The Project Gutenberg eBook of Wähänen Laulu-kirja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Wähänen Laulu-kirja
Author: Various
Editor: J. F. Granlund
Release date: February 15, 2024 [eBook #72965]
Language: Finnish
Original publication: Turku: J. F. Granlund, 1864
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WÄHÄNEN LAULU-KIRJA ***
WÄHÄNEN LAULU-KIRJA
Toimittanut
J. F. Granlund
Kolmas lisätty painos
Turussa,
Frenckellin kirjapainossa, 1864,
J. F. Granlundin kustannuksella.
Registeri / Sisällys:
Eläköön armias
Arvon mekin ansaitsemme
Entinen aika on Suomelle
Suomenkin maas'
Kyllä on Suomessa luminen luonto
Nouse, riennä, Suomen kieli (1)
Mun muistuu mieleheni nyt
Täällä, pohjantähden alla (2)
Lämpöselle Louna-maalle (1)
Ei huolien pilviä taivahallamme (1)
Luonnon suuren lapsukaiset
Kulkeissani vainiolla
Woi kuinka mailma kolkka on
Lännen ruskokukkasiin
Syksy nyt on, taas meri
Wienan reunall’ koivun alta
Neitto itki itseksensä
Sen ihanaisen Emman saan
Kukka kasvoi kaunokainen (2)
Sammaltunut kota
Tuoll' on mun kultani
Minä seisoin korkialla vuorella
Kultani kukkuu, kaukana
Minun kultan' kaunis on, sen (2)
Itkettää ja surettaa
Onneton olin minä ollessani
Suosio on soma
Ilon ääni ihanainen
Kiilto-mato kukkasissa
Sua, lähe kaunis, katselen
Kesäisen illan kullasta
Mies on maassa oivallinen
Talon-poika, taitava
Jos vaikka kaikki järjestänsä
Touvon aika lähenee
Jo päivä ilman lämmittää (2)
Nyt kesän viime kukka (2)
Mistä Suomi leivän saa
Minä mielin muistutella
Jussi lähti kaupunkiin
Piika-parvi paras
Harjun-mäen kalliolla
Tuo on mun kukkoni (1)
Juoma janon sammuttaa
Pojat! pois nyt kalja tieltä
Löytyypi kultaa kupiksi
Tyhjät maljat pidossa
Ei maljasta maisteta maaten (1)
Mull' oli pullo (1)
Syksy nyt on, Wiina jo poltolla
Pamppu soittaa torvellansa (1)
Ämmä, hoi (2)
Nyt surussani (1)
Juovuksissa kaiken yön (1)
Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot! (1)
(1) merkityt laulut ovat lisätyt toiseen painokseen [1861] ja (2)
merkityt tähän kolmanteen. [1. painos 1856].
Tähän painokseen olen pannut niitten laulujen alle nimet, joitten
tekiät eli kääntäjät olen tietänyt, toivoen heidän ei pahaksuvan sitä,
koska heidän nimensä on jo kumminkin tullut tutuksi nimimerkeistänsä
edellsissä painoksissa.
Turussa 20 syyskuuta 1864.
Kustantaja.
SUURELLE RUHTINAALLE
Nuotti "God save the king" etc.
Eläköön armias,
Rakkahin Ruhtinas
Rauhallinen!
Jossa on onnemme,
Jossa on ilomme,
Turva ja toivomme
Täydellinen.
Avaten armonsa
Wahvisti valtansa
Wartiamme;
Lepo on levinnyt,
Walistus virinnyt,
Elatus enennyt
Majoissamme
Suojeltu sodassa
Riemuitkoon rauhassa
Suomalainen!
Olen taas uudella
Uskollisuudella,
Urhollisuudella
Alammainen.
O, Luoja laupias!
Wahvista voimallas
Ruhtinaamme!
Elonsa enennä,
Päivänsä pidennä,
Waivoja vähennä
Waltiamme!
Töidensä tunnossa,
Menonsa muistossa
Eläköön hän!
Waeltain vieläkin
Taivahan tielläkin,
Muistossa meilläkin
Eläköön hän!
LAULU SUOMESSA
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
Waikk’ ei riennä riemuksemme
Leipä miesten maatessa;
Laiho kasvaa kyntäjälle,
Arvo työnsä täyttäjälle.
Suomen poika puolestansa
Tunnetaan jo jaloksi,
Korvet kylmät voimallansa
Perkailee hän pelloksi;
Hän on rakas, rauhallinen,
Mies sodassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Wäinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia;
Walistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poski-päihin
Luopi veri kukkaiset,
Hall' ei pysty harmaa näihin,
Näit' ei pane pakkaiset;
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämessä siveyttä.
J. Juteini
LAULU SUOMELLE
Entinen aika on Suomelle aivan
Liiaksi lisännyt vaaran ja vaivan;
Waan nyt on huokea huoletkin voittaa,
Kuin onnen aurinko armas jo koittaa.
Suomessa säilyvät rauha ja riemu,
Syttynyt rakkaus, sydämen liemu,
Warahin valistus loputa loistaa,
Elämän polulta varjoja poistaa.
Taipumus työlle on nääntänyt nälän,
Täyttänyt aineilla aittamme väljän;
Pohjolan pojat, ne tottuvat toimeen,
Tyttäret työntävät kudetta loimeen.
Korkean koulun ja opiston suuren
Tutkinnot tuottavat järjelle juuren,
Joka jo toivolle alkua antaa,
Hengelle hedelmät kaunihit kantaa.
Wiisahat ottavat opista vaarin,
Kyntäjät työllänsä täyttävät laarin,
Kuulusa kunnia keskemme kestää,
Tuntomme turmiot elosta estää.
J. Juteini
SUOMENMAALLE
Nuotti: "Herrliga Land" etc.
Suomenkin maas'
Aurinko lämmin on noussut;
Jää on jo virtana juossut
Suomenkin maast'.
Kaunojen maan
Wuoret ja metsiköt suuret
Waattehet kantavat uudet.
Kaunonen maa!
Onnemme maa!
Ei vapauttakan puutu,
Rakkaus, riemu ei muutu
Onnemme maas'.
Woimakas maa!
Kansa on urhosa aina,
Waivat ne miestä ei paina.
Woimakas maa!
Äitimme maa
Walvovan saanut on mielen;
Kaunon ja kuulemme kielen
Äitimme maan.
A. Warelius
[Ensikerta laulettu Länsisuomalais oppilaisten vuosi-juhlalla
Helsingissä, toukokuun 15 p. 1847.]
MENESTYS SUOMESSA
Kyllä on Suomessa luminen luonto,
Mutt' hyvän-suonto
Riemulla rintoja lämmittää.
Kulkekoon talvella kylmänä kuukin,
Lämmin on luukin,
Kun veri ystävät yhdistää.
Kesällä leikkivät linnut ja karjat,
Makeat marjat
Warsista valmiina taitellaan;
Kedolla kestävät lapset ja laumat,
Pellolle aumat
Korkeat, laveat laitellaan.
Pienestä piiasta paisuupi nainen,
Niin, samallainen,
Kuin marja kukasta viljellään.
Miehiksi nousevat poikamme norjat,
Suorat ja sorjat,
Miehinä mieltänsä kiitellään,
Ei ole elämä onnea vailla
Suomenkan mailla;
Avoina ovi on nautintoon.
Naitavan neitosen lempeä laatu,
Simasta saatu,
Aina on sulava suosioon.
J. Juteini
SUOMALAINEN LAULU
Nuotti: "Gott erhalte Franz den Kaiser".
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss’ on suoja Suomen-maan;
Yksi mieli, yksi kieli
Wäinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura,
Kyntäneet on Suomen-maan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Wihollisen maastansa;
Suomalain siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Äänis-järvi, Pohjan-lahti,
Auran-rannat, Ruijan-suu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti,
Älä ääntäs' halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
A. Oksanen
SAWOLAISENLAULU
Mun muistuu mieleheni nyt
Suloinen Savon maa!
Sen kansa kaikki kärsinyt
Ja onnehensa tytynyt
Tää armas, kallis maa!
Kuin korkiat sen kukkulat
Kuin vaarat loistoiset!
Ja laaksot kuinka rauhaiset,
Ja lehdot kuinka vilppahat,
Kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on
Puut kuinka tuuheat,
Ja kuin humina hongikon
Syv' on ja jylhä, ponneton,
Ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa tähdet tuikkavat
Kovalla talvella,
Ja kussa Pohjan valkeat
Suloisemmasti suihkavat,
Kuin Savon taivaalla?
Tok' yhtä vielä muistelen,
Sen suihke armaampi,
Se silmä on Savottaren,
Johonka taivas loistehen
Ja sinens' yhdisti.
Me emme liioin kerskuko,
Sanomme kumminkin:
Muu Suomi ellys ilkkuko,
Jos meill' on hoikka kukkaro,
Jos köyhiks' keksittiin.
Useinpa pelto kultainen
Se sulla kellerti,
Kun meidän vaivan, viljehen
Kumohon löi vihollinen
Ja poltti tuhaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,
Kun meitä vainot löit,
Kun vaimot, lapset kaadettiin,
Ja miehet sortui sotihin,
Sä rauhan leipää söit.
Jos kielin voisi kertoa
Näkönsä vanhat puut,
Ja meidän vaarat virkkoa,
Ja meidän laaksot lausua,
Sanella salmensuut;
Niin niistäpä usiampi
Hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
Ja joka kynsi kylmeni
Edestä Suomen maan!"
Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
Ja mulle ei mikään niin soi
Kaikesta, minkä Luoja loi,
Kuin: "armas Savon maa!"
A. Oksanen
KOTO-MAAMME
(Lasten laulu)
Nuotti: ”Minun kultan’ kaunis on”.
Täällä, pohjantähden alla,
on nyt kotomaamme;
Mutta tähtein tuolla puolen
toisen kodon saamme.
Täällä on, kun kukkasella,
aika lyhy meillä;
Siellä elo loppumaton,
niinkun enkeleillä.
Täällä sydän huokailee, ja
itku silmän täyttää;
Siellä sydän iloitsee, ja
silmä riemun näyttää.
Sinne toivon siivillä jo
sydän pieni lennä;
Siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 2.]
POHJALAISEN KANTELE
Lämpöselle Louna-maalle
Pohjan mies on muuttanut,
Antavaisen ilman alle
Kodon uuden katsonut.
Lemmakas on laakso siellä,
Laiho runsas loistava;
Wisertäävät linnut vielä
Tuhannella taidolla.
Mutta mieli pohjalaisen
Isän-maan on muistava,
Kankahan sen kaikuvaisen,
Sulo suot ne kaukana.
"Soippas, kuulus kaunokaisin
Wanha Wäinön kantelet!" –
Walittaa se: "Oi, jos saisin
Salot, sauhut entiset!
Hedelmillä herkku-suita
Eipä Suomi suosita;
Wiikunoita viinapuita
Etpä nähdä siellä saa.
Mutta metsät, honka-loimat
Suosittaavat sydäntän;
Laulavat ne luonnon voimat
Wirttä veikon virkeän.
Revon liekit liehuvilla
Walkehilla välkkyvät;
Paukkuvilla pakkasilla
Järiseevät järvi-jäät.
Kumiseevat kuuset sorjat,
Korpi jylhä kuntoa;
Nuorukaisen sukset norjat
Hihteleevät hangella.
Mäet pohjan mäntynensä,
Härmä-helmet hiuksilla,
Kutsuvat mun kestillensä;
Heit' en henno unhohtaa.
Neito siellä nauru-huuli,
Puna-poski, pulskea;
Riemu-rinnat talvi-tuuli,
Wilkku-silmät, virvottaa.
Lumi-puhdas Pohjan nainen,
Raikas on sen rakkaus;
Lempi miehen leimuvainen,
Raitis on sen rohkeus.
Elävälle – empä tiedä
Parempaa, kuin Pohjola.
Eikä tuoni taida viedä
Suodumpaan, kuin Suomen maa".
A. Warelius
OPISTOLAIS-LAULU
Ei huolien pilviä taivahallamme,
Ei kateus pimitä aurinkoamme;
Waan kirkas ja jalo
On päivämme valo,
Ja kuu-kullan muoto,
Kuin hohtava luoto
Se yömmekin päiväksi kirkastaa,
Se mielemme tummatkin valistaa.
On Suomemme lähellä pohjoista napaa,
Mutt' veri on lämmin ja mielemme vapaa;
Ja kirkas ja jalo
On tiedetten valo;
Ja tulvaiset, vetteet
On toivomme hetteet,
Ja rakkaus rintamme riemuittaa,
Se rakkaus pakkasen karkoittaa.
On matala kansamme onni ja olo,
Mutt' kaukana poissa on surkea polo.
Ja sankari-suku
On isäimme luku;
Ja poiatkin sorjat,
Uroolliset, norjat,
Ne isäinsä tekoja täyttävät,
Ne uusia maineita näyttävät.
Y. Koskinen
ELÄMÄN NAUTINNOSTA
Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,
Nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla;
Pois, pois karvaus,
Wältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus,
Taita tuskan nuolet!
Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä
Aina niinkuin päivän-paiste syksysellä säällä;
Pois, pois vihainen
Wäliltämme vaino;
Pois, pois salainen
Kateuskin kaino!
Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen,
Riemun päivä ruskottaapi kaunis, koittavainen;
Pois, pois turmellus,
Hyvin hyvää käytä;
Pois, pois huokaus,
Toivoll’ onni täytä!
Hyvä, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme,
Ompi toivo, sielun valo, vaelluksessamme;
Pois, pois epäillys
Erhetyksen yöstä;
Pois, pois pimeys
Tunnosta ja työstä!
Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa,
Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta;
Pois, pois kuitenkin
Kuollon pelko peitä;
Pois, pois pikemmin
Murhe musta heitä!
Missä lienee muuttumata olo maamme päällä?
Tyytyväisyys ompi vasta onnen täyte täällä;
Pois, pois viipyköön
Murhe-päivä meiltä;
Pois, pois pysyköön
Itku ilon teiltä!
J. Juteini
ANNI
Kulkeissani vainiolla
Kuulin Annin laulavan,
Kuulin kuuset takalolla,
Kalliotkin kaikuvan:
Tulan, tulan, tee. :,:
Suksutellen mehu miellä
Annin kumppaniksi jäin,
Sanoen: kah, "laula vielä"!
Ja se armas laulo näin:
Tulan, tulan, tee. :,:
Niin hän lauloi hymy-huulin,
Sima-silmin, sulo-suin,
Hiljaa hengiten ma kuulin;
Enkä muista muuta kuin:
Tulan, tulan, tee. :,:
Taivas leimahti ja loisti.
Kuin hän istui vieressäin;
Suuta pyysin: "toisti, toisti!"
Wastas hän ja lauloi näin:
Tulan, tulan, tee. :,:
Wapaus on rinnastani,
Rauha, riemu rientänyt,
Yöt ja päivät korvissani
Soittaa sama ääni nyt:
Tulan, tulan, tee. :,:
Kallio
IKÄWÖITSIÄ
Nuotti "Jag kommer ifrån Nobis, jag" etc.
Woi kuinka mailma kolkka on,
Ja toivo valoton ja musta,
Se pieni sydän, levoton,
Ei löydä mistään huvitusta.
Sen yksin hauska huvitus
Ei täällä muu, kun sinä, ollut;
Nyt olet pois, ja kaipaus
On hauskuuteni siaan tullut.
Ja vaikkas kauvas minusta
Pois taisit ijäisesti mennä,
Ei luovu sydän sinusta,
Et poiskan sinä siittä lennä.
Jos miinkä ties sun johdattaa,
Jos poiskin haudan tuolle puolen,
Ja sua en täällä nähdä saa,
Saan sitte kumminkin kun kuolen.
Ja vaikka tähti viimmenen
Sun uusi kotos olis siellä,
On matka hauska, lyhkönen,
Ja toivo kumppanina tiellä.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1856.]
KANTELEEN SOITTAJA.
Lännen ruskokukkasiin nyt
päivä kirkas nukkuu,
Lintu-parven vihertäissä
käki puussa kukkuu.
Lahti laski levollensa,
eikä värähdäkkään,
Eikä edes haavan-lehti
puussa välähdäkkään.
Metsä vastaa iloisesti
kanteleeni ääneen,
Sinne sanoi kanteleeni
huokaukset jääneen.
Nouse länsi-tuulinen ja
perhosena lennä,
Ett'ei kanteleeni suru
metsään saisi mennä.
Lennätä se kullalleni,
kauvas metsän taahan,
Yli suon ja yli järven,
toiseen taka-maahan!
Kuiskuta se hiljaa hälle
terveisiksi multa,
Että tulis iloiseksi
surevainen kulta!
Soi nyt kulta kanteleeni,
kohta tuuli herää,
Soi! ja sitte polvilleni
nuku täksi erää!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1848.]
INGEBORIN WALITUS
(Ruotsinkielisestä)
Syksy nyt on,
Taas meri kuohuva myrskystä on.
Ah, joka pääsis nyt sentään
Lainneille lentään.
Kaukana nä'in
Purjehen, lennossa läntehen päin.
Hauska on seurata vielä
Friitjoa siellä!
Lainneinen, so'!
Hiljastu! rientää se muutonkin jo.
Loistakaa tähtiset noille
Purjehtijoille.
Sitte kun tuo
Taas kevä kotio hänen, niin mua
Ei näe silmänsä tässä,
Rantoja lässä.
Siks mun saa,
Rakkaudestani, tuonelan maa;
Taikka jos vieläkin hivun
Waivoissa kivun.
Haukka, hän sun
Juuri niin orvoksi jätti, kun mun;
Mutta en päästäkkän sentään
Pois sua lentään.
Muotoses saan
Neulojen liinasen kulmalle vaan:
Siiviss' on hopia multa,
Warpaiksi kulta.
Haukalta sai
Frejakin siivet, ja niillä hän kai
Lenteli lystinsä vuoksi
Kultansa luoksi.
Siipes, jos saan,
Niin mua eivät ne kannata, vaan
Kuolema minulle antaa
Siivet, kun kantaa.
Haukkanen so'!
Katsos nyt kanssani lainneille, jo!
Ah, mutta eipä nyt vielä
Näy häntä siellä.
Kuolluna mun
Löytää hän vissiin, ja hengissä sun.
Terveiset saa sitte sulta
Itkevä kulta.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1845 sanomiin "Åbo Tidningar" n:o 83.]
RAKKAUS
Wienan reunall’ koivun alta
Kuulu soitto kaunihin
Aurinkoisen taivahalta
Waipuessa aaltoihin.
Siellä istu ihanainen
Neitsy kanteleinensa,
Sulhoansa surevainen
Muilla mailla kaukana.
Ilakoiten ilta-henki
Ulpukoita uittelee,
Nukkuvaisen kukkasenki
Hieno-huulet suutelee.
Näitä neitsy niiskutellen
Kyynel-silmin katselee,
Wirran vienon pyörtehellen
Suru-suulla soittelee:
"Suotta (laine läikkyväinen,
Turha vetten vierimä)
Aik' on raukan rientäväinen,
Yksinäisen yljätä.
Koska saanen sylissäni
Suositella sulhoaan'?
Ikävissä itkeväni
Tietäneekö ollenkaan?
Uskollinen olevansa
Wanno varsin kuolemaan;
Eipä liene armastansa
Häntä saatu unhottaan.
Kukostus on tärkki liljan,
Surkastuu jo muotoni.
Kultan' kurja! Ah, jos hiljan
Tulet, löydät hautani".
Niin hän laulo, levollensa
Luonnotarten mennessä,
Katosi jo laulunensa
Leivonen, lintu kielevä.
Hiljasesti kyhkyläinen
Kumppaninsa kyljessä.
Laulurastas yksinäinen
Kuultelee hän tyttöä.
Yö jo maita peitteleepi
Warjohonsa; uupuva
Ääni viimein vaikeneepi
Walittava rannalta.
Sinne aina iltasella
Palas nuori neitonen,
Siellä tahto odotella
Tulemista sulhasen.
Kuulu kerran ääni tuttu,
Tuli viimen viipynyt:
Ihanaksi mailma muuttu,
Katos kaikki tuska nyt.
Soi nyt harppu heljimmästi
Sanat, sulhon tultua,
Laula lintu lempiästi
Raiku metsä rannalla!
Tanssi kukka kauno-päinen,
hieno-helma heiluva,
Liehu lehti löyhyväinen
Leikki lumme lahdella!
Sulhasensa sai jo nainen,
Kyllä kauvan kaivatun;
Aika armas alkavainen
On nyt kanssa kihlatun.
Wiipymättä vihkiääpi
Rakkaus he rauhassa,
Suosiolla säilyttääpi.
Onnen oivan runsasna.
A. Warelius
NEITON KUOLLO
Neitto itki itseksensä
Pienen virran rannalla:
Kuuli soiton sulhasensa
Tuolla vuoren reunalla.
Kanteleinen kajahteli
Sulhasensa ilossa;
Neiton silmät tipahteli
Wettä kuumaa huolissa.
Mikä se niin neiton jätti
Ikävässä huolemaan?
Ystävänsä hänen petti,
Saattoi suruss' kuolemaan.
Itku-silmin neito näki,
Kuinka leivo kielevä,
Kumppaninsa iloo teki,
Onnestansa laulava.
Sillon suru surmallansa
Neiton rintaa runtelee,
Kuin hän kuulee korvillansa
Ystävänsä kanteleen.
"Sulje, virta, kyyneleeni,
Sulje, virta, silmäni,
Sinä olet ystäväni,
Koska hyljäs kultani".
Sinne vaipui virran ala
Neitonen se kaunihin;
Leivo laulull’ surkialla
Neiton saatti aaltoihin.
WILHELMI JA EMMA
Nuotti: "Liset en envis flicka var" etc.
Sen ihanaisen Emman saan
Nyt nähdä, suloisimman,
Jo nääntyvänä murheissaan,
Sen kaikkein kaunihimman.
Hän uskotulleen uhrasi
Suloisen sydämensä;
Sen pettäjälle tuhlaisi,
Nyt itkee, itseksensä:
"Ja vaikkas olet tunnoton,
O Wilhelmini mulle,
Niin sydämeni sentään on
Kuin liekki lämmin sulle.
"Nyt kyllä kärsii murheissaan
Sun Emmas elämäänsä;
Ja turvatonna tuskissaan
Hän itkee ikäväänsä.
"Kyll' lupasitkin lujasti
Mull' uskollinen olla,
Ja vannoit, varsin vahvasti;
Se kuullaan tuomiolla.
"Nyt raskas kulkea on tie,
Kun tylyytes on vaivan',
Se, murheella, mun hautaan vie
Juur' ankarasti aivan.
"Jo kaikki mustaks' muuttuvat
Silmissän sumeheksi,
Kuin kuultelen, niin huutavat
Mua mullan morsiameksi.
"Jo Engeleitä, joukottain
Nyt yltä ympärillän',
Jo tuhansin ja sadottain,
Nyt saavat nähdä silmän."
Jo kellot kauniis kuuluupi,
Nyt soivat, surusesti,
Et Emman maja muuttuupi
Juur' hautaan, hiljaisesti.
Kun kukkanen hän lankesi,
Myrskyltä murrettunna,
Ja rakkahana raukesi,
Kaikilta kaivattuna.
Taas Wilhelmi se kirkolle
Kulkeepi toisen kanssa,
Hän viepi sinne vihille
Sen väärän morsiamensa.
Waan paari-puitten päällä nyt
On arkku auastuna,
Siin' kaunis Emma, kylmennyt,
On muodost' muuttununna.
Täss' Wilhelmi nyt seisahtui,
Ei mennyt edemmäksi;
Kun koko mailma jo mustettui,
Silmissään pimiäksi.
Hän tunsi tuskan tunkevan,
Ja putos polvillensa;
Niin Wille nähtiin lankeevan,
Kumarten, kasvoillensa.
Ei suulla saata sanoa
Sen Willen vaikeutta;
Ei taida kieli puhua
Sen suurta surkeutta.
Nyt huuto kuului haikia –
Hän vaivoissansa vaipui;
Näin loppui vaiva vaikia,
Hän paarten päälle taipui.
Niin Wille hengen hinnalla
Sai petingosta laata,
Ja Emma Willen rinnalla
Ijäistä unta maata.
PETETTY NEITO
Kukka kasvoi kaunokainen
Kesä-nurmen pinnalla,
Toivon taimi ihanainen
Siskojensa rinnalla.
Keviästi kevä-tuuli
Sai sen latvan häilymään,
Waikka aina kukka luuli
Ruusujensa säilyvän.
Soimas aina siskojansa,
Ylpeili hän itsestään,
Kääntänyt ei niskojansa
Koskaan heitä näkemään.
Niin hän kasvoi kaunihisti,
Kasvoi kesän kaunihin;
Mutta mato myrkyn pisti
Kukka-ruusun juurihin.
Walkeni sen kaunis varsi,
Lakastui se kukkanen.
Ylpeys näin kaikki karsi,
Kuule, neito rukkanen!
J. G. D–n
IDA JA FRANS ALFRED
Nuotti: "Mossbelupen hydda" etc.
Sammaltunut kota,
Heklan juuressa,
Waston tuulten sotaa
Puiten suojassa;
Murhe vielä
Kaipaa siellä
Kukkaa, myrskyn kaatamaa,
Idaa, jonk' on vielä
Risti haudalla.
Muille maille meni
Fransi sotimaan.
Ah mun sydämeni,
Huokas Ida vaan:
Koska kuulen
Tuiman tuulen
Meren kuohuun nostavan,
Silloin Fransin luulen
Jällen tulevan.
Ida kolme vuotta
Itkein odottaa
Fransiansa suotta,
Tunsi aivan
Suuren vaivan,
Isältään sen salasi;
Ikävöityn laivan
Nähdä halasi.
Kuiva niin kuin kukka
Syksyn tullessa,
Kaunis Ida rukka
Syväss' murheessa.
Tuska, vaiva
Sydänt' kaivaa,
Kuin ei tullut takasi
Fransi ja se laiva,
Jota kaipasi.
Tytärtänsä suree
Wanha vaikiast’,
Tauti häntä puree
Yltä haikiast’.
Ida kuule!
Älä luule
Fransis menneen tuonelaan;
Häntä kohta sulle
Lähden noutamaan.
Ida meni rantaan
Aina tuskissaan
Fransin nimet santaan
Kirjottelemaan
Päivä-kaudet,
Ehtoo-kaudet,
Kuutamoilla yksistään,
Sinne vuosi-kaudet
Meni itkemään.
Kova raju ilma
Nousee merellä,
Mustenee mailma
Maalla, vedellä;
Laivat hajoo,
Moni vajoo
Tuulen tuiman käsissä,
Harvat, jotka kajoo
Maata hengissä.
Idan vanha Isä
Kuolin-vuoteellaan,
Idan tuskaa lisää
Hälle sanoissaan:
"Kaikki muuttuu,
Ilo puuttuu,
Aikani on loppunut,
Fransi sulle suuttuu
Sinust’ luopunut".
Sitte Idan kättä
Siunain pusertaa,
Hyvästi sen jättää.
Kuollo musertaa
Isän itte,
Idan sitte,
Yhtähaavaa kummankin;
Rauhan, levon sitte
Saivat kumpikin.
KULTAANSA IKÄWÖITSEWÄ
(Kansan-laulu)
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
Kuninkaan kultasen kartanon puolla;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
On siellä tyttöjä, on komioita,
Kultani silmät ei katsele noita;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Kauniit on kukkaset, kaunis kevä-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Linnut ne laulavat sorjalla suulla,
Sorjampi kultani ääni on kuulla;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
On mesi-leipäkin kyllä makoista,
Kultani huulet ja suu ovat toista;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Woi koska koittaa se riemuinen päivä,
Jollon on kultani viereeni käyvä!
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Riennä jo, kultani pois koto-puoleen,
Nyt ikävään menehynkin ja huoleen;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
KREIWIN SYLISSÄ ISTUNUT
(Kansan-laulu)
Minä seisoin korkialla vuorella,
Wihriäisessä laksossa;
Sieltä näin minä laivan lainneilla purjeissa,
Kolme kreiviä laivalla.
Ja he laskivat laivansa rannalle,
Maalle riensivät astumaan;
Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan.
Sitte otti hän sormuksen sormestaan,
Nätin hohtavan kultasen.
"Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen."
"Minä ouoilta en ota sormusta;
Sitä kielsi mun äitini". –
"Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!"
"Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini näe!"
"Sano: laksossa, tuolla kuin kävelin,
Olen löytänyt sormuksen".
"Älä valhetta mua pyydä puhumaan,
Kyllä äitin' sen ymmärtää;
Mun on paljo parempi sanoa:
Kreivin sylissä istuin mä."
Lämmin ilta se oli ja ihana,
Linnut kilvassa lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat kedolla kasvoivat.
Tyttö istui nyt kreivinsä sylissä,
Moni muistuipi mielehen;
Päivä laski, ja yö oli joutunut,
Kreivin nukkui hän vierehen.
Mutta aamulla, koska hän heräsi,
Huomas' itsensä yksinään;
Laiva pois oli lähtenyt rannalta,
Pojes kreivikin vierestään.
"Woi nyt, voi mua vaivasta piikaa, voi!
Kuinka onneton ollenen;
Ota pois meri, vie tämä sormuskin,
Mitä sillä nyt enää teen."
"Minä nyt näen sen, ehkä myöhäänkin,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti hän surussa itkemään;
Ja mun viekkaasti vietteli."
KULTANI KUKKUU KAUKANA
(Kansan-laulu)
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saiman rannalla ruikuttaa;
Ei ole Ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät,
Surutont' en hetkee muistakkaan;
Woi mikä lienee tullutkaan,
Kuin ei jo mun kultaani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuden aika
Suruani harvon lievittää;
Rintani on kuin järven jää –
Kukapa sen viimenkin lämmittää?
Kotka se lenteli taivaan alla,
Suorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saiman rannalla.
Lähteä se ei tohdi tuulelta.
Tuuli on tuima, ankarat aallot,
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultaseni sormet on hienoiset.
Oi, älä lähde aaltojen valtaan!
Aallot ne sun pian pettäisi.
Ei mua murhe heittäisi,
Ennen kuin mun multakin peittäisi.
KULTASENI
(Kansan-laulu)
Minun kultan' kaunis on, sen
suu kun auran kukka;
Silmat on sen siniset
keltanen sen tukka.
Älä sure sorja neitto,
vaikka toisen orja;
Kohta kuluu kuusi vuotta (1),
kyllä sinun korjaan.
(1) Tästä näkyy, että Suomalaisen orjalla oli sama oikeus kun
hebrealaisenkin. Hän sai kuuden palvelus-vuoden perästä lähteä pois
seitsemäntenä, vapaana lunastamata 2 Mos. 21:2.
KULTAANSA SUREWA
(Kansan-laulu)
Itkettää ja surettaa ja
huoleks' tahtoo tulla,
Kuin on muilla kultasensa
eikä ole mulla.
Kultani on kaukana ja
kaukana se kukkuu;
Yksin täytyy maata mennä,
yksin täytyy nukkuu.
Kultani on kaukana, niin
kauas taisi mennä,
Ettei sinne pienet linnut
ijässänsä lennä.
Oi, jos pieni lintunenkin
sanoman nyt toisi,
Suru menis mielestäni,
sydän hyvin voisi.
Lennä, lennä lintu raukka,
puhu kuullakseni! –
Kävitköstä kullan maalla,
näitkö kultaseni?
Sano, kuinka kullan maalla
aamu armas koitti;
Ilossako elettiin, vai
suruko he voitti.
Mitä näit sä muutakin, ja
näitköstä senkin,
Jos ne oli terveena ja
kulta liiatenkin.
Tule kulta tälle maalle,
tule poika kulta,
Ett'ei rientäis turhaan tämä
ikä nuori multa.
TURWATON
(Kansan-laulu) (1)
Onneton olin minä ollessani,
Onneton tähän kylään tullessani;
Onnettomaksi olen minä luotu,
Ei ole minulle ilo-päivää suotu.
Ei ole turvaa siellä eikä täällä,
Enenpää kuin linnulla lentonsa päällä.
Maalima minua nyt paljokin vaivaa,
Kuoppia teilleni eteeni kaivaa.
Ystäväni myöskin on ynsiäksi tullut,
Kuin hän on maailmalta juttuja kuullut.
Kuuleppas kultani, vielä sana yksi:
Kuinkahan näin tulin minä hyljätyksi?
Kuka sinun öksytti rakkauden tiellä?
Tule, tule kertakin luokseni vielä!
Muistakkos muinen kun marjassa käytiin,
Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin?
Päivä se paisti, ja pienet kukat loisti;
Kukatkin ne ketosilla iloamme toisti.
Linnut ne laulelivat metsien päällä;
Meistä he lauloivat siellä ja täällä.
Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Entinen oma kulta ei enää hoida;
Niin se mun heitti kun pienen linnun-pojan.
Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään,
Ei ole mulla nyt ilo-päivää yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän;
Ikäväni kestää nyt kuolema-päivään.
Olen niinkun kyyhkynen vierahalla maalla,
Lentävä lintunen taivahan alla.
Olen niinkuin oksalla varpunen pieni,
En tiedä kuhun otan matkan ja tieni.
Nuoruus-ikä rientää ja aikani kulkee;
Jopa noista vaivoista väsymyskin tulee.
Päiväni päätyy ja elämäni katkee,
Multa se murheeni peittää ja kätkee.
[On enemmiten yhtäläinen kuin Kantelettaressakin.]
SUOSIO
Suosio on soma
Onnen siemen oma,
Josta kasvu kaunis ilmestyy;
Sillä suloisella
Levon laitumella
Kaikki meille hyvin menestyy.
Sydän siivollinen,
Rinta riemullinen
Sulattaavat mielen suosioon;
Mutta viha, vaino,
Kateuskin kaino
Jouduttavat järjen turmioon.
Karhu kontiolla
Woipi vielä olla
Luonto kauhiampi lausuttaa,
Kuin on kulkevalla
Wainon vallan alla,
Joka pahan sisun paisuttaa.
Tunnoton ja tuima,
Päästä hullu, huima
Siis on suotta nurja sovintoon;
Sillä kukin kurja,
Hirmun henki, hurja
Waipunut on itse vahinkoon.
J. Juteini
LEIWOSELLE
Ilon ääni ihanainen
Intohoni ilmestyi,
Kuin tuo lintu laulavainen
Laksohimme lähestyi.
Katsos! kuinka korkialla
Lentelee ja laulelee;
Lempeällä laulamalla
Korkehinta kiittelee.
Koska ensin äänes kuulin,
Wielä varsin nuorena,
Wäinämöisen soitoks' luulin,
Kevähänä kauniina.
Älä väsy veisaamasta!
Korvani sua kaipaavat;
Älä lakkaa laulamasta!
Silmäni sua seuraavat.
Laula, laula lintuseni,
Lennä ylös pilvihin
Kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaisiin.
Terve sieltä tultuasi
Lohduttamaan luontooni!
Sieltä alas astuissasi
Ilahuttaan intooni!
KIILTO-MATO
Kiilto-mato kukkasissa
Loisti hiljasuudesaan
Yli kedon, tienohissa,
Tietämätön loistostaan.
Sulosesti tätä tähti
Katsoi korkeudestaan.
Kätköstänsä kärme lähti
Myrkkyänsä valamaan.
Sääli madon surkeutta!
Miks’ hän syyttä surmattiin?
Syyttä! sanoi kärme, mutta
Miksikäs hän loisti niin?
LÄHTEELLÄ
Ruotsinkielisestä: "Jag sitter källa vid din rand" (1).
Sua, lähe kaunis, katselen
Likellä vettesi,
Kuin pilven varjot vaeltavat
Kuvastimessasi (2).
Kah tuoll’ on pilvi loistava,
Ihana, kaunoinen;
Jo lähti pois pakenemaan —
Hyvästi varjonen!
Taas tuossa toinen kullallaan
Kuvoaa taivahan;
Se ei pitemp’ – iällinen
Jo lähti matkahan.
Kah vielä muuan (3) hirviä
Hias kulullehen;
Woi siirtyisitkö sievemmin
Jälestä toisien!
Wain näitä katsellessani
Mä muistan mieltäni,
Kuin monta kullan loistoa
Jo siirtyi siltäki.
Kuin pilvet paksut, synkiät,
Sitäi’ pimittivät,
Yhtäkkiähän nousivat,
Hitaasti lähtivät.
Waan jospa kuinkin kulkivat,
Ne eivät outoja:
Ne tyhjiä kuvaamia
Ja pilven varjoja.
Ne mieli raukan kuitenki
Moneksi muuttavat;
Woi koskastapa varjojen
Walehet loppuvat!
E. Lönnrot
(1) Wähän toisellainen on tämä laulu "Maamiehen Ystävässä"
N:o 15, v. 1844.
(2) Peilissäsi.
(3) Muutama, joku, eräs.
JOUTSEN
Ruotsinkielisestä: "Från molnens purpurstänka rand" (1).
Kesäisen illan kullasta
Tuo joutsen tultuaan,
Joen lahelle laskihen,
Ja loihen (2) laulamaan.
Suloa Suomen lauloi hän,
Kesiä pohjolan,
Kuin halkiöisin aurinko
Walaisee maailman.
Kuin varjopuien suojassa
On hetket herttaiset,
Ja aallot uia armahat,
Ja rannat rauhaiset.
Ja kuin suloista siellä on
Syleillä kultoa,
Ja kuinka vilppi, viekkaus,
Siell’ uppo (3) outoja.
Näin souti salmi salmelle
Se joutsen joikuen (4),
Ja kultansa kohattua
Syleili lausuen:
”Wähänpä tuosta, kuinka jo
Ikäni määrän sain –
Olen uinut pohjan aalloilla,
Syleillyt kultoain”.
E. Lönnrot
(1) Toisellainen on tämän laulun käännös "Oulun Wiikko-Sanomissa"
N:o 5, v. 1834, ja toisellainen "Maamiehen Ystävässä" N:o 33,
v. 1844.
(2) Loi itsensä, rupesi.
(3) Peräti, varsin.
(4) Yksiäänisesti laulaen.
MIES
Mies on maassa oivallinen,
Waivoissakin voimallinen,
Koska konna värisee,
Waaroissaansa vapisee.
Mies on viisas vahingossa,
Tuskan alla, turmioissa;
Onni häntä hyödyttää,
Joka pahan pyörryttää.
Mies ei mieli hoiperella,
Eikä huoli huikennella,
Mutta missä tarvitaan,
Siellä miestä mainitaan.
Tammesta on miehen tahto,
Waan ei höllä, niin kuin vahto,
Walmis töitä täyttämään,
Oikein onnen käyttämään.
Tutkittaissa tuntoansa,
Taikka muuta menoansa,
Miehen tavat tunnetaan,
Joilla arvo ansaitaan.
Miehen jalon, järjellisen,
Retkillänsä rehellisen,
Tie on tietty kunniaan
Avun kautta armiaan.
J. Juteini
TALON-POJAN LAULU
Nuotti: "Ecce novum gaudium" etc.
Talon-poika, taitava
Elon etsinnöissä,
Aina olen alkava
Päivät pellon töissä;
Näissä voiman näytän,
Kaikki hyvin käytän,
Aina työni täytän,
Urhollisena.
Ei omalla pellolla
Aura paljo paina,
Mies on itse ilolla
Ahkera siell’ aina.
Waimo, kuva valon,
Ompi turva talon,
Äiti joukon jalon
Toimellisena.
Tämä sääty suuri on,
Suuri Suomen kansa,
Eikä ole osaton
Perhe pellollansa;
Itse täytän aitan,
Leivän paksun laitan,
Toisellekkin taitan
Riemullisena.
Juhla jalo johdattaa
Kestin keskellemme,
Olu-kannu kuljettaa
Riemun rinnoillemme.
Työ on alku elon,
Itse lähde ilon,
Juotavankin jalon
Herkullisena.
Tavara on tallella
Tämän säädyn tiellä;
Siis on syytä suojella
Wapautta vielä;
Sydämellä, suulla
Esivaltaa kuulla,
Hyvää muista luulla,
Alinomati.
J. Juteini
NUOREN-MIEHEN LAULU
(Ruotsinkielisen johdosta.)
Jos vaikka kaikki järjestänsä
Kerskaisi naima-säädystänsä,
Niin nuoren-miehen elosta,
Sen riemuista ja ilosta,
Nyt laualan ihastuksissani,
Sen aina pitäin muistossani,
Ett' nuoren-miehen paras on.
Kun mies on nuori, naimatonna,
Niin saa hän olla murheetonna
Ja elää huvituksissa,
Waan nainut huokauksissa,
Kateen ja häijyn vaimon kanssa
Hän aina pitää muistossansa,
Ett' nuoren-miehen paras on.
On kyllä naima-sääty kanssa
Myös hohtavainen muodoltansa
Ja loistavasta arvossa,
Waan kiitettävä harvossa;
Sentähden aina mielelläni,
Naimata elän yksistäni,
Ett' nuoren-miehen paras on.
Käyn riemun kukkasella tiellä,
Ja löydän hauskuudeita siellä,
Kestit ja monet ystävät,
Kun ilossa mun pitäävät;
On lysti siellä ollessani,
En pelkää kotoo tullessani;
Siis nuoren-miehen paras on.
Loviisallensa Heikki suuttui,
Ja riemu oitis murheeks' muuttui,
Loviisa Heikin kuitenkin
Sai mieheksensä sittekkin;
Nyt Heikki raukka katuu vasta,
Ja eikä lakkaa muistamasta,
Ett' nuoren-miehen paras on.
En kuule pauhinaa en toraa,
Ei lapset korvissani poraa,
Ei yöni ole levoton,
Ja päiväni ei iloton;
Noh, kuinka minä sitte naisin,
Ja niin sen varsin unohtaisin,
Ett' nuoren-miehen paras on.
Saan olla vapaa itsekseni,
Ja liehakoita lystikseni:
Syön päivällistä Hannalla,
Ja vietän ehtoon Annalla,
Sitt' Liisan kanssa kestiin kuljen
Ja muistooni sen ijäks' suljen,
Ett' nuoren-miehen paras on.
Jos päivieni päähän asti,
Näin yksin elän taitavasti,
En tunne koto-ristiä,
Waan riemua ja lystiä;
Siis laulan ihastuksissani,
Ryypyn ja suuta ottaissani,
Ett' nuoren-miehen paras on.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1834.]
KEWÄ
Nuotti: "Storm och böljor tystna ren" etc.
Touvon aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee,
Päivä kirkkahasti
Paistaa, ihanasti
Korkialta
Taivahalta,
Siintävältä, loistavalta.
Wirta vilpas vieriää,
Järven lainne kieriää
Hiljaksellen rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukostaavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laksot ja muut
Ruohoset maat
Kaunistuuvat ihanaksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttavaksi.
Kaikkityyni tuo,
Kukkula ja suo,
Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teiret kukertaavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkusetkin
Lintusetkin,
Itse pienet perhosetkin.
Suorsat ruovistohon ui,
Kyttä maahan kumartui,
Rastas lauloi puussa.
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa,
Werkostansa
Päästeleepi saallistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen;
Sitte menemään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen.
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan
Mailoillansa kukin lyö.
Paimen-torvi paikon soi,
Äijä laitumelta toi
Toukopellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soitteleevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon,
Maahan istui, ruohostoon,
Naiset kukkasista,
Kaiken muotoisista,
Wäänsit vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämmelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttaavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1845.]
KEWÄ-LAULU
Jo päivä (1) ilman lämmittää,
Jo taas nyt virkos maa,
Ja taas nyt virkos maa,
Jo järvistämme lähti jää,
Ja kasvut hengen saa,
Ja aallot vahvat, vahto-päät,
Ja hopiaiset hohto-jäät,
Ne kirmailivat kilvassa,
Kuin pilvet myrsky-ilmassa.
Nyt niityt, pellot vihottaa
Ja virvotusta juo,
Ja tanner puita lihottaa
Ja kukkasia luo,
Ja päivä kulta-virrallaan
On saanut ruohot kasvamaan,
Ja perho kulta-siivillään
On tullut niihin lentämään.
Nyt linnun laulut herättää
Jo päivän nousemaan,
Ja ilo laulun elättää
Ja saa sen kaikumaan;
Ja sydän lyö ja ihastuu,
Ja riemua on täynnä suu,
Ja toivo nostaa siipiään
Jo kesän helmaan lentämään.
J. F. Granlund
(1) Aurinko.
[Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 6.]
KESÄN WIIMEINEN KUKKA
(Moore'n mukaan)
Nyt kesän viime kukka
Kukoistaa yksin vaan;
Siskoistaan ruusu-rukka
Jäi myrskyn maailmaan.
Ei kukkaa ruusun-laista
Syys-laaksoss’ ollenkaan,
Mi voisi kaunokaista
Kuvastaa ruskoaan.
En suojatta ma sallis'
Sun, kukka, kuihtuvan,
Waan siskojes luo, kallis,
Sun soisin nukkuvan.
Ma lehtes hiljaa heitän
Haudalle siskojen
Ja sunkin sinne peitän
Wienoisten vierehen.
Niin itse seuraan sitten,
Kun mennyt multakin
On joukko ystävitten,
Se mulle rakkahin.
Kun kuolon kello soipi
Jo veikon viimeisen,
Ken jäädä yksin voipi,
Maailman murheesen!
Tuokko
ISÄ JA POIKA
Poika.
Mistä Suomi leivän saa,
Kuin kylmä koko maa?
Isä ukkonen!
Isä.
Kyllä pelto meille tuo,
Mitä joukko syö ja juo,
Pekko poikanen!
Poika.
Kukas hallan hävittää,
Joka viljan vähentää?
Isä ukkonen!
Isä.
Luonto ilman lämmittää,
Työmme pellon pehmittää,
Pekko poikanen!
Poika.
Raskas täällä ompi työ,
Työssä perhe paljo syö,
Isä ukkonen!
Isä.
Perhe talon perustaa,
Raskas työ sen rakentaa,
Pekko poikanen!
Poika.
Wäsyttäävät vaivat työt,
Joita kestää päivät yöt,
Isä ukkonen!
Isä.
Työssä voima vahvistuu,
Laiskan ruumis lakstuu,
Pekko poikanen!
J. Juteini
MUINASTEN AIKOJEN MUISTO
Nuotti: "Naimaan minä mielin mennä", j.n.e.
Minä mielin muistutella
Mitä muinen on tehty:
Minä tahdon tutkistella
Mitä nyt ompi nähty;
Että Pojat pauhaavaiset,
Piiat nuoret nauravaiset,
Tietäisivät,
Tekisivät
Mitä kauniisti kuuluu.
Muinen leikit monenaiset
Nuorten keskellä kuultiin:
Tavat hyvät, toimelliset,
Koska kokohon tultiin.
Tappelukset, torat tuimat,
Juopumukset, juonet julmat
Kokonansa,
Kureissansa
Olit pojille oudot.
Muinen piiat puheissansa
Soveljaiset ja siviät:
Töissä, niinkuin tavoissansa,
Kaunukaiset ja keviät.
Wiina, viekkaat villitykset,
Halut häijyt, haukutukset
Kaikissakin
Kammioissakin
Eipä kuulunut koskaan.
Muinen Miehet vaimoinensa
Elit kauniisti kaikki;
Lapset olit laumoinensa
Rakkaat rauhassa ratki.
Eipä isän ilkeyttä,
Eikä äiden äkkisyttä
Kuuluneetkaan,
Kelvanneetkaat
Hyväntapaisten taloss’.
Muinen ukot uskolliset
Talon toimissa, töissä;
Waroittaissa voimalliset
Nuorten hypyissä, häissä.
Eipä koskaan kirkko-tiellä
Äijä juomaan jäänyt siellä,
Mutta meni
Kotio kävi
Lukemahan Lukuu.
Muinen akat, aivan rakkaat,
Asuit äijänsä kanssa!
Muijat mustat, Waimot vanhat
Toruit tyttäriänsä,
Koska menit karamahan,
Poikain kanssa, paiskaamahan
Palloo, Kiekkoo
Sarkaa, sakkoo,
Kylän keskelle kujaa.
Näitä minä lauleskella
Olen opiksi tehnyt:
Näistä taidat tiedustella
Kuinka kaikissa käynyt,
Että aika ajallansa,
Taito, Toimi tavallansa
Puuttuvainen,
Muuttuvainen,
Sekä siellä ja täällä.
C. Helenius
HERRAKSI AIKOWA JUSSI
Nuotti: "Movitz skulle bli student", etc.
Jussi lähti kaupunkiin
Ja ajoi asiansa;
Tuli sieltä takaisin
Ja sanoi isällensä:
Herraksi
Hyväksi
Soisin minä tulla,
Ett'ei mua Jussiksi
Mainitaisi maalla.
Isä, siihen suostuva,
Nyt sanoi Jussillensa,
Joka oli oppiva
Ja jalo itsestänsä:
Pappina
Parhaana
Ompi hyvä olla,
Jota juuri ihana
Kaikkein ompi kuulla.
Koska pappi paistillaan
Pitäjällä kulkee,
Moni huonoks' moittimaan
Taloansa julkee
Koulussa
Kulkeissa
Pannan paljon selkään,
Niinkuin Sipin saunasa,
Jota juuri pelkään.
Tuomioita tekemään
Ja kruunun-rahain kantoon,
Maitten mittaan menemään
Ja kyytein käskyn antoon,
Kirjotus,
Koulutus,
Taito tarpeellinen
Siihen myöskin tarvitaan,
Ja tuimuus tavallinen.
Kauppamies on kavala
Ja tyhmän pian pettää,
Tuhannella tavalla
Wahinko häntä vetää.
Hakemaan
Himomaan
Woittoansa vielä,
Lähtee kauas kulkemaan
Ja löytää surman siellä.
Malta mieles poikani,
Ja asias ajattele,
Älä kulta Juhani
Herraks' haluttele.
Kynnössä
Kylvössä
Etsi etujasi,
Pidä tointa talossa,
Ja tutki tekojasi.
C. Helenius
MORSIAN-TANSSI
Nuotti: "Hör du Sparfve lilla", etc.
Piika-parvi paras!
Pidä varsin varas,
Nyt on pitkä tanssi edessäs.
Ota sulles pari,
Kyllä tule vari,
Ennen kuin on temput kädessäs,
Riisu ittes supi,
Heitä yltäs tupi,
Keviäksi lyötä,
Kuin on paljo työtä,
Ett'ei iso hiki
Tulis sua liki,
Jano, nälkä vihdoin väsyttäis.
Morsian jo astut,
Kyllä raukka kastut,
Ringin suuren sisään hopulla:
Ensin kaappaa Kaija,
Sitte sieppaa Maija,
Priita, Liisa, Stiina lopulla.
Wielä ottaa Anna,
Leena ja Susanna,
Kerttu, Elsa, Saara,
Wappu, Kreetta, Klara,
Kaikki järjestänsä
Ringiss’ on lentäissänsä,
Päätökseksi pieni Maliina.
Kuin on kaikki nähty,
Tämä temppu tehty,
Kolmas sitte ehtii etehen.
Morsian ei säästä,
Pojes kruunu päästä
Kääreyypi kaunis kätehen.
Sitä näytteleepi,
Kauan käytteleepi.
Silmät ovat ummess’,
Korvat kovin lummess’,
Piiat samoaavat,
Iloll' odottaavat
Saada sarvi kaunis rekehen.
Neljänneksi nähdään,
Että temput tehdään,
Uudet ilot aina alkaavat.
Kuin on saatu sarvi,
Niin se piika-parvi
Wielä rinkihin kokouvat.
Morsian se nähty,
Ennen kuin hän jähtyy,
Eron tanssin kanssa,
Kaikilt' piioiltansa,
Ringissä olless' ottaa,
Wiimen varsin totta
Taiten tanssinsa lopettaavat.
Sitte alkaa akat,
Niinkuin täydet vakat,
Lattialla itseens väännellä,
Siinä ilman taksaa,
Kuinka kukin jaksaa,
Morsianta kyllä käännellä.
Saavat kanssa huutaa,
Jos on heillä suuta:
Taas on meillen nuori
Tullut uusi muori;
Terve olkoon tulos,
Sisälle ja ulos!
Kaikki Ämmät yhdell’ äänellä.
Nyt se tansi loppuu,
Mutta toinen hoppu
Morsianta vielä noudattaa:
Wuoden päästä meri
Avaupi eri,
Joka häntä kyllä soudattaa.
Wasta käypi keli,
Eikä puutu peli,
Uuden tanssin tuisku,
Hyssytys ja huisku;
Silloin tussa-lulla
Kyllä saadaan kuulla,
Waikka tänä vuonna Falla-laa.
H. Achrenius
WEKKULIN KOTO-PERÄ
Harjun-mäen kalliolla
oli huono tölli,
Jossa raja-suutarilla
oli poika-mölli.
Isä oli Wekka-Heikki,
poika myöskin siksi
Ensimmältä kutsuttiin ja
sitte Wekkuliksi
Äite, niinkun tuuli-mylly,
suuri nuuska-kuono,
Roima-pirjo nimeltänsä,
tavoiltansa huono.
Niin kun naulan lanka-kerät
kieppui silmät päässä,
Huulet niikun tallukan, ja
lesti-nokka räässä.
Poika oli kasvoiltansa
juuri yhtäläinen,
Mutta varsin, niinkuin isä,
tyhjä kommo-päinen.
Koska vihdoin viimmenkin se
häijy poika-kloppi
Seurakunnan kenki-rajat
rypistämään oppi;
Sitte isä mielissänsä
jutteleepi sille
Taitavalle pojallensa,
pikku Wekkulille:
"Hyvä olet hyppysistäs"
eikös olis sulla,
Poikaseni, itse halu
mestariksi tulla?
"Mutta tässä töllissä on
kahden ahdas olla;
Ota perintös ja lähde
pois nyt sovinnolla.
"Tästä vanhan lesti-pussin
ensin annan sulle,
Joka tuli perinnöksi
isältäni mulle.
"Näistä lesti-lusistani
annan sulle kuusi,
Wiisi vanhan aikasta ja
kuudes varsin uusi.
"Naskaleita muutaman ja
piki-rippuloita,
Hohtimet ja veitsi-kaakki,
pistä pussiis noita.
"Harjaksista kymmenkunta
polvi-hihnan myötä
Annnan, ettäs yösioillas
saisit tehdä työtä.
"Rasiaa ei ole mulla
muuta kun yks' ainoo,
Jota äites nuuskuansa
vasta multa vainoo.
"Muuta myös ei antamista
enää ole mulla;
Nyt on kaikki, poikaseni,
perintös jo sulla.
"Työmme on nyt päätetty ja
eikä puutu muuta
Kun se pieni lähtö-ryyppy,
sitte lyömme suuta.
"Nosta pussi hartioilles,
jää hyvästi sitte,
Kulje miinkä lystis on ja
miinkäs tahdot itte".
Poika parka pussin heitti
olallensa kohta,
Itkun-helmet silmistänsä
poskipäillä hohtaa.
Itse isä Wekka-Heikki
klani-päinen ukko,
Tuli tästä totiseks' kun
aakkos-kirjan kukko.
Mutta äite aivasteli
nuusku-rasiaansa,
Eikä paljo huomannutkaan
koko asiaansa.
Lähtö-ryypyt ryypättiin ja
muiskasteltiin suuta,
Eikä pikku Wekkulikaan
tohdi toivoo muuta.
Sitte meni lerputteli
pois hän kotoansa,
Pitkin tietä lauleskeli
yksin surussansa.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1842.]
JUSSIN LAULU KUKOSTA
Nuotti: "Tuoll' on kultani" j.n.e.
Tuo on mun _kukkoni_, tuo puna-harja,
Tuon hellan-lehdet ne hohtaa kun marja.
Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_!
Laulappastas jo!
Kyllä on lintuja, on korioita,
Mutt' eivät _kukkoni_ muotoa voita.
Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_!
Laulappastas jo!
Reipas sen luonto ja muoto on muhkee,
Raikas sen ääni, kun lauluun se puhkee.
Woi, oma lintuni! kulta _kukkoni_!
Laulappas nyt jo!
Seinät ne soivat, ja kalliot kaikuu,
Kun oman _kukkoni_ ääni se raikuu.
Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_!
Laulappas nyt jo!
En minä kurkeenkaan _kukkooni_ antais,
En, vaikka kotkakin väliä pantais.
Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_!
Etkös laula jo!
Nyt, kulta _kukkoni_! nyt keno-kaula!
Hiukankin kauniita virsiäs laula!
Woi, oma lintuni! voi kulta _kukkoni_!
Etkös laula jo!
Hei, jopas, lintuni, laulat nyt mulle;
Mutta jo myös minä lauloinkin sulle.
Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_!
Jopas laulat jo!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1858.]
JUOMA-LAULU
Juoma janon sammuttaa,
Janotakin juoda saa
Kuiva-kaulanen
Poika-joukko laula, juo;
Makea on malja tuo
Wahto-harjanen.
Olut voiman vahvistaa,
Kannu kestin kaunista
Lorutessamme
Riemu rinnat ylentää,
Waivammekin vähentää
Hurratessamme.
Kyllä joskus seura suo,
Että poika-joukko ju
Ämpäristäkin.
Älä näänny nukkumaan,
Saata kannu kulkemaan
Nääntyneenäkin.
J. Juteini
SAKSAN-WIINA JA KALJA
Pojat! pois nyt kalja tieltä,
Koska viinaa koitellaan;
Kaljan kautta miehen mieltä
Moniasti moitellaan
Kuinka siis on kaljan laatu?
Mitä viina vaikuttaa?
Kotoa on kalja saatu,
Saksan-viina saavuttaa.
Janoa jähdyttääpi kalja,
Mutta leikin lyhentää.
Wasta viina, veljein malja,
Ystävyyttä ylentää.
Tosin meitä kalja täällä
Hiljallensa hyödyttää,
Wiina kiehuu kielen päällä,
Sitte päätä pyörryttää.
J. Juteini
OLUT JA WIINA
Löytyypi kultaa kupiksi,
Jos talon-poika tahtoo,
Hopiata housun napiksi,
Ken kaluksi sen katsoo;
Löytyy myös sanoja virsiksi,
Kun edempätä etsii,
Ja laitteleepi lauluiksi,
Runoiksi tehdä viitsii.
Waan aina tulee varoa
Ne monet väärät värsyt.
Ett'ei laki sua sakota,
Ja pane pahat reisut;
Niin saatin laulaa helistää,
Ett' oikein seinät soipi
Olutta juoda välistä,
Kuin kallo kantaa voipi.
Se mielen tanssiin taivuttaa,
Antaa myös vähän voimaa;
Kyll' uni muuten saavuttaa,
Jos välill' ei sa hoivaa.
Ja tekin, neidet naitavat!
Sen mielellänne suotte,
Myös olettekin taitavat,
Jos itse vähän juotte.
Ei miehelle tuo mitään tee,
Jos ryypyn, kaksi ottaa,
Waan kolmas mieltä koittelee,
Ja neljäs älyn voittaa.
Wiinasta ei tule viisaus,
Kun sitä paljon ryyppää,
Waan kevyt mieli, kerkeys
Sen kanssa olla pyytää.
Paavo Korhonen
JUOMA-LAULU
Ruotsinkielisestä: "Toma glas i godt kalas", etc.
Tyhjät maljat pidossa
Isäntää ei kiitä;
Weljet, kaiken ilossa,
Täytetääs nyt niitä!
Täydet maljat pidossa
Wieraita ei kiitä;
Weljet, kaiken ilossa,
Tyhjennetääs niitä!
Tyhjät maljat, j.n.e.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
JUOMA-LAULU
Nuotti: "Se, Movitz! hvi står du och gråter".
Ei maljasta maisteta maaten;
Pois torkka, ja aukase suus!
_Salutem et prosperitatem!_ (1)
Juo virkuksi kieles ja luus!
Et riemua rinnassas huomaa,
Jos vaan klasin huulilles tuot,
Ja siitä kuin kärpänen juot
Noin kaunista juomaa.
Jos nyökkäisit, veikkosen, mulle
Ja tietäisit tehtävän työs,
_Salutem_ sitt' sanoisin sulle
_Et prosperitatem_-kin myös.
Jo käteni noussunna olis
Ja suuhuni klasia tois,
Ja kurkkuni nielis ja jois
Ja soivaksi tulis.
Noh, tartu nyt klasiis ja käytä
Niin sulasti suutas kuin voit,
Ja kaikille yllyksi näytä
Se juoma, kun juodakses toit;
Ja kirkkaise sitten: _Salutem_
_et prosperitatem!_ ett' soi,
Ja niin kukin juo, minkä voi,
"_Sun muistoas!_" huuten.
_Salutem!_ – Se kaikille olkoon,
_et prosperitatem!_ mutt' tuo
Sen osaksi parhaiten tulkoon,
Ken klasinsa tyhjäksi juo.
Noh, suuhun tuo viimmenen tilkka!
Jos hiukkakin jäljelle jää,
Niin semmoinen varpusen pää
On nauru ja pilkka.
J. f. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1861.]
(1) Näitä latinalaisia sanoja, jotka merkitseevät (toivotan) _terveyttä
ja onnellisuutta_, ovat muutaman laulun-tekiän ystävistä ottaneet
tavaksensa matkasta aina toisen muistoa juodessansa, ja sen tähden on
siittä tämä laulu tullut.
PUNSI-PULLON KUOLEMASTA.
(Jos sinulle, ystävä hyvä, osaisi tapaturmassa se suuri ja sydäntä
katkerasti surettava vahinko tapahtua, että punsi-pullos täytenä
särkyisi, niin laula tuskissas, jos tahdot tätä laulua sillä nuotilla
kun Ring'i kuninkaan kuolemaa Fritjofin jutussa: "Gullmanig fåle,
Skinfaxe drager".)
Mull' oli pullo,
Kaunis kuin kulta,
Kirkas kun tähti ja täysi kun kuu.
Surma sen sullo'
Murskaksi multa,
Nyt vesi on silmissä, irvissä suu.
Woi! sydän parka,
Kuinka se tytkii,
Kuinka se paisuu ja rinnassa lyö;
Kuinka se arka
Nääntyen nytkii,
Kun hänen aarteensa kuolema syö.
Hui! raju surma,
Tunnoton, jolkka,
Surkeesti pulloni sormissas soi.
Ryöväri julma!
Jälkes on kolkka,
Työs surun suurimman rintani toi.
Riemuni kuoli!
Kuolla nyt tahdon,
Pulloni vierehen hautani suon.
Siellä en huoli
Muusta, jos vahdon
Wielä sen pirstoista saan, niin sen juon!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1861.]
JUOPPO-ÄMMÄN WALITUS
(Iva-mukaus.) Nuotti: "Ny är det höst", etc.
Syksy nyt on,
Wiina jo poltolla kodassa on;
Ah! mutta kelpais' mun siellä
Olla ja niellä.
Nurkassa näin
Pulloni tyhjinä, suut alaspäin.
Kas, kuinka harmiksi vielä
Tippuuvat siellä.
Pulloset, – so'!
Eikö ne pisarta lopukkaan jo'?
Loistappas kynttilä tälle
Pullo-läjälle.
Keväällä noi
Juoppojen kynsissä täytenä soi;
Waan minä niistä en maistaa
Saa, enkä haistaa.
Siksi jo saan
Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan,
Elikkä janosta kivun,
Jossa ma hivun.
Kannuni noin
Tyhjäksi viinasta tuonan jo join;
Hauska on vieläkin sitä
Rakkaana pitää.
Neulojen saan
Muotonsa liinani syrjähän vaan:
Hopia laidat ja ranteet,
Kultaset vanteet.
Kannunsa toi
Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi,
Sitte hän meni taloista
Pyytämään toista.
Minä en vois
Pitkälle lähteä paikalta pois;
Kuolema kohta mun kaataa
Maan ale maata.
Kannuni, – so'!
Kurkistas pihalle kanssani jo'.
Ah! mutta viinaa ei tuoda,
Että sais juoda.
Sitte kun mun
Kuolema ottaa, niin juopot saa sun;
Tervehdä minulta näitä
Humala-päitä!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1837.]
WIIPPERÄN ULLALLE
Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Fader Berg i hornet stöter" etc.
Torvi. –– Pamppu soittaa torvellansa,
Tyttö kaunis riemussansa
Tanssailla löyhyttää.
Torvi. –– Katsos kuinka Pamppu tässä
Kyöstin kanssa juo ja mässää,
Päätänsä löylyttää.
Hurroo! Kas, Ulla tanssaa
Loistavissa vaatteissansa;
Walkosia kinttujansa
Katsokaas! :,:
Ne välkkyivät jo taas.
Torvi. –– Torven ääni raikuvainen,
Laulu kaunis kaikuvainen
Kestissä hauskuuttaa.
Torvi. –– Katsos, tuossa Ulla kukka,
Puna-kenkä, valko-sukka,
Noin menee sipsuttaa.
Hurroo! Kas hamettansa
Liehumassa lennossansa,
Katsos kuinka Pamppu kanssa
Kurkistaa, :,:
Ja vahtaa nurkista.
Torvi. –– Soita torvee peijakasta
Aikalailla akkunasta,
Nyt tulee vähittäin
Torvi. –– Kreivijä ja paroneita,
Trakuunoita, husareita,
Taas juomaan tänne näin.
Hurroo! Kas Ullan iloo,
Katsos tupsu-päitten tuloo,
Nytpä vasta hauska elo
Aljetaan! :,:
Hei! Pamppu, soita vaan!
Torvi. –– Torvi soi, ja pauhinalla
Juovuksissa pöydän alla
Kilvassa kontataan.
Torvi. –– Ulla kukka koriana,
Joka päivä morsiana,
Huhtoopi mennä vaan.
Hurroo! Hän laulullansa,
Hauskuuttaapi vieraitansa.
Pyörä-päänä niiden kanssa
Ryömimään, :,:
Ja maata tänne jään!
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
KROUWILAN ÄMMÄLLE
Mukailtu C. M. Bellmanin teoksesta: "Kära mor, slå nu hand på kjolen."
Wijooli – – Ämmä, hoi!
Hyppää keviänä,
Hame leviänä,
Nyt vijooli soi.
Wijooli – – Katsokaas
Äijäseni tätä
Kyösti raukan hätää,
Kieli katkes taa.
Soita, tensta, juo ja pauhaa,
Ett'ei peijakaskan rauhaa
Wijooli – – Saisi soitoltas.
Wijooli – – Ämmä, so'!
Tuokaa viinaa tänne,
Tuokaa tyttöjänne,
Kiiruusti nyt jo!
Wijooli – – Ett'ei vaan
Pelin-soittajamme
Pääsis joukostamme
Pojes karkaamaan.
Hei! Kas, kuinka pöydän alla,
Juovuksissa konttaamalla,
Wijooli – – Jaloin tapellaan.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
JUOPPO JÖRSISTÄ WALITUS-LAULU
Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Hjertat mig klämmer" etc.
Nyt surussani
Wijooliani
Sormilla soitan näin: pling plang.
Pöydät ja pannut,
Pullot ja kannut
Rikki ja nuriin päin. Kling klang.
Krouvin ovi auki seljällänsä,
Hengetönnä Jörsi kyljellänsä
Laattialla pullo vieressänsä,
Klingeli plingeli klingeli plang.
Woi sentään tätä
Tuskaa ja hätää,
Mistäs nyt ryypyn saan? pling plang.
Seinässä riippuu
Torvi ja piippu;
Wiinaa ei löydy vaan. Kling klang.
Pillit, sarvet, vijoolit ja räikät
Orvoiksi ne seinään roikkuun jäivät.
Kun nyt loppui Jörsi raukan päivät.
Klingeli plingeli klingeli plang.
Kolkutan vielä:
Onkohan siellä
Yhtään henkee? -- Hei! -- Pling plang.
Ei ketään ole,
Ei ketään tule;
Myrkkykös kaikki vei! Kling klang.
Pois on olut juossut tynnyristä,
Wiinat, sahdit maahan lekkeristä;
Kas, se vasta sydäntäni pistää.
Klingeli plingeli klingeli plang.
Nyt kiusallakin
Päähäni lakin
Lasken ja lähden pois. Pling plang.
Wiinaa en maista,
En edes haista,
En, vaikka kuka tois! Kling klang.
Kuollo kulta on jo ystäväni,
Jörsi vainaata on ikäväni;
Perässänsä lähden mielelläni.
Klingeli plingeli klingeli plang.
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
YLÖLLISYYS
Mukailtu C. M. Bellman teoksesta: "Supa klockan öfver tolf" etc.
Juovuksissa kaiken yön
Riihotonna reuhon,
Tuolit, pullot rikki lyön,
Kirkaten ja teuhon
Enkä muusta huolikkaan
Kun ma aika ryypyt saan,
Ryypyt saan, :,:
Ryypyt saan, :,:
Kuolemaani asti
Yhtä runsahasti.
Waikka takki ylläni
Roikaleina roikkuu,
Wiinaa sentään kylläni
Juon niin että loikkuu.
Kaiket päivät vähittäin
Pullostani ryypin näin,
Ryypin näin, :,:
Ryypin näin, :,:
Että puna noista
Poskistani loistaa.
Taata vainaan', jos hän vaan
Pääsis haudastansa,
Ryypyn juoksis ottamaan
Mielellänsä kanssa.
Sitte mulle sanois taas:
Weikkoseni otetaas,
Otetaas, :,:
Otetaas, :,:
Lähtö-ryypyt tästä
Mailman elämästä!
Joska rikkaaks' tulisin
Riemukseni kerran,
Loistavana kulkisin
Yli monen herran;
Oitis uuden takinkin,
Housut, kengät ostaisin,
Ostaisin, :,:
Ostaisin, :,:
Myöskin kellon kanssa
Kulta-viljoissansa.
Mutta suutani en saa
Kuivillansa pitää,
Sitävasten pullosta
Lahduttelen sitä:
Weikkoseni! otetaas
Riemuksemme ryyppy taas!
Ryyppy taas! :,:
Ryyppy taas! :,:
Sitte nukkukaamme
Pullot huulillamme.
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
[Tässä ei yllytetä ylöllisyyteen, vaan osotellaan ylöllisesti
nautinneen käytöstä.]
SOMA SOTKUSESTA
Mukailtu C. M. Bellman teoksesta "Käraste Bröder, Systrar och vänner" etc.
Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot!
Sotkunen, vaikk’ on sormensa heikot –
Wirttääpi viuluansa
Ja kieliä kynsin lyö.
Silmä on poisa, nokka on poikki;
Sylkeepi Wiulun tappihin loikki;
Katsoopi kannuansa,
Nyt ankara alkaa työ:
Wiulu – – – Suu on kuin kiulu;
Wiulu – – – Winkuupi Wiulu;
Wiulu – – – – – –
Ääniä ratkoo, katkoo ja syö.
Hei! Weli-kullat, varvastakaa;
Reuhkana olla raivoilla saa.
Kah! kun Kaisa kukka,
Siisti sini-sukka
Kengin sievin sipsuttaa.
Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi;
Hampaissa kärsä, housuissa massi;
Sinne ja tänne tuiskii;
Juo viinan kuin laho-puu.
Keltanen kesä-voikko on takki;
Korvilla lammas-nahkanen lakki;
Luimussa-korvin luiskii;
On naama kuin täysi kuu.
Wiulu – – – Siirolla silmin,
Wiulu – – – Kallella korvin;
Wiulu – – – – – –
Hyppää kuin härkä, märkän' on suu.
Siukkuni! sievä on erittäin
Hyppiä, hupa, kohmelo-päin
Ynnä kaiken yötä.
Maija tulee myötä,
Selkä suoraan – juuri näin.
Kah! kuka tuoll' on kauhtana yllä?
Niin tuoko halli-saapas? Se kyllä;
Tuo joka niinkuin hylje
Nyt tanssata työttii – tuo!
Saakeli soi! Kah sammetti-ranne;
Ympäri päätä punanen vanne.
Juo, Sotkunen, ja sylje;
Hyi! Konnakos kaljaa juo?
Wiulu – – – Pulloss’ on juomaa
Wiulu – – – Pannusta tuomaa;
Wiulu – – – – – – – –
Wetääkös nahka, rahkanen suo! –
Siukut! nyt rinkiin remahtakaa;
Laukata, nauraa, langeta saa.
Silmät siki-umpeen,
Korvat kovaan lumpeen;
Pelimanni oksentaa.
Huh! tyttö-hurjat, hentoo ne mennä!
Nostata helmaas Liisa ja lennä;
Wie – Pelimanni tahtoo –
Pihkaa ja viinaa tilkka vie.
Sotkunen kuule! tunnetkos tuota
Nyt joka astuu akkunan luota?
Eukkohan tuolla kahtoo
Karsas-silmä. Sekö lie,
Wiulu – – – Pyylevä pankka;
Wiulu – – – Astuu kuin ankka;
Wiulu – – – – – – – –
On siinä muori nuori kuin tie.
Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais;
Oltta ja viinaa oivalta sais;
Täällä olet sinä,
Täällä olen minä,
Täält’ ei poiskaan haluttais.
Kemell
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WÄHÄNEN LAULU-KIRJA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
