The Project Gutenberg eBook of Auringon purjeet
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Auringon purjeet
Runoja
Author: Lauri Viljanen
Release date: April 6, 2024 [eBook #73343]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1924
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON PURJEET ***
AURINGON PURJEET
Runoja
Kirj.
LAURI VILJANEN
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1924.
SISÄLLYS:
MAA
Sonetti maalle
Kevätaamu
Sonetti hyvyydelle
Metsässä
Sonetti suvesta
Laulu tasangolle
Gaia
Syysaamu
NARKISSOS
Narkissos
Uimari
Metsälähde
Lentotähti
Myrsky kuutamolla
LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN
Lentävä hollantilainen
Prometheus
Isänmaalle
MELANKOLIA
Ensi lumi
Uolevin laulu Elinalle
Asepoika
Consolatio
Kevätyö luodolla
Alakuloinen rakkaudenlaulu
Syyslaulu
Kaipaus
Lumi viileä verhoo maata...
AURINGON PURJEET
Helianthus
Iltasiunaus
Kevättalvi
Helluntailaulu
Tanssiaisunelma
Juhannuslaulu
Sérénade exotique
Purjehtijat
MAA
SONETTI MAALLE
Ma taasen tartuin kevätkuokkahan,
ja minkä voiman tunnon sainkaan sulta,
sa musta, vakaa, vaatimaton multa,
kuin luomisilon hetken ihanan!
Sa annoit lahjan paljon paremman
kuin haaveitten ja unten halpa kulta.
Ah, onni kaikki vain on virvatulta,
sa äidinsyli suuri maailman!
»Sa maaksi tulet, joka maata oot!»
Nuo synkät sanat syvemmin kuin ennen
mun toivonani mieleen painukoot!
Mik' onni iät itsens' unohtain
ois kevään, suven, syksyn, talven mennen
sun povellasi, multa, luoda vain.
KEVÄTAAMU
Ma laata katsomasta
ja kuulemast' en voi:
tään aamun ihme vasta
se kevään maille toi!
Nyt kuultaa lehdet hennot
ja nukka nurmikon:
niiss' aamukasteen kennot
niin mesikirkkaat on!
Kaikk' ilmat iloon nostain
taas linnut livertää,
ja karja ääntää jostain
myös vangin ikävää!
Ja kukon laulu kaikaa
viel' aamuun siniseen,
vaikk' kyntömies jo aikaa
on mennyt pellolleen.
All' auran multa jälleen
se kääntyy valohon,
kuin ennen kylväjälleen
taas avoin, altis on.
Oi lapsuuskoti suurin,
Maan povi armoinen,
vain sinuun syvin juurin
ma laulan sydämen!
SONETTI HYVYYDELLE
Lie elämämme aamun unta vain,
jos avaat taikka suljet silmäteräs.
Oon itselleni ihmislapsi eräs,
jot' en ma tunne kesken tuttavain.
Mut' sydäntä, ah, kuunnella ma sain,
ja niinkuin kevät huikaiseva heräs
ja mullan voimat aurinkohon keräs,
niin kypsyi rauha syvä rinnassain.
Oi jumalainen Hyvyys, hymyssäsi
on kevättaivaan ikikuulas sini
ja mullan syvyys sinun povessas!
Sa niinkuin viileä ja hellä käsi.
mun kosket polttavaisiin silmihini
ja tunnen olevani voimakas.
METSÄSSÄ
Vilpoisella ruohovuoteellain
maata miehen joutilaan on hyvä.
Yllä männynlatvain huojuvain
huokaa tuulen tuutulaulu syvä.
Joskus tuokioksi havahdun,
raukeasti silmäluomet avaan.
Katson metsän täyteen riemuhun,
lintuun heleästi laulahtavaan.
Tuuli pitkän riemusäveleen
pihkanpunertaviin oksiin soittaa.
Varkain myöskin miehen uupuneen
suuri, suvenuusi onni voittaa.
Tuoksuvina havut huojuilee
valomeren lainehissa kylpein.
Hiljaa autuudesta vapisee
korkealla honganlatva ylpein.
Rannattomaan poutaterheneen
itse päivän punakehrä hukkuu!
Tunnit antaa kättä toisilleen.
Ruohikossa onnenpoika nukkuu.
SONETTI SUVESTA
On suvi tullut vainioille jälleen.
On kupu taivaan laannut kuultamasta
eik' enää sadekuuroin maata kasta,
vaan hymyy tyynesti kuin ystävälleen.
Ja ruis ehtinyt on täysimmälleen
voikukkain, kuminoiden kesken vasta.
Nyt punertavan viljan huojunnasta
sa näät sen lupauksen isännälleen.
On tuulen huoku lämmin, täyteläinen
ja siitepölyn savua se kantaa
tuoll' yllä mataroiden kellerväin.
Vain ruislinnun ääni kehrääväinen —
vain valkee kirkko vasten taivaanrantaa
ja kumpuin aaltoviiva edessäin.
LAULU TASANGOLLE
Taas halki vainioiden harhailen
ma tulless' aavistavan suviyön.
On ilta ihmeen raskas, hiljainen,
mun yksin sykkii rinnassani syön.
Ah, jostain kunnaan takaa kuitenkin
viel' äänet, naurut iltaan heläjää,
ja salaa kammottaen humisee
siell' arkipauhu suuren kaupungin,
Mut unta on ne tääll', ei elämää,
Maan syvää äidinääntä sydän kuuntelee.
Jo lännen taivas palaa vaaleten,
ja yötä kohden mullat tasangon
ne hohteen saavat kullanhämyisen
kuin unten loiston mieli rauhaton.
Ah, onnenkaihon kaukahinen maa
tuoll' aukee luota taloin nukkuvain,
miss' illan rusko iät pakenee
kuin kauneus yötumman metsän taa
ja takaa usvain unihunnun vain
sen aatoksista synkkää otsaa suutelee.
Yl' unenraskaan ehtootasangon
on päivän mieli meren vuoteeseen,
mut konsanaan sen kaipuu rauhaton
ei laskeudu lepoon ikuiseen.
Ja ylpeyden kalkkiin katkeraan
myös sydän levoton ja kuumeinen
sa turhaan halaat janos jäähdyttää,
kun idän taivas kantaa kasvoillaan
vain surun raudankovan ilmehen
ja kevätoraan silkki sinertää kuin jää.
Pian valaa kentät nukkuvaiset nuo
taas päivä nuolisatein polttavin,
ja rauhaisalle tasangolle tuo
se huudot kuumesairaan kaupungin.
Kuink' aaltoihisi, kaipuu, hukkuukaan,
sa virta ikuinen ja levoton,
kaikk' onnen kypsyväisen odotus!
Mist' intohimo saikaan maailmaan,
mist' ilo, tuska, jano nautinnon
ja lemmennälkä, viha, kiihko, kateus?
Ah että silmihini milloinkaan
myös meri siinsi saavuttamaton!
Niin syvään, ihmeelliseen huminaan
nyt yhtyy äänet kotitasangon —
niin vakaa alla astua on tie,
kuin hiljaisesta rikkaudesta Maan
vain osa koko olentoni ois,
kuin Aika, joka rauhan multa vie,
ois täällä seisahtunut matkallaan
ja unhottanut yön ja päivän kierron pois.
GAIA
Oi Gaia, ruumiis elontäyteläisen
sa raskain vaipoin vielä verhoat,
ja alta nurmihuntus viherjäisen
vain salaa kuultaa muotos mahtavat.
Sun hymyilyysi vastaa korkeudesta
viel' ylväs päivä kuumin suudelmin,
siks povestasi onnenhurmaisesta
ma turhaan rakkautta rukoilin.
Mut eilen, huomasin, sun huuliltasi
jo henki tyyni, illanraitis syys,
ja muistohoin niin suurna noustessasi
mun täytti riemullinen ikävyys.
Oi, kohta tuskan vihurit ne pauhaa,
ja alastonna, ruskein jäsenin,
mut' silmät loistain syksyn suurta rauhaa
sa katsot ylös sineen, tähtihin.
Et kammoo talven pakkasta ja jäätä,
sun povessashan kevät uinuu uus,
ei kysy rikkautesi päiväin päätä,
on suvi täyttyvä jo ikuisuus.
Oi, milloin syvän sielunrauhas tapaan,
sa elon hengen uskollinen syön,
niin että kutsus, lempeän ja vapaan,
voin laulaa yli Ajan myrsky-yön?
SYYSAAMU
Sa pyytäin rinnan rauhaa uutta
taas astu aamuun hopeiseen —
juo taivaan ilmain avaruutta
syysäärettömäks auenneen!
Nyt syksyn vainioiden yllä
on valon suuri sunnuntai,
nyt onni on myös hyljätyllä,
Maa tyynen armovoiman sai.
Jo malmisoinnuin kutsuu kellot
pois hämyyn vanhan temppelin,
ja paljaat, kellertävät pellot
jää unhoon mullan unihin —
ah, ihaniin kuin toivo parhain
Maan lapsen aina suruisen
tääll' yli elon tyhjäin harhain
vain saada voima sydämen.
Oi kylä pieni, yksinäinen —
ei pyhäs rauha kuulla voi,
kuin syksyn tuuli herääväinen,
vihurin viesti, ylläs soi!
On pyynnöt turhat Aikaa vastaan,
ikuisen voiton unelmin
jo myrskyn ääni kutsuu lastaan
pois meren suuren sotihin.
NARKISSOS
NARKISSOS
Kirkas kevätpäivä ensimmäinen
illan tullen peittyi pilvihin.
Lankee muisto outo, yksinäinen
sydämeeni suurin pisarin.
Virrast' uljaasta näin unen kerta,
joka rannattoman aavikon
kostuttain päin suurta valtamerta
rientää, rientää, mut ei lepohon.
Onnellisna omaan lehteen, kukkaan
puhkee joka ruoho, yrtti, puu:
multa yksin elämä vain hukkaan
syviin, syviin vesiin heijastuu —!
Turhaa kaikki, kauneus ja hyvyys,
turhaa rannan vuokkoin kukoistus,
turhaa tummain sydänvetten syvyys,
turhaa riuduttava rakkaus!
Kevät kesään, syksy talveen vaihtuu,
läikkyy, jäätyy, sulaa sydämein.
Pisaroina kaikki voima haihtuu,
umpihete nielee nuoruutein.
UIMARI
Aaltoja, viileitä aaltoja alla,
aaltojen siintoa ympäri vain!
Taakseni kuohuja halkomalla
jää vana kuplien vaahtoavain.
Valkeat hattarat viittovat yllä
pois sinen polttavan ilohon —!
Luoksenne, luoksenne kaihoon kyllä,
mutta vain eespäin matkani on.
Ääretön ulappa kaikkia kantaa,
harvat taipuvat kuunteluhun:
nousta ja vaipua, anteeks antaa
ensin itselles täytyy sun.
Syvin, kantavin tyrskähdyksin
elämän meri aaltoelkoon —
kuulla ja nähdä, taistella yksin,
siihen vain minä syntynyt oon.
Kiitävä virta se alkuunsa palaa,
yöt yhä päiviä pyytää taas:
matkan ja määrän poveni salaa,
juo, sydän, ikuista unelmaas!
Milloin, Hiljainen Tuomari, milloin
velkani maksan ja nukkua saan?
Valkeat hattarat, niin olen illoin
väsynyt kuohuja kuuntelemaan!
METSÄLÄHDE
Läpi lehtiholvin kuvaimeesi
kuultaa kultaläikät auringon.
Mitä kätket mustaan syvyyteesi,
metsälähde mykkä, pohjaton?
Suven suomaa onnea et nauti,
silmäsi on itsees kääntyneet,
karvas, uuvuttava unitauti
kietoo suoniesi raikkaat veet.
Yhden suuren, yksinäisen lumpeen
kaihollasi juotat, kasvatat,
sammaleet ja vesiruohot umpeen
samenevan silmäs saartavat.
Ei sen tummaan, pohjattomaan tuskaan
virvoitusta aamun tuuli tuo,
suvipäivän lämmin punerruskaan
ilon syvää vapahdust' ei suo.
Metsälähde, unten kammitsoima,
päästä musta muras kuohumaan —
avaa suoniesi raikas voima,
vyöry vaahtoaalloin halki maan!
LENTOTÄHTI
Ma vanki kaipuun kumman
syysiltaan harhailin.
Yö valoi taivaan tumman
jo tähdin välkkyvin.
Kuin usein tuskan illoin,
loin katseen niitä päin —
sun valopiirtos silloin
ma leimahtavan näin.
Se halki avaruuden
löi valkein salamoin —:
oi vanki hiljaisuuden,
ma sielus nähdä voin!
Jos sammui liian varhain
sun säihkykatsehes,
kautt' öisten tähtitarhain
teit huiman kaarrokses.
Se hetki vaikka tuhlas
kaikk' ilot tähtivyön,
sa vietit kerran juhlas,
oi liekkisydän yön!
MYRSKY KUUTAMOLLA
Kiiluu taivas tumma,
välkkyy kuollut maa,
kuu, yön silmä kumma
talveen tuijottaa.
Villi vihuri pauhaa.
Pilvet vasten tuulta
repee, halkeaa,
metsäin harjat kuulta
aaveloiston saa.
Lasinen maailma nukkuu.
Pasuunaan soi suureen
myrskyn puhallus,
tunkee sydänjuureen
tuska, autius!
Yötä ja myrskyä kestää.
Sisintään ei koskaan
sielus antaa voi,
syvin taisteloskaan
sydämiin ei soi.
Kylmät on elämän muurit.
Pakkashanget loistaa —
uhka sydämein
tuulen huudon toistaa
hurjin sävelein.
Myrskylle mieleni annoin.
LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN
LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN
»Mun poikani, vuossata taasen
on vaipunut unhohon,
kädenlyöntihin nuorekkaasen
niin rakas vastata on.
Taas istumme yhdessä pöytään,
ja juttu luistamaan!
Kai köykäiseksi löytään,
mitä teistä on tullutkaan.»
Ja Lentävä Hollantilainen
näin haastoi pojilleen,
ja partansa hopeainen
se tutisi harvakseen.
Oli Uudenvuodenyönä
hän laskenut satamaan,
unet vuossadan vaahtovyönä
kun raukeni nukkumaan.
»Isä», virkkoi veljistä toinen,
mihin pyrkinyt matkall' oon,
avomielin sen kertoa voinen,
isä huoleti kuunnelkoon!
Ylös vain uni rintani nuoren
on maaliin tähdännyt,
kuin rinteeltä siintävän vuoren
näen maita ja meriä nyt.
Ovat kaukana lapsuuskunnaat,
nyt harva mun tuntee vain,
minä maksoin kallihit lunnaat,
mut määrän ma nähdä sain.
Pois kohtalon painon alta,
yli tuskan synkeän
yhä kutsuvi kaipuun valta
mua huipuille elämän!»
Niin ihmeen ääneti kuullut
oli veli veljeään,
ett' ois hänet kateeksi luullut,
mut lausui hän mietteissään:
»Ah, isäni, valta ja maine,
mitä niiltä sieluni saa,
jos musta, pohjaton laine
minut kuitenkin upottaa!
Ei huipuille siintäville,
vaan vuoren uumeniin
ylin kutsumus kaikuu sille,
ken usko ei valheisiin.
Kaikk' armotta, ansiotta
jää edessä kuoleman,
ah, kärsimys yksin totta
on ajasta aikahan!»
Mut Lentävä Hollantilainen
niin kauas katsoi vaan,
ja parta hopeainen
hänen tutisi puhuessaan,
ja vavahti karhea ääni:
»Ah, milloin tullut on
se hetki, kun vanhan pääni
saan laskea lepohon?
Te merelle lähtekäätte
nää jättäen kotoiset maat,
niin turhiksi kerran näätte
kaikk' unelmat nuorekkaat.
Yö pimeä yllä, ja alla
vedet valtavat vaahdossaan,
eikä tähteä taivahalla,
joka johtaisi satamaan.
Minä muistelen honkatupaa
salon helmassa sinisen,
elon rauhan ja suojan se lupaa,
jos vielä löytäis sen!
Mut ei, niin turha ja pieni
on elämä sielläkin,
meren tuulet vie minun tieni
yhä uusiin tyrskyihin.
Ah, rauhaa ja voimia antaa
se tunne ainoastaan:
meri ääretön meitä kantaa
kuin äiti lapsiaan.
Me lapset keinumme yksin
vain tähdestä tähtehen
yhä iäisin ihmetyksin
ja iäti kaivaten.»
PROMETHEUS
Poikani, veljeni,
minä hylkään isäinne suvun,
sillä he uhraavat Zeulle
kultaiset istuimet allaan!
Kevätmyrsky viuhuu,
ja auringon purjeet
palavat kasteisten aamujen yli.
Kenestä aika jättää
ja kenelle kohtalo nukkuu,
hän on tomua
ylitse paisuvan mullan.
Nuoret, syttyvät,
alttiit ja hehkuvat sydämet:
minä kastan ja poltan teidät
ikuisessa virrassa
auringon hengellä!
Niinkuin on itkunne,
niin on ilokin omanne!
Kalliimpi on se kuin heidän.
Syntyen uudesti
hetkestä hetkeen
sillä on äärettömyyden lupaus.
Kotkat liitävät
avaruuden kylmässä sinessä,
siivissä välke
kuin ylpeä nauru,
ja mittaavat matkaa
huipulta huipulle
kuilujen yli.
Varjossa, yksin,
varmalla oksalla
istuvat huuhkajat
vaanien samein,
unisin silmin
läheistä saalista.
Kellä on valta,
hän hallita tahtoo
ja käyttää herruutta
mielensä mukaan.
Katselin kauan
vuorilta vuosien kiertoa —
vanhojen pyökkien alla
on paljon kuolleita lehtiä!
Leveät lehvät
ja lahonneet oksat
kaartavat korkean,
kuoleman kostean,
tappavan siimeen
nuorten latvojen yli.
Älköön teidän vihanne sammuko
tai rakkautenne ruostuko!
Nuoret tammet
tunkevat juurensa
syvälle maahan
ja nostavat voittavan
elämän voimasta
latvansa päivää
ja sadetta kohti.
Tyytymystä
en teille ma anna,
raukean kaihon
mieltä en myöskään.
Täysi ja syvä
tunteenne olkoon!
Tyynenä päilyy
vierelläni
hiljainen, nukkuva vuorijärvi
unessa nähden
sieluunsa satavan
sinisen taivaan
ja valkeita pilviä —.
Kaukana vyöryvät
nousten ja laskien
vapaat, väkevät aallot
aavan, välkkyvän valtameren
matkaten äärettömyyttä kohti.
Siellä on paikkanne!
Ikuisen matkan
annan minä teille!
Te olette itse matka
tuskasta tuskaan puhtaampaan,
riemusta riemuun kirkkaampaan!
Siellä on silmiinne nouseva kerta
auringonnousun ja auringonlaskun
toisella puolen,
ylitse elon ja kuoleman harhan
himmeä saari,
unenne kaltainen,
vapaa ja korkea,
henkenne asunto
kuolematon.
Kaikki minä annan
valituilleni,
riemun ja tuskan,
sateen ja auringonpaisteen.
Kutsun ja valitsen teidät
kulkemaan kohti
uutta ja ennentuntematonta.
Turhaan en tultani
taivaasta tuonut
lapsille pimeän maan.
Turhaan en huutanut
ihmisen nimeä
ylitse kukkivan maan.
ISÄNMAALLE
Pois ulapoille, pois! Sa olet vapaa,
niin kerskaa perintösi tuhlaajat,
ei enää Sua sorron miekka tapaa,
kun itses suurempihin uskallat!
Mut Sielu, joka epätoivon yöstä
vain yksinään voi voiton lunastaa,
ei kaikkein pienten huudoista ja työstä
Sua tunne, ei, Sua kallist' Uinujaa!
Sun havahduttaa vain se, ken voi vuottaa
vain tietäjä, ken heimon sielun luo,
ken siihen, mitä hiljaa kylvi, luottaa,
ja mitä vuosisatain kasvu tuo.
Sa olit neito aamun punertuvan,
jok' arastellen syömen unelmaa
vait hämärässä pyhäpuhtaan tuvan
sai toisen lasta lepoon liekuttaa,
tai impi illan — koivuin suhinalle
ja vetten apeutehen auenneen —!
Niin avaa unesi jo maailmalle
ja astu kansakuntain perheeseen!
Niin uskollisna tunteellesi hohdat
Sa yli intohimon itsekkään
ja lailla itse luonnon rauhan johdat
meit' yhä Iäisemmän ikävään.
Sa olet tulisielu nuorukaisen,
jok' on kuin talvi tyyni, hiljainen —
nyt katkeruuden mustan, uhmaavaisen
luot kirkkaaks alttiuden onnehen
ja vihdoin tunnet kesken murheen, harmin
Sa neros kirpoavan kahleistaan!
Oi Yksinäinen! Rauhasi on varmin,
mut aikas astua on toimintaan!
Nyt kantain koko ihmiskunnan surun
Sa suureks oman kohtalosi luot
ja keskeen ilon ilkkuvaisen turun
elämän tuskan, ihanuuden tuot.
Oi Synnyinmaa! Sai vaivaas Golgatalla
yösynkkä vuosituhat todistaa,
mut valtain herjaavaisen piinan alla
Sa kannoit iäisyyden unelmaa.
On aika tullut pääsinpäivääs nousta,
katoovain toivojemme Messias,
Sa jännitä jo valkeuden jousta,
suus hengellä Sa tapa pilkkaajas!
Suo kuuma sydänveri kaipuullemme
ja teon voima voimastasi myös,
suo osa ihmisyyden omaksemme
ja ikuisuutta varten vaadi työs!
MELANKOLIA
ENSI LUMI
Ensi lumet! Kuinka luo ne
kylmän hohteen yli maan!
Kuinka suuri kuolinhuone
suven toivon sulkeekaan!
Kaikk' on uutta. Samaa untaan
sydän yksin unelmoi,
unho kaikkeen valaa luntaan,
murhe vain ei mennä voi.
Syttyy suuret, heljät valot
tummain metsäin äärihin,
puhteen pitoon mökit, talot
vaipuvat kuin ennenkin.
Valot vain ei myöhään, varhain
syty sieluun kulkijan,
ken käy eespäin, kautta harhain,
halki aavan maailman.
Kuule, ääni ensi tiukuin
kaikuu illan hämärään!
Reki nopsaan ohi liukuin
jättää miehen miettimään:
kaukaa tieni tulla taitaa,
kauemmas se vielä vie,
kosk' en tunne pellon aitaa,
kosk' on outo kotiin tie.
UOLEVIN LAULU ELINALLE
Lumet yössä lankee.
Ihmisäänt' ei mitään.
Läntehen ja itään
hiljaisuus niin ankee.
Katsoo kaukaa varmaan
silmät samettiset,
suuret, surulliset
Elinani armaan.
Samoin nyyhkytyksin
siunattu on tiemme,
sielunsairaat, yksin
usein, usein liemme.
Tupa sentään parhain
sulle kodin tavoin
myöhään sekä varhain
etähäll' on avoin.
Tuska siell' ei paina,
kohtalo ei vainoo —
kaunein, pyhin, ainoo
olet aina, aina....
Aamun suuri rusko,
yötä ikuisempi —
itse elon usko,
toivo sekä lempi!
ASEPOIKA
Olet haltijatar linnan,
ma asepoika vain,
vain miekan ja hehkuvan rinnan
ma isiltä lahjaks sain.
Niin tummat on kulmies kaarteet,
niin tummat ja korkeat,
helyt, kullat ja maailman aarteet
sa kaikki omistat.
Kun nouset Sefirin selkään
ja auttaa vierellä saan,
ma usein kättäsi pelkään,
jos viittaasi koskenkaan.
Ja yötkin umpeen yhä
ma sinust' uneksin,
kuin Jumalan Äiti pyhä
sa nouset haaveihin.
Pian tulla voi trubaduuri
kera harpun linnahan,
tuo lempensä liian suuri
hänet teiltä maailman.
Olen katsonut illoin tulta
hänen tummissa silmissään,
kun saaden suosion sulta
hän koskee kieliään.
Niin pitkä on vuosi, mi vaipuu,
ja niin lyhyt kuitenkin,
yhä jää poven polttavin kaipuu
mun unteni kätköihin.
Mut ehkä kalliimpi kerta
ma sinulle sentään lien,
kun poissa, ah, vuodatan verta
ma retkellä ristin tien.
Kunis kunniall' isien miekkaa
käsivarteni käyttää voi,
kunis astun ma aavikon hiekkaa
ja taistelun myrsky soi,
sinis pääni on kruunua vailla
ja mun rintani rauhaton,
sinis pyhän kaupungin lailla
kuvas liian kaukana on.
CONSOLATIO
Ikuinen uni, kangastus
ikuisen kevään tuo,
sen ensimmäinen kimallus
jo hanget loistoon luo!
Kuink' ilmeen armaan, kotoisen
nyt tumma metsä saa
ja kylmän huurteen häipyen
puunlatvat punertaa!
Mut pirstat nuoren uskon vain,
ah, iäks rauenneen
nyt syttyy, palaa pilkahtain
taas sielun kuvaimeen.
Povea kuinka kuuntelen,
ei synny sävelet,
maan ikikurjuus sointujen
vei saatot keväiset.
Ah sinä, jota rakastan
enempi elämää,
kuin valkeutta taivahan
sa taidat ylistää?
Jo löytänyt maan tyynen liet,
sen saaren kaukaisen,
mist' elon häipyy erhetiet
ja ilkku ikuinen.
Ikuinen hellyys sydämen,
jot' epätoivo syö,
jo tykkien, jo tyyntyen
sun veres kuumat lyö!
Ma syvän lähtees unhotin,
ah, vertaust' on vain
sen kierrost' yö ja päiväkin,
kaikk' kuvat unelmain.
Ikuinen talvi milloinkaan
ei kajoo siemenees —
kuin keväällä käy ainiaan
yöst' aamu kullansees,
Hyvyyden voimaan, valohon
tuo oman kamppailus
Ikuinen Saavuttamaton,
Ikuinen Valkeus!
KEVÄTYÖ LUODOLLA
Yö kuvaamaton, hiljainen, maan kuulas kevätyö,
vain laineet lyijynraskahat nyt kallioihin lyö
ja metsän tummaan huminahan pauhaa.
Ei häily haavanlehtikään, hääpuku helee puun,
on luonto kaikki vaipunut yön kumman kuunteluun.
Mun sydämeni vain ei löydä rauhaa.
Tuoll' läikyntään miss' ulappain yön rusko raukenee
ja turviss' siniauteren maan silmää suutelee,
tien kaihollensa nuori sydän avaa.
Ah, kerran purjein paisuvin pois lähdin maailmaan
ma taistoon kaikki kumppanit ja voittoon kutsumaan
vain laulain riemun virttä vapahtavaa.
Kas, tuonne kuinka viittookaan mua vilkkuvalo pois
kuin mieli saattaa satamaan mun purtein sillä ois
ja tuoda poika tuhlaajana kotiin.
Ah, turhaan, katse äitisen, yl' öisten vetten käyt,
sun valvattis on vaatineet jo kaukorantain näyt,
on voima mennyt meren suuriin sotiin.
Oi armahani, ainoain, sun luokses halaan taas,
voi sielun terveeks tehdä vain sun kirkas keväänmaas
ja ikävöintis onnensaari tyyni!
Sun kasvojasi milloinkaan ma enkö nähdä saa
ja nuorta olentoas sun ma enkö puristaa
saa lujaan, lämpimähän syleilyyni?
Vain laulu aaltoin korvissain soi alakuloinen,
mut mieleni mun murheestaan kuin tähti hopeinen
nyt lentää siivin kaipuun polttavimman.
Pois luokse vuotees valkoisen ma tulla tahtoisin,
sun hengitystäs kuunnella vain syömin sykkivin
ja tuta unes voiman ihanimman.
Niin lepoos toisin, toivoisin, ma kauniin peittehen,
kuin meren aarteist' autuaan, kuin meren ikuisen,
kuin tarut kevääs tarhojen ja puistoin!
Ma meille aaltoin helmasta maan uuden kohotan,
miss' unikot ja liljat kasvaa mullast' unelman
ja siemenestä aavistusten, muistoin.
ALAKULOINEN RAKKAUDENLAULU
Jos voimat, armas, vaipuu
ja nukut multa pois,
on unelmaini kaipuu,
ne että multas ois!
Kuin äidin helmass' suo ne
sun tyynnä levähtää,
ja ikävöintis huone
yön unhohämyyn jää.
Vaikk' kuolee kukat puiston,
sun lepoon laulatan
kuin suven suuren muiston,
sen kaikkein kauneimman.
Kun siintää haudallemme
taas kevään heleys,
niin helkkyin ylitsemme
soi toivon liverrys.
Lie, armas, suotu siellä,
mi täällä kiellettiin,
ah, polttavalla miellä
sun suljen suudelmiin!
Maan nurmen raskas uudin
on meidät kätkenyt,
ja povellain sua tuudin
kuin unelmaani nyt.
Kun voimat, armas, vaipuu
ja nukahdamme pois,
maan multaan mun ois kaipuu,
sun aurinkohon ois!
Niin tullen nuoren kevään
sa mulle sätees suot
ja muistoon himmenevään
elämän kauniin luot.
Taas vuokot avaa luomen
ja tummat orvokit,
näät jasmiinit ja tuomen,
nuo vaikka hylkäsit!
Niin hellyytein kuin ennen
tuo sulle rauhas tuon
ja aikain, Suvun mennen
ma sinun kauttas luon.
Ah, Tuskan neito tumma,
se maahan juurru ei,
ja Unen valta kumma
mult' auringon jo vei.
Mut voimansa ken hukkaan
vain tuhlaa Hyvyyteen,
sen kaiho puhkee kukkaan,
ah, iki-kauniiseen.
SYYSLAULU
On aamun auer ja loiste lauha
yli pellon paljaana vartovan
kuin kirkas, kiihkoton sielunrauha,
elouhri tuskan suurimman!
Maan kasvot autuutta äidin kantaa,
jok' on saanut elämän lahjan antaa
polttavan ihanan.
Mut arkana auringonvalossa putoo
sade syksyn multahan routaiseen,
se itkusta kostean harson kutoo
yli tunteeni kaipuusta uupuneen.
Saa kuolla sen juuri ja kuihtua lehti,
kevät siunattu ennenkuin saapua ehti
terveine tuulineen.
Ah, turhaan sun tuntehes päivään halaa
kun suvi on suurin ja polttavin,
pian laskeva aurinko lännessä palaa
ja sammuu iltojen usvihin —!
Taas syksyn tummalla purppuralla
ja kullalla käärityn nurmen alla
maata tahtoisin.
KAIPAUS.
(Runebergin mukaan.)
En oksaa, missä lehti ois,
ma metsäss' enää nää,
on suvi aikaa mennyt pois
ja tullut talvisää.
On ympärilläin talvi vain
ja povessani mun,
ja talvi ois mun tullessain
maailman loppuhun.
Jos seestyis ilmat, seutukin
ja lehto vihertäis,
poveeni kylmyys kuitenkin
yht' autiona jäis.
Oi riemu, kevät katsehein,
en sua nähdä saa,
oi aurinko mun sydämein,
et voi sa sarastaa.
Sun elos oli elämäin,
mun tunteheni sun,
vain kaipaamahan yksin jäin,
kun läksit luota mun.
Mun paras on, kun muistellen
ma istun lieden luo,
eik' avuks illan askarten
valoa hiillos suo.
LUMI VIILEÄ VERHOO MAATA...
Lumi viileä verhoo maata,
kukat nukkui kuolemaan.
Et, armahin, tietää saata,
miten ikävä polttaakaan!
Miten tunne tunnetta halaa,
sydän sydäntä unelmoi,
miten unet se kullalla valaa,
jok' ei sanoja saada voi!
Kesät kaikki aarteina vaipuu
mun unteni kammioon.
Ah, ainut, polttava kaipuu,
ma sairas sinusta oon.
AURINGON PURJEET
HELIANTHUS
Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen,
taas avaat terälehtes yli maailman!
On kevään kevät. Hanki kylmää huokuvainen
juo huulin ahnain mesijuomas hehkuvan.
Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen!
Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta,
sen teräsuonet elon ydinmahlaa joi,
sun veres punainen lyö säkenöiden tulta,
ja hanget laulaa, pienet kidekellot soi.
Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta.
Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen,
kuink' olet ensi rakkauden kaltainen!
Sun valos vuotaa niinkuin vaahto polttavainen,
kun riemun viini kuohuu yli reunojen.
Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen!
Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa,
kuin onni, joka saapui uneksijan luo,
sun tuoksus hunajainen heleästi huumaa,
se kesän villein kenttäin tervehdyksen tuo.
Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa.
Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat,
maa täysin keuhkoin kirkkauttas hengittää.
Pois purjein punaisin sa talven usvat kannat
päin taivaan rantaa auteressa kylpevää.
Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat.
ILTASIUNAUS
Yö verhoo sinisin harsoin
kevättalven taivaan ja lumisen maan.
Yks ainoa suuri tähti
luo kultaloistettaan.
Jo rukoukseen suljin
ma rakastettuni kaukaisen
niin sanomattoman hiljaa
ja hellästi hyväillen.
Kuin lapsi äitinsä helmaan
nuku, syömeni, uutena Jumalaas!
Ken saattoi itsensä antaa,
se Hänet löysi taas.
KEVÄTTALVI
Mua kimaltavan vuoren kukkulalle
tie halki maaliskuisen metsän toi,
miss' aamu hankeen oksaholvin alle
niin syvän siintäväisen varjon loi.
Kuin merivesi vehryt, suolainen
maan sammalpälvet siellä täällä loisti,
ja kirkas linnunlaulu helmeillen
se läheltä ja kaukaa metsän riemun toisti.
Mun kasvojani raikas tuuli kohtaa!
Ja tuolta, missä puoleks peittyen
taa tuoreen havumetsän talo hohtaa,
nyt kiirii kukonlaulu myöhäinen.
Ja kaupungissa, jota aaltoillen
kuin huntu verhoo kellahtava sauhu,
jo kasvaa häly, kohu kuumeinen,
ja tasangolla paisuu aamun raikas pauhu.
Ah tuolla, missä usvan siniharmaan
taa häipyy metsänharja kaukaisin,
myös katsoo silmät samettiset armaan
nyt aamun kimaltaviin ilmoihin!
Ah sinfonia suuri, sininen!
Pois yli vuorten, taakse taivaanrantain
sa hänen korvahansa humisten
soi sydämeni onnen, kaipuun äänet kantain!
HELLUNTAILAULU
Nuku armahin, aamussa helluntain,
jo vaahterapuistossa peipot laulaa.
Kun heräät, poiss' olen, matkallain,
vedet kaukana vihreitä vaaroja kaulaa.
Nuku, armahin, aamussa helluntain
elon huumaava autuus unessa nähden!
Olen kulkeva siunaus huulillain
sun suuren ja ihanan hellyytes tähden.
Sinä teit minut köyhän armaakses,
minut saatoit nuoruudenuntesi linnaan
missä ensimmäiset haavehes
hämyn verhossa tuoksuvat tuorehinnaan.
Suru tumman, tiheän köynnöksen
yli kaipuun punaisten ruusujen kutoo,
kukat hiljaiset sydämes hellyyden
yli linnan muurien valkeina putoo.
Päin kirkasta päivää ma onnemme vien,
yön himmeä huuru jo haihtuu ja raukee,
maa kasteessa kiiltää ja vartehen tien
lumivalkeat mättäät vuokkoja aukee!
Kevätraikkahan kimpun kuin mieleni mun
viel' lähteä tahtoisin luoksesi tuomaan,
ah, vuokoilla peittäisin vuoteesi sun
sinut siunaten lempeän Jumalan huomaan.
TANSSIAISUNELMA
Taas viulut kutsuen karkelohon
yötummaa tahtia toistaa.
Sävel valssin niin outo ja hehkuva on
kuin etelän henkäys tuntematon,
ja lamput riutuen loistaa.
Minut voimaton huumaus valloittaa,
en kättä voi tanssihin antaa —!
Yön mustille siiville sieluni saa.
Pois kauas vuorten ja metsien taa
mua keinuvat aallot kantaa.
Jo äänet ja askelet ympäri mun
unen laulavan helmahan hukkuu!
Yli karkelon kuuntelen ääntäsi sun.
Yli yön, yli maailman unhotetun
minun sieluni luoksesi nukkuu.
JUHANNUSLAULU
Ma halki armaani kaupungin kuljen,
ja onnesta paisuen rintani lyö
Sun eilisen kuvas ma poveeni suljen —
sen salaa on sieluuni polttanut yö.
Sadepurjeet kosteat taivaalla liitää,
ja puistojen nurmet kastetta juo,
tuoll' alla siltakaarien kiitää
vaahdonkeltainen kosken vuo.
Tänä aamuna äänes niin kaukana helää,
ja kaipaus kantaa kuin vuosien taa,
mun sieluni ensi aamua elää
ja etsii sun sieluas kuuntelevaa!
Olo täällä on, armas, niin lämmin ja hyvä,
älä anna mun lähteä luotasi pois —
povi riemua kuohuu, kuin korkea, syvä
suihkulähde mun sieluni ois!
Jo tuuli pilviä pakoon ajaa,
maa välkkyy loisteessa auringon,
ja ympäri pienoista puistomajaa
läpikuultavan vihreä siimes on.
Utuhattara pehmeä tuollako hohtaa —?
se taivaalta valahtanut lie!
Hatun, hameen valkean katseeni kohtaa.
Kultaisna hehkuu puiston tie.
SÉRÉNADE EXOTIOUE
Kuin alta aaltojen, korallikalliosta
meriheinä kuultaa kostea, pehmoinen,
niin välkkyvät hiuksesi hartioitasi vasten.
Imi kultahohdetta himmeää auringosta
väri helteenhehkuva, kiiltävä, tumma sen
ja suolaista tuoksua hyökyjen voimakasten.
Sun silmäs on suljettu järvi korallisaaren,
jota valtameren pauhina rannaton
ylt'ympäri painaa kuoleman syleilyllä.
Mut keskellä hauraan, valkean kalliokaaren
vesi vihreä päilyy ja kuvaimessa on
hymy polttava taivaan, pilvet palmujen yllä.
Sun poskipääs niin lämpimän ruskeina hohtaa,
kuin kaksi hietakinosta pehmeää
meren mittaamattoman rannalla aukealla.
Jalan jälkeä ainuttakaan siellä ei kohtaa,
vain ulapan tuuli ylläsi hengittää
ja koskettaa sua lauhalla suudelmalla.
PURJEHTIJAT
Auringon himmeä kehrä
aaltoihin heijastui —
halkoen keltaista usvaa
purjeeni ääneti ui.
Harmaanvihreinä, vaahdoten lyö
hyrskyt kalliorantaa,
keinuen, verkkaan ne purteni mun
valkamas äärehen kantaa.
Korkeat marmoriportaat
ylhäältä linnasta tuo
murattipengertä pitkin
laakean laiturin luo.
Valkoisen hunnun jo hulmuvan nään,
tukkasi kultaisna hohtaa,
helmas on tummia ruusuja täys,
jalka kuin tanssihin johtaa.
Orvokintuoksuiset kasvos
hienot, kalpeat on —
ulappa purttamme vartoo
paahteinen, tuntematon.
Käännänkö keulan ma aavoja päin,
tuulta jo purjeemme halaa!
Katso, kuin liekkejä lainehet juo,
punainen aurinko palaa!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON PURJEET ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
