The Project Gutenberg eBook of Koti kulta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Koti kulta
Kaksinäytöksinen laulanäytelmä lapsille
Author: L. Sininen
Release date: October 19, 2025 [eBook #77085]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1909
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTI KULTA ***
language: Finnish
KOTI KULTA
Kaksinäytöksinen laulunäytelmä lapsille
Kirj.
L. SININEN
Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o,
1909.
HENKILÖT:
Tahvo, talon isäntä.
Katri, talon emäntä.
Leena, mökin vaimo.
Jaakko, suutari.
Maija, piika.
Lassi, | mökin lapsia.
Liisu, |
Marin Reitu, |
Pirtun Petu, | mieron lapsia.
Pirtun Heta. |
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Mökin tupa.
Leena äiti kehrää (tai kutoo sukkaa). Liisu paistaa liedellä perunoita.
Lassi istuu pankolla.
_Lassi_. Eivätkö perunat ole jo pehmeät?
_Liisu_. Jahkahan katson. (Penkoo hillosta, ottaa sieltä perunan,
puristaa sitä.) Puh, kun on tulinen! (Pudottaa sen lieteen ja puistelee
sormiaan.) Ei ole vielä pehmeä. Peitetään takaisin sinne kuumaan
tuhkaan! (Penkoo hiilosta.)
_Lassi_. Eikös lauleta?
_Liisu_. Niin — mitäs laulettaisiin?
_Lassi_. Lauletaan se pikkulinnun laulu, joka alkaa, että »mitäs laulat
lintu rukka?»
_Liisu_. Niin, ole sinä poika, minä olen lintu! (Hyräilee, tapaillen
säveltä.)
Laulu n:o 1.
Vanha runosävel
Mitä laulat lintu rukka,
Mitä pieni piiskuttelet?
_Liisu_.
Valittelen vaivojani,
Polopäiviä kujerran.
_Lassi_.
Mikä vaiva Vienosella
Oksallansa istuessa?
_Liisu_.
Palelevi jalkojani,
kivistävi kynsiäni.
_Lassi_.
Tule lentäen tupahan,
Luokse lieden lampimähän!
_Liisu_.
Tohi en tupahan tulla,
Luokse lieden liihotella.
_Lassi_.
Mikä turmio tuvassa,
Mikä pelko lieden luona?
_Liisu_.
Lapset luudalla hosuvat,
Pahat vaimot vastallansa.
_Lassi_.
Itse tehkösi tupanen,
Sauna salva suojaksesi!
_Liisu_.
Siellä nälkä jäytelevi,
Tuima syttävi sydäntä.
_Lassi_.
Ota aumasta jyviä,
Rukihia riihen eestä!
_Liisu_.
Siellä pyssyt paukkuavat,
Pojat pauloja panevat.
_Lassi_.
Mihin joudut, lintu rukka,
Mistä turvasi tavannet?
_Liisu_.
Mua aina ei palele,
Aina en ole nälässä.
_Lassi_.
Konsa sulle, koito lintu,
Päivät koittavat paremmat?
Liisa.
Kerta kun kesä tulevi,
konsa päivät lämpenevi,
saa sulaksi ruokoranta,
ruokoranta, heinälehto,
leikit lyödähän lehossa,
maitovelli keitetähän,
talkkuna taputetahan,
voita silmäksi sisähän.
_Lassi_ (hetkisen jälkeen). Minulla on nälkä!
Liisa. Odota nyt veikkonen, kunnes perunat pehmenevät!
_Lassi_. Minä tahtoisin päästä mäkeen, koettamaan uutta hyppyäni!
Sinähän et ole sitä vielä nähnytkään, noin korkealta (näyttää
kädellään) kasasin siihen lunta. Siinäkös se suksia leiskauttaa, kyllä
syntyy laskiaisena huhkia!
_Liisu_. Ja ottaa akkoja!
_Lassi_. Ei niitä niin vain akkoja, toinen poika huiskahtaa suin
päin nietokseen eikä tämä. Jokohan terva on suksissa kuivanut, jotta
pääsen näyttämään? (On hypähtänyt alas pankolta ja menee uunin viereen
katsomaan, jossa tervatut sukset ovat pystyssä.) Kyllä niillä jo
huitelee täydelleen!
_Liisu_. Odota nyt laskiaiseen, laske sitten ja uudista mäkesi!
_Lassi_. Suksia tarvitsee hangella liukastaa tervan jäleltä. Ja
sitten ne täytyy vielä rasvata. Montakos päivää sinne vielä onkaan
laskiaiseen?
_Liisu_. Äiti, torstaihan nyt on?
_Leena_. Niin on.
_Liisu_. Niin, torstai yks, perjantai toinen, lauantai kolmas, pyhä
neljäs, maanantai viides — ja tiistaina on laskiainen. Viisi päivää
enää!
_Lassi_. Minun pitää joutua liukastamaan suksiani. — Äiti, anna minulle
voikakku!
_Leena_. Hyvät lapset odottavat. Ja sanotaan, että köyhäkin malttaa
keittää, mutta ei jäähdyttää...
_Liisu_. Mutta minkästähden, äiti, sitten sanotaan, että rikas ei malta
keittää, mutta jäähdyttää malttaa?
_Leena_. Se nyt on sellainen sananparsi. Taitaa tarkottaa
kokonaisuudessaan, että köyhä syö heti minkä saa, rikas kokoaa ja
kahmii varastoonsa kalua kaikenlaista.
_Lassi_ (on mäenlasku-innoissaan touhutessaan sattunut menemään ikkunan
ääreen, josta katsoo ulos). Marin Reitu tulee suksineen, pussi selässä!
(Tirkistelee tarkasti.) Ja sillä on uudet porkkasauvatkin! Pitääpä
lähteä katsomaan! (Juosta tölmähtää ulos ovesta.)
_Leena_. Älä taas juokse avojaloin sinne pakkaseen! (Kun Lassi on jo
ulkona.) Sekös joutaisi kuulemaan! Sillä tavalla juostaan, ja sitten
yskitään!
_Liisu_ (on juossut polvilleen penkille ikkunan ääreen). Kuinka sen
pojan pussi on pullollaan!
_Leena_. Liisu, katsopas niitä perunoita, etteivät pala hiiloksessa!
_Liisu_. Äsken juuri katsoin.
_Leena_. Taisit koettaa reunalta, keskellä hiilestä palavat.
_Liisu_. Nyt hän huiskuttaa sauvallaan. Ah, hän laulaa ja lyö tahtia.
Sillä taitaa taas olla uusia lauluja!
_Leena_. Aina kai niitä kylillä oppii. Mutta katso nyt perunoita.
_Liisu_. Kyllä, äiti! (Menee hiiloksen luo, koettaa muuatta perunaa.)
Pehmeitä ovat jo! (Seuraavan aikana kaivaa liedestä perunoita ja poimii
ne esiliinaansa.)
(Lassi juoksee ensin sisälle, perästä tulee Marin Reitu huolettoman
reippaasti.)
_Reitu_. Päivää taloon! (Jää hieman vierastellen oven suuhun ja
kopistelee kenkiään yhteen.)
_Leena_. Jumal' antakoon! Onkos siellä ruvennut Reitun jalkoja
palelemaan?
_Reitu_. Ei tuo vielä tee puoltakaan hätää!
_Leena_. Eiköhän vain, ei nuo taida jalkineet niin häävit olla. Tule
sieltä istumaan ja riisu kenkäsi pois!
_Reitu_ (tulee kerkeästi penkille istumaan ja alkaa riisua kenkiään).
Eiväthän nuo lapatossut niin pulskat ole, etteivät pulskemmatkin olla
saisi. Mutta eivät sieltä sentään aivan perunatkaan paista pakkasen
popsittavaksi.
_Liisu_ (lieden luota). Eivätkö varpaasi ole koskaan paleltuneet?
_Reitu_. Eivät ne niin ole maidosta ja päistäristä, että noin vaan
turtuisivat!
9
_Lassi_ (ihaillen). Ei se Reitu ole hätäpoikia!
(Reitu on riisunut kenkänsä, menee lieden luo, josta Liisu on juuri
lähtenyt perunoineen, ja lämmittelee käsiään.)
_Leena_. Pane, Liisu, perunat kuppiin ja tuo ruokaa! (Liisu ottaa
leipää, kalaa ja voita kaapista uunin läheltä.)
_Reitu_ (laulaa käsiään lämmitellessään):
Laulu n:o 2.
Suomal. kansansävel.
Äitini minut synnytti
ja maailmalle laittoi,
hei himpula pila pila, tuomen oksan
käteheni taittoi.
Tietä mä kuljen ja rallattelen
ja havut mun päätäni harjaa,
hei himpula pila pila, sudet ja karhut
on kerjupojan karjaa.
Minä olen pikkunen kerjupoika
ja pussi on seljässäni,
hei himpula pila pila, leikkilaulut
helkkyvät kielelläni.
Pankolla syön minä illallista
ja uunin kolkalla makaan,
hei himpula pila pila, makeampaa
unta ei herroillakaan.
_Reitu_ ja _Lassi_ (joista jälkimäinen on kuunnellut hörössä korvin,
yhä enemmän ihastuneena, kertaavat yhdessä lopun):
Hei himpula pila pila, makeampaa
Unta ei herroillakaan!
_Lassi_. Siellä taitaa olla hauskaakin kerjuulla?
_Reitu_. Siellä se vasta onkin. Toiset pojat ne pankolla tuhkassa
ähräävät eikä tämä. Tämä poika huitelee talosta taloon, katselee
maailmaa ja etsii parasta yösijaa.
_Leena_. Jos sattuu saamaan. — Mutta käydään nyt syömään. — Tule,
Reitukin, niin saat täältä perunoita, tottahan leipää on itselläsikin?
_Reitu_. Tottahan vain, aika kannikan jynkäleitä, vieläpä kokonainen
leipäkin. Ja kalaa on myös, ja lihaakin!
_Lassi_. Lihaakin!
_Leena_. Kuka niin hyvä oli, että lihaakin antoi?
_Reitu_. Sipukan emäntä toi ison käärön suolasärkiä, sitten vielä toi
raavaan sääriluun ja käski viedä äidille luuvelliin. Mutta siinä on
vielä lihaakin, kun jyrsii.
_Lassi_. Äiti, meillähän ei olekaan lihaa!
_Leena_. Kiittäkäämme hyvää isää, kun on leipää, kalaa ja perunoita,
vieläpä omasta lehmästä saadaan piimää ja voitakin!
_Lassi_. Niin, voita! Reitu, sinullapa ei olekaan voita!
_Reitu_. Ei tällä kertaa. Mutta minulla on herneitä, joita sain
Rökkilästä, sitten on vasikan päitä ja sorkkia, että syntyypä vain
keittää, Soukarin emäntä antoi sian sorkat laskiaiseksi ja Niemelän
miniä nokareen sianlihaakin!
_Lassi_ (kateellisesti huokasten). Ah!
_Liisu_. Äiti, meillähän ei olekaan sianlihaa laskiaiseksi?
_Leena_. Kenties isä tuo, kun lauantai-iltana tulee tukkimetsästä.
_Reitu_. Ja sitten minulla on kuivattuja kuoreitakin, joita sain
Konttilasta.
_Leena_. Kiitä Jumalaa, kun olet saanut!
_Lassi_. Missä sinä olit yötä?
_Reitu_. Konttilassa olin viime yön, olikin niin hyvä ja lämmin maata
uunilla isolla pärekasalla.
_Leena_. Ja sieltä asti jo vihkaissut, kolmisen virstaa.
_Reitu_. Täytyy viedä evästä äitimuorille. — Konttilaan muuten menen
pian taasen. Siellä on hyvä talo, ja se on koko lokas ukko se Konttilan
ukko. Illalla nosti pöydältä suuren summattoman kupin piimävelliä
eteeni ja käski paljastaa siitä pohjan, muuten en muka saisi tulla
toista kertaa. No, teinhän minä työtä käskettyä, huitelin velliä
väärällä varrella. Mutta kyllä tahtoi ruveta napa ritisemään, ennenkuin
kupin pohja otti paistaakseen. Ei sentään jäänyt velaksi, tyhjäksi meni
kuppi ja huoletta saan mennä taloon toistekin.
(Toiset nauravat.)
_Lassi_ (äkkipäätä). Äiti, emmekö mekin saa Liisun kanssa lähteä
kerjuulle?
_Liisu_ (nopeasti, kahdenvaiheella). Ole nyt —!
_Leena_ (katsoo nauraen poikaansa).
_Reitu_ (ottaa pussistaan leipää, kalaa ja isonlaisen luun). Kyllä se
niin on, että (laulaa hyräilee):
Laulu n:o 3.
Suomal. kansansävel.
Mieron pojalla maailmassa
ei ole hätää eipä;
mieron pojalla maailmassa
on niin laaja leipä.
Ja vaikkapa pieninä murusina
on leipäni maailmassa,
niin huolettomalla luonnolla
mä käyn sitä hakemassa.
(Jyrsii luusta lihaa ja katsoo odottavasti toisiin, jotka ovat alkaneet
syödä.)
_Leena_. Tule nyt täältä ottamaan paistinperunoita!
_Reitu_ (noutaa perunat). Suurkiitosta, Jumalapa teille — (Syödä
jauhattelee.)
_Lassi_ (yhä enemmän kiintyneenä Reituun, menee voileipineen Reitun luo
ja seuraa tarkoin silmillään tämän syöntiä). Sulla on kylän kakkua,
onko se makeaa?
_Reitu_. Menee mukiin. Tekeekö mielesi?
_Lassi_. Jos vaihdettaisiin. Saat tämän voikakun.
_Reitu_. No, eipä hullumpaa. Tuosta saat! (Antaa leipäkannikkansa ja
ottaa Lassin voileivän, pannen sen penkille viereensä.) Saat vähän
lihaakin. Haukkaa tuosta, siinä näyttää olevan paksuimmalta. (Pitelee
luuta käsissään, Lassi tarttun myös siihen ja jyrsii kovalla touhulla.
Leena katsoo nauraen, Liisu mielitekoisillaan. Sitten panee Reitu luun
pussiinsa ja molemmat jauhattelevat kakkujaan.)
_Lassi_ (katsellen uteliaasti pussia). Näytäpäs niitä siansorkkia!
_Reitu_. Sellaisiahan ne ovat kuin pitääkin, syksyllä uunissa
kärvennettyjä. Mutta mikseikäs! (Pussiaan penkoen.) Vasikan päitä
ja sorkkia siellä on kosommalta. Tuossa ovat siansorkat, on niissä
syömistä kerrakseen.
_Lassi_. Näytäs sianlihaakin!
_Leena_. Lassi, mitä sinä —! Tuletko pois!
_Lassi_ (anovasti). Saanhan katsoa?
_Reitu_. Tuossa se on nokare. Eihän sitä leivisköittäin, mutta saa
siitä laskiaisena rasvarieskan, jotta menee ujakammin alas mäestä. Ja
suksetkin luikuvat livakammin, kun vähän voitelee suutaan.
_Lassi_. Näytäpäs herneitä ja kuoreitakin!
_Leena_ (lujemmin). Tule heti sieltä syömään ihmisiksi paikoillasi!
(Lassi huokasee, katsoo hartaasti pussiin ja menee äänetönnä pöytään.)
_Liisu_ (salavihkaan). Anna minullekin kylän kakkua!
_Lassi_ (murtaa kanturasta palan polveaan vasten ja antaa Liisulle).
Tuossa, se maistuu paremmalle voittakin!
_Liisu_ (salavihkaan, vähän kateissaan). Niin, kun sait lihaakin!
_Lassi_ (salavihkaan). Lähdetään mekin!
_Liisu_ (samoin). Ei se äiti päästä...
_Lassi_. Pyydetään!
_Liisu_ (huoaten). Niin...
_Leena_ (lempeästi nuhdellen). Nytpäs siinä supatus alkoi syödessä!
(Kotvan äänettömyys.)
_Lassi_ (arastellen). Äiti! —
_Leena_. No?
_Lassi_. Emmekö me — mekin... saisi lähteä...
_Leena_. Mihin nyt?
_Lassi_. Sinne... ker... kylään yöksi!
_Leena_. No, kaikkea tässä —!
_Liisu_ (rukoillen). Äiti...!
_Leena_. Sinäkin! (Katsoo tutkivasti, melkein nauruaan pidätellen
lapsiin.) Ihanko te tosiaankin —? Oletteko aivan tulleet hassuiksi?
_Lassi_. Mutta, äiti, jos saataisiin siansorkkakeitto laskiaiseksi...
_Liisu_ (rukoilevalla äänellä). Niin, ja sianlihaakin, että saataisiin
rasvarieska...
_Lassi_. Ja herneitä ja kuoreita ja...
_Liisu_. Ja kylän kakkua maistimiksi...
_Leena_. No, nytpä ollaan ihmeissä! (Vakavasti.) Jollette nyt herkeä,
niin...
(Lassi ja Liisu vaikenevat surkeannäköisinä.)
_Reitu_ (on syönyt voikakkunsa ja pannut kengät jalkaansa. Ottaa pussin
selkäänsä ja lähtee.) Hyvästi nyt ja kostjumala!
_Leena_, Hyvästi!
_Lassi_. Hyvästi, milloinka tulet taas?
_Reitu_ (ovessa mennessään). Kylläpähän pian poiketaan.
(Lassi ja Liisu menevät ikkunasta katsomaan. Lassi huiskauttaa ulos
kättään jäähyväisiksi.)
_Lassi_. Lumi vain savuna pölähtelee, kun poika menee pussineen.
_Liisu_. Niin, nyt on jo metsän reunassa... peittyy lumisten kuusten
taa...
_Lassi_. Kuinka kuuset huurottavatkin valkovilloissaan! Aivan
läpinäkymätöin lumiseinä...
_Liisu_. Metsän takana on kylä...
_Lassi_ (huoaten). Niin, kylä!
_Lassi_ ja _Liisu_ (puhkeavat laulamaan ikkunan ääressä).
Laulu n:o 4.
Verkkaan.
Metsän taa,
metsän taa,
mieIeni mun kaihoaa!
Sieltä paljon nähdä saisi,
Mistä mieli riemahtaisi.
Metsän taa,
metsän taa,
mieleni mun kaihoaa!
Avarat
maisemat
metsän takaa aukeevat.
Siell' on kylät, suuret pellot,
Siellä soivat iltakellot.
Avarat
maisemat
metsän takaa aukeevat
_Lassi_. Äiti!
_Leena_. No!
_Lassi_ (rukoillen). Emmekö me sentään...?
_Liisu_ (samoin). Niin, emmekö sentään saisi...?
_Leena_. Yhäkö vaan?
_Lassi_. Menisimme vain Vanhalaan...
_Leena_. Parhaaseen kitupiikkilään!
_Liisu_. Mutta kun se on niin lähellä...
_Lassi_. Ja siellä olemme niin usein olleet... kesällä viikottainkin,
kun äiti oli siellä työssä isän kanssa...
_Leena_. Silloin maksettiin ruokostanne. Mutta kun kerjuupussinenne
menette...
_Lassi_. Pyydämme siansorkkia laskiaiseksi...
_Liisu_. Ja vasikansorkkia, että saadaan sorkkakeitto...
_Lassi_. Äiti, saammehan mennä!
_Liisu_. Saammehan, äiti!
_Leena_ (äkkipäätä). Menkää sitten!
_Liisu_ (riemahtaen, samalla epäröiden). Oikeinko todella, äiti!
_Leena_. Menkää koettamaan, sittenpähän näette! Kyllä routa porsaan
kotiin ajaa...
_Lassi_ (juosten riemuissaan siskonsa kanssa panemaan kenkiä
jalkaansa). Hih, me päästään! Reitu vain ennätti mennä!
_Leena_. Ette te hänen kanssaan olisi saaneet mennäkään. Kahden saatte
mennä koettamaan, jotta pääsisitte hassuudestanne, — ja ainoastaan
Vanhalaan, sillä onhan mökkimme heidän maallaan ja se on siis
isäntätalomme. Saatte olla yötä, jos pitävät, muuten palaatte suoraa
päätä kotiin.
(Lassi ja Liisu sukivat sillä välin hätäpikaa kenkiä jalkaansa.)
_Lassi_ (heittää vielä hattureuhkansa päähänsä). Nyt minä olen valmis!
_Leena_, Tuollaanko? Ei, lapsi kulta! Ensiksikin saat ottaa
villahuivini päähäsi. (Ottaa huivin.) Tule tänne, niin laitan! (Sitoo
huivin hatun yli korville.) Sitten saat vielä ottaa isäsi vanhan takin
yllesi. (Ottaa ison takin, johon poika peittyy melkein kokonaan;
nenänipukka vain näkyy, takin hihat viistävät lattiassa.) Sinä, Liisu,
saat ottaa vielä minun nuttuni. (Liisu pukeutuu itse.)
_Lassi_ (suu vähän väärällään). Nämä hihat!
_Leena_. No, käännetään niitä vähän ylös, noin! Laitetaan vielä vyö,
että tulet oikein markkinamiehen näköiseksi.
_Lassi_. Minä lähden suksella!
_Leena_. Juoskaa vain molemmat, jottette palellu!
_Liisu_. Nytkö me saamme mennä?
_Leena_. No, menkäähän nyt sitten, hupelot. Kokenutpahan kaikki
tietänee.
_Lassi_. Nyt sitä mennään! Hei, nyt sitä mennään!
TOINEN NÄYTÖS.
ENSIMÄINEN KUVAELMA.
Talon tupa.
Ovi perällä. Vasemmalla pöytä pitkin seinää, seinästä irrallaan,
niin että pöydän ja seinän välillä olevalla penkillä voi istuakin.
Pöydänpään vieressä näyttämön etualalla on hieman matalampi pöytä,
jolla on suutarin työkaluja.
(Jaakko, suutari, lystikkään näköinen mies, istuu pöydän edessä
olevan rahin nenällä työkalujensa ääressä, ottaa työkalujensa päältä
kengäntekeleen, katselee sitä, panee sen pois, ottaa piippunsa ja
pistää tupakaksi.)
(Katri emäntä liikuskelee lattialla jotakin puuhaillen.)
(Piika-Maija tulee ulkoa, tuoden tullessaan sylyyksen halkoja, jotka
panee pystyyn uuninnurkkaan.)
_Katri_ (nuristen). Jokos vihdoin, kuhnustelija, sait lehmät ruokituksi?
_Maija_. Eivät ne niin kädenkäänteessä ole hoidetut parikymmentä päätä,
kun ei ole muita kuin yksi ihminen puuhassa.
_Katri_. Yksi ne on siellä ennenkin hoitanut.
_Maija_ (aivan kuin sanojaan niellen). Hoitaa missä hoitaa, vaan ei
joka talossa.
_Katri_ (menee äreästi ynähtäen pöydän luo, kaatelee useampien kuppien
pohjasta perunasekaista lientä muutamaan kuppiin ja sysää leipäkannikan
ja kalakupin sen luo.) Siinä on, syö nyt! Muut ovat jo syöneet ja
menneet työhönsä.
_Maija_. Ja minä saan kuppien pohjasta tähteet. (Menee ja maistaa
lusikalla velliä.) Ja ihan kylmää vielä sekin. (Panee lusikan pöydälle,
ottaa leipää ja pienosen kalan kala-astiasta; ruotii kalaa veitsellä ja
taittaa pään pois; alkaa syödä haluttoman näköisenä.)
_Katri_ (on tuimasti tarkastellut Maijaa). Kokonaan ne on tässä kalat
syöty itsekin; eiköhän tuo vielä kerran nälkä neuvo sinutkin! Olihan se
entinen piikakin ollut sippusuu, oli kalat ruotinut ja päät heitellyt
pitkin nurkkia kuleksimaan —
_Suutari_ (joka on koko ajan seurannut virnistellen ja Maijalle
salavihkaan matkien emännän eleitä; hiljaa Maijalle). Tikkujaloilla,
kuten entisen isännän märänneet sillit...
_Katri_. Mutta emäntäpä olikin kalanpäät, hännät ja ruodat kerännyt
kaikki talteen —
_Suutari_ (salavihkaan Maijalle). Ja haudannut maahan aarteen...
_Katri_. Sitten oli piikatyttö joutunut naimisiin, laittanut kasan
lapsia ja kärsi kurjuutta. Kerjäten tuli entiseen palvelustaloonsa,
rukoili itkusilmin apua. Emäntä silloin nouti entiset kalanpäät,
pyrstöt ja ruodat, toi ne entiselle mamsselille ja hän sai ne syödä
makeina paloinaan.
_Suutari_ (salavihkaan Maijalle). Olisi sietänyt panna se emäntä itse
suolaan — kuten tämäkin...
_Katri_ (huomaa suutarin jotakin puhuneen). Mitä sanoit?
_Suutari_ (kääntyy emäntään; koomillisella jymyllä). Ja silloin kuului
hirveä jyrähdys, maa aukesi ja nieli pitkävillaisen, armottoman emännän.
(Katri seisoo ensin kuin typertyneenä, vilkasee tuiterasti suutariin,
ärähtää jotakin yksikseen ja tellertää ulos.)
_Maija_. Suurkiitosta, kun läksytit hieman mokomaa!
_Suutari_. Kyllä ne sellaiset kitupiikit sietääkin. (Kopistaa piippuaan
ja tarttuu työhönsä.)
_Maija_ (nousee korjaillen pois tyhjiä astioita). Eiväthän nämä piian
päivät käy kateeksi missään, mutta tällaisten saiturien piian käyvät
vieläkin vähemmän.
(Lassi ja Liisu tulevat tuokion kuluttua ja seisottuvat hieman
ujostellen oven suuhun. Kun Piika-Maija tuo sylissään astioita
pankolle, sanovat molemmat »hyvää päivää», toinen niiaten, toinen
kumartaen, samoin suutarille, kun tämä kääntyy heihin päin.)
_Suutari_ (tähystelee lystikkäästi Lassia altakulmiensa). Kenenkäs
poikia tämä tyttö on?
(Lassi ja Liisu katselevat epätietoisina vuoroon toisiinsa, vuoroon
suutariin.)
_Liisu_. Aapelin Liisuhan minä olen.
_Suutari_, En minä sinua tarkottanut, vaan tätä toista tytön tössikkää.
_Lassi_. En minä ole tyttö! (Topakasti.) Minä olen Aapelin Lassi!
_Suutari_. Oohoo — vai se! Vai sen poikia! Kyllä minä isäsi tunnen. —
Mihinkäs se nyt on matka?
_Lassi_ (katselee hieman epätietoisena Liisuun, sitten suutariin;
naurusuin). Kerjuullehan me...
_Suutari_ (tarkastaa lystikkäästi Lassia). Että mihin?
_Lassi_ (urhakasti). Kerjuulle vaan!
_Suutari_ (tähystelee edelleen, nauraen). Ja se näyttää olevan lystiä
verekseltään...?
(Tahvo isäntä tulee ulkoa, kädessään kirves, jota istuutuu hiomaan
suutarin pöydältä ottamallaan kovasimella; kohta hänen jälestään tulee
Katri emäntä).
_Katri_. Ka, Aapelin lapsetkos täällä... menkää tuosta istumaan, että
sopii ovesta kulkemaan. — Mitäs teillä olisi asiaa?
_Suutari_. Ne ovat lähteneet kerjuulle — ja oikein sylirysyssä!
_Katri_. Kerjuulle! (Nuristen.) Joko nämäkin... ikäänkuin kerjäläisiä
ei ennestäänkin olisi kylliksi tähän aikaan! Ja eipä teillä pitäisi
olla puutetta... eikös heillä ole meiltäkin ottamatta palkkajyviään?
_Tahvo_. On vielä ainakin nelisen tynnyriä...
_Katri_ (pauhaten). Ja sittenkin kehtaavat lähettää mukulansa kyliä
kiertämään!
_Tahvo_. Onko isänne kotosalla?
_Lassi_. Ei, se on tukkitöissä!
_Katri_. Äiti siis lähettänyt...
_Liisu_ (kainosti). Ei äiti lähettänyt...
_Katri_. Kukas sitten?
_Lassi_ (tarttuu touhuissaan selittämään). Ei äiti lähettänyt, kielsi
kiven kovaan, mutta kun oikein pyydettiin, niin sitten laski ja sanoi
että menkää koettamaan ja että kylläpähän routa... (Vaikenee äkkiä.)
_Suutari_ (nauraen). Niinkö, että kylläpähän routa porsaan kotiin ajaa.
— Se on sitä Aapelin Lassin lossotosta!
(Tahvo ja Katrikin nauravat.)
_Suutari_. Ihanko tosiaankin olette lähteneet oman nokkanne vetäminä...
niin että olette nyt vähän niinkuin sellaisella huvimatkalla?
_Lassi_ (topakasti). Ei, me olemme kerjuulla!
(Naurua.)
_Tahvo_ (myhäillen). Mitä te sitten tahdotte?
_Suutari_. Niin, että mitä vieraille saisi luvan olla?
_Lassi_ (ladellen yhteen jonoon). Kylän kakkua, siansorkkia
laskiaiseksi ja sianlihaa rasvarieskaan ja kuivia kuoreita ja lihaisia
luita ja herneitä ja...
(Liisu on hätäisesti nykinyt Lassia käsipuolesta koettaen saada tätä
vaikenemaan; toiset nauravat ääneen.)
_Suutari_ (nopeasti, matkien). Ja voita ja juustoa ja sokeria ja...
_Lassi_ (lujasti). Ei voita!
(Äänekästä naurua.)
_Suutari_ (naurusuin). Eikö voita? Miksei sitä sitten?
_Lassi_. Eiväthän muutkaan saa!
_Suutari_. Ketkä muut — nekö, jotka panevat navetassa: muu?
_Lassi_. Marin Reitu ja... ja...
_Suutari_. Ja... ja... ja...
(Lassi vaikenee neuvotonna.)
_Liisu_ (on koko ajan ollut kovasti hämillään, koettaa parannella).
Emmehän me kaikkia, jos saataisiin vasikan päitä ja sorkkia...
_Katri_. Ei meillä ole, pari lehmää on vasta poikinut, ja olemme itse
keittäneet.
_Lassi_ (topakasti). Siansorkkia sitten!
_Suutari_. Niin, etteihän sillä väliä!
_Katri_. Ei riita niitäkään. Kaksi sikaa syksyllä tapettiin, toisen
sorkat keitettiin kynttelinä, toiset tarvitaan itse laskiaiseksi.
_Lassi_ (terhakasti, mutta anovalla äänellä). Antakaa, hyvä emäntä. Me
laulamme laskiaislaulunkin!
_Suutari_. Niin, että tehdään pois kaupat!
_Lassi_. Meillä kun ei ole sianlihaakaan, ja jos ei isä tuo lauantaina,
niin ei saada rasvarieskaa...
_Suutari_. Millainen se sitten on, se laskiaislaulusi?
_Lassi_ (katsoo kysyvästi vuoroon isäntään ja emäntään). Laulammeko?
_Tahvo_. Laula nyt pois! Voithan saada ainakin leivän lukkarin
saataviksi.
_Lassi_ (joka alottaa) ja Liisu (laulavat yhdessä).
Laulu n:o 5.
Kansansävel.
Kun laskiainen valkenee,
on silloin lysti
ne suksillansa liitelee
kuin lintu tuulta,
sillä ras, ras, ras,
sillä ries, ries, ries,
sillä ras, sillä ries,
sillä rasvarieskat syödään,
ja rasva tekee työtään.
Lumella sukset liukkahat
ne rasvan lailla luistaa,
ja noita pitkät pellavat
(Lassi levittää sylensä)
ne poikasilla huiskaa!
kuin vai, vai, vai,
kuin pel, pel, pel,
kuin vai, kuin pel,
kuin valkopellavia
ne harjaa nietoksia.
Ja itikoista kesällä
jos tahtonet sä päästä,
niin suutas saunan jälestä
sä laskiaisna säästä!
Ei ään, ään, ään,
ei kään, kään, kään,
ei ään, ei kään,
ei ääntäkään saa päästää,
niin itikat sun säästää.
_Suutari_. Niin sitä vedellään! Lukkari siitä pojasta taitaa tullakin.
_Katri_ (kiehentää pöydällä vellivatia). Tulkaa nyt tänne syömään, että
jaksatte mennä toiseen taloon.
_Liisu_ (kainostellen). Ei meillä nälkä ole, lähtiessä juuri syötiin.
_Suutari_. Nämä kerjäläiset pitävät vieraskoreuttakin...
_Lassi_ (halukkaan näköisenä syömään). Eikä me mennä toiseen taloon,
äiti lupasi tulla vain tänne...
_Tahvo_ (myhäillen). Niinkö!
_Katri_. Tulkaa nyt vaan!
_Lassi_ (vetäen Liisua hihasta). Tule nyt! (Syövät hyvällä halulla.)
_Tahvo_. Ja anna niille leipä, että saavat »kylänkakkua». Tuo nokare
sianlihaakin, jotta saavat rasvarieskaa, sillä eiväthän ne laskiaisena
muuten sukset luista eikä mäestä saa »noita pitkiä pellavia»!
(Katri menee yksikseen mukisten.)
_Tahvo_. Mutta kun ei tarvis pakota kylän kululle lähtemään, niin
parasta on, että vasta olette tyytyväiset kotileipään. Sillä kotonaan
on mies korea, vaikka ilman istukoon, sanovat vanhat. Monet lapset
eivät toivo parempaa kuin että riittäisi kotona, jottei tarvitsisi
toisten vastuksiksi lähteä. Niin, kun olette syöneet, menkää kotiinne.
(Panee kovasimen -pois ja menee kirveineen.)
_Suutari_ (katsoo Lassiin). Vai sinä se olet se Aapelin Lassi. Topakka
poika!
(Lassi vilkasee suutariin, jatkaen syöntiään.)
_Suutari_. Etkös rupea suutarin oppiin?
_Lassi_. Rupean minä!
_Suutari_. Silloin kuletaan suutaroimassa talosta taloon, saadaan aina
kylän kakkua, mestarimiehille annetaan voitakin joka aterialla ja
kahvit pari kertaa päivässä. Eikös vetele suutariksi ruveta?
_Lassi_. Rupean minä, jos vain isä ja äiti laskevat.
_Suutari_. Tuumitaan heidän kanssaan.
_Katri_ (tulee leipä ja pieni paperikäärö toisessa kädessä; tuo ne
ja panee pöydän nurkalle lasten lähelle.) Tässä on nyt sitten; mutta
alkakaakin suoriutua kotiinne!
(Lassi ja Liisu lakkaavat syömästä lähtevän näköisinä.)
(Pirtun Petu ja Pirtun Heta tulevat ulkoa ryysyissään, palelevan
näköisinä ja itkuun puhkeamaisillaan.)
_Heta_ (surkeasti). Antakaa emäntä meidän vähän lämmitellä. (Menee
lieden luo ja lämmittää käsiään, Petu samoin.)
_Katri_. Mitäs väkeä te olette?
_Heta_ (rukoillen). Me olemme Pirtun lapsia, emäntä olisi niin hyvä ja
antaisi vähän leipää.
_Katri_. Montako teitä on lasta?
_Heta_. Kaksi nuorinta jäi kotiin.
_Katri_, Neljä lasta vain, — ja nuori pari, kylläpä pitäisi jaksaa
elättää.
_Heta_. Meillä on ollut kotona vain jäkäläleipää, mutta nyt ei saa
jäkälöitäkään, kun on tullut lunta niin paksulta, ja sitten äiti...
_Katri_. Tehän muuten kuulutte toiseen huutoon, ei meidän kylä ole
velkapää elättämään muiden köyhiä.
_Heta_. On niin kylmäkin, jos emäntä olisi niin hyvä ja antaisi vanhoja
vaatteita...
_Katri_. Laittakoon äitisi, ja maatkoon vähemmän!
_Petu_ (silmät suurina). Mut äitihän on tailat!
_Heta_. Äiti on ollut kipeänä monta viikkoa, ei voi liikkuakaan.
(Puhkeaa itkuun, Petu perästä.)
_Katri_. Menkää sitten vaivaistaloon tai kerjätkää omasta kylästänne.
On meillä täällä tarvitsevaisia kylliksi.
(Heta ja Petit itkevät kiihkeämmin. Lassi ja Liisukin nyökyttävät.)
_Katri_ (sieppaa pienen kannikan pöydältä). Tuossa on! (Lähettää
kannikan Hetalle.)
_Heta_. Suurkiitosta!
_Katri_. Ja menkää nyt siitä ulisemasta!
_Heta_. Emäntä kulta, antakaa meidän vielä pikkuriikkusen lämmitellä.
(Hierovat hätäisesti käsiään liedellä.)
_Katri_. Pian sitten!
_Lassi_ (kuiskaa kyynelsilmin Liisun korvaan. Tämä nyökkää innokkaasti
päällään. Molemmat hymyilevät kyyneltensä lomasta. Lassi vie emännältä
saadun leivän ja paperikäärön ja pistää sen äkkiä Hetan kainaloon).
Tässä, viekää äidillenne!
_Katri_ (pikastuneena). Mitä, senkin pohatta, toinen kerjäläiskakara!
Ulos siitä kaikki tyyni ja heti paikalla. Ja tulkaapas vain toinen
kerta!
_Lassi_ (sieppaa huivin päästään ja antaa Hetalle). Tuossa on tuokin!
_Liisu_. Oih!
_Katri_. Ulos siitä!
_Liisu_. Äidin huivi! Mitä äiti sanoo?!
_Suutari_. Oikein, poika — nyt et olekaan enää tyttö! — Tules tänne,
niin saat (katselee kukkarostaan sopivaa rahaa, nauraen) — suutarin
markan!
_Katri_. Korjaatteko luunne!
(Toiset lapset luikkivat ulos, Lassi juoksee suutarin luo, sieppaa
rahan, sanoo kiireesti »kiitos» ja juoksee toisten jälkeen).
_Suutari_ (huutaa jälkeen). Sano terveisiä vanhemmillesi, minä tulen
pyhänä tuumimaan siitä oppiin lähdöstä!
TOINEN KUVAELMA.
Mökin tupa.
_Leena_ (rukkinsa ääressä). Ei vain ala kuulua lapsia! Missähän
lienevät, lapsiraukkani? Kun vain eivät paleltuisi tiellä, muun
vaaran tuon nyt ei luulisi tällä taipaleella uhkaavan. Tulinkin
laskeneeksi heidät sinne löyhkää kyyditsemään, omiksi huolikseni!
(Nousee, menee katsomaan ikkunasta.) Ei näy, ei kuulu! Lumi vain
kyynäräin korkuisena peittää maat ja mannut. (Kuuluu rusahdus.) Ja
pakkanen paukkuu nurkissa! (Menee takaisin rukkinsa ääreen ja polkasee
rukinratasta muutaman kerran ympäri.) Kunhan vain, kunhan jo eivät
paleltuisi tielle! (Nousee taasen levotonna ja menee ikkunaan.)
Ei näy, ei kuulu hiiren hiiskausta! (Kävelee ympäri huoneessa,
kapsehtien yhtä ja toista, mihinkään erikoisemmin ryhtymättä.) Jollei
pitäne lähteä jälkeen katsomaan, etteivät vain ole kohmettuneet ja
jääneet taipaleelle? (Vilkaisee taasen ikkunaan.) Vai laittaisinko
tulta uuniin, että saavat lämmitellä tultuaan? (Menee ja kohentelee
hiilosta.) Vielähän tuossa on tulinen tuhka ja hehkuvia hiiliäkin.
Kunpa vain tulisivat! (Vilkasee taasen ikkunasta.) Jo tulevat! (Juoksee
iloissaan rukkinsa ääreen.) Pitääpä tässä oikein mököllään ottaa heidät
vastaan! (Tekeytyy kylmän ja ankaran näköiseksi).
(Lassi ja Liisu tulla tömistävät häthätää.)
_Lassi_ (itkusuin, kädet korvilla). Paleltaa!
_Leena_ (nousten, hätiköiden). Mistä, jalkojako paleltaa?
_Lassi_. Ei jalkoja, vaan korvia!
_Leena_. Missäs huivi?
_Lassi_. Kipristelee niin, aivan kuin polttaisi!
_Leena_. Suliahan oli huivi korvillasi. Missä se on? Oletteko sen
hukanneet?
_Lassi_. Voi, korvat!
_Leena_. Hierotaan lumella, minä käyn hakemassa.
_Liisu_. Kyllä minä haen, äiti! (Juoksee ulos).
_Leena_. Riisutaan kengät sillaikaa. (Vetää kenkiä).
_Liisu_ (palaa, lunta kourassaan). Tässä, äiti!
_Leena_. Pitää aina lumella hieroa lämmetessä, niin ei tule kylmän
vihoja. Mitenkäs sinun on laitasi, Liisu?
_Liisu_. Ei minua palele.
_Leena_. Miltäs siellä nyt tuntui?
_Liisu_. Äiti, emme me enää koskaan pyri kerjuulle!
_Leena_. No, ettekö saaneetkaan mitään?
_Liisu_. Saimmehan me, leivän ja sianlihaakin, mutta —
_Leena_. No, mutta —?
_Liisu_. Sitten tuli kaksi kerjäläislasta, niitä paleli eikä niillä
kuulunut olleen kuin jäkäläleipää ja sekin oli loppunut ja äiti kuului
olevan kovasti kipeänä, ja kun Vanhalan emäntä oli niille vihainen eikä
antanut mitään, niin me annoimme heille ne. Ettehän toru, äiti!
_Leena_ (lempeästi). Niinkö? En toru, en, en, lapsi kullat!
_Lassi_ (tarttuu rukoillen äitiinsä sylin). Äiti rakas, antakaa
anteeksi!
_Leena_. No, mitä nyt?
_Lassi_. Sen huivin, minä annoin senkin...
_Leena_. Kerjäläislapsilleko?
_Lassi_. Niin, kun niitä niin paleli, niillä oli vain ryysyjä ja
Vanhalan emäntä ajoi pois...
(Leena katsoo liikutettuna poikaansa.)
_Liisu_ (rukoillen). Äiti, elkää olko vihainen, ei Lassi tehnyt sitä
pahalla.
_Lassi_ (hätäisesti rukoillen). Äiti, ettehän ole vihainen. Minä haen
vitsan heti valmiiksi, jos sitten ette piiskaa!
_Leena_ (purskahtaa herkkään, sydämelliseen nauruun). Voi sinua pikku
hassua!
_Lassi_ (vähän toivehikkaampana, mutta levotonna). Ettehän piiskaa,
äiti!
_Leena_. En, en, hupakkoni! (Sieppaa Lassin syliinsä, ja Liisu
painautuu toiseen kainaloon. Pyyhkii Lassin silmiä ja salavihkaan
pyyhkäsee omaansakin.) Teit, kuten hyvän lapsen tuleekin tehdä. Muista
vain, että vasta annat mikä on omaasi, etkä anna toisen huivia!
_Lassi_. Kyllä, äiti! (Lassi kiepsahtaa äitinsä kaulaan; Liisu katsoo
iloissaan ja mielissään eikä tiedä miten hyväilisi äitiään.) Ja
tiedätkös, siellä oli suutari ja se antoi minulle suutarin markan
(näyttää sitä), ja sanoi ottavansa minut suutarin oppiin. Menenkö minä,
äiti?
_Leena_. Sitä voidaan tuumia, kun isäsikin tulee kotiin. Mutta kovinhan
tuota vielä olet lapsi, kyllä ehdit, kunhan vähän kynnelle alat kyetä.
_Liisu_. Minä en lähde koskaan pois kotoa äidin luota.
_Lassi_. En minäkään!
_Leena_. Suokoon hyvä isä, ettette tarvitsisi lähteä! Mutta nyt me
laulamme sen Kantelettaren kauniin kotilaulun, että oppisitte sen
oikein hyvin!
Laulu n:o 6.
Runosävelmän tapaan.
Lämmin paita iiinanenkin
oman äidin ompelema;
vilu vaippa villainenkin
vaimon vierahan tekemä.
Lämmin on emosen sauna
ilman löylyn lyömättäkin;
kylmäpä kyläinen sauna,
vaikka löyly lyötäköhön.
Koria kotoinen leipä,
jos on täynnä tähkäpäitä;
Vihavainen vieras leipä,
vaikka voilla voituohon.
Villainen emosen vitsa,
joskon viikon virpokohon;
vitsa vierahan verinen,
vaikka kerran koskekohon.
Ohoh kultaista kotia,
armasta ison eloa!
Jos on leipeä vähempi,
lempeä on viljemmältä.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTI KULTA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
