The Project Gutenberg eBook, Juhannustulilla, by Larin-Kyösti
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Juhannustulilla
Laulunsekainen kansanpila
Author: Larin-Kyösti
Release Date: February 9, 2020 [eBook #61356]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANNUSTULILLA***
E-text prepared by Tapio Riikonen
JUHANNUSTULILLA
Laulunsekainen kansanpila
Kirj.
LARIN KYÖSTI
Porvoossa,
Werner Söderström,
1900.
HENKILÖT:
HAKALA, talonisäntä.
HENNA, hänen tyttärensä.
MANU, nuori talonpoika.
SAMPPA, viuluniekka.
MIIHALA, reppuri.
LASSI, pomon poika.
SUNTION TAAVA.
1:n, 2:n TYTTÖ.
1:n, 2:n POIKA.
Kylän kansaa.
(Näyttämö: kisanurmi kallion kyljessä. Peräseinämällä mäntyjä ja
katajoita, joiden takana syrjässä kokkopaikka. Vasemmalla keinu.
Oikealla luonnon muodostama lehtimaja sekä kanto.)
(HENNA keinuu. MANU istuu yksin kannolla. Pojat ja tytöt istuvat
nurmella solmien arpaheinää ja laulavat)
Ja nythän on taasen juhannus,
ilon aika se meille koittaa,
limokujassa linnut veisailee,
ja karjankellot ne soittaa,
nyt on juhannus,
suvijuhannus,
nyt on leikin ja lemmen aika!
Kedon sirkat ne viulua vinguttaa,
kun ahvenet polskivat vettä,
vesiperhot, hyttyset piiriin käy
ja mettiset etsivät mettä,
nyt on juhannus,
suvijuhannus,
nyt on leikin ja lemmen aika!
Pojat tuomenterttuja kantaa saa,
kuka painuisi pirtin loukkoon,
nyt laulelemaan, nyt naurelemaan
iloparvessa tyttöjen joukkoon,
nyt on juhannus
suvijuhannus,
nyt on leikin ja lemmen aika.
1:n POIKA (Tyttöjen ja poikien veikatessa lyö Manua olalle.) Mitäs
sinä, Manu, täällä niin yksinäsi oleilet? Ethän piirissäkään pysynyt.
MANU. Mitäs minä siellä...?
1:n POIKA. Älä hullujasi! Katsos tuolia se Hakalan Henna yksinään
keinulla kiikkuu ja sinua odottaa!
MANU. Minuako? He, ei! Muissa kai sen mieli pyörii!
1:n POIKA. Näytäpäs sukkiasi! Hoi, hoi, mustat ovat! Tule joukkoon!
(Vetää käsikynkästä Manua.)
2:n POIKA. Ei se polkka polkalle tunnu ilman soittoa. Missähän se
viulu-Samppakin saapastaa? Pitäisihän sen pillipiiparin jo täällä olla.
1:n POIKA. Ettei vain taas eksynyt ryyppyreissulle.
2:n POIKA. Mies on hiukan viinaan menevä, mutta sanansa se pitää, kun
kerran lupaa.
1:n POIKA. Ja reima se on soittaja ja kelpo puhemies.
2:n POIKA. No, senhän minä puhekumppanikseni otan, kun näitä meidän
kylän tyttöjä järjestään kosaisemaan käyn.
1:n TYTTÖ. Ja lopulta jäät vallan ilman ja haistelet tyhjää ilmaa kuin
entisen kasakan hevonen, jolta kaurat vietiin.
2:n POIKA. Mikäs on valitessa, tässäkin poikia kuin aidanseipäitä,
naimahaluisia ja nuoria.
2:n TYTTÖ. Mutta eipäs huolita, eipäs huolita! Tämä Suntion Taava se
kyllä -- -- hym, hym -- ottaisi miehen kuin leivän vartaalta, mutta me
ollaankin toista maata, me!
1:n POIKA. No älä sinä Taavaa moiti, ihminen se on sekin, vaikka on
pieni suu. (Taava mielistelee suu naurussa.)
2:n TYTTÖ. Voi sun poikia! Tuuman pituisia, korttelin korkuisia,
piimäsuita, pökköpuita!
2:n POIKA. Kas, kas, sitä naista! Sillä on kieli kuin lankakerä. Kun
kerran sen auki päästää, vierii se pitkäksi kuin nälkävuosi! Tuollainen
pieni, punainen lankakerä, hahhaa!
(Pojat nauravat.)
1:n POIKA (Taempaa huudahtaen.) Hih, tuolla se tuli jo loimottaa
naapurikylän harjulta!
2:n POIKA. Kuulkaahan, pojat, pannaan mekin kokko palamaan niin että
roikaa!
1:n POIKA. Ja tytöt kahvin hakuun! Vehnät ja sokerit tuokaa jusevasti
niin, että suu sulaa. Kyllähän me korpirojua sekaan juotetaan, öhöh...
(Yskii kuin viina menisi väärään kurkkuun.)
2:n POIKA. Ja sitten sitä lähdettiin!
(Pojat, Manu mukana, lähtevät laulaen:)
POJAT.
Ja pojat ne metsähän läksivät,
ne läksivät, pyypyssyt olalla häilyi,
tytöt kaivolla kauan nyökkyivät, ne nyökkyivät,
ja silmissä kyynel päilyi.
TYTÖT.
Ei meill' ole ikävä ollenkaan, ei ollenkaan,
vain halli se oravaa itkee,
tytöt luhdin solassa nauraa vaan, ne nauraa vaan
ja pellaita pellosta kitkee.
POJAT ja TYTÖT.
Ja silloin se illalla laulu soi,
se laulu soi, kun lauhtuu laaksot ja vuoret,
kun toverina toisensa nähdä voi
nuo tän kylän salskeat nuoret.
1:n TYTTÖ. Kuulkaahan, tytöt, mennään me korsia sitomaan, sittenhän sen
juhannuksen jälkeen näkee, kenelle sulhanen tulee tänä vuonna! Punainen
nauha tietää rakkautta, valkoinen rikkautta, keltainen rukkasia ja
musta nauha hautajaisia!
2:n TYTTÖ. Ja yöksi yljänyrtti pään alle, että unissa sulhasensa näkee.
TAAVA. Voi, voi, tästä tulee lystiä, ja sitten me kierrämme kaivoa
yhdessä yhdeksän kertaa, niin ylkä vastaan tulee.
2:n TYTTÖ. Niin, aina sinä olet miehen otossa, mutta et koskaan saa!
Taikuri-Sannankin luona olet käynyt sen seitsemän kertaa.
TAAVA. Piti, piti piikaa! Ole sinä olevinasi, kiekailet ja keikailet
itsekin kuin västäräkki.
1:n TYTTÖ. Anna sinä Taavan olla rauhassa! Mennään nyt vain, etteivät
pojat näe, sillä silloin olisi peikko pelissä!
TAAVA. Etteikö sitten sulhasta saataisikaan!
1:n TYTTÖ. Hahhahhaa, ei, mennään nyt jo!
2:n TYTTÖ. Mutta hiljaa kuin hiiret!
KAIKKI TYTÖT. Hiljaa, hiljaa!
(Lähtevät.)
TAAVA (Pysähtyen.) Etkö sinä Henna tule?
HENNA. Enpä taida tulla!
TAAVA. Etkö sinä kosijapoikaa haluakaan?
HENNA. Keinunhan vain tässä.
TAAVA. Ai, ai, taitaa olla se mielitietty jo niinkuin varma.
Tiedetäänhän se, että sinulle pitäjän sulhasia tulee.. Voi, kuinka sinä
olet onnellinen! Voi, voi, kunpa minäkin saisin tuollaisen, joka
tuttuna kainalooni kapsahtaisi, hihi! Mutta kyllä minä temput tunnen.
Menenpä jo, mutta en noiden joukkoon; kiusaavat kuin ampiaiset.
Hihhihi! kai häihisi pääsen! (Lähtee.)
HENNA. Niin, niin, muilla on iloa, mutta ei minulla. Manu se kiertää ja
kaartaa kuin se tietäisi niistä isän hankkeista, joista ei kukaan
mitään varmaa tiedä. Puhui se isä kautta rantain... Harvasanainen isä
on ja hyvä, enkä minä usko, että hän niin tosissaan vieraalle työntää.
Eikä työnnä. Tahdon taas olla iloinen. (Laulaa.)
Heilu keinuni korkealle,
linnut, ne viettävät häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele murheita näitä!
Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta,
mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu,
ja kuulas on taivahan silta!
Heilu keinuni korkealle,
rintani riemuja laulan,
kedon helyt kullalle kuiskien poimin
ja solmin sen vihreän paulan!
Missähän se Manu nyt on? -- -- Mutta, kas, tuolta hän tuleekin kokolta!
En ole huomaavinani.
(Manu tulee.)
MANU. Henna!
HENNA. Kas, sinäkö siinä? Mihin sinä?
MANU. Miksi sitä kysyt?
HENNA. Ei kysyvä tieltä eksy. Tyttöjäkö haet? Enpä sano, missä ovat!
MANU. En kysy tyttöjäsi... Kuule, Henna, kylässä liikkuu huhuja,
että...
HENNA (Keskeyttäen.) Niin, arvaas, millainen loukko-Jussi sinustakin
vanhemmiten tulee? Vanha nuuskavaari, niin, jonka haudalle pystytetään
risti, jossa on kirjoitus: "Tässä vanhapoika makaa, joka oli naimaton
ja vakaa".
MANU. Ei mutta kuule... sanotaan, että...
HENNA. Sanotaan, mitä sanotaan. Huhulla on pitkät siivet.
MANU. Etkö sinä...?
HENNA. En, en! Hm! Ei, kuule, Manu, kyllä sinun täytyy muuttaa
tapojasi, kuljet muuten lopulta nolona kuin nokikolari!
MANU (Ilostuen.) No jo nyt tahtoisin olla sileä ja sulava kuin
kupernyöri! Kuinkahan sen asian alkuun niinkuin pääsisi, että tuota...
HENNA. Sinun pitää olla viini ja almassantti, kuten on tapana sanoa.
MANU. Millaista se on?
HENNA. No esimerkiksi, kun se vieras ryökkinä tulee Helsingistä meidän
pappilaan ja yrttitarhassa istuu sen pappilan maisterin kanssa
kiikkulaudalla, niin se maisteri... ole sinä nyt maisterina, niin minä
olen ryökkinänä, niin sitten... No, nyt sinä kumarrat ja...
MANU. Ja sitten?
HENNA. Tarjoat kätesi.
MANU. He... no ja entä sitten?
HENNA. Käsket keinuun, se on kohteliasta sellainen.
MANU. Tus nyt sitte keinuun, Henna!
HENNA. Ja sitten sinä keinutat. (Manu keinuttaa.) No sillä lailla! Niin
tekivät, sen näin aidanraosta.
MANU. No ne nyt siellä! Mitä ne sen jälkeen?
HENNA. Eivät puhuneet luotua sanaa, keinuivat vain.
MANU. No osataanhan tuota!
(Pitkähkö äänettömyys.)
MANU. Eikö se muuta sitten maisteri osannutkaan?
HENNA. Niin. (Erikseen.) Nyt panen pojan kiikkiin. (Ääneen.) Niin,
sitten maisteri painoi päänsä alas ja otti ryökkinää vyötäisiltä
kiinni.
(Manu aikoo tehdä saman liikkeen, mutta Henna hypähtää keinusta
ja alkaa juosta keinupaalujen ympäri. Manu samoin vastakkain.)
HENNA. Piti, piti! Saitkos kiinni! Hahhaa!
MANU. Mutta kuule nyt, eihän se siihen loppunut!
HENNA. Niin, ei maisterin eikä ryökkinän ilo, mutta meidän...
MANU. Mutta Henna kulta!
(Juoksevat taas ja seisahtuvat, kun reppuri tulee laukku selässä
laulaen.)
Luodogan meren randamill'
mie kasvoin briha nuori,
paimoivirsie lasna lauloin,
miut muamo mierohon shuori.
Karjalanmaill' kuldakäköset kukkuu,
monasterj yösess' loistuab,
taljanka illoin tanssiloih kutshuu,
kannel kaihoij toistuab.
Siell' on kaunis kandajain,
siell' mielitiettyni tshoma,
kylän kekri-illatshuist' on
viety mutshoni oma.
Karjalanmaill' j.n.e.
Kuljeksin mie kumarass',
ah, mieross' kuljin kauan,
omiin pihoin mie vaan tahon,
vierass' on mieronsauva.
Karjalanmaill' j.n.e.
Hohoo, kylän rahvas kemuiss kuhisuop. Lehtmajoi pihoill köhöttiä,
pirttilöin sillat ylen kauniiks somistettu. Ivanan päivyt, pruasnik.
Kuhunkas nuor kansa kupsaht? Ahaa! Briha, nuorikko, briha lie morsion
kera. Terveytt, terveytt, hyvä pruasnik, äijy rihkama, iso talo, äijy
lapsii, äijy, äijy!
HENNA. Iltaa, Miihala, iltaa! Mistä se Miha nyt pyyhkäisee?
REPPURI. Vieruskyläst matkuan, brihat ei huonoiks heittyneet, silkit,
korvarenkaat, kaikk tytöill työnsiit. Ivanan päivyn vietost erkanin,
heityin tielle, jätin tulet, dantsut hylkäsin, tänne ehätin
kaupitsemahan.
HENNA. Kävitkö kirkolla päin?
REPPURI. Ei miun anna loitota bogostall, vallingsman iskyö kii. Ylen
huonot ajat, ruplan suat, kaks mänyö, kuomasein, maha puolenuo, tyhjäks
heittyy.
MANU. Et sitten tainnutkaan nähdä viulu-Samppaa?
REPPURI. A täss muistan: viulu kerall kärriss mies ajoa jiehatti, a
toinen ohjiss tempoi, lie kossoimies, ken ties mikä olj.
MANU. Senkin vilkas veijari, ettet vain petä taas!
REPPURI. Kuin pagitset? Ei miestä petä, jollei kukkaro petä. Sinnuu,
Hakalan Henna, tulj kosimaan, kylän kassapäihin sie kuulut, talon
parahih sie uot. Ka kihlasilkit suat kelt uskot suavas paremmat ku
miult, parahat miun silkit on, parahat koko Vennään muass. Kiinan
keisarin muast ne haitut ollah!
HENNA. Miksi juuri minua tulisi kosimaan?
REPPURI. Hepo kiäntyi Hakalan veräjäst pihhaa, sinne katosit brihat,
viuluniekka da kossoimies.
MANU ja HENNA. Hakalaanko?
REPPURI. A tuattois portahill seisoi, hevon talliin talui. Kossoimies,
kossoimies, äveriäs ku bajari, ison talon briha se niin levviist
liikkuu.
HENNA (Itsekseen.) Jokohan lie Hutilan Lassi, josta isä on kertonut?
REPPURI. Dengill suap ja dengill piäsööp hojt kuhunka. Ku hopioit
vilahutat, niin mualima joutuu pystyyn tai pyllylläh.
MANU. Mistä sen tiedät, että rikas naimamies on? Puhut ohi suusi!
REPPURI. Ota laukku da hengi, jos sanan viäristän. Äveriäs kossoimies,
äijy dengii. Rengilt mie kysäsin, jott ken taloon niin komiast kohaht?
Hutilan talon brihoi kuului olleen, sanoi...
MANU. Vai Hutilan Lassi se tässä Hakalaan ajoikin. Sen arvasin.
HENNA. Mutta minä en siitä huoli, vaikka hän olisi rikas kuin Kiinan
keisari!
REPPURI. Soo, etkä piätäsi aijan rakuo työnnäh, ku Lassiin takerrut,
huolta ei niin mitänäh, illatsut ihanat, kiänteleit vuan pirtin sillall
da vuotat kaunist säätä.
HENNA. Ennemmin menen vaikka kaivoon!
REPPURI. A älä sie kaivoon työnnäyvy!
HENNA (Itku rinnassa.) Voi minua, jota ventovieraalle tahdotaan! Olenko
minä, onneton, vain kulkutavaraa, johon kuka tahansa puumerkkinsä saa
piirtää?
(Itkee.)
MANU. Henna kulta, älä itke! Eihän se isäsi niin kovakourainen lie.
Kyllähän minä miehen mielen tunnen.
(Kiertää kätensä Hennan vyötäisille.)
REPPURI. A pyhä Petru, nyt en tolkkua. Pagise mitä pagise, mie lähen
tuliloill kaupitsemahan!
MANU. Kuulehan, Miha, ostan ehkä sinulta kihlakaluni!
REPPURI. Hyvät suat da halpa hinda. Iloisii häit, a et, Henna, äveriäst
yllättänyt, se siu assiis, ku lembi välliin tulj. Jiäkää terveheks!
(Lähtee kokolle.)
MANU. Kas niin, Henna, ole kuin tutun turvassa ainakin!
HENNA. Mutta voi, mitähän ne siellä kotona...?
MANU. Älä hyvä Henna ole levoton!
(Kuuluu viulun ääntä.)
HENNA. Mitä se oli? Joko tulevat? Voi kun pääsisin pois!
MANU. Hei, Samppa se siellä jo viuluaan soittaa!
(Samppa tulee vasemmalta viulu kainalossa, pieni viinapullo taskussa,
laulaa hiukan iloisella tuulella.)
Minä se olen soittajapoika
ja laulelen aamusta asti,
kummina mull' oli kulkuri-ukko,
ja vallaton pappi mun kasti.
En minä itke mun köyhyyttäin
eikä sydäntäni pistä pilkka,
kunhan mulla on viuluni vain
ja leilissä viinantilkka.
Talkoissa, häissä ma soittelen
ja silloin on kirkas mieli,
korvani juuressa kuiskuttaa
mulle muistoja viulunkieli.
Suutari, soita naskalipolskaa! Suutariksi olen minä kasvatettu ja
soittajaksi olen minä luotu. Hipp ja heijaa! Kyllä kelpaa, kun on
miehellä kaksi hyvää virkaa, lestivirka ja pillivirka. Ihmisiltä minä
soitan pois puolianturat ja sitten minä ne paikkaan taas yhteen. Ei
surulla minua ruokita eikä murheen siloja ole niskassani. Kanan villat!
Täällähän minun pitäisi liirutella ja luikutella, enkä näe yhtä
hamettakaan.
HENNA. Samppa, Samppa!
SAMPPA. Kuka huuteli? Kas Hennaa ja Manua, ä, ä, ä täälläkös te kahden
hyttysiä tapatte, vai!
MANU. No sinä, Samppa, ajelit vapaalla kyydillä!
SAMPPA. Ota piru tai pelimanni ruuheesi, niin saat sen rannallekin
soutaa.
MANU. Ja vallan suuren pomon ruuhessa soutelitkin.
HENNA. Reppuri jo siitä Lassista kertoi.
SAMPPA. Tuossa keskipäivän aikaan se ajaa karahdutti mökilleni, lupasi
uuden paidan, jossa on viisitoista taskua, joka taskussa viisitoista
penninkiä. Lupasi se piiskaryypyt ja sen semmoiset, jos puhemieheksi
rupeaisin Hakalan Hennalle.
MANU. Ja sinä lupasit.
SAMPPA. Lupasinhan minä, kun tiesin pääseväni tänne juhannustulille.
Yksi tie ja kaksi asiaa.
HENNA. Millainen se oikein on miehiään se Lassi?
SAMPPA. Hohoh! Oletko koskaan nähnyt mullikkaa, joka puskee omaa
varjoaan? Tietäkää, kun koko tällä taipaleella ei muusta puhunut kuin
navetoista, sarvipäistä ja morsiamesta. Ja minä kun tempasin viuluni ja
soitin niin, että virstantolpat tanssivat, niin minä aina kotonanikin
teen, kun muija alkaa minua paasata.
HENNA. Hakalassako se nyt...?
SAMPPA. Siellä se nyt teidän talon portailla pöllyttelee rettinkin
savuja ja minua odottaa. Ja sinusta, Henna, tulee nyt morsian.
HENNA. Pysyköön vain erillään, sen minä sanon!
SAMPPA. Tui, tui, pelästyikö sokerini? Pysy sinä vain Manun kupeilla,
ettei se ilmaan lennä! -- Ei ole puskevalle sarvia annettu, näet, se
Lassi on minulle aina ollut koppava ja pöyhkeä kuin siltavouti, mutta
Manu se paiskaa kirkolla kättä ja Henna on höyli ja ovela ja
haarikkaoltta on hän monesti soittaessa janooni tuonut.
HENNA. Kaikkea sinä, Samppa, katsot viulunsilmän läpi, mutta Jumala
tietää, kuinka tämä asia päättyy.
SAMPPA. Vielä on metkut mielessä minullakin! (Laulaa.)
Kettu se lähti naimateille
ja lauleli iloissansa,
rakensi raudan lemmetön kyttä
ja polulle viritti ansan.
Veisti se kettu puiset kengät
ja punaista polkua juoksi,
huuteli, kuunteli kuutamossa
ja heilahti heilinsä luoksi.
Niin, kuulehan Manu, voitko sinä olla suulas ja sukkela mies?
MANU. No ehkä kotitarpeiksi hiukan verran.
SAMPPA. Mene sinä, Henna, juhannuskukkia poimimaan, sillä aikaa kuin
minä tätä Manua ripitän!
HENNA. Mitä salattavaa teillä?
SAMPPA. Ei tytön kuullen sovi kaikkea puhua -- näin ennen häitä.
(Henna lähtee nauraen, Manu ja Samppa siirtyvät lehtimajan ääreen.)
SAMPPA. Kuulehan mies, osaisitko sinä tyttönä tepastella?
MANU. No, vielä minä mitä! Tyttönäkö?
SAMPPA. Hyst! Sieppasin tullessani suntion luhdista Taavan
kirkkovaatteet, pistin ne piiloon "Kissan kiven" alle. Tule sinä sitten
niissä vempeleissä tänne keinulle, niin Lassin toimitan samaan iloon!
Joko yskän ymmärrät?
MANU. Kaikki sinun päähäsi pälkähtääkin, mutta jos sotken koko asian.
SAMPPA. Älä inttaile! Olithan sinä poikana aika silmänkääntäjä.
Muistanhan minä vielä, kuinka sinä eräänäkin Hiiva-Nuuttina tulit
hameissa Hakalan pirttiin muka olkia ostamaan, eikä Hennakaan sinua
tuntenut.
MANU. No sinulla niitä on juonia! Entäpä, jos Hakala suuttuu?
SAMPPA. Ei suutu, usko minua! Hennalle ei sanaakaan tästä! Ja mitä
Lassiin tulee, niin sinua parratonta miestä se ei tunne, vaikka
kanttorin nenälasit päässä heiluisi. Kaadan tätä mökä-öljyä pojan
hernelaukkuun, niin enpä ole Samppa enkä isäni poika, jollei asiat
luonnista. Sinä puolestasi kimahuta ääntäsi kuin akat kirkossa, ole
sulava kuin hunaja ja keisarinnan kuva, niin tästä, kanan villat, tulee
sellainen juttu, että hevosetkin nauravat!
MANU (Nauraen.) No olkoon menneeksi, tuli mitä tuli!
SAMPPA. Kaikki käy kuin naulaan. Ja nyt minä menen katsomaan, joko se
minun naimamieheni on tulossa. Muista nyt, nyytti on "Kissan-kiven"
kolossa!
(Lähtee.)
MANU. Kunhan pääsisin tästä ehein nahoin! Pentele, tuossahan Henna on!
HENNA (Laulaen vasemmalta.)
Tässä on neito kuin
omenakukka
ja moni raukka itki,
kirkolta pojat kurkistaa
ja pihatöitä pitkin,
MANU. Ohoh, hoo, jopa jotakin, vai pihatöitä pitkin!
MANU (Laulaa.)
Missä ma pyörin, niin suuta
ma suikkaan,
ja liikkuu kengänkärki,
ei sua muut ole katselleet
kuin vanha palokärki!
HENNA.
Ohoh, hoo, jopa jotakin,
vai vanha palokärki!
HENNA.
En minä huoli rikkahista
en maantien kulkureista,
sorjan pojan kainalossa
tahdon aina seista.
MANU.
Ohoh, hoo, jopa jotakin,
vai tahdot aina seista!
YHDESSÄ.
Tule, tule oma kultasein!
HENNA. Mitä senaatin asiaa te täällä pohditte, kun sitä niin kauan
kesti?
MANU. No, ei sen kummempia. Minä tässä...
HENNA. Mikä sinua vaivaa? Tule nyt tänne istumaan!
(Menee lehtimajaan.)
MANU (Itsekseen.) Hitto vie, kun pääsisin "Kissan-kivelle".
(Lehtimajassa.) Niin katso, Henna, älä ole huolissasi sen Lassin takia!
Pian saan talon hallitukset käsiini. Kamarin minä talon kylkeen veistän
ja sinne sinut helykruunussa vien. Sitten se elämä alkaa, minä kaskessa
huhdon ja sinä kujalla huutelet karjaasi. (Katsellen ympärilleen.)
Mutta ehtiihän siitä vielä puhua.
HENNA. Ja minä sinulle talvipuhteella ryijykangasta kudon ja sinä
höyläpenkin ääressä lastuja lennätät.
MANU. Niin, niin, liekun lastuja... Mutta älä nyt hätäile!
(Levottomana.) Taidan tästä lähteä ensin...
HENNA. Ja pyhäisin saamme vieraita, kahvi popottaa tulella ja havut
tuoksuvat lattialla ja isä peltoja katsoo ikkunasta ja piippua polttaa.
MANU. Niin, oikein pitkää merenvahapiippua, noin pitkää piippua. -- --
Mutta katso, Henna, ilta-aurinkoa, mikähän sitä vaivaa, niinhän se on
punainen kuin reppurin paita!
HENNA (Rientää hiukan syrjään. Manu pujahtaa pois oikealle.) Ja kuinka
ne Hakalan ikkunat kiiltävät! (Katsoo ympärilleen.) Mihinkä se Manu
katosi? Manu, Manu!
(Pois oikealle.)
TAAVA (Hiipien varovasti.) Ei ketään ole täällä! Tuossahan on
helkanurmi ja ristipolku. Nyt on mittumaarin aatto ja aurinko on
laskussaan, silloinhan ne suuret sulhaset liikkuvat! (Käki kukkuu.)
Käki! (Hyräilee.)
Sano, sano kultarinta,
sano mulle sulhasia,
kuku, kuku kumppania,
jotta joutuis tänä vuonna,
jos sen sanot suotavaksi,
kuku, kuku kultarinta,
kuku kolmasti minulle!
(Käki kukkuu kolme kertaa.) Voi, voi, kaikki käy hyvin! (Taputtaa
käsiään.) Ja tässä on se Taikuri-Sannan taikapussi. Siinä on kalman
kukka avonaiselta haudalta, tuossa hiiden kivi, joka löydettiin Hakalan
pellosta, tuossa lepakonluita, suolaa, tuhkaa ja leivänmuruja. (Tekee
taikatemppuja.) Noin, noin!
(Kulkee piirissä ja ripottelee tuhkaa ja suoloja olkansa yli lausuen.)
Nouse, lempi, lehvän alta,
varastaite vastan alta,
yli kuuden kirkkokunnan,
läpi seitsemän pitäjän!
Heitä hentun tentturia,
heitä pois herjan juonet!
Nouse, lempi, liehumahan
nouse ilman noitumatta,
sydäntä sytyttämähän,
miesten mieltä kääntämähän,
tämän tyttären tyköhön,
tämän lapsen lantehille!
Tulkohon Turusta sulhot,
hienot herrat Hämehestä
kihlakalut kainalossa,
silkit silkkiset povessa,
-- -- Heitä hentun tentturia,
heitä pois...
(Kuuluu ääniä.) Huh, kun pelästyin!
(Vasemmalta kuuluu keskustelua.)
SAMPPA. Tule pois vain, älä sumeile!
TAAVA (Iloisesti.) Herrajesta, nyt ne tulevat!
LASSI. Niinkuin se onkin, sano!
SAMPPA. Voi, kanan villat, etkö nyt pääse!
LASSI. Sano.
TAAVA. Ne suuret sulhaset tulevat, voi, voi, voi! (Siistii pukuaan.)
(Samppa tulee edellä. Lassi jäljessä. Lassilla on samettilakki
päässä, punaiset liivit; hopeiset kellonvitjat riippuvat
kaksin kerroin liivintaskuista, takin ylätaskusta näkyy
"rettinki"-laatikko ja savuke palaa suussa.)
SAMPPA. Älä häikäile! (Huomaa Taavan.) Peijakas! Hyst, ollaan hiljaa,
niin saadaan hiiri ja ison talon rotta samaan loukkuun!
LASSI (Huomaamatta.) Mutta sen minä sanon, Samppa, että köyhästä en
huoli, sano!
SAMPPA. Ole huoleti, rikas se on! Kaikki minä hyvin päin käännän, kun
vain pysyt aisoissasi. Lupaatko sen?
LASSI. Lupaan, sano, lupaan minä, sano.
SAMPPA. No käännä päätäsi!
LASSI. Sekö se on, se Hakalan Henna, sano?
SAMPPA (Matkien.) Sano, sano, ole rohkea kuin rakuuna, sanon minä!
LASSI. Odota nyt, sano!
SAMPPA. Jollet sinä... niin minä jätän sinut oman onnesi nojaan.
(Tuuppaa Lassia Taavaa kohden.)
LASSI (Päätään raapien.) Sano... Illaksi, sano!
TAAVA. Illaksi, illaksi! Voi herrajesta! Tuota noin... Voi, voi, mikä
sattuma! Illaksi, Samppa!
SAMPPA (Kuiskaten.) Se on sen rikkaan Hutilan poika. Minä tässä vain
niinkuin puhemiehenä. (Erikseen.) Menköön syteen tai saveen!
LASSI. Minä, sanon.
TAAVA. Niin, no aivan niinkuin minäkin. Voi, voi, kun tämä on lystiä!
LASSI. Minä, sano, olen nuorimies, sano...
SAMPPA. Eikä ole lapsia!
LASSI. Ja on paljon puuhaa, sano.
TAAVA. Niin, niin, tietäähän sen, että niin isossa talossa pää on
pyörällä vähemmästäkin.
LASSI. Kun, sano, meidän navettaan...
SAMPPA. Joka on kuin Vanajan kirkko.
LASSI. Mahtuu, sano, neljäkymmentä lehmää, kymmenen poikivaa ja
kymmenen vasikkaa...
SAMPPA. Hevosia, lampaita, mukuripäitä ja laiskoja piikoja. Mies ei juo
eikä palvele neljää kuningasta, ei soita suutaan ja käy kirkossa joka
toinen sunnuntai.
LASSI. Tahtoisitko sinä, sano, niitä lypsää?
SAMPPA. Laiskoja piikoja, heh?
TAAVA. Herrajesta, no aivan kernaasti! Metsässä minä huutaisin, kujalla
kuiskaisin, veräjällä silittäisin ja taputtaisin kuin prinsessoja, ja
tarhassa minä pyrynä pyörisin ja laulaisin heleällä äänellä.
LASSI (Sampalle.) Kuule, sano, en minä osaa sen kanssa!
SAMPPA. Älä hellitä, kosi pois vain!
LASSI. Mutta sen kieli kieppuu, sano, niin, etten saa sanaa suustani,
sano.
SAMPPA. Älä kiipelissä!
LASSI. Tuota... sano.
SAMPPA. Tämä Lassi se vain, että... etkö tule hänen Pollellaan
ajelemaan?
TAAVA. No, herrajesta, siinä kirjavassa kiireessä, jahka vain saan
tämän pukuni vähän reilaan, ja mihinkä sitä sitten... jos niinkuin
kysyä saisi?
(Mielistelee.)
LASSI. He, pappilaan päin, sano.
TAAVA. Ettäkö vallan pappilaan! No sinnepäin minun on aina mieleni
tehnyt.
SAMPPA. Tämä Lassi se vain... että olisi pastorillekin niinkuin asiaa,
kun talossakin on se emännän tapainen tarpeen.
LASSI. Ihan niinkuin se onkin, sano, tarpeen!
TAAVA (Innoissaan.) Ihan niinkuin se onkin, sano. Sellainen iso talo,
niin monta lehmää ja vasikkaa ja sellainen pulska, nuori isäntä.
Ihanhan se on kuin porsliiniparatiisi! Ja jos sikseen sopii, että...
hihi, Lassi minut on katsonut, niin enhän minä... Niin, niin, naisella
on naisen sydän. Olen vain yksoikonen piikalapsi, kokematon ja koruton,
mutta minulla on hempeä mieli ja siveä luonto. Näkisitte, kuinka minä
sitä meidän pikkupossua ruokin, niinkuin kummilastani ikään!
LASSI. Tuota noin... sano, montako lehmää teillä taas olikaan, sano?
TAAVA (Ihmetellen.) Eihän meillä ole kuin yksi lehmä vain, mutta maidon
se antaa maakalaisille ihmisille.
LASSI. Sano, sano, vai yksi lehmä vain! Soo!
TAAVA. Niin ja sitten se porsas.
LASSI (Sampalle.) Mutta, Samppa, sehän on rutiköyhä, sano!
SAMPPA. Niin, näet, talo on hiukan velkaantunut.
LASSI. Mennään pois jo!
TAAVA. Ja ota kultasi rattaille!
LASSI (Kädet puuskassa.) En, sano, en! En minä sinusta huoli. Niinkuin
se onkin, sano. Maklakka sinä olet, sano!
TAAVA (On pyrskähtävinään itkuun.) Vai maklakka! Tiedä huutia!
Pilkkaako sinä minusta teetkin, senkin mullikka!
LASSI. Mullikka? Niinkuin se onkin, sano.
SAMPPA. Jo tuli itku ja irvistys!
LASSI. Ja sitten sinä räkätät kuin räkättirastas.
TAAVA. Vai vielä räkättirastas, senkin runtti! (Matkien.) Sano, sano,
sano! Mutta kyllä tämä kunnian kolistus sinulle maksaa. Vielä tässä!
Solvaista siveätä neitosta! Tässä on vierasmies, niin niin, ja
tietäköön sen koko pitäjä, että sinä olet kanssani naimiskauppoja
hieronut. Niin, niin, tästä tulee sellainen prosessi, että tuomarit
verta sylkevät. Ja tuommoinen taulahattu, taikinaherra, pellonpelätin,
susi, saapas, pelikaani! Tphyi!
(Töytää itkien pois ja tempaa taikapussin mukaansa.)
SAMPPA. Kanan villat! Pyy pyrähti!
LASSI. Kovinpa se oli äksy, sano!
SAMPPA. Mutta pahasti sinä sitä pitelit. Taitaa nostaa käräjäjutun
tästä naima-asiasta.
LASSI. Oikeinko totta, sano? Mutta aivan se oli peruton ja pennitön,
sano.
SAMPPA. Hjaa, minkä sille mahtaa.
LASSI. Mutta tämä on sinun syysi, sano, niinkuin se onkin, sano.
SAMPPA. Minunko syyni? Syytä sinä itseäsi! Haukuit sitä
räkättirastaaksi ja tiesi miksi.
LASSI. Mutta sinähän sitä kosit, sano.
SAMPPA. No, voi suutari! Omastako puolestani? On sitä huoneen ristiä
omastakin akasta, saatikka sitten, kun tämä punainen viulu on
morsiameni, niin taitaisipa kolme koljoa olla liikaa miehiselle
hengelle. Mutta eukkoriepuni sinä kyllä saat, jahka leskeksi jää.
(Äänettömyyttä.)
LASSI. Juukeli, sano, mitä minä nyt teen, sano?
SAMPPA. Sovi pois, sovi pois!
LASSI. Niin kai, niin kai, sano. Ja mitä isä-ukko sanoo, sano? Kyllä
ankara ottaa, sano, jollen hilsua kotiin tuo, sano... jo kolmas
kerta... sano.
SAMPPA. Niin, huutavassa hukassa olet. Vielä tämä naikkonen lähtee
pappasi pakeille.
LASSI. Ettäkö lähtee? Voi kirkastus, sano! Hyvitän minä sen, sano, ja
kun minä oikein ajattelen, niin on se yhtä häävi kuin moni muukin,
sano. Voisihan tätä asiaa vielä selvitellä, sano.
SAMPPA. Riitahan se toisinaan rakkauden rakentaa ja sopu on suloinen.
Tasoitat tytön mieliharmin, niin sillä hyvä. Kyllä tästä takerruksesta
päästään.
LASSI (Vilkastuen.) Ettäkö päästään?
SAMPPA. Hui, hai! Tyttöjä on kuin metsässä marjoja. Kuulehan, otetaan
pieni pakana murheeseen, niin elämä taas on kuin silkkiä, tähdet
kieppuu ja kuu nauraa!
LASSI. Mutta minä niin harvoin, sano, naukkaan.
SAMPPA. Ota pois kun tarjotaan, tämä kerta!
LASSI. No jos sitten tämä kerta, sano!
SAMPPA (Hyräilee.)
Kettu se lähti naimateille
ja lauleli iloissansa,
rakensi raudan lemmetön kyttä
ja polulle viritti ansan.
LASSI. Hehheh, sano!
SAMPPA. Mutta osaan minä toisenkin veisun, ja sen teki sama Samppa
Tuomaan markkinoilla Hämeenlinnassa. (Laulaa.)
Kylän pelimanni viuluhun suuttuissaan
rajasuutariksi vaihtui,
ja se näppärä soittajasuutari
hupsu nai häijyn lesken ja laihtui.
Nyt muija se viulua vinguttaa
ja miehensä niskat taittaa,
ja se näppärä suutari hyppiä saa
ja tanssikenkiä laittaa.
(Ottaa kuvastimenpalasen taskustaan ja asettaa sen Lassin eteen.)
Kanan villat! Mitä niistä maallisista! Katsopas kaimaasi!
LASSI. Niin, niin, sano! Kyllä kelpaa tämä poika vävyksi vaikka
kuninkaan kartanoon.
SAMPPA. Pullea ja punakka olet ja rahoja on, että ratisee.
LASSI. Rahoja on, sano, on niitä. Ei niitä yksi mies yhdessä päivässä
laske, sano.
SAMPPA (Kovaa kuiskaten.) Kuulehan, Lassi! Minä tunnen toisen tytön,
joka on reipas ja ruseva...
LASSI. Ja ettäkö parempi, sano?
SAMPPA. ja tyttö tykkää sinusta.
LASSI. Hehee! Ettäkö vallan tykkää!
SAMPPA. Ja minä toimitan tytön tuohon keinulle!
LASSI. Hehee, sano! Ja sitten pusken, sano.
SAMPPA. Oikein, poikani! Näetkös, ei tyttöä suupuhein voita, mutta
otapas se väkipakolla, niin se on lauhkea kuin lammas.
LASSI. Jo otsasarveni syyhyy, sano.
SAMPPA. Mene sinä lepikkoon, niin minä sillä aikaa rautani rakennan!
Kyllä ilmoitan sitten, milloin sopii.
LASSI. Sano sille, että hyvä on talon komento ja hyvä siinä on emäntänä
keikkua, sano!
SAMPPA. Sanon, sanon, mene nyt vain!
LASSI. Sano, että meidän salin seinällä on ulkomaalasia ja että katossa
kiiltää pronssinen kynttelikruunu!
SAMPPA. Kyllä sanon.
LASSI (Menossa.) Sano vielä, että saunakin on kuin sakasti!
SAMPPA. Kaikki sanon.
LASSI. Hehee, niinkuin se onkin sano.
(Lähtee.)
SAMPPA. Kanan villat! Nyt se kävi kuin kärpänen tervaan! Kun saisin sen
Manun kynsiini!
(Kokko leimahtaa palamaan, näyttämön takaa kuuluu laulua, säkeistöjen
välillä Samppa ja Manu huutelevat toisiaan.)
Iloinen valkea kallioilta leiskaa,
nuoret näin yhtyen kesä-yössä teiskaa,
näin, näin riemulla riennetään,
mittumaarin lehtimajan alle leikkimään.
SAMPPA. Manu hoi, hoi, Manu! En kuule laululta mitään.
Ohra, ruis heilimöi kultavainiolla,
torpparin ja talokkaan on aivan hauska olla,
myllyt jyviä jyskyttää,
maltahista oltta saadaan, mitä rästiin jää.
MANU (Pistää päänsä esille vasemmalta.) Samppa, Samppa, missä sinä
olet?
SAMPPA. Voi suutari! Täällä ollaan! Hu, huu!
MANU. Hu, huu!
Iloinen valkea sammalissa loistaa,
tyttö nyt, poika nyt katsoo toinen toistaan,
tuu, tuu, tyttöni, piiriin pois,
eihän muuten, eihän muuten mittumaari ois!
MANU (Naisvaatteissa.) Perhana!
SAMPPA. Sielläkös sinä oletkin! Hahhaa!
MANU. Peijakas näitä naisten kompseita ja rimpseitä! (On langeta.)
SAMPPA. Voi, kanan villat! Niin, nyt sinulla todellakin on kanan
villat. Et sinä, veikkonen, ole ensimmäinen, joka naisten hameisiin
lankeat!
MANU. Kunpa näihin lankeaisi Lassikin, niin kuuluisipa kolina pitkin
kyliä!
SAMPPA. Tiedätkös, mikä kolina täällä äskettäin oli? Selvä sekoitus.
Toin Lassin keinulle, luulin sinun jo olevan otollisen, mutta, kanan
villat. Suntion Taava se täällä sulhastaikojaan tekikin. Sanoin pienen
hätävalheen. Uskotin Lassille että: Tuossa se on Hakalan Henna; poika
kosaisi. Taava kuhersi kuin teiri, mutta muuan porsasjuttu pilasi koko
asian. Lassi härnäsi ja Taava poksahti tiehensä kuin pesästä paukku.
MANU. Eipä se Lassi sitten taida minustakaan huolia, hahhaa!
SAMPPA. Huolii, vaikka ei huomenna. Ja Taavaksi sinut nyt olen
ristinyt. Lyönpä saapasparin vetoa, että Lassi näiden kolttosten
jälkeen on matalampi ja että hänelle kelpaa nyt se oikea Suntion Taava.
MANU. Saat saappaasi pitää. Mutta kuulehan, -- miltä minä, Samppa, nyt
näytän?
SAMPPA. Kanan villat, olethan kuin nuori kirkkoon asteleva rippitytär.
Koetahan kävellä! Hiukan lyhempiä askelia! Noin! Ja kädet siivosti
sivulla! Niinhän sinä sipsuttelet kuin ikäsi tyttöjen hameissa olisit
hamsinut.
MANU. Niinhän tämä on kuin Hiiva-Nuuttia ja markkinakometiaa!
SAMPPA. Älä naura! Keinu nyt hiljaa ja hykertele esiliinaasi! Minä
menen nyt Lassia noutamaan. (Hyräillen.) Kettu se lähti naimateille...
(Lähtee.)
MANU. Mikähän tästä leikistä tulee? Tässä pitää olla oikein
komeljanttari ja silmänkääntäjä. (Henna tulee hyräillen; hämärämpi
näyttämö.) Soo!
HENNA. Mitähän kujeita sillä Manulla ja Sampalla lienee? Kyllä minä
siitä selvän otan! (Huomaa Manun.) Joko tytöt tulivat korsia sitomasta?
No saatko sinä sulhasen tänä vuonna?
MANU (Muuttaa ääntään.) Saan kai piankin!
HENNA. Vai pian jo! Tuliko hän jo vastaan kaivoa kiertäissä?
MANU. Tuli!
HENNA. Suntion Taavako siinä keinuu? Ei, vierasta väkeä! Mistä kaukaa
vieras on?
MANU. Tuolta vain.
HENNA. Kuinka?
MANU. Kuinka vain.
HENNA. Ei taida...
MANU. Niin naida?
HENNA. Se on varmaankin kuuro. (Huutaa.) Kuuletteko mitään?
MANU. Kyllä hameeni pitää.
HENNA. Kummallista! Puku on Taavan, mutta...
MANU (Omalla äänellään.) Mutta ääni on Jaakopin!
HENNA. No voi mun päiviäni. Manuhan se on! Mitä sinulla on mielessä?
MANU. Minä tässä vain odotan sulhasia. Kohta se Lassi niinkuin
ikiomakseen ottaa. (Matkien.) Niinkuin se onkin, sano. Samppa tästä
juuri lähti häntä hakemaan.
HENNA. Oletpa sinä soman näköinen, mutta ei sinua outo tuntisi! Hahhaa!
(Kuuluu ääniä.)
MANU. Jo tulevat, joudu, joudu pois!
(Henna pois.)
SAMPPA (Kulissien takana.) Ota vielä kulaus! Kanan villat! Noin sinusta
mies tulee!
LASSI. Mutta se menee päähän, sano!
SAMPPA. Eikö mitä! Vatsaan se menee!
(Tulevat esiin.)
SAMPPA. Ennen vuoden akatta kuin jouluna viinatta. Ota vielä! Loiskis!
LASSI (Juo.) Yhhyh, sano!
SAMPPA. Nyt sinä saat rohkeutta, vaikka Turkin sotaan menisit. Näes,
Lassi kulta, sinulla on hidas puhe ja kankea kieli kuin Mooseksella.
LASSI. Niinkuin se onkin, sano. Mutta Mooses oli visu mies, sano!
SAMPPA. Tui, tui Lassi! Tuolla kanasi istuu keinupuulla!
LASSI. Nyt en pelkää suttakaan, sano!
SAMPPA. "Päin kuuta", sanoi Konkola, kun kaivoon ajoi.
LASSI. Hehee! Päivää tupuseni!
MANU (Muuttaa ääntään.) Päivää!
LASSI. Mitä Sinä täällä niin yksinäsi keinut? Hehhee! Onhan tässä
keinuttaja ja reima keinuttaja onkin, niinkuin se onkin, sano!
MANU. Keinuta vain!
LASSI (Keinuttaa.) Kuulehan, sinä kaunis kanani, mikä sinun nimesi on?
MANU. Taavaksi ne ovat sanoneet.
LASSI. Vai Taavaksi, sano? Sehän on sopiva nimi se, hehhee! Kuulehan
sinä, Taava, mitä! Se meidän talo, sano, on pulskin talo koko
pitäjässä, on maita ja peltoja niin, ettei ruokakellon ääni perille
kuulu, sano. Ja karjaa sitä on kuin roskaa ja hevosia kuin roskaa ja
rahaa on kuin roskaa! Eikö olekin, Samppa?
SAMPPA. No niinkuin Hämeen markkinoilla!
LASSI. On, kissa vie, onkin, sano! (Manu tekee epäävän liikkeen.) Älä
epäilekään! Ja meidän Polle on semmoinen hevonen, ettei sitä saa
kullalla eikä millään. Sen silmät loistaa kuin taivaalla tähdet,
niinkuin se onkin, sano. Mutta kuti, kuti kanani, niinhän ne sinunkin
silmäsi loistavat, missä minä ne olen nähnyt?
MANU. Kirkolla kai?
LASSI. Niin, kirkolla, niin! Vai olet sinä minua kurkistellut. Enkö
olekin sorja ja norja kuin rannalla raita... lallalalaa, sano!
MANU. Sorja sinä olet.
LASSI (Sampalle.) Kuulehan, Samppa, tuo se vasta tyttö onkin! Mutta
minusta tuntuu, sano, kuin se olisi sen Hakalan Hennan tapainen
puvultaan, sano, ja puheeltaan, mutta näökkäämpi, sano.
SAMPPA. Samaa sukua ja lukua. Kosi pois, kosi pois!
LASSI (Palaa keinulle.) Kuulehan, Taava, silkissä ja sametissa sinä
kulkea saat, kahvia ja limlaatia sinä latkia saat niin paljon kuin
maittaa! Ja sen minä sanon, että jos Hutilan Lassin otat, et silloin
kintaitasi saveen lyö, et, kissa vie, lyökään! Tuossa on kihlat!
(Tarjoaa sormusta. Hakala tulee vasemmalta. Taava y.m. tyttöjä
kantaen kahvipannua, vasua y.m. Manu hypähtää metsään.)
HAKALA. Kelle se Lassi sormusta tarjoilee?
(Pojat tulevat kokolta, mukana reppuri, joka kaupitsee.)
LASSI (Kääntyy Hakalaan päin.) Tämä poika se nai, että kohisee!
HAKALA. Minun tytärtäni sinä et milloinkaan saa!
LASSI. Hohoo, Hakalan isäntä, kuka tässä kukkona kiekuu? Tytöstäsi en
huoli huutolaiseksikaan!
HAKALA. En ole sinulle häntä tyrkyttänytkään.
LASSI. Oletpa sinä koppava! Tällaisen lahon kylän minä ostan milloin
tahansa, niinkuin se onkin, sano, milloin tahansa.
HAKALA. Olet, Lassi parka, hiukan hiivassa. Parasta lienee, että ajat
kotiin nukkumaan.
LASSI. Ja morsiameni minä vien rattaillani. Mihinkä se katosi? Tule
pois tästä pakanain maasta! Taava, Taava!
TAAVA (Rientää esille.) Tässä minä olen!
LASSI (Huomaamatta erehdystä sieppaa Taavan kainaloonsa.) Tässä on
morsiameni, sano, joka on Hakalan Hennan veroinen, ja vihille sen vien
ihan sinun nokkasi alta, Hakala. Hehheh, sano!
REPPURI. Ka äveriäs briha, täss kihlasilkit suat. Halpa hinda.
1:n POIKA. Onneksi olkoon, Lassi, ovat tainneet tehdä sinulle kiusaa.
LASSI. Kiusaa on tehty, mutta viis' siitä, hui ja hai, sano!
(Lallattelee.) "Kaunis on kana mulla kainalossa".
REPPURI. Hospodi. Ylen on siulla hyvä mutso, ylen hyvä.
2:n POIKA. Kanasi muuttui kukoksi taas!
1:n POIKA. Tuolla höyheniään puistelee!
2:n POIKA (Manu tulee omissa vaatteissaan.) Tuossa on kukkona se
Hutilan Lassin entinen kana!
REPPURI. A pyhä Petru!
LASSI (Kulkien Manua kohti.) Mitä, sano. Kukkona, kukkona, sano!
(Selviten.) Minua on juksattu. Saamarin Samppa!
SAMPPA (Vetää Lassin ja Taavan syrjään.) Sovitaan pois, Lassi; tämä
tässä onkin Suntion Taava ja tuo tuolla on Hakalan Henna.
LASSI. Olet sinä aika kukkomestari, ja kiero sinä olet, sano!
SAMPPA. Unohdetaan pois vanhat riidat! Katso, sen käräjäjutunkin olen
oikaissut.
LASSI. Niinkö, sano?
SAMPPA. Ja tämä Taava on sopuisa ja suostuu talosille. Eikö niin,
Taava?
TAAVA. No vallan mielelläni minä jutun heitän ja sopuisa olen myöskin.
SAMPPA. Kas niin, Lassi! Nosta kiusa kiusaa vastaan, etkä kauppojasi
kadu.
(Jatkavat hiljempaa keskustelua.)
REPPURI. Ka ruplall suat. Et kauppojasi kadu. Ei mieheläss ikävä,
hohoo, siell on yhät kesä da ikuinen pruasnik.
HAKALA (Manulle.) Ja sinuakin, aika miestä, lapsettaa! Ja Hennakin
yksissä juonissa?
MANU. Ei Hennassa syytä ole.
HAKALA. Kylliksi pilaa jo!
SAMPPA (Astuu esiin.) Minussa kaikki syy. Eihän vain Hakalan isäntä
tätä pahakseen pane? Lassikin katuu äskeisiä sanojaan, rakkaus kaikki
tasoittaa. Lassi ja tämä Taava ovat myöskin keskenään sopineet.
LASSI. Sano. Sopineet, sano.
HAKALA. Eihän pieni pila pahaa tee -- Lassillekaan. Hutilan isäntä oli
kovin sen naimispuuhan puolella; en minä mitään varmoja lupia
antanutkaan, sanoin vain Lassille, että jos tyttö sinusta huolii, niin
ota hyvän nimessä! Mutta koska Lassi jo on omansa löytänyt, niin sillä
hyvä!
TAAVA. Hihii! Omansa löytänyt.
SAMPPA. Ja kuulkaahan, Hakala, eiköhän näidenkin nuorten (osoittaa
Hennaa ja Manua) sopisi niinkuin yhteen päästä. Enhän minä tahdo olla
puhemiehenä, sillä kasvothan ovat neitojen parhaimmat puhemiehet. Mutta
sen sanon, että tätä paria parempaa en löydä, vaikka Helsingistä
hakisin.
MANU. Niin, ollaanhan sitä minä ja Henna tuumailtu sinnepäin... ja
saanhan minä pian talonkin haltuuni ja toimeen sitä sentään
tultaisiin...
HAKALA. No, enhän minä estele, kunhan sinä, Manu, jätät kujeilut
sikseen!
MANU. Eipä sitä aikaa ole kujeihin, kun omilleen pääsee.
HAKALA. Sanottu sana pitää, tuossa kämmen!
MANU. Kiitoksia, isäntä!
(Tarttuu Hennan käteen.)
REPPURI. Ka täst kihlarenkaat suat, maksa ei niin mitänäh!
SAMPPA. Ja nyt tässä iloisia kihlajaisia juhannustulilla vietetään.
HENNA (Sampalle.) Sinähän se hyvän alku tässä olet!
SAMPPA. Vielä minä mitä! Sanotaan, sanotaan, että Samppa juo ja rallaa,
mutta osaa se vähän muutakin! Ja nyt pojat kokko korkeammalle palamaan
ja Samppa soittaa sellaisen kihlapolskan, että kalliot halkee ja taivas
taittuu!
REPPURI. A pyhä Petru! Assii kiäntyy ko rahtmiehen koni kottiin päin
piästessä.
TAAVA. Herrajesta, kun tästä tulee lystiä!
LASSI. Niinkuin se onkin, sano!
(Muutamia rientää kokolle, joka heti hulmahtaa ilmiloimuun.
Samppa istuu keinulla ja soittaa polskaa; useita pareja pyörii.)
Väliverho.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANNUSTULILLA***
******* This file should be named 61356-8.txt or 61356-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/3/5/61356
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
