The Project Gutenberg eBook of Kyöpeli
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kyöpeli
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Kaarle Halme
Release date: April 19, 2026 [eBook #78488]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1915
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/78488
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYÖPELI ***
language: Finnish
KYÖPELI
Yksinäytöksinen Huvinäytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1915.
HENKILÖT:
Aatu, isäntä
Oka, tullimies
Eppu |
Kiia | palvelusväkeä
Selma |
Kaisa |
Susanna, täti
Anna-Liisa, naapurin tytär
Tälle näytelmälle, pilan ollessa sen luonteenomaisuutena, on eduksi
kevyt ja leikihtivä esittäminen. Pieni liioitteleminenkin siellä täällä
lisää esityksen vaikuttavuutta, jos vain pidetään tarkka raja, ettei se
kehity reuhaamiseen tai mauttomaan ilvehtimiseen. Hyväntuulinen esitys
leikkiä laskevassa äänilajissa on pidettävä pohjasävynä.
Aatu on reipas ja hyväntuulinen, eikä suuttuessaankaan saa vaikuttaa
ankaralta, vaan ennemmin vähän harmistuneelta. Ikä n. 25 v.
Oka on kuivan leikillinen, leveästi hymyilevä, viekassilmäinen
vanhapoika. Hänen hymystään ja katseestaan voi päättää, että hän on
ovelampi kuin miltä hän jutuissaan tahtoo näyttää. Ikä n. 40 v.
Eppu on iloinen hulivili; sanoo sanottavansa rohkeasti ja naurusuin.
Ikä n. 25 v.
Kiia on yksivakainen ja hidas, juttelee harvakseen ja harkitusti. Ikä
n. 30 v.
Susanna on vähän hupsahtanut vanhapiika, joka yrittää matkia
sivistyneen naisen esiintymistä, mutta on sattunut saamaan kiinni
väärästä päästä. Esiintyminen on pöyhkeilevää, olematta arvokasta — ja
puheleminen on suun ja sanojen hienostelemista, olematta luontaisen
kehityksen tulosta. Hän sievistelee ja venyttää sanoja sekä käyttää
silmiään mulkoilevasti, ummistaen usein silmäluomiaan. Ikä n. 40 v.
Selma on iloinen ja vähän vallaton. Ikä n. 21 v.
Kaisa on toimelias, vilkaspuheinen ja rivakka koko esiintymisessään.
Ikä n. 24 v.
Anna-Liisa on ujo ja arka, mutta muuten hyvin herttainen, pehmeä
luonne. Ikä n. 18 v.
Pirtti on alussa puolipimeä.
OKA (kompuroi ulkoa. Heittää silat ja länget suurella kolinalla uunin
eteen. Mutisee puoli-ääneen). Mikä niitä uusia rinnustimiakin aina
katkoo!
SELMA (kurkistaa keittiön ovesta). Joko miehet tulivat?
OKA. Vasta sen äsken juuri laitoin.
SELMA. Kuka sinne tuli?
OKA. Minä.
SELMA (nauraa). Ei!... _Minä_ olen täällä.
OKA. Minä itse.
SELMA. Vai niin! Okahan se on itse. Miksi ei Oka ota valoa?
OKA. Enpähän viitsi noita uusia nappuloita kierrellä.
SELMA (menee ulko-oven pielestä sytyttämään sähkövalon). Kah! Sitä
vartenhan ne ovatkin.
OKA. Kylläpä leiskahti! Oli silmät viedä!
SELMA. Joko miehet tulivat?
OKA. Jo. Jäivät naapurin poikien juttusille tuonne tallin nurkalle. —
Poikki se pahus on! Ihka uusi rinnustin.
SELMA. Tulkaa sitten kahville! Ei illallista vielä anneta. (Menee
keittiöön.)
OKA (tuo länget mukanaan ja istuutuu pöydän ääreen vasemmalle). No,
eipä kai tähän aikaan päivästä.
KAISA (tulee ulkoa, silittelee hameitaan ja istuutuu pöydän oikealle
puolelle, pudottaa liinan niskaansa ja rupeaa pahantuulisena
palmikoitaan korjailemaan).
OKA (vilkaisee sivulleen Kaisaan, mutta ei sano mitään).
KAISA (heittää palmikon niskansa taakse). Jopas se tuli tämäkin ilta!
Lyhyessä ovat jo tämän talon askareet.
OKA. Niin tuli... vuoden viimeinen ilta. Huomennahan on muuttolauantai.
KAISA (nauraa ivallisesti). Eihän Oka ikinä muuta!
OKA. Muuttaakos Kaisa?
KAISA. Mitäpä täällä... mokomassa!
OKA. Muualla ei ole niinkään hyvä! Mikäpä taloa vaivaisi?
KAISA. Kai se talo — mutta ihmiset!
OKA. Isäntä on hyvä...
KAISA (kivahtaa). Ja isännän täti! Nyt se taas on sotkenut moniaitten
asiat harakanvarpaiksi.
OKA. Kaisanko?
KAISA. Kiia ei katsonutkaan minuun äsken tuolla pihalla, vaikka
meidän on pitänyt yhtaikaa jäädä tänne tai lähteä Jokisivulle. (Nojaa
kyynärpäätä polveen ja naputtelee nyrkillä otsaansa.) On tämäkin vuosi
mennyt hukkaan! On jo!
OKA (kuivasti). Hukkaanhan ne palvelijan vuodet menevät... siksi kun
saa jalkansa oman pöydän alle.
KAISA (vihaisena). Tässä talossa sitä saa toivoa siksi kun kuopataan.
OKA. Hm!
KAISA (pisteliäästi). Siihen asti se Okakin täällä siloja paikkailee.
OKA. Hm!
KAISA. Kauanko lie jo paikkaillutkin! Piimäparrasta harmaapartaan!
OKA. Hm!
KAISA. Mutta minä en aio olla täällä Susannan silmätikkuna. Ratkokoon
minun puolestani muitten välejä miten paljon huvittaa — mutta ei enää
minun. Mokomakin tekohurskas!
OKA. Onko ratkonut...?
KAISA. Onko! Sanoinhan, ettei Kiia kurkistanutkaan minuun.
OKA (äkäisesti). Pitäisikö aina sitten kurkistella?
KAISA (toimeliaasti). No, ei aina eikä joka käänteessä, eikä työaikana,
mutta runtuviikko on eri juttu! Ja varsinkin eri juttu tänään! On
oltava selvillä mitä tehdään.
OKA. Ehkä Kiia onkin selvillä?
KAISA. Mistä?
OKA. Ettei tee mitään.
KAISA. Sanoisi edes sitten!
OKA. No, niin kyllä... sanoisi!
KAISA (itkua estellen). Kun kerran on koko syksyn narraillut.
OKA. Mitenkäs se onkaan se sananlasku...?
KAISA. Älkää te puhuko mitään sananlaskuista! — Toimitittekin minut
tänne... tuon Susannan syötäväksi. Saisittekin toimittaa asiat selviksi!
OKA. En minä ole luvannut Kaisalle miestä toimittaa.
KAISA (liikahtaa hermostuneesti). En minä ole pyytänyt keneltäkään
miestä, mutta ei kenenkään tarvitse liioin santakontitella.
OKA. Mitäpä minä sille mahdan!
KAISA. Olisitte voinut sanoa Kiialle...
OKA. Mitä?
KAISA. Että Susanna on tekohurskas hupsu...
SUSANNA (tulee vasemmalla itsetietoisen ja arvokkaan näköisenä,
sukankudin kädessä). Mitä se Kaisa minusta sanoo?
KAISA (uhmaavasti). Onko kyöpelin emäntä kuunnellut?
SUSANNA (kiivaasti). Mitä sinä sanot?
KAISA. Onko Susanna jo tullut kuuroksikin?
SUSANNA. Minä en ole kuuro enkä sokea. Mutta miksi sinä nimitit minua?
KAISA (kipakasti). Siksi, miksi koko pitäjä teitä nimittää. Mutta
omasta puolestani sanon, ettei tarvitse tupata puun ja kuoren väliin!
Valheita olette juorunnut Riialle... ja santakonttina kulkenut.
Tahdotte kai hänet itsellenne!
SUSANNA (suuresti hämmästyvinään). Ei... mutta kuulkaa nyt, hyvät
ihmiset! Kuinka sinä uskallat puhua minulle miehistä! Etkö sinä tunne
minun siveellistä vaellustani?
Kaisa. Hyvin helppo on olla siveellinen, kun ei kukaan välitä!
SUSANNA (vimmastuen). Välitä! Vai välitä! Luuletko ettei minusta
välitettäisi, jos minä välittäisin noista inhottavista miehistä,
mokomista tyhmeliineistä, jotka eivät koskaan tunne oikean naisen
arvoa. Kaikki ovat niinkuin Oka tuossa... sokeita...
OKA (nousee). Niin ovat. He eivät missään näe oikeita naisia. (Menee
keittiöön.)
SUSANNA (menee liehakoiden perässä). Kun he kulkevat silmät ummessa
eivätkä katsele...
KAISA (naurahtaa). Pakenevat vain.
SUSANNA (kääntyy ympäri). Minua ei tarvitse paeta, sillä minä olen
oikea nainen ja minulla on harrastuksia — (pudistaa sukankudinta
Kaisalle) — yleviä harrastuksia!
KAISA (nauraa). Kyllä! Kutoa valkoisia villasukkia mustille
neekeripojille!
SUSANNA. Korkeimman lain täyttämistä se on. Älä naura! Minä tiedän
sivistyneen naisen velvollisuudet, minä. Mutta sinä et tiedä muuta kuin
navettasi, karjasi, porsaasi ja lampaasi, sinä!
AATU (tulee vasemmalta). Mitä nyt taas? Mitä Susanna riitelee?
SUSANNA. Tuo navetta-ihminen kehtaa puhua minulle miehistä ja
neekeripojista!
AATU. Mikä ihminen?
SUSANNA. Navettapiika! (Aikoo mennä.)
AATU (käskevästi). Susanna jää!
SUSANNA (kääntyy). Ei sitä nyt tarvitse isännänkään niin komennella!
Mutta sellaisia ovat kaikki miehet! Minä halveksin niitä!
KAISA. Ja naisia myös...
SUSANNA (kiepsahtaa ympäri). Minä en puhu sinulle!
AATU (ankarasti). Mutta minulle!
SUSANNA (kääntyy). Älä nyt ole taas niin isäntämäinen!
AATU. Tietääkö Susanna, mikä navetta on?
SUSANNA (uhmailevasti). Ellet sinä tiedä, niin kysy tuolta Kaisalta.
Hänen mukanaan kulkee aina navetan lika ja haju...
AATU (suuttuen, polkee jalkaa). Ihminen! Se lika ja haju meidät
elättää... Susannankin. Jos se talosta katco, niin pannaan hampaat
naulaan. Mutta sitä ei ymmärrä hupsut vanhatpiiat!
SUSANNA (kuohuu vihasta). Mitä sinä...!
AATU. Ja nyt... mars matkaan! Heti! (Astuu Susannaa kohti.)
SUSANNA (keikauttaa päätään ja kiepsahtaa keittiöön). Pyh!
KAISA (hyvillään). Sattuipa isäntäkin kerran parahiksi paikalle,
näkemään ja kuulemaan.
AATU (sovittelevasti). Ei hänestä pitäisi kenenkään teistä täällä
pirtissä välittää.
KAISA (nyrpeänä). Kylläpä vain välitetään liiaksikin, niin että
sotkeutuu kaikki. Mutta minä en välitä... pääsee kai tästä.
AATU. Hm! (Kävelee hiljakseen perälle ja tulee taas pöydän luo.)
Aikooko Kaisa muuttaa?
KAISA. Mitäpä minä tännekään? (Hetken mietittyään.) Enhän minä muuttaa
aikonut. Kiian kanssa ajattelimme palvella vielä yhden vuoden ja
sitten... Mutta silloin tulikin harakka haasialle, peikko pesän jakoon.
AATU. Susanna.
KAISA. Sehän se täällä kaikki sotkee ja sulloo... on Kiiankin mielen
mustuttanut.
AATU. Jos minä puhuisin Riialle?
KAISA (katkerasti). Kyllä se paikkaus pian ratkeisi... ja kylläpä
isännällä sitä paikattavaa olisi... oli ehkä omaan ihoon asti.
AATU. Miten... omaan...?
KAISA. Ja kaikki on tuon yhden ihmisen kielenkärjellä ratkottua.
Mutta sellaisia on paholainen nähtävästi asettanut jokaiseen pitäjään
vähintään yhden.
AATU. Mitä sinä minusta...?
KAISA (toimekkaana). No, ensin sanoi tuo meidän Selma Epulle, että tie
poikki. Sitten kylmeni Kiia minulle... ja sitten... mutta sanomatta kai
se saa jäädä...
AATU. Miksi et sano loppuun, kun jo alussa olit?
KAISA. Isäntä olisi voinut nähdä, miten tuo naapurin tytär äsken näytti
itkettyneeltä...
AATU. Anna-Liisako?
KAISA. Kukas muu? Rannassa äsken.
AATU (istuutuu). Mitä hän sanoi?
KAISA. Isäntä kysyy häneltä itseltään! Minä en rupea kielillä kulkemaan.
AATU (mietteissään). Eikä ollut kotona päivällä, kun kävin naapurissa.
KAISA. Oli kyllä.
AATU. Anna-Liisako?
KAISA. Niin... ja Susanna oli hänen luonaan.
AATU (katsoo pitkään Kaisaa). Soo! (Nousee kiivaasti.) Eikös se
Kyöpelin istukas ole jo sinnekin ehtinyt!
KAISA (tyytyväisenä). Siinä nyt näette! Miksi siedätte sellaista
sukulaista!
AATU (mutisee ja kävelee). Mokoma sukulainen! Äitipuoleni sisar! Mutta
minkäpä sille mahtaa!
KAISA. Naittaisitte hänet!
AATU (pysähtyy). Mitä?
KAISA (hymyilee). Naittaisitte.
AATU (pälyilee naureskellen). Miehenkö kanssa vai...? Hän kun halveksii
miehiä!
KAISA. Halveksii, kun ei saa. Mutta jos saa, niin ihastuu... ja talo ja
talon ihmiset saavat rauhan.
AATU. Enpä minä tuollaista temppua ole hoksannutkaan. (Huvittuneena.)
Minkälainen mies sen pitäisi olla?
KAISA (nauraa ivallisesti). Saisi olla kuin vahinko nurkassa, kun vain
on housut jalassa. (Nousee ja lähtee keittiöön.)
EPPU (tulee ulkoa lauleskellen).
Runtuviikolla renki on herra
ja isäntä on nurru,
kumpikohan mennyttä vuotta on
haikiammin surru'.
AATU (hauskasti). Mitäs menneistä vuosista! Kuollut taakseen
katselee! (Istuu selkä perälle päin, katsomatta Eppua.) No, oletko jo
päättänyt... jäätkö taloon?
EPPU (kaivaa tupakoita taskustaan ja istuutuu toiselle puolelle
pöytää). En.
AATU (vilkaisee Eppua). Sepä selvää kieltä!
EPPU (leikillisesti). Jonkun täytyy täältä lähteäkin... muuten tulee
sopasta pöpöröä.
AATU. Hm! Minä äsken juuri kuulin, että täällä on aikamoinen sekamelska.
EPPU (leikillisen uhkaavasti). Niin on, mutta minä sen vielä
parannan... tänä iltana. Minä olen vapaa mies. Mulle on heiketty rasat
päin silmiä.
AATU. Rukkaset...?
EPPU. Rukkaset, rasat, tumput ja kintaat. Kaikki yhdessä mylläkässä.
Enkä minä ota mitään ilmaiseksi. Minä maksan ne.
AATU. Kenelle?
EPPU. Kutojalle.
AATU (tyytymättömästi). Kukapa hänen kanssaan riitelemään!
EPPU (naureskelee). Ei riita eikä kopu, vaan rakkaus ja sopu!
AATU (katsoo äkkiä Eppua). Älä! Ei! (Purskahtaa nauramaan.) Et suinkaan!
EPPU. Kyllä, varmasti!
AATU. Susanna halveksii sinua.
EPPU. Saadaanpas nähdä!
AATU. Menisitkö naimisiin asti...?
EPPU. Eei! Kyllä minä sen lystin jätän muille. Ja teidän se pitäisikin
tehdä...
AATU (hämmästyen). Naidako täti Susanna.
EPPU (nauraa makeasti). Eikä hiidessä, mutta naittaa...
AATU. Äsh! Kuka sellaista! Ei kukaan rohkene hänelle puhuakaan...
miesvihaajalle.
EPPU. Kyllä minä sen vihan piikasesta taltutan, jos vain te hankitte
hänelle miehen.
AATU (huvitettuna). Ottaisikohan tuo Oka.
EPPU. Ottaa, kun annetaan Rinnemäen torppa.
AATU. Ja sinä jäät taloon?
EPPU. Kaikki jäävät taloon — (nauraa) — paitsi Kyöpelin nimi. Se
poistuu Rinnemäkeen.
AATU (nousee). Minä annan sen heille, ja vielä hevosen ja pari lehmää.
EPPU. Puhukaa siitä Okalle ja sanokaa, että minä taivutan Susanna-tädin.
KIIA (tulee ulkoa kaljatuoppi kädessä).
EPPU (katsoo taakseen). Saitkos herumaan?
KIIA. Vieläkös! (Tuo tuopin pöydälle.) Sakka tuli, kun nuristelin.
EPPU (katsoo Aatua). Loppuipa se pahaan aikaan.
AATU. Älähän huoli! Minulla on toinen tynnyri avaamatta. Ja se avataan
nyt... jos harjakannuja tarvitaan.
KIIA (istuutuu pöydän taakse). Ai, ai! Mitä ihmettä pitäisi tehdä, että
tarvittaisiin.
AATU. Jäädä taloon.
KIIA (vilkaisee Eppua). Jaah!
AATU. Menkääpä nyt keittiöön kahville... ja sano sinä, Eppu, Okalle,
että minulla on hänelle asiaa.
EPPU (nousee, lyö Kiiaa olalle). Tulehan, poikaseni! Tänä iltana sitä
tyhjennellään harjakannuja!
KIIA (nousee). Ai, ai! Jospa tyhjennettäisiinkin. Tuntuu niin pahalta
sydänalassa.
EPPU. Eihän mies ole yhden tytön vaivainen. (Laulaa mennessään).
Heilani meni, mutta menköön vaan —
hankitaanpas uusi.
(Menee Riian kanssa keittiöön.)
AATU (seisoo hetken paikallaan katsellen heidän jälkeensä). Hm!
(Naurahtaa.) Hm! (Istuutuu.) Hm! Hm!
ANNA-LIISA (tulee ulkoa, tasaisena ja arastelevana).
AATU (katsoo taakseen). Kas! (Nousee.) Anna-Liisa!
ANNA-LIISA. Iltaa taloon!
AATU. Teitpä kauniisti, kun tulit. (Menee Anna-Liisaa vastaan ja ottaa
häntä kädestä.) Mennään tänne minun huoneisiini. Ei viitsitä olla
täällä väenpirtissä.
ANNA-LIISA. Ei! (Vetää kätensä pois.)
AATU. Ei? No, tule nyt edes istumaan!
ANNA-LIISA. Minä taas heti lähden.
AATU. Mikä sinua nyt vaivaa...?
ANNA-LIISA (vaikeasti). Mikä minua vaivaisi?
AATU. Kävin päivällä sinua tapaamassa, mutta sanottiin, ettet ollut
kotona.
ANNA-LIISA. En kai sitten ollut.
AATU. Mutta sitten kuulin, että olit ollut kotona, vaikka et tahtonut
tavata minua. Olitko?
ANNA-LIISA (kaivaa pienen paperimytyn taskustaan). Minä tulin tuomaan
näitä...
AATU (ei ota). Mitä ne ovat?
ANNA-LIISA. Nämä ovat sinun...
AATU. Susannako on käskenyt sinun tuoda kihlat takaisin?
ANNA-LIISA. Mitäpä minä sinun kihlojasi pitäisin!
AATU. Vaikka olet ne ottanut!
ANNA-LIISA (taistellen itkua vastaan). Niin... silloin...
AATU. Mutta nyt... miten on nyt sitten?
ANNA-LIISA (koettaa sanoa jotakin, mutta ei voi, kääntää päänsä
toisaalle ja tarjoo myttyä). Tuossa!
AATU. Kuulehan nyt, oma tyttöseni! Ei näitä asioita näin käsitellä.
Ellet tule minun puolelleni, niin tule edes istumaan ja kertomaan!
ANNA-LIISA. En minä...
AATU (tulistuen). No, mutta hitto soikoon! Voit kai nyt sanoa edes,
miksi tuot kihlat takaisin. Täytyy kai olla jokin syy?
ANNA-LIISA. Kyllä kai...
AATU. Ja täytyy kai minun saada se tietää. Olen kai nyt edes sen
arvoinen. Olet kai edes sen verran minusta pitänyt? Vai etkö?
ANNA-LIISA (purskahtaa itkemään).
AATU (hellästi). Rakas Anna-Liisa! Tule nyt istumaan! (Kuljettaa
Anna-Liisaa hellällä väkivallalla pöydän ääreen.) Kas niin! Istu
nyt tuossa... minä istun tähän. Näin! Ja nyt sinä kerrot aivan
levollisesti, mitä kaikkia loruja se Susanna on ajanut sinun päähäsi.
ANNA-LIISA. Susanna.
AATU. Juuri sama. Hän on täälläkin pannut koko talon nurin narin. Selma
on rakentanut riidan Epun kanssa ja Kiia Kaisan kanssa. Ja se on kaikki
Susanna-tädin ansiota... ja siitä tehdään tänään selvä peli. Sentähden
minä pyydän, ole nyt kiltti ja kerro koko asia!
ANNA-LIISA. Kai sinä muutenkin sen tiedät...
AATU. Minkä niin?
ANNA-LIISA. ... kuka on ollut kolme päivää sinun luonasi.
AATU. Minun luonani? Milloin?
ANNA-LIISA. Nyt, runtuviikolla, tuolta järven takaa...
AATU (ihmeissään). Mitä ihmeitä sinä puhut?
ANNA-LIISA. Voipalan Santra... niin!
AATU. Voipalan Santra... täälläkö Lapolassa?
ANNA-LIISA. Niin, ylistuvassa kolme vuorokautta!
AATU (silmät selällään hämmästyksestä). Ylistuvassa!
ANNA-LIISA (siirtää tuoliaan vähän loitommaksi). Näetkös, että tiedän!
AATU (purskahtaa nauramaan). Tiedät, tiedät... erinomaisesti! (Nauraa
yhä.)
ANNA-LIISA (panee käärön pöydälle). Miksi loukkaat minua tuolla
naurullasi!
AATU (hypähtää ylös ja suutelee väkisin Anna-Liisaa). Voi sinua, rakas,
tuhma, pikkuinen tyttöni!
ANNA-LIISA. Älä, älä! Minä en salli!
AATU (yhä nauraen). Tämähän on erinomaisen hauska juttu, tämä.
ANNA-LIISA. Niin näyttää! (Nousee.)
AATU. Annahan, kun kerron koko tarinan!
ANNA-LIISA. Minä jo tiedän sen.
AATU. Mutta onkohan se kerrottu sinulle ihan oikein? (Vetää
puoliväkisin Anna-Liisan uudestaan istumaan.) Minäkin tahdon sen
kertoa. (Istuutuu.) Näin. Lapolan Aatu oli kosiskellut Voipalan
tytärtä...
ANNA-LIISA. Santraa!
AATU (hymyillen). No, olkoon hänen nimensä nyt vaikka Santra. Mutta
Aatu ei saanut Voipalaisten suostumusta. Silloin Aatu teki ratkaisevan
tempun: toi tytön tänne Lapolan yliskamariin, piti siellä kolmisen
vuorokautta ja vei sitten kotia. Jonkin viikon kuluttua tyttö palasi
uudestaan Lapolaan... emännäksi. Onko kertomus pääpiirteissään näin?
ANNA-LIISA. On. Mutta Santra ei vielä...
AATU. Ei sen tytön nimi Santra ollutkaan. Nyt Voipalassa on Santra,
mutta silloin oli Kristiina.
ANNA-LIISA. Milloin?
AATU (nauraa iloisesti). Silloin kun asia tapahtui... seitsemänkymmentä
vuotta sitten. Se Lapolan Aatu oli minun isoisäni ja se Voipalan Santra
oli minun muorini Kristiina.
ANNA-LIISA (ihmeissään). Niinkö?
AATU. No, niin! Eihän meillä enää ole edes sitä vanhaa ylistupaakaan
jäljellä...
ANNA-LIISA (neuvottomana). Mutta Susanna sanoi, että sinä...
AATU. Kyllä kai... houriva vanhapiika...
ANNA-LIISA (häpeissään). Vai sinun isoisäsi...
AATU (iloisesti). Niin juuri! Se hulivili se oli! Mutta kunnon mies
joka tapauksessa! Eikö niin? Muutenhan ei minuakaan kenties olisi
olemassa — (vetää Anna-Liisan polvelleen ja suutelee) — ja eikös ole
yhtä kaikki mukavaa, että minäkin olen olemassa... vai mitä? (Suutelee.)
SUSANNA (tulee keittiöstä). Sus' sentään! (Pysähtyy jähmettyneenä,
kädet levällään, parkaisee.) Anna-Liisa.
AATU (hauskasti). Näetkös, Susanna! Anna-Liisa istuu paremmanpuolisessa
hoijakassa! Onko Susanna koskaan ollut tällaisessa pelissä mukana?
(Suutelee.) Näin... näin... näin!
SUSANNA. Hirveätä! (Peittää silmänsä ja kääntyy takaisin keittiöön.)
AATU (huutaa). Älä pelkää, neitsykäinen! Tässä istuu minun isoisäni...
isoäiti sylissään!
EPPU (tulee keittiöstä). Mitä täällä huudetaan? (Ottaa nopealla
liikkeellä Susannan syliksi.) Onko hätä?
SELMA (tulee keittiöstä toisten seuraamana). Eppu! Susanna! (Riuhtaisee
Susannan irti Epun syleilystä.) Sinä valehtelija, viettelijä!
Itsellesikö sinä Eppua! Sitäkö varten sinä juonittelit ja santakonttia
kanniskelit!
SUSANNA (kiljuu kädet nyrkissä). Senkin kiimaiset paholaiset...
turkkilaiset! (Syöksyy keittiöön. Toiset nauravat.)
AATU (on heti Epun tultua päästänyt Anna-Liisan polveltaan, iloisesti
nauraen). Alku on hyvä! Kuten näet, Selma! Eppu on otettava poika. Hän
pystyy johonkin. Tästä tulee hauska loppu runtuviikolle. Nyt minä menen
avaamaan täysinäisen sahtitynnyrin... ja sinä, Anna-Liisa, mene kotia
ja käsketä kylän väki tänne tansseihin. Ota tuo Kaisa ja Kiia mukaasi
viestin viejiksi ja kerro heille yliskamari-tarina! Siinä on heille jo
oppimista!
ANNA-LIISA (ujona, mutta iloisesti). Ja tämän minä otan. (Ottaa
pöydältä paperikäärön.) No, Kaisa, tule nyt.
KAISA. Kyllä!
KIIA. Kyllähän minäkin...
EPPU. Mene vain! Ja mene sinäkin, Selma! Se on sinulle terveellistä!
AATU. Niin! Mene mukaan, niin saat kuulla, miten ne vanhatpiiat ovat
herkkäuskoisia tanssitelleet. No, nopeasti vain! (Työntää Anna-Liisaa,
Kaisaa, Selmaa ja Kiiaa menemään.) Kuunnelkaa tiellä Anna-Liisan
kertomusta ja ottakaa se opiksenne!
SELMA. Mutta Eppu syleili Susannaa!
EPPU (hauskasti). Onhan minulla sinun antamasi rukkaset käsissä!
AATU. No, no. Ei mitään perheriitaa! Ulos Ulvilasta, sanoi porilainen
pohjalaisia! (Työntelee edelleen heitä ulos.)
KAISA (ottaa Kiiaa kädestä). Älä nyt öräile, Kiia!
KIIA (mennessään). Mitä pentelettä...?
SELMA (kääntyy ovessa). Mutta tuo Eppu voi täällä tehdä ihmeitä! Enkä
minä sitä ikinä salli, että Susanna...
AATU (työntää heidät ulos.) En huoli itse, mutta en anna muillekaa,
sanoi koira luulle. (Vetää oven kiinni nauraen.)
EPPU (nauraa). Sepä sille Selmalle oli paras lääke. Ei olisi uskonut.
AATU. Kai sen hyvin tiedät, ettei toinen nainen toiselle mitään antaisi!
OKA (raapii korvallistaan). Paras näkyy olevan, kun heistä pysyy
silmänkantaman päässä.
AATU. Eikö hiivatissa! Ei se sentään niinkään ole. Tulehan, Oka, tänne
minun kamariini! Minulla on vähän juttuamista sinulle.
OKA. Jahah! (Ottaa silat lattialta.) Minä korjaan ensin nuo silat pois
jaloista. Ne rinnustimetkin kun aina katkeavat.
EPPU (istuutuu). Tee kerran sellainen rinnustin, joka pitää hautaan
asti!
OKA. He, he! Minkälainen se olisi?
AATU. Eppu meinaa, että rinnustaisit itsesi jonkun naisen kanssa.
OKA. Ei minusta ole rinnustelijaksi. Minä olen huono tappelumies.
AATU (nauraa). Luuleeko Oka, että täytyisi tapella... naimisissa?
OKA (lystikkäästi). Eei, jos aina vain alistuu...
EPPU (vilkkaasti). Niinhän se Oka juttelee kuin olisi ikänsä ollut
naimisissa.
OKA. Hml Olenhan minä noita naineitakin katsellut.
AATU (äkkiä). Mitä jos minä naittaisin Okan?
OKA. Häh!?
EPPU (naureskellen). Älä yhtään kysy! Kyllä sinä kuulit.
OKA. Kyllähän minä sen kuulin, mutta isäntä sanoi sen niin vakavalla
äänellä.
AATU. Vakavasti minä tarkoitinkin.
OKA (hymyilee leveästi). Ei meikäläinen mies voi vakavasti naida.
EPPU (katsoo Okaa). Eikö? Mitä ihmettä?
AATU. No, nai sitten lystiksesi!
OKA (etsii tupakkavehkeitään). Ei kannata.
AATU. No, mikä ero siinä sitten...?
OKA. Jos joku tarvitsee emännän, se nai vakavasti. Mutta jos joku menee
lystikseen naimisiin, se ottaa itselleen akan. Eikä minun manttaalini
kannata akkaa.
AATU (viekkaasti). Mutta jos naisit emännän?
OKA. Ruoti-Eenokki nai ennen ruoti-Hinriikan... ja nimitti häntä
Tyhjälän emännäksi.
EPPU. Se on perinpohjainen mies, tuo Oka.
AATU. Ja viisas mies!
OKA (hymyillen). Mitäs minulta nyt tahdotaan, kun noin kehutaan?
AATU (istuutuu). Ei mitään! Juttelemme vain lystiksemme.
OKA. Jaah! Minä luulin, että isännällä oli asiaa minulle.
AATU. No, naisitko emännän, jos sinulla olisi tölli?
OKA. No, en suinkaan minä itse lehmiä lypsäisi.
AATU. Hm! Millainen sen emännän pitäisi olla?
OKA (istuutuu). Jaa-ah! Se riippuu siitä, millainen tölli mulla olisi.
EPPU. Kas kas! Kuinka konstikasta!
AATU. No, millainen sen pitäisi olla, jos naisit sekä emännän että
töllin?
OKA. Jaa, että emäntä omistaisi töllin?
AATU. Niin.
OKA (raapii korvallistaan). No ei sillä sitten suurta väliä olisi...
vaikkapa olisi sellainen kuin tuo meidän Susanna. (Toiset purskahtavat
nauramaan.)
EPPU. Mutta akaksi et ottaisi, etkä tölliisi emännäksi, jos sinä
omistaisit töllin?
OKA. En tietenkään.
AATU (nousee). No, tulehan nyt, Oka! Minulla on sinulle vähän asiaa.
(Menee vasemmalle.)
OKA (nousee, korjaa housujaan). Kyllä. (Katsoo syrjäsilmällä Eppua.) Ei
kukaan voi välttää kohtaloaan. (Menee Aatun perässä.)
EPPU (hauskasti, pudistaen nyrkkiään Okan jälkeen). Aika junkkari
miehekseen!
SELMA (tulee ulkoa).
EPPU. No, etkö mennytkään toisten mukana?
SELMA (ujoillen). Menen heti! Odottavat tuossa kaivolla. (Tulee
toiselle puolen pöytää.) Ethän ole minulle vihainen? Se on nähtävästi
Susannan juonia. Kertoivat hänestä... ja... ja... itselleen tietysti
tahtoisi. Mutta sovitaan pois!
EPPU (härnäillen). Joko pelkäsit, että Susanna veis minut?
SELMA. Näkihän sen jo kaikesta, että pian veisi.
EPPU. Hyvä oli, että näit.
SELMA (estellen itkua). Mutta minä en anna sinua toiselle!
EPPU. Mutta minä nain Susannan, ellet pidä minusta kiinni.
SELMA (nauraa itkun lomasta). Pidänhän minä...
EPPU. Antamalla rukkaset!
SELMA. Älä nyt enää...
EPPU (nousee). No, saadaan nähdä!. Mutta mene nyt! Toiset odottavat.
Minulla on täällä tärkeä tehtävä.
SELMA. Eihän... eihän Susannan kanssa?
EPPU. Jos näet minulla olevan jotakin tärkeätä hänen kanssaan...
SELMA. Niin silloin minä suutun.
EPPU (hauskasti). Älä suutu! Ei se auta!
SELMA (ujostellen). Mikä sitten?
EPPU. Ota takinliepeestä kiinni ja sano, että tämä on minun.
SELMA. Sinä vain lasket leikkiä!
EPPU. Mitäs muuta näin runtuviikolla. Mene nyt! Kohta alkaa tanssit.
SELMA (ojentaa kätensä). Olemmehan jo sopineet?
EPPU. Oho! Ei sitä niin vähällä!
SELMA (tupsahtaen). Odotahan, poikaseni! Kyllä minä vielä sinulle
näytän — (Menee ulos.)
EPPU (juoksee huutamaan perässä). Näytä vain! Se paras, joka puolensa
pitää. (Tulee naureskellen alas.) Tulipas Selmalle hätä käteen.
(Menee hiljaa keittiön ovelle kuuntelemaan, lähtee sitten nopeasti
varpaisillaan pöydän luo ja istuutuu tuolille, pää käsiin.)
SUSANNA (tulee keittiöstä ja pysähtyy nähdessään Epun, halveksivasti).
Pyh!
EPPU (ei liikahda eikä ole kuulevinaan).
SUSANNA (voimakkaammin). Pyh! (Hetken kuluttua.) Eppu.
EPPU (nostaa päätään kuin vasta kuulisi). Mitä?
SUSANNA (panee kädet kupeelle). Mikä sinä luulet olevasi?
EPPU (raskaasti). En yhtään mitään!
SUSANNA. Et. Sinä et ole tuon vertaa — (sivauttaa käsiään yhteen) — ja
kuitenkin sinä kehtaat käyttäytyä sillä tavalla minua kohtaan. Tulet
koskemaan minuun... minuun! Etkö sinä tiedä, että minä en ole mikään
piikaletukka! Minä olen siveellinen nainen, jota ei saa kohdella sillä
tavalla, tiedätkös sen!
EPPU (alakuloisesti). Tiedän.
SUSANNA. Ja tiedä, että minua ei vielä kukaan mies ole syleillyt...
EPPU. ... paitsi minä.
SUSANNA. Sinä saatoit minut naurunalaiseksi, viattoman tytön. Antaisin
ehkä sinulle anteeksi, jos edes katuisit. Kadutko sinä?
EPPU (yhä allapäin). En.
SUSANNA (kimmastuu). Et! Et edes kadu? Sinä hävytön mies! On ensin
röyhkeä ja raaka viattomalle, turvattomalle tytölle, eikä edes kadu
tekoaan.
EPPU. Minä en voi sitä katua.
SUSANNA. Sinä paatunut raukka! Sinä olet mustempi kuin ne mustat
pakanat, joille minä neulon verhoja, että saisivat peittää alastonta
olemustaan.
EPPU. Niin kai sitten.
SUSANNA (vähän pehmeämmin). Kuinka sinä sellainen oletkin, niin
eläimellinen? Etkö sinä tunne tehneesi pahasti?
EPPU. En.
SUSANNA. Vaikka minä sanon sinulle, että sinä loukkasit minua ihan
sydänjuuria myöten?
EPPU. Vaikka.
SUSANNA. Ja raatelit minun neitseellistä häveliäisyyttäni.
EPPU. Vaikka! Minä en kadu sittenkään.
SUSANNA (ihmeissään). Tämähän on tavatonta! Kuinka on mahdollista! Mitä
sinä nyt sitten tästä ajattelet?
EPPU. Saako sen sanoa?
SUSANNA. Tietysti! Sano heti?
EPPU (autuaallisesti). Se oli niin suloista.
SUSANNA. Mikä?
EPPU. Se... syleileminen.
SUSANNA (henkeään pidättäen). Sekö... kun... minua syleilit?
EPPU (painaa pään käsiinsä). Niin... se oli niin suloista, etten minä
voi sitä katua, vaikka tahtoisinkin.
SUSANNA (pehmeästi). Poika-raukka!
EPPU. Niin! Antakaa minulle anteeksi, jos loukkasin.
SUSANNA (menee lähelle). No, voihan sen unohtaa...
EPPU (pudistaa päätään). Ei, minä en voi sitä koskaan unohtaa.
SUSANNA (epäillen). Kuinka niin?
EPPU. Se herätti minussa pahat halut.
SUSANNA (kuiskaten). Millaiset?
EPPU. Minä tahtoisin taas... mutta sitä ei kai saa sanoa?
SUSANNA (kuumeisesti). Sano nyt vain! (Panee kätensä Epun olalle.) Minä
annan luvan.
EPPU (tarttuu Susannan käteen). Ettekä suutu?
SUSANNA (istuutuu tuolille pöydän eteen). En... en.
EPPU (siirtää tuolinsa rinnalle). Minä tahtoisin taas syleillä teitä.
SUSANNA. Oikeinko sinä sitä haluat...
EPPU. Minä himoitsen sitä...
SUSANNA (nojautuu Epun rinnoille, kuiskaa). Oi, sinua, paha poika!
EPPU. Niin, minä olen niin paha.
SUSANNA (heittäytyy rentonaan Epun syliin). Syleile sitten, minä sallin
sen.
EPPU (syleilee). Ooh!
SUSANNA (hurmaantuneena). Saat minut... saat minut...
EPPU (syleilee tulisemmin). Ooh... ooh!
SUSANNA (kiepsahtaa Epun syliin, intohimoisesti). Suutele minua!
Suutele!
SELMA (tulee ulkoa, jää hämmästyneenä seisomaan paikalleen; häntä
seuraavat Kaisa, Anna-Liisa ja Kiia, jotka myös jäävät ihmettelemään.
Aatu tulee kamaristaan Okan seuraamana.)
AATU. Älähän huoli katsella, Oka! Kurkista vain toisella silmälläsi.
OKA. Eppu, Eppu.
EPPU. Ei ole aikaa!
SUSANNA (parkaisee). Ooh! (Painaa päänsä Epun rintaan.)
SELMA (juoksee esille ja ottaa Epun takinliepeestä). Eppu! Vai tämä
tärkeä sinulla oli! Vai tällaista peliä se Kyöpelin emäntä täällä pitää!
SUSANNA (yhä Epun rinnoilla, kirkuu). Apua, apua! Suojele minun
viatonta neitsyyttäni! (Naurua.)
AATU (irroittaa Susannan Epusta ja työntää hänet Okan syliin). Tuossa
on sinulle suojapaikka!
SUSANNA (nostamatta katsettaan). Kuka se on?
OKA. Minä se olen.
SUSANNA. Kuka minä?
OKA. Rinnemäen isäntä... ja minä otan Susannan emännäksi... jos ei tuo
Eppu pakana...
EPPU (nousee, ottaa Selmaa kädestä). Ei, ei! Ei pahaa mitään. Minä vain
annoin vähän maistiaisia.
SUSANNA (putoaa tuolille). Voi, voi minun kunniani ja maineeni...
AATU. Noo, kihlajaiset Okan kanssa paikkaavat kaikki. Pyhimyksen kruunu
vain putosi.
EPPU. Ja sen mukana santakontin virka. (Ottaa Selmaa uumalta.)
KAISA. Ja vanhapiika ja Kyöpeli menivät menojaan.
ANNA-LIISA (Aatun korvaan). Minä panin kihlat entiseen paikkaansa...
AATU. Se on oikein! Siellä ne ovat tallella. (Suutelee Anna-Liisaa.)
OKA (katselee ympärilleen). Tämähän vasta on runtuviikko, kun näin
lemmon tavalla naidaan.
KIIA. Naidaan ja huollaan. (Melua kuuluu ulkoa.)
AATU. Hurraa! Siellä tulee tanssiväkeä!
OKA. Tulevat kihlajaisia viettämään Kyöpeliin.
EPPU. Ei nyt muuta, pojat, kuin hurraa!
KAIKKI. Hurraa!
SUSANNA (nousee rasittuneesti). Minun neitsyyteni... minun
neitsyyteni... (Naurua.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYÖPELI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
