The Project Gutenberg eBook, "Suurlakkokuvia" y.m. työväenlauluja, by
Kössi Kaatra
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: "Suurlakkokuvia" y.m. työväenlauluja
Author: Kössi Kaatra
Release Date: April 27, 2015 [eBook #48814]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK "SUURLAKKOKUVIA" Y.M.
TYÖVÄENLAULUJA***
E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
"SUURLAKKOKUVIA" Y.M. TYÖVÄENLAULUJA
Kirj.
KÖSSI LINDSTRÖM [KAATRA]
Hämeenlinnassa 1906,
Boman & Karlsson'in kustannuksella.
SISÄLLYS:
Suurina päivinä.
"Suurlakkokuvia" I, II, III, IV.
Laulajan laulu.
Viesti.
Vappuna.
Kun ymmärtäisivät.
Häpeäpäivinä.
Politiikka.
Tulkohon valkeus!
Vanhus.
Juhlien jälkeen.
Heräävä kansa.
Taistelu käymään!
Ääniolkeusmerkki.
Juhannuslaulu.
Uudistusten aikana.
Lemminkäisen laulu.
Rajamaalaiset.
Simson.
Sekasorto.
Hei, hauska on...!
Suo siellä, vetelä täällä.
Korven kovakourat.
Raatajat rahanalaiset!
Huutavan ääni.
Veljen haudalla.
Maailman meno.
Siellä -- täällä.
Elämän filosofiaa.
Älkää itkekö!
"Kultainen" nuoriso.
Niin.
Pitäkää silmänne avoinna!
Sairaalle säädylle.
Ropo uhriarkkuun.
Nagaikkalaulu.
22/1 1906.
Nyt aika seisoo.
Ennustuksia.
Belzatsar juhlii.
Meren käydessä.
Vanha ja uusi vuosi.
Ota vastaan valonjuhla...!
Sairasta väkeä.
Veljet rautatiellä...
Että kertakin!
Meill' on niin.
Orjattaret.
Työhön.
Taistelulaulu.
SUURINA PÄIVINÄ
Tulivuoret syöksyvät tulta
ja laavavirrat kattavat maata.
Kylät sortuvat, kaupungit raunioittuu
ja yksilöitä pakahtuu raunioiden alla
ja kuolee kurjalla kuolemalla.
Elo seisahtuu.
Ei kenkään arvata saata,
mitä tullut on, mitä tuleva on,
mitä tuova on nousu nyt auringon,
joka katsoo kauhistuksen yli.
Mut entinen merkki jos paikkansa pitää,
niin: kauhujen jäljissä kauneus itää
ja raunioiden tuhkassa uus elo herää,
luo kukkaset terää
ja avautuu hyvinvoinnin syli.
Ja ainakin yksi seikka varma on ihan:
On suuren suurta elää,
kun yhdessä päivässä, yhdessä yössä
nyt uutta luodaan enemmän kuin vuosisatain työssä,
kun luonnonvoimat liikkuvat ja jumalaisen vihan
ja koston kauhukanteloinen helää!
SUURLAKKOKUVIA
I.
Katso, tehdaskorttelissa
seisahtivat koneet äkin,
pyörät kaikk' on nukuksissa,
asuntoina hämähäkin;
ei nyt kuulu kalke, kilke
sieltä niinkuin aina ennen;
poiss' on raatajoiden vilke
töiden luona tullen, mennen.
Suunnattoman suuret pajat,
joiss' on työtä tuhansille,
lukoss' ovat pitkät ajat,
vailla miestä moukarille;
kymmenien kutomoiden
koneet nukkuu tuhatluvut;
eivät suihka pirrat, joiden
ääress' seisoi äsken suvut.
Lakoss' ovat orjajoukot.
Kurjiss' esikaupungeissa,
joissa heill' on täynnä loukot
kamalissa kasarmeissa,
näkee nälkää lakkolaiset
vaimoineen ja lapsinensa,
vaikka kädet auttavaiset
tuokin heille antimensa.
Nälkää näkee lakkolaiset.
Eikä tuossa kyllin vielä:
sadat naiset, lapsukaiset,
miehet kuolee hätään siellä.
Runsaimmatkin avunlähteet
suovat erän liian niukan;
ain on eessä pelkät tähteet;
hyvä jos saa kukin hiukan.
Mut on hätää muuallakin,
ei vaan orjain asunnoilla:
Vaiv' on vakaa linnoissakin
kapitaalin valtijoilla:
tuottaa päivä joka ainoo,
tappiota tuhat sataa,
Vararikot varmat vainoo,
jos vaan jatkuu tätä rataa.
Vaan ei toistaan lähemmäksi
astu kumpainenkaan puoli.
Viel' ei kyllin käskijäksi
ole käynyt julma huoli.
Voitostansa varmat ovat
Voima työn ja kapitaali;
isännill' on tunnot kovat,
lakkolaisill' ylhä maali.
II.
Saavat tietää lakkolaiset,
että isännistö koittaa,
apunansa raukkamaiset
petturjoukot, pelin voittaa;
saavat tietää tuskatunnoin
rikkurien kurjan aikeen
viedä heiltä, minkä kunnoin
sais he kautta vaivan vaikeen.
Nousee viha poljetuiden
niinkuin sutten; kauhunsana
vierii kautta kansan suiden
väkivallan tartuntana:
-- Teko tuo on torjuttava;
vaikka vaatisi se verta.
I'ät täss' on horjuttava,
ellei totta tehdä kerta!
Saavat vielä tiedon milloin
tunnottomat työhön käyvät.
Lakkolaiset joukoin silloin
tehtaiden luo ehättäyvät.
Syntyy siinä käsirysy
miesten kesken hurjan huima,
kukin lyö, ei kenkään kysy,
kun on eessä toimi tuima.
Saapuu avuks rikkureille
poliiseja parvi sankka;
mutt'ei nuokaan riitä heille,
kosk'on vainolainen vankka,
ja kun vielä ryysytakit
paljastavat aseet murhan,
hopun saavat vallan rakit
jälkeen verenvuodon turhan.
Oteltua tuossa ajan
asein sekä kourin kovin,
petturit jo hujan hajan
pakenevat työstä tovin.
joku heistä kuolon unta
nukkuu talven tantereella,
useampi punas lunta
haavojensa hurmehella.
Voimmakkaammat saivat voiton.
Mutta niinkuin siivin sentään
peloss' ankaramman koiton
joukot kotihinsa entää;
Voittajat näät kauempana
kauhukuvan synkän näki:
ylpeänä, ankarana
siellä saapui sotaväki.
III.
Kuule, mikä melske, melu
niinkuin vuorenvyöryn pauhu,
käskysanain kajahteiu,
hämmennys ja hurja kauhu
täyttää ilman kaupungissa,
jossa vielä äsken aivan
toimiss' oltiin rauhaisissa
arkihuolen, arkivaivan.
Liikkeell' ovat lakkolaiset;
ryysyissä ja repaleissa
nälistyneet miehet, naiset
ajelehtaa kulkueissa,
joiss' on joka ainoassa
tuhat määrät inehmoista
sama verta saattamassa
muuta elononnen loista.
Peloittavat voimat liikkuu
kaikkialla katuloilla;
niinkuin merten laineet liikkuu
hirmumyrskyn soiden noilla;
niinkuin pedot tuhatpäiset
mustat ihmismassat matkaa;
niinkuin sadun jättiläiset
taivaltansa joukot jatkaa.
Mutta vaikka eri tietä
kulkee ihmismetsät tummat,
johtaa samaan määrään heitä
salavoimat varmat, kummat.
Keskeen monimiljoonaisen
kaupungin käy kulku vakaa,
työntäin joukon etumaisen
tieltään aina toinen takaa.
Torill' aavall', avaralla
seisahtavat laumat vasta
punalippujensa alla
virstamääräin poljennasta;
seisoo satatuhat miestä,
naista kuolon kalpeata,
jotk' ei siedä orjan iestä
mielivaltaa ruoskivata.
Äkin jotkut siellä täällä
sanatäydet suunsa avaa
seisten hartioiden päällä,
kansan kuullen haasteltavaa:
-- Orjasisaret ja veljet,
tulisimman tuskan tutut,
katki kahleet, poikki teljet,
palasiksi pakkonutut!
Orjaveljet, orjasiskot,
uuvutetut työllä hoki:
emmehän kuin madot, liskot
madell' enää mieli toki.
Pysähtyköön kulku kurja
kuolonvaelluksen vinhan,
tauotkoon jo tanssi hurja
kanssa epätoivon inhan.
Kosk' on kerta noussut kansa
ottamahan osaa siitä,
min vei korskat kokonansa,
niin ei sille rahdut riitä,
ei, vaan vaivaan vaipumatta
vihan vimmoin taistelkaamme,
kunis viimein taipumatta
hyvinvoinnin-voiton saamme.
Soikoot sotatorvet meidän
luokkavihan säveleitä
avoin korvin kuulla heidän,
jotka jaloin tallaa meitä;
soikoon ukkosäänin kerran
sävel uudenajan kuoron:
aik' on laata valta herran,
olkoon nyt jo orjan vuoro! --
Sanoivat Mut amen kumma
päätti puheet sananiekkain,
kun näät sotaväen summa
saapui ratsain kanssa miekkain,
joiden terät tulikielin
putoaisi päitä kohti,
ellei poistu kansa mielin,
jos se vastustella tohti.
Mut ei pakoon kansa suori
lailla rikollisten halpain,
vaan se seisoo niinkui vuori
eessä kimmeltäväin kalpain,
Ja kun viime kehoitusta
eivät joukot varteen ota,
alkaa toimi mustan musta,
veljenverin ilmi sota.
Kannustavat ratsujansa
asemiehet lakkolaumaan,
sala-asein, nyrkein kansa
käypi kiukuin puolustaumaan,
vainon villi virsi raikaa,
kuolonparahdukset soivat,
kylmät kiroukset kaikaa,
hurmevirrat huppeloivat.
Kaatuu alle kavioiden
moni valju vaimoraukka,
miekanteräin ankaroiden
jäljiss' asuu miesten hukka.
Mutta yhä iskut kiihtyy
monen kertaisina karttuin,
turmatyössä joukot viihtyy
verenvuodannasta varttuin.
Vaan kun vielä saapuu kiirein
tuhat sotamiestä jalan
kaartain kalmanputkipiirein
lakkolaisten taisto-alan,
niin ei enää rahvas saata
asett' eikä kättä nostaa,
Vaan sen täytyy viimein laata,
päättäin toki toisten kostaa.
Yli ruumisröykkiöiden,
kahakassa kaatuneiden,
jälkeen päivän hirmutöiden,
kautta suorimpien teiden
lakkolaiset verta valuin
pakenevat kiirehellä,
sotaväki surmakaluin
jalka jalan kinterellä.
IV.
Puoliyö. On talven taivaan
alla pilvipeite harmaa.
Väsyneenä päivän vaivaan
nukkuu kaikki kansa varmaan;
jälkeen kaiken kauhun tuovan
sekasorron, tuskan, turman
tuta saa se rauhan suovan,
huojentavan unen hurman.
Missä äsken sota soitti
kamalinta kanneltansa,
koska kansa seistä koitti
vaikeassa vaivassansa,
siinä lepää satakunta
lakkolaista jäätyneenä
ikipitkän yönsä unta
kuolon helmaan häätyneenä.
Lepää lumi-untuvilla
uhrit työn ja orjaikeen
kiteisillä katsehilla
unen raskaan, kuolonsikeen;
uudenajan sankareina
jälkeen uljaan urhotyönsä
kunnialla kaatuneina
nukkuvat he hangell' yönsä.
Mutta minne sodanhenki
punasiivin päivin liitää,
sinne halki yöhyenkin
haaskalintuparvi kiitää;
miss' on jälkeen taiston hetken
vainajain ja veren lemu,
siellä jälkeen lentoretken
korpeill' on myös aimo kemu:
Hiipii taistotanterelle
patrulleja parvi hiljaa
työlle salakähmäiselle:
korjatakseen kuolon viljaa
ilman ruumissiunausta,
ilman ainutt' arkkulautaa,
ilman kelloin kilkahdusta
vihkimättömähän hautaan.
Peitoss' yön ja tehden pilkkaa
kymmenkunta halvint' orjaa,
kunnotonta, kiirevilkkaa
kaatunehet kaikki korjaa,
ettei enää huomenella,
saapuessa surijoiden
mielin ottaa omaisensa,
jälkeäkään löydy noiden.
LAULAJAN LAULU
Kansa kärsivä, itkevä, nyyhkyttävä,
kansa poljettu, piesty ja lyöty,
kansa orjuuskahleilla kytketty,
kansa murheen mierohon myöty:
Sun vaivas tunnen ma viimeiseen
hätähuutoon asti ja parkuun,
ja vaikka ma luotasi lähtisin pois,
en tuolta ma pääsisi karkuun.
Se on veressä mulla. Sen join minä jo
oman äitini rinnoista ennen,
ajan armahan, ilojen-valkean,
lapsriemuja tulvivan mennen.
Ja sen tuntea sain minä itsekin,
kun vankemmaksi ma vartuin,
kun eloni purren peräsimeen
käsin tottumattomin tartuin.
Ja vaikken saanut ma nielläkään,
mitä monikin täällä on saanut,
en vaivaa enemmän kärsineen
toki tuntemast' ole laannut.
Ja siitä mun lauluni lahjakin on
ja siitä mun soittoni helää,
sen vuoksi mun vereni virtaelee,
teen työtä ja tahdon elää!
VIESTI
Vierii viesti kummanlainen
nyt jo joka mökkihin,
kuss' on elonorja vainen
surun lyömä yksikin.
Sait jo kyllin tuta iestä
pakon paljon vaativan,
sait jo tarpeeks tyhjää hiestä
yön ja päivän raadannan.
Ethän mieli enää olla
orja, juhta joutavin,
ase toisen, porras, jolla
astuu jalka öykkärin?
Ethän tahdo että suruun
sortuu jälkeläisesi,
Vaikka itse tyydyit muruun,
kun et saanut enempi?
Ethän usko, että vasta,
korvaukseks kärsinnän,
saat sä palkan taivahasta
jälkeen tämän elämän?
Miksi siis sa vielä voihkaat
toivotonta voihkinaa,
yöt ja päivät pitkät oihkaat,
kun et mitään siitä saa?
Etkö tohdi kättä nostaa
kärsimystä vastahan,
ajan toisen oikeutt' ostaa
vaikka lailla marttiiran?
Jos sa tohdit, niinpä lähde
tuskan kanssa taistohon,
itsesi ja lastes tähden,
joilla elo eessä on.
Muutoin yhä vielä huole,
kärsi, kärsi katkeraan,
päättyessä päiväs kuole
niinkuin pienin mato maan.
Oma harras halu ynnä
oma voima käytä siis,
onnes sarka itse kynnä,
usko uusiin unelmiis.
Etsi elon tieltä toinen
sinunlaises orja myös,
elononnen kurja loinen,
jonk' on mieli myöskin yöss'.
Kolmas, neljäs -- kymmeninkin
oot sa heitä tapaava;
etsi, etsi, mistä minkin;
noit on oiva armeija.
Eihän ole tarvis yksin
käydäkään sun taisteluun,
Vaan sa kulje käsityksin
kanssa kurjan monen muun.
Noin sa voit kuin leikilläsi
käydä sotaa sorjimpaa;
noin vaan loppuu kärsintäsi,
Valhe kuoliniskun saa.
Nouse vaan ja työhön ryhdy
miehen mielin luottavin,
valonarmeijahan yhdy
sotilaana kertakin.
Taisto tää on suurin, josta
tietää aika kertoa,
pyhin myös, kun taistelosta
täss' on hyöty kaikilla!
* * *
Näinpä kertoo viesti. Kohta
jokainen sen kuullut on;
kunpa vaan vois sanat johtaa
kunkin tähän taistohon.
Kunpa siemen, jonka kylvää
aika rintoin ihmisten,
toisi sadon suuren, ylvään,
kasvun tuhatkertaisen.
VAPPUNA
Kuuletteko, kuinka kevät laulaa
maassa, puissa, ilmass' avaruuden,
kaikkialla, kantain säveleitä
syksynlasten synkkiin sydämihin.
Kuuletteko, kuinka virret kaikuu,
kasvain kasvamistaan valtavaksi
riemusoitoks' elon kunniaksi.
Kevät laulaa; sanat soivat: Kuolo
itse kuolkohon ja elon voima
tiensä raivatkohon tilaa tehden
luonnon luomuksille maassa olla.
Rikkautta täynn' on suuri luonto,
aartehia kohdussaan se kantaa
iloks inehmoisen, luonnon herran.
Esiin siis ne vainen kätköistänsä,
helmet kalliit päivän päilyville,
erä kunkin kuolevaisen käteen!
Ota osas, osaton jos olet,
ota onnes, onneton jos olet;
elä, elä, ellet kuolla mieli!
Siin' on elämäsi ainut ohja.
Jos on tielläs kanto taikka kivi,
vuori suuri taikka syvä uoma,
niin ne poista: kannot irti kisko,
kivet särje, vuoret maahan murra,
pitkospuita syvänteihin laita.
Ja jos hiipii luokses luihu varas,
eräs viejä, elos turman tuoja,
ole valvehilla, kädess' ase
(ellet yksin nyrkkihis sa luota)
ota vastaan tuo, vaikk' ois se veljes,
ja se tieltäs lyö ja -- empimättä,
tinkimättä elä elämäsi,
nauti onnes, joka sulle suotiin.
Paljon laulaa kevään kaunis virsi,
paljon kevään kannel suuri soittaa,
yli maiden vierii sävel-aallot
joka korvan kuulla, joka rinnan
elonriemun rikkaan syttäjänä.
Kuule vain sa kevään ylhä laulu,
kuule, kansa, kahlehissa käypä,
kuule, kansa, viime vereen piesty,
tallattu ja porraspuuksi pantu.
Kuule kevätlaulua, mi soipi;
_sodan sorja laula on se meille!_
KUN YMMÄRTÄISIVÄT.
Kun ymmärtäisivät ylpeet
ja korskat ja "korkeimmat",
että heitänsä vastaan he nousee,
kun meitä he vastustavat.
Heille parempi on valenöyryys,
valeuskollisuus sekä muu
inha silmienpalvelus, kettuus,
katinkultaiset sanat suun,
kuin kanssakäyminen kaunis,
suora, vilpitön rakkaus tuo,
jota vapaa veljeystunne,
inhimillinen siittää ja suo.
Heille "onni", mi huokauksissa,
salatuskassa päivän ja yön
vain näyttäytyy, paremp' ompi
kuin siunaus siunatun työn.
Ja vaikk' olis silmäinsä eessä
koko huutava onnettomuus
poloraukkojen meidän ja -- heidän,
heillä vain yhä uhma on uus,
ja he silmänsä sulkee ja tukkii
arat korvansa, ettei he vaan
katumuksehen lankeisi eikä
mieltä muuttaisi milloinkaan.
Niin -- eivät he ymmärrä ylpeet,
vaan tanssivat nuorallaan,
sinis, kun tuo kätkee, ja -- silloin
he kaitkohon niskojaan!
HÄPEÄPÄIVINÄ
Ei vieläkään
lopu siis sukukuntamme kurjuus,
yhä vieläkin siis
suukapulat suitamme sulkee
ja orja on orja
ja herra on herra
ja kaikki on niinkuin "ollakin pitää".
Taas pettivät kansaa
ne, joita se kantoi kunniahan,
ne, jotka se kauneimmiksensa katsoi
ja joille se onnensa ohjakset uskoi
ja joill' oli valta ja voima.
He pettivät kansaa
He pilkkasivat pyhää
ja rikkoivat kaikkein korkeinta vastaan
ja tuomion päällensä langettivat.
He hylkäsivät kansan.
Mut hyljätä taitaa kansakin heidät
ja työntää he luotaan pois,
ja voi heitä silloin, Voi!
Voi silloin heitä, kun nousee kansa
ja takasin viskaa pöyhkien pilkan
ja korskien herjan,
ja rankaisee
joka rikkoumuksen ja synnin ja valheen,
min seurauksista kärsi se tuskaa
ja lyöntejä sai.
Näet vuossadat pitkät on anteeksi suotu,
yhä anteeksi suotu
ja oihkien, voihkien vuoteltu aikaa,
jona kauhujen lähtehet ehtyisi viimein;
Vaan ei ole koittanut kaivattu päivä
ja ei ole surkeus loppunut maasta
ja ei ole ihminen noussut.
Mut -- anteeks on annettu aina ja aina.
Vaan enään ei!
On anteeksi anto jo kuollut ja vainaa,
ja itseensä vain polo kansa nyt uskoo
ja itsellensä se elää!
POLITIIKKA
Nyt mestari pettää Juudaan,
mut Juudas mestarin myös;
ja hopeapenningit helkkää
ja saatana ilkkuu yöss'!
Ja opetuslapset nauraa
ja itkee ja huokailee.
Mut yhdessä paimen ja lampaat
toki rauhassa ruokailee.
Ja atrian jälkeen kallein
jo ristihin naulitaan
ja Juudas nuorassa roikkuu
ja kansa on kummissaan.
TULKOHON VALKEUS!
Kauhujen kaarneet lentelevät nyt ilmojen äärtä,
etsien saaliitaan, lapsia murheen maan,
peittäen auringon, valon taivahan kannelta kaihtain.
Ihmiset huolien käy, kun ei onnea näy.
Elämännautinnoiden lähde on ehtynyt tyyten;
ilojen maljoiss' ui myrkykkäät surun kyyt;
valhe ja totuus muuttavat karvaa, vaihtavat virkaa
hyötyen toisistaan; rakkaus raadeltu on.
Kauneus näivettyy. Kuin matojen kalvama kukka
kuihtuu ja kuolee tuo. Surkeudella ei oo'
rajoja laisinkaan, ei kohtuut', ei edes määrää,
missä se seisahtuis, milloin se kylläks sais.
"Tulkohon valkeus!"-huuto jo kauan on kaikunut maassa,
kun viha villiytyi, kun paha paatui vaan.
"Tulkohon valkeus!" huutavat vuossadat synkät ja raskaat
yössä, mi yltyy ain. -- Salass' on vastaisuus.
Lyöty on tulta jo silloin ja tällöin tuolla ja täällä,
soihdut on syttynehet, valkeat loimunnehet,
mutta ne virvoina vain ovat leikkiä lyöneet ja kiirein
tuhkana tummunehet, hiilenä häipynehet.
Missä on siis tuo liekki, mi ylhänä, suurena palaa
valkeutt' tarjoten, kun uhkaa kuoleman yö?
Onko se taivaan liesillä tai maan uumenten alla?
Ei! Se on rinnoissa vain ihmislapsosien.
Rinnoissa ihmisten tuli hiilissä hehkuu ja kytee.
Koska se loimuta saa kertakin kunniassaan?
Koska se leimahtaa, niin ett' täys päivä on kerta
ympäri maailmaa? Koska se leimahtaa?
Sytyttäkää tulet! Puhaltakaa kipinöihin ja tuhkaan!
Pilviä puhkaiskaa! Sumua surmatkaa!
Sytyttäkää tulet! Siinäpä valkeutemme on taika.
Siis: Tulet leimuamaan! Aurinko asemilleen!
VANHUS
"Pois heitä kuokka kourasta
sa vaari vanha jo;
kas kohta lepoon laskeva
on elos aurinko.
Sun selkäsi on köyrtynyt,
on hapses harvenneet,
Oi miksi, miksi vielä nyt
noin paljon työtä teet?
Ja ethän edes, vanhus sa,
sarkaasi kuokikaan,
muokkaathan vieraan peltoa
kuin orja aina vaan.
Et myöskään eteen lastesi
aherra ahkeraan,
kun hyljäten sun, luotasi
he poistui maailmaan.
Miks siis noin ylivoimin sa
kuokkaasi käyttelet,
jo herjetä ja huoata
sa tahdo, ukko, et?"
Ei vastausta vaari vaan
suo mulle ensinkään,
ei hellitä hän kuokastaan,
ei heitä vartta tään.
Vaan helmikirkkaat kyynelet
nyt vaarin silmät saa
ja kasvot kurjat, kurttuiset
ne maahan vuodattaa.
JUHLIEN JÄLKEEN
Nyt elää suot
ja raaka massa liikkuu
ja hongat horjuu,
kun pohja alla kiikkuu,
ja merkit näkyy auringossa, kuussa
ja tähtimeressä ja muussa.
Ja tulevaisuus hohtaa töiden takaa,
tuo aika uus mi tasan onnen jakaa,
kuin selkein päivä, kirkkain huomenhetki,
kun päättynyt on öisten valtain retki,
ja varmuus kasvaa jättivuoren lailla
ja kenkään sit' ei enää ole vailla.
HERÄÄVÄ KANSA
Voi kuink' on kaunista kansa,
kun se itkien, nauraen katkovi kahlehiansa
ja pohja sen alla on paattaa;
kun kyltynyt on se jo onnettomuuteen
ja tahtovi tuskasta riemuhun uuteen,
min töillä se ansaita saattaa.
Ja kuink' on se ylväs ja suuri,
vaikk' äsken se viel' oli heikko ja horjuva juuri
kuin ruoko, mi tuulessa taipuu,
ja se ei ole tovinlasten heiluva joukko,
ei toivoton, töis' epätietoinen, houkko,
Vaan joukko, joll' on pyhä kaipuu.
Se on uudenajan ristinväki,
joka tulevan taivaansa elämässä näki
ja uskoa myös sitä tohti;
joka kulkee varmana varmahan maaliin
ja saa myös varmasti onnensa saaliin,
joka sielujen silmihin hohti.
TAISTELU KÄYMÄÄN!
Surkeus, surkeus koska sa lakkaat,
milloinka päivämme paistaa?
Kalpeina, valkeina vaivansa alla
sammuvin silmin,
kuolevin katsein,
koukussa käyden,
läähättämällä
kulkevat luonnon korkeat herrat,
ihmiset täällä,
orjina vapaat ja vapaiksi luodut,
juhtina teillä,
joill' ei loppua laisin.
Suissa on siteet ja kielissä kahleet
ihmislapsilla, joilleka vainen
haastamistaito ja suun sanat suotiin.
Hyi tätä pilkkaa ja sortoa luonnon,
hyi väkivaltaa
alhaista, inhaa,
luonnottominta ja kauhistavimpaa!
Eikö jo pakahdu piinattu luonto,
kärsiessänsä
tällaista täällä,
taikka se lankea vuorena noiden
kurjien yli,
jotka sen kauneutt' tallaa ja sylkee,
rutsaajajoukon
mielettömimmän ja hullun?
Eikö jo suoriu sorrettu lauma
päällensä pannen
sotisovan sorjan
teilaajiansa
vastahan vimmoin ja kiukuin,
kun ylivoima on sillä ja voitto
varma on taattu?
Taistelu käymään!
Pitkin linjaa taistelu käymään
armahtamatta
vastustajoita,
koska on armahdus käytetty kaikki
aikojen vierren,
eikä se satoa suonut.
Kuuroiksi korvat,
ettei valitushuutojen vuoksi
taistelu jäisi
kesk'eräseksi.
Sulkekaa silmät,
ett'ette voisi
heltyä kesken;
lyötävä näät on vihdoin jo kaikki
ihmisen tielle
estettä luova.
Mutta jos antavat vastustajamme
aseensa meille: --
anteeksi heille.
Oikeus ensin ja viimeksi kosto.
Emmehän seuraa
neuvoja heidän,
emmehän pöyhkiä matki.
Oikeus elää ja oikeus olla!
Siinä on kaikki,
missä me riipumme kiinni.
Kuin kevätvirtojen voimakas juoksu
olkohon meidän
kulkumme kaunista kohti.
Kuin suven suuri ja selkeä päivä,
onnemme päivä
olkohon taistelun tauottuessa.
Syys oli synkkä ja sairas jo meillä,
talvea tarpeeksi saimme jo täällä.
Nyt suven vuoro on tullut!
ÄÄNIOIKEUSMERKKI
"Yleinen äänioikeus"
ja nyrkki alla sen!
Tuo kiinnitä sa rintahas,
sen taika tuntien.
Tuo kiinnitä sa rintahas
ja lähde taistoten
päämäärää kohti korkeaa
kuin ristiretkellen.
JUHANNUSLAULU
Ol' ihanimmat kevättoiveet maassa
ja kansa viihtyi uness' onnekkaassa
juhannusjuhlasta, mi kohta koittaa,
kun täyden päivän paiste kylmän voittaa,
kun hanget sulavat ja pilvet haihtuu
ja kuurakukat nurmen nukiks' vaihtuu,
kun kaikki, jok' on murhett' ollut pelkkää
suloisimpana säveleenä helkkää;
näin Suomen maassa koru-unta nähtiin
ja kauas katseltihin toivon tähtiin.
Mut tulless' ajan, jolloin viimeistäänkin
ol' aika saapua jo suvisäänkin,
ei tullut tuo, ei kesä koittanutkaan
ja tuot' ei nähneet isänmaassa kutkaan,
ei nekään, jotka suurimpina muita
olivat aina soittanehet suita;
vain kevät loppui, mut ei tullut suvi,
ja äkin loppui ennusunten huvi,
kun takatalvi vierahaksi kulki
ja jää ja hyy ja huura päivän sulki.
Taas maata myöten meni vilu viima,
taas heräs öisten peikkoin villi kiima
ja ajattaret täällä karkeloivat
ja kuolonparahdukset maassa soivat
ja yötä päivää kuultiin nyyhkytystä,
kun hetki uus toi uutta kärsimystä,
kun toivovinkin silmä kyynelehtyi
ja usko, voiman lähde, tyyten ehtyi
ja epätoivoll' oli kaikki valta
ja tuskin kukaan nosti pään sen alta.
Ja, niinkuin aina käy, kun suur' on hätä
ja voimatyö kun etsii tekijätä,
ei löytynytkään monta mainituissa
urhoissa kuuluiks' tulleiss' eikä muissa,
jotk' kestänehet olisivat täällä,
kun kuolon peitsi päilyi päiden päällä,
ei ollut montaa miehenmoista noissa,
jotk' opin saivat ensitaisteloissa,
ei ollut montaa vanhaa eikä nuorta,
joidenka kunto ei ois ollut kuorta.
Vaan moni kunnon "karhu" ehdollansa
rautaisen riimun kantoi kaulassansa
ja pillin mukaan tanssi tanhuoilla,
kun tahtia löi epätoivo noilla,
tai taiten muuttui lammasnahkaiseksi
ja paoss' yksin pelastuksen keksi,
ja moni, johon toivon katse luotiin
ja jolle kansan teon valtuus suotiin,
kuin Juudas petti meidät penningeistä
ja astinlaudan "arvon" laitti meistä.
Ja tuossakaan ei kaikki ollut vielä:
Nuo kurjat raukat oli vielä tiellä,
kun harvat miehet, miehet suomalaiset
ja isänmaalle kaunehimmat naiset
nous väkivallan mahtikättä vastaan
oikeutta puoltaen kuin äiti lastaan,
kalleimman vuoksi itsens alttiiks' antain,
uljaana, uupumatta kuormaa kantain --
pinqviinit luihut lainasiivin lensi
ja kotkaparven esteheksi ensi.
Mut niinkuin myöskin ollut ompi aina:
Ei ijankaiken takatalvi paina,
ei ijankaiken orja ole vapaa,
myös kosto kerta kostettavan tapaa,
ei ijankaiken kurjat kunniassa
saa olla eikä muita polkemassa,
ei ijankaiken suurta oikeutta
jaloilla poljeta kuin langennutta,
ei kansaa, jok' on elämähän säätty,
oo vielä koskaan kuolemahan häätty.
Niin myöskin Suomen suurin hätä herkes
ja vielä kerran päivänpilke kerkes
pimeyden halki valon tänne tuoden
ja edes onnen erän pienen suoden,
synnyttäin toivon, uskon, että huomen
sittenkin kerta nousee ylle Suomen
ja että sentään saattaa suvi tulla
töin uotellessa eikä uinailulla
ja että juhannusta viettää saamme,
kun terve Suomi taas on sairas maamme.
UUDISTUSTEN AIKANA
Ankarasti yhteiskuntaruumiin valtimo nyt lyö,
kuumeisesti veri virtaa, jänteet kaikki jännittyy;
joukot, joiden yllä häilyy väkivallan vainoyö,
kahleitansa katkoo, etsii miss' on surun synkkä syy;
nousee naiset, nousee miehet, ennen aina torkkuneet,
katsovat ja kysyvät ja vastausta vaativat;
laumat, joiden tarmon raudan tuskat ovat karaisseet
teräkseksi, itsellensä sota-aseet laativat,
käydäksensä taistotielle, mitatakseen voimiaan
kanssa ajan hirmuhengen, jonk' on uhka päällä maan.
Kaikki kärjistyy. On ilmass' sähköä ja salamaa,
niin ett' työläs aivan on jo inehmoisen hengittää,
eikä levonaikaa tuskin kukaan kuolevainen saa,
vaan on pakko kunkin elää töistä täyttä elämää;
syntyy aatteet, oudot, kummat, ennen syntymättömät,
joiden voiman täytyy täällä tuta tyyten ihmisen;
kaikki, kaikki etsivät ja kaikki myöskin löytävät
jotain uutta, jost' ei ennen tiennyt mitään ihminen;
joka hetki tarjoaa nyt tavatonta; tapahtuu
tekoja, joit' ei oo tuonut ilmi aika mikään muu.
Eikä enää tuskin mikään hämmästystä herätä,
vaikk' on joskus eessä silmäin kuva kauhun kamala;
kukin näät nyt tuntee, että aikakauden elämä,
vajaaks' ennen jäänyt vaatii ihan mitä tahansa;
uudistuksen eilismuoto tänään on jo vanhennut,
teko eilen tehty, tämänpäivän teon rinnalla,
on kuin sävel ennen soinut, väsynyt ja vaiennut;
melkein kaikki uusi saadaan ihmishengen hinnalla;
sortuu yksilöitä, sortuu joukkojakin, laumoja,
kuolon kylmä käsi korjaa ruumisrunsait' aumoja.
Sekasorto vallitsee. Mut kukin selvään nähdä saa,
että, vaikk' on mullinmallin yhteiskunta kokonaan,
alinkerta kohoo, kohoo, ylin tapaa alempaa,
rajat rikkuu, uomat täyttyy muotoon sopusointuisaan;
eivät estä sulut, salvat eikä padot paksuimmat
kehityksen kulkua ja ajan virran vyörynää;
välttämättömyyttä vastaan turhaan esteit' asetat;
niinkuin lukin seitit särkyy luonnon pakon eessä nää.
Luonnon lait, nuo suuret, pyhät eivät salli rikontaa,
ken käy niitä vastaan, hänpä niiltä tuomionsa saa.
Ja tää aika rikas, runsas, onkin ennenkaikkea
meidän, meidän aikakautta, aikaa pohjakerrosten.
Nyt on meidän vuoro tullut kerta suumme auaista
jälkeen vuosisatain vaivain, kärsityiden kauhujen, --
tullut vuoro sanoa, mit' ennen emme sanoneet;
käydä työhön, joka meitä varronnut jo kauan on;
aika ottaa tuo, mit' aina ennen oomme anoneet:
ihmisoikeus ja -onni, palkka jälkeen ansion.
Menneisyys ei ollut meidän, olkoon aika tää ja uus,
olkoon jälkeen onnettuuden osa meidän onnekkuus!
LEMMINKÄISEN LAULU
Noinpa lauloi Lemminkäinen,
Kauko virtensä viritti,
lauloi laulunsa paraimman,
virren muita virkeämmän,
kun oli koossa kassapäitä,
kylän miehiä kisassa:
En hyli haarikon hyvyyttä,
enkä inhoa olutta,
kun on tullut juhlatunti,
hetki riemuisten remujen:
olut on oiva Luojan lahja,
pantu urhojen iloksi.
En ma karta kassapäitä,
kylän kaunoja pakene,
kun on heissä hempeyttä,
verta valtimon varana:
lempi miehen miehistävi,
urhon uljaaksi tekevi.
Mutta kun on murhe maassa,
kauhu kansassa Kalevan,
soi vasama vainolaisen,
vinkuvi vihainen nuoli,
kuolon kalpa kalskahtavi,
hiekka hurmetta hikoopi,
silloin jätän juhlajuomat,
jätän ohraset oluet,
heitän kaikki kaunokaiset,
korukassat, kukkapääköt
ajan vastaisen varaksi,
rauhavuosien ratoksi;
otin orhin kiiltokarvan,
soimelta jalosukuisen,
otan kalvan kaikkivallan,
säiläni tuliteräisen,
otan kintahat kiviset,
rautapaitani paraimman;
menen vastaan vainolaista,
kohti kauhua kovinta;
enkä ma palaja ennen,
kotikonnulle halaja,
kuin on vaino vaimentunut,
aika onneton ohitse:
Ei sovi iloita urhon,
miehen naista nauratella,
kun tuho tulossa ompi,
väijyy vaara vainiolla,
vilu vieras viljat viepi,
voi virtana valuvi.
RAJAMAALAISET
Rajamaa on torpparähjä
takamaalla vallan,
joss' on joka vuoden vieras
säälimätön halla.
Ympärill' on korpea
ja rämettä ja suota;
eikä poistu kato koskaan
kauas noiden luota.
Jos se joskus säästeleekin
torpan pientä maata,
niin se kohta kaksin verroin
kukistaa ja kaataa.
Eipä siksi ihmetellä
kuolevaisen sovi,
ett' on köyhää torpan väki
Rajamaassa kovin.
Eikä puute pienene,
ei hätä heidän herkee,
koska lapsi lapsen jälkeen
leivän jakoon kerkee.
Mont' on lasta Rajamaassa,
neljä, viisi, kuusi,
ja jos joku noista kuolee,
syntyy sijaan uusi.
Salass' itkee äitimuori,
torpan miesi huokaa,
kun ei riitä kyllin noille
vaatett' eikä ruokaa.
Lapsosista vanhemmille
kouluaika alkaa,
vaan ei saada kirjoja,
ei kengän moista jalkaan.
Ja on pitkä koulutie,
on virstamäärin matkaa,
jota vielä kinokset
ja hankipöykyt jatkaa.
Kuinka siis voi torpan lapset
kouluansa käydä,
ettei heitä nälkä sorra,
jää ja viima jäydä;
että vois he tiedon tiellä
oihkimatta olla,
jotta kaunis kasvuvoima
oisi opinnolla?
Teiltä, joill' on elinehdot
paremmat ja oivat,
osattomat vastausta
vain nyt vaiteloivat.
Avun kättä käyttäkää,
mut armomielin älkää;
nöyryyttävä armopala
näät ei tapa nälkää.
Erä heille suokaa, mutta
ajatelkaa, että
torpan väki ansaitseisi
kyllä vaikka mettä,
kosk'ei ole heidän syynsä,
että soiss' on halla,
että vuoden töiden heelmät
kuolee kylmän alla.
Onhan väärin, että heidät
onnettuuteen syöstään,
koska kukin kumminkin
on palkan saapa työstään.
SIMSON
Filistealaiset, filistealaiset:
kavahtakaa!
Ovat Simsonin suortuvat täydet taas,
taas jätti on vanhassa voimassaan
ja se hirmuinen on.
Kavahtakaa
pedot, jotka hänen silmänsä poltitte puhki
tulisin raudoin,
jotka vaskisin köysin hänet kahlitsitte
myllynne kampiin!
Kavahtakaa;
katso, Simsonin olkapäät pilareihin nojaa,
hänen harteensa kohoo
ja silmäkuopat kuivuneet kulon lailla palaa.
Pian, pian orjanne kahle jo katkaiskaa
taikka muuten te ratkeatte raunioiden alle,
koska kiivaana kostavi Simson!
SEKASORTO
Vihlova vaivatun huuto,
röyhkeä kiskurin käsky --
siinä on "elämän" virsi.
Tehdä työtä ja olla
piesty ja pilkattu orja --
siinä on raatajan rauha.
Kiskuri kultia kokoo
kylläisnä, kyltymätönnä --
siinä on tuon elononni.
vaan yli vaivatun voihkan,
mahtajien menon, melskeen
sorretun soi sotalaulu;
Eespäin käy väki valju,
eespäin kahlittu kansa
elämän aamua kohti!
HEI HAUSKA ON...!
Hei, hauska on lyödä ja uskaltaa
oman nahkansa alttihiks' antaa,
kun veripunalippua liehuvaa
kera satojentuhanten kantaa.
Hei, hauska on lyödä ja pelvotta
vaikk' uottaa kuolematansa,
kun yhden kalpahan kaatuissa
jää jälelle tuhatpää kansa!
SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ
Jos emme nälkäpalkalla
tee työtä kiskureille,
pois työnkin ottain kostavat
nuo mielivalloin meille.
Niin että, teemme työtä tai
sit' emme tee, on maali
se sama aina: kaikki vie
kuitenkin kapitaali.
Ja surkeus se suurenee
ja vihan kiukku kiihtyy,
vaan vielä raukat raatajat
ikeensä alla viihtyy.
KORVEN KOVAKOURAT
Korven kohdust' astuvat ne esiin,
jotk' ei täällä tottunehet mesiin,
joiden osa ain' on ollut työ,
ilman tulosta, ja huolen yö.
Korven kovakourat käyvät riviin,
muodostaen sotarinnan tiviin
alle lipun veripunaisen,
soidess' orjain sotalaulujen.
Vaviskaa te, jotka heitä löitte,
vaviskaa te, jotka orjaks' möitte
korven kansan kauniin, hiljaisen,
pyhää pilkaten ja tallaten.
Nousee "korpi" korkeana sotaan,
eikä lievennä se tuomiotaan
orjuuttajillensa lausumaa,
kurjain korvain kuulla ankaraa:
"_Työmme tulos tulkoon itsellemme_!"
Sinis taistelemme, sinis emme
ota vastaan kättä sovinnon,
kunis vapaa ihmislapsi on!
RAATAJAT RAHANALAISET!
Raatajat, rahanalaiset,
peijatut, pahoin poletut,
sanon:
Taiten tarkatkaatte
noita hännänheilujoita,
herras-kaikenkarvaisia,
joill' on sana suora suussa,
päässä kielen kaunis aatos,
vaan on tarkotus takana:
talutella teikäläistä
tietämättömyyden tietä
alle ankaran ikehen,
katkerihin kahlehisin.
Ei ole ikinä orja
herran kanssa kuoma, veikko,
ennenkuin on kumpainenkin
vain oman itsensä isäntä.
HUUTAVAN ÄÄNI
Kiskurit, kansa on valveilla,
varroten, vaan ei kauvan; --
kohta se kahleensa katkaisee,
hyljäten kerjuusauvan.
Kiskurit, älkää luottakokaan
maahan tallatun malttiin;
pian näet pilkattu turvautuu
viimeisimpähän valttiin.
Aika on vakava -- aatos on nyt
vaan teon muotoa vailla.
Tietkää kiskurit: kahlittu
nousee kahlitun lailla!
VELJEN HAUDALLA
En kylvä kukkasia kummullesi,
ei vuoda siihen silmistäni vesi
ja tuskin tunnen tuskaa kaipauksen,
kun murhe muu tuo tuohon lohdutuksen.
Mut yhden lupauksen annan sulle
ja elämäni pyhin on se mulle:
En koskaan unhoita sun surmas syytä:
elämän murheen myrkkykielikyytä.
En koskaan unhoita tuot orjavaivaa,
mi tuhansille hautakuopan kaivaa,
mi tuhansilta elinvoimat turtaa
ja tuhannet nyt ennenaikaa murtaa.
Sit' en ma unhoita, vaan sitä vastaan
mun työni taistella on ainoastaan
ja tuhansien kera yhtä matkaa
lyhyttä elon päivänpuolta jatkaa.
MAAILMAN MENO
Petos ja peijuu ja "hyväntekeväisyys"
korkealle sun nostaa
työstä ja raskaasta raatamisesta
ankara "elämä" kostaa.
Rakenna ja raada ja rehki ja puhkaa
ja täytä "velvollisuuttas",
niin "saat" elää, ellet sa koskaan
valittele palkattomuuttas!
SIELLÄ -- TÄÄLLÄ
Idässä noussut on koeteltu kansa
ottamaan elämänoikeuttansa,
vannoen varman voittonsa valaa.
-- Idässä kaupungit palaa.
Idässä kertakin puhdasta tehdään,
kummia kuullaan ja kummia nähdään.
Idässä sorrettu säälittä kostaa
ja verellä onnensa ostaa.
Siell' ei ajoissa kansaa kuultu,
eikä sen suinkaan näin pian luultu
ottavan oikeuttansa itse
taistelutanteritse.
Niin on siellä. Mut miten käy Suomen,
ellei koita jo vapauden huomen
satojentuhanten orjuuden yöhön
ja satojentuhanten työhön?
ELÄMÄN FILOSOFIAA
Lyö mynttiä vaan, lyö mynttiä vaan
ja myntillä mittaa miestä
sekä kavahda, ettet sa tappelemaan
käy vastaan mammonan iestä.
Kuka ostaa, sille sa sielusi myö,
kun saat pivon kukkuran kultaa,
ja orjana toisen sa leipäsi syö,
omantuntosi tallaten multaan.
Hyvä niin. Toki kurjempi olla sun ois
-- eikö totta? -- jos leipäsi myisit
sun ihmisyytesi hintahan pois
ja -- suoliisi hirttäytyisit.
ÄLKÄÄ ITKEKÖ
Älkää itkekö raatajaraukat,
älkää voihkatko kurjat;
ei näät helly kyynelistänne
julmurit kylmät ja nurjat.
Pankaa pikemmin kätenne nyrkkiin,
hampaanne yhtehen purkaa
ja sitä, kun ette te ennemmin nousseet,
sitä te sorretut surkaa!
"KULTAINEN" NUORISO
"Kultainen nuoriso",
katinkultapinta,
tiedätkö mikä on
elostelus hinta?
Tiedätkö kuka sinut
juottaa ja syöttää,
kuka sinut tietojen
aseilla vyöttää?
Ken sinut taiteen
tanhuille kantaa,
ken sinut kaunista
etsiä antaa?
Kuka, sano, maksaa
yötiset kemus,
leikkisi löyhän
ja raa'an remus?
Et sinä, eikä sun
sukusi suuri. --
Kansa ne maksaa,
kansapa juuri.
Kansa! Se kansa,
mi orjana oihkaa,
kansa, mi työnpakon
vankina voihkaa.
Kansa, mi sulta saa
piiskaa ja pilkkaa,
vain ylenkatsojan
sortoa silkkaa.
"Kultainen" nuoriso,
velkasi taakka
voi sinut painaa
maahankin saakka,
kun sua velkoo
työnorjaparvi.
_Sen_ oma on näet
runsautessarvi!
NIIN.
Niin: juokse pakoon elämää
ja pääsi paina lokaan
ja orja-ikees alle jää
ja astu päällä okaan.
Ja usko, että ihminen
vapaa ja kaunis olet,
kun itseäsi häveten
sa polkuasi polet.
PITÄKÄÄ SILMÄNNE AVOINNA!
Pitäkää silmänne avoinna, orjat,
näkemään orjuuttanne;
ei ole valoa, ei vapautta
kuolemanvaivassanne.
Kujilla ja turuilla huutavat suulaat,
itsekin orjat: On Suomen
vankeuteen ja sen vaivahan saanut
toden, valon, vapauden huomen.
Valhetta silkkaa syöttävät teille
vapautta huutavat houkot:
ieshän on päällänne verinen ja raskas,
riistetyt raatajajoukot.
Syöttehän muruja pöydältä pöyhkän,
ylpeän onnenne loisen,
jolla on ainoa toimi ja touhu
peijuu tunnoton toisen.
Missä on teidän tuloksenne työstä?
-- Etsikää elostelijoilta.
Missä on palkkanne väestä ja hiestä?
-- Kysykää kurjilta noilta.
Kouruus epattoja itsekkäitä
korjaa kättenne teelmät,
varastain teiltä ja lapsiltanne
kyntönne, kylvönne heelmät.
Siinä se vapaus ja siinä se valo,
josta on soitettu suuta;
yö yli päiden ja työ yli voimain
teillä on, mutt' ei muuta.
Vasta kun saatte te palkkanne työstä
ansiomitalia aivan,
silloin voi valo, vapaus tulla
synkeyteen elon vaivan.
Sinis te silmänne pitäkää auki
näkemään orjuuttanne,
kunis on valoa, on vapautta
kuolemanvaivassanne!
SAIRAALLE SÄÄDYLLE
Polot porvarit, ettekö jaksa jo
sairauttanne lausua julki,
kun lahjomaton, kova kohtalo
teidät rautasyliinsä sulki.
Polot porvarit, ettekö ymmärrä:
onhan allanne pettävä hiekka,
joka vierii, ja päällänne ylhäällä
ajan kostavan-ankara miekka:
Polot porvarit, taiten jo tunnustakaa,
että täytyy teidän jo laata,
kun ette te valheenne valtikkaa
yli päittemme nostaa saata.
Polot porvariraukat, jo hellittäkää,
koska näätte nää vaativat joukot,
jotka eivät tajua leikintää
kuin pienet piltit ja houkot
Polot porvariraukat, jo hellittäkää,
teit' ettei hukka peri,
tilinpäivä kun tuimana ennättää
ja synkkä on ihmismeri.
ROPO UHRIARKKUUN
Pankaamme ropomme uhriarkkuun
pahojen päivien varaan.
Uhraten kalleimman, kauneimman eteen
teemme me tekomme paraan.
Köyhien annit ja leskien rovot --
tarkkaan tarvis on niitä,
koskei rikkaiden antamat murut
tarpeen tullessa riitä.
Pankaamme siis ropo uhriarkkuun,
vaikk' ois se ainoamme.
voittomme varmuus karttuu ja kasvaa
kustakin antimestamme.
NAGAIKKALAULU
Lyö nagaikalla, sotamies,
niin että veri roiskuu,
niin että, missä käypi ties,
vain hurmelaine loiskuu.
Lyö nagaikalla, iske vaan
ja selkänahat revi
ja veljes veren vuodantaan
sä älä helly hevin.
Lyö nagaikalla, jaioillas
sa massa maassa pole
ja valtikkanas nagaikkas,
sä kansan ohje ole.
Lyö nagaikalia, iske nyt
ja älä äkin herkee,
ett' olet kyllin iskenyt
kun lyödyn vuoro kerkee.
Lyö nagaikalla, että soi,
jos et, jos et sa pelkää,
ett' toinen toiste lyödä voi,
mut toki toista selkää!
22/1 1906
Tää on sankarien suuri päivä,
päivä kunnialla kaatuneiden.
Ajastaika sitte surman suuhun
sortui uudenajan sankarien
pyhä parvi, joukko valioinen
tahraisien veljenkalpain kautta,
kautta katalimpain konnain kätten.
Kaatui kaunis väki vapauden,
valon, toden, ihmisyyden eteen,
vuoksi miljoonain, vuoks' meidän kunkin
joill' on orjan merkki otsallamme,
vuoksi jokaisen, ken kahlehissa
tunnotonten takomissa vaipuu.
Kaatui, vastapolven voiton ostain
vuodatetun sydänveren hintaan.
Veljet onnettomat, orjasiskot,
kapitaalin kahlehtimat, kurjat,
meille huutaa haamut haudan takaa:
"Väkivallan, vainon ensi tokeet
kukistimme kuolohomme mennen;
yli ruumiidemme runneltujen
teidän vuoro taivalta on jatkaa,
taistellen ja työtä tehden voittaa
mahti mammonan ja valta valheen!"
Siispä, sisaret ja veljet, vala
vakavin nyt vannokaamme heille:
Ennen emme taistelusta lakkaa,
ennen emme aseitamme heitä,
kuin on syyttä surmattujen kuolo,
synkän synkkä, kostetuksi tullut;
kuin on kaikki ihmisyyden esteet,
väkivalta, valhe, pakko, orjuus
laastu pois ja ihminen on vapaa!
Uran uurtajille uljahille
tinkimätön vala vannokaamme!
NYT AIKA SEISOO
Nyt aika seisoo vaaka kourassansa
ja punnitsee:
on toisen vaakalaudan päällä kansa
ja toisell' ovat kansan polkijat.
Ja niinkuin höyhenet on laudallansa
nagaikkamahtajat,
nuo konnain konnat, jotka konnuuttansa
ees' eivät häpee.
Mut vuoren raskas ompi kansan puoli,
tuon kärsineen,
mi väkivallan alla melkein kuoli
ja nääntyi nääntymistään.
On kansalla siis voima, voiman valta,
ja muut' ei tarvis sen,
kuin kerta nostaa päänsä ikeen alta
ja itse itsensä vain tunnustaa.
ENNUSTUKSIA
"Pilkkuja on auringossa
tulee tästä kuuma kesä".
Elon alhon ahdingossa
syntyy moni hellepesä.
Tulee tästä tuimat ajat,
päiväin menot vakavimmat;
nousee elon vapahtajat,
toden urhot ankarimmat.
Kun on päästy talven yli,
tiettään moni uusi juttu,
jahka aukee suven syli,
_vaatii_ orja sarkanuttu.
Luodaan kohtaloa Suomen.
Onneton, ken kesken kaatuu!
Nousee orjalaumain huomen,
väkivalta maahan maatuu.
BELZATSAR JUHLII.
Belzatsar juhlii valtasalissansa
humaltuneena portot karkeloi,
päämiesten parvi kanssa valtijansa
irstaana juo ja mässää, hekkumoi.
ja ilvehtijät näyttää taitoansa
ja narrikuoron rietas laulu soi;
mut surren seisoo Kaldeassa kansa
ja aikakausi huutaa: Oi ja voi!
Ja juhlasalin seinään ihmekäsi
kirjoittaa suitsuvaisin kypenin
kuin luojan sormi salakirjaimin
näin: _Mene, mene, tekel upharsin_:
tee, kuningas, jo loppu leikistäsi;
sen kohta maksaa saat sa hengelläsi!
MEREN KÄYDESSÄ
Jumalauta, mi myrsky nyt meuraa,
meri käy, meri soi, meri pauhaa.
Nyt oikeutt' ei ole kellään
levoss' olla ja nauttia rauhaa!
Kelle kallis on henki, häll' olkoon
käsi valmiina purjeiden nuoriin;
on myyty se mies, joka ei voi
nyt varmana tarttua ruoriin.
Meri pauhaa. Jättiläislaineet
pian laivamme nieluhun hautaa,
ellei joka ainoa meistä
nyt taipumatont' ole rautaa!
VANHA JA UUSI VUOSI
Vanha vuosi vaipui viisaan lepoon,
ruumisliinoinansa punaliput,
kuolinkelloinansa sotasoitot,
vihan villit, barrikaadein päältä,
pauke pyssyin, jyske tykkein, joilla
veljesverta viljoin vuodatetaan.
Laulaa hälle hautalauluansa
satatuhat nälkään nääntynyttä,
puolikuollut' turvatonta lasta;
satatuhat onnetonta naista,
joill' on kuolonkaipuu ainut auvo;
satatuhat sortunutta miestä,
joiden elinehto: työ ja leipä
julki riistettihin raaoin käsin.
Veisaa kuolinvirttä vielä hälle
ihmismeri, myrskyävä musta,
joka tokeitansa vastaan nousee,
vapautta vaatien ja ottain.
Hautakummullansa karkeloivat
syyttä surmattujen synkät haamut,
joit' on lukemattomihin asti.
Kyll' on kuorot, kyll' on hautamenot,
ilman vertaa, ilman toivon varaa!
Aika synnyttää. Sen kohdust' astuu
uusi vuosi vapauden aamuun,
kamalaan ja kauhistuttavimpaan,
verin hohtavaan ja valittavaan.
Tähtää tuhansien silmät siihen
niinkuin vapahtajaan mailman kaiken,
tuhansien vakavimmat toiveet
vanhan sijaan syntynyttä kohtaa,
vuottain siltä suruhun ja surmaan
kaiken onnen tukea ja turvaa:
elämisen oikeutta ylhää.
Huutaa hälle uudenajan lapset,
riemurinnat, salamoivasyömet:
Terve, terve sulle, uusi vuosi,
vapauden, valkeuden luoja
orjuuden ja epätoivon yöhön!
Terve, terve, terve, uusi vuosi!
OTA VASTAAN VALONJUHLA...!
Ota vastaan valonjuhla, köyhä kansa, kuten voit,
vailla pöytäherkkuja ja joulupäivälahjoja,
vailla työsi tulosta, min hädäss' ollen, muille loit,
vailla levon lohtua ja vailla juhlatunnetta.
Ota vastaan, köyhä kansa, valonjuhla vakavin
kurjuudenkin kouristaissa täysin rinnoin riemuiten,
riemuiten, kun kohta loppuu elos orjuus katkerin,
kätkee kahle, alkaa viimein aika armas vapauden.
Riemuitse, vaikk' onkin luonas murhe musta niinkuin yö,
riemuitse, vaikk' onkin vielä tovin osas onneton,
riemuitse, näät kohta taukoo epätoivon turha työ,
kohta, kohta ihmislapsi, orja ollut, vapaa on!
SAIRASTA VÄKEÄ
Meidän elämämme juurta kalvoi koi
ja se koi oli jäytävä orjuus,
oli nälkä ja puute ja kurjuus,
ja siks emme yhtään kerskata voi,
että olisimme tervettä ainesta.
Me olemme sairasta väkeä,
mut emme toki niin perinpohjin,
kuin kiskurit niskaimme päällä,
jotka hillittömyytensä ohjin
ovat kurjista kurjimmat täällä.
Meidän tulinen tuska on karkaissut,
ja me tahdomme terveeksi tulla.
Mut ensin me murskaamme kuolomme kyyn
ja ensin me poistamme piinamme syyn
vihankuumalla kamppailulla.
VELJET RAUTATIELLÄ...
Veljet rautatiellä: terve teille,
jotka löitte miehen kättä meille.
Terve teille, joill' on vankka voima,
elon ankaruuden aateloima;
terve teille, joill' on korkein valtti,
kun ei enään auta sana, maltti!
Terve teille, joit' on tuhatluvut,
kokonaiset polvet, suuret suvut.
Liitittehän renkaan ketjuhumme,
renkaan sellaisen, mi taistelumme --
jok' on teidänkin -- vie varmaan voittoon:
_mailman köyhälistön aamunkoittoon!_
ETTÄ KERTAKIN!
Että kertakin sanamme täytimme
ja kertakin voimamme näytimme
ja kertakin olimme jotain;
että kertakin herjamme kostimme
ja kertakin niskamme nostimme
alta sorron ja sortajan otain!
Tämä tietää aamua yöstämme,
se tietää tulosta työstämme
ja se tulevat päivämme takaa;
se toivottomuutemme lopetti
ja orjain joukolle opetti:
ole valveilla, vaan älä makaa!
MEILL' ON NIIN.
Meill' on niin katkera kamppailu,
meill' on niin ankara koitto
ja sentään melkein kullekin vaan
on kurjuuskuolema voitto.
Työn orjat! Kiskurit kahleita
yhä ylpeenä yllemme takoo.
Työn orjat! Murheemme synkät syyt
yhä raadantatiellämme sakoo.
Polot veljet ja siskot! Kohtalo tää
on osammeviejien luoma,
on tunnottomimpien ihmisien
ja vääryyttä suosijain suoma.
Siks emme sitä enempää sietää saa,
vaan tehkäämme suora jo siitä,
ja jos tahdomme kahleemme katkaista,
niin sana ei yksin riitä!
ORJATTARET
Ken on kärsinyt enimmän,
ken on huollut huutavimmin,
ken on murheen mustan maljan
juonut pohjahan peräti?
Ken on työssä orjan ollut
yöt ja päivät pääksytysten
ajast'ajat ankarimmat,
vuossadat pitkät ja pimeät?
Ken on ollut orjan orja,
vanki vangitun vapahan?
Ajan aallot vyöryy vimmatusti,
laineet lyövät, ihmismeri meuraa,
laho kaatuu, mätä maahan murtuu,
kuona kuluu kullan kirkastuissa,
helmet nousee vaahtopäiden päällä,
syvyyksien aarteet aukeavat.
Katkoo kahleitansa kurjat orjat,
väkivallan vainoyöhyt vaipuu,
uuden-ajan armas aamu seestyy.
Nousevat orjat, ja orjattaretko jäis orjuutehensa,
vaill' elonriemuja, vaill' onnea nautintojen?
Ei, ei! Pantakohon tasan velvollisuus sekä oikeus,
kuormaa kantakohon puoleksi nainen ja mies.
Yhdessä, yhdessä nouskohon nainen ja mies sopusoinnuin,
ei eri arvoin, ei, tallaten toistansa ei. --
Työ elinehtona ihmisen on ja se eellehen olkoon,
mutt' toki työn tulos täys' tulkohon naisellekin
TYÖHÖN
Työhön, kurjat Kullervoiset,
työhön, Marjatat matalat,
jo on kyllin kyynelöity,
jo on viljalti vavistu,
surtu elon suurta yötä,
voihkattu osoa orjan.
Älköhön enempi olko,
toinen toisen porraspuuna,
astinlautana alinna!
TAISTELULAULU
Silloin kuin on kuumana rauta,
moukari heilukohon!
Elämä on eessämme, takanamme hauta;
vaikea väistyä on.
Satojentuhanten kurjuus yltyy
yhäti ympäri maan,
onneton on se, ken taistohon kyltyy,
sortuen sorrontaan.
Silloin kuin on kuumana rauta,
moukari heilukohon.
Muu kuin taistelu meit' ei auta,
taistelu taikamme on!
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK "SUURLAKKOKUVIA" Y.M.
TYÖVÄENLAULUJA***
******* This file should be named 48814-8.txt or 48814-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/4/8/8/1/48814
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
