Kirkkopatruuna : Multa-aatelia IV : 3-näytöksinen huvinäytelmä

By Kaarle Halme

The Project Gutenberg eBook of Kirkkopatruuna
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Kirkkopatruuna
        Multa-aatelia IV : 3-näytöksinen huvinäytelmä

Author: Kaarle Halme

Release date: October 26, 2025 [eBook #77132]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1913

Credits: Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRKKOPATRUUNA ***

language: Finnish




KIRKKOPATRUUNA

3-Näytöksinen huvinäytelmä


Kirj.

KAARLE HALME



Multa-aatelia IV





Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1913.




OHJEITA ESITTÄJILLE:

Näyttämölle asettamisessa ei ole mitään erikoista.

Jos vasemmalle voidaan saada kaunis portti ja pieni osa kartanon
päärakennusta, niin on sopiva sellaista käyttää. Muussa tapauksessa
käytetään vain puistodekoratiota ilman muuta.

Esiintyjissä ei ole ketään uutta henkilöä.

Luonteista y.m. on jo tehty selvää edellisissä osissa Multa-aatelia.



HENKILÖT:

ESA PÖLLÖNKORPI. MAIJU PÖLLÖNKORPI. VILHELM FRECKSTEDT. VILHO
HÄRJÄNHEIMO. ARVI REKOLA. SAARA. MAIJU. KALLE KALJUNEN.




Ensimmäinen näytös.


Linnamäen kartanon puisto. Keskellä näyttämöä iso pöytä tuoleineen.
Sivuilla puutarhasohvat.

KALLE ja MAIJU (tulevat vasemmalta kantaen kaksisankaista pärekoppaa).

MAIJU. No, no! Kaljunen ei muista astua ollenkaan.

KALLE. Kun tässä on niin paljon katseltavaa —

MAIJU. Pysäy sitten! Ja laske koppa maahan! Pannaan tuollekin pöydälle
peite. (Etsii kopasta).

KALLE (katselee taakseen). Niin on kuin paavin palatsi. Eipä uskoisi,
että talonpoikainen mies tuolla isännöi..

MAIJU. No, minne se nyt —

KALLE. On se vaan aika poika, se Esa!

MAIJU. Ei ole pöllö, eikä korvesta kotoisin —

KALLE (nauraa). Vaikka onkin Pöllönkorpi —

MAIJU. Kah! Tuossahan se — (heittää pöydälle käärityn pöytäliinan.)
Otapas nyt taas sanka kouraasi!

KALLE (alkaa sytytellä tupakkaa). Mitäs tämä ryönä sitten oikeastaan —
Eikös tämä ole pöytätavaraa?

MAIJU (korjailee irtautunutta lettiänsä). On tietenkin — juhlaa varten.

KALLE. Niin — noh! Tässähän on pöytä.

MAIJU. Lehtimaja on tuossa vieressä. Se on kuin iso tuomenkukkainen
sali. Ja sinne ovat pöydät asetetut — (Näyttää kädellään kolmelle
sivulle) — noin, noin — ja noin. Ja sitten — se on lähempänä
jääkellaria.

KALLE. Jääkellaria? (Naureskelee.) Sinnekö sitä sitten päihtyneet
työnnetään?

MAIJU. Päihtyä ei saa kukaan — ei edes Kaljunenkaan. Siellä säilytetään
juomatavarat. Etelän kalja ei saa lämmetä, sanoi —

KALLE (hämmästyen). Etelän — Juodaanko täällä samppankaljaakin?

MAIJU. Totta kai! Kirkkopatruuna sanoi —

KALLE. Kirkkopatruuna? Kuka se on?

MAIJU. No voi mun päiviäni! On siinäkin mies! Vieraaksi sanoo tulleensa
taloon, eikä tunne isäntää.

KALLE (yhä enemmän hämmästyen). Isäntää —?!

MAIJU. No, niin, niin! Isäntää — Pöllönkorpea tietysti. Soh! Ota kiinni
kopasta!

KALLE. Mitä varten hän on kirkkopatruuna?

MAIJU. Sitä varten, että hänellä on kirkko. — Noh! Kiireesti!

KALLE (ihan ymmällä). En minä jaksa enään — Maiju on ihan hullu —

MAIJU (nauraa). On siinäkin mies. Suurisyntinen! Pelästyy heti kun
kirkosta puhutaankin.

KALLE. Onko se ihan totta —?

MAIJU (tiukasti). Minä en sano mitään, ellet kanna koppaa määränpäähän.

KALLE (rupeaa nauramaan). Sinä olet se entinen pyryharakka — syötät
vain pajunköyttä —

MAIJU (nauraa). Niin juuri! Ota vaan pajuvaulosta kiinni!

KALLE. Oikeastaan minä tykkään pilasta, mutta tällä kertaa se iski
minut aivan hervottomaksi. Sinä olet lysti ja näpsä tyttö — ja
kauniimmaksi olet käynyt —

MAIJU (kurkistaa perälle vasemmalle). Kas vaan Saaraa! Kaljusen morsian
katselee tuolla akkunassa — ja luulee Kaljusen tässä riiastelevan —

KALLE. Älä! (Siirtyy nopeasti pari askelta etualalle päin.) En ole
vielä häntä nähnyt. Kun tulin aamulla, makasivat vielä —. (Yrittää
hyvin varovasti kurkistaa vasemmalle.) Ei hän minua tunne, kun —
(kääntyy Maijuun päin) — käännän selkäni — (nostaa kauluksen pystyyn).

MAIJU (nauraa). Kyllä on paha omatunto — pelkää kirkkoa ja naisia —

KALLE (toimessa). Noh! Viedään ryönä pois! Viedään!

MAIJU (ilkamoiden). Enkös olekin käynyt kauniimmaksi —

KALLE (ottaa kiinni kopasta). Sanon sitten — sanon sitten —

MAIJU. Tulipas pojalle kiire kelkkaan — (Nauraa nostaessaan koppaa.)
Minä kuljen näin takaperin ja katselen Kallea — ja naureskelen — että
Saara näkee miten tytöt tykkäävät hänen Kallestansa —

KALLE. Käänny ympäri ja astu oikein —

MAIJU (mennessään takaperin ulos). Älä nyt pelota minua — (Hymyilee
herttaisesti.) Astunhan minä — näethän sen —

KALLE (mennessään). Voi sinua — pahan ilman västäräkki! (Menevät
oikealle ja torailevat mennessään).

KALLE (ulkona oikealla). No tässä kai on sinun tuomenkukkasalisi?

MAIJU (ulkona). Tässä on. Mene nyt tiehesi! Mutta älä kerro Saaralle
mitään!

KALLE (ulkona). Mitä mitään? Mitä tässä nyt sitten? (Tulee sivuttain
esille ja koettaa kauluksella peittää kasvojaan näkymästä vasemmalle.)
Saaralle —- ja Saaralle! Mitä minä Saaralle! (Päästyään pöydän luo,
asettaa takinkauluksen paikoilleen.) Hm! Se Saara! Taitaapa se kylläkin
istua siellä akkunassa. — Ja kyllähän se pystyy olemaan mustankipeä
— (Istuu partaanpuoleiselle pöydän reunalle.) Jaa-ah! Se Saara!
(Hemputtelee jalkojaan.) Hm! (Sytyttää tupakkansa ja hymyilee.) On
se vaan aika hauska tyttö, tuo Maiju. Se miellyttää minua oikeastaan
enemmän kuin kukaan tähänastisista — tähänastisista — hm! — (Raapii
korvallistaan.) No, ei niitä nyt sentään niin kovin montaa ole ollutkaan
—- niitä vakavampia — minä meinaan — — On sattunut aina välillä
kaikellaisia erehdyksiä —

MAIJU (lauleskelee oikealla).

KALLE. Ai, ai! Nyt se siellä visertelee — Jaa-ah! Se oikein visertelee.
Mitä jos minä — (Aikoo hypätä pöydältä alas, mutta pidättää itsensä
heti ja katsoo vasemmalle.) Ei, ei! En sentään mene. Voihan Saara olla
siellä akkunassa. Riitelee sitten taas — ja itkee — ja — vaikka enhän
minä vielä hänen miehensä ole — eikä minun tarvitse siksi tullakaan,
ellen tahdo — (Katsoo oikealle.) Ai, ai, sitä Maijua! Se ihan kuin
tahallaan härnää minua. Mutta en sittenkään mene sinne. Voisi vielä
Saara tulla — ja meillä on sentään Saaran kanssa ollut vakava meininki
— (Katsoo vasemmalle.) Hm! Saara! (Raapii korvallistaan.) Onkohan se
nyt oikeastaan niin vakavaa — Koska minä — (Katsoo oikealle.) Koska
minä — no nyt se lopetti laulunsa —

MAIJU (tulee oikealta, heittää tyhjän kopan maahan.) Täälläkö se
Kaljunen vielä istuu?

KALLE. Kuuntelin täällä Maijun kaunista laulua.

MAIJU (ottaa pöytäliina-kääryn pöydältä). Pyh — Eikö Saarakin laula?

KALLE (tuskaisesti). Mitä Maiju aina siitä Saarasta!?

MAIJU (härnäten). Herranen aika! Eikö saisi! Häntähän Kaljunen
rakastaa —

KALLE (suutahtaen). Enpäs!

MAIJU. Ettekö?

KALLE (itsepäisesti). En.

MAIJU (virnistellen). Hyi, hyi! Sellaista sulhasmiestä!

KALLE (Tavallinen hyvätuulisuus pääsee taas voitolle. Hymyilee). Hyh,
hyh! Sellaista sontakonttia!

MAIJU (nauraen). Noh! Pois pöydältä, että saan levittää liinan! (Menee
pöydän ääreen).

KALLE. Minä autan. (Tavoittaa liinaa).

MAIJU (väistää). En tarvitse enään Kaljusen apua! Pois!

KALLE (saa kiini Maijun esiliinasta ja pistää sen allensa). Ei nyt
riidellä! Jutellaan tässä näin, kaikessa ystävyydessä.

MAIJU (nolostuu). Mitä ihmettä sinä —

KALLE. Kyllä sinä olet kovin nätti tyttö —

MAIJU (tempoo esiliinaansa). Päästä heti irti esiliinani!

KALLE. Tiedätkös, että minä en ole sinua unohtanut senjälkeen kun näin
sinut silloin siellä Pöllönkorvessa —

MAIJU (harmistuneena). Ellet nyt laske, niin menen heti kertomaan
Saaralle!

KALLE (hyvätuulisesti). Jos vielä kerrankaan mainitset Saaran nimen,
niin teen minä eron hänestä heti paikalla ja — ja — sitten —

MAIJU (härnäten). Mitä sitten?

KALLE. Sitten menen minä naimisiin — sinun kanssasi.

MAIJU (silmät pyöreinä). Sinä vasta olet hävytön!

KALLE (naureskellen). Onhan se vähän hävytöntä, jos noin vaan suin päin
menisi naimisiin oudon ihmisen kanssa —

MAIJU (irroittaa esiliinan nauhat selän takaa). Et mene koskaan suin
päin minun kanssani — ketarasääri! (Sieppaa kopan maasta ja juoksee
nopeasti vasemmalle).

KALLE (nostaa jalkansa ylös). Ketarasääri! (Hypähtää alas, pitäen
vielä esiliinaa kädessään.) Eihän minulla ole ketarat sääret. Ei
sotaväessäkään sitä —

MAIJU (ulkona). Neiti Härjänheimo menee sinne vaan. Siellä on
sulhasenne!

KALLE (hämmästyen). Saara! Peijakas! (Menee nopeasti perälle
katsomaan.) No, eikös! ('Huomaa esiliinan kädessään ja piilottaa sen
selkänsä taakse).

SAARA (tulee vasemmalta). Voi, voi, Kalle! Sinä olet tullut! Terve
tuloa! (Menee syleilemään Kallea).

KALLE (nolona). Päivää!

SAARA. »Päivää!» Mitä tuo nyt on? Etkö tiedä, kuinka sulhanen ja
morsian tervehtivät —

KALLE (hädissään). Tulee ihmisiä —

ARVI (tulee vasemmalta). Pitää pussata, että mäki kaikuu! Eikös Kalle
enään osaa?

SAARA. Tuo Arvi nyt on joka paikassa! Tule paikalla ylös luokseni —
toiseen kerrokseen —

ARVI. Minäkö?

SAARA. Ush! Mene tiehesi! (Taputtaa Kallea poskelle.) Kalle tietysti!

KALLE. Minä tulen heti. Menehän nyt edellä. Minä täällä ensin tervehdin
Rekolaa. En ole vielä nähnytkään.

SAARA. Minä kyllä menen, sillä meillä on niin hirveän paljon hommaa.
Mutta älä sitten viivyttele! (Mennessään heittää lentomuiskuja
Kallelle.) Älä viivyttele! (Menee vasamalle).

ARVI (nauraa). Tulista on! Tulista on!

KALLE. Tietäähän — ne naiset! (Menee tervehtimään.) Päivää sentään!

ARVI. Terve miestä! No, Kaljunen on myöskin tullut kirkkopatruunan
juhlille?

KALLE. Mikä pentele se kirkkopatruuna on? Tuo Maijukin siitä äsken —

ARVI (istuu vasamalle). Niin! Esa Pöllönkorpi, Linnamäen herra on nyt
kirkkopatruuna.

KALLE (hypähtää innoissaan pöydälle istumaan ja unohtaa, että hänellä
on esiliina kädessä.) Mitenkä niin sitten?

ARVI (sytyttää tupakan). Joku entinen omistaja on rakentanut kartanoon
kirkon. Siitä se johtuu.

KALLE. Onkos siellä pappikin?

ARVI. Ei ole, mutta Esa aikoo hankkia.

KALLE (yhä enemmän ihmeissään). Ja onkos siellä lukkarikin ja
hautausmaa — ja kellotapuli — ja —

ARVI. Eiköhän tuolla lie —

KALLE. Pentele! — Siitä se Pöllönkorpi on mahtanut pöyhistyä!

ARVI (nauraen). Ei Esa ole mölli, eikä Linnamäki tölli —

KALLE (heilahuttaa esiliinaa innoissaan). Pentele! Niinkö sanoo?

ARVI. (huvitettuna). Mitäs lippua se Kalle liehuttaa?

KALLE (nolostuen). Tämäkö? Mikä tämä oikeastaan — mikäs tämä mahtaa —

ARVI (nauraen). Kenenkäs esiliinan nauhoja se Kalle nyt on ollut
aukomassa?

KALLE. Esiliinako? Niinpä taitaa ollakin. Saaralta jäi — se kun on
sellainen hätikkö — vienpä mennessäni — (Käärii esiliinan ja pistää
taskuunsa.) No, ilmankos täällä sitten niin juhlitaan!

ARVI. Niin tehdään. Koko suku on koolla, vietetään tupaantuliaisia.
(Katsoo kelloaan.) Härjänheimo vaan ei vielä ole tullut. Ja se on paha
paikka, se.

KALLE. No, mikäs siinä sitten on?

PÖLLÖNKORPI (ulkona oikealla). Hyvä on! Hyvä on! Laittakaa kaikki
hyvään kuntoon — ja parhaanne mukaan! (Tulee esille.) No, eikös se ole
— onhan se Kalle!

KALLE (nousee pöydältä). Hyvää päivää patruuna — tai oikeastaan
kirkkopatruuna — niinhän minun piti —

PÖLLÖNKORPI (hyvätuulisesti). No, no! Eihän nyt toki! Mitäs joutavia!
Terve tuloa vaan! — Noh? He, he, he! Mitäs Kalle tykkää tämmöisestä
talonpojan talosta? Miltäs näyttää?

KALLE. Tämä on kuin unta. Ei uskoisi todeksi, ellei omin silmin näkisi.
Näin pitää talonpojan vallata oma maansa. Miksi emme me voi elää
tällaisissa ruhtinaskartanoissa yhtähyvin kuin —

ARVI (kuivasti). Ei kannata.

KALLE, Mitäh?

ARVI. Ei kannata.

PÖLLÖNKORPI. He, he, he! Tunnetaanhan Arvi. — Aina hän vetää
vastahankaa. (Menee Arvin eteen.) He, he, he! Vasta tällaisen turpeen
vieressä se sinun multa-aatelisikin pääsee oikeaan arvoonsa. Tätä vasta
voi sanoa —

ARVI (nousee, naureskelee). Tätä voi sanoa herrastumiseksi —

KALLE (tokasee ajattelematta). — sivistymättä?

PÖLLÖNKORPI. Mitäh?

KALLE. Ei, ei! Ei kirkkopatruuna saa ymmärtää väärin. Se oli semmoinen
sananparsi kerran, kun —

PÖLLÖNKORPI (nauraa). Kyllä muistan, kyllä muistan. (Taputtaa Arvia
olalle.) Tämän Arvin keksintöä. He, he, he! Sukkela juttu! Mutta Arvi
on niinkuin entinen pappi. »Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan tehkää
niinkuin minä sanon!» He, he, he! Asuu itse melkein yhtä suurta tilaa —

ARVI. En asu enään.

KALLE. Ettekö enään —?

ARVI. Ei kannattanut — täytyi myydä —

PÖLLÖNKORPI. Myydä? Kenelle?

ARVI (hauskasti). Mahdotonta muistaa näin ulkoapäin.

PÖLLÖNKORPI. He, he, he! Se vasta on lysti poika!

KALLE (parkaisten naurusta). Ei muista ulkoa, kenelle on talonsa myynyt.

ARVI. En muista. Niitä oli neljäkymmentä ostajaa.

PÖLLÖNKORPI. Ahaa! Rekola on palstoitettu.

ARVI. Niin on.

PÖLLÖNKORPI. No mitä saakelia varten —

ARVI. Ei kannattanut.

PÖLLÖNKORPI. Tyhjää jaaritusta. Minä tahdon näyttää että —

MAIJU (tulee vasemmalla). Sinne ajoi entisen omistajan asiamies
kartanolle ja kysyy kirkkopatruunaa.

PÖLLÖNKORPI (hämmästyen). Joko se nyt —? Jahah, jahah! Minä menen —
Kuule, Maiju! Joko Härjänheimo on tullut?

MAIJU. Ei ole.

PÖLLÖNKORPI. Hemmettikö sitäkin nyt pidättää — (menee hätäisesti
vasemmalle).

MAIJU (katselee ympärilleen, pöydän alle y.m. Mutisee). Maako sen nyt
nieli?

ARVI. Maako? Taivas kai kirkkopatruunat nielee.

KALLE (Ymmärtää, että Maiju etsii esiliinaansa. Kurottaa hänelle
aukinaisia taskuaan, mutta Maiju ei huomaa). Pöydän altakos sinä
patruunaa etsit?

MAIJU (topakasti). Niin! Kaljusen kinkeripaikasta. (Menee oikealle).

ARVI (menee nauraen istumaan oikealle). Sepäs hauska tyttö!'

KALLE. On se vaan sellainen, että — ei siltä sanat puutu.

ARVI. Ei näy puuttuvan, ha, ha, ha!

KALLE (vähän hämillään). Mitä mahtoi meinatakaan —

ARVI (nauraa). Se, joka ei kinkereillä osaa lukea, pannaan pöydän alle.

KALLE. Eikä panna.

ARVI. Mutta sitä se meinasi.

SAARA (ulkona vasemmalla). Kalle!

KALLE (nopeasti). Sanokaa te, että minä menin jo.

ARVI. Kyllä. (Nousee ja menee vasamalle, perälle, huutaa.) Kalle käskee
sanomaan, että hän meni jo.

KALLE (menee oikealle puolelle). Ai, ai, tuota velmua!

SAARA (ulkona). Hyvä on!

ARVI (tulee alas). Jo tyyntyi.

KALLE (rupeaa sytyttelemään tupakkaa). Puulla toinen mies toisen miehen
asiaa ajaa.

ARVI. Pitää aina tehdä kirjaimen mukaan niin ei tule väärinymmärryksiä.
(Istuu pöydälle.) Joko Kalle on syönyt päivällistä?

KALLE (levollisesti). Jo. Monta tuhatta kertaa.

ARVI (katsoo kelloaan ja nauraa). Se on hyvä se, sillä tämänpäiväinen
näkyy viipyvän.

SAARA (kuten äsken). Kalle!

ARVI. Mikä se oli?

KALLE (nousee). En minä mitään kuullut. Huh! Huh! Kuumakin tässä
on. (Nostaa kaulukset korviinsa.) Pitää mennä tuonne jääkellarin
seutuville. (Menee perälle.) Ai, ai! Kuinka se aurinko paahtaa. (Menee
nopeasti kumaroissaan oikealle).

PÖLLÖNKORPI (tulee kiireesti vasemmalta). Tämähän on nyt vallan
pentelettä!

ARVI. Mitä nyt?

PÖLLÖNKORPI. No, se kauppahinnan loppu on maksettava tänään. Asiamies
on siellä.

ARVI. Onko paljonkin?

PÖLLÖNKORPI. 200.000.

ARVI. Mutta sehän sopii hyvin. Siihen riittää emännän rahat. Eikös
Maiju Taivaloja saanut juuri sen summan.

PÖLLÖNKORPI (kävelee edestakaisin). Saanut! Ei hän ole saanut vielä
penniäkään eikä holhoojaa löydä mistään.

ARVI. Härjänheimoa?

PÖLLÖNKORPI. Ja telefooni on rikki Härjänheimoon.

ARVI. Hän on tietysti matkalla tänne —.

PÖLLÖNKORPI (pysähtyy). Mutta Jumala ties milloinka hän saapuu. Ja
asiamiehellä on kiire. (Katsoo kelloaan.) Hän matkustaa junalla tunnin
kuluttua. — Minne hiivattiin se emäntäkin on joutunut! (Menee perälle
ja katselee kummallekin puolelle.) Eikä Freckstedtiäkään löydy mistään.

ARVI (katsoo pöydällä taakseen). Mitä sinä Freckstedtillä?

PÖLLÖNKORPI (tulee alas). Jos ei muu auta, niin myyn hänelle kartanon
metsän.

ARVI (hypähtää pöydältä). Metsän?

PÖLLÖNKORPI. Niin teen. Kauppakirjat ovat jo valmiit. Hänen
allekirjoituksensa vain puuttuu.

ARVI. Onko asia niin vakava?

PÖLLÖNKORPI (istuu oikealle). On.

ARVI. No, mutta, saakeli soikoon, odottakoon asiamies huomiseen, tai
edes iltaan.

PÖLLÖNKORPI. Hän ei tahdo.

ARVI. Tahtoo tai ei! Eihän tämä ole mikään —

PÖLLÖNKORPI. Hänen ei tarvitse. Maksuaika on kulunut umpeen. Ja he
tahtoisivat kaupan puretuksi. (Nousee kävelemään.) Siinäpä se!

ARVI. Hm! — No, metsääkö varten Freckstedt on täällä?

PÖLLÖKORPI. Niin. On ollut jo kaksi viikkoa.

ARVI. Hm! Hm! Tässä ei siis auta takaus?

PÖLLÖNKORPI. Ei. Eikä vekseli. Joko käteistä rahaa tai pankkiosotus —

ARVI. No, voiko Freckstedt sitten —?

PÖLLÖNKORPI. Hän kirjoittaa toiminimensä puolesta.

ARVI. Freckstedt? Sellaisen summan?

PÖLLÖNKORPI. Jaa-ah! Hän on luotettava ja mahtava. (Raapii
korvallistaan.) Ei! Tämä ei käy. Minun täytyy saada käsiini Freckstedt.
Jos näet, niin käske ylös — koeta katsella — (Menee nopeasti
vasemmalle).

ARVI (yksin, kävelee edestakaisin). Ai, ai, kun on paha paikka.

KALLE (tulee oikealta takaperin ja virnistelee itsekseen kurkistellen
jälkeensä).

ARVI (harmistuneena). Saakeli, kun on paha paikka!

KALLE. Mikä nyt?

ARVI. Ajatteles! Kartanon loppuhintaa ollaan perimässä, eikä emännän
holhooja Härjänheimo ole tuonut rahoja. Täytyy ehkä myydä kartanon
metsä Freckstedtille. Koko metsä!

KALLE. Ai pentele!

ARVI. Ja mitä tekee talolla ilman metsää!

KALLE. Onko se Prekka-Ville sellainen pomo? — (Yskäsee.) Se Freckstedt
— tarkotan. (Nauraa virnistelee.) Ja tuolla se vaan — niinkuin muukin
tavallinen kuolevainen miesihminen — »paistaa särkiä» erään tytön
kanssa —

ARVI. Missä?

KALLE. Tuolla lammen rannalla.

ARVI. Mene kutsumaan tänne! Esa etsii häntä. Sano, että on tärkeätä
asiaa.

KALLE. Eihän heitä nyt saisi häiritä —

ARVI (nauraa). Hupsuko sinä olet! Miks'ei saisi?

KALLE (nopeasti). Mutta jos kaukaa huutaisi — (Menee katsomaan perälle
oikealle.) Siellä he jo tulevatkin —

ARVI (menee katsomaan). Sehän on hyvä. Menen heti sanomaan isännälle.
(Menee vasemalle).

KALLE. Mitä saakelia! (Kurkistelee yhä tarkemmin.) Eikös se ole —?
(Aivan hämmästyneenä.) No, voi sun pentele! — Nyt on paras mennä
tiehensä eikä nähdä mitään —

SAARA (tulee vasemmalta). Voi, Kalle, Kalle! Täälläkö sinä vielä
vetelehdit?

KALLE (kääntyy nopeasti). Minä — minä —

SAARA. Mitä sinä sinne lammen tielle tirkistelet? (Yrittää myös katsoa).

KALLE (asettuu aina hänen eteensä). En minä mitään tirkistelyt.
Niskassani oli hyttysiä — ja ne pureskelivat — Kuule, Saara! Mennään
nyt ylös taloon — minulla on sinulle vähän tuomisiakin — on siellä
matkarepussani —

SAARA. Oi, voi, onko sinulla —?

KALLE (työntää Saaraa menemään). Oh, on — kiirehdihän —

SAARA. Oi, mennään — että saat tervehtiä morsiantasi — (Menevät
vasemmalle).

FRECKSTEDT ja MAIJU PÖLLÖNKORPI (tulevat hetken kuluttua oikealta).

FRECKSTEDT (hyvin innostuneena ja pirteänä). Se on siis päätetty.
Suostumuksemme mukaan — (Aikoo ottaa Maijua kädestä).

MAIJU PÖLLÖNKORPI (hypähtää muutaman askeleen etunäyttämölle). Varo,
sinä! Tuolla on ihmisiä!

FRECKSTEDT (tulee myös alas). Istutaan tähän vielä hetkeksi! Mitä
siellä sisällä teemme. Siellä on kaikilla niin paljon homuiaa. Olemme
vain tiellä.

MAIJU PÖLLÖNKORPI (istuu sohvalle, oikealle). Minua niin raukasee —

FRECKSTEDT (istuu hänen viereensä). Nyt onkin niin painostavan lämmin.

MAIJU PÖLLÖNKORPI. Ei se sentähden —

FRECKSTEDT. Minkätähden sitten?

MAIJU PÖLLÖNKORPI (sulkee silmänsä). Minua niin ihanasti peloittaa
ja se raukasee. Minua on peloittanut jo monta päivää. Juuri
tällaista tunnetta olen itselleni toivonut. Olen uneksinut pelosta,
salaperäisyydestä ja karkaamisesta — jonkun miehen kanssa — tai —
että joku ryöstää minut väkivallalla — (Avaa silmänsä.) Ymmärrätkö?
Ymmärrätkö sinä minut? Juuri niin kuin kerrotaan kirjoissa —

FRECKSTEDT (syleilee Maijua). Tietysti! Tietysti minä ymmärrän —

MAIJU PÖLLÖNKORPI. Ja sitten se kauhea melu ja hälinä ja etsiminen —
ja sitten saa olla kaikkien puheenaiheena — saa olla sankarittarena —
lähetetään hakemaan ja kyselemään —

FRECKSTEDT. Eikä mistään löydetä — romaanin sankaritar on kadonnut —
(Suutelee Maijua).

PÖLLÖNKORPI, ARVI, KALLE ja SAARA (tulevat vasomalta).

MAIJU (tulee oikealla).

KALLE (juoksahtaa toisten edelle). Pst! Pst!

SAARA. Ketä ne ovat?

MAIJU. Voi herra!

ARVI. Oh! Perhana!

FRECKSTEDT ja MAIJU (ovat hypähtäneet ylös).

PÖLLÖNKORPI (pysähtyy jähmettyneenä). Minun vaimoni! Mitääh!?

MAIJU PÖLLÖNKORPI (kirkasee ja juoksee oikealle).

SAARA. Oi, oi, oi, oi! (Juoksee vasamalle).

    Esirippu.




Toinen näytös.


Sama paikka ja samat asemat.

PÖLLÖNKORPI. No, voi sinuas, tuhannen tulimmainen turkasen turkin
pippuri! Tämähän on — tämähän on - (Menee Freckstcdtin eteen, häristäen
nyrkkiä hänen nokkansa alla.) Mitä tämä oikeastaan on?

FRECKSTEDT (vaipuu istumaan).

PÖLLÖNKORPI. Herra jesta! Minä kohta harmista halkean.

ARVI. Malta mielesi! Ehkä se ei ollut mitään —

PÖLLÖNKORPI (menee Arvin luo). Eikö mitään! Vai ei mitään! Hänhän
pussasi kuin turkkilainen — pussasi minun vaimoani —

KALLE (yksinkertaisesti). Ehkä hän ei tehnyt sitä väkivallalla —

PÖLLÖNKORPI. Mitä? Ei väkivallalla? Mitenkäs muuten sitten —

FRECKSTEDT (nousee).

PÖLLÖNKORPI (karkaa kimmastuneena hänen luokseen, kohottaen nyrkkinsä).
Pysy paikallasi Prekka-Ville, tai —

FRECKSTEDT. (vaipuu istumaan).

PÖLLÖNKORPI. Ei tästä mennä askeltakaan — muista se!

ARVI. Kuule, Esa!

PÖLLÖNKORPI (menee Arvin luo). Minä en kuule — enkä tahdo kuulla — ole
kuuro ja sokea ja — ja — (Kääntyy Freckstedtiin.) Heti paikalla pois
kartanosta, lurjus! Heti paikalla pois!

FRECKSTEDT (nousee ylös).

PÖLLÖNKORPI (hyökkää hänen eteensä nyrkit ojossa ja karjasee). Istu
alas — paholainen!

FRECKSTEDT (vaipuu taas istumaan).

PÖLLÖNKORPI. Ei askeltakaan tästä paikasta! — Voi tuomiosunnuntai — ja
pyhäinmiesten päivät —

SAARA (tulee kiireesti vasemmalta). Sähkösanoma Esalle. Asemalta
lähetettiin.

PÖLLÖNKORPI. Anna tänne! (Avaa sähkösanoman ja lukee.)

MAIJU (hiljaa Kallelle). Tää juttu pitää pelastaa — emäntä on
pelastettava tavalla tai toisella —

KALLE (samoin Maijulle). Olet oikeassa — niin on — (Supattavat hiljaa).

PÖLLÖNKORPI. Tämäkin!

ARVI. Mitä on tapahtunut?

MAIJU (hiipii salaa kuiskuttamaan Freckstedtin korvaan).

FRECKSTEDT (nyökyttää päätään ja naama kirkastuu kirkastumistaan).

PÖLLÖNKORPI. Oikeat Jopin onnettomuudet vainoovat minua.
(Freckstedtille.) Älä virnistele siellä! (Lukee.) »Myöhästynyt junista.
Tulen illalla tavarajunalla — Härjänheimo.»

ARVI (nauraa). Vai kaikista junista! Onpas sillä pojalla ollut kova
onni!

PÖLLÖNKORPI. Missä Maiju on?

MAIJU. Tässä olen.

PÖLLÖNKORPI. Et sinä — vaan emäntäsi! Etsi hänet heti!

FRECKSTEDT (nousee arvokkaana). Niin! Mene katsomaan, miten hänen
silmänsä laita nyt on!

MAIJU. Heti paikalla. (Menee oikealle).

SAARA. Minäkin tulen — (Seuraa Maijua).

KALLE (Saaralle). Ja minä menen hakemaan niitä tuliaisia. (Menee
vasemmalle).

PÖLLÖNKORPI. Mistä silmästä sinä puhut?

FRECKSTEDT (koettaa olla hyvin huoleton ja alkaa sytytellä tupakkaa).
Eiköhän se ollut vasen — tai olisikohan ollut oikea —

PÖLLÖNKORPI. Mikä siinä sitten oli — häh?

FRECKSTEDT. Rikka.

PÖLLÖNKORPI. Rikka?

ARVI. Rikka silmässä?

FRECKSTEDT. Niin oli. Aika paha olikin. Patrunessa huusi ja voivotteli —

ARVI. Ja mitä Freckstedt sitten teki?

FRECKSTEDT. Minä otin sen pois.

PÖLLÖNKORPI. Millä tavalla?

FRECKSTEDT (vähän pitkäveteisesti). Imemällä.

ARVI (purskahtaa nauramaan). Imemällä! Miesraukka tekee parhaimman
palveluksensa ja sitten vielä —

FRECKSTEDT. Niin, sitten vielä ollaan julkeita ja raakoja — ja
hävyttömiä —

PÖLLÖNKORPI.

No, no, no! Sehän näytti niin peräti siivottomalta se tohtoroiminen —

FRECKSTEDT. Ja patrunessankin pelästytitte ihan puolikuoliaaksi pienen
viattoman rikan tähden —

PÖLLÖNKORPI. No, no, no! Olihan syytä suutahtaa. — Mutta — missähän se
nyt on?

FRECKSTEDT. Minä syljin sen maahan tietysti. (Katselee maata
ympärillään).

ARVI (vaipuu nauraen vasamalle sohvalle). Tai ehkä te nielitte sen!

PÖLLÖNKORPI (saa takaisin hyvätuulisuutensa ja alkaa naureskella). Hän
sylki maahan minun vaimoni — tai nieli sen. Ha, ha, ha!

FRECKSTEDT (loukkaantwneesti). Te tyhmeliinit! Rikan tietysti.

PÖLLÖNKORPI (nauraa). Niin, niin! Tietysti rikan! (Menee taputtamaan
Freckstedtiä olalle.) Siinä on mies! Näkee rikan toisen silmässä, mutta
ei malkaa omassaan.

FRECKSTEDT (väistyy ja pyyhkii olkapäätään). Minä pyydän. Ei mitään
tarpeetonta lähentelemistä.

PÖLLÖNKORPI. No, mitä joutavia!

FRECKSTEDT. Ei ole joutavia. Minua on pahasti loukattu täällä — ja —
(katsoo kelloaan) — minä matkustan ensimäisellä junalla —

MAIJU PÖLLÖNKORPI ja MAIJU tulevat oikealta.

PÖLLÖNKORPI. Ahaa! Siinähän potilas tulee. (Menee vaimoansa vastaan.)
No, miten on nyt. —

MAIJU PÖLLÖNKORPI. On jo hyvä — kirvelee vaan vähän —

PÖLLÖNKORPI. Kumpi silmä se oli?

MAIJU PÖLLÖNKORPI Se oli — (Katsoo Freckstedtiä).

FRECKSTEDT (hieroo vasenta silmäänsä).

MAIJU PÖLLÖNKORPI. Se oli vasen —

PÖLLÖNKORPI. Ai, ai! Annas kun katson sitä —

MAIJU PÖLLÖNKORPI. Enkä anna — koska olit niin hävytön — joudun sinun
tähtesi naurettavaksi kaikkien ihmisten edessä — häpeä toki! (Menee
nopeasti vasemmalle).

PÖLLÖNKORPI. No, kun se näytti niin — älähän nyt — enhän minä sinusta
usko —

MAIJU. Kyllä minunkin mielestäni patruuna saisi vähän hävetä.

PÖLLÖNKORPI. Ole nyt sinäkin siinä — pyryharakka!

MAIJU (härnäävällä ivalla). Noin komea mies — ja epäilee omaa vaimoansa
— (katsoo Freckstedtiin) — tuollaisen tähden. (Juoksee oikealle).

FRECKSTEDT (yskii).

PÖLLÖNKORPI (nauraa tyytyväisenä). He, lie, he! (Tulee Freckstedtin
luo.) Se latukka taisi olla oikeassa. Eihän mikään nainen eroa minusta
sinun tähtesi, Freckstedt — (vetelee viiksiään) — vai mitä?

FRECKSTEDT (loukkaantuen). Ehkä ei, eikä se minulle kuulu. (Asettuu
arvokkaasti Pöllönkorpeen -päin.) Nyt minä lähden ja jätän —

PÖLLÖNKORPI. Eikä hemmetissä! Nyt me teemme sen metsäkaupan — —

FRECKSTEDT (ylpeästi). Minä en tee mitään kauppoja miehen kanssa, joka
on minua loukannut —

ARVI. Älkää nyt sentään, Freckstedt —

FRECKSTEDT. En. Minä en tee —

PÖLLÖNKORPI. Puhu nyt sinäkin, Arvi, järkeä tällä tyhmeliinille!

FRECKSTEDT. Järkeä! Minulleko järkeä! Te sitä tarvitsisitte jos kukaan.

PÖLLÖNKORPI. Te?

FRECKSTEDT. Ei, vaan te!

PÖLLÖNKORPI. Niin, niin! Minä tietysti. Mutta minä tarkotin —

FRECKSTEDT. Minä en välitä teidän tarkotuksistanne!

PÖLLÖNKORPI (toivottomana Arville). Hän teitittelee minua, vaikka
hyvässä neekerirommi-totissa olemme juoneet veljenmaljat —

FRECKSTEDT. Rommitotia te kyllä juotte ja hienoja viinejä — ja
samppanjaa — ja remuatte markkinoissa ja pitopaikoissa ja
leikittelette —

KALLE (tulee).

FRECKSTEDT (jatkaa). — herrasmiehiä ja sivistyneitä, vaikka olette
sisältä silittämättömiä ja päältä höyläämättömiä. Te olette
kerrostuneet —

KALLE (tokasee). Herrastuneet sivistymättä.

FRECKSTEDT. Niin olettekin. Ja sellaiset ihmiset ovat —

KALLE. Ne ovat nautoja ne.

FRECKSTEDT. Äsh!

PÖLLÖNKORPI. Ole vaiti, Kalle! Me hieromme sovintoa. Etkö sinä sitä
huomaa.

KALLE. Minun mielestäni hän aivan nautamaisesti —

PÖLLÖNKORPI. Ole nyt vaiti! Tiedäthän, että Freckstedt oli meidän
opettajamme maanviljelysopistossa — hänellä on oikeus puhua. Eihän
sanoista päähänsä läpiä saa.

KALLE. No, eipä ei! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

ARVI (hauskasti). Kuten tunnillakin.

PÖLLÖNKORPI (koettaen lyödä leikiksi). Aivan niinkuin tunnillakin. Ha,
ha, ha!

FRECKSTEDT. Naurakaa te vaan! Minä en siitä välitä — Mutta koska te
mainitsitte opettajasta, niin tahdonpa teille entisenä opettajana
sanoa, että suotta te leikittelette suuria maanviljelijöitä ja
ostelette suuria kartanoita. Kaikesta siitä tulee kuperkeikka ennemmin
tai myöhemmin.

ARVI. Se oli tosi sana, Freckstedt!

PÖLLÖNKORPI (sovinnollisesti). Tietysti oli. Totta kai. Ja nyt me
lyömme sovinnon kämmentä ja teemme metsäkaupat. (Kaivaa taskustaan
papereita).

FRECKSTEDT. En koskaan teidän kanssanne.

PÖLLÖNKORPI (vaipuu tuolille pöydän viereen). Tämä tästä sitten tuli
lorun lopuksi! (Arville.) Härjänheimo ei tule ja myyjän asiamies lähtee
— ja minä saan mennä Maijuni kanssa tielle. (Hypähtää ylös.) Aijai,
millainen aasi minä olen ollut! Aijat!

FRECKSTEDT (istuu tyytyväisenä). Vastako kirkkopatruuna sen nyt huomaa?

PÖLLÖNKORPI (kävelee edestakaisin). Vasta. Nyt vasta sen huomaan. Mitä
saakelin tekemistä minulla oli valtiopäivillä —

FRECKSTEDT (ivallisesti). Niin — kaikellaisia aaseja sinne myöskin
valitaan.

PÖLLÖNKORPI (huomaamatta ivaa, ottaa päästään kiinni). Niin valitaan,
niin valitaan!

ARVI (ärtyisesti). No, mitä se nyt tähän kuuluu!

PÖLLÖNKORPI (pysähtyy Arvin eteen). Kuuluu se. Se juuri kuuluukin.
— Ellen minä olisi siellä ajanut naisen naimaijän korottamista,
niin olisin saanut Maijun jo viime vuonna ja — ja nyt olisi kartano
maksettu. (Koomillisella vakavuudella.) — Eikös se ollut aasimaisesti
tehty, se — Ja ne toiset aasit, jotka sitä sitten kannattivat. Hyi
saakeli!

TOISET (nauravat).

PÖLLÖNKORPI (istuu taas äskeiselle paikalleen). Jaa, jaa! Tässä näette,
kuinka vanhat synnit tulevat rangaistuksi. Höh, höh!

KALLE (menee Freckstedtin luo). Kyllä parooni nyt sentään ostaa sen
metsän.

FRECKSTEDT. En.

ARVI (nousee). Ellei muuta syytä ole kuin tuo äskeinen —

FRECKSTEDT. Siinä onkin tarpeeksi — (Nousee.) Jos aatelismies tulee
loukatuksi —

KALLE. Pöllönkorpi on yhtä hyvää aatelia kuin tekin —

FRECKSTEDT (halveksien). Minä en keskustele näistä asioista — entisen
kuskini kanssa.

KALLE (kimmastuen). Mutta minä keskustelen nyt teidän kanssanne.
(Osottaa Pöllönkorpea.) Hän myöskin luuli itsensä loukatuksi — ja siitä
syystä kiivastui —

ARVI. Ja jos Pöllönkorpi nyt pyytää kiivauttaan anteeksi —

FRECKSTEDT. Minä en sittenkään —

KALLE (tiukasti). Teidän täytyy!

FRECKSTEDT. Huuti, mies!

PÖLLÖNKORPI (nousee). Älähän nyt, Kalle, rakenna uutta riitaa!
Myönnänhän minä erehtyneeni ja kiivastuneeni ihan turhasta — ja minä
olen valmis pyytämään —

KALLE. Anteeksiko?

PÖLLÖNKORPI. Jotakin sellaista kai tässä nyt on tehtävä —

ARVI. Tietysti! Se on ihan paikallaan. Kunnon mies aina sovittaa
solvauksensa. Ja toinen kunnon mies sopii —

KALLE. Eipäs!

TOISET. Mitä?

KALLE. Minä sanon vaan, että isäntä ei pyydä anteeksi kaikellaisilta —

FRECKSTEDT. Mitä sinä lurjus —

KALLE (nostaa housujaan ja lähenee niin uhkaavasti Freckstedtiä, että
tämä väistyy mahdollisimman kauvas oikealle etualalle). Semmonen lurjus
minä vaan olen, että —

PÖLLÖNKORPI ja ARVI. No, mutta, Kalle!

KALLE. Freckstedt sopii kyllä ilman anteeksipyyntöäkin.

FRECKSTEDT. Väisty tieltäni, mies!

KALLE (ottaa lujasti Freckstedtiä kädestä ja kuiskaa). Ellette heti tee
sovintoa, niin minä kerron nähneeni teidät ja emännän lammen rannalla.
Mutta tehkää se heti paikalla, muuten —

FRECKSTEDT (aivan hädissään, hiljaa). Ettehän te —

KALLE (tiukasti). Heti paikalla! Ilman ainoatakaan sanaa! Tai muuten
ette lähde täältä ehjin nahoin. Tunnettehan Pöllönkorven — ja tunnette
oman syynne. (Kääntyy toisiin. Hellittää ja rupeaa nauramaan.) Parooni
on valmis sopimaan. Hän oli vaan vähän ärtynyt äsken ja katuu sitä nyt.

ARVI. Onko todella?

PÖLLÖNKORPI. Eihän — onkohan —

FRECKSTEDT (on aivan kuin kurkussa istuisi paha pala, ei tahdo saada
puhutuksi). Hm! Hm! Kalle huomautti aivan oikein, ettei — ettei niin
vanhojen tuttavien — näin pitopäivänä sovi herättää — herättää ikävää
mielialaa —

PÖLLÖNKORPI. No, niin, niin! (Ojentaa kätensä).

FRECKSTEDT (tarttuu Pöllönkorven käteen). Ei siis sanaakaan enään
tästä —

PÖLLÖNKORPI. Ei — ei tietysti —

ARVI. Hurraa! Mainiota!

KALLE. Ja nyt parooni tekee heti sen metsäkaupan — jos kirkkopatruuna
tahtoo —

FRECKSTEDT (katsoo kelloaan). Niin — aivan heti sitten. Onko teillä jo
paperit allekirjoitettuina?

KALLE (oikealla Freckstedtin takana, naureskellen). Rommitotissa juotu
veljenmaljat!

FRECKSTEDT. Sinulla — tarkotin. Onko veljellä jo —

PÖLLÖNKORPI (antaa paperit). Tässä on — kaikki kunnossa.

FRECKSTEDT (katsoo papereita, ottaa kynän taskustaan ja istuu pöydän
ääreen oikealle). Jahah! Metsä yhdeksään tuumaan tyvestä jalan
korkeudelta ja hinta 200.000. (Kirjoittaa molempien alle.) Hyvä on.
Kalle ja Rekola todistavat. (Ottaa taskustaan pankkiosotuskirjan,
kirjoittaa nimensä ja repäsee lehden irti.) Tässä todistajille kynä.

KALLE (kirjoittaa). Kyllä minä todistan, että huono kauppa tämä on.

FRECKSTEDT. Ei minulle.

PÖLLÖNKORPI. Eikä minulle. He, he, he!

ARVI (kirjoittaa). Molemmat siis voittivat. Kaikki hyvin!

PÖLLÖNKORPI (ottaa paperit, joista toisen antaa Freckstedtille). Kaikki
hyvin! Tässä sinulle!

FRECKSTEDT (antaa pankkiosotuksen). Ja tässä sinulle.

PÖLLÖNKORPI. Ja nyt alkaa juhla! Nyt pojat harjakaisille! (Ottaa
Freckstedtiä kädestä.) Kiitos vaan! (Rupeaa leveästi nauramaan.) Ja
sinulle minä viitsin suuttua! Mitä se nyt olisi tehnyt, vaikka sinä
olisit pussannutkin Maijua. Silloin hän olisi huomannut eron.

FRECKSTEDT (yrittää nauraa). Minkä eron?

PÖLLÖNKORPI (pukkaa Freckstedtiä vatsaan). No, eron — meidän
välillämme. Eihän sinusta ole naissankariksi — sinä et ole mikään Don
Juhannes kuten — (sivelee viiksiään) joku toinen tässä. — Kun minä
pussaan, niin — herra jesta — se on vasta »ilmi — eleison» se. — He,
he, he! (Koston nautinnolla.) Ja sampankaljaa minä juon, ja lystiä minä
pidän — sillä minun kannattaa! He he, he! Ja taloni minä asun niin,
ettei minun tarvitsekaan lähteä maita mantereita kiertämään — sellainen
poika minä vaan olen — no, ymmärrätkö —

FRECKSTEDT (yrittää nauraa). Kyllä, kyllä — mutta minulla on eräs
tärkeä asia junalle, minun täytyy — (Katsoo kelloaan.) Näkemiin — minun
täytyy — (Menee vasemmalle).

PÖLLÖNKORPI. Mene, mene, mutta älä viivy —

FRECKSTEDT (ulkona). En — en —

PÖLLÖNKORPI. Kuule Kalle! Mitä lempoa sinä teit sille Freckstedtille?

ARVI. Niin mitä — sano se!

KALLE. Jaah! Minä en sitä sano — tai jos sanon, niin — no, niin — sanon
joskus, jos sopii —

PÖLLÖNKORPI. No, jääköön sitten! Tule nyt, Arvi! Mennään vähän
katsomaan juhlavalmistuksia — (Lähtee vasemmalle).

ARVI (Kallelle). Minä melkein arvaan —

KALLE (panee sormen suulleen). Hsss!

ARVI. Hm! Selvä se! (Menee vasemmalle).

KALLE (yksin). Voi, voi sitä emäntää! Ja sitten sitä Freckstedtiä!
(Ajattelee.) Ja, voi, voi sitä Pöllönkorpeakin. — Mikähän juttu tästä
tulee — tai jääkö ehkä tähän. — Onneksi sain metsäkaupan pelastetuksi.
Vaikka ei se ollut rehellisellä tavalla. Pöllönkorpea piti vetää
nenästä. — Mutta mikäs siinä muukaan auttoi — (Kävelee.) Ai, ai
sentään! Ne naiset, ne naiset! Olisipa ilkeätä tulla noin puijatuksi.
Kyllähän se Saarakin pian olisi valmis — mutta — kukapa hänestä juuri
välittää — (Raapii korvallistaan.) Hm! Välitänkös minä sitten —
(Pysähtyy pöydän ääreen ja ottaa taskustaan paperlkäärön.) Tässä nyt on
se tuliainen Saaralle — se esiliina — (Muistaa.) Ai, pentele! (Kaivaa
toista laskuaan.) Se Maijun esiliina on vielä minulla. (Avaa Maijun
esiliinan käärystä ja katselee sitä.) Se on oikeastaan hyvin hauskan
näköinen kapine. (Katselee ja kulkee vasemmalle etualalle.) Minkätähden
se tuntuu noin somalta hyppysiin! Ja minusta tuntuu, että se tuoksuukin
aivan erikoisen ihanalta. — Hm! Kyllä se Maiju on sentään suloinen
tyttö. Ei siinä Saara — hm! — Saara — ja Maiju — — Ei, ei! Ei niitä
rinnakkain passaa panna. — Ja tuollainen esiliinakin —

SAARA (tulee touhulla oikealta). Kalle!

KALLE (pelästyy). No, voi sun — (Pistää esiliinan nopeasti takkinsa
alle ja napittaa takkinsa).

SAARA (menee Kallen kaulaan). Oi, kultaseni! Tuskin olemme saaneet edes
nähdä toisiamme tässä mylläkässä. Nyt olemme täällä hetken yksiksemme —
olemme sulkeutuneina vain toisillemme — niinkö —?

KALI, Niin.

SAARA. No?

KALLE. Mitä no?

SAARA. Voi sinua — ujostelijaa! Etkö tiedä, mitä tehdään —

KALLE. Oi, voi, jos tietäisit — minä ihan palan —

SAARA (haltioissaan). Oi Kalle, Kalle! (Painaa päänsä Kallen
rinnalle.) Hillitse itsesi — oi hillitse —

KALLE (tuskaisesti). Mitäs tässä nyt olisi hillitsemistä — kuuma
minulla on — niin että tukehdun —

MAIJU (tulee oikealta).

SAARA. Kun sinä oletkin noin paksusti puettuna — (Rupee aukasemaan
Kallen takin nappeja.) Heitä takki yltäsi —

KALLE. (parkasee). Ei, ei, ei. Tulee heti vilu — ei —

SAARA (avaa napit). Noin! (Esiliina putoaa maahan).

KALLE. Ai, ai!

SAARA. Mitä tuo on? (Ottaa esiliinan maasta).

MAIJU. No, jopa nyt jotakin —

SAARA. Mitä? Maijun esiliina!

MAIJU. Povessa — sydämen päällä — (Vaipuu nauraen sohvalle oikealla).

KALLE (vaipuu aivan nolona sohvalle vasemmalla). Oi, oi, oi, oi!

    Esirippu.




Kolmas näytös.


Sama paikka ja samat asemat.

SAARA (suuttuneena). Kenen tämä riepu on? Hah?

KALLE. Katsos — tuota —

MAIJU. Ei se ole mikään riepu! Se on —

SAARA. Vaiti, sinä!

KALLE. Älä nyt, Saara —

SAARA. Miten tämä on joutunut sinun takkisi alle? Sano!

KALLE. En minä tiedä —

SAARA (huutaa). Kuinka et sitä tiedä?

KALLE. En tiedä — kuinka tulin sen pistäneeksi —

SAARA (Maijulle). Onko tämä sinun?

KALLE. Minä en tietänyt kenen —

SAARA. Vaiti, sinä!

KALLE. Kyllä vaikenen, jos vaan annat selittää.

SAARA. Maiju! Onko tämä sinun?

MAIJU (voi tuskin puhua naurultaan). Kyllä — tietysti — tunnettehan
sen —

SAARA (Kallelle). Sinä sarvikuono! Mitä sinulla on ollut Maijun kanssa —

KALLE. Ei meillä mitään —

SAARA (itku kurkussa). Sinä olet hyväillyt Maijua — olet kisaillut
hänen kanssaan — sinä — sinä — oh, minua onnetonta neitoa — sinä
rakastat häntä — ja — (heiluttaa esiliinaa ilmassa) — tällä tavalla
häpäiset minun ensilempeäni —

KALLE (nousee). Älä nyt Saara-kulta huuda —

SAARA (parkaisee). Minä en sinusta huoli — teen eron sinusta — (heittää
esiliinan Kallen silmille) — senkin turkkilainen! (Menee kiireesti
vasemmalle).

KALLE (vaipuu takaisin sohvalle). Onpa sillä peijakkaalla aika sisu.

MAIJU (nauraa yhä). Minä lahjotan sen nyt sinulle — saat ommella siitä
itsellesi rukkaset —

KALLE. (nolona). Neköhän ne tässä nyt tulivat?

MAIJU. Mene nyt pyytämään anteeksi! — Kyllä Saara leppyy, kun miehen
saa.

KALLE. Minä en välitä hänen leppymisestään — (Nousee.) Minä jo
tässä äsken mietiskelin, että — minä en ole siitä Saarasta koskaan
tykännytkään — olen tässä pikiintynyt ihan toisaalle — Kuule, Maiju!
(Äkkiä.) Minä nain sinut.

MAIJU (hypähtää ylös). Ohoh!

KALLE. Älä nyt pelästy — äläkä vastaa yhtään mitään — jos sanoo jotakin
ajattelematonta, niin sitä on niin vaikea sitten peruuttaa —

MAIJU. Sinä olet —

KALLE. Niin, niin! Minä olen rakastunut sinuun —

MAIJU. Mutta minä —

KALLE. Vaiti, vaiti! Sano sitten myöhemmin! Kuule! (Ottaa pöydältä
kääryn ja kietoo esiliinan sen ympärille.) Tässä on sinun esiliinasi!
(Vie ne Maijulle.) Ota! Tuossa! Etkös ymmärrä? Onhan se sinun
esiliinasi! Ja mitä sen sisässä on, kuuluu myös sinulle.

MAIJU. Kalle on aika hulivili!

KALLE. Minä olen mailman vakavin mies. Siksi minua pidetään
leikillisenä, kun minä olen niin hirmuisen vakava.

MAIJU (ottaa esiliinansa, käärö putoo lattialle). Minä olen myöskin
vakava. Tämä on minun — (Menee vasemmalle puolen näyttämöä asetellen
esiliinaa eteensä).

KALLE (ottaa käärön maasta). Ei sinua näy voittavan kirkkonaamalla.

MAIJU. Ei, eikä tyhmillä jaarituksilla.

KALLE (menee Maijun perässä). Millä sitten?

MAIJU (veitikkamaisesti). En sano.

KALLE. Ai, ai, kuinka sinun silmäsi välähtivät hauskasti.

MAIJU. Joutavia!

KALLE. Ja huulesi värähtelevät noin viekoittelevasti.

MAIJU (nyrpistää suutaan). Se ei ole totta.

KALLE. Voi taivaan talikynttilät — kuinka sinä olet nätti —

MAIJU (härnäten). Suotta yrittää — ei se auta yhtään mitään —

KALLE (raapii nolona korvallistaan). . Millainenkos vekarajalka tässä
sitten olisi heitettävä?

MAIJU. Sellainen, ettei siihen Kaljunen pysty. (Aikoo lähteä).

KALLE (estää). Ei, ei! Et saa mennä! Voi, voi! Jos nyt olisin sellainen
Don Juhannes kuin —

MAIJU (ivallisesti). Mutta sinä et ole mikään!

KALLE. Enkö? — Ota nyt edes tuo paketti pois minun kädestäni — se
häiritsee minua —

MAIJU. (härnäten). Enkä ota.

KALLE. Äläpäs huoli! Kun minä vaan saan oikean langan päästä kiini —
kun vaan keksin keinon, jolla sinut voitan —

MAIJU. Sellaista ei voi keksiä.

KALLE. Eikö?

MAIJU. Ei.

KALLE (heittää käärön suuttuneena maahan). No, sitten minä otan ja nain
sinut aivan heti.

MAIJU (hämmästyen). Häh?

KALLE. Aivan heti! Keksimättä mitään.

MAIJU (astuu askeleen taaksepäin). Mitä sinä —

KALLE (innostuu Maijun hämmästymisestä). Minä kihlaan sinut
morsiamekseni aivan heti. Tässä paikassa —

MAIJU (nostaa kädet poskilleen). Älä nyt huuda — ihmiset kuulevat —

KALLE (haltioissaan). Vai en keksi! Voi, herra, kuinka minä tykkään
sinusta — (Ottaa Maijua syliksi.) Minä ihan pakahdun paljaasta
rakkaudesta — (suutelee Maijua) — ihan paljaasta rakkaudesta —

MAIJU (tukahutetusti). Oletko sinä hullu!

KALLE (suutelee yhä). Ihan paljaasta rakkaudesta —

HÄRJÄNHEIMO (tulee kiireesti oikealta, seistä töksähtää
hämmästyksestä). No, kylläpä onkin rakkautta mitan täydeltä —

MAIJU (parkaisee). Hih! (Ottaa nopeasti paketin maasta ja juoksee
oikealle).

HÄRJÄNHEIMO (nauraa). Aina sillä Kallelta vaan on sen rutonmoinen
homma niiden hameväkien kanssa. (Menee tervehtimään.) Vaikka mies on
kihloissa, tietääkseni —

KALLE (hämmentyneenä). Onko se todellakin Härjänheimo?

HÄRJÄNHEIMO. Eikö mies enään tunne —

KALLE. Kyllä, kyllä, minä nyt —

HÄRJÄNHEIMO. Putositko niin korkealta lemmenmailmasta että silmät meni
sekasin?

KALLE (päästen vähitellen entiselleen). Kyllähän minä putosinkin —
mutta puhutaan siitä toiste — nyt on paljon tärkeämpää — ai, ai,
sentään —

HÄRJÄNHEIMO. No, mitä nyt sitten?

KALLE (toimessa). Odottakaas! (Työntää Härjänheimon istumaan oikealle.)
Istukaa nyt tuohon — minä kohta — (Menee oikealle, huutaa.) Maiju! Tule
heti tänne!

MAIJU (ulkona). Enkä tule!

KALLE (lyö jalkaa maahan). Tule aivan paikalla!

MAIJU. Älä kopeile, mies —

KALLE. Nyt on tärkeät asiat — kuuletko — minä käsken —

MAIJU. En ole sinun käskettäväsi — (Heittää esiliinakääreen Kallen
silmille).

KALLE (pui nyrkkiä oikealle). Älä heittele minua esiliinoilla! — Mene
heti sanomaan patruunalle, että Härjänheimo on täällä — tai muuten
sinut hukka perii —

MAIJU (tulee oikealta ja menee vasemmalle). Jahah! Se on sitten eri
asia —

KALLE (palaa pöydän luo). Peijakas saakoon selvää tuosta naisväestä!
Toisinaan pitää käyttäytyä kuin metsän peto — ja toisinaan —

HÄRJÄNHEIMO (nauraa). Ja toisinaan kuin lauhkein lammas — niin se on —

KALLE. Eikä aina tiedä kummalla hahmolla sitä esiintyisi.

HÄRJÄNHEIMO. Paras kai, että molemmilla yht'aikaa —

KALLE (nauraa). Pitäisi kai olla susi lammasten vaatteissa — kuten
Freckstedt —

HÄRJÄNHEIMO. Freckstedt? Onko hän täällä?

KALLE. No, hän se vasta onkin! Ai, ai sentään —

HÄRJÄNHEIMO. No?

KALLE (istuu pöydän kulmalle). Juuri tuossa samalla penkillä, missä
isäntä nyt istuu — istui hän emännän kanssa — ja — ja nuoli rikkaa
emännän silmästä —

HÄRJÄNHEIMO (hymyillen). Mitä sinä lörpöttelet!

KALLE. Juuri niin! Ja patruuna joutui näkemään — ja sitten oli tulla
tappelu — ja sitten keksittiin se rikka — ja sitten Freckstedt
kieltäytyi ostamasta metsää ja patruuna itki ja —

HÄRJÄNHEIMO. Ole nyt —

KALLE. No, ei se ihan ääneensä kollottanut, vaikka olisipa sitä ollut
syytä siihenkin.

HÄRJÄNHEIMO. No, miten niin? Sano!

KALLE. Kun oli vähällä joutua maantielle. Te ette tullut. 200.000 oli
maksettava ja Freckstedt rupesi vikurtelemaan —

HÄRJÄNHEIMO. Entä sitten?

KALLE (nauraa). Minä näytin Freckstedtille — (osottaa nyrkkiään) tuota
noin — ja Freckstedt maksoi —

HÄRJÄNHEIMO. Mitäs hän nyt sinun nyrkistäsi!

KALLE (viekkaasti). Minä sanoin hänelle myös jotakin —

HÄRJÄNHEIMO. Mitä sitten?

KALLE. Jaa — sitä ei saa sanoa —

PÖLLÖNKORPI ja ARVI (tulevat vasemmalta).

PÖLLÖNKORPI. No, sinäkö Härjänheimo! Ihme ja kumma! Mistä sinä nyt —?

ARVI. Vaikka äsken sähköitit?

HÄRJÄNHEIMO (nousee tervehtimään). Pääsin rata-insinöörin veturissa —
tulimme ihan lentämällä —

ARVI. Etkä sittenkään ehtinyt ajoissa. Kartano maksettiin ilman sinua.

HÄRJÄNHEIMO. Minä kuulin sen.

PÖLLÖNKORPI. Istutaan nyt vaikka tähänkin hetkeksi! (Istuvat sohville
ja tuoleille.) Minulla onkin ihan kuuma. Olen ollut aivan kuin Turkin
sodassa — tässä — huh, huh! Mutta nyt minä siitä peevelistä pääsin —

KALLE. Kenestä?

PÖLLÖNKORPI. No, siitä myyjän asiamieshyväkkäästä — se sitten kiusasi —
ei minuuttiakaan ruvennut odottamaan —

HÄRJÄNHEIMO. Minun syyni kun myöhästyin, mutta en mitenkään päässyt. Ne
talonkaupat kestivät niin kauvan.

PÖLLÖNKORPI. Talonkaupat?

ARVI. Oletko sinäkin myynyt talosi?

HÄRJÄNHEIMO. Olen.

PÖLLÖNKORPI (hämmästyen). Älä nyt! Kenelle?

HÄRJÄNHEIMO (nauraa ja heilahuttaa kättään). En minä niitä muista —

KALLE (päästää naurun rähäkän). Ei muista ulkoa — ihan kuin Rekola —

PÖLLÖNKORPI. Myynyt palstoina?

HÄRJÄNHEIMO. Koko talo pikkueläjille —

PÖLLÖNKORPI. Mutta mitä varten?

HÄRJÄNHEIMO. Ei kannattanut. Täytyi myydä joka vuosi 5000 metsää
menojen peittämiseksi.

ARVI. Niin oli minunkin —

KALLE. Pentele!

PÖLLÖNKORPI (nolona). Entäs minä sitten — joka juuri olen ostanut
tällaisen —

KALLE. Jossa on vielä kirkkokin!

TOISET (nauravat).

HÄRJÄNHEIMO. Kirkosta muistin sinun veljesi, maisterin. Tapasin hänet —

PÖLLÖNKORPI. Eikö hän tule tänne?

HÄRJÄNHEIMO. No, ei hän kai kuperkeikkansa jälkeen kehtaa tulla. Mutta
hän pyysi minun puhumaan sinulle, että jos sinä siihen kirkkoosi
ajattelet —

PÖLLÖNKORPI. Häntäkö saarnailemaan? He, he, he! Hän puhuisi samallaista
pötyä jumalasta kuin ennen mailmassa maanviljelyksestä — ei veikkoset!

ARVI (nauraen). Esa on herraa pelkääväinen mies —

PÖLLÖNKORPI. Minä en pelkää herraa enkä rouvaa, mutta minun veljeni —

HÄRJÄNHEIMO. Hän ehdotti, että muuttaisit kirkon kansanopistoksi — ja
hän pääsisi sitten sinne opettajaksi —

ARVI. Sehän kuulustaa joltakin, se!

PÖLLÖNKORPI. Hm! Kansanopistoksi —

KALLE (tokasee äkkiä). Kai se kansanopistopatruuna on yhtä hyvä kuin
kirkkopatruunakin!

TOISET (nauravat).

PÖLLÖNKORPI (häveliäästi). No, ei se kirkkopatruuna tässä ole pää-asia
— (Nousee).

KALLE. Kyllä se vaan on — Se on melkein niinkuin sanoisi — Rooman
paavi. (Naurua).

SAARA ja MAIJU (tulevat kantaen koppaa, jonka laskevat perälle).

SAARA. Tässä on Esalle kirje. Asemamies toi — sanoi asemapäällikön
lähettäneen. (Antaa kirjeen Pöllönkorvelle).

PÖLLÖNKORPI (lukee, hämmästyy). Mitä sian saksaa tämä on? (Lukee
uudestaan, hämmästyy vielä enemmän.) Mi—mi—missä Maiju on?

MAIJU. Tässä olen.

PÖLLÖNKORPI (parkaisee). Emäntä. Missä hän on?

SAARA. En tiedä. Ei hän sisällä ollut.

PÖLLÖNKORPI (putoaa istumaan). Oo — ooh!

HÄRJÄNHEIMO (nousee). Mitä on tapahtunut?

ARVI. Näytä! (Ottaa kirjeen).

PÖLLÖNKORPI (hiljaa). Lue!

ARVI (lukee). »Emäntäsi ja herra Freckstedt matkustivat juuri
Helsinkiin menevällä junalla, ensi luokan vaunussa. Heidän
käytöksestään ja puheistaan päättäen voi huomata, että he olivat
lähteneet salaisesti. Luulen, että he karkasivat. Veljesi Teppo.»

SAARA. Herra siunatkoon!

MAIJU. Auta armias!

HÄRJÄNHEIMO. Mitä ihmettä tämä tietää?

ARVI. No, vie sua ja viipota!

KALLE (nostaa housujaan). Vai niin ne ryökäleet vaan menivät!

MAIJU. Eivät edes hyvästi sanoneet.

SAARA. Voi, voi! Sellaista tulista rakkautta!

PÖLLÖNKORPI (nojaa päänsä käsiinsä). Vai niin menivät — niin menivät —

ARVI (Pöllönkorvelle). Älä nyt siinä voivottele! Jotakin on tehtävä!
Tässä on kiire!

HÄRJÄNHEIMO. Mitä tässä nyt enään voi tehdä!

PÖLLÖNKORPI (valittaen). Ei mitään — juna menee niin kauheata vauhtia —

ARVI. Mutta sähkösanoma menee pikemmin.

PÖLLÖNKORPI (hypähtää ylös). Niin — sähkösanoma — (Tuskaisesti.) Voi
jukolauta!

KALLE. Ja helereki! Voi!

PÖLLÖNKORPI (raivossa). Minä annan vangita heidät matkalla! Sen minä
teen. Minä tuotan heidät takaisin — minä sähkötän — minä — kyllä minä
näytän — (Nopeasti vasemmalle).

HÄRJÄNHEIMO. Onko se nyt viisasta?

ARVI. Ei taida olla.

KALLE. Päin pirkkalaa! Olkaa vissit siitä!

SAARA. Antaa heidän mennä! Ajatelkaa sitä kaikkivoittavaa rakkautta —

HÄRJÄNHEIMO. Älä siinä hupsi — vanha piika! Arvi! Kutsu Esa heti
takaisin.

ARVI. Mutta ellei tule —?

HÄRJÄNHEIMO. Sano, että täytyy — Eihän sähkösanomalla ole kiire. Kyllä
se aina junan saavuttaa.

ARVI. Niinhän se on. (Nopeasti vasemmalle).

SAARA (on suuttuneena koettanut saada sananvuoroa, mutta ei ole
onnistunut). Ettes vähän häpeä!

KALLE. Minäkö?

SAARA. Vaiti sinä! Minä en ikinä enään puhu sinulle! Tonttu!
(Härjänheimolle.) Kuinka sinä minua puhuttelet?

HÄRJÄNHEIMO. Minäkö?

SAARA. Vaikka olet oma sukulainen, niin heti kun näet, rupeat
haukkumaan.

HÄRJÄNHEIMO. Enhän —

SAARA. Niin juuri! Olet niin sivistymätön, ettet edes tervehdi —

HÄRJÄNHEIMO. Sen minä todellakin tässä mylläkässä unohdin. Anna
anteeksi! (Tarjoo kättänsä.) Päivää nyt!

SAARA (lyö häntä kädelle). Miksi sinä minua sanoit — häh!

HÄRJÄNHEIMO. Älä nyt viitsi — onhan tässä paljon vakavammat asiat —

KALLE. Hän sanoi sinua vanhaksi piiaksi.

SAARA (kääntyy nopeasti Kalleen päin). Ja sinua minä sanon vanhaksi
kameeliksi — ja kiitän jumalaa, että sinusta näinkin vähällä selvisin —

KALLE. Niin minäkin —

SAARA (livahuttaa Kallea korvalle). Tuossa — eropassi! (Menee nopeasti
kopan luo.) Tule, Maiju! Minä sulle kerron jotakin tuosta miehestä —

KALLE. Älä sinä, Saara, rupea —

MAIJU (näyttää nyrkkiään Kallelle).

KALLE. No, no, mitä sinäkin —

MAIJU (nauraen). Jos vielä sanot jotakin — niin saat tästä toisen
eropassin — (Menee kopan luo).

HÄRJÄNHEIMO (nauraa täyttä kurkkua). Kalle-parka lähde naisväen sotaan
— saat kaikki kimppuusi.

PÖLLÖNKORPI ja ARVI (tulevat vasemmalta).

PÖLLÖNKORPI. Sinä vaan naurat — mutta minua tämä ei naurata —

KALLE (sivelee poskiaan). No, ei se naisen menettäminen itkuakaan
kannata.

PÖLLÖNKORPI. Se Prekka-Ville — se se vasta oli mies — vasta oli aika
Hooperikin äijä! Hän teki minuun aina sen vaikutuksen, että hän
mielittelee toisen omaisuutta. — Niin vei multa emännän — kuin hyllyltä
vaan — Mutta kyllä minä näytän —

HÄRJÄNHEIMO. Jos nainen on mennäkseen kuin hyllyltä vaan, niin eiköhän
ole parasta antaa sen mennä.

PÖLLÖNKORPI. Mennäkö?

ARVI. Niin — mennä.

KALLE (pyyhkäsee kämmeniään yhteen). Sen sileän tien —

PÖLLÖNKORPI (kummissaan). Niinkö te kaikki?

HÄRJÄNHEIMO ja ARVI. Niin me —

KALLE. Ja mitä nyt sitten enään tekisitte — Prekka-Villen morsiamella?

PÖLLÖNKORPI (ajatuksissaan). Sehän on totta — Sitä en tullut ollenkaan
ajatelleeksi —

KALLE. Passaahan vielä ajatella. Ja minä sanon yhden asian. Ei siinä
silmässä mitään rikkaa ollut.

PÖLLÖNKORPI. Ei rikkaa?

MAIJU. Ei ollut — me keksimme sen —

PÖLLÖNKORPI. Mitä varten?

KALLE. Että hän antaisi ne 200.000.

PÖLLÖNKORPI. Onko se totta?

MAIJU. Totta on, vaikka valalle vietäisiin.

KALLE. Niin! Totta on — kyllä hän oikein pussasi —

PÖLLÖNKORPI (tuskalla huutaen). Pussasi! Sekö se oli sinun voimasi
Freckstedtiin —?

KALLE. Se.

PÖLLÖNKORPI. Voi sitä Hooperikin äijää!

ARVI. Eikä se kai ollut ensi kertaa!

KALLE. Ei.

HÄRJÄNHEIMO. Ja kaikesta päättäen ei viimeistäkään —

PÖLLÖNKORPI (naurettavan toivottomasti). Ei viimeistäkään!
(Päättäväisesti.) No, menköön sitten — sen tuonanen pannahinen — minä
haen hänestä eron heti — (Raapii korvallistaan.) Mutta eihän tällainen
talo ilman emäntää — pitäisihän saada se emäntä —

SAARA (tulee Pöllönkorven viereen). Ainahan sinä niitä saat — emäntiä —

PÖLLÖNKORPI (katselee pitkään Saaraa). Pitää olla vakava — ja — ja
ymmärtäväinen — ja —

SAARA (keimaillen). Sellainen juuri — ja mahtavaa multa-aatelisukua —

PÖLLÖNKORPI (hymyillen). Ettäkö? —

SAARA. Kyllä — vissiin —

PÖLLÖNKORPI (äkkiä, repäsevästi). Kuule, Kalle! Minä nain tämän sinun
morsiamesi, jos —

KALLE. Naikaa jumalan nimeen — vaikka heti paikalla —

PÖLLÖNKORPI. Ja sinä otat sitten Maijun vahingon korvaukseksi —

MAIJU (tulee esille). Ei sitä kaikki sentään ole niin hyllyllä —

KALLE (ottaa esiliina-kääryn pöydältä ja työntää Maijun käteen). Älä
nyt pärpätä!

PÖLLÖNKORPI (hauskasti). Kyllä ne vaan ovat — — Minä annan teille
torpan kuin manttaalin rusthollin.

KALLE (kiepahuttaa Maijua ympäri). Hih, hei! Huraa!

PÖLLÖNKORPI (kääntyy vakavana Saaraan). No mitenkä se on —

SAARA (kainostellen). Kyllä se hyvin on —

PÖLLÖNKORPI (ojentaa kätensä Saaralle). No, sitten —

SAARA. Voi, voi! (Hyppää Pöllönkorven kaulaan). Minusta tulee —
kirkkopatrunessa —

PÖLLÖNKORPI. Mutta jos sinäkin karkaat ja — ja rupeat pussailemaan —

SAARA. En ikinä — kun minä kerran vaan saan miehen —

ARVI. Oikean miehen —

HÄRJÄNHEIMO. Oikean Don Juhanneksen —

KALLE (huutaa). Oikean kirkkopatruunan.

MAIJU (tukkii kädellään Kallen suun).

KAIKKI (nauravat).

    Esirippu.

Loppu.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRKKOPATRUUNA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.