The Project Gutenberg eBook, Iltakellot, by L. Onerva
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Iltakellot
Runoja
Author: L. Onerva
Release Date: December 13, 2019 [eBook #60910]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILTAKELLOT***
E-text prepared by Tapio Riikonen
ILTAKELLOT
Runoja
Kirj.
L. ONERVA
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1912.
SISÄLLYS:
Hämärä.
Ma karille laskin elämäni purren.
Sa menet pois...
Yön hämärä-kellot rinnassa soi...
Ikäväni.
Yön yhden ma valvoin.
Näin unta.
Laineen laulu.
Kutsuu valtiaat ja orjat...
Ylösnousemus.
Huokaus.
Ma vannon.
Jo luovutko luotani ainoa armas.
Hämy lankee.
Nuorena tein minä lemmen valan.
Vanki.
Jo väsymys saapuu.
Damokleen miekka.
Hakamaassa liikkumatta.
Ma olen kuin alaston puu.
En ma pelkää, vaikka näen.
Pidän iltasin iloa itsellein.
Ken olen, en ma tiedä.
Ma menin maata lapsena.
Auringolle.
Minun ei pitäisi näin.
Ma taas olen niinkuin lapsi.
Sama tunteemme, järkemme, tahtomme on.
Olit sairas ja sentään sankari.
Mitä voimme me sille.
Kalpeni poski, harveni hapsi.
Ah, syy jos syytä lievittää voi.
Yön ääniä.
Rakastin kaukaista, korkeaa päivää.
Astun ulos unhoitettu.
Elegia.
Viri kylmä käy yli kalpean veen.
Pyhä yö.
Talvi.
Murhe.
Ei pääty mun yöni, ei valkene aamu.
Mun askeleitani vartioi.
Nocturno.
Meni onneni pois.
Peijaat.
Me kuljemme ääneti, kahden.
Sérénade mélancolique.
Yössä kuljen.
Tuomio.
Aivoissa sekoo ja sakoo.
Syntiinlankeemus.
Helppo on kestää kohtalo.
Luominen.
Suruni on syvempi syvintä merta.
Tuskalle.
Voitettu.
Paljon on tanssittu.
Kaukomaa.
Suuri, täysterin paistava päivä.
Oi, ihmeiden ihme.
Ma tahdon uskoa sinusta.
Ilot ovat useasti ensin itketyitä.
Jo kevät-ilon valkeaa.
Kirkkotie.
Hiipii halla harmahin helmoin.
Syksyinen rakkaudenlaulu.
Miksi vain kevät kehuttu.
Kuoleva.
Mieleni oisi.
Henki, mi pakenit.
Ah, miten kimmeltää keväinen hanki!
Rakensin rintaani kirkon.
Leikkivälle lapselle.
Taas kaukaa laulavat lauluaan.
On mulla maa, kaunehin kaikista maista.
Keväisten unien valkea Suomi.
Siunaus.
Hämärä.
Ma karille laskin elämäni purren.
Ma karille laskin elämäni purren:
suru ääretön on, ei ehjene surren.
Suru ääretön on, sydän lausu ei julki,
kuin simpukka sairas se kuorensa sulki.
Se leikkinsä jättää, se ystävät hylkää,
ei enää varro se ylhäistä ylkää.
Ei kannusta työ, ei hellytä hyvyys,
ei houkuta vieraiden silmien syvyys.
Ei enää pyydä se onnea uutta,
vain unhoitusta ja hiljaisuutta.
Se sykkää aikaa ja aatosta vailla
ja helähtää särkyneen kellon lailla...
Sa menet pois...
Sa menet pois,
ja kaikki kaunis katoo.
Sa menet pois,
ja päivän soihtu putoo
uloon syvyytehen merihelmen.
Ummut vastavalmiit
varisevat niinkuin syksyn sato,
heelmät herkulliset ilon, onnen
katselevat elonpuussa tyhjään,
peilaillen kuin kalpeet kuvapatsaat
pintaan autioksi jääneen altaan.
Sa menet pois,
ja kaikki keitaat kuolee.
Sa menet pois,
ja aron hiekkatuuli
rannattomaan hautaan yrtit nuolee.
Karavaanit kalliit
vaipuvat kuin vainajien varjot,
sammuvat kuin sammuu yössä tähti
irronneena luota suuren Luojan
taikka sielu kultaa sinkovainen
suljettuna lemmen auringolta.
Yön hämärä-kellot rinnassa soi...
Yön hämärä-kellot rinnassa soi...
Mua odotat suotta.
Olen vanha, lien elänyt tuhannen vuotta.
En lempiä voi.
Maa vait' on, avaruus autio soi...
Mua pelkäät syyttä.
Ma katselen elämän äärettömyyttä.
En vihata voi.
Ikäväni.
Ikäväni ainainen mua ajaa,
ikäväni vailla määrää, rajaa,
ikäväni, joll'on vauhti meren,
myrskyn, luonnon paine, pakko veren.
Virta vierii, rannat yhä vaihtuu,
kuihtuu kukkaset ja nuoruus haihtuu,
aukee ijäisyydet jäiset, laajat...
Onnettomat suuren kaihon saajat!
Yön yhden ma valvoin ja ainiaks vanhennuin.
Yön yhden ma valvoin ja ainiaks vanhennuin,
nyt yksin aavoja selkiä allina uin.
Voi, mitä ma tein,
kun hukkasin leikin ja lempeän nuoruutein!
Käy kuoleman kohina ylitse raskahan veen
ja ylitse punaisen puiston lakastuneen.
Voi, suloa suvisen haan!
Sua rakastin niinkuin onnea rakastetaan.
Näin urita: sa minua suutelit
Näin unta: sa minua suutelit
hämyssä valkean ehtoon:
ja rintaani tuhahti sävelten vuot
kuin leivoset keväiseen lehtoon...
Näin unta: sa syliisi suljit mun
ja kuiskasit ainoaksesi:
kaikk' aamujen auringot huikaisi mun
ja silmistä virtasi vesi...
Havahduin: kaikk' oli haihtunut,
et enää tuntenut mua:
jäin muistamaan, jäin murehtimaan
unen onnea kadotettua.
Laineen laulu.
Laine huokaa, laine laulaa,
musertuen maata kaulaa...
-- Kelle laulat, laine, kelle?
-- Tyhjyydelle, tyhjyydelle.
Lisää saapuu monta, monta
samaa rataa rannatonta...
-- Mistä tulet, laine, mistä?
-- Kaukaa tietymättömistä.
Meri käy, vaikk' aalto vaipuu.
Sydän kuoli, vaan ei kaipuu,
muruinakin pyrkii soimaan,
lyötynäkin kapinoimaan.
Kysyy: miks lyön määrää vailla,
vaivun tielle laineen lailla?
Miksi halla, miksi helle?
Raskas laulaa tyhjyydelle!
Hulluna näin huudan yhä
häntä, jok' on Suuri, Pyhä,
jota turhaan palvoin lassa,
jot' ei ole olemassa:
Herra, Herra, näätkö sinä,
sadat sammui niinkuin minä,
tuli yöstä, yöhön meni...
Ole hellä heimolleni!
Huudan eikä kenkään vastaa...
Kuohut kasvojani kastaa.
-- Vaipukohon ken ei kestä!
Suur' on laulu tyhjyydestä.
Suur' on luomakunnan hätä,
eikä silmää näkevätä.
Meri pauhaa, tuuli tuulee,
eikä korvaa, joka kuulee.
Kutsuu valtiaat ja orjat...
Kutsuu valtiaat ja orjat...
Yhä jään ma paikalleni:
en nää heissä heimolaista,
enkä muista nähneheni.
Kun hän tulee, ei hän kutsu
hiihtää Hiiden sivakoilla
ohi, vaiti, yössä, yksin,
tuskan onni ohimoilla.
Ylösnousemus.
Haaveissa ja unelmissa
aikani ma ennen elin,
herkkämieltä henkeäni
niinkuin lasta hemmottelin.
Lauloin sille: maa on taivas,
taivaan pieltä punertavaa
liidä, leiki sadun mailla,
älä silmiäsi avaa!
Kävin teitä kumaroita
ainahisen valheentunnon.
Tuosta kumaraisen tielle
kulmakivi kovan kunnon.
Nousi varsi niinkuin honka,
tulta iski pää ja rinta.
Siitä asti leikit lepää,
raataa karhi rautapinta.
Huokaus.
Joutaisit jo, rinta houru,
alle piilun, alle paalun,
alle paasipermannonkin!
Tulesi on velhon tulta:
huout kylmää, huout kalmaa
tulen alta tuimimmankin.
Joutaisit jo kalman kyttä
surman salpojen sisälle,
kalman rautakammitsoihin,
ankioon oilun ikuisen!
Ma vannon.
Ma vannon: sydämestäni
ei kuvaas kaada mikään;
sua rakastan, en muuta tehnyt
elämäni ikään!
Ma vannon: korkeammasti
viel' lempinyt ei kukaan;
ma tiedän, millä mittaan sen:
sen tuoman tuskan mukaan.
Sen vuoksi vuodet hukkasin,
työt suuret tyhjäks meni,
sen alla paloi poroksi
mun herkkä nuoruuteni.
Sen vuoksi maailmanrantoja
nyt koditonna polen...
mut ällös sääli, nääthän, kuinka
onnellinen olen!
Jo luovutko luotani, ainoa armas.
Jo luovutko luotani, ainoa armas,
onko jo kuoleman ilta?
Oi, viivy, onneni viimeinen muisto
päiviltä kaukaisilta!
Jää katseesi tyhjään tuijottamaan,
huulesi vastuuta vaille...
Ah, hyvästi siis, sinä kultainen nuoruus!
Aurinko painuu maille.
Hämy lankee.
Hämy lankee,
tähdet syttyy...
Värjyy syöntä arkaa kaksi...
Tähdet häipyy...
Sana hyytyy
huuliin sanomattomaksi...
Nuorena tein minä lemmen valan.
Nuorena tein minä lemmen valan;
kauan on siitä, jo vanheta alan.
Vuosien vaahdot vaiheita ajaa;
ei ole valasta vapauttajaa.
Ohitse ammoin armaani meni;
unta on mieletön kaipaukseni.
Ah, mutta tiedän: haudassa vasta
voin minä lakata odottamasta.
Vanki.
En omasi olla ma koskaan voi,
mitä sille itse ma taidan,
sua pettänyt en, sua ikävöin
läpi vankilan ristikko-aidan.
Mut vapahtaa et vankia voi,
sitä ei ole voineet kutkaan,
sua syleilin, sua suutelin,
vaikk'en sua rakastanutkaan.
Sua kaihoni kipeä kurkoittaa,
mut toisen tahto sen johtaa;
olet tuomitun iltatähtönen,
joka rautaruudusta hohtaa.
Jo väsymys saapuu.
Jo väsymys saapuu
väkevämpi kuin elämän huuma,
on armaampi siimes
kuin auringon suutelo kuuma,
ei peljätä tyhjin tyhjyys,
ei kuoleman hätä:
en kohtaa elämätöntä
ma taakseni jätä.
Jo väsymys saapuu,
en jaksa pystyhyn nousta,
käsivarteni herpoo,
ei jännitä entistä jousta,
sydän heikosti sytee
ja järkeni vaikea vaipuu,
olemattoman onneen
on henkeni ainoa kaipuu.
Jo väsymys saapuu,
tule luokseni armias uni,
tule autuas tummuus,
tule kuolema kaivattuni!
Syyslehdet hautani peittää,
syystuulet huokaa...
Ah, älkää etsikö mua,
mun nukkua suokaa!
Damokleen miekka.
Maa kaunis on tää, paras kaikista lie,
ja korkea, ihana ihmisen tie!
Jo siunaten kohotan taivaalle pään,
kun Damokleen miekan ylläni nään...
-- Sua kutsuu suuret sankarityöt
ja unet niin aavat kuin tähtienvyöt.
-- ma tulen! mut uuvun ja valjuna vaan
jään Damokleen miekkaan tuijottamaan...
Soi karkelon tahti, ei pilveä näy.
-- Sa elämän seppelejuhliin käy!
Ma riennän luo, mut syrjähän jään:
Damokleen miekan heiluvan nään...
-- Olet sairas, sa ainoa armaani mun,
mut rakkaus pelastaa kadotetun!
-- Sa väisty! Jo putoaa päivä ja kuu:
Damokleen miekka laskeutuu...
Hakamaassa liikkumatta.
Hakamaassa liikkumatta
pitkä lehmilava...
Kaukaa vanhan vinttikaivon
laulu valittava...
Sumut uivat lakkasoilla,
päivä laskee lakeoilla...
Askel, huntu, aironloiske,
lemu niittyliljan...
Elotulet taivahalla,
kypsyttäjät viljan...
Sumut lepää lakkasoilla,
päivä laskee lakeoilla...
Ma olen kuin alaston puu
Ma olen kuin alaston puu;
syyshyhmät laskeutuu...
Pois tuuli on puistanut puvun,
ja halla on hyytänyt kukat
ja lehtien tuhatluvun.
Ma olen kuin alaston puu,
mi sairaana sammaltuu...
En ma pelkää, vaikka näen.
En ma pelkää, vaikka näen
haudan harmaan aukeanan;
tiedän hengen, ajatuksen
haudan halki vaeltavan.
En ma pelkää, vaikka näen,
miten päivä iltaan siirtyy;
hetken hymy hukkuvaisin
ajan kirjoitukseen piirtyy.
Sielu sammunutkin soittaa
taivaan kaarten alla kaikain,
putoo tähtisatehena
päälle uutten ajast'aikain.
Pidän iltasin iloa itsellein.
Pidän iltasin iloa itsellein:
mun hylkäsi maailma muu.
maanpiiri ahtaaks allani käy,
mut taivas suurentuu.
Nyt vasta ma oikean onneni sain,
ma onnesta osaton,
nyt vainajat valkeat, seppelepäät
mun korkeat vieraani on.
Ma äitini äänen kuulen taas
ja taattoni armaan nään,
hän lastaan hiljaa silittää
yli poloisen, polttavan pään.
Hän kertoo, kuinka on vilpoisa sen,
jonka elämän halla hyys,
ja kuinka on väkevä sorretun syön
ja ylpeä yksinäisyys.
Ja äitini laululla tuudittaa:
ma vaivun virtehen sen,
olen lapsi taas ja ilmassa on
kuin huntuja enkelten.
Ma kanssa henkien karkeloin:
mun hylkäsi maailma muu.
maanpiiri ahtaaks allani käy,
mut taivas suurentuu...
Ken olen, en ma tiedä.
Ken olen, en ma tiedä,
taivaltani tunne en.
Min elin, on vain muisto,
harhakuva kaukainen.
Ma tuskan jäljet näen,
tuska itse haihtui pois,
ja tuntuu siltä, niinkuin
toinen kokenut sen ois...
Niin outoa on kaikki,
minkä kuulen taikka nään...
Lien elon hyörinästä
jäänyt jälkeen, hämärään...
Ma menin maata lapsena.
Ma menin maata lapsena,
nyt harmajana havaan;
näin katoamaton kytketty
on muotoon katoavaan.
Pois nuoruutemme murenee,
pois elämämme hajoo;
me rakennamme hiekalle,
mi ajan virtaan vajoo.
Meit' oudot haaveet heittelee,
yks nousee, toinen vaipuu;
ja sentään kalleimpamme on
tuo tuhon tuova kaipuu,
mi uskot uudet nostattaa,
mi rauhaisat vie sotaan,
ja myriaadit kuljettaa
näin kohti turmiotaan.
Ei elon aikaa säästä hän,
ken ikuisempaa janoo,
vaan kuihtuvalle kuorelleen
hän tyynin mielin sanoo:
Nyt voitit voiton suurimman,
kun vastuksesi suli,
sun iski tuli taivainen,
Jumalan murheen tuli.
Auringolle.
Kaunis olet, rikas olet,
sentään syötät karvaan petun.
Mitä tahdot, Kaikkivalta,
kartanoista kadotetun?
Ennen palvoin pyhyyttäsi,
nyt ma petostasi pelkään.
Suuri olet, kirkas olet,
sentään heität pimeen selkään.
Nyt en katsettasi siedä
aamuin, päivin enkä illoin:
jos ma valkeutes näen,
mustempi vain yöni silloin!
Minun ei pitäisi näin.
Minun ei pitäisi näin
miettiä takaisin päin
ja hetkestä hetkeen kuvaasi armasta toistaa,
mutta kun yksin ma jään,
aina sen eessäni nään,
kuin tähti se yöstä ylleni lempeesti loistaa.
Pyytävän puoleeni näyt...
Miksi niin kaukana käyt,
oi, astu jo alas ja syöntäni syötyä säästä!
Kohtalon tähti sa liet,
sama siis minnekkä viet,
mun luoksesi täytyy kotiin valkeaan päästä!
Ma taas olen niinkuin lapsi.
Ma taas olen niinkuin lapsi,
niin taipuva, pehmoinen,
ma tunnen vain hetken huolen
ja silmässä kyynelen.
Ja poissa on äsköinen järki,
meni urhokas uhmakin pois,
ja mieleni on niin herkkä,
että maahan se vaipua vois...
En ymmärrä haastoa järjen,
en kuuntele tahtoakaan,
ma kuulen vain yhden äänen
ja yhden tuntehen vaan.
Voi, liian on hento se heinä,
jolla tuulet leikkiä lyö!
Pian katkeaa hauras korsi
ja joutuu sortuvan yö...
Sama tunteemme, järkemme, tahtomme on.
Sama tunteemme, järkemme, tahtomme on,
se ei lievitä henkemme pulaa:
me ymmärrämme ja yhdymme,
mut emme voi yhdeksi sulaa.
Ken löysi onnensa oikean,
sen kadotti ainoastaan:
me rakastamme ja kärsimme
ja särymme toistamme vastaan.
Olit sairas ja sentään sankari.
Olit sairas ja sentään sankari,
olit oikeaa sankaruutta,
jok' ei lievitys-yrttien hintaankaan
myy sielunsa aateluutta,
jok' ei maantien almuja anele,
eikä rakkautta rahvaan,
vaan uskoo omaan uskoonsa
ja oman kalpansa kahvaan.
Näin kauniina kuvasi kerran näin,
ja muuta en nähdä mieli,
muu kaikki on valhetta, varjoa vain.
Siitä vaikene kantelon kieli!
Mitä voimme me sille
Mitä voimme me sille, jos minulla
on kuumempi, villimpi veri,
jos sinä olet rannan kallio,
minä levoton, läikkyvä meri!
Mitä voimme me sille, jos minussa
elo tummasti roihuten palaa,
sinä valkeaa naista haaveksit
ja lauhkeaa ilmanalaa!
Älä tule: en merta, en tultakaan lie,
mene pois, elä onnekkaana!
Olen onneton, lemmetön, olematon
vaan pettävä Fata Morgana!
Kalpeni poski, harveni hapsi.
Kalpeni poski, harveni hapsi,
vanhuus jo varjonsa heittää.
Sulhoni rinnall' on morsio nuori...
Kunne voin tuskani peittää!
Kuuletko itkuni nurmen alla,
armas taatto vainaa?
Aukaise ijäisen kartanon portit!
Murhe mun mieltäni painaa.
Ah, syy jos syytä lievittää voi.
Ah, syy jos syytä lievittää voi, niin
tää tiedä turmioni salaisuus:
mun kaasi lemmen ylönpalttisuus,
mun epätoivo syöksi rikoksiin.
Ma vannon kautta kaiken kallihin:
sa yksin olit ylkä sydämen,
ja halki elämäni myrskyisen
ma sua ainoata tavoitin.
Jos käyt siis, armas, työlle tuomarin
ja kysyt: onko tekoasi tää?
ma vastaan: olen kaikkeen vikapää,
mut sua ainoata rahastin.
Yön ääniä.
Rakastin kaukaista, korkeaa päivää.
Rakastin kaukaista, korkeaa päivää,
vaikk'en päivää ma nähnytkään.
Hetkinen haavetta, haihtuvaa häivää
riitti riemuksi tuomitun pään.
Unessa uskoin: aurinko koittaa
mullekin, piltille pimeän maan.
Elämän murhe mun voimani voittaa,
aamuun asti en jaksanutkaan.
Astun ulos unhoitettu
Astun ulos unhoitettu
talvi-yöhön aavaan,
annan jäisen viiman viiltää
poven paljaan haavaan.
Tähtitaivaan kylmän alla
polvilleni lankeen,
painan posken polttavaisen
viluun valko-hankeen.
Siinä lepään, siksi kunnes
haihtuu hourekuvat,
sydän syyttämästä lakkaa,
veret vaientuvat.
Kunnes olen talvi itse,
tunteeton ja tyyni;
jokaisen, ken tielle sattuu,
hyydän hymyilyyni.
Elegia.
En ole unta silmiini saanut
seitsemään pitkään yöhön,
en ole päivin päälleni pannut,
enkä koskenut työhön,
en ole voinut,
en ole voinut,
niin on sydämeni lyönyt.
Tuijotan autioon, kolkkoon kotaan,
aatos aatosta ajaa...
Miksi et säästänyt, musta surma,
köyhän aarnio-majaa?
Kuka on käynyt?
Hukka on käynyt,
karitsani ainoan syönyt.
Ijäti itken, ijäti huokaan
häntä, mi ijäksi meni.
Itkekää kaikki ihanat tähdet
kuolemaa rakkauteni!
Ei ole moista,
ei ole toista,
toista taivahan alla.
Haavoittuiko, hairahtuiko,
mielelläänkö hän lähti?
Tähdet ei vastaa, tähdet ei paista.
Hän oli ainoa tähti,
ainoa kauneus,
riemu ja rikkaus
elämäni taivahalla.
Viri kylmä käy yli kalpean veen.
Viri kylmä käy yli kalpean veen.
Mua syvyyden henget vuottaa...
Mulle nuoli on ammuttu sydämeen,
en jaksa elämään luottaa...
Vesi luokseni luovii hiljalleen
ja huuhtoo liestyvää jalkaa...
Olen astunut väärän taipaleen,
en jaksa alusta alkaa...
Ylt'ympäri hirveä hiljaisuus.
Meri aution helmansa avaa...
Joko alkaa autuas tuskattomuus,
uni, josta en enää havaa?...
Pyhä yö.
Kaikk' on hiljaa, pimeä on yö,
tuul' ei tunnu eikä laine lyö.
Kynttiläni yksin lekottaa,
tervehtäen vilkkumajakkaa.
Kuvat kulkee, pyhä yö on tää:
tehdyks nään, mi tekemättä jää:
purjelaivan vanha raakapuu
kaukomatkoistansa uneksuu.
Hetki seisoo, heijastusta vain
aikain menneiden ja tulevain
syksyn ensi tähti kaukainen
toistaa tiessä vesipeilien.
Talvi.
Nukun niinkuin lumen alla
lakkapäinen lahti.
Jäähän kiinni kytkettynä
unten huvijahti.
Hangen alle haudattuina
sadun suuret saaret,
pilvivalliin vangittuina
kaikki taivaankaaret.
Murhe.
Surun lapsi, tuskan tuttu
olen aina ollut,
niin ei vaivaa vaikeata,
jok' ei tielle tullut.
Tuli tuskat niinkuin tunnit,
meni päiväin mennen...
Nyt on murhe, jok' ei mene,
suurempi kuin ennen,
murhe, joka kaataa kaiken
elon työni lakoon,
murhe, jok' ei lähde enää
toista tuskaa pakoon,
murhe, joka saartaa sielun
rannattomaan sumuun,
murhe, jot' ei hukuttaa voi
epätoivon humuun,
jota ei voi kyynelöidä
eikä laulaa julki...
Kaiken lohdun armoilta se
sydämeni sulki.
Ei pääty mun yöni, ei valkene aamu
Ei pääty mun yöni, ei valkene aamu,
sen kertoi unessa äitini haamu...
Syyn synkimmän tiessä hän vastaani astui,
kun epätoivon nyyhkeestä kasvoni kastui,
oman sieluni yöstä hän varjona nousi,
oman vereni hyrskyjä venhonsa sousi.
Oli ammoin jo sammunut järkensä valo,
hänen silmistään liekehti hulluuden palo.
Hän viittoi, hän nilkutti, huuteli lastaan,
hän käteeni tarttui, ma en pannut vastaan,
pois turtuvan tunsin vain tuskan ja huolen,
kun kuuntelin lauluja mielipuolen...
Voi, äitini laulu ja äitini ääni
soi vieläkin lävitse hämärtyvän pääni...
Ah, äiti, äiti! minne hän meni?
Sun jälleen tunnen ma äidikseni!
Ah, äiti, äiti, niin raskas on elää!
Niin keveästi mieletön laulusi helää...
Ah, äiti, äiti, älä jätä sa mua,
ma tulen, ma kaipaan ja rakastan sua...
Mun askeleitani vartioi
Mun askeleitani vartioi
rodun ankara edesvastuu,
ma tiedän: kaukana korvessa
on silmä, mi eestäni kastuu;
siell' auransa raskaan takana
suon raataja harmaa astuu.
Siell' istuu pirtissä pimeessä
tuo köyhä ja kalpea väki,
joka polvesta polvehen samat työt
ja samat halla-yöt näki,
jonka ainoa kulta ol' aurinko
ja lehtojen lempeä käki.
Ah, Herra, armahda vihdoinkin
eräkorpien raataja-rukkaa,
mi ikänsä palveli harmaata hallaa
ja kuunteli syys-yön hukkaa!
Ja varjele minua ensimäistä
halla-yö-heimon kukkaa!
Mun askeleitani vartioi
esitaattojen harmaja muuri...
Herra, tee minun päästäni valoinen
ja sydämestäni suuri.
Kaikk', kaikki ma jällehen sinne vien,
kuhun vie minun henkeni juuri!
Kaikk', kaikki ma jällehen sinne vien,
missä heimoni surua kantaa,
missä erakko askelin raskain käy
erälammikon laihaa rantaa.
Vasta sitten hän, siunattu, rauhan saa,
kun mulle hän murheensa antaa!
Nocturno.
Sydämeni sairaasti syksy-yössä sytee...
Käteeni nojaan väsyneen pään.
Vanhat muistot
piirtyvät mieleen,
akkunan pieleen
nyyhkien vaivun,
kaiken turhuutta tuumimaan jään.
Viimeinen kynttilä pöydällä kytee...
Meni onneni pois.
Meni onneni pois,
jaksa olla en onnetonkaan,
miten ääretön, ah,
väsymykseni onkaan!
Mut lempeä auer
mun sieluni sairaan saartaa,
maa silmistä hukkuu,
vain tähdet ylläni kaartaa.
Avaruus haastaa,
yö korvaani kuiskii hiljaa
kuin illan tuuli,
mi heijaa valmista viljaa.
En terve ole,
ei tautini parata saata,
mut kuollut voin olla
ja taidan jo arkussa maata.
Surun jäytävä haava
lie sydämeni loppuun jo syönyt,
sen haavan on armas
herkällä hetkellä lyönyt.
Se ei polta enää,
se on lakannut tykyttämästä,
sua kiitän, taivas,
kuoleman onnesta tästä!
Sua kiitän, tuli,
joka sytytit sydämeni laavan,
sua kiitän, käsi,
joka iskit sen kuoleman haavan.
Nyt lien vain muisto,
nyt lien vain valkea haamu,
on sairaan lempeni
suur' ylösnousemus-aamu.
Ja kukkais-kenttää
ma riennän taas armasta vastaan,
hän suutelee mua
ja itkee kuin kuollutta lastaan.
Pois mennehen pyyhkii
ja syyttömän syliinsä painaa:
olen untensa morsio taas,
olen autuas vainaa...
Peijaat.
Pitävät peijaita haaveesta sairaat:
suitseva ihmiskeko.
Kaunis on häijy ja häijy on kaunis,
totta vain leikinteko!
Putoaa kukka, halkeaa sydän,
varisee helpehet haaveen.
Lemmityn hymyily, muinen hellä,
irvettä ilkkuvan aaveen!
Putoaa kukka, halkeaa sydän,
mutta ei itke kukaan.
Hänkin, jolta kallehin kuoli,
nauraa muiden mukaan.
Saapuvat peijaista haaveesta sairaat:
-- Terveitä kaikki jo liemme!
Tuttu on vieras ja vieras on tuttu...
-- Kunne nyt kulkee tiemme?
Me kuljemme ääneti, kahden.
Me kuljemme ääneti, kahden.
On talvinen tie.
Ah, kerran nurmea nuorta
se kasvanut lie!
Ma kätees turvaten tartun.
On pakkas-yö.
Vain sairas, sammuva veri
noin nopeaan lyö!
Ma silmäsi välkkeessä viivyn:
se on valhetta vaan!
noin kuollut kukkanen kiiltää
jää-umpussaan!
Ma suutasi suutelen hiljaa:
Sano, elätkö, oi?
Kuin hukkuvan lapsen nyyhke
mun korvaani soi.
Sérénade mélancolique.
Sua rakastan harmaa, lokainen katu,
siks että liet armaani askeleen latu.
Yön kelmeät lyhdyt kivillä kiiltää,
yön yksin-nyyhkyt rintaani viiltää.
Tuossa on talo ja tuossa on ovi...
Ah, siitä en enää ma sisälle sovi!
Tuossa on armaani akkunan lauta.
Ma itken, mut itkuni ei mua auta.
Armaani nukkuu, ei suutelooni havaa,
on armaani sairas, ei syliään avaa.
Voi sydämeni ainoista, korkeaa ylkää!
Hän rinnaltaan minut yöhön hylkää.
Mun täytyy jälleen pimeään syöstä.
Sua siunaan murheeni mustasta yöstä.
En elämää saa minä kanssasi jakaa.
Sua siunaan elämäni tuskan takaa.
Vain kukka on onni, sen kohtalo niittää.
Sua tahdon elämäni onnesta kiittää.
Olin orja, kahlittu toisten tapaan.
Sua kiitän, että sain hengen vapaan.
Olin vanki, kytketty kymmenin köysin.
Sua kiitän, että ma itseni löysin.
Ma itseni löysin, kun löysin sinut.
Ah, sillä sa ijäksi vangitsit minut.
Ma ihmistä etsin, siks ihmiset hylin.
Sa ainut olit etsimäni ihminen ylin.
Ma rukoilin ihmettä ikuisen valon.
Sun silmissäs näin sen pelastavan palon.
Olin uupunut jalkoihin ihmislasten.
Sa vedit minut vankkaa rintaasi vasten.
Ma sortunut olin, ma jälleen nousin.
Sun rinnallas seisoin joustavin jousin.
Valmiina työhön ja valmiina sotaan,
valmiina suistumaan kuoleman otaan.
Valmiina riemuihin valkean taivaan,
valmiina syöksymään syvimpään vaivaan.
Ma tunsin: paljon mun lempeni maksaa,
mut kaikki ma jaksan, mit ihminen jaksaa.
Ma liikaako vannoin? Myös kestänkö eron?
Myös jaksanko kantaa ma raskaimman veron?
Mun täytyy. En keksinyt uskoa uutta.
Mun lempeni uhmaa katoovaisuutta.
Nyt auta, Rakkaus, hetki on ankee!
Nyt kuoleman-ilta mun ylleni lankee.
Sa loista! Jo uskon: ei viel' ole ilta.
Olet heijastus päiviltä autuaammilta.
Ma uskon: ma kestän aution yöni,
kun armaani siunaa mun elämäntyöni.
Sa piirsit sieluuni kultaiset kuvat,
ma kansoitan untesi tuulentuvat.
Ei ollut uljain uskosi unta;
minä olen untesi ihmiskunta.
Maat välillä on, ne ei erota meitä;
henkemme kulkevat toisia teitä.
Turhaan vuodet luntansa sataa,
me yhdymme tähtien linnunrataa.
Minä menen sinne, sinä jäät tänne,
mut jousessa meillä on yhteinen jänne.
Ja yhdessä laulumme taivaalle helää,
ne yhdessä kuolee ja yhdessä elää.
Jos yksinäisyyteenkin ainiaks jäänen,
vain paremmin kuulen ma armaani äänen.
Yössä kuljen.
Yössä kuljen, yöstä haen
tarinoita taivaanlaen,
huojennusta elon ehdon,
ruusupuuta armon lehdon...
Yössä kuljen, taukoo taisto,
lankee outo onnen vaisto,
halki tumman tuulen humun
välkkyy härmä tähtisumun.
Tuomio.
Vaatii velka Ylähisen:
Puukko rintaan rikollisen!
Painuu päivä synkkiin vesiin.
Rikollinen, astu esiin!
Mistä tuska mulla onkaan?
Syypää en, en viatonkaan!
Iske siis ja ota hinta!
Kuoloon kypsä raukka rinta.
Aivoissa sekoo ja sakoo.
Aivoissa sekoo ja sakoo,
aivoissa tykkii ja takoo,
aatokset uupuvat lamaan,
miel'kuvat kiertyvät kerään
alati samaan...
Syömmessä palelee ja palaa,
sammumus saapuu jo salaa,
kuolema talven aukeen
levittää helmansa vilveen
levätä raukeen...
Syntiinlankeemus.
Sama mulle, jos ylläni taivaalla
on Baalin päivä tai risti!
Mua viisaampi myrkky vallitsee,
sen Eedenin käärme pisti.
Älä toivo, Jahve kiukkuinen,
sun että lempeäks lahjon;
ma mieluummin tottelen tahtoo maan
ja uhmaa rintani ahjon!
Saat verkot tielleni langettaa,
saat turvata mustiin juoniin,
saat kerrankin rääkätä riemukses
ja iskeä valtimosuoniin!
Saat henkeni kiertää ja kaarrella
ja työni tallata jaloin,
saat sieluni silpoa, raadella
ja syödä sen pala paloin!
Varomalla ma ehkäkin voittaisin
elämälleni vuoden tai puolen,
yhtä hyvin jo tänään ma sortua voin,
kun huomenna kuitenkin kuolen!
Helppo on kestää kohtalo.
Helppo on kestää kohtalo
kaatavan myrskyn lainen,
vaarallisempi on tauti
hiljaa hivuttavainen.
Manasin Manalan taiat:
mahdutte tupiini suuriin!
Sain minä kalvavan madon
syvälle sydämen juuriin.
Sain minä rintaani tulen,
mi ainaista ankeaa uhoo,
sammuttamattoman ahjon,
mi hitaasti hiiltäen tuhoo.
Huominen.
Kuoleman halki
kulkevat luomisen ladut:
murtuvat muodot,
särkyvät sydänten sadut.
Taivaan tuulet
puhuvat tummaksi lieden,
miehet parhaat
hää-ilo-vuoteelta vieden,
onnettomuuteen
vihkien kojut ja linnat,
vaivaan mykkään
sulkien lempivät rinnat.
Turha on vastus,
tuomiot tunnon soiman.
Pyhä on levoton lento
luomisen voiman!
Suruni on syvempi syvintä merta.
Suruni on syvempi syvintä merta,
synkempi syyllisen synkintä verta,
musta kuin yö,
sairas kuin haava, min lemmitty lyö.
Nurjan sattuman elämään heittämä,
pian jo mustan mullan peittämä
raukka ma lien.
Suruni on päättäjä suruisen tien.
Tuskalle.
Tuska, Tuska, miksi sa minua vainoot,
kohtalon kovista neidoista tuhmin ja turhin!
Liian on kihlasi raskaat, kalpea, ijäinen impi,
miksi sa rakkaudellas hetken lapsia vaivaat!
Anna mun olla, tuhkaa ja tuulta ma olen,
eilen ma tulin ja tänään jo jällehen menen,
huomenna ei ole mitään, huomenna en ole missään,
tyhjään paistavi päivä, turhaan kukkivi kunnaat.
Ah, miten lyhkäinen tämä ainoa autuus,
ah, miten murheinen tämä ainoa onni!
Ah, miten turhaa tuntea luomisen rikkahat riemut,
silloin kun luoja itse on hauraampi haavettansa!
Anna mun olla, tuhkaa ja tuulta ma olen,
anna mun lentää lehtenä lakastuksen!
Ei sovi koruiksi meille kirkastuksesi kivet,
tomun lapsien päähän kruunut kuolottomuuden!
Voitettu.
Liioin jo taistelin taivasta vastaan.
Aika on tullut
kääntyä palausretkelleni...
Nään, miten vihamiehet voimassa viisaat
julmasti nauraa,
nauraa sortumahetkelleni.
Siksi mun mursitte, jumalat julmat,
että ma tohdin
luottaa nousunvoimahan omaan,
että ma elämää palvelin enkä
pyytänyt koskaan
luoksenne riemuhun loputtomaan.
Ah, miten suon teille, voittajat viekkaat,
riemunne kitsaan,
jonka te haalitte perinnöistä
sydänten syötyjen, kavalasti lyötyjen
ihmis-aivojen
kesken jääneistä kehruutöistä!
En ano armoa, kuoleman lapsi,
siksi on valtanne
väärä ja riemunne liian halpa.
Täss' olen, selkähän syösty, ja tässä on
vääryydellä
katkaisemanne kaunis kalpa.
Paljon on tanssittu,
Paljon on tanssittu,
puhki on tanssittu permantopalkki;
paljon on juotu,
sakkaan saakka viimeinen kalkki!
Ilmassa ilkkuu
aavehet yöllisten soihtujen sauhun;
kenkään ei haasta,
kuoleman rauha on tappanut pauhun.
Lähenee loppu,
tummuneet tulet on juhlaturun;
vaihtuvat vieraat,
saapuvi hiljainen saattue surun.
Katoaa kaikki
keinoteon kirjavat taivaankaaret;
kangastuksina
hukkuvat haaveiden höyhensaaret.
Missä on prinssi,
missä nyt prinsessa lumotun linnan?
Ei tohdi kenkään
katsoa tuhkaan hiiltyneen rinnan.
Ankara aamu
valaisee syyttäen jälkeä kulon.
Vapisee valjut
hetkeä kirkasta tuomion tulon.
Kaukomaa.
Suuri, täysterin paistava päivä
Suuri, täysterin paistava päivä,
ilkutko tuskaani mun,
kaikelle kansalle tahdotko näyttää
rintani haavoitetun?
Vaiko säälit, aurinko armas,
itkua ihmisien,
näet, kuinka on murheemme pitkä,
onnemme lyhkäinen?
Sua pelkään, korkea Koitar,
tuskien tuojatar uus.
Siunattu ollos, hiljainen, himmee,
lempeä katoovaisuus!
Oi, ihmeiden ihme!
Oi, ihmeiden ihme!
Kevääni takaisin saan
ja kukkia kantaa
multa vierahan maan!
Ja onnea antaa
veräjät vierahien:
voi matkoilla maailman
kohdata omaisen.
Ja sydän jo kuollut
lämpönsä takaisin saa...
Ah, ihana olet sa,
ijäti nuortuva maa!
Ja ihanaa olla
maa-emon lapsonen on:
ei tapa talvi,
ei syys ole loppumaton!
Jo huokasin huolta
elämän kadotetun.
Taas kaunis on elää,
sitten kun kohtasin sun!
Mun rintani tunsi
herjan, hellyyttä ei;
vain kuoleman kauhu
synkeän syliisi vei...
Olin yksin ja orpo,
saartama elämän jään;
jäin rintaasi vasten
itkien lepäämään.
Ja havahduin heleään
huomeneen rakkauden,
Ah, kuinka on kaunis
onneni myöhäinen!
Ja kuinka on kaunis
kevät valkea tää!
Taas päivä paistaa,
muuta en muista, en nää!
Ja kuinka on kaunis
lempeä katseesi sun!
Sillä katseella kerran
pelastit henkeni mun.
En muuta pyydä
armoilta autuaan maan
kuin siunata sua
ja katsoa silmään vaan,
ja olla kuin lapsi
herkkä ja aseeton.
Muu kaikki, sen tiedän,
tuskaa ja turhuutta on.
Vain levätä mielin,
vaeltaja vaikean tien.
Ma kaikkeen muuhun
väsynyt liiaksi lien...
Ma tahdon uskoa sinusta.
Ma tahdon uskoa sinusta
vain puhdasta ja hyvää,
nään sielusi lähtehen silmässä
vain kirkasta ja syvää;
sua katselen murien pohjalla
kuin huuhtoja kultajyvää...
Ilot ovat useasti ensin itketyitä.
Ilot ovat useasti ensin itketyitä;
älä kysy katseheni kyynelsumun syitä!
Synnyin tummaan syksysäähän, myrskytuulten selkään:
murhetta en peljännyt, mut riemua ma pelkään.
Arastellen aamuruskoon katseheni kannan:
aurinko on noussut yli yöni taivaanrannan!
Jäinen kukka värähtelee hyyssä aamuhäivän:
elämää vai kuolemaako tietää nousu päivän?
Jo kevät-ilon valkeaa.
Jo kevät-ilon valkeaa
suur-aurinko valaa.
Mun rinnassani rakkaus
ja kaipaus palaa.
Ah, kaikki, mikä elää,
jo lempiä halaa!
Mun rinnassani rakkaus
ja kaipaus palaa.
Kirkkotie.
Outo tähti silmähäni
syntyissäni hohti;
sanoi mulle: lähde käymään
kynttilääni kohti!
Siitä asti taipaletta
talotonta polen;
sen vain tiedän: tähtikirkkoon
matkalla ma olen.
Surun suuren rinnalla
on ilon pilke pieni;
surun suuren lävitse
käy suorin kirkkotieni.
Hiipii halla harmahin helmoin.
Hiipii halla harmahin helmoin
polvia someroteiden,
putoaa kuparikukkaset puiden,
kahleessa kellastuneiden.
Valkeat, viileät autuuden aamut
sille, ken elossa kesti!
Sydän, opi sykkimään syksyn halki
vitkaan, voimallisesti!
Syksyinen rakkaudenlaulu.
Älä mitään sa kysy,
ma mitään en tiedä,
Ah, tuska on tainnut
mun järkeni viedä!
Sa vaikene, älä mulle
lemmestä haasta!
On sydämeni kuollut
kuin kukkaset maasta.
Ei ruusut puhkea
ruskossa ehtoon;
ijäisyys paistaa
syksyiseen lehtoon.
Näät, kaiken jo peittää
valkea halla.
Tulen vastaasi korkeiden
tähtien alla.
Sun myöhään kohtasin,
kadotan varhain.
Olet viimeinen kulkija
kuolevain tarhain.
En voi enää kukkia
tiellesi kantaa,
en voi enää maallista
autuutta antaa.
En voi enää vastata
syleilyllä.
Olen siunaus suuri
vain untesi yllä,
siit' että sa tavoitit
sammuvan säteen
ja tartuit hellästi
kuolevan käteen,
ja että sa, astuja
aamuhun uuteen,
katsoit kauniisti
katoovaisuuteen,
ja että sa hellyit
mun murheeni eessä
ja saatoit mun hautahan
silmät veessä.
Miksi vain kevät kehuttu.
Miksi vain kevät kehuttu,
aamun aika arvostettu,
miksi ei elämä kaikki,
aikaisesta yöhön asti,
koittehesta päähän päivän?
Syttyvi joka sekunti
niinkuin nuori tähden nousu,
kulkee hetkien helinä
kuin suuri sävelten virta
halki aineen vaipuvankin,
uomassa ikuisen voiman.
Kuolema.
Tyyntyy, taukoo, lauhtuu tuska haavain,
elon tunto hiljaa varjoon vaipuu.
yksin elää, palaa pimeässä
rinnan jähmettyvän sairas kaipuu.
Usko kaunis, herjattu ja syösty,
unen-auer ammoin olleen aamun
käy taas autuaasen aamuruskoon,
hymyy yöstä silmä armaan haamun.
Paistaa niinkuin lempee lepotähti
lakkaamista hyörinän ja hyödyn,
nastaa valkeaksi vertaisekseen
miehen menneen, tantereelle lyödyn.
Mieleni oisi.
Mieleni oisi
kaikesta laata,
mullassa maata,
mut ei!
Viel' en ole vainaa,
vaikka askel painaa,
vielä ma kerran
taipaleelle lähden.
Eespäin murtuvan
elontyöni tähden!
Lempeni kanssa
riutua soisin,
sammua voisin.
mut ei!
Aika on mulla
vapahaksi tulla.
Kuivihin kyynelten
lähtehet juoksi.
Pystyhyn! poljetun
sydämeni vuoksi.
Nuorille tahtoisin
päätäni puistaa,
intoaan suistaa,
mut ei!
Kaunis on kuolla
uskovien puolla,
kaunis on elää,
en tahdo estää.
Kunnia sille, ken
keskellä kestää!
Kirota saisin
elämäni juuren,
tuskani suuren,
mut ei!
Kaiken, min annoin,
takaisin ma kannoin,
autuuden sain minä
vaivaani liittää.
Kaikesta tahdon
taivasta kiittää.
Henki, mi pakenit.
Henki, mi pakenit
yli-isän luota,
helmasta autuaasta
alku-ajatuksen,
sydämestä kaikki-elon
syntymättömästä,
yksilöksi yleten,
aineheksi aleten,
hallitsijaks halaten,
takaisin käy!
Sytytit väärässä kohden
sydämesi sytytinlangat,
iskit otsasi korskan
maapallon matalaan kattoon,
ja nuoli korkein,
minkä järkesi ampui,
putosi naimattomana,
kaaoksen synkeään syliin...
Ah, miten kimmeltää keväinen hanki!
Ah, miten kimmeltää keväinen hanki!
Iloitse, ihminen, kuoleman vanki!
Kohta on murtuva muurit ja esteet,
kohta on kuohuva luomisen nesteet,
kohta sa jällehen näät
korkeat lakkapäät!
Aukene päivälle pilvien loma!
Maa on ijäisen auringon oma!
Turhaan syö meitä syksy ja rakeet,
turhaan lyö lumilainehet lakeet;
kultaiset laihot maan
nousevat uudestaan!
Rakensin rintaani kirkon
Rakensin rintaani kirkon turvaksi tunteeni ainoon.
nytkö jo uuvun kirkkoni kiviseen panssaripainoon!
Tahdoin ma välttää vaarat synnin ja sielunsoiman.
nytkö jo murrun taakkaan ylpeän tahtoni voiman!
Kestä en ankaraa rauhaa kalsean jäätymisasteen,
onnea kurjaa jo himoon kyynelten autuaan kasteen.
Jälleen ma halaan leikkihin eksyväin ihmislasten,
jälleen ma tahdon itkeä ihmisen rintaa vasten.
Pelastaa päivälle mielin elämänkukkani parhaan,
jälleen ma aukaisen portit hukkuvain hetkien tarhaan,
jälleen ma lähden teille riutumuksen ja kulon
kokemaan kovuutta armaan ja lohtua kyynelten sulon.
En tahdo autuas olla valkeiden varjojen lailla,
siihen on aikaa sitten, varjojen mailla!
Leikkivälle lapselle.
Sinä leikkivä laps, tule luokseni mun,
en mitään niin lemmi kuin leikkiäs sun!
Oli nuoruus mulla, mut lapsuutta ei,
jokin outo mun lapsuus-onneni vei,
niin suur' oli kauneus taivaan ja yön
ja paino vastaisen, vaikean työn.
Veti kaipaus kauas pilvien taa,
ja kallehin maa oli korpien maa.
Mut murheesta haastoivat metsän puut:
en leikkiä voinut kuin lapset muut.
Muut tanssi ja nauroi, ma nauranut en:
oli katse niin kärsivä ihmisten.
Ma virran partaalle vaieten jäin.
yön tähtiä painelin paljain päin.
Ja päivän kehrää nähnyt en lain,
kulin usvassa aamujen valkenevain.
Meren rannalle saavuin ja aavalle uin
ja yksinäisyydessä vanhennuin.
Ah laps, ah laps, tule luokseni mun,
ma mitään en lemmi kuin leikkiäs sun!
Sulle helyjä maailmanmatkoilta toin.
Nyt vasta vanhana leikkiä voin.
Taas kaukaa laulavat lauluaan.
Taas kaukaa laulavat lauluaan
eräkankahat kalvakkaat,
ja hongat korvaani huokaavat
ja horsmat ja apilamaat...
Taas kaukaa siintävät silmiini
meren aavat aukeat nuo,
ja rannan somer soittelee
ja laine kutsuu luo...
Taas rintani lähteet aukeaa,
taas nostan väsyneen pään...
Ma tunnen: mun voimani palautuu,
kun teidät ma jälleen nään!
On mulla maa, kaunehin kaikista maista.
On mulla maa, kaunehin kaikista maista,
varjossa valkean yön, kuullossa välkkyvän veen,
kesän ja talven kukkivat kanervakankaat,
aarnihongat huojuvat hiljalleen.
Heimo on myös, josta mun syömmeni veri
pulppuaa ilmoille kuin maa-emon hetteistä vuo,
josta mun hermoni sitkeät langat lähtee,
josta mun tahtoni elpyy, aivoni juo.
Kantaja, oi, hersyvän lempehin rinnoin
kartuta voimaani mun, etten ma sortua saa!
Lastesi kautta sa astut aikojen taakse,
ijäti nuorena säilyt, syntymämaa!
Keväisten unien valkea Suomi.
Keväisten unien valkea Suomi,
auringon-nousujen maa.
Niin totta sun päiväsi saapuva on
kuin taivaasi ruskottaa!
Keväisten myrskyjen silpoma Suomi,
ei turmios loppua näy.
Niin totta sun voimasi voittava on
kuin kuohusi korkeina käy!
Keväisten kylvöjen kasvava Suomi,
on aarteesi mittaamaton.
Niin totta kuin itävi ikuinen maa
se ilmoille nouseva on!
Sun laulusi viestiäs kuljettaa,
jos saarretaan airuet muut.
Niin kauan sa soitat kuin koskesi soi
ja humisee korpesi puut!
Yö peljätä ei, kellä rinnassaan
on aarnihautojen yö.
Niin kauan sun taikasi tenhova on
kuin rintasi suuresti lyö!
Ole siunattu, valkea, korkea Suomi,
auringon-nousujen maa!
Niin totta sun päiväsi saapuva on
kuin taivaasi ruskottaa!
Siunaus.
Jo tunnen: yö minun ylleni lankee,
niin sielu on sairas ja mieli on ankee.
Mut rauha ääretön rintani täyttää;
niin kauniilta laskeva aurinko näyttää.
Se kangastaa luvattua, kaukaista maata.
Sua kohtalo raskas en kirota saata.
Niin musta on takanani elämän taulu.
Soi kauniisti elämäni murheen laulu!
Soi taivaan tahtoa särjetty rinta:
on kalliisti maksettu soittosi hinta.
Ole tähtien peili kuin uinuva vesi:
on myrskyillä ostettu tyyneytesi.
Ole puhdas kuin syntiä tehnyt voi olla,
yön lilja mi puhkeaa kalmistolla!
Ole airue polven paremman, uuden,
laps lempeni tuskan ja levottomuuden!
Ole viittoja vaarain ja tietäjän tähti
jokaiselle, ken jälkeeni lähti!
Ja ilmat korkeat, ihanammat
suo sille, ken jättävi rauhaiset rannat,
ja jaksaa hyljätä hyvyyttä monta
ja uskoa unelmaa olematonta.
Ah, teille ma siunaukseni annan,
te palvojat pettävän taivaanrannan!
Jota kaihoaan meistä ei kenkään ennä,
on osamme nuorina manalle mennä.
Ja kauneus onnen haaveksimamme
vast' aukee kukkahan haudallamme.
Niin, teille ma siunaukseni annan,
te palvojat kaukaisen taivaanrannan.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILTAKELLOT***
******* This file should be named 60910-8.txt or 60910-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/9/1/60910
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
