The Project Gutenberg eBook of Neidon ryöstö, by Kaarle Halme
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
will have to check the laws of the country where you are located before
using this eBook.
Title: Neidon ryöstö
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Author: Kaarle Halme
Release Date: June 16, 2023 [eBook #70988]
Language: Finnish
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NEIDON RYÖSTÖ ***
NEIDON RYÖSTÖ
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1927.
HENKILÖT:
HANKALAN MATTI, isäntä.
EEVA-KAISA, emäntä.
JANNE, heidän poikansa.
ANNA, heidän tyttärensä.
TOURULAN ATTE.
SULAKAN ISÄNTÄ.
NÄYTTÄMÖ.
Hankalan arkiinpa kaikissa näytöksissä. Aika: nykyinen.
OHJEITA ESITTÄJILLE:
_Hankalan Matti_ on vanhan ajan mies, joka on elänyt vain talolleen
ja työlleen, kunnes, lasten tultua isoiksi, on ruvennut vähin
aavistelemaan, että ilmassa liikkuu myös henkisen kehityksen
harrastuksia. Hän huomaa itsestään ja emännästään, että he ovat eläneet
aikansa liian yksipuolisesti. Toiminnan miehenä ja omavaltaisesti
päättää hän korjata virheen, yrittämättä millään tavoin syventyä
asioitten ytimeen. Eikä hän sitä osaisikaan, sillä ei hän ole tottunut
ihmisten eikä asioitten ydinkohtia ajattelemaan. Itse hän on kolea
luonne, joka ei hevin tajua hennompia mielialoja, mutta ei hän ole
häijy eikä ilkeä. Päinvastoin on hän hyvinkin rehti ja oikeudenmukainen
omalla yksiviivaisella ja itsekkäällä tavallaan. Syvempää huumorin
tajua ei hänellä ole, mutta laskee sentään pientä leikkiä oikoisella
tavallaan ja nauraa mielellään, mutta siinä naurussa ei ole mukana
sydämellistä hilpeyttä, vaan pikemmin kailottavaa ylpeyden ja
mahtavuuden ilmaisua, kuten turhan kova-äänisessä puhelussaankin.
Hän on tottunut kulkemaan maailman läpi yksipuolisen tarmonsa ja
ankaruutensa asein ja olisi tuiki mahdoton millekään muulle kehityksen
tielle, ellei sattuisi joutumaan sellaiseen hämmästyttävään olotilaan,
missä ei mikään voima auta ja oikeuskäsitteetkin kääntyvät häntä
vastaan. Alkuperäisen vaiston avuin tajuaa hän heti iskun saatuaan,
että hän on asiansa hävinnyt, mutta sen tunnustaminen ja uuden kannan
muodostaminen tuottaa paljon kiemurtelua hänelle itselleen ja huolta
ympäristölleen. Mutta kun hän huomaa entisen varmuutensa aivan
kuin altaan luisuvan, omistaa hän uudet käsitykset rehellisesti ja
vilpistelemättä, vaikka häntä kovin ujostuttaakin oma kohoamisensa
uusille ja vähän oudoille asemapaikoille, joista hän ei näin äkkiä voi
puhua muuten kuin kaartelemalla ja omahyväisyytensä varjossa. Tämän
omaiset ymmärtävät ja asettavat sanansa sen mukaan. On sileäksi ajeltu,
ei käytä enää kurkkupartaa eikä pitkää tukkaa. Ikä 60 v.
_Eeva-Kaisa_ on koko olemukseltaan herttainen. On ollut nuoruudessaan
toinen luonne, jonka väreily vieläkin joskus pilkistää sen painon
alta, jota hän niin urhoollisesti ja kauniisti on miehensä valtikan
varjossa kantanut. Hän on pieni ja laiha ja hänestä uhoo enemmän
herkkää henkevyyttä kuin toimeliaisuutta. Ikä 50 v.
_Janne_ on älykäs, leppoisa ja aina hyväntuulinen. Sanoessaan
tarkoitettuja pistoksia ja sutkauksia, ei hän niitä korostele eikä tuo
tarjottimella esille. Ne sukeltuvat kuin itsestään hänen hymyileviltä
huuliltaan. Joskus käyttää hän kirpeätä kaksimielisyyttä lauseissaan,
mutta pysyy aina maltillisena, eikä koskaan unohda kunnioitustaan
isäänsä kohtaan. Liikkuu sirosti ja tekee näppärän vaatimattomasti
tehtävänsä. Ikä 26 v.
_Anna_ on iloinen ja huoleton, mutta toiminta kiertyy heti niin
tiukasti hänen ympärilleen, että iloisuus pusertuu syrjään. Jäljelle
jää herttaisuus ja sydämellisyys. Ikä 22 v.
_Atte_ on rauhallinen miehevä mies, ystävällinen ja lyhytsanainen. Ikä
28 v.
_Salakka_ on tasainen ja maltillinen. Ikä 35 v.
Näytelmä vaatii huoliteltua esitystä. Kellään ei ole tilaisuutta
hutiloimiseen.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Iltapäivä juhannus-aattona.
EEVA-KAISA (hommailee senkin laatikoitten ääressä)
MATTI (tulee ulkoa, hitaasti ja mietteissään, kurkistaa asiattomasti
akkunasta, pysähtyy katsomaan emännän askartelua ja menee sitten
keinutuoliin istumaan.)
Tuota — tuota! Jaa—hah! Juu—huh!
EEVA-KAISA (sydämellinen nauru äänessä)
Joko jo — vaariseni? Muuttoikäväkö huokailuttaa?
MATTI (etsii piippunsa, jota katselee tutkien)
Älähän nyt hätäile, Eeva-Kaisa! Ei tässä vielä vaareja eikä muoreja
olla, vaikka muutetaankin vanhusten kranttiin.
(Yrittää kohottaa mielialaansa.)
Saakuriako niillä kamareilla sitten tekisi, jollei niihin menisi
asumaan. Mutta eipä talon hallitus silti tänne jää! Kyllä se seuraa
meitä — vielä — vastaiseksi.
EEVA-KAISA
Kaipa jo minun puolestani voisi jäädäkin Jannelle. Olemmehan jo talon
valjaissa olleet pitkän tovin.
MATTI (täyttelee piippuaan)
Jaa, jaa! Tovinpa kylläkin! Oli kai juuri näin juhannuksen alla, kun —
kun — (äänekkäästi ja leikillisesti, vilkaistuaan Eeva-Kaisaan) — kun
toin sinut täyttelemään noita samoja laatikoita, joita nyt tyhjentelet.
EEVA-KAISA (pysähtyy askartelussaan.)
Juhannuksen allako? Allapa tietenkin, hyvä mies, koska oli juuri
juhannusaattona niinkuin nytkin.
MATTI
Kas, kas! Kylläpä sinulla on visu pää muistamaan —
EEVA-KAISA
Tottahan nyt sen verran! Ja siitä on tänään täsmälleen kolmekymmentä
vuotta.
MATTI (lystikkäästi)
Jaa, jaa! Räknäämään sinä olet aina ollut kuin paras puukhollari. Voi
olla ehkä prikulleen kolmekymmentä vuotta. (Vähän surumielisesti.)
Mutta suotta on noita pahuksia — noita ajan nystyröitä numeroihin
panna! (Kohentaen ääntään.) Nehän ovat vain kuin lumikieppejä
tukkoisella tiellä. Saakuri sellaiset periköön! Ikäkö muka vaivaisi
meitä? Ohoh! Sinä olet mielestäni kahdenkolmatta vanha, niinkuin olit
silloin —
EEVA-KAISA (nauraa hiljaisesti)
Tyttäremme Anna on jo kolmannellakolmatta.
MATTI (yrittää harmistua)
Älä puhu mitään kakaroista! Älä, hyvä ihminen! Me olimme täysiä ihmisiä
ja remseitä kuin kirmailevat varsat. Minä olin kolmissakymmenissä — ja
olen aina samassa —
EEVA-KAISA (ilakoiden)
Unohdat Jannen! Hän on nyt vuorolleen kohta siinä ijässä. Ja siksihän
me teemme muuttoa vanhuksien puolelle, kun Janne meinaa hakea emännän
taloon.
MATTI (kohottaa ääntään)
Kuules, Eeva-Kaisa! Saakuriko sinuun on mennyt, kun tuollaista
lörpöttelet! Jos sinä et hyvällä suostu pysymään entiselläsi —
kahdenkohnatta vanhana, niin saat olla emäntänä — vaikka sata vuotta
vielä — että todellakin vähän vanhentuisit — ja viisastuisit.
(Nousee kävelemään.) Vanhuuden tähdenkö minä muka talon antaisin
Jannelle? Ee-hei! Ei sinne päinkään! Minä vain tahtoisin lystikseni
vähän herrastella. Me rupeamme nyt katselemaan ympärillemme. Puolen
vuosisataa olen tonkinut turpeita ja myllännyt multaa kuin myyrä,
ottamatta osaa muuhun kuin omaan uurastamiseeni. Etkä sinäkään ole
elämässäsi nähnyt muuta kuin lehmäsi, vasikkasi, kangaspuusi ja
rukkisi. Näin me olemme eläneet, sillä näin meille opettivat heimoperu
ja karu luonto. Nyt sanotaan kaikissa käänteissä, että me olemme
kansalaisia, joilla on erinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia ja että
me olemme valtakunta ja kansakunta ja yhteiskunta. No ne nyt mahtuvat
kalloon, mutta sanotaan vielä paljon muuta, mistä meillä ei ole koettua
tietoa eikä elettyä kokemusta. Kysy vain tyttäreltäsi tai pojaltasi,
niin et ymmärrä heidän vastaustaan! Et ymmärrä! (Asettuu kiivaana
keinutuoliin.) Mutta minä kysyn sinulta, eikö voi oppia ymmärtämään?
Häh?
EEVA-KAISA (alistuvasti)
Sinä kyllä jo ymmärrät, koska osaat noin puhuakin. (Menee Matin viereen
ja panee kätensä hänen käsivarrelleen.) Jos luulet, että meille on
hyötyä joittenkin asioitten katselemisesta, niin ruvetkaamme sitten
katselemaan!
MATTI
No, näetkös! Heti sinä olet taas kahdenkolmatta ikäinen! Ja juuri
niin pitää olla, sillä elämä on juossut meiltä karkuun. Sitä on
otettava hännästä kiini ja lujasti. (Haparoi Eeva-Kaisan palmikkoa.)
Noin! Muistatko, kuinka usein minä tartuin mielihyvin sinun paksuun
palmikkoosi — mutta — missä ihmeessä sinun kourantäyteinen palmikkosi
on —
EEVA-KAISA (hiljaisesti)
Ei sitä enää ole — — —
MATTI (hämillään)
Ei ole —?
EEVA-KAISA
Nämä vuodet ovat sen riipineet hiiren hännäksi.
MATTI (istuu hiljaa, rykäisee sitten, mutta vaikenee taas, ottaa sitten
Eeva-Kaisan käden, jota silittelee)
Näes nyt! Ääh! Saakuri sentään! Mitä minun pitikään sanoa? Niin! Se
lentävä lempo — se elämä! Se on vilistänyt huomaamattamme omille
teilleen ja jättänyt meidät nokka maata kohti tuijottamaan tätä
Hankalan taloa. Mutta minä sanon, että Hankala ei enää meidän
torhimisistamme parane. Mutta meitä itsiämme olisi vähän torhittava.
Sen huomautit vallan ilmielävästi — kun — kun — (iloisemmin) — mutta
älä välitä siitä — siitä hiirenhännästä! Naisethan käyttävät nyt
samallaista tukkaa kuin miehet minun lapsuudessani. Samanlaista
heiluvaa lauhaa. Hiirenhäntä poikki vain — ja siltä kohdalta olemme
tarranneet elämää niskakarvoista — ja sitten tartumme sitä korvista ja
koivista —
EEVA-KAISA (naurusuin)
Mitä sinä nyt hulluttelet! Sinähän puhut hassuja juttuja kuin ennen —
MATTI (ylimielisenä)
Juuri prikulleen kuin ennen! Sanoitpa sanan! Me olemme ihan
entisellämme. Mutta emme katsele enää ainoastaan vaon pohjiin ja
sakkasaaveihin, vaan ympärillemme. Käymme sinne, minne muutkin ihmiset.
Näemme, kuulemme, opimme ja elämme kuin muutkin, mutta vaikenemme
visusti. Emme puhu sanaakaan sokkoudestamme, etteivät ne nauraisi
meille. Me katselemme kaupungit ja eduskunnat ja puolueet ja juhlat
ja radiot ja kaikki yhteen myttyyn. Otamme selvän, näetkös, minne
kuljetaan ja minnepäin valtakunnan viiri viittaa.
EEVA-KAISA
Meinaatko sinä, että —
MATTI
Juuri vissisti meinaankin, että Hankalan haltiaväki rupee leiskumaan
ruumiinsa ja sielunsa terveydeksi. Astukoon Janne talon ohjaksiin
ja Anna — se sopii tyttölapselle — pysyköön meidän tarakassamme.
(Naurahtaa hyväntuulisena.) Muutenhan ihmiset luulisivatkin meidän
kuljeskelevan kihlamarkkina-matkoilla — vai — häh!
EEVA-KAISA
Koska maailman päivinä olet kaiken tämän myllerryksen päähäsi
päntännyt? Sentähden kai oletkin ollut niin viisaan näköinen koko
kevään.
MATTI
No, no, no! Jätä silleen, viisastelija, ja mene hepeneittesi kimppuun!
(Sytyttää tupakan, kun emäntä siirtyy entiseen työhönsä.) Viisaan
näköinen! Hyh! Vihainen minä olen ollut. Kai sen tiedät, että minua
ovat suututtaneet ne Tourulan Aten hommat meidän yhteismaamme suhteen,
kun väeltä väkisin tahtoi Jokipartaan torpan myytäväksi tehtaalle.
Mutta minä en meidän osaa myynyt, enkä myy!
EEVA-KAISA
Atte kuuluu myyneen ja saaneen vielä sähkövoiman talon koneisiin ja
valaistuksiin.
MATTI
Myyköön ja saakoon ja iloitkoon! Mutta mistä sai myymisen ramun
sellainen nahjus? Mistä sai? (Nauraa.) Siitä kai, ettei kyennyt
vastustamaan ostajan kärttymistä! Ei edes minun turvissani! Hyi,
saakuri! Mutta olkoon omillaan! Sitä juttua en enää kieleni kärkeen
päästä. Meillä ei ole enää yhteismaata ja se on sen lorun loppu. Välit
selvinä siihen mieheen!
EEVA-KAISA
Atte on muuten hyvin kunnon poika ja asuu talonsa hyvin.
MATTI
Siitä en sano mitään. Asiaton arvostelu ei kuulu minulle. Oli mikä oli!
(Nousee.) Ja nyt menen sanomaan miehille, että lähtevät Juhannuslimojen
hakuun.
EEVA-KAISA
Näinkö varhain?
MATTI
On pitkä matka! Näes! Minä haetan ne Jokipartaan viidakosta.
Tourulaanpa ei noudetakaan sieltä juhannuslehtoja. Mutta Hankalaan
tuodaan, jos ei muun, niin lystin vuoksi.
JANNE (tulee vasemmalta)
MATTI (sanovinaan leikkisän riehakkaasti)
Eikös niin, Janne?
JANNE (empimättä)
No, oli menneeksi! Arvion kauppaan!
MATTI
Näes, äitiseni! Taitaa olla reilu miehen alku, tuo Janne! Uskoo
isäänsä! Jotakin vanhasta kansasta vielä elää. (Menee oikealle.)
JANNE
Kas, kun isä oli taas entisellä leikkituulellaan! Minua jo onkin
surettanut.
EEVA-KAISA
Mikä sitten?
JANNE
Olen pelännyt, että jos isää ja äitiä ei miellytäkään — tai — niin —
nuo uudet kamarit — ja —
EEVA-KAISA
— ja talon antaminen. Niin! Sitä minäkin olen pelännyt, mutta vallan
suotta. Isää on vain harmittanut se Jokipartaan juttu.
JANNE (kävelee)
Se onkin riivatun ilkeä paikka, kun — niin juuri kun, kun!
EEVA-KAISA
Nii-in! Jos Atte jotakin ajattelee meidän Annasta, niin tyhmällä tapaa
hän aikeensa on alottanut.
JANNE
Luuleeko äiti, että isä panee pahasti vastaan? Nouseeko takajaloilleen?
EEVA-KAISA
Uskon, että kieltää kokonaan. Isä on Atteen niin myrtynyt, ettei halua
edes puhuakaan hänestä. Sen kuulin äsken. Olen kovin pahoillani Annan
vuoksi. Mikä sen Aten riivasikin siihen yhteismaan myöntiin?
JANNE (istuu keinuttelemaan)
No, helkkari! Se sähkövalo Annalle! Navetat ja maitokamarit ja kaikki
nurkat täyteen valoa Annaa varten. Ei muka ennen voinut kosimaankaan
tulla. Tänään se nyt meinaa kavuta Jokipartaan yli.
EEVA-KAISA
Älä nyt! Tänäänkö?
JANNE
Niin sanoi aamulla, kun tapasimme tuolla moisiolla.
EEVA-KAISA (hätääntyneenä)
Voi, hyvänen aika! Jätänpä heti tämän hypistelyni —
JANNE
No, ei nyt hätäillä! (Nauraa.) Pian kai äiti tuon laatikkonsa kiini
työntää.
EEVA-KAISA
Mitä minä näistä! Eiväthän nämä karkaa, (Sukoilee tavaroita
laatikkoon.) Mutta juhannusilo ehkä karkaa! Mitähän isä sanoo?
JANNE
Mitä se auttaa, mitä isä sanoo! Anna ja Atte ovat asian jo päättäneet
ja me pidämme heidän puoltaan. Sanomme juu, juu — ja jaa, jaa!
EEVA-KAISA
Me? Ole nyt! Mekö annamme Annalle myötäjäiset ja perintörahat? Ei,
poika parka, meistä turvaa tule! Ja sitten vielä! Atessa ei ole miestä
kiistan käyntiin.
JANNE
Eiköhän sentään asian vuoksi, jota on kauan hautonut. Itsepäinen
suomalainen hänkin on.
EEVA-KAISA
En usko! Astuu tiepuoleen heti, kun kuulee ensimmäisen risahduksen. Ja
minua niin peloittaa Annan tähden. Vieläkö se jäi sinne uutiskamareihin
häärimään? Taisi ruveta kukittelemaan siellä, koska ajoi minut tieheni?
JANNE (hymyilee)
Enkä sano! Uteliaisuus ei auta yhtään. (Vakavasti.) Mutta minä mielisin
sanoa, että Atesta minulla on toinen käsitys kuin äidillä, vaikkei hän
suulla suurentele. Lujaa maata on kantojen alla.
EEVA-KAISA
Eipä tässä pieni lujuus paljon paina. Tiedäthän miten taipumaton isä
on, jos niikseen tulee.
JANNE
Kyllä tiedän, mutta isä on viime aikoina vähän niinkuin muuttunut.
Luulen, että hän kevään kuluessa on miettinyt yhtä ja toista — ja sanoi
kerrankin, että antaa uusien tuulien vain puhallella, ei niistä hallan
vaaroja tunnu uhoavan.
EEVA-KAISA (työntää laatikon kiinni)
Niin, Janne! Niin se kyllä on. Isä on muuttumaisillaan vähän toiseksi
ja tahtoo kaikkeen tutustua. Sen kuulin äsken. Mutta onko hän niin
muuttunut, että antaa Annan mennä Tourulaan — sitä epäilen. (Ryhtyy
järjestelemään pikkutavaroita siellä täällä.)
JANNE (pyyhkii tukkaansa)
Sepä se! Antaa ehkä muitten ohjaksien roikkua, mutta omiansa pitelee
sitä tiukemmalla. Niinkin voi olla.
EEVA-KAISA
Tietääkö Anna, että Atte aikoo tänään tulla kosimaan?
JANNE
En minä ainakaan sanonut. Olisikohan pitänyt? Olisi kai pitänyt
valmistaa isän vastahankaan —
EEVA-KAISA (akkunan luona)
Mutta tehdään se varovasti — hiljalleen — näkyy tulevan jo kuistille —
hoh, hoh — olisipa nyt juhannus voinut mennä säyseemminkin —
JANNE
No, no, äiti! Rauhoitu! Eihän vielä ole mitään tapahtunut.
ANNA (tulee oikealla rivakkana ja touhuisena)
Äiti hoi! Nyt saat tulla katsomaan kammareitasi! Minä en sano mitä
siellä on, mutta siellä on pikkurikkisen näkemistä ja paljon, valtavan
paljon kuulemista. Ja polskan minä tanssin äidin kanssa heti siunatuksi
aluksi! Heipparallaa! (Kiepahtaa vähän äidin ympärillä.)
EEVA-KAISA (leppeästi ja naurunsekaisesti)
Menetkös siitä — touhupää. Jos isä näkee, niin saat ripsua.
JANNE
Mitä kuultavaa siellä on? Onko pelitoosa, joka rimputtaa jatsia?
ANNA
Voi sinua, poropeukalo! Tiedätkö mikä epeli on pääskynen? Tulkaa
kuulemaan! Räystäitten ympäristö ihan kuhisee ja koko ilman täyttää
sellainen viserrys, että ihminen vallan riemuun pakahtuu. No! Mennään
jo!
JANNE
Odota nyt siunaama! Annahan, että poltan pienen tupakan. Kyllähän ne
pääskyset siellä mekastavat koko kesän. Harjoitelkoot nyt ensin!
ANNA (menee sohvaan istumaan)
On siellä muutakin! Nähtävääkin! Mutta en sano! — Oh, hoh! Kas!
Tuntuukin mukavalta, kun saa vähän istahtaa. Jalat eivät tunnu
ymmärtävän pääskysistä ja kehkeimmästä kesästä yhtään mitään! Oi, oi,
jos nyt tulisi vieraita näkemään niitä kammareita! Sanon, että kyllä
sietäisivät katselemisen.
EEVA-KAISA (asettuu tuolille pöydän ääreen)
Taitaapa tullakin vieraita. Janne kertoi.
ANNA
No, nepä kreivin aikaan! Kuka tulee?
JANNE
Tourulan Atte — aikoi —
ANNA
Atteko — tänään?
JANNE
Etkö tiennyt sitä?
ANNA
Ee-en! Mihinkähän aikaan? Sanoiko sulle?
JANNE
Sanoi — ehkä tulevansa — näin — näihin aikoihin — niin sopimattomaan
aikaan kuin suinkin —
ANNA
Vieraisiinko — vai —?
EEVA-KAISA
Ei kai juuri vieraisiinkaan — (arasti) — en luule isän kutsuneen.
ANNA
Yksinkö tulee?
JANNE
Niin kai — ellei tuo puhemiestä tullessaan. Saat kai sen tietää —
kosimaan tulee — riiaamaan.
ANNA (huudahtaa hämmästyneenä)
Ai jee — (hetken kuluttua painokkaasti) — -peri!
JANNE (nauraa)
Älä pahastu, äiti! Ei Anna kiroile, mutta joskus kanakin kiekaisee, kun
se on oikein iloissaan.
ANNA
Mutta minäpä en olekaan iloissani!
EEVA-KAISA (yllätettynä)
No, ihme! Et sitten väiltäkään Tourulan Atesta? Vai et! (Toimekkaasti.)
Mutta suotta sentään pahastua kysyjälle! Pianpa hänestä selvitään!
Luulen, että isä ei huolisikaan hänestä vävykseen, eikä antaisi sinua
Tourulaan.
ANNA (ihmetellen)
Eikö huolisi — eikä antaisi — mikä vika Atessa sitten on?
JANNE (tekeytyy välinpitämättömäksi)
Mitäpä sellaista utelet miehestä, joka ei tunnu olevan sinun makuasi!
ANNA (kivahtaa)
Kuule, Janne! Menitkö sinä kosimaan Raution Helmiä ilman, että Helmi
tiesi tulostasi?
JANNE
Menin ja ajoin vielä Raution porttipieleen että tärähti.
ANNA (salpaantuneena)
Etkä saanut rukkasia?
JANNE
En saanut, koska ensi pyhänä kuulutetaan — ainakin pappi lupasi.
ANNA (räiskähtäen)
Mutta Atte saa rasat — ja tikkurit — ja tumput — se on vissi se!
JANNE (vakavana)
Älähän nyt lähde laukkaamaan noin suin päin. Tämä asia on kiperämpi ja
kovempi kuin veräjäpieli.
EEVA-KAISA
Minä olen kauan pelännyt ja surrut sinun puolestasi, kun olen luullut,
että sinä pidät Atesta —
ANNA
Niinhän minä pidänkin. Se on selvä asia! Mikä siinä surettaa?
EEVA-KAISA
Minä en ole hennonut sanoa sinulle, ennenkuin tuli pakko, että isä kai
vastustaa — eikä hyväksy Attea —
JANNE
Niin! On hyvin luultavaa, että isä kykenee yksinkin hoitelemaan
asian kielteiset puolet. Et tee viisaasti, jos rupeat leikittelemään
vakavassa asiassa. Isä osaa yksinkin panna peen eteen.
ANNA (katsellen kumpaistakin)
Mitä tämä on? Leikkiäkö vai totta? Tarkoitatteko te, että isä —
EEVA-KAISA
Me emme tiedä varmasti, mutta ainakin minä pelkään, että isä tulee
antamaan Atelle pikaisen lähdön — ja sentähden halusin valmistaa sinua,
ettei isku yllättäisi. Taisit äsken puhella vain piloja —
ANNA (kiihkeästi)
Tietysti piloja! Ehkä Atte juuri siksi tuleekin tietämättäni, kun on
otaksunut minun tuntevan isän vastahakoisuuden — tai — kuka sanoo, että
Atte siitä tietää mitään?
EEVA-KAISA
Kaipa hän muistaa, kuinka isä myrtyi hänelle siitä Jokipartaan asiasta.
ANNA
Miksi Atte ei olisi saanut omaa osuuttansa myödä?
JANNE
Miksikä ei! Kylläpä saikin — ja myikin, mutta hinta putosi — ainakin
meidän osuudelle — ja hyvien välien silta katkesi.
ANNA
Oletko sinäkin Atelle vihanen?
JANNE
En ole. Minä ymmärrän miten suuren arvon Atte pani sähkövoimalle, jota
ei mitenkään muuten olisi saanut. Sinun tähtesi oli Atte päättänyt
hankkia sähkövalon, vaikka se maksaisi koko Jokipartaan osuuden. Ja hän
teki oikein — minun mielestäni.
EEVA-KAISA
Niin minunkin mielestäni. Olen aavistanut Aten syyt, mutta hyvä oli
että sanoit.
JANNE (leikkisesti)
Oli sanottava, kun tässä meinattiin ruveta kiekuilemaan. Atte itse
ei paljoja sanele eikä tekojaan julistele. Ei edes erehdyksiäänkään
puolustele.
ANNA (painaa päänsä, tuntien tappion)
Ja — ja isän mielestä — ei Atte menetellyt oikein? Niinkö?
JANNE
Niinhän isä on sanonut.
ANNA (kiinteämmin)
Ja minun mielestäni ei isä menettele oikein, jos siitä syystä tuottaa
Atelle ja minulle ikävyyksiä.
EEVA-KAISA (lohdutellen)
Kuka takaa vaikkei tahtoisikaan. Äsken hän puheli minulle
kaikenlaisista tuumistaan ja siitä, että on tullut jäätyä vähän
jäljelle yhdessä ja toisessa kohdin. Katsellaanpa nyt ja pysytään vain
rauhallisina!
JANNE
Oikein, äiti! Rauhallisina on pysyttävä — tuli mitä tuli. Suotta on
etukäteen maalata sorkkajalkaa seinälle.
ANNA (lujasti)
En minä maalaa enkä piirusta, mutta sen sanon, että olen laillisessa
ijässä ja päätän itse asioistani — tällaisista elämän asioista.
EEVA-KAISA
Niin, niin, lapseni! Sydämeni sanoo, että olet oikeassa, mutta älä
kuitenkaan sano sitä isälle! Älä ainakaan nyt yhteen öläkkään!
Mietitään sitten — myöhemmin!
JANNE
Minun mielestäni on paras, että me lapset pysymme poissa ja annamme
Aten hoitaa asiansa isän ja äidin kanssa —
EEVA-KAISA
Olkaapas hiljaa! Sieltä kuuluu juttelua kartanolta!
JANNE (menee akkunan luo)
No, vissisti! Siinähän se poika jo onkin — juttelee isän kanssa.
EEVA-KAISA (nousee)
Oi, voi, kuinka sydämeni pampattaa!
ANNA (nousee)
Äiti kulta! Minä lupaan sinulle, etten poikkinaista sanaa sano, vaikka
mitä tapahtuisi. (Syleilee äitiä iloisena.) Menemme Jannen kanssa sinun
kukkaiskammariisi ja tanssimme neekeri-koputusta juhlan kunniaksi.
JANNE
Eikös se Atte —! Kuinka pääsikin veräjälle niin vähin äänin? Se on
tullut uudella autollaan. Onpa siivo kone' Ei ole pyrissyt eikä
pörissyt!
ANNA (ryntää akkunaan)
Älä nyt! Onko se ostanut auton? No, voi minun päiviäni! Äiti! Tule
katsomaan!
EEVA-KAISA
Ei, ei! Minun täytyy mennä pyytämään vierasta sisään. Kuka sen isän
tietää — (Menee oikealle.)
ANNA
Katso nyt, Janne! Kuka tuo toinen mies on! Eihän Atte vain ole ottanut
puhemiestä kelkkaansa! Sepä nyt olisi —!
JANNE
Eikö mitä! Sehän on Aten serkku, Sulakan isäntä. On vieraissa
Tourulassa. Mitä me nyt teemme? Olisi mentävä vieraita vastaan ja olisi
pysyttävä piilossa — (Katsoo Annaa.)
ANNA (kiihkeästi)
Jos me nyt hyökkäämme tuohon rykelmään, niin ei Aten kosimisesta tule
mitään. Kuka nyt kirkkokansan kesken? Ei ainakaan Atte!
JANNE (toimekkaasti)
No, livistetään sitten hyvän sään aikana! Tule! (Menevät nopeasti
vasemmalle.)
EEVA-KAISA (avaa oven hetken kuluttua)
Pyydän vieraita käymään sisään! Tehkää hyvin!
SOLAKKA
Kiitoksia vain — ja hyvä päivä kynnyksen yli!
ATTE
Kiitoksia! Hyvää päivää taloon!
EEVA-KAISA (kaikkien tultua)
Olkaa tervetulleet ja käykää istumaan!
MATTI (rykäisee)
Niin — hm — painetaanpa puuta! (Ottaa senkiltä tupakkavehkeet ja vie
sohvapöydälle, asettuen keinutuoliin.) Tässä olisi — vieraille —
SULAKKA (asettuu sohvapöydän viereiselle tuolille)
Arvaamme, että talossa on yhtä jos toistakin touhua näin juhlan suulla,
joten emme oikeastaan ole saapuneet erikoisessa vierastimismielessä —
MATTI
No, no — tupakka sentään pahimman kiireen tappamiseksi!
EEVA-KAISA
Käy nyt tuonne sohvaan, Atte! Mitäpä siihen akkunapieleen pysäyt.
ATTE (istuu akkunanpieleiselle tuolille)
Minä kiitän! Hyvähän tässä.
EEVA-KAISA (menee senkin viereiselle tuolille)
Yksinkö nyt sieltä Sulakalta — eikö emäntä tällä kertaa —?
SULAKKA (leikkisesti)
No, kuinkas muuten! Täytyyhän niitä emäntiäkin tuuletella, mutta
Tourulaan jäi, eikä edes terveisiä pannut matkaan, kun me vain lähdimme
vähän tuota uutta autoa koettelemaan.
MATTI (välinpitämättömästi)
No, näkyypä kulkeneen ainakin tänne asti.
SULAKKA
Niin — minähän sen kokkaa olin kääntelemässä. Poikkesimme tänne
niinkuin asialliselle asialle. Ja — parasta kai avata asiavakka ilman
jaaritteluja. Tuo Tourulan Atte on tullut kosiomiehenä tänne Hankalaan.
Sanoo Annan kanssa sopineensa asiasta ja tuli nyt pyytämään Annan
vanhempien suostumusta.
MATTI (nauraen ja lujaäänisesti)
No, saakuri! Oletko sinä Sulakka ruvennut puhemiehen ammattia
harjoittamaan?
SULAKKA (levollisesti)
Olen täksi kerraksi. Aten puolesta kehtaa kyllä puhua. Tehän tunnette
hänet poikasesta saakka ja tiedätte että Tourula kaipaa emäntää.
Lähempiä selostuksia saatte niin pitkälle kuin haluatte.
MATTI
Mutta minäpä en halua yhtään mitään. Pane sinä, Sulakka, vain saman
tien asiavakkasi kansi kiinni ja kanna vakkasi pirtistä pihalle!
SULAKKA (ei ole ymmärtävinään)
Arvasinkin asian selväksi ilman muuta, kun kerran molemmin puolinen
rakkaus kuuluu olleen tientekijänä.
MATTI
Minkä helkutin tien? Mitä tietä sinä meinaat?
SULAKKA
Sitä tietä, joka vie avioliittoon.
MATTI
Jaahah! Sinä et näy ymmärtävän vähästä. Koetas nyt kuunnella! Meillä
ei ole tytärtä Tourulaan vietäväksi. Ehkä joskus muulloin maailmassa,
mutta ei minun aikanani. Meillä on yksi tytär, mutta se ei ole kasvanut
Tourulaa varten.
SULAKKA (leppoisana)
No, nyt kai on pakko ymmärtää. Te siis kiellätte suostumuksenne?
MATTI
Vissisti! Kiellän kuin kirveen silmään.
ATTE (hiukan uhkamielisesti)
Eikö sentään kysyttäisi Annan omaakin ajatusta?
MATTI (leveästi kailottaen)
Annanko? Sen turkastako tässä Annan ajatus meriteeraisi? Etkö jo äsken
päässyt sen pulman perille, ettei Hankalasta naiteta tytärtä Tourulaan
— tässä miespolvessa?
SULAKKA
Koetetaanpa nyt rauhassa miettiä asiaa! Jos tässä tekisi tenää se
Jokipartaan myynti, niin —
MATTI (yhä pilailevammin)
Mitä sinä Tourulan kauppoja minuun sotket! En minä ole Tourulan
vormyntäri! Myyköön vaikka maansa ja mantunsa! Mitä se minua liikuttaa.
SULAKKA
No, jos se ei ole syynä, niin olisiko talossa jokin vika?
MATTI
Kuka siitä on puhunut? Häh? Olen sanonut vain, ettei meiltä naida
Tourulaan tässä polvessa.
ATTE
Syy on nähtävästi minussa. Minä en kelpaa
MATTI
Kelpaat kai kenelle kelpaat — mutta meidän vävyksi ei sinusta ole. Sinä
et sovi, jos tietää tahdot. Miehelle ei saa naiset naureskella, eikä
toiset miehet ilkamoida. Ei ainakaan sille miehelle, joka nai meidän
Annan! Jos ei mies ole riuska ja halkinainen, niin mikä se sitten on?
Häh?
EEVA-KAISA (arasti)
Atte on kyllä kovin siivo, eikä häntä ole ajan virtaukset rienanneet —
MATTI
Siivo ja kunnon mies voi olla, olematta silti kuin vahinko nurkassa.
Selkärankaa pitää olla ja älykästä tarmoa. On pystyttävä jokaiseen
peliin omakohtaisesti — muuten on kuin herraa pelkääväinen akka. Vaikka
— kyllähän sellaisiakin ämmälaureja on, mutta ne eivät ole muijan
tarpeessa. Noh! Suotta paasata siitä mitä on, mitä ei. Puhemies kai on
älykäs ja ymmärtää yskän. Tämä asia ei tästä selvene.
SULAKKA
Eipä näy selvenevän.
EEVA-KAISA (hätäisesti)
Tässä minäkin istun, enkä ajattele vieraanvaraa — (kiepahtaa nopeasti
vasemmasta ovesta).
SULAKKA
Isäntä ei näy panevan suurtakaan painoa pääasioille.
MÄTTI
Soo! Sivuasioistako olen puhunut, mielestäsi?
SULAKKA
Niin! Me tulimme tänne saattamaan päätökseen Aten ja Annan
rakkausjuttua.
MATTI (topakasti)
Se juttu saa raueta — jos jotakin senlaatuista ovat kuvitelleet.
ATTE
Entä — jos ei raukene?
MATTI
Kuulkaas nyt, miehet! Minä en aio ruveta teidän kanssanne tässä unia
selittelemään. Niitähän voi olla jos minkälaisia joillakin — keskellä
päivääkin.
ATTE
Luuleeko isäntä, että minun rakkauteni loppuu tähän nuhdesaarnaan?
MATTI
Jos sinussa jotakin loppuu tai alkaa, on se sellaista, mikä ei liikuta
minua. Minulta on kysytty ja minä olen vastannut.
ATTE (nousee)
Minä lähden kuta kuinkin piestynä tästä talosta — ja varmasti mulla
olisi nyt häntä koipien välissä, jos olisi häntä. — Hyvästi, isäntä!
En kanna kaunaa teille, kun olette Annan isä. Mutta sen sanon,
että huonosti te tunnette minut — ettekä taida sen paremmin tuntea
tytärtännekään. Hyvästi! (menee oikealta ulos).
SULAKKA (nousee)
Jaa, jaa! Eivät kai pidot parane, elleivät vieraat vähene. Minäkin
lähden, mutta en sano teille kädestä pitäen hyvästiä enkä tervehdystä
ennen kuin olette pyytänyt Attea sopimaan kanssanne.
MATTI
Mistä helkutista — sopimaan?
SULAKKA
Aiheettomista syytöksistä, joita kolistelitte hänen niskaansa kuin
perunanelikosta ikään. Ja sitten vielä! En tahtoisi teitä neuvoa,
vanhaa miestä, mutta en voi olla sanomatta, että te nyt istutte kuin
veräjän takana jossakin korpiloukossa, ettekä pysty kiipeämään yli.
Sanon talolle hyvästit! (menee nopeasti ulos).
MATTI (ei ehdi hämmästykseltään huutamaan ennen kuin oven sulkeuduttua)
Vanha? Itse voit olla vanha — sinä harakka! (Aikoo nousta, mutta
palaakin nolona tuijottamaan eteensä.) Veräjä! — Hm, hm! Veräjän takana!
(Autotorven ääni kuuluu ulkoa.)
Väliverho
TOINEN NÄYTÖS.
Samana päivänä vähän myöhemmin.
ANNA (istuu keinutuolissa ompele käsissä, nostaen sen joskus helmastaan
paria pistettä varten, käsien vaipuessa uudelleen alas. Näkyy, että
varsinaisena työnään on miettiminen.)
EEVA-KAISA (tulee ulkoa hiljaisena ja surumielisenä)
Ne siellä limoja pystyttelevät. Haluaisitko määrätä jotakin niiden
suhteen?
ANNA
Pankoot miehet vain oman mielensä mukaan!
EEVA-KAISA
Olet aina ennen ollut mukana.
ANNA
Ennen — niin.
EEVA-KAISA (avaa senkin laatikon ja asettuu tuolille sen eteen
kajoamatta kuitenkaan mihinkään, katselee vain)
Silloinkin oli juhannus-aatto.
ANNA (katsoo äitiään)
Milloin?
EEVA-KAISA
Silloin — kun ensi kerran täyttelin tätä laatikkoa. Tämä on nyt
kolmaskymmenes juhannusaatto siitä lukien. Niin, niin! Kaikki minä ne
muistan.
ANNA
Minäkin luulen muistavani tämän aaton pitkiä aikoja.
EEVA-KAISA
Niinpä kai. Milloin on elämä kirkasta, milloin harmaata. Päivemmällä
tämä ilta kuitenkin lupaili parempaa — tavallista parempaa.
ANNA
Äiti rakas! Luulen, että olet saanut kätkeä sydämeesi monta harmaata
hetkeä. Mutta minä pyydän, älä välitä tästä! Minuahan tämä ensi
sijassa koskee ja minä selviän tästä. Varmasti selviän — ellei Attea
täällä suututettu niin sydänjuuria myöten, että — että ei enää välitä
minustakaan.
EEVA-KAISA
Janne näkyi soutaneen äsken lahden yli. Menikö Tourulaan?
ANNA
Meni hakemaan sieltä tarkempia tietoja, kun sinä et kerro asiasta muuta
kuin isän kiellon.
EEVA-KAISA
Minua rupesi niin huimaamaan ja korvat alkoivat humista — silloin —
isän puhuessa — ettei minusta ole kertojaksi.
ANNA
Niin, min, äiti-kulta! Kyllä arvaan. Sinä et sellaista kestänyt. Ei
puhuta siitä enää! Onkin vallan sivuseikka mitä isä kieltonsa lisäksi
sanoi.
EEVA-KAISA
On kyllä niin. Kieltohan on pääasia, mutta — mutta —
ANNA (huokaisten)
Niin, niin! Siinä voi olla monta muttaa, mutta niiden muttien perille
pääsemme heti, kun Janne palaa Tourulasta. Minun on koko syy! Miksi en
pitänyt tarkemmasti varalta Aten lähtöä.
EEVA-KAISA
Millä sitä piti! Tulivat kuin ryöppy — ja samassa ryöpyssä lähtivät.
ANNA
Sepä se. Auton torvi säikäytti minut suin päin pihalle — mutta silloin
olivatkin jo tiessään.
EEVA-KAISA (hetken kuluttua hiljaisesti)
Kävisiköhän nyt niin, että — että Atte ei enää peräisi asiaansa?
ANNA
Sellaista en ajattele, ellei ole vallan mahdottomia tapahtunut.
EEVA-KAISA
Entä, jos perää, niin mitä sinä sitten aiot tehdä?
ANNA
Niin — sitä en tällä hetkellä osaa sanoa.
EEVA-KAISA
Minä en ollenkaan ymmärrä, kuinka päin tässä talossa sitten elämää
jatketaan, jos isää ruvetaan vastustelemaan.
ANNA (nousee ja menee äidin luo ja hyväilee häntä, hellästi)
Voi äiti-riepuseni! Pikku riepuseni! Monesti kai on sellainen pelko
mieltäsi ahdistanut, mutta minun tähteni se ei saa sitä tehdä. Jos minä
jään kotia, niin minä en tule myrskyjä nostattamaan.
EEVA-KAISA
Herran tähden! Minne sinä menisit?
ANNA
Älä nyt hätäile! En minnekään aio. Sanon vain, että jos kotona olen,
niin en ole täällä riitojen jatkajana. Voit aivan rauhoittua tästä
asiasta ja luottaa minuun kaikessa — mitä kohtalo sitten tuoneekin
mukanaan.
EEVA-KAISA
Ei uskoisi, että olet niin rauhallinen ja viisas, vaikka olet aina
ollut iloinen kuin peipponen. Minä en ole niin voimakas kuin sinä —
vaikka — ehkä minä en ollut yhtä iloinenkaan — aikoinani. (Kuuntelee.)
Vaietaan nyt. Sieltä tulee joku! Voi olla isä.
JANNE (tulee ulko-ovesta)
Huh! Kuuma tuli! Kuuma! Mutta sen vain sanon, että kilpa-soutaja
minusta tulee. Uskotteko, että soudin lahden poikki seitsemässä
minuutissa? Ette? No, niin! Venheessähän minä soudinkin.
ANNA
No, tapasitko Aten?
JANNE
Totta kai tapasin. (Menee taputtamaan äidin olkaa.) Ja hän lähetti
äidille terveisiä ja pahoitteli kovin, ettei saanut hyvästi jätetyksi
siinä lähtöhötäkässä. Lupasi parantaa tapansa vastedes.
EEVA-KAISA
Eikö Atte ollut kovin vihainen meille?
JANNE
Ei sinnepäinkään! Sanoi vain toimekkaana, ettei niitä Annan tapaisia
tyttöjä sovi noukkiakaan kuin marjoja mättäältä. Vakuutti vielä isäukon
olleen oikeassa, kun sanoi, että muijajahdissa pitää olla riuskempi
peli.
ANNA (menee sohvanurkkaan)
Noo — ei kai hän niin sanonut? Atte?
JANNE (nauraa)
Olet oikeassa! Atte ei kylläkään juttele erin riuskasti, mutta koko
pakana se on toimimaan ja saamaan aikaan. Telefooni siellä kilisi ja
kalisi, kun tulin kartanolle. Ja kun astuin isännän kamariin, niin
jo mies istui pöydän ääressä kynä kourassa. Paitahihaisillaan oli ja
töhersi kuin riivattu. (Kaivaa taskustaan kirjeen Annalle.) Ehkä hän
sitä seikkaa pyytää anteeksi tässä kirjeessä.
ANNA (hypähtää ylös)
Kirje — minulle? Anna tänne! (Sieppaa kirjeen ja ryhtyy lukemaan.)
EEVA-KAISA
No, kuule, Janne! Ei Atte kai sitten aio heittää Annan asiaa silleen?
Sano!
JANNE (asettuu keinutuoliin tupakoimaan)
Onko äiti luullut Atesta sellaista? Atte ei heittele mitään. Mutta jos
hänet heitetään ovesta ulos, niin uskon hänet sellaiseksi härkäpääksi,
että palaa.
EEVA-KAISA
Enhän tiennyt mitä piti luulla sellaisen kohtauksen jälkeen.
JANNE
Niin — se kuului olleen koko kirpeä, mutta Atte ei pakenekaan
saunanlauteilta löylyn lyömänä. Siinä on mies, joka ei hevin unohda
pääasiaa tällä kertaa — ja pääasia on Anna.
EEVA-KAISA
Mutta kyllä hän sitten talttua saa — ja odotella. Tunnethan isän.
JANNE
Hm — jaah! Jaa, jaa! En osaa sanoa siihen mitään. Pitää miettiä. Mutta
sen voin varmasti sanoa, että äiti saa olla rauhallinen kuin pääskysen
muna pesässä. Mitään pahaa ei tule tapahtumaan enää, vaikka Atte
kyntääkin sarkansa päähän asti.
EEVA-KAISA
Mitä sinä sellaisilla puheilla tarkoitat?
JANNE
En mitään muuta kuin rauhoittaa äiti-muoria. En mitään muuta kuin
sanoa, että Atte on mies, johon voi luottaa. Sitä ei ole tällä hetkellä
unohdettava — eikä vastedeskään.
ANNA (käärii kirjeen kokoon ja pistää taskuunsa)
Hyvä on! Näin on hyvä!
JANNE
No, oliko siinä anteeksipyyntö niistä paidan hihoista?
ANNA (menee äidin luo)
Ei! Mutta siinä oli sydämellisiä terveisiä äidille. Sellaisia
terveisiä, että äidin tulee täst'edes aina hymyillä, kun ajattelee
Attea ja minua. Muistatko, äiti? Aina hymyillä! Muista sinäkin Janne,
että äidin pitää niin tehdä! Näes, äiti! Ehkä isäkin sitten oppii
hymyilemään. Isä kyllä nauraa paljon, mutta ei hymyile koskaan.
JANNE
Sinäpä sen sanoit! Kas — sitä en ole tullut ennen ajatelleeksi.
Tosiaankin! Isä ei koskaan hymyile.
EEVA-KAISA
En minä usko, että me vanhat ihmiset enää opimme mitään uusia asioita —
vaikka kyllähän isä sanoo, että meidän pitäisi vielä vähän juoksahtaa
ajan perässä — ja yritellä ymmärtää tätä nousevaakin polvea.
JANNE
Onko isä siitä puhunut äidille oikein vakavissaan?
EEVA-KAISA
On — oikein tosissaan. Mutta minä vain en ymmärrä, millä tavoin tämä
Annan asia —
ANNA
Älä nyt ajattele sitä! Älä päästä päähäsikään mitään ikävää minusta!
Näethän, että minäkin olen iloinen! Minä olen niin iloinen, että, että
— (polvistuu äidin viereen ja painaa itkien päänsä äidin helmaan.)
EEVA-KAISA
Anna kulta! Sinähän peloitat minua! Mikä sinun on?
JANNE (pyyhkii tuskastuneesti otsaansa)
Älä välitä, äiti! Annassa on vielä pikku-tyttöä. On usein sanonut, että
häntä itkettää, kun äiti muuttaa sinne uudelle puolelle. Mutta ajattele
nyt, Anna! Eihän tässä Amerikan matkasta ole kysymys. Ei rapakolle asti?
ANNA (nousee ja pakoittautuu rauhalliseksi)
Anna anteeksi, äiti! Minusta vain — tuntui yhtäkkiä niin hyvältä,
että rupesi itkettämään. Älä ole pahoillasi, äiti! Ethän, rakas äiti?
Olen aina sinun kiltti ja hyvä Annasi. (Suutelee äitiä otsalle.) Ja
nyt menen kuistille vähän vilpaantumaan. (Katsoo ovella taakseen.)
Ja — jutelkaa te jotakin hauskaa sillä aikaa! Puhele, Janne, äidille
huvittavia asioita minun poissaollessani! (Menee ulos oikealle.)
JANNE
No, kyllä minä puhelen kuin kaupparatsu. Ja jos se ei auta, niin rupean
tanssimaan ristitikkua.
EEVA-KAISA (on katsellut Annaa koko ajan)
Miksi Annalla oli niin outo ilme kasvoillaan? Huomasitko? (Työntää
laatikon kiini.) Mikä ihme tyttöön on mennyt?
JANNE
Kyllähän äiti sen ymmärtää, että jännitys alkaa vähitellen laueta.
Parasta on antaa hänen olla yksinään. Asia on sillä tavalla, että
he ovat vakavasti kiintyneitä toisiinsa — ja ratkeaman uhka näytti
peloittavalta. Sellainen käy nuoren tytön hermoille.
EEVA-KAISA
Mitä luulet, että Aten kirjeessä oli? Näin, että Annan silmät ensin
tummenivat ja sitten alkoivat välkehtiä.
JANNE
Ensin kai oli ikävää ja kaihoa ja sitten oli silkkaa iloa ja riemua.
Sellaisia kai ne rakkauskirjeet tavallisesti ovat, että
»Voi kun on ikävä ja voi kun on lysti
että silmissä vesi kiehuu,
kun kultani leiskuu mun mielessäni
että hamehen helmat liehuu.»
Kaipa äiti sellaisia virsiä on kuullut. Jokaisella reen pankolla niitä
laulellaan.
EEVA-KAISA (hyväntahtoisesti)
Sinä nyt olet! Koetat puhua minut pyörryksiin.
MATTI (tulee vasemmalta)
Eipä tänä juhannuksena paljon välitetä juhannuskoivuista. Miehet ovat
pistelleet niitä mihin on sattunut. Joko sinäkin, Janne, olet tulossa
pirtin istukkaaksi?
JANNE (nousee liikkeelle ja kurkistaa joskus akkunasta)
Meininki tässä kai jo käy akottumiseen päin. Mieli ei enää hyväile
linnun laulupuita. Mutta tosiaankin! Kai mahtoivat jättää tien auki,
että pääsee veräjästä pihalle — ja pihasta pellolle? Näkyypä pääsevän.
MATTI (on istunut keinutuoliin)
Kai siitä sinun liinukkasi läpi pääsee, jos pidät keskitietä. Aiotko
huomenna käydä Rautialla?
JANNE
Kyllähän siitä puhe oli, mutta taitaa jäädä jutuksi.
MATTI
No? Miksi?
JANNE
Kun ylihuomenna on sunnuntai — se kuuliaispäivä, niin eihän tuota joka
päivä kehtaa ajella.
MATTI
Minun mielestäni olisi mukavampaa olla ensimmäisenä kuuliaispyhänä
käymättä. Ennen vanhaan pidettiin sellaista tapaa arvokkaana.
JANNE
Käyhän se sellainenkin tapa. Rehvastelee vain muina miehinä ja luulee
olevansa piilossa kuin jänis taniaisessa.
MATTI
No, niin tai näin! Pääasia, että taloon saadaan pikapuoliin uusi
hallitus. Onko Rautialla jo päätetty hääpäivästä?
EEVA-KAISA
Jaakonpäivän tietämästä puhelimme Rautian emännän kanssa.
JANNE
Eikä sitä minun tietääkseni ole toisin sijoiteltu. Vakava meininki!
MATTI
No, pidetään sitten kiini Jaakonpäivästä. Minä en pidä turhista
vetkutuksista. — Minä puolestani kyllä teen selvän pelin heti pyhän
jälkeen.
JANNE
Minkälaisen pelin?
MATTI
Selvän! Sanoinhan sen. Maanantaina tehdään talonkirjat. Astukoon Janne
aisoihin ilman muuta. (Nauraa.) Olin minäkin isäntä jo ennen emännän
tuloa — ja näkyipä tuota aikaa olleen tarpeeksi riiasteluun silti.
JANNE
Sitä asiaa en kuurra enkä kaarra, vaikka toivommekin sekä Helmi että
minä isän ja äidin ohjailua ainakin aluksi. Alku kuuluu tappavan.
MATTI (leveästi)
Ilman ohjailua minäkin tartuin isännyyteen — ja äitisi samoin
emännyyteen — ja hetipä tässä pärjättiin. Itse on jokaisen oltava,
mitä on! Saa tottua puntaroimaan tekonsa ja toimensa. Se se opettaa.
(Nauraa.) Ja mikäpä siinä! Nykyajan nuorethan ovat itsetietoista väkeä.
Olkoot omataitoisiaankin!
JANNE (iloisesti)
No, minkäpä sille sitten! Pystytään pois vain! Mutta taitaapa
katseleminen tuntua teille molemmille aika oudolta — vaikka — se
onneakin tuottaisi.
MATTI
Mepä emme jääkään tänne katselemaan teidän touhujanne. Äiti ja minä
lähdemme huvireisuille.
JANNE
Soo! No, se on oikein! Kylläpä teillä molemmilla onkin syytä pieneen
huvitteluun — kymmenvuotisten töitten jälkeen.
MATTI
Miksi ei huvitteluunkin! Miksi ei! Mutta oikeastaan — syyt ovat
syvemmällä.
JANNE
Vai niin!
MATTI
Niin! Näes! Hoetaan myötäänsä maailman edistyksestä, uudesta
nousukaudesta ja ihmisten sivistyksestä — ja vaikka mistä. Vähempikin
melu riittää huomauttamaan, että tässä ollaan niinkuin kelkasta
pudonneita. Ja teistä moniaat puhuvat niin viisaasti ja tietäväisesti,
että oikein pintaa karmii. Hyi, saakuri! Mutta mepä istummekin
junavaunuun ja rupeamme kurkkailemaan ympärillemme.
JANNE
Junavaunun akkuna ei vain taida olla tarpeeksi laaja tirkistysreikä.
MATTI
Ei! Mutta juna kuljettelee meidät kaupunkeihin, maakuntajuhliin, karjan
ja viljan koekeskuksiin ja sellaisiin paikkoihin, missä on nähtävää ja
kuultavaa. Eikös tästä kaikesta saa, mielestäsi, ylimalkaista käsitystä
siitä, missä kuljetaan ja mihin päin ollaan menossa? Häh?
JANNE.
Tavallisestihan ne elämän ulkonaiset puolet ovat hyvinkin näkyvillä
maailman markkinoilla. Ja sitä varten ovat, että niitä katseltaisiin ja
otettaisiin opiksi.
MATTI (katsoo hetken Jannea)
Sinä välttelet jotakin! Sohit kuin seipäällä! Mikä minun meiningissäni
ei käy mielesi mukaan? Ammu pilkkuun, poika!
JANNE
Sitä ylimalkaisuutta myöten olen yhtä mieltä isän kanssa.
MATTI
Jahah! Saakuri! Taidat tähdätä jonnekin — johonkin maaliin, jota minä
en näe — vai? Kauasko?
JANNE (seisahtuu isän lähelle)
En tähtää kauas — ulospäin. Mutta minä pidän maailman menon
ja edistyksen tärkeimpänä kohtana meidän oman, sisäisen
markkinakelpoisuutemme. Karjamme ja kalumme kai vähitellen kelpaavat,
mutta keIpaammeko me itse?
MATTI (ymmällä)
No, pannahinenko meitä estäisi?
JANNE (hymyilee)
Pannahinenpa kai. Yhdenlainen yhtä ja toisenlainen toista. Mikä
mitäkin. Sisäänpäin on vaikea katsella.
MATTI (avuttomasti)
Kuules, äiti! Nyt se saakuri taas puhuu sellaista, jota ei ymmärrä.
EEVA-KAISA
Janne kai tarkoittaa, että me kasvatamme hyviä varsoja ja vasikoita —
MATTI (keskeyttää äkkiä)
— mutta itse mullikoiinme töittemme keskessä! Niinkö?
EEVA-KAISA (arasti)
Minä vain luulin ymmärtäväni Jannen ajatuksen.
MATTI
No, sano sitten niin, että minäkin ymmärrän!
EEVA-KAISA
Jos me tahdomme, että meillä on kaikkea maallista hyvää, niin
pitää meidän myös tahtoa, että olemme — hyviä ihmisiä. Pitäisi kai
meidän hoitaa sielujamme ainakin yhtä hyvin kuin viljojamme — ja
kanssa-ihmisiämme ainakin yhtä vaalien kuin karjojanmme.
JANNE (hellästi)
Niin, äiti! Aika luikua siihen suuntaan ja — vieläpä — yhtä
yksinkertaisestikin. Sellaisesta mielestä syntyy jotakin ihmisen ja
ajan arvoista.
MATTI (kailottaen)
No, kuka saakuri nyt sitten on tässä teidän mielestänne kuin karjan
susi? Häh? Kuka?
EEVA-KAISA (katselee käsiään helmassaan)
Ainakin minussa on paljon vikoja.
JANNE (katselee ulos ja vaikenee).
MATTI (on taisteluhaluisena odottanut vastausta, mutta kun sitä ei
ilmene, ryhtyy nolona hommailemaan piippunsa kanssa).
ANNA (tulee hetken kuluttua ulkoa ja juoksahtaa suoraa päätä äidin luo,
polvistuen hänen viereensä)
Älä ole minulle vihainen, äiti! Älä ole!
EEVA-KAISA
Lapsi kulta! Eihän ole mitään syytä olla sinulle vihoissa.
ANNA
Mutta vaikka olisikin! Minä voin olla nurinkurinen joskus. Ja jos
sellaiseksi tulen, niin säästä pahastumisesi! Säästätkö?
EEVA-KAISA
Säästänpä hyvinkin —
ANNA (nousee nopeasti)
Kiitos — rakas äiti! (Menee isän luo ja ojentaa empien kätensä.)
Tahtoisin sanoa isälle, etten ole kevytmielinen enkä huimapäinen, mutta
— minä rakastan Tourulan Attea. Etkö sinä voi sallia sitä?
MATTI (pahantuulisena)
En! Sitä minä en voi sallia. Sellaiset hulluttelut saat unohtaa!
ANNA
En voi unohtaa onneani. Anna minun tulla onnelliseksi!
MATTI
Varmasti annankin. Juuri siksi varjelen sinua onnettomuudelta.
EEVA-KAISA
Ajattele nyt, isä! Ajattele vielä!
MATTI
Olen ajatellut. Tourulan Atte ei ole koskaan astuva meidän Annan tielle.
ANNA (pusertaa nopeasti veljensä kättä ja juoksee ulos).
MATTI (on katsahtanut äitiä, eikä huomaa Annan poistumista, etsii Annaa
katseillaan)
Mitä se tuuliviiri nyt touhusi? Vaikka — mitäs niistä! Kakarat ovat
kakaroita.
EEVA-KAISA
Ei Anna enää niin pahoin kakara ole — kahdenkolmatta ikäinen.
MATTI
Kuulehan, äiti! Emmeköhän ole yhtä mieltä siitä, että naiset eivät
koskaan miehisty. (Nauraa ylimielisesti, mutta nauru taittuu kuin
naulaan, kun —)
ATTE (astuu reippaasti sisään ulko-ovesta).
MATTI (pysäyttää keinutuolinsa)
No? — Noh?
ATTE
Hyvää iltaa!
EEVA-KAISA (nousee säikähtyneenä)
Jumala antakoon!
MATTI (nousee)
Jäikö äskeiseen aitaan rakoja vai —? — Mitä asioit?
ATTE (rauhallisena)
Tulin tuomaan tätä kirjettä isännälle. Voisin sanoa sen sisällön, mutta
kun asia vaatii, että tutustutte siihen vasta minun lähdettyäni, niin
jätän sen tuohon pöydälle. (Heittää kirjeen pöydälle.) Toivotan Annan
rakkaalle äidille rauhallista juhannusta! (Menee nopeasti ulos.)
MATTI (kuohahtaa)
Mitä sakramenskatun saakurin ilvettä tämä on?
EEVA-KAISA (painuu tuoliin)
Minä aavistan jotain, joka kovin peloittaa.
JANNE (menee äidin luo)
Usko minua! Ei enää tapahdu mitään. Attehan meni jo.
MATTI
Menihän se riivattu — mutta — (kuuntelee) — mitä melua sieltä kuuluu?
JANNE
Mistä?
MATTI
Portaista — ja nyt kartanolta — (Menee nopeasti akkunaan, jonne
toisetkin rientävät.) Mitä? Eikö se ole Anna —?
EEVA-KAISA
Anna, Anna!
JANNE
Suotta äiti huutaa — autohan kääntyy juuri portista —
MATTI (pudistaa nyrkkiään pihaan päin)
Surma! Surman syötävä —!
JANNE (taluttaa äidin sohvaan, kuiskaten)
Nyt on äidin muistettava kaikki, mitä Anna on sanonut. Ja myöskin, että
Atte toivotti äidille rauhallista juhannusta.
EEVA-KAISA
Voi minun päiviäni! (Pillahtaa lohduttavaan itkuun)
MATTI (kääntyy akkunasta kädet nyrkissä)
Horna ja helvetti — ja — ja — (kömpii keinutuoliin koetellen kurkkuaan
kuin tukehtuisi.)
JANNE (sanoakseen jotain)
Ehkä Anna lähti vain huviajelulle — hänkin.
MATTI (hetken vaitiolon jälkeen)
Saamme nähdä. Avaa tuo paavin pulla ja lue se!
JANNE (avaa kirjeen ja lukee)
»Hankalan isännälle.
Oikein sanoitte, ettei mies saa istua kuin vahinko nurkassa kenenkään
ilkuttavana. Kun tämän otin opikseni, niin muistin samalla, että
Hankalan isäntä oli kerran menneisyydessä ryöstänyt Tourulan tyttären
emännäkseen. Asiassa ei mielestäni ole mitään pahaa, mutta pistipä
sentään päähäni tasoittaa tuo vanha velka. Vanha tarina neidon
ryöstöstä tuntui kaipaavan kirkastamistakin, ettei kokonaan unohtuisi.
Kun tätä luette, olemme Annan kanssa jo vähintäin Rautian ristillä,
ja siitä poikkeamme sille tielle, mikä enimmin sattuu meitä
miellyttämään. Tervehtien
tuleva vävynne
_Atte Tourula_.»
(Kääntelee kirjettä.)
Enempää tässä ei näy olevan, eikä tätä kai lisä parantaisikaan.
MATTI (lyö nyrkkinsä pöytään)
Roisto — ryöväri — rosvo!
EEVA-KAISA (on lopettanut itkunsa ja kuunnellut kirjettä kiintoisesti)
Älä, herran tähden, isä! Minun mielestäni kirje oli leppoisa.
JANNE (hyväntuulisesti)
Olihan se ryövärin kirjeeksi aika mukava. Minä pahoin pelkään, ettei se
meidän isäntä kirjoittanut mitään sille Tourulan isännälle — silloin —
mustassa menneisyydessä. Ihmiset taitavat sentään vähin erin muutella
sisäisiä muotojaan.
MATTI (katsoo pitkään toista ja toista, mutta ei sano mitään, painaa
vain lakin päähänsä ja lähtee ulko-ovea kohti, hitaasti kuin taakan
painamana).
Väliverho
KOLMAS NÄYTÖS.
Seuraavan sunnuntain iltapäivä.
JANNE (istuu keinutuolissa ja lueskelee sanomalehteä).
EEVA-KAISA (tulee hiljaisena vasemmalta ja katseltuaan vähän
ympärilleen, ottaa kirjahyllystä jonkin hartauskirjan ja asettuu
sohvalle, avaa kirjan, mutta jää katselemaan eteensä).
JANNE
Minulla ei ole mitään tärkeätä luettavaa, jos äiti haluaa keskustella.
EEVA-KAISA
En tiedä mitä haluan. En ainakaan viihtynyt siellä uudella puolella.
JANNE
On tietysti outoa näin alussa.
EEVA-KAISA
Ei se ole yksin outoutta. Näes! Kun sinne muutettiin sellaisena
riitaisena päivänä, niin sumentuu mieli vaikkei tahtoisikaan.
JANNE
No, eihän oikeastaan kukaan riidellyt. Sanoithan ettei isä vielä
eilenkään puhunut juuri mitään.
EEVA-KAISA
Ei puhunut eikä pukahtanut. Toissa ilta ja eilinen päivä olivat minulle
kovin tuskallisia.
JANNE
Entä tänään? Alkaako isä antaantua?
EEVA-KAISA
Eihän se enää tänään ole ollut ihan mykkänä. Mutta sentään! Minua
siellä vain itketti. Tulin tänne.
JANNE
Parasta onkin, että isäukko hautoo itsensä kyllin kypsäksi
yksinäisyydessä.
EEVA-KAISA
Mitä sitten odotat isältä?
JANNE
Täytyy kai isän vanhan Aatamin taittua. Ei kai hän kauan voi seistä
ypöyksin kaikkia vastaan. Isä on hyvä mies, mutta ei hän ole tottunut
juuri paljon panemaan arvoa niille, joitten kanssa on joutunut
tekemisiin. Mutta sattuipa nyt tielle sellainen kallio, joka ei
siirtynyt.
EEVA-KAISA
Atteako tarkoitat?
JANNE
Attea juuri! Harva mies olisi sellaiseen pystynyt. Eivät kaikki kykene
ryöväreiksi.
EEVA-KAISA
Oliko se nyt sittenkään oikein?
JANNE
Ei! Oikein se ei ollut — ja kyllä Atte sitä punnitsi — ja minä myös —
mutta sen selvempää ratkaisua emme löytäneet. Hänen syynsä ja minun
syyni kävivät yhteen — ja niin ollen, oli pakko ryhtyä riihattomuuteen.
EEVA-KAISA
Mitä syitä sinulla on nousta isääsi vastaan?
JANNE
Äiti kulta! Ei isää vastaan ollenkaan. Isän hyväksi minä suostuin.
Näes! Isä on niin kova ja voimakas, etteivät häneen ikinä pysty
väitteet eikä maanittelut eikä muut sellaiset. Sen kai äitikin on
huomannut. Vaikka — äidin ei tarvitse sitä sanoa.
EEVA-KAISA (puolustelevasti)
Ei puhuta minusta! Minä en ole koskaan vastustellut —
JANNE
Sen tiedän kovin hyvin. Tästä asiasta tahdon vain sinulle kahden kesken
sanoa, että isä sai nyt vastaansa sellaisen voiman, joka tulee tekemään
hyvää isän luonteelle, Attea hän ei voi voittaa. On pakko tyytyä ja
alistua. Ja me katselemme päältä.
EEVA-KAISA
Tuleeko pakosta mitään hyvää?
JANNE
Tulee varmasti, jos on väärässä. Saat nähdä! Isä pehmentyy ja alistuu
ja tulee paremmaksi — ja hänen elämänsä muuttuu paljon iloisemmaksi.
Sanon tämän ajatukseni äidille, mutta siitä ei saa puhua isälle. Se
pilaisi kaikki. Hänen täytyy itse, yksinään voittaa oma itsensä.
Tapella herra Aatamin kanssa.
EEVA-KAISA
Hyvää kai sinä toivot — ja niin minäkin toivoisin, jos jaksaisin —
mutta kuinka käy, kun Anna tulee kotia.
JANNE
Anna ei tule kotia niin, että isän viha häneen ylettyisi. Saat nähdä,
että isä toivoo näkevänsä Annan — ennenkuin Anna tulee.
EEVA-KAISA (haikeasti)
Enkä minä saa nähdä tytärtäni — ehken enää koskaan.
JANNE
Kuulehan, äiti! Minun täytyy nyt tässä olla lapsenpiikana —
EEVA-KAISA (naurun ja itkun sekaisesti)
Aina sinä sitä leikkiäsi — vaikka kyllähän se lohduttaa —
JANNE (yhä iloisena)
Paremmin sentään lohduttaa, jos äiti muistelee mitä Anna sanoi — ja
mitä Atte — ja lisää niihin minun jatkuvan saarnani — ja lapsenpiian
lauluni.
EEVA-KAISA (katselee Jannea)
Sinä juttelet niin mukavia. Tuossa sinä istut — samalla tuolilla, jolla
isä on istunut tuhansina puhteina ja lepohetkinä — mutta olet niin
kovin toisenlainen.
JANNE
Niin — näes! Onneksi meille lapsille, että olemme perineet
sinulta iloisen luontomme, emmekä ole perineet paljoakaan tältä
yksitoikkoiselta keinutuolilta. Tämä ehkä ei vielä meidän syntyessämme
ollut niin perin, piintynyt omaan arvoonsa. Nyt se ei enää muuta tee
kuin narisee tyytymättömyydestä.
EEVA-KAISA (hymyilee)
Minä kuuntelen sinua mielelläni, vaikka puheletkin paljon
tyhjänpäiväistä.
JANNE
Niin! Minä olen vähän epäonnistunut kaiku sinun entisestä itsestäsi.
Mutta Anna mahtaa olla jotenkin niinkuin Mattilan Eeva-Kaisa oli
nuorena tyttönä. Muistatko Mattilan Eeva-Kaisaa?
EEVA-KAISA (ei voi olla nauramatta)
Mattilan Eeva-Kaisa! Sinä sitten osaat. Mutta tuntui ihan hyvältä
korvaan — tuo mitä sanoit.
JANNE
Totta kai hyvältä! Niin kaikkien mielestä, jotka tunsivat sinut
nuoruudessasi.
EEVA-KAISA
Kuka sitä aikaa enää muistaisi!
JANNE
Monet! Sanovat vielä tänä päivänä, että Mattilan Eeva-Kaisa oli kylänsä
iloisin ja kaunein tyttö. Ja minä vakuutan aina heille, että niin
totisesti olikin.
EEVA-KAISA (huomaamattaan nauraa iloisesti)
Ja silloin sinä saat iloisen naurun palkaksesi! Vakuuttelet hassutuksia!
JANNE (katsoo äitiään iloisena)
Niin saankin — aina iloisen naurun. (Yhtyy äitinsä nauruun, mutta
molemmat tyrehtyvät, kun —)
MATTI (tulee sisään vasemmalta)
Ajattelin jo, että ovatko talon asujien jäännöksetkin haihtuneet, kun
ei mistään löydä ketään.
JANNE (nousee keinutuolista)
Olemme täällä viettäneet päivällislepoa. Hyvä, että sä tuli pitämään
seuraa. Kaipaamillekin vähän hauskutusta.
MATTI
No, et ole mennytkään Rautialle? (Asettuu keinutuoliin vähän kuin
arkaillen ja aikaillen.)
JANNE
En! Mutta minä kyllä soittelin Helmille ja — ja toivotin onnea.
EEVA-KAISA (ei voi pidättää nauruaan)
Voi sinua, Janne! Voi sinua!
MATTI
Meiltä on kai mennyt yksi ainoa kirkkomies, eikä sekään näy vielä
palanneen tuomaan tietoja kuuluttamisesta.
JANNE
Vanha Leena on ollut kolmasti naimisissa. Ei kai pidä asiaa niin
tärkeänä.
MATTI (vitkastellen)
No, mitä Rautialla sanottiin meidän tyttärestä?
JANNE (istahtaa tuolille, jonka siirtää vähän erilleen pöydästä)
Minä en uskaltanut herättää nukkuvia leijonia. En kysynyt mitään.
MATTI (muristen)
Vielä kysellä. Leviää sellainen häväistys muutenkin.
JANNE
Niin minäkin ajattelin, ettei meidän siitä pidä melua pitää. Jos olemme
hissuksensa, niin kukaan ei älyä mitään väärää tapahtuneen.
MATTI (jyräyttäen)
Se vielä puuttuisi, ettei vääryyttä älyttäisi! Näin huutavaa konnan
koukkua ja tyttären ilkivaltaa! Minua ei ole ikinä niin jymähytetty,
eikä ikinä niin sappeani kuohutettu kuin tässä asiassa.
JANNE
Niin! Tällainen ryöstö on kyllä ilkeä siltäkin puolelta, ettei saa
turvaa edes kruunun käsivarresta.
MATTI (naurahtaa kylmästi)
Älä ajattelekaan! Se kakara on kyllä pyöritellyt päivänsä lailliseen
ikään ennenkuin ryhtyi temppuilemaan. Ja luuletko, että se nurkkanahjus
olisi muuten uskaltanutkaan.
JANNE
Tuskinpa! Rakastuneinkaan mies ei lähtisi lakeja rikkomaan.
MATTI
Älä puhu rakkaudesta! Kyllä minä sen rakkauden ohennan. Kyllä näkee
Anna, jahka palaa matkaltaan!
EEVA-KAISA
Älä, Matti hyvä, haudo mitään kosto-ajatuksia! Ei saa enää lisätä
onnettomuutta!
JANNE
Älä nyt, äiti! Kun ei mitään onnettomuutta ole tapahtunut, niin ei
sitä kai voi lisätäkään. Eikä isä ripsun antamista tarkoita. Mitä se
hyödyttäisi aikuiselle ihmiselle? Isä vain motkottelee.
MATTI
Älä alvuseeraa minun puolestani. Minä kyllä tiedän mitä teen, kun
karkuri palaa. (Ärähtäen.) Enkä minä päätöksestäni luovu! Ei tartte
puhuakaan! Eikä penniäkään tule saamaan perintöjä. Sen takaan niin
pitkälle kuin lain puustain myöten antaa.
JANNE
Jos tämä olisi tapahtunut joitakin satoja vuosia sitten, niin —
MATTI
Mitä sitten?
JANNE
Me Hankalan miehet olisimme kai jo aikoja sitten olleet matkalla
Tourulaan.
MATTI (nauraa kailottaen)
Olisimme jo palanneetkin! Sen voit allekirjoittaa. Eikä Tourulasta
olisi muuta jäljellä kuin nätti sija.
JANNE (nousee)
No, siinä sitä olisi onnettomuutta tarpeeksi parille sukukunnalle.
Onneksi ei hengen pyrkimys sivistykseen ole sentään vallan kivikkoon
langennut.
MATTI
Häh!?
JANNE
Nyt sentään ymmärrämme vähin arvostaa sekä omaamme että toisten
onnea. — Minä luulen, että minun onneni sanantuoja on jo palannut
kirkkomatkaltaan. Menenpä katsomaan kuka siellä ovissa liikkuu. (Menee
oikealle)
MATTI (rykii ja nieleskelee neuvottomana ja rupee sitten piippuaan
sytyttelemään)
Jutteleeko se muuten vain pötyä, vai piikitteleekö se minua? Puhelee
minulle kuin metsämöykyrille. Siinä ne entiset sanakiekurat taas olivat
polskaamassa. Mitä sinä meinaat sellaisesta?
EEVA-KAISA (arastellen)
Itsehän sinä olet sanonut, että olemme tainneet vähän pudota nykyisestä
maailman menosta.
MATTI
No, mutta saakuri soikoon! Kuuluuko roistous ja vääryyskin
uudenaikaiseen maailman menoon? Eikö muka saisi edes kimmastua? Häh?
Sanopas se!
EEVA-KAISA
Mutta — entä — jos Atte ja Anna ovat juuri ne, joita on vääryys
kohdannut.
MATTI
Mitä sinä puhut?
EEVA-KAISA (hätääntyen)
He rakastavat toisiaan. Ovat molemmat nuoria ja järkeviä ja Atte on
kaikin puolin kunnian mies. Kelpaisi vävyksi vaikka kenelle. Onko se
väärin, että tarttuvat omaan onneensa? Ja eikö Anna ollut ihmeteltävä
rohkeudessaan? Kenen perua on sellainen rohkeus ja päättäväisyys?
Ei ainakaan minun! Ajattelepas sitä! Ja ajattele Attea! Kuinka
miehekkäästi hän toimi. Oliko se nahjus, joka rohkeni viedä meidän
Annan? Ja oliko se mies, joka toi sinulle kirjeen ja kirjoitti sen,
oliko se kuin vahinko nurkassa? Ajattelepas näitä asioita ja tuumi
pääsi ympäri! Löytäisitkö tästä pitäjästä toista sellaista miestä ja
löytäisitkö sellaista tyttöä, joka sanoo isälleen ja äidilleen niin
kauniit jäähyväiset? Ei soimannut eikä riidellyt. Lähti kuin herran
enkeli. Meni sinne, minne sydän käski. Teki jumalan sanan mukaan. Erosi
vanhemmistaan ja seurasi sydämensä valittua.
MATTI (on kuunnellut ihmetellen)
No, mutta, Eeva-Kaisa! Mikä sinuun on mennyt? Et ole eläissäsi puhunut
noin kauan yhteen menoon. Silmäsi palavat ja posket loistavat.
EEVA-KAISA (entiseen vaatimattomaan tapaansa)
Minulla ei ole eläissäni ollut niin tärkeätä puolustettavaa. Itsestäni
en melua pidä. Minä puhuin lapseni puolesta ja sinun puolestasi.
MATTI
Minun puolestani?
EEVA-KAISA
Soisin niin mielelläni, että olisit hyvyydessä ja ylevämielisyydessä
moitteeton ja nuhteeton. Sen luulisin tuottavan meille iloa ja
siunausta, kun tästä lähdemme katselemaan ympärillemme — niinkuin sinä
sen olet ajatellut.
MATTI (katselee hetken Eeva-Kaisaa, rykäisee sitten ja nousee
kävelemään, pysähtyy ja ähkii)
Saakurin ajatukset! Hyppivät kuin kärpät laidasta laitaan. Annas olla!
Kun saisi kiinni jostakin emäjuurikkaasta! Sekoitit, muijaseni, kuin
puuropataa ikään. Et eläissäsi ole niin kauhoinesi hosunut. Annas nyt
olla! (Kävelee vähän.) Se Atte sai siitä Jokipartaasta sähkövoiman
tappuriin ja myllyyn ja — ja — niin sai — ja sähkövalon — ja —
(pysähtyy) — eikä se nuhjutin ole — pellot kuin minun kyntämiäni — ja
— uskalsi tulla minun kanssani kättä kääntämään — (kävelee) — tuli
kuin saakurikin — ja vei kuin veikin — ja tyttö peijakas — (pysähtyy)
— olipa siinä koko lempo tytöksi — vallan tavaton epeli — tavaton —
keneen tuleekaan — ei äitiin — saakuri — ja kun minä suutun, niin tulee
Eeva-Kaisa ja puhuu niin paljon hyvää ja kaunista, ettei sellainen
määrä mahdu mihinkään — ja tässä sitten seison — enkä voi penteleille
edes nyrkkiä näyttää —
JANNE (tulee ulkoa)
Jopa Leena-rukka tuli uutistaakkoineen. Jokaiseen asumukseen oli ollut
poikettava kuormaa vähentämään. Siksi viipyi. Eihän uutisella mitään
tee, jos ei sitä voi työntää jonkun korvaan.
EEVA-KAISA
Mielellään kai Leena lennätti sinun ja Helmin —
JANNE
Ei hän sitä edes muistanutkaan ennenkuin kysyin. Mutta sanoi hän
meidänkin asiamme kuulleensa — noin ohimennen. Leena melkein halveksi
kysymystänikin.
EEVA-KAISA
No, mitä uutisia hän sitten toi?
JANNE
Avioliittoon kuulutettiin myöskin ensi kerran Tourulan Atte ja Hankalan
Anna. Ensikertainen rikos on lieventävä asianhaara — kai sentään.
MATTI (hyökkää lähemmäs, huutaa)
Mitä sinä sanot? Häh?
EEVA-KAISA (peitellen ilo aan)
Ihanko totta?
JANNE
Niin Leena kertoi — ihan tosissaan — eikä pitänyt sitä minään, kun
hänet on kuulutettu yhdeksän kertaa.
EEVA-KAISA (hilliten tyytyväisyyttään)
Oh! Anna ja Atte!
MATTI (kompuroi keinutuoliin)
Siinä oli — loppu — lorulle! (Hetken kuluttua.) Mitä tähän sanotte?
EEVA-KAISA
Anna on mielestäni oikealla tiellä.
JANNE
Niin! kääntyivät kaikesta päättäen pappilaan päin aattoiltana Rautian
risteyksessä. Se tie kai parhaiten miellytti.
MATTI (vitkaan)
Mitä sinä muuta sanot? Äitisi mielen jo tunnen.
JANNE
Minä vain onnittelen onnellisia appivanhempia! Onnittelen kovasti.
MATTI (pehmeämmin)
Sinä meinaat tänään luipahdella kaiken läpi pelkillä
onnentoivotuksilla. Sinä olet kovin tyytyväinen kaikkeen.
JANNE
Järjestään joka-ikiseen!
MATTI
Soo! Minuunkin?
JANNE
Totta kai, kun Anna on perinyt isältä niin reilun ja topakan sisun.
MATTI
Kuuletko, äiti, kuinka tuo nulikka ilvehtii!
EEVA-KAISA
Totta puhuu! Minä en ole voinut lapsilleni sinun avujasi antaa —
ainoastaan heikot — omani.
JANNE (menee istumaan äitinsä viereen ja ottaa häntä kädestä, hellästi)
Rakas äiti! Sinä et voi aavistaakaan kuinka korkealla sinä siinä istut.
Kas, näin minun sydämeni hyväilee tätä äidin kättä, joka on aina
tahtonut kernaammin antaa kuin ottaa ja mieluummin päästää kuin sitoa.
MATTI (on katsellut kiintoisesti Eeva-Kaisaa)
Minä tässä — tuota noin — äitiä pitäisi jotenkin ilahduttaa.
Tuottaisiko se sinulle iloa, että — että emme tässä kyräilisi ja — ja
soutaisi vastahankaa?
EEVA-KAISA (ihastuen)
Mitä tarkoitat?
MATTI
No, en minä tässä mitään — mitään niin erikoista, mutta — ajattelin
vain, että — että jos sinua ilahduttaisi, niin voisimme tästä ajaa
vaikka Tourulaan —
EEVA-KAISA
Voi, voi, Matti hyvä! Sinäpä iloja jakelet! (Masentuen.) Mutta — jos he
eivät ole uskaltaneet pysähtyäkään Tourulaan?
MATTI
Kuinka niin?
JANNE (katsoo isää väistelemättä)
Ovat ehkä peljänneet isän vihaa.
MATTI (hämmästyneenä ja pettyneenä)
No, mihinkä ne — ne pyryharakat sitten olisivat lentäneet? Saakurin
kakarat! Etteivät vain vielä — toisiin pitäjiin.
JANNE
Jos isä antaa luvan, niin minä soitan Tourulaan?
MATTI (toimekkaasti)
No, niin! Sen turkastako silläkään kojeella tekisi, ellei sillä asioita
toimittaisi!
JANNE
Minäpä teen siis peikkojen pesään ensimmäisen hyökkäyksen. Ammun
ilmapommin. (Nousee.)
MATTI
Ääh! Puhele ihmisiksi ja sano, että me äidin kanssa tulemme vieraisille
ja — ja —
JANNE
No, ei siinä koristuksia kaivata! (Menee vasemmalle.)
MATTI (vaikenee hetken saamattomana)
Vallan hassuun paikkaanhan se tuli pantua, tuo puhelukoje. Sen
tuonastako se ruokasalissa teki? Täällähän tavallisesti istuskellaan.
EEVA-KAISA
Satuttiin erehtymään silloin.
MATTI (hetken kuluttua)
Hm! Erehdys taisi tulla tuon Atenkin suhteen. Taitaa olla oikein
miesten mies loppujen lopuksi. Kun tuota tyttären kähveltämistä oikein
ajattelee, niin ei sitä pakanan juttua olisi kukaan sen paremmin
tehnyt. Eikö käynytkin kuin miehen kädestä?
EEVA-KAISA (nauraen)
Kävi kuin sinun kädestäsi.
MATTI (rehennellen)
Vissisti! Niin minäkin olisin sinulle tehnyt, jos ei hyvällä olisi
annettu.
EEVA-KAISA
Mutta minä en olisi uskaltanut niinkuin Anna. Hän tulee sinuun.
MATTI (peitellen mielihyväänsä)
Hm! Tyttölapset tulevat kai kaikki vain omaan itseensä.
JANNE (tulee, mutta pysähtyy äkkiä akkunan eteen)
Pyryharakat olivat lentäneet tiehensä.
MATTI
Soo! No, jo nyt! Milloin?
JANNE
Äsken — hiljattain —
MATTI (kyhnii korvallista)
Pakanan pakana! Hyh! Nepä saakurin levottomia ihmisiä!
EEVA-KAISA
Olehan nyt! Etkö kuule! Tulee vieraita! Jo ovat eteisessä —
ANNA (tulee sisään Aten seuraamana)
Saammeko tulla kodin kynnyksen yli?
EEVA-KAISA (hyökkää syleilemään Annaa)
No, jumalan kiitos! Lapseni, lapseni!
MATTI (nousee)
No, siinä ne pyryharakat nyt tulivat. Olimme juuri lähdössä Tourulaan.
Tule sisään, Atte! Äläkä välitä, vaikka vanha mies erehtyi sinun
suhteesi. Terve miestä!
ANNA
Äiti, äiti! katso! Isä hymyilee! Isä ei ole vihanen. Isä hymyilee!
(Menee syleilemään isää.)
MATTI
Annas kun katson onko silmissäsi terästä! Äiti sanoo, että minulla
sitä on. Taidat olla äidin ja minun yhteinen pyryharakka. Terve tuloa!
Tervetuloa molemmat! Ääh! Sano nyt, Janne, sinäkin jotakin! Sano!
JANNE
Minä onnittelen teitä kaikkia! (Iloisuutta ja naurua).
Väliverho.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NEIDON RYÖSTÖ ***
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg™ electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation's website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
