The Project Gutenberg eBook of Köynnöksiä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Köynnöksiä
Kimppunen runoelmia
Author: Juho Laine
Release date: December 14, 2023 [eBook #72404]
Language: Finnish
Original publication: Pori: Adolf Allardt, 1887
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KÖYNNÖKSIÄ ***
KÖYNNÖKSIÄ
Kimppunen runoelmia
Kirj.
JUHO LAINE
Porissa,
Adolf Allardt,
1887.
SISÄLLYS:
Köynnöksiä.
Keski-Suomen laulu.
Alppimaa ja maa.
Serenaati.
Ballaati.
Haavan lehti.
Orvon osa.
Synnyinmaa.
Suomen tunteet silloin.
Kolme laulua.
Keiteleellä.
Miksi en laulaisi minäkin.
Sureva.
Uneksija.
Äänet kaivatun.
Sukkamieli.
Laakson rauha.
Lennä tuulonen!
Hyvästi jättävälle pääskyselle.
Raittiusseura Alphan uuden kodin vihkiäisissä 30.5.1887.
Porin Suomalaisen lysein arpajaisissa 10.3.1887.
Talvi-illalla.
Immen tuska.
Luoman Herska.
Tyytyös sydämeni.
Iltakello.
Aamuhetki.
Taivas.
Muutos.
Turvaton.
Laula lintuseni.
Ilma-orpo.
Impi.
Eräs virkamies.
Suomen kansakoulukartta 1882.
Wäinöläisten maa.
Lintuselle.
Henrik Gabriel Porthan.
Elokuun ilta.
Puolueoloistamme.
Köynnöksiä.
Kuun taiteilijamme taas tuovat
esille ihmeluomiansa,
niin tottapa he mun myös suovat
koristaa kokoelmiansa
halvoilla köynnöksilläni.
Ne eivät loistoisuutta luoda
voi suurten henkein tuottehille;
jos ne vaan vihannuutta suoda
vois taiteen kukkain ympärille,
niin miel' ois hyvä sitojan.
Ken muuta kankaan kanervilta,
suon sammalilta, pyytää voisi,
valjuilta metsän kukkasilta:
Värit vaan kansalliset oisi
ja tuoksu raitis Köynnösten!
Keski-Suomen laulu.
Keski-Suomi, kultainen,
mun ihanteeni kallis!
Ei maata mulle vertaa sen,
ei missään mun niin hertainen,
jos onni kuinka sallisi
Syntyyhän siinä sointuisuus,
kun jalo jaloon ryhtyy,
kun siellä Savon ihanuus
ja Hämeen vieno herttaisuus
suloihin Pohjan yhtyy.
Niin rinnoissamme yhtyköön,
mi suurt' on elämälle!
Se tulkoon täällä täytäntöön,
ja Suomen sydän sykkiköön
pyhälle, ylevälle!
Ei missään laaksot kukkulat —
sen vakuutan mä varmaan —
niin viehtävät, niin vaihtuvat,
niin lumoovat, niin loistoisat,
kuin Keski-Suomen armaan!
Sen taivas kuin on sininen,
kuin raitis ilman tuoksu!
Kuin armas välke aaltojen
on siintävien selkien,
kuin vilpas virtain juoksu!
Sen lehdot koivu kaunistaa
ja pihat pihlas, tuomi,
ja varjoaan niin kalveaa
sen aarnimetsät tarjoaa —
oi, armas Keski-Suomi!
On luonto saita, raskas työ,
vaan kansa tuo ei suutu:
jos viljat viekin hallayö,
tai karjan kaiken surma lyö,
ei uskallus sen muutu.
Niin luja luottamuksessaan
on Keski-Suomen kansa.
Se uskoo, toivoo toimissaan
ain' isiensä Jumalaan
ja alkaa uudestansa.
Oi, Keski-Suomi, kerron sen,
kerronpa tuhat kertaa:
Se mulle on niin mieluinen,
niin armas, kallis, kultainen —
ei maailmassa vertaa!
Alppimaa ja Tuhatjärvien maa.
Kun maisemiini! kankaisiin
nyt aatteheni entää,
pois Pohjolasta armaisiin
ne Alppimaihin lentää.
Oi, näkö jalo, mahtavin,
kun päivä sammuissansa
jää-alppein, valkohuippuihin
luo kultahohdettansa!
Siell' ohjaa virrat hyppien
kulkunsa rintehillä
ja paimen laulain, riemuiten
karjaansa kaitsee niillä.
Ja laakson lasta hedelmät
ja viiniköynnöt kohtaa,
siell' löyhkää tuulet lempeät
ja ruusut tuoksuin hohtaa.
Oi, sinne, sinne onneni
jos johtais Pohjolasta,
niin riemuun rinta riutuisi —
oi onnee autuasta!
Vaan outo maahan mulle se,
ja vierashan sen kansa,
ja eestä sen ei isämme
oo kuolleet hurmeissansa.
Ja Väinön kaunis kantele
ei kaiu Alppimailla,
eik' impi vieras viehtäne
Suomettaremme lailla.
Ei, Pohjolaanpa herttaiseen.
taas aatteheni halaa,
pois Alppimailta armaiseen
ne synnyinmaahan palaa.
Oi, kallis tuhatjärvein maa,
sä armain taivaan alla!
Voi kurjaa, ken sun unhottaa,
ei muista kaipaamalla!
Serenaati.
Sä vielä armas uinuos,
suloista unta nauttios,
uinuupa laakson ruusukin
ja on niin huoleton.
Vait nukkuu lintu oksallaan,
ei liiku rannan ruohokaan,
mun rintani, oi armahin!
vaan riehuu rauhaton.
Mä aina laulan sinusta,
sä nähkös unta minusta,
oi, käsikkäin sun kanssasi
mun nähkös astuvan!
Ei vainenkaan, ah, anteeks' suo!
Ois' sulle halpaa uni tuo —
sä nähnet, suloenkeli,
vaan unta taivahan!
Ballaati.
Tuoll' laiva kauas kantaa
pois armaan Arnoldin,
vie kohden toista rantaa
pois toisiin riemuihin.
Uus onni oottaa siellä,
uus lempi leimahtaa,
sen entisen jo tiellä
tuul' ehtii sammuttaa.
Vaan rannan kalliolla
näät immen itkevän.
Ei ruusunen voi olla
niin ihana kuin hän.
Vaan yhtään armahdusta
ei tunne Arnold tuo,
ei liinan liehausta
jäähyväisiksi suo.
Jo viimein tuskassansa
sanoiksi Agnes saa,
ja ruusuhuuliltansa
rukoillen huudahtaa:
Mua Neitsy pyhä kuullos,
jo loppu mulle suo!
Tuo laiva kumoon tuullos,
viekkaalle hauta luo!
Niin silloin taivahalta
salama leimahtaa,
immeltä surevalta
se tuskat lopettaa.
Ja laivan siellä myrsky
pirstaili kareihin
ja tuulen tuima hyrsky
hukutti Arnoldin.
Ja aina siitä asti
rannalla ruusunen
kukoistaa ihanasti
muistoksi impyen.
Vaan huuhkain huutaa yhä
haudalla petturin;
niin Neitseen viha pyhä
on kiivas vieläkin.
Haavan lehdet.
Hiljaiseksi ehti
päivä myrskyinen,
joka kukka, lehti
vaipui unehen.
Tuul' ei järven pintaan
värettäkään luo,
myöskin ihmisrintaan
tyynen ilta tuo.
Haavan-lehdet ei saa
rauhaa milloinkaan,
vapisten ne veisaa
suruvirttä vaan.
Miksi värisette,
mikä kauhistaa?
Rauhaa miksi ette
hetkeksikään saa?
Ristiin Golgatalla
vaipuu kuolohon
kirouksen alla
pyhä, nuhteeton.
Sitä lehdet yhä
itkee vapisten,
että risti pyhä
oli haapainen.
Haavan lehti vainen
ihmissydän on,
haavanlehden lainen
aina rauhaton.
Vaan kun myrsky pauhaa,
rintaraukkahan
luoda voipi rauhaa
risti Golgatan.
Orvon osa.
Voi orpolapsen kohtalo,
kuin onpi onneton,
kuin kylmä, kolkko, tyhjä
maailma hälle on!
Kuin toivotonna katselee
hän kautta kyynelten!
Ja kaipaus niin karvas
on murtaa sydämen.
Nyt sanat oudot, ankarat
vaan soivat korvissaan,
tai kiusaukset kuiskaa
virittäin paulojaan.
Sä ohjaa häntä oikeaan
ja sana hellä suo,
ja johda taivahasen
isän ja äidin luo!
Synnyinmaa.
Suomi suloinen
synnyinmaamme on,
armas, verraton,
kallis, kultainen!
Sitä rakastaa
on niin ihanaa!
Tässä on se maa,
tuhatjärvinen,
kenpä voisi sen
koskaan unhottaa!
Sitä rakastaa
on niin ihanaa!
Täss' on vuotanut
veri isien,
tässä eestä sen
moni kaatunut.
Sitä rakastaa
on niin ihanaa!
Terve, synnyinmaa!
Elo iloineen,
onni suloineen
sulta suojan saa.
Sua rakastaa
on niin ihanaa!
Suomen tunteet silloin.
Kauhun viesti kaikui kautta maamme:
Surmattu on Suuriruhtinaamme!
Salamaapa tuimaa tuimemmin
uskollisiin iski rintoihin
sana hirmun, sanoma semmoinen:
Murhattu on — Alexander Toinen.
Mykiks jäimme, tunteet kieltä puuttui,
jäätyneinä sanat suuhun juuttui,
silmät vettyi, kasvot synkistyi:
Kiro, inho rikkojille, hyi!
Mutta Ruhtinaalle siunausta
sykkii sydän, murehesta musta.
Käydään alla päin ja murhemielin.
Surua ei kertoa voi kielin.
Mustissansa rikas vaikeroi,
köyhä ryysyissänsä huokaa: Voi!
Yhtä uskollinen heillä rinta
yhtä tuntee tuskaa katkerinta.
Hurmahenget, joukko murhaajitten!
Herran voideltuun kuin rohkenitten
saastakäsiänne satuttaa!
Rikoksenne painoon hukkuu maa.
Kostonhuuto suista miljoonista
kaikuu teille maista, taivahista!
Varjele, oi Herra, heistä meitä!
Auta käymään hurskauden teitä!
Poista pois tää murheen musta yö!
Siunaa Aleksander Toisen työ!
Suo sen jatkua ja heelmää tuottaa!
Sinuun Suomi toivoo, Sinuun luottaa!
Kolme laulua.
Äidin käsky.
Nyt, poikan' eestä synnyinmaan
käy taistoon rohkeasti!
Käy niinkuin mies voi käydä vaan
jalosti, uljahasti!
Miehuus on poikain Suomenmaan
ihanne ollut ainiaan.
Kansaasi kunnioita!
Sä sankariksi koita
ja voita —
taikka kuole!
Pojan vastaus.
Jo, äitikulta, valmis oon,
jo riennän riemumieliä
mä tuiminpaankin taisteloon,
lyön, voitan kaikki siellä!
Jos voittaa en voi, kuolla voin!
Oi, kuin lie armas kuolla noin!
Vaan väistyä en saata
ja sulo Suomenmaata
en laata
puoltamasta!
Molempain toivotus.
Het' iske nuoles' ukkonen
ja puhkaise sen rinta,
ken puoltamaan käy nurkuen,
mi hälle kallihinta!
Sä, taivas, syönny kostamaan!
Maa elävältä nielaiskaan
sen petturinsa hurjan,
sen arkamielen nurjan,
sen kurjan
kavaltajan!
Keiteleellä.
Oi, hetkeä juhlallisinta,
mi nauttia suotanehen,
kun tyyni ja kirkas on pinta
sinertävän Keitelehen!
Ylt' ympäri vehreät saaret
ja kukkulat rantamien,
illan ruskot ja taivahan kaaret
kuvastuvat pintahan sen.
Ja hääväki soitellen soutaa
sen salmia riemullinen.
Mies nuori se neitosen noutaa,
vie myötänsä morsiamen.
Jo ammoin on aaltojen mahti
masentunut hyrskehinen,
veen helmahan vallaton Ahti
on vaipunut hiljaisehen.
Miksi en laulaisi minäkin.
Nuo lintuset pienet ne laulaa vaan
ja riemuinen heillä on mieli,
ja tulkita helliä tunteitaan
on taitava, kerkeä kieli.
Heill' lauluja riittää,
he luojaansa kiittää
ja onnensa kylläisen heelmiä niittää.
Niin, miks'enpä laulaisi minäkin,
kun luonan' on lempeä kulta?
On pesä ja poikaset mullakin
ja rinnassa lemmen on tulta.
On Suomeni salo
suur', ihana, jalo
ja siellä mun ympäröi vapaus, valo!
Oi, lintuni, lintuni laulelkaa,
jos minäkin luontonne saisin,
jos huoleni voisin mä unhottaa
ja rintani riemastuttaisin!
Ehk' onnea oisi,
mi lauluja loisi
ja rintahan rauhaa, sointua soisi.
Sureva.
Kosken immet ilkkuellen
viskelevät
valkovaippojaan,
rannikolla riemuellen
rehkiilevät
ilkitoimissaan.
Iltapaiste kultaileepi
laakson kukkamaisemaa,
tyyni rauha vallitseepi,
koski huima pauhajaa.
Virratarten viettäessä
ilkamoiden
ilta-aikojaan,
rannalla on itkemässä
vaikeroiden
impi huoliaan.
Kosken immet sulhon ovat
vietellehet virtahan,
siit' on hällä huolet kovat,
siitä itkut ainian.
Surevalle lohdutusta
rastahainen
laulaa oksaltaan;
Miksi kannat kaipausta
kaunokainen
karvast' aina vaan?
Sulholoita impi moinen
valikoiden aina saa,
huolen haavat aika toinen,
onnekkaampi parantaa.
— Ken noin säälimättä haastaa,
kehotuksen
lausuu mokoman?
Kurjalta näin riistää, raastaa
lohdutuksen
viime pisaran!
Kenehen mä vaihettaisin
kuvan armaan ainoan!
Hänet noin vaan unhottaisin! —
itsen' ennen unhotan!
Näin hän virkkoi, päivän valon
silmissänsä
tunsi sammuvan.
Kosken kivellä hän jalon
ystävänsä
näki istuvan.
Poispa huolihunnun heitti,
läksi uimaan uhmaten.
läks' aallot immen peitti —
harhanäky petti sen!
Uneksija.
Kas kuinka autuana vaan
tuoss' immyt uinahtaa,
on kultakutrit valloillaan
ja posket ruskottaa.
Kas, kuinka ruususuukkonen
hymyillen muiskahtaa,
ja nimen kuinka hentosen
nuo huulet kuiskahtaa.
Hän sulholtaan sai suutelon,
oi, toisen saanut ois,
vaan heräsi — voi onneton!
Unelma haihtui pois!
Äänet kaivatun.
Istuin kukkakunnahalla,
mietin, haaveksin;
luonnon riemu kaikkialla
kaikui korvihin.
Pääskyn, peipon, kiurun kiltin
riemulaulut soi,
laitumella paimenpiltin
huilu huminoi.
Äänet armahammat noita
herättävät mun —
ne on armaan lauleloita,
ääntä kaivatun.
Vait kuin muut ois' — ääntä kuulen
yksin Annikkeen.
Laakson taivahaksi luulen
mulle muuttuneen.
Sukkamieli.
Mfnut kaikki nukkuvat, mä yksin valvon.
Hopeillaan kuuhut silaa virran kalvon.
Ja lahden tyynen pintahan
kuvastuu tähdet taivahan.
Mä mietin: Suurin onni lie nyt kellä?
Oi, kuu, sä oot niin herttainen ja hellä!
Niin kuiskaa mulle, hiljaa vain,
ken luoduist' on nyt onnekkain!
Et virka, luulenpa, se — lienet itse!
Vai sinä! Varjostinten reikäsitse
yön kaiken katsot kasvoihin
Ilmaani — siksi valvotkin!
Laakson rauha.
Sain laakson helmaan rauhaiseen
taas metsän siinekseen,
suv'illan tyyntä nauttimaan
sylissä salomaan.
Oi, tääll' on armas viivähtää,
kun linnut visertää,
ja mieliraukka rauhan saa
ja tuskans' unhottaa!
Niin nautin rauhan hiljaisen
autuutta hetkisen.
On häly turha hälvennyt
ja sydän viihtynyt.
Oi, laakson rauha, ainiaan
jää mieleen' asumaan!
Sä keskell' elon hyörinää
jää sydämeeni, jää!
Lennä tuulonen!
Lennä, tuulonen,
riennä joutuen!
Liidä luokse armahan
ikävissä istuvan.
Huolissaan hän ehkä lie.
Tervehdyksein hälle vie!
Lennä tuulonen,
riennä joutuen!
Kyyneleiset pyyhi pois,
silmissään jos niitä ois,
huolet poista neitosen,
niinkuin usmat ilmojen.
Viestin jos hän sulle suo
Kiiruhtain se mulle tuo.
Lennä tuulonen,
riennä joutuen!
Hyvästi jättävälle pääskyselle.
Sun kelpaa, pääsky, kun leikiten
voit pilvihin asti kiitää!
Voit ilmain halki sä laulellen
maan äärihin vaikka liitää.
Niin silmätä saat sä meret, maat,
ja seutua verrata seutuun saat.
Sun kelpaa, pääsky, oi, kelpaahan
maa jättää ja toisehen lentää;
voit jättää nää pakkaset pohjolan
ja etelän riemuihin entää.
Kuink' oisikin armas vaihtaa niin
syyskenttiä laaksoihin tuoksuviin!
Vaan murheellisnapa laulus' soi,
kun mieles' on matkahan mennä.
Miks' iloinen et sä olla voi,
et riemuun riemuiten lennä?
On virtesi huolta, huolta vaan
ja kaihoa rintasi tulvillaan.
Sun lauluis tuosta on haikeaa
ja tuostapa kaihoa kannat:
Sun jättää täytyvi synnyinmaa,
veet, ilmat ja rakkahat rannat.
Ah, täälläpä vaan sun hauska ois!
Siks' itkein riennät sä täältä pois.
Kun taas käy Päivynen lempimään
tuhansien järvien maata,
niin lähdet, pääskykin, lentämään,
et kauemmin viipyä saata.
Ja silloin, oi, tervetullut taas!
Ja lämmin on ihana synnyinmaas'!
Raittiusseura Alphan uuden kodin vihkiäisissä 30.5.1887.
Taas on mennyt talven valta,
pois on päivät pimeät,
aurinko luo korkealta
meihin silmät lempeät.
Taas on noussut nurmen nukkaa,
lehdet puihin puhjenneet.
Silmäns' avannut on kukka,
järven aallot auenneet.
Linnut laulaa laaksoissamme
kilvan kiitosvirsihän,
riemun saavat rinnoissamme
soitollansa syttymään.
Luonnossa on alkanunna
elo uusi, iloinen;
talven valta vaihtununna
suloisehen sävelehen.
* * *
Suurellisna silmiämme
kohtaa luonnon uudistus.
Elpyköön myös mielissämme
usko, toivo, rakkaus.
Sulakoon jäät sydämenki
virtoina pois vuotamaan!
Pääsköön sinne Herran Henki
armotyötään alkamaan!
Ohjatkoon se, opettakoon
menon irstaan hylkäämään,
valvomahan varoittakoon,
raittihisti elämään!
Alkakohon avut hyvät
kansassamme kasvamaan,
aatteet jalot, suuret, syvät
sydämiä valtaamaan.
Niinkuin kevät kunnaillemme
sulokukkasia luo,
niin uus' aika kansallemme
uudet aatteet, riennot tuo.
Korkealle kohottanut
lippunsa on Raittius.
Voimansa on osottanut
usko, toivo, rakkaus.
Kas kuin nousee uljahana
Raittiuden temppeli!
Innostuksen nostamana
ilmoille se yleni.
Alphall' asunto on oma!
Terve, koti kultaisin!
Terve tupa, suuri, soma! —
Nouskoon noita montakin!
Porin Suomalaisen lysein arpajaisissa 10.3.1887.
Onko meillä onnen päivä,
paistepäivä osanamme?
Onko meillä kirkas päivä,
valon päivä vallassamme?
Riemu on raikkunut ympäri maan.
Päivä on tullut! — näin huudahdellaan.
Tullut on päivä, jo poistunut yö,
virkeä alkanut toimi ja työ!
Ulos käy Suometar — tähystelee
Missä se päivä? — hän tiedustelee.
Onneni päiväkö tullut jo ois?
Valoni päiväkö? Yökö ois pois!
Luuletkos jo päivän tulleen,
päivän kirkkaan koittaneen,
auringon jo vallan saaneen,
yön ja usvat poistuneen?
Viel' ei lämmitä se päivä,
valistaa vaan hiukan voi.
Katso, tuolta metsän takaa
sarastaa vast' aamunkoi!
Viel' ei ole osanasi
onnen päivä autuas.
Oottaa saat viel', ennenkuin on
valon päivä vallassasi
Onko meillä onnen kesä,
mittumaari osanamme?
Onko meillä kukkaiskesä,
valon kesä vallassamme?
Riemu on raikkunut ympäri maan.
Kesä on tullut! — näin huudahdellaan.
Kesä on koittanut kukkasineen!
Talvi on poistunut pakkasineen!
Ulos käy Suometar — tähystelee.
Missä se kesä? — hän tiedustelee.
Onneni kesäkö tullut jo ois?
Talviko tuima ois paennut pois?
Luuletkos jo kesän tulleen,
juhannuksen joutuneen,
auringon jo vallan saaneen,
hyyt ja hallat poistuneen?
Viel' on tuimat takatalvet,
aamuhallat ankarat.
Vielä viimat, vihaiset käy,
purren hennot orahat.
Vast' on onnen kevät sulla,
valon kevät varhainen,
vast' on kirkas, mutta kylmä
aamuhetki aikainen.
Suometar istuvi murheissaan
hylkynä omassa talossaan,
almuista elävi lapsineen
vierasten saadessa kyllikseen.
Louhi se kassoja hallitsee,
aittojen avaimet vallitsee.
Suometar syrjästä katsoo vaan,
tavaroistansa kun herkkuillaan.
Lieden kun lämpimän äärehen
pyrkivi hänkin, niin ärjyen
soppehen kolkkohon käsketään
pilkkaansa ääneti kärsimään.
Suometar, kärsi viel' hetkinen!
Lapsesi huomaavat vääryyden.
Perintöänsä he valvomaan
nousevat, — sortoas kostamaan!
Lapset Suomettaren kuulkaa,
kuulkaa poiat, tyttäret!
Läheltä ja kaukaa tulkaa —
meill' on aimo aikehet!
Sortoa miks tunnotonta
iän kaiken kärsimme!
Nouskaa, tulkaa — meit' on monta
Jumala on kanssamme!
Suometar on saatettava
lieden ääreen lämpimän,
pöydän ääreen autettava
emännäksi yksin hän!
Kukistukoon Louhen valta!
Meille auringot ja kuut!
Meille sampo vuoren alta!
Meille kaikki edut muut!
Silloin meill' on omanamme
onnen päivä ainian.
valon päivä vallassamme,
kultapäivä kunnian!
Silloin alkaa meillä suvi
rinnoissamme riemuinen,
silloin yltyy hyöty, huvi,
ilo ylimmiillehen!
Talvi-illalla.
Voi, synkkä on talvi-ilta,
kun ulkona myrsky pauhaa
ja oksilta huurteisilta
vaan turhaan tyyntä, rauhaa
siell' etsivi lintunen!
Ei lehteä näy, ei kukkaa,
ei perhoa liehumassa.
Mi rohkaista lintu rukkaa
voi yössä nyt kauheassa? —
Sen kevähän toivo voi!
Taas kevät kun armas ehtii —
näin lintunen aatteleepi —
puut, pensahat kukkii, lehtii
ja perhoset leijaileepi —
on riemua kyllin taas!
Mi mieltäni rohkaiseisi?
On sielläkin talvi-ilta.
Mi ruusujen maille veisi
sen oksilta huurteisilta? —
Oi, toivo se armas vie!
Immen tuska.
Niin istun tässä
nyt itkemässä,
ah, mielein on niin musta!
Voi jospa oisi,
ken mulle toisi
e'es hieman lohdutusta!
Voi, jospa oisi,
ken mulle voisi
e'es hymyn hellän antaa!
Ah, kunne käännyn!
Suruuni näännyn:
Ken tuskan tään voi kantaa!
Ah, armas kulta!
Sä poistut multa,
mun tuskani vaikk' arvaat!
Käy impeis luokse,
niin eipä juokse
näin kyyneleensä karvaat!
Luoman Herska.
Tuolla Pohjankankahalla
korven kylmän partahalla
Luoman Kerskan mökki on,
pieni, köyhä, loistoton.
Siinä Herska isännöipi,
isännöipi, emännöipi.
Leskeksi on jäänyt hän,
orpoja on seitsemän.
Mies on kelvos, kunnollinen,
tehtävissään tunnollinen,
tyly hiukan muodoltaan,
lempeämpi luonnoltaan.
Isä orpojen on oiva,
tuki armas, hellä hoiva.
Aina arvonsa hän ties,
vaikka oli torpanmies.
Rakas hälle on tuo loukko.
Armas on tuo lapsijoukko.
Hän ei luopuis Luomastaan,
vaikka saisi Saksanmaan.
Päivät hän kuin orja raatoi,
kuokki, kaivoi, puita kaatoi,
koki öillä verkkojaan,
nukkui linnun unen vaan.
Tulo kuitenkin on niukka,
sato saita, saalis hiukka:
Mitä halla syönyt ei,
siitä verot puolet vei.
Huolia on Herskall' aina.
Ei tok' epätoivo paina.
Toivoa se rintaan luo,
kun hän muistaa lapset nuo.
Terveinä ne temmeltävät,
huoletonna hyppäjävät.
Viis, kuus vuotta vielä vois
viedä heitä — toistap' ois'!
Isä mielell' ylpeällä
mietti aikaa, jolloin hällä
kaksi kertaa seitsemän
kätt' on apuun käymähän.
Silloinkos tuo korpi jyskäis,
iskuist' aimo poikain ryskäis,
pellot laajat aukeais,
hyyt ja hallat kyydin saisi
Tapahtuispa silloin muutos.
Eipä ahdistaisi puutos.
Korvell' aarteina ois,
joita ryöstäisivät pois.
Ja niin aatos armas liiti,
toivon silmä kauas kiiti,
huolet, vaivat, vastukset
unhottuivat hetkiset.
Harvoinp' onnetar sen suopi,
mitä mielellemme luopi.
Usein toivo ihanin
tuo vaan myrkkypikarin.
Niin nyt tulee tapaturma —
vähält' ettei käynyt surma —
vähemmästäkin jo vois
kuolla, kun niin suotu ois.
Herska astuu metsätiellä.
Kontion hän kohtaa siellä
yrmeän ja ärtyisän,
suin päin päälle töyttävän.
Taistelu niin alkoi tuima,
sota hirveä ja huima.
Voitto vaihtui, viimein jo
hengetönn' on kontio.
Tila Herskankin on kurja:
Peto ruhjoi hampain hurja
olkavarren, reisiluun,
niinkuin salama lyö puun.
Tuostapa nyt tuska alkaa,
polttaa kättä, polttaa jalkaa;
horjuin, voihkain, houraten
kotihin hän laahaiksen.
Siell' on pienillä nyt hätä.
Sairaassa ei käskijätä
eikä heissä auttajaa,
lääkityksen laittajaa.
Mieleen muistui naapurikin.
Peninkulman pääss' on likin.
Auttaa voisi hän kenties,
kun on kuulu poppamies.
Wilppu, vanhin poika, juoksi
joutuin Taika-Lassin luoksi,
jok' ei ennen eikä nyt
apuansa kieltänyt.
Lassi loitsujansa luki,
nurin paidan päälleen puki,
viskoi suolaa uunihin
kitkatulen liekkeihin.
Leppäpuusta lastat laittoi,
piillään oksiakin taittoi,
sitoi paikat sortuneet,
luut ja lihat särkyneet.
Vaan ei tauti huima taltu,
tuskat tuimat, tuost' ei maltu,
vaikka Lassi laastaroi,
voimin parhain puoskaroi.
Vieri viikot, riensi aiat,
auttaneet ei Lassin taiat.
Henki vielä Herskass' on,
tila muuten toivoton.
Tuskat yltyi, haavat ärtyi,
kivut luissa kilvan kärtyi,
porotus ei poistunut,
mädännys on alkanut.
Surkeus tuo saapui kerran
korviin kunnon kirkkoherran.
Kiiruhtain nyt kaupunkiin
Herskan kanssa lääkäriin.
Lääkärit on neuvottomat:
kuin näin oltiin huolettomat!
Miks' ei tultu ennemmin?
Nyt on myöhä koittaakin.
Sahata käs', jalka oisi
ainoa, min tehdä voisi.
Henki säilyis niin kenties,
muuten mennyttä on mies.
Aik' ei vitkastella anna.
Täytyihän ne poikki panna.
Lääketieteen kunniaks'
Ei mies mennyt vainajaks'.
Elämään taas Herska alkaa,
ilman kättä, ilman jalkaa, —
vaikeaa, vaan minkäs voi!
Tyydy — Herrahan sen soi!
Mihin mies nyt joutunevi,
orpopuolet oikenevi,
mieron tietä kiertämään,
vaiko nälkään nääntymään?
Ainahan on kristikansa
korjannunna kurjiansa.
Huolittaisko heist' ei nyt?
Loppuiko jo kristityt?
Eipä suinkaan! — vaivaisemme
mekin kyllä hoitelemme,
me ne myymme — totta vie,
tapaa kauniimpaa ei lie!
Meidän aikanahan juuri
ihmisarvo on niin suuri,
on niin kallis — siinä syy,
miks' se vaivaisensa myy!
Kirkoss' on jo kuulutettu,
kappelissa kaiutettu,
että Luoman perhe on
myytävänä turvaton.
Herskaa herjataan jo aina:
Kelpaa sun, ei työ nyt paina!
Nukut jouten päivät, yöt,
leipää huoletonta syöt!
Herska kauhistuupi noita
"kurjankarjan" markkinoita,
joilla häntä, lapsiaan,
kaupitaan kuin karjaa vaan.
Itse arka arvostansa,
arempi on lapsistansa,
ties kuin kurja, tunnoton
huutolaisten hoito on.
Sydäntä se Herskan särki,
Särki, että petti järki.
Mielessänsä hirmutyöt
asuvat nyt päivät, yöt.
Hornan henget häntä hurmaa,
yhä kuiskaa: Surmaa'! surmaa'.
Mink' on henki arvoinen
moisten kauppakalusten!
Ihmisarvoaan hän turhaan
säilytti, nyt ryhtyy murhaan,
ryhtyy työhön hirmuiseen —
lopettaikse lapsineen!
Yötä viimeistään kun vietti
Luomallaan, niin mutkan mietti:
Salpausi saunaseen —
paloi sinne perheineen!
Arvaas, tokko kyyneleitä
vuoti haudattaissa heitä?
Mink' on henki arvoinen
moisten kauppakalusten?
Tyytyös syömeni.
Tyytyös, syömeni, tyytyös vainen,
vaikka on onnesi vaihtelevainen,
vaikka ei aina
aurinko paista —
riemusi on, näet, taivahan laina
autuiden maista!
Kiittämätöntäpä tottakin ois
suuttua sun,
taivaiset kun
omansa hetkeksi ottavat pois.
Tyydy siis syömeni, tyytyös vainen,
vaikka on onnesi vaihtelevainen!
Iltakello.
Riemastu raukka rinta,
jo iltakello soi!
Se rauhaa rakkahinta
sinulle huminoi.
Yl' laaksoin, vetten, vuorien
sen ääni raitis raikuu,
hyvyyttä Herran taivaisen
se kaikkialla kaikuu.
Niin siitä riemuitkaamme
me kurjat syntiset,
me sabbatin taas saamme,
olkaamme iloiset!
Se keskeyttää hyörinän
meluisen, maailmaisen,
ja kysymykset elämän
luo esiin taivahaisen.
Aamuhetki.
Oi, armas aamuhetki,
sä kirkas, kultainen!
Taas äänet tuhannetki
soi kilvan helkkyen.
Taas leivo taivahalla
korkealla
lyö virren vilppahan.
Ja sadastakin suusta
joka puusta
soi ilo ilmahan.
Kuin pauhaa jylhä koski
ja ilma tuoksahtaa!
Kuin hehkuu immen poski
ja rinta riemahtaa!
Ja aamun ihanuuden
nähden uuden
kuin sydän sykkäilee!
Vaikk' on vait ihmiskieli
totta mieli
taivaisiin ylenee.
Niin on kuin aukeaisi
tuo taivas kaukainen,
ihailla silmä saisi
iloja taivaisten,
kuin siivet enkelitten
loistavitten
taivaalla välkähtäis,
ja laulu lumoovainen,
ihanainen
ylhäältä helkähtäis!
Taivas.
(Mukaelma Saksasta.)
Kun korkea tuo taivas lie?
Sen sanon kernahasti:
Jos linnun siivet saisit sie
lentääkseis liukkahasti
ja yhä, yhä ylös päin
taivaalle kiiruhtaisit
ja viimein tähden kirkkaan näin
kiitäissäs' saavuttaisit,
kysyisit enkeliltä sie:
"Kuin korkea tuo taivas lie?"
Hän vannaan vastais hämillään:
"En, lapsein, tiedä itsekkään.
Vaan lennä tuohon tähtehen,
se ehkä voisi tietää sen".
On — ei siis mitään kiireen pulmaa —
vaan satatuhatta peninkulmaa.
Mut tähteen tuohon tultuais
se samaa sulle vakuuttais;
ja lentäisitkö kiiruhtain
tähdestä tähteen aina vain —
ei kukaan sitä tietää voisi,
sun kyselysi turhaa oisi:
"Tuo taivas kuin lie korkea?"
Sen tietää yksin — Jumala!
Muutos.
Muinoin kaikki kaunokaiset
mielestäin ol' yhdenlaiset:
Armahat ja rakkahat.
Niin ei nyt —
kylmennyt
on sydän, silmäin sokeat.
Laura vaan
nauramaan
suuni saa ja sydämeni hehkumaan.
Turvaton.
Taivan tähti yksin
hellin silmäyksin
mua katselee,
neuvon sanat armaat,
varoitukset varmat
tuuli kuiskailee.
Aamunkoi se mulle
lausuu sorretulle
hyvän huomenen,
iltarusko suopi,
hymyellen luopi
viime katsehen.
Enpä vaikerrellen
kulje, kujerrellen
sentään polkujain.
Toivon tähti hohtaa
Sepä mua johtaa
kilvoituksissain!
Laula lintuseni.
Laula, pikku lintu, laulamahan luotu!
Taivainen on sulle laulunlahja suotu.
Laula lintuseni, ethän viihdy vait!
Kielin kiitä häntä, kielen keltä sait.
Laula, lintuseni, huolta tunne et sä.
Tuvan, turvan, leivän suopi sulle metsä.
Laula, ystäväsi hellä kuulee sen.
Säveliisi kohta vastaa riemuiten.
Laula lintuseni, tunnethan sä varmaan
immen kultakutrin, neitoseni armaan.
Laula oksalla, min alla istuu hän.
Tunteheni hälle kerro, ystävän'.
Sinisilmissään jos kyynelhelmi kiiltää,
sydäntänsä silloin murhe musta viiltää.
Ah, niin virka silloin riemuvirsiäis,
niihin ehkä armaan huolet hälviäis!
Ilma-orpo.
Katso tänne, kirkas tähti,
Ilma-orpoon silmäs luo.
Kuutamoon hän yksin lähti,
tervehdyksen sulle tuo.
"Tervehdys niin harras multa
huokaus niin murheinen,
ota, vie, oi tähti kulta,
äidilleni taivaasen!
Päiväni on pitkät aivan,
kaiho karvas, raskas on.
Alla surun, tuskan, vaivan
näännyn orpo onneton.
Tuika tähti armas vielä!
Ah — oi, minkä tuolla nään?
Äidin silmä loistaa siellä,
kutsuu — miks' siis tänne jään!"
Taivahasta enkel' lensi
kirkas, valkosiipinen.
Hänen kanssaan Ilma ensi,
kirkas hänkin, taivaasen.
Siin' on pieni ruumis rukka
valju maahan vaipunut,
niinkuin arka orvonkukka
myrskysäässä murtunut.
Impi.
Aurinko nousi korkealle
sinitaivahalle.
Niityt ne loisti kullassansa,
kukkaverhossansa.
Impi se tuomistossa astui,
punaposket kastui,
kastuivat immen kyynelistä
taajaan vieryvistä.
"Miksikä itket, impi rukka,
suret kaunokukka?
Riemuhan kaikkialla kaikuu,
iloäänet raikuu."
"Tuotapa itken, tuost' on huoli:
Isä multa kuoli,
kuolipa armas äitiseni —
siitä kyyneleni!"
"Oisiko valtavanhempasi
kuolleet armahasi,
itkisit heitä kalmistossa,
kirkon koivikossa."
"Kuolipa armas veikko multa,
kuoli sisko kulta.
Siksipä täällä astuskelen,
heitä kaipaelen."
"Oisiko kuollut veikkosesi,
sulosiskosesi,
etpä sä itkisi näin heitä,
kätkein kyyneleitä.
Siitäpä tiedän, siitä arvaan
syyt tuon kaihon karvaan:
Kuollutpa onkin sulho sulta,
kuollut armas kulta!"
Impi se nuori mättähälle
vaipui vehreälle.
Kyynelten virrat kuumat kieri,
viljemmältä vieri.
Eräs virkamies.
On meillä virkamies! —
tuo yksikö, vaan lienee?
Hän palkakseen, kentiesi,
kuin suuret summat vienee.
Hän maaten viettää yötä
ja syöden, juoden päivää.
Voi, onpa siinä työtä,
jos väsyttääkin räivää!
Hän kansanmies on hyvä —
ei kuule kansan mieltä!
On kielitaitona' syvä —
ei taida kansan kieltä!
On hermostonsa arka.
Jos "kansallista" vaan
hän aavistaa — mies parka
jo pyörtyy helpointaan!
Hän muistopatsaitansa
eläissään nähdä saapi.
Sen aina seurassansa
sylissään kuljettaapi.
Kun mainetyönsä karttuu,
niin muistopatsaskin,
tuo vatsa, aina varttuu,
kuin vuori uhkein.
Hän pääsi kuormastansa,
jo päättyi ikä kulta.
Hän nukkuu vaivoistansa,
jo lienee maa ja multa.
Tuon muistopatsahansa
vei hautaan seurassaan,
ja kiittämätön kansa
ei häntä muistakaan.
Suomen kansakoulukartta 1882.
Sain Kalenterin kauniskantisen,
sain joululahjaks' sen.
Sit' ihaellen käännän, katselen
ja luen ahmien.
Jo luku luistain puolikirjaan ehti.
vaan tuossa, kas — on kummallinen lehti!
On lehti täynnä mustaa, mustaa vaan —
nimeksi valkeaa!
Kuin kansakoulukartta Suomenmaan
noin mustaa rakastaa?
Pois murhepuku tuo — on juhla joulun!
Pois tuo, vaikk' ootkin kartta — kansakoulun!
Vaan puvustaan ei taivu luopumaan
tuo uppiniskainen.
Se vaippaansa ei vaihda valkeaan,
jos kuinka käskenen.
On syynsä sillä olla murheissansa,
muut kuinka riemuinneekin joulunansa.
Myös minäkään — se täytyy tunnustaa —
en riemuita nyt voi.
Noin synkkä vielä armas synnyinmaa.
Se murheen mulle toi.
Mut jouluriemuihin tuo murhe haihtuu.
Ja Suomen yö se päivään viimein vaihtuu.
Wäinöläisten maa.
Ja Pohjantähti kerran
kohtas' Aamun koin:
"Miks' hehkuu poskipääsi
joka aamu noin,
ikäänkuin posket jalon
nuorukaisen hohtaa,
kun sattumalta immen
ihanimman kohtaa?"
Näin innostuen tuohon
lausui Aamunkoi:
"En punastumatta mä
suinkaan olla voi,
en tyvenillä mielin
ihaella saata
lumoovan ihanaista
sulo Suomenmaata!
Oi, itämeren tytär,
Wäinöläisten maa!
Maanpallon kaikki maat
mun silmän' nähdä saa.
Ja sinuun joka päivä
niitä vertaelen,
vaan vertaistasi turhaan
niistä etsiskelen!"
Lintuselle.
Sun luoksesi lintunen pieni
on laulusi johtanut tieni,
ah, laulaos vaan!
Taas kaihojen kalvama rinta
juo loihtua lohdullisinta,
kun kuulla sun saan.
Sä kiittelet taivahan luojaa,
hyvyyksien kaikkien suojaa
ja suojelijaa,
ja siitäpä toivoa uutta
ja riemua, rauhallisuutta
mun rintani saa.
Henrik Gabriel Porthan.
[Lausuttu Jyväskylän seminarin Porthan-julilassa 8.11.1878.]
Kauan astui armas Suomen kansa
tietä synkkää, valotonta varsin,
pimeöitä kulki polkuloita,
alkua ei tietänynnä tiensä,
määrää matkansa ei tuntenunna.
Kauan kaihess' oli kansa Wäinön,
urosheimo unhotuksiin jäänyt,
itse tuntenut ei itseänsä,
ei käsittänyt kuin vennon vieras
usein anasteli mainetyöt sen,
omisteli kunnian sen kuulun,
kielenkin sorean sorrutteli.
Suku Suomen kuolon teillä kulki,
kadotustaan kohden riensi armas,
yöhön synkkään vaipua ol' aivan.
Mutta niinkuin nääntyneelle hoiva,
eksyneelle tienopas ja niinkuin
erämaalla yössä kulkevalle
aamunkoitto armas jouduttaikse,
niin myös sulle, Suomen kansa kallis,
tähti koin on koitti loistavainen,
aamurusko kasvojansa nosti,
valkeni valoinen päivä vihdoin.
Ken se hoiva, tienopas lie ollut,
kuka aamurusko, ken se tähti?
Porthan, Henrik Gabriel se armas,
Keski-Suomen lapsi syntyjänsä,
hänpä kansan nukkuvan herätti,
siihen puhui hengen hehkuvaisen,
päivän saatti Pohjolan perille.
Nimet kuuluisimmat mainitaanko,
kerrotaanko mainetyöt jaloimmat,
ansiot urosten lausutaanko,
sijan totta siinä saapi Porthan,
sijan toisen, ellei ensimmäisen.
Totta on: Ei voittanunna Porthan
kuuluansa tappotantereilla,
mainettansa miekan tutkaimella,
arvoaan ei asein ansainnunna.
Mutta miehevyyttä eipä toki
tarvittane tappeluissa yksin,
kuntoisuutta kuolon ahtehilla;
miestä tarvitahan, missä suinkin
suurta, loistavaa ken luoda mielii,
muiston arvoista ken tehdä aikoo. —
Suurta, ylevää mit' tuotti Porthan,
mitä toimitteli muiston syytä?
Yö jo peitti meiltä muinaisuuden,
unho varjosi jo entis-aikaa.
Astui silloin auttajaksi Porthan,
mies tuo jalo joutui johtajaksi,
matkusteli hengen mahdillansa,
sielun siivin etähälle ehti,
tunkeusi aikoin tuonoisihin.
Todet totisetpa sieltä tuotti,
valehettomat vakaiset löysi,
tosineemme taatoksi hän nousi —
hän on Suomen Historian isä.
Hänen, armahaisen, toimistaanpa
järvein tuhansien maasta tästä,
synnyinmaastamme niin suloisesta
vieri viestit maille vierahille:
kaikui kaskut maille kaukaisille,
kansasta, mi talven hyisen maassa
sekä maassa heltehen kesäisen
kätkee sydämessään elon, lemmen,
riemut, murheet laulaa lauluissansa,
runoin kertoo isäins' urotöitä. —
Kosken perkaaja ol' Porthan, hänpä
senkin puhkoi purosen, mi ensin
vieri vienoisena ojasena,
joeksi jo joutui voimakkaaksi,
vihdoin virtana jalona juoksi,
kuohuu koskena nyt maltitonna,
murtain kaikki esteet edestänsä —
se on koski kansallisuutemme,
suuri suomalaisuuden Imatra.
Kauan on jo poissa ollut Porthan,
elävitten mailta mennyt on hän,
Tuonen tuville on matkaellut;
mutta viel' on henkensä hereillä,
muisto Porthanin ei kuole koskaan
suremast' ei Suomi lakkaa häntä,
ikävöimmästä ei isää moista,
kaipaamasta miestä kallistansa.
Elokuun ilta.
Elokuun oli ilta armas,
päivä laskihe läntehen,
linnut laaksossa laulelivat,
torvet kaikuivat paimenten.
Kukkarannalle unelmiinsa
neitonen oli vaipunut,
kastehelmiä hiuksiinsa
hienosiin oli tiukkunut.
Pitkin pintaa lammin tyynen
poika souteli purressaan,
vuoroin vait oli nuorukainen,
vuoroin loihe hän laulamaan.
Eipä soutanut edemmäksi,
seista antoi hän venosen;
muuttui laulu vaan hellemmäksi —
liekö nähnyt hän neitosen?
Luonto nukkui — jo illan kuuhut
hopeoitsevi maailmaa.
Vielä soutaja immeltänsä
tuhat ottaavi suudelmaa.
Puolueoloistamme.
Liperaalit — heistä viis! —
Roskat kuivat varisevat.
Viikingit — se hyv' on niis —
he kuin yks mies taistelevat.
Kansalliset — ties sen hiis.
miks he toistaan raatelevat!
Miks, kuin midianien,
miekkaan kuolla ystäväinsä
täytyis miesten uljasten
kesken töinsä, tehtäväinsä?
Ken loi kiistan tyhmän sen?
Veljet, tää tok' ei käy päinsä!
Pois nuo kiistat katalat!
Miks te käytte eri teitä,
johtajamme uljahat!
Yhtenä taas viekää meitä,
rivit muuten horjuvat —
miel' yks vie vaan voittoon heitä!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KÖYNNÖKSIÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
