Arabian-pulweria: Komedia yhtenä näytöksenä, kahdella waihoksella

By Ludvig Holberg

The Project Gutenberg EBook of Arabian-pulweria, by Ludvig Holberg

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.



Title: Arabian-pulweria
       Komedia yhtenä näytöksenä, kahdella waihoksella

Author: Ludvig Holberg

Translator: Taavetti Heimo

Release Date: October 25, 2015 [EBook #50304]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARABIAN-PULWERIA ***




Produced by Jari Koivisto






ARABIAN-PULWERIA

Komedia yhtenä näytöksenä, kahdella waihoksella.


Kirj.

LUDVIG HOLBERG

Suomentanut Taawetti Heimo

Sarja: Näytelmiä II.



Wiipurin Suomalaisen kirjallisuusseuran painattama.
N. A. Zilliacus'en kirjapaino, Wiipuri, 1869.






    Näytetty: A. E. Modeen.




JÄSENET:


 Polidor.
 Henrik.
 Oldfuks.
 Andreas.
 Leonora.
 Nilla.
 Juutalainen.
 Leander.
 Leanderin rouwa.
 Wiisi  wierasta herraa.
 Wiisi rouwaa.
 Kaksi runoilijaa.
 Rawintolaisäntä.




Ensimäinen kohtaus.


Polidorin kartanon edusta.

    Andreas. Oldfuks.

Oldfuks. Tämä kaupunki ei olekkaan niin pieni, kuin minä luulin. Täällä
on komeita talojakin koko joukko, josta näkyy, että asukkaat lienewät
warakkaita ihmisiä. (Andreas tulee). Mutta kas! onpa totta niinkin
tuossa minun entinen kumppanini Andreas, jota en ole nähnyt niin moneen
wuoteen. Andreas! sinäkö itse, wai sinun haahmosi?

Andreas. Heh, Oldfuks! Sinäkö, weli hywä! Olenko tosin niin onnellinen,
että löydän sinun täällä näin odottamattani? (Syleilewät, suutelewat ja
itkewät).

Oldfuks. Oi, kunniallinen ystäwäni ja uskollinen weikkoni! Minua
pyörryttää ilosta, nähdessäni sinua täällä. Minä luulin sinun
hirtetyksi jo monta wuotta sitten. Waan nyt minä näen, että sinä osaat
toimittaa wirkaasi. Eihän warastaminen olekkaan mikään mahti, raaka
talonpoikakin osaa tehdä sitä; waan warastaa niin, ett'ei milloinkaan
joudu kiini, se, sanon minä, on oikeata ammattiälyä.

Andreas. Kiitoksia paljon, weli hywä, kun ajattelet niin hywää minusta.
Se ei ole minulle wähäinen mielihywä, että minua kiittää niin kelpo
mies, kuin sinä olet. Muuten kiitän minä wanhempiani hywästä kurista ja
opetuksesta, josta on ollut minulle hyötyä aina, olinpa sitten missä
hywänsä maailmassa. Sentähden minä saatan sanoa, weli kulta,
kiittelemättä itseäni, että minua ei ole saatu kiini töistäni, muuta
kuin yhden ainoan kerran, ja siitäkin pääsin minä jotenki hywin, sillä
minulta meni waan pari korwiani.

Oldfuks. Ei, joutawia! Pari korwia enemmän tahi wähemmän, mitä siitä.
Minä huomaan, että sinä sentähden pidät tuota luppalakkia.

Andreas. Niin, sentähden minä en koskaan tee hywää päiwää ihmisille
muuten, kuin sotamiehen tawoin, kumarran wähän ja panen käteni
korwalleni. Sentähden sanotaan minua ylpeäksi, mutta ne tekewät
minulle, totta maari, wallan wäärin; sillä enhän minä ylpeille. Waan
mitä muuta, weikkoseni?

Oldfuks. Aiwan hywin. Minä olen tullut toimeen kaikkien ihmisten
kanssa, paitsi noita kirottuja kaupungin poliisijunkkareita, jotka
toisillaan owat tahtoneet ahdistella minua hywän nimeni ja maineeni
tähden. Neljätoista päiwää sitten oli minulla tekemistä erään kanssa,
joka panetti minun kiini, waan minä, wälttääkseni selkkauksia, pujahdin
pois arestista; sillä oikeudenkäynnistä, weliseni, ei ole paljon
hyötyä.

Andreas. Kyllä se on totta, weikkoseni. Olenpa minäkin huomannut, että
nuo kaupungin poliisi junkkarit owat mokomia roistoja, jotka eiwät anna
olla kunniallisten ihmisten rauhassa.

Oldfuks. Ne owat niin kateellisia, että kun kelpo mies on saanut jonkun
killingin, koettawat he paikalla nyhtää sitä pois häneltä.

Andreas. Hywäntapaista ihmistä wainoowat kaikki.

Oldfuks. Etenkin hänen omat maalaisensa, jonkatähden minä en ole
koskaan mielinyt tulla juuri usein syntymäkaupunkiini.

Andreas. Waan mitä nyt aiot toimittaa täällä?

Oldfuks. Sitäpä en ole miettinyt wielä. Joutilaaksi en minä tahtoisi
ruweta, sillä siitä ei ole hiidellenkään. Minä olen pikimiltäni kokenut
kaikki ammatit. Augsburg'issa olin minä lääkärinä, ja toimitin sitä
wirkaa kauan hyödyllisesti, siksi kuin lääkärikunta, pelkästä
kateudesta, kietoi minun riitaan, ja tahtoi minua hirtettäwäksi, waikka
minun sairaillani ei ollut mitään walittamista.

Andreas. Sen minä uskon; sillä he, luulen, kuoliwat kaikki.

Oldfuks. Niinpä kyllä. Waan kuitenkin pääsiwät he waiwoistansa. Jos
minulla olisi ollut rahoja jatkaakseni riitaa tohtorein kanssa, olisin
minä näyttänyt heille mitä miehiä he oliwat, miten he rääkkäsiwät
sairaita ihmisraukkoja koko wuosikausia, pahemmin kuin pyöwelit, waikka
minä en koskaan wiiwyttänyt ketään kauemmin kolmea päiwää. Olipa siellä
Augsburg'issa monta rikasta ihmistä, jotka koko onnensa suhteen saawat
kiittää minun lääkelistojani; sillä jos minä en olisi niin pian
parantanut niiden rakkaita wanhempia, olisiwat he wielä saaneet odottaa
perintö-osaansa, mikä oikeuden mukaan oli heidän omansa. Minä en olisi
tarwinnut muuta kuin panna waan heidän todistuksensa, minun
kelwollisuudestani, muita tohtoreja wastaan. Mutta minä päätin lähteä
pois kaupungista, päästäkseni niistä miehistä, sillä he owat siellä
oman asiansa tuomarina; ja kun kerran on tuomittu kuolemaan ja
hirtetty, häntä ei auta sitten enää mikään, apelleeratkoon waikka sata
kertaa.

Andreas. Se on oikein, weli kulta.

Oldfuks. Nürnberg'issä olin minä ennustajana, ennustin kauan
rahapalkalla, ja minua pidettiin ensin suuressa arwossa, sillä monta
minun ennustuksistani käwi toteen tismalleen; mutta, kun ihmisen
wiisaus ei pidä ryhtiänsä aina, niin minäkin kerran ennustin jotakin,
mikä koski tasawaltaa, ja käwikin toisin, josta syystä tahdottiin
tarttua minun siipikynkkääni. Waan onnekseni olin minä ennustaja; minä,
näet, ennustin itsellenikin (mitä etua ei ole sallittu jokaiselle
ennustajalle) että minun olisi paha perinyt, tutkinnon-alaiseksi
jouduttuani; minä siis woitelin saappaani, ja läksin tieheni hywän sään
aikaan.

Andreas. Olisinpa minäkin osannut ennustaa samoin, waikka en ole
koskaan harjoittanut sitä ammattia.

Oldfuks. Frankfurt'issa Mainjoella olin minä olewinani
miekkailun-opettaja, sain koko joukon oppilaita, jotka kaikki
antoiwat minulle rahaa. Waan kun opetus oli pantawa alkuun, arwelin
minä: mitä hyötyä on nuorille ihmisille siitä, että he oppisiwat
miekkailemaan, -- ne muuttuisiwat waan huimapäisiksi, luottaisiwat
taitoonsa, jo saattaisiwat joutua onnettomuuteen. Minä siis,
estääkseni sellaista, matkustin pois kenenkään tietämättä.

Andreas. Mutta annoitko oppilaille heidän rahansa takaisin?

Oldfuks. Ei, weli kulta; kun en tietänyt mistä niitä saisi niin pian,
ja minä tarwitsin matka-rahaa. Kuitenkin, etteiwät he näet luulisi
minun tahtowan pettää heitä, lainasin minä myöskin wähän rahaa
isännältäni, merkiksi, että minä muka tulen takaisin, Frankfurt'ista
matkustin minä Strasburg'iin, ja siellä rupesin waltiomieheksi.

Andreas. Waan miten se käwi laatuun?

Oldfuks. Aiwan hywin. Minä lu'in wähän Hybner'in waltiotieteellisiä
kirjoituksia, etenkin sitä lukua, mikä koskee Strasburg'ia ja sen
seutuja, sanoin itseni aatelismieheksi, rupesin hywin kunniallisen
näköiseksi, mikä ei ole wähäarwoista waltiomiehille, wieläpä löysin
wikoja kaikissa maistraatin toimissa ja koko kaupungin asioissa; sillä
tawoin pääsin minä sellaiseen arwoon että sain wiran, josta kuitenkaan
en huolinut, ennenkuin minulle annettiin wuoden palkka edeltäkäsin.
Waan saatuani rahat, ajattelin minä: kelpaisithan sinä muuksikin, kuin
wiettämään päiwiäsi istuen kynä tökerö kädessä, -- matkustin sentähden
koreasti pois, ilman jäähywäisittä, jolla wiime mainitulla
käytökselläni minä näytin niille, jotka epäiliwät minun
kelwollisuuttani, että minä olin mahtawa waltiomies. Köln'issä, missä
me wiimeksi olimme yhdessä, olin minä olewinani tähtitieteilijä,
London'issa kullantekijä, Antwerp'issä pyhimys, mikä ammatti tuotti
minulle rahaa kaikista enimmän, sillä ihmiset uhrasiwat minun
huoneeseni, niinkuin kirkkoon, että minä muka rukoilisin heidän
puolestansa.

Andreas. No, minkätähden sinä et pitänyt sitä wirkaa?

Oldfuks. Kun kerran parahillani seisoin kadulla, kehoittaen ihmisiä
Jumalisuuteen, tuli eräs minun wanha kumppanini, tirkisti minua
silmiin, purskahti nauruun, ja sanoi läsnäolijoille: tämä mies, jota te
luulette pyhimykseksi, on mitä pahin konna maailmassa. Waan minuun
luotettiin niin, että ihmisjoukko oli walmis kiwittämään sitä miestä,
kuten pyhimyksen pilkkaajata ainakin. Kuitenkin paheni minun asiani
tästä tapauksesta niin, että minä en uskaltanut olla kaupungissa
kauemmin, waan matkustin tänne.

Andreas. No, miksi sinä aiot ruweta nyt?

Oldfuks. Enpä tiedä itsekään, miksi minun olisi rupeeminen.
Minä teen arwan napeillani, ja rupeen toimittamaan sitä ammattia,
mikä sattuu wiimeiselle. (Koskettelee nappejansa). Tohtori,
ennustaja, miekkailunopettaja, pelaaja, waltiomies, kullantekijä,
tähti-tieteilijä, pyhimys. (Alkaa uudesti ja sattuu kullantekijään).
No niin, minä rupeen tekemään kultaa, ja sinä minun apulaisekseni.

Andreas. No kyllä minä autan, kykyni mukaan.

Oldfuks. Kuule Andreas! Minulla on tässä sata taaleria surwottua
kultaa, sekoita siihen jotakin muuta, laita puoti torille, ja rupea
pulwerikauppiaaksi, waan älä myy kellenkään muille, kuin sille, joka
kysyy arabian-pulweria. Siinä on kaikki, mitä sinun päässäsi tarwitaan.
Anna waan minun pitää huolta muusta. Se sata taalaria tuottaa meille
neljä tuhatta. Kas tässä on sinulle kulta, mene nyt paikalla, tee
niinkuin minä sanon, ja aseta itsesi torille. Saatuani neljätuhatta
taalaria, annan minä sinulle neljännen osan.

Andreas. Hywä, hywä, ennen puolen tunnin kuluttua, olen minä walmis
kaupukseni kanssa.

    (Menee. Heti hänen mentyä tulee Juutalainen).




Toinen kohtaus.

    Juutalainen. Oldfuks.

Juutalainen. Hywe päiwe, herra kulta! Mite tarwita?

Oldfuks. Ei mitään nyt, weijari! Minä olen wasta tullut tähän
kaupunkiin. Waan huomena, kun minä alotan työtäni, woitte saada wähän
kultaa, kuitenkin sillä ehdolla, ett'ei sanoa sitä kellenkään, sillä
muuten eiwät ihmiset antaisi minun olla rauhassa. Minä en teekään
kultaa kerralla enemmän kuin mikä minulla piisaa kuukauden tarpeisin;
waan jos ken tahtoo oppia mahtia minulta, maksaa se neljätuhatta
taalaria.

Juutalainen. Haa, on herra kullan tekejä?

Oldfuks. Wähän omiksi tarpeiksi.

Juutalainen. Aa, hywä herra, sillä saa hywä ystäwä; suur herra tääll'
asu.

Oldfuks. Mikä hänen nimensä on?

Juutalainen. Hänen nimi on Polidor. Hän on paljo aika ja suur raha
siihen kuluttanut, aa kaikki turha. Hän anta kernaast' neljätuhat
taalterii, jos hän tämä konsti oppi.

Oldfuks. Onko hän muuten taitawa mies?

Juutalainen. Oike hywe herra oppinu mees, ja suur luonnon-oppiger.

Oldfuks. Hänen oppinsa ei auta paljo sitä mahtia saamaan; minä woin
opettaa sen talonpojalle yhtä pian kuin oppineimmalle miehelle; siihen
tarwitaan waan wähän tietoa ja muutamia taikatemppuja tehtäwä.

Juutalainen. Aa, hän on nin moni pettäny, että hän ei enä taho ketän
usko.

Oldfuks. Hän on hywin oikeassa; maailma onkin nykyään täynnä petosta.
Minä siis en waadi häntä uskomaan minua enemmän kuin muitakaan,
ennenkuin hän näkee kokeita, ja saapi uskon käsiinsä.

Juutalainen. Aber, osako herra tehä kulta mustakin metallist'?

Oldfuks. Mitä joutawia kyselette! Minä teen kultaa kaikista aineista.
Hywästi! Minä menen nyt majaani.

Juutalainen. Mis herra asu?

Oldfuks. Tuolla rawintolassa. Jos tulette luokseni huomena, niin saatte
hiukan kultaa minulta.

    (Menee).

Juutalainen. Hywe, hywe; me tapa, me tapa.




Kolmas kohtaus.

    Henrik. Juutalainen.

Juutalainen (erikseen). Aa, silmist se mees hywelle näky, a wast me
hänt usko, kun me näke. Aber, minu pite puhu täme historia herra
Polidoril.

    (Kolkuttaa owea).

Henrik (tulee owesta). Ketä te tahdotte puhutella, Benjamin?

Juutalainen. Mine pite puhu herra Polidorin kans.

Henrik. Enpä luule saawanne puhutella häntä nyt; sillä nyt on hän
pahalla päällä, jolloin häntä aina waiwaa kuumetauti; -- --

Juutalainen. On hän kauwan kumma-tauti? On hän kipiä?

Henrik. Noin kaksikymmentä wuotta waan.

Juutalainen. Eih, lörpöttä! Mine näki hän kolme päiwä sitte.

Henrik. Minä en tiedä muuta, kuin että hänessä on kuumetauti.
Nähdessäni miestä, joka parhaalla kesähelteellä seisoo hiiloksessa
korwiansa myöten, arwaan minä, että hän on hullu tahi kuumetautinen.

Juutalainen. Aa, nyt mine ymmerrä sinu meininki -- hän teke kulta.

Henrik. En tiedä jos hän tekee tahi pesee, se taitaa olla yhtäkaikki;
sillä koko kultatyöstä ei hän ole saanut wielä senkään werran, millä
ostaisi nuoraa, milloin wiimeinkin hänen kurjan, kaiken omaisuutensa
tuohon joutawaan menetettyä, täytyy ruweta hirteen. Eikä hän laske
puheillensa ketään niissä toimissa ollessaan.

Juutalainen. Aa, sinu pite sano hänel: tänne kultamaasteri äskeh on
tullu; hän opetta ensin, ennenku palkka tahdo; sitt laske hän minu
puhu.

Henrik. Noh, jos se on totta, niin kyllä saatte hänen puhutellaksenne;
mutta muuten, jos hänelle sanottaisiin: talonne palaa, waimonne on
waarassa, warkaat owat murtaneet sisälle huoneesenne, sillä ette saisi
häntä lähtemään kapineitensa luonta pois; waan tämä on jotakin, mitä
minä uskallan sanoa hänelle.

Juutalainen. Mene sukkela sisä; mine ei tietä, kuika kauwan hän täll'
wiipy.

Henrik. Hän on täällä ulkopuolimaisessa huoneessa, minä huudan akkunan
takana, -- sisälle en uskalla mennä. (Huutaa hiljaa kolme kertaa).
Herra! Herra! Herra Polidor!

Polidor (sisäpuolella). Mikä lurjus siellä, joka uskaltaa huutaa
minulle?

Henrik. Minulla on hywin tärkeätä sanomista herralle.

Polidor. Ja minulla on sinun selällesi woidetta, mikä opettaa sinua
antamaan minun olla rauhassa toiste.

Henrik. Täällä ulkona on wieras, joka osaa tehdä oiwallista arabian
kultaa.

Polidor. Äläpä huoli. Minä tulen nyt paikalla.

Henrik (erikseen). Tiesinhän minä, että se manietti wetää hänet ulos.




Neljäs kohtaus.

    Polidor. Juutalainen. Henrik.

Polidor (tulee owesta yökauhtanassaan, nahkaisella esiliinalla, päässä
hattu leweällä alaskäännetyllä lierillä, pale riipuksissa olalla,
pihdit kädessä ja naama hywin nokinen). Missä se mies on, joka osaa
tehdä kultaa?

Juutalainen. Mine justi häne puheilla oli, hän asu trahteeri.

Polidor. Opettaako hän mahtiansa muille?

Juutalainen. Opetta. Aber, se junkkari on kallis.

Polidor. Paljoako hän pyytää?

Juutalainen. Neljätuhat daalterii.

Polidor. Se on wäbän liiallista.

Henrik. Eikö mitä. Minä antaisin hänelle mielelläni koko tynnyrin
kultaa, jos minulla olisi sitä, sillä mitä minä huolisin siitä, kun
sitten osaisin tehdä kymmenen kertaa niin paljon.

Polidor. Kehoitatko sinä siis minua, Henrik, antamaan rahoja?

Henrik. Minä kehoitan teitä hirttämään molemmat, kullantekijän sekä
Juutalaisen; sillä toinen on Juutalainen, ja toinen, takaan minä, yhtä
hywä kuin muutkin, jotka owat pettäneet teitä niin monta kertaa.

Polidor. Kuules, Benjamin! Takaatko, että hän ei petä minua.

Juutalainen. Ei minu ystäwä, mine sano kiitos! Kas, ei mine hänt tunte,
mine waan puhu häne kans; hän itse wasta. Hän ens kaks kerta opetta,
hän ei enne mitä pyytä.

Polidor. Onhan tuossa sopiwat ehdot. Benjamin! toimita hänet tänne,
niinkuin muuten waan, sillä minä en tahdo näyttää hänelle olewani kowin
halukas oppimaan hänen mahtiansa.

Juutalainen. Mine mene kohta.

    (Menee. Leonora ja Nilla tulewat owesta).




Viides kohtaus.

    Leonora. Polidor. Henrik. Nilla.

Leonora. Herrainen aika, kultaseni! Minkä paholaisen näköinen te
olette, -- ja kadulla!

Polidor. Minun työssäni, eukkoseni, ei tule muun näköiseksi.

Leonora. Saattepa sanoa, että siitä ei tule muun näköiseksi; sillä mitä
siitä on herunut teille niin monen wuoden ajalta, kuin te olette
waiwanneet itseänne tuolla paholaisen nokityöllä?

Polidor. Kawata mitä sanot, hywä rouwani, äläkä nimitä siksi
arwollisinta ammattia maailmassa.

Nilla. Oikein herra, tuo ammatti on arwollista, sillä sitä ei woi
harjoittaa muut kuin rikkaat ja ylhäiset. Se on myöskin hyödyllistä
ihmisen sielulle.

Polidor. Johan nyt liikoja laskettelet.

Nilla. Mutta minä näytän sen teille selwästi. Köyhyys on hyödyllistä
ihmisen sielulle, kullanteko saattaa köyhyyteen, ja niin tawoin on se
hyödyllinen ihmisen sielulle.

Polidor. Kuulkaapa, rouwa! Älkää pitäkö leiwässänne mokomia suulaita
neitsywiä.

Leonora. Kultaseni! Nilla on oikeassa, eikä kukaan ymmärtäwäinen
ihminen saata moittia hänen sanojansa. Teidän omalla esimerkillänne
woipi kyllin näyttää, mitä hyötyä tuosta ammatista on.

Polidor. Kun siitä tulee, niin siitä tulee kerrallaan.

Nilla. Kerrallaanpa kyllä. Herra tisleeraa, keittää, sulattaa, walaa
niin kauan, kuin hän lopulta panee tulen nurkkaan, ja silloin tulee
kurjuus kerrallaan.

Leonora. Te olette tehneet tuota työtä kymmenen wuotta, ja jos sitä
kestää wielä yhtä kauan, niin täytyy teidän ruweta tekemään jotakin
käsityötä, ansaitaksenne leipäänne.

Nilla. Ja ruweta tekemään tulitikkuja köyhyydessänsä.

Polidor. Rukillesi, suupaltti! siinä on sinulle kyllä; ja rouwani,
menkää sisälle ompelus-työhönne, älkääkä häiritkö minua.

Nilla. Kyllä rouwa ompelee, jahka te annatte hänelle wähän teidän
tekemää kultaa; sillä kun te teette kultaa niin paljon päiwässä, niin
mitä me tarwitsemme kirjata ja juowittaa silkillä.

Polidor. Johan nyt piru riiwaa piikaa. Jos ei minun kunniani olisi
haittana -- -- Kuulkaa! ennen muutaman päiwän kuluttua sulen minä
teidän suunne, ja näytän teille mitä minun työstäni tulee. Tänne
kaupunkiin on tullut muukalainen mies, joka rupee tekemään kokeita
minulle.

Nilla. Sekö? Hän on mitä pahin roisto ja petturi maailmassa.

Polidor. No, tunnetko sinä häntä?

Nilla. Eikös hän ole Antikristi? Wai miten niitä kullantekijöitä
nimitetään latinankielellä?

Polidor. Aikonet sanoa _Alkemisti_. Niin; Se on kullantekijä. Waan
mistä sinä tiedät, että hän on petturi?

Nilla. Siitä, että hän on kullantekijä.

Polidor. Paha sinun perii, jos et tuki suutasi. Sanotko minunkin
petturiksi?

Nilla. Mitäs muuta? Te petätte itseänne, petätte rouwaanne, petätte
lapsianne. Minä sanon totuuden, waikka henkeni menköön. Kuulkaa, mitä
minä sanon, ennenkuin menen: Olisi parasta, kullantekijän sijaan
lähettää hakemaan pesuakkaa, joka kaapisi pois noen ja karstan teidän
naamastanne.

    (Menee pois sisään).

Polidor. Leonora! minä en suwaitse tuota piikaa tässä talossa.

Leonora. Älkää, kultaseni! Hän on uskollinen ja kunniallinen piika, ja
kaikki, mitä hän sanoo, on pelkkää hywänsuopaisuutta.

Polidor. Rouwani! olkaa niin hywä ja menkää wähän pois, nyt minä tahdon
olla yksin.

Leonora. Mielelläni.

    (Menee huoneesen).

Henrik (katsoen siwukadulle). Jopa totta niinkin tulee tuolta
Juutalainen kullantekijän kanssa. Tehkään waan kultaa senki werran,
millä ostaisi itsellensä koreat waatteet.

Polidor. Oh, sinä et tunne kullantekijöitä, he eiwät koreile. Kas
tässä, Henrik! Wie pale ja pihdit sisälle, ja tuo minulle peruukki
hatun sijaan.

    (Henrik juoksee hakemaan peruukin ja panee sen herransa päähän.
    Wähä wäli-aikaa, jolloin Henrik silmäilee Polidoria).

Henrik. Eikö olisi parempi mennä sisälle?

    (Esirippu putoaa).





WAIHOS.

Polidorin etuhuone.




Kuudes kohtaus.

    Polidor. Henrik. Oldfuks. Juutalainen.

    (Polidor käwelee lattiaa, odotellen. Henrik seisoo owen luona.
    Kolkutus. Henrik awaa. Oldfuks ja Juutalainen tulewat).

Juutalainen. Herra! täss on mees. Mine näki suur waiwa, ennenku sai
täme mees tänne. Hän olko puhu itse.

Polidor. Terwe, herra! Minä olen hywilläni, kun löydän ammattilaisiani.
Milloinka tulitte tähän kaupunkiin?

Oldfuks. Se taitaa olla teille yhtä kaikki, jos minä olen tullut tänä
päiwänä tahi eilen.

Henrik (hiljaa Polidorille). Se mies on jyrkkäpäinen.

Polidor. Niin, Henrik, kaikki suuret mahtimiehet owat juonikkaita. --
(Kääntyen Oldfuksiin). Minä soisin woiwani olla teille apuna näillä
seuduin.

Oldfuks. Hywä herra! Paras apu, mitä te woitte tehdä minulle, on se,
että olette wähemmällä siewistelemisellä. Mitäpä apua teistä woisi olla
minulle?

Polidor. Ainahan ihminen woipi auttaa toista; näette, kun te olette
wieras näillä seuduilla, niin minä saatan toimittaa teitä hywäin
ihmisten tuttawuuteen.

Oldfuks. Hywiä ihmisiä! ha, ha, ha! Onko teillä niitä niin kyllin? Minä
olen kulkenut ympäri kaiken maailman, waan en wielä ole löytänyt hywiä
ihmisiä. Minä olen tawannut ainoastaan yhden hywän ihmisen koko
maailmassa; se oli minun mestarini Albufagomar-Fagius, syntyisin
arabialainen. Hän oli hurskas ja sääli järettömiä eläimiä enemmän, kuin
ihminen toista ihmistä. Muistanpa, kun hänen oma kissansa erään kerran
makasi isäntänsä waatteen liepeellä, ja silloin sattui olemaan hänen
rukoushetkensä, jonkatähden hän, ei tarwitaksensa häiritä kissan
rauhallista unta, leikkasi pois kappaleen waatteestansa, joka oli
kissan alla.

Polidor. Sepä oli erinomaista armeliaisuutta. Sellaisia ihmisiä ei ole
meillä. Tuletteko nyt siis Arabiasta?

Oldfuks. En, herra! minä tulen kuusta. Enkä tiedä, mitä hyötyä
mokomista utelemisista on.

Polidor. Pitäähän sitä olla jotakin puheen aluksi.

Oldfuks. Minä en huoli mokomista alkulauseista. Jos teillä on siis
jotakin sanomista minulle, niin suoraan asiaan; sillä minun aikani on
kallista.

Polidor. Minä olen kuullut, että te olette Adepto.

Oldfuks. Saatanpa olla.

Polidor. Ja kun minäkin olen monta wuotta harrastanut sitä tiedettä,
niin pyrin minä aina tilaisuuteen puhutella sellaisia ihmisiä.

Oldfuks. Mitä teillä on ollut opetuksena?

Polidor. Minä olen lukenut kaikki mitä parahimmat keksijät owat
kirjoittaneet.

Oldfuks. Parahimmat keksijät owat pahimpia pöllöpäitä, jotka eiwät
tiedä itsekään, mitä he owat kirjoittaneet. Minä luin kymmenen wuotta
turhaan, sillä minä olin lukemiseni lopulla yhtä wiisas kuin
alkaissanikin; mutta tuo mainio Albufagomar-Fagius opetti minulle
tuntikaudessa, mitä minä en keksinyt niin monen wuoden ajalla.

Polidor. Ettekö maksua wastaan tahtoisi opettaa sitä mahtia minulle?

Oldfuks. Kuuden wuoden ajalla, mestaristani erottuani, en ole tahtonut
opettaa sitä kellenkään ihmiselle, sillä se on ollut kielletty minulle;
waan puoli wuotta takaperin sain minä pyynnölleni sellaisen wastauksen,
minkä näette tästä hänen kirjeestänsä, kolmekolmannelta päiwältä
Goraelkuuta kuusisataa ja kolme wuotta Hegirasta lukien. Kas tässä,
mitä hän kirjoittaa siitä: _Allrabricamo Triel Sluki, Elmacino Eben
Alfantara Masaki Gombada_.

Polidor. Minä en ymmärrä arabiankieltä wähääkään.

Oldfuks. Wielä: _Mihynki Caraffa Almanzera Tarif Elbrunadora
Alcantara_.

Polidor. Mitä merkitsee sana _Alcantara_? Espaniassa on eräs sen
nimellinen paikka.

Oldfuks. Sana _Alcantara_ merkitsee rahamäärää, joka europalaisessa
rahassa tekee neljätuhatta taalaria; sillä niin paljon rahaa hän käskee
minun ottamaan siltä, kelle minä opetan mahtia.

Polidor. Waan saanettehan ottaa wähemmänkin, jos tahdotte?

Oldfuks. Ei! Kuulkaa mitä hän kirjoittaa siitä: _Aitzema cranganor
Monomotopa Lacangandaro Mihopi Madagascar rencollavet_.

Polidor. Minä en ymmärrä sitä. Mutta kirjoittaako hän, että te ette saa
ottaa wähemmän, kuin neljätuhatta taalaria?

Oldfuks. Äh! kuulettehan te, että tässä on: _Mihopi Madagascar
rencollavet_.

Polidor. Mutta jos tahtoisitte tehdä sitä waan pelkästä
hywäntahtoisuudesta, ihan ilman palkintoa?

Oldfuks. Ei; hän sanoo selwästi syyn siihen, minkätähden sitä ei saa
tehdä ilman palkintoa. Kas tässä: _Bramini Muhames Nadir Elaocombra
Caffares Canunor Elcanan_. Jos siis tahdotte oppia mahtia, niin maksaa
se neljätuhatta taalaria.

Polidor. Se on wähän paljonläntä. Waan saanenhan luwan kysyä, kun te
osaatte tehdä kultaa, niin mitä hyötyä teille rahasta on?

Oldfuks. Sitä tekemästä ilman palkintoa estää minun mainion mestarini
kirjallinen määräys ja se syy, minkä hän sanoo tässä kirjeessä, näette:
_Boamirci Muhamed Nadir_. Mitä te kysytte minulta, saatan minäkin kysyä
teiltä. Näettekös: mitä te pidätte lukua muutamasta tuhannesta
taalarista, kun sitten paikalla osaatte tehdä rahaa tyhjästä?

Polidor. Hywä kyllä, mutta sanoisinpa wielä muutakin, jos ette panisi
pahaksi.

Oldfuks. Arwaanhan minä, mitä te aiotte sanoa: teitä on petetty niin
monta kertaa, miksikä sitten uskoisitte miuua?

Henrik. Eipä herrani, totta maar, olisikaan sanonut sitä noin
moukkamaisesti. Hän olisi wähintäänkin heittänyt pois sanan "pettää",
ja pannut sen sijaan kohteliaalla tawoin: häntä on trompeerattu.

Oldfuks. Te olette oikeassa, minä kiitän teidän warowaisuuttanne. Minä
en pyydä teitä uskomaan minua, enkä siis waadi edeltäkäsin rahoja,
ainoastaan takausta, että ne maksetaan minulle, niin pian kuin te
olette nähneet kokeita minun taidostani.

Polidor. No hywä! Minä annan rahat tälle Juutalaiselle, joka maksaa ne
teille paikalla, nähtyäni kokeita.

Oldfuks. Hywä! minä suostun siihen. Tahtoisin mennä sisälle, katsomaan
teidän keittopajaa, jos se on kelwollinen siihen tarpeesen.

Polidor. Niin, olkaa hywä ja astukaa sisälle.

    (Polidor, Oldfuks ja Juutalainen menewät sisälle).




Seitsemäs kohtaus.

    Henrik. Leonora. Nilla.

Henrik (yksin). Tahtoisinpa tietää, mitä tuosta tulee. Minä pelkään
herrani rahoja. Mutta tuolla tulee rouwa Nillan kanssa.

    (Leonora ja Nilla tulewat).

Nilla. Henrik! missä herra on?

Henrik. Hän meni wähän sisälle, ja takaisin tultuansa on hän Keisari
tahi kerjäläinen. Hän on tehnyt kontrahdin erään uuden kullantekijän
kanssa, joka muuttaa hänen toiseksi niistä.

Nilla. Noh, waatiiko kullantekijä rahaa siitä, kun hän opettaa mahtia
herralle?

Henrik. Benjamin nimiselle juutalaiselle annetaan neljätuhatta
taalaria, mitkä kullantekijä saapi, jahka hän näyttää keinonsa
kelwolliseksi.

Leonora. Oih! koko ruumiini wapisee jo; sillä minä tiedän warmasti,
että hänessä piilee petturi.

Henrik. Ei! Herralla ei ole hätää. Hän oli kyllä warolla siinä, kun
tahtoi nähdä ensin kokeita, ja jos kokeet owat kelwollisia, niin ei ne
rahat ole hukassa.

Nilla. Rahat, mitä hän pyytää, ilmoittaa jo petturia; sillä mitä
sellainen, joka osaa tehdä kultaa, waatisi rahaa muilta?

Henrik. Mutta, hän sanoi herralle syyn siihen.

Nilla. Minä en ymmärrä, mitä hän saattaisi sanoa syyksi siihen.

Henrik. Näetkös, syy siihen kuuluu olewan tämä: _Alcantara Eben Ezra
Mahomet podolski Hakopäisiäskomai_. Herrani katsoi sen syyn hywäksi, ja
olipa tuo sopiwa minunkin mielestäni.

Nilla. Mitä se on meidän kielellä?

Henrik. Enpä tiedä, ymmärränkö minä arabiankieltä?

Nilla. Woi sinua pöllö! Kun et ymmärrä sitä, niin mitenkä tiedät siinä
olewan mitään syytä?

Henrik. Näetkös, kullantekijä selitti meille sanat näin: _Spelamdisimo
Madagascar hemancino rencollavet_.

Nilla. Siitä en minä tullut hullua wiisaammaksi.

Henrik. Enpä minäkään. Mutta sen minä tiedän, että rahoja hän ei saa,
ennenkuin on tehnyt muutamia kokeita. He näkywät tulewan. Nyt on
parasta mennä sisälle; sillä hän tahtoo olla yksin kullantekijän
kanssa.

Leonora. Oi, woi! Wereni ei ennusta mitään hywää. Waan oikein
mietittyäni, en tarwitse huolia tuosta; sillä jos hän häwittää
omaisuutensa päiwän tahi wuoden kuluessa, on yhden tekewä.

    (Menewät kaikki sisään, ja Oldfuks sekä Polidor tulewat esille).




Kahdeksas kohtaus.

    Oldfuks. Polidor. Sittemmin Henrik.

Oldfuks (tullessaan). Ei, herra hywä! minä en tahdo ollenkaan kajota
koko keitokseen, ett'ei teillä olisi syytä ruweta epäilemään. Panitteko
markkuljumia pannuun niin paljon, kuin minä sanoin.

Polidor. Panin.

Oldfuks. Kiehuuko se myöskin wienolla tulella?

Polidor. Kiehuu, -- kaikki on teidän määräyksenne mukaan.

Oldfuks. Nyt tulee salaisuus, joka on monjaissa tärkeissä arabian
sanoissa, joita teidän pitää kertoa kolmesti keitoksen aikana. Kas, ne
owat minulla tässä, jos osaatte lukea niitä. (Ottaa paperin ja lukee).
Täjiketnalluk tavo ajeruttep aj änis telo irran. Kertokaa se kolmesti
polwillanne ollen.

Polidor (Kertoo kolmesti, polwillaan ollen).

Oldfuks. Tosiaankin -- panittehan te myöskin arabian-pulweria pannuun.

Polidor. En, herra, siitä ei ole ollut puhettakaan.

Oldfuks. Ai! ai! Se on mitä tarpeellisinta, sillä ilman sitä ei tule
mitään koko keitoksesta.

Polidor. Mutta mistä saadaan sitä pulweria?

Oldfuks. Näillä Nürnberg'iläisillä on tapana aina kaupoitella sitä
torilta. Muuten sillä otetaan pilkkuja pois waatteista. Sitä saadaan
markalla koko joukko; sillä ne miehet eiwät tiedä sen pulwerin oikeasta
arwosta. Lähettäkää palwelija kiireesti torille.

Polidor. Henrik!

Henrik (tulee). Herra.

Polidor. Juokse paikalla torille, ja osta arabian-pulweria markalla.

    (Antaa rahan).

Henrik. Keltä minä ostan sitä?

Oldfuks. Useammilla Nürnberg'iläisillä on sitä muun rihkaman mukana.

    (Henrik menee pois).

Polidor. Ihme ja kumma! Kuka luulisi sitä pulweria niin hywäksi?

Oldfuks. Wähäinen taika tietäjän mielestä on.

Polidor. Wieläkö muuta?

Oldfuks. Ei mitään muuta. Seteliä, johon on kirjoitettu nuo
arabialaiset sanat, säilyttäkää kuin silmäteräänne, -- sillä siinä on
koko salaisuus.

Polidor. Mutta, milloinka on arabian-pulweri pantawa pannuun?

Oldfuks. Ajasta ei ole lukua, kunhan se waan tapahtuu keitoksen tulella
ollessa. Kas, palwelija tulee jo takaisin. Tiesinhän minä, että sitä on
niillä aina.

Henrik (tulee). Tässä on wiisikymmentä penniä takaisin, herra! Minä
sain puolella markalla niistin-liinani täyteen.

Oldfuks. Menkää nyt sisälle, ja pankaa hywä kourallinen pannuun.

    (Polidor ja Henrik menewät sisälle).




Yhdeksäs kohtaus.

    Oldfuks.

Oldfuks (yksin). Hywä tulee. Minä annan hänen koettaa wielä pari
kertaa, että hän uskoisi sitä paremmin; sillä niistä parista
kourallisesta pulweria, kuin hän panee pannuun, tulee ainakin kymmenen
taalaria. Saatuani rahat, matkustan minä kumppanini Andreaan kanssa
pois kaupungista, ja annan tuon hywän herran pitää itsensä huolta
siitä, mistä hän saapi enemmän arabian-pulweria. Ha, ha, ha!
Onhan se somaa, kun hän lähettää hakemaan sitä, mitä ei ole ollut
koskaan maailmassa, ja saapi kuulla, ett'ei kukaan tiedä koko
arabian-pulwerista. Minä riistän tältä mieheltä neljätuhatta taalaria,
ja kuitenkin teen minä hänelle hywän työn, josta hänen on kiittäminen
minua; sillä tästä historiasta oppii hän niin paljon, että luopuu
houreistansa ja heittää muille koko kullantekemisen. Kumppanini Andreas
ansaitsee neljännen osan rahoista, sillä hän on toimittanut tehtäwänsä
älykkäästi ja uskollisesti. Minä olen tuntenut häntä jo monta wuotta,
ja tiedän, ett'ei hän ole wiekkaudessa huonompi ketään, paitsi minua;
muuten en olisikaan uskonut hänelle sitä toimitusta. Mutta jopa tulee
herra takaisin.




Kymmenes kohtaus.

    Oldfuks. Polidor.

Polidor (tultuaan, syleilee ja suutelee Oldfuksia). Oi kultainen herra
kultaseni! Jumala itse on kulettanut teidät tänne, palkitsemaan minua
pitkällisestä työstäni ja moniwuotisesta hikoilemisestani, mitä minä
olen kestänyt turhaan. Keino on kelwollinen, te olette kunnialla
ansainneet nuo neljätuhatta taalaria, jopa kaksinkertaisestikin.

Oldfuks. Minä en ota penniäkään enemmän, kuin suostumuksemme on.

Polidor. Ähä! nyt minä pistän tulpan niiden suuhun, jotka owat aina
nauraneet minulle, kerskaan wihollisilleni ja niille, jotka owat
kääntäneet selkänsä minulle, ikäänkuin peläten minun muka joutuwan
köyhyyteen, ja sen wuoksi owat unohtaneet kaikki, mitä hywää minä olen
tehnyt heille, warakkaana ollessani.

Oldfuks. Niin, herra hywä! Se on maailman tapa.

Polidor. Mutta nyt on minun wuoroni halweksia heitä.

Oldfuks. Älkää, herraseni! Sillä mitä tärkeintä minun mainio mestarini
Albufagomar-Fagius neuwoo oppilaillensa, on nöyryyttä. Näettehän te,
minkälainen minä olen. Minä woisin elää ruhtinaallisesti, jos
tahtoisin, mutta se on wastoin meidän mieltämme; se on myöskin syynä
siihen, että meidän ei luulla tietäwän tuota kallista mahtia, kuin me,
näette, elämme köyhällä tawoin.

Polidor. Kyllä minäkin seuraan hänen opetuksiansa, sitä saatte
wakuuttaa Albufagomar-Fagiukselle, jolle minä pyydän teidän
ilmoittamaan nöyrintä kunnioitusta minulta, milloin waan kirjoitatte
hänelle.

Oldfuks. Sitä en unhota.

Polidor. Tässä, herra kulta, on minun sinettini; kun wiette sen
Benjamin Juutalaiselle, niin saatte rahat paikalla.

    (Antaa sinetin).

Oldfuks. Koettakaa wielä kerran, warmuuden wuoksi.

Polidor. Niin, tahdottenko wiipyä täällä niin kauan? Waimoni olkoon
seurassanne sillä aikaa.

    (Menee).




Yhdestoista kohtaus.

    Oldfuks. Leonora. Nilla. Sitten Polidor.

Leonora (tullessaan Nillan keralla samasta owesta, mistä Polidor meni).
Oi herra kulta! jos saisin sanoiksi kiitollisuuttani, niinkuin
tahtoisin.

Oldfuks. Rouwa kulta! Teidän miehenne on kelpo mies, ja sentähden olen
minä ilmaissut mahtiani hänelle.

Nilla (suutelee Oldfuksin kättä).

Oldfuks. Se on liian nöyrästi, mamseli! Minun käteni on wähän
likainenkin.

Nilla. Eikö mitä! se on kallis käsi, joka ansaitsee useampiakin
suutelemisia.

Leonora. Ettekö halweksi tätä sormusta, pitääksenne sitä minun tähteni?

Oldfuks. Ei, rouwa kulta! minä en ota mitään antimia teiltä.

Leonora. Ottakaa, herra kulta! Minä katson sen ystäwyyden merkiksi
teiltä, älkää halweksiko sitä, pyydän nöyrimmästi.

Nilla. Oi herra kulta! tehkää toki rouwalle sellainen mielihywä.

Oldfuks. No, minä otan sen, ett'en pahoittaisi rouwan mieltä.

Nilla. Oi hywäinen aika! Ollapa minullakin jotakin hywää
lahjoittaakseni teille. Ettekö halweksi tätä muistorahaa, jonka minä
olen perinyt wanhemmiltani?

Oldfuks. Sääli olisi ottaa teiltä perintöosaanne.

Nilla. Herra kultaseni! minä en laske teitä, ennenkuin otatte sen.

Oldfuks. No, minä säilytän sitä teidän tähden, ja lähetän teille sen
sijaan kultaisen rahan.

Polidor (tullen owesta). Hehei! minä olen niin iloinen, ett'en tiedä
miten olla. Keino on kelwollinen. Wiime keitoksesta sain minä yhtä
paljon kultaa. Hei, herra kulta! käykää meillä joka päiwä, niin kauan
kuin te olette näillä tienoilla.

Oldfuks. Hywin mielelläni. Ehkä minä wiiwyn muutamia kuukausia näillä
seuduilla.

Polidor. Ettekö tekisi minulle sitä kunniata, että tulette luokseni
päiwälliselle?

Oldfuks. Minulla ei ole aikaa; waan kyllä minä tulen iltaiselle teidän
luoksenne. Nyt on minulla wähän pieniä toimituksia.

Polidor. No, minä en tahdo wiiwyttää teitä. Rahat saatte Juutalaiselta,
kun näytätte hänelle sinetin.

Oldfuks. Sitä en epäile. Hywästi niin kauan.

Polidor. Minä sanon jäähywäiset koko perheeni puolesta!

    (Oldfuks menee).




Kahdestoista kohtaus.

    Polidor. Leonora. Nilla. Sitten Henrik.

Polidor. No, rouwa! mitäs sanotte nyt? Olenko minä nyt häwittänyt
teidän taloutenne hullulla työlläni?

Leonora. Oi, kultaseni! Älkää toki panko pahaksi minun
ajattelemattomuuttani.

Nilla. Minäkin pyydän nöyrimmästi anteeksi, kun olen niin monta kertaa
rohkeasti nauranut sille.

Polidor. Minä annan anteiksi teille lapsukaiset! kaikesta sydämestäni.
Oppikaatte waan siitä, ett'ette wasta kajoa asioihin, joita teidän
ymmärryksenne ei käsitä. Kas, Henrik! Mistä sinä tulet?

Henrik (tulee). Oh, herra! onko se totta?

Polidor. Mikä on totta?

Henrik. Että herra osaa tehdä kultaa.

Polidor. Niin, Henrik, aiwan oikein. Mutta mistä sinä olet saanut
tietää sen?

Henrik. Hoho! koko kaupunki tietää sen. Minä kuulin sitä ensin tässä
likellä taimikauppiaalta, hän pyrki senkin seitsemän kertaa minun
suosioni ja hywätahtoisuuteni turwiin, kaatoi suuren pullon täyteen
donskoita minulle, eikä tahtonut penniäkään siitä, waikka tuo nälkäinen
koira ennen ei antanut minulle wiinaryyppyäkään, ennenkuin panin rahat
pöydälle.

Polidor. Kas, sellainen on maailma; niin pian kuin jollekin käypi
hywin, pyrkiwät kaikki hänelle ystäwiksi. Mutta mistä sellainen tulee
niin pian tiedyksi?

Henrik. Juutalainen lienee sanonut sitä ensin yhdelle, ja kun yksi
kerran saapi tietää jotakin, menee se paikalta ympäri kaupunkia. Kaikki
ihmiset, jotka näkiwät minun kadulla, terwehtiwät minua, niinkuin minä
olisin ollut kokonainen kreiwi; ja Risto Woikukkanen, joka ennen ei ole
ollut näkewinänsäkään minua, kumarsi niin sywään, että milt'ei kaatunut
katuojaan, -- mutta minä, näettekös, menin hänen siwuitsensa yhtä
pönäkästi, kuin hän ennen on mennyt minun siwuitseni.

Polidor. Eiköhän siellä kolkuteta. Henrik! mene owelle.

Henrik (awaa owea, waan lyöpi sen heti kiini taas). Siellä on Leanderi
herra, joka pyrkii Teidän luokse kunniaterweisille.

Polidor. Oho! Oikeinko totta? Se mies on ennen halweksinut minua kaikin
tawoin.

Leonora. Sano, Henrik, että me emme laske puheillemme sellaisia
ihmisiä!

Polidor. Ei niin, eukkoseni! Malttakaamme mieltämme onnellisuudessamme.
Tulkaan waan sisälle.




Kolmastoista kohtaus.

    Leander. Entiset. Sitten kolme wierasta herraa.
    Leanderin rouwa ja kolme wierasta rouwaa.

Leander. Ah, armahin herra Polidorini! Minun sanoiksi saamaton iloni on
nähdä teitä hywässä terweydessä. Minä en woi sanoilla kuwailla sitä
harrasta halua, kuin minulla on ollut saada nähdä teitä.

Polidor. Sitäpä en ole huomannut; sillä minä olen monta kertaa käynyt
tawoittamassa teitä, waan te ette muka ole olleet kotona, ja kadulla
ette ole koskaan tahtoneet terwehtiä minua.

Leander. Armahin herra Polidorini! Te teette minulle, wähäarwoisimmalle
palwelijallenne, wäärin; sillä Jumala tietää, että koko maailmassa ei
ole ketään toista ihmistä, jota minä kunnioitan niin paljon.

Polidor. Arwoisa herra! Olkaa wähemmällä siewistelemisellä -- --

Henrik. Ei, herra! Kyllä minä uskon, että Leanderi herra on teidän
ystäwänne; sillä saatuansa tietää, mikä onni teille oli tapahtunut,
muuttui hän niin, että tahtoo haleta pelkästä rakkaudesta teitä
kohtaan.

Leander. Minä wannon, kaiken pyhyyden nimessä, että minä olen
entiselläni, ja se onni, joka on tapahtunut teille, arwoisa herra, ei
ollenkaan ole syynä minun tänne tulooni. Minä olen aina pitänyt teitä
parempana kaikkia muita tuttawiani, ja paras onni minulle olisi olla
teidän wähäarwoisin turwalaisenne.

Polidor. Saattaa olla, herra! Nyt minun täytyy mennä pois teidän
luotanne; minulla on wähän toimituksia.

    (Menee sisälle).

Leander (suutelee Henrikkiä). Ah, weikkoseni monsieur von Henrik!
Ruwetkaa minulle ystäwäksi ja puolustajaksi. Lupaatteko?

Henrik. No miksi ei? _Serviteur treshumble!_ (Suutelewat toinen
toisiansa. Kolme wierasta herraa tulee, ylpeissä pukineissa, tähdet
rinnoissa, he syleilewät Henrikkiä ja menewät Leanderin kanssa sisälle
Polidorin sisähuoneesen).

Leanderin rouwa (tulee ja suutelee Leonoran esiliinaa).

Leonora. Ohoh, rouwaseni! Mistä tulee tuo suuri nöyryys?

Rouwa. Ah, armollinen rouwa! Woipiko kukaan olla liian nöyrä niin
arwokasta waimo-ihmistä kohtaan, kuin te olette? Loistaahan teistä
waloa kaikille näillä seuduilla.

Leonora. No, ennen on teillä ollut ihan toisellaisia ajatuksia minusta.

Rouwa. Minä en rohkene wannoa teidän edessänne, armollinen rouwa, --
waan jos tohtisin, niin saattaisin kalleimmalla walallani wakuuttaa,
että -- -- (Kolme wierasta rouwaa tulee sisälle ja suutelewat hekin
Leonoran esiliinaa).

Leonora. Hywät rouwat! Menkäämme toiseen huoneesen. Koko maailma näkyy
pyrkiwän tänne sisälle; siis emme saata olla kauemmin täällä eteisessä.

    (Henrik ja Nilla jääwät kahden kesken; ne kolme herraa tulewat
    takaisin ulos, kumarrellen Polidorille, joka on sisäpuolella, niin
    että eräs heistä kaatuu päin lattialle; suutelewat Henrikkiä ja
    ottawat nöyrät jäähywäiset, ennenkuin lähtewät; rouwat tekewät
    samoin Nillalle ja suutelewat hänen kättänsä).

Nilla. Eikö tämä ole oiwallista, Henrik? Nuo kolme rouwaa suuteliwat
jokainen minun kättäni.

Henrik. No, johan sinä sait kunnioitusta enemmän kuin minä, sillä
herrat suuteliwat minua suulle waan.

Nilla. Tämä historia kuwailee kyllin maailman menoa.

Henrik. Niin, kuka olisi uskonut, että ylhäiset rouwat suutelisiwat
mokoman hetaleen kättä, kuin sinä olet?

Nilla. Sanopa sitä! ja että mokomat ylhäiset herrat suutelisiwat
sellaista törkysuuta, kuin sinun on. (Katsoo ikkunasta). Mutta tuolla
seisattuu koko joukko waunuja; meille tulee wielä muitakin
kunnia-terweisille.




Neljästoista kohtaus.

    Henrik. Nilla. Kaksi herraa. Kaksi rouwaa. Sitten kaksi runoilijaa.

Kaksi herraa (tulewat sisälle kahden rouwan kanssa). Saisimmeko pyytää
armoa päästä herran puheille?

Henrik. Hywät ihmiset! Minä en tiedä jos herra ja rouwa ottaa wastaan.
Seiskoohan kuitenkin, niin kauan kuin he tulewat ulos. (Asettaa heidät
toiselle siwulle. Sillä aikaa tulee sisälle kaksi miestä mustissa
waatteissa). Mitä miehiä te olette?

Runoilija. Me olemme runoilijoita.

Henrik. Hywä! Te tulette hywään tarpeesen. Minulta kuoli eilen kissa,
jolle tahtoisin teettää muutamia kauniita wärsyjä.

Runoilija. Käskekää waan meidän wähäpätöistä kykyämme, herra.

Henrik (erikseen). Hiisi wieköön teidät, koirankuonolaiset! (Kowaa).
Mitä muuta asiata teillä on?

Runoilija. Meillä on muutamia wähäarwoisia wärsyjä, kunnioitukseksi
herralle ja rouwalle.

Henrik. Hywä! Seiskaa tuolla siwulla, siksi kuin herraswäki tulee ulos.
Ettekö te koirat ota pois hattua päästänne! Ettekö tiedä, minkälaisessa
huoneessa te olette? (Ottawat pois hatun päästänsä ja katsowat kainosti
alaspäin. Henrik käwelee edes ja takaisin). Kuulkaa, miehet! Montako
wärsyä te woitte tehdä päiwässä?

Runoilija (kumartaen). Nero työn tekee.

Henrik. Osaatteko panna minulle riimiä sanoihin Henrik Lassinpoika?

Runoilija. Se on wähän tukalaa.

Henrik. Noh, te lienettekin lurjuksia runoilijoiksi! Osaatteko te tehdä
suorasanaisiakin wärsyjä?

Runoilija. Ei, herra! se on wastoin luontoa.

Henrik. Mitä, onko se wastoin luontoa? pilkkaatteko te minua? Hakopäät?

Runoilija. Ei ollenkaan.

Henrik. Montako jalkaa wärsyssä on? Minä olen unhottanut taas sen
kirjawiisauden.

Runoilija. Se on wärsyjen laadun mukaan.

Henrik. Mitä mökisette! Eikö kaikki wärsyt ole yhtä pitkiä? Mutta
minkätähden te ette ole ennen milloinkaan tehneet wärsyjä
kunnioitukseksi herraswäelle, waikka he owat ansainneet ylistystä aina,
yhtä hywin kuin nytkin?

Runoilija. Sentähden kun meillä ei ole ollut onnea tietää heidän hywiä
awujansa ennenkuin nyt.

Henrik. Sanoisitte, että te ette ole tahtoneet tietää niitä, ennenkuin
saitte kuulla, mikä onni heille oli tapahtunut. Jos herra taipuu minun
tuumiini, niin totta maari, hirtetään yksi runoilija joka päiwä, kunnes
koko suku on häwitetty juurta jaksain. Mutta tuolla tulee herra ja
rouwa; nyt saatte kuulla, mitä he itse sanowat.




Wiidestoista kohtaus.

    Entiset. Polidor. Leonora. Sitten rawintolan-isäntä ja Juutalainen.

Polidor (tulee sisälle Leonoran kanssa, molemmat koreissaan). Henrik!
juokse heti hakemaan minulle samanlaista pulweria neljällä markalla,
jotta et tarwitse käydä niin usein.

Henrik. Paikalla, herra!

    (Menee).

Polidor. Mitä asiata teillä on, hywät ihmiset? Tahtoisitteko puhutella
minua? (Wieraat astuwat esille, nöyrästi kumarrellen ja sanowat
tulleensa, toiset alamaisille kunniaterweisille, toiset kuulemaan jos
herralla on jotakin käskemistä; rouwat tekewät samoin Leonoralle ja
suutelewat hänen esiliinaa, runoilijat astuwat sitten esille ja
tarjoowat paperiansa). Mitä paperia ne on?

Runoilijat. Muutamia wähäpätöisiä wärsyjä, kunnioitukseksi herralle ja
rouwalle.

Polidor. Kuulkaat, hywät ihmiset jokainen! Kun minulla oli wastuksia,
ja minun luultiin pitkällisellä turhalla työllä joutuneen peräti
takapajulle, niin te ette huomanneet minussa mitään hywää, piditte
halpana minun taloani ja pilkkaisitte puheillanne minua itseäni.
Mutta nyt, kun minun työni on onnistunut ja huoneeni siunataan
rikkaudella, näette te paljailla silmin, mitä ennen ette ole nähneet
lasisilmilläkään. Jos minä nyt olisin pahin hölmö, pitäisitte te minua
Salomonina; jos minä olisin mies mitä rumin, nimittäisitte te minua
Absaloniksi; pahinpanakin, olisin minä teidän mielestänne parahin.
Sellainen on maailma tätä nykyä; se ei kunnioita ketään muuta kuin
sitä, ken onnellinen on. Oi! kun onni kääntyy pois, katoo myöskin
rakkaus ja kunnioitus. Älkää kuitenkaan luulko minua niin typeräksi,
että minä en huomaisi teidän petollisuuttanne; sillä -- -- --

Henrik (tulee takaisin). Woi herra kulta! mikä nyt lienee taikana?
Ennen sain minä arabian-pulweria koko kantokuormani wiidellä kymmenellä
pennillä, waan nyt en saa rahtuakaan, waikka antaisin tynnyrin kultaa.

Polidor. Mitä sanot?

Henrik. Missä minä käwin, torilla sekä apteekissa, nauretaan minulle,
ja sanotaan minun juttelewan rojua.

Polidor. Woi taiwaan Jumala! mitä kummia kuullaan!

Henrik. Minä pelkään, herra, että meitä on petetty; sillä kaikki
ihmiset sanowat sellaista arabian-pulweria ei olewan olemassakaan. --
Kas peijakas! mitähän tuo mies tahtoo? (Rawintolan isäntä töytää
sisälle, kokin waatteissa). Oletteko hullu, mies? Uskallatteko juosta
tuon näköisenä ylhäisen herran huoneesen?

Isäntä. Oi, woi! minua ei suututtaisi niin paljon, jos ei se olisi
ollut perinnöksi saatu pikari.

Polidor. Se näkyy olewan kokki, joka asuu tuolla toisella puolella.
Toimita hänet kotiin, että pääsisi rauhaan entiselleen; mies parka on
wimmastunut.

Isäntä. Oih! jos ei siinä olisi ollut minun rakkaiden wanhempien nimi!

Polidor. Oikein on paha mieleni; sillä hän on toimen mies ja kokki mitä
parasta.

Isäntä. Lusikankin wei hiisi, -- ja tarkoin katsottuani, lienee
muutakin mennyt mukana.

Henrik. Kuulkaa, Risto herra! joko kauan olette olleet hulluna?
(Erikseen). Ollappa minulla hywä patukka, millä peloittaisin häntä,
niin kyllä paranisi mies.

Isäntä. Tuleehan sellaisesta hulluksi.

Polidor. Mikä teillä on hätänä, Risto herrani?

Isäntä. Eräs wieras, joka sanoi olewansa kullantekijä, on karannut pois
minun talostani, ja wei mennessänsä hopeapikarin ja hopealusikan. Minä
uskoin häntä hywänä miehenä, kun kuulin hänen käywän Polidor herran
talossa. Hänen luonansa oli äsköittäin, ennenkuin hän meni pois, eräs
yksisilmäinen perkele, pitkissä mustissa waatteissa.

Henrik. Oliko hänellä luppalakki päässä?

Isäntä. Oli, ja musta paikka silmällä.

Henrik. Ahaa, -- -- Me olemme joutuneet yhteen katiskaan. Ihan sama,
joka myi minulle arabian-pulweria.

Polidor. Woi minua poloista! Niin meni minulta neljätuhatta taalaria.

    (Wieraat sekä runoilijat panewat hatun päähänsä ja
    käwelewät röyhkeästi lattialla).

Juutalainen (tulee sisälle). Onkos tääll' kultamaasteri? Mine anto
sille kalliit juwelit, ja hän sai minu raha.

Polidor. Hywä, että teitäkin on petetty; tepä kuletitte hänen tänne
minulle.

Juutalainen. Oh, onko se petturi? Ai, ai, ai! minu kallis juweli!

Polidor. Minulla ei ole neljästä tuhannesta taalarista muuta kuin pieni
paperitilkku, jossa on muutamia kirjoitettuja arabialaisia sanoja,
joita minun piti lukea, kultaa keittäessäni.

    (Ottaa poweltansa paperin).

Eräs wieras. Näyttäkää! Minä ymmärrän wähän arabiankieltä. (Katselee
paperiin). Ei se ole arabiankieltä, eikä muutu siksi sinä ikänä. Mitä
hiisiä tämä on? Kun minä luen takaperin wiimeisen sanan, niin siinä on
Narri. Katsotaanpa ensimäistä. Tässä on, totta niinkin: kullantekijät
owat pettureja, ja sinä olet narri. Hohoho.

    (Wieraat menewät ulos nauraen. Runoilijat kumartelewat
    Polidorille, hänelle selkää kääntäen).

Leonora. Woi minua! kuin lahjoitin wielä sille paholaiselle paraan
sormukseni.

Nilla. Oih! minua ei harmita niin paljon muistoraha, jonka annoin
hänelle, kuin se että minä suutelin sen rötkäleen likaista kättä.

Polidor. Menkäämme sisälle. Me lähdemme maalle, ja asumme siellä
pienellä tiluksellamme, mikä meillä on wielä jälellä. Minä en huoli
enää koskaan kullantekemisestä, waan heitän sen pahimmalle
wiholliselleni. Se on saattanut köyhyyteen minun, wieläpä monia
muitakin kelpo ihmisiä. Oppikaat waan hywät ihmiset tästä ja muista
sellaisista esimerkeistä, olemaan waroillanne!

    (Kaikki menewät ulos, juutalainen ja
    Rawintolan-isäntä woiwotellen).

(Loppu).








End of the Project Gutenberg EBook of Arabian-pulweria, by Ludvig Holberg

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARABIAN-PULWERIA ***

***** This file should be named 50304-8.txt or 50304-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/0/3/0/50304/

Produced by Jari Koivisto

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.