Mielialoja

By Lauri Henrik Pohjanpää

The Project Gutenberg eBook of Mielialoja
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Mielialoja

Author: Lauri Henrik Pohjanpää

Release date: December 11, 2024 [eBook #74877]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MIELIALOJA ***

language: Finnish




MIELIALOJA

Kirj.

LAURI POHJANPÄÄ





Helsingissä,
Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa,
1910.




SISÄLLYS:

I.
Sävel.
Autio saari.
Honka.
Kohtalo.
Vangittu kotka.
Sytytä tähdet.
Näky.
Me saamme alkaa kaikki uudestansa.
Pyhiinvaeltajat.
Sairasvuoteella.
Resignatsioni.
Pisar, mentävä on pois.

II.
Tuhlaajapoika.
Laineet.
Haudoilta
  1. Valkeat ristit.
  2. Laulaja taivaan portilla.
  3. Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot.
  4. Päivännousu kultaa kirkkomaan.

III.
Mooses.
Kuningas Daavid.
Salomo Sulamitille.
Sulamit Salomolle.
Marian murhe.
Martyyrit.

IV.
Menneiltä ajoilta
  Lapsuuden lempi 1-3.
Lethen rannalla.
Keiju.
Seitsentoistiaalle.
Kaipaus.
Mua muistele.
Nyt vasta tunnen.
Minä rakastin neitoa nuorta.
Haavoitettu hirvi.

V.
Ylös aurinkoon.
Päivä.
Kehtolaulu.
Katolilaisessa kirkossa.
Näin hyvä on.
Lakeuden-yksinäisyys.
Kesäyö.
Erämaa 1-3.
Kukka.
Raskahina riippuu rypäleet.
Legenda.
Tähtien laulu.
Lauantai-ilta.






I.




SÄVEL.

    Sävel kaukaa kirkkauden maasta,
    riemuitsevin kielin puhu, haasta!

    Soios sieluun, joss'on tuska ankee,
    niinkuin päivän sädesade lankee

    autiolle maalle läpi häivän,
    hetki kirkastaos elonpäivän

    sille, jolla harmaa arki ain' on,
    joka uupunut on alle painon...

    Vapahdusta kuolonvarjon maasta
    riemuitsevin kielin haasta, haasta!




AUTIO SAARI.


    Kylmänä kaukana mustista laineista nousee
    tuulten pieksemä, autio, paljas maa
    keskellä kuohun laulua loppumatonta,
     silmänkantamatonta ulappaa.

    Siellä ei kasva mitään, käy ei kukaan,
    lintu joskus lennossa levähtää,
    aika ylitse rientää katsoen kaukaa
    ikuisen syksyn ikuista ikävää.

    Ihmissielun sanaton yksinäisyys,
    kohtalos katkeran, raskahan aavistaa
    keskellä kuohun laulua loppumatonta
     tuulten pieksemä, autio, paljas maa.




HONKA.


    Kas yössä salamat lyö taivahalla
    kuin kalvat kostavien jumalten,
    ja niinkuin taistohuuto taivaiden
     käy jylhä ukonjyly pauhinalla.

    On jättihonka rotkon partahalla —
    ja avaruudet soivat jylisten
    ja vuoret kumajavat horjuen.
     Mut huimat syvyydet on hongan alla.

    Kas, tuli taivaan vimmoin iski puuhun!
    Se horjui, syöksi syvyyksien suuhun,
    kuin parahtain sen löihe seinämiin.

    Se uhmas taivahia, honka vakaa.
    Se syvyyksissä murskattuna makaa.
    Taas yöhön peittyi kohta näky niin.




KOHTALO.


    Karavaani pyrkii taivaanrantaan,
    joka loitos jää.
    Karavaani nääntyy erämaan santaan,
    sfinksi hymyää.

    Niinkuin päivä tuhannen vuotta
    hukkuu, häviää...
    Karavaanit sadat jo nääntyi suotta.
    Sfinksi hymyää.




VANGITTU KOTKA.


    Se liikkumatta istuu paikallansa
    ja taivaan sineen kauas tuijottaa,
    ja sitä painaa suru niinkuin vuori
    ja epätoivo mykkä ahdistaa.
    Se näkee unta vapaudestaan
     ja autuudesta karun alppimaan.

    Se ajan muistaa, jolloin vapahana
    se nousi silmänkantamattomiin,
    ja siipi kantoi, katse oli kirkas
    ja sydän sykki väkevänä niin,
    se näki allaan pienen, pienen maan...
     se oli kuningas — nyt orja vaan.

    Voi kuningasta, joka orjaks joutuu,
    on ikuisesti sairas sydän sen.
    Mut tuskaansa se valita ei koskaan.
    Ja päivät vierii vitkaan eellehen...
    se liikkumatta istuu paikallaan
     ja näkee unta vapaudestaan.




SYTYTÄ TÄHDET!


    Sytytä tähdet niille,
    jotka yötä käy,
    joille ei viitat tiellä
     eikä määrä näy,

    jotka kiviin lankee,
    nousee uudestaan,
    joita on monta, monta
     yli laajan maan.

    Sytytä tähdet niille
    yöhön välkkymään,
    joiden taistelua
     nää ei yksikään.




NÄKY.


    Kas, immet hymyy kukat kutreillansa,
    soi kevyt tahti tanssisäveleen,
    ja sadat sähköt tuhlaa loistettansa
     ja riemun viini tulvii sydämeen.

    Oi katso, väistyy säikkyin juhlakansa,
    käy kuolo keskeen riemun hiljenneen,
    se mua etsii kalmankatseellansa,
     luo astuu jäisine se hymyineen:

    — Ma olen Nurmi-Tuomas, kuolon renki,
    sun arpas määrännyt on Suuri Henki.
    Ma seppel päässä lähden matkalleen.

    Miks toivoit, sydän, uskoin, unelmoiden!
    Mut askeltemme kaiun synkän soiden
    me katoamme yöhön hiljaiseen.




ME SAAMME ALKAA KAIKKI UUDESTANSA...


    Me saamme alkaa kaikki uudestansa
    kuin isät kärsineet ei oisikaan,
    ja taisteluitse löydämme me rauhan
     ja tuskan kautta vasta aamun maan.

    Me ristin kantaaksemme kaikki saimme,
    on pitkä taival, taakka raskas niin...
    mut on kuin kaukana hän hymyis meille,
     mi kauan sitten ristiinnaulittiin.




PYHIINVAELTAJAT.


    Me tulemme, pyhiinvaeltajat,
     me tulemme korven yöstä,
    sun kaupunkis kupoolit loistivat
    jo kaukaa valovyöstä,
    me epätoivon kurimoon
    monet kerrat olimme syöstä...
    sun valosi meitä valaiskoon,
     me tulemme korven yöstä.

    Me tulemme, pyhiinvaeltajat,
     me tulemme verisin jaloin,
    ne repi orjantappurat
    tietönten, synkkäin saloin.
    Sun loistaa yöstä kartanos
    jo jalokivi-valoin,
    sun rauhas meille antaos,
     me tulemme verisin jaloin.

    Me tulemme, pyhiinvaeltajat,
     on loppunut suru ja yö nyt
    ja vaarat alati uhkaavat,
    väsyneitten päivätyö nyt,
    ne pue kultaan, purppuraan,
    on hetki astua lyönyt
    ikuisen hääsalis kunniaan,
     on loppunut suru ja yö nyt.




SAIRASVUOTEELLA.


    Näin vieri virsi tuonen vainion harmaan:
    pois pestä synnit kaikki kuolo voi
    ja rintas rauhalla se autuoi
     ja antaa sovituksen suuren, armaan.

    Siis jätät kerälläni elon karmaan...
    käy kulku läpi öisten metsäin. Oi,
    kuu loistaa, huurre välkkyy, tiuku soi,
     kun suojass' uinut tuonen vaimon parmaan.

    Ja portahilla vanhus valkopää
    sun tuonelalle tulleeks tervehtää,
     sun hämärähän tuonen tupaan johtaa.

    Soi siellä hiljaa kuoro vainajain
    ja rauha sydämellä siell' on ain,
     ei sitä riemu eikä murhe kohtaa.




RESIGNATSIONI.


    Ovat suuret mun suruni olleet —
    ne raukee nukkumaan
    kuin kaukana ulapan laine.
     Iankaikkinen meri on vaan.

    Olen läikyntä yöllisen laineen,
    olen pisara, pisara vaan —
    ovat hyrskineet myrjaadit laineet
     ja menneet nukkumaan.




PISAR.


    Kaikelle lie tullut nyt
    sovituksen hetki.
    Sielussain on hiljennyt —
     päättynyt lie retki.

    Ihme, vasta rinnastain
    viime suru lähti.
    Katsoo sisään kimaltain
    taivaan tyyni tähti.

    On kuin kaukaa kellot sois,
    kellot kuolon, veri.
    Pisar, mentävä on pois,
     kutsuu valtameri.






II.




TUHLAAJAPOIKA.


    Taas luokses, koti, maailmalta palaa
    niin monin tuskan muistoin katkerin
    sun poikas tuhlaajana takaisin,
     kuin mierolainen hiiviskellen salaa.

    Hän vielä kerran tuta rauhaas halaa
    näin tunnoin autuain ja ihanin,
    kun tuomet puhkee yössä kukkihin
     ja tähdet kevättaivahilla palaa.

    Mun syöntäin poltti liekit syntien.
    Mua soimaa kaikki muistot lapsuuden,
    kun vaiti seison piha-aidan eessä.

    Ah, yli kattoin, yli puistikon
    ja kaivonvintin rauhan onni on.
    Ma hiljaa poispäin käännyn silmät veessä.




LAINEET.


    Ei kukaan kysy, kukaan muista meitä,
    me oomme kuohu valtamerten vaan,
    me oomme kulkuun lakkaamattomaan
    ah, iäks tuomituita, hävinneitä.

    On määrä loitos autioita teitä —
    Me emme sinne saavu milloinkaan.
    Me katoamme hautaan harmajaan
    ja rukoilemme: unho, lapses peitä!

    Mut toiset tulee meidän jälkehen.
    Ja katso: päästä vuotten tuhanten
    ne kerran saapuu toivojemme rantaan.

    Ne kerran saapuu jälkeen unhon, yön
    ja toivottoman taistelun ja työn,
    ja viime laine kuolee kultasantaan.




HAUDOILTA.



1

Valkeat ristit.


    Valkeat ristit vihreillä kummuilla,
    kasteessa terät nuorilla ummuilla.

    Täällä arkiset aatokset hukkuvat.
    Täällä isien henget nukkuvat,

    jotka on meille elämän antaneet,
    ennen meitä murheita kantaneet,

    jotka nyt kauan on rauhassa maannehet,
    joitten on taistelut voittohon laannehet.

    Hautoja siunaten tuuli haviskoon.
    Pyhää hartautta sieluni vaviskoon.



2

Laulaja taivaan portilla.


    Olen kuolleen laulajan sielu —
    tulen kaukaa päältä maan,
    ei mulla onnea ollut,
     oli ihana kaipaus vaan.

    Olen katsonut silmäni sokeiks
    unelmaini kirkkauteen,
    en onnea pyydä, mut unet
     suo nähdä mun uudelleen.



3

Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot.


    Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot
    ja myssyin alta välkkyy valkohapset —
    he tulee toivottamaan hyvää yötä:
     kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset.

    He kaikista on yksin eloon jääneet,
    he itkeneet on paljon kyyneleitä,
    nyt surunsa jo ovat ammoin laanneet,
    nyt pyhä, kirkas rauha varjoo heitä.

    He tulee mustissansa joka ilta
    ja vapisevin käsin portin avaa
    ja käyvät hiljaksensa hautain keskeen
    ja muistokirjoitukset lasten tavaa.

    Ja uudestaan ja yhä uudestansa
    he muistelevat läpi elämänsä.
    He niitä, jotka nyt jo ovat täällä,
    on kerran sylkytelleet sylissänsä.

    On kaikki hyvin, hekin kohta lähtee,
    jo nukkuu lapset sekä lastenlapset.
    Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot
     ja myssyin alta välkkyy valkohapset.



4

Päivännousu kultaa kirkkomaan.


    Päivännousu kultaa kirkkomaan,
    linnut havahtuvat unestaan,
     katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.

    Päivän hymyyn ummut aukeaa,
    niinkuin vasta olis luotu maa,
    katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää,

    niinkuin kuolo olis uni vaan,
    elämä ei päättyis milloinkaan.
    Katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.

    Riemulla käy kohti kuolemaas,
    kuolemasta nousee elo taas.
    Katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.






III.




MOOSES.


    Maa lupauksen, ikävöidä tohti
    sua sydämeni yössä Egyptin,
    ja korven kautta lapset Jaakobin
     ma johdin maitas autuaita kohti.

    Mun unelmissain seedrimetsäs hohti
    ja suviniitut heljät Saaronin
    ja vilpas juoksu pyhän Jordanin.
     Ja mua sydämeni kaiho johti.

    Mut toinen joukot Jordanille vie,
    ja kaipuu ainoa se palkka lie,
     min tautta sydämeni kärsi, soti.

    Ah, korvenkulkijan on korpi koti!
    En saavu suvenmaihin milloinkaan
    ja unessa vain näin ma Kaanaanmaan.




KUNINGAS DAAVID.


    On valkeen linnan yli noussut yö
    ja Daavid-kuningas käy vuoteeltansa
    ja tähtein loiston alla katollansa
     hän kultaharppuansa hiljaa lyö.

    Ei hälle rauhaa suo yön uni, työ,
    ei kuuma sylinanti Batsebansa,
    on murhe mykkä hänen otsallansa
    ja sieluansa tuima tuska syö.

    On muisto syntein hänet ylttänyt.
    Hän tahtois olla yksin kanssa Herran,
    hän erämaahan kauas ikävöi.

    On kruunun loiste hälle halpa nyt.
    Hän tahtois olla niinkuin läsnä kerran,
    kun paimenena leikkiä hän löi.




SALOMO SULAMITILLE.


    Ma harmaannuin jo sodan, rauhan töissä
    ja olen kohta kypsä kuolemaan,
    ja väsyin jo, ah turhaan tähtiöissä
     tään elon tarkoitusta tutkimaan.

    Ei onni ole kruunun-helmilöissä,
    ei kullassa ja kunniassa maan,
    ei runon sävelien helkynnöissä —
     se kaikk' on turhuuksien turhuus vaan.

    Nyt vasta onnen ihanimman näin,
    oi Sulamit, sa sisko, ystäväin,
     sun sisäisessä kauneudessasi,

    mi katseilt' ihmisien kätköss' on,
    ja itselleenkin aavistamaton,
     kuin merten päärly lapsen-sielussasi.




SULAMIT SALOMOLLE.


    Ma olin lapsi köyhän korven vaan,
    mut löysin armon sinun edessäsi,
    sa kaunistit mun kultakäädyilläsi
     ja puetit mun silkkiin, purppuraan,

    häävuoteesees veit myrrhan-tuoksuvaan,
    ah, raukeana vasten sydäntäsi
    kuin ruoko värisin sun sylissäsi
     ma ihanuutta lemmen autuaan.

    Oi suo mun, orjas, mennä jälleen pois!
    Kas äiti synnytti mun kärsimyksin
    ja surun maitoa ma juoda sain.

    Tää onni mulle liian suuri ois.
    Ma tahdon korvess' ikävöidä yksin
    ja hiljaa itkeä vain onneain.




MARIAN MURHE.


    Voi, päivä peittää silmänsä nyt varhain
    ja maa ja metsä kauhuissaan on nyt,
    voi, valo sammunut on tähtitarhain
     ja merten valitus on yltynyt.

    Hän oli sielultansa ylväin, parhain,
    mi koskaan vaimosta on syntynyt.
    Ei koskaan lapsia oo tuskain, harhain
     kuin hän maan päällä kukaan lempinyt.

    Ja hänet pettivät he, hänet möivät
    ja häntä pilkkasivat, häntä löivät
    ja armaat silmät peittyi kyynelein.

    Ja hänet raastivat he Golgatalle.
    Hän nääntyi tuskan toivottoman alle.
    Hän kuoli yksin keskeen ryövärein.




MARTYYRIT.


    "Ne pieskää!" huusi raivoissansa kansa,
    "ne syöskää revittäviks petojen!"
    Mut nöyrinä ne kulki vaieten
     kuin hiljaisissa rukouksissansa.

    Ja pedot kiljui verenhimossansa
    ja kyyristyivät hyökkäyksehen
    ja syöksi yli äitein, vanhusten.
     He hymysivät anteeksantoansa.

    Ja Herran kaupungista valkeasta
    he näki suurta unta sieluissaan:
     sen kadut kullasta on puhtahasta,

    ei siellä päivä laske milloinkaan,
    ja suvisien tuulten huminasta
     soi uudet virret unten uuden maan.






IV.




MENNEILTÄ AJOILTA.



Lapsuuden lempi.


    1.

    Mitä, pyhintä, korkeinta konsanaan
    on astunut sieluhun,
    mitä kauneinta uneksin milloinkaan,
     se on liittynyt muistoos sun.

    On puettu pyhimysgloriaan
    ja kukkain tuoksuhun
    ja kasteisen aamun purppuraan
     lapsuuteni morsian mun.


    2.

    Siintää taivas, välkkyy vedet,
    kukkii kirsipuu,
    kirsipuun alla valkea tyttö
     vaiti uneksuu.

    Vieläkin öisin unissani
    kirsipuun sen nään,
    kirsipuun kukkain lomitse armaan
     kultakiharapään.


    3.

    Muistelen sua kuin kaunista unta,
    unta valkeaa:
    minä olin lapsi ja sinä olit lapsi,
     hymyili taivas, maa.

    Kauneinta, ihaninta untaan koskaan
    ei voi unhottaa,
    kauneinta, ihaninta untaan ei koskaan,
     koskaan toteen saa.




LETHEN RANNALLA.


    Sun vaihtumatta yllä rantojesi
    on valkeus ja rauha ikuinen
    ja taivaan siinto sees ja sininen,
     ja kristallia kirkkahampi vesi

    sun välkkyy läikynnässä laineillesi,
    kun kaukaa entää soinnut sävelten
    ja tuoksut kukkain nimettömien
     kuin viestit autuailta ylitsesi.

    Oi unhon pyhä virta, syömestäin
    pois pese muistot syntein syyttäväin
     ja harhain, eksymysten elämäni.

    Niin raskas, raskas eteen tulla on
    ah, kahden armaan silmän tuomion,
     mun Beatricein, lapsuusystäväni.




KEIJU.


    Toisemme kuin läpi unelman
    kesäyön hetkenä nähtiin...
    katsoin silmies pohjahan,
     niinkuin metsätähtiin.

    Olitko keiju vai ihminen,
    sitä edes tiedä en nyt,
    tiedän: jälkeen hetken sen
     multa on rauha mennyt.




SEITSENTOISTIAALLE.


    Oot aamunraikas niinkuin aamunsuu
    tai kevätpäivä tai kuin itse kevät,
    ja suventuoksuva kuin nuori puu,
     min lehdet kasteisina värisevät.

    Nuor' onni silmissäsi kuvastuu,
    ne niinkuin aamun taivaat säteilevät,
    ja poves ujon alla uneksuu
     viel' kevään ensi unet hymyilevät.

    En voi, en henno sua herättää,
    mun vangitsi kuin tenhoavin taijoin
     sun vasta puhkeava nuoruutes.

    Oi onnellista untas vielä näa!
    Ma suudelman, min sulta ryöstää aijoin,
    vain aatoksissa painan otsalles.




KAIPAUS.


    Kaukana taivaanrantaa vastaan
    lumiset vuoret ylenee,
    lumisten vuorien toisella puolen
     yksi, yks mua muistelee.

    Sinisistä saloista savu nousee —
    kaukana saunat lämpiää,
    sinisissä saloissa kaukana sydän
    sydämeni tahtikin sylkähtää.

    Painan hiljaa silmäni kiinni:
    kuulen äänesi helkynnän,
    tunnen jossakin aatostemme
    toinen toisiinsa yhtyvän.

    Elän mä jällehen suviset päivät...
    muistot mieltäni lämmittää.
    Sinisissä saloissa kaukana sydän
     sydämeni tahtihin sylkähtää.




MUA MUISTELE.

Alfred de Musset'n mukaan.


    Mua muistele, kun avaa päivänkoi
       lumotun linnan aamun auterissa;
       mua muistele, kun ohi huminoi
       yö uneksiva tähtimanttelissa;
    kun onnen hurmassa sun rintas aaltoaa,
    sua illoin unelmat ja varjot houkuttaa,
       humussa metsien:
       sa kuulet sävelen
       mua muistele.

       Mua muistele, kun tahto kohtalon
       on meidät eroiltava ainiaaksi,
       kun tuskahan on sydän toivoton
       ja vuotten painoon lakastuva maaksi;
    ah, muista lempeäin ja viime suudelmaa!
    Ylitse kuolonkin viel' lempi leimahtaa.
       Mun kunis sykkii syön,
       se sinis sulle lyö:
       mua muistele.

       Mua muistele, kun alla kylmän maan,
       mun nukkuu särkynehet unelmani;
       mua muistele, kun hiljaa tuoksumaan
       käy orpo kukkanen mun haudallani.
    Sua nää en milloinkaan, mut katso, sielu mun
    kuin uskollinen sisko palaa luokse sun.
       Ah kuule, yössä näin
       soi ääni nyyhkyttäin:
       mua muistele.




    NYT VASTA TUNNEN...


    Kun jällehen taas painaa elon arki,
    mun on kuin unta kaikki ollut ois.
    Nyt vasta tunnen: olin onnellinen,
     kun onni on jo multa mennyt pois.

    Ah, on kuin läpi yön ja hiljaisuuden
    mua silmäs katsois, äänes helkky sois...
    Nyt vasta tunnen sua lempineeni,
     kun olet multa iäks mennyt pois.




MINÄ RAKASTIN NEITOA NUORTA.


    Minä rakastin neitoa nuorta,
    joka lehdoissa ilakoi,
    suven riemu kun mailla läikkyi
     ja metsät helisi, soi.

    Nyt syksy on riipinyt lehdot
    ja vienyt ystävän...
    minä hyväilen paljasta puuta,
    jota kerran koski hän.

    Ah, vaikk' olet iäksi poissa,
    sua lemmin vieläkin...
    sinä rauhani rikkoja julma,
     sinä siunattu sittenkin.




HAAVOITETTU HIRVI.


    On haava syvä sydämessä sen —
    se vielä kulkee tuskaa uhmaten
     ja kantain surman nuolta rinnassansa.

    Se kulkee ylpeänä pystypäin,
    veristä sydäntänsä sylkyttäin,
    se jättää jälkeen takaa-ajajansa.

    Ei ykskään nähdä saa sen kärsivän,
    tuon haavoitettunakin ylpeän,
    kun vuotaa hiekkaan sydänveri jalo.

    Se syöksyy syviin ikimetsihin,
    pois tuskaa sykkiväisin sydämin;
    kun synkistyy sen ympärillä salo,

    se silloin vasta vaipuu, vaikeroi,
    ja vuorten onkaloissa kaiku soi,
    kun yksinään se ystävittä huolee.

    Ja yllä katsoo kylmät tähdet vaan —
    se syöksyy vuoren rotkoon tuskassaan
     ja sinne, sinne kuninkaana kuolee.






V.




YLÖS AURINKOON!


    Ylös aurinkoon!
    Valon lapsi ma oon,
    vaikk' ympäröi yön minut häivä.

    Ylös valkeuteen
    iankaikkiseen —
     minut kirkasta, vanhurskas päivä!




PÄIVÄ.


    päivä nousee purppuraisin siivin,
    kastehessa kylpein tuoksuu maa,
    ulapoilta uivat huomentuulet,
     taivahille kiurut kohoaa.

    Päivä nousee siunausta vuotain,
    aamukaste sielun kostuttaa;
    kiitokseni, nouse kiurun lailla
     kohti taivonkantta korkeaa.




KEHTOLAULU.


    Sa olet valkeain unten laps
    ja suuren rakkauden,
    me kuolemme pois, mut rakkaus
     on sinussa ikuinen.

    Oi, täyttymättähän monet jäi
    unet onnenautuaat,
    ja me kuolemme pois, mut unelmat
     sinä kerran täyttää saat.




KATOLILAISESSA KIRKOSSA.


    Soi messukuoron laulu humisten,
    se niinkuin merenkäynti nousee, vaipuu,
    ja tuohus palaa eessä Neitsyen
     ja pyhä savu korkeuksiin haipuu.

    Ja alla kaarten kimmeltävien
    kas polvillensa kaikki maahan taipuu.
    On hengen ikävöintä ikuinen
     ja pyhä, pyhä sydämien kaipuu!

    Me sille pystytämme temppeleitä,
    ja sitä isät ammoin ennen meitä
     jo puussa, auringossa kumarsit.

    On vuosituhansien salain takaa
    sen valta koskaan vaihtumaton, vakaa,
     kun muodot tuhannesti vaihtelit.




NÄIN HYVÄ ON.


    Näin hyvä on, kaipaus lempeempi on
    kuin oli onni itse.

    Näin hyvä on, hymysi armaampi on,
    kun hymyät kyynelitse.




LAKEUDEN-YKSINÄISYYS.

Herman Allmers'in mukaan.


    Ma suojass' uinun korkeen ruohoston,
    ja siintoon kauas katseheni leijaa,
    soi sirkkain kuoro taukoamaton
     mun yli kaartuin taivon suuren, Seijaan.

    Kuin unet armaat pilvikarkelo
    käy valkeana sinikantta kiitäin; —
    mun on kuin öisin ammoin kuollut jo,
     nyt pois kuin pilvet autuaana liitäin.




KESÄYÖ.


    Oi, onnellinen on sydän,
    joka rauhaa juoda saa
    ja tuntea kesäyön onnen,
     kun tuomet tuoksuaa,

    ja niitut hämyssä nukkuu
    ja vaiti on metsä, maa,
    ja jostain lahden takaa
     ruisrääkkä kaikertaa.

    Se ei voi enää mitään saada,
    ei mitään kadottaa,
    joka tuntee kesäyön onnen,
     kun tuomet tuoksuaa.




ERÄMAA.


    1

    Mun kaipaukseni öin ja päivin on
    sun uneksivaan hiljaisuutehesi,
    miss' onni tyyni, intohimoton
     on hengityksessä sun tuoksujesi.

    Ja tuulten helkähtävän soittelon
    ma kuulen kruunuissa sun metsiesi,
    nään unta laulajista hongikon
     ja päivännoususta sun ylitsesi.

    Suur' erämaa, min rauha ympäröi
    sun suurten, sanattomain korpiesi,
     ja päivän siunaus min seppelöi,

    ah, lahjoistasi parhaan saanut oon:
    mun sydämeeni sytti sydämesi
     sun uskos elämään ja aurinkoon.


    2

    Soi hiljaisuuden kellot korvahani,
    puut mulle päätä nyökkää harmahat
    ja lehdot havisevat armahat,
     kun yksinäni harhaan polkujani

    ma unelmien-valtakunnassani,
    ja päivät menevät ja tulevat
    kuin taivahilla pilvenhattarat,
     ja unhon onni on mun rinnassani.

    Oi täällä vielä sadun taika elää,
    ja sinikellot keijuhäitä helää,
     ja immet kuutamossa karkeloi.

    Ja täällä vielä aarnitulet palaa,
    ja täällä metsän hohtolinnat salaa
     viel' öisin vaeltaja nähdä voi.


    3

    Kuin äidin kehtolaulu huminasi
    on jäänyt soimahan mun sieluhun,
    oon saanut voimaas aurinkoista sun
     kuin jättiläinen kosketuksestasi.

    Sa lääkitsit mun lohdutuksellasi,
    kun vaipunut ma oli suruhun,
    ja keväänonneni kun hymys mun,
     sen kajastuksen näin sun kasvoillasi.

    Soi kielet meissä samoin sävelein.
    Kuin hengen hengestänsä sydämein
     sun hiljaisessa humussasi kohtaa.

    Puun, kiven, tähden, ihmissydämen
    kas läpi virtaa voima iäinen,
     se voima, joka maailmoita johtaa.




KUKKA.


    Ah, on lyhyt kukan taru,
    hankihin se hukkuu,
    mutta tyynnä kesän kukka
     talven alla nukkuu,

    nähden unta onnellista:
    haudaltansa herää
    kevään tullen uusi kukka
     kohti päivänterää.




RASKAHINA RIIPPUU RYPÄLEET.


    Raskahina riippuu rypäleet,
    kylvöt korjata on kypsyneet.

    Katso: jälleen laihot aaltoaa,
    luomisvoimaa sykkii pyhä maa.

    Kuule sävel alta turpehen:
    elämä on hedelmällinen.

    Siemen itää alta talven jään.
    Kaikki puhkee jälleen hedelmään.

    Katso: metsävuohi valkoinen,
    kaksosia kantaa kohtu sen.

    Katso: parmahillaan imettää
    nuori äiti lasta hymyyvää.

    Kuule yli taivaan, meren, maan
    sointu valtalaulun voitokkaan.

    Kuule sävel luonnon kuorojen:
    elämä on iankaikkinen.




LEGENDA.


    Pyhä, ikuinen kaipaus hällä
    oli syntyissä rinnassaan,
    ja kuin kaikki me ihmislapset
     hän etsi taivastaan.

    Hänet vei se rinnan kaipuu
    pois maastansa, kansastaan
    yli monien merten kuohun
    ulos avaraan maailmaan.

    Hän tuskin mies oli vielä,
    kun lähti hän matkalleen,
    ja kun palas — oli vuosien lumi
    jo satanut hapsilleen,

    ja vartensa köyryks käynyt
    ja sammunut silmän lies.
    Mut taivasta löytänyt mistään
    ei ollut se vanha mies.

    Näät rauhaa suonehet hälle
    ei laakerit kunnian,
    ei nero, ei naisen lempi,
    ei päihtymys hekkuman.

    Niin saapui matkallansa
    hän majaan matalaan,
    miss' asui köyhä vaimo
    ja puute ja kurjuus vaan.

    Makas taudin lyömänä vaimo
    kera kuoleman kamppaillen,
    oli otsalla tuskan poltto,
    tuli silmissä hourehen.

    Hän astui sairahan luokse,
    levon, lohdun hälle toi,
    ja tuskahan lievityksen
    käden kosketus hellä soi.

    Ja hän jäi ja hän kaikkensa jakoi
    kera vaimon köyhän sen,
    ja hän valvoi tuskien hetket
    siell' luona vuotehen.

    Ja oli kuin silloin oisi,
    taas syttynyt silmän lies,
    mut kirkkaampana, kuin milloin
    oli nuori se vanha mies.

    Ja oli kuin päärlyiset portit
    olis laivahan auenneet
    ja autuutta sokean silmät
    ah, kasvoihin katselleet,

    ja paistanut ikuinen päivä,
    sadat harput helkkyneet
    ja lävitse tuskan ja vaivan
     hyvät enkelit hymyilleet.




TÄHTIEN LAULU.


    On täällä aurinkoista, avaraa,
    ja täällä tuskat rauhaan raukeavat
    ja vietit villit tuli kirkastaa
     ja rajat hyvän, pahan katoavat.

    Yö kättä päivälle tääll' ojentaa,
    kuin harppu avaruudet humajavat,
    ja tähtikunnat kaukaa kimaltaa
     ja sammuin syvyyksihin sukeltavat.

    Mut ikuisesti syttyy uudestaan
    siell' aurinkoja elämähän uuteen,
     miss' ompi kerran kuolo kulkenut.

    Niin aina jatkuva on ikuisuuteen.
    Ei mikään joudu hukkaan milloinkaan,
    ei mikään ole suotta sammunut.




LAUANTAI-ILTA.


    Vasta, luulen, paimenpojat
    karjan kotiin toivat,
    yli vetten kirkonkellot
     sunnuntaita soivat.

    Aaltoo laiho tähkäpäinen,
    henkii tuuli lauha,
    suvisen tienoon yllä lepää
    sunnuntainen rauha.

    Päivä hiljaa metsän taakse
    laskee ruskoon kullan,
    maasta hengitys se nousee
    nuoren, mustan mullan.

    Näin minä kerran kuolla tahdon
    hiljaa niinkuin tuuli,
    katsoen kauas taivaan ruskoon,
    onnen hymyssä huuli,

    sammuvan päivän siunatessa
    kultaviljamaita,
    kellojen kaukaa soittaessa
     suurta sunnuntaita.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MIELIALOJA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.