The Project Gutenberg EBook of Kyläisiä lauluja, by Larin-Kyösti
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Kyläisiä lauluja
Author: Larin-Kyösti
Release Date: October 5, 2019 [EBook #60430]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLÄISIÄ LAULUJA ***
Produced by Tapio Riikonen
KYLÄISIÄ LAULUJA
Kirj.
Larin-Kyösti
Tampereella,
Wesanderin Kirjakauppa,
1900.
SISÄLTÖ:
Runovarsani
Tän pojan kevätrallatus
Juro Heikki
Nurja käänne
Hurri ja hänen eukkonsa
Heilani on kuin helluntai
Kaajan keinulla
"Pitäjän pomo"
Tukalassa pulassa
Mökinpojan laulu
Erkki paimen
Kosiovarsa
Aittalaulu
Kala-Aapon sunnuntai
Matkalla maailmaan
Tukkipoikia tulossa
Suutar'eukon hämypuhetta
Suutar'Jussin ryyppypuhetta
Kahden vaiheilla
Käen kukkuessa
Aamun suussa
Kyläkujassa
Soitto-Puuska
Rannalla istuja
Kylläpä kai!
Illan laskussa
Kulkuripoika
Karjapihassa
Lukkari Tuuska
Mittumaaritulilla
Kompa
Lassin serenaati
Heinään
Se rakkaus
Kullan luo
Maijan kosto
"Maaliman-Mikko"
Talon tiranni
Markkinoilla
Taas syksy tullut on!
Joulun pyhinä
Tuli tuttu, vanha tuttu!
RUNOVARSANI.
Runovarsain syntyi niittusuolla vaan,
juoksi, hyppi näillä kotimailla,
hirnui iloisesti ensi suvessaan,
vallatonna telmi lapsen lailla.
Kylän pojat raisun laski laukkomaan,
lepän oksat notkui kintereillä,
jalan nuori kapse oli riemunaan,
seuranansa linnut karjateillä.
-- Nyt se silat sekä aisat kannattaa,
toukotyössä käy ja kiskoo auraa,
ojaruohon milloin nälkäänsä se saa,
milloin pilttuussansa appoo kauraa.
Kirkolle kun kilvan orhit lennättää,
tai kun markkinoilla teutaroipi,
silloin Poika polkee, eelle ennättää,
vaikk' on pieni, niin sen kengät soipi!
Siitä kirkon luona miehet haastamaan:
"anna Helsinkihin hevon juosta,
kun se koittaa, katsos, oikein parastaan,
rahaa, kunniaa saat vielä tuosta!"
Tuota talvi-illoin mietin tallissain,
miten herrat arvostaisi siellä,
arvostaisi nappiherrat orhittain,
kun se vauhdin saisi kilpatiellä!
Tokko temput, viitat oikein suorittaa,
kaunis juoksu ehkä rikkoontuisi,
taikka laukan lois, kun piiska vingahtaa,
äkkimutkass' ehkä kompastuisi?
Mitä itse tuumit, Poika? -- Hirnut vaan;
kesäniitulleko tahdot heinän tuoksuun?
Syvä hanki vielä peittää kotikaan --,
tahdot siis kai sentään kilpajuoksuun!
TÄN POJAN KEVÄTRALLATUS.
"Ei oo poika lepän lastu,
eikä tuulen tuoma,
vaikka on tällainen avosuu,
niin on se Luojaa luoma!"
_Rekilaulu_.
Hila, hoi -- ja se nummi kun vastasi: hei,
hila, hoi, hila, hei sekä heisaa,
siron peipposen pilli jo koivussa soi
ja pensaissa kerttuset veisaa.
Ja nythän on touko ja pellolla työ
ja nythän on tuomessa tuoksu,
somat neitoset kankaan pirtoja lyö,
on pirtissä touhu ja juoksu.
Kävin illalla nimikkoniemellein,
joka kunnaalla uus oli nuttu,
kalavirsuni talaan suojassa tein,
kävi lehdossa nauru ja juttu!
Oli talvella hanki ja ummessa tie,
tytöt tympeitä, piilossa illoin --.
Mikä kultani mieleenkin tullunna lie,
oli äksy ja äyskivä silloin!
Mut nyt minä tanhulla teuhata saan,
meni reppurin laukussa talvi,
minä hulivili nauran ja laulelen vaan
ja karjoja kaitsevi Malvi.
No, voi sun kanttura, koitas vaan,
hila, hoi, hila, hei sekä heisaa,
kas, Malvi se laulavi kaitessaan,
suvikerttuset pensaissa veisaa!
JURO HEIKKI.
On ripsakas, sileä simahuuli
se tirskuva Kantovaaran Lotta,
on oikukas kuin ristituuli
ja Heikki se meinaavi totta.
Taas miettivä, suora ja ujo miesi
on naapurin arkasilmä Heikki,
ja pojan tuumat tyttö tiesi,
mut rakkaus hänelle on leikki.
Se neitonen ilkkuen veijavi vaan,
mut pojan on riutua rinta,
hän on kasvanut tuvassa takamaan
ja karhea, juro on pinta.
Mut Heikkipä toivoo, toivoo vaan:
kai tyttökin kerran suostuu
ja laulussahan lauletaan:
"ei nuorien rakkaus ruostu."
Hän talkootansseissa nurkassa on,
kun heilinsä pyörivi illoin,
on nurja, kade, saamaton,
ties, lemppari, kosiiko milloin!
NURJA KÄÄNNE.
Kun Heiskan Janne syntyi maalimaan,
löys eukot ristinmerkin hänen jalastaan,
kas siitäkös kieli kiireen sai,
ja saunapuoskarit ne kuiski kummissaan
"se poika kerran on piispa kai!"
-- Nyt Janne asuu kirkkorinteen alla
ja leivän saa hän hautaa kaivamalla.
HURRI JA HÄNEN EUKKONSA.
Tää Hurrin mies on oikein miesten miesi,
mut eukko, eukko itse hiisi,
ei suulaampata akkaa virstam päässä,
se akka askareistaan huolii viisi!
Ja Hurri ähkii, riistää, raastaa,
hän lypsää, kirnuu, pellot kuokkii,
myös ruunan, kanat sekä lampaat ruokkii,
mut riitaa akka aina haastaa.
Se eukko elää oikein ruustinnaksi,
syö kahvileipää, kyläileepi
ja juorut kehrää, vaan ei villojansa,
yöt vuoteellakin vielä kiisteleepi --.
Mut kerran kun hän miestään sätti
taas kannonpääksi, peltopyyksi
ja kukon kuolon intti miehen syyksi,
niin jopa maltti miehen jätti.
"Hiis vieköön, eukko, tästä rymy syntyy,
pian heitän huostaas maat ja mannut,
siis lypsä itse, hoida pirtti, karja,
et oljen kortta ole ristiin pannut!"
"Kas, kutti, kas!" noin huusi akka,
"no, vie sun, näinpä keikun, kuljen,
nyt harmiksesi, nahjus, suuni suljen
ja oon kuin kansiniekka vakka!"
Ja itsepäinen akka on kuin hiisi --.
mut taloon tuli uusi mahti,
nääs, eukko puuhaa sentään ikävikseen
ja työ se käy kuin soisi huilun tahti.
Viel' akka kulkee tuppisuuna,
kun lehmitarhassaan hän häärää,
mut ukko kyntää, kylvää, kaiken määrää
ja oikein kauraa nyt saa ruuna.
HEILANI ON KUIN HELLUNTAI.
Heilani on kuin helluntai
ja oraspellon kukka,
sillä on silmät kuin sametista
ja poski kuin nurmennukka.
Sillä on käynti ketterä
kuin kotivirran juoksu,
sillä on nauru hilpiä
kuin kesäheinän tuoksu.
Kirkolla ja kylänteillä
kelpaa sitä näyttää.
Pertun päivän tienohissa
kuusitoista se täyttää.
Ei oo rahaa kummallakaan,
mutta on nuori mieli,
joka korven komerossa
on oman oven pieli.
Älä sinä kultani sitä sure,
jos köyhänä naida pitää,
köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
ja köyhänkin jyvä itää!
KAAJAN KEINULLA.
Voi, kuinka karjan kellot kalkattaa
ja kylän tytöt kilvan rallattaa,
ne teiskaa, tirskuu keinullaan
ja ilmahyppyyn heittyy vaan
ja helmat ne sinkoo
ja riemu se soi,
nyt kiikkukin linkoo;
jo Puuskakin toi
iloviulunsa hoippuen, laulellen,
hän istuvi mättäällä soitellen
yön kesäisen.
Ja nauru raikuu, Taavi heiluttaa
ja Teppo korkeemmalle keinun saa,
noin piloillansa jalkaa lyö
ja nurmella on kisatyö
ja piikaset laulaa:
"voi, hempuni mun,
ma solmin paulaa,
saan ansahan sun!"
Pojat notkuen polkevat keinua vaan,
se huimaten käy yli kalliomaan,
kun kellot soi.
Kah, peevelissä, voi sun, hahhahhaa,
kun Sampan Sanni lensi pensaan taa
ja metsä vastaa: hahhahhaa
ja karjan kellot kalkattaa,
noin pojat ne telmii
ja leikkiä lyö,
hiki otsalla helmii
ja heiluvi vyö;
jo mättäälle vaipui Puuskan pää,
mut toiset ne Kaajalla temmeltää
vain hurjemmin.
"PITÄJÄN POMO."
Pun, läähätellen purjehtii
jo ihralaiva laitatuulta,
kas, kuinka vatsa hyllyilee
ja kellon vitjat kiiltelee
ja naama näyttää kuulta.
Näin kulkee suuren talon mies:
on laajat maat ja rahapellot
ja taskun pohjat kilkattaa,
on kirkon lailla navettaa,
soi sadat lehmän kellot.
Hän myös on kunnan esimies,
töin varisjalkanimen piirtää
ja on kuin onkin "pomomies"
ja patruunakin, kukaties,
kun pankkiin summat siirtää.
Hän rovastinkin "veli" on,
mut torpanukko häntä pelkää,
hän käräjöitä kiertelee
ja rajamaista riitelee
ja vaatii käyrää selkää.
Hän "rettinkiä" polttelee,
on yllään silkkireunusnuttu,
yöt pidoissa hän höhöttää
ja vatsakultaa pöhöttää
ja suuss' on roskajuttu.
Puh, tuolta kuhnustaa hän nyt
ja naksaa ilmaan sormillansa,
noin lerppahuulta maiskuttaa,
hyh, hynttäntyy, kun keikuttaa,
pois syrjään köyhä kansa!
TUKALASSA PULASSA.
-- Ai, kuules tyttö ja kuules tyttö,
käy syliin, polvella souda!
En, kutti, kutti, sa viekas poika,
en ansaas vielä ma jouda!
-- Mut tyttö, tyttö, ma markkinoilta
tuon kihlasilkit ja muuta...!
Jos istun kerran, niin istun aina,
sa vielä tahtoisit suuta!
-- Ai, kullanterttu ja sievä sirkku,
no, istu hetkeksi tuohon!
No olkoon niinkin ja olkoon näinkin,
mut kuules, suukko se suohon!
-- No nyt sa puutuitkin pihtiin vasta,
en marjahuultasi säästä!
Pyh, turha vaiva, sa häijy hupsu,
pois heinätöilleni päästä!
-- En hienohelmaani irti laske,
kas, suukon ryöstin jo sulta!
Voi, tuhma veijari, saithan yhden,
mut toista vuotakin multa!
-- Kai, armas, pappilan tielle joudut,
on sormus sulle jo mulla.
Voi, päästä, päästä, ma kaikkiin suostun,
voip' äiti pirtistä tulla!
MÖKINPOJAN LAULU.
Oon köyhä mökinpoika vaan
ja pengon, raadan vieraan maita,
on hallan karsas katse,
mi käskee tylyyn kuokkaan,
ja haltija on saita,
kuin hullu, hurja muokkaan,
mut mieli on hilpeä sittenkin vaan,
kai aurani kurjelta laulella saan
ja kiurut ne mullekin soittaa.
Sit' ilon aikaa vuottaa saan,
kun saloon nousee oma hirsi;
kun työ on nälänpitkä
ja raskas niinkuin rauta,
soi aina sama virsi:
"käy työhön, mies, ei auta!"
Mut tuuminpa silloinkin: pellolle siis
ja itkusta, huolista, niistä ma viis,
taas kaskelle kantojen painiin!
Ei maaten herkut suuhun lennä,
myös suru näyttää hampaitansa,
mut sittenkin ma laulan,
kun puhdetöistä joudan
ja nukkuu kylän kansa,
luo hilsuiseni soudan,
se kaikista kaunein ja veikehin on,
vien kerran sen surusta soittelohon --,
noo Laukkini, vakoa kulje!
ERKKI PAIMEN
Jo pieni paimen Erkki
käy metsiin karjoineen
ja avojaloin hyppii vaan
noin rallattain ja laulaen.
Kil -- kal -- noin vaskikellot soi,
pien' Erkki paimentaa,
min pieni rinta huutaa voi
sen kaiku kuljettaa,
ja kanervalla hyppien
käy rallattain ja laulaen
pien' Erkki karjoineen.
Ja tanotorveen Erkki
tu -- tuu -- taa -- toitottaa
ja yli kumpuin, kuilujen
noin karja kulta kutsun saa.
On tuohireppu olallaan
ja vitsa kädessään,
on mättään marjat herkkujaan,
jos väsyy, pikku pään
hän sammalpatjaan uinuttaa
ja puron viinit juoda saa
pien' Erkki karjoineen.
Mut hämyn harmaa harso
kun hiipii metsihin
ja nummi tummuu kukkineen,
käy murheiseksi Erkkikin;
hän istuu mielikannollaan
ja huoliin tuudittuu,
yön keijut kuiskaa pensaistaan
ja mieli arastuu;
ei lietorinnoin rallattain
hän juokse maita, vait on vain,
vait paimentorvikin.
Ja pieni Erkki miettii:
"oon huutopoika vaan,
kun äiti multaan muutettiin
pois Erkki vietiin maalimaan,
myös siskot raastoi leipätyö,
uus koti mullai on,
ne siellä mua herjaa, lyö,
ma oon niin turvaton!"
Hän soittaa karjan yhtehen
ja karjateitä vaijeten
pien' Erkki vaeltaa.
KOSIOVARSA.
Nuori varsa mulla on,
silkkimusta tallissani,
kaarikaula, nopsajalka
hirnuu kaukaa vastahani.
Siitäpä heiluvaharjan ma saan,
orhiksi Purmo kun varttuu vaan,
niin laulelen vaan!
Pienet tiuvut tinnittää,
kun ma naimateille lähden
helahilavaljahilla
kassankantajien tähden,
Purmoni nopsasti jalkoja lyö,
helkkävi vemmel ja kaulassa vyö,
niin laulelen vaan!
Somasti se teutaroi,
enkä käske, enkä kiellä,
maantien santa lentää, tuiskaa,
katsottaissa kujatiellä,
virstat ne huilaa ja kankahat soi,
Purmoni polkien kiitävi, hoi,
kun laulelen vaan!
Kirkonkylän luona on
pulskin talo pitäjässä,
siellä vuottaa mielitietty
tätä poikaa ikävässä.
Annapa polkata, Purmoni, kun
häistäni kuljetan kultani mun
ja laulelen vaan!
AITTALAULU.
Tule, tule naapurin laulajapoika,
täällä ma yksin jo ikävääni itkin,
luokseni joudu mut hiljaa!
Kule, kule hiipien peltoja pitkin,
vaan älä tallaa viljaa!
Kylän pahat eukkoset kujasilla vaanii,
siksipä, kultani, kule iltayöstä,
oottelen kaivolla siellä,
älä tule ennen kun pääset puhdetyöstä,
varpahin astele tiellä!
Tule, tule, laulele taasen kuin ennen,
niin sais sydänsuru vaimennusta,
vai aatteletko jo toista!
Älä, älä hylkää, nyt yökin on musta,
voi, tule huoleni poista!
KALA-AAPON SUNNUNTAI.
Päivä paistaa yli vanhan tapulin,
sielukellot kaikuu kauvas saloihin,
joka metsätöihin sanaa kantain.
Kirkkoveneet selvää selkää viiltää,
punahuivit, valkopaidat kiiltää
ohi saarien ja rantain.
Silkkirihmoin kaisla välkkyy kahisten,
sinne Aapo soutaa ruuhtaan meloten
tuumimahan omaa elämäänsä,
katsoo pilviä ja päivän maita,
tahtoo yksin viettää sunnuntaita,
paljastavi harmaan päänsä.
Ukko kokee, imee visapiippuaan,
ääneen siinä tuumii mitä tuumiikaan:
taas ne kirkkomultaan jonkun soittaa,
ken se vuorostaan nyt muuttoon pääsi,
käskyn täytti, jonka Herra sääsi,
kun se aika kerran koittaa?
Tässä soudan niinkuin sousin eilenkin,
eikä vanha ruuhi kolku karihin,
laskee hiljallensa vanhaa juopaa,
ilta kirkas on ja järvi tyyni,
jos ma sumuun eksyn, oma syyni,
ihminen se soutaa, huopaa.
Iloisinkin laine jäätyy rientäissään,
sydän jäätyy ennenkuin sen tietääkään
ehkä laskiessa kotirantaan,
tai kun pimeässä haen juomaa;
tulettoman kiukaan kai ne huomaa,
kuusikojuun vainaan kantaa.
-- Vanha kaappikello kukkuu hiljalleen,
ikkunalla minttu kuihtuu itsekseen,
sirkat sirkuttavat muurin päältä,
verkon käpy käissä nukahdellen,
viisareita viikon tuijotellen,
niinkö lähden kerran täältä?
Kuinka kauvan tässä huopailen,
tutkin nuoruuttain ja yksin kaipailen
niinkuin vanha lokki karillansa?
Mökin vaihdan kerran neljään lautaan,
kolme kourallista multaa hautaan,
kuka itkis muistaissansa?
MATKALLA MAAILMAAN.
Kas ja kas, kun raitinsuusta
Teppo käydä keikaroipi,
suussa piippu ruokopuusta,
vyöllä puukkovitjat soipi,
uudet saappaat narskahtaa,
kun hän polskaa vihellellen
kylätietä kiiruhtaa.
Nuoret neidot luhdeistansa
eivät lakkaa vilkumasta
parahinta tanssijaansa,
siinä mies on norja vasta!
"Teppo, Teppo, kas ja voi,
Teppohan se astuu siellä;"
lettipäisten kuiske soi.
Varsan luona lapset tuolla,
eukot heinäniityllänsä,
kylän vaarit kuistin puolla
ihan ovat ihmeissänsä.
"Toikon Teppo, minne tie?"
Teppo vastaa salamyhkään:
"Sinne, minne polku vie!"
"Minne aivan arkitöiltä
oikein pyhäpukimissa?"
eukot urkkii niittylöiltä:
"ootko kullan hankkehissa?"
Yli pihan kaarrellen
luokse kiertää tytöt kaikki
toisiansa tyrkkien.
Silmää iskee Teppo heille,
nyökkää päätä vanhuksille:
"tuumin tästä lännen teille,
Ameriikan tanhuville!
Tule, Vappu, mukaan vaan,
kultaa on kuin kuninkaalla,
toista siellä kaivetaan!"
Noin se Teppo kylän jättää
huolta vailla, rattomiellä,
hyvästiksi tarjoo kättään.
Tuolla käy jo kirkkotiellä,
puukko vyöllä heiluu vaan,
käynti uljas niinkuin tanssi
suuntaa aavaan maalimaan.
TUKKIPOIKIA TULOSSA.
"Tukkipoika se lautallansa
on kuin iso herra!"
Kas, junneja uitossa lautallaan,
kuin sotkana ponttukin soutaa
ja hirreltä hirrelle heilahtain
ne hyllyen hyppivät puomiltaan
ja yhtehen tukkia noutaa.
Ja ruuna se köydessä lönkyttää,
kuin sill' ois liiaksi aikaa,
se niittujen tuoksuja muistaa kai,
mut pojat ne lauluja lennättää
ja loilotus rannoille raikaa.
Sen tyttöset kuulivat pellolleen,
ne varkahin pensaista kurkkaa,
mut Liisa se kulkevi lyhteen taa
ja pyyhkivi poskilta kyynelveen
ja siirtävi huivinsa nurkkaa. --
"Kas, tännehän lautta jo soljahtaa,
se siellä on Maijankin kulta,
voi, Henna, sun kahvisi kuohuu jo,
nyt lautalta sulhoja oottaa saa,
älä pensaihin päästä tulta!"
Ne niemelle nousi jo venhoistaan,
ne huutaa ja lehdossa nauraa,
ne kääntyvät pellolle, kättä ne lyö,
ja keksit ne sirppihin vaihdetaan
ja veikaten kaadetaan kauraa.
Sai vauhtia työ, sepä juttua toi,
pojat tyttöjen lettiä nyppii,
ne hullusti huitoo ja naurattaa
ja sirpit välkkyy ja korret soi,
tytöt torjuen syrjään hyppii.
Ne paistaakin marjoina varressaan,
on katse niin raitis ja arka,
ja kesäistä naurua huulilla on
ja ennenkun siinä sen huomaakaan,
jo päähän on päästynä sarka.
Mut Liisa se luhtiinsa karkasi pois
ja sirppinsä heitti hän laihoon,
sillä junnien joukossa petturi on,
sen silmiin ei enään hän katsoa vois,
hän mennyttä onnea kaihoo.
Käsihanuria Ansu jo nytkyttää,
ken ehti, se nappasi hellun
ja junnit jo tahdissa tempoilee
ja rengit ne piikoja hytkyttää,
suta, reijuti, riijuti, rellun!
Mut haassa on ruuna kuin ihmeissään,
kai hanuri sillekin soittaa,
kuin ennen se nuorena piehtaroi,
se hirnuu ja huiskivi hännällään
ja parhaita hyppyjä koittaa!
SUUTAREUKON HÄMYPUHETTA.
Hm -- se Jussikin meni vain,
vaikka saappaansa piiloon sain,
itkuisen vaivan se mulle vaan suo,
naskalit, nauhat se myy sekä juo,
lestin heittää kesken joulutöitä,
kinoksissa kahlaa pitkin öitä,
köyhän, tyhjän taskun kotiin tuo!
Tuossa Matleenan nahka on,
Saaran kenkäkin paikaton,
lempsatin nahjus, no varrohan vaan,
kun kylän kulmilta pirttiin sun saan,
kiskon viekkaan ketunkaljan päästä;
papin pateille sun vien, en säästä,
laulat sitte mitä laulatkaan!
Vanha hempsuni, lupaat taas:
"tuikun kaksi kai Puuska kaas.
mammani, mahlani siihen se jää!"
aamulla sitten on häyryssä pää,
kengät palkeina ja rikki nuttu,
raitatanssin saat, ei auta juttu,
vaikka juorut siitä älähtää.
Mitä se muita liikuttaa,
Jussin jos jalkoja kiikuttaa?
Kengätkin päivässä tehdä se voi,
viikoksi lakkaa jos päivän se joi.
Kun ma sentään mietin, torat heitän,
naurispuuronkin ma sille keitän;
ukkokulta tule sisään, hoi!
SUUTARJUSSIN RYYPPYPUHETTA.
Heisaa, hauska on ollaksein,
tuikkuretken ma kylään tein,
surra ei viitsi suutari tää,
ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää,
elo on kuin tanssilava häissä,
rahit raksaa, pillit piukoo käissä,
nuoret, vanhat temmeltää!
Suutari suuri on kuningas,
lestin ääressä valtijas,
keisarinlinnani tölli on vaan.
tyydyn kun rauhassa olla ma saan,
mit ois herra sirokenkää vailla, --
verot maksan, nauran näillä mailla,
kuin ei huolta oisikaan!
Tahtiin tallukat, suoraan vaan,
ei ne ees ole omatkaan,
eukko kun saappaani piiloon sai,
nuuski mun aamuisen matkani kai,
kantohupsu kun ma nuorra nainkin,
oikein hiiden torapussin sainkin,
siitä viisi, hui ja hai!
Kylän kellot se pirttiin tuo,
siinä ne juoruu ja kahvit juo;
sentään kun tuumin -- en vaihtaisi, huut,
hoitaa se lehmän ja porsaat ja muut,
kellä sit on enkel'eukko, kellä?
Tää on sentään rehjullensa hellä,
joskin sill' on kovat luut!
KAHDEN VAIHEILLA.
Se kievarin Taava on keimeän kensti
ja ketterin lennossa karkelohon,
ja kievarin rikkaus kauvas on kuulu,
silosilkkiä, kultaa arkussa on.
Kun maantiellä keinuen vastaan hän astuu,
ma arkana käännän katseeni pois,
mut raitilta kurkkaan ja taakseni vilkun,
sen kievarin tyttösen saadapa vois!
Taas Kuokkilan Lyyli on piskuinen piika
ja pirtehin tyllykkä tän kylän maan,
hän laulavi aamut ja illat kuin lintu
ja huoleni haihtuvat naurustaan.
Hän uuras on pirtissä, karjakkotöissä
ja hilpeähuulinen Lyylini tuo,
ei penniä pientä oo kirstussa sillä,
vaan hehkeä on, kun ma astelen luo.
Se Taava on ylpeä, nyrpeä mulle
ja kirkolla katsovi karsaasti vaan,
voi, voi, voi, Taava, ma naurelen sulle,
kun pappilan kulmille Lyylini saan!
KÄEN KUKKUESSA.
Kulki tyttö aitoviertä,
karjateitä loilotellen,
seppeleeksi vyötäröille
mättähiltä valkopäitä
vuohensilmiä poimi;
-- kukkuu -- kukkuu --
noin se lauloi keltarinta,
tyttö hiipi kuusen alle,
-- kukkuu -- kukkuu --
mua armas aattelee!
Karja kulki soita, maita,
kaikki kellot kilvan soitti,
vaaran alta leppätorvi
naapuripaimenen raikui,
salot kertoi kumuellen:
-- hukkuu -- hukkuu --
noin se lauloi kesän käki,
tyttö itki kuusen alla
-- hukkuu -- hukkuu,
toista armas aattelee.
Pensaikosta pujotellen
etsi poika kyyhkyänsä
metsäteille kuulostellen,
näki kullan ja kulki
kaartain, kiertäin kuusta kohden,
-- kukkuu -- kukkuu --
vankan käden hiljaa kiersi
nuoren neidon vartalolle,
-- kukkuu -- kukkuu --
hongat häitä huminoi.
AAMUN SUMUSSA.
Yöstä armas aamu nousi harjun taa,
poutapilvet väikkyi taivahalla
utu-uutimina päivyellen,
sirkut, tintit kilvan laulamalla
pensahilla pyrähdellen
tervehtivät aamuaan.
Soissa usvat uinailee,
valo vaaroilt' tulvaa laaksohon,
kaikki luotu valkenee
suutelossa auringon.
Tuuli nukkuu, lahti tyynnä kajastaa,
mäntyin hoikka punapylvässarja
järven rantavettä tuijottaapi,
laidumaille kulkee talon karja,
Erkki torveen äänen saapi,
hauskan kaijun metsä saa;
on kuin aamu sunnuntain,
vaikk'ei huomenkellot soitakkaan,
ruokakello kutsuu vain:
"kuokkimaan, ei nuokkumaan!"
Pellon pientareilla kulkee vilkas työ,
kirkas kuokka heiluu rivakasti,
turve sinkoo, luistaa kokkajuttu,
kumu raikuu kyläkujaan asti,
huiskaa hame, sarkanuttu,
miehet nuorta heinää lyö,
laiturilla laulaissaan,
pirteet tytöt huuhtoo poukkujaan,
Kala-Aapo ruuhestaan
heittää kaislaan koukkujaan.
Kaskisauhut tupruu lehviin leijaillen
sinivöinä kaartain karjatiellä,
mäillä kiirii auer, tuomen tuoksu,
miehet kannonpäitä vääntää siellä,
mikä pauke, ryske, juoksu
heltehessä liekkien!
Lapset luona rintehen
savun saartehesta rientää näin
tuokot täyteen poimien,
luikaten ja paljain päin.
Lepiköstä kuuluu kellot lampaiden,
haassa hirnuu varsa virma, nuori,
talon ruokakello kutsuu pöytään,
yli lahden antaa kaijun vuori;
tiukat vaimot tulla töytää,
kaikki kulkee eineellen,
neidot mennä tepsuttaa,
miehet nokipäin ja tuumien
rinnetietä astahtaa,
Tellu eellä hyppien.
KYLÄKUJASSA.
Tula, tuulan, tuli, tuli toi,
peli maantiellä yksin soi.
kyläraitilta poika se kulkeissaan
kotitorppihin saattavi hilsuistaan
ilosilmäistä laulaja-neittä
"Mesimarjani, pääskyni, hei,
emme erkane konsana, ei,
mökin puuntavan pystytän törmälle vaan,
minä kylvän ja kääntelen turpeita maan,
sinä vaatetta kehräät mulle!
Oma onneni oot sinä mun,
ja tässä on torpparis sun
ja jollei nyt torppia saataisikaan,
niin emmehän itke, me raadamme vaan,
vaikka ankara oisikin vaiva!"
Ja neito se rinnalla käy,
ei otsalla ryppyä näy,
tutun turvassa nauraa ja hymyää:
"kai mullekin palkasta puoliset jää,
on sormuskin muorilta mulla!"
Tula, tuulan, tuli, tuli toi,
peli lehtohon hälveten soi,
tienhaarassa eroten kättä ne lyö
ja katseet ne yhtyy, kun valkea on yö
ja elämässä onnea löytyy.
SOITTO-PUUSKA.
Kautta kuuden kyläkunnan
Soitto-Puuska tunnetaan,
viulu-niekka Toppolasta,
siin on niekkain niekka vasta,
joit' ei synny jouten vaan.
Lasna lastuviuluansa
soitti hän jo leikeissään,
vaan kun isä viulun antoi,
metsän siimekseen sen kantoi,
soitti siellä yksinään.
Latvat lauloi, purot puhui,
siellä aamut istuissaan,
sieltä sai hän soiton mahdin,
pelin taidon, oivan tahdin,
kumman äänen viulustaan.
Kylän karkeloissa sitten
taitonsa hän näyttikin,
vauhtiin sai hän pojat norjat,
leikkiin lensi neidot sorjat,
purpurihin vanhatkin.
-- Nyt hän kulkee hoiperrellen,
juo ja työttä taivaltaa
häistä helkaleikkilöihin,
talkoo-öistä tanssi-öihin
viuluaan hän vinguttaa.
Mieron iskut loi ne soinnut,
niistä kirot kimmahtaa,
vanhat muistot kättä ohjaa,
soitossa on tulta, pohjaa,
rinnasta se pulpahtaa --.
"Polje Puuska, väännä polkkaa,
tilkan saat, jos vinhempaan...!"
Puuska soittaa niinkuin hurja,
jonk' on elo ontto, kurja
joka laulaa hulluuttaan.
Lyöpi jalkaa, nauraa, laulaa,
-- tuittan teijaa, tui ja tei! --
soittaa uutta, vanhaa toistaa,
kuinka sillä silmät loistaa,
"soita Puuska, soita, hei!"
RANNALLA ISTUJA.
Kuljin ma illalla kotikylän rantaan,
piirtelin kultani hellän nimen santaan,
vesi oli tyyni, mut rintani sykki,
aallot keinukaa,
kultaa tuutikaa!
Voi, johan saisi hän purrella tulla,
tuosta on huoli nyt raukalla mulla,
ei punapurresta laulua kuulu,
miksi lempinen
köyhä neitonen?
Päilyvä päivä on maillensa saanut,
veikö se onneni, onko riemu laannut,
tulit hyvä ystävä muinoinkin illoin,
tule nytkin vain,
ole omanain!
Sammuiko ystävän lempi kuin ilta
ja taittuiko taivaisen toivon sinisilta,
elämä ois tuoksuton, tuskaa oisi tunnit,
pilvet kulkekaa
taivaan rannan taa!
Aallot ne soutavat pois kotirantaan,
huuhtovat nimen, jonka kirjoitin santaan,
laineet ne itkuni helmiä kantaa
kauvas, kauvas pois,
kullan maille pois.
Älä koita huomen ja älä lennä siipi,
myrkkyinen murhe mun sydämmeeni hiipi,
ole hälle hellä kuin olit, kulta, mulle,
aallot keinukaa
mustan meren taa!
KYLLÄPÄ KAI!
(Raatarin Kalle istuu jalat ristissä pöydällä
ja kasaveikat soittavat suutaan.)
Hiljaa vekkulit! Kylläpä kai!
Mistä se syntikin alkunsa sai?
Elämä vieläkin paratiisi ois,
Eeva se elkeillä vietteli pois,
kesä olis aina ja sunnuntai;
naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
Jos minä naisin, niin akka se lois,
piippuni, sipseni kahviin se möis,
pirttini täyteen lapsia tois,
ristinä, rikkana kaikessa ois.
Entäs se rakkaus? Hui, minä hai;
naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
Aamusta iltaan liikkuis sen suu,
yölläkin löis tämä kylkeni luu,
naristen nälkää se voihkisi: "voi,
miksi mun Luoja sun luoksesi toi?"
Hupsu se poika ja ukko, ken nai;
naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
Silkissä aina se kulkisi vaan,
saattaisi velkaan mökin ja maan;
kylillä kyyryssä neuloessain
kitsurin nimen minä kuulisin vain,
vaikka näin sopusan miehen hän sai.
Naisinko, naisinko! Kylläpä kai!
Kuolinvuoteella maatessaan
kuiskais se: "hautaani kaivoit sa vaan!"
-- Unessakin hahmona vierelläin
kuuvalon varjosta huutais se näin:
"Kuhnuri, vieläkö makaat, vai?"
Naisinko, naisinko? Kylläpä kai.
Jos taas itse ma kuolisin pois,
pillit ja tumpelit haudalla sois,
peijaisissa se leikkiä löis,
sormusta vaihtais ja sanansa söis!
Hyvä mun on yksin, ai, pojat, ai;
naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
ILLANLASKUSSA.
Illanlasku kultaa kuhilaat,
valkorinnoin nuoret koivuhaat
neitosina hymyy tuolta,
sulhaskuuset nyökyttää
latvaa niille niittusuolta,
haavan lehdet helähtää.
Varis vaakkuu aidan seipäällään,
pääskyt kiusaa sitä elkeillään,
lahden vettä loiskaa siika,
hirvi hiipii näreikköön,
kannonpäästä käenpiika
lepsain lentää lepikköön.
Kaislistohon sorsa sukeltaa,
nuoren perheen rantaan kuljettaa,
koirat täyttä suuta haukkuu,
suolta jahtitorvet soi,
jänöt laukkaa, pyssyt paukkuu,
koira suussaan sotkan toi.
Kansaa kulkee, sirpit vyötä lyö,
paimen ojall' eväitänsä syö,
poika heinähäkiltänsä
piiskaa huitoo huutaen,
lampaat aitovieriltänsä
kapsaa karkuun määkien.
Pajan luota kuuluu kalkutus,
sepänpojan reima rallatus,
palje paisuu, ahjo puhkaa,
raudan vanteeks' seppä löi,
räiskyy tulta, lentää tuhkaa,
säkeneet ne kipenöi.
Jokivartta tyttö verkalleen
seuraa, laulaa kaukokullalleen,
lumpeen poimii, loiskaa vettä,
kuvallensa naurahtaa,
polkee nurmen penkerettä,
harjun huippuun kapuaa.
Sieltä silmään kaikki kaunistuu,
kultaportin lailla pajan suu
hohtaa, kiiltää ladon seinät,
helohelmin lahden pää,
rantapellot, saraheinät,
kaislan katse kimmeltää.
Kainalossa sinivaarojen
kaskisauhut kulkee leijaellen;
päivän liekki vielä palaa
sammutellen soihtuaan,
katoo pois kuin hiipis salaa
valtamerta vaeltamaan.
KULKURIPOIKA.
Syysyöstä hän astui mökkihin
ja kerjäsi työtä ja sai,
oli nuori ja notkea varreltaan,
idän tummakas kasvoiltaan,
oli muualta heimoa kai. --
Hän joutessa viihtyi yksikseen
ja töissäkin vältteli ain,
kylän keinulle tullut ei milloinkaan,
pyhä-aamuin ei kirkkoonkaan,
salon polkuja kuljeksi vain.
Kun raitilla kulki, niin vilkuttiin,
rikas neitokin punastui,
kylän köyhin tyttö kun salaa vaan
se katseli sorjuuttaan,
mut pojat ne nyrkkiä pui.
"Oli ahdas mun kotipirttini!"
niin laulunsa tallissa soi,
"mut maalima suuri on, kauvas se vie,
joka suunnall' on kulkurin tie,
minut Luojani kulkuhun loi!"
Kuin houreissa talven kulki hän
ja keväällä hiipi jo pois,
kun pihlaja kukki ja valkeni yö,
kun juur' oli kiire ja työ,
kun torpinkin saanut ois.
KARJAPIHASSA.
"Hoi, Muurikki, Täplikki, Tessa ja Mansikki,
lehmäni kaikki jo tulkaa!" --
Karjakko-Anni se huutavi karjaa,
kujassa kellot ne kalkkaa ja soi,
puhtahat kiulut jo tyttönen toi
ja poskensa innosta hehkuu.
Kas, Taavetti, veitikka, hiipivin askelin
nurkalta Annia väijyy,
pihlajan marjoja heittävi kiuluun.
"Hyi sinä Taavetti, hylkiö pois!" --
Anni se huus kuni suuttunut ois --
"niin, ootaskin, kostanpa vielä!
Kun talkoot on tanhulla, näät sinä, silloin ma
tanssi en kanssasi lainkaan;
Luikalan Ansukin pulski on, näät sa,
silloinpa sappesi kiehuu kai,
poikia muitakin on, hui, hai! --
Mene pellolle, Eero jo kyntää!"
"No mitä nyt turhia, Annini, marjani,
heitä jo hiitehen riita!
Kaikista sievin oot sinä sentään,
anna kun hyttyjä torjun noin,
tultakin viereesi laitella voin!"
-- Sitä Taavia, nappasi suuta!
LUKKARI TUUSKA.
(Kylänpoikien pilalaulu.)
No kukkuuhan käkönen kauniisti illoin
ja rastahat raksavat puussa
ja on sitä, on sitä aamulla ääntä
myös Lampolan kukonkin suussa.
Ja on siinä Puuskassa soittajamiestä,
voi, siltäkös liiruja piisaa
ja kuuntele, veikkonen, karjassa kerran,
niin kuulehan karjassa Liisaa!
Mut tiedänpä, tunnenpa miehistä parhaan,
se meidän on lukkari Tuuska,
ei enkelit, Liisat niin soittoa taida,
ei kukko, ei pelmanni Puuska.
Mut annapa Tuuska kun kirkossa veisaa,
niin voi sitä kummaa ja taikaa,
kuin Jerikon sympaali äänensä soipi
ja tanhuan pelloilla raikaa!
Nyt muijat ei torku, ei haukota miehet
ja pyrynä pyörivi virsi,
soi, kaikuvi katto ja akkunan pielet
ja holvissa ristikkohirsi.
Kas, lukkarin kaulassa nauhat heiluu,
ja vaskiset sangat ne kiiltää,
ja on kuni kurkusta pasuuna soisi,
se selkäpiitäkin viiltää.
Viis siitä, jos lukkari väärin laulaa
ja nauravi Liisa ja Puuska,
niin tuumipa sinne ja tuumipa tänne,
mut mestarikukko on Tuuska!
MITTUMAARITULILLA.
Taas kokkokin ilmoille hulmahtaa,
suvijuhlaksi tuoksuvi ilma ja maa,
nyt riemu riehkuu Kaajan kalliolla,
noin hoikat sirkat hyppii vainiolla,
näin vuoroin hauki polskii kaislistossa,
myös poikaparvi pelmuu ruohikossa
hepankekkaa leikkien,
leikin lomaan luikaten.
Käki kaukana huilunsa sointuja lyö,
on armas ja lenseä suvinen yö,
ja kataja niin hauskasti räiskää.
Ja keinukin vauhtihin soljahtuu
ja liekkihin lentävi pensas ja puu,
ja rantalehdon lymypensaikossa
taas kilvan juostaan lemmen sokkoloissa,
sielt' ollaan hajajoukoin, ollaan kahden
ja yli kirkon maitotyynen lahden
naurun helke ailakoi,
ilkkuu sekä piehtaroi.
Talon vaarit ne menneitä tuumaelee,
taas eukkoset liittoja sommittelee,
mut nuoret ne piirissä teiskaa.
Taas Puuskakin koivuisen viulunsa toi,
hän jouhta jo vääntää, ja kieli se soi,
jo neitoliuta sulkee viuluniekan,
ja kaarestaen yli rannan hiekan
käy nuoret paritusten ilakoiden
ja viulu leuvan alla heiluu soiden,
kylän kansa temmeltää
niinkuin tuima tuulispää,
ja Puuska se polkevi kalliohon,
ihan uusi nuttu nyt yllänsä on
ja lakissa on kurjenkello.
-- Pois nuorimmat tyttöset hiipivät kai,
näät mielensä kukkien ryöstöhön sai,
ja kukkarinnoin, metsän seppelöillä,
suoruusut, liekot, kielot vyötäröillä
jo rientää Henna, kylän sorjin tytti,
sen selvä katse kaikkiin leimun sytti,
polvet notkuu, liikahtaa,
poskipäät ne punottaa,
kivet kiljuvat, sammal kiemuroi,
ja Puuska se kiskoo, minkä se voi,
tulen ääressä juhannuspolskaa.
Ruot-Leena se sauvaansa nojaantuu,
surukatseensa leikkihin tuijottuu,
hän kaukaa seuraa nuorten kisatyötä
ja katsoo metsiin pois ja valko-yötä,
voi, muistoon hiipii hälle tyttöhetket,
ja monen mittumaarin salaretket,
siks kyynel vierii poskellaan
taas töllin suojaan hoippuissaan,
sinä yönä ei silmihin unta hän saa,
hän vuoteelta nousee ja katsahtaa
miten harjulla valkeat leiskaa.
KOMPA.
"Vesi vanhin voitehia."
Ja vedelle ja senkin semmoisille
se suutar-Jussi nauraa maikeasti,
kun salaa eukoltansa naukkaa viinaa.
Mut ihme, huomenis jo vettä juo kuin hevonen
ja voihkii iltaan asti,
kun pohmeloinen riena häntä piinaa.
LASSIN SERENAATI.
Kuu yli pappilan tanhuan sousi,
naureli sille, kun käyskeli Lassi
kainalon koukussa peli;
Lassikin nauroi ja aidalle nousi,
katseli luttia, silmänsä eli,
heilahti piippu ja massi.
Soitteli Hennalle Hollolan polkkaa,
tahdissa nousivat anturan pohjat,
hanuri puhkaa ja huutaa,
pojat jo riiheltä naukuu ja kolkkaa,
sieltähän lentävi salkoa, luutaa,
vinkuu piiskat ja ohjat.
Vuoteelta huippasi raatarin Kalle,
vaskakin hyppi ja muori se huusi,
saunasta hieroja-Riika
töpsähti kaivolla vintturin alle,
joukkohon töyttäsi karjakkopiika:
laitatko runtti jo luusi!
Lassipa aidalta loikaten karkas,
harppasi raitille pellavamaasta,
parkuvan hanurin heitti,
loukkasi jalkansa kantoon ja parkas,
kuu sepä nauroi, kun kasvonsa peitti,
Lassille pappilan haasta!
HEINÄÄN.
(Tuokiokuva.)
Hipsutellen, veikistellen,
kuiskutellen, keikistellen
sirot tytöt polkein peltoviertä
haravoineen astuvat,
taaksensa vilkuvat veitikkasuut,
sieltähän kuhnivat pojat ja muut
arastellen, nahjustellen
hajamielin, hidastellen
vakaat niittopojat sieltä hiljaa
viikatteineen kulkevat,
tuumivat, tuumivat, katsovat pois,
mielensä hempujen rinnalle ois!
Ehdoin tahdoin jätätellen,
nuorta jalkaa pidätellen
tytöt vuottaa poikain ryntäystä
polkutiellä hiljeten,
pojatkin rientävät, kuhnurit nuo,
nopsemmin notkuvat neitojen luo.
Jo ne niitturinteen alta
yhtyivät -- kuin sattumalta,
olkapäillä heiluu sinne, tänne
viikatteet ja haravat, --
pois parit kiersivät viidakon taa,
naurusta raikuvi metsä ja maa.
SE RAKKAUS
Onpa se rakkaus sukkela tauti,
riivaa se meitä ja riivaa se teitä,
varkaan tavalla se vaanii ja lyö,
olkohon päivä tai olkohon yö,
nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
se rakkaus!
Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
viekkaan ja varman se pauloittaa,
hulivili hurjankin ansaansa saa,
aikeen se tuo, jok' ei vuosissa lakkaa,
se rakkaus!
Yrtit ja velhot ne sille ei mahda,
mieron miehell' on kainalokulta,
hitto sen ties mitä lie, mitä ei --
Lampolan Jaskan se hirtehen vei;
niinhän se on kuin öljyä, tulta
se rakkaus!
Vehkeissä velmuu veitikka vanha,
sillä on valta kuin keisarin valta,
kuusissa kuiskaa ja aitassa soi,
itkee ja nauraa: voi sua voi,
katsoo se riiheltä, aidankin alta
se rakkaus!
KULLAN LUO.
Vettä kirjaa illan kimmel,
saarta, nientä somistaa,
yli lahden hiipii tuuli,
rantalehtoon suhahtaa,
pilvet niinkuin joutsenet
soutaa harmaan harjun taa.
Saaren alla hangat soittaa,
aironlehdet vinhaan lyö,
siellä poika ruuhta reuhtoo
läpi lahden lummevyön,
käki soittaa kanneltaan,
unohtaissaan pesätyön.
Katsos valkokirkon seinää,
akkunat sen kimmeltää,
pappilasta laulu kuuluu,
kannel vuoroin säestää,
nuoret herrat pallojaan
yli maantien lennättää.
Äänet sammuu -- poika soutaa
eellä aatos lentelee,
keula laulaa, laidat hytkyy,
poika hiljaa hyräilee
nuoren rinnan riemujaan,
louhirannat vastailee.
Kaislalahden pohjukassa
harmaa kylä uinahtaa,
ruuhi soljuu äänetönnä,
rannan hiekkaan lipuaa,
viidakossa tyttönen
varovasti vaeltaa. --
MAIJAN KOSTO.
Ne pojan riijut ne keksii elkeen,
taas maidon kiulusta tyhjiin joivat
ja pukin parrasta luttiin toivat;
ne veivät röijyni punaisen
ja uuden liinani raitaisen,
no, toiste luttini telkeen!
Ne puki eukoksi pihakannon,
ne lauloi piirissä hupsun hullut:
"kas, Maija häihinsä on jo tullut!"
Mut vuota, Ansuni, iltaan vaan,
en luttiin luokseni huolikkaan,
sen kiulun ääressä vannon!
No, kyllä pyydät ja mangut illoin,
mut enpä huoli, vaikk' kuinka hellit
ja lupaat silkit ja karamellit;
ja mittumaarina, tiedä se.
vie kihlas kiltisti pukille
Ja hypi hyrränä silloin!
"MAALIMAN-MIKKO."
Kasvoi siellä kotinurmikolla
lumilatva tuomi, nuori,
siitä Matti veisti matkasauvan,
maalimojen kulkuteille suori.
Kulki niinkuin kulkee mieron miesi,
jolta viljan riisti halla,
ryöstön tautta talo vierahilla,
äiti, isä kirkkonurmen alla.
Maalima se tallas alleen miehen,
selkä köyryyn painui hältä,
rinnan riehut kaiken tuoksun riisti
raukan mierolaisen elämältä.
Kaupungeissa häntä herjaeltiin,
koirat kärkkyi kintereillä,
repaleinen kurjuus hälle nauroi,
kun hän koikkui kerjuun valtateillä.
"On se tuska sentään raskas kantaa,
raskas kun sen yksin sulkee
rintaan runneltuun; ma tuhon tunnen,
askel synnin mailla harhaa kulkee.
Muru onnea jos mulle suotais,
laulais kodin lintu pieni
taakalleni vaivan vaimennusta,
valkeneisi tumma tuskan tieni!
Pois taas kuljen kotikunnahilta,
tätä kutsuin kerran onnen maaksi,
nyt en itke, katson mieron rantaa,
johon särkyy tämä hylkyhaaksi."
-- Noin hän miettii yksin kankahilla,
sauvaan tarttuu huokaellen,
raskahasti astuu vastamaata
kauvas maalimahan hoippuellen.
TALON TIRANNI.
Hän makaa vaan ja talonsa hän heittää muiden hoivaan,
hän äksy on ja ärtysä ja huutaa minkä voi vaan,
hän onkin talon tiranni, hän sokeasti määrää
ja äitiparka voivottaa ja piikaparvi häärää.
Hän vaappuu herrain helyissä, ei väisty syrjään tiestä
ja häntä valvein vaalitaan ja illoin kylvötellään;
On hällä rimpsut Raumalta ja Helsingistä vaunut
ja sillä sitte ajetaan ja näytellähän miestä
ja äiti se vain lellittää ja katsoo aina hellään.
No voi sun Kiinan keisari ja voi sen miehen mittaa,
en maksais siitä markkaakaan, en maksais piipunsittaa,
jos mies ois -- vuotta vanhempi, tuo äidin pikku Maunu!
MARKKINOILLA.
Täälläpä rattosat markkinat on,
täällä on Hennakin, Vappu ja Heikki,
rimputus, rallatus, hoijakkaleikki,
täällä se hauska on sentään!
Suutarin Jussi on viinassa taas,
Puuska se krouvissa ryyppyjä kaas,
ja orhit ne korskuu ja lentää!
Ei ole rengillä huolia nyt,
kello on käypä ja kirkas ja uusi,
lampahan turkki ja vitjoja kuusi,
markkoja täynnä on tasku!
Täälläpä kiireessä vääntyä voin,
teuhaan kuin työkseni näin sekä noin,
ja elämä on mäen lasku!
Suupelit, torvet ja kulkuset soi,
puuskassa seisovi Taavi ja Janne,
tahtia toistavi Liisankin lanne,
Heikki se nostaa jalkaa,
Tattari huutaen huivia myö,
Viipurin ukkopa olkahan lyö
ja rinkelin osto se alkaa!
Tuoltapa meidänkin tyttöset käy,
Henna se Vappua selkähän työkkää,
puoleeni vilkuu ja tirskuu ja nyökkää,
sillä on poski kuin marja!
Nyt sit' on kaikkien naurussa suu,
voi, johan mieleni hullaantuu,
kun tyttöjä sankka on sarja!
Piiskat ne vinkuu ja pyörät ne lyö,
torppari täällä on arvossa herran,
nyt tahon teuhata kilvassa kerran,
tuntea tuulta ja tulta!
Pelmanni raijuta pilliisi siis,
heiloja tässä nyt mulla on viis,
mut Hennapa sentään on _kulta!_
Näytähän aarteesi, Aunuksen mies,
silkkisen liinan ma Hennalle ostan,
sitten ma kultuni kääsihin nostan.
Purmoni, lentohon suori,
juosta sa taidat ja kauroja saat,
kasvaahan ko'issani viljavat maat,
tule tänne morsian nuori!
TAAS SYKSY TULLUT ON!
(Nuotti: "Se nu skiner solen röd och varm.")
Riihtä puidaan, kauraa leikataan,
väriniekka syksy keltaa lehdot kultaan,
huutopoika laulaa ruhmoltaan,
maanmies heittää jyvän toukomultaan.
Suven käki muutti, ei sen huilu soi,
kirjotikka yksin puissa nikkaroi,
päivä paistaa pilvirailostaan,
sulavasti säästäin elon tultaan.
Maitoruuhet soutaa nienten taa,
vaimot pellavia huuhtoo rannan veessä,
tytöt läävään lehmät kuljettaa,
isä viepi lyhteet riiheen reessä.
Tuulimyllyt pyörii päresiivillään,
renki ajaa, torkkuu jyväsäkillään,
sokkosille syksy tullut on,
pitkä lumiparta talvi eessä!
Kaikki marjat kuihtui varressaan,
pihlaja nyt yksin punaposkin hohtaa,
orava se kuusen oksaltaan
naavatölliin hyppyjänsä johtaa,
repo keimeänä kultaturkissaan
pensastossa pohtii kanakujeitaan.
jahtitorvet karjateillä soi,
salon salinseiniin kaiku kohtaa.
Sirkka pankolle nyt viulun tuo,
kangaspuut jo helskyy pirtin nurkassansa,
takkaliesi loimun orsiin luo,
ikä-mummo kertoo satujansa,
puhdetöissä nuoret rengit hyräilee.
höylä käy ja lastut tupaan sinkoilee,
piikatyttösetpä kiertelee
surumielin sukkapuikkojansa.
Nytkös häitä viettää kannattaa,
viljaa riittää, markat kilkkaa kukkarossa,
poika oman mielitietyn saa,
talontytti nöyr' on kainalossa!
Pirtin hämärässä piirilaulut soi
kutsu-, kuokkavieraat häissä ailakoi,
pöydät herkkuinensa notkahtaa,
oluttuopit kiertää soittelossa!
-- Syksy soittaa kuolinkellojaan,
tuuli tuivertaapi suven kintereillä,
matkamies nyt pyrkii kotiin vaan,
vilu nyt on metsässä ja teillä!
Tähti kylmä on ja pilvi peittää kuun,
syyskuun myrsky käy ja kaataa paljaan puun,
talven yli taas kun elellään,
ihanasti kevät koittaa meillä!
JOULUN PYHINÄ.
Voi, tyly syksy voitti elkeillänsä,
jo kesäkulta vietti peijaitaan;
on ruuhi talaan luona kyljellänsä
ja kaisla kankeana rannallaan.
Jo keltasänki peitti kylän pellot,
ei rimpisuolta teirin lempi soi,
ei lepikössä kaiku karjan kellot
ja surun virttä hongat huminoi.
Tää kanervikko, jolla perhot keijui
ja lapset juoksi marjatuokkoineen,
nuo päivänrinteet, joilla auer leijui,
jo surkastuivat kevätvuokkoineen.
Ei keinut kiiku Kaajan kallioilla,
ei nuoret tanhuvilla ilakoi,
ei hulmu helkaliekit nurmikolla,
ei kansanlaulu sieltä lehtoon soi.
Ja lahti, jonne vaari verkot heitti
ja pyhä-aamuin souti joutessaan,
sen kattaa talven tiuha, jäinen seitti,
myös niemen lehto huokaa huolissaan:
kesä kuollut on!
* * *
Näin nukkuu luonto sairaan horrosunta,
mut perhoin lailla hiuteet karkeloi:
on taivahilta tullut lunta, lunta
ja raikkahasti tuulten urut soi.
Huu -- lumituiskut tanssii tuvan nurkkiin
ja aisan päissä tiuvut tinnittää,
jo rovastikin heittyy ketunturkkiin,
kun pappilastaan kirkkoon kiirehtää.
Jo lattioille havut, oljet tuodaan
ja päivät naapureissa kyläillään,
nyt "tuomaan olvet" osavasti juodaan
ja sakkanuutin juoksuun lennellään.
Nyt suven liitot, tehdyt metsäteillä,
taas häiden hälinässä uusitaan
ja kirkkain mielin, myrtin seppeleillä
nyt uusiin kohtaloihin astutaan.
Kun Kala-Aapo kulkee kirkkoon hiljaa,
on kasvoillansa rauha, huolettuus:
"on talven yli meillä kyllin viljaa
ja hangen alla uinuu oras uus!"
Kun aamun huurre kiiltää oksain alla
ja untelona katsoo vanha kuu,
soi kirkon kellot kilvan heilumalla
ja mieli sopujuhlaan tuudittuu:
joulu tullut on!
TULI TUTTU, VANHA TUTTU!
Tuli tuttu kevätkulta,
lumen alta pistää multa,
puro pulppuen rinteitä rientää saa,
kevätriemua julistaa ilma ja maa,
jo ääretön taivaskin seestyy
ja lämpimän aika se eestyy
ja tuulikin tuoksuja tuo.
Taasen soivat vaskikellot,
vihreinä on oraspellot,
sirot kukkaset nostavat pienosen pään,
sinisirkkuset soittavat niemissään
ja nurkkihin lehväisen orren
vie peipponen mättäältä korren
ja mökkinsä pystyttää.
Nyt on soilla, mailla juhlaa,
päivä säteitänsä tuhlaa,
ukon varsi se nuortuu kuin harmaja puu,
pojan posket ne kauniiksi ruskettuu,
soi loilotus, luikku jo raikuu
ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
kun käki taas kummulla soi.
Aidan luona kiiltää kuokat,
karhit, kanget, hevosluokat,
jyvän toivoen heittävi multaan mies:
"sadon runsahan pellosta saan, kukaties,
ken toivoo, se auraansa tarttuu
ja toivosta voimia karttuu,
ja niinhän sen taivaskin suo!"
"Tuli tuttu, vanha tuttu,
yllä uusi nurmen nuttu!"
taas paimenkin laulavi innoissaan
talon karjoja aamulla kaitessaan,
taas leppätorvea koittaa
ja metsälle mieliksi soittaa
kuin talvea ollut ei ois!
End of the Project Gutenberg EBook of Kyläisiä lauluja, by Larin-Kyösti
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLÄISIÄ LAULUJA ***
***** This file should be named 60430-8.txt or 60430-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/6/0/4/3/60430/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
