The Project Gutenberg eBook of Sonetteja
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Sonetteja
Author: Kasperi Tanttu
Release date: March 22, 2026 [eBook #78271]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto osakeyhtiö, 1912
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/78271
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SONETTEJA ***
language: Finnish
SONETTEJA
Kirj.
Kasperi Tanttu
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1912.
SISÄLLYS:
Proloogi
I
Hengen ikävästä
Elämän tiet
Hämyhetkenä
Raskasta
Tuskan laulu
Alla murheen
Kalmistossa
Laulajan haudalla
Toivo — täyttymys
Vapaa — vanki
Narrin laulu
Pujon haudalla
Viime huokaus
II
Oraakkeli
Käy sotaan Xerxes
Näin kerran unta
Grottelaulu
III
Pilvinen päivä
Kuudankulkija
Iltasointuja I-II
Kevätsointuja
Syyssointuja
IV
Arvostelija-ystävälleni
Suru
Ero
Orvon sonetti
Slaavittarelleni
Etelän tytölle
Sonetti Helmille
Batsheballeni
Toisen omalle
Ruusulle
Elähtäneelle ystävättärelleni
Karkauspäivänä
Yks' hyvä, toinen parempi
Väärinkäsitys
Voi meitä hupsuja
Neidon ensikirje
Neidon viimekirje
Naismaista
Epiloogi
PROLOOGI
"Taas uusi ratsastaja Pegasonsa
kilpailuradan lähtöpaikkaan ajaa.
Kai kohta hälle hurraahuudot kajaa,
tai vihellyksin lähtee kotiansa."
Niin tuumii katsojat, vaan Parnassonsa
huipulta katsoo lautakunnan herrat,
ne, jotka merkkaa ajan, laukkakerrat
ja tyynin mielin lausuu tuomionsa.
Mä katsojien tylyt tavat tiedän,
ja joutokansan pilkkanaurun siedän,
ne osaa vainen moittia ja kiittää,
vaan katsokaa te kirjaherrat siellä:
tää kaikkeus' antaa elon kilpatiellä,
Jos kohta ei voi laakereita niittää.
I
"HENGEN IKÄVÄSTÄ".
Ilmari Kiannolle
Se huokaus on noussut rinnastani
niin monta kertaa hengen itkiessä
orpous-ikäväänsä mökkisessä,
vaan aina hävennyt oon kaihoani.
Kun illoin astun mietepolkuani,
niin silloin itken, kuivaan kyyneleni
ja päätän jättää pienen tupaseni,
vaan yhä sentään tallaan tanhuttani.
Mä tiedän, että elon huminassa
käy niinkuin vanhan juopon kapakassa:
saa rahalla niin että vietit kyltyy,
vaan sittenkin ne joskus henkiin herää
ja salon sulomuistot esiin kerää,
ja silloin vasta kaiho karvaaks' yltyy.
ELÄMÄN TIET.
Elon kummiin kohtauksiin
kullakin on oma latu.
Toisten kulku kaunis satu,
toisten päättyy huokauksiin.
Toiset vaipuu ajatuksiin:
mistä kautta kaunis kulku,
millä tiellä synkkä sulku,
miettii, puhkee valituksiin.
Toiset rientää reippahasti,
mutta minne? mihin asti?
sit ei heistä tiedä kukaan.
Yhtälailla kuoloon käyvät
viipyvät kuin kiirehtäyvät:
aatos _minne?_ multaan mukaan.
HÄMYHETKENÄ.
Unelma outo elo ihmisen:
ei tiedä mistä tulee, mihin matka;
elämän käsky vain on: jatka, jatka!
ja ihmisparka jatkaa vaieten.
Takana hiipii haamut muistojen,
kuiskien: synkkä yö on eessä; käänny!
povesta kuuluu: jatka, taikka näänny
polulle, toiset tulee tallaten.
Osaahan tätä eespäin yössäi jatkaa:
luukasat viittaa mykinkielin matkaa
kuin muinoin Xerxeen kuoloon-kulkijoille.
Oi missä lienee lepo, määränpää!
Ei askeltakaan tietä eestään nää,
vaan matkakäsky kuuluu matkaajoille.
RASKASTA.
Paljon mull' ois suremahan syytä,
silti sentään naurain ilakoin.
Minkäs sille suremalla voin,
että tielläni on jäätä, hyytä.
Karvain mielin kannan murheenkyytä,
vereeni se myrkkyänsä valaa.
Elontuli tuikahdellen palaa,
mutt' en öljyä mä uutta pyydä.
Toisten vaivoja on täynnä matka
äidin uumenista haudan multaan,
toiset tietään naurain käydä saavat.
Elonkäskyn summa: jatka, jatka,
vaikka silmäs iskis tuskantultaan,
joka askelella ärtyis haavat!
TUSKAN LAULU.
Tulkaa tänne vain, te kärsimykset,
tämä mies ei käsissänne huuda;
paitsi huokausta ei kuulu muuta
kuin vaan sairaan syömmen sykähdykset.
Kanteloni viime-värähdykset
soivat kuni iltakellon soitto:
voittamatta laulajan on voitto,
haudattuina pyhät pyrkimykset.
Kuivu kyynel, itke sydän parka,
hiljaa huulet, tullos mykkä suru:
karvaan kalkkini mä pohjaan juon.
Siihen iskitte te, mist' oon arka:
parhaan lauluin palkka leipämuru,
vaikka sydämeni tieksi suon.
ALLA MURHEEN...
Alla murheen, vailla lohdutusta
kitua saan elämäni päivät,
ilo, onni — jälelle ne jäivät,
edessä on elo hornan-musta.
Halveksitun tuskain vaikerrusta
kuuntele ei hurskaat leviitat,
vilkaisevat, "ylös" huokaavat:
"kuule, Herra, kurjan rukousta."
Surren suljen silmät maailmalta,
kosk' en apua saa leviitalta,
eikä kuulu samarialaista.
Ehkä sentään kauvemmaksi kulen
korpehen ja siellä silmät sulen
kaikelle mi kaihtaa kulkevaista.
KALMISTOSSA.
Täällä mennyt sukukunta makaa,
isä-, äiti-, muori-, vaarivainaa.
Tuonen-tuntu katseen alas painaa,
puissa humaa sävel surun-vakaa.
Hän, ken katsoo äärettyyden takaa,
iäisyys, hän tietää tiemme määrän;
hän yksin tuntee oikean ja väärän,
ken ihmisille elonpäivät jakaa.
Kuljen murhemielin kumpuin yli,
mietin: milloin aukee haudan syli,
kutsuu sinne, miss' on taattovainaa.
Kuuhut valaa kylmää valoaan
kinoksille vanhan kirkkomaan —
kuolon kylmä käsi otsaa painaa.
LAULAJAN HAUDALLA.
Sanovat ett' on suru laulajalle
kuin lämmin, sade kesän kukkasille,
vaan jos se sortaa miehen matosille,
he huokaa: laulunsa jäi maailmalle.
Saa kukkia hän mukaans' mullan alle
ja viime-hyvästiksi imarrellaan,
kun multa putoo alas, toivotellaan:
"keveät mullat kunnon vainajalle!"
Ja pappi tuolle "pyhän pilkkaajalle"
(kai tämän hienon surusaaton tähden)
laul'kumppaneiksi lupaa keruubit.
Viel' muistopuhe "meidän Petrarcalle",
yks' kyynel surevien naisten nähden —
ja "viftille" käy taiteen eunukit.
TOIVO — TÄYTTYMYS.
Mit' on toivo? — Haave rakastajan
nähdä yöllä armahansa parmaat,
rinnat täyteläiset, silmät armaat;
vanhan: saada jättää tomumajan.
Niin on ollut tämän taivaan ajan:
kevään kaunehen vie pilvet harmaat,
syksyt synkeät, yöt kylmät, karmaat —
toisin kun on toivo vaeltajan.
Laulan sentään toivon ylistystä,
vaikka epäilen sen täyttymystä,
kumartaen käännyn Mekkaan päin.
Tyly totuus koituis surmakseni,
siksi valehtelen itselleni,
vaikka sekin käy jo niin ja näin.
VAPAA — VANKI.
Vanki ei, jos kahlii käsirauta,
oven sulkee lukko, salpakanki,
jos on rinnan alla talven hanki,
umpeenluotu unelmien hauta.
Se on vasta vanki, jumal'auta,
jonka kahlii joukkoin mielipiteet,
kirkon usko, säädyllisyys-siteet —
hänet vapaaks' saa vain ruumislauta.
Heille henkisesti vaivaisille,
"Murheenlaakson" läpi matkaajille
kuuluu taatun taivaan ikikemut.
Mutta korvesta pois johtajille,
vankein vapauttaja-Moseksille
laitettu on kellarkertaan remut. —
NARRIN LAULU.
Kaadan kurkkuun karvaat maljat,
virnistelen kiitokseksi
herroille, ket juomat keksi,
pippuroidut samppankaljat.
Tyynnä kuulen naurun-naljat,
kiroille käy suuni hymyyn.
Aikamieskö hiipis lymyyn
nähdessänsä sutten taljat!
Naurakaa vain narrillenne,
narri tuntee tyhmyytenne,
sydämestään nauraa teille.
Iloitkaa, te ihmisparat,
hapuilkaa vaan valon-arat,
se on huvittavaa meille!
PUJON HAUDALLA.
Surren seison tässä haudallasi,
hepo hampaaton ja ruma rujo,
muistan, nuorna olit pulska Pujo,
kilparadalla sait kunniasi.
Mutta nyt, kun väsyit vanhuuttasi,
valjasorja, vanha kuormakaakki,
silmäpuoli, pattijalka-raakki —
kirkas kirves kiiti otsahasi...
Nyt ei enään, rakas ruunavainaa,
valjaat vanhaa niskaasi voi painaa;
ne ne usein olkas rikki löivät.
Yksin seison surren haudallasi,
kiroon kunnottomat haltijasi:
nahkasikin nylkyrille möivät!
VIIME HUOKAUS.
Nyt, kun voisin elämälle antaa
kokemusten, kärsimysten laulut,
lyödä kiviin vanhat lakitaulut —
nyt saan esiin leiviskäni kantaa.
Äsken vielä tähyin taivaan rantaa,
tiesin joka luodon, salakarin —
nyt on pursi, mastot nurin-narin,
jalka polkee Manan kylmää santaa.
Purteni toi tänne laulun laineet,
taivaan rannalla siins uudet maineet,
sinne pyrin, rauhan satamaani.
Nyt kun ilot elämäni jääpi,
kuolo "terve-tulon" irvistääpi,
tiedän, päässytkään en Ithakaani.
II
ORAAKKELI.
Ken kytkee Hellesponton kahleillaan,
rasittaa pyhää virtaa Bosporon,
hän itselleen luo kovan kohtalon,
kun uhkaa vapautta Kreikanmaan.
Voi raukkaa, joka sotalaumoillaan
pyhyyttä uhmaa ylvään Olympon,
huipulle tahtoo nousta Parnasson,
hän näkee, mihin pääsee mahdillaan!
Saa tuoda Xerxeet sotalaumojansa,
Dareiot surmansuuhun miljoonansa:
ain' orja vaipuu vapaan miehen miekkaan.
Satojen eestä väistyy miljoonat,
kumartuu kurjat, kurjain johtajat
ja "suuret" sortuu Thermopylaen hiekkaan.
KÄY SOTAAN XERXES...
Käy sotaan Xerxes, päässä suuret tuumat:
nyt poltan Ateenan, lyön sparttalaiset,
vaan Salamissa näytti kreikkalaiset
kuin ruunun alla piili hullun-huumat.
Sai Aijaanniemen veripäivät kuumat,
tuhottiin Xerxeen vaskikokkalaivat;
tuhannet silloin kuolemansa saivat:
ruumiista täyttyi rannat, laivain ruumat.
Sai suuruushullu Xerxes täysin tuta,
kun Persiaan pois johti jotakuta
nälkäistä, repaleista jousimiestä:
ei kansaa, joka vapaa olla tahtoo,
ja jonka suoniss' terve veri vahtoo,
voi _mikään_ mahti orjalaumaks' piestä.
NÄIN KERRAN UNTA...
Näin kerran unta: olin kuningas.
Mun omaisuuttani ol' maat ja mannut,
ja neiot, naiset, samppankaljakannut,
mä nautin niinkuin vain voi valtijas.
Mä näytin, kuinka suuri ruhtinas
voi lemmitykseen ottaa toisen vaimon
ja huviksensa tappaa miehen aimon,
jos ei hän ole kyllin anteljas.
Ne kärsi kaiken, tosin mielin karvain,
mä sanoin, että valta näin on harvain
ja salaa nauroin niiden tyhmyydellä.
Vaan itse sentään olin aika aasi!
Ne orjat valtaistuimeni kaasi,
ja haaremini sortui ryskehellä.
GROTTELAULU.
Tää Grottemylly jauhaa Mammonalle,
niin että paksut valtapatsaat paukkuu,
vaan yhä piiskat vinkuu, voudit haukkuu
ja vanhat sortuu nuorten jalkain alle.
Tään Grottemyllyn pyörän tallaajalle
ei säälin silmäystä kukaan heitä.
Jos loppus tunnet, lue isämeitä
ja jätä pyörän-polku nuoremmalle.
Se Frode-herra viittaa siitä viis,
jos meitä kuinka ruhjoo Grotte-hiis:
saa pikkulapsetkin jo pyöriin käydä.
Saa Grottemyllyn orja osaans' surra
ja raivoissansa kahleitansa purra,
ei "hyvä Jahve" hyvyyttänsä näytä.
III
PILVINEN PÄIVÄ.
V. Sjöström'in taulua katsellessa.
Alla taivaan, painostavan-harmaan,
viihtyy vainen synkät mielikuvat.
Ilon autereiset tuulentuvat
musertuisi murehissa varmaan,
jos ei muisto eilispäivän armaan
syttäis sielussani toivon tulta:
joskin tänään päiv' saa pilveen multa,
huomispäivä poistaa mielen karmaan.
Jospa aina surunhetkinäni
muistaisin: ei tätä kauvan kestä,
sielussani päivä pilkahtaisi;
nyt niin synkän-raskas elämäni
poutapäiväks' selkeis, sydämestä
synkkää vastaan ilo tulvahtaisi.
KUUDANKULKUA.
Kaksitoista kertaa kumeasti
tornikellon ääni yöhön kaikaa,
katukivet kapsahdellen raikaa,
vaeltaja astuu vakavasti.
Kun vaan kuuhut loistaa kirkkahasti,
aina kuuluu kengän-kapse silloin,
kadullensa kiirehtii hän illoin,
siinä astuskelee aamuun asti.
Mikä murhe miehen sydämellä?
Liekö aatos synkkä, päivän-arka,
vaiko menneen ajan karvas kaipuu.
Jos on armaan ajan muisto hellä,
niin voi sua, vaeltaja-parka!
Tuskin milloinkaan se täysin haipuu.
ILTASOINTUJA I.
Tummuu taivas, sammuu pohjan palo,
luonto nukkuu kesäöistä untaan,
Ithakaani, unten valtakuntaan
siirtyy silmäin eestä päivän valo.
Öiseen usvaan peittyy metsätalo,
kuikka luikkaa kotilahdelmalla,
pääskypari nukkuu räystään alla,
käen kukunnasta kaikuu salo.
Viimesuukon suikkaa armaallensa,
viimekerran painaa povellensa
lemmittynsä nuori kalamies.
Kuiskaa hiljaa: "kulta, hyvää yötä!"
neito virkkaa: "kala-onni myötä".
"Käyköön täältä aina kalaties!"
ILTASOINTUJA II.
Sees illan rauha. Läpi lehdikon
käy etelästä heikko tuulen henki;
pää painui siiven alle lintujenki,
vain orpo Sirkku valvehilla on.
Sä suothan vielä yhden suutelon,
niin viileen, viihtävän kuin äidin pieno —
ja nyt pää paina rinnalleni, vieno,
tyyn illan rauha poveen tulkohon.
Mä nautin kesäsestä onnestain
vain silloin kun sä olet rinnallain,
siks' istukaamme vielä hetkinen.
Sä joko väsyit, laulajani virkku?
Oi! laula meille tuutulaulus, Sirkku,
ja sitte paina pääsi siipehen.
KEVÄTSOINTUJA.
Kas kuin kimaltelee hankein harjat,
leuto kevättuuli puissa humaa,
teerten telminnästä metsä kumaa,
navetasta ulos ammuu karjat.
Tilhi unohtaa jo pihlaanmarjat,
kosjopuuhissaan vain piipittelee,
kullan löytää, sille lepertelee,
alkunsa saa uudet munasarjat.
Äsken koimme pakkasta ja viimaa,
nyt saa kaikkiin kevättä ja kiimaa,
syömmet sykkivät, ver' on kuin tulta.
Ilo, riemu auer'-ilman alla:
kevään vaunut kiitää taivahalla!
Käyös kanssan' karkelohon, kulta.
SYYSSOINTUJA.
Jo kiitää kurkiparvet etelään
ja pääskyt surren räystähänsä heittää,
ja kuura aamuin viime kukat peittää,
ne kuolee surren myöhäissyntyään.
Ei Eros-poika pyyntiretkellään
nyt summia voi satimiinsa saada;
on syksy aika lemmenleikin laata;
ei aurinkokaan tuhlaa säteitään.
Nyt kummat puhdejutut peijakkaista
ja piruista, ket kiertää uskovaista,
käy pehmitellen mieltä akkain ärein.
On aina hurskaan ympärillä niitä.
Hyi pakana, kun repii selkäpiitä
ja syäntä niin kourii kylmin värein...
IV
ARVOSTELIJA-YSTÄVÄLLENI.
Sä ylvään hymyn annat lauluilleni
ja sanot: "nuori Verther, lemmi vain
ja laula lemmestä, mä sitä hain,
vaan yksinäiseksi jäi sydämeni."
Voi olla totta, että säkeheni
ei soinnu minkään runomitan mukaan,
vaan tuskin näitä hyräilleekään kukaan,
niin typerät voi olla tunteheni.
Suur' kiitos hymystäsi, arvon veikko,
ja palkkioksi vastahymy sulle:
me aivan eri maailmoista ollaan.
Mä laulan, vaikka muoto oiskin heikko,
ja vaikka estetiikot naurais mulle,
lauluni arvostellen miinus-nollaan.
SURU.
Y. Liipolan veistosta katsellessa.
Sua synkän surun alla ylistän,
elämän hurma: viini huulien.
Sain maljastasi poven polttehen
ja muiston murheessakin viihtävän.
Mä tiesin kyllä lemmen pettävän
ja siksi nautin siitä itkien;
nyt painan pääni alas häveten,
niin ett'en näkis armaan jättävän.
En syytä sua, onnein utukuva!
Tää katkeruus on kohta unohtuva,
kun opin elon alle altistumaan.
Sua rakastin ja siksi sulle annoin,
min kalleimpana aarteenani kannoin,
niin ett'et hukkuisi, sä kaunis, rumaan.
ERO.
Hyvästi, tyttöseni! Anna kättä,
ja huulillesi tukahuta kaipuu.
Niin, kiitos! Ehkä tääkin tuska haipuu,
mi poveheni päätyi pyytämättä.
Sun hyvät henget toivat tieni eteen
ja ruusutarhoissa mä kanssas kuljin,
syliini kukkain keskellä sun suljin
ja siellä totuin huuliesi meteen.
Nyt leikki loppui. Kiitos viimeisestä!
Ei elon iltaan muiston-murhe kestä,
jos onnen tulva veikin paljon multa.
Vaan jos ei kukaan yhdyntäämme estä,
kun eronhaikee haipuu sydämestä,
niin kaikkeani kaipaan taaskin sulta.
ORVON SONETTI.
Ei niin, et, tyttöseni, suutelohon
lempesi tulta tukahuttaa voi,
sä jätä minut, naura, ilakoi,
äläkä vaivu menneen muistelohon.
Mä tyydyn tyynin mielin kohtalohon;
sä tyyneks' kerran saat kuin salon lampi.
Ehk' ero oisi paljon katkerampi,
jos vielä vaipuisimme nautintohon.
Hyvästi, armas! Kotiisi jo riennä,
mä lähden mukanani mieli musta,
jonka varjot valvoo onnein yli.
Sonetti soinnu, muiston-murhe liennä,
tuo yksinkulkijalle lohdutusta. —
Sua, tyttöseni, oottaa toinen syli.
SLAAVITTARELLENI.
Sua vihaan, rakastan ja ikävöin,
sä onnein unelmoitu täyttymys.
Nyt tiedän mit' on suurin pettymys
ja siksi suren hiljaa päivin, öin.
Sua ristiinnaulitsen ja seppelöin
omien tuskieni Golgatalla,
tulisin tuska, sääli rinnan alla
pois vetää naulat, mitkä äsken löin.
Mua rakastat ja hältä kiellät sen,
min mulle omistit, sä lapsi haavein,
vaan tahdot hälle uskollinen olla.
Noin täytymyksen alla itkien
voi elellä vain hervaslapsi slaavein
ja kahleitansa kantaa nautinnolla.
ETELÄN TYTÖLLE.
Sä, impeni, oot lapsi etelän,
maan, jolle päivä tulisuukot heittää
ja synkin yö taas sylihinsä peittää,
siks' surusi niin hyvin ymmärrän.
Sain äsken suita suukon lempeän,
kun minussa näit onnes olennoiman,
nyt silmistäsi luen itsesoiman,
vaan tiedä myöskin minun kärsivän.
Niin, synkkinä nyt istumme me tässä
riutuvan takkatulen hämärässä,
vain muistoja on yhteisonnen haaveet.
Lie suuri onni lyhyt elämässä,
ja pyhin pyhä arkihyörinässä,
kun vieraana käy menneen ajan aaveet.
SONETTI HELMILLE.
Mä muistan tummain silmiesi palon,
hipiäs hivelevän kosketuksen,
huultesi nautintohon kutsumuksen
ja illan ruskon himmenevän valon.
Hämärä kattoi maat ja metsätalon,
kun käsitysten katseltihin kuuta,
ja muistat kai, sä rakas, paljon muuta,
min näki vainen valkokoivut salon.
Me silloin hyvästeltiin viimekerta
ja kaiho karkotettiin suudelmalla,
vaan jälkeenpäin sä itkenytkin lienet.
Mä läksin luotas sydän vuotain verta,
kaihoni karkoittelin kulkemalla.
Sua aina muistan, sen kai, rakas, tienet.
BATSHEBALLENI.
Oi tullos tänne, armas Batshebani,
ja otsain pilvet suudelmilla peitä.
Ne muistot katkerat ei, näes, heitä:
on mullai, kuten muistat, Uriani.
Voi elä itke, oothan rakkaimpani,
sun tähtes julman rikokseni tein;
on ilmankin niin täysi sydämein,
kun lemmenhoureessa möin kunniani.
Vaan miksi valitan! Voi käydä niin:
sä lennät luotani pois uuden syliin
ja minä, vanha, väistyä saan tieltä.
Jo elämässä ammoin säädettiin:
jos tuskanhuutons' huutaa kylmiin kyliin,
niin katkerampi kaiku kiirii sieltä.
TOISEN OMALLE.
Vielä syvä suutelo ja sitten
minun osani on synkin surma:
olin sun ja toisen onnen turma,
siksi kaikkoon mailta elävitten.
Tuonenvirran tummain lainehitten
tuudinnassa turtuu muisto kai,
muisto että toinen sinut sai
kiduttaakseen maille kuollehitten.
Ei! En vielä kuolla tahdo, en!
Ehkä elontaiston pauhinassa
sinut, unelmani, unohtaisin.
Kauvan vielä sua suutelen!
Katumuksen mailla Manalassa
syvemmin vain tuskain tajuaisin.
RUUSULLE.
Äsken vielä uinuit umpussasi,
kauneutes kätkit maailmalta,
nyt jo kutsut perhot kaikkialta,
hurmioissas annat hunajasi.
Tuhlaa vainen tuuliin tuoksujasi,
käytä kauneimmasti kukka-aikas,
hurmaa, huumaa, se on sinun taikas
kohta kuihdut, väsyt vanhuuttasi.
En sun anna kuolla kuihtuen
kevätnurmikolle, kalveten
perhoin hylkimänä, ruusurukka:
armahani rintaan taitan sun,
kaksi ruusua on silloin mun.
Kaunis kuolo silloin sulla, kukka.
ELÄHTÄNEELLE YSTÄVÄTTÄRELLENI.
Ei niin, ystävätär, ole laita,
että sinun kätöstäsi kysyn:
naimattomuus-päätöksessäin pysyn.
Tyhmää oiskin vanha piika naida.
Polkus lienee kyllä kovin kaita,
Kyöpeliin kun astut allapäin.
Miehensaaliis on jo niin ja näin,
vaan miks' olit nuorna lemmensaita.
Silloin kitsastelit lemmelläsi
toisten kilvan tuhlatessa tuuliin,
huvetessa elonhurmioissa.
Nyt jo voisit varsin mielelläsi
painaa kuumat huules miesten huuliin,
mutta niiden puna on jo poissa. —
KARKAUSPÄIVÄNÄ.
Kun odotettu karkauspäivä koitti,
sain kortin: "Vartun kosken sillalla
omaksein sua kuusi illalla" —
ja toinen viideks' audienssin soitti.
Se viiden tyttö tunteheni voitti,
vaan könniläisen paukuttaissa kuusi
mä muistin: aha, sillalla on uusi
ja läksin sinne, vaikka "oma" moitti.
Sain, tyhmeliini, liijan myöhään älyn:
jos toista suudellessa toiseen pälyn,
niin palttua se edellinen antaa.
Hän uuden kanssa välit sotki niin,
ett'en voi enään päästä suhteisiin,
vaan ikäni saan don Juan-maineen kantaa.
YKS' HYVÄ, TOINEN PAREMPI.
Mä vanha epäilijä yhä emmin
kenenkä noista neitosista nain.
Mä tuolta äsken kuuman suukon sain,
vaan tämä katsoo kaikkein tulisemmin.
Ei, tuota kultakutria mä lemmin!
Suloisin sentään tyttö tummatukka,
verraton punaposki, tulikukka,
miks' tuota hoksannut en aikaisemmin.
Tuon otan, tämän tyhmemmille hylkään,
näin tuumin, vaihdan niinkuin rukkasia,
vaan kaupan loppu lienee lopen nolo:
Ne kaikki alkaa luottaa taivaan ylkään,
ja minä, joka hyljin kukkasia,
saan vanhanpojan päivät, poika polo. —
VÄÄRINKÄSITYS.
Mä olin "pihkassa", sen tiesi hän,
ja hänestä mä myöskin varma olin,
siks' kaksi vuotta kintereillä polin
ja mietin milloin itsein esitän.
Mä luulin hänen siitä kärsivän,
kun tunnustaa en voinut, poikapolo.
Mä tulin yhä nolommaksi nolo,
kun tiesin hänen kerran kysyvän.
Hän sanoi kerran: "iltaa", jatkaen:
"jos mä saisin tietää, mikä aika?"
siihen sopersin: oih, vaikka milloin...
Lopun arvaatte, mä vaikenen,
sanon vain, ei koskaan lemmentaika
oo mua tuhmentanut niinkuin silloin.
VOI MEITÄ HUPSUJA!
Voi meitä hupsuja! Kai muistat sa
kun nuorena me "seurusteltiin suotta"?
Sä täytit silloin viisitoista vuotta
ja viiksen-alkujani hoidin ma.
Me kainosteltiin koulus tantteja,
jos kohtasivat kuutamossa illoin:
sä olit vasta kolmannella silloin,
"ja nehän ovat vielä lapsia."
Sä illoin itkit, luit runojani
ja olit puhtaakskirjottajanani,
jos kohta joka päivä laiskaan jäit.
Näin eilen sun jo neitohameissasi
ja keltanokkakeikar rinnallasi,
kai sinä myös mun morsioni näit?
NEIDON ENSIKIRJE.
Oi niin täys on nuori sydämeni
lemmentuskaa, että tahdon kuolla!
Ehkä sitten haudan tuolla puolla
täysin ymmärtäisit tunteheni...
Äsken kysyit: tuutkos omakseni,
siihen vastasin: oot mulle veli.
Siinä tämä tyttö valehteli,
siksi itken, jotta kuollakseni...
Herrajee, jos pilarukkaseni,
jotka annoin vainen huvikseni,
sinut, armaani, on hirteen viennyt?!
Silloin itken kuiviin kyyneleeni,
oppia saan loppu-iäkseni...
Lempeä en murhaavaksi tiennyt.
NEIDON VIIMEKIRJE.
Jääös hyvästi! jo tarkkaan tiedän
"aarteet" sydämes ja munaskuusi.
Kiireesti on hankittava uusi —
turhaan moisen kanssa illat vietän.
Totta on: mä paljon pahaa siedän,
mutta _tämä_ ei oo enään laitaa:
Blom'in Sievä armaas olla taitaa?
Älä väitä, kyllä minä tiedän...
Mikäs on tuo Sievä mielestäsi ?
Muotinukke, "kaunis", mokomakin! —
Juovuttua kelpaa huono viini...
Elä sentään ole ihmeissäsi,
jos mä sanon: uus' on minullakin,
ihastunut ensisuudelmiini. —
NAISMAISTA.
Sä sait mun vielä kamariisi, kulta,
ja jestas! katso: kello kymmenettä!
Te miehet ootte sellaisia, että...
vaan ethän, rakas, ryöstä yhtä multa?...
Noo... Ensin alas uutimet ja tulta.
Vai "kadonneet" sun tulineuvos on —.
Soo... Seinän taakse kuulee Andersson...
En tuota oisi odottanut _sulta_...
Vai pyydät "yhtä suudelmaa", no saa.
Vai "vielä tuhat"? Mennään naimisiin. —
Voi jestas, laske, kello kymmenettä!...
Nyt et saa enään yhtä ainoaa.
No tuossa yks', jos asia on niin...
Sä kultani oot suloinen, niin, että...
EPILOOGI
Kultapilvet kuultaa taivahalla
koittehessa aamu-auringon;
kultasuitsin käkiin Pegason,
ratsastelen auer-ilman alla.
Ratsullani lumivalkealla
karvas kaipuu kotipuoleens' on:
nähdä vielä Hellaan Helikon,
juoda voiman juoma Pirainalla.
Kevätaamun autereessa leijaan
alle taivaan iki-sini-seijaan,
tehtyäni tämän koe-lennon;
tänne jätän armahani hennon,
sieltä noudan tumman, vieraan vennon,
suuteloilla suostumahan peijaan.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SONETTEJA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
