The Project Gutenberg eBook of Maattomat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Maattomat
Kolminäytöksinen näytelmä
Author: Kaarle Halme
Release date: September 20, 2024 [eBook #74424]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Otava
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAATTOMAT ***
MAATTOMAT
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1909.
HENKILÖT:
Esteri-muori
Tuomas Jylhänkorpi
Kerttu
Yrjö
Eliina
Matti Kivioja
Majamäen Tanu
Pajunen
Maaherra
Poliisipäällikkö
Poliiseja
Alusia
I
Jylhänkorven pirtti. Perällä keskellä iso uuni, vasemmalla ovi ulos,
oikealla ovi porstuakamariin. Vasemmalla sivuseinällä kaksi akkunaa.
Tavallinen hämäläisen pirtin sisustus.
ELIINA istuu rukin ääressä huittamassa.
KERTTU tulee ulkoa, kantaen ruokatavaroita. Päivittäen:
No, enkö sitä arvannut, että tänne sinä minun työhöni. — Minulle tuli
vähän muuta hommaa.
ELIINA
Ei se mitään — pian minä nämä —
KERTTU
Joko sinulta taas kude loppui?
ELIINA
Ei muuta kuin korttelin verralta — sitten on kangas valmis.
KERTTU ottaa kontin seinältä, puhdistaa sen ja alkaa asetella sinne
ruokia.
Vai jo valmis! Ilmanko siellä ylistuvassa onkin tänään niin syöstävä
helissyt ja kaide tärskynyt. Kuului oikein iloiselta se ääni.
ELIINA pysäyttää rukkinsa.
Minnekä sinä evästä —? Isällekö?
KERTTU
Niin. Isä ei malta enään. Sanoi, että se kartanon ajo on tullut niin
hurjaksi viime aikoina — ja varsinkin nyt, kun on tukinajo — ettei
Yrjön liinukka sitä kestä.
ELIINA
Jääkö isä ajamaankin?
KERTTU
Ei suinkaan se ajamaan — vie vain toisen hevosen, ja tuo liinukan
pois. Panen vähän rievää kakkoa ja tuoretta voita konttiin. Siellä kun
on saanut Yrjö olla niin ja näin. Ei juuri koskaan keitostakaan tietoa.
Niin ovat laihtuneet sekä mies että hevonen tämän talven tietämään.
ELIINA
Kauanko mahtaa kestääkään?
KERTTU
Jumalako sen tietää! Kai koko talven. Suuttunut on isä tähän menoon, ja
suuttuneita koko Jylhänlinnan lääni.
ELIINA
Niinpä taitavat olla.
KERTTU
No, näethän sen isästäkin.
Menee akkunaan.
Tuolla seisottelee vaan kartanon voutia pihamaalla — tallissa ja
ratasvajassa.
ELIINA
Useinpa se Pajunen kulkeekin tästä ohi nykyään.
KERTTU
Harva se päivä. Kun metsätöissä on koko lääni, niin miksei myöskin
vouti. — Kaipa se sen sentään sisälle — kun on aikansa öräillyt.
Pitäneeköhän kahvia —?
ELIINA
Kyllä minä menen laittamaan.
KERTTU
Huita sinä vaan! Ehkei tulekaan —
ELIINA
Kai ne kumminkin tulevat.
KERTTU naureskelee.
Niin tosiaankin! Pajunenhan on niinkuin sulhasmies. Kosiskelemassa
poikkeilee. — Minä panin jo äsken kahvinkin kiehumaan.
ELIINA
Sinä puhut mielelläsi Pajusesta. Tahtoisitko päästä minusta?
KERTTU
Älä höpsi siinä!
ELIINA
Ei hän niin usein poikkeisi, ellei häntä suosittaisi täällä.
KERTTU
Täytyy kai nyt alusien suosia omaa voutiansa. — Siellä jo raput
kolisevat.
Panee kontin pöydälle.
Minä menen kamarin kautta pakariin keittämään kahvia. Tule sinä sitten
noutamaan sisälle! Se on heti valmista.
ELIINA lopettaa huittamisen, nousee.
Kyllä, jos isä käskee.
KERTTU
Niin, tietysti. Ei muuten.
Menee.
TUOMAS JYLHÄNKORPI tanakka, luiseva, vakavailmeinen ja harvapuheinen
mies, tulee edellä. Häntä seuraa:
AJUNEN katse pälyilevä, ja käytös toisinaan
nöyrä, toisinaan ylimielisen rehentelevä.
JYLHÄNKORPI
Pajunen käy istumaan!
PAJUNEN
Kiitos, kiitos! Reessä sitä on kyllä tullut istutuksi. Kas vaan!
Eliinakin on täällä! Terveeksi! No, mitäs Eliinalle kuuluu?
ELIINA
Kiitos — hyvin vaan!
Kokoilee huittamiansa rimpiä esiliinaansa.
PAJUNEN
Kankaankutomishommissa ollaan nähtävästi — niin kai, näin kevät-talvella.
JYLHÄNKORPI
Missä Kerttu on?
ELIINA
Pakarissa — käskenkö?
JYLHÄNKORPI
Ajattelin vain, että jos kahvia —
ELIINA
Kyllä minä —
PAJUNEN
Ei millään muotoa minua varten! Älkää ollenkaan — Poikkesin vain
toimieni tähden isännälle kun on vähän asioita —
JYLHÄNKORPI
No, siinäpähän tuo menee asioitten mukana. — Minä katson täältä
tupakkalaatikon —
Menee kamariin.
PAJUNEN
Älkää isäntä, älkää! Minulla on täällä taskussani. — Joko te menette,
Eliina? Olisin mielelläni puhellut teidän kanssanne. Minä olen tästä
ajellut sivu monena päivänä, mutta en ole uskaltanut poiketa. Nyt sain
kuitenkin asiantapaista avukseni — ja — niin —
ELIINA hymyilee.
Pajunen toimittaa kaikki asiansa seisovalta jalalta — istukaahan nyt
sentään —
PAJUNEN
Käytän tilaisuutta, kun saan olla kanssanne kahdenkesken. Muistatteko
mitä minä juttelin teille viime kesänä elonleikkuu-tanssiaisissa?
ELIINA huvitettuna.
Tapasimmeko siellä sitten toisemme?
PAJUNEN välittämättä.
Minä olen nyt mies, joka seison varmalla pohjalla, ja — ja nyt minä
tulin vakavasti peräämään niitä silloisia —
Jylhänkorpi tulee.
ELIINA
Pajunen on hyvä ja käy istumaan, minun täytyy nyt — —
Menee.
JYLHÄNKORPI
No, onko Jylhänlinnassa ruvettu viime aikoina nurkanpäitä syömään,
koska vouti kerkiää myötäänsä ajelemaan metsä-asioilla?
PAJUNEN
Minä olen kokonaan jättänyt voutitoimeni, ja olen nyt yksinomaan
metsähommissa.
JYLHÄNKORPI
Vai niin, vai tukkimiehenä! Tässä olisi tupakkaa.
PAJUNEN
Enhän minä varsinaisena tukkipomona. Kun kartano vedättää alusillaan
tukit, niin minä pidän huolen, että päivätyöt tulevat ajetuiksi.
JYLHÄNKORPI
Se on uudenaikaista talonpitoa, tämä. Syksyllä ajettiin kaikki kartanon
viljat kaupunkiin, ja keväällä ajetaan metsä järveen.
PAJUNEN
Metsäkö? Mitä vielä! Ainoastaan pieni tilkku! Jylhänlinnan metsät
kestävät kymmenen vuotta tällaisen hakkuun. Kyllä se parooni on viisas
mies — osaa ottaa talosta rahat irti.
JYLHÄNKORPI
Ja osaa vielä ottaa kaato- ja vetopalkatkin itselleen.
PAJUNEN
Mikäs on ansaitessa, kun on sellainen joukko alusia. Viime kuussakin
tilitettiin kartanon konttooriin työpalkkoja seitsemättätuhatta.
JYLHÄNKORPI
Ja sillä maksettiin sitten paroonin juominkilaskuja.
PAJUNEN
Mitä lie maksettu. Omahan hänen asiansa.
JYLHÄNKORPI
Vai on oma! Entäs alusien työ ja hiki? Tällaisen suuren läänin, joka on
kokonainen pitäjä —
PAJUNEN
Sama kai se on läänille, millä työllä veronsa maksaa.
JYLHÄNKORPI
Vaikkapa vetämällä viljansa suoraa päätä porttolaan, kuten syksyllä?
— Niinkö? — Sillä viljalla, jonka tämä lääni oli aittaan koonnut, ja
sadalla hevosella kaupunkiin vetänyt, maksettiin paroonin juomavelkoja,
pelivelkoja ja —
Nousee, menee uunin luo laittamaan piippuaan.
— ja _muita_ velkoja. Hänhän aivan asui useampia viikkoja samassa
paikassa. Joi ja pelasi ja "hurrasi" siksi kun melkein juoppohulluna
tuotiin Jylhänlinnaan sairastamaan. — Ja nyt, kun on viljat juotu ja
pelattu, niin nyt tulee metsän vuoro ja — meidän vuoromme. Ja sinä
sanot Pajunen: oma asia, ja saman tekevä.
PAJUNEN sovitellen.
Minä tarkotan, että edestänsä hän löytää —
JYLHÄNKORPI
Entäs me? Mitä me löydämme edestämme? Tämä kartano ja kartanon lääni
on miespolvien työn tulos — alusien työn tulos. Luuletko että olisi
ainoata karahkaa tai viljan kortta näillä mailla, jos koko ajan olisi
sanottu: samantekevä?
PAJUNEN
Niin, no! Olipa nyt niin tai näin, mutta parooninhan ne ovat sekä maat
että mannut. Omaansa hän "hurraa".
JYLHÄNKORPI
Et ole sinä, Pajunen, Jylhänkorven kansasta, sen kuulee puheistasi. Et
ole turpeen mies. Vaikka oletkin näillä mailla syntynyt. Mättäällä
istuja olet.
PAJUNEN rehennellen.
Niin — minua on onni seurannut. Mättäälle olen päässyt. Olen kohta
omavarainen itsemieheni ja — siitähän minun oikeastaan pitikin puhua
isännän kanssa — minä olen katsellut tätä Eliinaa — kyllähän minä
saisin talontyttäriäkin, rikkaitakin — mutta olen pitänyt Eliinasta
enemmän — (Mielistellen.) — eikä hänkään ole mikään köyhä tyttö
tietäähän sen koko lääni —
JYLHÄNKORPI naurahtaa kuivasti.
Vai niin — Pajunen on oikein naimamatkoilla?
PAJUNEN
Jo monena päivänä olen aikonut poiketa, mutta tähän se on jäänyt. Nyt
minä tulin ja suoraan ajan asiani. Eliinan kanssa minä myöskin jo vähän
juttusin — ja nyt pyydän teiltä tytärtänne —
JYLHÄNKORPI
Ei Eliina ole meidän tytär. Tyttäremme Kerttu ei ole vielä
rippikouluakaan käynyt.
PAJUNEN
Mitä ihmeitä isäntä nyt —?
JYLHÄNKORPI
Kasvatti Eliina on.
PAJUNEN
Kasvatti?
JYLHÄNKORPI
Meidän sukua hän kyllä on — tietysti. Melkein koko lääni on samaa
sukujuurta Jylhän-Miikan peruja.
PAJUNEN nolona.
Mitenkähän se hevonen siellä — (Menee akkunaan.) se on vähän
varsamainen ja vauhko.
JYLHÄNKORPI hymyilee.
Jos tytön kanssa olet sopinut, niin ei minulla mitään sanottavaa ole.
PAJUNEN
Minä luulin, että hän oli Jylhänkorven tytär — mutta koska —
JYLHÄNKORPI
Kyllä hän silti on rehtiä sukua ja säätyä, vaikka hänen vanhempansa
molemmat kuolivat, kun tyttö oli kahden vuoden vanha.
PAJUNEN istuu epävarmana.
Kummallista, että siitä ei kukaan ole minulle ennen puhunut.
JYLHÄNKORPI
Asia on jo vanha, ja liian tuttu kaikille, mitäpä he siitä. Ja oma
tytär Eliina on meille ollut — samoin kuin Kerttukin.
PAJUNEN
On se sentään vallan ihme, etten minä vaikka olen jo toista vuotta
ollut paikkakunnalla —
JYLHÄNKORPI
Niin, että kyllä minä tytön takaan. Mutta miten on sinun laitasi?
Millaisia teitä sinä olet kulkenut sen jälkeen, kun täältä lähdit?
Nulikkana täällä ollessasi oli sinulla kaikenlaisia vikurin vehkeitä.
Et oikein tietänyt eroa omasi ja toisen oman välillä.
PAJUNEN nousee.
Mitäs kyörtien vehkeistä! Lapsellisuudessa tekevät milloin mitäkin.
Aivan poikapahaisenahan minä täältä jouduin muille maille. Kyllä kai
minä nyt sitten sentään lähden, koska —
ELIINA tuo kahvia, tarjoo.
Vieras antaa anteeksi, ettei meillä ole oikeata leipurin leipää —
tällaista vastaleivottua rievää kakkoa vain. Ei ole kahteen viikkoon
käyty kirkolla.
PAJUNEN
Tämähän on aivan erinomaista — ei tätä olisi ollenkaan tarvinnut —
kiitoksia vaan!
JYLHÄNKORPI
Siitäpä sulhasmies näkee millaista leipää morsian leipoo.
PAJUNEN
Isäntä on niin leikkisä —
ELIINA kääntäen puheen, tarjoo isälleen.
Siellä kujalla on tulossa Kiviojan hevonen. Tuovat kai mummua kotia.
JYLHÄNKORPI
Vai niin. Tällä viikollahan niiden pitikin.
PAJUNEN
No, hyvänen aika! Vieläkö se mummu käy kyläilemässä?
ELIINA
Näissä isommissa asumuksissa asuu muutaman viikon kussakin. Kaikki
tahtoisivat pitää hänet.
JYLHÄNKORPI
Hän on läänin vanhin, ja melkein kaikkien sukulainen.
PAJUNEN
Minä en häntä enään paljon muista. Onko hän isännän äiti?
ELIINA nauraa.
Esteri-mummuko! Eihän toki! Hänhän on isän isän äiti.
PAJUNEN mielissään, kun puheenaihe on vaihtunut.
Kuinka vanha hän sitten onkaan?
JYLHÄNKORPI
Toisella sadalla. Hän oli jo piilopirtissä silloin, kun
Ryssä maahan tuli.
ELIINA
Ja hänen kolme veljeänsä kuolivat sodassa. Nestori kaatui Pohjanmaalla,
Topon juoksuttivat kasakat kuoliaaksi Hämeenkyrössä, ja Esan ampuivat
venheessään upoksiin Tampereen rannassa —
Menee ottamaan tyhjiä kuppeja.
PAJUNEN
Kiitoksia paljon!
JYLHÄNKORPI
Katso sitten, ettei Kivioja pääse heti pihasta pyörtämään!
ELIINA mennessään.
Kyllä.
JYLHÄNKORPI
Jos meille vävyksi aiot, niin muori sen päättää. Semmoinen on meillä
tapa. Kaikki tärkeämmät asiat päättää muori.
PAJUNEN nousee kurkistamaan akkunasta.
Eiköhän vaan minun varsani ole tiellä siinä veräjäpielessä.
JYLHÄNKORPI menee akkunaan.
Hyvinpä nuo näkyvät pääsevän. Siellä ovat Eliina ja Kerttukin jo
vastassa.
PAJUNEN
Vahvaa juurta on muori, kun noin kestää vaan — ja kuljeskelee.
JYLHÄNKORPI
Tulee kai jo sentään ruhjunkannujaan tyhjentämästä. Muuten vielä
kepsakka akka, jos näkisi.
PAJUNEN
Vai on sokea?
JYLHÄNKORPI
Sokea on, mutta kuulo on sitä herkempi.
PAJUNEN
Se oli paha pulma, tuo Eliinan juttu.
JYLHÄNKORPI
Mitenkä niin?
PAJUNEN kääntyy akkunasta.
No kah, eihän sitä aivan typityhjää tyttöä sentään —
JYLHÄNKORPI
Niinkö? (Naureskelee.) Mutta sanoithan äsken, että pidät Eliinasta
enemmän kuin talontyttäristä.
PAJUNEN
Ei se nykyaikana auta. Pitäminen ei elätä.
JYLHÄNKORPI
Eipä taida. Hm! Minä en sano sinulle kehotukseksi — minä en usko
tästä kaupasta mitään tulevan — mutta kun minä olen tytön holhooja,
niin voisit syyttää minua asioitten salaamisesta — Eliina on läänin
varakkain tyttö. Hänen rahansa ovat olleet korkoja kasvamassa koko
hänen ikänsä, ja on niitä alusilla lainassa useita tuhansia.
PAJUNEN riemastuen.
Kiitoksia, isäntä, että sanoitte tämän, ennenkuin.- ennenkuin ryhdyin
niihin toisiin asioihin. Aioin ne jo jättää, mutta — nyt ei enään ole
esteitä —
JYLHÄNKORPI ivallisesti.
Ei ole muita esteitä kuin muori ja — Eliina. (Menee ulko-ovelle,
kääntyy.) Mitä toisia asioita sinulla vielä on?
PAJUNEN
Puhutaan niistä tuonnempana. Ne ovat aivan kahdenkeskisiä. Sangen
tärkeitä.
JYLHÄNKORPI mutisee.
Minä en sellaisista tärkeyksistä tiedä mitään. (Avaa pirtin oven.)
No, päivää, mummu! Terve tuloa kotia! Tuletteko tänne pirttiin, vai?
ELIINA eteisessä.
Mummu menee ensin kamariinsa.
JYLHÄNKORPI
Jahah! Kivioja! Käy sisään!
KIVIOJA leikillinen, pieni äijä, tulee.
Jumal' antakoon hyvää päivää!
JYLHÄNKORPI
Päivää, päivää! Käy peremmälle istumaan!
KIVIOJA
Kartanon väkeä onkin, näen minä. Terveeksi! — Kyllä se muori näkee
paremmin kuin näkevät. Sanoi heti, että kartanosta on joku. Mistä
kummasta tiesikin.
JYLHÄNKORPI
Tässä olisi rahia, ja tässä tupakkaa. — No, joko mummun tuli ikävä
läänillänsä?
KIVIOJA
Ei suinkaan sen niin ikäväkään, mutta kun meilläkin ruvettiin niitä
uuden tuvan uuneja rikkomaan, niin mummu ei enään saanut pahaakaan
rauhaa. Kotia piti päästä. — Joko teillä on ne liiat lämmitysvärkit
revitty?
JYLHÄNKORPI
Ei vielä.
KIVIOJA
Ne eivät sitten vielä ole käyneet täällä?
JYLHÄNKORPI
Kutka?
KIVIOJA
Meille tuli kartanosta kaksi miestä. Sanoivat, että ainoastaan yksi
savu saa olla katolla. Ellei itse hävitetä liikoja, niin he hävittävät,
ja minä saan maksaa palkan. Vielä nyt heidän palkkojansa, ajattelin minä,
ja kipusin katolle. Kun näkivät, että tiilenpäitä rupesi lentelemään,
poistuivat miehet. Menivät kai toisiin asumuksiin tekemään saman tempun.
JYLHÄNKORPI
Vai niin, että väkisin! Minä luulin toki uskottavan ilman hävittämistä.
KIVIOJA
Uskottavan! Kuka karjalaumaa tietää taata.
JYLHÄNKORPI
Mutta me emme ole mitään karjaa!
KIVIOJA
Olemme kyllä. Paroonin mielestä sinä olet härkä — tai joku muu nauta.
PAJUNEN nauraa.
Kivioja on leikkisellä päällä.
KIVIOJA
Älä puhu minun päästäni — puhu omasta sydämestäsi! Metsän raiskaus on
estettävä. Lääni haaskaa metsää. Siksi ei saa olla enemmän kuin yksi
savu katolla. Sano niin, Pajunen, niin puhut sydämestäsi.
PAJUNEN
Suojellahan pitääkin —
JYLHÄNKORPI
Suojella, niin! Kukahan lie suojellut Jylhän metsät, ellemme juuri
me, alustalaiset. Onko Pajunen käynyt koskaan Suonharjalla? Missä on
komeampia honkia kuin siellä? Ei koko maakunnassa ole toista sellaista
metsää. Mutta kylläpä sen suojelemisesta oli työtä köyhinä vuosina,
lankkusahausaikana, jolloin metsänvoroja liikkui oikein kymmenillä
hevosilla, ja ladatut pyssyt kainaloissa.
KIVIOJA
Niin, ne kulkivat aivan kuin sotaväki vihollisessa maassa.
PAJUNEN
No, mutta eikö kruununmiehetT —?
KIVIOJA
Mokomat miehet! Juoppo nimismies asui kahden penikulman päässä,
jahtivouti toisella puolen isoa selkää; ja siltavouti oli klenkku, luki
yhtäkolmatta käydessänsä.
Menee uunin eteen piippuaan puhdistamaan, ja matkii onnahtamista.
PAJUNEN
Miten sitten selvisitte varkaista?
JYLHÄNKORPI
Läänin miehet pitivät vuorotellen vahtia. Minun isävainajani Matti ja
tuon Matin setä, Junnu, ensimäisinä. Monta kovaa saivat miehet kokea,
ja monen tappelun tapella, mutta metsä säästettiin.
KIVIOJA
Jylhän Matti siitä suojelemisesta sai kuolemansa.
PAJUNEN
Miten?
KIVIOJA
Ampuivat. Jonkun viikon kuluttua sitten siitä haavasta kuoli. —
Niin tätä kartanoa on ennen asuttu, ja sellaista se on ollut tämä
Jylhän-Miikan peru. Mutta nyt on uusi aika ja uudet tavat. Nyt revitään
nähtävästi kaikki entinen työ. Muureista on jo alettu.
JYLHÄNKORPI
Minä en tehtyä työtä rupea hävittämään. Jos muurimestarit tulevat, niin
tehkööt minkä tekevät. Minä en.
PAJUNEN
Ne luultavasti eivät tulekaan tänne.
KIVIOJA
Niinkö, että sivuuttaisivat?
JYLHÄNKORPI
Pitäisi käydä paroonin puheilla vielä kerran, ja selittää niinkuin
tässä nyt on puhuttu.
KIVIOJA
Mene vaan, jos viidellä sanalla voit ajaa asiasi, sillä kuudennen
perästä huutaa hän: ulos. Näithän sen syksyllä.
KERTTU tuo kahvitarjottimen, ja asettaa pöydälle.
KIVIOJA
Kas Kerttua vaan, kuinka hommaa emäntänä!
KERTTU
Eliina meni lopettamaan kangastaan, kun mummu sanoi, että kohta tullaan
ylistuvan uunia purkamaan.
JYLHÄNKORPI silittää Kertun päätä.
Niin tyttöseni, niinhän ne taitavat tulla.
KERTTU
Minä panen tähän vaan pöydän kulmalle.
JYLHÄNKORPI
Kyllä me siitä saamme.
KERTTU
Tehkää hyvin!
Tervehtii Pajusta, ja menee.
JYLHÄNKORPI
Juodaan sitten, koska pikku emäntä tarjoo.
Juovat.
KIVIOJA
No, mitäs tämä Pajunen pitää tästä kartanon nykyisestä pelistä.
PAJUNEN
Mitäpä minä siitä osaisin sanoa. Mitä ei voi estää, se täytyy kestää.
JYLHÄNKORPI
Oletko sinä sitten koettanut jotakin estää?
PAJUNEN nöyrästi.
Mitenkäs minä mitään — menettäisin heti paikkani.
KIVIOJA
Ulvot vaan susien kanssa.
PAJUNEN
Ellen minä olisi tässä, niin olisi joku toinen, ja asia olisi kuitenkin
sama.
KIVIOJA
Sama kai. Eihän puikkarin nappula tietä näytä.
PAJUNEN
Mitä se Kivioja minua kaunaa! Täytyyhän minunkin elää ja katsoa eteeni.
KIVIOJA
Miksi sinä katsot eteesi meidän ylitsemme? Mikset sivutse?
PAJUNEN
Minä en ollenkaan ymmärrä mitä Kivioja tarkottaa.
KIVIOJA
Koetahan yrittää!
PAJUNEN
Ei se parane yrittämisestä.
Panee kuppinsa pöydälle, ja nousee.
Mutta jos Kivioja tahtoo, niin helppoa on katsoa vaikka Kiviojan
alitse, jos niiksi tulee. — Minulla ei ole aikaa vätystää joutavia.
Minä tulen hetken päästä takaisin, isäntä, jatkamaan keskustelua.
Pistäydyn tuolla ylistuvan puolella.
Menee ovelle.
KIVIOJA
Mene vaan katsomaan vieläkö muuri siellä seisoo!
PAJUNEN
Minä tiedän katsomattakin, että kyllä Jylhänkorven muurit seisovat.
Menee.
KIVIOJA
Kuuluu, että sinä olet suurten suosiossa!
JYLHÄNKORPI
Kaipa se suosio nyt tuonne ylistupaan loppuu.
KIVIOJA
Kuka siellä sitten on?
JYLHÄNKORPI
Eliina. Pajunen käy naimassa.
KIVIOJA
Pellolle minä mokoman rakkarin —
JYLHÄNKORPI
Valitkoon tyttö itse. Sanottaisiin muuten, että minä pakotin hänet
pojalleni. Yrjöllä ja Eliinalla kun on ollut vähän niinkuin sellaista
meininkiä. Ja sentähden ajattelin, että hoitakoot nuoret itsensä! Kyllä
kai he suden lampaasta erottavat.
KIVIOJA
Tässä olisi muuten päästävä vähän selvemmälle vedelle joka suhteessa.
Sentähden minä oikeastaan tulinkin tänne itse, saadakseni vähän
neuvotella.
JYLHÄNKORPI
Tässä onkin kai kohta hyvät neuvot kalliit. Kartanosta päin kun
myötäänsä tuulee.
KIVIOJA
Siellä tukkimetsässä kohta ihmeitä tapahtuu.
JYLHÄNKORPI
Oletko kuullut sieltä jotakin?
KIVIOJA
Kävin siellä eilen.
JYLHÄNKORPI
No?
KIVIOJA
Siellä on käymässä sama urakka kuin syksyllä kiskon kynnössä. Syksyllä
pantiin kartanon syötetyt hevoset ruokaväliksi auran eteen, ja sen
tuloksen mukaan piti sitten meikäläisten kestää viikkomääriä.
JYLHÄNKORPI
Olinhan siellä mukana, ja näin, että monen hevosen karva alkoi kääntyä
päähän päin. Mutta eihän tukki-ajossa ole ollut —?
KIVIOJA
Ei ennen. Mutta viime maanantaista alkoi kilpa-ajo. Kartanosta tuotiin
neljä hevosta. Niistä on aina kaksi ajossa yhden päivän. Sitten taas
vaihdetaan.
JYLHÄNKORPI
Ja meikäläiset ovat koko ajan!
KIVIOJA
Niin, ja seurata pitää sentään.
JYLHÄNKORPI
Mutta eihän sitä voi —
KIVIOJA
Ellei voi, niin merkitään rästiin.
JYLHÄNKORPI nousee.
Mutta sehän on selvää rääkkäystä.
KIVIOJA
Selvää tappamista se on.
JYLHÄNKORPI kävelee.
Ei ole asiat nyt tolallaan.
KIVIOJA
Ne aluset, joilla on vain yksi hevonen, ne ovat hukassa. Ne, joilla on
useampia, voivat vielä kestää. Minäkin jätin meidän miehelle omani, ja
toin lusiintuneen kaakin kotia, syömään ja lepäämään.
JYLHÄNKORPI ajatuksissaan.
Ja Yrjön liinukka!
KIVIOJA
Niin — varsamainen on liinukka.
JYLHÄNKORPI
Minä olin jo lähdössä sinne, mutta tuli tuo Pajunen —
KIVIOJA
Niin — Pajunen. Kerrotaan että hän se on tämän kilpa-ajon keksijä.
JYLHÄNKORPI
Pajunenko?
KIVIOJA
Niin. Ja sentähden minä katselen karsaasti sitä miestä.
JYLHÄNKORPI
Hm! Mitenkä lienee. Sanoithan itsekin äsken, ettei puikkarin nappula
tietä näytä. En minä Pajusta puolusta, mutta kyllä syyt ovat
syvemmällä. Ajattelehan vaan kaikkia asioita!
KIVIOJA
Minähän niitä juuri olen ajatellut, ja niistä puhunut. Kaikki olen
sataan kertaan sanonut: päivätyörääkkäykset, rästimerkitsemiset ja
muut. Minähän otin puheeksi sen alusien yöpirtinkin, joka on monta
kertaa pahempi kuin sikolätti. Ja entä paroonin kohtelu meitä kohtaan!
Enkö ole siitä puhunut. Olen sanonut, että hän ei pidä meitä ihmisinä.
Vasta äsken sanoin, että nauta olet hänen silmissään. Enkö sanonut?
JYLHÄNKORPI istuu, raskaasti.
Kyllä sanoit.
KIVIOJA
No — jaa! Tunnusta vaan itsellesi asiat sellaisiksi kuin ne
todellisuudessa ovat, äläkä unohda, että olet nauta. Tunnusta pois vaan!
JYLHÄNKORPI pudottaa nyrkkinsä raskaasti pöytään.
Tunnusta! Siinäpä se juuri on. Sitä tunnustusta minä olen paennut
kuin kaameata aavetta. — Minä en ole koskaan mitään pelännyt, mutta
tätä minä olen pelännyt, tätä minä olen kauhistunut.
KIVIOJA
Jos sinä olisit ollut eilen siellä, missä minä olin, ja olisit nähnyt
miten oma poikasi iski kirveensä tukin vauloon, ja veti henkensä
edestä — auttaakseen hevostaan — käveli ja juoksi reen vieressä aivan
kuin juhta, niin —
JYLHÄNKORPI nousee kiivaasti.
Ei, ei, ei!
Kävelee.
KIVIOJA nousee hitaasti.
No — herran haltuun sitten vaan!
JYLHÄNKORPI venyttäen.
Kuulehan, Kivioja! Jos me nämä — nämä —
KIVIOJA
— tosiasiat —
JYLHÄNKORPI
— jos me nämä asiat itsellemme totuudeksi tunnustamme, niin —
KIVIOJA
Niin?
JYLHÄNKORPI
No — saammepahan nähdä. Herran haltuun vaan!
KIVIOJA
Hyvästi!
Menee.
JYLHÄNKORPI ottaa mekon seinättä, ja alkaa pukea sitä ylleen.
ELIINA tulee hetken kuluttua ulko-ovesta levottoman ja aran näköisenä;
jää seisomaan uunin kulmalle.
JYLHÄNKORPI katsoo ihmeissään Eliinaa.
No?
ELIINA vaikenee.
JYLHÄNKORPI
No - Eliina?
ELIINA purskahtaa itkemään.
JYLHÄNKORPI menee hänen luokseen.
Eliina? Mitä sinä itket? Mitä on tapahtunut?
ELIINA
Onko isä luvannut minut — hänelle?
JYLHÄNKORPI
Kuinka niin?
ELIINA
Minä ymmärsin niin hänen puheistaan ja — ja —
JYLHÄNKORPI
Ja uskoit niin tyhmästi —
ELIINA
Niin — minä ajattelin —
JYLHÄNKORPI silittelee Eliinan päätä.
Älä, lapsi kulta, sellaisia ajattele!
ELIINA
Eikö siinä ole mitään perää?
JYLHÄNKORPI
Ei, lapseni. Itse saat tehdä miten haluat.
ELIINA ottaa hyppysellään kiinni Jylhänkorven mekon rintapielestä.
Kiitoksia, isä!
JYLHÄNKORPI
Joutavia! Ei nyt kaikki sentään nurin kaadu, eikä Jylhällä ole
ennenkään pakon polkuja poljettu — eikä poljeta vasta — vaikka
parooni —
Pysähtyy äkkiä, aivan kuin peljästyisi, sivelee kädellä otsaansa.
ELIINA auttaa hänen vyötään.
Tuletteko illalla kotia, vai jäättekö sinne?
JYLHÄNKORPI
Saa nyt nähdä. Parasta ettette odota. Jokohan leili on täytetty?
ELIINA
Minä katson.
Ottaa pöydältä kontin, ja aikoo mennä ulko-ovesta, mutta kun
eteisestä kuuluu askeleita, niin katsoo hän isäänsä, hymyilee
ja juoksee pois kamarin ovesta.
PAJUNEN tulee.
Odotin siksi, kun Kivioja lähti. Tahtoisin nyt puhua isännän kanssa
siitä tärkeästä asiasta.
JYLHÄNKORPI
No, anna tulla!
PAJUNEN istuu.
Kivioja ei tunne ollenkaan asioita, kun syytti minua. Minä arvaan, että
hän tarkotti taksvärkin tekoa. Minua on siitä syytetty ennenkin. Mutta
minä en voisi sitä asiaa auttaa minnekään päin, vaikka kuinka tahtoisin.
JYLHÄNKORPI
Hm!
PAJUNEN
Ellette sitä vielä usko, niin tulette kyllä näkemään, että se on totta.
Mutta se on sivuseikka. Toisesta asiasta tahdon puhua. Ja se on se uusi
tapa, jolla tätä kartanoa nyt ruvetaan asumaan. Minä olen saanut tästä
kaikesta vihiä siellä kartanossa. Paljon pahaa on tulossa.
JYLHÄNKORPI kartellen.
No, mitäs pahaa siinä on? Ainahan sitä yritellään uutta, kun tahdotaan
eteenpäin.
PAJUNEN
Mutta tämä uusi on sellaista, että kaikki vanha hyljätään.
JYLHÄNKORPI
Mikä vanha? Ja mikä kaikki?
PAJUNEN
Kaikki.
JYLHÄNKORPI
Ja mitä tulee sitten sijalle?
PAJUNEN
Rahaa.
JYLHÄNKORPI nauraa.
PAJUNEN
Paljon rahaa.
JYLHÄNKORPI nauraa vielä.
No, mutta eihän raha ole pahaa —
PAJUNEN
Te olette vanhan kansan mies, ettekä voi tällaista heti ymmärtää,
mutta minä sanon sen muutamalla sanalla. Metsät myydään mahdollisimman
vähään, ja saadaan satoja tuhansia. Kartanon pellot pannaan heinälle,
ja ansaitaan karjalla kymmeniä tuhansia. Ja koska maan arvo on noussut,
niin pannaan alusille monenkertaiset verot, jotka maksetaan rahassa.
JYLHÄNKORPI istuu eräälle tuolille.
Mutta millä aluset maksavat nuo monenkertaiset verot?
PAJUNEN
Työllä — tai oikeastaan raatamisella, puutteella ja kurjuudella.
Tällainen hyvinvointi katoaa kohta kuin tuhka tuuleen. Ei kapitaali
tällaista menestystä vierellään suvaitse.
JYLHÄNKORPI
Kapitaali? Minä olen kuullut tuon oudon sanan. Sitä kuulutaan
palveltavan kuin jumalaa, ja peljättävän kuin paholaista. Se on muka
kaikkivoipa. Mutta se on jonnin joutavaa hupsuttelua! Onhan maassa
myöskin laki ja oikeus. Eikö Pajunen sitä muista?
PAJUNEN
Muistan kyllä. Ja juuri siksi, että on laki ja oikeus, tulee näin
käymään. Ellei niitä olisi, niin —
JYLHÄNKORPI
Niin?
PAJUNEN
Sitten se ehkä voitaisiinkin estää.
JYLHÄNKORPI
Mutta eikö nyt?
PAJUNEN
Ei.
JYLHÄNKORPI hymyilee.
No, ja entä sitten, kun näin käy?
PAJUNEN
Niin — se on minun oikea asiani. Kun te nyt joka tapauksessa tulette
lopulta menettämään tämän talon, niin eikö olisi sopivaa ennen sitä
ansaita jonkun verran hyvällä kaupalla?
JYLHÄNKORPI katsoo terävästi Pajusta.
No — ja minkälainen se sitten olisi se sinun hyvä kauppasi?
PAJUNEN
Tämä Suonharjan metsä —
JYLHÄNKORPI hätkähtää.
PAJUNEN
Niin — se on merkitty teidän kontrahtiinne. Eikä kartano voi sitä
myydä ennen kuin kontrahti on voimaton.
JYLHÄNKORPI
Eipä kartanokaan, eikä se sinun kapitaalisi sentään näy kaikkea voivan!
PAJUNEN
Ei. Ainoastaan sen mikä on lain ja oikeuden mukaista.
JYLHÄNKORPI
No, ja entä sitten?
PAJUNEN
Nyt olisi tällä metsällä ostaja, joka — joka haluaisi — ja jos te
suostuisitte antamaan kartanolle hakkaamisluvan, niin voisitte ansaita
— jonkun verran — ihan ilmaiseksi.
JYLHÄNKORPI
Ilmaiseksiko?
PAJUNEN
Niin — metsähän on kartanon.
JYLHÄNKORPI venyttäen.
Noo — kuinkahan paljon?
PAJUNEN vähän levottomana.
Hm! Mitenkä nyt sovittaisiin — (hyvin venyttäen) — parisen —
JYLHÄNKORPI naurahtaa.
PAJUNEN
— kolmisen tuhatta.
JYLHÄNKORPI
Liian vähän.
PAJUNEN
No, jos kaupasta jotakin tulee, niin voitaisiin kai siihen lisätä
muutamia satoja.
JYLHÄNKORPI
Ei riitä.
PAJUNEN mielittelevästi.
Jos tästä nyt sukulaisiksi tullaan, niin voitaisiin ehkä panna viisi
tuhatta.
JYLHÄNKORPI nousee, jyrkästi.
Kuulehan nyt, Pajunen! Vaikka sinä tarjoisit viisitoista tuhatta,
niin ei sittenkään. Eikä millään hinnalla. Etkö sinä tiedä mitä
varten Suonharjaa on hoidettu kuin silmäterää? Sentähden, että jos se
hakataan, niin neljäs osa läänistä jää ikuisen hallan kitaan. Etkö
tiedä sitä?
PAJUNEN
Kartano ei välitä siitä.
JYLHÄNKORPI
Kuka ihminen ei välittäisi pelloista ja viljelyksistä! Enkö minä ja muu
lääni? Emmekö me välittäisi omasta, miespolvien työstämme?
PAJUNEN
Tehän ette kuitenkaan saa niitä pitää.
JYLHÄNKORPI on raivostumaisillaan, mutta hillitsee itsensä, kävelee,
pysähtyy sitten, aikoo sanoa jotain, mutta
KERTTU tulee nopeasti sisään.
Katsokaahan akkunasta?- kujalla ajaa paljon hevosia tukkitieltä päin —
katsokaahan-!
JYLHÄNKORPI menee akkunaan.
Mitä ihmettä tämä tietää — eikös se ole Kiviojan kailu, tuo
etumainen —?
KERTTU
Vissisti onkin — ja poikkeaa tänne —
JYLHÄNKORPI
Ja vielä toinen — ja vielä — ja — herran tähden — sehän on
taksvärkki, joka — —
KERTTU
Niin on — alusia ovat kaikki —
PAJUNEN on myös mennyt akkunaan.
Mitä pirua tämä merkitsee!
Syöksyy ulos.
JYLHÄNKORPI
Tulevat sellaisella melulla — mene sanomaan mummulle, että tietää —
säikähtää muuten.
KERTTU
Eliina ehkä jo — mutta kyllä menen.
Menee.
ELIINA tulee.
Koko taksvärkki palaa ajosta — mitä ihmettä on tapahtunut?
JYLHÄNKORPI
Sanos muuta — mitä ihmettä on tapahtunut!
ELIINA
Siinähän on Kiviojakin, joka vast'ikään lähti.
JYLHÄNKORPI
Jotakin lie tekeillä, koska on pyörtänyt yhteen matkaan.
ELIINA siivoo kahvikupit pöydältä.
Minua ihan — montako hevosta meille poikkesi?
JYLHÄNKORPI
Kaksi — neljä — viisi — mutta mikäs nyt sitten oikeastaan —
liinukka ei ole mukana —
ELIINA toisella puolella huonetta.
Ei, liinukka ei ole —
KIVIOJA tulee.
Ei vielä jälkeni kuivaa ehtineet, kun —
JYLHÄNKORPI terävästi.
Mitä Sakka-Nuutin ajoa tämä on? Hulluttelevatko miehet vai -?
KIVIOJA
Tulivat vastaani tuolla peräveräjällä, ja sanoivat, että pitää pyörtää
Jylhänkorpeen. Majamäen Tanu tuli sitten minun rekeeni, ja sanoi, että
nyt täytyy pitää kokous —.
JYLHÄNKORPI tiukasti.
Kokous — mistä? Kokous keskellä viikkoa — keskellä työpäivää —
kesken taksvärkin tekoa? Mitä riivatun peliä tämä on?
Ovi avataan ja useita miehiä tulee sisään, innokkaasti
keskustellen. Puhelu vaikenee kuitenkin sitä myöten, kun
astuvat sisäpuolelle.
KIVIOJA
Parempi, että he itse kertovat.
JYLHÄNKORPI
Päivää, päivää! Terve tuloa, ja käykää istumaan! — Kysymättäkin sen
arvaan, että huonoa kai nyt sitten kuuluu, kun näin oudosti ollaan
liikkeellä.
KIVIOJA
Tee sinä, Tanu, selvä jutusta — tee juurta jaksaen. Kerro kuulumiset!
JYLHÄNKORPI
Ei juurta jaksaen. Se myöhemmin. Miksi olette täällä?
TANU
Me lähdimme sieltä — päivällisistä lähdimme ajosta —
JYLHÄNKORPI
Lopetettiinko ajo sitten?
TANU
Ei. Me lopetimme.
MIEHET
Me lopetimme.
JYLHÄNKORPI
Kutka me?
TANU
Me — kaikki.
JYLHÄNKORPI
Koko läänikö?
TANU
Niin — koko lääni.
JYLHÄNKORPI herpoutuu istumaan.
Ikääni lopettanut työt! — Minkä tähden?
TANU
Kun se ei enään käynyt — eivät kestäneet.
JYLHÄNKORPI
Eivätkö Jylhänläänin miehet enään työssä kestä?
TANU
Kyllä — miehet. Mutta — hevoset.
JYLHÄNKORPI
Missä Yrjö on?
KIVIOJA
Mitä mahtoi jäädä — on se siellä pihalla.
TANU
Ui — se ei käynyt enään. Se oli niinkuin sotaa. Huudettiin,
karjuttiin ja ajaa pyryytettiin — se oli ihan villiä peliä.
Miesten kesken alkaa äänekäs keskustelu, joka loppuu samassa,
kun kamarin ovi aukenee, ja
ESTERI-MUORI tulee hiljaa sisään Kertun kanssa. Esteri on aivan
Valkonen ja vähän köyry. Harvinaisen korkean ikänsä tähden tekee hän
arvokkaan ja kunnioitusta herättävän vaikutuksen.
ELIINA. kiirehtii heti hänen luokseen, hoivaamaan häntä, siirtäen
samalla uunin kolkalla olevan nojatuolin vähän keskemmälle.
ESTERI pysähtyy tuolin viereen.
Herran rauha huoneelle — ja huoneen väelle!
MIEHET kohottavat hiukan lakkia jumalan nimeä mainitessa.
Jumal' antakoon!
ESTERI asetetaan istumaan nojatuoliin.
Kummaa juttua kuulin täältä — vallan ihmeitä on kai tapahtunut,
kun — — on karattu töistä —
TANU
Emme me karanneet — sanoimme kyllä paroonille —
ESTERI
Mitä sanoitte?
TANU
Että emme kestä.
YRJÖ tulee sisään, kantaen hevosloimeen sidottua kääröä, jonka laskee
uunin kolkalle, jää seisomaan sen viereen.
ESTERI. Eivätkö jylhäläiset enään kestä? — Eivät kestä ihmisen
velvollisuutta — pakenevat työtä.
TANU
Me olemme miehiä — työn sitkistämiä emme me työtä pelkää — — mutta —
KIVIOJA
On pantu liian ahtaalle koetukselle —
ESTERI
Ahtaalla on oltu ennenkin. Koettelemuksia ei paettu silloinkaan, kun
tämä korpi ihmisviljoille raadettiin — kun pellon ja maan edestä
kärsittiin, ja suvun edestä taisteltiin -! Monet uhrit ovat saaneet
aura ja kuokka ja monet ovat kaatuneet sodan ja vainon vainioilla.
Jylhän Miikka ensimäisenä kaatui Nokialla, ja monet kymmenet voisin
luetella meidän suvustamme niitä, jotka ovat kaatuneet — Isonvihan
jalkoihin. Mutta ei kukaan paennut —
JYLHÄNKORPI
Tavatonta tämä kyllä on, mummu hyvä, tässä on jotakin nurinnarista —
KIVIOJA
Niin, tämä ei ole enään ihmisvelvollisuutta! Ei olla ihmisiä!
TANU
Ei ihmisiä! Koneita — työkaluja ollaan!
ESTERI
No, mitä se sitten on? Eikö ihmisen työ enään riitä? — Ennen mailmassa
tehtiin niin kauan, että valmistui. Onko Yrjökin paennut? Missä Yrjö on?
YRJÖ
Täällä!
ESTERI
Tule tänne, Yrjö! — Anna kätesi!
YRJÖ menee Esterin luo.
Hyvää päivää, mummu!
ESTERI
Sinun kätesi vapisee, poikani! Etkö sinäkään kestänyt?
YRJÖ hiljaisesti.
Kyllä kai minä vielä — mutta —
TANU
Tuosta mytystähän sen näkee, ettei mies kestänyt.
JYLHÄNKORPI
Mikä mytty se on? Mitä siinä on?
YRJÖ
Siinä on — liinukan — vuota —
JYLHÄNKORPI hypähtää ylös.
Eiinakan —?
YRJÖ
Liinukka oikeni Harjansivun ahteessa.
ESTERI nousee.
Mitä nyt sitten on -? Mikä pahahenki nyt mailmaan on tullut —
taistelemaan ihmistä vastaan —?
JYLHÄNKORPI synkkänä.
Jotakin on todellakin taitanut tulla uutta —
KIVIOJA
Nyt on pakko tunnustaa itselleen — mitä on tullut —
ESTERI
Mikä on tullut —? Antti-Kristusko on tullut —?
TANU
Sepä se kyllä taitaa olla —
JYLHÄNKORPI
Ne nimittävät sitä oudolla nimellä — Yrjökin on lukenut sen
sanomista —
MIEHET
Kyllä mekin olemme kuulleet —
ESTERI
Mikä sitten? Mikä?
JYLHÄNKORPI
Kapitaaliksi sanovat —
Äänettömyys.
ESIRIPPU.
II
Sama paikka.
ESTERI istuu nojatuolissa, kutoo sukkaa.
KERTTU tulee ulko-ovesta.
Ylistupa on niin täynnä, että porstuaankin asti — en päässyt
lähellekään.
ESTERI
Näitkös maaherraa?
KERTTU
En ylettänyt — vaikka kynnykselläkin seisoin. Isä siellä juuri
puhui. Mutta kun en oikein kuullut, enkä nähnyt, niin tulin takaisin.
Kertovathan ne sitten meille —
ESTERI
Kyllähän ne kertovat.
KERTTU
Pidetäänköhän se huutokauppa nyt kuitenkin, vaikka maaherrakin on
täällä?
ESTERI
Saa nyt nähdä. Jos ehkä saataisiin sovinto —
KERTTU
Huutokauppa on kauhea —
ESTERI
Niin — sinähän olit Kiviojalla eilen.
KERTTU
Kaikki myytiin — hevoset, lehmät, vasikat, lampaat —. Jos olisi tehty
taksvärkkiä, niin ei suinkaan sitten olisi myyty?
ESTERI
Hm! Taksvärkki-rästistähän nyt myydään. Mutta olisi kai rästiä tullut,
vaikka olisi työtäkin tehty. Yrittihän isäsi viime kevännä vielä
senjälkeen, kun tukinajo oli lopetettu. Viikon yritti, ja kaksi päivää
tuli rästiä. Sitten lopetti.
KERTTU
Mitä ihmettä se Eliina siellä tarhassa nyt enään —? (Menee akkunaan.)
Tuolla Yrjö on vetänyt kaikki pihalle — siellä kärryt — reet ja —
kaikki — (Istuu penkille.) Myydään kai minun nimikko-lehmänikin?
ESTERI
Onko sinulla sitä ikävä?
KERTTU itkee hiljaa.
ESTERI
Kuule, lapseni! Tule taluttamaan minua tuonne kamariin!
KERTTU
Onko mummun jalat vaan yhtä huonot?
ESTERI
Eivät ne enään parane, lapsi kulta. Ne vaan yhä jäähtyvät — ei niitä
palele, mutta ne yhä jäähtyvät —
ELIINA tulee.
KERTTU.
Jopas sinä viimeinkin sieltä tarhasta!
Menevät.
ELIINA
Siistin ja hoitelin — vielä kerran —. Nyt on minun puolestani —
kunnossa.
Menee kaapilleen, ottaa esiliinan vyölleen.
YRJÖ tulee, istuu penkille.
Alkaisivat nyt sitten — että päästäisiin tästä. — Tuollakin ylhäällä
pitävät mokomaa kokoustansa —!
ELIINA
Jos siitä lähtisi apu —
YRJÖ
Tyhjää!
ELIINA istuu sängyn laidalle.
Isälle on tämä kaikki niin kovin raskasta ja mummu on jo niin vanha —
meidän pitäisi näyttää iloisilta ja — ja toivoa —
YRJÖ katsoo Eliinaa.
Se on totta! (Menee istumaan tuolille hänen luokseen.) Sinä olet
oikeassa. (Ottaa hänen kätensä.) Ja mitä me surisimmekaan — kaksi
tervettä ihmistä! Monet miljoonat ovat yhtä köyhiä kuin mekin.
ELIINA
Paljon köyhempiäkin!
Hymyilee ja katsoo Yrjöä silmiin.
YRJÖ panee kätensä Eliinan olkapäälle.
Ainakin paljon köyhempiä kuin minä. Ellei sinua olisi, Eliina, niin
täällä olisi aivan kamala olla. Tätä ei kestäisi. Kyllä tässä niin
miehuutta kysytään.
ELIINA
Ajattele naapureitasi — monta kymmentä on jo ryöstetty — ovatpa hekin
kestäneet. Ja ajattele vanhaa, heikkoa mummua! Ei vielä kertaakaan ole
valittanut.
YRJÖ j
Minä en tarkota sellaista kestämistä —
ELIINA
Mitä sitten?
YRJÖ nousee, rajusti.
Tässä pyrkii niin luonto esille, etteivät voimat riitä hillitsemään.
ELIINA
Yrjö hyvä! (Vetää hänet luokseen.) On kärsittävä miehuullisesti —
YRJÖ istuu herpaantuneena.
Ja kun voi hillitä itsensä, niin sitten heti herpaantuu niin, että
tuskin jaloillaan pysyy.
ELIINA silittää hänen kättään.
Yrjö hyvä!
YRJÖ
Loppuisi edes tuo kokous, ja tulisi isä, että päästäisiin touolle.
ELIINA
Ettekö jää katselemaan huutokauppaa, isä ja sinä?
YRJÖ
Isä sanoi, että mennään pellolle heti, kun maaherra on lähtenyt.
ELIINA
Isä antoi minulle aamulla rahaa, ja käski huutamaan Kertun nimikon
itselle.
YRJÖ
Minä ajattelin myöskin sitä äsken. Onko sulla riittävästi?
ELIINA
On — luulen —
YRJÖ
Hevosen huudan minä, ellei jo ilman sitä tule rästit maksuun. Jos
tarvitaan, niin lähetä Kerttu kutsumaan minua vainiolta.
ESTERI tulee takaisin Kertun taluttamana.
Ei täällä kai muita ole kuin Eliina ja Yrjö?
TOISET
Ei ole.
ESTERI istuu entiselle paikalleen.
Minä löysin vanhan kanan pesän. (Aukoo sukanvarsi-myttyä.) Kertun
lehmä täytyy pelastaa pikku emännällensä — Kerttu sitä jo itki
äsken. — Tässä on pikku säästöjä entisiltä päiviltä. Nyt ovat hyvään
tarpeeseen. Tuossa, laske itse —
ELIINA
Minulle isä antoi myöskin rahaa Kertun nimikkoa varten.
ESTERI
Hyvä on! Pane sinä sitten lisää, jos nämä eivät riitä. Eikä nämä
kai riitä. — Ota nyt Kerttu! Tuossa!
KERTTU
Kiitoksia paljon, mummu hyvä! Kyllä minun nimikkoni teidät kaikki pitää
voissa ja piimässä. Yksinään se sen tekee, se on vissi.
ESTERI
Nyt siellä liikutaan pihalla —
KERTTU juoksee akkunaan.
Nyt ovat lopettaneet — ihmisiä nousi portaita ylös — niitä tulee
tänne —
JYLHÄNKORPI avaa oven.
Tehkää hyvin ja astukaa talonpojan tupaan, herra maaherra!
MAAHERRA tulee sisään. Häntä seuraa pari herrasmiestä, sekä Kivioja
ja Tanu, jotka jäävät ovensuuhun.
Hyvää päivää! (Nyökkää kevyesti tuvassa olijoille.) Täällähän istuukin
meidän kunniavanhuksemme. Antakaa anteeksi, että tulin häiritsemään
teidän rauhaanne. Mutta kun kuulin kerrottavan teidän korkeasta
ijästänne, niin teki mieleni nähdä teitä.
ESTERI yrittää nousta. Eliina rientää auttamaan.
MAAHERRA
Älkää millään muotoa vaivatko itseänne — istukaa te vaan!
ESTERI on noussut.
Itse maaherrako seisoo minun edessäni?
JYLHÄNKORPI
Niin — maaherra tahtoi nähdä mummua!
ESTERI
Ei minussa mitään nähtävää ole. Mutta jos tahdotte kuulla minua,
maaherra, niin olkaa hyvä ja istukaa. Tehkää huoneellemme se kunnia!
KERTTU vie tuolin maaherralle.
MAAHERRA istuu.
Kuinka vanha olette?
ESTERI istuu.
Minä olin toisella kymmenellä silloin, kun Ryssä tuli maahan. Minä olen
elänyt kuuden hallitsijan aikana. Ja viittä kartanon herraa olen ollut
saattamassa hautaan.
MAAHERRA
Oletteko elinikänne asunut täällä Jylhänlinnan alueella?
ESTERI
Tässä talossa, maaherra.
MAAHERRA
Te olette nähnyt monet vaiheet. Onko koskaan tapahtunut sellaista
kuin nyt.
ESTERI
Kartanon herra ei ole koskaan vaatinut alusilta liikoja, ja aluset
ovat aina täyttäneet velvollisuutensa — ovat aina rakastaneet
isäntäänsä. Rakkaus on täällä jokaisen siemenen kylvänyt — jokaisen
sadon niittänyt. Ja satonut on tämä seutu. — Pikku tyttönä ollessani
oli kartanossa kaksitoista lypsävää — nyt on kolmeen sataan. Se mitä
täällä nyt on tapahtunut, ei voi olla kenenkään onneksi. Viha vie
viljan maasta, kateus kalan vedestä.
MAAHERRA
Minä koetan parhaani teidän asianne eduksi. Koetan kääntää hallituksen
huomiota oloihinne.
ESTERI
Hallituksella ja esivallalla kyllä on voimaa ja valtaa, mutta —
MAAHERRA
Niin, mahdotonta on arvata edeltäpäin —
ESTERI
Hallituksilla on niin huono muisto.
MAAHERRA
Kuinka niin?
ESTERI
Jos hallitus muistaisi, niin se tuntisi meidät — ja auttaisi
ahdingosta.
MAAHERRA
Tarkotatte -?
ESTERI
Kun kapula on kiertänyt, niin Jylhänkorpi on aina lähettänyt parhaat
poikansa hallitsijan ja maan turvaksi. Ja useimmat heistä ovat jääneet
sodan teille. Kertomuksia kulkee jylhäläisten miehuudesta Kostialta,
Pohjanmaalta ja muualta. Vieraaltakin maalta.
MAAHERRA
Te olette säilyttänyt erinomaisesti muistinne ja muut hengenlahjanne.
ESTERI
Oman sydämensä asioita muistaa helposti. Tämä Jylhänperä ja sen väki
ovat kaikki osa minun sydäntäni.
MAAHERRA nousee.
Kuten sanoin ja jo lupasin kokouksessa minä koetan parastani. Esitän
hallitukselle.
ESTERI
Kartano on paljon lähempänä kuin esivalta. Ellei kartano muista meidän
kuokkaamme, niin ei hallituskaan muista meidän miekkaamme.
MAAHERRA
Olen iloinen tästä harvinaisesta keskustelusta — tulen muistamaan
teitä kunnioituksella.
ESTERI
Pyydän teitä, maaherra — (Nousee) — viekää terveiset kartanoon ja
hallitukselle —
MAAHERRA
— Suomen vanhimmalta naiselta. Kyllä. Sen teen.
ESTERI
— ja sanokaa mitä me olemme, ja — ja mikä meitä on kohdannut.
MAAHERRA
Kyllä. Jääkää hyvästi vaan, vanhus! Ja muistoksi siitä, että olen teitä
vaivannut, sallikaa minun jättää teille tämä.
Tarjoo Esterille pientä seteliä.
ESTERI
Mikä se on?
ELIINA kuiskaa hämillään.
Se on rahaa!
ESTERI hiljaisella arvokkuudella.
Anteeksi, maaherra! Minä en ole tehnyt mitään, josta ansaitsisin
palkan. — Menkää jumalan haltuun!
MAAHERRA katselee vähän nolona ympärilleen, voisiko antaa setelinsä
jollekin toiselle, mutta kun vaistomaisesti huomaa sen mahdottomaksi,
pistää setelin taskuunsa.
Jääkää hyvästi!
Menee. Herrat seuraavat.
ELIINA
Mummu tulee nyt vähän lepäämään — minä näen, että —
ESTERI
Se tuli niin odottamatta — olisi pitänyt sanoa hänelle paljon
enemmän — mutta minä vanhus-rukka —
JYLHÄNKORPI
Hyvin sanoitte mummu — hyvin ja arvokkaasti —
KIVIOJA
Sen paremmin ei pappikaan — ja me sanoimme jo hänelle myöskin —
TANU
Kunniaksemme puhuitte — koko lääni teitä kiittää —
ESTERI menee Kertun kanssa, joka on rientänyt hänen sivulleen.
Mitä minä — vanha vaimo parka —
ELIINA avaa kamarin oven.
Mummun täytyy nyt panna lepäämään.
Menee Esterin ja Kertun jälkeen kamariin.
KIVIOJA
Ne ovat aina sen rahansa kanssa — aivan kuin kerjäläiselle —
TANU
Mutta nolostuipa suuri herra — painoipa silmänsä maahan sokean vaimon
edessä —
JYLHÄNKORPI katsoo akkunasta.
Mennäänpä nyt sentään saattamaan maaherraa vaunuihinsa —
KIVIOJA
Voihan tuota niinkuin kohteliaisuuden vuoksi — talon kunnian puolesta.
Muut paitsi Yrjö menevät.
YRJÖ kävelee pari kierrosta, menee akkunaan, palaa sitten keskilattialle,
pysähtyy, istuu tuolille, pää käsien nojaan.
ELIINA tulee.
Saattamaanko menivät?
YRJÖ
Niin kai.
ELIINA
Joko taas ajattelet?
YRJÖ
Kuulehan, Eliina! Tulehan tänne istumaan!
ELIINA menee istumaan sängyn laidalle.
YRJÖ
Täällä tulee nyt niukat olot meillä — ja talvikin tulee, eikä ole
mitään tietoa — kuinka nämä asiat päättyvät — eikä ole niin töitäkään
— olen ajatellut, että kyllä minun täytyy lähteä jonnekin — töihin.
Isä tekee ne työt mitä täällä tarvitaan — sinä hoitelet taloutta, ja
Kerttu on mummun seurana.
ELIINA
Eiköhän Kerttu voisi yksin yhtä lehmää —
YRJÖ
Mitä varten yksin?
ELIINA
Täällä on liian monta syömässä — menisin palvelukseen.
YRJÖ
Kyllä se riittää, kun yksikin lähtee.
ELIINA
Mutta onhan Kerttu jo taitava tyttö.
YRJÖ
Vaikka —
ELIINA
Mutta jos täytyy.
YRJÖ
En minä sinua palvelukseen laske sittenkään.
ELIINA
Kysytään kuitenkin ensin isältä ja mummulta.
YRJÖ
Kysytään vaan — mutta ellet sinä täällä sovi — niin mennään sitten
yhdessä —
ELIINA
Yhdessäkö?
YRJÖ
Niin — pappilan kautta.
ELIINA
Mutta me voisimme ansaita enemmän — sinä yhtäällä — ja minä toisaalla.
Ja voisimme sitten avustaa näitäkin täällä kotona. Jos me yhteen
asetumme, niin —
YRJÖ
Niin?
ELIINA
Kuka sen tietää saisimmeko kokoon muuta kuin — itsellemme.
YRJÖ
Jos minä onnistuisin saamaan jotakin tuottavaa työtä —
ELIINA
Sitä tuottavampaa se olisi, jos minä en olisi rasituksena. Ja jos
minäkin saisin hyvän paikan, niin —
YRJÖ
Mitä sitten?
ELIINA
Silloin ehkä voisimme jotain säästää.
YRJÖ
Sinä et sitten minun kanssani -?
ELIINA
Me puhuimme tästä mummun kanssa — ja hän sanoi, että Yrjön talo ei
tarvitse emäntää — eikä minun taloni isäntää.
YRJÖ
Ja siihenkö se sitten — jäi?
ELIINA
Siihen.
YRJÖ alakuloisesti.
Sekö on sinunkin mielesi?
ELIINA
Mitäpä minä osaan — kaksi tyhjää kättähän meillä on kummallakin.
YRJÖ nousee kiihdyksissä.
Mailmalle joudut sinäkin! Vieraitten ihmisten poljettavaksi,
tallattavaksi ja —. Tällainen moninkertainen onnettomuus! (Kävelee.)
Sinun kohtalosi on isän syy! Lainasi sinun rahasi alusille. Nyt ne
menivät alusten mukana! Millä hän ne nyt maksaa!
ELIINA
Miksi hän niitä maksaisi? Ja kenellekä hän ne sitten olisi antanut,
ellei juuri heille? Ei puhuta tyhjästä! (Nousee.) Täytyy kai näin
suuressa onnettomuudessa olla kaikellaisia — pieniäkin.
YRJÖ
Niinkuin sinun ja minun — niinkuin meidänkin onnettomuutemme.
ELIINA
Me olemme vielä nuoria, ja voimme odottaa. (Menee Yrjön luo.)
Olemmehan nuoria ja terveitä, niinkuin äsken sanoit. Eiväthän ne
meiltä muuta vie — kuin — kuin —
Pysähtyy sanattomana.
YRJÖ
Muuta kuin — mitä? — Niin — mitä ne meiltä vievät — sanopas se!
ELIINA kääntyy poispäin.
YRJÖ
Ne vievät meiltä lainehtivat pellot ja niityt — metsän ja
karjan-kellojen äänen. Ja sitten ne vievät sen, joka ainakin oli meidän
omamme — ne vievät meidän työmme ja — ja hajottavat kotimme.
ELIINA vaipuu itkien tuolille.
Miksi puhut noin! Sydän pakahtuu sellaista kuunnellessa. Kaikki se
mitä sanoit menee kai nyt — sinulta ja minulta — ja se kaikki on —
elämä — mutta — siitä ei saa puhua — (pakottaa itsensä tyyntymään)
— mummu sanoo, että suuren onnettomuuden masentaa ainoastaan sillä —
ettei puhu siitä —
JYLHÄNKORPI tulee.
Ei se kai paha mies ole, tuo maaherra — onpahan semmoinen —
(Huomaa Eliinan, pysähtyy katsomaan, istuu sitten penkille.)
Minä olen menetellyt kovin huonosti, kun —
ELIINA nousee, ja puhuu aivan kuin anteeksi pyytäen.
Ei, ei, isä! En minä sentähden itkenyt. Minä olen iloinen, että minun
rahani ovat käytetyt juuri niinkuin ovat. Uskokaa minua, isä! Minä en
yhtään niitä sure. Eivät ne koskaan olisi voineet joutua sen parempiin
käsiin.
JYLHÄNKORPI
Eipä kyllä sen parempiin käsiin, mutta kun nyt tämä onnettomuus tuli,
niin siinä meni kaikki —
ELIINA
Älkää nyt huoliko siitä, isä hyvä!
JYLHÄNKORPI
Ja se on minun syyni, kun —
ELIINA
Minä olen nähnyt, että isä on surrut sentähden — mutta eihän tämä
ole meidän syytämme — ja jos minulla olisi nyt ne rahat, niin minä
kuitenkin antaisin ne nyt. — En minä sentähden itkenyt.
JYLHÄNKORPI
Minkätähden sitten — onko —
YRJÖ
Minun on kai nyt lähdettävä pois kotoa — puhuimme siitä, ja — sitten
Eliina sanoi, että hänenkin pitää lähteä —
JYLHÄNKORPI
Emme me rupea hajaantumaan. Pysymme yhdessä vielä ensi talven, ja
odotamme asiain menoa. Tässä on meillä kyllä Yrjön kanssa työtä.
Rupeamme tekemään uusia rekiä ja rattaita noitten tilalle, jotka
myydään, ja asumme taloa niinkuin ennenkin —
YRJÖ ilostuen.
Voimmeko me sitten —
JYLHÄNKORPI
Me voimme — ja meidän täytyy voida — ja Eliinalla on kyllä hommaa —
ELIINA
Mutta kun nyt karjakin vähenee — ja Kerttu yhä varttuu —
JYLHÄNKORPI
Ellei talon työtä riitä, niin sitä paremmin saat aikaa kankaillesi ja
puhdetöillesi. Näkyipä sinulla olevan kasa villoja luhtisi nurkassa.
ELIINA loistaen ilosta.
Voisimmeko vielä yrittää koossa — hajaantumatta — (epäillen) — ellei
se vain olisi väkinäistä yritystä? Kun mummukin arveli —
JYLHÄNKORPI
Väkinäistä se onkin. Te ette kumpikaan mene minnekään. Molemmat jäätte
kotia. Me emme rupea perheitämme hävittämään. Eihän meidän kotimme
mitään sudenpesiä ole, joita katajan käryllä tyhjennetään. Kohtuullista
veroa ja taksvärkkiä emme ole koskaan kieltäneet. Emmekä me ole
tunkeutuneet kenenkään tielle. Korpeen olemme asettuneet elättämään
itseämme. Ja elämisoikeus täytyy olla meillä — jos muillakin. Sen
olemme isiltämme perineet. Heidän työnsä ja hikensä olemme perineet.
Emmekä me siitä oikeudestamme luovu. (Nousee.) Sentähden asumme tässä,
niin kauan kun meillä on tässä suoja jumalan ilmaa vastaan.
ELIINA iloisesti.
Ja kärsimme vaikka puutettakin, kun vaan saamme olla yhdessä.
YRJÖ
Ja teemme työtä kahdenkertaisesti.
JYLHÄNKORPI hymähtää.
Minun mielestäni te molemmat olette aina tehneet työtä
kahdenkertaisesti. — Minä menen nyt puhumaan tästä mummulle.
Menee kamariin.
YRJÖ
No, Eliina? Mitä nyt arvelet?
ELIINA
Älä kysy!
YRJÖ
Me elämme vielä — (tarttuu Eliinan käteen) — vielä me elämme —
ELIINA
Jumalan kiitos!
YRJÖ
Nyt on taas työtä — mieluista työtä — ja kurkihirsi on paikallaan,
ja — ja pelto, ja — minä menen panemaan siementä säkkeihin ja sitten
— minunhan sinä olet — olethan —?
ELIINA
Olen, olen —
YRJÖ hymyilee.
Se Pajunen on käynyt täällä kärkkymässä — kyllä minä tiedän —
ELIINA leikillisesti.
Ei suinkaan se nyt enään minusta, kun minä olen köyhä —
YRJÖ
Köyhdyit onneksi! (Pudistaa Eliinaa olkapäistä.) Jumalan kiitos!
Menee iloisena hyräillen.
KERTTU tulee touhuissaan, pyöräyttää Eliinaa.
Minä saan pitää mansikkini ja sinut ja kaikki — isä sanoi.
ELIINA pusertaa Kertun syliinsä.
Niin, Kerttu! Me saamme pitää kaikki toisemme.
KERTTU
Minä olen jo niin monena iltana itkenyt sinun tähtesi — ja tänä aamuna
itkin viimeksi.
ELIINA
Minä olen itkenyt meidän kaikkien tähden. — Mutta mennään nyt
huutamaan sinun mansikkisi — ja — tiedätkö mitä? Kun sinä sait
mummulta — ja isä antoi minulle — ja minulla on vähän itselläni —
niin —
KERTTU
Niin ettäkö — iso kellokaskin —
ELIINA
Niin — minä luulen —
KERTTU
Voi herra, sitä riemua! (Menee akkunaan.) Nyt ne menevät tarhaan
päin — mennään nyt pian — minä juoksen sitten Yrjöltä vähän lisää —
JYLHÄNKORPI tulee.
Eliina! — Nyt menevät tarhaan —
ELIINA
Me menemme juuri — Minä huudan kellokkaankin, isä —
KERTTU
Me voimme — mummukin antoi — saammeko huutaa —?
JYLHÄNKORPI
Hyvähän se — jos vain rahanne riittävät —
KERTTU
No — pian nyt!
Menevät.
PAJUNEN tulee ovessa vastaan.
Kas, kas, kuinka hymyileviä, kirkassilmäisiä tyttöjä — (Tytöt
livahtavat ohi.) — kulkevat kuin salamanleimaukset! Päivää, isäntä!
JYLHÄNKORPI
Päivää! — (Ivallisesti.) Tottapa nyt jo tytöt syliin lentävät, kun
sulhasmies on ollut poissa puolen vuotta. Taisit tullakin jo
noutamaan?
PAJUNEN
Tulin tuomaan ruununvoudille eräitä papereita.
JYLHÄNKORPI
Mitä papereita?
PAJUNEN
En tiedä mitä ovat. Oli sinetöitty käärö. Konttoorista antoivat — ja
kiire oli — ennenkuin ruununvouti ehtisi pois —
JYLHÄNKORPI
No, tapasitko?
PAJUNEN
Tuollahan tuo tuli vastaani maaherran saatossa.
JYLHÄNKORPI
Niin — kiirehän niillä on nyt, niillä kartanon asioilla.
PAJUNEN
Paljonhan ovat sillä kiireellä aikaankin saaneet.
JYLHÄNKORPI
Niinpä niin! — No onko Pajusella jotakin minulle?
PAJUNEN
Olisihan vielä se vanha juttu.
JYLHÄNKORPI
Ei — hyvä mies! Ei se Eliina sinusta huoli, eikä meiltä häntä sinulle
annettaisi.
PAJUNEN
Mitäpä minä hänestä, köyhästä heilakasta — ei se sitä ollut.
JYLHÄNKORPI ivallisesti.
No, mitä sitten?
PAJUNEN
Uskotte kai te nyt, että menetätte maanne?
JYLHÄNKORPI katsoo pitkään.
Kuuluuko sinulle — mitä minä uskon?
PAJUNEN
Te voisitte vielä ansaita jonkun verran sillä Suonharjalla, jos — ei
aivan yhtä paljon kuin viime talvena — mutta ehkä sentään parisen
tuhatta —
JYLHÄNKORPI
Sinä ainakin näyt uskovan, että minä en maatani menetä, koska yhä
kanssani keinottelet.
PAJUNEN
Kyllä — uskon aivan varmasti. Mutta tämä riita voi kestää jonkun
aikaa, ja — se tukkiyhtiö, joka viime talvena kaatoi kartanon metsää,
tulee kai aikoinaan viemään myöskin Suonharjan. Mutta — on olemassa
eräs toinen yhtiö, joka tahtoisi ennättää ennen tätä, ja haluaisi juuri
Suonharjan.
JYLHÄNKORPI
Ja saisi kai sen pilkkahinnasta?
PAJUNEN
Niin — eikö teitäkin huvittaisi tehdä paroonille pieni kepponen
— iskeä vähän noin — rahamiehen kukkaroon — se olisi niinkuin
hyvästijätöksi.
JYLHÄNKORPI
Minä en ilkeä sanoa sinulle niinkuin pitäisi. Mutta muistelehan viime
keväistä vastaustani! Ja tyydy siihen!
PAJUNEN
Mutta te menetätte kuitenkin kaikki, ettekä saa penniäkään.
Yrjö, Kivioja Ja Tanu tulevat.
YRJÖ menee kaapilleen.
KIVIOJA
No, mitä se tukkipomo täällä nyt asioitsee? Joko virka taas kohta alkaa?
TANU
Käy tietysti kartanon lakia selittelemässä.
PAJUNEN
Se on selvä ilmankin, ei se selittelyjä kaipaa. Eipä parooni välittänyt
maaherrastakaan.
KIVIOJA
Mitäpä hän! Paasaa vaan omaansa.
PAJUNEN
Mikäs on paasatessa, kun laki on puolella joka käänteessä.
TANU
Niinpä niin! Hänen puolellaan näkyy olevan laki — ja meitä vastaan.
KERTTU on tullut ja mennyt Yrjön luo.
YRJÖ antaessaan rahaa Kertulle, joka heti menee.
Eihän laki voi korpilaisia puolustaa, kun ne eivät ole sitä tehneetkään.
KIVIOJA vilkastuu.
Juuri niin! Esivalta on tehnyt lain. Me emme sitä ole tehneet. Eikä
meiltä ole kysytty onko se oikea tai väärä. Tottelemaan vaan käsketään.
TANU
Ja me tottelemme niin kauan kuin siihen paikkaan näännymme, mutta omaa
perkaamaamme peltoa emme jätä. Minua ei auran kurjesta irroita muu kuin
väkivalta.
PAJUNEN
Ettepäs totelleet, vaan teitte lakon.
YRJÖ
Me tottelimme siksi kuin näännyimme. Pajusen olisi pitänyt olla työssä,
eikä ainoastaan katselijana. Vetäisi ehkä silloin toista virttä.
JYLHÄNKORPI
Antaa Pajusen olla rauhassa, ja — poistua loukkaamattomana. Hän
menettelee sen mukaan kuin ymmärtää.
PAJUNEN
Kyllähän minä osaan poistuakin. — Te ette siis suostu, isäntä?
Viimeisen kerran?
JYLHÄNKORPI
Viimeisen kerran — mene!
ESTERI tulee, Yrjö rientää tukemaan.
Minä kuulin sanakopua ja kiivasta ääntä!
JYLHÄNKORPI
Täällä vain Pajunen meille lakia lukee — ei se sen pahempaa.
PAJUNEN
Kuuletteko vasaranpauketta tuolta ulkoa? Siinä teille lakia luetaan.
Menee.
ESTERI
Mistä Pajunen oli noin suuttunut?
JYLHÄNKORPI
Tyhjästä ne tohaleet tupsahtavat. — Mutta se oli kuitenkin hyvä,
että hänkin sai tietää, että me emme oikeuksistamme luovu.
KIVIOJA
Niin olemme päättäneet koko lääni, että ei luovuta. Ja jos hallitus
sallii rehellisten ihmisten tehdä työtä ja työstään elää, niin tekee
kai se jotakin tämän kurjuuden lopettamiseksi.
Eliina ja Kerttu tulevat.
ELIINA
Nyt ne ovat meidän!
KERTTU
Mansikki ja kellokas ovat meidän.
ESTERI
No, ehkä tästä jumalan avulla päästään eteenpäin. Ehkä auttaa esivalta
— ja ehkä kartanonkin herra jo armahtaa —
Alkaa kuulua vasaran iskuja ulko-oveen, aivan kuin
siihen naulattaisiin jotakin.
KAIKKI kuuntelevat hämmästyneinä. Kun iskut loppuvat, tulee hetken
hiljaisuus.
ESTERI
Mitä iskuja ne olivat? — Sehän kuului aivan kuin ruumiskirstua olisi
naulattu.
Yrjö juoksee ulos.
JYLHÄNKORPI
Mitä se on? Kuka hakkasi ovea vasaralla?
YRJÖ ulkona.
Tänne on naulattu paperi oveen?
JYLHÄNKORPI
Paperi oveen?
KIVIOJA
Mikä paperi se on?
TANU
Seisooko siinä mitään?
JYLHÄNKORPI
Lue se!
YRJÖ tulee.
Oveen on naulattu — häätötuomio.
Äänettömyys.
ESTERI
Siinä nyt tuli — esivallan apu ja kartanon armo: pois maalta ja
mannulta — kerjäläisinä kujalle!
ELIINA
Kotimme — elämämme —
YRJÖ
Revitään pois tuo paperi!
KIVIOJA
Niin! Hävitetään mokomat julistukset!
Aikoo ulos.
JYLHÄNKORPI
Seis, miehet! — Esivalta tekee lakinsa mukaan — ja me teemme
oikeutemme mukaan.
KIVIOJA
Mitä teet? Maa on sinulta nyt viety.
JYLHÄNKORPI ankarasti.
Maa pysyy paikallaan — eikä työntekemistä meiltä ole vielä kielletty.
Tule, Yrjö! Mennään touolle! Ja te, miehet — menkää kylvämään
peltojanne!
ESIRIPPU.
III
Sama paikka.
Eliina ja Kerttu ovat leipomishommissa.
ELIINA
Eikö mummu tarvinnut mitään?
KERTTU
Minä luulen, että hän nukkui.
ELIINA
Mummu-rukka on kovin heikontunut viime aikoina.
KERTTU
Ei suinkaan hän enään elä kauan.
ELIINA
Eipä kai. Sanoo, että se jalkojen jäähtyminen on jo levinnyt ympäri
ruumiin.
KERTTU
Kyllä tulee meille ikävä, jos mummu kuolee.
ELIINA
Kestettävä kai se on sekin. — Kuinka pitkällä oli uuni?
KERTTU
Kyllä se siksi valmistuu, kun nämäkin nousevat.
(Kuuntelee, menee kurkistamaan kamarin ovesta, tulee takasin.)
Mahtaako enään joulua nähdä — mummu.
ELIINA
Toivotaan nyt sentään. Eikä tästä enään olekaan kuin pari viikkoa
jouluun.
KERTTU
Jos nyt sinä ja Yrjö olisitte poissa, niinkuin aioitte, niin ihan
ikävään minä täällä kuolisin.
ELIINA
Jumalan onni, että on saatu olla yhdessä. Ja onpa tässä sentään toimeen
tultu. Saa sitte nähdä, kauanko tätä kestää!
KERTTU
Ei suinkaan ne nyt enään aja pois, kun kerran ovat antaneet olla näin
kauan.
ELIINA
Kuka sen tässä tietää. Eipä nuo uusia välikirjoja ole antaneet.
KERTTU
Niin aina isä sanoi, että ei —. Ei parooni ottanut vastaankaan, kun
kävivät viime viikolla.
ELIINA
Se oli se kartanonhoitaja, joka ei ottanut vastaan. Parooni ei ole
kotonakaan.
KERTTU
Missä se sitten on?
ELIINA
En tiedä, Ulkomailla kuuluu olevan. Siellähän se tavallisesti asuukin.
KERTTU
Onpa se ihmeellinen mies! Millä hän siellä elää?
ELIINA
Täältä lähetetään rahaa.
KERTTU
Ja rahat jäävät sitten sinne? Niinkö?
ELIINA
Niin — tietysti. Kukapa ne takaisin toisi?
KERTTU
Eikö se ole kovin väärin, se?
ELIINA
Mikä niin?
KERTTU
Se rahajuttu. Kun ei hän niitä ansaitsekaan —. Täällä vaan kootaan —
ja hän vie sinne — antaa vieraille ihmisille, jotka eivät tunne
kartanoa, eikä lääniä, eikä meitä, eikä — eikö se ole pahasti tehty?
ELIINA
Kyllä miehet niin sanovat, että on pahasti.
KERTTU
Aina, kun on näin sama työ meillä molemmilla, niin on niin lysti sinun
kanssasi keskustella. Saa tietää kaiken mailman asiat.
ELIINA nauraa.
Kaiken mailman asioista minä en tiedä yhtään mitään, Kerttu hyvä.
KERTTU
Tiedät sinä sentään. — Oletko sinä koskaan nähnyt sitä paroonia?
ELIINA
Olen — kerran.
KERTTU
Hän mahtaa olla pelottavan näköinen?
ELIINA
Kuinka niin?
KERTTU
No, kun on niin kauhean häijy. Vainoo ihmisiä. Miksi annetaankin! Kuka
semmoisen oikeuden on hänelle antanut?
ELIINA
Tuomari päättää asiat. Sen mukaan sitten menetellään.
KERTTU
Sitten on tuomarikin häijy.
ELIINA
Ei hän ole häijy. Hän tuomitsee lakikirjan mukaan.
KERTTU
No, sitten siinä lakikirjassa ei puhuta oikeudesta mitään! Missä
sellainen kirja on? Jos vain saisin käsiini, niin polttaisin —
ELIINA
Älä lörpöttele!
KERTTU
Ihan vissisti minä polttaisin sellaisen kirjan. — Tässä on nyt
viimeinen kakko — tuli näin pikkunen. — Kaksi laudallista tuli sentään.
ELIINA
Portaat kolisevat — Yrjö kai tulee.
KERTTU
Entä jos onkin isä — tulee Kiviojan kanssa kaupungista —
ELIINA
Kohta kai nekin —
YRJÖ tulee.
KERTTU
Tuolta pihaveräjältä asti se Eliina tunsi sinun askeleesi —
ELIINA
Kertusta on tullut tavaton lörppö viimeaikoina —
YRJÖ
Sellaisiapa ne kakaramaiset —
KERTTU
Itse olet kakara! Soh! Ota kiinni kaukalosta —
YRJÖ
Minne tämä viedään?
KERTTU
Pane porstuan nurkkaan!
YRJÖ
Isä ja Kivioja tulivat jo tuossa vasikkanaan veräjällä —
ELIINA
Vai jo kaupunkimiehet — ajoissapa saimme leivotuksi —
Siistivät jälkiään.
YRJÖ vie kaukalon ulos.
KERTTU
Kai tänne kertyy muitakin alusia — kun näkevät isän tulevan
kaupungista —
ELIINA
Kyllä kai tulevat kuulemaan, mitä maaherra on sanonut asiastamme. —
Onkohan se pakari jo niin lämmin, että kakot nousisivat siellä?
KERTTU
Minä katson.
Menee.
YRJÖ tulee.
Riivattu pakkanen on tulossa —
ELIINA
Vai on siellä kylmä?
YRJÖ riisuu mekkonsa.
On oikein kipristelevä — niin karkaa kiinni kuin koira kalikkaan.
Hieroo käsiään.
ELIINA
Siellä on pakarissa lämmintä keittoa.
YRJÖ
Lämpöstä täällä näkyy olevan kaikki — (menee Eliinan luo ja ottaa
häntä poskista kiinni) — nuokin sinun poskesi — ihan hehkuvat —
ELIINA nauraa.
Annas kun minäkin — (tekee Yrjölle samalla tavalla) — jauhotan sinua
— nyt näkevät kaikki, että olet saanut leipureilta korvillesi.
YRJÖ pyöräyttää Eliinaa ympäri.
Sittepä oppivat tuntemaan, millainen topakka tyttö se minun hilsuni on.
KERTTU tulee.
Kas, kas, — joko täällä tanssitaan —. Kyllä sinne voi viedä —
nopeasti nyt! Sinne tuli jo Majamäkikin —
Kantavat kiireellä molemmat leivinlaudat ulos.
JYLHÄNKORPI tulee.
Terveisiä kaupungista! Kiire teillä näkyy olevankin, mutta onpa se
tarpeenkin. Joutukaa vaan!
Riisuu yltään.
KIVIOJA tulee.
Kotia oikeastaan pitää heti, mutta voinhan vähän lämmitellä.
JYLHÄNKORPI
Istu nyt toki sulattelemaan —
Tanu ja Yrjö tulevat.
TANU
Mitä nyt kuuluu sitten uutta?
KIVIOJA
Huonoa kuuluu.
Eliina ja Kerttu tulevat.
YRJÖ
Vai huonoa!
JYLHÄNKORPI
Ei auta meitä — maan herrat eikä maan vallat.
TANU
Vai eivät auta — yksin jättävät.
YRJÖ
Eivätkö osta kartanoa?
KIVIOJA
Eivät osta, eivätkä auta muuten.
YRJÖ
Miksi eivät osta?
JYLHÄNKORPI
Sanovat, että jos Jylhänlinna nyt ostettaisiin, niin minkä kartanon
aluset tahansa voisivat tehdä lakon ja vaatia samaa.
TANU
Mutta ei suinkaan nyt koko mailma ole samallaisessa kadotuksessa kuin
me?
KIVIOJA
Sanovat kuitenkin, että niin voisi käydä.
TANU
Ja sentähden eivät tee mitään?
KIVIOJA
Eivät.
YRJÖ
Eivätkö edes lainaa meille, että me itse ostaisimme?
JYLHÄNKORPI
Eivät lainaakaan. Sanovat, että on sama asia.
TANU
Se on yhteen puhuttua, tämä — se on vissi se. Ja samaa sanovat muutkin.
KIVIOJA
Millä tavalla?
TANU
Kun meidät nujerretaan, niin ei kukaan enään näin tee —. Tämä on
niinkuin pelotukseksi. Meidän täytyy nyt kukistua.
KIVIOJA
Kuule, Yrjö? Mitä niissä sinun sanomissasi on tästä seisonut?
YRJÖ
Niissä sanotaan, että me olemme kapitaalin ja vanhettuneen lain uhreja.
TANU
Uhreja! Niin juuri olemmekin. Oikein sanotaan.
JYLHÄNKORPI
Meillä ei tosiaankaan näy olevan enään mitään turvaa, kun laki on
meidät jättänyt.
KIVIOJA
Niin — laki on meidät jättänyt, eikä hallitus meistä välitä. Mutta
tulisipa nyt sota, niin saisitte nähdä kuinka kävisi. Hallitus
pakottaisi meidät silloin turvaamaan itseänsä. Juuri niin se tekisi —
ja huutaisi meidän korvamme lumpeen tuhansistakin velvollisuuksista
sitä kohtaan — vaikka sillä ei ole yhtään ainoata velvollisuutta meitä
kohtaan.
JYLHÄNKORPI
Turhaa on puhua siitä, miten kävisi, jos toisin olisi. Nyt
on näin — ja tässä nyt ollaan. Kaikki toivo oikeuteen ja ihmisten
apuun on nyt jätettävä.
ELIINA
Mitä on nyt sitten tehtävä?
KIVIOJA
Niin, mitä on tehtävä?
TANU
Nythän ollaan aivan joulun kynnyksellä. Kai nyt sentään joulurauha
annetaan. Ei suinkaan tässä nyt mitään erityistä —
JYLHÄNKORPI
Me poikkesimme tullessamme kartanossa, ja saimme siellä kuulla
touhuttavan juhlia ja tansseja — kummallisia vieraita varten. Häädöt
kuuluvat alkavan kohta. Odottelivat häätöväkeä.
TANU
Ja niitäkö varten sitten tanssit?
JYLHÄNKORPI
Niitä.
YRJÖ
Mitä väkeä se on sitten sellainen, jota pitää juhlia ja tanssittaa?
KIVIOJA
Sotaväkeä kai — tai kasakoita.
ELIINA
Herra siunatkoon — kasakoita!
JYLHÄNKORPI
En minä sitä usko. Kivioja vain arvelee. Mutta jotakin väkeä se nyt on,
johon ei luoteta, ellei juhlita. Juomatavaroita on tuotu paljon,
kerrottiin. Ja tänä iltana on tanssit, kerrottiin myöskin.
YRJÖ kiihtyen.
Kuinkahan paljon niitä on?
KIVIOJA
Sitä ei tiedetty.
TANU
Olen minäkin ennen ollut karhujahdissa ja susijahdissa — nyt saa
sitten itse vuorostaan olla sutena — ja katsella kuinka ihmispesiä
hävitetään.
KERTTU itku kurkussa.
Onko meidän nyt sitten tämä koti jätettävä? Eikö se riittänyt, kun
annoimme karjan — ja työkalut — ja — annetaankohan enään elääkään?
JYLHÄNKORPI
Kapitaalilla ei ole sydäntä. Ei sille mikään riitä. Se riistää ihoon
saakka.
KIVIOJA
Eikä sekään riitä. Hengen ytimiin saakka se näkyy käyvän — ja lopulta
kai tappaakin.
TANU
Tappaa kai sitten vasta, kun ensin nylkee.
YRJÖ tulistuneena.
Mutta onhan meitä parisataa kykenevää miestä — siinähän on paljon
voimaa.
JYLHÄNKORPI
Mihin!
KIVIOJA
Mitä tarkotat?
YRJÖ
Me voisimme tehdä — uuden lain — oman lakimme —. Koska heillä on
omansa — niin miksi ei myöskin meillä!
TANU
Siitä tulisi korpilaki —
ELIINA
Mitä sinä puhut, Yrjö!
YRJÖ
Tekisi mieli näyttää, miltä tuntuu väkivallan laki!
KIVIOJA
Kyllä melkein näyttää pitäisi!
JYLHÄNKORPI
Ja silloin koko mailma huutaisi meidät rosvoiksi ja pahantekijöiksi.
Ei miehet! Nyt meidän annetaan edes mennä maantielle kuin koiralauman,
mutta silloin teljettäisiin ristikon taakse kuin villipedot. Ei millään
muotoa, miehet! Silloinhan meitä voitaisiin syyttää jostakin. Nyt ei
voida syyttää mistään.
TANU
Ei suinkaan Yrjö niin todella tekisikään. Mutta onko ihme, jos nuori
luonto nousee.
ELIINA
Vaikka mitä tekisivät, niin muista, ettet sormeasikaan liikuta!
JYLHÄNKORPI
Se on oikein, Eliina! Ei sormeakaan saa liikuttaa!
YRJÖ
Mitä nyt sitten tehdään? Kujalleko lähdetään? Jätetään koti ijäksi?
JYLHÄNKORPI
Jos ajetaan, niin lähdetään.
TANU
Kyllä tuntuu ajatuskin raskaalta.
YRJÖ
Niin kouristaa, ettei henki kulje.
TANU
Nämä peltotilkut ja aitovierut ovat sentään niinkuin osa omasta
ruumiista.
JYLHÄNKORPI
Osa ovatkin — työn osa — miespolvien elämän osa.
ELIINA
Mutta jos lähettäisimme sanan kartanoon, että lähdemme hyvällä —
JYLHÄNKORPI
Ei, ei! Silloin uskoisivat itsekin, että heillä on oikeuskin puolellaan
— ja muut uskoisivat myöskin. Nyt he tietävät, että heidän puolellaan
on ainoastaan — laki.
KERTTU
Kuuletteko — maa tärisee — (Juoksee akkunaan, parkaisee.) Herra jumala!
Sotaväkeä!
ELIINA
Kerttu hyvä! Mene mummun luo! Ja pysy siellä! Äläkä vaan pelkää!
Älä näytä mummulle, että pelkäät!
KERTTU
Enhän minä pelkääkään. Tuletko sinäkin sinne?
ELIINA
Tulen, tulen.
KERTTU menee.
Kaikki muut ovat rientäneet akkunaan.
YRJÖ
Ei se sotaväkeä —! Ratsupoliiseja kaupungista.
KIVIOJA
Mutta paljopa — vissiin parikymmentä —
JYLHÄNKORPI
Nyt tuli sitten tämän elämän loppu.
KIVIOJA
Panin onneksi hevoseni tuonne vajan räystään alle — tuollaisella
elämällä kun tulevat.
JYLHÄNKORPI
Sinun leipäsi, kuule, Eliina! Onko uuni valmis?
ELIINA
On se kai jo. Kyllä minä ne pian.
Menee.
JYLHÄNKORPI
Yrjö! Mene panemaan matka-reki kuntoon! Paljon heiniä pohjalle ja
sivuille — mummua varten! Minä menen ulos heitä vastaan. Jos ehkä
pysähtyisivät pihamaalle.
YRJÖ menee nopeasti.
Asetanko myöskin?
JYLHÄNKORPI
Aseta vaan! —
TANU
Nyt pitää kotia —
JYLHÄNKORPI
Ei suinkaan ne tänään tyhjennä enempää kuin yhden suden pesän —
tuleehan kohta pimeäkin — ja on heillä vielä matkaa kartanoonkin —
Menee.
KIVIOJA
Nythän jo hämärtää. Eikä tuota työtä pimeässä uskalla —
TANU
Hyvä on, jos eivät uskallakaan — sattuisi joku kolahuttamaan, niin —
KIVIOJA
Niin — joku ei voisi estää haluaan —. Katsos, miten villiä hevosia —
TANU
Tuo on ruununvouti, joka nousee reestä. Tuomas tervehtii — mutta eipäs
lakki nouse tällä kertaa —
KIVIOJA
Tuo on kai upseeri, jonka hevosta pidellään, kun nousee selästä —
TANU
Nyt ruununvouti lukee jotakin paperia Tuomaalle —
KIVIOJA
Oikein tässä arvo nousee, kun tuollainen joukko sapeleita ja pistooleja
tarvitaan meitä vastaan —
TANU
Kas — Pajunenkin on siellä — ja pari muuta miestä — missäs harakka,
jos ei sian tappajaisissa.
KIVIOJA
Mitä ne tuolta vajasta hakevat?
TANU
Lapion otti yksi —
KIVIOJA
Minne se nyt menee? Tikapuita myöten katolle! Senkö kautta ne aikovat
sisälle —
TANU
Nyt tulevat tänne.
KIVIOJA
Koppaan ajoivat lunta, ja tuovat sisälle —
TANU
Tuomas tulee edellä —
JYLHÄNKORPI tulee edellä sisään.
Tähän huoneeseen ei ole vielä kukaan astunut, jota ei ole sanottu
tervetulleeksi. Mutta —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ tulee. Häntä seuraa useita poliiseja, Pajunen ja pari
miestä.
Turhaa jaaritusta! Sellaista ei tarvita! Ovatko nämä miehet talon väkeä?
KIVIOJA
Tämän talon väkeä emme ole.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ Jylhänkorvelle.
No, sinä olet kumminkin. Rupea tyhjentämään huonetta!
ESTERI aivan ohuesti puettuna, tulee.
Mikä Hiidenväen kulkue tänne on poikennut, kun niin melutaan?
Tulee Kertun taluttamana keskilattialle.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Pois tieltä, joutilaat! Ja varo kieltäsi, eukko! Etkö kuule, mies!
Tavarat pellolle!
ELIINA syöksyy sisään.
Jumala siunatkoon! Lunta heittivät uuniin leipien päälle. Höyrynä on
koko huone. Ja savupiipusta pudottivat lunta — pilasivat keiton —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Älä ulvo, tyttö! Kaikki tulet sammutetaan.
Yrjö tulee.
ESTERI
Mitä mustalaisia — ryöväreitäkö on tullut talo täyteen?
KIVIOJA
Hallitus on lähettänyt nämä herrat turvaamaan oikeutta.
ESTERI
Tällä tavalla ei ole koskaan ennen tarvinnut turvata oikeutta näillä
mailla.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Nyt turvataan oikeus tällä tavalla näissä korpiluolissa.
ESTERI
Mikä on tämä hirviö —
POLIISIPÄÄLLIKKÖ polkee jalkaansa.
Akkunat suulta ja ovi saranoilta!
Pajunen ja miehet alkavat riistää akkunoita ja ovea,
rikkuvat ruudut putoavat helisten.
ESTERI
Jumalalle kiitos, etten näe noita paholaisia!
POLIISIPÄÄLLIKKÖ kohottaa piiskaansa.
Vaikene jo, vaimo!
YRJÖ tulee muorin avuksi.
-Henkesi kaupalla, mies — anna ruoskasi olla!
JYLHÄNKORPI
Viekää muori pois!
ESTERI
Olin mukana, kun ryssä maahan tuli — tällaista sekin oli — onko se nyt
tullut uudestaan?
YRJÖ
Eikö mitä, mummu. Kapitaalin kätyreitä nämä ovat.
ESTERI
Tätäkö varten minun piti elää sata vuotta? Pitikö minun kuulla omaa
kieltämme sortajan suusta? Hirveä on nyt Herran ruoska. — Mutta sinä
mies, joka sitä ruoskaa käytät — vapise kansasi kirousta! Jos sinun
oma äitisi, sisaresi tai vaimosi sinut nyt näkisi, niin hänkin sinua
kauhulla pakenisi.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ
Etkö sinä ämmä riivattu —
Kohottaa ruoskaansa.
JYLHÄNKORPI astuu upseerin eteen, pelottavalla levollisuudella.
Jos sinä nyt lyöt — niin lyöt viimeisen kerran!
Esteri viedään kamariin.
POLIISIPÄÄLLIKKÖ karjuu vihasta.
Sinä lurjus vastustat meitä, ja vielä uhkailet —
Iskee ruoskallaan.
JYLHÄNKORPI
Niinkö, mies!? (Tempaa ruoskan poliisipäälliköltä.) Sinun onneksesi —
ja meidän kaikkien onneksi — löit vain minua —
YRJÖ kääntyy muoria saattamasta.
Isä, isä! löikö se roisto? (Hyökkää poliisipäällikköön käsiksi.)
Sinä kirottu ruoskan vinguttaja!
Poliisit piirittävät heidät, ja meteli siirtyy ulos ovesta
ja etenee ulos pihalle.
ELIINA ja KERTTU juoksevat kamarista.
Herra varjelkoon! Jumala armahtakoon! Isä! Yrjö! Jumalan tähden!
* * * * * *
Pirtti on tyhjä, ilman akkunoita ja ovea. On jo hyvin hämärä.
Pari miestä tuovat lunta lapiolla, ja heittävät pesään. Ottavat kamarin oven
saranoilta, ja kantavat ulos.
MUUAN POLIISI porstuan puolella.
Hyvä on! Tämä ovi vielä! Tämä porstuakamarin ovi! — Hyvä on! Rikkokaa
akkuna, ei se muuta tarvitse! Te siellä ulkona! lyökää sisään!
Menevät, kuuluu miten kamarin akkuna rikotaan.
Melu ulkona alkaa hiljetä.
ESTERI tulee kamarista, astuu hiljaa ja horjahdellen.
Taitaa olla jo pimeä — koska eivät huomanneet. — Tässä tuolini —
(Istuu.) Rikkoivat kamarin akkunan — kovin jäähtyy — väsyttää — —
onnettomat ihmislapset, joitten täytyy elää — tällaisena aikana. —
Kovin jäähtyy — en tunne enään — en voi liikuttaa enään jalkojani
— Ehkä Herra kutsuu — vihdoinkin saan armon. — Kauan olen Sinua
odottanut — Tuomion Herra — ota minut sellaisena kuin olen — ja ole
armollinen meille kaikille! — — — Murra Anti-Kristuksen valta —
ja valaise ihmisraukkoja — rakastamaan toisiansa — rakastamaan
toisiansa —
Hänen päänsä painuu rinnoille.
ELIINAN ääni kuuluu ulkoa.
Kaikkivaltias —! Mummu jäi sisälle — hän jäätyy sinne.
KERTTU myös ulkona, mutta ääni jo lähempänä.
Auta, hyvä jumala! Mummu jäätyy!
On jo melkein pimeä.
Esirippu laskee hitaasti.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAATTOMAT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
