU
Katso peeveliä!
TYTÖT
Niin kauniita.
KERTTU (Ujosti.)
Mikä minun tässä auttaa.
PUOSU
Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai
holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen.
KERTTU
Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli.
PUOSU
Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis.
NAPPULA (Tulee.)
Nyt ne perunat on kuorittu.
KERTTU
Eerikki!
(Rientää syleilemään veljeään.)
NAPPULA
Kerttu!
KERTTU
Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut.
MIKKONEN
Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin?
NAPPULA
Kelle?
MIKKONEN
Puosulle —
NAPPULA
En!
MIKKONEN
No entä Arville?
NAPPULA
Arville kyllä. Sinä saat.
ARVI
Kiitoksia.
(Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.)
NAPPULA
Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet
laivaani kapteeniksi.
ARVI
Tottahan toki Kerttu keittää molemmille.
KERTTU
Kyllä minä keitän.
PUOSU
Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin.
KERTTU
Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni.
PUOSU
Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi
neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa
valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on
kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle
miehelle.
ARVI
Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies...
PUOSU
Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle.
Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen
tytöt... niillä on erilainen kauneusihanne.
ANNI
Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa.
EMMA
Pitää antaa vähän ajatusaikaa.
VIISU
Tietysti vähän miettimisaikaa.
PUOSU
Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan.
Onnea kihlatuille!
KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.)
Kuoro n:o 10.
KAIKKI
Lempi
on valtias
merellä ja maalla.
Ei sitä
kenkään
vastustella saata.
Vastahan vaan
ottaa saan,
rakkaus kun ovelleni kolkuttaa.
Toivomme
hartaasti
nuorille teille
onnea
lykkyä
elämänne teille.
Poikia pulskia
paksuja,
tyttöjäkin sieviä ja somia.
MIEHET
Nyt Suomen neitosille,
täss’ läsnä oleville,
me täydet maljat nostamme
ja hartahasti toivomme,
että myöskin meille
maailman kulkureille
sama onni koittaisi,
ja armas vihdoin löytyisi.
TYTÖT
No kyllä vain
joskus saa
kaikki kylkiluunsa,
se vaikka oisi puusta.
Siis oottakaa
ja toivokaa,
te kaikki saatte varmaan
pienen oman armaan.
KAIKKI
Lempi on valtias
merellä ja maalla,
ei sitä kenkään
vastustella saata.
Vastahan vaan
ottaa saan,
rakkaus kun ovelleni kolkuttaa
PUOSU
Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein
hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka
ovat täällä likellä tavarasuojassa.
ANNI
Siitähän tulee hauskaa.
MIEHET
Tietysti kaikki tansseihin.
VIISU
Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa
puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin.
TOISET TYTÖT
Ja minä, ja minä...
PUOSU
No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset.
Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani.
ANNI
Senhän näkee jo puosun vartalostakin.
PUOSU
He he, vai huomaa sen jo päältäpäin.
TOISET TYTÖT (Nauravat.)
Tietysti.
PUOSU
Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on
soolo-tanssi, että naiset näkevät.
MIEHET
Lauletaan vain.
NAISET
Sehän olisi hauskaa nähdä.
PUOSU
Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit
on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa.
(Kaikki maistavat.)
Kuoro n:o 11.
Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi.
Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi.
Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan,
siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa.
Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat.
He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan.
Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
PUOSU (Huutaa.)
Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian!
(Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä
koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden
puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet
mikä missäkin muka jossakin »asennossa».).
KAIKKI
Eläköön!
_Esirippu_.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVAN KANNELLA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
