The Project Gutenberg eBook, Pappilan tuvassa, by Martti Wuori
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Pappilan tuvassa
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Martti Wuori
Release Date: December 20, 2020 [eBook #64090]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPPILAN TUVASSA***
E-text prepared by Tapio Riikonen
PAPPILAN TUVASSA
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
MARTTI WUORI
Tuhansille kodeille tuhatjärvien massa. N:o 9.
Näytelty ensi kerran Suomalaisessa teatterissa Helsingissä
18. päivänä Tammikuuta 1893.
Porvoossa,
Werner Söderström,
1893.
HENKILÖT:
_Aaro-mestari_, entinen sotamies, vanha pappilassa eläjä.
_Olli Muhonen_, keski-ikäinen leskimies.
_Tirkkosen Leena_, kuppari
_Heiskasen Anni_, morsian.
_Luuska-Taavetti_, puhemies.
_Rovasti_.
Savolaisen pappilan perheentupa. Perällä ovi. Oikeanpuolisessa
peränurkassa iso uuni ja samalla puolella karsinan seinä, jossa myöskin
on ovi. Vasemmalla keskellä neliruutuinen ikkuna, lavitsa pitkin seinää
ja näyttämön etualalla, nurkassa, suuri punainen pöytä. Oven suussa
riippuu seinällä puunauloissa joitakuita työkaluja, ohjaksia ja renkien
vaatekappaleita. Peremmällä, lavitsan vieressä, seisoo päästä
koverrettu pölkky tupakan lehtien hakkuuta varten ja siinä kirves.
Pankolla makaa kissa. Sirkka laulaa uunin takana.
Oikea ja vasen näyttämöltä päin.
Näyteltävä mieluimmin Savon murteella.
Ensimmäinen kohtaus.
(Aaro, liki seitsemänkymmenen vanha, pitkä ja laiha mies,
paksusankaiset, pyöreät silmälasit nenällä, istuu pöydän päässä
ja ompelee alushousuja; pöydällä on hänellä tilkkuja, rihmakerä
ja isot räätälin sakset; vedettyään hitaasti ja uneliaasti pari
pitkää säijettä, hän torkahtaa, ja kun pää kuukahtaa alas, niin
hän herää ja alkaa jälleen ommella. Yht'äkkiä hän huomaa
karvaisella käsivarrellaan, josta paidan hihan suu on ylös
kääritty, kirpun, ottaa sen sukkelasti kiinni ja pyörittelee,
ihastuksen hymy huulillaan, sitä sormiensa välissä).
AARO (yksin). Ähäs! Sinä! Pitkäkoipinen ratsumestari! Vai luulit niin
ilmaiseksi päässeesi Aaro-mestarin muonavarastosta hänen vanhaa
viiniänsä varastamaan?! E--hei! He--he--he--he! Sotaoikeus ei sulle
armoa anna. Semmoisesta kuuliaisuuden rikoksesta sinulta tuomitaan pää
poikki ja tuomio pannaan täytäntöön heti paikalla (leikkaa sakseillaan
kirpun kahtia). Noinikään! Siinä sen nyt sait! Vaan katsos sitä
juutasta kun vielä koipiaan ojentelee! Hyppäämään kai vielä mieli
tekisi. He--he--he! Tpfy! Mää matkaas!
(Näppäyttää pois sormellaan ja ryhtyy taas työhönsä käsiksi).
Toinen kohtaus.
Aaro ja Olli Muhonen.
OLLI (tulee perältä). Päivää!
AARO. Jumal'antakoon! (Katsoo kauan silmälasiensa läpi, vaan kun ei
näe, niin ottaa ne pois nenältään).
OLLI (lähemmäksi tultuaan). Eipä se näy vanha mestari enää
tuntevankaan.
AARO. Ka, Olli Muhonenhan se on. Tunnenhan minä, tunnen.
OLLI (kättelee). Terveeks'!
AARO. Terveeks', terveeks'! Äänestäkin jo tunnen, vaikka silmät vähä
alkavat vanhuuttaan hämärtää.
OLLI. Niin kai.
AARO. Eikä se oo Olli moneen aikaan taas pappilassa käynytkään.
OLLI. Eipä oo tullut käytyä.
AARO. Niin, eipä oo tullut, -- niin näkyy, niin näkyy. -- Olli istuu.
Onhan siinä puuta.
OLLI. Onhan siinä. (Istuu).
AARO. Mitäs sitä muuten kuuluu?
OLLI. Eipä liikoja. Kiitoksia vaan kysymästä!
AARO. Niin, eipä liikoja. Kiitoksia kiittämästä! Eipä mullekaan.
OLLI. Tuossahan tuo menee. (Sylkäisee aina välistä pitkän tupakkapurun
suihkun).
AARO. Niin, niin, tuossahan tuo menee, tuossahan tuo menee. (Kotvanen
äänettömyyttä).
AARO. Tuossahan tuo menee...
OLLI. Mutta aina se jaksaa vanha mestari samalla paikallaan istua ja
ommella, tulipa häntä milloin tahansa.
AARO. Aina, aina se mestari jaksaa. Ja jaksaa pitää. Eikä siltä tässä
maailmassa kesken työt lopu, ei.
OLLI. Ei kai.
AARO. Ei, ei lopu. Kesät pappilan nuorille herroille kalsonkia
paikkailee, talvet puita kantelee ja huoneita lämpiämään panee. Siihen
ne päivät menee.
OLLI. Ymmärtäähän sen, kun niin yht' mittaa työtä piisaa. Vai niin ne
nuoret herrat kalsonkiaan repii?
AARO. Repii, repii! Vaan repikööt, niin kauan kuin mestarilla
ompelemiseen voimia piisaa.
OLLI. Näkyypä niitä kummallisesti piisaavankin. Eikä se vanha mestari
näy enää entisestään vanhettuvankaan.
AARO. Mistäpä se vanha enää vanhettuu. Vaikka alkaapa ne voimat vähin
jo väistyä mestariltai.
OLLI. Vai jo alkaa?
AARO. Jo. Ja johan niiden on aikakin, kohta kun jo seitsemäskymmenes
käsissä on.
OLLI. Niin vai?
AARO. Jo. Ja jo tässä aina koukussa istuessa alkaa lapaluitai kolottaa.
OLLI. Arvaahan tuon. Vaan eiköhän se useammin saunassa pistäytyminen
auttaisi?
AARO. Kyllähän se kerralta auttaa, kyllä, vaan sitte äityy kolotus
taaskin.
OLLI. Tai jos oikein hierottaisi ...?
AARO. Onhan sitä hierotettukin.
OLLI. Elikkä jos puolen tusinan sarvia selkäristeykseen istuttaisi?
AARO. Se se nyt on ollut vähä niinkuin meininki. Ja sitähän sen
Tirkkosen Leenan piti tänään tänne tulla.
OLLI. Vai piti? Vaan ei oo tullut?
AARO. Eipä häntä vielä näy, vaikka tässä vuotellut olen.
OLLI. No, kyllä se Leena Aaron pehmittää.
AARO. Sitähän ne sanoo. Niin, tunteehan Olli Leenan.
OLLI. Tu--u--unnen. Vanhoja me ollaan tuttuja.
AARO. Niin, niin. Tottahan se on. Muistanhan minä. Hyviäkin tuttuja.
OLLI. Oltiinhan sitä ennen.
AARO. Ennen vanhaan, kun Olli vielä poikamiehenä täällä: nikkaroimassa
kävi.
OLLI. Kyllä. -- Kun se Leena puolentusinan sarvia imaisee siihen
paikkaan, johon selkä loppuu, niin sen tietää, että sitä terveeks'
tulee.
AARO. Niin, ehkä, ehkäpä sitä tulee, ehkäpä tulee.. (Taaskin kotvan
äänettömyys).
AARO. Ollillapa sitä ei näy vielä terveydestä puutetta olevan.
OLLI. Onhan sitä, Jumalan kiitos, terveyttä.
AARO. Niin, niin, Jumalan kiitos. Vaikka Hän taas muulla lailla on
koetella tahtonut.
OLLI (huo'ahtaen). Onhan se koetellut.
AARO. Koetellut on! Kun vaimon otti, -- Liisan.
OLLI. Liisan Se otti.
AARO. Niin, niin, -- Liisan. Eikä lapsiakaan jättänyt, ei?
OLLI. Ei, ei niitä jäänyt, lapsia.
AARO. Niin, niin. Jumalan tahto. Kuka sen tietää: ehkä niistä oisikin
vaan vastusta ollut, vastusta ja surua.
OLLI. Eihän sitä tiedä.
AARO. Ei tiedäkään. -- Jokos siitä paljon onkaan aikaa kulunut?
OLLI. Kunko Liisa kuoli?
AARO. Niin, kun Liisa kuoli.
OLLI. Johan siitä on kuus' kuukautta umpeen mennyt.
AARO. Vai jo kuus' kuukautta ihan umpeen mennyt? Niin, niin, kuus'
kuukautta! Mahtaa se elämä ikävältä tuntua? Kuus' kuukautta
leskimiehenä olla, eikä rist' sielua talossa, joka e'es lehmän lypsäisi
ja kissalle maitotilkun kupposeen kaataisi. Mahtaa se tuntua?
OLLI. Kyllä, tuntuuhan se, ennenkuin itse tottuu kaikki naisenkin työt
tekemään.
AARO. No niin, ymmärtäähän sen, että kun on tottunut naineena elämään,
niin on pässin karsinassa vaikea olla. Eikäpä sitte kumma, jos tahtoisi
toisenkin ottaa, kun vielä Ollin voimissa on.
OLLI. Eipä tuota juuri vielä oo tehnyt mieli.
AARO. Vai ei? Vai ei oo sitä vielä Olli niinkuin tullut ajatelleeks'?
OLLI. Eipä juuri. Eipä itse, vaikka onhan ne vähän muut...
AARO. Vai on ne muut? Se kai se Ristolan Esa sitte...?
OLLI. Eikä. Luuska-Taavettihan se on vähä niinkuin niissä puuhissa
ollut.
AARO. Luuskako-Taavetti? Sieltä ves'kansan puolelta, Ahvensalmesta?
OLLI. Sehän se on.
AARO. Se vai? No, se sanotaan olevan niinkuin sukkela puhemies.
OLLI. Kuka hänet tietää, sukkela vaiko ei. Mutta niissä puuhissahan se
on ollut.
AARO. No, niin! No, kyllä se sitte reiman muijan Ollille hankkii.
OLLI. Kuuluuhan sillä niitä tiedossa olevan.
AARO. On maar' sillä. Sen kun itsensä sanotaan aikoinaan niin tyttöjä
pyöritelleen.
OLLI. Vai niin? Vai sanotaan?
AARO. Niinhän ne hokevat. Eikä oo itse yhteenkään takertunut.
OLLI. Sitäkös! Enpäs oo sitä minä kuullut, että se semmoinen on.
AARO. No, no, enhän minäkään sitä niin vissiin tiedä; mitä vaan oon
kuullut haastettavan.
OLLI. Kukapa sitä syyttä mitään haastaa. Ja ehkä se sitte niitä omia
tähteitään muille työntääkin?
AARO. Taavetti? Niin. Kuka sen tietää? Ehkä työntääkin. Eihän sitä kuka
tiedä.
OLLI (käy miettiväiseksi). M--h--h!
AARO. Ehkä työntääkin. Eihän sitä kuka tiedä. (Hetkinen vaitioloa).
OLLI (nousee istualtaan). Saakohan tuossa pölkyllä vähän Venäjän lehtiä
hienontaa, jotta savuja sais'?
AARO. Mikäs siin' on. Sitähän se siinä seisoo.
OLLI. Poikkesin tullessani Nykäsen puotiin ja sain vähän lehtiä
völjyyni. (Alkaa hakata lehtiä).
AARO. Sitähän minä tässä katselen, että eiköhän sillä Ollilla toden
perään oo sulhasmiehen meininki, kosk' ei se nyt enää omia
"nurkantakaisiaankaan" ruukkaa.
OLLI. Vielä häntä mitä!...
AARO. Ja niin on kirkkorustingissakin...
OLLI. Eihän sitä tok' kehtaa pappilaan arkiryysyissään pakkautua.
AARO. Onhan se sitäin. Saatavia kai se sitte läksi tuomaan?
OLLI. Eikä. Muuten vaan, että jos sattuisi jotain nikkarin töitä ajan
vietoksi...
AARO. Ka, niin. Ymmärtäähän sen. Ratokseen tietysti, kun ihan yksikseen
on.
(Taas hetkinen vaitioloa).
AARO. Mutta hyvä kai sillä Taavetilla mahtaa tarjokki olla? On kai?
OLLI (hiukan äreästi). Kuka hänet tietää?! (Pistää tupakkaa
piippunykäänsä ja sytyttää sen hiiloksesta). Ja tokkopa sillä lie
yhtään oikeata? Ties' sen, jos se semmoinen on.
AARO. On kai sillä toki. Ja eiköpähän se nyt sitä Pirttiahon Miinaa
meinaa?
OLLI. Eikä tuo. Heiskasen Annistahan se on ilman aikojaan välistä
haastellut.
AARO. Vai Heiskasen Annista?
OLLI. Siitähän se on vähä niinkuin haastellut ilman aikojaan vaan.
AARO. Niin, niin. Ymmärtäähän sen. Mutta onkin se Anni semmoinen
ihminen, että se ainakin salvoksista kestää. Ei se vähällä ravistu.
Kyllä se siltä näytti täällä viimein käydessään.
OLLI. Onhan se lujatekoinen nä'öltään.
AARO. O--o--on. Ja luja sillä taitaa olla sisukin. Siltä se näytti,
ett'ei sen kieli oo ihan kitalakeen kiinni kasvanut.
OLLI. Hyvin se on puheliaskin.
AARO. Eikä iässäkään vikaa oo.
OLLI. Taitaa se minusta olla puolisen kymmentä vuotta nuorempi.
AARO. Paras ikä, ett'ei nuoruuden hulluus vaivaa eikä enää toisten
miesten perässä hypi.
OLLI. Onkos se sitte ennen...?
AARO. Enhän minä sitä... Enkähän minä mitä tiedä. Ja tokkopahan varmaan
muutkaan, vaikka ne hokevat. Jos lie mitä vähä Taavetin kanssa
pelaillut. Vaan vähät siitä;, kunhan se muuten on reima ihminen.
OLLI. Eipä se liikakaan reimuus hyväks' oo.
AARO. No, ei maar', jos se suuhun tuppaa. Vaan eihän se Anni tok' taida
sitä maata olla.
OLLI. Sitähän se on, ett'ei häntä kukaan edeltä käsin tiedä,
minkälainen se tyttö naituna on. "Kiitä huomenna hevosta, tyttöäsi
miehelässä", niinhän se sananlaskukin sanoo. (Katsoo ulos ikkunasta).
Ka, tuossahan tuo Leena jo tulla puikeltaa.
AARO. Joko vai?
OLLI. Jo. Portaille astuu. Sarvinyytti näkyy kainalossa olevan.
AARO. Sitte täytyy työt kesken jättää.
(Käärii työnsä kokoon).
Kolmas kohtaus.
Aaro, Olli ja Leena.
LEENA. (Tulee sarvinyytti kädessä; hän on isokasvuinen, keski-ikäinen
nainen; päässä on hänellä huivi, jonka leu'an alle sitaistun vetosolmun
kärkiä hän tuon tuostakin käyttää nenäänsä pyyhkiäkseen; vetää
puhuessaan vähä väliä nenäänsä, tervehtiessä niiaa ja nyökähyttää
päätään yht'aikaa; sukkela-liikkeinen ja -puheinen).
Hyvää päivää, vaikka iltahan tässä jo taitaa kohta tullakin! Ka, onhan
täällä vieras; luulin Aaron, miesten työssä ollessa, yksinään kotona
istuvan.
AARO (kättelee). Terveeks', terveeks'! Mikä vieras?! Eikös se Leena
enää vanhoja tuttujaan tahdo tuntea, -- Olli Muhosta?
(Mennä laahustaa karsinaan, josta puhelun aikana pistäytyy
tuvassa vaatteiden kanssa puuhaamassa).
OLLI. Eipä se näy.
LEENA. Ka, tokisen! Tunnenhan minä, kunhan kerkiän. Terveeks'!
(Kättelee Ollia). Vaan vierashan se on, kun ei pappilan omaa väkeä oo.
Mitäs kuuluu? Minnekäs minä nämä panen? Panenpahan tuohon. Eihän ne
puske. (Panee nyyttinsä pöydän kulmalle). Niin, mitäs sitä kuuluu?
(Istun).
OLLI. Kiitoksia vaan. Eipä tuota liikoja...
LEENA. No, Jumalan kiitos! Tarpeeksihan sitä on siinäkin.
OLLI. Mitä vaan Leenalle...?
LEENA. Jumalan kiitos, vanha rauha ja terveys! -- Hyh, hyh! Mutta onpas
täällä vari! Onpas se Aaro nyt lämmittänyt; ei oo puita säälinyt.
AARO (tullen tupaan). Lämmittäähän sitä piti. Mitenkäs muuten?
LEENA. Pi--i--iti, piti. Niin ei tarvitse saunaan mennä. Mitenkäs
muuten.
AARO. Sama kai se Leenalle on, että sen täällä tekee.
LEENA. Sa--a--ama, sama. -- Jokos se Aaro riisuutuu?
AARO (menee takaisin karsinaan). Jo. -- Ja parempihan se Leenalle on,
niin saapi Ollin kanssa pakinoida, pitkistä ajoista, Leena kun niin
pakinoida tykkää.
LEENA. Ha--ha--ha! Vai tykkää? Niinpä, pitkistä ajoista! Onhan siitä
aikoja, kun Ollin viimeksi näin.
OLLI. Onhan siitä.
LEENA. Ei sattumaltakaan oo sattunut näkemään. Vaan ei se oo Olli
vanhastaan paljoa muuttunut: sama rehti mies, kun ennenkin.
OLLI. Vai rehti? Leenahan se on aina sama leikkisä...
AARO (karsinasta). Nyt oisi niinkuin reilassa Leenan tulla.
LEENA. Tulen, tulen; siinä paikassa. Istua piti vähäsen, että hengen
käynti asettuisi. Niin sukkelaan astua lippasin, että oikein rintaan
otti. Siinä paikassa tulen.
(Menee nyyttineen karsinaan, josta puhelee Ollin kanssa, sillä
välin kun Aarolle sarvia asettaa ja toisinaan jotakin hänen
kanssaan haastaa, mikä kuitenkaan ei selvään kuulu).
OLLI (itsekseen). Kumma, kun ei niitä näy, Annia ja Taavettia! Ihan
koko päivä tässä menee turhaan vuotellessa.
LEENA. Mikäs asia se nyt on oikeastaan Ollin pappilaan tuonut?
OLLI. Oisihan sitä vähän semmoista asiaa, että jos sattuisi rovastilla
jotain nikkaroimista olemaan.
AARO. Kuka sen Ollin oikein tietää? Ehkä se onkin vaan tullut Leenaa
katsomaan.
OLLI (itsekseen). Mitäs jos ne todellakin ovat minut yhdessä
petkuttaneet sen kuulutuksen oton suhteen?
LEENA. Mitä se Aaro nyt...? Vai minua katsomaan...? Jo se oli minut
unhottanutkin, Olli, kun ei niin moneen aikaan oo nähnyt. Vaikka
katsoihan se kyllä ennen, katsoi. Ja sen tautta, näet, se Liisa ei
minua sitte sietää voinut, että Olli oli ennen minuun katsonut. Ja
Liisanpahan se sitte ottikin ja Leenan jätti.
OLLI (itsekseen). Oisihan niiden jo pitänyt hyvinkin Ahvensalmesta
tänne keritä, kun min' oon jo näin kauan vuotellut, mokomia!
(Leenalle:) Liisahan se minut otti.
LEENA. Oo--o--otti, otti, kun ottaa piti. Sillä oli se Olli ennen
vanhaan vähä niinkuin huikentelevainen. Ja sitähän se rovastikin
hämmästyi, kun Liisa vihkituoliin astui ja hän hänen keskiruumiisensa
silmänsä loi: "Hm--h--h!" hän sanoi; niin se rovasti sanoi, että
"Bm--h--h!" Vaan semmoinen se ei ollut Leena ja sen tautta se Tirkkosen
Leenaksi jäikin.
OLLI (itsekseen). Ja mitäs, jos se todellakin on niin, kuin Aaro Annin
ja Taavetin välistä tiesi kertoa? -- (Leenalle.) Joutaviahan se Leena
nyt panee. Eihän meille lastakaan jäänyt.
LEENA. Ei, ei jäänyt. Se on totta. Sillä kuolleena se yksi ensimmäinen
ja viimeinen lapsi keskosena syntyi ja kuolleena se haudattiinkin. Ja
oisipa sille Liisalle sitte, kun se sen saunavuoteensa jälkeen
kivuloiseksi kävi, Tirkkosen Leenan sarvet kelvanneet, vaan ei se
ylpeys sallinut. Ennen otti ja kuoli, otti ja kuoli. Vaan kuka sen
tietää, ehkä se hyvästikin teki, kun otti ja kuoli.
OLLI (itsekseen). Enkä minä siitä raadosta huoli, jota jo toinen
noukkinut on. Pitäköön Taavetti tavaransa itse!
AARO. Kuka se Jumalan tahdon tietää? Ehkä se Liisa jätti paikkansa
tyhjäksi Leenan täytettäväksi?
LEENA. Mitä se Aaro nyt taas...? Ettäkö minusta enää vaimoksi oisi,
Ollille varsinkaan? Vanha minä siksi oon. Nuoriahan se Olli vaan etsii.
OLLI. Enkä minä. Ja kukapa minustakaan vanhasta enää... (Katsahtaa ulos
ikkunasta) Soo, tamma! Sekös taaskin reistailee, jotta ohjaksiinsa
takertuu!
(Menee pihalle).
Neljäs kohtaus.
Leena ja Aaro (karsinassa).
LEENA (tulee karsinasta, laskien alas ylöskäärittyjä hihojaan). Kas
niin, nyt on kaikki kiinni. Aaro makaa nyt hiljaa mahallaan, ett'ei ne
pääse putoamaan.
AARO. Koetanpahan olla. Vaan tuntuuhan ne kovassa istuvan.
LEENA. Imaisinhan minä ne kovaan, kuin ainakin. (Katsoo ulos
ikkunasta). Mitähän se Olli tuolla pihalla seisoo ja rantaan tähystää?
Ihan on, kuin se jotakin vuotteleisi.
AARO. Siltä se vähä sen puheistakin tuntui, vaikk'ei siitä oikein
selvää saa.
LEENA. Semmoinenhan se on aina ollut, ett'ei siitä ensi kiireessä
selvää saa, mitä sillä mielessä liikkuu. Sellainen luihu, vaikka muuten
kelpo mies.
AARO. Kerrassaan kelpo mieshän se Olli on! Vaan yht'hyvinpä sillä
Leenalla näkyy sydämmen pohjalla kyven kytevän Ollia kohtaan.
LEENA. Mikä kyven?! Mitä se Aaro nyt pohtii...?
AARO. Ja siltäpä se tuntuu, ett'ei Ollikaan oo Leenaa entisestä
unhottanut.
LEENA. Mistäs se nyt Aaro noita joutavia saapi...?
AARO. Huomaahan tuon vähä vanhan silmä kaikestakin.
LEENA. Ei pidä vanhan miehen loruja laskea! -- Tuossapa tuo Olli
takaisin tulee.
AARO. Jotain sillä varmaan mielessä on. Ja naimapuuhissa taitaa
ollakin.
LEENA. Mitäpä se siitä salassa pitäisi? Eihän se naiminen rikos oo.
Viides kohtaus.
Edelliset ja Olli.
OLLI (palajaa). Ka, jokos se on tehty?
LEENA. Jo-oo! -- Vaan sitähän minä tässä istuin ja katselin, että mitä
se Olli niin sinne rantaan päin tähysteli?
OLLI. Enhän minä mitä rantaan päin. Rovastiahan minä katselin, mitä se
siellä pellolla kepillään savikokkareita hajoitteli ja maata tonki.
LEENA. Vai rovastia?
OLLI. Rovastia, rovastia, ihan todenperään. Eikös se Leena uskoakseen
ota?
LEENA. Hevostaanhan se Olli sanoi menevänsä korjaamaan.
OLLI. Ensin hevosta ja sitte jäin rovastia katselemaan. Tuollahan tuo
vieläkin seisoo. Näkeehän sen Leena itse. Ja mitäs siitä? Niinkuin ei
sitä saisi rovastia katsella, vaikk'on ennenkin nähnyt.
LEENA. Saapi, saapi; enhän minä sitä... Ei pidä Ollin nyt niin... -- Ja
sitähän minä kanssa, että aina sillä Ollilla näkyy vielä vanha
tammansakin olevan?
OLLI. Aina.
LEENA. Se sama vanha tamma?
OLLI. Sama. -- Eihän sitä henno vanhasta luopua.
LEENA. No, ei henno, ei. Voi, voi! Sama sillä näkyy Ollilla olevan
hellä sydänkin, kuin ennen vanhaan.
OLLI. Hellä mikä hellä!
LEENA. Hellä, -- näkeehän sen! Luontokappaleitakin kohtaan, saati sitte
ihmisiä. Ihan se niin oli ennenkin, kun täällä nikkarin töitä teki ja
minä pyykin pesussa molskuttelin. Aina se sääli, kun oli vaatesaavit
pyykkirantaan kannettavat. Laudan jätti kesken höyläpenkille, kun tuvan
ikkunasta näki, että tytöt korennon harteilleen nostivat, ja tulla
kiidätti apuun. "Ottakaa te tytöt", sanoo, "molemmat yhdessä toisesta
päästä, kyllä minä toisesta kannan; raskashan teidän on, heikompain
astiain, suurta saavillista märkiä sotkuja kahden kantaa". Ja niin sitä
sitte mennä kyyhätettiin mäkeä alas pesulaiturille. Eikä se sielläkään
aina heti hellittänyt; välistä otti ja pitkän aikaa kartulla pyykkiä
paukutteli. Ja juttuja sillä piisasi, jotta sai katketakseen nauraa. Ja
kujeitakin sillä oli! Voi turkanen! Vielä nytkin muistellessa
naurattaa, kun se kerran minua kutittamaan rupesi, jotta olin vähällä
selälleni järveen keikahtaa, mutta kun se silloin sai märällä lakanalla
ympäri korviaan, niin että pläiskähti, niin kyllä sille tuli kiire
takaisin tupaan otattaa...
AARO. Vai oli se semmoinen hulivili?
LEENA. Oli. Mutta niin hyvä mies aina siltä, että oikein...!
OLLI. Kaikkia se Leena muistaakin.
LEENA. Mu--uistan, muistanhan minä. Kaikki minä muistan. Ja sen tautta
se tuli lopulta sääli, ett'ei se niin hyvä mies parempaa muijaa saanut.
Sillä näkeehän sen, että se Olli paremman puutteesta on näin totiseksi
käynyt. Vaikka ymmärtäähän sen senkin, että mahtaa se nyt ikävältä
tuntua ihan yksin olo, olipa se ennen kaksin kuinka tahansa. Tuntuu se
kai?
OLLI. Kyllä. Jos varsinkin, niinkuin minä, sattuu potemaan, niin on se
vaikea olla, kun ei oo hoidosta tietoa mitään minkäänlaisesta.
LEENA. Niin, voi, Herra Jesus sentään! Vaikeahan se mahtaa olla!
Sääliksi käy oikein kuullakin. Ja jos vielä kuolema sattuu, niin
siinähän sitä saa tilallaan maata ja märätä, ennenkuin kukaan sattuu
talossa käymään. Sillä kukapa sitä niin kohta yksinäiseen sydänmaan
torppaan tulee. Eikä oo sitte aina hyviä ihmisiä, jotka hautaankaan
veisivät, ei. Semmoista se on yksinäisen poika- ja leskimiehenkin olo.
OLLI. Onhan se sitä. Mutta semmoista se mahtaa olla yksinäisen
naiseläjänkin, kuin Leenan, esimerkiksi...?
LEENA. Onhan se vähä, mutta ei kuitenkaan sinnepäinkään. Meikäläiset,
näet, ovat enemmän tottuneet yksin elämään ja ainahan sitä sattuu joku
hyvä tuttava kahvilla pistäytymään, kun näin kuitenkin ihmisten parissa
elää, kuin minäkin, kirkonkylässä, vaikka kulmallakin. Ja ainahan sitä
meikäläisen ammatissa sinne ja tänne tarvitaan. Vaikka käypihän se
lopulta raskaaksi tämäkin, käypi, kun usein ei oo talossa muita, kun
Jumala ja kissan pentu, eipä aina sitäkään. -- Niin, no! Kummakos se
sitte oisi, jos Ollin tapainen mies pyrkisi taas toisen eukon pariin?
OLLI. Olisihan tuo kyllä toinenkin taloon tarvis ja otettavakin,
vaan...
LEENA. Otettava, otettava se on, vaan mitä? Mitä se Olli meinasi sanoa?
OLLI. Sitähän minä, että eihän ne kaikki tahdo leskimiehen kanssa
talosille ruveta.
LEENA. Joutavia! Mitäs se leskimies, nuori ammoinkin, on huonompi
poikamiehiä, kun ei sillä lapsia oo. Jos niitä olisi, niin sitte...
Sillä eihän ne kaikki viitsi ruveta toisen tekemiä kakaroita hoitamaan.
OLLI. Tokkopahan se Leenakaan...?
LEENA. Mitäkö? Mitä se Olli meinaa?
OLLI. Sitähän minä, että tokkopahan se Leenakaan lapsettomasta
leskimiehestä huolisi, -- minunlaisesta?
LEENA. Enhän minä... voi, voi! aina se on leikkisä, tuo Olli!... enhän
minä mitä itsestäni haasta, -- minun ikäisestä ihmisestä. Aina se
löytääkin, miten sanoja kääntää.
OLLI. Mikä ikä?! Parhaimmillaan kun on ja aina iloinen ja terve ja
kädet työssä kiinni yht'mittaa.
LEENA. Parhaimmillaan! Nyt se taas pilkaksi pistää ihan jouten
aikojaan.
OLLI. Enkä. Todenperäänhän minä. Vaan jos se Leena tätä vaan leikkinä
pitää, niin tehdään leikistä tosi. Vai mitä se Leena arvelee?
LEENA. Herra Jesus sentään! Mistä se nyt Olli tuon niin yht'äkkiä
päähänsä sai, kun ei silloin minusta nuorempana ja vikkelämpänä
huolinut, vaan toisen otti?
OLLI. Tietäähän sen Leena, kuinka se kävi; itse taannoin vielä siitä
muistutti.
LEENA. Muutenhan se kesken puheen sanotuksi tuli. Eihän sitä Olli
pahaksi panne?
OLLI. Enkä minä oo pannutkaan, näkeehän Leena sen, kun nyt tahdon
rovastin puheille lähtemään.
LEENA. Voi, tokisen! Oikeinko se todenperään...?
OLLI. Ka, mitä sitä noin uskomattomaksi heittäytyy?
LEENA. Herranen aika! Näin yht'äkkiä! Pitäisihän sitä toki vähän aikaa
tuumia.
OLLI. Mitäs se tuumimisesta paranee? Tunnenhan minä Leenan ja Leena
minut.
LEENA. Tu--u--unnetaan. Kyllä. Eikähän siitä puhetta oo. Vaan mitäs se
rovasti sanoo, kun minä vanha ihminen näin yht'äkkiä...?
OLLI. Mennään kysymään, niin kuullaan, mitä se sanoo.
LEENA. Nytkö jo paikalla? Eihän toki...
OLLI. Ka, mikäs siin' on?
AARO (karsinasta). Ei pidä, Leena kulta, toki jättää minua tänne yksin
sarvineni. Ai, jo vuotaa, jo vuotaa, kun ovat sarvet ihan täydet!
LEENA. Herranen aika! Aaronhan minä sinne kokonaan unhotin näissä Ollin
puheissa.
(Hyppää kiireesti karsinaan).
Kuudes kohtaus.
OLLI (yksin). Kyllä ne on, Anni ja Taavetti, ihan tahallaan minut
pettäneet. Näin ovat hukkaan vuotattaneet ja itse omille teilleen
jääneet. Vaan jääkööt! Jääköön koko lintu puhemiehineen! En minä
hänestä enää huolikaan, saati kun tässä näkyy toisen heti saavan, ja
ihmisen, jonka vanhastaan tuntee. Sillä yhtä reima ihminenhän se on
Leenakin, joll'ei parempikin. Mikäs siin' on? Ja koska se on valmis
rovastin puheille lähtemään, niin näytänpähän minäkin niille mokomille
pettureille, ett'en minä heittä oo ilman eukotta jäänyt. He--he! --
Tuossapa tuo näkyy rovastikin jo yläpytingin kuistin rappusille
nousevan; kansliiaansa kai menee.
Seitsemäs kohtaus.
Olli, Leena ja Aaro (karsinassa).
OLLI. Onko se nyt lopussa?
LEENA. On. -- (Aarolle) Aaro pysyy nyt vaan vuoteessa ja vetää turkin
korvilleen.
AARO (karsinasta). Kyllä. -- Enkä minä muutenkaan kuuntele.
LEENA. Ha--ha--ha! Ei sano kuuntelevansa. -- Eipä täällä liioin mitään
kuunneltavaa oo.
OLLI. No, joko sitä sitte mentiin? Rovastikin näkyi jo kotiin tulleen.
LEENA. Voi minun päiviäni! Ihanko se nyt väkisin siinä paikassa viepi?
OLLI. Väkisinkö? Enkä! Enkä tahdokaan, jos se niin vastenmielistä on
Leenan lähtö.
LEENA. Voi, voi, eihän se vastenmielistä... enhän minä sitä... Herran
pieksut tokisen! Vaan kun ei mull' oo vaatteitakaan päälläni...
OLLI. Eihän tuo alastikaan näy olevan, Leena.
LEENA. Eikä. Vaan enhän minä voi tässä kupparinkaan puvussa
näinikään...
OLLI. Mitä häntä koreilee? Eihän sitä vielä vihille mennä...
LEENA. Olli kun on noin verassa ja minä tämmöinen!
OLLI. No, panee sitte tämän (riisuu päällimmäisen takkinsa, jonka
ojentaa Leenalle).
LEENA. Ollinko takin?!
OLLI. Onhan mulla toinen alla.
LEENA. Ettäkö minä tuon paremman ottaisin? Mustanko verkatakin?
OLLI. Mikäs siin' on?! Panee nyt vaan päälleen.
LEENA (peittää vasemmalla käsivarrella silmänsä, mutta ottaa oikeaan
käteensä takin). Voi, voi! Enhän minä kehtaa. Ihan tämä nyt on
hullusti. Ihanhan ne kaikki minulle nauraa, vanhalle ihmiselle.
OLLI. Mutta aikahan tässä hukkaan menee jouten vehkeillessä.
LEENA (pukee takin päälleen). Koska Olli nyt niin tahtoo.
Hi--hi--hi--hi!
OLLI. Sattuu vielä ehkä rovastikin taas pois menemään. Kuka sen tietää.
LEENA. Jo nyt tuli kummat! Miltä tämä nyt näyttää? Ihanhan min'oon kuin
mikäkin variksen pelätin tai muu pöpö.
OLLI. Mikä variksen pelätin? Hyvästihän se passaa.
LEENA. Miehen takissa! Enhän minä oo koskaan... Ja kehtaankos minä nyt
näin rovastille näyttäytyä? Luulee minun vielä hulluksi tulleen tai
muuten kujeilevan, ja ajaa pellolle.
OLLI. Ka, mitäs siitä sitte joutavia reistailee, jos se vieläkin niin
on vasten luontoa, tää lähtö.
LEENA. Eikä, ka! Lähdenhän minä, lähden.
OLLI. No, lähdetään sitte jo...!
LEENA. Ka, lähdetään sitte, jos kerran lähteäkseen! Sallittu kai se on,
että lähteä pitää, ett'ei ehdi "Isämeitääkään" lukea. Vaan eikös siellä
pitäisi virsikirja muassa olla, vai?
OLLI. Mikä virsikirja?!
LEENA. Tai katkismus? Jos se sattuu rovasti jotain luettamaan...?
OLLI. Mitä se nyt höpisee?! Eihän nämä mitä kylänlukuja oo.
LEENA. Voi minun päiviäni! Ihan mulla on pää pyörällä. Enkähän minä oo
koskaan ennen kuulutuksen otossa käynyt, vaikka näin vanha ihminen oon.
OLLI. Tulee nyt vaan! Kyllä minä haastelen. Eikä Leenan tarvitse muuta,
kuin vieressä seista ja niiata.
LEENA (niiaa oven suussa). Näinikään. No, kyllä minä sen osaan tehdä.
No, mennään sitte Herran nimessä. Oikein sydän alaa kouristaa.
(Aukaisevat oven ja aikovat mennä ulos).
Kahdeksas kohtaus.
Olli, Leena, Anni ja Taavetti. Anni ja Taavetti (tulevat
samassa vastaan).
ANNI. Päivää!
TAAVETTI. Päivää! Täällähän se Olli vielä on. Luultiin sen jo
ikävystyneen vuottelemiseen, kun tuli vähä myöhästyneeksi.
OLLI (on väistynyt syrjään ja on vaiti).
LEENA (katselee Ollia ja Annia kovin kummastuneena.) Mitä?
Vuottelemiseen?!
ANNI. Niin, minua. Mitäs se Tirkkosen Leena niin hämmästyy?
TAAVETTI. Eikös se Olli tälläkään kertaa saisi toista ottaa...?
ANNI. Ja minun kanssani kuulutuksen ottoon lähteä? Väliinpä se Leena
näkyy pakkautuvan nytkin.
LEENA. Mutta mitäs peliä tämä on?
OLLI. Peliä se on, vaan ei minun. Taavetin se on ja Annin; kun eivät
ennen tulleet, niin luulin heidän minua vaan petkuttaa tahtoneen.
ANNI. Sitäkös on junkkari!
TAAVETTI. Koko velikulta!
LEENA. Oikea mestari! Ja kun luuli ilman jääneensä, niin minut tahtoi
hätävaranaan viedä. Sitäpä se niin kiirettä tekikin, että rovastin
puheille lähtisin.
ANNI. Hä? Mitä se sanoi?
TAAVETTI. Leenanko kanssa rovastille?
ANNI. Ei oo vielä toisen kanssa selvillä, niin jo toisen kanssa lähtee!
LEENA. Oikein kahden kanssa yht' aikaa!
TAAVETTI. Eipäs se vähemmällä kerkiä naisten helmoihin päästä!
LEENA. Vielä minun, vanhan ihmisen, vietteli!
ANNI. Mokomakin aviomies!
TAAVETTI. Leskimies vielä! Jospa se e'es mikä poikanulikka oisi!
OLLI. Kuka sitä toisen hentusta huolisi?!
ANNI. Hä?
TAAVETTI. Mitä sanot?
OLLI. Niin juuri. Omia tähteitään muille tuppaa.
TAAVETTI. Minäkö omia tähteitäni?
ANNI. Minäkö toisen tähde? Se on helkkarin vale! Kukas sen on sanonut?
Hä? Vastaapas, mies, sanoistasi! Kuka sen on sanonut?
OLLI (vilkaisee salakavalasti Leenaan). Oonpahan kuullut sanottavan.
ANNI. Hä? Olet kuullut sanottavan? Kenen? Leenanko? Tirkkosen
Leenaltako oot sen kuullut?
OLLI. Enhän minä mitään Leenasta sanonut.
ANNI. Et, vaan kyllä minä sen huomasin.
LEENA. Hä? Minuako syytät?
ANNI. Hyvinpä se on luonnollista? Kukas sen oisi sanonut, ell'et sinä,
kylän kiertäjä?!
OLLI ja TAAVETTI (näkyvät myöskin, Annin ja Leenan kiistellessä,
vilkkaasti väittelevän keskenään).
LEENA. Minäkö kylän kiertäjä?
ANNI. Sinä juuri.
LEENA. Itsepähän tuota taidat olla kylänkiertäjä; miehestä mieheen
kuleksit.
ANNI. Mitä? Kuulkaa, hyvät ihmiset, mitä se sanoo. Siinä sen näette,
että se on tosi, että hän sen on puhunut. Kateeksi kävi varmaan
taaskin, niinkuin Liisa vainaan naimiseen joutuessa, ett'et itse, vanha
harakka, Ollin vaimoksi pääse ja sen tautta herjaamaan rupesit ja
toisen tielle tuppasit.
LEENA. Kateeksi! Tuossa se on! Ota mokoma miehesi! En mä hänestä
huolisikaan, vaikka rahalla antaisit.
ANNI. Pidä itse kalusi! Minä en häntä ota. Pidä vaan, Jumalan nimessä,
itse, kun sen pään kerran oot pyörälle pannut.
LEENA. Eipä tuo lie enää oikein viisas ollut, kun sinut tahtoi ottaa.
ANNI. Siinäkös se sitte viisas oli, kun tahtoi sinut, veren imijän,
rovastin luo viedä, -- köyhän kurpan, joka lainavaatteissa prameilet?!
Ha--ha--ha--ha! Ollin takkihan sulla näkyy päälläsi olevan.
Ha--ha--ha--ha! Katsokaa, hyvät ihmiset, sitä huuhkajaa! Ollinhan sillä
on takkikin päällään.
LEENA (repii vihaisesti takin päältään). Itsehän se mokoma pakkasi
takkinsa päälleni, kun olin tullut arkivaatteissani Aaroa kuppaamaan,
vaan sille, veijarille, niin tuli kiire rovastille lähteä.
ANNI. Ha--ha--ha--ha!
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset ja rovasti.
ROVASTI (palttoo päällä ja keppi kädessä, on sillä välin tallat
tapaan).
OLLI (on vetäytynyt ovelle päin, niin että seisoo melkein rovastin
takana).
LEENA (joka ei ole huomannut rovastin tuloa, paiskaa takin Ollia
kohden, mutta se sattuukin rovastin silmiin). Tuoss'on sulle, rötkäle,
ryysysi!
ROVASTI (koputtaa kepillä lattiaan). So, so, so! Mitä tämä on? -- Mikä
mellakka täällä On? Hä?
(Kalkki ovat ihan vaiti ja kovin hämmästyneet).
OLLI (nostaa takkinsa lattialta ja pitelee sitä kädessään selkänsä
takana).
ROVASTI. No? Mitä täällä on tapahtunut? Missä oma väki on? Eikö täällä
ole ketään kotona? Missä Kalle Ikä-Heimonen on, -- isäntä-renki?
LEENA (niiaa ja nyökähyttää päätään). En minä tiedä, arvoisa herra
rovasti. Minä olen täällä vaan Aaro-mestaria kuppaamassa. Se on
tuolla...
ROVASTI. Missä tuolla?
AARO (näyttäytyy karsinan ovella, yllään isot turkit, joiden alta
valkoiset alushousut näkyvät). Kyllä min' oon täällä.
ROVASTI. Entäs nämä muut? Ketäs nämä ovat?
ANNI (niiaa). Anni Heiskanen min' oon.
TAAVETTI (niiaa myöskin). Luuska-Taavetiksihan ne minua sanoo.
ROVASTI. Oikea nimesi?
TAAVETTI. Taavetti Hytönen.
ROVASTI. Ja Olli Muhonen.
OLLI (kumartaa syvään, takki selän takana). Niin, tunteehan rovasti
minut, (vetäkse aina rovastin taa ja oven suuhun).
ROVASTI. No, mikä riita teillä täällä oli? Kenenkä takin se Leena
vasten silmiäni lähätti?
LEENA (itku suin). Antakaa anteeksi, arvoisa herra rovasti, enhän minä
sitä tahallani tehnyt. Rietas henki se varmaan minut vietteli tuon
Ollin verkkoihin. Ja Ollinhan se oli takki, mutta kun tuo Anni tuossa
niin suututti ja haukkumaan rupesi...
ANNI. En minä mitä haukkunut, hyvä rovasti.
TAAVETTI. Kyllä se ei oo totta. Elkää te uskoko, arvoisa rovasti, mitä
tuo Leena valehtelee.
LEENA. Enpäs valehtelekaan. Annihan se haukkua alkoi...
ANNI. Enpäs. Sinähän se alotit.
LEENA. Sinäpäs!
ANNI. Sinäpäs!
OLLI (pujahtaa seuraavan kiistan aikana huomaamatta ulos ra'ollaan
olevasta ovesta)
(Puhuvat kaikki kolme yht'aikaa).
LEENA. Sinäpäs se alotit, kun minua syyttä syytit, kylän kiertäjäksi
sanoit ja vanhaksi harakaksi ja verenimijäksi ja köyhäksi kurpaksi ja
huuhkajaksi haukuit ja että minä lainavaatteilla prameilen...
ANNI. Sinäpäs se alotit, kun minua olit Ollille muiden tähteeksi
sanonut ja että minä miehestä mieheen kuleksin ja minuahan sinä
kadehdit, kun tielleni tuppasit, niinkuin Liisa vainaankin kanssa
tahdoit tehdä...
TAAVETTI. Leenahan se alotti Annia haukkua, kun Anni sanoi, että Olli
oli hänelle sanonut, että Anni oli muiden tähde ja kun Olli sanoi, että
minä omia tähteitäni muille tuppaan, ja Ollihan se...
ROVASTI (lyö kepillä lattiaan). Hiljaa! (Kaikki vaikenevat). Mitä te
kaikki yht'aikaa kaakatatte, kuin kanat, ett'ei teistä selkoa saa.
Puhukoon yksi ensin! Vaikka sinä, Taavetti; mitä asiaa sulla täällä on?
TAAVETTI. Puhemiehenähän minä täällä oon.
ROVASTI. Kenen ja kenen?
TAAVETTI. Annin ja 01... Olli Muhosen. Ka! Minnekäs se Olli on mennyt?
LEENA ja ANNI (hämmästyneinä). Minnekäs se Olli joutui?
TAAVETTI. Uloskohan se meni? (Aukaisee tuvan oven ja osoittaa ulos).
Tuollahan tuo kujatietä ajaa viilettää täyttä neliä ja tammaansa
piiskaa, minkä jaksaa. -- Se se oli, Olli, arvoisa rovasti, syypää
kaikkeen.
LEENA ja ANNI. Se se oli!
ROVASTI. Kuinka niin?
TAAVETTI. Annin kanssahan sen piti tulla kuulutusta ottamaan, mutta kun
me vähä myöhästyttiin, niin se jo, vuotellessaan, sill'aikaa otti ja
kosi Leenaa.
ROVASTI. Ja siitä se teillä, naisilla, semmoinen jupakka syntyi?!
Semmoisilla sydämmilläkö te pyhään avioliittoon astutte. Teidät ja
Ollin tulen muistamaan, jos kerran vielä tulette kuulutuksen ottoon.
Hävetkää toki kaikkivaltiaankin edessä!
(Poistuu arvokkaasti).
TAAVETTI. Lähdetään pois mekin!
ANNI. Lähdetään!
(Anni ja Taavetti menevät).
LEENA. Pois lähden minäkin, jahka sarveni otan. (Ottaa nyyttinsä ja
menee). Hyvästi, Aaro! En mä toista kertaa enää tule tänne sarvia
panemaan!
AARO (laahustaa turkissaan keskelle tupaa). He--he--he! On se vanha
Aaro sodassa ja tappelussa ollut, vaan ei toki tällaisessa mylläkässä.
Esirippu alas.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPPILAN TUVASSA***
******* This file should be named 64090-8.txt or 64090-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/0/9/64090
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
