The Project Gutenberg EBook of Kynäelmiä I, by Kaarlo Hemmo
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kynäelmiä I
Runosommitelmia
Author: Kaarlo Hemmo
Release Date: September 20, 2020 [EBook #63251]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ I ***
Produced by Tapio Riikonen
KYNÄELMIÄ I
Runosommitelmia
Kynäillyt
Kaarlo Hemmo
Sortavalassa,
C. W. Alopaeuksen kustannuksella,
1886.
"Elä, armas lukijani,
Hae sommitelmistani
Runon hurmaa suurta."
SISÄLLYS:
Jos voisin.
Milloin.
Huolett' ollos.
Voitto on varma.
Varpuselta.
Kesä-aamuna.
Synnyinseuduilla.
Karjalassa.
Nietokset kun sulavi.
Neuvon tietäisin.
Hiljan kuolo.
Paimen.
Toivo.
Uus' elo.
Luodon koivu.
Erään kerran.
Koska.
Turhaa äidin surua.
Kihlatuille.
Jos.
Ystäväni.
Syksyn kukka.
Kirkossa.
Mikä syynä.
Auta, Herra.
Marssi-ehdoitelma S:n V.P.K:lle.
Oiva lääkkeennauttija.
Mieleni kaiho.
Syyspoiminnot.
Toisin ennen.
Ystäväni Helmi.
Iltasella.
Kirvesmies.
Lähteellä.
Merkillistä.
Ruusu ja perho.
Luomisen kukka.
Iltakävelyllä.
Keväällä.
Kilpakosijani.
Elämästäni.
Rekiretki.
Mä lemmin lauluissain.
Vuoden-ajat ja lauluni.
Yhtä, toista, kaikenmoista.
JOS VOISIN.
Jos aina voisin laulella
Maan mustan mullan päällä
Miel'ilolla ja auvolla,
Kuin kiuru kevätsäällä;
Jos voisin alkaa aamulla,
Kuin kiuru laulamalla --
Ja vielä olla illalla
Mä säveltaivahalla;
Jos voisin rinnan rauhoa,
Kuin kiuru, lauleskella
Ja lemmen vienon pauloa,
Kuin sekin, solmiskella;
Jos voisin laulaa Suomelle,
Maat' armast' ylistellä
Ja kiitostani Luojalle,
Kuin kiuru, viserrellä;
Niin eihän sitte minulla
Ois tarvis surra, huolla --
Ja voisin elon iltana,
Kuin kiuru, lauluun kuolla.
MILLOIN?
Milloin päivä selventyisi
Suomenmaassa synkeä?
Milloin huntu hälventyisi,
Mieli-ala ynseä?
Milloin Suomen kansakunta
Innontulta hengittää:
Kestänyttä horrosunta
Nukkumasta heräjää?
Milloin armas äidinkieli
Vallan, oikeuden saa?
Milloin jokahisen mieli
Kansallisna huokuaa?
Milloin puolueet ja riidat
Rauhanlipun kohottaa?
Milloin taistelut ja kiistat
Riehuntansa lopettaa?
Milloin veli veljellensä
Sovunkättä kokottaa?
Milloin toinen toisellensa
Rakkautta osoittaa?
Milloin kansa laulavainen
Riemupäivän nähdä saa,
Että taaskin ominainen
Väinön kannel kajahtaa?
Milloin uuden ajan koitto
Kirkkahana paistavi?
Milloin valistuksen voitto
Kaikkialla loistavi?
Milloin puuksi taimestansa
Sivistyksen siemen tuo
Kohoaa ja kukkiansa
Ynnä hedelmiä luo?
HUOLETT' OLLOS.
Lähde, josta isillemme vuoti voima, urhous,
Lempi Suomellemme oli, Suomellemme rakkaus --
Se se kansallisen tunnon tallensi ja säilytti,
Kuinkin kohtaloiden hyrskyt sitä mursi, häilytti;
Vaan se eli edellehen, sydämissä virtasi,
Kunnes, uuden ajan tullen, itsens' sieltä ilmasi.
Purona se juoksi ensin, koskeks' muuttunut jo on
Valtavaksi, raivosaksi, niinkuin myrsky rauhaton:
Voimakkaissa kuohuissansa kaikki muassansa vie,
Salvat, sulut särkyvät -- ja sille aukeneepi tie. --
Mik' on koski? kysyt vielä! Kansallinen toimi, työ --
"Se se onpi, jonka eteen vaipuu voimatonna yö."
Mielet isänmaahan lempi jännittävä, liikuttaa,
Kansallinen tunto työhön käskevi ja kiihottaa --
Ja niin raataa uusi polvi väsymättä ainiaan
Onneks' oivaks' itsellensä, onneks' armahaisen maan.
Huolett' ollos, kallis maamme, huojentele huolias:
"Kaikki toimet tarkoittavat vähennellä vaivojas'."
Huolett' ollos! Eihän sua, kärsinyttä kyllältä,
Lapses heitä vierahalle, jok' ei sua ymmärrä!
Huolett' ollos! Eihän lapses unhottaa noin sua vois.
Ken sen tekis, sydämetön raukka, kurjahan se ois!
Huolett' ollos! Lapsissasi esi-isäin henki on --
Voimaa viel' on vastustella, käs' ei vielä tarmoton.
Vielä elää tahto jäykkä, etehes kun toimitaan.
Ja sä vaurastut ja toinnut -- nouset kerran kunniaan!
VOITTO ON VARMA.
Useasti Pohjolass' on nähty,
Luonto että turhaks kaiken työn,
Vaivoin, vastuksin mik' onpi tehty,
Voipi saada kautta halla-yön; --
Niin myös laita hengenvainioilla,
Aatemailla Suomessamme on:
Vaino, viha, kateus -- ne noilla
Ovat hallan käsi armoton.
Vaan se kansa, jok' on kärsinynnä
Kärsimykset monet tuhannet,
Vieläkään ei ole nääntynynnä,
Kohtalot vaikk' onkin uhanneet
Vaivuttaa sen. Ei! Se käypi tiellä
Uuden ajan -- työssä polvi uus
Nyt on kyllä --, mutta siin' on vielä
Isiensä henki, urhoisuus.
Isät näljän, suuret tuskat kesti,
Kääntyikin ne -- mutta verehen.
Vihollisen maastansa he esti,
Työskentelivät tään etehen;
Työt' on pojillakin, joilla hengen
Valloitettavana onpi maa:
Työllä rakkauden, työllä lemmen
Oikeutensa he kerran saa.
Kerran saa he -- siitä olla varmat
Voimme: hengenmaan he anastaa,
Katoo hallat, vastustajain sarjat,
Uusi päivä kerran kajastaa --
Silloin yksimielisenä sykkii
Joka rinta, joka sydän lyö,
Kaikissa yks' aate, toivo tykkii:
Haihtunut on erimielten yö.
VARPUSELTA.
Miksi, varpusraukka, tänne
Kylmäks talveksikin jäät?
Miks', kuin muut, et mene sinne,
Joss' on aina kesäsäät?
Sinne, missä ijäisesti
Onpi hedelmässä puu,
Missä luonto lempeästi
Öin ja päivin uneksuu;
Missä luonnon rikkautta
Kantaa kaikkialla maa,
Ruusupensaat puuttumatta
Laaksoloissa tuoksuaa;
Miks' et sinne? -- Tänne vain sa
Kylmähän jäit Pohjolaan,
Myrskyn, tuiskun helmahan -- ja
Kenties nälkään kuolemaan?
Mietin näin. Ja räystähältä,
Luulin, varpu sirkuttaa:
"Pois en, pois en mene täältä,
Sillä tääll' on synnyinmaa."
"Synnyinmaa! Se armain mulle,
Joskin kylmä, köyhä on! --
Suomen lapsi! myöskin sulle
Olkoon maasi verraton!"
KESÄ-AAMUNA.
Varjot yön jo hälventyen kokonansa katoaa,
Sädeloistoss' aurinkoinen vuorten yli kohoaa.
Luonto herää horroksista, kastehelmet kuivenee
Kukkasista, päiväntähti kun se niitä suutelee.
Lehdon linnun siiven alta ilmestyvi pieni pää,
Sulosuustans' aamulaulun sävelvirta heläjää.
Perhot hienohelmaisessa kukastossa hymyää,
Sotkottaret rannikolta ruohostohon lymyää.
Leyhkä tuulen hempeästi lehdistöä liikuttaa,
Kalastajaa purressansa lahden laine kiikuttaa.
Sorsa poikueensa kanssa selemmälle soutelee,
Kuikka huutaa kumeasti, aalloll' alli laulelee.
Talonpoika tuvastansa ulkotöitä toimimaan
Kiiruhtavi. Paimenetkin toitottavat torviaan.
Yö on poissa. "Luonnon sydän" virkeästi sykkelee:
Uudest' elämästä taaskin voimat kaikki tykkelee.
Lempi uhkuu kaikkialla -- ihmismielen innostaa.
Valonmorsianna juopi armautta isänmaa...
Veikko, sisko -- kenpä lienet! Kesä-aamull' aina on
Sanomista sinullekin, vaikka on se sanaton:
Loistohon sen riennä, tunnet mielessäs' ehk' ylempää,
Ehkä rintas raikastuvi, sydämes saa syvempää
Tunnetta -- ja ehkä myöskin maasi sulo sinut saa
Päätöksehen: sulle elän, sulle kuolen, isänmaa!
SYNTYSEUDUILLA.
Oi terve, vanhat tuttavat,
Lapsuuden leikkimaisemat
Ja ahot armahimmat!
Ja humisevat hongikot
Ja hymyävät koivikot
Ja rannat rakkahimmat!
Myös terve, pieni puronen,
Ja lähde niittynorosen
Ja nurmet nuokkuvaiset!
Ja vuori vahva sammalpää
Ja kaikki: terve! Tervehtää
Ma tahdon, tuttavaiset.
Kyll' ennen entisaikana,
Kyll' ennen piennä poikana
Luonanne iloelin,
Aholle kun ma lampaita
Ajoin ja kuljin kankaita,
Lehdoissa samoelin.
Jos päiv' ol' kuuma, hentohon
Lahdelman syliin ventohon
Kuin sorsa kävin uimaan.
Ja lähtehestä vettä join
Ja purosehen myllyt loin
Mä pyörintähän huimaan.
Oi nurmet! Kukillanne sain
Mä päätän' ynnä kauloain
Piteä purppuroissa.
Ja vuor' -- sä olit linnana,
Mä kuningas sen mahtava...
Ah! ajat ne on poissa...
Niin -- ol' ne ajat armahat,
Ei surut synkät, karvahat
Soaisseet taivastani:
Ol' rinta raitis, viaton
Ja sydän puhdas saastaton --
En tiennyt vaivastani...
Mut kaikki ne on mennehet,
Kaikk' onpi elon melskehet
Moniksi muutellunna --
Nyt sielu iloaan vain luo,
Kun muisto milloin sitä juo,
Mi onpi kadonnunna...
ARKALASSA.
Mä luulin Karjalata kolkommaksi
Ja kuivaks' autioksi kankahaksi,
Joss' ainoastaan kasvaa honka vois,
Mut laaksoin lehdot eivät vihannois.
Ja luulin, ettei löydy kukkuloita,
Ei järviäkään, eikä lammikoita,
Mit' rannat kukkivaiset varjoais
Ja taivas kuvillansa kaunistais.
Niin luulin sekä ajattelin vielä:
On kolkkous se moinen saanut siellä
Nuo laulut syntymähän kantelon,
Mik' ihmehenä maailmalle on.
Vaan toist' on kaikki: kyllin ihanuutta
On Karjalassakin ja herttaisuutta --
Sen luonto jylhää on, mut mahtavaa,
Mi hurmoaa ja mieltä tenhoaa.
On täällä laaksoja, on kukkuloita,
On kukkarantaisia lammikoita --
Ja täällä Laatokan on laajat veet,
Puol' alastomain vuorten harjanteet.
Ja kansa vilkas sen, jos ei se oisi,
Niin unohduksiin jäänyt, kyllä voisi
Se vielä soittaa ihmekanneltaan
Ja tulla kaunistukseks' Suomenmaan.
Nyt aik' on uus'. Jo herää Karjalamme...
Muu Suomi huutaa: "tullos muassamme"...
Sä nouse, kasva! Havaa unestais!
Ja vastaan ota toivonaikojais!
NIETOKSET KUN SULAYI.
Ah voi, kuinka kultaseni kauas meni sentään,
Nyt en aina kukkaseni luokse voi ma entää!
Suo on poikki sullottava, soudeltava lampi,
Korpi jylhä kuljettava kahta kamalampi,
Kivikkokin kierrettävä, niityn notko pieni,
Vuoren yli kiivettävä -- semmoinen on tieni.
Vaan kun talvi kuluvi ja kesä tänne ehtii,
Nietokset kun sulavi ja puut ja pensaat lehtii,
Niin se silloin valmisna on uusi tupa mulla,
Siihen armas asumaan on luvannunna tulla.
NEUVON TIETÄISIN.
Siit' on aina huoli sulla,
Jos ei kaulahuivi mulla
Suuni edess' ole vaan,
Yhdessä kun ajellaan.
Pelkäät, että yskä tuosta
Seuraus on, tuuli juosta
Kun saa huokuellessain
Kylmentämään rintoain.
Huulilleni huules laita --
Siinä armas suoja, aita
Talven vihureille on,
Kylmän este verraton.
HILJAN KUOLO.
Päivä laski. Tuli kesä-ilta,
Rusko loisti lännen rantamilta,
Rauhaa yön jo laakso sai ja lilja --
Silloinpa se nukkui pikku Hilja.
Niin, -- hän nukkui, mutta ijäisesti:
Elämänsä se vaan hetken kesti --
Umpustaan kun juuri aukes kukka,
Raueta jo saikin ruusu rukka.
Ruusun -- jota aamun suudelmalla
Koitar helli lemmenlauhkealla
Ja jok' ihanaksi tullut oisi --
Kuolo säälitönnä vei sen poisi.
Sielu puhdasna kuin pulmut lensi,
Enkelinä kohden taivast' ensi
Maasta pois. Ja ruumiin ympärillä
Silmät ystäväin ol' kyynelillä.
Sieltä se nyt Hilja kunniasta
Taivaan riemust' ikisointu vasta
Kirkastettun' alas katsahtaapi:
Ystäviään sinne vartoaapi.
PAIMEN.
Paimenpojan elämällä
Vertaa missä ois!
Kenpä, kuin hän, kevähällä
Riemuella vois:
Luonnon helma viehkeyttä,
Raittiutta, virkeyttä
Hälle tarjoaa.
Aamulla kun tuulen henki
Kukat herättää,
Silloin nauruhuulen senki
Torvi helähtää:
Karja siitä havahtaapi,
Paimentansa seuroaapi
Metsän helmahan.
Siellä, tuulten humistessa,
Laulelee hän vaan,
Metsäkosken kohistessa
Soittaa huiluaan,
Kuulostaapi linnun kieltä,
Salon syvällistä mieltä
Saapi hengittää.
Aholt' aholl' ohjoaapi
Karjoansa hän:
Sinne sitä johdattaapi,
Missä heinävän
Laidunmaan se kohtoaapi,
Vierellä min kumpuaapi
Lähde kiehuen.
Siinä sitte päiveänsä
Viettää huoleton.
Elon murhe sydäntänsä
Painamatta on:
Sammalmätäs penkkinänsä
On ja kivi pöytänänsä,
Lähde juoman suo.
Metsänruhtinaana tuossa
Väliin karkeloi,
Uipi ilon ihmevuossa
Miten suinkin voi:
Päivä häntä hyväileepi,
Kukat hälle hymyileepi,
Linnut laulahtaa.
Paimentytti naapurista
Karjansa jos tuo
Yhtehen, niin silloin vasta
Riemuavat nuo:
Leikkiellen laulaessa,
Kisaellen nauraessa
Päivä väistähtää.
Illan tullen kotiansa
Paimen karjan vie --
Kenpä silloin luonnoltansa
Raikkahampi lie
Luonnonlasta viatonta,
Puhdasta ja huoletonta
Riemurintoa!
TOIVO.
Kuink' onni mua kaitsellee,
Kuink' elämäni vaihdellee,
Ja matkani jos minne vie
Ja ruusuton jos onkin tie,
En vaivu.
Vaikk' oiskin kaikki unelmaa,
Vaikk' oiskin virvatulelmaa --
Ja kuinkin murhe mua syö
Ja kuinkin kohtaloni lyö,
En vaivu.
En vaivu! Aina rintahain
Käy elo uusi tuullahtain --
Ja se, mi virkistystä tuo,
Mi uutta elämätä luo,
On: toivo.
UUS ELO.
Ja poika läksi maailmaan
Vaikk' äiti estää koitti,
Läks' onneansa haalimaan,
Mut onnetuutta voitti --
Hän, näet, siellä turhuutta
Kun kylvi, niinpä kurjuutta
Sai leikattavaksensa. --
Jos kulki kuinka kulkikaan,
On aina samanlaista:
Hält' onnenportit suljetaan --
Hän kaukana sen maista
On merell' elon myrskyssä,
Sen vaarassa, sen hyrskyssä
Aavalla ulapalla.
Tuo mielen hältä murtumaan
Sai -- kodin, äidin muistaa,
Ja sinne rupes toivomaan
Ja toivo -- sepä suistaa
Nyt surut hältä, entistä
Kun haaveks' äidinlempistä
Kotinsa rauhaisuutta. --
On synkän synkkä talvisyö --
Juur' hieman sataa lunta --
Ja poi'alla on eessä työ,
Ei silmänsä saa unta:
Hän tiellä tuossa astelee
Ja kyyneltulva kastelee
Kalveita poskiansa.
Hän katsoo ylös taivohon --
Kuu valju siellä loisti,
Mut kohta pilvi eessä on --
Sen varjo valon poisti:
Ja sepä mielehensä nuo
Kaikk' elämänsä kuvat luo,
Kuin pilvi toivon peitti, --
Nyt päässyt on jo kodin luo
Ja oven taakse jääpi.
Ja sydän lyö. -- Mik' onpi tuo?
Ään' äidin väräjääpi:
"Oi, Herra, tokko konsanaan
Mun poikan' armas valkamaan
Voi merelt' elon päästä!"
Poik' avaa oven, seisahtaa:
"Sun, äiti, täss' on poikas!"
Äit' istualta ylös saa
Ja laihat kätens' oikas --
Ja juosten vastaan riensi nyt
Hän sitä, jot' on itkenyt
Niin monta yötä, päivää...
Ja sitten -- sylihinsä vaan
Sen hellimmästi sulki
Ja surun syömää poskeaan
Nyt ilonkyynel kulki. --
On poi'allakin elo uus':
Lemp' äidin, kodin rauhaisuus
Taas ympäröipi häntä.
LUODON KOIVU.
Miks' olet, koivuni, noin vaivainen,
Noin käyrä, koukistunut varreltas?
Kuin vanha oisit, muinaisaikainen,
Voi luulla katsoin ulkomuotoas:
On oksas' harvat, melkein kuivaneet,
Ja runkoasi peittää sammaleet.
Miks' olet noin sä kuiva, pienoinen?
Miks' latvasi ei nouse taivohon?
Miks' surkastunut noin ja hienoinen,
Vaikk' aivan kyllin kasvusijaa on?
Täss' olla puita voisi sadottain --
Ja yksin seista saat nyt siinä vain...
Jo tiedän syyn! Sun mieltäs karvastaa,
Kun tuuli viestit tuopi, toisiaan
Puut kaukorannan kuinka armastaa
Ja kuiskailevat lemmest' ainiaan,
Mut sulle ystävän ei kuulu ään',
Niin yksinäisen kuihdut ikävään...
ERÄÄN KERRAN.
Mä kylään menin. Naurull
Ja pilkallakin siellä
Kun kohdeltiin, niin kauhulla
Pois läksin -- murhemiellä.
Ja metsähän sitt' astella
Mä aloin tietämällä:
Ei luonnon helma kohdella
Voi tavall' ilkeällä.
Ja siellä koivun juurella
Het' alkoi länsituuli
Mun poskiani suudella,
Kuin impi simahuuli.
Ja pikku lintu oksalta
Se viserteli mulle:
"Näin sydämesi pohjalta
Myös riemu olkoon sulle!"
Ja rintani mun riemahti --
Ja liikutti se mieltä,
Niin että sydän laulahti
Mun tullessani sieltä:
"Oi, kiitos, metsä! helmaasi
Mä aina tahdon tulla,
Kuin ihmisseuran konsaanki
Ei suosiot' oo mulla. --"
KOSKA...?
Kun kevät ilman lämmittää,
Niin loppuu talven valta
Ja sulaa järvet, lähtee jää
Ja kukka mullan alta
Pääns' ujoisena kohottaa
Ja herttaisuutta hempii,
Ja pian, kunnas rehottaa,
Kun päivä sitä lempii.
Kun myrsky joskus temmeltää
Ja riehuu raivovasti,
Niin rauhoittuen lepoon jää
Se viimein hiljaisasti --
Ja luonto tyyntä huoahtaa
Ja juopi sulo rauhaa,
Ja linnun rinta riemahtaa
Ja ilomieliä pauhaa.
Vaan koska, koska kevät saa
Mun rintahani tulla?
ja koska jäät sen liikahtaa?
Ja koska aik' on mulla
Se, että kukat puhkeaa
Ja rintan' ruusut aukee?
Oi, koskahan ne tuoksuaa
Ja limpuistansa laukee?
Ja syömmessäni myrskysää
Se kosk' on lopussansa,
Niin ett'ei nosta vaahtopää
Siell' aalto kuohujansa?
Ja koska taisto tyynnähtää,
Mi riehuu siellä, pauhaa?
Ja koska ainaiseksi jää
Mun sydämeeni rauha?
TURHAA ÄIDIN SURUA.
"Tän' aamun' ei oo terve Anna:
Hän kauhean on kalpea", --
Näin valitteli äiti-Sanna
Ja surust' oli valkea, --
"Vaikk' illalla
Hän tanssissa
Ol' punaruusun kaltaisna."
Hän terve on, mut äiti-Sanna
Ei tiedä, että poskensa
Jok' aamu maaloavi Anna --
Ja siit' on kauneutensa!
Nyt maatessaan
Ei laittamaan
Viel' ehtinyt oo kasvojaan.
KIHLATUILLE.
(T.K:lle ja T.W:lle syksyllä 1883)
Pait isänmaata, Jumalaa ja vanhempiamme
Viel' yhtä ylistelemme ja kunnioitamme,
Pait niitä viel' yks' lämmittää ja meitä tenhoaa
Ja mielemme se valloittaa ja meitä hurmoaa.
Se vaikka tuntematon on, sen kaikki tunnemme
Ja sille kaikki nöyrrymme ja siihen suljemme
Kaikk' kaikki, mitä pyhäks' on meiss' arvosteltavaa --
Ja siltä saamme kaikki me, se kaikki meiltä saa. --
Sit' taivaalt' usein pyydämme ja sitä anomme
Ja salainen se ainiaan on meidän toivomme...
Sen voim' on suuri, verraton -- luo taivahaksi maan,
Sen nim' on sulosointuinen -- se lemmeks' sanotaan.
* * *
Lempi syntyi Jumalasta --
Luojan on se huokaus --
Tuolta, tuolta taivahasta
Kotoisin on rakkaus.
Siksipä se onkin suuri,
Siks' sen valta verraton,
Ikivoimast' alkujuuri
Kun sen sulolahjan on.
Lempi sydäntä kun kaksi
Yhdistävi yhtenen,
Silloin maa se taivahaksi
muodostuvi muuttuen.
Kaiken silloin ihanaksi
Näkee lempiväiset nuo,
Tiet ja polut kukkivaksi
Lemmen ihmevoima luo.
Päiväpaiste heill'on aina,
Eikä myrsky rajumoi,
Kohtaloissa riemukkaina
Kaikissa he olla voi.
Lähemmäksi jumaluutta
Lempensä se heidät vie;
Kohden ijankaikkisuutta
Rakkaushan onpi tie.
Tunne yhtyy tuntehessa,
Lempi yhtyy lempehen,
Sielun sieluun sulaessa,
Sydän yhtyy syömmehen.
Toinen toisen täydentääpi --
Kahdest' yksi tullut on.
Sydän syömmen ymmärtääpi --
Oi, on elo verraton!
* * *
Pois jo kesä mennyt onpi meiltä kokonansa,
Visertele oksalla ei lintu laulujansa.
Nurmi surkastunut on ja lehti kellastunna,
Kedon kukka loistava on mullaks' muuttununna.
Mutta elonkevät Teill' on kaunihimmallansa,
Kumpainenkin Teist' on vasta päässyt umpustansa --
Määrätönnä karkelevi lento sielujenne,
Utukuvia on täynnä vielä toivehenne.
Niin -- Teill' elonkevät on ja lemmen aamurusko...
Onnestanne ei Teill' ole "luulo", vaan on "usko"...
Kihlatut Te ootte! -- Taivas Teille aukeaapi...
Lempi kukkamaailmansa Teille lahjoittaapi.
Elonkevät, lemmenkevät Teille vihannoipi,
Syksy kesäks' vaihtuvi ja leivon laulu soipi.
Kangastus ik'ihanuuden täyttää sydämenne,
Toivo sulokuviansa kutoo lempehenne.
Autuus Teill' on toisissanne! Kirkast' elämänne
Olkohon ja kirkastakaa sitä lemmellänne!
Usko, Toivo, Rakkaus -- ne olkoot osananne,
Taivahainen armoillansa Teidän auttajanne!
JOS...!
"Ei soinnu laulu, jos ei kaulaa kasta",
On sananpartena niin laulajoilla,
Ja viinin virkistävän kuohuloilla
He ehkäisevät itsens' uupumasta.
Mut minullepa tytti tuo jos soisi --
Oi taivas! -- suukon simahuuliltansa,
Niin innon laulantaan se mulle toisi,
Jok' uhkuais', kuin virta, tulvillansa
Ja runoelmiks' muuttaen se loisi
Mun tunteheni aivan kokonansa...
YSTÄVÄNI.
Ah, jos vaan sinä oisit pois,
Niin ei mun eiämästän' ois --
Sit' aatellen jo jähmetyn
Ja sydän saapi kylmän hyyn.
Kun tuuli tuima rajumoi
Ja Puhur' uhkavirttä soi,
Sun luonasi niin lämmint' on,
Kuin paistellessa auringon.
Kuink' armast' onkaan, että saa
Povensa sinuun painaltaa!
Taas kuluu hetket, sujuu työ
Ja rinta lämpimästi lyö.
Kun iloissasi leimuat,
Niin mieltäni mun riemuitat.
Ja loistehessas' kirkastun
Ja innostuskin valtaa mun.
Sun seuraas' etsin ainiaan,
Kun kyllästyn mä maailmaan:
Muut kylmiä jos kaikki on,
Mä tiedän: lämmin lempes' on.
Se hiukankaan kun hulmuilee,
Pois huolten huolet pakenee...
Ja aatos vallattomaks' saa
Ja sydänkin se laulahtaa...
Mä vierellänsä istuen
Sit' illat katson, hyväilen...
Tää ystäväni verraton
Mun kammarini -- uuni on.
SYKSYN KUKKA.
Syksyn kukka, kaihomiellä
Sua kaino katson vain,
Yksinäs kun seisot siellä,
Missä äsken sadottain
Loistokkaana heimoasi
Oli juhlapuvussaan,
Päiväntähti siskojasi
Lempi morsiamenaan.
Siinä, vailla loistavuutta,
Vaaleana, allapäin
Näet, kuinka onnetuutta
Syksynilma myrskysäin
Tuopi, eikä korvanasi
Kukaan kuiskaa lempeään,
Eikä ole kohdatasi
Lemmittävää yhtäkään.
Neitokaan ei nauruhuuli
Kaunistamaan rintoaan
Sua poimi, länsituuli
Korttas pane huojumaan:
Yksin kuolla huolissasi
Määrä elämäs' on vaan --
Kostuta ei hautoasi
Kukaan kyyneltulvallaan.
KIRKOSSA.
Hän morsiustyttönä seisoi
Ja vihkimävirsi se soi.
Ja Herralle kumarsi kansa
Ja tuohukset leimua loi.
Ei käännä, ei liikuta päätään
Hän kutrien varjoamaa.
Vähän sorjaa vartaloansa
Rukouksehen notkistaa.
Ja katse ol' luotuna maahan,
Mut rinta se aaltosi vaan.
Puna vienonen poskilla väikkyi --
Kenties mitä haaveksikaan.
Hän onnesta morsion ehkä,
Kun vihkimätyynylle tää
Sai polveta, sydämessänsä
Tuns' autuutta viehättävää.
Tai mahtoiko aavistus häntä
Läpi käytellä unten-maan...?
Kenties on vihillä siinä
Hän nyt itsekin aatteissaan...?
En tiedä, mut ihmeitä tunsin
Minä myöskin nyt rinnassain
Ja tunteita vaihtuen vaihtui
Mulla outoja sielussain.
Ja mieleni kauaksi lensi,
Oli lämmintä syömmessäin...
Mut hurmauksesta ma toinnuin
Ja taas hänet eessäni näin.
Hän morsiustyttönä seisoi
Ja vihkimävirsi se soi.
Ja Herralle kumarsi kansa
Ja tuohukset leimua loi.
MIKÄ SYYNÄ?
Me ruokapöydäss' istuttiin --
Hän mun, mä hänen vierellänsä --
Ja keskusteltiin, naurettiin,
Kuin muutkin teki syödessänsä.
Mut kuinka lienee ollutkaan,
Me loitommalle toisistamme
Noin ilman huomaamatta vaan
Aljettiin viedä tuolejamme.
Ja näytti siltä, kuin jos ois
Me sijaa tehty välillemme,
Niin että kolmas tulla vois
Viel' istumahan keskehemme.
Ja kolmas tuli! Mutta ken?
Tuo Amor -- täysiss' aseissansa...
Ja veitikoiden, iloiten
Se ammuskeli nuoliansa...
Mut kuinka lienee ollutkaan,
Nyt likemmäksi toisiansa
Meist' ilman huomaamatta vaan
Vei kumpainenkin istuintansa.
Me poisko saada koitettiin
Tuot' Amoria rinnaltamme?...
Vai mik' ol' syynä, että niin
Taas lähenimme toisiamme?...
AUTA, HERRA!
Oi, miksi elon' aamuna
Jo vääräll' olin tiellä!
Ja mahtanenko vanhana
Ma olla sillä vielä?
Mä koito miellyin maailmaan,
Sen ilveleikkilöihin,
Sen syntipesän pauhinaan,
Ja viekottaviin töihin. --
Mä etsiskelin onnea,
Sen tähti tuolla loisti:
Kun aloin kohti kulkea,
Niin valonsa se poisti. --
Ja heikko liha eteenpäin
Vaan mua kuljetteli;
Jo onnestani hahmun näin,
Mut hahmu -- valhetteli.
Nyt käyn mä eksyneenä, nyt
Tuot' elon erämaata,
On pilvi päivän peittänyt,
En tietä nähdä saata...
Oi, Herra, eksynyttä, oi
Sä oikealle korjaa --
Ja auta häntä, että voi
Niin käydä, ettei horjaa!...
MARSSI-EHDOITELMA S:N W.P.K:LLE.
(7/3 1886.)
Vapaus, rakkaus -- ne
Loi Palokuntamme!
Ja kuin ennen isiä ne edest' isänmaan
Sotaan vaati, niin ne myöskin meitä voittamaan
Pyhäst' innostavat siinä, missä turmion
Uhkaa tuoda luonnonvoimat, nousseet raivohon.
Meidän tehtävämme on
Tulta vastaan taistohon
Käydä -- murtamaan sen väkivalta!
Ja on yhtä, kenen omaa vaara kohdannee:
Jokaist olla tahdomme vain puoltamassa me!
Vaikka milloin, vaikka missä tuli irti ois,
Aina riennämme me sitä sortamahan pois!
Emme vaadi palkkaakaan,
Emme kunniatakaan!
Vapaus, rakkaus -- ne
Ovat velvoittajamme!
Niille sekä niiden tähden me vaan toimitaan!
Kuule! tuolla hätäkello alkaa kaikumaan...
Vaara yltyy... Savu, liekki nousee hirmuinen
Mutta katso! lippumme jo siell' on liehuen:
Kaikki uljaat poikaset
Sini-, puna-lippuset
Sekä vihreät on ottelussa.
Ruisku pärskyy... Taisto tuima ilmi leimahtaa...
Mutta voitto lopulta se meille toki saa!
Sijassa nyt hädän, tuskan on vaan siunaus!
Voittolippumm' ympärillä ilo, riemastus! --
Pelko pois! Me aina vaan
Valppahina varjellaan!
Vapaus, rakkaus -- ne
Ovat ihanteinamme!
Myöskin ahkeruus ja into sekä uhraus
Kultakirjaimilla, veljet, ynnä urheus
Lippuumme ja sydämiimme aina olkohon
Leimattuina uskollisest' asti kuolohon!
Meissä yksimielisyys
Asukoon ja ylevyys!
Kaikki työmme saakoon yhteiskunta!
Mutta vaikka valamme on tulta vastustaa,
Kuitenkin me lemmentulta, armas isänmaa,
Rinnoissamme viritämme sua kohtahan
Puhtaan palamahan lieskan -- sammumattoman! --
Eläköhön ainiaan
Palokunta, isänmaa!
OIVA LÄÄKKEENNAUTTIJA.
(Herra puhuu rengillensä.)
Kun toivoin, että laihtuisin,
Niin lääkär' luuli, että,
Jos puita väliin hakkaisin
Ja aamuin joisin vettä,
Niin avun ehkä löytäisin
Ja lihoomasta lakkaisin.
Ja saahan koittaa: mutta kun
Puunlyönt' on kovaa työtä,
Niin tehtäväkses', Pekka, sun
Mä annan puita lyödä,
Kyll' itse -- kera konjakin --
Voin vettä juoda aamuisin!
MIELENI KAIHO.
Yö on. Luonto uinahtaapi
Tähdet loistamass' on vaan.
Kuuhut kaino vuodattaapi
Valon maahan nukkuvaan.
Unetar se uuvuttaapi
Muut jo uneen vaipumaan,
Mutta kaiho mulle saapi:
Luoksen' ei hän kuulukaan.
Mist' oon miellä haikealla?
Miksi huolissani oon?
Mist' on kaiho rintan' alla? --
Tytti tuo sen vastatkoon!
SYYSPOIMINNOT.
[Tilapäisestä sanomalehdestä "Syyspoimintoja", jota myötiin muutamissa
arpajaisissa Suomalaisen Teaterin hyväksi.]
Laps' ihanteiden vieno, taivahainen,
Tuo Näytelmätär Suomeen tultuaan,
Kun näki, kuink' on luonto lumoovainen,
Niin mieltyi ikihonkain huminaan.
Ja kansalla, mi hiki otsallansa
Se puuhaeli ahkeruudessaan,
Ol' sydän terve sekä vierastansa
Ol' uutta valmis vastaan-ottamaan.
Ja tänne jäikin hän ja ihanteita,
Mut salatuita ennen kokonaan,
Nyt ilmi loi ja loitsi nukkuneita
Jo herehille tenhovoimallaan.
Ja kansa Näytelmätärt' omanansa
Jo alkoi pitämään ja lempimään,
Kun taiteessa se taikasauvallansa
Tek' kuvan juuri kansast' itsestään.
Ja siks' se tahtoo tämän armahansa
Nyt luoda kultahan ja purppuraan,
Häähamosessa rakkaudellansa
Tuon lemmittynsä panna loistamaan.
Ja takatalvet tuimat hallojansa
Jos toisikin, niin kansa poistamaan
On puuttehia valmis varoillansa
Ja aina antamahan uhriaan.
Ja mekin, vaikka annettavanamme
Ei kulta-aartehia olekaan,
Myös rohkenemme tuoda lahjojamme
Jos ovatkin "syyspoimintoja" vaan.
JOISIN ENNEN.
Kuinka hauska olikaan
Nuorra olla ennen!
Tuskaa, huolta kohtasin
Noin vaan ohimennen.
Voima asui ruumiissain,
Punaa hohti posket,
Suonet veren kyllyyttään
Kuohuivat kuin kosket.
Ystävyydest' elelin,
Lemmest' iloellen,
Toivehissa maailmain
Hymys' riemahdellen.
Mutta nyt! Voi! huolet on,
Tuskat kaikellaiset
Saapununna vieraiksein
Aina asuvaiset.
Voima pois on kadonnut,
Posk' on kalpeainen.
Verikosken sijass' on --
Tauti kalvavainen.
Miss' on lempi, ystävyys!
Kukaan ei nyt suojaa!
Epätoivo valtaa mun...
Auta, armas Luoja!
YSTÄVÄNI HELMI.
Taivon lahja, pikku Helmi.
Riemunaarre vanhempain.
Viihtyvikö taikka telmi,
Aina sama on hän vain.
Jos hän kyyneleitä luopi,
Lempimistä vaativi,
Auvon naurullansa tuopi,
Vanhemmille laativi.
Äidin suukko, syli kanssa
Viihdytystä hälle suo,
Hymyll' isä, muiskullansa
Huolet hältä kauas luo.
Aamupäivä poskillansa
Kirkkahana heijastaa,
Enkelparvi sielussansa
Taivahasta asustaa.
Salli, Luoja, tuommoisena
Helmi että aina ois:
Viatonna, puhtahana --
Eikä turmeltua vois!
ILTASELLA.
Ilt' on. Päivä laskullaan
Länttä purppuroipi,
Lahden laine uupuen
Tyyntä unelmoipi.
Unta nähden lintukin --
Pää on siiven alla --
Lentävänsä luulevi
Tuolla taivahalla.
Ilma kirkas tummenee,
Maata varjot peittää,
Hämärätär yllensä
Utuhunnun heittää.
Kukkasetkin umppunsa
Kiinni painaltaapi,
Tuoksu uhrisavuna
Niistä kohoaapi.
Koko luonto rauhoittuu
Aivan hiljaisaksi,
Melu, häly elämän
Kuulumattomaksi.
Miks' näin kaikkialla on
Lienteää ja lauhaa?
Siksi, että tuntisit,
Sydän, myöskin rauhaa.
KIRVESMIES.
(Vapaa suomennos.)
Kätes' syömmelleni paina,
Tunnet, kuinka siellä aina
Jyskyttää ja nakuttaa:
Kirvesmies siell' asustaa.
Itse tiedän parhaimmasti,
Kuin hän höylää ahkerasti,
Veistää öin ja päivin vain
Tehden -- ruumisarkkuani.
Kohta aivan viimeistänsä
Lyö hän kiinni piikkiänsä...
Rauhoa kai sitte saan,
Kuin mä pääsen nukkumaan?
LÄHTEELLÄ.
Tuon niityn viereen vehreän
Sait silmäs auki luoda,
Ja varjo puiston lehtevän
Ei laineitansa tuoda
Sun pintaas salli myrskysään,
Sen rauhaisuutta särkemään.
Ain' olet tyyni, kaunis vaan
Ja kukkakulmas' alta
Luo taivas sulokuviaan
Ja näyttää ihanalta,
Kun pintahas se sukeltaa
Ja siihen vaihevärit saa.
Nuo rantas ruusut hymysuin
Suo sulle katsehensa,
Ja metsäkin se riemastuin
Säveltä huokujensa
Sinulle syvää huminoi
Ja sulle linnun laulu soi.
Ja matkamies se vaivoissaan
Sun vettäs voimaksensa
Juo raikasta ja uudestaan
Taas lähtee matkallensa.
Ja neito, lempi rinnassaan,
Sinusta katsoo kuvoaan.
Maa, äitis, vettä rinnoistaan
Ain' antaa raitist', uutta
Ja entinen pois juostessaan
Kukiksi taimet muuttaa. --
Ah, jospa elo ihmisen
Ois osaksikaan semmoinen!
MERKILLISTÄ.
Ihminen se tuntee, tutkii tähdet, taivahalta, kuut.
Maiden ääret, merten pohjat, luonnon salaisuudet muut;
Vielä enemmänkin, eikä
Tyydy, kurja, sittekään,
Mutta merkillistä: harvoin
Tuntee, tutkii -- itseään!
RUUSU JA PERHO.
Ruusu, perho lemmess' uivat
Kesäpäivät riemuisat;
Lempimähän havahtuivat,
Lemmiskellen uinuivat.
Päivä paisti. Lemuellen
Lännen leyhkä tuuleli,
Perho lensi liehuellen,
Ruusuansa suuteli.
Syksy tuli, hallan huuli
Kesäraukan raateli,
Kolkko, kylmä myrskytuuli
Kauneuden kaateli.
Ruusu vielä huuleltansa
Lemmenmettä soisi, -- mut
Perho ei nyt muiskullansa
Suudelmiin sen vastannut.
Ruusun juureen perho kuoli,
Vierehen sen vaikeni.
Ruusu suri, itki, huoli --
Kunnes raukka raukeni.
Talven tuiskut rajusäiset
Haudan peitti lumehen,
Johon kedon lempiväiset
Uinahtivat unehen.
Ah, jos myöskin lailla tuolla
Ihminenkin olla vois:
Lempiellen elää, kuolla --
Taivas silloin maassa ois!
LUOMISEN KUKKA.
Ensi kevään ensi aamu
Päätettyä luomistyön
On, ja Jumaluuden haamu
Luonnoll' on. Ja valta yön
Paennut on. Kaikkialla
Iki-ihannetta on.
Elolliseks' ilman alla
Luonto tullut eloton.
Herran lempirikas henki
Siunannut jo onpi maan:
Ruoho, puu ja kukkanenki
Alkaneet on kasvuaan.
Perho kotelosta liiti
Riemuellen lentämään,
Siivillänsä lintu kiiti
Tuonne ylös siintävään.
Suurin sekä pienin luotu
Iloaapi elostaan,
Lahjoista, joit' oli suotu,
Ylistävi Luojoaan:
Tähdet kiitti, maa se kiitti,
Lintuparvi laulussaan
Soinnunsäveleillä liitti
Siihen kunnioitustaan.
Luonnossa on kauttaaltansa
Ikiriemu, rauha vaan,
Pahe poiss' on kokonansa,
Viattomuus vallassaan.
Lemmen, rakkauden unta
Uneksuvi taivas, maa,
Unelmissa luomakunta
Ijäisyyden uinuaa.
Luonnon herra, ihminenki
Ensi-autuuttansa juo,
Sydän sykähtävi senki,
Silmät riemun tulta luo --
Puhtauden lainelmissa
Rinta hällä aaltoaa,
Pyhimmissä tuntehissa
Katse ylös kohoaa.
Viimeks' Luoja armossansa
Kruunun teki kruunujen,
Suurimman nyt teoistansa:
Luomisensa kukkasen.
Puhtaimmalla lemmellänsä
Hennon olennon Hän soi
Muodostua hengestänsä --
Ja nyt Luoja naisen loi.
ILTAKÄVELYLLÄ.
Ilta kaunis viehättääpi,
Laulun lähde uhkuaa:
Sanat suuhun vierähtääpi,
Sydämestä kumpuaa.
Istun tuohon mättähälle,
Raidan alla piirtämään,
Laulelmia ystäville
Unho-yöstä siirtämään.
Ensin laulan Hiljalleni,
Vienolleni viserrän,
Kuikuttelen kullalleni,
Immelleni liverrän.
Kerron hälle kauneutta,
Luonnon lempi-eloa,
Kesä-illan ihanuutta,
Mailleen päivän menoa.
Kerron, miten laulurinta
Lintuparvi lempivi,
Miten nukkuu veden pinta,
Öinen rauha henkivi.
Vielä, vielä paljon muuta
Kaunolleni kuvoan:
Kukkaa puhutan ja puuta --
Hiljan mielen lumoan.
Niin! -- No, missä lyijykynä?
Paperia missä? Kas!
Niitäpä en löydä minä,
Vaikka etsin, -- peijakas!
Omituista! unohtunna
Ne on muastani pois --
Sydän kun ois sanellunna,
Luonto lauluja kun lois...
Tyhjyytehen kaikki meni,
Unholaine laulut joi -- -- --:
Lännen leyhkä Hiljalleni
Kuiskaella niitä voi...
KEVÄÄLLÄ.
Jo kevään tuoksu ilmassa!
Jo lintuistenkin kilvassa
Soi virret riemuisimmat.
Ja jäist' on vapaa järven vuo;
Sen pinnallenpa taivas luo
Kuvansa kaunihimmat.
Jo Luonnotar on vehreään
Maan pukenut ja kainon pään
Kukkainen kohottaapi.
Aholla kellot kalkattaa
Jo karjan, paimen rallattaa,
Torveensa toitottaapi.
Ja luonto täynn' on lempeä;
Se ihmisenkin henkeä
Saa tunteen tointumusta --
Ja laulamatt' ei olla voi:
Soi siis vaan, ilolaulu, soi
Keväällä riemastusta!
KILPAKOSIJANI.
Ma autuaana uneksuin,
Mä lemmen liekkumassa uin:
Hän oli omanani.
Oi, kuinka suuta suikattiin
Niin ylen armahasti... niin
Ei vertaa onnellani. --
On aina, luulin, kestävää
Mun mainen taivahani tää, --
Ei mikään sitä voita.
Mut pian päivä pilvestyi,
Kuin syksyn ilta synkistyi:
Sain kilpakosijoita,
Ne mairitteli Hiljoain
Ja kultaa, imarrusta vain
Ne tarjos -- mutta heillä
Ol' kokehensa turhat, kun
Hän muisti valan vannotun:
Ol' liitto luja meillä.
Vaan taas tul' uus': se Hiljan vei,
Vaikk' kultaa mukanaan se ei,
Eik' imarrusta tuonut --
Ei tarjonnunna lämpimää
Se kättä, eikä lempeää
Myös sydäntäkään suonut.
Ja kumminkinpa Hilja nyt
Minulle oli kylmennyt
Jo mielitehdollensa;
Ja katseen vaikka minuun loi,
Niin hellän kätensäpä soi --
Uudelle sulhollensa. --
Mä hyljättynä vaikeroin,
Kuin haamu yössä haiperoin:
Jäin murhekuorman alle --
Ja laulan surulaulujain
Nyt, muistellessa armastain,
Mennyttä -- kuolemalle...
ELÄMÄSTÄNI.
Tuo yökö synkkä, sysimusta,
Yö rankkasäinen, rauhaton
Mun elämäni kuvausta
Syntyissän' ennustanut on,
Kosk' yhdenlaiselt' elon' näyttää,
Kuin yö se, jolloin silmiäin
Maass' ensikertaa sain ma käyttää
Ja nähdä niillä äitiäin.
Sin' yön' ol' ollut myrskytuulta
Ja luonto mellastuksissaan,
Ja valon tähdiltä ja kuulta
Pois peitti pilvet varjollaan --
Oi, noinhan myrskyist' uniansa
Ja vastaisi' elon' ollut on,
Ja valon multa varjollansa
Vie pilvet synkät piilohon.
Mut Herra! Asettaos myrsky
Ja luonto lienteäksi luo,
Ja poista raivoava hyrsky
Ja myötätuulen tulla suo!
Oi Herra! Pilvein lomist' anna
Kuun valollansa siinnähtää
Ja tähtisarjan loistollansa
Yö-elämääni kiillähtää!
REKIRETKI.
Hevonen se juoksi
Kyllä ripeään,
Määräpaikan luoksi
Pian liketään.
Silloin impi mulla
Oli vierellän' --
Nyt on poissa hän.
Immen haastellessa
Hiljaa hymysuin,
Kuulin rekosessa
Sitä innostuin.
Hetkiseksi aina
Myöskin vaivuttiin
Kauko-aatelmiin.
Ei hän aatteistansa
Impi haastellut,
Minäkään en kanssa
Mitään ilmaissut.
Tunteheni kaikki
Kätkin rintahan
Sinne salahan...
Hepo nytkin vielä
Juoksee joutuisaan,
Mutta nyt mä tiellä
Yksin ajan vaan...
Ennen impi mulla
Oli vierellän' --
Nyt on poissa hän.
MÄ LEMMIN LAULUISSAIN.
Et lempiä sä mua voi --
Tuo kuink' on mulle katkeraa!
Sen niinkö kohtaloni soi?
Vai oikuks' arvatako saa?
Ken vastaa! -- Syömmen raskas on
Mä riutunen jo onneton...
En toki! mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Kun kylmää kaikk' on, pimeää
Ja sydämes kun toisen on;
Kun rinnassas' on mulle jää,
Jost' olen raukka riemuton;
Kun tuskissani vaikeroin
Ma lempen' uhri auvotoin,
Niin toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Vaikk' olen aivan toivoton --
Ei toista mointa ollekaan --
Ja vaikka kaikki hourett' on,
Kun lemmetyyttä Suita saan --
Ja vaikk' en edes muistossais
Mä sijaa pienintäkään sais,
Niin toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
Ah onneani! Sit' ei voi
Mult' ottaa kohtalonikaan!
Mä tunnen uni-autuutt', oi,
Ja kaiho pois on kokonaan --
Ja lennän korkealle vaan
Sun kanssas' runomaailmaan,
Kun toki mulla lohtunain
On: lemmin sua lauluissain.
VUODEN-AJAT JA LAULUNI.
Noin luulin, noin ma aattelin,
Noin talven ajall' arvelin:
Kun kevät tulla keikahtaa
Ja päänsä kukka kohottaa,
Kun linnun kieli livertää
Ja taivon kansi sinertää,
Kun vetten pinta välkähtää
Ja lähtehetkin läikähtää,
Kun tuuli huokuu lempeä
Ja lämpimätä henkeä --
Niin "munkin miel' ehk' auvostuu
Ja lauleluhun saapi suu."
Noin taasen luulin, aattelin,
Noin kevähällä arvelin:
Kun kesäks' kevät vaihettuu
Ja lehdessänsä onpi puu,
Kun päivä säteitänsä luo
Ja maa se armautta juo,
Kun niitty hienohelmassaan
Ja kukkivass' on vaipassaan,
Kun lintu hoitaa pieniään
Ja niille laulaa virsiään --
Niin "munkin miel' ehk' auvostuu
Ja lauleluhun saapi suu."
Noin taasen luulin, aattelin,
Noin kesällä ma arvelin:
Kun syksy he'elmät kypsyttää
Ja kesää lähtöns' itkettää,
Kun päivä tummuu, pimenee
Ja myrskyt, tuulet lähenee,
Kun lehti puussa kellertyy
Ja kukka maassa näivettyy,
Kun lintu matkans' alottaa
Ja viimislaulun laulahtaa --
Niin "munkin miel' ehk' muutahtuu
Ja lauleluhun saapi suu."
Niin tuli kevät lempineen
Ja vieno, lämmin-henkinen,
Niin tuli kesä herttainen
Ja maall' ol' vaippa kukkainen,
Niin tuli syksy kylmä niin
Ja kesä kuoli kyyneliin,
Niin lintu nousi siivilleen
Ja lähti ilmaretkilleen,
Niin muuttui kukka, lakastui
Ja puiden oksat paljastui --
Näin "vuoden ajat vieri vaan,
Mut' suun' ei saanut laulamaan."
Ei suuni saanut laulamaan,
Kun kevät minust' ohi vaan
Vei riemunsa ja kesäkään
Ei mulle suonut lämmintään.
Myös syksyn hedelmistä en
Mä mitään saanut osaksen'.
Ain' yhä hyökylaineitten
Vain raivokuohuiss' uiskelen
Ja yöhyt ympärillän' on
Ja kolkko niin ja toivoton...
-- -- -- -- --
-- -- -- -- --
YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA.
Ttserakkaalle.
Moittia en sitä voi, että itse sä itseäs kiität --
Muilta kun kiitosta et koskaan saada sä voi.
Ajat muuttuvat.
Naiset nuorell' ijällänsä
Soisi syntypäiviänsä
Monta vuodess' olevan --
Vanhemmiksi tultuansa
Toivovat he ainiansa
Niit' ei koskaan tulevan.
Eläinsuojelija.
Pekan luullaan juomarin
Olevan, kun pikarin
Hän vaan aina pohjahan
Juopi, mutta Pekkahan
Armahtavi eläimiä --
Näätkös, siihen kärpäsiä
Voisi mennä hukkumaan.
Kostopuhetta sekin.
Paraiks' että linnaan tuli
Matti, kun niin tuhma oli,
Varast' että hevosen --
Koska rehtimiesnä sen
Ostaa oisi voinut -- mut
Sitten ei ois maksanut.
Juomapöydässä.
Nyt salli, hupsu, lasihisi
Pienenkään rikan pudota --
Vaikk' oot sa juonut ijässäsi
Montakin suurta taloa.
Juopuneen filosofiaa.
Kun krouvi kerran tuleen syttyi, niin
Pois kortinlyöjät sieltä käskettiin.
Vaan yksi virkkoi, että pyysi
Hän huoneen koko yöks' ja -- hiisi
Pois saa mennä, mut ei he.
Moitetta.
"Ei papeist' ole enää ollenkaan",
Mies kirkosta niin virkki tullessaan
"On lyhköisiä saarnansakin niin,
Ett' tuskin kerkiääpi nukuksiin,
Kun he jo pamauttaa amenen."
End of the Project Gutenberg EBook of Kynäelmiä I, by Kaarlo Hemmo
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ I ***
***** This file should be named 63251-8.txt or 63251-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/6/3/2/5/63251/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
