Punasta ja vihreää : Mieterunoja

By Lauri Soini

The Project Gutenberg eBook of Punaista ja vihreää
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Punaista ja vihreää
        Mieterunoja

Author: Lauri Soini

Release date: June 20, 2024 [eBook #73880]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: E. E. Sundvall, 1903

Credits: Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAISTA JA VIHREÄÄ ***





PUNASTA JA UIHREÄÄ

Kirj.

Lauri Soini





Helsingissä,
E. E. Sundvall,
1903.






      On mieleni verisen punainen
         ja tulisena liekkinä palaa.
      Se luontohon vihreän vilpoiseen
         ja suloseen sointuun halaa.



SISÄLLYS:

Punanen lippu
Äänilaulu
Ihmiskunnan kukka, I—IV
Lapset kadulla
Itkekää!
Kiitos!
Ei sittenkään!
Työväen illat
Omasta vastakohdastaan
Aineen multa ja aatteen kulta
Vanha tammi
Nuorten laulu
Salon tyttö kaupungissa
Luonnon syliin! I—IV
Kyntäjäpojan laulu
Työt kahden hän yksin suorittaa
Oli punaposkinen neitonen kerran
Vaatteissa ja alastonna.




PUNANEN LIPPU.


    Oi veljyet, lippua katsokaa
    miten yllä se hulmuten liehuu!
    Kuin huomenrusko se punertaa,
    väri hohtava kuin veri kiehuu!
    Veripunasena merkkinä olkoon se:
    niin nuorekas, kuohuva veremme
    on rinnassa, suonissamme!
    Veripunasena yllämme hulmuten
    se olkohon muistutin ainainen
    mikä, veljet, on ohjelmamme!

    Me olemme juuri ja varsi maan,
    on meissä sen kukkimisvoima.
    Mut hoivana meillä on nälkä vaan
    ja kurjuus, sorto ja soima.
    Maa luulevi voivansa kukkia
    ja kuitenkin sulkea, tukkia
    valon, lämpimän varreltansa...
    Rikas luulevi luovansa kulttuurin,
    kun verhoupi kultahan, silkkihin,
    vaikk' kahleissa kerjää kansa...

    Mut kansa ei kärsiä voi, ei saa
    elon orjuutta kauvan jatkaa!
    Sen täytyvi vapaus valloittaa,
    omin askelin astua matkaa!
    Työkansa jo voimansa kerätköön
    joka mies sekä nainen herätköön,
    pää pystyssä käyköhän valoon!
    Joka mies sekä nainen yhtyköön
    ja ympäri lippumme ryhtyköön
    vapahduksemme taistohon jaloon!

    Oi, siskot ja veljyet, katsokaa
    miten yllämme lippu liehuu!
    Kuin huomenrusko se punertaa,
    väri hohtava kuin veri kiehuu!
    Sen alla on joukkomme perhelies,
    joka ukkokin niinkuin nuori mies
    sen ympäri liittohon käyköön!
    Kukin kohdaltaan, rivit kauttaaltaan,
    koko tarmolla vaatien vapauttaan,
    yön usvista selvittäyköön!

    Niin vauhdilla taistelun tarmoisan
    ja voimalla yhteisponnen
    me saavumme uutehen aikahan
    ja löydämme rauhan ja onnen.
    Se aika jo ruskona kimmeltää,
    se meille jo silmihin himmeltää
    sinirannalta toivon taivaan.
    Oi, sillä on kirkas loistokkuus!
    Sen koitosta hohtavi onni uus
    jo aikamme taistohon, vaivaan.

    Mut kerta kun toivotun päivämme
    ajan siivetär maahan kantaa,
    veli veljelle, kansakin kansalle
    yli vetten kättä kun antaa,
    ja miekka kun taltaksi taotaan
    ja keihäs kyntöauraksi maan,
    ja voima on rauhan työssä —
    pois kuivuvat silloin kyyneleet,
    vuostuhanten aikana virranneet
    väkivallan ja sorron yössä.




ÄÄNILAULU.


    Nouskohon jo kaikki kansa
    oikeutta laatimaan,
    toimellansa, voimallansa
    vapautta vaatimaan!
    Yhteistunto, yhteiskunto,
    veljeshenki verraton,
    yksi mies ja yksi ääni —
    siinä Suomen suoja on.

    Yhteistyöllä kansa vaati
    korven kuuset väistymään,
    kansa pellot, niityt laati
    metsämaahan synkeään.
    Ken nyt, kurja, kukkarolla
    kahlehtia kansan vois?
    Yksi mies ja yksi ääni —
    patterit ja teljet pois!

    Yhteisvoimin toimi kansa
    valistusta valvattain,
    yhteisäänin laulujansa
    lauloi kautta maailmain,
    yhteismielin synnyimaata
    kaikki käymme puoltamaan —
    yksi mies ja yksi ääni
    yhteisesti vaaditaan.

    Vaimo, lieden lämmön luoja,
    nuoren kansan kasvattaa;
    vaimo, siveyden suoja,
    sulostuttaa maailmaa;
    heikon hellä hoiva, nainen,
    hänkö ääntä ilman jää?
    Mies ja nainen yhdellainen —
    siinä taiston määränpää.




IHMISKUNNAN KUKKA.



 I. PÄIVÄN POLULLA.


    Kevähisen kukkasen lainen
        tyttö on pienenä lasna:
    vuokon valkoisen,
        orvokin tuoksuavan.
    Aatteles vienouttansa,
        joka kuni hentonen helve
    liehuvi leijaillen,
        korttansa kaulaillen!
    Aatteles kainouttansa:
        umpuna, silmillä verhot,
    uinuu se aavistain
        tuulia maailmain!
    Aatteles raittiuttansa,
        joka terälehtenä nuorra
    ummusta pilkistää,
        päivähän tirkistää!

    Kukkasen kaltanen vielä
        neito on kasvaessansa
    aatteles kauneuttaan
        ummusta aukenevaa!
    Ollapa pilvetön, kirkas
        kukkasen aamunen päivä,
    ollapa nähtävinään
        kaunehet korkeimmat;
    tuliapa lämpimin tuulin
        tuudituks lempeys rinnan,
    hellimys heikomman,
        tuoksumus suloinen;

    tuliapa viljellyksi
        ymmärrys tarkka ja vilkas,
    kerkeä selvittämään
        piirtehet hienoimmat;
    tuliapa viedyksi neito
        lämpimän päivyen alle,
    viedyksi parhaitten
        polkujen kulkemiseen —
    mihin elon tiellänsä voikaan
        kelvata neitonen nuori,
    laiho se toivokas on,
        ihastus kansan ja maan!

    Entäpä sitte kun joutuu
        armas ja auvokas aika,
    jolloin yhtä hän vaan
        alkavi kaihoamaan!
    Vihdoin löytävi neito
        toivotun poikasen uljaan,
    silmähän vilkahtaa
        silmäys vienoinen —
    ruusulle tuoksuvat kummut,
        päivälle hohtavi taivas,
    valtimot läikkyen lyö,
        rinta on riemua täys.
    Riemuten rinnalla kullan,
        kätöset käärien yhteen,
    lintuna liidellään,
        pesähän pistäytään.
    Lemmen liekissä yhtyy
        lempivä mieli ja ruumis,
    sydämet yhtenä lyö,
        yksi on aatoskin,
    riemu ja pilvyet murheen,
        onni ja onnettomuuskin
    kaikki on yhteiset,
        kaikki on salvat pois.

    Kuhertavan kevähisen teiren
        pesän pian poikaset täyttää,
    lapsoset avuttomat on,
        vaativat vaalintaa.
    Yhdessä askaret hoitain,
        yhdessä iloten ja surren
    ahkerat vanhemmat
        lapsia kasvattaa.
    Ulkona liikkuvi taatto
        päivisin ansiotöissä,
    äitipä puuhailee
        liettänsä lämmittäin.
    Iloa ja onnea on
        elo lempeän, toimevan vaimon,
    jonk' koti puutteeton,
        lämmin ja kaunonen on,
    jonneka iltaisin
        mies mielevä tyynenä astuu,
    ilosena mieleltään,
        vaimoa auttelemaan,
    laulaen tuudittamaan
        kodin pienintä, hentoa kukkaa,
    toisia lapsia myös
        yhdessä hoitelemaan.

    Lapsien kasvatus on
        kodin tehtävä suurin ja tärkein,
    äidillä kasvatus on
        valtius maailman.
    Oi, mikä kalleus on
        hyvä äiti mi voipi ja tahtoo
    nousevat pienoiset
        ohjata parhain päin!
    Kasvatus tehtävä on
        kuin kevähinen kyntö ja kylvö,
    jossa mi taaksemme jää,
        edestä sen löydämme taas.

    Jos kuka kuntoa on,
        jalon tuntoa kylvänyt lapseen,
    lapsesta heijastaa
        takasin se vanhempaan:
    hällä on riemuinen
        elon päivyen ehtoopuoli,
    onnekas ompi hän myös
        iltana vanhuuden.



II. VALOA JA VARJOA.


    Yksi kun kulkevi kukkien keskellä
    elämän polkunsa täällä —
    toinen on kuin haavan lehti
    liukkahalla jäällä.

    Yksi kun lapsena kapaloon uinuu
    lemmen ja onnen vyöhön —
    toinen käypi kerjäläisnä
    pakkaseen ja yöhön.

    Yksi kun kasvavi kiehkuraruunussa
    kaunihin, ihanan ja jalon —
    toinen piennä työnnetään
    työhön mieron talon.

    Yhden henki kun heilimöi
    ja kukkana nurmehen juurtuu —
    toisen sielu silvotaan
    ja murehissa murtuu.

    Yksi kun livertäen, riemuiten
    kera kultansa kuhertelee
    toinen hälle tehtahassa —
    huntuja kehräelee.

    Yksi kun ilosena vihkimätuolilta
    vuotehelle astuu —
    toinen raukka raiskaeltu
    kyynelistä kastuu.

    Yksi kun vaalivi ilosia lapsia
    turvassa taaton ja miehen —
    toinen niitä taluttavi
    yksin mieron tiehen.

    Yhdellä liesi on lämmin ja lauha
    ja koti niin kaunis ja armas —
    toisen mökki leivätön
    ja liesi kylmän karmas.

    Syytä on yhdellä ilosin mielin
    onnensa päivyttä kiittää —
    Toinen koito elon tiellä
    kyyneleitä niittää.



III. MONET MURTUVAT.


    Iloset ihmiset, tietkää kaikki,
    vaikka te tahdotte unhottaa,
    tietkää, kuinka on ihmislapset,
    vaimot ja lapsoset kultahapset
    useat murtanut armoton maa!
    Lapsena, käydessä kerjuuteillä,
    kylmillä, jäisillä penkereillä
    usea jo kelmeni, kylmettyi,
    runtui ruumis ja särkyi sielu,
    sydänveri nuorekas jähmettyi,
    usean tempasi hornan nielu,
    tempasi maailma tunnoton, nurja,
    murskasi astinlaudakseen.
    Siellä nyt itkee se poljettu joukko,
    itkevät lapset ja raiskatut neidot,
    itkevät kalpeat vaimotkin.

    Monethan miehetkin murtuvat,
    sankarit suuretkin sortuvat
    elämän jylhillä jyrkänteillä.
    Kuinka jaksaa hento nainen,
    kantelon kielonen hienokainen,
    — merien aallokossa,
    elämän taistelossa —,
    kuinka jaksaa hän auttaa itseään?

    Hän ei jaksa, hän yrittää turhaan
    toteen vain huutaa ja kujertaa,
    toivoo lohtua, apua ja turvaa,
    kaipaa huoltensa huojennusta,
    halajaa henkensä vapautusta.
    Saapiko halata ja kaihota turhaan?

    Oi, jos kantaisi kantelon kaiku
    sydämien soppihin sisimpiin,
    hälytyskelloja,
    herätyskelloja,
    hyviä ja jaloja ja kauniita kelloja,
    suurien surujen synkkiä kelloja,
    kelloja veristen tuskien, murheitten
    tahtoisin tarmolla soittaa
    mielissä maailman valtojen;
    tahtoisin ihmiset voittaa
    työhön uudistuksen,
    kaikkien heikkojen pelastuksen
    ja vapautuksen.



IV. NAINEN ON IHMISKUNNAN KUKKA.


    On nainen kansamme onnen pohja,
    ja hällä on tulevan toivomme ohja.
    Ken ihmisyyden ilmituojan
    ja nousevan polven hellän suojan
    ja nuoren kansan kasvattajan
    ja elämän sulosen hienostajan —
    ken voi hänet tallata lokaan?

    Ja nainen on ihmiskunnan kukka,
    ja luomisen ruunu hän kaunein on.
    Miten sallitte, että sen kultatukka
    yhä suoltuu juoksussa murrokon?
    Heti viekää valoa ja lämpöä hälle,
    heti suokaa suloa sen elämälle!
    Heti loasta ja liejusta köyhä nainen
    nyt ihmistielle jo auttakaa!
    Heti tummasta alhosta kaunokainen
    nyt täytyy päivähän nostattaa!

    Oi, tulkaa tuuloset lämpimät,
    suven ilmalta, etelästä liidelkää,
    ja tulkaa päivyen säihkynnät
    ja tuokaa valoa ja lämpimää
    ja tuokaa vettä ja tuokaa tulta
    ja kirkastakaa sydänten kulta
    ja sulattakaa ja yhdistäkää
    ja veljet ja siskot lähentäkää
    luo toistensa!
    Kunnes kaunoset kantelot kerran kaikaa
    ihmeen ihanata, valosata uutta aikaa,
    aikaa kirkastetun ihmisyyden,
    aikaa vapaan, väljän henkevyyden,
    aikaa onnen ja riemun.




LAPSET KADULLA.


    Nämä lapsoset, päivähän luodut,
    ovat suljetut synkeyteen.
    Sinisilmä on riemua varten,
    vaan vuotavi kyyneleen.

    Nämä lapsoset lämpöä kaipaa,
    vaan kadulla kylmä on.
    Nämä lapsoset pyytävät leipää —
    oi, kuullos, sä tunnoton!

    Nämä piskuset _pyytävät_ sulta
    mihin heillä on _oikeus_,
    olis oikeus muutakin saada:
    kodin lämpö ja kasvatus.

    Oi, etkö sä ihminen vauras
    verituskia rintaasi saa,
    kun kansasi kalliit lapset
    näin itkien vaikertaa!

    Ken lapsena itkien kerjää
    palan pienosen leipää vaan,
    hän miehenä uhkaten vaatii
    elinehtoja, oikeuttaan.

    Tyly uhka on sorron kasvu,
    viha kukka on kurjuuden.
    Niin, köyhä jos liekissä hehkuu
    kuka sytyttävi liekin sen?




ITKEKÄÄ!


    Oi, vaimot ja lapsoset, itkekää!
    Te itkien nokkoset kitkekää!
    Vilun vaivanen elämänne,
    sydäntuskanne, kärsintänne
    ja kaihot ja raskaat huolet
    ja pistävät mieron nuolet —
    ne kaikki te vesiksi itkekää,
    niin jotta ne virtoja synnyttää
    ja virrat täyttävät tulvanaan
    joka kaupungin ja kaiken maan
    ja sortajat virtaan hukkuvat
    ja virrassa sulavat kalseat
    sydänkalliot,
    jääkammiot —
    ja kukkia kasvavat rauniot!

    Niin paljo kun itkeä jaksatte,
    maan huuhtovi kyynelsuihku se.
    Ja yltä sen vettenpaisumuksen
    taas nousevi aurinko siunauksen.
    Ja silloin taivas ja kaunis maa
    sen loistossa kirkasna kimaltaa.




KIITOS!


    Oi kiitos, Jumalani, että sä soit
    surun tulta ja tuskaa mulle!
    Olis sydämeni, sen sinä arvata voit,
    ihan arvoton muuten sulle.

    Oman mieleni palossa ma ymmärtää
    voin muittenkin surujen juurta.
    Sitä ilman en tuntisi ensinkään
    maan piirissä mitään suurta.

    Mut kun olen surujen ja tuskan mies,
    niin surujeni hiiliin yhtyy
    koko kansani liekkivä murheen lies —
    ja silloin se palamaan syttyy!




EI SITTENKÄÄN!


    Ja vaikkapa maailma kahleihin
    mun elämäni vangiksi saisi,
    ihanteitani en minä sittenkään
    ikipäivinä unhottaisi!
    Mitä painavammin
    mua multahan poljettais,
    sitä ankarammin
    mun mieleni kaihoais!
    Tuliroihuna loimotellen
    mun sieluni palaisi
    ja säkeninä välkähdellen
    kevätriemua halaisi!

    Ja vaikkapa ruoskalla suomittais
    mua elämän rientoni tähden,
    niin ruoskakin ennen katkeais
    kuin uraltani syrjään lähden!
    Mitä kirpeämmin
    mun haavani kirveltäis,
    sitä virkeämmin
    mun henkeni ryntäjäis,
    ja ukkospilvenä jälleen
    mun ääneni jyräjäis,
    tulisimmalle välkynnälleen
    mun salamani säilähtäis!

    Mut ollapa kumpua välkeää
    mun vapahana liikkua hiukan,
    ja ollapa valoa ja lämpimää
    ja saadapa leivänkin niukan!
    Mun lauluni saisi
    sulin kielosin kajahtaa!
    Se heijastaisi
    niin kirkasna maailmaa!
    Se huolet ja murheet voittais,
    ne tyynenä tulkitseis
    ja iloa ja onnea soittais
    ja kansaa palveleis!




TYÖVÄEN ILLAT.


    Tämä aika on taiston ja kärsinnän,
    mut taistoa toivehet johtaa.
    Ne viittovat luolista tehdasten
    ylös, kauvaksi, koittohon päivän sen,
    jona ahkera raataja elämän
    ilon, onnen ja rauhan kohtaa.

    Työ ei ole silloin niinkuin nyt —
    se ei ole orjan työtä.
    Se uusien sankari-ihmisten
    on kunniatehtävä riemuinen,
    jota toimivi ihminen veljeynyt
    vain hetkisin, ei läpi yötä.

    Hän hetkinä päivyen parhaimman
    luo elämän pohjan ja kaiteen.
    Mut päivä kun päättyvi kätten työn,
    niin raataja löystävi raadevyön
    ja ravitsevi rintansa rauhaisan
    mehuhedelmillä hengen ja taiteen.

    Yks soutavi aavalle aatteitten,
    yks laskevi lahdelle lemmen;
    yks laulavi laulua sointuvaa,
    yks tietehen tarhassa askartaa;
    yks istuvi nurmella uinaillen,
    yks karkelot kiitävi ennen.

    Vähät siitä mi millekin mieleen on,
    kun kaikilla vaan on aikaa;
    koko kansa kun vapaat illat saa
    sydäntyötänsä hetkisen harrastaa,
    se kasvavi, nousevi taivohon,
    ja rinta sen riemua raikaa.




OMASTA VASTAKOHDASTAAN.


    Miss' elämän ankara myrsky pauhaa,
    kas, siellä on kaihoa satamaan.
    Mut missä on leutoa, missä lauhaa,
    kas, siellä taistoja toivotaan.
    Jos missä ei mitään näy,
    ei siellä mitään luonnukaan.
    Koko olemus esiin käy
    omasta vastakohdastaan.

    Ken orjana mieron leipää syöpi,
    tien tahtovi murtaa vapauteen.
    Ketä ankarin iskuin vääryys lyöpi,
    hän innolla pyrkivi oikeuteen.
    Jos missä ei mitään näy,
    ei siellä mitään luonnukaan.
    Koko olemus esiin käy
    omasta vastakohdastaan.

    Jos missä on pahuus painavinna,
    niin siellä on rientoa hyveihin.
    Ja missä on valhe mahtavinna,
    siell' arvohon täyttävi totuuskin.
    Jos missä ei mitään näy,
    ei siellä mitään luonnukaan.
    Koko olemus esiin käy
    omasta vastakohdastaan.

    Kun vallalle pääsevi aine ja liha,
    pian toivomme elohon henkiseen.
    Kun aikansa riehuvi raivo viha,
    sydän herkkä on hellään rakkauteen.
    Jos missä ei mitään näy,
    ei siellä mitään luonnukaan.
    Koko olemus esiin käy
    omasta vastakohdastaan.

    Jos jossakin väikkyvi unenhorto,
    halu siellä on suurin valveille.
    Kenen kietovi särkynyt sekasorto,
    sopusointuhun ehjään halaa se.
    Jos missä ei mitään näy,
    ei siellä mitään luonnukaan.
    Koko olemus esiin käy
    omasta vastakohdastaan.




AINEEN MULTA JA AATTEEN KULTA.


    Kaks kauvan on ollunna vastakkain:
    maa alhaalla, ylhäällä pilvi.
    Ja kauvan on ollunna vastakkain
    tosi ainehen, aattehen ilvi.

    Sumupilvi on leijunut irrallaan
    sinijärvien maailmasta —
    mies miettivä huojunut houreissaan,
    ei tuntenut mullan lasta.

    Polo raataja ainehen alainen
    valon sankarin notkuen kantoi,
    mut sankari suuri ja salainen
    hänen nälkähän nääntyä antoi.

    Jopa vavahti ja valveni aineen mies,
    mies poljettu niskan nosti!
    Pois vierähti taakka ja murtui ies —
    niin Kullervo kohlunsa kosti!

    Mut vieläkin väikkyvät vastakkain
    tosi ainehen, aattehen ilvi.
    Niin, vieläkin väikkyvät vastakkain
    maa alhaalla, ylhäällä pilvi.

    On aika jo aattehet nostattaa
    kotikoivuina nurmelta töyryn!
    Ne viiltävät vihreillä latvoillaan
    pois taikojen pilvihöyryn!

    Jo nousevi tuuhea aatteen puu
    mehupohjalta maisen mullan,
    mut vihreä latva sen heijastuu
    ikipäivyen kirkkaan kullan!




VANHA TAMMI.


    On nuorena vesana se kerran noussut,
    kera tuhansien vesojen kilpaillut.
    On ollut se vehmas ja hyötysä tammi
    ja ihanin terhoin versonut.
    Niin vireänä, viherjänä versoi se,
    ja latva sen laajeni taivaalle.

    Nyt taivahan rantoja myöten se kaartuu,
    yltympäri kattavi kaiken maan.
    Mut kuivunut on sen suonien mahla,
    se laannut on aikoja kasvustaan.
    Jo onsi ja laho on vanha puu,
    sen leveät lehvät kuivettuu.

    On ympäri tammea nuori metsä,
    joka kilvaten pyrkivi taivoon päin.
    Mut sitä ei salli se vanha tammi —
    kun jäisi se peittohon metsän näin.
    Se metsältä auringon varjoaa
    ja kuoleman taimille tarjoaa.

    Oi, nouskaa pienoset kirvesmiehet —
    tuhat pientä on sama kuin suuri mies!
    On aika jo kaatua vanhan tammen,
    sen luita jo syököhön loimuva lies!
    Ja nouseva koivikko kaiken maan
    on vapaa nuoressa kasvussaan!




NUORTEN LAULU.


    Me laulaen kilvalla laskeutaan
    alas kuivilta kukkuloilta,
    ja elämän vettä me maistellaan
    sinijärvien rannikoilta.
    Niin raittihit lähteet siellä on,
    ja valkoset kukkaset nurmikon
    ne toivojen tähtinä viittovat
    päin taivahan siintoa suurta.

    Me kansamme keskelle kuljemme
    kuin helmahan äidin armaan,
    ja rintahan kiini me suljemme
    sen kehtomme tuutijan harmaan.
    Sen kanssa me tahdomme toimia
    ja koitella nuoria voimia,
    ja rintamme riemua soitellen
    sen rinnalla sykkivät kilvan.




SALON TYTTÖ KAUPUNGISSA.


    Oi, ihmiset, ihmiset, ilmaiskaa,
    miks minut on tänne tuotu!
    Ja miksi on vihreä laaksomaa
    niin kauvaksi jättää suotu?
    Miks täytyvi kaihota ruikuttain,
    salon tuntea sulot vain kaihossain?

    Mun mieleni halajavi hiljaista
    sulosoppea rannalla lammen.
    Kera kultani mielisin kuunnella
    käen kukkua latvassa tammen.
    Mut vallassa maailman myrskyjen
    mä itken ja orpona tuskailen.

    Mun mieleni halajavi liidellä
    yli lehtojen, laihojen, vetten,
    ja katsoa päivyen säihkyssä
    yli maitten ja manteretten.
    Mut miero mun siipeni poikki lyö,
    ja toivoni päivyen peittää yö.

    Mun mieleni halajavi hengittää
    salon rauhaa suurta ja syvää.
    Se halajavi elää elämää
    ikikaunista, totta ja hyvää.
    Mut kätkössä kalliomuurien
    jääharkoksi jäätyvi sydämen.

    Mun mieleni halajavi vihantaa
    ja vehmasta onnen oksaa.
    Mut muitten on metsä ja muitten maa,
    vain muureja silmäni hoksaa.
    Jos jossakin lehväkin liplattais,
    miten täällä sen taittaa uskaltais!

    Kai ovatkin toivoni turhia,
    kai suotta on mieleni paha.
    Salcunelmani kai ovat houreita
    ja totta vain touhu ja raha.
    Mut ihana on sentään salomaa,
    ja sinne mun mieleni halajaa!




LUONNON SYLIIN!


    I.

    Varjoissa uinuvi sulotonta unta
    homehtunut oppinut yhteiskunta.
    Kirjoissa henki sen nuutuu,
    niihin se turtuu ja puutuu.

    Pitäkää sielujen palanut tuhka,
    pitäkää kirjojen kuivunut ruhka,
    joka eli — ennenkun kuoli!
    En minä kuorista huoli!

    Luontoa, elämätä huokua tahdon,
    helmiä etsiä pohjalta vahdon!
    Luonnossa, suloa mi helää,
    elämäni halajan elää!

    Luonto on nuortean elämän virta,
    luonnossa virisevi sointujen pirta
    kaunista kangasta luoden,
    iloa ja riemua suoden!


    II.

    Jos astuvi hetkeksi köyhään majaan
    tai vaikkapa pistäkse seppien pajaan,
    niin rinta, mi kirjaan kyltyy,
    taas uudesti elämään yltyy.

    Jos hetkeksi ottavi varresta paljan,
    niin tuntuu kuin olis raskaan taljan
    pois heittänyt hartehilta,
    ja voimasta kuohuu rinta.

    Jos hetkisen lavertaa vaimojen kanssa
    ja kuulevi iloja ja murheitansa,
    niin hellästi heläjää mieli
    ja lauluhun läikkyy kieli.

    Vaan entä jos leikkivi parvessa lasten,
    sinisilmien, raitisten valkohasten!
    Oi, iloa sun sydämesi silloin!
    Nukut ruusujen tuoksuun illoin!


    III.

    Kun kevähällä jättävi kaupungin
    ja kulkevi ympäri maata,
    ihan onnesta, riemusta hullautuu!
    Sitä ei edes kertoa saata —
    oma itse kun kokonaan unhottuu
    ja luonto vain mielehen heijastuu!

    Ohi vaarojen vilkkuvat kirkkainnaan
    sinijärvet ja vihreät lehdot,
    ja vainiot tuoksuvat tuoreuttaan,
    ja tuutivat tuulien kehdot,
    ja kukkia, kukkia täynnä on maa,
    ja perhoset päivässä liihottaa.

    Ja karjojen kellot ne kalkattaa,
    ja lintuset livertävät kilvan,
    ja vaaleat hattarat kaihottaa
    yli kirkkahan, siintävän ilman,
    ja loistava aurinko kirkastaa
    tien varrella talosen ikkunaa.

    Joka hetkenä kulkija nähdä saa
    yhä uuden ja ihanan taulun,
    on suloa ja kauneutta täynnään maa
    ja helinätä soiton ja laulun.
    Elo on kuin lintusen vapaa ain —
    oli pitkin tai poikittain!


    IV.

    Mut silloin elämä on parhaallaan,
    kun niitylle heinään lähtee!
    On ihan kuin janon sais sammuttaa
    sulovetosella lirisevän lähteen,
    kun tuoresta heinää niittelee
    ja heinillä perhona liitelee,
    ja heleänä päivä paistaa,
    ja nurmi ja lehto loistaa!

    Oi, ihanata heiniä huiskuttaa
    on rinnalla neitosen vilman,
    ja silmää iskien kuiskuttaa
    kera viehkeän sirkeäsilmän!
    Välin punasena poskuet hiilottaa,
    välin huivihin silmät hän piilottaa!
    Ja heleänä päivä paistaa,
    ja nurmi ja lehto loistaa!

    Miten ilosena hilskaten, kilpaillen
    pere illalla saunahan saikaan!
    Oli löylyssä saunan lämpöisen
    koko karjamme yhteen aikaan!
    Mut hämärässä jälkeen iltasen
    pojat koputtavat aitan ovehen.
    On sulosen valonen suvinen yö,
    sydän leutona sykkien lyö.

    Ja aitassa soidessa hyttysen
    on armasta vaipua uneen,
    ja neitojen vaipassa uinaillen
    jää maailma unhon lumeen.
    Mut olo niin suvisen sulonen on
    ja uni niin ilosen huoleton.
    On sulosen valonen suvinen yö,
    sydän leutona sykkien lyö.




KYNTÄJÄPOJAN LAULU.


    Minä maatani kynnän.
    Kivikumpujen kuohkea, möyheä maa
    orasnousua vehmasta ennustaa
    kevättenholla tuorehen tuoksun.
    Hepo astuvi verkkahan vakoaan,
    johon virittävi aurinko soitsullaan
    soman kultarihmojen juoksun.
    Kun kiteilee
    ja säteilee
    näin peltoni verhossa kultien,
    oi ihanaa
    ja juhlaisaa
    on toivokas toimeni keväinen!

    Niin maatani kynnän.
    Ja lähtösen tummahan kalvohon,
    joka peilinä vihreän lehdon on,
    luo aurinko loiston kumman.
    Koko maisema välkkyen väräjää.
    Käki kaihoten kukkua helkyttää
    käpylatvassa kuusikon tumman.
    Käen kaihontaan
    lurituksellaan
    satakielonen riemua soinnuttaa.
    Se valtaa mun,
    ihan innostun —
    mun lintuset laulelukilpaan saa.

    Minä kynnän ja laulan.
    Ja hevoseni nuori ja eloinen,
    mun kiiltäväkarvani heloinen,
    vaon varrella astuskellen
    elokatsehin tutkivi maisemaa
    ja herkkiä korvia liikuttaa
    kevätkaikuja kuulostellen.
    Kun istuudun
    ja laulelun
    lepohetkenä nurmella viritän,
    hepo kuulostaa...
    jopa hirnahtaa...
    minä hevoseni riemuksi liritän...

    Minä kynnän ja laulan.
    Niin viehkeän kaunonen mulla on maa,
    niin kiehtova, mieleni ettei saa,
    ei voi olla laulua ilman.
    Mä laulelen työssä, ja iltaisin —
    oi, silloin vasta mä laulankin
    kun luon' olen armahan Vilman.
    Hänen silmistään
    sadepäivän nään,
    näen pohjolan siintävän taivahan;
    ja vihreän maan,
    ja aallokkaan
    ja siintävän päilyvän lahdelman.

    Mun täytyvi laulaa.
    Mun täytyvi laulaa aurastain,
    kotipellosta, nuoresta kaurastain,
    kotimaastani armahasta,
    kevätpäivästä, laulusta lintujen
    ja ilmeistä kultani silmien —
    jos niistä ei, mistäs vasta!
    Oi, enimmin
    ja hellimmin
    mä silloin lauluja laulaisin,
    kun varjoitta
    ja vapaana
    valo pääsisi kansani rintoihin!




TYÖT KAHDEN HÄN YKSIN SUORITTAA.


    Näki neitonen herkkä ja hehkuinen
    punaposkisen nuorukaisen.
    Toi poikanen neidolle sormuksen
    ja lempensä paulahan sai sen.
    Ja lemmen hedelmänä syntyi laps,
    niin terve ja kukkea pellavahaps.

    Mut miehessä puuta ei ollutkaan
    sitä hedelmätä hoivaten kantaa.
    Meni toisia tyttöjä narraamaan
    hän ympäri maailman rantaa.
    Nuor äiti nyt huokasi häpeissään —
    mut eipähän yltynyt itkemään!

    Hän herroille laittoi ruokalan
    ja vastukset tarmolla taittoi,
    ja lapsensa sorjan ja reippahan
    kuin muutkin hän kouluun laittoi.
    Työt kahden hän yksin suorittaa —
    oi, kunnia kunnolle antakaa!




OLI PUNAPOSKINEN NEITONEN KERRAN...


    Oli punaposkinen neitonen kerran.
    Lauleli, liverteli luonnossa Herran.
    Suven sulonurmella leikkiä löi.
    Muonaksi mättähän marjoja söi.

    Vaan tuli talvi ja tuprusi lunta.
    Uinuen suvisien muistojen unta
    harhaili hankea neitonen,
    lauleli kylmässä värjyillen.

    Sävy oli katkera neitosen laulun.
    Kasvoilla väri oli kuoleman kauhun.
    Vilusta ja nälästä laulaen näin
    rimpusi neitonen eellehen päin.

    Pakastii piipitti pihlajapuusta:
    "Älä, älä siitä! Sä laulele muusta!" —
    "Laulelen sitä mitä sisälläni on;
    vilu on, nälkä on armoton."

    "Omiasi älä, vaan muista sa laula!"
    "Ensiksi leipää, sä seppelekaula!" —
    "Mistäpä sulle sen leivän sain?"
    "Älä edes estele laulelujain!"

    Vilustansa neitonen lauleli hetken,
    vaan pian nälkä jo katkasi retken. —
    Neitonen kaatui. — Miksi? — Ken ties.
    Hangelta löysi sen hiihtävä mies.




VAATTEISSA JA ALASTONNA.


    Meni nuoria herroja rannalle uimaan,
    meni seitsemän sorjassa parvessa.
    He säälien silmivät kulkijapoikaa
    repaleista ja paljasjalkaista.

    Kiviniemestä heittyen vetosen helmaan,
    he laiskana lahdessa loiskivat.
    Mut lahdesta lasketti järvelle poika,
    teki kääntehet sotkasen soreat.

    Ihastuksella katsovat nuoret herrat,
    miten pulskivi poikanen taidokas.
    Hän joka oli vaatteissa kerjuri kurja —
    alastonna on sankari, kuningas!








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAISTA JA VIHREÄÄ ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.