The Project Gutenberg eBook, Ylioppilaan kosinta, by Ruupert Kainulainen
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Ylioppilaan kosinta
1-näytöksinen laulunsekainen kansannäytyelmä
Author: Ruupert Kainulainen
Release Date: June 11, 2020 [eBook #62373]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLIOPPILAAN KOSINTA***
E-text prepared by Tapio Rikonen
YLIOPPILAAN KOSINTA
1-näytoksinen laulunsekainen kansannäytelmä
Kirj.
RUUPERT KAINULAINEN
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1917.
HENKILÖT:
_Juho Haikonen_, talokas ja vanginkuljettaja.
_Eeva_, hänen vaimonsa.
_Elli_, heidän tyttärensä.
_Heikki Tuominen_, ylioppilas.
_Antti Puhakka_, kauppias.
Kaksi varasta ja poliisi.
Tapahtuu nykyaikana Vuoksen rannalla olevassa kylässä.
Haikosen talon edusta, alalla aita ja siinä portti. Kartanon pääty
perällä. Etualalla aita ja siinä portti. Perällä järvimaisema.
Toisella sivulla metsää... Silloin tällöin kuuluu lintujen laulua...
_Elli_ (tulee metsästä päin, katselee taakseen... Pysähtyy...
Laulaa... Sävel: Tuoll' on mun kultani...).
Tuolta hän tulee, josta
päiväkin koittaa,
armaani soma, joka
sydämeni voittaa,
tule, tule armas,
ja liennä kaiho karmas,
kuin päivä kukalta
multa kuivaa kyyneleet...
Tuolta hän tulee, josta
aalto käy rantaan
kultani soma, jonka
kuvaa syömein kantaa,
tule, tule kulta,
ja liennä kaiho multa,
kuin laine lummetta
mun viihdä sydäntäin.
(Menee portista verkkaan... Lintujen laulua...)
_Heikki_ (tulee hetken kuluttua... Katselee... Laulaa...
Sävel: Yksi ruusu on kasvanut...):
Tääll' on lähde, min raikasta vettä niin
mun mieleni halajaa...
täällä valo, joka synkkinä hetkinäin,
johtotähtenäin tuikahtaa...
Mut janoain jos sammuttaa ei sallittais,
kaihon kuumeeseen nääntyisin,
ja valo se jos varjohon peittyisi,
ikiyöhön mä eksyisin.
_Elli_ (tulee). Heikki! Siinähän vihdoin tulet!
_Heikki_. Ja sinä suljet minut lämpimästi syliisi. (Syleilevät).
Elli...
_Elli_. Kävin sinua jo vastassa...
_Heikki_. Saavuin juuri tuonne kievarin pihalle... Ja läksin suoraa
päätä tänne... No, kuinka menestyksellisesti olet valmistanut asiaamme?
_Elli_. Olenhan siitä hiukan koettanut puhella... Äiti kyllä suostuu...
Ja hän arvelee, että isänikin...
_Heikki_. Mutta isäsi kumminkin tahtoisi kai mieluummin rikkaamman
vävyn. Ja minä olen vain orpo mökin poika...
_Elli_. Mutta sinulla on sivistysrikkaus...
_Heikki_. Jolle isäsi ei pane paljonkaan arvoa...
_Elli_. Ole... Ja paljon muuta on sinulla... Ja pääasiahan on, että
minä sinusta pidän...
_Heikki_. Niin kylläkin. Mutta näin ollen, emme me sillä pitkällekään
pääse...
_Elli_. No älä nyt noin murheelliseksi tule... Toivotaanhan nyt vain
parasta... Mitäs sinulle nyt muuta kuuluu?
_Heikki_. Vanha rauha, senkuin jauha...
_Elli_. Ja päätöksesi on, kuten olet kirjoittanut?
_Heikki_. Niin, se kestää kuin Pilatuksen tuomio...
_Elli_. Mutta sinähän nyt seisot synkkänä kuin ristinpuu?
_Heikki_. No, onhan jo viisi vuotta kulunut, kun viimeksi tämän
kotikyläni näin... että...
_Elli_. Mitäs olit sitte kaikki nämä kesät siellä pohjanmaan
pappilassa... että minäkin olen sinua vain kolmena talvena, Helsingissä
käydessäni nähnyt...
_Heikki_. Niin, mutta tiedäthän miksi... Muistatko, kuinka monesti
syksyin ja joulun jälkeen, milloin veneellä milloin taas jäätä myöten
menimme tuota Vuoksea myöten kaupunkiin kouluun? Minä kun siellä
pohjanmaalla kävin ne viimeiset kolme vuotta lukujani jatkamassa, niin
minä aina ne yhteiset matkamme muistin... Ja nyt kaikki tuntuu niin
kummalliselta... Ja sinä...
_Elli_. Olenko minäkin kummallinen?
_Heikki_. Oh! Ei! Mutta sinä... Sinä... Sanon taas niillä Heinen
sanoilla: "Du bist wie eine Blume..."
_Elli_. Noo... Ei lääketieteen ylioppilaan sovi enää hentoa Heineä
deklamoida... Hahaha...
_Heikki_. Kyllä vain... Ja etenkin nyt... Tiedäthän... Aion tästä
lähtien olla vain entinen medisiinari... (Lausuu taas): "Mun on kuin
rukoilla täytyis, mun vait, käsi kutreillas..."
_Elli_. Mutta ole nyt! Ja lähde sisälle...
_Heikki_. Ovatko vanhuksesi kotosalla?
_Elli_. On! Ja meillä on taas kesävieraskin. Kaupungista se Puhakka...
_Heikki_. Niinkö! Vai ei se laiska kauppias ole vielä lakannut täällä
luitaan hautomasta...
_Elli_. No, hän tykkää niin tästä seudusta. Ja uinnista tuolla
rannassa. Ja kannattaahan hänen laiskotella. Kokoovathan hänen
palvelijansa hänelle sill'aikaa edelleen kaupassa rahaa...
_Heikki_. Mutta eipä hän vain vipannut silloin muinoin minulle yhtään
lukujeni jatkamiseen...
_Elli_. Noo, mitäpä niistä nyt enää muistelemme... Tulehan... Ah, äiti!
Lypsämäänkö?
_Eeva_ (tulee). Niin! Ajattelin käskeä sinut sinne Honka-ahon niitylle
päivällislypsylle, -- kun päiväläisemme Mari ja Riitta jo ehtivät sinne
mennä. -- Mutta saahan nyt mökin Liisa kiidättää tämän rainnan sinne,
koska sinulle on, näkyy, vieras tullut...
_Elli_. Niin! -- Tunnettehan?
_Eeva_. Kyllä!
_Heikki_ (on nostanut lakkiaan, tervehtivät). Terveisiä Helsingistä. Ja
nyt viimeksi sieltä Pohjanmaalta...
_Eeva_. Kiitos! No tulit monesta aikaa viettämään tänne
synnyinseudullesi juhannusta...
_Heikki_. Niin! -- Johan sekin tosiaan on viikon päästä...
_Elli_. ... ja jouluakin, jos...
_Eeva_. Niin! Miksi ei sitäkin... Elli on kertonut minulle... Ja olkaa
minun puolestani onnelliset... Mutta sieltäpä isä Juhokin tulee... ja
kauppias... Pianpa he söivätkin... Mene sinä Elli nyt laittamaan
Heikillekin ruokaa pöytään! Minä toimitan tämän kiulun... (Naiset
menevät.)
_Heikki_ (nostaa lakkiaan Haikoselle ja Puhakalle, jotka samalla
tulevat.)
_Haikonen_. Päivää! Tuomisen Heikkikös siinä... Pulskistunutpa olet...
Ja miehistynyt... Terve! (Kättelevät.)
_Puhakka_. Tuominen tuli tuomen kukkiessa... (Kättelee). Joko
Pohjanmaan kesät alkoivat ikävystyttää?
_Heikki_. Melkeinpä vain... Kuin Helsingin talvetkin...
_Puhakka_. Vai jo Helsingin talvetkin... No pannaanhan sauhu...
_Heikki_. Kiitos... en...
_Puhakka_. Voi kilonkiira! Vai on sinulla tupakkaan kauhu... Ha, ha,
ha! Minä nääs puhun oppineiden kanssa loppusoinnuilla, tai miksi ne
niitä myös sanovat: riimeillä...
_Haikonen_. Niin no, kävithän sinäkin sitä porvari- tai yhteiskoulua...
_Puhakka_. Niin! Kolme vaivaista vuotta, -- mutta suotta...
_Haikonen_. No tuskinpa niinkään suotta...
_Puhakka_. No, ehkä on sentään tullut nyt paremmin vedetyksi se
kauppa-nuotta...
_Haikonen_. Se on selvä. Ja se sinulle olikin parahiksi, samoin kuin
meidän tytölle viisi luokkaa...
_Puhakka_. Naiset eivät minun laskujeni mukaan tarvitsisi kansakoulua
enempää... Vai et tykkää tupakan savusta... sitä enemmän sitte kai
väkevämmän mavusta... Mutta minä lähden ottamaan taas vain siitä
terveyslähteestä ryypyt, ruuan päälle... On sekin mukavaa! Syömisen
alle käyn uimassa lahden uomassa, ja ruuan päälle lähteen vettä
juomassa... Ja silti minä täällä laihtumisen sijaan lihon, ja sentään
kohta itseäni vihon...
_Haikonen_. No mitäs sinulla sitte on muutakaan tekemistä!
_Puhakka_. No niin! Maa kasvaa maatessakin, -- ja kauppa käy tappiota
saadessakin... (Menee puhkuen.)
_Haikonen_ (katsoo Puhakan menoa). Hm! -- Niinhän ne nuoret ja rikkaat
rehkivät... (Heikille). Vai tulit monesta aikaa tänne kotipuoleesi
kesää viettämään.
_Heikki_. Tulin...
_Haikonen_. Hm.! -- Elli on vähän kertonut, että sinä et oikein tykkää
enää lukemisesta...
_Heikki_. Puultahan se alkaa jo maistua.
_Haikonen_. No minkä takia? Vastahan pari vuotta olet ylioppilaana
lukenut...
_Heikki_. Syyt on monet...
_Haikonen_. Hm! Sinua taitaa vain vetää se sama laiskansuoni kuin
muinoin isä-vainajaasikin. Hänhän ei myös kehdannut juuri mitään
torppansa eteen tehdä, senkuin joi. Äitisi sai melkein yksin häärätä ja
teille elatuksen hankkia.
_Heikki_. Niin kai! Mutta kyllä minä lienen tullut äitiini...
_Haikonen_. Mitä vielä! Miehet on miehiä! -- Tai lue pois sitte
edelleen vain! Mutta olet varmaan tainnut periä sen isäsi juoppouden
synninkin ja sillä veltostuttanut hermosi!
_Heikki_. Olen yhtä raitis alkoholista kuin tupakastakin. En ole
montakaan lasia kallistanut.
_Haikonen_. Montakaan! Ha, ha, ha! Kun pahalle antaa sormen, vie se
koko käden! Kyllä minä jo tiedän millaista elämää suurin osa
ylioppilaista siellä Helsingissä viettää. Juoda renttuilevat vain!
_Heikki_. Kyllä minä olen poikkeus.
_Haikonen_., Poikkeus! -- Niinhän se sanoi isälleen tämä Vuohelaisen
Yllikin! Ja kuitenkin mitä villittyä elämää hän siellä pääkaupungissa
vietti, sen sijaan että olisi lukenut? Joi ja mässäsi! Ja teki sitä
niin, että kohta on koko kotiväkensä keppikerjäläisiä... Isänsä lähetti
rahaa ja rahaa vain, -- ja muka pojan lukuihin...
_Heikki_. Ei minulla ole ollut rahaa sellaiseen. Ja vaikka olisi
ollutkin, niin kohtuuden aisoissa olisin pysynyt. Mutta nyt olen
päättänyt joka tapauksessa jättää lukuni.
_Haikonen_. Hm! no eikö lääkäriläksysi menneet päähäsi, vai...
_Heikki_. Eivätpä oikein menneetkään... Ja lisäksi se Pohjanmaan pappi,
jonka luona nämä kesät olen ollut, ei luvannut minun opintojani enää
kustantaa. Enkä muualtakaan lainaa saa... Ja vaikka nyt niin
onnellisesti sattuisikin käymään, että rahoja saisin, niin mitäpä niitä
lukuja päähän takomaan käyn, kun eivät oikealla ota mennäkseen...
Lukekoot ne, joilla on terävämpi pää...
_Haikonen_. Kyllähän sinäkin pystyvä voit olla, mutta... Hm! --
Muuttaisit ainetta... Ja kai se pappi vielä sinua auttaisi.
_Heikki_. Ei hän auta, kun ruumiin- tai hengenlääkäriksi lukemisessa!
-- Ja kuten sanoin, ei nyt enää siinäkään. -- Ja alaa olenkin
päättänyt muuttaa, mutta en lukemisessa...
_Haikonen_. Kyllähän se Elli on vähän sitäkin sanonut...
_Elli_ (ja Eeva tulevat seisahtuen edemmäksi kuuntelemaan).
_Heikki_. Niin! Olen päättänyt muuttaa ihmisruumiin parantajaksi
valmistumiseni, maankasvun parantajaksi ruvetakseni. Ja onko Elli
senkin jo sanonut... Teillähän on paljon vielä perkausten tarpeessa
olevia maita.
_Haikonen_. Hm, hm! Olenhan kyllä Ellin puheista vähän tuotakin
aavistellut. Mutta ei sinusta ole minun maitteni kääntäjäksi, ja niin
ollen ei myös vävyksenikään...
_Heikki_. Mutta... isäntä...
_Haikonen_. Niin! Ei herroista ole siihen työhön!
_Heikki_. Mutta olenhan minä jo viitenä kesänä siellä pappilan maita
möyrinyt. Ja olen saanut maanviljelijäksi oikein sisällisen
kutsumuksen... Paljon syvemmän, kuin mitä aikoinaan lukemiseen... Ja
ennenkaikkea, olen siihen aatteeseen nyt innostunut.
_Haikonen_. Ei innostus yksin riitä, siihen tarvitaan myös voimia ja
tahdonlujuutta! -- Minä kyllä alan käydä jo vanhaksi ja heikoksi ja
tarvitsen pehtoorin, -- mutta en usko sinun siihen pystyvän! Ja sillä
hyvä! -- Isäsi oli niin paha esimerkki. Ja olet tosiaan sinäkin jo
voinut oppia siellä Helsingissä kaikenlaista, mikä on sinun jäntereesi,
kuin myös tahtosi veltostuttanut. -- Niin! -- Ei mitään puhetta enää!
-- Mutta enhän sinulle silti nyt vihaa kanna, että aatteesi minullekin
tunnustit, en! Monestikos sitä ei ihminen karille aja.
_Heikki_ (katkerasti). Ja rukkasia saa...
_Haikonen_. Vaikka niinkin... Mutta käy nyt silti ruualle, koska naiset
sitä varten varmaan sinua odottavat... (On menossa metsään päin.)
_Elli_ (hädissään). Mutta isä, ajattelitteko tarkoin, ennenkuin
tuollaisen vastauksen Heikille annoitte?
_Haikonen_. Kyllä! Suoraan sanoen, se oli jo pitkänaikaisen mietintäni
tulos. Sillä arvasin jo ennen kaikki puheistasi ja kirjevaihdostanne!
_Elli_. Ettäkö Heikistä ei olisi miestä maanviljelykseen, siinä missä
muistakin?
_Haikonen_. Niin! en luota häneen... (Menee).
_Elli_. Isä! (Tyrskähtää itkemään, istuutuu).
_Eeva_ (Heikille). Tule nyt toki ruualle...
_Heikki_. Kiitos! Eipä tässä oikein...
_Elli_ (kuivaten kyyneleitään). Niin, mene, mene sisään... Minäkin
tulen kohta... Isä on niin kauhea, kun hän alkaa mitä epäillä. -- Mutta
sinä näytä hänelle vielä töilläsi, että olet mies siinä missä muutkin!
Jos ei muuta, niin pyydä siltä papilta työtodistuksesi, josta isä
näkee, että sinä jo maanviljelysopistoittakin osaat tilaa hoitaa.
_Heikki_. Onhan minulla sieltä paperit... Tässä... Mutta eipä nämä
mitään merkinne...
_Elli_ (ottaa ne ja panee taskuunsa).
_Eeva_ (katselee syrjään). Mitäs väkeä sinne kievariin nyt... Ka,
poliisi, ja... Se varmaan on niitä varkaita kyttäämässä, jotka olivat
tuosta kirkon luota, Inkiseltä tavaroita varastaneet... Tuleekohan tuo
meidän Juhoakin avukseen pyytämään? -- Mutta tulkaa te nyt...
_Elli_. Mene, Heikki... (Heikki ja Eeva poistuvat... Elli katselee
miettien... Laulaa):
"En voi sua unhoittaa poies..."
(j.n.e.)
(Lakattuaan laulamasta). Oi lintuset, kuinka te laulatte iloisina.
_Puhakka_ (tulee Haikosen kera. Haikonen menee suoraan portista
kartanolle.)
_Puhakka_. No, laula, laula vielä sinäkin. Laula minulle tuutulaulu.
Minä kellahdan tähän nyt nukkumaan...
_Elli_. Kylläpä sääsketkin teidät uneen hyrisevät kuin ennenkin.
Antakaa niiden ensin vain kupata teistä vähän liikaa verta ja ihraa
pois. (Menee).
_Puhakka_. No niinpä niin! -- Mutta voi sun kangaspakka, kuinka hänestä
tulisi komea akka! (Heittäytyy pitkälleen nurmelle.) Ehhee! Mutta
ihmisen on hyvä olla yksinkin, niinkauan kuin ei toveria saa, -- näin
ikään! sanoi Häsän Jussikin, kun putkaan pistettiin! Mutta... Hm! Vai
oli se poika kosassut... Ja sentään se Elli minulle niin komeaa oli...
(Väättäen itikoita). No, eno, eno, eno! mihin meno, meno, meno? Tääll'
on veno, veno, veno! -- No, kaula keno, keno! Täällä veri virtaa kuin
Teno! -- Mutta ka! he, no! (Alkaa kuorsata. Unissaan). Niin... tuota...
yksi kilo... Vai niin... mikä ilo... (Kuorsaa.) Hyvästi... Kiitos...
Päivää... Mitä saisi luvan olla? Viidelläpennillä hiivaa...
dynämiittia, -- keikutusta... (Kuorsaa silloin tällöin).
Heikki ja Elli tulevat.
_Heikki_. -- Ei! Niinkuin sanoin! Amerikkaan minä nyt lähden. Ja jos en
saa mistään matkarahoja, niin menen laivamiehenä, -- jolloin saan vielä
vähän palkkaakin...
_Elli_. Heikki! älä tee tuota päätöstä...
_Heikki_. Kyllä! -- Sen jo tein, ja pidän... Nyt Amerikka houkuttaa
minua. Siellä koetan kunnostautua. Ja isäsikin saakoon kerran nähdä,
että olen mies! -- Mutta minusta tuntuu niin painostavalta nyt...
Hervottaa niin...
_Elli_. Söitkin niin vähän...
_Heikki_. Eihän tällaisissa tunteissa ollut ruokahalua... Tuo pöhkä
kuorsaa tuossa, että lehdet karisevat puista...
_Elli_. Ole... hän kuulee...
_Heikki_. Os! Ei hän heräisi, vaikka tuli polttaisi sormiensa päitä...
Mutta olisikohan isäsi ajatellut häntä sinulle, kun hän minut niin
jyrkästi kielsi...
_Elli_. Oh! -- Eihän toki... älä luule! -- Ja tuosta pölkkyliinistäkö
olisi sitte maanviljelijäksi... Ha, ha, ha!
_Heikki_. Niin, mutta... hänellä on rahaa -- jolla saa palkata
työnjohtajan...
_Elli_. Olkoon vain... Ei isä sitä ajattele... Onhan meilläkin sitte jo
rahoja... Mutta, kun maanviljelijä on isän ihanne... niin hän myös
tahtoo minut naittaa maanviljelykseen innostuneelle miehelle...
_Heikki_. Niin kuulostaa... Ja voi etten minäkin näitä kahta
lääketieteen tutkimis- tai ruumiin penkomisvuotta, lukenut
agronoomiksi, eli opetellut talvetkin tunkionhautomissysteemiä. Niin
ehkä nyt olisin onnistunut paremmin. -- Ah! raukaisee niin... Suo
anteeksi, että minäkin heittäyn tähän hetkeksi pitkäkseni, ennenkuin
lähden... (Käy loikomaan).
_Elli_. Sinä et saa vielä lähteä. Sinun täytyy edes joku päivä olla
meillä... Ja minä lähden nyt vielä isälle juttelemaan... Hän meni
tuohon torpparin mökille... Toivotaan vielä parasta... Näytän nämä
työpaperisikin hänelle... (Menee heiluttaen kättään.)
_Heikki_. Turhaan! .. (Nousee istumaan. Alkaa hyräillä. Sävel: Kun
ystävä jätti...):
Voi eloni juoksu
sä myrskyinen,
voi toivoni taivas
sä pilvinen!
Miksi peitit tähteni
johtavan,
miksi kaasit purteni
vakavan?
Hm! -- mutta tuutulaulujakos minä tässä tuolle tynnyrille hyrisen...
Ah! (Käy jälleen pitkälleen. Kuorsaisee tovin mentyä jonkun kerran.
Unissaan) Otsaluu, sormiluu... nenäluu... häntäluu... Lääkäri,
kanditaatti... Agronoomi, maanviljelijä... Luujauhoja... Tuomaskuonaa,
Kainiittia... Kalisuolaa... Ameriikka... Elli... Elli...
(Hetken kuluttua tulee kaksi kurjasti puettua miestä
arkaillen, hiipien.)
_1:nen mies_ (ottaa pienen pullon, josta kostuttaa nenäliinaa. Pitäen
sitä sitte nukkujain nenän edessä).
_2:nen mies_. St, älä paljoa heitä huumaa...
_1:nen mies_. Hips! Nyt he nukkuvat molemmat, kuin haot meren
pohjassa... St... (Peräytyvät. -- Puhakka kääntää ruumistaan.) St! --
Karhu käänsi vain kylkeään...
_2:nen mies_. Mutta uskallammeko koettaa...
_1:nen mies_: Totta kai... Tässä lähettyvillähän meidän vähimmin
luullaan piilevän... joten meitä ei täällä niinkään vainuta sen viime
anastuksemme johdosta tuossa kirkon ääressä...
_2:nen mies_. No, -- ja tällä turvonneella, on varmaankin myös
turpeampi lompakko... (Ottaa Puhakan taskusta lompakon.)
_1:nen mies_. St, näytähän... (Ottaa rahat sen sisästä ja antaa
arviolta puolet toiselle.) Ja tämä toinen lie vain tavallinen
"keltanokka", ja niin ollen köyhä kuin muinoin teini. -- Ja hän saakoon
nyt edes tuon tyhjän massin... (Panee lompakon Heikin povitaskuun.) Ja
nyt vaikka lännen kultamaille. St! (Menevät.)
_Puhakka_ (unissaan hetken kuluttua.) Uh, ui, ui! -- märkää on vesi...
Uh! Ja savipohjahan tässä on... ui, ui, uh! (Kuorsaa taas.)
_Heikki_ (hetken kuluttua unissaan). Kai minä nyt konetta lämmittää
osaan... Osaanhan vaikka konetta käyttää... Kyllä!... Olenhan tutkinut
ihmiskoneistoa... (Kuorsahtaa.)
_Haikonen_ (ja Elli tulevat). Ei, ei, ei! -- Äskeisissä sanoissani
pysyn! Ja jätä sinäkin ne haaveesi! Ethän sinäkään tunne häntä
viimeisiltä vuosilta... Et tiedä, miten hän on Helsingissä
esiintynyt...
_Elli_. Mutta hän on ollut yhtä kiltti kuin ennenkin...
_Haikonen_. Oh! -- Kunnostautukoon jotenkin ensin! -- Vielähän sinäkin
naimisiin ehdit... Antaa pojan mennä nyt Ameriikkaan...
_Eeva_ (tulee). No, tulkaas nyt sieltä kaikki kahville...
_Haikonen_. Mutta täällähän molemmat vieraat nukkuvat, että maa
tärisee... Hoi, Puhakan Antti! Nouse puotis aukasemaan! Ha, ha, ha! --
Palat! Ha, ha, ha. Ei hän tiedä mitään...
_Elli_. Antakaas minä...
_Haikonen_. Anna olla, -- nukkukoot...
_Elli_. Ei, minä herätän... Tässähän he kohta saavat auringonpistoksen.
-- Ka Heikkihän jo heräsikin... teidän huutoonne.
_Heikki_. Enpähän tässä juuri nukkunutkaan... (Nousee.)
_Elli_ (kutittaa heinän helpeellä Puhakan huulia, hymyillen.)
_Puhakka_ (unissaan). Aa! oi, armas! vielä... vielä yksi muisku...
(Herää, huomaa... Kaikki nauravat.)
_Haikonen_. Ha, ha, ha! Ennemmin nyt kai korvatuisku...
_Puhakka_ (vähän nolona). -- Olin suutelevinani jotain...
_Haikonen_. No, mistäs se vanhapoika muustakaan uneksuisi,
-- ha, ha, ha!
_Eeva_. Kahville, kahville! -- Olkaa hyvä...
_Puhakka_ (istuillaan). No, hyppääpäs sinä, Elli, sitte taas niitä
kermapaakelseja tuosta leipurista...
_Eeva_. Onhan siellä meidän leipää jo pöydässä...
_Haikonen_. Mutta Antti on herkkusuu...
_Puhakka_. Eipä muuten näin lihaa kasvaisi luu... (Ottaa kukkaron.) Oh!
Ei olekaan pientä... (Käy ottamaan lompakkoa.) Mitä! Mihinkäs
lompakkoni on... Varmasti oli se taskussani, kun lähteeltä tulin...
(Nousee, katselee.)
_Eeva_. Herran ihme! -- Ettäkö se olisi nyt hävinnyt...
_Puhakka_. Hävinnyt kuin tina tuhkaan...
_Haikonen_. No johan nyt on jotain...
_Elli_. Mutta jospa se on jäänyt teidän kamariinne... (Yrittää lähteä.)
_Puhakka_. Ei, älä mene... Taskussani se oli, kun loikomaan kävin...
_Heikki_. Varmaankin on varkaita käynyt...
_Haikonen_. Ha, ha, ha! Nyt keskellä päivää... Ja, kun niitä entisistä
tepposistaankin jo ahdistellaan?
_Eeva_. Mutta siinähän poliisikin koirineen...
_Poliisi_ (tulee). Mikä on hätänä?
_Puhakka_. Lompakko tässä lojahtaessani taskustani hävisi, kuin ilmaan
olisi tempaistu...
_Poliisi_. No ketä on käynyt tässä, että...
_Eeva_. En ole nähnyt ketään...
_Poliisi_. No ketä oli läsnä, kun...
_Haikonen_. Mehän tässä vain olemme olleet... Mutta eihän se vain minun
taskuuni ole lentänyt, ha, ha, ha! (Kopeloi leikillään.)
_Heikki_. Eikä minun... Minähän tässä myös loikoilin... Mutta mitä!...
Tässä se on minun taskussani...
_Haikonen_. No siinä oli...
_Heikki_. Mutta en minä tätä ainakaan itse ole taskuuni pannut...
(Antaa sen Puhakalle).
_Haikonen_. No itsestäänkös se olisi sinne kävellyt...
_Eeva_. No voihan unissaankin ottaa...
_Heikki_. Ei minulla ole ollut tapana unissani kävellä, -- joskin,
kyllä, kuuluu, on tapana vähän puhella...
_Puhakka_. Mutta tämä on tyhjä... Tyhjä kuin toiskätisen hiha!
_Haikonen_. Ahaa! Minä alan aavistaa! (Katsoo Heikkiin). Siinä oli,
Elli...
_Elli_. Isä älkää luulkokaan mitään sellaista Heikistä...
_Heikki_. Luulkaa mitä luulkaa... Mutta viaton olen minä...
_Puhakka_. Hm! niinhän tuon luulisi... että miksi sitte tämän lompakon
olisit taskuusi jättänyt, jos rahat olisit metsään kätkenyt... Mutta...
_Haikonen_. Monesti juuri sellaisella kepposella koetetaan tekoa
kattaa...
_Puhakka_. Hm! -- Jos niin on, -- niin etpä nyt onnistunut.
_Eeva_. Poika parka...
_Heikki_. Minä olen viaton. En tosiaan tiedä enempää, kuin tekään,
miten lompakko oli taskuuni joutunut...
_Puhakka_. Ha, ha, ha! -- Kas sitä viatonta ilmettä!
_Elli_. Ja hän on viaton.
_Haikonen_. Ole sinä tyttö... Jos hän ei ole sitä tehnyt, niin jopa
hänet sitten uskon muutenkin mieheksi ja kadun, etten äsken
suostunut... Mutta... Hui!
_Puhakka_ (Heikille). Sinähän tässä vain nukkuma-aikanani olit. Ja olet
voinut tehdä mitä hyvänsä, sillä minä nukun raskaasti...
_Eeva_. No, tätä se vielä puuttui...
_Poliisi_ (katseltuaan). Tuomisen Heikkihän se... No ei olisi
uskonut... Niin vastenmielistä, kuin se minulle onkin... täytyy minun
kruunun virkailijana, surukseni, käskeä sinut vangitsemaan...
_Elli_ (hätäisesti). Olkaa nyt! Älkää nyt toki hulluja olko.
_Haikonen_. Tyttö, -- älä puutu asiaan! -- Kaikki seikat puhuvat häntä
vastaan. Hänhän oli Ameriikkaan menorahojen tarpeessakin...
_Puhakka_. Niin, -- tai aikoi minun rahoillani rikastua, että paremmin
kelpaisi teille vävyksi... Ja aika summan saikin. Kolmatta tuhatta...
_Eeva_. Herran ihme! -- niinkö paljon...
_Puhakka_. Mutta, jos nyt suoraan ilmoitat, mihin paikkaan ne metsään
kätkit, -- niin koetamme tässä sopia asian ilman kruunun kihlakaluja?
_Heikki_. Tämä on jo liian paksua leikkiä! Minä en tiedä puhua teille
asiasta sen enempää, kuin minkä itsekin tiedätte...
_Puhakka_. Hm! -- vai niin! -- no hyvä sitte! -- Vanginkuljettajana,
Haikonen, saatte sitte täyttää poliisin käskyn...
_Poliisi_. Niin! -- Mutta mitäs koirani on niin levoton? Ehkä se on nyt
vihdoinkin haistanut niiden toisten varkaiden jäljet... Minä lähden
sitä seuraamaan... Vartioikaa Heikkiä niin kauan, -- palaan illemmalla,
-- ja sitte hän saa seurata minua... (Menee koiransa perästä.)
_Haikonen_ (Heikille). Tulehan tupaan...
_Eeva_. Niin tulkaa... tule... juot nyt sentään vielä sinäkin kahvin...
Haikonen ja Eeva menevät... Heikki seuraa kuin unissaan.
_Elli_ (hetken kuluttua). Kauppias, älkää te nyt edes epäilkö Heikkiä
syylliseksi sellaiseen!
_Puhakka_. Hm! -- Kyllä minun täytyy, en muuta voi!
_Elli_. Mutta hän ei ole voinut sitä tehdä.
_Puhakka_. Miksi ei, Ellini, karamellini...
_Elli_. Älkää nimittäkö minua niin, -- nyt ainakaan...
_Puhakka_. Miksi ei! Ja nyt juuri enemmän, kun ei entisestä armaastasi
ole enää haitaksi... Ja isäsi kyllä suostuu minuun...
_Elli_. Mutta minä en...
_Puhakka_. Kyllä... Älä vain nyt kiivaudessasi puhu tyhmyyksiä.
_Elli_. Mutta Heikki ei ole ottanut teidän rahojanne!
_Puhakka_. No, hommaa ne takaisin, -- niin selvä on minun puolestani...
Mutta minäkin lähden kahville... Ja sitte pitää ryhtyä oikein
tositavalla niitä takaisin hakemaan... (Menee.)
_Elli_ (istuu kivelle, itkien. Laulaa. Sävel: Älä itke äitini...):
Voi sun kohtaloas armas,
kuin se onkaan kurja...
äsken toivon-elo tyyni,
nyt jo myrsky hurja...
Vaan sä tuuli
rukouksein taivahaseen kanna, --
Luoja kaikki tietäväinen
totuus ilmi anna.
(Kuivaa kyyneleitään.)
Heikki ja Haikonen tulevat. Heikki kahlehdittuna.
_Haikonen_. No, voithan nyt oleilla täällä ulkonakin... Ethän karkuun
lähtene...
_Heikki_. En! Enhän ole mitään tehnytkään... (Katkerasti:) Mutta, hih!
nythän se vetäsi... Ha, ha, ha! -- (Huomaa Ellin.) Voi Elli! Katso nyt
minkälaiset kihlat isäsi minulle antoi! -- Ha, ha, ha! Voi iankaikkinen
erheluulo...
_Elli_ (nousee). Ah! isä... Heikki... (Purskahtaa jälleen itkemään,
nojaten Heikin rintaan.)
_Haikonen_. Minun on sääli sinua Heikki... Mutta... (Ellille). Menehän
käymään sisässä, -- äitisi kaihosi... Tulet sitte tänne vahtia
pitämään...
_Elli_. Voi isä... (Lähtee verkkaan kuivaten kyyneleitään.)
_Heikki_ (laulaa katkerasti):
Ne rahat, jotka vaskesta valetaan
ne annetaan vaivaisille,
tytölleni oisin mä kelvannut
vaan en kelvannut vanhemmille...
Niin! Hih!
_Haikonen_. Rauhoituhan nyt ja istuhan tuohon kivelle. Ja kerro nyt
kaikki suoraan... niin ehkä tässä vielä kaikki selvennee hyvin.
_Heikki_. Ei isäntä... Ei ole minulla mitään muuta kerrottavaa, kuin
minkä jo olen kertonut...
_Haikonen_. Hm! -- (Katselee metsään päin.)
_Heikki_. Katselkaa vain, ei siellä mitään rahan piilotusjälkiäni
näy... Ja eipä tuo poliisikoirakaan minua nuuskinut!
_Haikonen_. No eipä sitä sentään tiedä, jos olisit tänne metsään ne
setelit viskannut... (Menee katsellen.)
_Heikki_. Ha, ha, ha! -- turhaa, turhaa... Voi maailman menoa...
(Istuutuu miettimään. Hetken kuluttua laulaa):
Voi äiti parka ja raukka j.n.e.
_Puhakka_ (tulee, Eeva seuraa.)
_Haikonen_ (tulee samalla metsästä).
_Puhakka_. Eikö näkynyt mitään?
_Haikonen_. Enpä paljoa katsellutkaan...
_Puhakka_. Annahan, kun minä lähden perkaamaan joka kiven ja kannon...
Vai joko tunnustat itse, mihin setelitukkoni pistit?
_Heikki_. Hm! ha, ha, ha! -- Ja jätin lompakon taskuuni? Ha, ha, ha. --
Ei ole minulla mitään tunnustamista.
_Haikonen_. Minä lähden käymään tuolla tuvassa... Pitäkäähän silmällä
tätä... (Menee).
_Eeva_. No, eipä hän karanne! Kyllä kai hän selvitystä odottaa...
_Puhakka_. Eihän hän meidän hyppysistä pääsekään... No, kun te emäntä
olette siinä -- niin minä lähden tuosta vähän möyrimään... Näytäs
kenkäsi pohjallista... (Katsoo Heikin jalkaan). Hm! -- hyvä... Mutta
jos nyt löytyy... niin rangaistuksen silti saat, kun et itse
ilmaissut... Tuossa onkin vähän koholla oleva kanto, jos hän olisi sen
alle ne tuikannut. (On kiskovinaan kantoa näyttämön syrjässä, että
silloin tällöin selkänsä näkyy). Hep hee! hep hee! etkös liiku... Uh!
(Keikkoaa selälleen näkyviin.) Ähä! irtauduitpas! (Nousee, menee
katsomaan.) Hm! Lepänlehtiä sen alla vain oli... Mutta ehkä on
setelitukkoni tuolla toisen juurakon alla. (Menee).
_Eeva_. Voi lapsi parka, etkö sinä nyt voi tunnustaa, jos
ajattelemattomuudessasi tuon kepposen teit?
_Heikki_ (hymähtää katkerasti.) Ei hyvä emäntä! En minä voi tunnustaa
tekoa, jota en ole tehnyt...
_Eeva_. Niinpähän kyllä minunkin mieleni tekee uskomaan... Mutta... Ja
niinhän Ellikin uskoo... Vaan ihmeellistä...
_Heikki_. Niin! Kummalta se kuulostaa... Mutta kova onni minua vainoaa
tänään kaikessa...
_Elli_ (tulee).
_Eeva_ (Heikille). Poika parka! (Ellille). Koetahan sinä vielä saada
hänet muistelemaan ja selvittämään... Jos hän sittenkin vaikka unissaan
olisi sen tehnyt. (Menee).
_Elli_ (Istuutuu Heikin vieren.) En minä voi kysyä sinulta mitään...
_Heikki_. Turhaa se olisikin.
_Elli_. Mutta ihmeellistä tämä on.
_Heikki_. Niin on!
_Elli_. Ja sinä nyt joutunet vankilaankin...
_Heikki_. Sama se minulle nyt on, mihin joudun, kun en sinuakaan
saanut.
_Elli_. Mutta etkö todellakaan voi tunnustaa, jos... Minähän kyllä
käsitän asemasi...
_Heikki_ (katsoen pitkään). Mitä! Joko sinäkin käyt uskomaan, että olen
sen työn tehnyt?
_Elli_. No, enpä kylläkään. En viimeksikään!... Ajattelin vain... Mutta
miten kumman lailla se on voinut tapahtua?
_Heikki_. No, onhan se karhu, joka tuolla noita kantoja kääntelee, ja
on niitä rahoja etsivinään, -- onhan hän saattanut itse piilottaa rahat
jonnekin, ja pisti sitte lompakkonsa taskuuni, saadakseen sitten minut
syytteeseen ja niin pois tieltänsä, etten olisi estämässä hänen
lemmentarjoustaan sinulle...
_Elli_. Heikki! Ole nyt... Tuota en myöskään usko... Eikä sinun
tarvitse luulla, että minä hänen kanssaan... Pyh! Mutta ei hän niin
ilkeä ole voinut olla...
_Heikki_. No sanoin vain, että niinkin olisi voinut tapahtua...
_Puhakka_ (tulee puhkien hikisenä, hihat käärittynä). Ei totta
totisesti sieltä mitään löytäisi aarteen kaivajakaan! -- Huh, huh!
Mutta saunan löylystä se kävi...
_Elli_ (Heikille). Näethän... Ei hän noin hikeen olisi itseänsä
teeskennellen raatanut...
_Puhakka_ (Ellille). Mutta tutkikos isäsi hänen taskunsa?
_Elli_. Tutki kyllä, eikä siellä ollut...
_Puhakka_. Niinpä niin! .. Mutta luulitko tosiaan noin kömpelöllä
tavalla saavasi Amerikkaan menorahat... Tai rikastuvasi... Ja sitte
vävyksi kelpaavasi... Ja niin minut syrjäyttäväsi...
_Heikki_. En luullut mitään...
_Elli_. Mistä teidät syrjäyttävän!
_Puhakka_. No, ka, sinun omistamisesta! Olkoon se nyt vihdoin suoraan
sanottu...
_Elli_. Ei hyvä kauppias! Siinä suhteessa te saatte olla yhtä toivoton,
kuin Heikki vapaaksi pääsemisestään!
_Puhakka_. No, no, -- laula, laula nyt vanhan kultasi kuullen
tuollaista... Mutta kun hän on mennyt, niin uusi armas on vanhan lääke.
_Elli_. Niin lienee... Mutta toisenmoinen se mies on... Vaan koska
teillä on ollut tuollaiset meiningit, niin ehkä sitte itse tiedättekin
paremmin missä rahanne ovat...
_Puhakka_. Mitä... tarkoitatteko, että minä itse, ja... Oo! ohohoo!
Jopa nyt voisin suuttua, -- mutta... hillitsenpä luonteeni, kuin
kaikessa muussakin,...
_Heikki_. Parasta se onkin...
_Haikonen_ (ja Eeva tulevat.)
_Haikosella_ (on pullo kädessä). No, joko on tullut mitä selvää?
_Puhakka_. Eipä tässä... Päinvastoin, kohta voi vain enemmän kaikki
sotkeutua...
_Haikonen_ (Heikille). Otahan tuosta nyt sentään murheeseesi ryypyt,
että kielesi jälleen vähän norjistuu. Minä tarjoan...
_Heikki_. Ja, ettäkö sitte humalassa paremmin tunnustaisin... Ei, en...
Kiitos vain... Mutta ei ole ollut minulla tapa ryypätä muutenkaan...
_Haikonen_. Mitä! Ihanko todella?
_Heikki_. En ota... vaikka se ehkä vähän huoliani haihduttaisikin.
Mutta uskon kerran muutenkin totuuden tulevan päivänvaloon.
_Haikonen_. Kuulehan poikaa. Tuo alkaa tuntua jo miehekkäältä! Olisi
tosiaan sinun nyt, jos milloin, luullut ryypyn ottavan... Huomaanpa,
että ennakkoluuloni heikkouksistasi on ollut perätön.
_Elli_. Siinä näitte isä! Ja samoin hän on Helsingissäkin kaikesta
kieltäytynyt.
_Heikki_ (nousee). Niin! Lähdetään vain muuten kaupunkiin ajamaan, jos
jo tahdotte! (Laulaa. Sävel: Tuomi oli virran reunalla...):
Et tiennyt äiti, kun mun synnytit,
että kerran mä kahleita kannan,
et tiennyt kulta, kun minuun rakastuit,
että kerran sulle surua annan.
Vaan tulkoon nyt elo mikä tulkoonkin,
ei Eedeni ois mennyt kyyttä,
mut murheen kuorman tään raskahan,
sain harteilleni mä syyttä.
Niin!
_Elli_. Ja uskokaa vain tekin isä, että hän ei ole tähän rahain
häviämiseenkään syypää...
_Poliisi_ (palaa). Eikä olekaan! Koirani johdatti minut tuohon
Heikkilän latoon. Ja siellä oli ne kaksi miestä, jotka olivat Inkiseltä
varastaneet. Ja kun Heikkilän Pekan kanssa heidät pidätimme, löysimme
heiltä tämän setelitukon, jonka he sitte tunnustivat täältä
varastaneensa. Ja tyhjän lompakon sanoivat he panneensa valkolakin
taskuun siksi, kun luulivat, ettei hänellä ole rahamassia.
_Kaikki_. Oo! -- Siinä oli!
_Puhakka_. Leikkisiä miehiä.
_Eeva_. Mutta se leikki oli vähällä toisen viedä ikuiseen
onnettomuuteen.
_Haikonen_. Mutta nyt se tuokoon ikionnen. Suostun nyt ensimäiseen
ehdotukseesi. Ja nämä kahleet minä nyt päästän (ottaa kahleet
Heikiltä). Ja näihin sinut sidon... (Yhdistää Heikin ja Ellin kädet.)
_Elli_. Enkös minä sanonut, isä!
_Heikki_. Vähälläpä sittenkin selviydyin! (Laulaa. Sävel: Läksin minä
kerran kesäyönä käymään...):
Kaiken kadottavain koska luulin mä milloin,
aarteen kalleimman juuri saavutin silloin,
kun sain sun armahin parhain,
palkaks' vaikeiden harhain,
ja nyt on tiemme kuin kulku läpi onnentarhain.
Elli (laulaa):
Niinpä tiellään ken uskollisena kulkee,
puhtaan syömen ja toivon rintaansa sulkee,
kun hän uskossa raataa,
myrskyt hänt' ei voi kaataa,
ja lopuks' palkkio hälle parhain taataan!
(Heikki ja Elli laulavat ensi värssyn yhdessä.)
_Haikonen_. Ja jos nyt tahdot vielä opintojasikin jatkaa, niin kyllä
minä sen kustannan.
_Eeva_. No, saatte nyt kesäaikana harkita...
_Puhakka_. Ja minä myös suostun kaikkeen, -- kun sain rahani pois.
Saanhan teistä sitte uuden ostajan! Niin, sillä haihdutan surun! --
Mutta tuo koira nyt kumminkin ansaitsee sokerimurun!
Loppu.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLIOPPILAAN KOSINTA***
******* This file should be named 62373-8.txt or 62373-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/3/7/62373
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
