The Project Gutenberg eBook of Mishka
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Mishka
Author: Nicolaus Lenau
Translator: Wilppu Kaukonen
Release date: August 22, 2024 [eBook #74297]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa, 1912
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MISHKA ***
MISHKA
Kirj.
Nicolaus Lenau
Suomensi
Wilppu Kaukonen
Helsingissä,
Suomalainen Kustannus O.-Y. Kansa,
1912
NICOLAUS LENAU.
Nicolaus Lenau (oikealta nimeltään Frans Nicolaus Niembsch von
Strehlenau — suvun kotipaikka oli nimittäin etelä-Schleesiassa
sijaitseva Strehlenin kaupunki), suurimpia saksankielellä esiintyneitä
lyyrillisiä runoilijoita, syntyi elokuun 13 päivänä 1802 Csatadin
kauppalassa etelä-Unkarissa.
Koko lapsuutensa ja varhaisimman nuoruutensa vietti Lenau Unkarissa.
Pestissä hän yhdeksännellä ollessaan alotti koulunkäyntinsä ja sai
sitäpaitsi yksityisesti oppia viulun- ja kitaransoittoa, johon
suuresti innostui. Silloin jo haavemielinen poika suunnitteli
Amerikan-matkaakin, joka sentään tuli ajoissa ehkäistyksi. Vuonna
1816 asui kotiperhe Tokaissa pohjois-Unkarissa. Kun siellä ei ollut
kimnaasia, jossa poika olisi koulunkäyntiään jatkanut, jäi tämän
opiskeleminen kesken. Mutta sensijaan sai hän nyt sitä vapaammin
tutustua tuohon »ruusutarhojen, satakielten, kiliseväkannuksisten
husarien, tummanruskeiden mustalaissoittajain, kaihomielisten
kalastajain ja kauniiden neitojen» runolliseen seutuun, joka hänen
herkkätunteiseen mieleensä jätti haihtumattomat jäljet. Kuitenkaan hän
ei vielä runoillut eikä edes runoudesta pitänyt. Soitanto, haaveilu
ja — ensimäinen rakkaus, ne ne hänen kauneudenjanonsa ja kaihonsa
tyydyttivät.
Vuonna 1817 nuorukainen yksityisopetusta saatuaan suoritti
erinomaisilla arvosanoilla ylioppilastutkinnon Pestissä.
Mutta seuraavana vuonna täytyi Lenaun jättää Unkari. Hän nimittäin
joutui isänisänsä hoitoon Wienistä luoteeseen sijaitsevaan Stockerauhun
ja sai sitten lähteä Wieniin opintojaan jatkamaan. Nuorukaisen levoton
henki harhaili tieteestä toiseen, elämänura ei ollut vielä hänelle
selvinnyt, ja lapsuudesta kehittynyt synkkämielisyys alkoi kalvaa.
Enemmän kuin tieteet viehätti soitanto, ja Lenau kehittyi taitavaksi
viuluniekaksi kuuluisan Josef von Blumenthalin johdolla. Innostuneena
hän seurusteli wieniläisrunoilijain (Anastasius Grünin y.m.) kanssa,
tutustui Klopstockin, Bürgerin, Vossin ja Höltyn runoihin ja alkoi
itsekkin runoilla. Mutta kun ankarain paino-olojen vuoksi ei saanut
runokokoelmaansa Wienissä julkaistuksi, lähti hän 1831 Stuttgartiin,
jossa sai kustantajan.
Nyt alkoi Lenaun elämässä taas uusi kehitysjakso. Hän tuli
»Schwaabilaisen koulun» runoilijain (Uhlandin, Mayerin, Kernerin,
Schwabin y.m.) seuraan ja sai suurta tunnustusta ja kunnioitusta
osakseen, joka taas hyvin virkistävästi vaikutti hänen tuotantoonsa.
Näihin aikoihin Lenaulle selvisi hänen elämäntehtävänsä. Ei
tiedemieheksi, vaan runoilijaksi hänen oli tultava. Luonnon ja
sitä lähinnä ihmiselämän monien ilmiöiden katselemisen hän tunsi
korkeimmaksi ilokseen. »Sisin itseni on runous», hän sanoi.
Mutta synkkämielisyys ahdisti syvätunteisen runoilijan mieltä.
Taidekkin oli hänestä ainoastaan »surua ja ankaraa työtä».
Viimein päätti Lenau taiteellista kehitystään täydentääkseen tehdä
matkan — Amerikkaan. »Minä tarvitsen Amerikkaa», hän sanoi. »Tahdon
lähettää mielikuvitukseni kouluun — Pohjois- Amerikan aarniometsiin;
tahdon kuulla Niagaran pauhun — — —. Sitä kehitykseni välttämättömästi
kaipaa. Mielikuvitukseni elää ja liikkuu luonnossa, ja Amerikassa on
luonto kauniimpi ja valtavampi kuin Euroopassa.»
Runoilija uskoi, että hänessä uinui uusi runouden maailma, jonka vasta
Amerikka oli hereille saattava.
Ja niin hän syksyllä 1832 matkusti lapsuutensa haavemaahan.
Mutta siellä todellisuus ei vastannutkaan hänen mielikuvaansa. »Ei
täällä ole rohkeaa koiraa», Lenau tyytymättömänä huudahti, »ei tulista
hevosta, ei intohimoista ihmistä. Ainoana ihanteena on raha.» Kaikki,
yksin luontokin, tuntui hänestä vastenmieliseltä ja kesäkuussa 1833
oli hän jo Euroopassa. — Mutta Amerikan-matkakin jätti jälkensä hänen
runouteensa.
Nyt koko Saksa tunnusti Lenaun suureksi runoilijaksi. Hän kirjoitti
»Faust», »Savonarola» ja »Albigensit» runoelmansa.
Mutta monet lemmenhuolet ja mietiskelyt olivat tulisieluisen runoilijan
synkkämielisyyttä lisänneet ja hänen hermostoansa rasittaneet.
Levotonna hän matkusti monet kerrat Stuttgartin ja Wienin väliä.
Runoilijakutsumustaankin hän jo surkutteli. » Aikamme ei ole runoutta
varten; ainoastaan politiikka merkitsee jotain. Minä olen kuin kivi
autiolla arolla.» Toisen kerran (1843) hän pahotteli: »runoilija ei
nykyään voi olla onnellinen, sillä tämä aika ei halua häneltä mitään.»
Viimein lokakuussa 1844 tuli kohtalon kova isku: Lenau tuli
Stuttgartissa mielenhäiriöön. Hänet vietiin Winnenthalin kaupungin
lähellä olevaan Winnenthalin mielisairaalaan, josta hänet kolmatta
vuotta myöhemmin siirrettiin Ober-Döblingin houruinhoitolaan lähelle
Wieniä. Siellä onneton runoilija kuoli elokuun 22 päivänä 1850.
Vaikka Lenau kehityksensä perustuksella esiintyi saksankielisenä
itävaltalaisena runoilijana, niin Unkari, jossa hän oli syntynyt ja
lapsuutensa ja ensimäiset nuorukaisvuotensa viettänyt, oli jättänyt
lähtemättömän muiston hänen sydämeensä. Madjarina hän itseään piti
ja tulisena Unkarin poikana hän Wienissä paria vuotta ennen järkensä
sammumista sepitti valmiiksi »Mishka» runonsa »Mishka Maroshin
seuduilla» nimisen pääosan, jonka hän oli seitsemän vuotta aikaisemmin
pannut Stuttgartissa alulle. » Kaikki kirjoitukseni — ne ovat koko
elämäni», Lenau kerran sanoi, ja me näemme hänen tässä »Mishka»
runossaankin koko sydämellään elävän mukana lapsuutensa seutuja
kuvatessaan.
Eräälle Stuttgartissa asuvalle ystävälleen Wienistä marraskuun 21
päivänä 1842 lähettämässään kirjeessä sanoo Lenau tästä runostaan:
»Mishkani (»Mishka Maroshin seuduilla») on valmis ja iloitsee jo siitä,
että saa Teille esittäytyä. Se on kasvanut niin suureksi, että en voi
sitä Teille kirjeessä lähettää — — —. Iloitsen tästä runosta varsinkin
siitä syystä, että se pysyen varhaisempien unkarilaisten kuvausteni
äänilajissa kantaa otsallaan nuorekkaanraitista luonnollisuutta ja
vanhenematonta alkuperäisyyttä, jota mietiskelyni pukinhypyt eivät ole
heikentäneet — — —»
_Suomentaja_.
MISHKA TISZAN SEUDUILLA.
Tisza (luettava: Tisa) on Theiss-virran unkarilainen nimi. Suomentajan
muistutus.
Madjarien maassa, siellä,
missä Bodrog vesiänsä
vierittävi Tiszan niellä,
missä päivärinteillänsä
terttujansa runsahia
Tokain köynnös tarjoaa:
siellä kolme husaria
laulain yössä ratsastaa.
Kuutamossa virtaa soutaa
kalastaja vaijeten,
hälle laakson kaiku noutaa
kaukaa sankarsävelen,
ja kun laulu vait on hetken,
kuuluu kapse kavioiden,
virran vaahtoaaltoin retken
kertoo kaiku kauvas soiden.
Yöhön häipyi laulun tahti,
asevälke kulkijain,
ja niin laineen pauhun mahti
yksinänsä kuuluu vain.
»Ihana on urhoisilla
husareilla elon rata!
Riemua ja vaaraa sata
kiitäessä ratsahilla;
ja kun kutsuu taiston soitto,
saada kuolo taikka voitto
eestä maan ja kuninkaansa!
Kalamiehen ikävöiden
täytyy kautta päiväin, öiden
kuulla laineen pauhinaansa
soivan.» Näinpä huokaisevi
kalastaja kaihossaan,
virta riemukulkuaan
kuutamossa rientelevi.
Kalamies kun virran pintaan
katsoo, monta unikuvaa
lainehista heijastuvaa
nostaa kaiho hälle rintaan:
virrassa ei aallot kiehu,
sota siinä myllertää,
rivit rientää, taiston riehu
ohi mennä jymyää;
syvyydestä virran tumman
nousee ääni hälyn kumman,
kuuluu raiku torvensoiton,
hurja pako, laulut voiton. —
Kalastajan haave näyttää
husarien riemuelon,
unohtaa hän ottaa selon,
kuinka saalis verkon täyttää. —
Husarit jo etäällen
Tokain laaksoon loitoten
vaikenevat. Vielä soi
sydämessä rientäväin
soinnut, joita äskettäin
laulamansa laulu loi.
Kiehtoo lumollansa heitä
Tokain kaunis laaksomaa.
Kuules, tuuli kuljettaa
kaukaa viulunsäveleitä!
»Viulu, symbaal' äänen antaa,
Mishka siell' on seurueineen!»
huutaa yksi, kohti rantaa
Tiszan kääntyy tovereineen.
Alle ravintolan katon
astuu husarpojat nuo.
»Soita, Mishka! Saamme raton.
Isäntä, hei viinit tuo!»
Monen monet viulut oivat
madjarien maassa soivat;
kaikki, jotka niitä soittaa,
Mishka mustalainen voittaa.
Riemuin vanha soittoniekka
katsoo, kuinka ratsasmiekka
heiluu vyöllä nuorukaisten,
katsoo asun loistohon,
voimaan norjan vartalon,
kypärtöyhtöin hulmuvaisten
uhmaan; kohta tuoliltaan
nousee, lasin kohottaa,
tumma silmä leimuaa,
kun hän huutaa innoissaan:
»terve, terve husareille!»
Nämä: »toivo sotaa meille!»
huudahtavat riemuellen,
Mishkan kanssa kilistellen.
»Kun ol' armaat nuoruuspäivät,
husarina minäkin
hioin kalpaa, taistelin,
haavan sain ja taistot jäivät;
monta ranskalaista ennen
kaasin taistokentän hiekkaan,
moni sortui oivaan miekkaan,
manan kartanoille mennen.»
Näinpä Mishka iloissansa
haastelevi muistoistansa;
viulun sieppaa, kielet sen
virittävi tarkaten,
käyrää pihkaan hivelevi,
tukan tumman pyyhkäisevi
otsaltaan ja soitintaan
leukaan nojaa, alkamaan
leimukatse käskee vain
seuruetta soittajain.
Mishka verkkaan alottaa
vanhaa sotalaulelmaa,
joka muinoin kaikui, konsa
urhot riensi taistohonsa,
kaikui hurjaa valitusta,
sotainnon poveen loi,
Unkarin kun laaja pusta
Turkin joukkoin verta joi,
islamin kun kaatuneita
kasat nukkui tuonen unta,
konsa idän sotureita
kauhistui jo kristikunta. —
Kiivaammin soi viulunkielet,
soinnut karkaa hurjamielet,
riehuu rajun tanssin mahti,
sitä johtaa viuluin tahti,
Mishkan viulu yli muista
kaikuu noista taisteluista.
Symbaaljymy iskuin huimin
raivoo niinkuin myrsky tuimin,
väliin hiljaa, hiljaa aivan
niinkuin kevättuulonen
taistokenttää liidellen,
vilvoittaen haavain vaivan,
kaatuneilta huoahdellen
hivuksia heilutellen.
Mutta syvimmällä ihan
basso kaivaa myllertäin,
peittääksensä vierekkäin
multaan uhrit rajun vihan. —
Hurjaa tanssi husarien,
madjarpoikain urhoisien!
Riemun myrskylainehille
tempaa heidät vaahtoisille
sävelien salavoimat;
kas, ne pullo vasemmassa,
kalpa kädess' oikeassa
tanssii, soiton haltioimat!
Kautta ratsumiesten nielun
virtaa, hehkuttaen posket,
tokaiviinin tulikosket
niinkuin laulu kautta sielun.
Husarit ne karkeloipi,
uljaan soiton tahtiin soipi
kannuksien kilske huima,
kalvan kalske kirkas, tuima.
Kohoavat nyrkit kovat,
ja kun kalpain kalskavaisten
terät yhtyy, turkkilaisten
kuolon vannoneet he ovat.
Soitto pauhaa kiihtyen:
raivossako mustalaiset?
Saaliiksiko laulun sen
riistyy itse soittavaiset?
Kuule: pila, tuska toistuu,
sydän tomun maasta poistuu.
Mishkan ihmeviulun valta
sielun viiltää kuulijalta.
Tuskat, sulot soiton armaan
lumollansa tunkee varmaan
tuonelaan ja kuolon tieltä
vainaat eloon kutsuu sieltä.
Värähdellen soitto laatii
sillan hennon, notkuvaisen,
joka seuraan onnen maisen
haudan mustast' yöstä vaatii
urhoin henget kaihopovet,
urhoin, joille kaikuvana
sama laulu soi, kun mana
heiltä sulki elon ovet;
ja nyt vainaat leijaa sieltä
näkymättä hiiviskellen,
husareihin lietsoellen
leimuvaista taistomieltä,
houkutellen unten taikaan,
ihastuttain entisaikaan.
Äkkiäpä tanssivaiset
ulos syöksyin juoksevat
rantaan ja ne raivoisat
huutaa: »missä turkkilaiset?»
Ja he ilmaa kalvallaan
iskee; mutt' ei kuulukkaan
»Allah!» -huudon pauhinata.
Tiszan aallot telmii vankat,
kuiskii rantapensaat sankat;
kuuhut katsoo maisemata.
MISHKA MAROSHIN SEUDUILLA.
I.
Kirkkaan Tiszan luota kohti itää
Mishka lähtenyt on sinne, jossa
tyly Marosh vuoristossa
vaahtoaa ja pauhinaansa pitää.
Köyhä, ilomieli mustalainen
maita kiertää, ain' on kulkevainen;
ja jos mihin seutuun retkillänsä
jääpi nautinnoihin, rauhaan,
pian kyllästyvi eloon lauhaan,
kotiintua ei voi ikinänsä;
paljoa ei kaipaakkaan,
soittavi vaan viuluaan.
Matala ja olkikattoinen
Mishkan maja on, ei loitos loista,
ohi Marosh raivoten
syöksyy tullen metsälouhikoista.
Pauhaa Mishkan viulu sointujansa
alla olkein, jotka aikoinansa
keinui tuulen viljaa tuutiessa,
leivon taivahalla laulellessa.
Eipä yksin sulolaulelmista
majan halvan elo onnellista;
ihanuuden maailmoista
säde kirkas sinne heittyi,
ihmismuotoon hentoon peittyi,
säde, jok' ei usein loista.
Mishkan lempi murtui multaan;
mutta jäipä kaivatultaan
onnen muisto, että hän
sortuisi ei tuskahansa;
niinkuin kesä kuollessansa
lohduks antaa hedelmän.
Soitto helkkyy viulun kaijuttajan,
illan tuuli kantaa sen;
tytär Miira seisoo eessä majan,
ihmeenkaunis, suloinen.
Neittä, ruskon purppuroimaa
lännen huoku armastavi,
rintaa soiton haltioimaa,
aaltoavaa verhoavi
yöhyt mustain kiharain;
oi jos herää kuohahtain
lempi rinnan puhtahimman,
jolla siit' ei aavistusta!
Autuas on, kelle tulisimman
tuntehensa suo se hurmausta!
Autuas, ken leimun ensimäisen
tämän katseen lumoyöstä saa
ja ken tunneriehun myrskyväisen
suutelollaan saapi vaijentaa
ja sen kuiskeen, jonka tenhovoimaan
keruubikin vaipuis unelmoimaan!
Pian sanat suuteloihin haihtuis,
vielä suloisempaan eloon vaihtuis! —
Näinpä huokaa yksinänsä
nuorukainen lempeänsä;
vuottain metsän reunamalla
kuuntelevi kuusen alla,
kahiseeko illan lähetessä
riistan askel puitten siimeksessä,
käveleekö nurmiaukeemalle
otus arkaileva atrialle.
Ja hän arpoo lemmenonneansa:
tänään saanko hirven luodillani,
poveni ei pety toivossansa,
neittä syleillä saan omanani.
Kas, jo saksanhirven näkee hän
kuusten suojan tyynnä jättävän,
sarvein haarat lukee, muistiin painaa:
»kuusitoista! — ikä immen sen?
Lemmenjumala, nyt onni lainaa!
Hirvi kaatuu! Mun on neitonen!»
II.
Mishka soittaa häissä hovilinnan.
Nauru soiton kanssa helkkää rinnan
ynnä lasinhelske, kannuskilske;
vihkiparin kiertää tanssinvilske,
liitää nuoret riemun hohteen valain
niinkuin polttolaivat yössä palain.
Rypälehet, joilla veress' on
hehku kesäauringon,
tultaan jäsenihin tanssivien
valavat ne madjarien.
Naiset nuoruudesta loistaen
tanssii, salin poikki liidellen,
katseen välähdykset onnenmaita
leimullansa avaa autuaita.
Soitto! Haa! Oi kuinka Mishka soittaa!
Sävelhyöky joka poven voittaa,
joka viinitipan sointu täyttää,
silmät kauniit laulavan ne näyttää.
Morsiolta hunnun sumu
poissa jo, mut päivää, yötä
kolme jatkuu häitten humu,
kestää tanssin riemutyötä.
III.
Hovissa kun Mishka soittelevi,
miespä olkimajaa lähenevi,
jossa Miira viulunkieltä
punoo, ollen yksin. Silloin sieltä
oven takaa neito kolkutusta
kuulee säikkyin, sillä ilta musta
saapuu. »Ah, ken?» näinpä tuskassansa
tyttö huutaa. »Täält' ei saalistansa
rosvo etsis, täällä kerjääjäkin
sääliin vaihtais avunpyynnön äkin.»
Mutta oven takaa mairittavaa
ääntä kuuluu vienosointuin.
Tyttö pelostansa tointuin
kohti rientää, oven heti avaa.
Sorjan nuorukaisen näkee impi,
miettii: liekkö kukaan kaunihimpi?
Haastaa nuorukainen lempiväinen:
»niin, tul' ovellesi kerjäläinen
ja hän tuntee tuskaa avuntarpeen,
mutt' ei kaipaa rahaa, ruokaakaan,
sinua hän yksin kaipaa vaan.
Sydänhaava mull' on, käy ei arpeen.
Kaunis neito, lemmenkipu mun
harhailemaan käskee luokse sun.
Saalista kun ajan, saalis oon
kuvas ajelema ahdinkoon.
Niinkuin riista karkaa siimespaikkaan,
haavoittunut luokse lähteen raikkaan
ikävöi, niin povin hehkuvaisin
jalkais juureen päästä haluaisin,
silmäripseis varjoon, jotta kuulla
haastavan sun saisin sulosuulla.
Liian hidas ratsu kiitämään,
kun ma luokses ajan kaihoineni,
vaikka tuntiessaan kannukseni
hepo lentää lailla tuulispään,
vaahtoansa viskoin arollen
riemuitessa hevospaimenten.
Ja kun kappelissa uhri pyhä
toimitetaan, silloin hartahasti
rukoilen ma Luojalt' ainoasti
suloillesi nimiä vaan yhä.
Sua valveilla ja nukkuissani
aina muistan lemmensairain povin.
Niinkuin orja maataan itkee kovin,
niinpä sua kaipaan, toivomani.»
Miira punastuen sulohurmaa
virkkaa: »oi jos totta lienee tuo,
niin se ikionnen mulle luo;
valhetta jos, silloin se mun surmaa.
Vesa rungon jalon, intoisasti
halvempasi luo sun jalkas kulkee;
vaan jos sylini sun kerran sulkee,
omakseni jäät sä hautaan asti.»
Maassa, josta Miiran heimo on,
Intiassa, hehku auringon
pian hedelmiä jouduttavi,
samoin lempi neidon valtoavi,
sydän tulinen sen voimast' aukee,
impi pojan syliin itkein raukee.
Kaikuu riemu hovilinnan häitten,
julki hehkuu ruusut poskipäitten;
majass' äänetön ja loistoton
yksinäinen häitten vietto on;
ruudun himmeen läpi tähdet hohtaa,
maisen taivahan ne säteet kohtaa.
Juhlaa hiljaisuus ja yöhyt varjoo
ja ne kuulee lemmenkuiskausta,
kuohahtavan kuumaa armastusta.
Juhlasoittoa vain sirkka tarjoo.
Sanat alottavan paljo näyttää,
mutta suukon sulo lauseen täyttää.
Vaihdellessa sanain, suukkojen
rientää Marosh yössä raivoten.
Joskus lemmenriehu levähtävi,
ja he kuulee virran jyskymistä,
niinkuin eläin ennen Eedenistä
kuuli, kuinka Tigriin kuohut kävi.
IV.
Eipä pysty kukaan kuolevainen
tuskaa palkitsemaan, jota nainen
sydämessään tuntee, kun se lyöpi
armaan antaessa turhaan vuottaa
ja kun kukoistusta toukka syöpi;
hänkään pysty ei, ken tuskan tuottaa.
Vaikka ikävöity luokse palais,
neittään suudellen ja itkein halais
laiminlyönnistänsä suruissaan,
tuska jättänyt on arpiaan.
Mutta moni poistuu ijäksensä,
huolimatta tuskast' impyensä.
Miira, tumma impi ihanin!
Pian sytyit, pian kuihdutkin.
Armahasi, alkain arastella,
petti sinut, nähden pilkkaavan
lempeänne suvun kopean.
Tuotiin huoneeseensa aamusella
kultakehyksinen kuva kerran,
ja se sulta riisti kaivatun,
ivanesineeksi tehden sun;
ja niin sydän kylmyi ylhän herran.
Korskeana kuvass' ojentuu
vaakunoineen vanha sukupuu,
joka laajana jo latvaltansa
kantaa kunniata oksillansa.
Viereen sukupuun sen ylvähän
panneet ovat hirttopylvähän,
tämän taakse monta, pitkin sarjoin;
kauvas häipyy sarja takimmainen
niinkuin yöhön entisajan varjoin.
Joka pylvähäss' on mustalainen.
Hirmupatsahissa kaameoina
koikkuu mustat korpit vaakunoina,
toiset sukupuussa rehennellen
istuu, vaakunoita nokkiellen.
V.
Kalpenevi ruusut Miiran posken,
ja hän metsään synkkään samoavi,
koska jymy Marosh-virran kosken
lemmenyöstä vihloin muistuttavi.
Mishka kiroo ei, vaan suree yhä
kohtaloa, joka Miiran tapaa,
sillä mustalaisten kesken pyhä
ihmislempi on ja aivan vapaa.
Miira jumalilta murheesensa
lammen luona uupuin itki hoivaa;
siihen nähtiin kuolleen kasvoillensa
vasten ruovikkoa vihannoivaa.
Mutta se, ken syynä tähän surmaan,
viehtynyt jo toisen neidon hurmaan.
Hiipii kreivin talliin keskiyöstä
Mishka — rengit nukkuu päiväntyöstä —
ja hän tuntijana kädellänsä
tutkii jouhet joka hevosen,
kunnes parhaan tuntee edessänsä
ratsun, jolla kreivi joutuen
äsken ajoi pustaa rajatonta,
siltä hiljaa leikkaa jouhta monta
jouhittaakseen käyrää kreivin häihin,
jott' ois kunnossa se juhliin näihin;
ja kun tallist' ulos kiiruhtaa,
ratsun kaviot hän kiroaa.
VI.
Taas on häät ja tanssin hetki koittaa,
taaskin mustalaisten tulee soittaa.
Symbaali nyt paukkain jymyelköön!
Klarinetti riemuin räikähdelköön!
Paikatussa husartakissaan,
kultaompeluksin aikoinaan
kirjaillussa, sulhon luokse tullen
Mishka kumartaa ja haastaa: »mullen,
jalo kreivi, suokaa armostanne
ennen alkamista karkeloiden
sekä säveltemme aallokoiden
lupa yksinsoittoon juhlassanne,
soittajaini vuottaessa tuolla.
Häiksenne nää sulosäveleni
puhkes syvyydestä sydämeni,
ja ken kuulee ne, on riemuun kuolla.»
»Suostun pyyntöösi», näin ylimys
virkkaa, jota Mishkan silmäys
viiltää niinkuin veitsi kautta rinnan;
»tokailasissa saat soittos hinnan.»
Niinkuin Miiran hauta vaikenee
sali. Kaikki Mishkaa katsellen
näkevät, kuink' uusijouhinen
käyrä kokeeks' ilmaa halkaisee.
Äkkiäpä huuto viulunkielen
sydämiä vavistaa ja raastaa,
karkoittavi häitten riemumielen,
kiivaan kostottaren lailla haastaa.
Konna! Sulle kertoo sävel lauha,
kuinka onnellist' ol' immen rauha,
kuinka lemmentuli syttyy, palaa,
neito sydämensä omaas valaa,
kuinka hääyön hurma tuskaan vaihtuu,
vaivain valtamereen riemu haihtuu.
Kuulet pettämäsi vaikerrusta,
kuulet toukan syövän kukoistusta,
immen kuulet tiellä kuoleman
sua metsiss' yhä huutavan.
Kuule, kuinka taivaalt' itkee hoivaa,
vaipuu vasten rantaa vihannoivaa! —
Sulle kostonhuudoin viulu soipi,
Mishkan silmä synkkä salamoipi.
Ilo sydämest' on jokaisesta
kuollut, vaihtuin tuskaan kolkkohon;
syytä tietämättä, itkein on
mennyt morsian pois huonehesta.
Soiton kostovoimaa sulhanen
vavahtaa ja jättäin vierahansa
syöksyy synkkään yöhön ratsullansa,
ojaan suistuu, niskat taittaen.
Hyvästiksi viime tilkkasensa
mustalaiset juo. — Vaan johtajan
näkee paimen Miiran hautahan
aamusella vievän soittimensa.
Hajoo seura johtajata vailla,
eikä nähty Mishkaa niillä mailla.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MISHKA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
