The Project Gutenberg EBook of Molemmat kuurot, by Jules Moinaux
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Molemmat kuurot
Ilveily yhdessä näytöksessä
Author: Jules Moinaux
Translator: Johanna Silander
Release Date: March 17, 2016 [EBook #51486]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MOLEMMAT KUUROT ***
Produced by Tapio Riikonen
MOLEMMAT KUUROT
Ilveily yhdessä näytöksessä
Kirj.
Jules Moinaux
Mukaillen suomeksi J. S. [Johanna Silander]
Alfred Lagerbom, Hamina, 1898.
HENKILÖT:
_Tarkia_
_Arvid_.
_Petter_, eräs miespalvelija Tarkian luona.
Eräs puutarhuri.
Eräs metsänvartija.
_Engla_, Tarkian tytär.
(Näyttämö esittää pientä salia, josta näköala on puistoon, kummassakin
huoneen nurkassa pienet pöydät, vasemmalla pöydällä lamppu, oikealla
kukkavihko maljassa. Ovi perällä. Ovi oikealle ja kaksi ovea
vasemmalle. Oikealla ikkuna. Oikealla, pöydän yläpuolella, asekokoelma,
muun muassa pyssy. Vasemmalla, etunäyttämöllä pöytä, jolle on ladottu
useampia kirjoja, paperia, kyniä ja mustetolppo. Oikealla pieni sohva
ja pieni pöytä, jolla seisoo ompelurasia ja soitinkello).
Ensimäinen kohtaus.
Engla, (Sitten) Petter.
_Engla_ (istuu pöydän edessä ja lukee erästä kirjaa). Ei edes kaikkein
uusimmat teokset minua ilahuta!... Ei, se saa olla! (Heittää kirjan
pöydälle ja nousee). Ah! minun Jumalani, miten minulla on ikävä!
(Istuutuu sohvalle ja katselee kukkasia maljassa). Kukkasia, jotka ovat
neljän päivän vanhoja!... En tiedä mitä Petter ajattelee! (Soittaa
kelloa. Petter tulee peräovesta kirje kädessä). Hanki tänne uusia
kukkasia Petter!
_Petter_. Kyllä neiti... (Menee kukkien luo). Teidän herra isänne ei
ole täällä, näen mä.
_Engla_ (nousee äkkiä). Ei... Tuleeko ehkä joku vierailulle, Petter?
_Petter_. Ei, neiti, se on vaan kirje.
_Engla_ (kärsimättömästi). Kirje... Niin, ne ovat ainoat uutiset
nykyään, joita isä harrastaa. Kaikki tapahtuu kirjeellisesti.
(Istuutuu).
_Petter_ (huoahtaen). Niin, herra Tarkia ei tahdo ottaa yhtä ainoaa
ihmistä vastaan, sitten kun hän on tullut kuuroksi, ja sitä on hän jo
ollut kolme vuotta.
(Heittää pois kukkaset ikkunasta).
_Engla_. Ah, kun minulla on niin ikävä!... Petter, minulla on niin
ikävä!
_Petter_ (pyyhkii lampunlasia). Entä minulla sitten, ajatelkaa neiti,
herra Tarkia on ottanut minut palvelukseensa vaan korkean ääneni
tähden, ja nyt olen pakoitettu juttelemaan kanssansa koko pitkän
päivän!... (Vihasesti). Jutella!... Minä kutsun sitä jutella!... Minä
kiitän, minä!... Minä huudan hänelle asioita, joita tulisi salassa
pitää, ja huudan hänelle kysymyksiä, joita tulisi sanoa kaikessa
hiljaisuudessa, neljän silmän välillä... Senlainen paikka... Senlainen
palvelus.
_Engla_. Ja se kuuluisa korvalääkäri, jolle isä kirjoitti kuukausi
sitten?... Hänestä ei puhuta sanaakaan enään.
_Petter_. Ei, varjelkoon! Hän ei edes nähnyt hyväksi vastata... Kuinka
tämä päättyy?... Niin, kyllä minä tiedän, miten minulle tapahtuu...
Kuuden kuukauden kuluttua, se on varma, en voi muuten puhua kuin
liikkeillä, aivan kuin ilveilijät sirkuksessa... ääneni tulee päivä
päivältä tyhjemmäksi.
_Engla_ (nauraa). Ha, ha, ha!
_Petter_. Te nauratte neiti sille, mutta minä en siinä näe mitään
omituista tai naurettavaa.
_Engla_. Hyvä Petter, minulla on niin harvoin tilaisuutta nauraa!...
Olla tällä tavalla suljettuna yhdeksäntoista vuotiaana...
_Petter_. Niin, minulla olisi hyvin vaikeata olla teidän asemassanne...
Sillä minulla on niin hilpeä mieli... Jos minä olisin ollut tyttö...
oh!
_Engla_. Ja minun isäni, joka nyt on saanut päähänsä sen yksipintaisen
mielipiteen, ettei naittaa minua kenellekään.... Ajatella, että nyt jo
olisi viisi, kuusi hyvinkin etevää tarjousta, tarjousta, jotka ovat
minua miellyttäneet. Ja hän on antanut kieltävän vastauksen
jok'ikiselle.
_Petter_. Niin hän sanoo aina: "ei, se ei ole se vävy, josta olen
uneksinut"... Ei koskaan kuule muuta!... Minkähänlaisen vävyn hän on
uneksinut itselleen?
_Engla_. En tiedä minä!... Nyt ei enään kukaan uskalla tulla pyytämään
minun kättäni, sillä jokainen tietää jo edeltäkäsin saavansa
rukkaset... Se nuori herra esimerkiksi, jonka kanssa koko yön, kuukausi
sitten rouva Miettisen luona...
_Petter_. Niin, minä tiedän, neiti on puhunut hänestä jo hyvinkin
usein... no, en minä neitiä siitä moiti... mutta jos hän kosisi, niin
luulen minä kyllä...
_Engla_ (nousee ja menee vasemmalle). Minä olen aivan varma, että se
oli hänen tarkoituksensa... minä huomasin sen kyllin selvästi hänen
katseistaan minuun ja kaikista niistä pienistä palveluksista, joita hän
minulle osoitti... mutta hän on luultavasti saanut tietää, mikä vastaus
häntä odottaa täällä... ollaan häntä huomautettu siitä ajoissa...
(Polkee jalkaansa). Ah, niin, Jumalani, miten minulla on ikävä. Minulla
on niin kovin ikävä.
_Petter_ (erikseen). Se ei ole liian aikaista tuo! (Kovaa). Tuossa
tulee patruuna!... Minne panin hänen kirjeensä?... Tuossa se onkin!
(Ottaa kirjeen oikealta pöydältä, johon hän itse oli sen pannut).
Toinen kohtaus.
Edelliset. (Tarkia toisesta ovesta vasemmalta, kirja kädessä).
_Tarkia_ (lukee). "Kuurous on vaikeimpia tauteja, joita ihminen voi
potea"... (Keskeyttää). Ja se on totta se!... Ah! kuinka se onkin
totta!
_Petter_, (lähestyen). Patruuna!... Patruuna!... Tässä olisi kirje!
(Pistää kirjeen hänen nenänsä alle).
_Tarkia_. Vai niin, sinä olet täällä Peter... ja minun tyttäreni
myöskin... (ottaa kirjeen). Miksi et sano hyvin lyhyeen: "tässä olisi
kirje!"
(Istuu sohvalle).
_Engla_ (Petterille). Se on kenties vielä joltain kosijalta... Voi jos
voisin lukea isän olkapään yli!
(Menee isänsä luokse).
_Petter_. Se ei maksa vaivaa, neiti... minä tunnen hänen
tottumuksensa... Hän lukee kaikki kirjeensä minulle tietämättänsä...
sentähden että hän ei itse kuule mitään, niin luulee hän lukevansa
hiljaa... Sitä tapaansa saan kiittää, sillä siten olen saanut tietää
kaikki hänen ajatuksensa... Hän ajattelee kuuluvasti,... se on hyvin
mukavaa.
_Tarkia_ (joka on avannut kirjeen ja pannut lasisilmät nenälleen,
huomaa tyttärensä vieressään). Sinä utelias lapsi!... (Nousee). Kirje
on minulle ja sisältää varmaan jonkun luottamuksen. (Menee vasemmalle
ja lukee kovaa). Minun paras ystäväni, luulen löytäneeni hyvin sopivan
miehen tyttärellesi, hän on kelvollinen, nuori mies, terve, hyvin
kasvatettu ja rikas, se on kaikki sellaista joka ei asiaa pilaa.
(Panee kirjeen taskuunsa).
_Petter_ (hiljaa Englalle) Enkö juuri sitä sanonut neiti!
_Tarkia_ (itsekseen). Niin, sen minä kyllä uskon, mutta se ei ole se
vävy, josta minä olen uneksinut.
_Petter_ (hiljaa). Siinä se nyt taas on!
_Engla_ (kärsimättömästi). Aina hän puhuu unelmistaan!... Siinä sen nyt
kuulette, kuinka se on, Petter.
_Petter_ (hiljaa). Rauhoittukaa neitiseni!
_Engla_. Rauhoittukaa... kun koko elämäni kuluu tällä tavoin... Tänne
ei tule edes kissakaan... kun ei isä tahdo naittaa minua... ah, tämän
täytyy loppua... Ja se loppuu... sen täytyy loppua!
(Menee vihasena ulos oikealle).
_Petter_ (erikseen, ottaen kukkasmaljan). Jaa nyt on jo paras aika...
Paras aika! (menee peräovesta).
Kolmas kohtaus.
Tarkia.
_Tarkia_ (yksin; alkaa taas lukemisensa). "Kuurous on vaikeimpia
tauteja, joita ihminen voi potea" (keskeyttäen). Minulle siitä on ollut
hyvääkin minun vaimovainajani aikana... kuurouttani saan kiittää, sillä
siten en tarvinnut kuulla kaikkia hänen valituksiaan ja touhujaan...
(Tyytyväisesti hymyillen). Vaimo parka!... Harmi se oli joka vei hänet
hautaan, harmi, kun en voinut häntä kuulla!... Kun hän huomasi ett'ei
hänen mikään melunsa voinut tunkea minun korviini, niin tulikin hänestä
eräänä kauniina päivänä loppu... hän aikoi tukehuttaa vihaansa, ja,
nöyrin palvelijanne, siihen se päättyi! Mutta nyt kun olen leski,
tahtoisin hyvinkin mielelläni kuuloni takaisin... Lääkärit sanovat,
että heidän ajatuskykynsä seisoo paikallaan... Kaiken toivoni olen nyt
kiinnittänyt erääseen hyvin kuuluisaan puoskariin, joka sanoo
minuutissa voivansa parantaa kuurouden akustisella sähkögalvanismilla;
minä kirjoitin hänelle ja pyysin häntä tulemaan tänne tilalleni, mutta
häntä ei ole kuulunut vielä... Katsotaan mitä kirja tietää. (Lukee).
Täytyy tutkia, jos korvakalvo on turvonnut tahi halennut, jos pienet
luut korvassa ovat kaikki paikoillaan, tai jos eustakillinen torvi on
ummessa... (Keskeyttää). Eustakillinen torvi, kuulotorvi?... Olisikohan
minun kuulotorveni?... Se minun täytyy kysyä Petteriltä. (Huutaa)
Petter!
(Jatkaa lukuaan).
Neljäs kohtaus,,
Tarkia. Petter (tulee peräovesta, pudottaa sisään tullessaan
kukkamaljan, joka hänellä on kädessään, ja joka kolisten
menee rikki).
_Tarkia_. (Kääntymättä). Petter!
(Jatkaa lukemistaan ja istuutuu pöydän luokse).
_Petter_ (osoittaen Tarkiaa). Hän ei kuullut mitään... niin se on
aina... oikein on hauska tässä talossa särkeä jos jotakin, sillä hän ei
kuule mitään... Mutta enpä minä juuri välitäkään.
_Tarkia_ (huutaa lukiessaan). Petter!
_Petter_ (kokoaa palaset). Minä en välitä hänestä ensinkään...
Päinvastoin, minä kohtelen häntä aivan kuin olisin yksin huoneessa.
_Tarkia_ (niinkuin ennen). Petter!
_Petter_. Niin, huuda sinä vain, minä en kuitenkaan vastaa ennenkuin
olen koonnut ylös kaikki nämät (heittää palaset ikkunasta). Kas niin!
_Tarkia_ (nousee). Petter! Saanpa luvan itse mennä häntä hakemaan...
(huomaa hänen ikkunan luona, huutaa hänen korvaansa). Petter!
_Petter_ (säikähtäen). Vieköön sinut piru, sinä tolvana!
_Tarkia_. Minä olen huutanut sinua neljä eri kertaa, oletko sinä kuuro!
_Petter_. Kyllä vaariseni, kyllä se olen minä joka olen kuuro.
_Tarkia_. Mitä sinä sanot?
_Petter_. Bom! bom! bom! bom! bom!
_Tarkia_. Mitä se on kuin sinä sanot?
_Petter_ (laulaa). Lalla lalaa lalla lala.
_Tarkia_. Tule tänne katsomaan, onko eustakillinen torvi...
_Petter_ (kummastuen). Mikä esine se senlainen on?... Onko se
kaasu- vai vesijohtotorvi?
_Tarkia_ (ojentaa hänelle korvansa). Katsoppas nyt!
_Petter_. Mitä minun pitää katsoa?
_Tarkia_. Jos kuulotorvi... korvassa...
_Petter_. Kuules perhanaa! Hänellä on kuulotorvi korvassa... Minä olen
kuullut että se löytyisi telefoonissa...
_Tarkia_. Näätkö mitään?
_Petter_ (ottaa häntä päästä ja katselee korvaan). Ei rahtuakaan!
_Tarkia_. Mitä sinä sanot?
_Petter_. Ei rahtuakaan!
_Tarkia_. Minusta tuntuu kuin sinun äänesi olisi heikontunut... mutta
se on sama; minä pidän sinusta, sillä sinä olet viisas.
_Petter_. Niin.
_Tarkia_. Ja uskollinen!
_Petter_. Siitä en voi juuri kehua!
_Tarkia_. Sinä olet niin yhtynyt minun luontooni, että melkein arvaat,
mitä minä ajattelen.
_Petter_. Niin, eikö se ole kummallista?
_Tarkia_ (itsekseen). Tuntuu tulevan nälkä... Mitähän saataisi
päivälliseksi?... Mitäs, jos saisi metsäkananpaistia... (Kovaa).
Petter, minä tahtoisin päivälliseksi...
_Petter_ (huutaa hänen korvaansa). Metsäkanan paistia!
_Tarkia_. Tämä on kummallista!... Juuri kun aijoin sanoa samaa!..
Petter kyllä sinä tulet palkituksi vaivoistasi... minä muistan sinut
kyllä testamentissani... minä en nyt sano, miten paljon saat, mutta
unohdetuksi et tule.
(Istuu pöydän luokse ja jatkaa lukemistaan).
_Petter_ (itsekseen). Minä saan kaksitoista sataa markkaa, sen olen
kuullut hänen ajattelevan... Jos hän luulottelee että minä muuten...
(Ääniä ulkopuolella). Ottakaa kiini hänet, ottakaa kiini hänet!
_Petter_. Mitä se on?
(Juoksee ikkunalle; kuuluu laukaus).
_Tarkia_. Terveydeks' Petter! (Taas laukaus). Jumal' auttakoon! Mistä
sinä nyt tuonlaisen nuhan olet saanut?.... Minne ihmeelle hän joutui
nyt!
_Petter_ (ikkunassa; huutaa ulos). Mitä tämä tahtoo sanoa! Kuka
metsästää meillä... Halloo! siellä alhaalla, halloo!... Tämä on
yksityisen omaisuus, täällä ei teillä ole mitään tehtävää.
_Tarkia_ (juoksee ikkunalle). Mitä se on?
_Petter_. Siellä on metsästäjä, sala-ampuja, joka hyppii aitausten ja
häkkien yli ja sotkee kaikki istutukset... (Huutaa ulos). Halloo,
siellä alhaalla! Halloo!
(Kuuluu kolinaa, aivan kuin lasia särkyisi).
_Tarkia_. Se lurjus särkee kaikki kun minulla on! Siellä makaa nyt
lasikellot, jotka olivat meloonien yli... Puutarhurin renki seuraa
häntä.... Mutta ei saavuta... Nyt meni hän kasvihuoneeseen... Nyt
täytyy hänet piirittää siellä... Aseisiin, Petter, aseisiin!... missä
on pyssyni?
(Ottaa pyssyn joka riippuu asekokoelmassa).
_Petter_ (ottaa luudan perältä). Nyt minä olen valmis!
_Tarkia_. Pian kasvihuoneeseen, Petter, kasvihuoneeseen!
_Petter_. Patruuna menee ensin!
_Tarkia_. (Menee peräovesta. Petter seuraa. Kuuluu kolinaa, niinkuin
huonekaluja kaatuisi ja Arvid tulee hätäisesti sisään, toisesta ovesta
vasemmalla, pyssy kädessä).
Viides kohtaus.
Arvid (yksin).
_Arvid_ (on puettuna metsästyspukuun ja pukunsa on epäkunnossa. Sulkee
oven, kulkee sitten kumarassa; käsi pyssyn hanalla, ympäri huonetta ja
katselee huonekalujen alle). Sen täytyy olla täällä! Ei, ei missään, ei
missään, minne hittoon se meni... (Panee pyssyn pöydälle ja istuutuu).
Minä olisin voinut ostaa tuon kaniinin kolmestakymmenestä pennistä...
korkeintaan kolmestakymmenestäviidestä... (nousee) ja nyt minä läksin
jo kello kuusi aamusella saadakseni sen tahi oikeammin sanoen, en
saadakseni... En ollut kävellyt jos korkeintaan kolmesataa askelta kun
koirani vainusi kaniinin... tämän saman, josta nyt puhun... Minä
laukasen... pang! Kaniini rientää matkoihinsa ja minun pyssyni petti...
Minä panen uuden nallin pyssyyni ja riennän kaniinin jälkeen, joka ei
hetkeksikään ole kadonnut näkyvistäni... näen kaniinin juoksevan
metsikköön ja huudan eräälle miehelle, joka seisoi läheisyydessä:
"Pidätä hänet! Pidätä hänet! Saat markan jos voit pidättää hänet!"...
Ja kaniini oli arvoltaan kolmekymmentaviisi, korkeintaan
kolmekymmentäkuusi!... Mies tottelee, koirani alkaa taas seurata
kaniinia... taas laukasen... tällä kerralla meni laukaus, mutta minun
koirani, se ei mennyt enään pitemmälle... olin ampunut hänet... eläin,
joka oli maksanut minulle satakaksikymmentä markkaa, ja kaniini oli
arvoltaan kolmekymmentäkuusi, korkeintaan kolmekymmentäseitsemän
penniä... Annoin miehelle viisi markkaa... se on yhteensä
satakaksikymmentäviisi... Panin uuden latingin pyssyyni ja juoksen
kokonaista kaksi virstaa kaniinin jälessä joka on aina liiaksi kaukana
voidakseni tähdätä... Väsyneenä ja unisena viimein pysähdyin; silmäni
sulkeuvat ja viiden minuutin kuluttua taasen hätyytän kaniiniani...
unessa... Se on vähemmän väsyttävää... Olin Pyreeneillä... kaniini
kiipeää niiden yli, minä myös... Se tekee matkan kautta Espanian, minä
myös! Se ei tehnyt mitään, sillä se oli vaan unta!... Tulimme
Gibraltariin... kaniini hypähtää mereen, minä syöksen jälkeensä...
Mutta tämä liikahdus teki, että heräsin, minä avaan silmäni, ja mitä
näen? Minun kaniinini istuu muutaman metrin päässä minusta, hyvin
rauhallisesti nakertaen kaalin päätä... Hurjistuneena nousen ylös,
tartun pyssyyni ja alan uudestaan hätyyttämään kaniinia. Hän hyppää
erään aidan yli, minä myös, se putoaa etujaloilleen, minä myös, mutta
sitten saan kuulla huutoa ja rähinää, ja niinkuin minä seurasin
kaniinia pyssylläni, seurataan silloin minua, heinätalikoilla,
viikatteilla, haravoilla ja kaikenlaisilla maanviljelyskaluilla...
Silloin hukkaan pääni ja luulottelen että kaniini on tullut tänne
huoneisiin... Salaman nopeudella seuraan häntä, ja tässä olen nyt, kun
ensin olen tehnyt vahinkoa enemmän kun sadanviidenkymmenen markan
edestä... se on yhteensä kaksisataaseitsemänkymmentäviisi
markkaa, paitsi sitä mitä vielä saan maksaa käräjäkuluja ja
sakkoja, jotka varmaan nekin nousevat sataan markkaan... Summa
kolmesataaseitsemänkymmentäviisi markkaa kaniinista, joka maksaa
kolmekymmentäseitsemän, korkeintaan kolmekymmentäkahdeksan penniä....
(Liikettä ulkopuolella). On paras, että hiivin matkoihini.
(Ottaa pyssyn ja rientää peräovesta mutta tulee estetyksi
Tarkialta ja puutarhurilta jotka tulevat sisälle, rientää
toiselle ovelle vasemmalla josta taasen Petter tulee,
sieltä taasen ensimäiselle ovelle vasemmalla, mutta sieltä
tulee metsänvartija).
Kuudes kohtaus.
Metsänvartija. Arvid. Petter. Tarkia. Puutarhuri
(varustettuna heinätalikolla).
_Metsänvartija_. Se on hän!
_Puutarhuri_. Tässä hän on nyt!
_Tarkia_. Nyt hän on käsissämme! ottakaa hänet kiinni!
_Arvid_. Miten?
(Aikoo rientää pois).
_Metsänvartija_ (tarttuen häneen). Lain nimessä minä vangitsen teidät.
(Ottaa häneltä pyssyn).
_Arvid_ (erikseen). Se oli kuittaus!
_Tarkia_. Kuinka te uskallatte, herra, tällä tavalla tunkeutua
vieraiden ihmisten asunnoihin... ja aivan kuin villitty, ampua minun
ikkunaini alla...
_Petter_. Kas sepä olisi ollut hienosti, jos olisitte ampuneet jonkun.
_Tarkia_. Minä kutsutan teidät käräjiin.
_Arvid_ (erikseen). Hitto vie!
_Tarkia_ (huutaa). Mikä on nimenne?
_Metsänvartija_. Mikä on nimenne?
_Arvid_ (änkyttäen). Hyvä herra!... (Vihasesti). Mitä sanoit?
_Petter_ (huutaa Tarkian korvaan). Hänen nimensä on Mitsanoi!... Hän on
varmaan Italialainen.
_Arvid_ (erikseen). Italialainen!... No sama se minä olen Italialainen
sitten!
_Petter_. Kyllä minä huusin teille, että tämä oli yksityisen omaisuus,
ja ett'ei ollut luvallista ampua puistossa; mutta se oli aivan samaa
kuin saarna kuuroille korville. Hitossa, oletteko kuuro, vai miten.
_Arvid_ (erikseen). Hän antaa minulle hyvän tuuman.
_Tarkia_. Mitä hän sanoo?
_Petter_. Ei mitään!
_Arvid_ (erikseen). Tahdonpa koettaa... (Kovaa). Hyvät herrat, minä
pyydän teiltä...
_Tarkia_. Mitä sanotte?
_Arvid_ (kirjoittaa sormellaan kädelleen). Palasen paperia.
_Tarkia_. Mitä hän sanoo?
_Petter_ (huutaa hänen korvaansa). Hän pyytää palasen paperia.
_Tarkia_. Vai niin, vai niin!
_Arvid_ (huomaa paperia ja kyniä pöydällä, istuu kirjoittamaan). Ah!
_Petter_. Mitä hän tekee?
_Arvid_ (nousee, ojentaa paperin Petterille). Kas tässä... (erikseen).
Kuinka minä olen tyhmä... minä olen kuuro mutta en mykkä... No, se on
nyt se sama!
_Petter_ (antaa paperin Tarkialle). Lue!
_Tarkia_. Mitä tämä on?... Perhana kuinka huonosti kirjoitettu!
(Lukee). "Suokaa anteeksi, hyvä herra, mutta olen onnettomuudekseni
aivan kuuro". -- (Iloisena). Kuuro!... Hän on aivan kuuro!
_Metsänvartija_. Kuuro!
_Petter_. Kuuro!
_Tarkia_. Oletteko todellakin kuuro... aivan kuuro?... Paras Petter,
kas tässä sellainen vävy, josta olen uneksinut!
(Nauraa).
_Petter_. Mitä kuulen!
_Arvid_ (erikseen). Hän nauraa!... Siis voin rauhoittua!
_Tarkia_. Hän on oikein kaunis, tuo nuori herrani... (kovaa). Jättäkää
meidät, hyvät ystävät, minulla on erityistä puhuttavaa tämän herran
kanssa.
(Metsänvartija ja puutarhuri menevät).
Seitsemäs kohtaus.
Petter. Arvid. Tarkia.
_Petter_ (menee vasemmalle seisahtuu oven luona). Vai niin, se oli
tuollaisen vävyn kun hän on toivonut itselleen... Kuuron... Niin puhein
ei enemmän eikä vähemmän kun kaksi kuuroa samassa talossa... Ei
kiitoksia.
_Tarkia_ (osoittaa sohvaa). Olkaa hyvä, istukaa... (Arvid ei liiku).
Mikä onni! hän ei kuule! (Kovemmin). Istukaa! Istukaa!
_Arvid_ (erikseen, menee vasemmalle). Hän on kohtelias nyt!... Onko se
sentähden että olen kuuro tai sentähden että olen Italialainen?
_Tarkia_ (erikseen). Käytös hänellä on hieno. Kasvojen piirteet
ymmärtäväiset.
(Antaa hänelle merkin istua).
_Arvid_ (osoittaen sohvaa). Teidän jälkeenne, herra, teidän jälkeenne.
_Tarkia_ (erikseen). Hän on hyvin kasvatettu.
(Istuutuvat sohvalle).
_Petter_ (erikseen). Minnekkä minä joudun raukka, kahden tuonlaisen
pölkyn kanssa!
_Tarkia_ (kovaa). Te kummastelette varmaan, herra, että olen niin
anteeksi antavainen teidän suhteenne. Mutta teidän kuuroutenne saattaa
minut suuresti teitä surkuttelemaan.
_Arvid_ (erikseen). Se on siis minun kuurouttani kun minä saan kiittää
tällä kertaa... Mikä sopiva tuuma se oli...
_Tarkia_ (Petterille, nousten). Mutta perhana! Ajattele jos hän on
nainut! (Istuu, huutaa Arvid'in korvaan). Oletteko nuori mies?
(Kurottaa hänelle korvansa).
_Arvid_ (erikseen). Mitä se hänelle kuuluu?
_Petter_ (erikseen). Suokoon Jumala, että hän olisi isä kahdelletoista
lapselle! (Huutaa Arvid'in korvaan). Tehän olette nainut?
_Arvid_ (huutaa). Ei!
_Petter_ (erikseen). Hän on nuorimies, se lurjus!
_Tarkia_ (iloisesti). Minä luulen hän sanoi, ei? (Arvidille). Te olette
naimaton? (Huutaa). Naimaton?
(Ojentaa korvansa).
_Arvid_. Niin!
_Tarkia_. Kuinka se oli?:
_Arvid_ (kärsimättömästi huutaen). Olen! (Erikseen). Mikä ilveilys! Se
on hän, joka on kuuro!
_Tarkia_. Minä luulen hän sanoi: olen! (Nousee, iloisena, eriks.).
Naimaton,... tuo vävy on aivan kun pudonnut taivaasta, minulle! (Kovaa,
istuutuen jälleen). Herra, tahdotteko tehdä minulle kunnian, jäädä
luokseni päivälliselle?
_Arvid_. Hän on mainio tuo vanha ukon tynkkä (Huutaen). Herra, teidän
kutsunne tekee minut onnelliseksi!
_Tarkia_. Että ehditte kotiin illaksi?... Jaa, se käy päinsä, voimme
syödä tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti... Petter, saat kattaa
pöydän kolmelle... ja päivällisen pitää olla valmis kello viisi eikä
kello kuusi.
_Petter_ (kumartaen). Kyllä, sinä vanha yömyssy!
_Tarkia_. Mene nyt, ystäväni.
_Petter_. Kyllä, sinä tyhmeliini.
_Tarkia_. Mene, mene!
_Petter_. Oh, jos ei se olisi niiden kahdentoistasadan markan tähden...
niin olisin aikoja sitten antanut palttua sinulle ja koko talollesi,
sinä pöllö.
_Tarkia_. Se on hyvä, se on hyvä!... Minä tiedän miten uskollinen sinä
olet!
(Petter menee muristen ulos).
Kahdeksas kohtaus.
Tarkia. Arvid. (Sitten) Petter.
_Arvid_. Kuinka voitte sallia, että tuo velikulta...
_Tarkia_. Erinomainen palvelija oikea esimerkki.
_Arvid_. Minä näen sen!... (Erikseen). Kyllä hän on ihan varmaan kuuro!
(Tarkia nousee, sulkee ikkunan, ottaa pyssynsä ikkunalaudalta,
jonne hän itse on sen laskenut. Sulkee peräoven, asettaa pyssynsä
vasempaan nurkkaan. Arvid seuraa kaikkia hänen liikkeitään
levottomuudella).
_Tarkia_ (istuu jälleen hänen viereensä). Jutelkaamme nyt oikein
(huutaa) tuttavallisesti!
_Arvid_ (erikseen). Jos hän tällä kuuluvalla tavalla aikoo
salaisuuksiaan ilmoittaa, niin en minä tule olemaan ainoa, joka ne
tiedän.
_Tarkia_. Herrani... kun käskin teidät jäämään tänne päivälliselle
niin, ei se ollut syöminen joka oli tarkoituksena.
_Arvid_ (erikseen). Sepä kummaa... Minkätähden sitten?
_Tarkia_. Jos olisitte ollut nainut, olisin heti ajanut teidät
portille, mutta kun nyt olette nuori mies... ja minä olen isä yhdelle
tyttärelle... Minä en vielä tiedä jos te oikein sovitte hänelle...
_Arvid_ (itsekseen). Sitä minä en luule...
(Ottaa hattunsa).
_Tarkia_. Mutta te sovitte aivan mainiosti minulle... ja minä tarjoan
teille hänen kätensä.
_Arvid_ (erikseen, hämillään, kävelee edestakaisin). Hänellä on
varmaankin kyttyrä!
_Tarkia_ (nousten). Hän saa sataviisikymmentätuhatta markkaa
myötäjäisiä.
_Arvid_ (erikseen). Silloin hänellä on kyttyrä sekä edessä että takana.
(Kovaa, kumartaen). Hyvä herra!
(Tekee liikkeen ikäänkuin lähteäkseen).
_Tarkia_ (estäen häntä). Minulla on ollut hyvin mukava aate!... Jos
olisitte ollut kaunis kun Apollo ja rikas kun Croesus, niin olisin
sanonut: Minulla ei ole mitään teitä vastaan, mutta tytärtäni ette
koskaan saa... Ymmärtäkää minua oikein.
_Arvid_. Kyllä koetan parastani.
_Tarkia_. Kaiketi ette ole huomanneet että minä, ikävä kyllä, olen
kuuro!
_Arvid_ (erikseen). Aika veijari!
_Tarkia_. Niin, minä olen todellakin kuuro!
_Arvid_. Puhutteko oikein vakavasti?
_Tarkia_. Minä elän täällä yksinäni tyttäreni kanssa... hän ei näe
ketään muita, kuin minut, eikä puhu kenenkään muun kanssa, kuin minun.
_Arvid_ (erikseen). Hänellä mahtaa olla erittäin hauskaa.
_Tarkia_. No niin... käsittäkää minua oikein.
_Arvid_. Parastani koetan.
_Tarkia_. Ajatelkaa nyt, hänen ja minun välilläni vävy varustettuna
hienolla ja tarkalla korvakuulolla!... Ah, luulen että ainakin
kolmekymmentä hyvinkin etevää tarjousta on minulle esitetty... Minun
tyttäreni ja hän istuisivat ja juttelisivat keskenään ja ett'ei minun
tarvitseisi istua tyhmänä ja yksinäisenä, täytyisi minun yhtenään
huutaa: "Miten, mitä sanoitte" j.n.e. Sitä en jaksaisi kärsiä aikaa
myöten!... Kyllästyisimme toinen toiseemme... Mutta silloin kun on vävy
yhtä kuuro kuin minäkin... Ja te olette vielä kuurompi minua... katoaa
tuo seikka kokonaan... Te tulette luonnollisesti puhumaan hyvin kovaa
tyttärelleni, hän samalla tavalla teille, sillä tavalla voin minäkin
yhtyä seurusteluun ilman erityistä huutamista ja kirkunaa...
Ymmärrättekö nyt miten minä tahdon?
_Arvid_ (erikseen). Synti olisi syyttää tuota kunnon ukkoa
itsekkäisyydestä!
(Petter tulee toisesta ovesta vasemmalla, kädessään käyntikortti).
_Tarkia_. Kas tässä käteni!... Te saatte hyvin miellyttävän vaimon...
kauniin, hyväkasvuisen, suloisen...
_Petter_ (erikseen, harmistuneena). Se on siis päätetty!... Täällä olen
nyt tuomittu viettämään elämäni kahden kuuron seurassa.
_Arvid_ (erikseen). Hyväkasvuisen... Hän ei siis olekkaan
kyttyräselkäinen.
_Tarkia_. Asia on päätetty... mutta ennenkuin näyttäydytte
tyttärelleni, täytyy teidän hieman parannella epäkohtia
vaatetuksessanne... teidän täytyy miellyttää, ja te voitte miellyttää,
sillä minä tahdon niin! (Osoittaa ensimäistä ovea vasemmalla). Menkää
minun huoneeseeni ja tehkää itsenne kauniiksi.
_Arvid_ (erikseen). Kaikki tämä on kyllä hyvää, mutta minähän en ole
kuuro... miten päästä tästä pälkähästä?
_Tarkia_ (työntää hänet huoneeseen). Joutukaa... Siellä on harjoja,
kampoja, kauluksia ja kaikkia muita tarpeita.
Yhdeksäs kohtaus.
Tarkia. Petter.
_Tarkia_ (loistaen ilosta). Minä kyllä tiesin että ennemmin tai
myöhemmin löytäisin vävyn, josta olen uneksinut... (Petterille). Ah, se
olet sinä Petter... Mene kattamaan pöytä, äläkä unohda että meitä on
nyt kolme, minä, tyttäreni ja hänen tuleva miehensä... Katsoppas asia
on nyt päätetty... (iloisesti) se on päätetty... Minä olen hänelle
tarjonnut Englan käden ja hän on vastaan ottanut sen... Hän on
paraillaan tekemässä itseään kauniiksi... Mitä sinulla siinä on?...
Käyntikortti?
_Petter_. Niin, herra joka sen jätti on tuolla ulkona ja tahtoo puhua
kanssasi sinä vanha kuurolainen.
_Tarkia_ (silmäillen korttia). Taivas!
_Petter_ (pelästyen). Mitä se on.
_Tarkia_ (iloiten). Se on hän!
_Petter_. Kuka hän?
_Tarkia_. Hän on kabinetissani!... Minä kiiruhdan!... Ah, Petter,
tänäin onni hymyilee minulle!
(Juoksee ulos, toisesta ovesta vasemmalla).
Kymmenes kohtaus.
Petter. Engla.
_Engla_ (tulee hätäisesti oikealta, näkee isänsä menevän). Kuinka on
isän laita, Petter?
_Petter_. Kuinka on hänen laitansa, neiti?... Niin, se ihanne, joka on
hyörinyt hänen kuvituksissaan tahi oikeammin se painajainen joka on
häntä kiusannut, te tiedätte... se vävy...
_Engla_. Noh, entä sitten?
_Petter_. Hän on viimein tullut... Nyt tiedätte miten on isänne laita.
_Engla_. Ah!... Ja missä hän on?
_Petter_ (osoittaa vasemmalle). Siellä sisällä!... Hän on kunnostamassa
itseään kosintaa varten.
_Engla_. Oletko nähnyt hänet?
_Petter_. Olen.
_Engla_. Onko hän nuori?... Onko hän kaunis?
_Petter_. Oletteko koskaan kuulleet puhuttavan Abrahamin uhrista,
neiti?
_Engla_. Tietysti!
_Petter_. No niin!... Abrahamin uhri ei ollut mitään, tämän uhrin
suhteen, jonka isänne vaatii teiltä.
_Engla_. Sinä peljätät minua!
_Petter_. Eikö teidän mielestänne neiti, herra Tarkia ole tarpeeksi
kuuro?... on kyllä... Mutta löytyy vielä joku, joka on vieläkin
kuurompi.
_Engla_. Mitä tarkoitat?
_Petter_. Verraten teidän tulevaan mieheenne, neiti, voi teidän isänne
kuulla ruohon kasvavan.
_Engla_. Ah, minun Jumalani!
_Petter_. Niin, niin, mutta, neiti, siitä nyt tiedätte minkälaisesta
vävystä isänne on haaveksinut... Juuri senlainen on se mies, joka tulee
teidän elämäänne sulostuttamaan.
_Engla_. Mutta minä en tahdo häntä!... Että minä saan odottaa ensin
näin kauan... Ei, ei, satakertaa ei!
_Petter_. Se on oikein neiti, olkaa päättäväinen, olkaa mies!... Teidän
suostumuksenne on välttämätön... älkää sitä antako!
_Engla_. En koskaan!
_Petter_. Antakaa rukkaset tuolle herralle, joka nyt pukee itseään
tuolla sisällä, aivan kun olisi kotinsa täällä.
_Engla_. Heti!... Vielä ei tunneta minua!... Minulla on tahdon
lujuutta, Petter!... Minä en koskaan olisi mennyt naimisiin vasten
isäni tahtoa, mutta en myöskään nai vasten omaa tahtoani.
_Petter_. Bravo! Tuon herran ei pidä saaman jäädä edes päivälliselle
tänne... Antakaa hänelle rukkaset jo ennen soppaa.
_Engla_. Niin kyllä!
_Petter_ (menee ensimäiselle ovelle vasemmalle). Minä käsken ulos hänet
(huutaa). Herra Mitsanoi!... (Kirkuen). Herra Mitsanoi!... Hän on
italialainen... Täällä on eräs, joka tahtoo teitä puhutella.
(Arvid tulee ulos).
Yhdestoista kohtaus.
Edelliset. Arvid.
_Arvid_ (erikseen, tuntee Englan). Ah, taivaan herra, se on hän!
_Engla_. Tekö olettekin?
_Petter_ (erikseen). He tuntevat toinen toisensa.
_Engla_. Minun hyvä tanssiani täällä!
_Arvid_. Minun suloinen neitini!
_Petter_ (itsekseen). Hitto vie, se on hän.
_Engla_ (Petterille). Mitä se on kun sinä loruat... Ei tämä herra ole
kuuro.
_Arvid_ (erikseen). Ai, ai!
_Petter_. Eikö hän ole kuuro... Sen saatte kyllä nähdä... Kuulkaa
päälle vaan!
_Arvid_ (erikseen). Minä en voi sanoa hänelle totuutta palvelijan
läsnäollessa.
_Petter_ (Arvidille tavallisella äänellä). Se on hyvin kyllä että herra
Tarkia pitää teistä, mutta neiti aikoo näyttää teille oven!
_Arvid_ (erikseen). Mitä haluttaa?
_Engla_ (hätäisesti, toruen). Petter!
_Petter_. Olkaa huoleti neiti, hän ei kuule mitään. (Arvidille
tavallisella äänellä). Sentähden ottakaa tavaranne ja marssikaa
matkoihinne pikemmin kun tavallisesti!
_Arvid_ (erikseen). Millä ilolla minä sinut löylyttäisin! (Kovaa).
Neiti on kovin hyvä kun niin ystävällisesti minua kohtelee!
_Petter_ (nauraa). Hahahaa!
_Engla_ (ankarasti). Petter!
_Petter_ (nauraen). Hän luulee minun sanoneen jonkun kohteliaisuuden!
_Arvid_ (erikseen). Oh, odota vaan, sen kohteliaisuuden sinä kyllä saat
takaisia.
_Engla_. Mutta se on kovin kummaa... kun viimein hänet tapasin rouva
Miettisen luona, kuuli hän varsin hyvin.
_Petter_. Todellakin!
_Arvid_ (erikseen). Tämä sekaantuu vielä enemmän (kovaa). Neitiseni,
suuri onnettomuus on minua kohdannut, siitä kun viimein sain sen
kunnian olla teidän läheisyydessänne... Minä putosin hevosen
seljästä... putosin päälleni ja sen onnettomuuden jälestä, ikävä kyllä,
olen kadottanut kuuloni.
_Engla_. Voi nuori mies parka!
_Arvid_. Minä en kuule, se on totta, minä en kuule mitä henkilöt,
joista en välitä, puhuvat, mutta minä luulen kyllä kuulevani teitä,
neitiseni, teitä, jonka muisto on ijäksi jäänyt sydämeeni. Minun
silmäni, jotka ihastuksella tutkivat teidän kauniita kasvojanne, kyllä
ymmärtävät teitä... Oi, puhukaa neitiseni, puhukaa!... Minä kyllä
kuulen teitä.
_Engla_ (liikutettuna). Todellakin?
_Arvid_. Ettekö sanonut "todellakin?"
_Engla_. Sanoin.
_Arvia_. Minä ymmärsin sen, teidän huulienne liikkeistä.
_Petter_. Kuulkaapas tuota... Hän kuuntelee silmillään!
_Arvid_ (erikseen). Mene hiiteen.
_Petter_ (keskellä näyttämöä). Se oli sattumus... se oli sattumus!
_Engla_. Niin sinulla on oikein!... (Itsekseen). Mikä vahinko... Mutta
kuuro mies!... Ei, se on mahdotonta.
(Menee kiivaasti ulos oikealle).
_Arvid_ (seuraa häntä ovelle). Hän menee!
_Petter_ (nauraen). Niin, sen hän tekee, sinä tolvana, sinä pölkkypää!
Kahdestoista kohtaus.
Petter. Arvid (potkasee Petteriä).
_Petter_. Mitä tämä on?... Mitä se merkitsee?
_Arvid_ (seuraa häntä pöydän ympäri). Vai niin, minä olen tolvana,
olenko minä pölkkypää... siitä saat (potkasee häntä).
_Petter_ (peljästyksissään). Hän kuulee... hän kuulee (istuutuu
sohvalle).
_Arvid_ (pakoittaa häntä nousemaan). Tst... Minä kuulen sinua ja kuulen
neitiä, mutta koska minun täytyy olla kuuro herra Tarkian edessä, niin
minä sanon hänelle miten sinä kohtelet häntä, jos vaan uskallat
ilmiantaa minut... minä kyllä kuulin millä tavalla sinä äsken
puhuttelit häntä.
_Petter_. Älkää sanoko sitä hyvä herra, sillä silloin syöksette minun
perikatoon vanhoilla päivilläni!... Ajatelkaapa, että herra Tarkia
testamentissaan palkitsee minun uskollisen palvelukseni
kahdellatoistasadalla markalla.
_Arvid_. Noh hyvä, vaitiolo vaitioloa vastaan!
_Petter_. Mutta, paras herra Mitsanoi, jos ette ole kuuro, niin ei
minulla ole mitään teitä vastaan... päinvastoin, minä tahdon teidät
hyvinkin mielelläni vävyksi taloon.
_Arvid_. Se oli hyvä se!
_Tarkia_ (ulkopuolella). Petter! Petter!
_Petter_. Sieltä tulee patruuna, olkaa varovainen!... Hän on viisas kun
apina... Jos te ilmiannatte itsenne, on kaikki kadotettu.
_Arvid_. Ole rauhassa, minä olen varuillani... Saadakseni Englan käden,
voin olla lyijystä, marmorista... Kanuunan laukaus ei saisi minua edes
päätäni kääntämään.
_Tarkia_ (ulkopuolella). Petter! Petter!
_Petter_. Hän tahtoo päivällistä,... minä juoksen kyökkiin, menkää te
puistoon... Ja kun kuulette minun soittavan päivälliskelloa niin älkää
tulko.
_Arvid_. Kyllä ymmärrän... Mutta minä olen hyvin nälissäni!
_Petter_ (työntää hänet ulos). Minä noudan teidät sitte.
(Menevät peräovesta. Tarkia tulee hyvin iloisena
toisesta ovesta vasemmalla).
Kolmastoista kohtaus.
Tarkia. (Sitten) Engla.
_Tarkia_ (yksin; innostuen). Oi, ihme! Oi, kumma!... Oi, sinä suuri
mies!... ihmeteltävä sähkögalvanismi!... Minä kuulen! Minä kuulen!
_Engla_ (oikealta). Isä!
_Tarkia_. Sinä tulet kun kutsuttu!... Onnittele minua ensin... suutele
minua... vielä kerran lapseni... vielä kerran!... Minulla on suuri
uutinen sinulle kerrottavana.
_Engla_ (surullisesti). Minä tunnen sen jo!
_Tarkia_. Tiedätkö ett'en ole kuuro enään?
_Engla_. Mitä sanot?
_Tarkia_. Minä olen parannettu... neljännestuntia sitten... sinä tiedät
se kuuluisa puoskari... hän tuli, se suuri mies... se ihmeellinen
lääkäri!
_Engla_. Ah, mikä onni!
_Tarkia_ (pitelee korviaan). Iloitse, mutta et niin kovaa!... Ennen en
kuullut tarpeeksi, nyt luulen että kuulen liikaakin... Kuuloni on
tullut niin hienoksi... niin hienoksi.
_Engla_ (erikseen). Silloin kenties hänkin voisi tulla parannetuksi.
(Hyvin kovaa). Ah, minun hyvä isäni, minä olen niin iloinen!
_Tarkia_. Älä huuda hyvä lapsi!... Etkö voi puhua hiljempaa!
_Engla_ (niinkuin ennen). Hyvä isä!
_Tarkia_. Hiljaa, hiljaa, kuuletko!
_Engla_ (hiljempaa). Anna anteeksi, minä olen niin tottunut... minä
olen nähnyt hänet!
_Tarkia_ (hymyillen). Kenen? (Iloisesti). Minä kuulen kaikki!
_Engla_. Hänet!
_Tarkia_. Hänet, minä kuulen jok'ainoan sanan.
_Engla_. Sen nuoren miehen, jonka sinä olet määrännyt minulle mieheksi.
_Tarkia_ (hymyillen). Sen nuoren miehen!... ja minä olen aivan
unohtanut!... Kuinka minä kuulen hyvin!
_Engla_. Ensin olin hyvin murheissani... suljin itseni huoneeseeni ja
itkin.
_Tarkia_. Lapsi raukka!... Mutta nyt ei sinun enään tarvitse itkeä.
_Engla_. Minä en itkekään enään, nyt kun olen puhunut sinun kanssasi...
Hän näyttää niin miellyttävältä, se nuori mies ja... sitten me...
tunnemme toisemme ennestään... me olemme...
_Tarkia_. Minä en tahdo tietää hänestä?
_Engla_. Mitä sinä sanot?... Sinä itse minulle tarjosit hänen kätensä?
_Tarkia_. Niin silloin kun olin kuuro... mutta ei nyt!... Minäkö
antaisin tyttäreni kuurolle?... Ei, ei koskaan!
_Engla_. Mutta koska sinä olet voinut tulla parannetuksi, niin eikö hän
myös voi tulla?
_Tarkia_. Ei, hän on liiaksi kuuro... hän on parantumaton.
_Engla_. Se kuuluisa puoskari voisi koettaa.
_Tarkia_. Se on mahdotonta, sanon minä....Sitäpaitsi on hän jo lähtenyt
tiehensä.
_Engla_. Hän voi lähteä hänen jälkeensä.
_Tarkia_. Älä enään puhu siitä kuurosta pölkkypäästä!... Minä olen
tehnyt sen suuren tyhmyyden että käskeä hänet jäämään päivälliselle, ja
minä en tahdo esiintyä ihmisenä joka ei tiedä mitä hän tahtoo,
sentähden hän saa syödä päivällisen täällä mutta yksin minun kanssani.
Hän saa kaksinkertaiset annokset ja jäähyväiset heti paikalla.
_Engla_ (vihaisena). Taas yksi tarjous, joka menee käsistäni.
_Tarkia_. Minulla on toinen tarjous sinulle rakas lapsi... Minä sain
aamulla kirjeen jossa kirjoitettiin yhdestä erittäin sävykkäästä
nuoresta miehestä.
_Engla_. Mutta minä en huoli hänestä.
_Tarkia_. Mitä sanot?... Erittäin sopiva tarjous...
_Engla_. Minä en huoli hänestä!... Minä en tahdo häntä!
(Polkee).
_Tarkia_. Mutta ajattelepas nyt hiukkasen!
_Engla_. Ei, ei, ei,... Joko jäädä vanhaksi piiaksi ja kuolla suruun,
tahi saada naida mieleni mukaan.
(Menee peräovesta).
Neljästoista kohtaus.
Tarkia (yksin).
_Tarkia_. Minä kuulen oikein hyvin... Kuulen liikaakin hyvin!... Mutta
tätä en suinkaan voi tytöltäni kieltää... Hän on aivan äitivainajansa
kuva!... Se lurjus on saattanut tyttäreni pään ihan pyörälle!... Ja
minä kun vielä käskin hänet päivälliselle! Mies, jota en ensinkään
tunne, joka tunkeutuu luokseni aivan kun joku pahan tekijä,
joka kääntää luonani kaikki ylös alasin... Sitäpaitsi on hän
ulkomaalainen... Oh, minä olen oikein hävytön häntä kohtaan ja
kestitsen hänet sillä tavalla että hän näkee parhaaksi mennä
tiehensä... ja se on parasta mitä hän voi tehdä, sillä muuten kutsutan
hänet käräjiin ja pakoitan hänet maksamaan kaikki mitä hän on
särkenyt... (Kuuluu hirveää soittamista ruokakellolla). Mitä Herran
nimessä se on? Onko tuli päässyt irti. (Avaa ikkunan). Ah, se on
päivälliskello! (Huutaa). Piisaa, piisaa! (Katsoo alas puutarhaan). Se
raukka! Siellä hän istuu puutarhassa ja lukee sanomalehteä kaikessa
rauhassa, ja tämä hirveä elämä ei saa häntä edes päätänsä kääntämään...
Siinä menee Petter hänen luokseen... Se uskollinen Petter... kuinka hän
tulee iloiseksi kuullessaan että olen parantunut! Minä oikein iloitsen
voidessani saattaa hänet hämille... se on oiva ja kunnon mies tuo
Petter, puhdas kun kulta! (Huutaa). Petter!... Hän on juuri sitä vanhaa
uskollista palvelusrotua... (Huutaa). Petter!... Senlaatuisia ei löydy
monta enään. (Huutaa). Petter!
(Petter tulee peräovesta, kantaen pöytäliinaa y.m. sekä sopan).
Viidestoista kohtaus.
Petter. Tarkia.
_Tarkia_ (menee hänen luokseen). Ah paras Petter!
_Petter_ (kärsimättömästi). Pidä suusi!
(Asettaa luotaan kantamansa tavarat).
_Tarkia_ (hämillään). Mitä sinä sanot? (Erikseen, katsoo ympärilleen).
Kenelle hän sanoi: "Pidä suusi!"
_Petter_ (kattaa pöydän, asettaa sopan pöydälle). Siitä saat sopan sinä
vanha herkkusuu!
_Tarkia_. Mutta minähän olen aivan yksin täällä... se on siis minulle
kun hän puhuu tuolla tavalla.
_Petter_ (jatkaa pöydän kattamista). Joll'ei se olisi
niiden kahdentoista sadan markan tähden, jotka olet minulle
testamentteerannut, olisin jo aikoja sitten lähettänyt sinut
hiiteen.
(Menee perälle, sitten kun Arvid on sisääntullut).
Kuudestoista kohtaus.
Edelliset. Arvid.
_Tarkia_ (erikseen). Onko se tuolla tavalla kun hän minua
puhuttelee?... Odotapas kyllä minä sinulle pian portin näytän...
(Huomaa Arvid'in joka tulee peräovesta). Ja sinulle myös... Oh, se käy
hyvinkin sukkelaan.
_Arvid_. Nytpä vasta päivällinen maistaa.
_Tarkia_ (itsekseen). Mutta minä kuitenkin tahdon näyttäytyä
kohteliaalta. (Kovaa ja kohteliaasti). Olen hyvin pahoillani että
nälkäisenä käskin teidät päivälliselle... Suokoon Jumala sen olevan
kelpaamattoman syötäväksi.
_Arvid_ (erikseen). Mikä hänelle tuli?
_Tarkia_. Minun pöytäni ääreen ei sinun suinkaan tarvitse homehtua.
_Arvid_ (erikseen). Hän on hullu.
_Tarkia_ (kohteliaasti). Ottakaa tämä nojatuoli... (Kun Arvid tahtoo
istuutua, vetää Tarkia tuolin takasin). Ei, huomaan että se on paras
tuoli, sen tahdon itselleni.
(Noutaa toisen tuolin).
_Arvid_ (erikseen). Ah, minä ymmärrän, hän epäilee minun kuurouttani...
Mutta minäpä en tartukkaan ansaan... miksi en pitäisi hiukan hauskaa!
_Tarkia_ (tarjoaa hänelle toista tuolia). Kas tässä, tämä on kova ja
epämukava, sen suon teille halusta.
_Arvid_ (itsekseen). Tahdon olla hyvilläni... (Kohteliaasti).
Mahdotonta on olla hävyttömämpi.
_Tarkia_ (erikseen). Mitä?
_Arvid_ (ystävällisen näköisenä). Näyttää kun saisin hiivatin ikävän
appiukon... mutta kyllä minä hänet pian kyyditän -- ole varma siitä.
_Tarkia_ (erikseen). Minä sinun appi-isäsi... elukka! Ennen kuin
ottaisin sinut vävykseni, naittaisin tyttäreni vaikka nokikolarille.
(Kohteliaasti, kovaa). Olkaa hyvä istukaa, takaan että tulette istumaan
huonosti.
_Arvid_. Kiitoksia vanha kameeli!
(Istuutuvat pöytään).
_Tarkia_ (erikseen). Mutta nyt se menee liian pitkälle.
_Arvid_ (huutaa). Emmekö saa nähdä neitiä pöydässä?
_Tarkia_ (erikseen). Kyllä, kunnian ukko, huuda äänesi sorruksiin, saat
nähdä miten minä kuulen. (Kovaa tarjoten soppaa). Soppa on aivan
kylmää... se on melkein kelpaamatonta... minä annan teille sitä
suuremman annoksen.
_Arvid_. Olkaa hyvä pitäkää, olkaa hyvä... en huoli.
_Tarkia_. Se haisee sauhulle... oh, en suinkaan tahtoisi ottaa sinulta.
_Arvid_. Kiitoksia rehvana...Voit onnitella itseäsi, että olet isä niin
miellyttävälle tyttärelle.... En kuitenkaan tahdo vannoa että sinä se
olet.
_Tarkia_ (erikseen). Tunnen erittäin suuren halun heittää häntä
lautasella. (Huutaa). Petter!
(Petter tulee perältä kantaen ruokalajeja).
Seitsemästoista kohtaus.
Edelliset. Petter.
_Tarkia_. Ota pois soppa... herramme ei ole lopettanut vielä, mutta se
on yhdentekevä... Mitä sinulla nyt on vielä?
_Petter_ (asettaa vadin pöydälle). Lintupaistia, kaalin kanssa.
_Arvid_. Lintupaistia, ah, se on hyvää!
_Tarkia_. Hyvä! (ottaa eteensä). Minä en pidä kaalista, sallikaa minun
tarjota kaali teille, linnun syön itse.
_Arvid_ (nousee). Ei, nyt tämä menee liian pitkälle!
_Tarkia_ (nousten). Vai niin, teidän ei enään ole nälkä. Sitä parempi!
Pikemmin pääsen teistä eroon!... Petter! Sikaaria!... Hieno minulle,
hänelle vaan huonompia... ne ovat hänelle varsin hyvät.
_Arvid_ (vaikeudella, itseään hilliten). Mutta...
_Petter_ (Arvidille). Hän tahtoo vaan teitä koetella... olkaa
varovainen.
_Tarkia_ (erikseen). Koetella?
_Petter_. Minä sanon hänelle rumempia sanoja kuin niin... Kuulkaahan!
_Tarkia_ (itsekseen). Jaha annahan kuulla... olenkin utelias kuulemaan!
_Petter_ (tarjoten sikarilaatikkoa). Kas tässä on sinä vanha hätikkö,
vanha aasi... vanha...
_Tarkia_ (antaen korvapuustin). Ja tässä on sinulle!
_Petter_ (hämillään). Hän myöskin... (Arvidille). Aivan kuin te äsken.
_Tarkia_ (vihoissaan). Vai niin, vai sinä sanot rumempia sanoja vielä!
Vai olen minä vanha hätikkö... vanha aasi... sinä sanot "pidä suusi",
minulle ja jos ei se olisi niiden rahojen tähden jotka olen luvannut
sinulle testamentissani, niin jo aikoja sitten olisit jättänyt minut!
_Petter_ (onnettomana). Hän kuulee!... hän kuulee!..,
Kahdeksastoista kohtaus.
Edelliset. Engla.
_Engla_ (perältä). Mikä täällä on?
_Arvid_ (Tarkialle). Kuuletteko te?
_Tarkia_. Kyllä minä, piru vie, kuulen! Minä luettelen teille kaikki ne
kohteliaisuudet, joilla olette minua nimittäneet.
_Arvid_ (Englalle). Onko se totta että isänne kuulee?
_Engla_. Totta, neljännestuntia sitten parannettiin hän ihmeellisellä
tavalla.
_Petter_ (Tarkialle). Ja sitä ette sanoneet minulle?
_Tarkia_. Mutta nyt sanon sen siaan, että saat muuttaa, ja heti
paikalla!
_Arvid_ (hiljaa Petterille). Minä otan sinut!
_Tarkia_ (hyvin kovaa Arvidille). Ja teille herraseni sanon myös että
saatte mennä.
_Engla_. Minä pyydän sinua, isä, minä rakastan häntä.
_Arvid_. Mitä kuulen?... Rakastatteko minua todellakin?
_Engla_ (huudahtaen). Ah!... Te kuulette siis?... (kääntää katseensa
hämillään maahan).
_Tarkia_. Mitä kuulen?... Hän kuulee!... Vastatkaa herra, ettekö ole
kuuro enään?
_Arvid_. Minä en ole milloinkaan ollutkaan kuuro muusta kuin
rakkaudesta, herra Tarkia... Alotin ensinnä lauhduttaakseni vihaanne
tullessani ja olen jatkanut päästäkseni teidän vävyksenne.
_Tarkia_. Minun vävykseni? Senlaisten tyhmyyksien jälkeen kun te olette
minulle sanoneet? Ei milloinkaan!
_Arvid_. Mutta muistakaahan toki kaikki mitä te olette minulle
sanoneet, herra Tarkia, ja myöntäkää että te itse alotitte... Mutta
siitä huolimatta minä pyydän nöyrimmästi anteeksi.
_Tarkia_ (epäröiden). Otatteko takaisin vanhan kameelin sitten?
_Arvid_. Otan!... Minä otan sen takasin?... Minä otan sen takasin!
_Engla_. Mutta isä hyvä, koska se olit sinä kun alotit, ja kun hän
ottaa takaisin vanhan kameelin...
_Tarkia_ (nauraen). No, jos te nyt olette kuulleet kaikki mitä minä
olen sanonut teille, niin... Ha, ha, haa!
_Arvid_ (nauraen). Ja te kaikki mitä minä olen vastannut teille!
ha, ha, haa!
_Tarkia_ (sydämellisesti nauraen). Emme ole kuuroja kumpikaan!
ha, ha, haa!
_Engla_ (nauraa) ha, ha, haa!
_Petter_ (asettautuu Tarkian ja Arvid'in väliin). Eikö hän ole kiltti!
ha, ha, haa! (nauraa hyvin kovaa).
_Tarkia_. Mitä se on kun sinä sanot? Tahdotko lähteä tiehesi ja
joutuun!
_Petter_ (hiljaa Arvid'ille). Entä rahat?
_Arvid_ (hiljaa). Ne saat hääpäivänäni!
End of the Project Gutenberg EBook of Molemmat kuurot, by Jules Moinaux
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MOLEMMAT KUUROT ***
***** This file should be named 51486-8.txt or 51486-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/5/1/4/8/51486/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
