Kandaules : 3-näytöksinen näytelmä

By Jalmari Hahl

The Project Gutenberg eBook of Kandaules
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Kandaules
        3-näytöksinen näytelmä

Author: Jalmari Hahl

Release date: July 16, 2025 [eBook #76512]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1915

Credits: Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANDAULES ***

language: Finnish




KANDAULES

3-näytöksinen näytelmä


Kirj.

JALMARI HAHL


Hameenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1915.






      Ida Aalbergin muistolle.




HENKILÖT:

Kandaules, Lyydian kuningas.
Arsinoë.
Gyges, sotajoukon ylipäällikkö.
Syphax, kuvanveistäjä.
Trasyllos, kuninkaan henkivartija.
Farnakes, Auringonjumalan ylipappi, tietäjä.
Mandane.
Filebos, ylieunukki.
Ksenios, kansan luottamusmies.
Arkelaos, airut.
Sebas, soturi.
Simmias, kerjäläinen.
Anteros, Lyydialainen.
Tryfera | orjattaria.
Euria   |
Nitokris, Arsinoën ystävätär.
Arkidike, Onnenjumalattaren ylipapitar.
Papittaria, Arsinoën seuranaisia, eunukkeja, kansaa, sotureita.

Tapaukset liikkuvat muinalsaikana Lyydiassa.




ENSIMÄINEN NÄYTÖS.


Onnenjumalattaren, Tyykeen, temppelin esikartano. Vasemmalla
jumalattaren temppeli, valkeamarmorinen, kreikkalaistyylinen
pylväspääty. Koko päädyn levyiset korkeat portaat johtavat ylös
pylväiden juuritasolle. Temppelipäädyn taemmasta kulmasta kulkee
näyttämön poikki matala valkomarmorinen aitaus, jonka keskellä on leveä
aukko.

Oikealla sypressi-lehto ja sen siimeksessä, puoleksi näyttämön
etualalla, Auringonjumalan, Sansonin, tulialttari. Oikealla taustalla
pilarikäytävä ja sen edessä kullasta ja norsunluusta tehty Herakleen
kuvapatsas. Kaukaisimmassa taustassa väikkyy sininen Aigean meri
valkeine mataline rantamuureineen.

On auringonpaisteinen iltapäivä.

       *       *       *       *       *

Väliverhon auetessa näyttämö on tyhjä. Onnenjumalattaren temppelistä
kuuluu jouhisoittimien säestämää laulua: Papittaret rukoilevat paraikaa
temppelissä jumalatarta.

_Papittarien kuoro_:

    Kääntäen kasvomme ikisulos puoleen
    Nöyrinä anomme huojennusta huoleen,
       Tyykee, Jumalattaremme!

    Entehet suopeat kansallesi näytä.
    Mielemme kirkkailla toivehilla täytä.
       Onnen Jakajattaremme!

    Aukaise lapsi lles antimies aumat,
    Karkoita kauaksi vihollisen laumat,
       Ainoo Auttajattaremme!

Laulun loppupuolella _Farnakes_ astuu hitaasti esiin taustalta, kantaen
toisessa kädessään uhrikannua, toisessa isoa pergamenttikääröä. Hän
asettaa kannun alttarin eteen, kaataa alttarimaljaan Öljyä, sytyttää
sen palamaan, ojentaa molemmat kätensä taivasta kohti ja rukoilee:

Sanson, ylevä Auringonjumala, jonka valkeanhohtava nelivaljakko
päivisin kiertää taivaankantta ja iltaisin uppoaa levolle äärettömän
meren vilpoiseen syliin, ollos ylistetty, Sinä kaikkein korkein! Ollos
kiitetty verrattomista lahjoistasi, päivän valosta, totuuden kaihosta.
Suo meille kuolevaisille väike kaukonäköisyyttäsi, ettemme sokeina
hapuilisi ja syöksisi toisia ja itseämme turmioon.

(Kuuntelee laulua).

Tässä maassa viritetään ylistyslauluja vieraille jumalille. Älä silti
pahastu tälle maalle, äläkä hylkää niitä, jotka Sinua palvelevat.

Julmana vihollinen uhkaa synnyinmaata. Hävittäen ja polttaen hän
lähestyy tätä kaupunkia. Meidän asiamme on oikea, me emme hyökkää
toisten kansojen kimppuun. Tee siis loppu vihollisen hävitysretkestä!
Suo voitto lyydialaisille aseille!

(Arkelaos tulee hengästyneenä vasemmalta).

_Arkelaos_ pysähtyy temppelin esikartanon aukolle ja huomaa Farnakeen.
Onko kuningas Tyykeen temppelissä?

_Farnakes_. Hän ei vielä ole siellä, mutta papittaret kuuluvat
odottavan häntä sinne.

_Arkelaos_. Kuningas on siis vielä linnassa?

_Farnakes_. Mitä tähystelijä sanoo?

_Arkelaos_. Meidän joukkomme näyttävät vetäytyvän kaupungin muurien
suojaan. Asemamme on arveluttava. Riennän kuninkaalle viemään tämän
sanoman.

    Poistuu oikealle sypressi-lehtoon.

    Mandane tulee oikealta, taustalta.

_Mandane_ etenee hitaasti, polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen
ja nostaa molemmat kätensä taivasta kohti. Lankean eteesi tomuun,
Sinä kaikkein korkein, anoen armoasi ja suojelustasi. (Nousten,
Farnakeelle.) Uhriliekkisi leimuaa jo ilmoille, tietäjä. Ehditkö tukea
minua viisailla neuvoillasi?

_Farnakes_. Niitä en kiellä. Ne kuuluvat pyhän virkani velvollisuuksiin.

_Mandane_. Sieluani polttaa riuduttava kuume. Se ei suo minulle rauhaa
päivällä, ei unta yöllä. Sano, tietäjä, miten tämän kuumeen sammutan.

_Farnakes_. Ylläpidät povessasi hivuttavaa kostonliekkiä, Mandane.
Mutta kuinka rajulla intohimolla ravinnetkaan tätä katkerasti
kärventävää tulta, ei sen polton tuho kuitenkaan ylety niin korkealle
kuin pyyteesi tähtäävät.

_Mandane_. Neuvo siis sinä, miten arvokkaita uhriantimia minun tulee
tarjota Sansonille, kuinka uutteraa rukouksen hartautta omistaa
hänelle, jotta hän auttaisi minua pyyteitäni toteuttamaan.

_Farnakes_. Auringonjumala ei tunne inhimillistä kostoa, eikä sitä
hyväksy. Antamastaan päivänvalon lahjasta hän vaatii, että ihmiset
kulkevat valon polkuja. Mutta jos he poikkeavat pimeille teille,
kieltää hän heiltä suojeluksensa.

(Trasyllos tulee oikealta sypressilehdosta).

_Trasyllos_. Kuningas Kandaules lähestyy temppelin esikartanoa. (Huomaa
Mandanen.) Poistu täältä. Ei kukaan täällä saa häiritä hallitsijamme
hartautta. (Viittaa kädellään aitauksen aukkoa kohti.)

(Mandane vetäytyy aitauksen taakse, mutta pysähtyy syrjään kuningasta
odottamaan).

(Trasyllos asettuu aitauksen aukolle ja kääntää kasvonsa
sypressilehtoon päin).

_Kandaules_ yllään kultapäärmyinen purppura-viitta ja otsalla
kultavanne, astuu hitaasti ja miettiväisen näköisenä esiin
sypressi-lehdosta.

_Farnakes_ tervehtii häntä melkein kuin vertaistaan, ainoastaan vähän
kumartaen ja oikeaa kättään ojentaen. Tervehdin sinua, kuningas
Kandaules!

_Kandaules_ Mitä lupaavat aseillemme enteesi ja uhriliekkisi, Farnakes?

_Farnakes_. Enteet antoivat aihetta epäilykseen, mutta uhriliekki
syttyi heti, leimuten kirkkaana ja lupaavana ilmoille. Tämä tietää,
että Auringonjumala tosin on suopea tälle maalle, mutta että hän
oudoksuu vierasten jumalien palvelemista. Ota siis varteen tämä vihje,
kuningas Kandaules, ja lakkaa palvelemasta Onnenjumalatarta, joka on
vieras Lyydiassa.

_Kandaules_. Onnenjumalatar ei enää ole vieras tässä maassa.
Jumalesi-isäni Herakles on selvien merkkien muodossa hyväksynyt hänen
valtansa.

_Farnakes_. Ylin jumalamme on kuitenkin Sanson. Korkeinta on se, mitä
hän jakelee: valo ja totuus.

_Kandaules_. Valo on kieltämättä arvokas lahja. Mutta totuus, täysin
alaston totuus paljastaisi kenties niin paljon tyhjyyttä ja rumuutta,
että siitä menehtyisimme. Minulle on ylintä kauneus ja sen ihailu.
Tyykee, Onnenjumalatar on sentähden minun korkein jumaluuteni.

_Farnakes_. Pelkään, ettei hän anna sinulle oikeita ohjeita. Onko hän
neuvonut sinua lähtemään sotajoukkoasi johtamaan ja läsnäolollasi
innostuttamaan kansaasi taistelussa vihollista vastaan?

_Kandaules_. Myysialaisia, jotka halvan saaliinhimon vuoksi
salakavalasti ovat hyökänneet maahan, en pidä sen arvoisina, että
pukisin ylleni sota-asun. Luotan täydesti Gygeeseen. Tämä oikea käteni
heitä kurittakoon.

_Farnakes_. He lähestyvät jo kaupunkia.

_Kandaules_. Korkeat muurit suojaavat meitä, ja Sardeesta saamme
tarvittaessa apujoukkoja, jotka pian tekevät lopun heidän
piiritysinnostaan.

_Farnakes_. Asemamme on vakavampi kuin mitä näyt luulevan, kuningas
Kandaules. Lisäksi liikkuu kansassa huhuja ja napinaa.

_Kandaules_. Mitä huhuja, mitä napinaa?

_Farnakes_. Kuiskaillaan, että kuningas naisen vuoksi on vajonnut
epäsankarilliseen haaveiluun ja toimettomuuteen. Viisasta olisi
haihduttaa tällaiset huhut.

_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Kysyin enteitäsi, en
neuvojasi, Farnakes.

_Farnakes_ luo valkean vaippansa helman olalleen ja käärii auki
pergamenttinsa, johon syventyy.

_Kandaules_ kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos, mene temppeliin ja
kysy ylipapittarelta, onko kyyhkys-enne jo loppuun suoritettu.

_Trasyllos_. Valtijas, täytän tahtosi.

(Samassa, kun hän alkaa poistua aitauksen aukolta, hyökkää Mandane
esiin ja heittäytyy alas kuninkaan jalkojen juureen).

_Kandaules_ närkästynyt väre äänessä. Trasyllos! Miksi laiminlöit
käskyni? Temppelin esikartanossa ei kuningasta saa häiritä.

_Trasyllos_ heittäytyy polvilleen kuninkaan eteen. Minä olen huono
palvelija. Rankaise minua, ylevä valtijas. Sinä olet pelastanut henkeni
sotaretkellä. Sinulla on oikeus riistää se minulta, kelvottomalta.
Mutta älä usko hairahdustani tahalliseksi. Karkoitin äsken tämän
naisen, mutta minun olisi pitänyt vartioida valppaammin ja estää hänen
paluunsa.

_Kandaules_ leppyen. Tunnen uskollisuutesi, Trasyllos. Rauhoitu.
Sinulla on kuninkaasi täysi suosio.

(Trasyllos suutelee liikutettuna kuninkaan vaipan lievettä).

_Kandaules_. Toimita siis asiani ylipapittarelle.

(Trasyllos nousee ja poistuu temppeliin).

_Kandaules_. Miksi tunkeudut häiriten tielleni?

_Mandane_ yhä ollen maassa kuninkaan edessä. Miksi kiellät minulta
pääsyn linnaasi, Kandaules?

_Kandaules_. Sen tiedät. Poistu siis ja anna kuninkaasi häiriintymättä
astua jumalattaren temppeliin.

_Mandane_. Vaan hetki, tämä ainoa hetki, Kandaules.

_Kandaules_. Mitä minusta tahdot, ruhtinatar Mandane?

_Mandane_ tulkiten edukseen kuninkaan leppyisämpää äänensävyä. Hiukan
entistä suopeuttasi, Kandaules.

_Kandaules_. Äänesi hellä väre valehtelee. Sydämessäsi asuu vilppi.

_Mandane_. Sinä tuomitset minua väärin. Sinä et tunne elämäni
kärsimystä, sinä et tiedä, kuinka sinun kuninkaallista ylevyyttäsi ja
miehekästä kauneuttasi jumaloin.

_Kandaules_. Turhaan sinä koetat minua hellyttää. Menneisyys on
kuollut. Minä tunnen sinut, ruhtinatar Mandane.

_Mandane_ yhä ollen polvillaan. Sinä et minua tunne, sinä et tiedä,
kuinka kovasti elämä on minua koetellut. Sinä et tunne päivieni
raskasta taakkaa, unettomien öideni kuumia kyyneliä.

_Kandaules_ heltyen. Minä en niitä ehkä tunne. Mutta varmasti tiedän
ainakin, etten minä voi sinua auttaa, Mandane.

_Mandane_ ollen polvillaan, tarttuu kuninkaan purpura-vaippaan ja
suutelee sitä intohimoisesti. Minä rukoilen sääliä ja armoa, kuningas
Kandaules.

_Kandaules_. Nouse, ruhtinatar Mandane. Kuningastasi kutsuvat tärkeät
toimet. Riittää jo turhaa puhetta. Minä kiellän sinua vastedes
tunkeutumasta tielleni. Jos olet viisas, tiedät tästälähin, mitä
sinulta vaatii kuninkaasi.

Tempaa irti vaippansa liepeen ja kääntyy pois.

_Mandane_ pysyy vaistomaisesti vielä hetken polvistuneena ja näyttää
hieman epäröivän, tehdäkkö viimeinen yritys. Nousee sitten hitaasti,
huomatessaan Kandauleen kärsimättömän kädenliikkeen Ja poistuu
aitauksen aukosta kääntyen vasemmalle. Ennenkuin katoaa temppelin
kulman taakse hän pysähtyy, katsoo Kandauleeseen, ojentaa ryhtinsä ja
tekee uhkaavan liikkeen.

(Trasyllos palaa temppelistä).

_Kandaules_ kääntyen mennäkseen temppeliin. Onko ennekoe jo suoritettu?

_Trasyllos_. Se on päättynyt, valtijas?

_Kandaules_. Ja mikä oli tulos?

_Trasyllos_. Ylipapitar Arkidike asettui kaikkeinpyhimmän esiripun
eteen. Hänelle tuotiin valkoinen, purppura-jalkainen kyyhky. Muiden
papittarien rukoillessa pääalttarilla, Arkidike päästi kyyhkyn lentoon.
Se epäröi ensin, minne suunnata lentonsa, mutta kohosi sitten varmasti
ylös ja istahti seinän ulkonevalle yläreunalle. Mutta marmorireuna oli
sileä ja linnun hennot jalat eivät siinä pysyneet, se liukui pois ja
lepatteli hetken aikaa neuvottomana ilmassa, kunnes löysi varmemman
paikan, mihin istahti.

_Kandaules_. Kaikki ennekokeet tietävät epävarmuutta.

_Farnakes_ kuin itsekseen. Tehottomia ennekokeita. Oudon jumalattaren
oikkuja.

_Syphax_ tulee temppelistä ja tervehtii kuningasta portaita alas
astuessaan. Olen asettanut Onnenjumalattaren kuvapatsaan määräpaikkaan
kaikkeinpyhimmässä ja sieltä poistanut muut veistokuvat, kuten halusit,
valtijas.

_Kandaules_. Tämä mestariteoksesi ei siedä läheisyydessään muita
taideteoksia. Sen täytyy saada yksin hallita kaikkeinpyhimmässä, samoin
kuin Tyykee vallitsee minun henkeäni. Tuntuu joka kerta tuon kuvan
nähdessäni kuin huomaisin siinä yhä uutta kauneutta. Tuntuu siltä kuin
ruusunpunaiselta marmorialustalta kohoava jumalattaren vartalo joka
kerta saisi enemmän eloisuutta. Hohtavan valkoinen marmori näyttää
värähtelevän kuin elävän naisen iho, noiden jumalaisten jäsenten sulo
panee ehdottomasti polvistumaan, ja jumalattaren silmät lumoavat kahta
kiehtovammin vaaleassa värittömyydessään.

_Syphax_. Suurin ylpeyteni on, että teokseni sinua miellyttää.
Mutta suo minun nyt lähteä tyyssijaani kauas meren rannalle, missä
marmorilohkareet, kulta ja norsunluu odottavat alttiina uusille
aatteilleni.

_Kandaules_. Sitä en vielä voi sallia. Sinulla on täällä vielä paljon
tehtävää.

_Syphax_. Luottamuksesi on minulle rakas. Mutta unhoitat, että on
toisiakin taiteilijoita valtakunnassasi.

_Kandaules_. Kun näen jotain kaunista, olet sinä ainoa, joka täysin
arvokkaasti kykenet sen ikuistamaan. Sinä olet siirtänyt tähän maahan
helleniläisen taidehengen. Sinun tulee opettaa yhä useammille kauneuden
kaipuuta.

_Syphax_. Kuka sen voisi paremmin ja hartaammin tehdä, kuin sinä, jonka
silmä kauneutta kaikkialta etsii ja löytää.

_Kandaules_. Miksi en sitä etsisi, kun rumuus minulle on kärsimystä.
Mutta minä tarvitsen ikuistajia, ja sinä olet valtakuntani suurin
taiteilija. Muista, että Arsinoën uusi palatsi, jota paraikaa
rakennetaan, kaipaa kaunistajaa.

_Syphax_. Tahtosi täytän, mutta sen teen epäröimisen ja pelon tuntein.
Maine on kertonut, itse olet kertonut, että tuon naisen muodossa olet
löytänyt ylimmän uneksimasi kauneuden.

_Kandaules_. Se huhu ei ole väärä. Luonto on muovaillessaan Arsinoën
edennyt kykynsä rajoille, jopa tuntuu tahtoneen murtaa rajansakin.
Niin täydellisesti se luodessaan hänen säteilevän olentonsa on
vapautunut kaikesta hapuilemisesta, että tästä sen esiinloihtimasta
mestariteoksesta loistaa täydellisyyden kirkkaus. Harvinaisena
taideteoksena ihailinkin alussa Arsinoëta, ennenkuin koko olentoni
täyttävä, maailmaa unhoittava rakkaus häneen minussa heräsi.

_Syphax_ on haltioituneena katsellut kuningasta hänen lausuessaan viime
sanansa. Ja tämän ihanuuden ilmestyksen on sinulle lähettänyt jumalien
joukkoon kohoitettu kanta-isäsi Herakles.

_Kandaules_. Se on Taivahisten ja ennenkaikkea Onnenjumalattaren lahja.

_Arkidike_ ylipapitar, ilmestyy temppelin ovelle ja tervehtii
kuningasta. Kaikki on valmista uhrirukoustasi varten, kuningas.
Papittaret ovat koristaneet pääalttarin ja odottavat sen portailla.
Puhtaat uhriantimet ovat varatut kultamaljoihin. Suvaitsetko käydä
sisälle temppeliin, valtijas?

_Kandaules_. Sinne riennän.

(Poistuu temppeliin. Arkidike seuraa kuningasta).

(Trasyllos asettuu vartijaksi temppelin ovelle).

(Syphax siirtyy miettiväisenä taustalle, katselee hetken muovailemaansa
Herakles-patsasta, ikäänkuin arvostellen sen taiteellisuutta, menee
pylväskäytävän kulmaukseen, katselee hetken merta, kuin hakien jotain,
ja poistuu oikealle pylväskäytävän kautta).

(Vasemmalta tulee varovasti esiin aitauksen taakse Ksenios, Simmias ja
kansaa. Takimmaisena näkee vilahdukselta Mandanen, joka pelokkaana,
mutta urkkien pilkistelee toisten takaa).

_Ksenios_ Farnakeelle, joka herää pergamenttinsa tutkimisesta. Kulkeeko
kuningas pian tästä? (Aikoo sisälle temppelin esikartanoon.)

_Trasyllos_ astuu pari askelta alas portaita, paljastaa miekkansa,
jonka ojentaa Kseniosta vastaan. Seis mies! Kuningas rukoilee paraikaa
temppelissä. Esikartanoon on kielletty astumasta.

(Ksenios väistyy aitauksen taakse).

_Farnakes_ kaataa alttarimaljaan uutta öljyä ja lähestyy aitausta. Mitä
tahdotte kuninkaasta?

_Ksenios_. Kansa pyytää minun kauttani saada vedota kuninkaan
jalomielisyyteen.

_Farnakes_. Kansa esittäköön asiansa kuninkaan neuvosmiehille.

_Ksenios_. Meitä ei ole päästetty neuvosmiesten puheille. Vielä
vaikeampaa on päästä itse kuninkaan luo. Sanotaan kuitenkin, että hän
on lempeä, kun vaan saa asiansa hänen kuuluviinsa.

_Farnakes_. Ajan ja paikan olette huonosti valinneet.

_Ksenios_. Rupea siis sinä välittäjäksemme. Sinun sanasi painaa paljon
kuninkaan edessä.

_Farnakes_. Kuninkaalla on oma päänsä. Mutta koettaa ainakin tahdon.
Mikä on asianne?

_Ksenios_. Viime hirmumyrsky, joka riehui kolme päivää, tuotti
sanomatonta kurjuutta näille rannikkoseuduille. Monet perheet
ovat isättömiä, turvattomia. Meri on niellyt työntekijät tai työn
välikappaleet. Köyhyys ja nälkä vallitsee. Kandaules on Itämaiden
rikkain hallitsija. Ehkä hän ei kiellä apuaan, jos tuntee hädän
suuruuden.

_Farnakes_. Verivihollisemme myysialaiset lähestyvät kaupunkia.
Piiritys voi käydä pitkälliseksi.

(Kaukaa alkaa kuulua kumeata melua ja torventoitotuksia, kaikki
pysähtyvät pahaa aavistaen kuuntelemaan).

_Simmias_ kumarainen, repaleiseen harmaaseen mekkoon puettu
vanhanpuoleinen mies, lystikäs esiintymisessään, menee Ksenioksen
luo ja sanoo hänelle puoliääneen: Älä päästä käsistäsi tätä hyvää
tilaisuutta. Älä hellitä, Ksenios, älä hellitä.

_Farnakes_. Jo kuuluu taistelun häly, se kasvaa, se lähenee.
Tietääkö se pitkällistä sotaa? Kuningas tarvitsee silloin aarteensa
palkkasoturien värväämiseen ja muihin sotakuluihin.

(Hälinä ja torventoitotukset kaikuvat jo lähempää).

_Ksenios_. Hädänalaisten täytyy piirityksestä huolimatta elää. Etkö
siis aio heitä auttaa?

_Arkelaos_, airut, syöksyy esiin vasemmalta.

26

_Arkelaos_ jo kaukaa kuuluu hänen huutonsa. Ensin kuninkaalle. Sitten
muille. (Tulee esiin.) Kuningas! Kuningas! Onko kuningas linnassa vai
temppelissä?

_Farnakes_. Kuningas on temppelissä. Kerro, mitä on tapahtunut!

(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tunkeilee Arkelaoksen ympärillä).

_Ksenios_. Niin kerro, kerro.

_Simmias_. Onko sanomasi hyvä?

_Anteros_. Onko voitto meidän?

_Arkelaos_. Olen Gygeen lähetti. Hän käski minun nimenomaan viedä
sanoman ensin kuninkaalle.

_Trasyllos_ on tällävälin pistäytynyt temppelissä ja palaa sieltä.
Kuningas Kandaules on päättänyt pyhän toimituksensa ja palaa temppelin
esikartanoon.

(Hetken jännittynyt vaitiolo. Kandaules ilmestyy temppelin portaille.
Syphax tullen oikealta, asettuu lähelle temppelin portaita).

_Arkelaos_ tervehtien kuningasta sotilaallisesti. Ylipäällikkösi Gyges
lähettää sinulle, kuningas Kandaules, ilosanoman. Sotajoukkosi on
voittanut.

(Iloisen yllätyksen liikettä läsnäolijoissa).

_Kandaules_. Aavistukseni ja toivoni on toteutunut. Onnenjumalatar
Tyykee, valtakuntien suojelija ja ylläpitäjä, on suonut voiton
lyydialaisille aseille. En turhaan ole tätä lempeätä jumalatarta ennen
kaikkia muita palvellut.

_Farnakes_. väistyen alttarin ääreen, puoliääneen, kuin itsekseen.
Sinua, Sanson, kirkasta ylijumalaa, minä voitosta ylistän.

_Kandaules_ lähestyy Syphaxia ja Trasyllosta. Olen onnellinen, että
tänä suurena hetkenä ensin teille saan ilmaista iloani, te kalleimmat
ystäväni.

_Syphax_. Se on ainainen kunniamme, suuri Kandaules!

_Trasyllos_. Minä olen liian halpa sinun ystävyyttäsi vastaanottamaan.

_Kandaules_. Te olette kenties ihmetelleet toimettomuuttani,
levollisuuttani näinä uhkaavina aikoina.

_Trasyllos_. Tunnemme kuninkaamme rauhaa rakastavan mielen, mutta
olemme myös tarpeeksi kokeneet hänen henkensä sankarillisuutta
koetuksen hetkellä.

_Syphax_. Sinun mielentyyneytesi on ollut meille kehoittava esikuva.

_Kandaules_. Järkähtämätön uskoni Onnenjumalattaren suosioon on tätä
mielentyyneyttäni tukenut, ja lisäksi selvä oraakkelivastaus. Te
näette, lyydialaiset, tämän sormuksen ja siinä säteilevän jalokiven.

(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tahtovat tunkea esiin).

_Trasyllos_. Sallitko heidän astua esikartanoon?

_Kandaules_. He tulkoot. Nyt tunnen tarvetta lähestyä kansaani.

(Kansa astuu kunnioittaen lähemmäksi, Ksenios ja Simmias etumaisina).

_Kandaules_ ojentaa vasenta käsivarttaan ja näyttää sen
keskisormessa olevaa komeaa sormusta, joka kultavitjoilla on
kiinnitetty rannerenkaaseen. Kun valtaistuimelle noustessani lähetin
tiedustelijat Delfoin oraakkelilta pyytämään ennelausetta hallitukseni
johto-ohjeeksi, palasivat tiedustelijat tuoden tämän oraakkelilauseen:

"Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki".

(Kansan uteliaisuus kasvaa).

_Ksenios_. Sen hohto aivan häikäisee silmiä.

_Kandaules_. Vuosikausien kuluessa sitä harmaaseen muinaisaikaan
koetettiin noutaa esille syvän kuilun pohjasta, missä se loisti kuin
tähti. Mutta moni rohkea yrittäjä menetti henkensä. Viimein Zeun kotka
toi sen ylös nokassaan. Se joutui esi-isieni, Lyydian kuningasten
haltuun. Kuninkaanne taikasuojelija on hänen hallussaan, ja se tietää
valtakunnan horjumatonta turvallisuutta.

(Voitokas riemumarssi alkaa kuulua ja lähetä. Kandaules kääntyy airueen
puoleen).

Mutta kerro, miten sotaonni näin äkkiä muuttui, kun pitkällinen
piiritys jo uhkasi kaupunkia?

_Arkelaos_. Kaikki näytti jo menetetyltä, meidän joukkomme pakenivat
sekaisin hurjan pelon valtaamina kaupungin muurien turviin, minne
vihollinen ajoi heitä takaa. Silloin Gyges äkkiä kokosi joukkonsa
viimeiseen epätoivoiseen puolustukseen. Ja äkkiä karkasivat vuoristoon
piiloitetut joukot vihollisen selkään. Vihollinen lyötiin perinpohjin.
Sadottain myysialaisia ajettiin meren aaltoihin, missä saivat surkean
surmansa. (Soitto kuuluu lähempänä.) Tämän kaiken Gyges itse paremmin
osaa kertoa. Hän lähestyy jo joukkojensa etunenässä.

_Kandaules_. Tämä on suuri ilon päivä. Jumalattarelle kerkein ylistys
voitostamme, mutta häntä lähinnä maamme pelastajalle ja sankarille,
Gygeelle. Minä tahdon valmistaa hänelle kunnianosoituksen, joka ei
vielä ole tullut yhdenkään lyydialaisen miehen osaksi. Syphax, riennä
Arsinoën linnaan ja käske vartijoiden saattaa perille tämä sana: hän
pukeutukoon purppura-vaippaan ja tuokoon voitonseppeleen mukanansa.

(Kansassa ihmettelyn liikettä. Mandane pilkistää levottomana esiin).

_Syphax_. Riennän täyttämään kunniakkaan toimeni. (Poistuu oikealle.)

_Ksenios_. Saamme nähdä kauneuden ihmeen, Itämaiden loistavimman tähden.

_Simmias_ voimatta hillitä innostustaan. Iloitkaa, te lyydialaiset,
teille tulee valkenemaan ihanuuden aurinko, jonka rinnalla loistokas
päiväntähti himmenee.

_Farnakes_ mutisee itsekseen. Mikä herjaus!

_Trasyllos_ lähestyy Simmiasta nuhdellen. Mikä hurja rohkeus sinut
valtaa, mies, kun noin varomattomasti päästät tunteesi ilmoille
kuninkaasi läsnäollessa?

_Simmias_ veitikkamaisesti. Jos kuninkaani tänä riemunhetkenä kieltää
halvinta alamaisistaan iloansa ilmaisemasta, vaikenen ja olen valmis
rikokseni hyvittämään.

_Kandaules_ katselee Simmiasta hymyillen. Kuka olet?

_Simmias_ heittäytyy koomillisen suuremmoisesti kuninkaan jalkojen
juureen. Simmias olen nimeltäni.

_Kandaules_. Mikä on ammattisi?

_Simmias_. Varsinaista ammattia minulla ei ole.

_Kandaules_. Mistä elät?

_Simmias_. Elän hyvästä tuulestani.

_Kandaules_. Se ei kuitenkaan nälkäistä vatsaasi täytä eikä ryysyistä
mekkoasi paikkaa. Trasyllos, tuo mies huvittaa minua. Annettakoon
hänelle uusi mekko ja riittävästi leipää hyvän tuulen tueksi.

(Trasyllos menee taustalle ja antaa määräyksensä eräälle henkilölle).

_Simmias_ ollen suunniltaan ilosta, suutelee maata kuninkaan jalkojen
edessä. Kuninkaani jalomielisyys todistaa hyvän tuuleni tuottavaisuutta.

(Voittomarssi soi nyt jo vallan lähellä. Kaikki pysähtyvät sitä
kuuntelemaan).

_Arkelaos_ joka on seisonut tähystelemässä aitauksen takana. Tuossa
saapuu Gyges!

(Marssi taukoaa. Kuuluu näyttämön takaa huutoja: Eläköön sankarimme
Gyges! Eläköön vapauttajamme Gyges! Eläköön! Eläköön! Läsnäoleva kansa
yhtyy vähitellen näihin huutoihin).

_Kandaules_ astuu Onnenjumalattaren temppelin portaille ja odottaa
majesteettisena.

(Gyges ilmestyy kunniajoukon saattamana aitauksen aukolle, istuen
valkoisen orhin selässä. [Saattaa, riippuen näyttämö-oloista, esiintyä
jalankin.] Keikahtaa alas orhin selästä. Hevonen talutetaan pois).

_Gyges_ astuu temppelin portaiden juurelle, paljastaa miekkansa ja
laskee sen kuninkaan eteen alas. Kuningas Kandaules, lasken jalkojesi
juureen miekkani, joka on kurittanut kavalia vihamiehiämme ja juonut
heidän vertansa. Sotajoukollasi ja minulla on ollut onni voittaa heidät
ja vapauttaa kallis synnyinmaa.

_Kandaules_. Kanna tätä miekkaasi vielä tämä päivä suuren tekosi ja
kunniasi merkiksi. Mutta ripusta huomisaamuna tämä maineen merkitsemä
aseesi Onnenjumalattaren temppeliin tunnustukseksi hänen suomastaan
voitosta ja kehoittavaksi esikuvaksi tuleville polville. "Gygeen
voittamaton miekka" on tuleva ihmetarujen esineeksi jälkeiäisillemme
sukukunnasta sukukuntaan.

_Gyges_. Suurin kunniani on edelleenkin oleva se, että saan uskaltaa
henkeni hallitsijani ja maani edestä. Sitä lähinnä suurimpana
kunnianani pidän, että olen taistellut noiden nuorten urhojen kanssa,
joista moni on saavuttanut ihanan sankarikuoleman taistotantereella.

_Kandaules_. Ijäinen kunnia heidän muistolleen!

_Gyges_ ja soturit paljastavat hetkeksi päänsä ja seisovat kotvan
äänettöminä ja hartaina.

_Kandaules_, joka hänkin on ollut hetken vaipuneena äänettömään
mietiskelyyn. Miten sait pakenevat joukot jälleen kootuiksi, Gyges?

_Gyges_. Pakomme oli ainoastaan näennäinen. Se oli ansa, johon
houkuttelin vihollisen, hänet perinpohjin tuhotakseni.

_Kandaules_. Johtotaitoosi olen aina luottanut. Siitä olet tänään
antanut uuden loistavan todisteen.

_Simmias_. Suuri on Gyges, hetken taitava herra, tilaisuuden tarmokas
taivuttaja!

_Kansa_. Suuri sankarimme eläköön!

(Syphax tulee oikealta).

_Syphax_ Kandaulelle. Ruhtinatar Arsinoë on saanut sanasi ja lähestyy
paraikaa tätä paikkaa.

_Gyges_ ihmetellen, puoleksi itsekseen. Arsinoë! (Kuninkaalle):
Harvinaisen ilon ja kunnian tuotat meille, kuningas Kandaules.

(Mandane on äärettömän levottomuuden valloissa ja lähestyy aitausta,
hengästyneenä tuijoittaen sypressi-lehtoa kohti. Kuningas ei häntä
huomaa.)

(Farnakes kuullessaan mainittavan Arsinoëta, ojennaikse jäykän
ryhtiseksi ja poistuu alttarin äärestä aitauksen luo, missä ristii
käsivartensa rinnalleen ja jää seisomaan lähelle Mandanea.)

(Kaikki ovat jännittyneen odotuksen kietomina. Kuuluu joku hiljainen
huokaus. Joka silmä tähystelee sypressi-lehtoon päin.)

(Arsinoë muuten egyptittären tavoin puettuna, mutta hartioillaan
lyydialainen purppura-vaippa, jonka pitkää laahusta kantavat Tryfera
ja Euria. Arsinoëlla on kasvojen edessä harso, joka täydelleen estää
eroittamasta niiden piirteitä. Häntä seuraa lähinnä Filebos ja toinen
eunukki, sitten Nitokris, joka kultatarjottimella kantaa pientä
laakeriseppelettä. Kulkueen päässä astuu joukko valkoisiin puettuja
seuranaisia. Arsinoë kumartaa syvään ja tervehtii itämaalaiseen
tapaan oikeata kättään ojentaen. Nitokris ja seuranaiset lankeavat
kuningasta tervehtiessään alas maahan. Kaikissa läsnäolijoissa, paitsi
kuninkaassa, ilmenee suuri pettymys siitä, että Arsinoën kasvot ovat
verhotut.)

_Kumeita ääniä joukosta_: Verhottuna! Verhottuna!

_Kandaules_. Lyydialaiset, Te olette kuulleet puhuttavan Itämaiden
ihanimmasta naisesta, Egyptin kansan ihmeellisestä silmien lumosta;
ruhtinatar Arsinoësta. Siitä hetkestä, kun hänet ensi kerran näin,
hän on ollut sydämeni kuningatar. Olen vaan odottanut tilaisuutta
antaakseni hänelle ulkonaiset kuningattaren arvomerkit. Soveliaampaa
hetkeä kuin tämä, en ole voinut sitä varten valita. Lyydialaiset, te
näette nyt edessänne kuningatarenne!

(Läsnäolijat tervehtivät syvään Arsinoëta.)

_Farnakes_ mutisee itsekseen. Muukalainen!

_Mandane_ kähisten hänen korvaansa. Hetaira!

_Kandaules_. Hän on minun tähteni hylännyt Niilin rannat, hän on
siirtynyt uuteen isänmaahan. Nyt on hän tämän maan äiti, Lyydian
kuningatar. Ja olkoon siis, Arsinoë, ensimäinen tekosi kansan edessä,
kuningattaren teko. Näet tuossa myysialaisten kukistajan, jalon
sankarimme Gygeen. Laske nyt voitonseppele hänen ohimoilleen.

_Arsinoë_ lähestyy pari askelta. Tervehdin sinua, Lyydian vapauttaja!

(Kandaules astuu alas temppelin portailta, menee kuningattaren luo,
tarttuu hänen käteensä ja palaa hänen kanssaan temppelin portaille,
asettuen hänen viereensä alimmalle astuimelle. Nitokris, seuranaiset ja
eunukit asettuvat portaiden juurelle, taustan puolelle.)

_Kandaules_. Lähesty siis, Gyges, vastaanottamaan kunniapalkintosi.

(Gyges astuu hitaasti suoraryhtisenä temppelin portaiden eteen. Häntä
seuraa soturi, jolle hän antaa kypärinsä. Sitten Gyges polvistuu
kuninkaan jalkojen juureen.)

_Arsinoë_ ottaa kultatarjottimelta laakeriseppeleen ja pitää sitä
molemmin käsin Gygeen pään yläpuolella. Kuninkaamme nimessä lasken
päähäsi tämän kunniaseppeleen. Saakoon urotyöstäsi ylpeä isänmaasi
kauan menestyä sankarivoimasi turvissa!

(Soturit taustalla tekevät kunniaa.)

_Kandaules_. Ja olkoon tekosi lyydialaisille velvoituksena polvesta
polveen!

_Gyges_ nousten hitaasti, seppelöitynä. Vaativimman velvoituksen
asettaa tämä suuri hetki minulle. Ja tässä temppelin esikartanossa
vannon miekallani suojelevani valtakuntaasi, niin kauan kuin vaan uskot
minulle tämän kunniakkaan tehtävän, kuningas Kandaules.

_Kandaules_. Kelle ansiokkaammalle voisin sitä uskoa!

(Arkelaos tulee esiin aitauksen aukosta ja puhuu hiljaa Trasylloksen
kanssa.)

_Trasyllos_. Oraakelin-tuoja odottakoon, kunnes juhlatoimitus on ohi.

(Arkelaos aikoo poistua.)

_Kandaules_. Oraakelin-tuojan tehtävä on tähellinen ja pyhä. Häntä ei
saa viivyttää. Kelle tuo hän enne-vastauksen?

_Trasyllos_. Gyges sankaria hän sanoo tahtovansa puhutella.

_Kandaules_. Hän tulkoon.

(Trasyllos poistuu taustalle ja viittaa oikealle.)

_Sebas_ tulee taustalta. Tervehdys Pythialta, Delfoin pyhältä
ennustaja-papittarelta Gygeelle!

_Gyges_. Asiani olet siis toimittanut, lahjani vienyt perille ja anonut
Pythialta enne-lausetta?

_Sebas_. Kaikki olen tehnyt, niin kuin lähtiessäni määräsit, ja tämän
lauseen lähetti sinulle Pythia:

"Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille".

_Gyges_. Toimesi olet muuten hyvin täyttänyt. Mutta miksi olet viipynyt
näin kauan, Sebas?

_Sebas_. Jo kahdeksan päivää aikaisemmin olisin saapunut. Mutta
hirmumyrsky ajoi laivamme pakosatamaan, ja sentähden myöhästyi tulomme.

_Gyges_ toistaa kuin itsekseen. "Ihailu vie sinut kunnianhimosi
kukkuloille" — (Miettii hetken.) Tämän ennelauseen merkitys on ilmeisen
selvä. Sen saapuminen myöhästyi. Sen oli määrä saapua jo ennen
taistelua. Näin on sen ennustus jo toteutunut. Sinun suuruuttasi ja
onneasi, Kandaules, olen ihaillut, se on saattanut minut ponnistamaan
kaikki voimani hankkiakseni sotajoukollesi voiton. Ja tämän ihailun
kannustama ponnistus on saanut suuremman palkan, kuin mitä olisin
voinut uneksia. Itämaiden ihanin nainen, sinun kohoittamanasi
kuningattareksi, on laskenut ohimoilleni seppeleen. Lyydialaiset, voiko
suurempi kunnia tulla kuolevaisen osaksi?

_Syphax_. Osaksesi tullut kunnia on kuninkaamme veroinen.

_Trasyllos_. Tämän kunnian heijastus kirkastaa koko Lyydian kansaa.

_Farnakes_. Ansiosi ja kunniasi suuruutta en tahdo vähentää, Gyges.
Mutta ajattelemattomasti menettelet, kun luulet oraakkelilauseiden
kätketyn merkityksen näin äkkiä selviävän kuolevaiselle. Vuosikausia
täytyy usein niiden syvää merkitystä tutkia. Pahasti ovat sittenkin
hallitsijat ja viisaat niiden suhteen erehtyneet.

_Gyges_. Kuka voisi erehtyä nähdessään päivänvalon, että se virtaa
auringosta?

_Farnakes_. Jos kohdistaisit ihailusi kuolemattomiin jumaliin, voisi
selityksesi olla oikea. Mutta kohdistaessasi sen kuolevaisiin, varo,
että et vedä ylitsesi taivahisten närkästystä.

_Gyges_. Kuninkaamme on jumalaista syntyperää. Herakles, hänen korkea
kanta-isänsä, asuu muiden jumalien parissa Olympoksen kultalinnassa.
Ja sentähden ylistän minä kuningas Kandauleen suuruutta ja onnea.
Lyydialaiset, polvistukaamme Onnenjumalattaren temppelin eteen kiittäen
Tyykee jumalatarta tästä suuruudesta ja onnesta.

(Kaikki, paitsi kuningas, kuningatar ja Farnakes polvistuvat,
kohoittaen kätensä ylös.)

_Gyges_ nousten, Farnakeelle. Sinä et polvistu?

_Farnakes_. lähestyen Sansonin alttaria ja tarttuen käsin sen
yläreunaan, ikäänkuin etsien siitä tukea. Minä en kumarra vieraita
jumalia. Minä palvelen tämän maan ylijumalaa Sansonia.

_Gyges_. Sinäkö yksin olet tunnustamatta kuninkaamme suuruutta ja onnea?

_Farnakes_. Kuninkaan suuruus ei ole Sansonin hengen mukainen.

_Kandaules_, joka melkein välinpitämättömänä on kuunnellut heidän
puhettaan, osoittaa äkkiä mielenkiintoa ja lähestyy Farnakesia. Mitä
tarkoitat sillä, pappi?

_Farnakes_. Sanson antaa valonsa levitä yli maanpiirin, hän suo tämän
verrattoman lahjansa kaikille. Sinun suuruutesi, Kandaules, ei säteile
kansaasi.

_Kandaules_. Lausut arvoituksia. Enkö tahdo kohoittaa kansaani
arvokkailla älyn ja taiteen tuotteilla?

_Farnakes_. Sen teet. Mutta et tiedä, että monet, jotka kuuntelevat
runoilijoidesi soinnukkaita säkeitä ja katselevat pystyttämiäsi
kuvapatsaita, ovat vailla leipää.

_Kandaules_. Lyydialaiset, onko se totta?

_Ksenios_. Valtijas, raju myrsky teki näillä seuduin tuhotöitään. Sadat
perheet kärsivät kurjuutta.

_Kandaules_. Aarreaittani ovat täynnä rikkauksia, ja yhä uusia tuovat
laivani kaukaisilta mailta. Trasyllos, sano aarteenvartijalle, että hän
yltäkylläisyydestäni jakaa kansalleni ja poistaa sen hädän.

_Trasyllos_. Riennän käskyäsi täyttämään.

_Ksenios_. Eläköön kansan antelias isä, kuningas Kandaules eläköön!

_Kansa_. Eläköön! Eläköön!

_Kandaules_. hieman mietittyään astuu pari askelta lähemmäksi
Farnakesta. Miksi väität, että onneni on Sansonin hengelle vastainen?
Tunnetko sinä edes täysin omaa onneasi. Kuinka niin varmasti arvostelet
toisen onnea?

_Farnakes_. Juuri sentähden, etten onneasi tunne, en totuuden jumalan
palvelijana tahdo sille kumartaa kuin jumaluudelle. Tutki siis sinäkin,
kuningas, onnesi varmuutta.

_Kandaules_. Se on Taivaisten ylevä lahja. Miksi sitä tutkisin?

_Farnakes_. Sitä koetellaksesi, kuningas Kandaules.

_Kandaules_ säpsähtäen. Koetellakseni? Ei, ei. Yhtä hyvin voisin
koetella auringonvaloa, josta elän, nautin ja iloitsen.

_Farnakes_. Auringonvalo on avoinna kaikille. Mutta sinun onnesi on
salattu, verhottu.

_Kandaules_. Suuri ja syvä onni on aina salattu. Se ei viihdy
julkisilla teillä ja turuilla.

_Farnakes_. Mutta kansalla on oikeus nähdä sen naisen kasvot, jonka
olet puolisoksesi ja kuningattareksi ylentänyt.

_Ksenios_. Se on kansan syvin toivo. Kruunaa siis suuruutesi tänä
juhlapäivänä harvinaisella teolla. Salli kuningattaren kansasi edessä
poistaa verho kasvoiltaan.

_Simmias_ heittäytyy kuninkaan eteen maahan. Suo meidän viheliäisten
maan matosten ainoastaan silmänräpäys tuta tämän kauneuden ihmeellistä
heijastusta.

_Ksenios_. Arvoisa kuningattaremme! Me rukoilemme sinuakin puolestasi
anomaan meille tätä iloa.

_Arsinoë_ astuu alas temppelin portailta ja lähestyy kuningasta,
Kuninkaani, tahdotko täyttää kansasi toivon?

_Kandaules_ palaa kuninkaallisen ylpeänä temppelin portaille. Olen
tänään antanut kansalleni todisteen suopeudestani. Mutta tähän
pyyntöönne en suostu. Arsinoën kasvoja minä yksin tahdon ihailla. Tämä
on minun erikoisoikeuteni, josta en luovu.

(Arsinoë palaa pettyneenä portaiden juurelle ja nojaa Nitokriiseen.)

_Syphax_. Korkealentoinen kotka, ylä-ilmojen halkaisija, yksin voi
häikäistymättä katsoa aurinkoa kohti. Arsinoën kauneus on yksistään
kuningas Kandauleen silmää varten.

_Trasyllos_ palaa. Käskysi olen vienyt aarre-mestarille.

(Kansassa liikettä.)

_Kandaules_. Trasyllos, varusta täksi illaksi loistava juhla. Siihen
kutsun kunniavieraiksi Gygeen ja kansani. Ja nyt, lähimmät ystäväni,
seuratkaa minua kiitosrukoukselle Tyykeen temppeliin. Arsinoë, tänään
tahdon näyttää sinulle Onnenjumalattaren kuvapatsaan. Siellä, kaikkein
pyhimmässä saat paljastaa ihanat kasvosi tarjotessasi jumalattarelle
uhriantimiasi.

(Trasyllos poistuu.)

_Arsinoë_. Vapauta minut tästä toimesta, kuningas Kandaules.

_Kandaules_. Etkö tahdo kunnioittaa Tyykeetä, onneni antajatarta?

_Arsinoë_. Olen ainaiseksi lupautunut palvelemaan Iisistä, synnyinmaani
jumalatarta.

_Kandaules_. En estä sinua palvelemasta oman maasi jumalia. Mutta et
voine pahoittaa minun jumaluuttani kieltämällä häneltä kiitosta Lyydian
vapautuksesta.

_Arsinoë_ lankeaa polvilleen. Iisis, taivaan aamupuolen jumalatar, älä
vihastu minulle äläkä lue uskottomuuttani liian ankaraksi rikokseksi.

(Alkaa hitaasti Nitokriin, naisten ja eunukkien seuraamana astua ylös
temppelin portaita. Ylieunukki jää ovelle vartioimaan. ) _Kandaules_.
Gyges, tänään olet vastaanottanut kuninkaasi ja kansasi ulkonaiset
kiitollisuuden merkit. Tahdon punnita, miten pysyvämmin kuin
kuihtuvalla seppeleellä palkitsen suuret ansiosi. Tule huomisaamuna
palatsin isoon neuvossaliin kuulemaan päätöstäni.

_Gyges_. Mitä enempää enää voisin odottaa!

(Kuningas, Gyges, Trasyllos ja Syphax poistuvat temppeliin.)

_Simmias_ heidän mennessään Kseniokselle. Gyges on kohonnut kuninkaan
ylimpään suosioon.

_Ksenios_. Se on totta. Korottaneeko Kandaules hänet
kanssahallitsijakseen?

(Kansa jatkaa hiljaa keskustelua.)

_Mandane_. hyökkää kuninkaan ja hänen seurueensa poistuttua
esikartanoon ja rientää nopeasti ylös temppelin ovelle Fileboksen luo.
Oletko unhoittanut valasi, miksi vitkastelet?

_Filebos_ synkkänä, En ole unhoittanut. Odotan hedelmän kypsymistä.
Kypsä hedelmä putoaa itsestään puusta.

_Mandane_. Myrkyllisen hedelmän kypsymistä on turha odottaa.

_Filebos_. Tiedät, että minä, tuomittuna orjaa vartioimaan, itse olen
orja. Sinä olet vapaa.

_Mandane_. Ja mitä neuvot?

_Filebos_. Kylvä kansaan epäilystä ja eripuraisuutta.

(Mandane alkaa hitaasti astua portaita alas ja pysähtyy niiden
juurelle. Simmias ja Ksenios kulkevat keskustellen pari askelta etualaa
kohti. Jotkut kansasta seuraavat heitä.)

_Ksenios_. Ketä jumalaa sinä kumarrat tässä maassa, missä niin monelle
eri jumalalle suitsutetaan?

_Simmias_. Minä kumarran kahta jumalaa: Onnellista Sattumaa ja
onnetonta Sattumaa!

(Naurua.)

_Anteros_. On synti laskea pilaa vakavista asioista.

_Ksenios_. Juhlailossa viaton pilakin paikkansa saakoon. — Mitä
tarkoitat Simmias?

_Simmias_. Onnellinen Sattuma on miellyttävä jumaluus. Mutta se
näyttäytyy ainakin minulle ani-harvoin. Sentähden sen ilmestyessä
suutelen sen vaipan helmaa, takerrun siihen kiinni molemmin käsin ja
koetan laahusteila sen jälessä. (Hupaisa kuvaava liike.) Mutta sillä on
tavallisesti niin hirveän kiire, helposti teen aimo kuperkeikan, ja tuo
helma livahtaa silloin käsistäni.

Onneton Sattuma taas on ilkeä jumaluus, joka usein näyttää minulle
irvistelevää naamaansa. Sitä vihaan ja pelkään ja koetan manata
luotani. Nyt on onnellinen Sattuma meille hymyillyt. (Nauraa.)

_Mandane_. Älkää antautuko sokean varmuuden valtoihin, te Lyydian
miehet. Kuninkaan anteliaisuus saattaa olla yhtä oikullinen kuin se
jumalatar, jota hän palvelee.

_Simias_. Mitä oikkuja tarkoitat?

_Mandane_. Tämä kuninkaan anteliaisuus ei ole muuta kuin mielivaltaista
suosikkien palkitsemista. Pitäkää varanne kun jako tapahtuu.

_Anteros_. Emme aio tyytyä kerjäläisalmuihin.

_Ksenios_. Luulenpa, ruhtinatar, että sinusta puhuu väärä epäluulo ja
katkeruus. Kuninkaan anteliaisuus on vilpitön.

_Mandane_. Huominen on tätä päivää viisaampi. Pitäkää varanne,
kansalaiset. (Miettien.) Tunnetteko edes kuningatar Arsinoën
salaisuuden?

_Simmias_. Minkä salaisuuden? Kerro, kerro!

_Trasylloksen ääni_ näyttämön takaa: Kuninkaan aarremestari puhuu
isolla raatitorilla.

_Ksenios_ poistuessaan, Rientäkäämme sinne!

(Simmias, Anteros ja Kansa poistuu.)

(Mandane luo tutkivan katseen Farnakeseen ja poistuu vasemmalle
taustalta.)

_Farnakes_, joka on syventynyt pergamentti-käärynsä tutkimiseen, herää
hiljaisuudesta, käärii kokoon pergamenttinsa ja polvistuu. Tahdon
koota kaikki uskolliset palvelijasi, Sanson, tahdon teroittaa heidän
mieliinsä oikeata uskoa. Älä meitä hylkää, äläkä käännä pois säteileviä
kasvojasi tästä maasta, älä anna meidän vaipua pimeyteen!

(Ottaa käärynsä ja öljykannunsa ja poistuu hitaasti taustan kautta.)

Temppelistä alkaa kuulua _papittarien kiitoskuoro_:

    Lahjasi lauhan,
    Voiton ja rauhan
    Soit Sinä altisna meille.

    Riemujen ruskot,
    Kirkkahat uskot
    Loit Sinä lastesi teille!

— VÄLIVERHO —

Ensimäisen näytöksen loppu.




TOINEN NÄYTÖS


Egyptiläiseen tyyliin koristettu kuningattaren huone. Vasemmalla
seinällä portaat ja niiden yläpuolella syvälaskoksinen verho, joka
ylettyy katosta portaiden ylä-astuinlaudalle ja täyttää yli puolen
seinän leveyttä.

Taustalla pilarien välissä komeat sivuille vedettävät verhot.
Taustalla, lähellä vasemmanpuolista kulmaa Iisis-jumalattaren,
punaisen harson verhoama kuva korokkeella, jonne johtaa pari porrasta.
Kuvan vasemmalla puolella kolmijalkalamppu, jonka yläosaa peittää
punasinervistä kivistä tehty läpikuultava suojus.

Keskellä huonetta pari pilaria ja niiden välissä patjojen ja kalliiden
mattojen peittämä lepoistuin.

Oikealla, etualalla, komea egyptiläinen valtaistuin, sivunojina
mustamarmoriset sfinksit, istuin päällystetty purppuranpunaisella
kankaalla, ohuet pilarit kannattamassa hopeakuteista kangaskatosta.
Oikeassa seinässä kaksi ovea, toinen lähellä valtaistuinta, toinen
lähellä taustakulmaa.

Aamuhetki.

Euria ja Tryfera seisovat oikealla, taustalla, odottaen.

_Euria_. Kuinka ihmeellistä, että valtijattaremme nyt on kuningatar!

_Tryfera_. Onko se niin ihmeellistä? Onhan kuningas jo aikoja sitten
hänen tähtensä unhoittanut kaikki muut naiset.

_Euria_. Mutta merkillistä, ettei valtijattaremme kuitenkaan ole
iloisempi. Kun häntä eilisiltana riemusaatossa kannettiin voittojuhlaan,
hän istui kantotuolissa jäykkänä, ja kun hän kulta-aitionsa
purppura-uudinten lomitse katseli kulkuetta ja kuunteli runoilijain
ylistyslaulua, kuulin hänen hiljaa huokailevan.

_Tryfera_. Kuningatar kaihoaa synnyinmaatansa.

_Euria_. En oikeastaan ole nähnyt häntä iloisena muulloin, kuin hänen
mennessään uimaan puutarhalammikkoon, missä hän sukeltelee pohjaan,
noutaen sieltä kädessään kultahietaa, jolla vallattomana viskelee
rannalla olijoita.

_Tryfera_. Kylpiessään viileässä vedessä hän unhoittaa ikävänsä ja
kuvittelee olevansa kotimaassaan. Täällä-olonsa alussa, eräänä aamuna
varhain, kun sinä vielä nukuit, näin hänen rientävän uimalammikon
rannalle, istuutuvan marmoriaitauksen laidalle ja viskelevän veteen
jalokiviään. Kuin lapsi hän nauroi niiden muodostamille pyörteille.

_Euria_. Jalokiviään, sanoit? Kylläpä minä vaan en niitä veteen
viskelisi, jos minulla niitä olisi. Ja sinnekö hän ne jätti?

_Tryfera_. Kyllä hän sitten sukelsi niitä noutamaan, mutta ei
hän suinkaan niitä kaikkia löytänyt pohjahiedasta. — Mutta tässä
lörpötellessämme, unhoitamme, että kuningatar pian voi saapua, eikä
jumalankuvan tuli vielä ole sytytetty.

(Molemmat rientävät lampun luo ja sytyttävät sen. Sitten he asettuvat
taustalle verhon eteen.)

(Nitokris tulee oikealta takimaisesta ovesta. Katselee ympärilleen,
tutkien onko kaikki kunnossa kuningattaren tuloa varten. Asettuu
takimaisen oven eteen odottamaan.)

_Arsinoë_ (kasvot verhoamatta, yllään avara harsokankainen aamuviitta,
tulee hitaasti oikealta taustanpuoleisesta ovesta.) Orjattaret
lankeavat maahan. Nitokris tervehtii syvään. Kuningatar kulkee sitten
Iisis-kuvan korokkeen juurelle, missä polvistuu.

Iisis, taivaan aamupuolen ylevä jumalatar! Korkein ylistys ja kunnia
sinulle, luonnon ravitsijalle ja ylläpitäjälle. Suo armosi minulle,
yksinäiselle, Sinä, joka olet menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus,
Sinä, jonka harsoa ei yksikään kuolevainen saa nostaa. (Nousee ja
lähestyy keskellä olevaa lepoistuinta.) Sisähuoneisiin ja -pihoihin
aurinko jo luo kuumaa paahdettaan. Täällä on vilposempi. (Istuu
leposohvalle.) Avatkaa puutarhanpuoleiset verhot, jotta tuuli
lammikolta estämättä pääsee puhaltamaan sisälle.

(Orjattaret vetävät verhot syrjään. Eteen aukeaa lumoava itämaalainen
puutarha harvinaisine puineen ja kukkineen, Uimalammikkoon johtavat
valkoiset marmoriportaat. Aamuaurinko loistaa täydeltä terältään.)

Tule, Nitokris, tähän jalkojeni juureen. Sinun seurasi minua
viihdyttää. Ilman sinua menehtyisin tässä vankilassani.

_Nitokris_. Suurin ylpeyteni on voida sinua ilahuttaa, kuningattareni.

(Orjattaret siirtyvät Arsinoën taakse, ja toinen heistä liekuttaa
hiljaa isoa iibis-linnun sulista tehtyä pitkävartista viuhkaa.)

_Arsinoë_. Sinä et niin kipeästi kaihoa ihanaa kotimaatamme, Nitokris.

_Nitokris_. Kun en ole sinun luonasi, valtijatar, olen niin
alakuloinen, että itken ja vaikeroin yksinäisyydessäni. Haen silloin
esiin kaikki Egyptistä tuodut muistoesineet ja toivon niistä saavani
lohdutusta. Mutta niiden vaikutus on vallan päinvastainen. Kun olen
sinun luonasi, olen iloinen ja onnellinen.

_Arsinoë_. Muinaistarut kertovat, että egyptiläisten ylimysten pidoissa
aterian jälkeen juhlasalissa kannettiin ympäri arkussa lepäävää, puusta
tehtyä kuolleen kuvaa. Kantaja näytti sitä kuvaa jokaiselle vieraalle
ja sanoi: "Katsele tätä, juo ja ole iloinen, sillä kuoltuasi tulet
tämän kaltaiseksi." — Me, Nitokris, olemme täällä tuomitut ainaiseen
alakuloisuuteen.

_Nitokris_. Älä puhu niin, valtijatar. Nyt sinä olet kohonnut
korkeimpaan kunniaan ja valtaan. Kuninkaan mieli voi muuttua, ja hän
voi piankin suoda sinulle sitä vapautta, jota haluat.

_Arsinoë_. Sitä en usko. — Mutta anna minulle yksi lupaus, Nitokris.
Kun kuolen — ja ehkä piankin menehdyn kaipaukseen ja suruun —

_Nitokris_ pudistaa surullisen epäilevänä päätään.

_Arsinoë_. Jos sinä jäät eloon jälkeeni, toimita ruumiini oikein
balsamoituna synnyinmaahani, jotta Osiris ja Iisis olisivat sielulleni
armolliset.

_Nitokris_. En voi kuulla sinun noin puhuvan. — Mutta jos jumalat
määräisivät minulle sen raskaan onnettomuuden, että jäisin eloon sinun
jälkeesi, tekisin kaiken minkä voimani sallisivat, täyttääkseni tahtosi.

_Arsinoë_. Siitä Iisis sinua, uskollinen Nitokriini, palkitkoon.

(Filebos tulee taustanpuoleisesta ovesta.)

_Filebos_ langeten maahan. Muuan nainen odottaa palatsin eteisessä,
kuningatar Hän rukoilee luoksepääsyä.

_Arsinoë_. Ken on hän?

_Filebos_. Hän on tämän maan ylhäisimpiä naisia, ruhtinatar Mandane.

_Arsinoë_. Mitä hän minusta tahtoo? Mikä on hänen asiansa?

_Filebos_. En tiedä. Mutta hän sanoo asiansa olevan sinulle perin
tärkeän.

_Arsinoë_. Onhan kuningas ankarasti kieltänyt päästämästä vieraita
henkilöitä tänne.

_Filebos_. Mieshenkilöitä, ei nimenomaan naisia. Ruhtinatar Mandane
kuuluu tämän maan vaikutusvaltaisimpaan sukuun.

_Arsinoë_. Epäröin, mitä tehdä, Nitokris.

_Nitokris_. Ehkä hän sinua hetken aikaa ennen kylpyyn menoasi huvittaa.
Ja kun hänellä kuuluu olevan niin tärkeä asia.

_Filebos_. Hän mainitsi asiansa koskettelevan elinkysymyksiä.

_Arsinoë_, jonka mielenkiinto kasvaa. Elinkysymyksiä. Se kuulostaa
arvoitukselliselta. (Hiukan miettien.) Hän tulkoon, mutta ainoastaan
hetkeksi.

(Filebos kumartaa ja vetäytyy pois samasta ovesta, josta tuli.)

_Arsinoë_ Orjattarille ja Nitokriille. Poistukaa te siksi aikaa, mutta
pysykää lähellä. Jos on tarpeellista, kutsun teitä.

(Nitokris ja orjattaret poistuvat taemmasta ovesta. Arsinoë siirtyy
istumaan valtaistuimelle.)

_Mandane_ tulee sisään taemmasta ovesta. Pysähtyy sisään tultuaan,
säpsähtäen kuningattaren majesteetillisuutta ja kauneutta, niin ettei
muista tervehtiä. Kun kuningatar tekee kärsimättömän liikkeen, hän
ikäänkuin herää ja rientää valtaistuimen eteen, missä polvistuu.

_Arsinoë_. Tulosi tänne, ruhtinatar Mandane, on vaarallinen. Et ehkä
tunne kuninkaan ankaraa kieltoa.

_Mandane_. Sen tunnen. Mutta alamainen, nöyrä intoni hyödyttää sinua on
saattanut minut uhmaamaan kieltoa.

_Arsinoë_. Puhu siis, aika rientää.

_Mandane_. Näin sinut, kuningatar, ensi kerran eilen. Vaikka olit
verhottu, huomasi harvinaisen kauneutesi — vartalosi voittamattoman
sulon. Nyt näen ensi kerran verhoamattomat kasvosi ja tiedän, että
kauneutesi monenkertaisesti voittaa maineensa. Kun olet näin nuori,
näin kaunis, on sinulla oikeus olla onnellinen.

_Arsinoë_. Kuka on sinulle sanonut, etten minä ole onnellinen? Miksi
tämän maan asukkaat tunkevat kuningattarensa elämään?

_Mandane_. Älä minulle pahastu, yksinomaan alamainen uskollisuus ja
myötätuntoisuus...

_Arsinoë_ arvokkaasti. Myötätuntoisuutesi voit omistaa muille,
ruhtinatar Mandane; kuningattaresi ei sitä kaipaa.

_Mandane_. Huolimatta kuningattareni närkästymisestä on velvollisuuteni
puhua. Tämä velvollisuus on minulla naisena, kärsivänä sisarena.

_Arsinoë_ tekee kärsimättömän liikkeen.

_Mandane_. Pelkään, että kuningattareni minua väärin ymmärtää. Aioin
puhua, tehdä tärkeitä paljastuksia... mutta parasta, että vaikenen...
saathan ne kenties toisiltakin kuulla...

_Arsinoë_, jonka harrastus ja uteliaisuus herää. Puhu, mutta lyhyesti,
ilman valmistuksia.

_Mandane_. Jos siis käsket, tahdon paljastaa koko totuuden. Kuningas,
jota kansa melkein jumalanaan kunnioittaa, on minua kohtaan katalasti
rikkonut.

_Arsinoë_. Ilmoitit asian koskevan minua.

_Mandane_. Se koskee sinuakin läheisesti. Sällitkö minun jatkaa?

_Arsinoë_ kuivasti. Jatka.

_Mandane_. Ne palavat lemmen- ja ihailunvakuutukset, jotka kuningas
nyt toistaa sinulle, hän jo aikaisemmin on lausunut minulle. Kiihkeän
intohimonsa pakoittamana hän riisti minut eräältä tämän valtakunnan
ylimykseltä, joka olisi ollut valmis menemään kuolemaan minun tähteni.
Tässä linnassa, missä sinä nyt kuningattarena hallitset, olen minä
aikaisemmin ollut yksinvaltijattarena. Mutta lyhyen ajan kuluttua
Kandaules minut hylkäsi ja karkoitti minut pois, syösten minut häpeään
ja epätoivoon.

_Arsinoë_ nousten valtaistuimelta, mutta jääden seisomaan sen eteen.
Mitä hyödyttää kertoa tarinaasi, joka ei ole muutettavissa?

_Mandane_. Tämä ei ole yksistään minun tarinani. Sen miehen, joka
minua syvästi rakasti, Kandaules julmalla tavalla teki vaarattomaksi,
hän eroitti hänet ylhäisestä suvustaan, antoi runnella hänet ja
tuomitsi hänet elinaikaiseen naispalatsin vartijatoimeen. Tämä mies on
ylieunukki Filebos.

_Arsinoë_. Jo riittää, ruhtinatar Mandane. Nyt oivallan täysin tulosi
syyn. Mielesi uhkuu katkeruutta ja kostoa, ja sitä tahdot purkaa
kuningattarellesi.

_Mandane_ teeskennellen nöyryyttä ja hyviä vaikuttimia. Säästääkseni
sinulta, kuningatar, kaikki ne nöyryytykset ja kärsimykset, jotka
Kandaules on minulle tuottanut, olen tullut sinua varoittamaan. Älä
luota Kandauleen valoihin ja vakuutuksiin.

_Arsinoë_. En ole pyytänyt neuvojasi, ruhtinatar Mandane. Minä valvon
itse etujani.

_Mandane_, jonka sisällä viha ja katkerat kilpailijattaren vaistot
alkavat kuohua. No hyvä, kuningatar Arsinoë. Puhukaamme siis suoraan.
Sinä luotat sokeasti Kandauleen rakkauteen ja hänen tunteidensa
vahvuuteen. Mutta sinä olet vielä näkevä sen päivän, ehkäpä hyvinkin
pian, jolloin hän sinuun kyllästyy ja sinut hylkää, samoin kuin hän
teki minulle. Sinä ylpeilet äsken saadusta kuningattaren-arvostasi,
joka oikeuden mukaisesti nyt pitäisi olla minulla. Mutta älä ole niin
varma tästä arvostasi. Kun Kandaules on voinut menetellä näin minua,
oman maansa ruhtinatarta, Lyydian vaikutusvaltaisimman suvun tytärtä
kohtaan, hän on huumauksestaan toinnuttuaan ennen pitkää muistava,
että on nostanut Lyydian valtaistuimelle muukalaisen ja hetairan! (Hän
huutaa viimeiset sanat vihasta kähisevällä äänellä.)

_Arsinoë_ ääni värähdellen vihasta. Unhoitat, ruhtinatar Mandane, että
et rankaisematta saa solvaista hallitsijatartasi. Tunnet Kandauleen
kiivauden. Pelkää hänen vihaansa.

_Mandane_. Minä en häntä pelkää, ja siitä voit sinä ylpeillä. Kehuttu
sulosi on tehnyt hänet veltoksi ja kesyksi kuin vuonan. (Äärettömän
katkerana.) Mutta saatpa nähdä, että jumalaiseksi kiitetty kauneutesi,
jota sinun on pakko kansalta verhota, ei ole kaikkivaltias!

_Filebos_ tulee kiireisesti etumaisesta ovesta. Kuningas Kandaules
lähestyy sisäpuutarhan kautta.

_Arsinoë_ vaivoin hilliten mielenkuohuntaansa. Viekää joutuin tämä
nainen pois. Minä kiellän enää koskaan päästämästä häntä tänne.

(Filebos katsoo viekkaasti ja kostoniloisena kulmien alta kuningatarta
ja vie pois taemmasta ovesta Mandanen, joka voitokkaan ylpeänä ojentaa
ryhtinsä ja nostaa päänsä pystyyn.)

(Arsinoë kävelee kiihtyneenä pari kertaa edestakaisin ja heittäytyy
sitten pitkäkseen keskellä olevalle lepoistuimelle.)

_Kandaules_ tulee etuovesta, astuu iloisena ja reippaana kuningatarta
kohti, mutta pysähtyy puolitiehen, hämmästyen hänen kiihtynyttä
ilmettään. Ennen vastaanottoa valtakunnan neuvostossa, jonka jäseneksi
aion juhlallisesti koroittaa Gygeen, tahdon viettää luonasi hetken. Et
vielä ole ottanut aamukylpyäsi puutarhalammikossa?

_Arsinoë_. Olen tänä aamuna siirtänyt kylpyni. Olen väsynyt.

_Kandaules_. Viileä vesi tulee sinua virkistämään.

(Menee taustalle ja viittaa vasemmalle, sivulle vedetyn verhon taakse.
Hiljainen harppujen ja huilujen esittämä musiikki alkaa soida ja jatkuu
jonkun aikaa.)

_Arsinoë_ kavahtaa lepäävästä asennostaan istumaan, Kotimaani soittoa!

_Kandaules_. Tämän yllätyksen olen tahtonut hankkia sinulle täksi
päiväksi. Soittajat ovat oikeita Egyptiläisiä. He tulivat viime
kauppalaivoilla Lyydiaan.

(Molemmat kuuntelevat hetken aikaa vaieten soittoa.)

_Arsinoë_. Heidän sävelensä saavat sydämeni sulamaan. Mutta samalla ne
kiihoittavat kotokaihoani kahta katkerammin.

_Kandaules_. Olen tuottanut sinulle Intiasta helmiä, läpikuultavia kuin
seeste, vesipisaroista vuosisatojen kuluessa syntyneitä oikeita helmiä.
Kun koristat niillä kaulasi, tunnet hienolla ihollasi omituista hehkua
ja samalla virkistävää viileyttä. Olen Egyptistä tuottanut sinulle
valkoisia ja mustia joutsenia, joita kerrottiin sinun kotimaassasi
suosineesi ja kernaasti ruokkineesi. Olen tilannut purppurakankaita
Syyriasta, Araapiasta jalokiviä kruunuasi koristamaan.

_Arsinoë_. Mitä ovat purppura-vaippa, jalokivet ja kruunu muuta kuin
kahleita, joita orjatar kantaa merkkinä siitä, että on sinun vallassasi.

_Kandaules_ lempeästi nuhdellen. Teet minulle väärin, kun noin puhut,
Arsinoë. Se, joka täällä on orja ja vanki, olen minä. Sinun kauneutesi
on minut ainaiseksi kahlehtinut.

_Arsinoë_. Ainaiseksi? Etkö petä itseäsi, Kandaules, etkö antaudu
haihtuvan harhaluulon valtoihin? Sinä olet kerran ennenkin luullut
löytäneesi ylimmän rakkauden ihanteen. Sinä ryöstit linnaasi Mandanen,
vaikka tiesit, että toinen mies häntä rakasti.

_Kandaules_ synkkänä. Mistä tuo vihattu nimi on huulillesi osunut?

_Arsinoë_. Hänen tarinansa tunnen.

_Kandaules_. Keltä olet sen kuullut?

_Arsinoë_. Häneltä itseltään.

_Kandaules_. Eivätkö siis linnan vartijat enää ole luotettavia? — Aion
toimeenpanna ankaran tutkistelun.

_Arsinoë_. Sitä älä tee, Kandaules, minun tähteni älä tee. Olet jo
pakoittanut minut verhoutumaan kansan edessä. Ethän aikone sulkea minua
täydelliseen vankeuteen!

_Kandaules_. Se jääköön, jos lupaat minulle, että et enää koskaan tämän
jälkeen mainitse tuon naisen nimeä.

_Arsinoë_. Et halua kuulla häntä mainittavan, kun tuntosi sinulle
muistuttaa syyllisyyttäsi. Minä en tahdo olla tuomarinasi, Kandaules,
mutta tutki tunteitasi, äläkä itseäsi petä.

_Kandaules_. Sanot tuntevasi hänen tarinansa. Sinä sen kuitenkin tunnet
ainoastaan hänen kertomanaan. Minä en kiellä, mitä on tapahtunut, mutta
sinun on kuultava minunkin osani siihen.

_Arsinoë_ väsyneesti. Mitä hyödyttää kajota menneisiin, Kandaules?

_Kandaules_. Menneisyydessä ovat nykyisyyden juuret. Kuule siis.
Hain ylintä ihailua. Sen tuli antaa sisällystä olemassaololleni.
Etsin sitä levottomana, saamatta rauhaa. Kaikki ne kaunottaret, jotka
tuotiin hoviini Intiasta, Efesosta, Pergamonista, Smyrnasta ja Kypros
saarelta, tarjosivat minulle vaan hetkellistä mielenkiintoa, ohimenevää
uteliaisuuden tyydykettä. Keskellä tätä kauneuden etsintääni osui
Mandane tielleni. Aistillisen kuuma intohimo heräsi minussa ja sen
pettämänä luulin löytäneeni etsimäni ihanteen. Intohimoni kiihtyi, kun
kuulin, että muuan ylimys häntä rakasti.

_Arsinoë_. Ja silloin teit raskaan rikoksesi, Kandaules, sinä surmasit
kahden ihmisen rakkauden.

_Kandaules_. Yhden ihmisen, mutta oli siinäkin kylliksi. Sillä Mandane
oli heti valmis jättämään lemmittynsä ja lahjoittamaan rakkautensa
toiselle. Ja hän paljasti ennen pitkää onton, kiemailevan luontonsa,
herättäen minussa täydellistä kyllästymistä. Hän unhoitti kokonaan
Fileboksen. Tämä asettui uhmaillen tielleni, ilmoittaen omistaneensa
Mandanen ennen minua.

_Arsinoë_. Ja silloin teit rikoksesi, Kandaules.

_Kandaules_. Vielä ollen pettävän huumauksen valloissa, päätin
syrjäyttää kilpailijani. Minä tuomitsin Fileboksen maan ikivanhan
rangaistustavan mukaan elävältä haudattavaksi, lievensin sitten
rangaistuksen silmien sokaisemiseksi, mutta armahdin hänet lopulta
tuomitsemalla hänet elinkautiseksi naispalatsin vartijaksi.

_Arsinoë_. Sinä määräsit hänelle kaikkein katkerimman rangaistuksen.

_Kandaules_. Minkä tein, tein sentähden, että jumalsukuisella
kuninkaalla on oikeus syrjäyttää kilpailijansa.

_Arsinoë_. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta surmata toisen ihmisen
rakkautta.

_Kandaules_. Onko elämällä siihen oikeutta? Usein se kuitenkin tämän
surmateon tekee.

_Arsinoë_. Sitä en tiedä. Se on taivahisten salaisuus. Sinä ylpeilet
jumalsukuisesta syntyperästäsi ja vaadit sen nojalla itsellesi ylempää
onnea kuin muut kuolevaiset, mutta unhoitat, että jokaisen jalon
ihmisen povessa on ylimmän onnen kaiho, jota onnea hänellä on oikeus
tavoitella, vaikka ei johdakaan syntyperäänsä Olympoksen jumalista.

_Kandaules_. Sitä en kiellä. Mutta nämä kaksi ihmistä, jotka osuivat
tielleni, eivät olleet jaloja, he olivat alhaisia, vähäarvoisia.

_Arsinoë_. Rakkaus olisi kenties nostanut ja jalostanut heidät.

_Kandaules_ miettiväisenä. Kenties. Onhan rakkauteni sinuun minussa
herättänyt kaihon kohota ja jalostua ja nostaa kansanikin jaloon
onnellisuuden tilaan. Nuo kaksi olivat etsintäni, hapuilemiseni
onnettomia uhreja. Mutta minä koetan hyvittää, mitä olen rikkonut.

_Arsinoë_. En tiedä, onko sellainen rikos hyvitettävissä.

_Kandaules_. Ainakin ovat sen seuraukset lievennettävissä. Tahdon alkaa
Fileboksesta.

(Lyö vasaralla hopealevyyn, joka riippuu valtaistuimen vieressä
seinällä. Filebos tulee oikealta.)

_Kandaules_. Filebos, tahdon sinullekin osoittaa erityistä suosiota.
Tästä hetkestä alkaen olet vapaa. Lahjoitan sinulle linnan, jossa saat
loppuikäsi elää kuin ruhtinas.

(Filebos heittäytyy alas ja suutelee kuninkaan viitan lievettä, ei sano
mitään ja osoittaa ulkonaisesti kiitollisuutta, mutta hänen ilmeistään
kuvastuu katkera leppymättömyys. Poistuu hitaasti oikealle.)

_Kandaules_. Näin onnettomasti hapuillessani tunki korvaani sinun
maineesi. Olin paraikaa Kreikassa Syphaxin kanssa tutkimassa
sen taideaarteita. Seisoimme unhoittumattomana iltahetkenä
Onnenjumalattaren temppelin edustalla, kun minulle kerrottiin, että
Egyptissä eli Itämaiden ihanin nainen, jonka silmät — niin sanottiin —
miehissä herättävät taivaista riemua, kun ne luovat lempeitä katseita,
mutta syöksevät manalan epätoivoon, kun ne välinpitämättömyyttä
heijastavat. Kerrottiin vielä, että tämä nainen oli mieleltään
puhdas ja jalo. Salamana välkähti mielessäni aavistus, että tuosta
egyptittärestä olin löytävä palavasti etsimäni ihanteen, ja tein
Onnenjumalattarelle sen lupauksen, että hänelle pystyttäisin temppelin
Lyydiaan, jos tämä aavistus täysin toteutuisi.

_Arsinoë_. Silloin tuli lähettisi isäni ja heimoni luo runsailla
lunnailla minua ostamaan.

_Kandaules_. Se oli minulle ainoa keino sinua lähestyä ja sinut omistaa.

_Arsinoë_ katkerana. Isäni ja heimoni pitivät ehdoitustasi solvauksena,
mutta kun olivat tyhjentäneet varansa sodassa vihollisheimoja
vastaan, antoivat viimein ylenmääräisten aarteidesi lumota silmänsä
ja sydämensä. Minulla oli se loukkaava tietoisuus, että ostit minut
hetairaksi.

_Kandaules_. Koko ajan, odottaessani sitä laivastoa, jonka oli määrä
tuoda sinut maahani, olin hartaan odotuksen valloissa.

_Arsinoë_. Pelkäsit uutta epäonnistumista.

_Kandaules_. Hurjan levottomana sykki poveni, kun kaukaa näin sen
kultakeulaisen laivan purppurapurjeet, jolla sinä lähestyit Lyydian
rantaa. Mutta sinun näkemisesi voitti kaikki rohkeimmatkin odotukseni.

_Arsinoë_. Haikean surun ja häpeän painamana odotin sinun tuloasi tuon
laivan kannelle.

_Kandaules_. Et voine kieltää, että tuosta ensi hetkestä asti kohtelin
sinua kuin valtijatarta, kuin kuningatarta.

_Arsinoë_ siirtyy valtaistuimelle. En kiellä, Kandaules, että
vastaanottosi ja kohtelusi haihduttivat ensi epäilystäni.

_Kandaules_ istuutuu hänen Jalkojensa juureen. Se hetki muutti minun
elämäni, joka nyt sai sinitaivaan hohteen. Ja tuona ensi yönä,
jolloin lumottu silmäni ei voinut herjetä sinua katselemasta, hetket
riensivät huomaamatta, kunnes aamu vaikeni ja utumainen ilma alkoi
verhota uneksivat, himmenevät tähdet. Maani vanhat tarut kertovat,
että kaukaisella Indian saarella kasvaa viinirypäle, jonka kultamehu
panee unhoittamaan maailman ja luo suoniin autuaallisen huumauksen ja
sydämeen ihmeellisen onnentunteen. Tuota mehua join minä sinä ensi
yönä, ja se saattoi minut uskomaan ihailuni ijäisyyteen.

_Arsinoë_. Olet suuri uneksija, Kandaules. Puhut tunteittesi
ijäisyydestä. Etkö pelkää, että ne voivat heiketä ja haihtua?

_Kandaules_. Kuinka voisin sellaista pelätä. Enhän vielä ole
saavuttanut sinulta sitä korkeinta, jota halajan. Silmiesi tutkimaton
syvyys ja sulo saa minut nöyrtymään, ruumiisi hehku minut huumaa —
mutta et vielä ole minulle kuiskannut, että minua rakastat, et ole
minulle sitä todistanut raskain suudelmin, jotka painavat enemmän kuin
köyhät sanat. Kauneutesi on ylevä, taivasta tavoitteleva kuin Kasbek
vuori, mutta kylmä ja saavuttamaton kuin sen hohtava jäinen huippu.

_Arsinoë_. Se, mitä minun kauneudekseni sanot, ei kenties
pohjaltaan ole muuta kuin omaa kuvitteluasi, oman henkesi kaihon
heijastusta. Sanoit äsken ihailusi tilaa vankeudeksi. Ehkä vapaudut
tästä vankeudesta, jos annat minun verhoamattomana astua kansasi
arvosteltavaksi.

_Kandaules_. Ei, ei. Ihailuani en tahdo jakaa toisten kanssa, enkä
antaa sitä muiden arvosteltavaksi.

_Arsinoë_. Sinä pelkäät? Sinä et rohkene koetella ihannettasi ja
onneasi.

_Kandaules_. Arsinoën kauneus on vaarallinen — näin huhuttiin jo
ennen tuloasi. Ja saapumishetkelläsi laivuri kertoi, että sinä
laivalla matkan varrella olit hetkeksi poistanut hunnun kasvoiltasi,
katsellaksesi kaunista saarta. Silloin oli muuan merimiehistä
hurmautuneena sulostasi lähestynyt sinua ja suudellut hameesi helmaa.
Eunukit surmasivat hänet heti ja heittivät hänen ruumiinsa mereen.
Tämän kuultuani käskin sinun esiintyä verhottuna miesten edessä.

_Arsinoë_. Miksi puhut mielettömän uhkateosta!

_Kandaules_. Älä pyydä minulta tätä. Vaadi minulta jotain muuta. Sano,
miten voin ansioittaa itseni sinun silmissäsi. Tahdotko, että lähden
sotaretkelle meille vihamielisiä Troialaisia vastaan? Tahdotko, että
koetan koota sankarimainetta sinun kunniaksesi?

_Arsinoë_. En, sitä en tahdo, Kandaules.

_Kandaules_. Tahdotko, että rakennutan Iisis-jumalattarelle yhtä
korkean ja runsaspylväisen temppelin kuin se, jossa kotimaassasi
jumalatasi rukoilit?

_Arsinoë_. En, sitä en tahdo, Kandaules. Pyhää hartautta, jota tunsin
kotimaassani jättiläistemppelin pilari-aavikossa, Pyhän Niilin
kaislojen kahistessa — sitä en vieraassa maassa saata tuntea.

_Kandaules_. Miten siis voin sinulle osoittaa rajatonta ihailuani ja
rakkauttani?

_Arsinoë_. Eilen, kun kohotit minut kuningattareksi ja kun ensi kerran
näin edessäni tämän maan kansaa ja ylimpiä, ajattelin, että ainoa, mikä
voi lohduttaa minua kotokaihossani on, että todella saan olla tämän
kansan kuningatar. Anna minun vapaasti lähestyä kansaani, anna minun
verhoamattomana ihailla päivänpaisteista maailmaa ja katsoa alamaisiani
kasvoista kasvoihin.

_Kandaules_. Et tiedä, mitä minulta vaadit. Vaadit minua monelle
ansaitsemattomalle paljastamaan, mitä sydämelleni on kalleinta.

_Arsinoë_. Ehkä monelle ansaitsemattomalle, mutta varmasti monelle
ansaitsevallekin.

_Kandaules_. Onko tämä ehdoton vaatimuksesi?

_Arsinoë_. Se on ehdoton vaatimukseni, ja jollet sitä täytä, saat ennen
pitkää nähdä minun riutuvan ja menehtyvän kuin elinkautisen vangin.

_Kandaules_. Suo minulle ainakin vähän aikaa, jotta voisin tottua tähän
ajatukseen. Jos nyt äkkiä paljastaisin kasvosi rahvaalle, se kun eilen
minulta sitä vaati, luovuttaisin arvokkaimman päätösoikeuteni. Ja se
tuntuisi minusta yhtä vastenmieliseltä, kuin jos kaikkeinpyhimmästä
siirtäisin Onnenjumalattaren alastoman kuvan torille riettaiden,
uteliaiden katseiden saastutettavaksi. Ehkä vähitellen voin tottua
tähän, ehkä aluksi antaa sinun verhoamattomana esiintyä lähimpien
ystävieni, valtakuntani etevinten edessä.

_Arsinoë_. Vanha egyptiläinen lause sanoo: "Et voi oikein koetella
lemmittysi uskollisuutta, ellei sinulla ole mahdollisuutta olla hänen
tähtensä mustasukkainen". — Anna minulle vapaus, Kandaules, ja riistä
se minulta, jos sitä väärinkäytän.

_Kandaules_. Älä niin kiirehti. Suo minulle aikaa valmistuakseni tähän
askeleeseen.

_Arsinoë_ hyväillen hänen hiuksiaan. Älä sureta minua pitkällä
lykkäyksellä. Jos teet minulle mieliksi, Kandaules, ehkä vähitellen
voin oppia kiitollisena vastaanottamaan sinun ylenpalttisen hellyytesi.

_Kandaules_ haltioituen. Sinun tähtesi tahdon koettaa uhrata kaiken
senkin, mikä tähänasti on näyttänyt mahdottomalta.

(Suutelee ensin Arsinoën polvia, sitten käsiä ja viimein huulia.)

_Arsinoë_ kääntää kasvonsa pois.

_Kandaules_ nousee. Gyges ja muut valtakuntani etevimmät odottavat
isossa neuvossalissa. Tulen luoksesi myöhemmin ja ilmoitan lopullisen
päätökseni.

_Arsinoë_ suudellen häntä otsalle. Kiitos, Kandaules.

(Kandaules poistuu huumautuneena etumaisesta ovesta.)

_Arsinoë_ jää hetkeksi miettimään, nousee sitten, kulkee taustalle
Iisis-kuvan eteen, missä polvistuu ja rukoilee. Sinä, joka aamuvalolla
vapautat mailman yön pimeydestä, Sinä, joka kastepisaroilla ja
sadevedellä virkistät janoavaa luontoa, lievennä kaihoni tuskaa ja auta
minua pyrkiessäni vapautta kohti.

(Nousee, menee puutarha-aukolle ja katsoo lammikolle päin. Poistuu
sitten taemmasta ovesta.)

(Näyttämö pysyy hetken aikaa tyhjänä. Kandaules ja Gyges tulevat sitten
oikealta, etuovesta.)

_Kandaules_ antaa Gygelle merkin pysähtyä ovelle. Menee taustalle ja
katsoo lammikolle päin. Huomattuaan, ettei ketään ole puutarhassa, hän
kulkee taemmalle ovelle ja kuuntelee. Saatuaan varmuuden siitä, ettei
ketään ole lähellä, hän palaa Gygeen luo.

Suurten ansioidesi palkaksi saat rikkaimman maakuntani hallittavaksesi
tai johtavan paikan neuvostossani. Mutta lisäksi tahdon täydentää
eilisen kunnianosoituksen.

_Gyges_ Huumaat ajatukseni ja nöyryytät minua liialla hyvyydelläsi.

_Kandaules_. Tämä on minun pyhättöni. Tässä asustavaa jumalatarta ei
vielä yksikään Lyydian mies ole päässyt katselemaan. Tämän pyhätön olen
hetkeksi avannut sinulle. Eilen en sallinut kuningattaren koolla olevan
joukon edessä poistaa verhoaan. Tämä kunnia on ensin tuleva sinun
osaksesi. Kuningatar kulkee kohta tästä puutarhaan. Sinä saat silloin
nähdä hänen verhoamattomat kasvonsa.

_Gyges_. Vielä tämä suosio edellisten lisäksi. Se on liikaa. — Entä
kuningatar itse, suostuuko hän?

_Kandaules_. Tämä aatokseni on niin uusi, etten vielä ole valmistanut
häntä siihen. Hän ei siis saa sinua nähdä. Piiloutuneena tuonne
verhojen taakse voit häntä salaa katsella.

_Gyges_. Salaa? — Ei, armollinen kuninkaani. Se olisi väärin tehty
kuningatarta kohtaan. Se olisi loukkaus.

_Kandaules_. Loukkaus!

_Gyges_. Se olisi väärin tehty sinuakin kohtaan. Tällä hetkellä valtaa
sinut ylenpalttinen kuninkaallinen jalomielisyys. Mutta kerran vastedes
ehkä katuisit ja paheksuisit, mitä olet tehnyt.

_Kandaules_ tyytymättömänä. Hylkäätkö siis kuninkaasi korkeimman
kunniapalkinnon?

_Gyges_. Se ei tapahdu kiittämättömyydestä, vaan kunnioituksesta.

_Kandaules_. Kuule siis, Gyges! Tahdon varmuutta siitä, onko
ylenmääräinen ihailuni oikea, tahdon tietää, tunnustaako toinen mies
lemmenhuumaukseni.

_Gyges_. Eikö joku muu olisi soveliaampi?

_Kandaules_. Minä tahdon kokea, minkä vaikutuksen Arsinoën kauneus
tekee valtakuntani tarmokkaimpaan, miehekkäimpään mieheen.

_Gyges_ hieman epäröiden. Olen ylpeä valinnastasi ja valmis
vastaanottamaan tätä korkeinta suosiotasi. Mutta luotatko minun
arvosteluuni täydesti?

_Kandaules_. Sinuun ja arvosteluusi luotan rajattomasti. Mutta noudata
suurinta varovaisuutta. Katsele häntä hänen huomaamattaan verhojen
lomitse, pilarin suojasta.

_Gyges_. Entä jos hän sittenkin huomaa läsnäoloni?

_Kandaules_. Verhojen takana riippuu eunukin vaippoja. Pue yksi niistä
yllesi. Jos hän vilahdukselta näkisikin sinut, hän ei epäile mitään.
Riennä sitten kuningattaren poistuttua joutuin luokseni. Odotan sinua
ison neuvossalin viereisessä huoneessa. Kuningatar ei mitenkään saa
aavistaa minun osallisuuttani yritykseen. Lupaatko sen minulle?

_Gyges_. Sen lupaan.

_Kandaules_ säpsähtäen. Kuulen kuningattaren seuranaisten ääniä. Meidän
on poistuminen.

(Viittaa Gygeelle piiloittautumaan osoitettuun paikkaan. Gyges rientää
verhon taakse, katsoen varovasti halkeamasta. Kandaules poistuu
oikealle etuovesta. Arsinoë, Nitokris, Euria, Tryfera tulevat taemmasta
ovesta. Arsinoë tulee nojaten Nitokriseen, iloisesti keskustellen.
Tryfera kantaa hienoja valkeita pyyheliinoja ja hajuvesi-pulloja.
Eurialla on kädessään keltaiset, jalokivillä koristetut, matalat
pehmeänahkaiset naisen jalkineet.)

_Arsinoë_. Mieleni on jo paljoa kevyempi, Nitokris. Luulenpa, että
tänään vielä tulen oikein iloiseksi.

_Nitokris_. Olen onnellinen siitä, että mielialasi käy iloisemmaksi.
Kun pääset lammikon viileisiin aaltoihin, ne varmaankin huuhtelevat
pois viimeisenkin ikävän.

(Auttaa pois kuningattaren yltä jalokivillä koristettua harsovaippaa,
jonka alla hänellä on ainoastaan lyhyt valkea, hienoliinainen
kääreentapainen peittämässä keskiruumista. Arsinoë istuutuu
lepoistuimelle, ja Nitokris alkaa irroittaa helminauhaa hänen
kaulastaan, rannerenkaita ja pääkoristeita. Euria asettuu kuningattaren
eteen kumaraan käsien varaan, kuningatar laskee jalkansa hänen
selkäänsä ja Tryfera irroittaa hänen kultanahkaiset sandaalinsa, vetäen
hänen jalkaansa pehmeät nahkajalkineet.)

Gyges on huoaten ja kasvoilla haltioitunut ihastus varomattomasti
levittänyt verhoja, huomaa sen itse ja vetäytyy verhojen taakse.

_Arsinoë_ on kuullut verhojen kahinan ja nousee täynnä närkästystä,
Nitokris, ei siinä kyllin, että laumoittain eunukkeja vartioi tämän
vankilamme ovilla. Sisähuoneidenkin verhojen taa näitä vanginvartijoita
piiloitetaan urkkimaan kuningattaren vähimpiä liikkeitä. Tämä on
arvotonta, tämä on sietämätöntä.

(Alkaa Nitokriiseen nojaten astua puutarhaan päin. Euria ja Tryfera
seuraavat kantaen liinoja ja hajuvesipulloja. Heidän saavuttuaan
puutarhaan johtavalle seinäaukolle.)

_Gyges_ levittää verhot ja astuu alas portaita kuin unissakävijä,
mutisten itsekseen: Mikä unelma!

(Arsinoë on kuullut hänen liikkeensä ja puheensa ja kääntyy. Gyges
herää nyt vasta haltioitumisensa horrostilasta ja aikoo vetäytyä
piiloon, mutta huomaa, että se jo on liian myöhäistä.)

_Arsinoë_ seisoo Gygeen nähtyään ensin sanattomana hämmästyksestä,
sitten hän muistaa alastomuutensa ja huutaa närkästyneenä. Vaippani,
Nitokris!

(Nitokris auttaa joutuin vaipan kuningattaren ylle.)

_Arsinoë_ puoleksi närkästyksestä, puoleksi pelosta vapisevalla
äänellä, Tiedän, Gyges, että rohkeasti katsot kuolemaa kasvoihin
taistelukentällä. Mutta miksi panet itsesi alttiiksi kunniattomalle
kuolemalle? Tiedät, että olet surman oma, jos eunukit tai kuningas
sinut täällä näkevät.

_Gyges_. Sen tiedän, kuningatar. Mutta muutamasta silmänräpäyksestä
Elysiumissa kärsin kernaasti haadeksen synkeyttä.

_Arsinoë_ ilmeisesti hämmästyen Gygeen tyyneydestä ja varmuudesta. Mitä
minusta tahdot, Gyges?

_Gyges_. Sanoa sinulle pari kohtalollista sanaa, kuningatar... (lyhyt
vaitiolo,)... seuranaistesi poistuttua.

_Arsinoë_. Heidät on ankarasti kielletty poistumasta läheisyydestäni.

_Gyges_ varmasti, He poistuvat, jos heidän vaitijattarensa sitä vaatii.

(Arsinoë epäröityään hetken viittaa Nitokrista ja Farnakesta
poistumaan. Nitokris ja orjattaret menevät.)

_Arsinoë_. Kuinka olet huomaamatta tunkeutunut tänne?

_Gyges_. Isosta neuvossalista pitkän käytävän kautta. Se oli
vartijoista tyhjä.

_Arsinoë_. Minä käsken siis sinun viipymättä poistua samaa tietä.
Eunukkeja vilisee puutarhassa ja palatsin ovilla.

_Gyges_. Minä poistun, mutta ensin sana sinulle, kuningatar.

_Arsinoë_. Minä käsken sinun viipymättä poistua. Jos uhmaat käskyäni,
voin viittauksella saada tänne kymmeniä vartijoita, ja silloin olet
kuoleman oma.

_Gyges_. Minä en pelkää kuolemaa.

_Arsinoë_ yhä enemmän hämmästyen hänen taipumatonta rohkeuttaan,
lähestyy pari askelta. Mitä minusta tahdot, Gyges?

_Gyges_. Sinun kauneutesi maine ei ole antanut minulle rauhaa. Olen nyt
vihdoinkin saavuttanut tämän autuaallisen hetken, jolloin saan sitä
ihailla. Minä olen päässyt katsomaan sinua kasvoista kasvoihin, ja
kohtalo on tarttunut minuun vastustamattomin käsin.

_Arsinoë_. Mitä puhetta kuninkaasi puolisolle?

_Gyges_ vähitellen yhä enemmän kiihtyen. Kuninkaan puolisolle! Onko
hän mitään tehnyt saadakseen yksinomaisen oikeuden sinua ihailla. Onko
hän lähtenyt karkoittamaan vihollista, suojellakseen maataan ja sinua?
Onko hän mitään uskaltanut, mitään uhrannut, sinun kauneuttasi, sinun
rakkauttasi ansaitakseen?

_Arsinoë_. Kuinka toisin puhut nyt kuin eilen!

_Gyges_ kuulematta häntä. Ei, hän ei ole mitään tehnyt. Herakliidina
hän vetoaa jumalaiseen syntyperäänsä, jonka nojalla väittää
yksinoikeudekseen nauttia autuaallista onnea maan päällä. Ja hän luulee
rankaisematta voivansa tehdä sen rikoksen, että orjan tai vangin tavoin
sulkee sinut tyrmään ja pakoittaa sinut verhoamaan kasvosi ihmisten
edessä. Ei hän ymmärrä ylpeyttä, hurmausta saada näyttää kauneuttasi
muille ja saattaa heidät vapisemaan sen edessä.

(Kandaules tulee viime sanojen aikana ovelle, jonka luo jää
kuuntelemaan.)

_Arsinoë_ heltyneenä, mutta äärimäisen levottomuuden valtaamana. Sinä
olet suuri sankari ja maasi pelastaja. Minä en tahdo, että minun
tähteni joudut hengenvaaraan. Poistu, Gyges, poistu jumalien nimessä.
Kandaules voi minä hetkenä tahansa palata tänne ja silloin hän
tuomitsee sinut kuolemaan ja minut elinkautiseen vankeuteen.

_Gyges_. Minä tulen taistelemaan ja minä tulen sinut vapauttamaan. Olen
onnellisin kuolevaisista, että kaiken tämän olen saanut sinulle sanoa.

(Heittäytyy Arsinoën jalkojen juureen ja suutelee hänen hameensa
helmaa. Nousee sitten ja aikoo poistua etumaisesta ovesta.)

_Kandaules_ astuu hänen tielleen, kuohuen vihasta. Sinä petollinen
ystävä.

_Arsinoë_. Taivaan jumalat!

(Gyges peräytyy sanattomana.)

_Arsinoë_ äärettömän kiihoituksen ja pelon raatelemana. Minä olen ainoa
syyllinen. Minä olen hänet tänne kutsunut.

_Gyges_ on tointunut, tahtoo keskeyttää. Kuningatar...

_Kandaules_ ivallisesti. Sinä! Ja minkätähden?

_Gyges_. Kuningas...

_Arsinoë_. Sentähden, että... että hän minut vankeudestani kokonaan
vapauttaisi!

_Gyges_. Uneksinko, vai onko tämä totta? (Itsekseen.) Hän ottaa
päällensä minun syyni.

_Kandaules_ jäisen kylmänä. Jalomielinen uhrautuvaisuutesi on
liikuttava. Mutta se on tehoton. Minä tiedän Arsinoë, ettet sinä ole
häntä tänne kutsunut. Hän tuli tänne ja piiloittautui minun käskystäni.

_Gyges_. Taivas ja Haades yhtenä hetkenä!

_Arsinoë_ ei tahdo uskoa, mitä kuuli. Hän piiloittautui sinun
käskystäsi, Kandaules?!

(Gyges vetäytyy masentuneena syrjään. Alkaa kuulua kaukaista melua.)

_Kandaules_. Niin, minun käskystäni.

_Arsinoë_. Minun tietämättäni! Sinä olet minua syvästi loukannut,
Kandaules.

_Kandaules_. Minä tahdoin koetella kauneuttasi, Arsinoë.

_Arsinoë_. Sinä olet kohdellut minua kuin halvinta hetairaa.

_Kandaules_. Menettelyni ei pitäisi olla aivan ristiriitainen sinun
hartaimmalle toivomuksellesi, Arsinoë. Sinähän olet pyrkinyt kaikkien
ihailemaksi kaunottareksi. Tarjosin erikoissuosion nähdä sinut
verhoamattomana ensin miehelle jota pidin valtakuntani etevimpänä,
johon rajattomasti luotin. Mutta olenkin myöntänyt sen kelvottomalle,
petturille.

_Gyges_. Kirous ja kuolema!

_Eunukki_ tulee oikealta, tervehtien syvään. Valtijas, henkivartijasi
Trasyllos ja kuvanveistäjä Syphax ovat palatsin ovella ja pyytävät
saada ilmoittaa sinulle perin tärkeän asian, joka ei siedä lykkäystä.

_Kandaules_. Tuo heidät viipymättä tänne!

(Eunukki poistuu.)

_Arsinoë_ väsyneesti. Sallinet minun poistua, kuningas Kandaules.

(Väistyy taustalle.)

_Kandaules_. Sinä jäät. Ne miehet, jotka tulevat puheilleni, ovat
nyt minun silmissäni monta vertaa ansiokkaammat näkemään sinut
verhoamattomana, kuin Gyges. En enää tästälähin vaadi sinua peittämään
kasvojasi, Arsinoë.

(Hetken tuskallinen vaitiolo. Trasyllos ja Syphax tulevat sisään
oikealta. Trasyllos ja Syphax astuvat sisään niin kiihoittuneina ja
ollen asiassaan niin kiinni, etteivät ensin huomaa kuningatarta.)

_Trasyllos_. Ala vihastu äkillisestä tulostamme. Kaupunki ja lähiseutu
on kuohuksissa. Rahvaassa on syntynyt kova riita ja eripuraisuus
jalomielisesti myöntämiesi varojen jakomääristä. Ilkeämieliset
kiihoittajat ovat siinä tätä tyytymättömyyttä nostaneet. Napina ja
tyytymättömyys ei ole pysähtynyt pelkkään meteliin. Tämä meteli on jo
puhjennut ilmikapinaan.

_Kandaules_. Nuo kiittämättömät!

_Syphax_. Vapauttamasi ylieunukki Filebos lietsoo yhä uutta
tyytymättömyyttä, ja Auringonjumalan ylipappi Farnakes kiihoittaa
kansaa varoittamalla sitä antaumasta Onnenjumalattaren palvelemiseen.

_Kandaules_. Tuo kiihkoilija!

_Trasyllos_. Olemme velkapäät sinulle ilmaisemaan kaikki. Vapautetun
eunukin kiihoittamana rahvas huutaa, että kuningas on pelkuri, ettei
hän rohjennut lähteä sotaretkelle. — Tämä kaikki on julkeutta, joka on
ankarasti rangaistava.

_Kandaules_. He saavat oppia kuninkaansa tuntemaan!

_Syphax_. Ja vielä raskas velvollisuus, valtijas. Mandane kulkee
yhdessä eunukin kanssa kansaa yllyttämässä. Hän sanoo tunkeutuneensa
kuningattaren palatsiin ja nähneensä kuningattaren kasvot
verhoamattomina. "Kuningatar onkin ruma. Sentähden ei kuningas rohkene
näyttää hänen kasvojaan kansalle" — näin hän huutaa, ja roskaväki yhtyy
ilkkuen hänen parjaukseensa.

_Kandaules_. Hän luulee pistävänsä terävästi, tuo kyykäärme!

_Syphax_. Tuollainen parjaus on...

(Huomaa samassa kuningattaren, joka kuvapatsaan tavoin liikkumatta
seisoo taustalla. Syphax jää sanattomana katselemaan hänen ylevän
kaunista, surumielisyyden verhoamaa ilmestystään. Toinnuttuaan
hämmästyksestään hän tervehtii syvään kuningatarta. Trasyllos yhtyy
tervehdykseen.)

_Syphax_. Anna anteeksi, valtijatar, että loukkaan korviasi kertomalla
tuon ruman rikoksen. Sinun olymppolainen kauneutesi on yläpuolella
rahvaan raakaa parjausta.

_Arsinoë_ hymyilee surumielisesti ja istuutuu leposohvalle.

_Trasyllos_, joka on ollut äänettömän ihailun valtaamana, keskeyttää
hiljaisuuden. Mitä määräät, kuningas? Miten on tämä kapinaliike
kukistettava?

_Gyges_ jylhällä äänellä. Sallitko, että hyvittääkseni tekoni vielä
kerran uskallan henkeni sinun tähtesi, lähtien rauhoittamaan kansaa ja
kiihoittajia rankaisemaan?

_Kandaules_ kuninkaallisena. En enää tarvitse ylipäällikkyyttäsi,
Gyges. Sinä olet jo antanut riittävän näytteen valloittajan
sankarimaisuudestasi. Minä otan nyt itse joukkojeni ylipäällikkyyden.

_Gyges_ mennessään mutisee. Sinä viritit vaarallisen kipinän, Kandaules.

(Poistuu kiireellisesti oikealle. Syphax ja Trasyllos seisovat ääneti,
ihmetellen.)

_Kandaules_. Kiitän teitä, ystäväni, uskollisuudestanne. Odottakaa
minua linnan etusalissa. Hetki vaatii tarmokkaita tekoja. Minä ilmoitan
teille heti tahtoni.

(Trasyllos ja Syphax tervehtivät. Syphax luo viimeisen ihailevan
kunnioituksen katseen kuningattareen, ja molemmat poistuvat. Seuraa
hetken äänettömyys.)

_Arsinoë_ nousee hitaasti. Kuningas Kandaules, suo minun palata
synnyinmaahani. Täällä minä olen ventovieras. Anna minulle vapauteni.

_Kandaules_. Sinä sait hetken vapauden, Arsinoë. Mutta sinä ja uusi
ihailijasi väärinkäytitte tätä vapautta.

_Arsinoë_. Sinä olet väärinkäyttänyt vankina-oloani.

_Kandaules_. Minä en enää aio sitä väärinkäyttää. Sinä olet tästä
hetkestä vapaa. Minä olen seurannut neuvoasi, Arsinoë. Minä olen
koetellut onneani. Se ei ole koetusta kestänyt. Salaperäisyyden huntu
on nyt rikkirevitty, lumouksen kätketty tenhovoima on paljastettu.

(Katsahtaa Arsinoëseen surullisena, peittää kädellä kasvonsa ja poistuu
oikealle.)

— VÄLIVERHO —

Toisen näytöksen loppu.




KOLMAS NÄYTÖS.


Näyttämö sama kuin ensimäisessä näytöksessä.

_Gyges_ tulee Tyykeen temppelistä, kantaen kädessään miekkaansa.
Miekkani ei jouda koristuksena riippumaan seinällä. — Ennelauseeni,
Sebas, miten se kuuluikaan?

_Sebas_. Se kuului: "Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille."

_Gyges_ toistaen kuin itsekseen. Ihailu vie sinut kunnianhimosi
kukkuloille! Nyt vasta käsitän tämän ennelauseen oikean merkityksen.
Minäkö ihailisin tuota toimetonta haaveiluun vaipunutta Herakliidia,
joka vaatii toiselta kaikki, itse mitään antamatta. Hänkö ansaitsisi
omistaa Itämaiden ihaninta naista!

_Filebos_. Hän on pahasti solvannut sinua, joka olet pelastanut hänen
valtakuntansa.

_Gyges_. Hän on hurjan mustasukkaisuuden ja vihan vimmassa riistänyt
minulta ylipäällikkyyden. Sebas, onko sotajoukko vielä kenttäleirissä,
odottavatko päälliköt?

_Sebas_. Ethän vielä ole antanut hajaantumiskäskyä. He odottavat kaikki
enempiä määräyksiä.

_Gyges_. Aion rientää kaupungin muurien edustalle ja kysyä
uljailta, uskollisilta sotatovereiltani, hyväksyvätkö he Kandauleen
eroittamiskäskyn.

_Sebas_. He luottavat sinuun järkähtämättömästi. (Katsoo oikealle.)
Kuningas lähestyy linnan puolelta. Etkö tahdo puhua hänen kanssaan ja
kysyä häneltä, peruuttaako hän kenties päätöksensä?

_Gyges_ ojentaa ylpeänä ryhtinsä. Minä en tahdo puhua Kandauleen, vaan
sotajoukon kanssa. Tässä en aio odottaa hänen puoleltaan mahdollista
uutta nöyryytystä. (Tarttuu rajusti miekkansa kahvaan.) Nyt, Kandaules,
olemme me kaksi kilpailijoita!

(Poistuu aitauksen aukosta, kääntyen vasemmalle. Filebos ja Sebas
seuraavat häntä. Kandaules, Trasyllos, Syphax, Ksenios ja kaksi
soturia tulevat oikealta.)

_Kandaules_ tulee keskustellen Syphaxin ja Trasylloksen kanssa. Minä
tahdoin tämän kansan parasta, minä tahdoin auttaa ja kohottaa sitä.
Mutta se tunkee julkeana kuninkaansa elämään, urkkien ja häiriten sitä,
mikä hänelle on kalleinta.

_Trasyllos_. Sinä olet ollut liian lempeä hallitsija.

_Kandaules_. Minä olen ollut liian lempeä hallitsija. Maailma ei
ansaitse jalomielisyyttä.

_Ksenios_. Armollinen kuningas! Kansa on suuri lapsi. Sitä voi johtaa
hyvään, mutta sitä voi yhtä helposti johtaa pahaan. Ilkeämieliset
kiihoittajat ovat sen villinneet.

_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles tuli maallisen vaelluksensa ja
kärsimyksensä aikana Egyptiin, ja Egyptiläiset seppelöivät hänet ja
veivät hänet kulkueessa uhrattavaksi Zeus-jumalalle. Sankari pysyi
levollisena, kunnes he alttarin ääressä ryhtyivät valmistuksiin
uhria varten. Silloin hän muutti menettelynsä, käytti suunnatonta
voimaansa ja tuhosi heidät kaikki tyyni. — Tämä kansa on saanut
kokea lempeyttäni. Kokekoon nyt ankaruuttani. Ksenios! Vie heti
aarre-mestarille kuninkaasi käsky lakata enempien varojen jakamisesta.

_Ksenios_. Onko viisasta noin ärsyttää hurjaa joukkoa, joka jo
muutenkin raivoaa mielettömänä?

_Kandaules_. Sinä kuulit käskyni, Ksenios.

_Ksenios_. Riennän sitä täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)

_Kandaules_. Trasyllokselle. Onko linnan ja kaupungin varusväki
valmiina? Onko joukkoja lähetetty mellakoitsijoita kurittamaan?
Seuraako airut Arkelaos tapahtumain kehitystä?

_Trasyllos_. Määräyksesi olen tarkasti toimeenpannut. Toiset joukot
kiertävät kaupungilla ja lähellä suojamuuria, toiset odottavat valmiina
vastaanottamaan lisäkäskyjäsi. Sotaratsusi seisoo satuloituna linnan
portilla. Arkelaoksella on eri paikoissa ali-airuensa, jotka seuraavat
tapahtumia ja ilmoittavat hänelle niiden kulun. Hän tuo sinulle tiedon
tilasta.

_Kandaules_. Hyvä. Tahdon itse joukkojeni etunenässä kulkea kaupungilla
ja palauttaa järjestyksen. Sitä ennen poikkean Tyykeen temppeliin
tiedustelemaan jumalattaren mielialaa.

_Syphax_, joka on seisonut aitauksen aukolla, katsoo oikealle.
Kuningatar lähestyy.

_Kandaules_. Oliko hänen niin kiire käyttää vapauttaan ja näyttää
kauneuttaan tuolle meluavalle joukolle, joka hänen kuningastaan on
katalasti solvaissut Ja häntä itseään pahasti parjannut? (Lähestyy
miettiväisenä temppelin portaita ja puhuu puoleksi itsekseen,) Oliko
hän oikeassa sanoessaan, että ihailuni kenties ei olekaan muuta kuin
oman mieleni kaihoa? (Poistuu alakuloisena temppeliin.)

(Syphax ja Trasyllos seuraavat ylös temppelin ovelle, missä
keskustelevat hiljaa. Arsinoë ja seuranaiset tulevat oikealta.)

_Arsinoë_ on puoleksi lepäävässä asennossa komealla avoimella
kantotuolilla, jota neljä neekeri-orjaa kantaa. Kantotuolin vieressä
kulkee Nitokris, ja sitä seuraavat Euria, Tryfera ja kaksi eunukkia.
Kun kantotuoli saapuu aitauksen taitse aukolle ja Arsinoë näkee
edessään aavan meren, hän antaa kantajille merkin pysähtyä.

Nitokris, eteemme leviävät meren aavat sini-ulapat. Niiden takana,
kaukana, kaukana, on kaunis synnyinmaamme. Siellä kahisevat
mieltä tyynnyttäen Niilin tummanvihreät kaislat, siellä keinuvat
taivaansiniset ja purppuranpunaiset lootuskukat opaalinvärisellä
vedenpinnalla. Ja Iisis-temppelin jättiläispilari-metsästä kuuluu
pyhä humina, joka panee mielen värisemään autuaallisesta kaihosta ja
aavistuksesta. Se on muistojen ihmemaa, se on sydämen tyynnyttäjä, se
on kuohuvien tunteiden rauha ja kaihotun suuren rakkauden korvaaja.

_Nitokris_. Sinä nostat kaihon aallot korkealle, valtijatar!

_Arsinoë_. Pyrkikäämme sinne, Nitokris, vaikka halpoina
laivapalvelijattarina, merimiesten orjatöiden tekijöinä. Aavalle
ulapalle halajaa mieleni, tahdon täyttää silmäni häikäisevällä
auringonpaisteella, tahdon sammuttaa henkeni polttavan janon
äärettömien vesiaavikkojen jäähdyttävällä tuulahduksella, tahdon
ponnistella läpi myrskyjen, saadakseni lopulta, vaikkapa haaksirikon
murtamana, edes kerran, edes silmänräpäyksen jälleen nähdä suloisen
synnyinmaani.

(Syphax ja Trasyllos ovat päättäneet hiljaisen keskustelunsa, kääntävät
huomionsa kuningattareen ja lähestyvät hitaasti.)

_Nitokris_. Silmäsi loistavat kuin kaksi kirkasta tähteä. Ne eivät
koskaan ole olleet niin kauniit. Ne katsovat kauas ja säteilevät
odotusta ja riemua.

_Arsinoë_. Vapauden esimaku minut hurmaa ja minä odotan täydellistä
vapautuksen hetkeä. Kantajat, viekää minut joutuin meren rannalle.

_Trasyllos_ on lähestynyt kunnioittavasti tervehtien. Valtijatar.
Vaarallista voi olla sinun noin vähäisen saaton seurassa liikkua
ulkona. Rahvas on kiihoittunut, ja soturit koettavat sitä rauhoittaa.
Kahakoita voi syttyä monessa paikoin. Linna ja temppelin esikartano
ovat tällä । hetkellä ainoat turvalliset paikat.

_Arsinoë_. Minä en pelkää.

_Syphax_ lähestyy tervehtien. Tämä kansa on sinua parjannut. Tahdotko
panna itsesi alttiiksi sen mielenosoituksille?

_Arsinoë_. Tämä kansa ei ole minua tuntenut.

_Trasyllos_. Kuningas palaa pian temppelistä. Suvaitsetko odottaa hänen
neuvoaan?

_Arsinoë_ varmasti ja jäntevästi häätäen. Kuningas ei estä retkeäni.
Orjat, lähtekää liikkeelle.

(Arsinoë ja saattue poistuvat.)

_Syphax_ katsoo ihaillen hänen jälkeensä. Hän on luonnon mestariteos.
Siinä vasta oikea Onnenjumalattaren kuvan malli! Hänen kauneutensa
panee kärsimään. Se on tehnyt kuninkaan sairaaksi.

_Trasyllos_. Kuningas on todella vuoroin ärtyisä, vuoroin alakuloinen.
Lisäksi hän puhuu Gygeen uskottomuudesta. Näiden molempien suurten
miesten välit tuntuvat rikkoutuneen. Se on kova koettelemus
Kandauleelle, joka Gygeeseen luotti kuin omaan itseensä.

_Syphax_. Enimmin hän kuitenkin näyttää kärsivän päätöksestään antaa
kuningattaren verhoamattomana näyttäytyä kansalle.

_Trasyllos_. Se tuntuu alussa oudolta. Mutta vähitellen hän varmasti
siihen tottuu ja tulee iloiseksi ja ylpeäksi, nähdessään kuinka muutkin
ihailevat Arsinoën kauneutta.

_Syphax_. Sitä on vaikea tietää. Hänen käy ehkä samoin kuin minun
silloin, kun paljon uneksittuani, paljon taisteltuani sisäistä
taistelua löytääkseni havainnollisen muodon kuvausesineeni kauneudelle,
vihdoin olen onnistunut valamaan sen valmiin veistokuvan muotoon.
Masennun silloin katsojien ontoista sanoista, välinpitämättömistä
katseista.

_Trasyllos_. Omituista. Entä ne monet, jotka tuntevat vilpitöntä iloa
heille tarjoamastasi mestariteoksesta!

_Syphax_. En tiedä, kuinka syvä se ilo lienee. Valmiin näkeminen ja
sen ohimenevä ihaileminen ei vetäne vertoja luomistyön taistelujen,
epäilyksien ja lopullisen voitonriemun kohtalolliselle vakavuudelle
ja tyydytykselle. Arsinoë on tuollainen ylevä taideteos, jota
Kandaules hengissä on etsinyt ja viimein ilmi havainnollisena edessään
toteutuneena nähnyt.

_Trasyllos_. Minä olen tavallinen kuolevainen ja soturi, en saata
liidellä aatoksienne korkeuksiin.

_Kandaules_ palaa temppelistä, astuen synkkänä hitaasti alas temppelin
portaita, Jylhinä haamoittivat edessäni temppelin mykät pylväsrivit.
Jumalatarkin oli ääneti. Tyykeen mieli on pahoittunut. Mistä? (Hetken
mietittyään.) Paheksuuko hän ihailuni ylenmääräisyyttä? — Ei, ei,
se ei ole mahdollista. Ei hän saata tuomita oman lahjansa kalliina
pitämistä. Eivät Taivahisten mielet viihdy tomun lapsien alhaisten
kateudentunteiden parissa. Eivät he voi kieltää meiltä ihailun
valonvälkettä, joka rohkaisee meitä ponnistamaan ylöspäin synkiltä
tomun poluilta. Toinen on varmaankin jumalattaren vaiteliaisuuden,
hänen tyytymättömyytensä syy.

_Arkelaos_ tulee hengästyneenä. Valtijas! Kaupungilla kiertävät
sotavoimat ovat murtaneet aseita kantavien mellakoitsijoiden joukon ja
kahtena laumana nämä ovat sekaisin paenneet, toiset kaupungin muureja
kohti, toiset linnanpuoleiselle merenrannikolle.

_Kandaules_. Hyvä. Pohjaltaan he ovat pelkureita.

(Arkelaos poistuu. Farnales tulee oikealta, taustalta, kantaen
uhrikannua ja astuen hitaasti Sansonin alttarin ääreen. Nähdessään
kuninkaan hän pysähtyy. Kandaules astuu pari askelta Farnakesta
kohti ja pysähtyy äkkiä. Molemmat tuijoittavat hetken aikaa 'vaieten
toisiinsa.)

_Kandaules_. Sinä julkeat astua tänne pyhään toimitukseen, sinä kansan
villitsijä!

_Farnakes_. Minä palvelen Sansonia, ja velvollisuuteni on valvoa, että
häntä oikein palvellaan.

_Kandaules_. Sinä valitset väärän hetken puhdasoppisuutesi levittämistä
varten. Rahvas kapinoi, ja sinä yllytät sitä tuomitsemalla
hallitsijaasi ja hänen uskoansa, täten antaen mellakalle virikettä.

_Farnakes_. Mikä solvaus Sansonin ylipappia kohtaan!

_Kandaules_. Sinä ylvästelet tuolla arvollasi ja sen nojalla luulet
voivasi uhmata kuninkaasi tahtoa. Te olette niskoittelijoita, mutta
minä aion murtaa teidän kaikkien vastustuksen.

_Farnakes_ katkerana. Voitonvarmuutesi on ennenaikainen. Sinulle on
kohonnut vastustaja, jonka voima ei helposti ole kukistettavissa. Gyges
hankkii kapinaa ja lähestyy joukkoineen kaupungin suojamuuria.

_Kandaules_ jonka viha alkaa kiehua. Sen sinä valehtelet! Gyges
kapinoitsija, se on mahdotonta!

_Farnakes_. Paljon on tässä maailmassa mahdollista.

_Kandaules_. Jos väitteesi on tosi, olet sinäkin kapinoitsija tai
kapinan hyväksyjä, ja pelkää silloin kuninkaasi rankaisevaa kättä.

_Farnakes_. Minä en pelkää maallista rankaisijaa. Minä olen Sansonin
taivaisen suojeluksen alainen.

_Kandaules_. Olen saanut tarpeekseni sinun ahtaasta opinkiihkostasi.
Sinä jakelet syviä neuvojasi kuninkaallesi, sinä julkeat solvaista
hänen ylintä jumaluuttaan, näin pahoittaen hänen mielensä. Minä voin
riistää sinulta arvosi, josta niin ylvästelet, minä voin asettaa uuden
ylipapin sinun sijallesi.

_Farnakes_ ojentaen ryhtinsä. Varo sitä tekemästä! Sanson, koko kansasi
nousisi sinua vastaan.

_Kandaules_. Sinä uhkaat, taipumattomuutesi vaatii kuningastasi
äärimäiseen tekoon. Tästä hetkestä olet eroitettu toimestasi.

_Farnakes_. Tulkoon siis kirous ylitsesi ja kaikkien niiden yli, jotka
sinua puoltavat. Sinä solvaat sitä miestä, joka pitkän elämänsä aikana
on koonnut Sansonin antamia viisauden muruja ja jonka silmät uhrillekin
alituisesta hoitamisesta ja tarkastamisesta ovat saaneet jumalallista
kaukonäköisyyttä.

_Kandaules_ yhä enemmän kiihtyen. Tuon kaukonäköisyytesi, josta
kerskana ylpeilet, riistän senkin sinulta. Soturit, tuon miehen silmät
soaistakoon!

_Farnakes_ vavahtaa pelkistyksestä, mutta rohkaisee sitten mielensä.
Sellaista rikosta sinä et rohkene tehdä, Kandaules!

_Kandaules_. Kuka minua siitä estäisi! Minä tahdon kurittaa teitä
kapinoitsijoita, teitä kaikkia, jotka nostatte päänne liian korkealle.
Minä tahdon tukahuttaa teidän uhmanhenkenne. Soturit! Täyttäkää käskyni!

(Soturit lähestyvät molemmin puolin Farnakesta, joka nyt masentuneena
luhistuu kokoon.)

_Trasyllos_ kumeasti. Ovatko hänen silmänsä kokonaan soaistavat
terävällä raudalla, vai onko hänen näkönsä ainoastaan himmennettävä
kuumennetulla sokaisulevyllä?

_Kandaules_ hiukan mietittyään, synkkänä. Ainoastaan himmennettävä.
(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen.)

_Syphax_ astuu väliin, viitaten sotureita pysähtymään. Valtijas! Annoit
ankaran käskysi oikeutetun vihasi kuohahtaessa. Etkö tahdo tyynnyttyäsi
vielä punnita asiaa, etkö tahdo siirtää tuomiosi täytäntöä?

_Kandaules_. Tuomioni on muuttamaton.

_Syphax_. Tekosi ei ole sinun arvoisesi. Tekosi ei ole kaunis.

_Kandaules_. Tämä kansa ei kunnioita kauneutta. Se ihailee rumuutta.
Minä annan sille, mitä se haluaa ja mitä se ansaitsee.

(Syphax väistyy alakuloisena pois.)

_Trasyllos_. Rukoilen hänelle yhtä armoa, vaitijas. Anna hänen ennen
sokaisua viimeinen kerta nähdä omaisensa.

_Kandaules_ mietittyään. Se tapahtukoon.

(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen, joka masentuneena ja
synkkänä tuijottaa eteensä. Soturit vievät hänet pois taustalta.)

_Kandaules_. Nyt, Trasyllos, tahdon katsoa silmiin tuota kiittämätöntä
mellakoivaa joukkoa, joka parjasi minua pelkuriksi.

_Arkelaos_ syöksyy esiin. Kuningas, odottamaton, huolestuttava sanoma!
Gyges lähestyy sotajoukon etunenässä kaupungin muureja. Kansassa
liikkuu outoja huhuja, että hänellä on kapinan hankkeita. Kaupungin
portti suljettiin heti tämän tiedon levittyä.

(Arkelaoksen kääntyessä pois taustalle, tulee vasemmalta vastaan Sebas,
Gygeen airuena. Kandaules, joka on aikonut poistua, pysähtyy.)

_Sebas_ astuu kuninkaan eteen, ja tervehtii sotilaallisesti. Tulen
Gygeen nimessä kysymään sinulta, kuningas Kandaules, tahdotko hyvittää
hänelle tuottamasi solvauksen ja antaa hänelle takaisin hänen
ylipäällikkyytensä, jonka hän täysin on ansainnut.

_Kandaules_ ylpeänä. Päätökseni pysyy. Olen itse tästälähin
sotajoukkoni ylipäällikkö.

_Sebas_. Sen varalta, että et suostuisi Gygeen oikeutettuun
vaatimukseen, jota sotajoukko kannattaa, on hän käskenyt sinulle
ilmoittaa, että hän on valmis tämän saman sotajoukon avulla
puhdistamaan loukattua kunniaansa.

_Kandaules_ itsekseen. Oliko Farnakes oikeassa? Onko Gyges noussut
kapinaan?

_Sebas_. Mutta Gyges, joka kammoo sisäistä sotaa ja omien
kansalaistensa verenvuodatusta, ehdoittaa, että sinä, kuningas
Kandaules, ja hän sotajoukon ja kansan nähden kaksintaistelussa
ratkaisisitte tämän kunnia-asian.

_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Viimeinen Herakliidi, tämän
maan perinnäisen valtaistuimen omistaja ei ryhdy kaksintaisteluun
miehen kanssa, joka on pettänyt hallitsijansa luottamuksen ja joka
lisäksi on kapinoitsija.

_Sebas_. Onko tämä viimeinen sanasi, kuningas?

_Kandaules_. Se on viimeinen sanani.

_Sebas_. Sen vien perille. (Tervehtii ja poistuu.)

_Kandaules_. Arkelaokselle. Sekä linnan että kaupungin varusväki
koottakoon isolle sotilaskentälle kaupungin muurien suojaan.
Pääkaupunkiin ja muihin sotilasasemiin lähetettäköön pika-airuet
kutsumaan apujoukkoja. Niiden saapumiseen asti me uljaasti taistellen
puolustaudumme piiritykseltä.

_Arkelaos_. Riennän käskyjäsi täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)

(Kandaules alkaa astua taustalle.)

_Mandane_ ilmestyy äkkiä hänen eteensä, nostaa päänsä pystyyn ja seisoo
liikkumattomana kuin kivettynyt kostonraivotar. Koston hetki lähenee,
Kandaules!

_Trasyllos_. Eikö tuo katala nainen ole vangittava ja hänen myrkyllinen
kielensä ainaiseksi kytkettävä?

_Kandaules_. Hän on entisyyteni synkkä elvyttäjä. En tahdo nostaa
kättäni naista vastaan. Minua kutsuvat nyt muut tärkeät toimet.

_Mandane_ katkeran ivallisesti. Valtaistuimesi horjuu, Kandaules, se
voi luhistua minä hetkenä tahansa. Ja sinun jumalaiseksi ylistetty
lemmenonnesi on jo pirstaleina.

_Kandaules_ itsekseen. Minun onneni on pirstaleina!

_Mandane_. Egyptitär Arsinoë on paennut kotimaahansa lähtevään laivaan,
joka varmaankin, meidän tässä puhuessamme, jo täysin purjein kiitää
ulapalle. (Poistuu kiireisesti oikealle.)

_Kandaules_, johon tämä sanoma on tehnyt syvän vaikutuksen, Arsinoë on
paennut!

_Trasyllos_. Älä usko häntä. Hänestä puhuu sokea kateus ja viha. Hän
tahtoo ehkä vaan tuottaa sinulle mielihaikeutta.

_Syphax_. Mutta näimme itse kuningattaren äsken kulkevan tästä meren
rannalle.

_Kandaules_. Niinkö vähän minä hänelle merkitsin? Näinkö kiire hänellä
oli paeta luotani? Paeta luotani... vapautua... vapautua... vankilasta.
Minä luulin vahvasti kiinnittäneeni hänet itseeni, mutta valitsemani
siteet olivatkin höllät, ylen heikot. Ne eivät kestäneet ensimäistä
vahvuuden koetta. (Vaitiolo.) Mutta en voi hänestä erota näin, en voi
sietää sitä ajatusta, etten koskaan enää saisi nähdä hänen ihania
kasvojaan. — Syphax, riennä sinä satamaan, ja jos tuo laiva todella
jo on lähtenyt liikkeelle, kiidä nopeakulkuisella aluksella sen
jälkeen, koeta mistä hinnasta tahansa saavuttaa tuo laiva, ja sano sen
saavutettuasi Arsinoëlle, että kadun menettelyäni, että annan hänelle
täyden vapauden, mutta että vielä kerran tahtoisin hänet nähdä. Kerro,
että ennen syöksymistäni taistelun tuoksinaan ja kenties kuolemaan
tahtoisin hänelle tunnustaa rikkoneeni häntä vastaan, mutta että häntä
aina olen rakastanut ja yhä vielä rakastan ylitse kaikkea maailmassa. —
Puhu vakuuttavasti, aseta sanasi niin että hän heltyy.

_Syphax_. Sanasi vien tunnollisesti perille, valtijas. (Poistuu
vasemmalle.)

_Kandaules_. Alkaa astua oikealle, mutta pysähtyy sypressi-lehtoon
ja kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos! Ehkä kuningattaren pako
laivalle on pelkkä veruke, pelkkä juoni, jolla minut tahdotaan
eksyttää. Ehkä hän onkin Gygeen kehoituksesta paennut hänen luokseen.
Mutta älköön Gyges vielä ryöstösaaliistaan ylvästelkö. Minä riistän sen
häneltä. Seuraa minua, Trasyllos. (Poistuvat oikealle.)

(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Kaukaa kuuluu kumeaa melua ja
torventoitotuksia. Simmias ja Ksenios tulevat vasemmalta. Heihin
liittyy Anteros ja kansaa molemmilta puolin.)

_Ksenios_ levottomana. Kuninkaan käsky lakkauttaa varojen jakaminen on
suuresti kiihoittanut kansaa.

_Simmias_. Se oli varomatonta tänä sekasorron hetkenä. Mutta pahasti he
olivat häntä ärsyttäneet.

_Anteros_. Tämä hetki on ylen tähellinen. Kuninkaasta ja Gygeestä on
tullut veriviholliset. Saa nähdä kumpi heistä voittaa.

_Ksenios_. Niin, ajat ovat merkillisiä. Kun eilen näki heidät tässä
samassa paikassa, olivat he ylimpiä ystäviä, ja nyt he sotivat toinen
toistaan vastaan.

_Anteros_. Aiotko sinä, Simmias, jos Gyges voittaa, tarttua tähän
»onnelliseen sattumaan» ja siirtyä hänen puolelleen?

_Simmias_. Silloinhan tarttuisin onnettomaan sattumaan. Minä sinä
muuten minua pidät? Sinä epäilemättä arvelet että höllät puheeni ovat
lähteneet höllästä sydämestä. Luuletko minua niin huonoksi mieheksi,
että pettäisin kuninkaan! ja hyväntekijäni!

_Anteros_ kääntyen Ksenioksen puoleen, naurahtaen. Hän tarkoittaa uutta
mekkoaan ja eläkettään.

_Ksenios_. Hänelle se merkitseekin paljon.

_Simmias_. Koko paljon, se myönnettäköön. Mutta vielä enemmän merkitsee
se, että Kandaules suvaitsi puhua minun, huomaamattoman ja halvan
miehen kanssa, ja siirtää minut pimeästä sopestani auringonpaisteeseen.
Sitä ei Simmias koskaan unhoita.

_Anteros_. On totta, että Kandaules on ollut meille kaikille
jalomielinen. Hän on oikea kuninkaamme.

_Syphax_ tulee vasemmalta, kiiruhtaa esiin. Onko kuningas jo lähtenyt
taisteluun?

_Ksenios_. Niin kerrotaan.

_Syphax_. Kansalaiset! Kuninkaan henki on vaarassa, samoin
kuningattaren. Hallitsijattarenne astui laivaan poistuakseen
kaupungista, mutta Gygeen puolelle menneet sotalaivat ovat saartaneet
ulkosataman suun ja pakoittivat tuon laivan palaamaan satamaan.
Kuningattaren on äkkiä vallannut suuri levottomuus. Hän aikoo vedota
teihin, kansalaiset. Olkaa alttiit häntä auttamaan.

_Simmias_. Saammeko nähdä kuningattaren verhoamattomana?

_Syphax_. Hän on poistanut verhon kasvoiltaan. Saatte nähdä hänen
säteilevän kauneutensa.

(Arsinoë tulee vasemmalta, saattonsa seurassa,)

(Simmias lankeaa maahan. Terve, sinä Itämaan kirkkain tähti! Terve
ylevä hallitsijattaremme!)

(Simmias, Ksenios, Anteros ja kansa lankeavat maahan. Terve, ylevä
hallitsijattaremme!)

_Simmias_ nousten. Mikä unelma nähdä sinun ihanat kasvosi. Sinä olet
jumalatar ihmishahmossa!

_Arsinoë_ viittaa orjille laskemaan alas kantotuolin. Lähestyy kansaa
ollen syvän mielenliikutuksen vallassa. Tervehdyksenne minua ilahuttaa,
Lyydialaiset. Mutta älkää nyt ajatelko minua, vaan hallitsijaanne, jota
parastaikaa uhkaa hengenvaara. Gyges on pettänyt kuninkaansa ja on
noussut synnyinmaatansa vastaan. Hänen katala tekonsa hänet tuomitsee.
Kandaules on ystävänne. Hän tahtoo parastanne. Ylös siis kaikki,
ottakaa käsiinne työaseenne ja käyttäkää niitä sota-aseina. Rientäkää
muurille suojelemaan kuningastanne.

_Simmias_. Noudatamme iloiten kehoitustasi, valtijatar.

_Arsinoë_. Mutta joukkomme on liian pieni. Seuratkaa, lyydialaiset.
Kulkekaamme joka linnan, joka mökin ohi, ja kootkaamme Kandauleelle
suojelusjoukkoa.

_Syphax_. Mikä riemu täyttäisi Kandauleen sydämen, jos hän tietäisi
mielenmuutoksesi, kuningatar!

_Arsinoë_. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa
on herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.

_Mandane_. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana,
karkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein
lämmennyt, Egyptitär?

_Simmias_. Mandane, parjaaja, kuningattaren solvaaja!

_Anteros_. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista
parjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!

_Mandane_. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua
vastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella
maassa minun edessäni.

_Anteros_. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme
ainiaaksi hänen saastaisen suunsa.

_Arsinoë_. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet
katkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän
tehtävämme.

_Mandane_ astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain.
Mutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä,
sovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.

_Arsinoë_. Aika rientää. Seuratkaa minua.

(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen
oikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein
tähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)

_Mandane_. Filebos!

_Filebos_. Hiljaa! Älä mainitse nimeäni.

_Mandane_ katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta.
Kerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?

_Filebos_. En tiedä. Minua ovat pidättäneet muut tehtävät.

_Mandane_. Mitkä tehtävät?

_Filebos_. Saat myöhemmin kuulla. Nyt minun täytyy piiloittautua.

_Mandane_ levottomana. Piiloittautua!

_Filebos_. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo
oikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.

(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä
hitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)

_Kandaules_. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä
nuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin
luulisi sen voivan haavoittaa.

_Trasyllos_. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan
jousesta lähtenyt.

(Kumeata melua kuuluu oikealta.)

_Kandaules_. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön.
Mutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa.
Tämä menee ohi, kun hetken lepään.

_Trasyllos_. Lähtekäämme linnaan, siellä voit paremmin levätä.

_Kandaules_. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää
jäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi.
Sitten riennän kaupungin muureille.

_Trasyllos_. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa
Kandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi
sentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.

_Kandaules_. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman
palaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun
täytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.

(Nousee ja aikoo Trasyllokseen nojaten poistua.)

_Arkelaos_ hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka
soturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia
puolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja
hävittävät palatsia, huutaen: "Me otamme itse, mitä meille ei anneta!"
He kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja
kuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat
tunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen
kantavat kaduilla.

_Trasyllos_. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä
linnaa puolustamaan!

(Arkelaos rientää pois.)

_Kandaules_. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat
murtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa
Trasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin
portaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että
tuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.

_Trasyllos_. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka
karkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat
levättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.

_Kandaules_. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään
eteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko
Trasyllos, ennelauseeni: "Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat
kaikki?"

_Trasyllos_. Muistan sen hyvin. Mutta sinä et ole sitä kadottanut.

_Kandaules_. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë.
Hänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani
uupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle
Arsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja
purjehtia saavuttamattomiin.

_Trasyllos_. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän
rientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.

(Kumea melu, joka hetkeksi oli tauonnut, alkaa taas kuulua.)

_Syphax_ kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.)
Hän tulee. Hän tulee.

_Kandaules_ raukealla äänellä. Kuka tulee?

_Syphax_. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri
ilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt,
valtijas?

_Trasyllos_. Kuningas on haavoittunut.

_Syphax_. Haavoittunut! Mihin?

_Kandaules_ osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu
virkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan
vaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.

(Syphax käy levottomaksi ja puhuu hiljaa Trasylloksen kanssa.)

_Arsinoë_ saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta
kuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät
pyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?

(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa.
Trasyllos ja Syphax tukevat häntä.)

_Arsinoë_ (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen
eteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä
sinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun
suuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut
alttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän
hehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta
ja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja
sakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan,
on parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun
liittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt
palaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja
hellyyteni.

_Kandaules_ melkein huoaten. Arsinoë!

(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet
temppelin portaille.)

_Arsinoë_ nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä
hänen on?

_Trasyllos_. Kuningas on lievästi haavoittunut.

_Arsinoë_. Haavoittunut! Onko haava sidottu?

_Kandaules_. Sitä ei kannata sitoa. Se on pieni naarmu.

_Arsinoë_. Missä se on?

(Kandaules osoittaa haavan paikkaa.)

_Arsinoë_ tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta
arpi.

_Syphax_ on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä;
puoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.

_Trasyllos_ samoin puoliääneen. Myrkytetty!

_Kandaules_ kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran.
Hän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.

Nyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä,
ihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä
tavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä
elämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten
palvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä
en palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani.
Sentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun,
jumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit
ja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en
seurannut sinun esikuvaasi.

_Syphax_. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut
kanta-isäsi esikuvaa.

(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee
kirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)

_Trasyllos_. Farnakes!

_Kandaules_ heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni.
Tein sinulle väärin.

(Kulkue pysähtyy.)

_Syphax_. Irroittakaa hänen kätensä!

(Soturit täyttävät käskyn.)

_Farnakes_, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä
hänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla
äänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?

_Kandaules_. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo,
Farnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun
silmäni ainaiseksi.

_Trasyllos_. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma
on elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu
silmääsi.

_Farnakes_ nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa
ihmislapsen voiton omasta itsestään.

_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun
huomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä
kohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos
ja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin
käsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää.
Hetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)

_Arsinoë_ Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen.
Sanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?

_Trasyllos_. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko
totuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.

_Mandane_, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja
lausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.

(Syphax, Trasyllos ja Farnakes luovat Mandaneen kammoa kuvastavan
katseen).

_Trasyllos_. Sitä aavistin.

_Arsinoë_ ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa
vaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn
kärkeen.

Voittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa
huutoja:

Eläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on
Arsinoë?

_Trasyllos_. Gyges on voittanut!

_Syphax_. Hän on tunkeutunut kaupunkiin.

_Trasyllos_. He ovat huutaneet hänet kuninkaaksi.

_Arsinoë_ heräten mietiskelystään. Gyges! Voittanut! Kuninkaaksi
huudettu!

_Farnakes_. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee
ystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan
puolisona.

_Arsinoë_. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei
ikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)

(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien
seurassa.)

_Gyges_ vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko
hän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.

_Farnakes_. Hän on vapaa. Hän on siirtynyt ijäisyyden maille.

_Gyges_ näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee
häneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa
kuningas Kandauleen muistolle!

(Sotilaat paljastavat päänsä.)

_Gyges_ hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa.
(Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen
pitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.

_Arsinoë_. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen
luoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka
painaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja
olkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!

(Hoipertelee ja kaatuu Nitokriin lukiessa kuolleena Kandauleen eteen.)

(Syphax, Trasyllos, Farnakes ja seuranaiset peittävät kasvonsa.)

_Gyges_ verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen
tämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa
temppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.

(Sebas rientää temppeliin.)

_Gyges_. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä
lakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken
vaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen
kieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan
horjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä
taas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.

(Alkaa poistua seurueineen.)

_Syphax_. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on
oleva huomenna ja yhä edelleen.

(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana
kuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle.
Temppelistä alkaa kuulua laulua.)

    Papittarien suruhymni:

    Soivat rauhan Taivahiset,
    Levon suloisen ja suuren
    Etsijöille, eksyneille,
    Kirkkautta kaihooville.
    Kirkkauden löytäjille.

(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu
Auringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)

_Farnakes_. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi,
valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni
olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi
minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön.
Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta:
Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä
kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!

— VÄLIVERHO —

Loppu.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANDAULES ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.