The Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pianonvirittäjä
Yksinäytöksinen selkkaus
Author: Lauri Soini
Release Date: November 5, 2013 [EBook #44110]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ ***
Produced by Tapio Riikonen
PIANONVIRITTÄJÄ
Yksinäytöksinen selkkaus
Kirj.
LAURI SOINI
U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa.
HENKILÖT:
_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä.
_Katri_, hänen vaimonsa.
_Hilja_, heidän tyttärensä.
_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri.
_Koskinen_, eläinlääkäri.
_Soinne_, pianonvirittäjä.
_Arvo Ungermo_, ylioppilas.
_Renki-Ville_.
_Piika-Mari_.
Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia
kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin.
_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä
helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee
käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät
lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän!
_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään
koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta,
tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan!
Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen
asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan
puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen
viettelevä.
_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja
asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle.
_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä
olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa!
_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit...
_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä
talvesi kulumaan?
_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa
kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne...
_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella?
_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin
mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli
jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" --
ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän
karjapiiaksi!
_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...?
_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta
hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja
paistaa ja komennella suurta piikalaumaa...
_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on
täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla?
_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein
harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa
maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras,
istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on
ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli
keksimään jos mitä hullutuksia...
_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt?
_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata
täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin
tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat...
_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen!
_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin
tuonne kylän laidalle...
_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli?
_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut
pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun
katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua
tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa.
_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä...
_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko.
_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa?
_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä
ollut sinun kanssasi...
_Helmi_. Etkö muitten toverien?
_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni
maailmassa!
_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa?
_Hilja_. Senkö velikullan? En, en.
_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --?
_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta...
_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut...
_Hilja_. No, elä nyt, Helmi!
_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään.
_Hilja_. Helmi!
_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin!
_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua
muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi...
_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili
muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään
näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin
pelkkää kaihoa ja ikävää...
_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän
minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin
muusta!
_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt
sinä kuitenkin muistelet häntä...
_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta
hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo
hullutteli... Eikö sinustakin ollut?
_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...?
_Hilja_. Kutsu vaan!
_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä
kihlajaiset...
_Hilja_. Ole nyt...
_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä
paljo ikävissäsi, kun sulla on piano?
_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla
musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä
tahdo pysyä vireissäkään...
_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ...
sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa
ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin
herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen
nähnyt...
_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun
kuulumattomiin).
_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä...
_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta
pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi
sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään.
_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä!
_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi,
mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on
aina tavattavissa...
_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää...
_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi
on taasen epävireessä...
_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän
tulee...?
_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti
tulostaan...
_Hilja_. Miten hän ilmotti...?
_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ...
mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi?
_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä
nähdä sen, saanko?!
_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin
olet tullut hupsuksi...
_Hilja_. Missä se on?
_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä
sillä tekisit?
_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.)
Isä kulta, mitä hän kirjottaa...?
_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi
tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on
enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan
tuolle lähettää hevosen.
_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...?
_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi!
_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä
vireessä kuin mikäkin...
_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin
hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin
lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin...
_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla
koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun
oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä
kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi
pitää laittaa...
_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole
kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään).
_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa!
(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin...
_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät...
_Hilja_. No, sinäkin siinä...
_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän
sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen
Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle,
hakemaan sitä -- --
_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin
sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän
huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle.
_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini.
(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee
väenpuolelle.)
_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä,
nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään!
_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa
hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä
sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa
piillä jotakin...
_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä
tulee?!
_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö?
_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...!
_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! --
Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon
pianonvirittäjään...
_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään!
_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan
pianonvirittäjää?
_Hilja_. Kyllähän se koskee...
_Helmi_. Mutta millä tavalla?
_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä...
_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän!
Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee?
_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_
pianonvirittäjä.
_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä
kaikki merkitsee!
_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan
vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle.
_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut!
_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai
oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä
yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois
maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä
päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi
päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja
fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ...
jos tahdot, niin käyn etsimässä --?
_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...?
_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan
kellekään...
_Helmi_. En, en, hupakkoni!
_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja
sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta
hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja
reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja
hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja
runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn
ne heti noutamassa...
_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on?
_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut
Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa
nimeään en tosiaankaan tiedä...
_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan
tuntemattoman henkilön kanssa!
_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä...
_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen
valokuvansa?
_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen...
_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän
jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa?
_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on.
_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista?
_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi
tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa,
jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" --
tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä
kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne
"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan
minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja
miellyttävä -- saa hän mennä menojaan.
_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi?
_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla.
_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut
isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään?
_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta
minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan
minulle! Hän kai luulee...
_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran
tulee "asioissa".
_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt
isäni nimeäkään...
_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"...
_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy
pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla!
_Helmi_. Sulhasia taloon...!!
_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...!
_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene...
_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille!
(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.)
_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.)
Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.)
_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen
enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu
täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla
on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma
liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa!
-- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut
vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen
nopeudella ja olen -- --"
(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko,
keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko
kaulahuivi kaulassa.)
_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- --
_Helmi_. Minä poistun.
_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat
olla mukana mitä tapahtuneekin.
_Tanu_. Ja tässä on piano.
_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ...
sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin...
_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö!
_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli
laittaja.
_Koskinen_. Kaunis instrumentti...
_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä!
_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä
kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja.
_Koskinen_. Sepä ikävää!
_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä?
_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta
valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan...
_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän
ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin...
_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme
tosiaankaan kuulu konserttien antaminen...
_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh,
minun unelmani, minun "vilkastukseni!"
_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika!
_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään
saisi näytelläkin paremmin...
_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä!
_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi
tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte
kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan!
_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa?
_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen
siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan.
Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka
tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee...
_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori
nauta -- ähkystä..."
_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää!
_Tanu_. Päivää...
_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä?
_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt.
_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä.
(Hämmästys.)
_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte
olette?
_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei,
minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri.
_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän
piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa
tänään, että menee aivan sekasin...
_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä!
_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori,
pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi
kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän
sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän
kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan.
_Hilja_. Oi, hän se on!
_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän"
rinnalla...
_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me
voimme lähteä Mansikkia katsomaan.
_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle).
_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen
purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja
näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa
tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.)
_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä?
_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät?
_Hilja_. Hänhän on sorja...
_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään
hyvää aistia.
_Hilja_. Sehän on vain valepuku.
_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...?
_Hilja_. Sehän on musiikkitukka...
_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen!
_Hilja_. Niin, huolimaton hän on...
_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään?
_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan...
_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken.
(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö
äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan.
Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu
kiristyväin kielten kirkuna)
_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään?
_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti...
_Hilja_. Haluatteko jotakin?
_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --?
_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana...
_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä.
_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa
virityksessä ... millainen mielentilani on...
_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin
pelästyneenä.)
_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen!
(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole
eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa
asemassa...
_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja?
_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä
huoneessa voi olla joku...
_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina
kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla
voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa
minulle -- --
_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- --
_Soinne_. Mutta, neiti -- --
_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään...
_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla
voin tästä pyyhkiä tomun pois...
_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.)
Tässä, olkaa niin hyvä!
_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.)
_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää
kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään).
Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei
ole enää ketään!
_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi,
näemmä... (Pölyttää edelleen).
_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle).
Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko
pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen
luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin!
_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin
häiritsen?
_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että
ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy
asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin
määrännyt...
_Soinne_. En ymmärrä, neiti...
_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita.
Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää.
Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee
takasin!
_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla
pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun).
_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan
selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa).
_Soinne_. Mutta, neiti...
_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu!
_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä
ihan ilman --
_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä...
_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ...
mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --!
_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä!
Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä!
_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada
korvauksen oikeuden kautta...
_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.)
_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin.
_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu?
_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut!
_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo,
että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- --
_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.)
_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!"
_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle?
_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja?
_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.)
_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut...
_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin...
_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon!
_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!!
_Helmi_. Sinäkö se...!
_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?!
(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa
tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.)
_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi
yhden sijasta!
_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle.
_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain
ollut se...
_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut...
_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna
lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa...
_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin
molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko
selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi
tohtori...
_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt...
_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten
kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti
hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi
joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa...
_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.)
_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin
pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli
ehtinyt kutsua oikean virittäjän...
_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen...
_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden
ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä
sinua häneksi...
_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan...
_Hilja_. Hyi, sinua!
_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja
jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa
paikassa...
_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut
läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä...
(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.)
_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti
ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.)
_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa,
herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa
karahteerata...
_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä
hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat
ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.)
_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon?
_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin.
(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin
toivoakaan...
_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa...
_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa
hänestäkin...
_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä
muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa...
_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä
herttaisuutensa ja runollisuutensa...
_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä
siitä vielä tulevan kalua?
_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin
konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään...
_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö
pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä?
_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan...
_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on
kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte
pelastaa.
_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman
pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- --
_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri,
olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- --
_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?!
{_Koskinen_ kumartaa).
_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata.
Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan?
_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette?
_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä...
_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan
esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan
koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan
emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.)
Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin
pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin
katsomaan vanhoja tovereita...
_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut!
_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia
luonamme.
_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin
hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.)
_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään
jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.)
_Helmi_. Ai, häiritsenkö?
_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun.
_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt?
_Hilja_. Mistä pettynyt?
_Arvo_. Kun olinkin tällainen.
_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura
kirjevaihdollamme...
_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka
kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni
muuten olisi olleet sellaisia...
_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata?
_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään.
Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis:
jaa vai ei?
_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua...
_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä
hulluttelu ... ja vastaa!
_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa.
_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen
syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun...
_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja
tempautuvat hämillään erilleen.)
_Arvo_. Emäntä hyvä...!
_Hilja_. Äiti kulta...
_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset?
_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...?
_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...?
_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota
päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän!
_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat...
_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...!
_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy
kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...!
_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen
pidätti?
_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä
tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja
Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.)
End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ ***
***** This file should be named 44110-8.txt or 44110-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/4/1/1/44110/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
