The Project Gutenberg eBook of Korkea oikeus istuu
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Korkea oikeus istuu
Yksinäytöksinen ilveily
Author: Martti Wuori
Release date: July 22, 2024 [eBook #74096]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: Kuopion Uusi Kirjapaino, 1898
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORKEA OIKEUS ISTUU ***
KORKEA OIKEUS ISTUU
Yksinäytöksinen ilveily
Kirj.
MARTTI WUORI
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1898.
HENKILÖT:
TUOMARI,
JULKUNEN, |
KATTILA, |
ASIKAINEN, | Lautamiehiä.
PAUKKU, |
LÖTJÖNEN, |
PERSKA, |
TOLVANEN. |
MÄNDYLIN, siltavouti.
JEREMIAS PÖNTTÖNEN.
SERAHVIINA, hänen vaimonsa.
SAMULI HUILU.
AAPO ROPPONEN, | Vieraitamiehiä.
KAISA RIPULI. |
[Lautamiehiä saa olla vain viisikin, vaan ei vähemmän.]
Lakitupa maalla. Vasemmalla (näyttämöltä katsoen) kaksi ikkunaa,
joiden välissä piironki ja piirongilla peili. Perällä, keskellä,
ovi sisähuoneesen, vasemmassa nurkassa pitkin peräseinää punainen
kansiniekka sänkysohva ja oikeassa nurkassa uuni, jonka suu on
korkealle ylöspäin mustunut. Oikealla eteisen ovi, ja sen ja näyttämön
etualan välisellä seinällä kello. Keskellä suojaa pöytä, jonka molemmat
puoliskot ovat ylös nostetut; pöydällä oikealle raamattu, — vasemmalle
toisella kulmalla lakikirjoja ja keskellä paperia, kirjoitusneuvot ja
soitinkello. Viimeksi mainitulla puolella pöytää on tuomarin istuinsija
— talonpoikainen, nariseva kiikkutuoli. Pöydän ääressä, katsojain
puolella, on tyhjä rottinkituoli, jonka istuin on puhki. Seinillä
vanhoja kuvia.
Ensimmäinen kohtaus.
Tuomari, lautamiehet ja siltavouti.
Lautamiehiä (istuu sohvassa, hyvin ahtaasti, niin monta kuin sopii,
muut tuoleilla pitkin peräseinää).
Siltavouti (vanhanpuoleinen, pitkä ja laiha, puolikuuro mies, jonka
toinen silmä on sokea ja kiiltävä kuin tinanappi, seisoo eteisen oven
suussa).
TUOMARI (nuori hovioikeuden auskultantti, joka puhuu huonosti suomea,
ruotsinvoittoisesti, istuu kiikkutuolissa, haukottaa, pyyhkäisee
kädellä kasvojensa yli ja katsahtaa pöydällä edessään olevaan
asialuetteloon).
Jeremias Joonaanpoika Pönttönen, Humalamäen kyleste, vastaan Samuli
Huilua, samasta kyleste — edesvastauksesta. — Mändylin kallar in!
SILTAVOUTI (toinen käsi korvan takana). Ku... ku... kuinka se oli,
herassyötinki? Vörlåt!
TUOMARI (kovaan). Jeremias Pönttönen och Samuli Huilu.
SILTAVOUTI. Ja-ha, ja-ha. (Aukaisee eteisen oven ja huutaa ulos,
seisoen kynnyksellä hajareisin): Humalamäen Jeremias!... Ja Samuli
Huilu!... (viittaa kädellään) Jeremias!... Samuli!!... Joutuun
sisään!!!
Jeremias ja Samuli (tulevat kumartaen sisään ja jäävät ihan oven suuhun
seisomaan).
(Serahviina näkyy näiden muassa myöskin tahtovan tunkeutua sisään,
mutta Siltavouti sysää hänet takaisin, sanoen: "ei saa tupata"
ja vetää oven kiinni.)
Toinen kohtaus.
Edelliset, Jeremias ja Samuli.
PERSKA (joka istuu tuolilla likimpänä uunia, viittaa Jeremiakselle
ja Samulille kädellään ja sanoo kuiskaten). Lähemmäks'!... Astukaa
lähemmäks'!
SILTAVOUTI (painaa heitä takaa eteenpäin). Lähemmäks' menkää!
Kuulettehan sen.
Jeremias ja Samuli (astuvat lähemmäksi pöytää, vaan asettuvat ison
matkan päähän toisistaan).
TUOMARI (kynä kädessä, osottaa Jeremiasta kohti).
Sine on Samuli Huilu?
JEREMIAS (käheä-ääninen). Enkä, herra korkea laki ja oikeus; min' oon
Jeremias Pönttönen.
SAMULI. Kyllä se min' oon Samuli.
TUOMARI. Mike sinun ises' nimi on?
SAMULI. Ananias se oli! Samuli Ananiaksenpoika min' oon.
TUOMARI (merkitsee sen paperille, luo katseen Jeremiakseen). No, mite
on kanne?
JEREMIAS. Jaa, ettäkö mikä minun kanteeni on!...
TUOMARI. Niin, niin. No?
JEREMIAS. Niin, niin, tuota, nähkääs, korkea laki ja oikeus, se oli nyt
sillä viisiä, että tuossa vähää ennen Tuomaan markkinoita se Serahviina
sanoi minulle, että "kuulehan, Jeremias, nousevalla viikollahan ne
tiistaina on ne Tuomaan markkinat". Niin minä siihen sanoin, että "ka
muistanhan minä ne itsekin ilman sinunkin sanomattasi". Se on, nähkääs,
niin pahansisuinen, se eukko, että se tahtoi minua vaan kiusallaan
ärsyttää, että minä muka taaskin juomaan lähden ja markkinoilta
humalapäissäni kotiin palaan, vaikk'ei se kova onni sattunut, kuin
kerran, viime syysmarkkinoilla se sattui, että mulla oli vähä niinkuin
ohran jyvä toisella silmällä...
TUOMARI. Mite se tehen kuulu? Puhu lyhyest' asiast'!
JEREMIAS. Ka, lyhyestihän minä... Tuota, niin... sitähän minä...
Niin. Se Serahviinahan se sitte sanoi, että pitäisihän siellä aitassa
jo olla parisenkymmentä naulaa voita. Sehän se voi pitäisi saada
markkinoilla myödyksi, sanoo, ja ne kaksi palvattua lampaan reittä —
niissä jo taitaa matojakin ryömiskellä, sanoo — ja multa, sanoo, alkaa
jo kahvikin loppua, niin pitäisihän sitä saada kahvirahoja. Ja ehkä ne
kanatkin siksi jo ehtivät pari tivua munia...
TUOMARI. Mite sine nyt haasta? Mite Samuli Huilull' on sinun munat
kanss' tekemist'?
JEREMIAS. Justiinsahan minä tahdoin siitä porsaastakin haastaa. Eikös
se herra korkea laki ja oikeus malta pikkuruisen vuottaa, että minä
siihen pääsen?
JULKUNEN (joka istuu ylinnä sohvassa, osottaa Jeremiakselle uhkaavasti
sormeaan). So, so, so!!!
TUOMARI. Mutta haasta pika sitte!
JEREMIAS. Pianhan minä... Niin sitte se Serahviina sanoi, että "mitäs
jos sinä veisit sen porsaankin markkinoille ja möisit; mitäs me sillä
tehdään?" — "Mitäkö tehdään?" minä sanoin; "annahan tuon olla vaikka
ratoks' e'es, kun ei meillä lapsiakaan ole", minä sanoin...
PERSKA (nykii Jeremiasta takaa takista). Lyhyesti! Lyhyesti kerro!
JEREMIAS (puolikovaan). Ka, enhän minä lyhyemmin osaa... (Kovaan.)
Se oli nähkääs, meillä ensin pienempänä tuvassa, vaan sitte minä sen
muutin porstuaan, jossa sillä oli kaukalonsa vintin rappusien alla. —
TUOMARI. No, no, no! No, minne sine nyt mene taas?!
JEREMIAS. Sitähän minä vaan tahdoin sanoa, että siitähän se Serahviina
riitelemään rupesi! "Mokomakin elukka", se sanoi, — "vai ratoksi?
Vastusta siitä vaan on eikä hyötyä mitään." — "No, jokos senkin
ruokkiminen sulle liikaa on, ett'et sitäkään kehtaa", minä sanoin...
TUOMARI. Ole vait' ja vasta mulle lyhyest': miste sine syytte Samuli
Huilu?
JEREMIAS. Mistäkö syytän? Sitähän minä... tuota... korkea laki
ja oikeus, tässä juurta jaksain niinkuin selittää tahdoin. Siitä
markkinareisustahan minä aloin, kun se varkaus siihen aikaan tapahtui.
TUOMARI. Sine siis syytte Samuli Huilu varkaust'?
JEREMIAS. Varkaudesta, varkaudesta? Mistäs sitte?
SAMULI (naurahtaen). Kyllä se ei ole totta. Se valehtelee, tuo
Jeremias. Elkää sitä uskoko!
JULKUNEN (sormellaan osottaen). So, so, so!!
JEREMIAS. Vai ei oo totta? Vai valehtelen?!
TUOMARI. Ette saatte huuda? Kantaja haasta ensin!
JEREMIAS. Haastan, haastan kernaastikin, kunhan vaan suun vuoroa
saan. Niin, nähkääs, tuota... Minnekäs se jäikään? Kun se tuo Samuli
sekoitti koko asian...
TUOMARI. Mite hen sulta sitte varasti?
JEREMIAS. Mitäkö varasti? Sen porsaanhan se varasti, sillä minä en sitä
kiusallanikaan markkinoille vienyt, vaikka se Serahviina sitä kyllä
itkienkin penäsi.
SAMULI (rehennellen). Mutta onkos sulia mitä vieraitamiehiä, jotka ovat
sen nähneet?
TUOMARI. Ole vait'!
JEREMIAS. Ka, mitenkäs ilman. On kylläkin vieraitamiehiä. Tietäähän
sen koko kyläkin. Ja itsehän minä, omin silmin, hänet varastamasta
tapasin...
TUOMARI. Sinehen justiin sanoit, ette olit markkinareisull' ja nyt
sanot, ette sen itse neit? Kuinkas se ole?
JEREMIAS. Enkä minä... Sitähän minä, että minä vasta käkesin
markkinoille lähtemään. Voin ja lampaan reidet se oli Serahviina
völjyyn pannut, vaan matkalla kaupunkiin, kun Osikon mäkeä nousin, niin
muistui mieleeni, että tokkohan se Serahviina munat panikaan mukaan.
Seisautin ruunan keskellä vastamäkeä, käänsin heinät ylösalasin — ei
munia missään.
TUOMARI. Et saat poikkia asiast'! Pite pysye asiass'!
JEREMIAS. Asiassahan minä... Eiköhän ne kanat olekaan munineet,
ajattelin, vai jokohan se eukko pakana kiusallaan sekin...
JULKUNEN (varottaen sormellaan). So, so!!
TUOMARI. Kunnioitust' oikeuden edess'! Muista se! Muuten mine sine
sakotan. —
JEREMIAS. Ka... ka... kaikella kunnioituksellahan minä. —
TUOMARI. No, mite sitte?
JEREMIAS. Mitäkö sitte? Otin ja pyöräytin ruunan takaisin. Kiusallaan
se sen on tehnyt, tuumin, sen se on näköinenkin, se eukko. Sitte sanoo
minun munarahat juoneeni ja jättäneeni tahallani kahvit ostamatta...
TUOMARI. No? Minne sine nyt mene?...
JEREMIAS (ikäänkuin kysymykseen vastaten). Kotiin menin. Ruuna kun näki,
että kotiinpäin mennään, niin huiskautti häntäänsä noinikään ja lähti
juoksemaan aika hujakkata...
TUOMARI. No, no, no! Ja sitte tulit kotona?
JEREMIAS. Kotiin tulin. Ja silloin oli jo myöhä ilta — minkä lie ollut
tuossa yhdeksän kymmenen tienoissa — sillä melkein puolet matkaa
olin jo kaupunkiin ajanut. Ja kun kujan suuhun ennätin, niin siihen
ensikseen kuulin porsaan vinkuvan. Mitähän se nyt uikuttaa? arvelin.
Jokohan se Serahviina taaskin on kylään ehättänyt ja on jättänyt
elukkaraukan ruokkimatta, arvelin. — Se on semmoinen, ett'ei se ota
oikein kotona pysyäkseen; aina sill' on milloin mihinkin muka asiata...
PERSKA (nykien Jeremiasta takaa takista; puolikovaan). Elä sekoita
muuta joukkoon.
TUOMARI. No? Ja silloinko sine näit, ette Samuli Huilu se porsas
varasti?
JEREMIAS. Ka, niin, niin. Minä kun liiterin luo ajoin, niin näin, että
tuvan porstuasta kämpii mies, jolla on säkki selässä ja porsas säkissä
vinkuu. Ja hän kun minut äkkäsi, niin lähti juoksemaan, minkä jaloista
pääsi.
TUOMARI. Ja sine tiede varma, ette se oli Samuli Huilu, se varas?
JEREMIAS. Ka, tiedän varmaan. Ja tietäähän sen Kaisa ja Aapokin. Nehän
ne oli nähneet Samulin samaan aikaan meidän talosta säkki selässä
painavan. — Niillä on Kaisalla ja Aapolla niinkuin naimatuumat
mielessä ja Aapo oli justiinsa sinä iltana käynyt yöjalassa Kaisan
luona.
TUOMARI (Samulille). No, mites Sine tehen sanot?
(Merkitsee kanteen paperille.)
JEREMIAS. Mitäs se voi sanoa? Ei mitään.
TUOMARI. Mine kysyn Samuli Huilu.
Samuli. Jaa, minäkö?
TUOMARI. Niin sine.
SAMULI. Enhän minä, herra herassyötinki, ole koskaan mitään varastanut
enkä toisen omaa tarvitsekaan. Se tuo Jeremias vaan suotta aikojaan
rettelöipi. Tunteehan sen jokainen, että se semmoinen riitaisa on.
Lautakuntakin sen voi todistaa. Eikähän se oman vaimonsakaan kanssa
toimeen tule...
JEREMIAS. Nyt se tahtoo taaskin vaan selvän asian sotkea...
TUOMARI. Suu kiinn'! Nyt on Samulin vuoro haasta. — (Samulille). No?
Mutta sine ole kuitenkin sine ilta Pönttösen taloss', vai?
SAMULI. Kyllä, poikkesinhan minä sinne, sitä en kiellä. Minun täytyi
sinä iltana käydä vähän kirkonkylässä ja kun minä kuljin siitä pihan
läpi — se tie kun oikaisee pari Venäjän virstaa valtamaantiestä — niin
se Serahviina koputti minulle tuvan ikkunaan ja pyysi tulemaan sisään
juomaan kupin kahvia. Me ollaan sen Serahviinan kanssa vanhoja tuttuja.
Juotiin kahvit, tarinoitiin vähän ja sitte läksin minä pois.
TUOMARI. No, mike aika sine leksit pois sielte?
SAMULI. En minä sitä aikaa niin jämtilleen tiedä, kun ei heillä kelloa
ole. Oli se jo ollut pitkän aikaa pimeä, kun minä pihalle tulin.
TUOMARI. Tunnustatko sine, ette sine se porsas varasti?
SAMULI.. Enkä oo sitä varastanut, se on totinen tosi.
TUOMARI (Jeremiakselle). Sinun vaimo oli kotona sine ilta. Oliko hen
makka tai valvo, kun sine tulit kotona?
JEREMIAS. Makuullahan se oli. Kuin pölkky makasi, kun minä tupaan
tulin, — ei sano mitään kuulleensa. Enkä minä tiedä, mikä sille sinä
yönä tuli, mutta silloin se kuorsasikin kuin sika, vaikk'en oo sen
kuullut koskaan ennen kuorsaavan.
JULKUNEN (varottaa taas sormellaan).
TUOMARI. No, no, no, no! — Mutta onkos sulla sitte mite vierasmiehiä,
jotka sen on nehnyt?
JEREMIAS. Onhan ne. Sanoinhan minä jo. Täällähän ne on Aapo ja Kaisa
käräjäpaikalla.
TUOMARI. Kuka ne on? Nimet?
JEREMIAS. Sehän se on Helanterin renki Aapo Ropponen ja naapuri
Issakaisen piika Kaisa, — Ripuli se on sukujaan.
TUOMARI (merkitsee sen paperille). Mändylin kallar in vittnen,
drengen Aapo Ropponen och tjenstepigan Kaisa Ripuli!
SILTAVOUTI (joka koko ajan on tarkkaan kuunnellut, toinen käsi korvan
takana, säpsähtää, ikäänkuin heräten). Aa... Aa... Aapo Roppo...
ja... ja... ja...?
TUOMARI. Aapo Ropponen och Kaisa Ripuli.
SILTAVOUTI. Jaha. Jaha! (Menee eteiseen.)
TUOMARI (Jeremiakselle). Miks'ei sine otta se varas kiinne, kun sine
itse sen neit porstuast' tulema ja kuule porsas vinkuma?
JEREMIAS. Enhän minä, korkea laki ja oikeus, sitä niin pian kerinnyt,
kun se oli se ruuna ensin valjaista riisuttava. Ja kuka sitä niin pian
hoksasi? Minä luulin ensin, että porstuassa kai se porsas vinkuu, kun
sieltä kopinatakin kuului.
TUOMARI. Ja eike sine pereste sitte keynyt site Samuli Huilun luona
hakema?
JEREMIAS. Ka, kävinhän minä. Mutta enhän minä nähnyt Samulia enkä
porsasta. Sen oli mökin ovi lukossa, se kun ihan yksikseen asuu. Ja
porsaan se oli varmaan myönyt, tai ehkä oli parastaikaa myömässä...
Kolmas kohtaus.
Edelliset, Aapo ja Kaisa.
Aapo ja Kaisa (tulevat siltavoudin saattamina, kumartaen ja niiaten).
KAISA (virnaileva ja liukaskielinen). Päivää, herra herassyötinki!
Päivää, lautamiehet! (Laittaa huiviaan mielistellen.)
TUOMARI. Ropponen! Mike on sinun ises' nimi?
AAPO. Taavetinpoika minä olen.
TUOMARI (merkitsee paperille). Ja sinun ises', Kaisa Ripuli?
KAISA. Jaa, juu. Tuota, en minä sitä niin vissiin tiedä. Se kuuluu
olleen sillä lailla, että minun pappani oli kuollut minun ihan
pikkaraisena ollessa, ja kohta perästäpäin kuoli sitte minun
mammanikin, ja kun ei minun pappani nimeä muistanut kukaan muu, kuin
minun mammani, ja minun mammani oli Eeva nimeltään, niin ne sanovat
minua vaan Eevan tyttäreksi. Ja niin se on sitte kirkonkin kirjoihin
jäänyt, herra herassyötinki.
TUOMARI (merkitsee paperille; kysyy asianosaisilta). Onkos mite esteite
todistajia vastaan.
JEREMIAS JA SAMULI. Ei! — Ei ole.
TUOMARI (kysyy lautamiehiltä). Onkos ne hyvemaineisia?
LAUTAMIEHET. Onhan ne. — Hyvämaineisiahan ne on.
TUOMARI. Tulkaa valall' sitte! (Aukaisee raamatun.)
SAMULI. En minä valaa vaadi, herra herassyötinki. Uskoohan sen
ilmankin, jos ne mitä todistaa voivat.
TUOMARI. Mites kantaja sano?
JEREMIAS. No, tuota, kyllähän minä... Ka, jos ei tarvita, niin olkoon
sitte minunkin puoleltani.
TUOMARI. Kaisa Ripuli astu ulos!
KAISA. Jaa, juu, mutta enkös minä sitte saakaan mitään haastella, vai?
TUOMARI. Pereste. Astu ulos nyt!
KAISA (niiaten). Jaa, juu. Kiitoksia! Kyllä minä. (Ulos oikealle.)
Neljäs kohtaus.
Edelliset, paitsi Kaisaa.
TUOMARI (Aapolle). Mite sine tiede...?
AAPO. No, en minä muuta tiedä, kuin mitä itse olen nähnyt, että kun
minä silloin Tuomaan markkinoiden aattoiltana satuin käymään vähän
Issakaisella ja kun minä illemmalla kotiin palasin, niin minä näin
Samulin tulevan Pönttösen talosta päin. Minä juuri laskeuduin sille
kohdalle, jossa Issakaiselle menevä tie yhtyy Pönttöselle vievään
tiehen, kun Samuli astua kyyrötti sieltä päin, ja säkki sill' oli
selässä, sen minä kyllä hämärässä erotin.
TUOMARI (merkitsee paperille). Tiedetkö sine, mite henell' oli sekiss'?
Tai kuulitko sine porsas vinkua?
AAPO. Eihän sitä kukaan olisi voinut nähdä, mitä siinä säkissä oli.
Vaan kyllä minusta näytti ihan kuin olisi jokin niinkuin vinkunutkin
hänen ohi kulkiessaan, vaikka kuuleehan sitä yöllä jos mitäkin ääniä.
Että sillä oli porsas säkissä, siitä en mene kahta sormea Raamatun
päälle panemaan, vaan kyllä siitä, että se oli Samuli ja että sillä oli
säkki selässä.
JEREMIAS. Ka, näkeehän sen jo tästäkin selvään, että se Samuli...
TUOMARI. Suu kiinne sine! (Aapolle.) No, mite sine vielä tiede?
AAPO. Muuta en tiedä mitikään, herra herassyötinki.
TUOMARI. Astu ulos sitte! (Siltavoudille.) Mändylin kallar in
Kaisa Ripuli!
SILTAVOUTI. Ri... Ripuli? Ja-ha. (Menee eteiseen.)
AAPO. Tuota, kyllä min' oisin kuitenkin nöyrimmästi pyytänyt vähän
jalkavaivoja, kun tänne käräjäpaikkaan on niin pitkä matka ja kengät
kuluu ja työaikakin hukkaan menee...
TUOMARI (merkitsee paperille). Hyve, hyve! Astu ulos!
AAPO (menee vitkalleen).
KAISA (tulee siltavoutiin seuraamana).
Viides kohtaus.
Edelliset (paitsi Aapoa) ja Kaisa.
TUOMARI. No, mite sine tiede teste asiast'?
KAISA. Jaa, juu, kyllähän minä tiedän paljonkin. Minähän palvelen
Jeremiaksen naapurilla, niin ainahan sitä silloin tulee paljonkin
kuulleeksi ja nähneeksi.
TUOMARI. Kerro sitte, mite sine tiede!
KAISA. Jaa, juu, vallan kernaasti. Ja hauskahan sitä on kertoa, kun
kerrankin saa suunsa puhtaaksi puhua.
PERSKA (nykii Kaisaa takaa helmasta kuiskaten): Haasta asiata
eläkä muuta!
TUOMARI. Niin, haasta asia eleke muu!
KAISA. Jaa, Juu, kyllä minä... (Astuu lähemmäksi ja alkaa hiljaa.)
Nähkääs, herra herrassyötinkin, se on nyt sill'viisiä, että...
TUOMARI. Kovan haasta, ette kaikki kuule!
KAISA (kovemmin). Jaa, juu, ka, ilkiänhän minä sen kovemminkin...
Se on nyt sitte sill'viisiä — ja sen tietää joka ikinen henki
Issakaisellakin — että tuo Jeremias elää eukkonsa kanssa ihan kuin
kissa ja koira, niinkuin pruukataan sanoa.
TUOMARI. Mutta ei se kuulu tehen.
KAISA (keikeästi). Jaa, juu, mut kyllä se kuitenkin vähän niinkuin
kuuluu, herra herrassyötinki...
JULKUNEN (varottaa sormellaan). So, so, so!
KAISA. ... sillä siinä se on ihan vissisti koko tämän jutun alku ja
juuri, niinkuin pruukataan sanoa. Se tuo Jeremias, nähkääs, juo kuin
tratti, niinkuin pruukataan sanoa, juo ja tappelee...
JEREMIAS. Mut s'ei o totta!...
TUOMARI. Pideke sine suus'?!!
KAISA. Onpa hyvinkin totta, herra herrassyötinki. Sen tietää kyllä
Samuli...
SAMULI (vakuuttavasti). Joo, kyllä!
KAISA. .... kerrankin se oli tadikolla, tuo Jeremias, sivaista
Serahviinaa päähän ja jos ei oisi silloin Samuli sattunut väliin
tulemaan, niin siinä se makaisi Serahviina vieläkin tunkiolla. Ja
siitä lähtien...
TUOMARI. Nyt sine lavertele taas. Puhu mite sine asiast' tiede!
KAISA. Jaa, juu. Sitähän minä just'ikään tahdoin sanoa, että siitä
lähtienhän ne sitte, Serahviina ja Samuli, ovat olleet niin hyvissä
väleissä, niin hyvissä väleissä, että oikein... Muuta en tahdo sanoa;
ymmärtäähän sen jokainen viisas ihminen siitä jo itsestäänkin.
JEREMIAS (mittelee Samulia silmillään koko seuraavan puhelun aikana).
TUOMARI. Tiedetke sine sitte, ette Samuli oli sine Tuomaan markkina
edellisene ilta kanssa Serahviinan luona?
KAISA. Kuinkas en tietäisi? Ihan vissiin tiedänkin. Sillä sitähän se
Serahviina varmaan passata koetti, että kun Jeremias markkinoille
lähtee, niin tulee Samuli häntä sill'aikaa päälle helsaamaan.
SAMULI (itsekseen mutisten). Lorujaan laskee...
TUOMARI (Samulille). Ele mököte sine! — (Kaisalle.) Ele sine haasta,
mite luule, vaan mite varmaan tiede. Vastaa, neitke sine itse Samuli
sine ilta Serahviinan luona?
KAISA. Jaa, juu, kyllä. Se oli sill' viisiä, että kun Aapo sinä iltana
lähti kotiinsa — (ujostellen) meillä on sen Aapon kanssa vähän
niinkuin naimatuumat ja sen tautta se, hi, hi, hi, hi, kävi sinä iltana
minuakin niinkuin vähän päälle helsaamassa — niin minä läksin häntä
vähän matkaa följaamaan. Ja siellä me sitte yhdessä nähtiin Samulin,
säkki selässä, tulla kyyröttävän Pönttöseltä päin.
TUOMARI (merkitsee paperille). No, mite sine viele tiede?
KAISA. Jaa, juu. Silloin me Aapon kanssa sanottiin, että vissiin se on
Serahviina taaskinsa Samulia evästänyt, koska sen nyt on noin pussi
pullollaan, sillä niitähän se kuuluu Samulille muonavaroja ennenkin
antaneen, Samuli kun on ypöyksinäinen, akaton mies.
SAMULI (mutisten itsekseen). Sen se valehteleekin...
TUOMARI. No, no, no! — Mut kuuliko sine siine sekiss' porsas vinkua?
KAISA. Porsas, porsas se ihan vissiin vinkui, vaikka minä ensin luulin,
että se Aapo muuten vaan kujeillaan kuin porsas vingahti Samulista
pilkkaa tehdäkseen...
LÖTJÖNEN. Se näkyy, herra herrassyötinki, Serahviina itse olevan täällä,
että jos niinkuin häntä itseään tulisi tarvis kuulustella.
TUOMARI. Jassoo, jassoo. — (Kaisalle.) Astu ulos sitte!
KAISA. Jaa, juu, kiitoksia. Mutta, tuota, kyllä min' oisin kuitenkin
ensin vähän niinkuin jalkavaivoja pyytänyt, jos niinkuin antaa passaisi.
Sillä ei ne markat nyt pahaa tekisi, kun meill'on sen Aapon kanssa
niinkuin tuumat lyöttäytyä yhteen...
TUOMARI. Hyve, hyve! — Mändylin, kalla in käringen!
SILTAVOUTI (käsi korvan takana). Ku... ku... ku... kuin?
TUOMARI. Pönttönens hustru — Serafina!
SILTAVOUTI. Ja-ha, jaha.
KAISA (on kuitenkin jäänyt sisään, vaikka lautamiehet kuiskaavat
ja tekevät merkkejä hänelle, että hän menisi ulos).
TUOMARI (kiljaisten Kaisalle). Mene ulos, sanon mine! Etke sine kuule?!
KAISA (kovin hätääntyneenä ja niiaten mennessään). Jaa, juu...
Kiitoksia... Minä odotin... minä luulin... että heti maksetaan rahat...
Jaa, juu...
(Pyörähtää aika vauhtia ovelle, jossa tuupahtaa siltavoutia vastaan.)
SERAHVIINA (ulkona; on kuunnellut oven takana ja kurkistanut avaimen
reiästä, ja kun Kaisa paiskaa oven auki, niin satuttaa se häntä
otsaan). Herra jesta siunatkoon!! Kun oli lyödä pääni puhki...
KAISA (ulkona). Kukas sun käski kurkistamaan avaimen reiästä?!
SILTAVOUTI (ovella). Serafiina Pönttönen!
KAISA (ulkona). Tässä, tässä, tässä se on. (Työntäen Serahviinaa
sisään.) Mene, mene Samuliasi puolustamaan, muuten sen kunnia tipahtaa;
kovin on jo täpärällä.
SERAHVIINA (painaen kädellä kuhmua otsallaan, menee sisään). Oikein
kuhmulle löi.
SILTAVOUTI (vetäen oven kiinni).
Kuudes kohtaus.
Edelliset (paitsi Kaisaa) ja Serahviina.
SERAHVIINA (katsoo peloisasti ympärilleen ja vääntää sitte koko ajan
sormiaan, joista vähä väliä ottaa "sakkoja").
TUOMARI. Oleko sine temen Jeremias Pönttösen vaimo?
SERAHVIINA (huo'ahtaen). Sehän min'oon, Jumala paratkoon!
TUOMARI. No, mite sine tiede teste varkaust'?
SERAHVIINA.. Enhän minä mitään tiedä, arvoisa herra korkea laki ja
oikeus, ja eikähän sitä kukaan varmaan oo varastanutkaan sitä porsasta...
TUOMARI. Mutta sinun mies tesse syytte, ette se oli Samuli, joka se
varasti...
SERAHVIINA. Syyttäähän se mitä syyttää, vaan kuka sen lörpötyksiä
uskoo. Ehkä liekin vaan karkuun päässyt koko elukka.
JEREMIAS (itsekseen Serahviinaan päin). Senkös pitikin nyt taas
päästä sopertamaan...!
TUOMARI. Suu kiinni, mine sano! — (Serahvinalle.) Mutta Samuli oli
sinun luona sine ilta, kuin se porsas tuli pois?
SERAHVIINA. Tuota, niin, taisihan se olla. Niin vainkin, olihan se.
Mutta onhan se Samuli ollut meillä monasti ennenkin eikä meiltä ole
koskaan mitään muutakaan kadonnut.
SAMULI. Siitähän sen nyt kuulee...
TUOMARI. Ääneti sinekin!! — (Serahviinalle.) Mutta sinun mies sano,
ette hen neki Samuli sekin kanss' seläss', joss' oli porsas?
SERAHVIINA (ensin rukoilevasta, sitte yltyen yhä kovemmin itkemään).
Voi, rakas herra herrassyötinki! Elkäät te kuulko, mitä se sanoo!
Jos te tietäisitte, minkälainen se on, tuo Jeremias?! Ei sen kanssa
yksikään rehellinen ihminen voi toimeen tulla, se kun yht'mittaa
juo... ja tappeleekin. Kuka sen tietää vielä, milloin se voi minut
tappaa, kun tässä mokoman herjan kanssa täytyy koko ikänsä yhdessä
elää. Kirkk'herralle olen siitä kyllä valittanut ja erokirjaakin olen
anonut, vaan en ole saanut. Olkaa nyt sitte edes te, rakas herra
herrassyötinki, niin armollinen ja laupias, ja antakaa te mulle ero
tuosta Jeremiaksesta! Minä en voi, minä en voi, minä en voi sen kanssa
enää yhtä ainoata päivääkään elää!...
TUOMARI. No, no, no! Se ole toinen asia... Se ei kuulu tehen...
Minull'ei ole sen kanss' nyt mite tekeme... Tess' on kysymys siite
varkaust', siite porsast' ja Samulista.
SERAHVIINA (pyyhkien silmiään). No niin, niinhän se on. Tiedänhän
minä sen. Mutta minä meinasin, että jos se nyt oisi ollut kuitenkin
mahdollista samalla tuomita meille erokirjakin, kun te näette
minkälainen se on tuo Jeremias. Sen Samulikin tuossa kyllä hyvin
tuntee ja tietää, minkälainen hän on, ja Samuli kun aina on minun
puoliani pitänyt, niin sen tauttahan se vaan nyt onkin, Jeremias,
ihan syyttömästi Samuli raukan kimppuun käynyt.
JEREMIAS (hampaitten lomitse). Sen tautta?... Syyttömästi?...
Entäs vieraat miehet?
TUOMARI. Mite sine mutise sielle taas, he?! — (Serahviinalle.) Mutta
teelle ole vierasmiehie, jotka on nehnyt Samuli tulla sinun luota sekin
kanss' seless'.
SERAHVIINA. Vai on ne, tuota...? Kaisako ja Aapo?... Vai niin ne
sanovat?...
JEREMIAS (rehentelekse, ikäänkuin voitto olisi hänen puolellaan).
TUOMARI. Niin, teelle on siite todistettu.
SERAHVIINA (katsahdettuaan Samuliin, joka tekee hänelle merkkejä, että
niin on laita ja että hän tunnustaisi asian). Niin no, tuota... No,
jos ne kerran ovat sen nähneet ja todistaneet, niin olkoon menneeksi,
(peloisasti vilkaisten Jeremiakseen.) Saatanhan minä sen sitte tässä
oikeuden edessä sanoa sen asian, kuinka se oikeastaan oli...
TUOMARI. Niin, niin, sinun pide tunnusta kaikki eike sala miteen.
JEREMIAS (alkaa seuraavan puhelun aikana yhä enemmän nolostua) ja
SAMULI (käy yhä uljaammaksi).
SERAHVIINA (hätäisesti ja vilkkuen vuoroin Jeremiakseen, vuoroin Samuliin).
Tunnustanhan minä... Niin, tuota... Kun minulla alkoi kahvit loppua...
ja rahat loppui... ja Jeremias markkinoille käkesi... niin minä pyysin
hänen sen porsaan myömään, siitä kun ei muuta ollut, kuin vastusta vaan.
Mutta eihän se räähkä tehnyt sitä, vaikka kuinka penäsin; ilman otti
ja läksi. Ja kun Samuli paraaksi osui meidän kautta kulkemaan — kirkolle
oli justiin menossa — niin minä pyysin hänen, kun kahvit loppui ja
kiusallanikin — miks' se Jeremias sitte mulle kiusaa teki?! — niin minä
pyysin hänen, kun Lackmanin rouva kuului ristiäisiksi porsasta
tahtoneen, ottamaan ja viemään Lackmanin rouvalle porsaan kaupaksi ...
Ja niin sen sitte Samuli minun pyynnöstäni otti ja veikin...
TUOMARI (Samulille). No, miks'ei sine site sitte ennen sanonut?
SAMULI. Kun se Serahviina pyysi, ett'en sitä sanoisi...
TUOMARI (Serahviinalle). Mik' sine sen teit?
SERAHVIINA (itkusuin ja peloisasti katsahtaen Jeremiakseen). Johan sen
kuuli herra korkea laki ja oikeus. Enhän minä tuolta Jeremiakselta
uskaltanut. Semmoinenhan se on, että ehkä oisi minut tappanutkin,
Jumala sen tietää. Katsokaa, katsokaa, kuinka julmasti se nytkin minuun
mulkoilee. — Vaan täytyihän se minun nyt tunnustaa, ett'ei Samulia
olisi syyttömästi vankeuteen pantu eikähän se Jeremias nyt ainakaan
tässä oikeuden edessä uskalla mulle mitään tehdä...
JEREMIAS (vihoissaan huutaen). Mutta se ei oo totta. Se valehtelee
kaikki, tuo Paapelin lohikäärme. Kaikki se turmelee juonillaan...
TUOMARI. Hiljaa, mine sanon! Ulos! Mene ulos! Mändylin, för ut honom!
Kunnioitust' mine sano, oikeuden edess'!
SILTAVOUTI ja PERSKA (saattavat julmistuneen Jeremiaksen ulos eteiseen).
SERAHVIINA. Niin, voi, rakas herra herrassyötinki, antakaa sille edes
ankarat nuhteet, ell'ette siitä eroa voi antaa. Enhän minä tohdi sen
kanssa muuten kotiinkaan mennä...
TUOMARI. Hyve, hyve! Saatte astukaatte ulos. Oikeus otta asian punnita
ja langetta tuomio lakin mukaan.
SAMULI. Jaa mutta kyllä minun täytyy sille pyytää edesvastausta
kunnianloukkauksesta, kun mut näin syyttä on varkaaksi laittanut.
TUOMARI. No, no, no! Mite joutavia! Astukaa ulos, mine sano.
SERAHVIINA ja SAMULI (vääntäytyvät vitkalleen ulos, jotakin
keskenään kuiskaten).
Seitsemäs kohtaus.
Tuomari, lautamiehet ja siltavouti.
TUOMARI (nousee nauraen paikaltaan kävelemään). No, mites lautakunta
meina teste jutust'?
LAUTAMIEHET (myöskin keskenään nauraen nousevat kaikki seisomaan).
ASIKAINEN. Kyllä se vähän niinkuin lystikkäältä näyttää koko tää kanne.
JULKUNEN. Syyttömäksihän se Samuli jää.
LÖTJÖNEN. Akan vehkeitä näkyy olevan...
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin meinasin.
PAUKKU. Kyllä se minusta tuntuu niinkuin Jeremias turhan päiten vaan
olisi koko jutun alkuun pannut. Ja siltähän se kuulustaa tuntevien
puheestakin, ett'ei sillä Serahviinalla mahda sen kanssa kovinkaan
uljaat herranpäivät olla.
PERSKA. No ei maar.
JULKUNEN. Syy kai se on sysissä jos on sepissäkin.
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
ASIKAINEN. Ja Samuli sotkurina yhteisessä pyykissä...
PERSKA. Selvähän se on.
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
TUOMARI (istuutuen jälleen paikalleen). Tietty! Yhteinen kalaasi! Niin
kumotaan kanne ja kulungit kuittakoon asianosaiset (alkaa kirjoittaa
päätöstä).
LAUTAMIEHET (istuvat vähitellen).
TOLVANEN. Jaa, mutta vaatihan se Samuli edesvastausta
kunnianloukkauksesta.
JULKUNEN. Eiköpähän se tämä juttu loukkaa melkein yhtä paljon
Serahviinan ja Jeremiaksenkin kunniata.
ASIKAINEN. No se on vissi.
PAUKKU. Ja on maar' niitä kunnianloukkausjuttuja tarpeeksi muutenkin
nykyaikaan. Mitä vähempi kullakin kunniata, sitä pikemmin se, näet,
loukkaantuu.
KATTILA. i... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
TUOMARI. Ja onhan siin' jo kylle kantajall', ett' hen saa maksa
todistajain jalkavaivat.
LAUTAMIEHET. Onhan... Tietysti... Mitenkäs...
TUOMARI (joka sillä välin on kirjoittanut päätöksensä valmiiksi,
soittaa kelloa). Mändylin kallar in!
SILTAVOUTI (avaa eteisen oven). Sisään! sisään! Serahviina, Jeremias,
Samuli.
KAISA JA AAPO (astuvat sisään).
Kahdeksas kohtaus.
Kaikki.
(Serahviina asettuu keskelle, Jeremias ja Samuli kummallekin puolelle
häntä, Kaisa ja Aapo ta'emmalla).
TUOMARI (lukee). "Peetös: Kihlakunnan Oikeus on ottanut temen asian
tutkittavaksi; ja koska kantaja ei ole voinut neyttee kannettansa
toteen, niin se kumotaan, mutta asian laadun vuoksi kulungit kuitataan
asianosaisten velille, minke ohessa kantaja velvoitetaan vaaditussa
suhteessa suorittamaan todistajille 15 markkaa jokaiselle, johon viele
liseteen temen pöytäkirjan lyhennysotteen lunastus ja kaikki muut
ulosotosta syntyvet kulut, ell'ei maksua heti hyvelle toimiteta."
(Nousee paikaltaan.) Saatte astukaatte ulos! (Menee perälle.)
LAUTAMIEHET (nousevat myöskin samalla ylös).
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset, paitsi tuomaria.
SERAHVIINA, JEREMIAS ja SAMULI (seisovat kotvan noloina ja katsellen
toisiaan).
KAISA ja AAPO (kuiskaavat tyytyväisinä jotakin keskenään).
LAUTAMIEHET (nauravat ja vaihtavat keskenään muutamia sanoja).
SILTAVOUTI (avaten eteisen oven). No, menkää ulos nyt!
SERAHVIINA (Jeremiakselle, toinnuttuaan uudestaan). No? Oletkos
tyytyväinen nyt? Piti paraaks! Kukas sun käski suotta aikojasi
käräjöimään ruveta?!
JEREMIAS. Elä mökätä senkin...! En kehtaa sanoakaan mikä oot.
Kuulivatpahan sen nyt kaikki, minkälainen ruoja sin'oot. Ja itsepähän
tuo oot syypää kaikkeen!
SERAHVIINA (itku kulkussa). Minä?! Syypää?! Kuulithan kuka tässä
tuomittiin.
JULKUNEN (astuen väliin). So, so! Hiljaa! Ei saa täällä riidellä!
Menkää pihalle riitelemään!
ASIKAINEN ja PAUKKU (menevät nauraen ulos oikealle).
AAPO. Niin, elkää riidelkö, vaan hellittäkää hyvällä pussianne, että
pikemmin kotiin päästään!
KAISA. Niin justiin. Kolmekymmentä markkaa meille yhteensä.
Kuulittehan; viisitoista markkaa jokaiselle. Onhan se lisänä rikka
rokassa kuuliaisiksemme, Aapo.
SERAHVIINA (epätoivoissaan). Niin, voi, hyvä ihme! Kolmekymmentä
markkaa ja vielä rotokollarahat lisäksi. Mistä ne otetaan?! Mistä ne
otetaan? (nyyhkyttää ja pyynkii silmiään hihaansa).
KAISA. Juo vasta vähemmin kahvia, hi, hi, hi, hi!
SERAHVIINA. Elä räkätä...!
JEREMIAS. Oikein, Kaisa! (Vilaisten vihaisesti Samuliin.) Ja juota
vähemmin muille!...
SERAHVIINA (yhtä itkusuin). Vieläkö sinäkin uskallat...? Omaan käheään
kulkkuusihan ne markka-pahat viinana valuvat.
JULKUNEN. No, so! Ulos menkää! Sanottiinhan se jo. Mäntyliini,
kyörätkää nää ulos!
SAMULI (joka on tämän aikaa puhellut Lötjösen ja siltavoudin kanssa;
kynsien korvallistaan). Senkin mokomat porsaan syöttäjät! Vielä
minutkin sotkivat likarapakkoonsa. Ja kulungit maksaa? Mistä hyvästä?
Maksakoon Serahviina itse! (Tekee vihaisen liikkeen kädellään ja menee
ulos oikealle.)
LÖTJÖNEN (menee Samulin jälestä).
KAISA (Aapolle). Ha, ha, ha, ha! Mistä hyvästä?! Vielä kysyy, mistä
hyvästä?! "Kukas sun käski konkariksi ruveta?!" Ha, ha, ha, ha!
SERAHVIINA (huomattuaan Samulin menneen ulos). Samuli! Samuli! Elä
Herran tähden jätä! Voi, joko sekin nyt suuttui?! Enhän minä tohdi
tuon Jeremiaksen kanssa yksin kotiin mennä! Joko se jätti? U-hm! U-hm!
(Itkee kallotellen.)
JEREMIAS. Oletko tuossa karjumatta!
KAISA (nauraen). Henttuaan itkee!!
AAPO. Elä ulvo, vaan maksa pois rahat!
LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (koettavat tyynnyttää ja saada heidät
menemään ulos).
Kymmenes kohtaus.
Serahviina, Jeremias, Kaisa, Aapo, Siltavouti, Julkunen,
Kattila, Perska, Tolvanen ja Tuomari.
TUOMARI (huutaen peräovelta). Ette saatte huuda lakituvass'! Menke
ulos! Miks'ei lautamiehet aja ulos he? Mändylin, kör dem pä dörren!
LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (painavat Serahviinan, Jeremiaksen, Kaisan ja
Aapon yhdessä ryhmässä ulos eteisen ovesta). Ulos! Ulos!
SERAHVIINA (itkee kovaan).
JEREMIAS (ärisee vihoissaan).
KAISA (nauraa).
AAPO (huutaa: "Jalkavaivoja") ja TUOMARI (paiskaa peräoven kiinni).
Esirippu alas.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORKEA OIKEUS ISTUU ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
