The Project Gutenberg EBook of Ihmekös tuo, by Matti Kurikka
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Ihmekös tuo
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Author: Matti Kurikka
Release Date: May 2, 2005 [EBook #15754]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMEKÖS TUO ***
Produced by Tapio Riikonen
IHMEKÖS TUO
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Matti Kurikka
Jyväskylän Kirjapaino 1885.
Ensimmäinen kohtaus.
IMPI. (Tulee oikealta peräovesta.) Niin kuuma siellä. (Menee pianon
ääreen). Ei, ei ole halua tähänkään! (Kääntyy toisaalle.) Voi sentään!
Mitä rupean tekemään? Miksikä tulin lainkaan tänne pääkaupunkiin, kun
ei Anttianikaan kuulu? Olisin pysynyt siellä kotihonkieni siimeksessä
ja kuunnellut käkösen laulua,--siellä ei olisi ollut ikävä.
Pääkaupungin hauska elämä! Minä viis heidän hauskuuksistaan. Joll'en
Anttia odottaisi, lähtisin jo huomenna täältä. Ei täällä saa puhua, ei
kävellä, ei mitään tehdä, ilman että heti muistutetaan: ei se sovi, ei
niin saa tehdä. Kaikki pitää käydä "niinkuin muutkin ihmiset tekevät",
vanhentuneitten, hullujen kaavojen mukaan... Heidän iltahuvinsa!----
Istutaan kuni vaksitytit näyttelyssä! Ennen tanssisin Hollolan polskaa
talonpoikien kanssa, ennenkuin otan osaa heidän franseeseihinsa.
Hupaiselta tuntuisi ainoastaan silloin, jos oman Anttini kanssa tanssia
saisin, ja niinpä lienee muittenkin laita. Hm! Tietysti se hauskaa on,
kun saa oman kultansa kyljessä hypiskellä. Mutta meneppäs jonkun
satunnaisen tuttavan kanssa kauniista ilmasta ja teaattereista
juttelemaan, miltä silloin franseesi maistuu?----
SOHVI. (Tulee kiiruusti sisään.) Neiti!
IMPI. No!
SOHVI. (Läähättäen.) Hän tuli.
IMPI. Tuliko? Hän! Puhu jo!
SOHVI. Antakaahan minun vähän huo'ata. Juoksin tahallani, tuodakseni
teille tiedon niin pian kuin mahdollista.
IMPI. Tuliko hän?
SOHVI. Kuulkaa sitten, kun minä kerron.----Ehkä mä saan istuutua
sentään.
IMPI. Istu vaan.
SOHVI. No, niin. Minä menin rantaan. Kävelin, kävelin siellä kauan
aikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan.
IMPI. Mitä sitte turhia loruatkaan. (Aikoo mennä.)
SOHVI. Odottakaahan toki. Kärsivällisyyttä! Kyllä se sitten vihdoin
viimeinkin tuli, vaikk'ei tuo oikein ensialussa tahtonut olla
tullakaan. No, minä siinä sitten seisoa törrötin ihmisjoukossa ja
tarkastelin matkustajia, mutta en minä nähnyt ketään sen näköistä,
millaiseksi te häntä selititte. Onneksi sattui eräs merimies minulle
olemaan vanha tuttava. Minä kysyin häneltä, tuliko laivalla ketään
matkustajaa, ja tämäpä tiesikin.
IMPI. Mitä hän tiesi?
SOHVI. Mutta älkäähän keskeyttäkö, neiti! Komea poika, terve ja pulska,
vähän partaa leuassa.
IMPI. Hyvin mahdollista!
SOHVI. Ja mustat komeat viikset.
IMPI. Juuri niin!
SOHVI. Iältään noin 25:n vuoden ikäinen.
IMPI. Ei hän ole kuin 21:n vanha.
SOHVI. Älkäähän toki! Kyllä minä hänen ikänsä tiedän, kun hän ennen
muinoin oli minun sulhonanikin.----
IMPI. Mitä, sinun sulhonasi? Mitä siinä tyhmyyksiä latelet! Tuovilako
sinun...
SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies.
IMPI. Siitäkö sinä puhut!
SOHVI. Enhän minä tällä tavoin pääse koskaan Tuovilaan asti, kun te
aina keskeytätte.
IMPI. No jatka, jatka!
SOHVI. Tämä merimies se sitten kertoi, että oli sitä tullut laivalla
eräs nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen.
IMPI. Jumalan kiitos!
SOHVI. Ja näytti, kuka se Tuovila oli. Minä menin hänen luokseen ja
sanoin teiltä terveisiä.
IMPI. (Riemastuneena.) Todellako! Ja hän?...
SOHVI. No, hänkös riemastui ja sanoi menevänsä asumaan seurahuoneelle.
Lähetti teille paljon terveisiä ja pyysi teitä kirjoittamaan itselleen,
milloin hän saa tulla teitä tervehtimään. Lisäsi vielä, että hän ei saa
hetkeäkään rauhaa, ennenkuin pääsee teidän puheillenne.
IMPI. Niinkö hän sanoi?
SOHVI. Juuri niinkuin sanoin.
IMPI. Hyvä, kiitoksia vaivoistasi. Minä kirjoitan kohta kirjeen
valmiiksi; viethän sinä sen hänelle?
SOHVI. Ka, miks'ei! Mielelläni juoksen minä, neitiseni, teidän
asioillanne. (Menee.)
Toinen kohtaus.
IMPI. Hän siis vihdoinkin täällä; vihdoinkin pitkän odotuksen perästä!
Mimmoiseksi lienetkään muuttunut, armahani, näinä viitenä vuonna?--
Oikein kauhistuttaa ajatellessani, että olen viisi pitkää vuotta saanut
hänestä erilläni olla. Niin, mutta onhan minun kirjoitettava kirje
hänelle.
Kolmas kohtaus.
AINA. (Astun oikealta saliin.) Impi hoi!
IMPI. Mitä?
AINA. Me olemme kutsutut päivällisille.
IMPI. Päivällisille?
AINA. Lehtori Sederin luo.
IMPI. Vai niin.
AINA. Sinä lähdet sinne tietysti?
IMPI. En minä voi lähteä.
AINA. Miksi et?
IMPI. En voi oikein hyvin.
AINA. Älä nyt huoli pikku kivuista. Jäisitkö sinä sellaisista kemuista
pois? Et suinkaan! Mene nyt vaan pukemaan itseäsi, sillä pian on
lähdettävä.
IMPI. Menkää te, minä jään kotiin.
AINA. Hassu tyttö! Sielläkös on nuoria kavaliereja, sielläkös
päivällinen, jommoista et maalla ole uneksinutkaan.
IMPI. Minä viis teidän kavaliereistanne. En minä tänne kavalierien ja
herkkujen tähden tullut ole.
AINA. No, minkätähden sitten?
IMPI. Niin ... hm! Minkäkö tähden? Olenhan vaan tullut muuten
pääkaupunkia katsomaan ja edistyäkseni laulannossa ja soitannossa.
AINA. Kyllähän minä tiedän, miksi tähän aikaan tänne maaseuduilta niin
paljon neitosia tulvailee. Mutta vähätpä taasen minä! Kun sinulla ei
näy olevan vähintäkään käsitystä siitä, mitä kelpo pidot, semmoiset
kuin lehtori Sederin, tarjoovat, niin jää kotiin.
Neljäs kohtaus.
OLLINEN. (Tulee oikealta, kello kourassa). Kahtakymmentä vailla----se
on----kahtakymmentä----. Niin, mihin aikaan sitä oikein niinkuin
ruukataan mennä hienoihin päivällisiin?
AINA. Puoli viiden aikaan luullakseni.
OLLINEN. Vastako niin myöhään.----Tämän päivän järjestys näkyy menevän
kokonaan nurin niskoin. En ennätä päivällisuntanikaan ottaa----Kuules
tuota noin, rakas eukkoseni.----
AINA. Joko taasen! Etkö sinä voi jättää tuota inhoittavaa nimeä. Eukko
ja eukko! Aina vaan eukko! En minä ole mikään eukko.
OLLINEN. Älähän tuota suutu toki. En minä tahallani sitä tee. Ethän
suutu oma eu----tuota noin, oma muijani.
AINA. Rouva minä olen, kuuletko, enkä mikään eukko tahi muija.
OLLINEN. Niin, niin rouvahan sinä olet! Eiköhän tuota noin syötäisi
sentään vähän kotonakin, sillä nälkä minulle rupeaa tulemaan.
IMPI. Mitä? Ettekö ai'o syödä päivällistä tänään?
AINA. Meitähän on kutsuttu Sederille päivällisille.
OLLINEN. Hän arveli, näes, että emme sitten siellä vierahissa jaksaisi
syödä mitään, ja hyvät herkut menisivät hukkaan.
IMPI. No, mutta sepä on hassua!
AINA. Vai hassua, vain! Ei se ole lainkaan hassua. Päin vastoin pitäisi
kaikkien niin tekemän. Vai tässä vielä kotona pitäisi päivällinen
syödä, vaikka vieraisin kutsutut olemme! Ei suinkaan. Semmoista
tuhlausta minä en salli. Niin! Ja ethän sinä pääkaupungin oloja
ymmärräkään.----Muuton sinä saat tietysti kotona syödä, kosk'et lähde
Sederille, mutta----(Menee).
OLLINEN. Mitä? Etkö lähde Sederille?
IMPI. En voi lähteä, eno kulta.
OLLINEN. Miks'et?
IMPI. Päätäni särkee niin kovasti.
OLLINEN. Oletko kipeä? Ai, ai! (Lähenee Impeä). Annas kun koetan
otsaasi. (Koettaa). Jaa, otsa kuuma! Ja pulsi? (Koettaa). Jaa! Kas
kuinka vihaisesti se pamppailee! Sinä olet, armaani, vilustuttanut
itsesi. Mitä äitisi sanoo, jos täällä kipeäksi tulet? Pitää olla
varovainen näin keväällä, pitää olla varovainen. Sohvia hoi!
SOHVI. (Tulee). Mitä käskette herra?
OLLINEN. Mene pian ostamaan apteekista mixtura----mixtura--sim----sim,
niin sano vaan mixtura simpans tahi jotakin sellaista. Se on erittäin
terveellistä. (Antaa rahaa, menee).
Viides kohtaus.
IMPI. (Sohvialle). Odota hiukkasen! (Menee kirjoituspöydän ääreen). Nyt
pian kirje valmiiksi. (Kirjoittaa). "Armas Anttini! Minä olen
onnellisin ihminen maailmassa tulosi vuoksi. Odotan sinua viiden
jälkeen luokseni. Tule Antin kadulta puutarhan kautta, niin ei sinun
tuloasi kukaan huomaa.
Oma Impesi."
(Sohvialle). Vie tämä nyt sinne, mihin hän sanoi asettuvansa asumaan.
Lääkettä ei ole tarvis, sillä enhän minä kipeä ole.
SOHVI. No, äläpäs huoli! Kylläpä neiti osaa teeskennellä hyvästi. En
totta tosiaan minä osaisi mokomasti. Petkuutti omaa enoansa, niin että
pois-tieltä.
IMPI. Hiljempaa! Täytyyhän minun.
SOHVI. Niin, se rakkaus, se viaton, herttainen rakkaus, se se vasta
opettaa valehtelemaan!
IMPI. Mutta kiiruhdappas nyt.
SOHVI. Kyllä, kyllä!
Kuudes kohtaus.
OLLINEN. (Tulee oikealta). No vieläkö se Sohvi on siinä. Mitä tämä on?
IMPI. Rakas eno, älkää hänehen suuttuko. Hän vaan sanoi Hampurista
äsken juuri laivan tulleen tänne ja kertoi, ketä matkustajia sillä
saapui, ynnä muuta sellaista hupaista.
OLLINEN. No, ketä sillä saapui?
IMPI. Muun muassa eräs matkustaja Amerikasta asti, mikä hänen nimensä
taas olikaan?
SOHVI. Tuovila.
OLLINEN. Tuovila?
SOHVI. Niin.
OLLINEN. Mikä mies hän on viraltaan?
SOHVI. Sanoivat kauppiaaksi.
OLLINEN. (Rupeaa harppimaan pitkin lattiata. Its.) Tuovila, kauppias,
Amerikasta! No voi sun perhana, olisko se hän?
IMPI. Mikä teitä vaivaa, eno?
OLLINEN. Minä tuota, tuota.----Jättäkää minut rauhaan. (Impi ja Sohvi
lähtevät kummastuneina.) Ja kerrottiin sitten, että hän on kuollut ja
mitä kaikkia. Minä luulin jo koko velasta päässeeni. Pitikö hänen
sitten juuri nyt tuleman!
Seitsemäs kohtaus.
AINA. (Tulee oikealta.) No! Mikä nyt?
(Ollinen ei kuule, vaan jatkaa astelemistaan.)
AINA. (Huutaa.) Oletko sinä kuuroksi tullut?
OLLINEN. Sinäkö se olet. (Yhä kävellen.)
AINA. Mikä sinua vaivaa?
OLLINEN. 10,000 markkaa! Mistä minä ne nyt otan?
AINA. (Kiukustuneena.) Mitä sanot sinä?
(Kello soipi. Aina menee avaamaan ja tulee kirjeen kanssa takaisin.)
AINA. Tuossa saat, senkin jörö! (Lyö nenälle.)
OLLINEN. (Hypähtää.) Kirje! (Avaa auki ja lukee.)----Häh----Isäni
kuoltua----Mitä tämä on? Se onkin hän! (Heittää kirjeen lattialle
äkeissään)
AINA. Mitä, mitä tämä kaikki merkitsee? (Ottaa kirjeen, lukee
ääneensä.) "Isäni kuoltua olen palannut Amerikasta. Tulen tänään kello
viiden aikaan nostamaan rahat, jotka perimäni velkakirjan mukaan olette
velkapää minulle heti maksamaan.
Kunnioituksella
Antti Tuovila."
OLLINEN. Siinä kuulit nyt!
AINA. Paljonko olet hänelle velkaa?
OLLINEN. 10,000 markkaa.
AINA. Niin paljon; ja et ole minulle siitä koskaan hiiskunut mitään!
OLLINEN. Niin! Ethän sinä olisi minusta huolinutkaan, jos siitä olisin
ennen häitämme maininnut. Häitten jälkeen oli se aivan turhaa.
AINA. Kas vaan, kas vaan!
OLLINEN. Älkäämme nyt riidelkö, oma rakas eukkoni!----
AINA. Joko taasen!
OLLINEN. Tuota noin, niin rouvaseni kävin sanomaan. Neuvo sinä nyt,
mitä minun pitää tekemän. Olethan sinä aina ollut älykäs ja kekseliäs.
AINA. Jos lupaat, ettet koskaan enään hauku eukoksi ja muijaksi, niin
minä lupaan ajatella keinoa, mikä sinut ensi hädästä pelastaa.
OLLINEN. Neuvo nyt jo, mitä on tehtävä. (Katsoo kelloa.) Kello on jo
kohta puoli viidettä,
AINA. Minullapa onkin heti yksi hyvä neuvo.
OLLINEN. Mikä se on?
AINA. Että sinä lähdet nyt heti Sederille.
OLLINEN. Ja sinä?
AINA. Minä otan hänet vastaan ja sanon sinun matkustaneen maaseuduille
pitemmäksi aikaa. Siten saamme asian ainakin viivytetyksi.
OLLINEN. Se on oivallista! Kun saat viivytetyksikin. Viikon päästä
olisi jo paljon helpompi ne kokoon saada.
AINA. No, niin! Mene siis rauhassa päivällisille.
OLLINEN. (Aikoo haluta.) Armahin eukko----
AINA. (Tulistuen.) Sittenkin!
OLLINEN. Mutta se tuli erehdyksestä. Oma Ainani, rakas----rouvani!
Kuinka minä olen sinulle kiitollinen.--(Taputtelee.)
AINA. No, mene nyt vaan.
OLLINEN. (Katsoo kelloa.) Ai, kello on jo yli puolen.
AINA. Kiiruhda sitten!
OLLINEN. Mutta parta on vielä ajelematta.
AINA. Kyllä se kelpaa!
OLLINEN. Päänikin kampaamatta.
AINA. Kuka sinua siellä katsoo! Mene vaan.
OLLINEN. Kas, vielähän minulla on tohvelitkin jalassa.
(Menee hätäisesti oikealle.)
Kahdeksas kohtaus.
AINA. Harmittava juttu. Ja juuri tähän aikaan! Siihen meni Sederin
päivällinen!
IMPI. (Juoksee vasemmalta huoneesen.) Kah! Onko täti vielä kotona.
AINA. Niinkuin näet.
IMPI. Mutta Sederin päivällisille?
AINA. En menekään.
IMPI. (Hämmästyen.) Miksi ette?
AINA. Tänne tulee eräs vieras tärkeille asioille, ja minun täytyi jäädä
häntä vastan ottamaan.
IMPI. Milloin hän tulee?
AINA. Kohta paikalla, luullakseni.
IMPI. Viipyykö hän kauan?
AINA. Katso nyt, millaiset sinun tapasi ovat! Onko nyt tuollainen
uteliaisuus sopiva nuorelle tytölle?
IMPI. Uteliaisuutta! Mi----minä tuota noin olisin tahtonut vaan ruveta
soittamaan pianolla.--
AINA. No, kyllä hän pian lähtee. (Menee.)
IMPI. (Its.) No hyvä! Mikä meidät muuten perisi. (Menee.)
Yhdeksäs kohtaus.
TUOVILA. (Tulee oikealta perä ovesta.) Häntä ei näy. Kyllä tämä on
juuri se huone, jonne hän neuvoi----Voi kuinka tunnen sydämeni
sykkivän, kun hänet taasen nähdä saan!--Silloin vasta 14-vuotias lapsi,
nyt täysi impi, ties kuinka ihana ja kaunis. Tuskin häntä tuntisinkaan
enää. Kirjoittihan hän itse suuresti muuttuneensa. Niin, olenhan häntä
viisi vuotta saanut ainoastaan kirjeessä ihailla. Kyllä minä sentään
muistan jokseenkin.----Silmät siniset, tukka vaalea, kiharainen, nenä
tuommoinen, tuommoinen----juuri tuommoinen.--
AINA. (Tulee äkkiä huoneesen, huomaa Tuovilan.) Ai! Suokaa anteeksi!
Istukaa, minä tulen kohta! (Menee takaisin.)
TUOVILA (seisoo hämmästyneenä.) Tuommoinenko? Sellaiseksi en häntä
kuvaillut. Tuoko olisi pikku Impeni?----Kaunis hän on, sitä ei voi
kieltää----Miksi teititteli hän minua ja näytti säikähtäneen
pahanpäiväisesti tuloni tähden?----Selittämätöntä! Olin odottanut, että
hän jo ovella minulle kaulaan kapsahtaa.--Ja täällä!--Mutta onhan minun
muistettava, etten ole Amerikassa.
AINA. (Tulee takaisin.) Terve tullut, terve tullut! Olkaa hyvä ja
painakaa puuta! Minä olen kotonani ja toivon sydämestäni, että te
olisitte myöskin.
TUOVILA. Mitä tarkoitatte? Taisin tulollani hämmästyttää----
AINA. Ette suinkaan! Teitähän minä juuri odotin, vaikka en luullut
teidän vielä täällä olevan.----
TUOVILA. Palattuani Amerikasta.----
AINA. Niin, tehän olette juuri tulleet sieltä. No, miltä tuntui olonne
Amerikassa? Miellyttikö?
TUOVILA. Enpä olisi sieltä palannutkaan, joll'ei täällä olisi...
AINA. Minä ymmärrän! Asian haarat pakoittivat.
TUOVILA. (Its.) Miellyttävä hän on kuin peijakas!
AINA. No, aiotteko täällä kauan viipyä?
TUOVILA. Se riippuu kokonaan,----niin--kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. (Its.) Jokohan minä avaan sydämeni?
AINA. Suokaa anteeksi uteliaisuuteni. Taisin koskea asiaan, joka on
salaisuus.
TUOVILA. Ette suinkaan! (Its.) Nyt se on tehtävä. (Rykäsee.) Tuota
noin! Eihän se teille mikään salaisuus ole.
AINA. Eikö minulle? Saan sen siis tietää.
TUOVILA. Niin! Miksikä en tunnustaisi suoraan. Se, josko lähden tahi
jään tänne, riippuu kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. Teistä!
AINA. Minusta. (Tyrskähtää nauramaan.) Sekö se salaisuus olikin.
TUOVILA. (Hämmästyneenä,) Te nauratte!
AINA. Olisihan tämän meidän välisen asian voinut toimittaa postin
kauttakin, niin ei teidän olisi tarvinnut Amerikasta lainkaan lähteä.
TUOVILA. Mitä sanotte?
AINA. Telegrammilla se olisi ollut tehty.
TUOVILA. Telegrammilla? Minä en ymmärrä teitä.
AINA. Te tulette Amerikasta, ettekö sitä tiedä. Ei siinä sen suurempaa
vaivaa olisi ollut, kuin että minä täällä olisin pankkiin pistänyt ja
te olisitte heti Amerikassa saanut ottaa halttuunne omanne.
TUOVILA. (Its.) Mitä juttelee hän?
AINA. Ettekö usko vielä?
TUOVILA. Te suvaitsette laskea leikkiä. (Its.) Mutta selville tässä
pitää tulla ja pian. (Ääneensä.) Eihän siitä kaikessa tapauksessa
haittaa liene, jos kumminkin tänne saavuin.
AINA. Tietysti ei.
TUOVILA. Voinko minä siis täällä "ottaa haltuuni omani." Voi, kuinka
onnellinen silloin olisin!
AINA. Aivan kernaasti minun puolestani, mutta----
TUOVILA. Mutta?
AINA. Nyt heti se ei käy laatuun.
TUOVILA. Miksikä ei?
AINA. Se on aivan mahdotonta.
TUOVILA. (Pyyhkii otsaansa ja tulee rauhattomaksi.) (Its.) Tämä on jo
liikaa!
AINA. Mutta mikä teitä vaivaa! Te kalpenette!
TUOVILA. Älä minua enää kiusaa. Sano suoraan, suostutko vai etkö.
AINA. (Nousee seisoalleen.) Mitä, minä en käsitä teitä! Minä kyllä
tahtoisin heti tahtonne täyttää, mutta se ei käy laatuun ennenkuin
mieheni----
TUOVILA. (Hämmästyksestä hoipertaen.) Miehesi!
AINA. Joka on maalle matkustanut, sieltä palaa, silloin voitte----
TUOVILA. (Raivostuen.) Vait, vait jo! Piisaa tuota lörpötystä! Voi
sinua kurjaa! Mitä varten tämä teeskenteleminen, tämä kierteleminen!
Miksi vielä kiusan tekoa petoksen lisäksi! Mikset heti ilmaissut
kaikkea! Silloin olisin voinut sen kestää, mutta nyt--nyt--Voi minua
onnetonta!
AINA. Kuulkaa.
TUOVILA. Minä en kuule enää mitään. Jää Herran haltuun miehinesi!
Huomenna lähden takaisin Amerikaan, enkä sieltä koskaan palaa. Hyvästi!
(Menee oikealle).
AINA. Mitä. mitä tämä merkitsee?--Minä en voi käsittää!--Mistä
raivostui hän?--Ja mitä varten hän minua sinutteli?--Uhkasi lähteä
takaisin Amerikaan. Hm! Riennänpä miehelleni asiata kertomaan. (Pukee
itsensä.) Kummallista! Selittämätöntä!
Kymmenes kohtaus.
IMPI. (Tulee vasemmalta.) Minne aioitte lähteä?
AINA. Pitäisikö sinun se välttämättä tietää? Kiiruhdan Sederille. Ehkä
ennätän vielä päivällisillekin.
IMPI. Viivyttekö kauan?
AINA. Kyllä olet utelias. Mitä varten tahdot sinä senkin tietää?
IMPI. Niin----minä tuota ikävöin teidän seuraanne.
AINA. (silittää päätä.) Vai niin; muutaman minuutin vaan viivyn.
(Menee.)
Yhdestoista kohtaus.
IMPI. No hyvä! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meitä häiritsisi.--Voi
kuinka tunnen itseni onnelliseksi päästessäni hänen puheilleen. Ketä
varten minä eläisin, jollen häntä. Paitsi äitiäni ja enoani ei minulla
ole ketään muuta kuin hän, jota todellisesti rakastan. Ja häntä, häntä
minä lemmin nuoren sydämeni koko voimalla. Kuinka hellä, herttainen hän
oli aina minua kohtaan jo silloin kun vielä lapsina kotonamme olimme!
Joka päivä leikimme yhdessä. Niin, hänpä se minua lukemaankin opetti.
Kun sitte hänen isänsä tänne pääkaupunkiin muutti, kuinka minä aina
häntä ikävöin, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on
siitä kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitkä aika! Hän on ollut tuolla
vapauden kotimaassa. Millaiseksi hän lieneekään siellä kasvanut?
Yleväksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelkääväni, ensikertaa joutuessani
hänen mahtavien kasvojensa eteen.----Mutta missä hän viipyy? (Kelloa
soitetaan vasemmalla.) Kas siinä hän onkin! Hän ei tulekaan puutarhan
kautta.--Yhden tekevä?
(Menee aukasemaan.)
Kahdestoista kohtaus.
VAINIKKA. (Astuu saliin.) Suokaa anteeksi, että teitä häiritsin.
IMPI. (Its.) Hän teitittelee minua! Tuoko olisi minun armas Anttini?
VAINIKKA. Onko herra itse kotona, jos, niin sanoakseni, saan luvan
kysyä?
IMPI. (Ei vastaa mitään.)
VAINIKKA. Kutsumuksen mukaan tulin juuri kello viiden aikaan. Suokaa
anteeksi, jos niin sanoakseni.----
IMPI. Mitä vielä! Kyllähän te aivan oikein teitte. Käykää istumaan,
olkaa niin hyvä! (Its.) Hän se kumminkin on. Eikö hän Amerikassakaan
ole tuosta ujoudestaan päässyt?
VAINIKKA. (Käypi ovensuuhun tuolille istumaan.) (Its.) Mikä tuota
tyttöä vaivaa?
IMPI. No, mutta älkäähän sinne ovensuuhun käykö istumaan. Olkaa hyvä,
tänne peremmälle. (Näyttää nojatuolia.) Minä pyydän!
VAINIKKA. (Istuutuu nojatuoliin, its.) Tavattoman kohtelias neiti.
IMPI. (Käypi toiselle puolen istumaan. Its.) Kuinka ujo hän on. Ja
kuinka hän on muuttunut. Matkat ja vaivat! (Molemmin puolin
äänettömyys.)
VAINIKKA. (Its.) Mitä tahtoo hän minusta?
IMPI. (Its.) Kuinka äärettömän kömpelö.
VAINIKKA. (Pyyhkii otsaansa.) Tavattoman kuuma ilma tänään.
IMPI. Aivan kuin heinäkuussa.
VAINIKKA. Kun minä eilen illalla, niin sanoakseni tiaatterista kotia
astelin, niin minä jo arvelin, jotta kyllä se ilma nyt kuumemmaksi
rupeaa. Se oli se ilta niin peijakkaan kesäinen, niin sanoakseni.
IMPI. (Its.) Mitä varten rupeaa hän valheita laskemaan! Eikö meillä ole
muuta puheen ainetta. No minä jatkan. (Ään.) Te kävitte teaatterissa
Nooraa katsomassa?
VAINIKKA. Olinhan minä tuolla.
IMPI. Kumma etten minä teitä siellä nähnyt. (Its.) Jopa joudut kiinni!
VAINIKKA. No, no! Ihmekös se. Te olitte siellä alhaalla, mutta minä
istun aina, niin sanoakseni siellä ylhäällä laen rajassa.
IMPI. Toisella rivilläkö? Mitä varten?
VAINIKKA. Pitää tuota noin olla säästäväinen.
IMPI. (Its.) Kyllä oot sukkela. (Ään.) No olitteko tyytyväinen?
VAINIKKA. Olihan tuota tuossa markan edestä, niin sanoakseni.
IMPI. Kuinka voitte te niin sanoa?
VAINIKKA. Totta tosiaan. En minä, tuota noin, tiedä, mistä ne ihmiset
niin suuresti sitä neiti Aalpärkiä, niin sanoakseni ylistelevät?
IMPI. Mistäkö ylistävät?
VAINIKKA. Minä kävin, tuota noin, sirkuksessa vast'ikään. Tanssihan tuo
siellä likka hevosen selässä paremmin kuin hän lattialla.
IMPI. (Its.) Miksikä tekeytyy hän noin tyhmäksi ja on olevinaan
ventovieras minulle. (Ääneen.) Mutta mitä varten tämä teeskentely?
Emmekö me voi puhua niinkuin vanhat tuttavat ainakin.
VAINIKKA. (Its.) Mekö vanhat tuttavat? (Ään.) Ei minulla ole mitään
sitä vastaan.
IMPI. Milloinka sinä oikein tulit tänne?
VAINIKKA. (Its.) Hän sinuttelee jo minua. (Ään.) Siitä on jo pari
viikkoa.
IMPI. Mitä! Pari viikkoa! Etkä ole minulle heti siitä tietoa antanut.
Minä luulin sinun vasta tänään saapuneen.
VAINIKKA. Mitenkä olisin sitten eilen voinut tiaatterissa olla?
IMPI. (Its.) Se oli siis täyttä totta! Niinkö typerä hän on? Ei
vähintäkään aavistusta taiteesta. Hän on ollut jo kaksi viikkoa täällä,
eikä ole ennen minua tervehtimään tullut. Hyvä! (Ään.) Miksikä tänne
nytkään tulit? Olisithan voinut olla kokonaan tulematta.
VAINIKKA. Oma hyötyni vaatii minua tottelemaan kaikkia kutsumuksia.
IMPI. Vai niin! Sinä teet siis muillekin tällaisia visiittejä.
VAINIKKA. Tietysti! Tänään olen jo tehnyt kolme ja----
IMPI. Vieläkö tohdit sen minulle suoraan tunnustaa?
VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa toki.
Enhän minä--.
IMPI. Pitäisi sinun hävetä mokomaa käytöstä. Kuinka katkerasti olet
ihanimmat toiveeni pettänyt. Minä olen odotellut sinua kuin kukkanen
auringon nousua. Sen sijaan, että olisit tuonut mukanasi lohdutusta,
iloa, toit katkeruutta, harmia. Mene matkoihisi täältä. Meidän välimme
on kuitti!
(Menee itkien.)
Kolmastoista kohtaus.
VAINIKKA. Ihmeellistä, kummallista! Talonisäntä Ollinen kutsuu minut
housuistaan mittaa ottamaan, ja täällä minua tutkitaan tiaatterista,
tullaan vanhoiksi tuttaviksi, ruvetaan itkemään, käsketään minua
häpeemään ja ajetaan vihdoin viimein ulos. Jospa hän olisi alottanut
edes toisesta päästä ja ensi asiaksi ajanut minut ulos, olisin ainakin
muusta tutkinnosta pelastunut. Kaikellaista sitä saapikin kokea.
(Aikoo mennä.)
SOHVI. (Tulee.) Kah, Pekka täällä!
VAINIKKA. Sohvi, sinäkö se olet?
SOHVI. Minäpä niinkin.
VAINIKKA. No terve, terve!
SOHVI. Kuinka olet tänne joutunut?
VAINIKKA. No tulinhan----
SOHVI. Tule tänne kyökkiin juttelemaan. Täälläkös on soppaa, hilloa ja
seleetä sekä tupakkaakin vähäsen.
(Menevät.)
Neljästoista kohtaus.
IMPI. (Tulee itkeä tihustaen.) Eikö tämä ole kauheata! Hän, josta olen
viisi vuotta uneksinut, jota olen pitänyt jaloimpana, ylevimpänä
olentona maailmassa, hän on tuollainen raukka, tuollainen sivistymätön
jölli. Minulla ei ole enää Anttia, tuota ihanaa kuvaa, jota
lapsuudestani olen kirkkaana tähtenä rinnassani kantanut. Voi minua
onnetonta!
Viidestoista kohtaus.
OLLINEN. (Tulee haukotellen oikealta.) Mi--missä Aina on?----Perhana
vieköön! (Katsoo kelloa.) Kah! Joko niin paljon! Satuin torkahtamaan.
AINA. (Tulee kiireesti sisään.) Siinähän sinä olet. No missä olet
ollut? (Haukottelee.) Nukkunut varmaankin. Kylläpä sinä olet kanssa--
OLLINEN. Etkö sinä sitten voinut tulla herättämään.
AINA. No mistä minä tiesin. Menithän sinä ainoastaan saappaita jalkaasi
ottamaan.
OLLINEN. No niin minä meninkin. Mutta käytyäni sängyn laidalle
istumaan, en voinut olla heittäymättä levähtämään, jolloin tietysti
nukuin niinkuin tavallista.--
AINA. Ja minä olen saanut juosta sinua hakemassa pitkin kaupunkia.
OLLINEN. No, älähän ole tuosta suutuksissa. Kyllähän se Sederin
päivällinen nyt hukkaan meni. Mitäs sille enää voipi. Annappas nyt sinä
rakas eukk----rouvaseni minulle syödäkseni jotakin, sillä olenpa
hirveän nälissäni,
AINA. No, etkö ole utelias tietämään miten kävi velka-asian?
OLLINEN. Niin niin! Mutta mennään ensin syömään. Sitten, sitten----
(Huomaa Immen.) No, mikä sinua vaivaa armahani?
IMPI. Päätäni särkee niin kovasti!
OLLINEN. Voi armahani. Ai, ai, se on vaarallista. Sohvi hoi! Pian
tänne! (Silittää Immen päätä.) Oma lintuseni! Älä ole huolissasi. Kyllä
se paranee.
SOHVI. (Tulee.) Mitä käskette?
VAINIKKA. (Pilkistää ovesta, tulee näkyviin; mutta kun ei häntä kukaan
huomaa, piiloutuu takaisin.)
OLLINEN. Mene pian kutsumaan lääkäriä, joka vast'ikään on muuttanut
tähän naapuritaloon.
AINA. Ja ota huonekaluista päällykset pois.
SOHVI. Heti paikalla.
OLLINEN. No nyt mennään kerrankin ruualle.
(Ollinen ja Aina menevät.)
IMPI. Ei ole tarvis lääkäriä kutsua.
SOHVI. Mikä teitä vaivaa, neiti?
IMPI. Ei mikään! (Huokaa ja menee pois.)
SOHVI. Kummallista! (Ottaa huonekaluista päällyksiä pois.) Äsken vielä
niin onnellinen ja iloinen ja nyt jo noin suruissaan----Niin no, eihän
se juuri kumma olekaan. Ei se rakkaus ole leikintekoa. Sen kanssa kun
joutuu tekemiseen meikäläinenkin, niin saapi olla varoillaan----Kummako
sitten, että moinen hento neito ei voi sen kujeita vastaan ponnistella.
(Kello soitetaan.)
AINA. (Ovelta.) Sohvi. Avaappas ovi lääkärille. Pyydä häntä odottamaan
hetkisen.
SOHVI. (Nauraa.) Lääkäri se olisi, vaikk'ei ole kutsuttukaan.
VAINIKKA. (Tulee.) Mene ja sano herralle, että minä odotan häntä
täällä.
SOHVI. Antaa hänen syödä rauhassa. Hän on hirveän äkäinen, jos hänen
syöntiään vähääkään häiritään. (Kello soipi.) Kuule, Pekka! Meneppäs
avaamaan ovea, siinä jouten ollessasi. Minulla ei olisi aikaa.
(Menee.)
Kuudestoista kohtaus.
TUOVILA. (Tulee.) Hyvää päivää.
VAINIKKA. Päivää, päivää.
TUOVILA. Oli erittäin hyvä, että teidät heti tapasin, sillä minulla ei
olekaan aikaa viipymiseen.
VAINIKKA. Saanko luvan tuota noin----
TUOVILA. Isäni kuoltua äkkiä, tapasin minä hänen tärkeimpien papereinsa
joukossa tämän velkakirjan, jonka mukaan teidän on maksaminen minulle
heti 10,000 markkaa.
VAINIKKA. Niinkuin 10,000 markkaa, minäkökö?
TUOVILA. Tietysti te. Velka on langennut jo kaksi viikkoa sitten.
VAINIKKA. Herra, te erehdytte. Ei tämä velka, niin sanoakseni, minua
koske lainkaan.
TUOVILA. Vai ei koske vain. Katsokaa, tuossa on velkakirja täydessä
laillisessa kunnossa.
VAINIKKA. (Tarkastaa paperia.) Jospa minä, tuota noin, niinkuin osaisin
lukea. Minäkö olisin 10,000 markkaa velkaa! Ei ole totta!
TUOVILA. Vai niin! Te ette tunnusta koko velkaa, ettekä siis hyvillänne
aio sitä maksaa. Hyvä! Kyllä minä voin teitä siihen pakoittaa. Minä
varoitan teitä vielä kerran. Tietäkää, että minä en tyydy vähiin
kulunkeihin. Tänään lähtee laiva kohta Hampuriin. Jollen sillä pääse,
on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla!
VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin
teille niin paljon velkaa?
TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet?
VAINIKKA. Sitä en usko.
TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.
VAINIKKA. (Ajattelee.) Kun minä Tampereella oppi-poikana olin, ei
minulla, tuota noin, ollut viittä markkaa suurempaa velkaa, ja kun
sitten kisällinä Hämeenlinnaan muutin, olin Hartoselle 60 markkaa
velkaa, mutta senkin minä maksoin pois. Kun minä sitten mestariksi
pääsin, tein alussa kolmen sadan markan edestä velkoja--mutta en minä
muista sen suurempaan velkaan joutuneeni.
TUOVILA. Tahdotteko maksaa pois velkanne vai ettekö?
VAINIKKA. Ei minulla ole rahoja!
TUOVILA. Vai ei ole, vain. Kyllä teidän varanne tunnetaan. (Katsoo
kelloa) Minulla ei ole aikaa viipyä kauan. Heti paikalla rahat tänne!
VAINIKKA. Kun se Ollinen, tuota noin, sieltä tulisi!
TUOVILA. No, ettekö ole Ollinen?
(Sisään astuvat Ollinen ja Impi.)
Seitsemästoista kohtaus.
OLLINEN (Tuovilalle.) Herra tohtori, koska olemme naapureiksi tulleet,
katsoimme tilaisuuden sopivaksi tutustuaksemme teihin, kun tämä
sisareni tytär on sattunut sairastumaan----Nimeni on Ollinen----
TUOVILA. (Its.) Mitä tämä merkitsee? He pitävät minua lääkärinä.
OLLINEN. Saanko luvan esittää sisareni tyttären neiti Heinon?
TUOVILA. Neiti Heino!----
OLLINEN. Hän on vilustuttanut itsensä, ja pyydän siis teitä näyttämään
taitoanne.
TUOVILA. (Its.) Tuoko siis onkin Impeni, armahani! Se olikin erehdys,
(Ään.) Pyydän, että saisin häiritsemättä tarkastaa taudin laatua.----
OLLINEN. Niin, väistykäämme me pois. (Vainikka, joka tämän aikaa on
ollut syrjässä, lähestyy Ollista.)
VAINIKKA. Minä, tuota noin, tulin niinkuin----
OLLINEN. Ah, räätäli, tulkaa tänne. (He lähtevät jutellen oikealle.)
Kahdeksastoista kohtaus.
IMPI. (Its.) Räätälikö? Voi minua!
TUOVILA. (Its.) Hän ei näy tuntevan minua lainkaan. Pitää tehdä
tyttöselle pieni kepponen. (Ääneen.) Mikä teitä vaivaa neiti, saanko
kysyä?
IMPI. Päätä kivistää.
TUOVILA. (Koettaa otsaa, its.) Kuinka ihana, sanomattoman ihana hän on.
Tuo otsa, nuo silmät, voi kuinka kalliit olette minulle. Joko minä otan
hänet syliini! En vielä. (Ään.) Saanko koettaa suonta?
(Käypi istumaan hänen viereensä ja ottaa hänen kätensä käteensä. Its.)
Sinä pikku kätönen olet monta kertaa suortuviani silitellyt. (Ään.)
Teidän valtasuonenne sykkii niinkuin ei kipu olisi päässä, vaan----
IMPI. Vaan?
TUOVILA. Sydämmessä.
IMPI. (Hämmästyen.) Kuinka niin?
TUOVILA. Tämä tauti on hyvin vaarallinen, jollei sitä saada paranemaan.
Minä onneksi tiedän oivan lääkkeen, joka tekee teidät silmänräpäyksessä
terveeksi.
IMPI. Ja se on?
TUOVILA. Että... (Antaa äkkiä suuta.)
IMPI. (Hyppää ylös.) Herra! Mitä teette te?
TUOVILA. Hiljaa! Herran tähden!
IMPI. No, minä en nosta meteliä, mutta vaadin myöskin tästä hyvitystä!
TUOVILA. Aivan mielelläni maksan vaikka kaksi takaisin.
(Aikoo tarttua Impeen.)
Yhdeksästoista kohtaus.
SOHVI. (Tulee). Johan herra Tuovilakin on täällä.
IMPI. (Hämmästyen.) Tuovila!
TUOVILA. Niin juuri!
IMPI. Tekö minun Anttini?
TUOVILA. Minä juuri!
IMPI. Voi minua! Kuinka en sinua kohta tuntenut! Kuinka saatoinkaan
äsken tuota räätäliä sinuksi luulla.
TUOVILA. Vaadi nyt hyvitystä, mitä tahdot.
IMPI. Minä tyydyn siihen, mitä jo tarjosit.
TUOVILA. Minä ymmärrän. (Syleilee Impeä.)
IMPI. Vihdoin viimeinkin!
Kahdeskymmenes kohtaus.
(Ollinen, Aina ja Vainikka astuvat sisään.)
TUOVILA. Hän on jo kokonaan terve.
AINA. Kuinka on tämä selitettävä?
OLLINEN. Saanko esittää vaimoni ja tohtori----tohtori----kas kun en
muistakaan nimeänne.
TUOVILA. En ole tohtori, vaan olen amerikkalainen kauppias, nimeni on
Tuovila.
OLLINEN. Tekö Tuovila, ja sanoitte olevanne lääkäri.
TUOVILA. En minä ole koskaan itseäni siksi nimittänyt, vaan te minulle
sen arvonimen annoitte.
(Ollinen puhuttelee Impeä.)
TUOVILA. (Ainalle.) Vai niin, rouva Ollinen! Luulen, että olemme tänään
jo kerran tavanneet toisiamme, vaikka olimme molemmat kylliksi
hätikköjä luulemaan toisiamme aivan vääriksi henkilöiksi. Minä tulin
tänne velkomaan, mutta löysin täältä sen sijaan aarteen, joka himmentää
noitten 10,000 markan arvon.--Tässä on morsiameni! (Näyttää impeä.)
AINA. Mitä!
TUOVILA. Rahojanne minä en tarvitse, (repii velkakirjan), sillä minä
olen miljoonan omistaja, mutta kätenne, ystävyytenne jos saan, olen
teille sydämmestäni kiitollinen.
OLLINEN. Te olette liiaksi jalomielinen.
TUOVILA. Suostutteko rupeamaan sukulaisikseni?
AINA. Mielellämme. Me iloitsemme siitä onnesta.
OLLINEN. Onnea vaan! (Kättelevät Tuovilaa ja Impeä.)
TUOVILA. (Vainikalle.) Ja te, suokaa anteeksi äsköinen käytökseni.
Erehdyksestähän sen tein.
VAINIKKA. Mielelläni suon sen teille anteeksi. Kun minä, tuota noin,
vasta saan teidänkin, niinsanoakseni, housuistanne niinkuin mittaa
ottamassa käydä, on asia kyllin korvattu.
TUOVILA. No nyt on vihdoin kaikki selvillä. Tässä näkyy tosin
tapahtuneen muutamia pieniä erehdyksiä. Mutta ihmekös tuo! Kompastuuhan
hevonen neljälläkin jalalla, miks'ei ihminen kahdella kompastua voisi?
OLLINEN. Niin! Ihmekös tuo!
End of the Project Gutenberg EBook of Ihmekös tuo, by Matti Kurikka
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMEKÖS TUO ***
***** This file should be named 15754-8.txt or 15754-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
https://www.gutenberg.org/1/5/7/5/15754/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
https://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
