Suomalaisia lauluja

By Olivier August Johan Carlenius

The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia lauluja, by Olivier August Johan
Carlenius


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Suomalaisia lauluja


Author: Olivier August Johan Carlenius



Release Date: November 25, 2019  [eBook #60778]

Language: Finnish


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA LAULUJA***


E-text prepared by Jari Koivisto



SUOMALAISIA LAULUJA

Tehnyt

O. A. J. KEINÄNEN





Helsingissä,
J.C. Frenckellin ja Pojan kirjapainossa,
1867.




AINEISTO:

Muistomerkki muinaisista ajoista.
Nuorukaiselle.
Ainosta.
Hannelle.
Ruusulle.
Aavistus.
Käki.
Ilta.
Nuoruus.
Kevät.
Savonlinnan sillalla.
Lintuinen.
Pietarista kääntynyt Karjalan neiti.
Lammin tyttö.
Sulho.
Metsä.
Lapsensa murhaaja.
Annon koetus.
Maija ja Sulhonsa.
Serenadi.
Sulhasen haudalla.
Lauri ja Elsa.
Kesä yö.
Ukko pirtistä.
Lapsien kevät.
Odottajat.
Juolu.
Äiti.
Vakaa Sanna.
Äiti lapsine.
Pienen lapsen rukous.
Pikku Heikki ja Laukku-ryssä.
Pojan kätkyellä.
Isä ja poika.
Kauno kylyllä.
Onnettoman kaipaus.
Kaksi vanhaa.
Illan rusottaessa.
Kuu.
Haluvainen.
Aamu.
Niemessä.
Lampi.
Merimiehen morsiamen kuolo.
Linnun pesä.
Palvelus neiti.
Varpunen.
Helka ja Anni.
Lahja.
Kääntynyt.
Himon antauva.
Ukon lähdöstä.
Syksy.

Paimenien soittoja.

 1. Kiiltävänä talvipäinä.
 2. Lapsen päivät.
 3. Käet.
 4. Paimen.
 5. Maan lapset kevähällä.
 6. Lapsuus.




Muistomerkki muinaisista ajoista.


    Männikössä ompi, alla oksien
    Wanha kivi kumpu, sammal ruohonen.

    Kuu siihen yöllä laskee valonsa
    Ja hiljaus on suuri siinä paikassa,

    Sillä siinä nukkuu meidän isiä
    Niistä vaikeista sota ajoista.

    Käypäläinen sattuu siitä kulkemaan,
    Kuorma ompi raskas, jok'on kannossaan,

    Toki tuosta muisti käypi muinoseen
    -- Suuri tytyväisyys saapi sydämmeen.

    Pelto mailta tulee talon isäntä,
    Sepä kaskun tietää siitä haudasta.

    Nostaa lakkiansa siinä itsekseen:
    "Rauha teille olkoon" huokaa hiljakseen.

    "Viel' on mulla miekka eräs tallella,
    Jolla vihollinen kävi tapolla,

    Silloin teistä oli apu tuskassa,
    Tekonne se olkoon iän muistossa."

    Vaan nuorukainen käypi kummulla --
    Siillon alta kuuluu haudan pakina:

    "Tahdot sinä elää maasi takia
    Ja kerran kuolta Suomen edestä?"




Nuorukaiselle.

(Kuva ihmisen elämästä.)


    Kaunokainen nuorukainen
    Ole vahva,
    Pidä kätesi melalla,
    Anna kyntää vaolla.

    Jos on tuuli myötäinen
    Anna mennä,
    Anna kulkea iloja,
    Ihaellen hetkiä.

    Vaan kun ompi syrjäinen
    Ota vaari,
    Älä laske kääntymään
    Kierteihen, luotolaan.

    Siellä kohta viekkaissa --
    Untuvissa
    Veno saisi särkymään,
    Itse saisit nääntymään.

    Mutta kun on vastainen
    Ota airo,
    Eip'oo täällä epäillä,
    Vedä ja sodi vakaana.

    Kerran saat sa satamahan
    Tyynneähän --
    Siin'on eessä onnesi,
    Isänmaa ja kotosi.




Ainosta.


    Valko-vaatteissa
    Kuinka sulo sä olet,
    Kaunis niinkuin joutsen
    Aallon sinillä;

    Toki sielustasi
    Tulee suurempi valo,
    Kumma, autua hyvyys
    Sieltä loistelee.

    Oi jos armahani
    Jos sun omaksi saisin --
    Kylläpä maailmassa
    Elämä onnea.




Hannelle.


    O kuin olet onnellinen
                  sinä rakkain Hanne,
    Kodissasi eleleepi yhä ilo ja lempi.
    Niin ompi emäntäsi
                  kun on kesällä päivä
    Lämmin sekä heloittava
                  iki-rakkaudesta,
    Niin on sulla iloset lapset
                  kuin on metässä linnut,
    Ihaileevat ympärillä
                  pieninä enkelinä.




Ruusulle.


    Posket ovat aamun ruskoja,
    Silmät ovat kauneet, siniä,

    Kaula ompi lumi-valkia,
    Kasvu on kun järven joutsolla.

    Vaan sydämmess'on rakkaus,
    Tuopa luonnon suurin kauneus.

    Varjoele häntä elämää --
    Älä häntä laske kuolemaan,

    Katso kaino muu se katoaa,
    "Mik'on taivon alla, häviää."

    Hän on yksinänsä oleva,
    Päivä ajan kaiken paistava,

    Maalimassa tääl'on turvasi,
    Ikuisassa siellä olosi.




Aavistus.[1]


    Metsä seisoo hiljaksehen
    Syksy iltana,
    Ilman pielet käypi
    Lammin kuvassa.

    Iki-toivo itseksensä
    Tekee matkansa --
    Pilvet pojes eroo
    Kuun valossa. --

    Mustat pilvet poikkenevat
    Sielun pohjasta --
    Kerran taivas ompi
    Aivan kirskasna.

[1] Ruots: = Aningen.




Käki.


    "Kussa olet kultaiseni
    Jopa sua odotan,
    Tule kohta suloni,
    Ikävä on oloni.

    Kuule päivä pimenevi,
    Aurinko jo laskehen,
    Tule sieltä ilolla,
    Täällä o'otan salolla.

    Tule kulta tuntemahan
    Sulovaista lempeä,
    Ettkös enää rakasta
    Hiljaudessa haastella?

    Ettkö anna suutelmoa
    Huokuvalle sulholle?
    Miksi sinä pakenet,
    Kaukaisessa olelet?"

    Vaan se tuli kultaisensa,
    Hengen ilo ilmestyi,
    Nytpä saapi nauttia
    Lempeyden suloja,

    Saa yhessä itkuella
    Lempeyden ilosta,
    Suutaellen tutkia
    Min' on maassa taivoa.




Ilta.


    Ilta on sulo. Kulta kunnahilla
    Hyvä on lepo päivän kaiken työstä,
    Armas on olla koska tunto nauttii
                     kultaista mettä.

    Sydän se kuvaa järven tyynneyttä,
    Mieli se iloi luonnon lempeyttä,
    Rukous nousee yössä hiljaksehen
                     Taivahaan sinne.

    Ja sieltä loistaa iki-rakkautta,
    Punaset sulot vuoriloijen taasta,
    Unin ja turvin tulee hiljaksehen
                     Enkelit alhaa.




Nuoruus.


    Ystäväni
    Ole nyt ilonen kukassasi,[2]
    Katso aurinko paistaa,
    Iloa loistaa.

    Nuoruudessa
    Koska on elämä kauniassa,
    Sillon lemmi ja laula,
    Suruja paina;

    Neitoasi
    Likistä vakahan rintahasi.
    Nauti lempyen säätä --
    Taivoa, maata.

    Elämällä
    Kullonka vielä on kevähä,
    Sillon iloita aika,
    Lemmetä päivä.

    Ikäisenä -- --
    Kun o'ot' jo tuoneen menemässä,
    Sillon on luonnossa talvi --
    Rinta on kylmä.

[2] "Kukka vuotenasi", nuoruudesi aikana.




Kevät.


    Istukamme ilo kivellen
    Katsomahan kaunoa,
    Laulamahan tuntoa,
    Kevät on jo joutununna
           kunnillemme.

    Järvet, jäästä vapahana,
    Katseleevat taivoa,
    Ihaileevat ilmoa.
    Iki-lempi lieviävi
           auringosta.

    Kultaisilla kunnahilla
    Kukkia jo kasvelee,
    Perhosia elelee.
    Orahat on kiiltävissä
           kyynnelmissä.

    Tuulet käy tervehinä;
    Joka silmä ilmottaa
    Terveyttä, toivoa.
    Kaunis ompi päivä paiste
           metsilöissä.

    Ja tuhannet lintu parvet
    Laulelevat kiitosta
    Sulosesta ajasta,
    Kaukaisehen ylenevät
           taivahillen.




Savonlinnan sillalla.


    Nyt on kesä ilta, kaunonen,
    Ilma ompi armas, lämpönen,
    Sillalla jo käypi nuoria
    Nauttimassa luonnon kaunoja.

    Aurinko se menee maillensa,
    Punertaavi taivas pohjassa.
    Sydämmessä syttyy tulia,
    Rinnan kätkehissä suloja.

    Minulla on impi syrjällä,
    Vieno lempiväinen, vierellä;
    Saimahan on silmät kaunoa,
    Jotka kuvoavat -- taivoa.

    Katsoppa tuolta Ainoni
    Kullaista saarta, suloni,
    Kuin on ruunu armas tammella,
    Joka siellä seisoo vuorella.

    Teemme tässä liitto valalla
    Kerran yhtyneenä olella,
    Elämämme saari asua
    Päivän saakka iltaan rakasna.




Lintuinen.


    Oksalla istun
    Kaunoisen koivun,
    Laulan ja laulan
    Ilosena,
    Mitäpä surra
    Maailmassa?
    Pitäiskö itkee
    Kauniassa,
    Jonka Luojani
    Tehnyt on,
    Jonka Luojani
    Tehnyt on?

    Jos tuo huomenna
    Vastahan käypi --
    Voisinko sitä
    Uneksia?
    Joss'oil syntiä
    Mielelläni,
    Pahoa paljon
    Kielelläni,
    Miksi ma niitä
    Muistaisin --
    Suruni jälleen
    Kutsuisin?

    Ja jos pedoll'on
    Pahat paulat,
    Auttaisko elää
    Pelkona?
    Ei. -- On Herra
    Se katselepi,
    Isä rakkahin
    Varjelepi;
    Hänessä tahdon
    Iloita,
    Elää hyvässä
    Turvassa.




Pietarista kääntynyt Karjalan neito.


    Omilla koti kylillä
    Hyvä on tuttuja käydä onnelan,
    Laulaen kuluupi päivä iltahan,
    Huolta ei sydämmeni täällä muistakan.

    Kultia kiiltääpi kyllä
    Pietarin koukkaista ikkunaisista;
    Mitä tok maailman rikkauksista,
    Sulo ja raittius ei kasva kullista.

    Kyllä on koriat ruuat
    Pietarin ylpeissä herkkupöydissä --
    Työllänsä ainaki saapi leipänsä,
    Vaan täällä terveys on elon ystävä.

    Kiiltävät silkit on siellä,
    Vaate on kaduilla taivon hohtona --
    Parempi ompi tok Suomen kukkana
    Liinassa, kunniana, käydä tuttuna.

    Sulot on Suomenki sulhot
    Vakuhus yksi on heidän rinnassa -- --
    Rakkaus vuosia ompi vahvassa.
    Eikä se loppunekan täällä elossa.

    Kotona kaikki on hyvä
    Suomessa kaikki on elo kevättä,
    Aamu se ei kulu täällä laulutta,
    Sydän ei iltasella tunne muretta.




Lammin tyttö.


    Äärellä punasen pilven,
    Kauno kaaren kannikalla
    Ompi impi olemassa
    Kannel kullan kainalossa,
    Hopeainen polven päällä.

    Tuonpa näki tuvan tytti
    Ikkunalla istuessa,
    Kohta kävi itkemähän,
    Tuota tuon valittamahan:
    "Oi kuu oisin onnelassa,
    Käveleisin kestilässä,
    Kuningaissa kuljeskisin,
    Autuissa asteleisin;
    Hyvä oisi eleä päivä,
    Ihannapa ilta saaha,
    Mettä söisi, oltta joisi,
    Nukkusi ja uneleisi,
    Noustaessa näytteleisi,
    Silkit päällä sihahtaisi,
    Kullat korvan kutisisi."

    Meni aikoa vähäisen,
    Pirahteli pikkaraisen,
    Jo on kaari kadonnunna,
    Kaunis impi kaaren päältä.
    Mutta taivon tippuessa,
    Suloisesti sadellessa
    Ääni kuuluu kummallinen,
    Hiljainen järven päästä:
    "Tästä olin kainu impi
    Yllä päivän pelaamassa,
    Liki taivon laulamassa --
    Tulin tänne kotihini,
    Rauhaisehen rantahani.
    Onpa tässä kaunis lampi,
    Tyyni selkä, kulta-niemi,
    Se kuun katseleevi
    Ja tähdet tieteleevi --
    Luoda taivon taiteleepi."




Sulho.


    Tässä istun yksinäni,
    Venno kattelen rannassa
    Kuinka kaunis on kevät-ilta
    Ja kuin järvi on rauhassa.

    Kulta nukkuu aittoessa
    Tuolla toisella puolella,
    Jospa ääntyen huuteleisin,
    Kohta oisi hän rannalla.

    Venoisen hän päästeleisi,
    Kaunis luokseni tulisi
    Rakkaudesta haastamahan
    Eikä vanhat nuo kuulisi.

    Toki uno kulta turva,
    Lempi lintuinen pesässä,
    Nuku rauhaisna empä yössä
    Taida lepoa häiritä.

    Tuosta häät jo likenevi,
    Kuitse joutuupi Juhannus,
    Sitte jos tuo ei tuoni liene
    Nukut luona o lempeys!




Metsä.


    Nostavaa on astua
    Ihmehellä salolla,
    Jossa hongat kasvelee,
    Tervehenä elelee.

    Viherjä on alla maa
    Vakasien juurilla --
    Yh'on rauha asuva
    Alla mäen, lonnossa.




Lapsensa murhaaja.


    "Oi nyt ompi valju yö
    Ja ei nyt kuukan paista,
    Kaikki suree -- ihme työ
    Joll'ei oo toista laista,
    Oh! sä emo tuhonen
    Min' teit sä sokeanna?
    Ja missä on nyt pienonen,
    Jon' sait sä siunattunna?

    Missä on nyt veresi
    Ja missä luusi polvi?
    Itke silmä -- vetesi
    Se ompi lian tulvi!
    Missä on se henki nyt,
    Ja missä sielun pilke,
    Jon' oil' Herra antanut --
    Miss on se taivon tilke?

    Oi kuin yössä muistutti
    Se sua monta kertaa:
    Katso hyvin lastasi
    Ei kullat oo sen vertaa --
    Sinä raukka päivällä
    Ett sitä muistanunna,
    Olit kauas kylällä
    Ja lapsi unohtunna.

    Ja tokko pesit pientäsi?
    Myös koira pennun pesee
    Ja yskä jos se vaivasi --
    Niin sinä uotit kesee,
    Kuhunka se sairas nyt,
    Sen häly sinun polki,
    Nyt sä oot sen peittänyt
    Ja tuhon tehnyt julki.

    Voipa Herra tutkiva
    En löydä mä nyt rauhaa,
    Pääni ompi paahtava
    Ja sydämmessä pauhaa,
    -- Perihimmän käskysi
    Mä olin rikkonunna,
    'Maata täyttää' sanasi,
    Mä olin polkenunna."

    Niinpä emo itkelee
    Ja polttavanna yössä
    Sinne tänne kiitelee
    Ja rintansa on hiessä,
    Viimme juuttui vedelle
    Ja jättihikse sinne --
    Kuten tuli sammusi
    Ja kuluis yöstä rinne.




Aunon koetus.


Auno:

    Mikset sinä rahakasta kultaseni naina,
    Hyvä olis eleä kun oisit rikkahanna,
    Otit köyhän omaksesi saatpa työtä tehdä,
    Pisaroita otsastasi illan, aamun lähtä.

Pietari:

    Sulo ompi työtä tehdä, se on sinun eestäis,
    Väkevyys tuo rummihini jopa työnki kiistäis,
    Vaan kun ompi lempyestä mikä kasvanunna,
    Siit'on uusi sydämmelle sulo karttununna.

Auno:

    Toki katso toinen käypi yhä kestilöitä,
    Sinä olet niitylläsi tahi raadat soita,
    Eikö onni oleleisi sulla Appelassa,
    Nytpä päivä sulla kuluu aina ikävässä.

Pietari:

    Eipä siinä ikävä, joss' Herran päivä paistaa,
    Jossa lähde terveyttä, ilma sulon loistaa
    Ja kun tulen pirttihini, onko maailmassa
    Semmosia iloja kun ompi mulla tässä?

Auno:

    Vaan kun kerran työsi teko halveaksi menee,
    Pakas viepi vähät riistat, halla touon panee;
    Pettuapa sillon tulee talvipäivän purra,
    Eikö sua mure vielä sillonkana murra?

Pietari:

    Metsä ehken siilon ompi sitä lintusempi,
    Ja on järvi kaloja se karttaa viel' enempi --
    Vaan ei ole kärsimys niin paha ihmiselle
    Katso Pyhät ristihin ne näänty rakastellen.

Auno:

    Vahva, rakas ystävä niin oli isät enne
    Korkeana kävivät ja vaivat kaikki kannoi,
    Jäykkänä hee vastustaivat vihollista vastaan
    Eikä heitä kaipoavan kuultu vielä koskaan.




Maija ja Sulhonsa.

(Legenda).[3]

    Maija eli
    luostarissa
    neitsenä,
    Musta vaippa
    päässä,
    keltissä.[4]

    Ja hän siinä
    istueli
    surussa,
    Muisteleepi
    muinais-
    aikoja,

    Kullon oli
    sulho sulo
    elossa --
    Se on kauas
    kuoli
    sodassa.

    Toki siinä
    Ilta kello
    kilahtaa,
    Kirkkohon
    on aika
    koontua.

    Ja hän lähti
    porttikata[5]
    käymähän.
    Jo on joku
    ihme
    luonahan.

    Hiljaksehen
    etehensä
    tulelee,
    Jota illan
    varjo
    peittelee...

    "Onko se
    siskoloita,
    sanele?
    Vai on kuka
    sairas,
    virkkele?

    Vai olet
    vierahia
    etsiä?
    Ku' on sulla
    tarvis
    tulla -- -- --?

    Vai ollet
    paha henki
    pakene,
    Kohta
    Pyhän paikka
    heittele!"

    "Ääni kuuluu
    kummallinen
    ennestä,
    Oipa oman
    kullan
    illasta,

    Niinkuin yökön[6]
    kulta soitto
    rannalta,
    Koska tähdet
    kai on
    taivaalla.

    Ettpä miestä
    mitätöintä
    kuuntele,
    Ääni ompi
    sulhon,
    suloitse,

    Jota jopa
    kuolleheksi
    sanotaan,
    pojes maasta
    menneeks'
    kerrotaan!

    Sotiloissa
    olin minä
    käynynä,
    Kaukaisista
    viimein
    kääntynä,

    Vaan kun tulin
    kotihini
    katselin,
    Toivottuni
    iloo
    Etsiskin,

    Tuota aina
    sydämmeni
    ruusua
    Sekä
    tämän sielun
    valkoa,

    Jonka tautta
    kauan olin
    elännä
    Sekä arvon
    kaiken
    etsinä;

    Toki vasta täällä
    sinun
    tapailen,
    Sankta Briitan
    luona
    havaitsen,

    Tänne olit
    uskollinen
    vierrynä,
    Iän
    kaatunutta
    itkeä. -- -- --

    Vaan mee o'omme
    eronnehet
    todella,
    Toisistamme
    käyty
    Herrassa:

    Katso tänne
    kulkiessa
    näkemään,
    Täältä,
    muinaistani
    löytämään.

    Portin luona
    ahtahassa
    otteli,
    Vahdin
    kuolo nuoli
    kohtasi.

    Niinpä oli
    määrä päivä
    tulluna,
    Päivä hyvä --
    valon --
    saanuna.

    Yks'on suuri
    vannoma tuo
    päättynyt --
    Edestäsi
    kuolta,
    täyttynyt."

    Ja nyt kohta
    rauta asu
    ramahti,
    Multa
    jalon sulhon
    aleni. --

    Tuosta on nyt
    suru suuri
    Maijassa,
    Itseksensä
    pyytää
    kävellä,

    Pyhän emon
    kuvan eessä
    kumartaa,
    Pyhiä hän
    etsii
    itkulla.

    Ja hän saapi
    taivahasta
    turvoa,
    Kynttilätä
    suurta
    luoksensa,

    Joka oli
    elämänsä
    ystävä,
    Henkyessä
    on nyt
    luonansa;

    Päivällä hän
    päänsä päällä
    olelee,
    Yöllä
    nukkunutta
    varjelee.

    Ja nyt pyhän
    Kerubinsa
    nojassa
    Maija käypi
    sangen
    kaunisna:

    Askaretta
    teeskelevi
    nerona,
    Hyvissä on
    töissä
    väkevä,

    Sairahia
    hoitelee hän
    hyvänä,
    Surulle
    hän saattaa
    lohdetta,

    Pikkuisia
    lapsia
    hän oppettaa,
    Köyhille
    hän kantaa
    almuja.

    Ja niin siitä
    päivä päivin
    kaunenee,
    Katsantonsa
    yhä
    ylenee,

    Kunnes vimme
    kattelee
    kun aurinko,
    Viaton
    ja armas
    valonto.

    Ja kun sitte
    maasta
    täält'on
    lähteä,
    Viimme pojes
    kuoloon
    hävitä --

    Silloin häntä
    sulhasensa
    vastustaa --
    Taivahasen
    ylös
    taluttaa,

    Kirkossa on
    kirkkahassa
    olemaan,
    Ikuisia
    häitä
    pitämään.

[3] Tehty nunnasta Nantaalin luostariosa, seudussa
löydetyn kaskun mukaan.

[4] Siskojen asunto ruots: cell.

[5] (Porticus) peitetty tie luostarissa.

[6] Yö rastas, ruots: vaka.




Serenadi.


    Tuuli huokuu ja tuho valvoo ja synnissä
    Pahat kulkee kun musta sulkee -- vaan selkiä
    Sieltä loistaavi asunnostasi, kaunia!
    Olon rauha ja tähden tyyni nyt hiljassa.

    Eipä kaiheet ja eikä murheet ja huokumat
    Sua tienneet, ei luoksi saaneet, ei katumat;
    Yö se joutuu ja päivä laskee, vaan kultana
    Uni tulee ja tyynen sulkee juur' surutta.

    Niin elä kauan sä sulo lilja niin kaunisna,
    Pidä ilo ja lempi tähtelän rakasna,
    Rukouksella hiljaudessa tuttuna
    Ole kauneille Enkeleille ain' siskona!




Sulhasen haudalla.


    Mont'on mulla surupäivää
    Täällä elossa,
    Oma kulta maassa lepää,
    Haudan povessa.

    Sulo oli katsantonsa,
    Niinkuin illan kuu,
    Aivan sievä elantonsa
    Sekä käynti muu.

    Silmä oli kaunokainen
    Tähti taivahan,
    Sielu oli vakavainen
    Hyvän, rakkahan.

    Tuota itken imp' ikäni
    Yksin haudalla,
    Joss' on koti tyynneäni,
    Pyydän Jumalaa.

    Ehken Herra yhdistääpi
    Meidät kerran taas,
    Jossa rakkaat kereääpi,
    Turvan taivahass'.




Lauri ja Elsa.


Lauri:

    Kaunokainen neitokainen
    Anna mulle kättä,
    Suoppa että mainiskelen
    Sydämmeni täyttä:
    Oi ma sua katseskelin
    Jopa monta vuotta,
    Yhä sua lempielin,
    Enpä puhu suotta.

Elsa:

    Niin yhä kauneutta
    Sinä kurkistelit,
    Tuota posken soreutta
    Kauan katsoelit;
    Kutenpa mä aina voisin
    Huivi silmin käydä,
    Kuinka aina varoaisin,
    Ettei sinun nähdä?

Lauri:

    Ei, se ompi sydämmesi,
    Joka minun voitti,
    Viaton tuo olentosi
    Sieluni se koitti,
    Hiljainen hyvyytesi
    Se se mua taistaa
    Niinpä että sulhoksesi
    Haluaisin päästä.

Elsa:

    -- Vaan jos mummo metsästä
    Nyt tässä meidät sattuu,
    Saamme vielä vuoden päästä
    Tämä hetki katuu,
    Laske pojes tekohoni,
    Jätä käsi irti,
    Korkiata kotiani
    Enpä heitä järki.

Lauri:

    Tuolla lammin rannassa
    Mä asuntoni katsoin,
    Hiljaisessa koivukossa
    Olantoni etsin;
    Tule rakas lempyessä
    Pirttihini sinne,
    Hiljaisessa sulossa
    Mee elon kävisimme.

Elsa:

    Oi Lauri sydämmessä
    Sinua mä lemmin,
    Rinnassani kätkehessä
    Pienestä jo kannoin,
    Aina siitä leikissä
    Kun "kuninkaana" olit,
    Minut "paimen tyttösestä"
    Rottninkiksi otit.

Lauri:

    Onnelliset, kaunokaiset
    Unet kevät hetken,
    Itse yhä armahaiset
    Rinnassani kätken,
    Edestäsi vannon mä
    Nyt eleä ja raataa,
    Eipä kovin talvipäivä
    Voi nyt mua kaataa.

Elsa:

    Lempeänä sinulle
    Mä tahdon työni tehdä,
    Kauniana hyödylle --
    Mä elän sinun eestä;
    Ei tunne suru mua
    Turvassasi ollen,
    Enkä tiedä vaihteloista
    Vierelläsi käyden.




Kesä yö.


    Mikä nyt on kiiru
    Meillä Aino kulta,
    Anna venhe kulkee
    Tässä hiljakseen.
    Katso metsilöitä
    Kuinka ovat rakkaat,
    Katso kummastelle
    Tuonne siimmeheen!

    Aurinko on kaonnut
    Mäkilöijen taakse,
    Rusko pohjoisesta
    Koht'on tummana -- --
    Kultaisena antoi
    Kauan valoansa --
    Nyt on rauhan aika
    Pyhä, armaha.

    Taivon sulot linnut
    Ovat nukkumassa
    Pienokaisen pesän,
    Hennon sisässä,
    Saapi kieli unta,
    Siipi levähellä
    Rakkahasta työstä
    Eestä pienensä. --

    Oi kun ompi sulo
    Kaikki suuri luonto,
    Rakkaus tuo yksi
    Ompi kaikessa,
    Sininen on taivas,
    Kuvansa on alla;
    Eikö ole sulo
    Kulta, rakkaha?

    Katso kuu nousee
    Tuolla kauniana,
    Tie on vettä myöten
    Ylös taivahaan;
    Oi jos oisi henki
    Maasta vapahana --
    Jo jos saataisimme
    Sinne lähteä!

    Toki katso venhe
    Tässä käypi maalle --
    Ole tytyväinen
    Täällä kodissa,
    Hyvä myös on täällä,
    Hyvä, Aino kulta! --
    Kun on emon maahan
    Lempi vakaha.




Ukko pirtistä.


    Oi pirttini,
    Sä suloni!
    Mä kiitän kaunoais,
    Vaikk' olit köyhä,
    Kotini!
    Mä vertaan onneais.

    Jo vuosia,
    Jo pitkiä,
    Sä olit asuntoin,
    Mutt' ett' sä tiennyt
    Riitoja,
    Ett kuullut surutoin.

    Ja vaimoni
    Se eleli,
    Ain' oli rakkaha,
    Hän oli vaka
    Turvani
    Ja maassa varana.

    Ja lapseni
    Ne yleni
    Ja saivat lujiksi,
    Siit' oli yhä
    Kevoni
    Ain' olon iloksi.

    Niin kiittelen,
    Niin itkelen
    O! sua kotini
    Ja rinnassani
    Siunailen
    O! sua lempeni.

    En osaisi --
    Ei, kuoloni --
    Sinusta luopua,
    Ja yks' on paikka
    Maksosi,
    Se ompi -- taivaha.




Lapsien kevät.


    Puro kiitää mä'en alle,
    Luoksi nurmen hyppäjää,
    Yli kannon helähtää --
    Koreina timeltää.

    Viherjässä lehdikossa
    Terve tuuli puhasee,
    Koivun lehti lippasee,
    Rattosana tanssailee.

    Perho parvet lentelevät
    Iloisina kukissaan,
    Suuteleevat ainiaan
    Kultaisia tuttujaan.

    Oksiloilla intoellen
    Lintukaiset iloaa,
    Tuolla käkö kukahtaa --
    Tässä rastas naurahtaa.

    Pikku pojat ajelevat
    Varsonensa niityllä,
    Sauvoloijen kylellä
    Ilo ompi hypellä.

    Pikku tytöt katseleevat
    Tulevia tarhassa,
    Hiljaisessa paikassa,
    Kiven taassa piilossa.

    Mutta siihen joutuessa
    Hevoismiesten halulla,
    Juokselevat kukilla
    Etehensa ilolla;

    Viskeleevät vastojansa
    Herttaisella hälyllä,
    Tanssaileevat vierellä
    Taputellen käsiä,

    Syleleevät intoisesti
    Rakkaina veikkoja,
    Kunnes saavat uupua
    Armahasta työstänsä. -- --

    Leikkikätten pienokaiset
    Keskenänne kevättä --
    Kellä sydän sortoa
    Viatointa iloa?

    Leikkikätten tervehenä
    Rakkahassa tarhassa,
    Viel' on turva vanhassa
    Kultaisesta kevosta.




Odottajat.


    Äiti istuu yksinänsä
    Luona lasten pirtissänsä,
    Isä käypi markkinaa,
    Maailmata vaeltaa.

    Siinä pienet hilkkelevät,
    Valko-paidat leikitsevät,
    Äiti katsoo kultiaan,
    Huokajaapi rinnassaan:

    Valkoiset kyhkyseni,
    Iloitkaatte hempuseni
    Äiti paran turvaksi,
    Haluiseksi iloksi

    Isä käypi markkinoita,
    Kussa asti kulkuloita --
    Joutuneeko konsanaan,
    Sieltä kerran kotiaan.[7]

[7] Tehty Antrealla. Ennen painettu Wiipurin sanomalehdessä Otavassa.




Joulu.

(Paavin uskon aikana.)


    Tulet loistaa ikkunoista,
    Nyt on joulu!
    Kellot pienet pimajaa,
    Varsat jäällä heläjää.
    Kirkkohon kaikki käy,
    Kirkkohon kaikki käy.

    Nyt on Kriste syntynynnä,
    Nyt on ilo!
    Katso tähdet kimeltää,
    Taivahalta timeltää,
    Siell'on suuri riemu,
    Siell'on suuri riemu.

    Ja kansat tulee kokoon
    Herran temppeliin,
    Siellä hee käyvät polvilleen,
    Rikkahat, köyhät yhteiseen;
    Vedet silmistä saa,
    Vedet silmistä saa.

    Ja urut soivat kauniaan
    Kristen kunniaa,
    Rinnat yhtehen sulelee,
    Lempi kaikista kiiltelee.
    Pyhä on rauha maass'
    Pyhä on rauha maas'.




Äiti.


    Jalo, rakas emo ompi sairahana,
    Kaikki hänen katsoo kohta kuolevan,
    Sängyn eessä seisoo heimo surevana --
    Vaan vaka haastoi polvellensa näin:

    Älä lapsi itke, pieni mammoasi
    Eipä rakas kohta jätä lastansa,
    Äiti vielä valvoo täällä turvanasi
    Vielä kauan, kauan täällä olossa.

    Ei kukkaseni saakka iltasella
    Oma vielä ka'ota pojes ruusunsa,
    Hänen eestä viel'on kauan eleskella,
    Jon' eestä antaa kaikki päivänsä.

    Ja se oli tosi äidin ennustama
    Siinä pimiässä illan tunnissa,
    Vielä nyt hän elää suurna rakastava --
    Ja on tyttärensä ylen kaunia.




Vakaa Sanna.


    Kerran maata matkustaissa
    Kuninkahan poika
    Näki neiden kukkamaassa
    Teeskelevän tointa.

    Ja se ompi kaunis Sanna,
    Silmä on kun tähti,
    Joka pyhä aamuisena
    Taivon päältä lähti.

    Ja sen posket rusottaavi
    Kuten kaunis ruusu,
    Jota päivä kasvattaavi --
    Yrttitarhan kuulu. --

    Mutta sielu ompi puhdas:
    Sulo, armas kyyhky,
    Joka rähinästä kauas
    Tempplin päälle yhtyy.

    Sitä tuossa näkiessä
    Jalo herra nuori,
    Himon pahan vääntehessä
    Kulmallensa suori.

    Sillkkiä hän sovitteli
    -- Eipä Sanna taivu,
    Hopeilla houkutteli,
    Eipä kauno vaivu,

    Päärlyjä hän paneskeli,
    Eipä sulo suovu,
    Kultia hän kuletteli,
    Eipä loitto luovu,

    Hovia hän rukoili,
    Eipä vaka vaivu,
    Linnoa hän liittäeli,
    Vaan ei kuulu kaadu.

    Sillon mieli-äkehessä
    Käski miehiänsä
    "Tulkaa, viekää kahlehessa
    Onnen-vasta kansa."

    Mutta Sanna pakenevi
    Saapi kosken luoksi:
    "Kumma ompi kuolo tässä
    Iki-valon vuoksi."

    Ja hän siitä pudotikse
    Valko kuohumahan --
    -- Henki kohta luotelikse
    Yltä parempahan.




Äiti lapsine.


    Kuinka sulo äiti ompi,
                joll'on sylissä lapsi?
    Ainoistansa katselevi
                niinkuin aurinko katsoo
    Hiljaisessa iltasessa
                tuolta vuorien taasta.
    Tuota toinen suloitseevi --
                sielusta ihaileepi,
    Nosteleevi käsiänsä
                häntä armasta vasten
    Niinkuin kiuru kohotaikse
                taivon puhtaudelle.




Pienen lapsen rukous.


    Mä rukoelen Jumala
    Ja ristissä on kädet,
    Älä mua unhota,
    Sä kyllä minun näet.

    Tuolta, tuolta korkiasta,
    Josta tähdet kiiluu,
    Aina katsot pyytäjätä
    Ja nyt yö jo hiiluu.

    Anna mulle terveyttä
    Niinkuin kukkaselle,
    Anna vielä rattosuutta
    Niinkuin lintuselle.

    Sievä ompi veikkoseni
    Sinulta se tulee,
    Rakas pieni sisareni,
    Kaikki Sulta tulee.

    Hyvä ompi naapurista
    Leikki-veikkoseni,
    Hyvät kaikki kaukaisesta
    Pienet tuttuseni.

    Rakkahatpa maailmassa
    Kaikki muutkin ovat,
    Jotka siellä etähässä
    Elämänsä ovat. -- --

    Ja anna isälleni
    Monta ilopäivää,
    Koko vuosi hyvälleni
    Aina hyvin käypää.

    Anna hänen pellollensa
    Kaunis riista kasvaa,
    Suo aina toimellensa
    Suuri onni vastaan.

    Ja tuolle emolleni,
    Joka mua katsoo,
    Suo aina hyvälleni
    Mitenkä hän tahtoo,

    Anna minun rakkahana
    Elää häntä vastaan,
    Niin että armahana
    Suuteleisi lastaan.

    Ja vielä vanhanaki
    Mua rakastaisi,
    Niinkuin yöllä päivälläki,
    Vielä lempiäisi.

    Ja anna viimmeiseksi
    Vanhaks' tultuani, --
    Ja sitte ainaseksi
    Täältä kuoltuani.

    Päästä sinne taivahasen,
    Joss'on aina joulu,
    Rakkahien Enkelien
    Kallis, suuri riemu.




Pikku Heikki ja Laukku-ryssä.


    Saksa meillä käydessänsä houkutteli niin:
    "Tule minun pojakseni, veisin Pietariin.

    Siellä annan uuden mammon, silkki viittasen
    Sekä ostan suuren hevon, kulta karvasen.

    Vielä annan tasku kellon aivan joka käy
    Sekä niinpä sievän, että taskusta ei näy".

    Minä toki kohta läksin
    Oman äidin kaulaan,
    Haluisesti pääni syöksin
    Rakkahasen rintaan.

    Ja kun siitä nostuelin
    Katsoin tuonne päälleen,
    Hyvin kauan katselin
    Ja viimme virkin hällen:

    "Eipä ole vieras hyvä isän näössä,
    Kun on teillä paha parta, suu on sähkässä,[8]

    Eikä ole tämänlaista
    Mammoo siellä maassa,

    Oman äidin verraista
    Ei ole missään maassa."

    Siitä vielä oma mammo mua suuteli
    Sekä sille vierahalle vielä saneli:

    Eipä lapsi hyviänsä
    Kuunna jättää saata,
    Ei koti-kyliänsä,
    Eikä ison maata.

                 1859.

[8] Pikku Heikki sanoi suun olevan sähkässä, koska vieraan
kieli-murre oli karvas luonnostansa.




Pojan kätkyellä.


    Nuku, nuku nukkani,
    Pienokainen poikani,
    Lemmityssä lullussa,
    Uhkeassa unessa;
    Sitte ylös kasvat,
    Sitte ylös kasvat.

    Kohta pieni niityllä,
    Äidin kulta kukissa
    Perhosena peloaa,
    Suutelevi kukkia.
    Suuret marjat löytää :,:

    Hiiren karva hevosen
    Sitte saapi sopuisen,
    Etähällä ajelee,
    Kaikki hyvät katselee.
    Kirkkohon se pääsee :,:

    Kaunihiksi kasvelee,
    Pitkäksi jo pääselee,
    Tuvan tekee itselleen,
    Lykky-linnan kodikseen.
    Morsiamen ottaa :,:

    Siinä elää päivänsä
    Sievän kanssa yhtenä,
    Herra häntä katselee,
    Taivahasta ihailee
    Viimein sinne ottaa,
    Viimein sinne ottaa.




Isä ja poika.


Poika:

    Onko tämä kevätpäivä:
    Tuul' on tuima taivahalla,
    Kylmä karsii rummistani,
    Pakas kättäni panevi?

Isä:

    Onpa tämä kevätpäivä;
    Eilen soitti kaunis kiuru,
    Eilen paistoi taivon päivä,
    Jää tok' oli järvilöillä.
    Nyt on sade sitä vasten
    Sekä tuli taivahasta
    Jään järviltä lähöksi,
    Pakkasien poistajaksi,
    Että lehti koivupuussa
    Pääsisi jo puhkeemahan,
    Oras kaunis kasvamahan
    Sekä niitty heintymähän.
    Niinpä oli poikueni
    Sinun kevät päivänäsi,
    Käski kyllä sanomahan,
    Lapsukaista neuvomahan,
    Moni vetre kyynnel vieri,
    Moni huokaus pakeni
    Raskahasta rinnastani.
    Ilman sitä ilotoinna
    Vanhuuden vaeltaisin
    Enkä tietäsi kevättä
    Enkä tuntisi suloa
    Ainoasta lapsestani,
    Jos ei oisi jää ka'onnut,
    Kylmä routa kukistuna
    Lapsena sydämmestäsi.




Kauno kylyllä.


    Lehdon viherjässä
    Koski pauhuaa,
    Pienokainen vesi,
    Tekee kuhinaa.

    Siinä hän kulkee
    Puitten välissä,
    Tuskin syltä kahta
    Ompi leviä.

    Vaan keskessänsä
    Nousee kiviä,
    Jossa pehmyt sammal
    Ompi viherjä;

    Niitten ympärillä
    Vesi vaaluaa,
    Sulosena käypi
    Kylmä, armaha.

    Käypä tuossa impi
    Aamu kylyllä,
    Armas punaposki
    Lehdon hiljassa.

    Jalkoja hän pesee
    Sekä rintoa,
    Siinä viherjällä
    Kosken kivellä,

    Eikä häntä näe
    Muut kun Enkelit,
    Eikä siitä tiedä,
    Muut kun Kerubit.

    Ne yksinänsä
    Tuota kummeksii,
    Luojan inehmoista,
    Siitä ihmeksii.




Onnettoman kaipaus.


    Voi kuinka heikko olin
    Mä nuorna lähtemään --
    Kun kaukaisehen kulin
    Ja heitin kotimaan,

    Ja heitin kaikki rakkaat
    Ja omat rantani
    Ja tuttavani vakaat
    Ja oman kultani. --

    Niin tääll' on raskas olla
    Ja aivan ahtaha,
    Ei tahdo ilta tulla,
    Ei uni tavata,

    Ja eikä myöskän tahdo
    Tuo kuolo kohdata --
    Kun olo tääll' on outo
    Ja kulku ikävä.

    Niin lennä pieni lintu
    Sä kauas kotiaan
    Ja kulje tutut siellä
    Nerolla katsomaan

    Ja tiedä tarkkaseni
    Mun muinais-rakasta,
    Jos elää kultaiseni?
    Vai jo on kuollunna?

    Sä sano haluvani --
    Ja sinne toivovan,
    Ja ehken kotiaani
    Mun Herran auttavan.

    Sill' oisi kotimaassa
    Mun kevyt levätä
    Ja siellä kirkon hamassa
    Ois' turva lempeä.




Kaksi vanhaa.


Ukko:

    Tässä kiitän Herraa itsekseni,
    Hän on meille lopen hyvin laatinut --
    Kuin on hetki kumma rinnalleni:
    Maailmass' on kaikki hyvin tointunut.

Mummo:

    Kuinka moni muistuu mieleheni
    Kova talvi ilta vaiis ennestä,
    Koska sodan vaino kunnillani
    Polttaellen teki tuhon kaikesta.

Ukko:

    Kiitetty hän olkoon vahva Luoja
    Koska rauhan aika maassa elelee,
    Lontehessa elää kyll'on suoja,
    Vuori kun se kodin, kunnan suojelee.

Mummo:

    -- Eipä ollut hyvää peltomaista,
    Jyvä siilon maahan -- rippu' tulelle --
    Sitt' ei ollut kerran kotokaista,
    Vakahinna tuli lähtö kululle.

Ukko:

    Mutta totuus voittaa maailmassa --
    Työ ja ahkeruus se voittaa kuoleman,
    Nyt me oomme rikkaat aittoessa
    On nyt köyhällekin anto ilovan.

Mummo:

    Ja meidän lapset rakastetut,
    Kerran siirtynehet kauas maailmaan,
    Taltehessa ovat, taloitetut,
    Rehellisnä eläät hyvin aikojaan.

Ukko:

    Niinkö ei jo onni sydämmelle --
    Se on sulo rusko ilta taivahan,
    Ylähästä kultii tyynnehille,
    Sulous ja lepo ompi Jumalan.




Illan rusottaessa.


    Ilta ompi herttainen
    Kesän kaunis ilta,
    Linnun laulu hiljainen
    Kuuluu rantasilta;

    Morsian on sulhonensa
    Ruohon luona istuu -- --
    Joutsen kanssa rakkahansa
    Etäisessä muiskuu --

    Maa heilt' on unohtunna,
    Lempi yksi valvoo --
    Kulta, korko[9] kadonnunna --
    Taivon onni tulvoo.

[9] Arvon tai nimen korkeus.




Kuu.


    Taivahalla hiljaisessa loistaa kulta kuu,
    Unelmana kauniana lonto kummistuu.
    Yli järven lempivänä taivas kantelee,
    Suloutta yli määrin maahan siittelee.

    Nytpä suru sekä huoli ovat levossa,
    Nektaria ihoaapi mi on sairasna,
    Taaksi päivän armahana taivas luontone
    Tuopi levon, kulta rauhan, toivon turvine.

    O ei sitä ihmishenki tiedä käsittää
    Herran suurta rakkautta täytä ylistää,
    Vakaana se taaksi haudan kauas ulottuu
    Ikuisena lapsillensa kallis valistuu.




Haluvainen.


    Mä seisoin meren rannalla --
    Mä olin vieraass' maass',
    O kuinka halu mielellä
    Oil' päästä kotio taas.

    Laivan näin mi eteni, --
    Mä itkin halusta,
    Ei ollut emo luonani,
    Ei omaa rakasta.

    O sinä kuolit kultani
    Mun jätit suremaan,
    Vaan konsa saan mä suutasi,
    Kons' sua tietämään?

    Mun haluni, mun toivoni
    On päästä maasta pois
    Ja sattuu siellä kultani
    Kuss' aina turva ois.




Aamu.


    Kuntiloissa valkee,
    Olo uudistuu,
    Nurmi, lehdot virkee,
    Metsä elostuu.

    Nossut ompi päivä
    Hiljaudessa;
    Viel' on rauha käyvä --
    Asuu lonnossa;

    Siks' kun terve huoku
    Ompi kulkena --
    Taivon kyynneleitä
    Maahan satanna.[10]

    Siitä herra luonnon
    Tekoon heräjää,
    Totuudessa tunnon
    Luojaa ylistää,

    Joka lemmessänsä
    Maan on tehnynnä,
    Sitä armostansa
    Yh' on lempivä.

[10] Kaste




Niemessä.


    Niemi oli sulo järven rannalla,
    Siinä kävi kaksi ani aamulla,

    Jotka vakahana toistans' lempivät,
    Ilona ne siinä toiste istuvat.

    Ja suru se ei tiennyt sitä paikkoa,
    Eikä murhe, petos sitä tiloa,

    Sillä siinä onni yksi eleli,
    Jossa vakahana kaksi rakasti.




Lampi.


    Kaukaisessa metsässä
    On lampi hiljainen
    Ja siellä vuorten suojassa
    On olla rauhainen.

    Pariskunta hanhoja
    Siin elää puhdasna,
    Hee rakastaavat henttuna
    Siin' taivon muodossa --

    Hiljaisella rannalla
    On ihmis-asunto,
    Alla puitten, lonnossa
    Yks köyhän olanto.

    Ei ilkeys, ei sairaus
    Oo sinne löytänä,
    Siell' asuu aina terveys
    Ja lempi tyynenä.

    Suuri totuus, tyytymys
    Siell' ovat kotona
    Ja heille lepo, iloisuus
    On iki-keväänä.




Merimiehen morsiamen kuolo.


    Tässä istun itsekseni
    Itkeskelen iltasella,
    Noita muistan menneheitä,
    Parempia päiviäni.

    Ilo oli mielessäni,
    Sulopa sydämmelläni,
    Oma kulta oleskeli
    Rakkahana vierelläni.

    Nyt on kauas kulkenunna,
    Ilo pojes lähtenynnä,
    Kulta purjehti merille
    Kaukaisehen maailmahan.

    Vuosi tulee vuodeltansa
    Ja kevät kevähältä,
    Linnut tule lehtohonsa -- --
    Sinä lintu kauas viivyt!

    Tokko tullet milloinkana?
    Tuskin saatat tullakana;
    Jopa taisit sinne jäädä,
    Sulo sinne menehtyä?

    Oi jo tiedänkin hyvästi --
    Olet loitos kuollunaki --
    Itse kuolen täältä kohta,
    Jätän surun, mureheni.

    Saan päästä luoksehesi,
    Tuttuani tapaella,
    Iän täällä rakastani,
    Aina siellä lempyellä.




Linnun pesä.


    Kaukaisista maista tuli lintu kotio
    Yli vuoriloijen, yli merien,
    Suloselta kuuluu kaunokaisen soitto
    Ja hän teki pesää läpi päivien.

    Heiniä hän kävi kauas hakevana,
    Oksia hän taitti pikku nokallaan,
    Pirtin sievän laati aivan ahkerana,
    Untuvia noppi kauno rinnastaan.

    Siihen teki viisi kultaista munaa --
    Pieniä ei henno lapsi kohdata --
    Itse puussa sitte kiittävännä laulaa
    Koska pelastettu oli kuormasta.

    Ja siitä kohta kävi hautomahan,
    Viikkaudet tuottaa iki-lämmintä -- --
    Pienoisien tautta emo maailmahan --
    Eikä hän myös tiedä kovin nälästä.

    Jopa siitä sitten rinta sulomahan,
    Koska pienet alkaa katsoo kuoresta,
    Yksi toisen perään saapi maailmahan
    Alastoin tuo raukka sekä typerä.

    Vaan siin'ei vielä emo muista vaivaa --
    Kallis esimerkki ihmiselle -- niin --
    Siivet varjovana vielä istua aikaa --
    Rakkaus se taitaa perihimmätkin.

    Nytpä toki päällä ompi untuvia
    Ja emo pääse ulos vapahaan,
    Ilolla hän lentää, tuopi einehiä
    Ja kukan päästä tuopi juotavan.

    Ja pojat kasvaa yhä kasvamalla,
    Yltä kauneneevat, saavat siipiä,
    Kohtapa hee lentäät taivahien alla,
    Siellä lauleleevat Herran hyvyyttä.




Palvelus-neiti.


    Väänny vilkas värttinäni,
    Joudu ilta laulaessa,
    Luonnu lanka armahaista,
    Siliätä, kaunokaista.

    Viere, viere viikkoseni --
    Pääse pyhä piikaselle,
    Temppelihin tullakseni
    Herran sanan kuulemaan.

    Ehken kanssa kirkkomäellä
    Tuttavia kohteleisin
    Kaukaisesta kodistani,
    Sukulaista rakkahata;

    Saisin siinä kättyellä
    Vakaista sulhoani,
    Saisin kera puheskella
    Pirttisisestä omasta.

    Sangen väänny värttinäni,
    Joudu työni laulaessa,
    Toivot kukkii rinnassani,
    Ilo ompi mielessäin.




Varpunen.


    Pikkuinen on varpu
    Ja vähä-varanen,
    Vaan hän on hyvän-lainen
    Ja yhä tytyväinen
    Ja laulaa riksuttaa
    Ja laulaa riksuttaa.

    Kukko käveleepi
    Kulta puvussa;
    Vaan varpu hänt'ei kaihoo,
    Ei sano eikä vainnoo,
    Hän laulaa riksuttaa :,:

    Ja hiirellä on pöytä
    Täynnä herkkuja;
    Ei varpu heitä himoo,
    Ei tarvitse, ei kinoo,
    Hän laulaa riksuttaa :,:

    Ja siitä onkin onni
    Varpun talossa,
    Kun hän on hyvänlainen
    Ja yhä tytyväinen,
    Ja laulaa riksuttaa :,:




Helka ja Anni.


    Anni istui yksinänsä,
    Teki siinä työtänsä --
    Muinais-leikki-ystävänsä
    Käveskeli kesteissä.

    Tuskin katsoi kohdatessa
    Köyhän päälle silkkinen,
    Tarpehessa haastattaissa
    Vielä sorti rahainen.

    Saipa Annin itkemähän
    Useasti ylpeä --
    Onnehensa tytymähän
    Saatti kerran äkäisnä. --

    Siitä Helka käveskeli
    Luona "suurten" kestiä,
    Kiiltäväisen ympärillä
    Hääri monta sulhoa --

    Saattelivat kotiansa
    Haastaellen syrjällä,
    Iloisia kokkiansa
    Kantelivat kilvalla.

    Laulelivat kanssa yöllä
    Alla hänen ikkunan,
    Liehakoitsemisen-työllä
    Toivat hälle kukkiaan.

    Mutta aika ajoltansa
    Kulkee tuosta eellehen,
    Saapi nöyrä iloansa,
    Teeskelevä turvasen.

    Ajat kulkee eellehensä,
    Moni vuosi pakenee --
    Ylpeälle pyytehensä,
    Pahan palkka varmenee:

    Helka asuu yksinänsä,
    Eronneena miehestään,
    Suru asuu tykönänsä
    Myöski köyhyys vieressään.

    Paha tora oli ollut,
    Kauho joka-päiväinen,
    Miehen lähtä oli tullut
    Viinahan ja kurjuuteen;

    Sekä tappelua siitä,
    Nimetöintä ristiä --
    Nyt hän saapi itkee niitä
    Muinaisia syntiä.

    Mutta Anni eleleepi --
    Rouva sievän kanttorin,
    Onni luona käveleepi,
    Sulo illan aamuisin.

    Lempi häntä kohteleepi,
    Kons'on luona tuttavan,
    Myöskin köyhä kiitteleepi,
    Saneleepi hyvyyttän.

    Kodissansa ompi tyyni,
    Tyty sekä kauno muu,
    Joka elon kaikkityyni --
    Asti kuoloon ulottuu.




Lahja.


    Kuka huonoo muisti pikku pirtissä?
    Kuka laittoi leivät näljän vaivassa?
    Kuka saatti vaateet alastomilleni?
    Mistä lahja tuotiin huonoon pirttiini?

    Onko ihmisissä niin sulo-rintaista,
    Että köyhän tiesi täält' salon taasta?
    Vai mistä lahja tuli leivin, vaatteihin,
    Ei pannut nimeänsä, ett' köyhä kiittäisin.

    Vaan taivaan suuri Herra tok Sinä näet sen,
    Sä tiedät meidän matkat ja tunnet myös hänen,
    Anna huokauksein Sinulle kuulua
    Ja köyhä kyynneleni Sinulle sopia.

    Maksa monin kerroin hänelle lahjansa
    Ja suo ett' vaiva, puutos on kauas poikessa
    Ja että onni eläis tuon hyvän kodissa,
    Sen hempi-rintaisen, mi muisti köyheä.

    Ja niinkuin se myös muisti lapsi-raukkojain,
    Niin muista Sinä Herra hänenkin lapsiaan,
    Ett' oisi niistä turva viel' harmaa-haapsena
    Ja ilo kaunokainen viel' haudan kulmalla.

    Vaan jos ne jonkun kerran tääll' vaihteen aalloilla
    Oisi tarpehessa ja vaivan alalla,
    Niin turvaa heitä Herra -- ja laita Enkelis
    Surut kantamahan, ett' sydän iloitsis'.




Kääntynyt.


    Salpaihen istumaan,
    Yksinäni lukemaan,
    "Ilon" kaiken "kaottamaan",
    Suremaan ja suremaan.

    Ystäväni hylkäsin -- --
    Mielestäni kadotin,
    Ainoasti syntiä
    Sangen ompi miittiä.

    Mainen olo minusta
    Oli aivan sairasta,
    Kauno kai on pahuutta,
    Työ ja hanke turhuutta.

    Herran laki muottina
    Aina kieltää kovana -- -- --
    Sairas siitä oleskin --
    Hautoani likenin.

    Toki vielä lempeä
    Sydämmess' on virkeä,
    Läksi tuosta syttymään,
    Valo taivon elpymään.

    Kohta sain ma nousemaan,
    Elämähän uudestaan -- -- --
    Lämpimä on maailma,
    Min' on Herra luonuna;

    Arvoisat on ihmiset
    Tuttavat on suloiset
    Kyll' on terve, iloisa
    Korkiassa luonnossa.

    Sitä tahdon lemmetä,
    Vapahana elellä.
    Ystävissä kävellä --
    Kultiani sylellä.




Himoon antauva.

(Vertaus.)


    Poika nosti melan
                 venheesen:
    Anna hänen kulkee
                 onnekseen.

    Ja hän unoeli
                 sulossa,
    Jopa pani maata
                 kokassa.

    Vene' se nyt vieree
                 valloillaan,
    Kohta virta vetää
                 kovempaan.

    Viimmein tuli koski,
                 kuohuisa,
    Joka pojan nieli
                 kitaansa. -- --

    Siten täällä käypi
                 miehelle,
    Itsensä mi heittää
                 himolle;

    Synnin pyörtehissä
                 ajeltaa --
    Kunnes Tuoni kohta
                 saavuttaa.




Ukon lähdöstä.

(Tietä-anti sukulaiselle.)


    Niitty-maa se oli kulossa,
    Lehti oli tuullut koivusta,
    Ikävänä oli maailma
    Vielä eilesessä illassa.

    Nyt on yöllä lumen satanna,
    Valkiaksi kaikki muuttuna,
    Rauha ompi uusi kunnassa,
    Hiljainen pyhyys kaikessa -- --

    Mi oil' meidän vanha sairasna
    Pojes ompi mennyt vaivasta,
    Yks'on kylmä haamu jälellä --
    Henki ompi maasta paenna.




Syksy.


    Syksy nyt on,
    Päivä on pimiä, iloton,
    Tuuli se puhuu,
    Metsässä huokuu.

    Sydämmellä
    Ompi synkkiä vaivoja;
    Kullon ne loppuu,
    Suruni sammuu?

    Laineilla
    Käypi kolkkoja myrskyjä;
    Kullon se tyyntyy,
    Rauhaksi kääntyy?

    Elämällä
    Ompi vakaa pelastaja,
    Vaivat ja huolet --
    Kerran on kuolleet. --

    Vapahassa
    Sielu on silloin kahleista
    -- Järvet on jäässä,
    Talvi on maassa.






Paimenien soittoja.




1.

Kiiltävänä talvipäinä.


    Kauniana kevätpäinä,
    Kiiltävänä talvipäinä,
    Pieni Helmi juoksenteli,
    Lumi hangella hypähti:
    Kasvot oli kauniana,
    Punaisessa purppurassa,
    Silmät oli kiiltävänä,
    Känniä taputteleevi,
    Ilo oli luonnossansa.
    Ja se oli sinä päinä,
    Jolloin taivas on sinisnä,
    Aivan kirkas, kaunokainen;
    Ja se oli sinä päinä,
    Jolloin valkea on maassa,
    Aivan armas maa-kylissä;
    Ja se oli sinä päinä,
    Jolloin kuusi on viherjä,
    Herttainen Herran kasvu;
    Ja se oli sinä päinä
    Jolloin koreat on koivut
    Kiiltävistä tähtilöistä,
    Hilkkavista hopeista;
    Ja se oli sinä päinä,
    Jolloin taivon kiuru soitti,
    Ensi kerran uutta vuotta
    Suloisessa Suomenmaassa.

       Kaisaniemellä 20 p. Maalisk. 1864.




2.

Lapsen päivät.


    Niin ne oli lapsen päivät,
    Onnen hetket heloittivat,
    Niin ne luopui lapsen päivät,
    Onnen hetket hävisivät,
    Niinkuin puro pakeneevi,
    Hypäseevi, helkkaseevi
    Kauno kukkien välitse,
    Mesi kuntien ohitse,
    Kevät päivän paistaessa,
    Kevät tuulen tuutiessa,
    Kevät linnun laulaessa,
    Luonnon kaiken kullitessa.




3.

Käet.


    Käki kukkuu kultarinta
    Korkealla kuusessaan,
    Huokuuvi yksinään
    Kullaistansa tulemaan -- -- --

    Jopa lehto leuhahtaavi,
    Sulorinta saavustuu --
    Siinä kohta haastellaan,
    Sukkelahan suudellaan.




4.

Palaen.


    Lampahat hyppii iloaan --
    Kevät jo ompi alussaan.

    Ulos on päässeet leikkimään,
    Vapaudessa elämään;

    Niitty se ompi tuoksuva,
    Siinä on hyvä oltava.

    Paimen istuu kivellään,
    Torvea soittaa yksinään.

    Itkeevi hiljaan iloaan --
    Joutsen soipi lammillaan.




5.

Maan lapset kevähällä.


    Hyv'on päivää paistatella,
    Tarhasilla oleskella
    Kaunialla kalliolla,
    Korkialla kukkulalla.
    Nytpä saamme jälttä syödä,
    Jälttä syödä, mettä juoda,
    Kultasesta koppisesta,
    Makiasta maljuesta.
    Kirjakepit on käsissä,
    Hevot jalkojen välissä,
    Paju pillit huuliloilla,
    Soro pillit sormiloissa.
    Kohtapa saamme marjaisia,
    Tuohiset on valmihina,
    Katsotaanpa mansikoita,
    Joko mansikat kukalla.
    Lähe metsään katsomahan,
    Sieltä kuuluu lehmän kellot,
    Paimenien tuutitokset,
    Siellä laulaa pienet linnut,
    Pesileevät jouhilinnut,
    Käet kukkuu kultarinnat,
    Hopeaiset helkyttäävät.




6.

Lapsuus.


    Oi sulot lapsen päivät,
    Ne kohta pakeni!
    Oi onnen kulta-hetket,
    Ne heitti iäksi!

    Vaan miksi niitä itkee,
    O rinta kaivata?
    Ei koetto täällä pitkee,
    Se kohton loppuva.

    Ja lammet sulaa jälleen
    Ja tulee kevähä -- --
    Niin kerran soittaellen
    Oot' lapsi taivaassa.



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA LAULUJA***


******* This file should be named 60778-8.txt or 60778-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/7/7/60778


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.