The Project Gutenberg EBook of "Muru", by Karl August Tavaststjerna
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll
have to check the laws of the country where you are located before using
this ebook.
Title: "Muru"
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Author: Karl August Tavaststjerna
Translator: Anni Levander
Release Date: December 15, 2019 [EBook #60931]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "MURU" ***
Produced by Tapio Riikonen
"MURU"
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
KARL AUGUST TAVASTSTJERNA
Suomentanut
Anni Levander
Kuopiossa,
U. W. Telén & Co.,
1912.
HENKILÖT:
Tehtailija Lemberg.
Ellen, hänen tyttärensä.
Muru, hänen tyttärensä, 14-vuotias.
Karl Stormfelt. Ellenin sulhanen.
Tapaus eräänä kesäpäivänä Lembergin huvilassa.
Näyttämö on huvilan sali, perällä kuisti ja näköala järvelle. Ovi
oikealla, toinen vasemmalla. Esiripun noustessa istuu Stormfelt
sohvassa käsivarsi Murun ympärillä ja lukee runoja.
STORMFELT (Pysähtyy ja katsoo Muruun). Muru taitaa olla pieni
kiihkoinen tytön tynkä. Tuolla ijällä eivät tytöt keskellä kesää istu
päiväkausia huoneessa runoja lukemassa.
MURU. Niin, en minä tiedä. Mutta se on niin hauskaa.
STORMFELT. Sinä olet hyvin pikkuvanha, Muru.
MURU. Niin, minä en tiedä, mutta niinhän ne kaikki sanovat.
STORMFELT. Ja siinä he ovat oikeassa.
MURU (Viisastelevasti). Mitä se sitten on, se pikkuvanha?
STORMFELT. Hm -- näetkös Muru, kun joku kuvittelee olevansa vanhempi
kuin onkaan -- silloin on pikkuvanha.
MURU. Se on sitte sama kuin näsäviisas?
STORMFELT. Niin -- melkein sama.
MURU. Mutta minä en ole näsäviisas.
STORMFELT. Etkö? Kuinkas sinä sitte voit jutella tuolla lailla?
MURU (Vetäytyy pois vakavasti), Nyt sinäkin sanot niin, Karl! Ja sinä
olet muuten ainoa, joka olet hyvä minulle.
STORMFELT (Ottaa hänet kiinni). Kas niin Muru! Eihän meidän siltä
tarvitse tulla vihamiehiksi. Sinä olet pieni hullunkurinen
tyttöveitikka, josta minä muuten pidän oikein kovasti.
MURU (Vakavasti). Mitähän Ellen sanoisi, jos sen tietäisi?
STORMFELT (Nauraa ääneensä). Kuulkaapas sitä! Sinähän vasta hassu olet.
Pitäisikö Ellenin muka olla mustasukkainen?
MURU (Kääntyy ujona pois ja koettaa kätkeä vihkoa, jota hän on
piilottanut).
STORMFELT. Ei, kuuleppas nyt, Muru, nyt sinä olet kovin hullunkurinen.
Mistä sinä olet semmoista päähäsi saanut?
MURU (On ääneti poispäin kääntyneenä ja hypistelee vihkoa).
STORMFELT. Muru on tainnut saada päänsä pyörälle kaikista runoista ja
romaaneista -- vai mitä?
MURU (Puree nenäliinaansa, pistää vihon sohvan ja istuimen väliin).
STORMFELT (Vetää hänet nauraen luoksensa ja hyväilee häntä). Mitä se
Muru siellä puuhaa? Kas niin, Muru -- älähän nyt rupea juonittelemaan,
vaikka minä laskenkin vähän leikkiä sinun kanssasi. Kyllähän me muuten
olemme hyviä ystäviä. (Vetää nenäliinan hänen suustansa ja suutelee
häntä). Se oli sovintomuisku, se! Ja nyt sinun taas pitää olla kiltti,
Muru, muuten minä suutelen sinua vielä enemmän.
MURU (Heittäytyy sohvan nurkkaan ja itkee).
STORMFELT (Hiukan kärsimättömästi). Etkö kuullut, mitä minä uhkasin,
Muru? Minä teen siitä totta, jos et heti paikalla tule kiltiksi.
MURU (Nyyhkii yhä).
STORMFELT (Nostaa hänet vastustelemisesta huolimatta ylös, vetää pois
kädet hänen kasvoiltaan ja suutelee häntä).
MURU (Antautuu nähtävästi hänen suudeltavakseen: Stormfelt lopettaa
hyväilemisensä ja katsoo häneen. Silloin heittäytyy Muru kiivaasti
hänen kaulaansa, mutta hän irroittaa itsensä hitaasti ja vähän nolona,
nousee ja pyyhkii otsaansa).
STORMFELT. Ei Muru -- tuota sinä et saa tehdä! En minä sitä
tarkoittanut. Ymmärrätkö?
MURU (Painautuu nyyhkien sohvaan).
ELLEN (Tulee vasemmalta, seisahtuu ja katsoo heihin). No Karl, joko
sinä taas olet tehnyt kiusaa Murulle, koska hän itkee? Älä sinä
kiusottele lasta, muuten hän vielä hyväksi lopuksi rakastuu sinuun.
STORMFELT. Rakastuu neljäntoista vuotinen tyttö! Pyh!
ELLEN. Sinä et koskaan ole ollut neljäntoista vuotinen tyttö, sinä!
MURU (Koettaa rauhoittua ja juoksee vasemmalle nenäliina silmillä).
ELLEN (Katsoo hänen jälkeensä). Näetkös! Minkätähden olet tehnyt pahaa
Murulle?
STORMFELT (Kärsimättömänä). Äsh! Kuka hänelle on pahaa tehnyt? Minä
vaan vähän kujeilin hänen kanssaan, niinkuin tavallisesti, -- mutta hän
on tullut niin juonikkaaksi ja sietämättömäksi; koko tyttö! Minun
sisareni ovat totisesti saaneet kestää kovempaakin tuolla ijällä. Mutta
hänen päänsä on varmaankin pyörällä romaanin luvusta ja sen
semmoisesta, ja sen minä hänestä hävitän.
ELLEN. Muru ei ainakaan ole lukenut mitään vaarallisia romaaneja, se on
varma.
STORMFELT. Ethän sinä voi niin tarkkaan tietää, mitä Muru milloinkin
tekee. Hän on aivan toisenlainen tyttö, kuin sinä olet ollut. Hän on
pikkuvanha ja kiihkeä, ja meidän pitää kaikkien koettaa parantaa häntä
siitä, niinkauan kuin vielä on aikaa. Meidän täytyy tehdä hänestä
pilaa, niin että tuntuu.
ELLEN. Sinä et tiedä, kuinka se voi loukata tuommoista aikaseen
kehittynyttä lasta --
STORMFELT (Ei ota sitä korviinsakaan). Äsh -- loukatkoon tai olkoon
loukkaamatta -- meidän täytyy kasvattaa häntä, sanon minä.
TEHTAILIJA LEMBERG (Tulee vasemmalta). Siellä se Muru taas istuu ja
jöröttää ruokasalissa. En ymmärrä, mikä tytölle on tullut, hän tekee
minut ihan levottomaksi.
STORMFELT. Pitäisi ehken vähän tarkastaa hänen lukemistaan, ettei hän
ahmisi kaikkea, mitä käsiinsä saa.
TEHTAILIJA LEMBERG. Minun tietääkseni ei minulla ole mitään huonoja
kirjoja talossa, -- jos vaan et itse ole niitä tänne tuonut.
STORMFELT. Kyllä minä kirjani katson. Ei -- mutta Murun ei pitäisi enää
päivät päästään saada lukea lyyrillisiä eikä eroottisia runoja.
ELLEN. Vai niin, vai ei meidän tyttöjen enää annettaisi lukea edes
Runebergiä eikä Topeliustakaan!
TEHTAILIJA LEMBERG. Se on toki vähän liikaa ankaruutta. En minäkään
itse puolestani ole juuri hurjistunut runouteen, mutta ei suinkaan voi
estää lapsia tutustumasta meidän suurimpiin runoilijoihimme. Sehän
kuuluu tietääkseni sivistykseenkin.
STORMFELT. Kernaasti minun puolestani -- kun he vaan sitä sietävät.
(Istuu sohvaan).
TEHTAILIJA LEMBERG. Niin, niin -- (huokaa) -- lasten kasvatuksesta on
suuri edesvastaus, sen minä sanon. Oletko sinä sitten huomannut Murun
lukevan mitään sopimatonta?
STORMFELT. En, mutta hän on ennen aikojaan kehittynyt pikku otus, ja
häntä pitäisi hiukan hillitä.
LEMBERG (Ellenille). Meneppäs hakemaan minulle piippuni, Ellen kulta,
-- se jäi lehtimajaan rannalle. (Ellen menee vastahakoisesti). Ja nyt
voit sanoa suoraan -- minkä sinä arvelet Murua vaivaavan, Karl?
STORMFELT (On saanut käsiinsä vihon, jonka Muru piiloitti sohvan
istuimen ja selkänojan väliin, selailee sitä ja vastaa hajamielisenä).
Niin hullunkuriselta se tosin kuuluu, mutta minä luulen kumminkin, että
tyttö on kerrassaan rakastunut minuun.
LEMBERG. Ja mistä sinä sen päätät?
STORMFELT. Niin, tiedäthän sinä setä, että minä välistä leikilläni
suutelen häntä. Tänään siitä syntyi kohtaus.
LEMBERG. Mitä Herran nimessä -- onko se totta?
STORMFELT (Hajamielisenä). Juuri niinkuin sanon -- hän heittäytyi minun
kaulaani ja itki.
LEMBERG. Oikea lemmenkohtaus, niinkö?
STORMFELT. Niin, melkein -- ei paljon puuttunut.
LEMBERG. Se oli paljasta lapsellisuutta.
STORMFELT. Hm -- tavallaan kyllä -- lapsellisuutta. Mutta hyvin
täysikasvuista lapsellisuutta. (Selailee vihkoa).
LEMBERG (Pitelee päätänsä). Niin, piru niitä tyttöjä ymmärtää! Mutta
sinä, Karl, saat luvan olla suutelematta tyttöä, kuuletko? Kun kaikki
ympäri käy, niin olet sinä itse pannut hänen pikku päänsä pyörälle,
eikä mikään lukeminen. Anna tytön olla rauhassa, sanon minä.
STORMFELT (Hymyillen). No mutta setä, kuinka sinä voit semmoista
ajatellakaan? Jos kukaan on hänelle hyvää tehnyt, niin se olen minä.
LEMBERG. Hän on jo nainen, näetkös! Heistä ja heidän tuumistaan ei
pääse kukaan selville.
STORMFELT (Katsoo ylös ja paiskaa vihon kiini). Ei pääsekään, se on
varma! Mutta kyllä minä hänestä ne houreet hävitän, jos minä ne kerran
olen hänen päähänsä pannut, sen minä lupaan!
LEMBERG (Levollisemmin). No, kaikissa tapauksissa oli hyvä, että puhuit
tästä minulle. Minä tahdon itse puhutella tyttöä, tottahan siitä lie
apua.
ELLEN (Tulee kuistista piippu kädessä). Tässä on piippusi, isä.
LEMBERG. Kiitoksia, Ellen! Mutta sinun pitäisi paremmin hoitaa Murua.
Hän on huonolla jäljellä; niin, niin, hyvin huonolla jäljellä ja sinun
pitää olla hänen äitinään, sillä enhän minä kumminkaan siksi kelpaa.
ELLEN. Mitä pahaa Muru sitte on tehnyt?
LEMBERG (Aikoo mennä pois). Niin, sen saa hän itse sinulle selittää.
Mutta minä menen nyt puhumaan hänelle -- (aikoo mennä).
STORMFELT (On istunut epäröivänä katsellen vihkoa, nousee ja pidättää
häntä). Ei setä, -- tässä on vielä muutakin! -- Odota, niin otamme
tarkemmin selvän Murun lapsellisuudesta. Saatpa nähdä, Ellen, olenko
minä ollut väärässä. (Näyttää vihkoa).
ELLEN (Lähempänä). Mikä se on?
STORMFELT. Murun runovihko, näetkös! Hän on jo oikea Sapho; vaikka
onkin vasta neljäntoista vuotias!
ELLEN (Tahtoo ottaa sen häneltä). Hyi, kuinka sinä olet ilkeä!
Semmoisia salaisuuksia on kaikilla tytöillä sillä ijällä. Anna se
tänne, niin olet kiltti!
STORMFELT (Nauraa ääneensä). Enpäs annakaan! Tämä on kerrassaan
mainiota! Ette voi aavistaa, kuinka kauniita juttuja täällä on! Kas
tässä! Kuulkaapas nyt esimerkiksi tätä pätkää! Sen nimi on "Hänelle".
(Lukee ääneen, pilkallisesti, tehden innokkaita liikkeitä. Muru raottaa
lukemisen aikana ovea vasemmalla, hiipii sisään silmät itkusta
punaisina ja tulee hiljaa kuin kissa likemmäksi, ilman että häntä
kukaan huomaa).
Sua lemmin aina, surusydämellä,
Sua, jot'en koskaan omakseni saa.
Mun sisareni sulho! Aina hellä
Kuvasi sydämeni valloittaa.
Oivallista, vai mitä? Mitä siitä sanotte? Toinen värssy:
Sua lemmin, kuu kun yöllä pilkottaapi
Varjoisan puiston lumo-käytävään,
Kun syksymyrsky puissa raivoaapi,
Ja mun sä suljit syliis' lämpimään.
Eikö se ole mainiota, mitä sanotte? Suurenmoista! Kolmas värssy:
Mä sua yli kaiken rakastaisin...
(Muru syöksee notkealla hyppäyksellä esiin, mutta Karl ennättää temmata
vihon hänen käsistään, hän seisoo liikutettuna ja läähättäen, silmät
säihkyen suuttumusta ja tahtoo juosta takaisin, mutta Karl saa hänet
kiinni ja puristaa hänet jalkojensa väliin). Ohoo -- maltappas! Kas nyt
olet pihdissä, pikku Muru! Pysy vaan kauniisti siinä! (Muru on menehtyä
häpeästä, painaa kasvot käsiinsä, sillä välin kun Stormfelt jatkaa
innolla, pilkaten)
Hän mua yli kaiken rakastaisi
Otsaani ylevää ja lujaa luonnettain,
Oi jos hän kerran vaalia mua saisi,
Kun sohvallani rauhass' lojun vain.
Noo!? Mitäs sanotte? Eikö tässä ole innostusta? Uusi, vasta keksitty
runoniekka! Ja Muru on tietysti realisti myöskin, siksi hän panee minut
sohvalle makaamaan, että voisi paremmin hoitaa minua. Ihmeellinen
huomaamiskyky, -- eikös ole? (Muru tekee rajuja ponnistuksia
päästäkseen irti, isä nauraa ääneen, Ellen on totisena). Ei Muru, sinä
et pääse irti, sanon minä. (Selailee vihkoa).
ELLEN. Kyllä se jo riittää. Päästä Muru irti, Karl.
STORMFELT. Eikö mitä, -- nyt luetaan runoutta ja nautitaan. Tahdotteko
kuulla jotakin oikein eleegillista? Kas tässä: "Mun suruni", niin
kuuluu päällekirjoitus. Kuule Muru, sinun pitäisi olla kiitollinen
siitä, että olet saanut näin hyvän esilukijan, ja heretä reuhtomasta.
(Muru on hiljaa voimattomassa raivossa ja puree nenäliinaansa.
Stormfelt lukee edelleen suurilla liikkeillä).
Oi missä olleekaan
Piirillä tämän maan
Onni ja rauha kestäväinen?
Jos oman kodin sais
Miss' aina pulputtais
Tuo kahvipannu kiiltäväinen,
Ja lehmät siellä ois
Ja lampaat ilakois',
Siell' olla voisi tyytyväinen!
Mä siellä yksinään
Vaan hänen sylissään
Muut ilot, riemut unhottaisin
(puhuu)
Teepäs nyt niin, Muruseni!
(lukee)
Siell' iloiss', murheissa
Ja elon kuohuissa
Vaan oisin hänen armahansa;
Mutt' en nyt milloinkaan
Ma häntä nähdä saa
-- uinailla hänen rinnallansa.
Mun unipuolison'
Valinnut toisen on
Min' kanssa ilot, surut jakaa.
Särjetty sydämmen'
Saa Tuonen sulhosen'
Silloin kun mullan alla makaa!
(Painaa päänsä alas ja huokaa syvään). Niin, niin, semmoistahan se on!
(Muru, joka on pysynyt hiljaa, onnistuu tempaamaan vihon ja pääsee
pihdistä. Hän repii vihkon palaisiksi ja aikoo syöksyä isänsä ohitse,
mutta tämä saa hänet kiinni ja pidättää häntä).
TEHTAILIJA LEMBERG (Vakavasti). Kas niin, Muru, älä nyt riehu kuin
vihainen kissanpoika. Jää tänne juttelemaan isän kanssa. Te voitte
jättää meidät niin kauaksi kahden kesken, Ellen ja Karl. (Nämä menevät
kuistille). No, Muru, istu tänne isän luo ja koeta rauhoittua! Emmehän
me sillä mitään pahaa tarkoittaneet, tottahan sinä sen ymmärrät. Mutta
mitä tämä oikeastaan merkitsee, tämä juttu Karien kanssa? Oletko sinä
tullut hulluksi, tyttö, kun menet heittäytymään hänen kaulaansa? Hän on
itse kertonut minulle kaikki. Sanoppas, lapseni, mitä sinä oikeastaan
ajattelet?
MURU (Puree nenäliinaansa).
LEMBERG. Sinähän olet jo suuri tyttö, pitäisihän sinun jo tietää, ettei
semmoinen käy laatuun -- minä tarkoitan, ettei sovi tehdä sitä sillä
tavalla, kuin sinä teit. Minusta tuntuu että minä sinun sijassasi
häpeisin silmät päästäni, mutta sinä vaan seisot siinä ja niskoittelet.
Vahinko että äitisi on kuollut, hän voisi varmaankin puhua sinulle
paremmin kuin minä, kun ei hän nyt voi sitä tehdä, niin täytyy minun
tehdä se itse. Ajatteleppas vaan, ethän sinä, suuri tyttö, saa enää
olla niin lapsellinen! Etkö ymmärrä, että se ei sovi, mitä? Karl on
ihan hämillään sinun tähtesi ja niin olen minäkin. Ja nuo runot sitten!
Hyi, hyi, Muru, sinun pitäisi hävetä kirjoittaa semmoista tosissasi!
Mistähän sinä olet saanut päähäsikin mokomia tyhmyyksiä? Vastaa.
MURU (on ojentanut itsensä suoraksi, katsoo terävästi kulmainsa alta ja
puree nenäliinaansa vastaamatta).
LEMBERG (Ankarasti). Vastaa sanon minä! (Muru on vaiti). Vai oletko
saanut ne huonoista kirjoista, joita olet lukenut salaa, meidän
tietämättämme? Vastaa sanon minä!
MURU (Kyynelsilmin, uppiniskaisena). Et sinä kumminkaan sitä ymmärrä!
LEMBERG (Vihaisena). Niinkö sinä vastaat isällesi, tyttö? Etkö
ollenkaan häpeä? Luulenpa että vielä uskallat puolustaa itseäsi. Etkö
ymmärrä, että sinä häpäiset meitä kaikkia. Jos olisit vanhempi, niin
kyllä varoisit itseäsi heittäytymästä Karlin kaulaan. Silloin sinä
kyllä ymmärtäisit, mitä se semmoinen on ja kuinka se on rumaa, -- hyi!
Ja jos vaan et heitä noita houreita, niin lähetän minä sinut heti
paikalla pois kotoa kasvatuslaitokseen. Ja siellä sinua pidetään
kovassa kurissa koko vuoden umpeen. Onko se mielestäsi parempi?
MURU (Painuneella äänellä). Taitaisi olla.
LEMBERG (Ikäänkuin ei olisi kuullut). Mitä sanot?
MURU (Kovemmin, rohkeammin). Minä sanon vaan, että taitaisi olla.
LEMBERG (Neuvottomana, vihaisena). Vai niin! Vai sanot sinä niin? No,
mene sitte niin pian kun pääset. Jo huomispäivänä. Mutta älä sitte
kirjoitakkaan kotiin, että tahdot sieltä pois! Sinä olet itse tahtonut
päästä sinne.
MURU (Ynseästi). Laitanko minä kapineeni kuntoon?
LEMBERG (Vähän kummastuen). Sinä tahdot siis tosiaankin pois kotoasi ja
omaistesi luota?
MURU (Purskahtaa itkuun). Niin -- enhän minä voi tännekään jäädä?
LEMBERG (Lempeämmin). Mitä ihmettä? Etkö voi jäädä kotiin? Ja
minkätähden et voi?
MURU. Kun ei kukaan voi kärsiä minua täällä, ja kun minä aina vaan teen
tyhmyyksiä.
LEMBERG (Tarttuu hänen käteensä, ystävällisesti). Kas niin, -- älä nyt
ole lapsellinen, Muru. Voithan sinä toki luvata vanhalle isällesi, että
lakkaat noista tyhmyyksistä ja tulet taas kiltiksi, kelpo tytöksi,
niinkuin ennenkin. -- Sinun pitää viskata pois kaikki romaanit, joista
olet saanut nuo houreet, ja sitten sinä pyydät anteeksi Karlilta ja
Ellen siskoltasi -- ja sitte on kaikki hyvin taas --
MURU (Keskeyttää kiivaasti, temmaten nenäliinan suustansa). Pitääkö
minun pyytää heiltä anteeksi?
LEMBERG (Ällistyen). Tietysti sinun pitää, se on selvä.
MURU (ojentaa itsensä, päättäväisesti). Ei -- ennen minä lähden pois
huomenna.
LEMBERG (Katsoo häneen kummastuneena, tuskastuen). Lähde sitten. Ja
kyllä siellä kasvatuslaitoksessa otetaan nuo oikut pois päästäsi, siitä
saat olla varma.
MURU (Epäröiden). Ja minne minut sitte lähetetään, isä?
LEMBERG (Lyhyesti). Minne tahansa, kunhan vaan saat kovan kurin ja
paljon tekemistä. Se hävittää sinusta kaikki oikut ja vehkeet. (Menee
oikealle).
MURU (Katsoo hänen jälkeensä ja purskahtaa sitten itkemään heittäytyen
salin pöytää vasten, jolla on albumi ja kuvateoksia, taukoo äkkiä
kesken itkunsa, avaa albumin, selailee sitä, taukoo, epäilee, ottaa
siitä Karlin suuren valokuvan, katsoo sitä hellästi ja suutelee kuvaa.
Samassa tulevat Ellen ja Karl kuistin poikki. Muru piiloittaa kuvan
nopeasti poveensa, unohtaa albumin auki ja juoksee vasemmalle. Ellen ja
Stormfelt tulevat sisään).
STORMFELT. Tuolla Muru taas juoksee pakoon, mitähän kujeita hänellä nyt
on ollut?
ELLEN. Jätä nyt Muru parka jo rauhaan, minkäs hän sille voi, että hän
on semmoinen lapsi vielä.
STORMFELT (Ivallisesti). Kaunis lapsi!
ELLEN. Sinähän olet oikein ihastunut häneen, Karl.
STORMFELT. Se on toki vähän liikaa, mutta tyttötypykkä on tullut
hulluksi. Olisitpa vaan nähnyt minkälainen hän tänäänkin oli!
ELLEN. Asia on juuri niinkuin sanoin. Sinä olet oikein, oikein
mielissäsi, kun olet saanut hänen rakastumaan itseesi. Ethän sinä enää
voi muusta puhuakaan!
STORMFELT (Jää seisomaan avonaisen albumin eteen). Äsh, Ellen, sinä
taidat tosiaankin olla mustasukkainen. (Selailee albumia). Mutta olihan
minun kaunein valokuvani tässä sinua vastapäätä? Nyt se ei ole siinä
enää. Johan minä arvasin, että Muru taas on ollut pahan teossa.
ELLEN. Eikä ole, -- ei hän ole sitä ottanut. Se on toisessa albumissa.
STORMFELT (Selailee sitä). Ei sitä täällä ole. Näetkös nyt, Ellen?
Eiköhän tämä jo mene liian pitkälle?
ELLEN. Mutta se on sinun oma syysi, se, mistä sinä Murua syytät. Sinun
leikkisi on ollut hyvin vaarallista, välistä sinä häntä ärsyttelet,
välistä taas hyväilet. Kaikki tyyni on ihan sinun syysi!
STORMFELT (Nauraa). Eikös vaan Muru ole onnistunut sotkemaan vanhojen
kihlattujen ihmisten väliä! Nyt hänellä on tosiaankin syytä kerskailla.
ELLEN (Nyreänä). Sinä et tiedä, kuinka paha se olisi voinut olla
tytölle. Hän on niin iso ikäisekseen, ja se on sekä väärin että
vaarallista. Ja sitte tuo hänen runojensa lukeminen! Hyi, -- se ei ole
enää vaan vääryyttä, se on ilkeyttä! (Menee vasemmalle).
STORMFELT (Kohauttaa hartioitansa). Hiisi vieköön, on kuin onkin hän
oikein mustasukkainen pikku siskonsa tähden. Kaikissa näissä ollaan!
Minulla on ollut saakelin paljon tekemistä naisväen kanssa, mutta
tämmöistä en ole vielä eläissäni kuullut.
LEMBERG (Tulee oikealta, pahalla päällä). Kirotut naikkoset! Niistä ei
itse hiisikään saa selvää. Jos minä edes olisin hänen äitinsä, niin
voisin ainakin puhua tytölle, mutta enhän minä ole sitäkään,. Herra
paratkoon!
STORMFELT. Oh! kunnioitusta siinä vaan kysytään, ei muuta mitään.
LEMBERG. Äläpäs, -- tällä kertaa siinä tosiaankin kysytään muutakin --
pahaksi onneksi! Kunnioitusta minä kyllä osaan itselleni hankkia, mutta
tyttötypykän luottamusta -- sitä en, totta puhuakseni, ole saanut
koskaan. Ja sentähden en minäkään voi luottaa häneen. Kyllä isä
kuitenkin on hyvin naurettavassa asemassa täysikasvuisten tytärtensä
rinnalla. Eihän hän kykene puhumaan heille edes semmoista, mitä jo
selvä järkikin sanoo.
STORMFELT. Sentähden hän toimittaa heidät naimisiin.
LEMBERG. Sinä olet helkkarin oikeassa. Se tapahtuu osaksi juuri
sentähden! Nyt minun pitäisi saada järkeä tuohon tyttötypykän päähän,
mutta en saakeli soikoon tiedä edes kuinka alottaisin. Ja Ellenin
kanssa en tietysti myöskään voi puhua, että tyttöpaha saisi sen edes
toisesta kädestä. Ei -- minun olisi pitänyt mennä toisiin naimisiin, se
minun olisi pitänyt tehdä. Tietysti vaan tyttöjen tähden! Ja nyt en
perhana ollen, jaksa enää ajatella koko juttua. Mutta meidän pitää
saada itsellemme iltatoti lehtimajaan. Ilma on niin kaunis. (Huutaa
vasemmalle). Ellen, toimita Karlille ja minulle totia lehtimajaan!
Ellen, kuuletko?
ELLEN (Ulkopuolella). Kyllä, kyllä, isä! (He menevät ulos. Ellen tulee
vähän ajan perästä Murun kanssa, jonka ympärille hän hyväillen on
kietonut käsivartensa). Kas niin. Muru, älä huoli enää olla pahoillasi,
vaan pura sydämesi minulle. Eikö niin? (Muru on vaiti ja näyttää
vihaiselta). Niin, niin, kyllä he minustakin olivat pahoja sinulle,
(istuvat) ja minä olenkin koko ajan pitänyt sinun puoltasi. Näetkös
nyt, kuinka hyvä sisko sinulla on? Ja nyt voit kertoa minulle kaikki,
eikä kukaan muu saa sitä tietää.
MURU (Painautuu likemmäksi häntä ja huokaa).
ELLEN. Kas niin, -- kerro nyt kaikki tyyni, niin se tulee hyväksi taas.
MURU (Painuneella äänellä). En minä voi.
ELLEN. Oh -- voit kyllä.
MURU (Vakavasti). Ei, minä en voi, (nyyhkii) ja jos voisinkin, niin en
kerro kumminkaan.
ELLEN. Etkö omalle siskollesikaan?
MURU. En.
ELLEN. Mikä se sitten voi olla niin vaarallista?
MURU. Jos sinä vaan tietäisit, Ellen, niin et kysyisikään, mitä se on.
ELLEN (Hymyilee). Mitä sinä nyt suotta oikkuilet, Muru! Tiedäthän sinä,
kuinka paljon minä sinusta pidän.
MURU. Siksihän minä juuri en voikaan sitä sanoa. Ja -- ja, sinä pidät
kuitenkin hänestä enemmän kuin minusta.
ELLEN. Mistä hänestä? Karlistako?
MURU (Painuneella äänellä). Ni-in!
ELLEN (Hymyilee). Sinäpäs vasta hullunkurinen olet!
MURU (Harmissaan). Ja sinä vaan naurat minulle.
ELLEN. Enhän minä naura. Minusta sinä vaan näytät niin hirmuisen
vakavalta, Muru.
MURU (Vetäytyy pois ja katsoo häneen). Niin, se on hyvin, hyvin vakava
asia.
ELLEN (Vetää hänet luoksensa). Kas niin -- elähän nyt suutu! Ole nyt
kiltti, äläkä anna minun enää pyytää!
MURU. Ei, Ellen, ei sitä ole niinkään helppo sanoa. Minä en voi.
ELLEN (Muuttaa puhetta). No, ole sitte sanomatta. Mutta ajatteleppas,
Muru, mitä ne toiset sinusta luulee, -- he luulevat, että sinä olet
ottanut Karlin suuren valokuvan tuosta albumista.
MURU (Katsoo epäluuloisena Elleniin). Luulevatko he?
ELLEN. Mutta minä sanoin, ett'ei se ole totta ja ett'ei Muru voi tehdä
semmoisia tyhmyyksiä tosissaan.
MURU (Mahtavana ja sääliväisenä). Ja mitä he sitten sanoivat?
ELLEN. Eivät he sitten enää sanoneet mitään pahaa.
MURU (Lyhyen äänettömyyden jälkeen). Kuuleppas Ellen!
ELLEN (Tekee käsityötänsä, on olevinaan hajamielinen). Mitä sitten?
MURU. Minun pitää huomenna matkustaa kasvatuslaitokseen. Isä on itse
sen sanonut.
ELLEN (Välinpitämättömästi). Vai niin, -- siitäkö te sitte puhuitte?
MURU. Niin juuri -- ja paljosta muusta myöskin.
ELLEN (Välinpitämättömästi). Ja minkätähden sinun pitää lähteä pois
kotoa keskellä kesää?
MURU (Mahtavasti). Kun isä ei voi minua hallita.
ELLEN (Katsoo häneen kummastuneena). Mitä sinä sanot?
MURU (Levollisena). Isä ei voi enää hallita minua.
ELLEN. Mistä sinä sen tiedät?
MURU. Isä on itse sanonut sen minulle. Hän sanoi että äiti ehkä olisi
voinut puhua minulle paremmin kuin hän, ja niin luulen minäkin, sillä
hän ei osannut muuta kuin torua. Hän ei ymmärrä yhtään mitään.
ELLEN. Mitä hän ei ymmärrä? Mistä hän sinua torui?
MURU (Yhä äkäisempänä). Hän ei ymmärrä, että minä jo olen suuri tyttö
ja hän torui minua siitä, kun olen kirjoittanut runoja ja kun hän
luulee minun lukeneen huonoja kirjoja ja kaikenlaisesta muusta. Ja
sitte hän luulee --
ELLEN. Mitä hän luulee?
MURU. Äsh -- ei mitään.
ELLEN. Kas niin, sano pois vaan!
MURU. Jos sinä vaan et suutu.
ELLEN. Rakas, pikkunen Muru, en minä suutu -- päinvastoin!
MURU (Huolimattomasti). Niin, hän luulee, että minä olen oikein
hirmuisesti rakastunut sinun sulhaseesi, vaikka minä en voi kärsiä
häntä.
ELLEN (Totisemmin). Ja sitten hän sanoi että sinut lähetetään pois?
MURU. Niin -- ja että minua katsotaan ja pidetään kovassa kurissa ja
annetaan minulle paljon työtä ja kaikenlaista muuta pahaa.
ELLEN (Katsoo häneen). Kuuleppas nyt! --
MURU. Mitä niin?
ELLEN. Kuinkahan sen Karlin kuvan laita oikeastaan on?
MURU (Huolimattomasti). Mistä minä sen tiedän?
ELLEN (Ystävällisesti). Ajatteleppas, jos sinä kumminkin -- (uhkaa
sormellaan).
MURU. Ja sinä kun juuri puolustit minua?
ELLEN. Niin, toisten kuullen. Mutta näin kahden kesken täytyy meidän
olla rehellisiä.
MURU (Ystävällisesti). Jos olet oikein minun ystäväni, niin kerron
kaikki tyyni. Oletko? (Katsoo häntä silmiin).
ELLEN (Hyväilee häntä). Näethän sinä sen, pikku Muru.
MURU. Mutta sinä et saa pitää minua niin pienenä, sillä minä en ole
pieni, ja sitten sinun pitää luvata, ett'et koskaan sano sitä
kellekään.
ELLEN. En, en --
MURU (Yhteen kyytiin). Ja sitte sinun pitää kertoa se isälle, kun minä
olen poissa, sillä itse minä en kerro sitä hänelle koskaan, en koskaan.
Sillä silloin minä pettäisin Karlin yhtä kurjasti, kuin hän on pettänyt
minut.
ELLEN. No -- ja mitä Karlista?
MURU. Niin, juuri hänestä -- sinun sulhasestasi.
ELLEN. No, mutta ei suinkaan se mitään vaarallista ole?
MURU (Tärkeänä). Hm! Onpa kyllä! Näetkös -- hm! Näetkös, asian laita on
semmoinen, että me olemme kilpailijoita, me kaksi.
ELLEN (Nauraa hiukan pakollisesti). Ha, ha, pikku Muru, -- joko nyt
viimeinkin olemme päässeet siihen asti?
MURU (Mahtavasti). Älä koetakaan nauraa, sillä se on täyttä totta.
Muuten minä en sano sinulle mitään.
ELLEN (Katsoo häneen uteliaana). No, mitä hän on sinulle tehnyt? Enhän
minä naura.
MURU. Niin, näetkös, -- hän on koko kesän suudellut minua ainakin yhtä
monta kertaa päivässä kuin sinua itseäsi. Niin hän on tehnyt.
ELLEN (Totisena). Se oli kai paljasta leikkiä?
MURU. Niinhän minäkin luulin -- alussa.
ELLEN. Mutta sitten --
MURU (Piiloittaa päänsä hänen syliinsä). Sitte rupesin minä pitämään
hänestä _niin!_
ELLEN. Pikku Muru raukka! Ja sinä olet pitänyt hänestä koko kesän?
Sentähden vaan, että hän suuteli sinua?
MURU. Ei, ei yksin sentähden. Hän on myöskin sanonut, että hän pitää
minusta.
ELLEN (Nauraa). Tietysti hän sinusta pitää, mutta ei sillä lailla kun
sinä luulet. Hän laskee vaan leikkiä sinun kanssasi.
MURU (Vihaisena). Vai niin! Mutta minä en laske leikkiä. Se on
ihan täyttä totta. Vai pitääkö minun keskellä kesää lähteä
kasvatuslaitokseen kuritettavaksi sentähden vaan, että hän laskee
leikkiä?
ELLEN (Totisena). Sinä olet kummallinen tyttö, Muru! Minkätähden et ole
ennen puhunut tästä minulle?
MURU. Eihän semmoisia asioita kilpailijalle kerrota.
ELLEN. Mutta nythän sinä kerrot?
MURU (Kiivaasti). Niin nyt! Nyt kun hän on ilmaissut meidät isälle ja
työntänyt kaiken syyn minun niskaani. Nyt minä en enää voi kärsiä
häntä, sillä hän on ollut kurja pelkuri, ja hän on pilkannut minua ja
meidän rakkauttamme. Nyt saat ker-kernaasti pitää hänet omanasi. Pidä
hyvänäsi!
ELLEN. Hyi, kuinka sinä puhut, Muru! Ja ehkäpä ei sinun puheessasi ole
puoltakaan perää?
MURU (Juhlallisena, ojentaa kätensä Ellenille). Se on totta, -- tässä
on käteni sen päälle! (Innokkaasti). Ja minä kerroin sinulle kaikki
tyyni sentähden, että hän on loukannut minua ja ollut pelkuri ja
sentähden, etten minä kärsi häntä enää ja että hän on pettänyt
sinutkin, Ellen!
ELLEN (Rauhoittaen). Rauhoitu nyt vaan, rakas pikkuinen Muru! Kyllä hän
siitä vielä saa kuulla.
MURU (Säihkyvin silmin). Lupaatko sen, Ellen? Niin anna hänelle niin
että tuntuu! Sillä hän on pettänyt minut, enkä minä voi enää kärsiä
häntä, minä vihaan häntä niin, niin, niin -- (Heittäytyy Ellenin
syliin, rajusti itkien)
ELLEN (Hyväilee häntä) Ihanhan sinä olet mieletön, Muru.
MURU (Ellenin sylissä, nyyhkien). Niin, etkös sinäkin ole, Ellen? Kun
tiedät että hän on pettänyt sinutkin. -- Pettänyt sinut oikein kurjasti
ja alhaisesti ja inhoittavasti -- ihan niinkuin minutkin! Minä en sinun
sijassasi suvaitseisi häntä enää silmieni eteen -- en hetkeksikään! --
Niin, sen minä tekisin.
ELLEN (Rauhoittaen). No, no -- saadaanhan sitte nähdä! Vai niin, vai
olet sinä niin vihainen Karlille, Muru? Etkö sinä välitä hänestä
vähääkään?
MURU (Katsahtaa äkkiä tutkivasti häneen). Ush, kuinka sinä olet tyhmä,
Ellen! Etkö ymmärrä, että minä voisin tappaa hänet? (Itkee Ellenin
sylissä).
ELLEN (Silittää hänen tukkaansa). Muru raukka!
MURU (Nyyhkien). Ja tänään, kun hän luki minun runojani, niin päätin
minä vakaasti hypätä järveen. Minä olin päättänyt sen ihan varmasti, ja
silloin olisitte oppineet tuntemaan minut. Ja jos et sinä olisi tullut
ja ollut niin hyvä minulle, Ellen, niin olisitte saaneet nähdä, että
minä olisin tehnyt sen. Niin, minä olisin ihan varmaan tehnyt sen!
ELLEN (Kumartuu hänen ylitsensä, kääntää hänen itkettyneet kasvonsa
ylös päin ja suutelee häntä sydämmellisesti). Ja nyt emme enää ole
kilpailijoita, Muru, nyt me olemme ystäviä!
MURU (Kietoo käsivartensa Ellenin kaulaan). Sinä olet niin hirveän
hyvä, Ellen! Oikein luonnottoman hyvä!
ELLEN. Minä tahdon vaan rauhoittaa sinua ja näyttää, ettei se ole niin
vaarallista, kuin sinä luulet.
MURU (Ylös). Mikä ei ole vaarallista? Eikö se ole vaarallista, että
minä olen aikonut hypätä järveen hänen tähtensä?
ELLEN. Sitä sinun ei pidä tehdä, Muru. Hän ei ansaitse sitä.
MURU (Iloisena). Niinkö sinä arvelet? Kiitoksia, Ellen!
(Vakuutuksella). Ei, hän ei ansaitse sitä.
ELLEN. Ja nyt sinun pitää pestä itsesi ja laittaa niin, etteivät muut
huomaa mitään. (Vie hänet ovelle).
MURU (Ovessa). Mutta lupaatkos purkaa kihlauksesi vielä tänä iltana,
Ellen? Hän on pettänyt sinut --
ELLEN (Työntää häntä). Niin, niin -- siitä saamme sitte puhua!
MURU. Lupaathan, Ellen -- kunniasanallasi!
ELLEN. Kas niin, Muru -- mene nyt! Toiset tulevat! (Sulkee oven hänen
jälkeensä, Tehtailija ja Stormfelt tulevat kuistista).
LEMBERG. Eikö sitä totia tulekaan?
ELLEN. Eikö sitä vielä ole tuotu? Minä olen puhunut Murun kanssa.
LEMBERG. No, -- kuinka hänen laitansa oikeastaan on? Oletko saanut
siitä selvää?
ELLEN. Olen kyllä.
LEMBERG. Emmeköhän lähetä häntä heti kasvatuslaitokseen?
ELLEN. Se taitaisi olla parasta, isä.
STORMFELT. Johan minä sen sanoin -- tyttö on hullu.
ELLEN. Itsehän sinä olet hänet semmoiseksi tehnyt!
STORMFELT. Minä olen ainoa, joka en ole lellitellyt häntä. Jos sinä
olisit yhtä lellitelty, niin et sais enää yhtään muiskua minulta.
ELLEN. Tulen minä ilmankin toimeen. Mutta te, sinä ja isä -- te ette
opi koskaan ymmärtämään tyttöjä -- sen minä olen nähnyt.
STORMFELT (Suutelee häntä vastoin hänen tahtoansa). Opitaan kyllä! Ei
suinkaan se niin kovin vaikeata ole!
MURU (Ovessa, juhlallisena). Semmoinenko raukka sinä oletkin, Ellen?
Sitä minä en olisi sinusta uskonut!
Esirippu alas.
End of the Project Gutenberg EBook of "Muru", by Karl August Tavaststjerna
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "MURU" ***
***** This file should be named 60931-8.txt or 60931-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/6/0/9/3/60931/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
