Ruumiin elimistä ja niiden toimista

By J. A. Palmén

The Project Gutenberg eBook of Ruumiin elimistä ja niiden toimista
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Ruumiin elimistä ja niiden toimista

Author: J. A. Palmén

Release date: August 12, 2024 [eBook #74241]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878

Credits: Jari Koivisto


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUUMIIN ELIMISTÄ JA NIIDEN TOIMISTA ***





RUUMIIN ELIMISTÄ JA NIIDEN TOIMISTA


Kirj.

J.A.P. [J. A. Palmén]





Helsingissä,
Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa,
1878.




Sisältö.

   I. Elimestä yleensä.
  II. Ruoansulatuselimet.
 III. Kiertokulkuelimet.
  IV. Hengityselimet.
   V. Erittämiselimet.
  VI. Liikuntaelimet.
 VII. Hermosto ja aistimet.
VIII. Siitoselimet.
  IX. Aineiden waihdos.
   X. Ruumis kokonaisuutena.
  XI. Elimestä yleensä.




I. Elimestä yleensä.


Mitä elin on? — kysyy warmaan se lukija, joka ei entuudesta ole
tutustunut siihen aineksen, josta tämä kirjanen puhuu. Ei olisi
waikeata lyhyesti wastata kysymykseen; waan peljättäwä on, ettei
semmoisesta wastauksesta tultaisi entistä paljoa wiisaammaksi.
Juuri wastauksen lyhyys tekisi nimittäin asian epäselväksi tahi ei
ainakaan täydellisesti ymmärrettäwäksi. Sen sijaan tahdomme muutamien
jokapäiwäisestä elämästämme tunnettujen seikkojen johdolla koettaa
tehdä ymmärrettäwäksi, mitä tällä sanalla tarkoitetaan.

Jokainen on lapsuudestaan syönyt lusikalla ja wuoleksinut weitsellä.
Olemme nähneet naisten ompelewan waatteita silmäneulalla ja neulowan
sukkaa muutamilla teräspuikoilla. Eikä ole kellekään tietämätöntä, että
käsityöläiset työssään käyttäwät useita wälikappaleita eli työaseita,
salwumies kirwestään, nikkari höylää ja seppä moukaria. Tämmöisillä
_yhdenkertaisilla työaseilla_ ei kuitenkaan woi aikaansaada muuta kuin
yksinkertaisia töitä, ja useinpa ainoastaan suurella waiwalla. Mutta
jokainen tietää myöskin monimutkaisempia työaseita löytywän, joita
olemme kokemuksen ja miettimisen kautta oppineet tekemään, ja että nämä
usein tekewät meille moninkertaisesti suurempaa hyötyä kuin edelliset.
Niin kerrataan lankaa kyllä helposti paljaalla kädellä, waan kuitenkin
paljoa helpommin wokilla; ja useat henget, kukin wokillaan, eiwät woi
läheskään työskennellä kilpaa sen kanssa, joka käyttää yhtä ainoata
kehruukonetta tehtaassa.

Kaikki semmoiset _yhdistetyt työaseet_ owat monesta osasta, joilla
osilla kullakin on määrätty tehtäwänsä. Jos näitä osiaan monta, ja
jos ne owat erinkaltaisia, niin sanomme koko laitosta koneeksi. Niin
on esimerkiksi wokissa poljin, pyörä ja kehrä; tuulimyllyssä siiwet,
nawatti, hammasratas ja yksi tahi useampia paria kiwiä. Ei yksikään
näistä osista woi yksinään kerrata lankaa tahi jauhaa jauhoja; waan kun
kaikki auttawat omalla tawallansa, tekee koko kone työtä ja antaa hywää
tawaraa.

Nyt tiedämme kaikki, etteiwät koneet käy itsestään; sillä wokkia täytyy
polkea, mylly tarwitsee tuulta tahi wesiwirtaa, kelloa täytyy wähän
wäliin wetää, ja höyrykone waatii polttopuita ja wettä, sekä hoitoa
monessa muussa suhteessa. Kaikkea tätä hankkia ja siitä pitää huolta
on koneen mahdotonta, waan se seisoo liikkumatta, kunnes me annamme
jonkun _käytinwoiman_ waikuttaa siihen; ja se seisahtuu, ellemme katso
että kaikki on säntillään. Ellei erittäin suurta käytinwoimaa tarwita,
riittää meidän oma woimamme, esimerkiksi käsikiweä pyörittämään tahi
wenhettä soutamaan. Mutta jos suurempaa woimaa on tarpeen, käytämme
sitä warten wetoelaimiä, esim. auran edessä, tahi tuulta ja höyryä
niinkuin esim. alusten käymistä warten.

Siis on todellakin wäärin sanoa, että koneet yksinään tekewät työtä,
koskapa oikeastaan me ihmiset teemme työtä käyttämällä konetta
yhdistettynä työaseena — aiwan samoin kuin käytämme yhdenkertaista
weistä tahi wasaraa. Ja kun olemme lopettaneet työmme yhdellä
työaseella, panemme sen syrjään tahi jätämme sen, sekä otamme esille
toisia työkaluja, joita työssämme tarwitsemme.

Mutta toisia hywin moniosaisia työaseita löytyy, joita me joka päiwä
käytämme woimatta niitä samalla tamoin panna pois. Meidän täytyy
kätkyestä hautaan saakka kantaa niitä mukanamme. Mistä syystä? Syystä,
että ne owat _osia meidän omasta ruumiistamme_. Tawallisesti me
emme nimitä niitä työaseiksi, waan todellakin ne owat työaseita eli
työnwälikappaleita. Jos nimittäin sanomme myllynkiwiä työaseiksi,
joilla jauhamme jauhoja, miks'emme samalla tawoin sanoisi hampaita
pureksimis-aseiksi, koska me niillä jauhamme rawinnon hienoksi,
ennenkuin nielemme sen. Jos sepän pihdit owat työase, jolla hän pitää
tulikuumaa naulaa alaisimella, miks'ei ole oma kätemme työase, jolla me
pidämme kiinni kylmää naulaa, kun se lyödään seinään.

Samoin kuin koneen erityisillä osilla on määrätyt tehtäwänsä, kun koko
kone on käymässä, niin on myöskin ruumiimme osilla kullakin toimensa
täytettäwänä. Ja woidakseen täyttää tarkoitustaan, täytyy samojen osien
kuulua itse ruumiisen. Niin eiwät muutamat ulos temmaistut hampaat eoi
yksinään pureksia leipää, eikä silmä näe mitään, jos se on eroitettu
ruumiista. Siis on myös tässä sopuinen yhdessäwaikutus osien kesken
tarpeen; muuten ei kokonaisuus tee tehtäväänsä, s.o. ruumis ei pysy
elossa.

Woi siis jossakin merkityksessä sanoa ruumiimme olewan hymin
moniosaisen koneen. Mutta kuitenkaan se ei todella ole yksistään kone,
waan jotakin ylewämpää. Koneita woimme ottaa hajallensa ja taas panna
kokoon, waan ruumiin tärkeimmät osat omat eroittamattomat niin kauan
kuin eloa kestää. Jos koneen osa kuluu, niin pannaan uusi samanlainen
sijaan; eläwätä ruumista sitä wastoin ei woi sillä tawoin paikata, waan
se woi sen sijaan panna itsensä kuntoon, sitä myöten kuin se kuluu.
Kone tarwitsee jotakin, joka panee sen käymään, tarmitsee käytinwoimaa;
waan eläwä olento elää ja liikkuu, jos niin saa sanoa itsestään, ja
woi itse hankkia tarpeensa. Sanalla sanottu: kone on _eloton kappale_,
ruumiimme taas on _eläwä olento_. Jälkimäinen woi osoittaa omaa
itsewaraista toimintaa, ja on pienimpiin osiinsa saakka sanomattoman
monimutkaisempaa rakennusta kuin oiwallisimmat koneemme.

Jos olemme selwään käsittäneet sen, mikä nyt on sanottu
wälikappaleista, koneista ja koneen osista, sekä eläwistä kappaleista
ja niiden erityisistä osista, niin tiedämme myös likipitäen mitä
elimellä ymmärretään. Suomalainen sana elin on tietysti niinkuin
moni muu sana myöhempinä aikoina keksitty, kun uusi käsite oli
määrätyllä sanalla lausuttava. Se pääte, jolla se on johdettu sanasta
“elän”, ilmoittaa sen olewan tekemisen wälikappaleen nimityksen ja
tarkoittawan elämisen wälikappaletta. Se rajoittuu siis merkitsemään
eläwää wälikappaletta eroitukseksi hengettömistä, ja _elimiä owat
siis ne wälikappaleet eli työneuwot, jotka owat eläwän ruumiin osia,
ja joilla on määrätty tarkoitus täytettäwänä koko ruumiin eduksi_. Ja
koska eläwällä olennolla on semmoiset wälikappaleet, elimet, elonsa
eri tarkoituksia warten, sanomme sen ruumista elinrakennukseksi eli
_elimelliseksi_.

Oppiaksemme tuntemaan jonkun _ruumiin rakennuksen_ menettelemme melkein
samalla tawalla kun tutkiessamme koneen rakennusta ja luontoa. Otamme
sen hajalleen määrätyssä järjestyksessä, osa osalta, ja elin elimeltä,
sekä otamme siinä määrin niiden asemasta ja keskinäisistä suhteista
toisiinsa. Veikkaamme sittemmin wielä yksityiset elimet kappaleiksi,
saadaksemme tietää jotakin myöskin niiden sisällisestä luonnosta. Jo
ensimmäisessä hajalleen otossa kadottaa elimellinen olento henkensä,
emmekä woi — samoin kuin konetta tutkiessamme — yhteenliittää ja
entiseen kuntoonsa saattaa ruumista; elinrakennus on ja jääpi
kuoliaaksi. Tutkimisessamme saamme siis todellakin ainoastaan tietää
minkä kaltainen kuollut, waan ei mimmoinen eläwä ruumis on. Waan koska
elimet, niinkuin jo näkee teurastetusta eläimestä, ei niin äkkiä muutu
kuoleman jälkeen, saamme siitä kaikessa tapauksessa kuwan myös elämien
elinten asennosta, ulkonäöstä ja rakennuksesta. Se on tämä meidän
tietomme, joka on yhdistetty yhdeksi tieteeksi, jolle on annettu nimi
_anatomia eli oppi elimellisten olentojen ruumiin rakennuksesta_.

Tietomme tästä on sangen lawea, waan kuitenkin wähäinen katsoen
kaikkeen siihen, mikä woidaan oppia, sillä joka päiwä ilmautuu uusia
kysymyksiä. Jos kuitenkin asia on oppia tietämään ainoastaan yleiset
pääseikat esim. jonkun kotieläimen ruumiinrakennuksesta, niin ei
tämmöinen tutkiminen tuota suuria waikeuksia; sillä jo tawallisessa
teurastuksessa woipi saada nähdä tärkeimmät elimet. Mutta oppiaksemme
tuntemaan kaikkien pienten eläinten luonnon ja rakennuksen sekä
tarkoilleen saadaksemme selwän elinten rakennuksen yksityisseikoista,
on meillä paljo ja suuria waikeuksia woitettawana, waan näistä
kuitenkaan ei ole aikomuksemme puhua.

Waan wielä waikeampaa on perinpohjin oppia tuntemaan elimiä niiden
toiminnassaan, niiden tehtäwiä ja sitä tapaa, jolla ne näitä täyttäwät,
sanalla sanottu, elinten elonilmauksia. Tähän tarkoitukseen ei
kelpaa kuollut ruumis, waan ainoastaan eläwä. Täytyy ottaa waarin
kaikesta, mikä tapahtuu elimellisissä olennoissa elontoiminnan ollessa
heillä häiritsemättä käymässä; ja on sitä paitsi tarpeellista tehdä
kaikenlaisia kokeita, miten elo pitkittyy erinkaltaisten ulkonaisten
waikutusten alaisena. Sangen paljo on jo tässä suhteessa saatu tietää,
waan wielä on jäljellä sanomattoman paljo tutkittawaa. Kaikki, mikä
tässä on tiettyä ja edelleen saadaan selwille, yhdistetään yhdeksi
erityiseksi tieteeksi; me annamme sille nimeksi _fysiologia eli oppi
elimellisten olentojen elonilmauksista_ sekä heidän _elonsa_ ehdoista.

Molemmat tieteet, anatomia ja fysiologia, näyttäwät selwästi, mitä jo
pintapuolinen katseleminen opettaa meille, että kaikki eläwät olennot
owat paljoa enemmän moniosaisia kuin ne kappaleet, joilla ei ole eloa,
esim. metallit ja kiwet. Jos lyöpi kiwen kappaleiksi, niin tulee
näkymään, ettei osat suinkaan ole olleet elimiä eli elonwälikappaleita
kiwelle, sillä kaikki osat owat jokseenkin toistensa kaltaisia.
Toisella palasella ei ole muuta tarkoitusta kuin toisellakaan; woisipa
wielä paremmin sanoa ett'ei niillä ole ollut mitään tarkoitusta
ollenkaan koko kiwen suhteen; sillä kimessä ei ole ollut eloa. Ja sitä
paitse on kiwi muodostunut paljoa yhdenkertaisemmista aineista kuin
elimellinen olento. Todellisten elinten puutteensa wuoksi sanotaankin
kiwiä ja metalleja _elimettömiksi kappaleiksi_; eläwiä olentoja sitä
wastoin sanomme _elimellisiksi_.

Mutta elimelliset kappaleet eimät suinkaan ole kaikki hhdenmoisia; me
huomaamme niissä pääryhmiä, jotka omat MarsinaiscSti erinkaltaisia. Jo
mähäiuen silmäys ympärillämme olemaan maailmaan antaa meidän huomata
erilaisuuksia. Ja nämä erilaisuudet omat paljoa suuremmat kuin kukaan,
joka ei ole ottanut määrin siitä, moi aamistaa.

Kaikki olemme huomanneet eroitukscn kaswien ja eläinten
wälillä. Jos wertaa keskenään ainoastaan yleisesti tunnettuja
täydellisemmin muodostuneita lajia näistä kahdesta niin sanotusta
luonnonwaltakunnasta, esim. pihlajaa ja hewosta, niin täytyy luulla
eroituksen kaswien ja eläinten wälilla olewan niin suuren, ettei mitään
sekaannusta woi tulla kysymykseen. Onhan pihlajalla juuret, runko,
oksia, lehtiä, kukkia ja marjoja, se on kiinni maassa, ja sen oksat
liikkuwat ainoastaan tuulen awulla. Sitä wastoin on hewosella suulla
ja silmillä warustettu pää, sekä neljä jalkaa, joilla se woi wapaasti
juosta; ja se ymmärtää hirnumisellaan ilmoittaa kaipaawansa kumppaneja
laitumella. Mutta jos wertaamme taas muutamia toisenkaltaisia kasweja
ja eläimiä, jotka eiwät ole niin täydellisiksi kehittyneitä, on
asian laita kokonaan toinen. Monta todellista eläintä, jotka eläwät
meren sywyydessä ja siitä syystä eiwät ole niin yleiseen tunnettuja,
woi ensi hetkessä helposti luulla kasweiksi, kun toiselta puolen
monta alhaisempaa kaswia helposti woi pitää eläiminä. Onpa niin,
ettei waillinaisimmin muodostuneista elimellisistä olennoista woi
ollenkaan warmuudella päättää, kuuluwatko toiseen tai toiseen luonnon
waltakuntaan. Näemme siis elimellisten olentojen olewan sanomattoman
erinkaltaisia. Meidän ei siis tule kummeksia sitä, ettei wielä
läheskään tunneta niitä kaikkeja, wielä wähemmin, ett'ei ole tutkittu
niiden rakennusta ja toimia.

Elimettömät ja elimelliset kappaleet tekewät yhteensä koko sen
luonnon, jonka me tunnemme, ja jossa me elämme. Sa luonnon esineet
jaetaan kolmeen suureen n.k. waltakuntaan, _kiwikunta, kaswikunta
ja eläinkunta_. Aikomuksemme ei suinkaan ole tässä puhua kaikista
elimellisistä kappaleista, waan me jätämme kokonaan sikseen miten
kaswit owat yhdistyneet juuresta, warresta, lehdistä, kukista ja
hedelmistä. Emme tahdo ottaa edes koko eläinkuntaakaan puheen aineeksi,
sillä eläimet owat niin erinkaltaisia ja useimmat wähän tunnettuja
lukijalle. Aikomuksemme on tässä puhua ainoastaan korkeampien eläinten
elimistä, niitten, joilla on luita ruumiissa, ja jotka tästä syystä
owat saaneet nimen luurankoiset eläimet. Niitten joukosta tulemme
erittäin puhumaan imettäwäisistä eläimistä, jotka synnyttäwät elämiä
sikiöitä ja imettäwät niitä. Kaikkein lähinnä tarkoitamme ihmisen omaa
ruumiin rakennusta, koska meidän etupäässä tulee tuntea pääseikat siitä.

Ennenkuin käymme selittämään ruumiin elimiä, tahdomme kuitenkin wielä
muistuttaa muutamista kokemuksista jokapäimäisestä elämästämme ja
sowittaa ne aineesemme. Mistä syystä on käsityöläisellä niin monta
eri lajia työaseita, jotka kuitenkin tarkoittawat melkein samanlaisen
työn tekemistä; esim. erilaisia näpittimiä, talttoja, weitsiä,
wintilöitä, j.n.e.? Eikö olisi selwempää ja eikö tulisi huokeammaksi,
kun olisi yksi ainoa kutakin lajia ja niin wähän erilaisia työaseita
kuin mahdollista, jotka sen sijaan olisiwat niin tehdyt, että niillä
woist tehdä kaikkia jokseenkin samankaltaisia töitä? Ei suinkaan.
Sillä kuta mutkaisempaa kysymyksessä olewa työ on, sitä helpompaa on
sille, jonka tulee tehdä se, jos hän eri käsitempuissa woi käyttää
työaseita, jotka owat waseti sitä warten laitettuja. Waikka on helppoa
leikata poikki puikkoa weitsellä, niin olisi waikeata samalla aseella
kaataa suurta puuta; sitä wastoin on kirwes wiimeksi mainitussa työssä
werrattoman hyödyllinen. Samoin woisi kyllä weitsen terälläkin wuolla
lautaa sileäksi, waan työ onnistuu helpommasti ja paremmin, jos
siinä käytetään omituista työasetta, höylää. Siis huomaamme meille
olewan hyötyä siitä, että meillä on useampia työaseita kukin sopiwa
tarkoitukseensa sillä waiwa tulee wähemmäksi ja työ paremmaksi.

No niin; luonnossa on asian laita aiwan sama. Eläimillä on nimittäin
myöskin eri elimiä eri toimituksia warten. Jos linnun tulee liikkua
wedessä tahi maassa, käyttää se jalkojaan, ilmassa taas käytetään
siipiä. Ottaakseen kiinni hiirtä käyttää kissa käpäliänsä, waan
raastaakseen saalistansa, siihen sopiwat hampaat erinomaisen hywin.
Kun sillä tawoin työ on tullut jaetuksi useammalle eri elimelle
eli ruumiin työaseelle, on myöskin koko elimellinen olento tullut
täydellisemmäksi. Seuraawassa tulemme näkemään lukuisia esimerkkejä
semmoisen työnjakamisen eduista. Me tulemme näkemään, että kuta
enemmän elin sillä tawoin on tullut wapautetuksi kaikesta paitse
omasta toimituksestaan, sitä paremmin täyttää se toimensa, ja sitä
mahdottomammaksi tulee elimelle tehdä mitään muuta. Sillä elin woi
täyttää tämän toimensa juuri koska sen rakennus on waseti sitä warten
sowitettu.

Tehtäwänsä takia täytyy muutamien elinten olla kowia, esim.
hampaiden ja luiden, toisten taas pehmeitä ja notkeita, niinkuin
kielen. Semmoiset omaisuudet riippuwat tietysti siitä aineesta eli
niistä rakennustarpeista (jos niin saa sanoa), joista kukin elin
on muodostunut. Kuinka eri tawalla hywänsä kaikki elimet owatkin
rakennetut, löytyy kuitenkin kaikissa ainoastaan hywin wähän erilaisia
vakennusaineita. Nämä owat joka elimessä määrätyllä tawalla toisiinsa
sisään kudotut, samoin kuin myös kankaassakin täytyy tarkkaan järjestää
langat, jos mieli on saada hywää waatetta. Näitä eläwiä rakennusaineita
elimissä sanotaankin ruumiin kudoksiksi.

Näitä kudoksia on hywin tarkkaan tutkittu, ja silloin huomattu, että
ne erilaisuuksista huolimatta kuitenkin kaikki owat yhdistyksiä
aiwan pienistä pyöreistä kappaleista, joita sanotaan _soluiksi_,
ja rihmoista, joita sanotaan _syiksi_. Mutta nämä kappaleet owat
niin pieniä, että täytyy käyttää hywin suurentawia lasia ollenkaan
woidakseen nähdä niitä.

Jokaisella elimellä on, niinkuin sanottu, määrätty tehtäwä täytettäwä
kokonaisen hywäksi. Katselkaamme siis mitkä nämä tehtäwät ylipäänsä
owat. Etupäässä on ruumis, niinkuin kaikki tiedämme, woimissaan
pidettäwä, s.o. sopiwaa rawintoa on tuotettawa kaikille kudoksille ja
elimille. Tämä on useampain elinten tehtäwä, joita elimiä sanotaan
rawintoelimiksi. Myös kasweilla on semmoisia, ja, koska juuri rawinnon
otto on näille tärkeimpiä ja enimmin niiden luontoa osoittawia
tehtäwiä, on rawintoelimiä ylimalkain kutsuttu kaswillisiksi elimiksi.

Kun kaswi siis tuskin pääsee muulle kannalle, kuin ylläpitämään
itseään, ei eläimellä ole ainoastaan tämä kyky, waan wielä muita
paljoa täydellisempiä. Eläin woi liikkua mielensä mukaan omituisten
elinten, liikunto-elinten, awulla. Eläin woi tuntea waikutusta siitä,
mikä tapahtuu maailmassa sen ympärillä, sekä käsittää sitä ja miettiä
sitä. Niitä elimiä, jotka tekewät eläimen kykenewäksi tekemään kaikkea
tätä, sanotaan eläimellisiksi elimiksi. Lopuksi tiedämme että kaikkien
eläwien olentojen kerran täytyy joutua katoawaisuuden, kuoleman,
waltaan. Ne kuolisiwat siis kohta kokonaan pois maan päältä, ellei
ne sitä ennen siittäisi siköitä. Ne elimet, jotka täyttäwät tämän
tehtäwän, owat nimeltään siitoselimiä.

Koska rawintoelimet owat pääehtona koko ruumiin elolle, tahdomme
ensiksi tarkastaa niitä.

Niinkuin tietty on, ei käy laatuun että on paljaita menoja eikä
ollenkaan tuloja. Täytyy panna polttopuita höyrykoneesen, jos se on
pidettäwä käymässä, pelto on lannoitettawa, että antaisi wiljaa, ja
leuoistaan lehmä lypsää.

Se on juuri ruumiin menoja ja tuloja, joista n.k. rawintoelimien tulee
pitää huolta. Jos hetken ajattelemme omia tulojamme ja menojamme,
muistamme että ne usein owat monta eri laatua. Tulot woiwat olla
puhdasta rahaa, päiwätöitä, pellon wiljaa, eläinten työtä, karjan
tuotteita, j.n.e. Menot woiwat olla weroja ruunulle, ruokawarojen
ostoja, palwelijoiden palkkoja, kymmenyksiä ja semmoista. Aiwan samalla
tawoin tarwitsee oma ruumiimme ottaa sangen erilaisia aineita, niinkuin
ruokaa, juomaa, ilmaa y.m. On helposti ymmärrettäwää, ettei ruumis
ottaakseen sisäänsä niin erilaisia aineita woi tulla toimeen yhdellä
ainoalla wälikappaleella kaikkia warten, waan tarwitsee useampia. Koko
työ erilaisten tulojen ja menojen kanssa on sentähden jaettu eri osiin,
ja jokainen pääasiallinen osa on annettu erityiselle elimelle.

Ruumiimme etewin tulo on se _rawinto_, jonka otamme siihen, ruoka ja
juoma. Puhukaamme sentähden ensiksi niistä rawinto-elimistä, jotka
toimittawat rawinnon käyttämistä ruumiin hywäksi.


II. Ruoansulatuselimet.


Kaikki eläimet ottawat rawinnon ruumiisen suun kautta, ja täältä se
saatetaan ruoansulatuskanawaan. Koska wiimeksi mainittu sisällinen
elin on fangen monimutkaisesti rakennettu, tahdomme ensin tarkastaa
sitä yksinkertaisemmin muodostu neilla luurankoisilla eläimillä, esim.
kaloilla.

Kun puhkaisee kalan sitä peratakseen, niin huomaa werrattain suuren
ruumiin ontelon, n.k. _watsaontelon_. Tästä löytää jokseenkin suoran
torwen, suolen, jonka awonaiset päät owat toinen ruumiin etupuolessa,
suu, ja toinen toisessa puolessa. Pitkin pituuttaan watsaontelossa on
suolitorwi kiinnitetty tahi ikäänkuin riippumassa seljässä ohuen kalwon
kautta, jota sanomme _kinniäiskalwoksi_. Tähän torween, _suolitorween_,
tulee rawinto kuljettuansa suuaukon läpi, ja täällä muuttuwat
rawinto-aineet, niinkuin seuraawassa tulemme näkemään, sillä tawoin,
että ne osuudet siitä, jotka kelpaawat eläimelle elätteeksi, eroitetaan
käyttämättömistä osista. Juuri tätä rawintoaineiden muuttumista sanomme
_ruoansulatukseksi_. Tässä ymmärretään siis sanalla "sulattaa" rawintoa
jotakin aiwan toista, kuin jos kysymys olisi sulattaa jäätä tahi
kuumuudella saattaa lyijyä sulaksi.

Kalassa näemme siis hywin yksinkertaisen esimerkin suolitorwesta. Koska
elimen etuosa woi melkoisesti wäljentyä aina saaliin suuruuden mukaan,
woi ahne kala, jolla on iso kita, esim. hauki, ilman waikeudetta niellä
toisen, jokseenkin suuren kalan aiwan paloittumattomana ja sulattaa
saalistaan werrattain lyhyessä ajassa. Korkeammin muodostuneilla
luurankoisilla eläimillä, esim. imettäwäisillä ja ihmisellä, tapahtuu
ruoansulatus jotenkin samalla tawalla; waan niissä on tarpeen, että
rawinto joutuu tarkemman walmistuksen alaiseksi. Ja tämän johdosta
onkin suolitorwi wähän toisin rakennettu ja jaettu useampiin osastoihin
toistensa perästä, kukin erityisellä tarkoituksella.

Ensimmäinen seikka, jonka huomaamme, kun kalansuoleen wertaamme
imettäwäisen suolitorwea, on se, että jälkimäinen on paljoa pitempi
ruumiin pituuteen werrattuna, juuri syystä että siinä on useampia
erilaisia osastoja. Sopiakseen ahtaasen watsaonteloon täytyy sentähden
imettäwäisten suolitorwen olla monessa kiekurassa ja lenkussa. Me
nimitämme suolenlenkkuja "suoliksi", ja luulemme ensi silmäyksellä
niiden olewan teurastetussa eläimessä suuressa epäjärjestyksessä
watsaontelossa. Mutta jos katselemme tarkemmin, niin huomaamme kohta
suolitorwen kaikkien osien, aiwan samoin kuin kalalla, riippuwan
_kinniäiskalwon_ kautta kiinni seljässä, ja että suolet sen kautta
pidetään parhaimmassa järjestyksessä ja tustin woiwat sotkeutua
keskenään. Kuwassa ei kuitenkaan kinniäiskalwoa ole kuwattu. Mitä siinä
näkyy tulee lukiessamme likemmin selitetyksi.

Koska imettäwäiset eläimet eivät woi ottaa sisäänsä kowin suuria
kappaleita rawintoa yhdellä kertaa tahi sulattaa niitä, täytyy niiden
laittaa niin, että semmoiset kappaleet jaetaan wähempiin palasiin,
surwotaan tahi jauhetaan rikki, ennenkuin ne saatetaan alas. Tämä
toimitetaan omituisten elinten, _hampaiden_, awulla, joiden paikka on
juuri suolitorwen aukeamassa, nimittäin _suu-ontelossa_. Kaikki tuntee
nämä kowat kappaleet, joilla ruokaa pureksitaan. Eri eläimillä owat ne
hywin erilaiset, niinkuin huomaa, jos wertaa nautaeläinten hampaita
esim. kissan ja koiran hampaisin. Edellisten owat sopiwat jauhamaan
tahi hienontamaan heinää ja ruohoja, kun petoeläimet woiwat hampaillaan
raastaa lihaa kappaleiksi ja musertaa luita. Meillä itsillämme on
hampaita, joita woidaan käyttää molempiin tarkoituksiin; joka seikka on
yhteensopiwaa sen kanssa, että me syömme monenkaltaisia rawintoaineita.

Jos ruoka onkin sillä tawoin tullut murennetuksi muruiksi, ei se
suinkaan helposti kulkisi eteenpäin, jos se olisi aiwan kuiwa, niinkuin
esim. kuiwa leipä tahi heinä; eikä eläimillä olekaan aina wettä
saatawilla sillä kastellakseen semmoista ruokaa. Sentähden löytyy
suuontelon wieressä omituisia elimiä, joita sanotaan _sylkirauhasiksi_,
ja jotka erittäwät nesteen, syljen, millä ruoka jo pureksittaessa
suuontelossa kastetaan. Paitsi sitä että ruoka tämän kautta woidaan
helpommasti saattaa edemmäksi suolitorwessa, tulee se jo syljen
waikutuksesta johonkin määrään toisenlaiseksi muutetuksi, niin että
se helpommin sulatetaan. Itse sekoittamisen suuontelossa toimittaa
suurimmaksi osaksi erityinen elin, _kieli_.

Kun rawintoaine on tullut walmiiksi pureksituksi, tulee se suuontelon
peräosan kautta suolitorween, jonka ensimmäistä osaa sanotaan
_nieluksi_. Ja täällä se ajetaan edemmäksi sen kautta, että nielu
äkisti supistuu ja painaa puruksen alas; tätä sanomme ruo'an
nielemiseksi. Jos eläin woisi tällä tawoin lakkaamatta ottaa ruokaa
sisäänsä ja aina wähän kerrallaan, niin woisi alas nielty kulkea
wähitellen suolen toisen osaston, ruokatorwen eli emättimen, läpi,
sekä edelleen läpi koko hienon suolitorwen. Mutta kaikkein enimmissä
tapauksissa eläin ei woi syödä alinomaa, waan ottaa ennemmin kerrallaan
enemmän ruokaa ja juomaa, kuin se heti woi ajaa edemmäksi ahtaassa
suolessaan. On sentähden tarpeellista että osa suolta jo alussa saa
toisen muodon ja wäljentyy rakoksi eli pussiksi, jossa suurempi joukko
pureksittua rawintoa saa sijaa. Tätä osaa sanotaan _watsalaukuksi_
tahi suorastaan watsaksi. Täällä sekoittuu ruoka ja juoma wähän aikaa
toisiinsa ja erään omituisen nesteen, _mahanesteen_, kanssa, joka
tihkuu watsan seinämistä, ja myöskin waikuttaa aineiden muuttumista
toisenlaisiksi. Onpa meidän sarwi-elukoillamme, niinkuin lampailla
ja lehmillä, watsa jaettu useampiinkin erilaisiin osastoihin. Yhteen
näistä ottawat he, laitumella ollessaan, suuren waraston puoleksi
pureksittua heinää; kun ne sittemmin kaikessa mukawuudessa lepääwät,
työntäwät he ylös pieniä osia tätä takaisin suuhun pureksiakseen
sitä hienommaksi; wasta sitten niellään ruoka kulkemaan edemmäksi
suolitorwessa. Tätä syömistapaa sanotaan _märehtimiseksi_.

Älköön kukaan kuitenkaan luulko ruumiin myöskin woiwan täyttää
kaikkea sitä ruokaa, mitä näin on oikein pureksittu ja nielty. Ei, jo
jokaisessa suupalassa leipää löytyy aineita, jotka seuraawat mukana
mitään hyötyä tekemättä. Millä tawalla sitten ruumis woi kaikesta
eroittaa kelpaawan ja ottaa sen omakseen; eikö löydy mitään erityistä
elintä, jonka tehtäwä tämä on? On kyllä, se on sen suolitorwen
osan tehtäwä, joka seuraa lähinnä watsalaukun perästä, nimittäin
ohjassuolen, juuri sen suolenosaston, joka on watsaontelossa monessa
lenkussa. Se on se, jonka toimen kautta rawitsewat aineet otetaan pois
suolen wellinkaltaisesta sisällöstä.

Kun ensi kertana teurastetaan, niin tarkasta ohjassuolta kuin myös
muita suolitorwen osia, heti kun owat ruumiista ulosotetut. Silloin
huomaa helposti niiden _liikkuwan_, etenkin jos niitä kosketellaan,
ja melkein luikertelewan watsaontelossa isojen onkilierojen tapaan.
Syy tähän on se, että suolen seinä woi supistua kokoon niin, että
torwi tulee ahtaammaksi, jonka jälkeen se taas laajenee. Kun tämä
supistuminen kulkee eteenpäin, näyttää siltä kuin suoli mateleisi.
Wielä joku hetki kuoleman perästä on suolella tämä kyky jäljellä.
Eläimen eläessä oliwat liikunnot woimallisemmat; suureksi osaksi juuri
niitten kautta ruoka ajetaan eteenpäin suolitorwessa, ja tällä matkalla
käytettäwät aineet eroitetaan ruumiiseen.

Kuten tietty on suolenseinä ohut ja pehmeä, waan se on kuitenkin
niin wahwa, ettei suolen sisältö woi tunkeutua sen läpi. Aiwan
läpipääsemätön se ei kuitenkaan ole; sillä ruoan kulkiessa suolen
kautta imee seinä suuren osan nesteestä, joka sillä tawoin ruumiin
waralle eroitetaan. Eroitettu rawinto ei kuitenkaan kulje läpi koko
seinän suoraan watsaonteloon, waan jääpi hienoihin putkiin suolen
seinässä, josta kohta tulemme puhumaan.

Kuitenkin, waikka ruoka olisi kuin hywästi tullut pureksituksi ja
lioitetuksi, löytyy kuitenkin osia siitä, jotka olisiwat erinomaisen
hyödyllisiä ruumiille, waan joita ohutsuolen seinä ei woi suorastaan
imeä pois. Niin on asian laita kaiken sen raswan kanssa, jota löytyy
niin hywin kasweissa kuin eläinruumiissa, ja joka siis tulee suoleen
rawintoaineiden kanssa. Ettei niin tärkeä osa rawintoa menisi kokonaan
hukkaan, on se toisenlaiseksi tehtäwä aiwan omituisella tawalla,
ennenkuin se ehtii ohjassuolen läpi.

Kaikki tiedämme, ettei raswatahroja waatteista saada pois paljaalla
wedellä, koska tawallinen raswa ei sekoitu weteen. Mutta jos ottaa
lipeätä awuksi, tulee raswa sen kautta saipuaksi muutetuksi; ja
koska saipua, niinkuin kaikki tiedämme, helposti liukenee wedessä,
sanomme lipeän ottawan raswan pois waatteesta. Nyt owat kaikki ruumiin
kudokset, siis myöskin suolenseinät, muutaman wedensekaisen nesteen
läpiliottamat; ne owatkin sentähden raswalle läpipääsemättömät. Juuri
tästä syystä ei ruoassa löytywä raswa woi päästä suolenseinän läpi
tahi kudoksien sisään, waan menisi kokonaan ruumiilta hukkaan, ellei
se jonkun lipeänkaltaisen lisäyksen kautta woisi itse suolessa muuttua
saipuankaltaiseksi. Mistä semmoinen lisäys nyt on saatawa, joka tekisi
tärkeän raswan ruumiille kelpaawaksi?

Semmoisen nesteen walmistaa muutama ruumiin omista elimistä,
joka monessa suhteessa on yhtäläinen kuin sylkirauhaset, waan
jonka paikka on watsaontelossa ja sentähden on saanut nimekseen
_watsasylkirauhanen_. Suoli itse on kiinnitetty asemaansa
kinniäiskalwon kautta ensimmäisen ohjassuolilenkun sisäpuolella.
Rawinnon ei tarwitse kuitenkaan tulla suolesta itse elimeen, waan
watsasylkirauhanen walmistaa nesteen, _watsasylkinesteen_, joka
hienon putken kautta johdetaan suoleen. Kun raswa suolessa sekoittuu
tämän nesteen kanssa, jakautuu se hywin pieniin paljaalle silmälle
näkymättömiin pisaroihin, jonka kautta koko neste suolessa tulee
saipuaweden kaltaiseksi ja maidon näköiseksi.

Mutta näinkin pieninä pisaroina woisi raswa tuskin tulla imetyksi,
sillä märkä suolenseinä estää niidenkin läpipääsemistä. On sentähden
tarpeellista, että rawintoon wielä sekoittuu neste, joka niin
sanoaksemme woitelee suolenseinää ja tekee sen raswa-aineita
läpipäästäwäksi. Tämän nesteen walmistamista warten on ruumiilla
myöskin erityinen elin, nimittäin maksa, jolla sitä paitse on muitakin
tehtäviä. Maksan on iso tummanruskea kappale, jonka heti huomaa, kun
aukaisee jonkun eläimen watsaontelon. Nestettä, jota maksa walmistaa,
sanotaan _sapeksi_, ja se on karwaalle maistawa wiheriä neste, jota
joku määrä tawallisesti löytyy waralta walmiina ja säilytettynä n.s.
_sappirakossa_. Kun myöskin tätä nestettä hienon torwen kautta waletaan
suoleen, tulewat sen seinät semmoisiksi, että helposti päästäwät aiwan
pienet raswa- eli öljypisarat läpi.

Niin monen, waan kuitenkin niin yksinkertaisen walmistuksen perästä
ajetaan nyt suolen wellinkaltainen sisältö koko ohjassuolen läpi. Sen
seinät owat sillä aikaa, niinkuin jo olemme sanoneet, tilaisuudessa
ikäänkuin _imeä sisäänsä_ tahi siiwilöidä läpitsensä sekä wedensekaisia
että myöskin raswaisia osia ruoasta. Molemmat osat johdetaan sitten
hienojen melkein näkymättömien putkien kautta, pitkin suolen seinää ja
kinniäis-kalwoa, ylöspäin selkää kohti, jossa kaikki putket wähitellen
yhtywät. Neste on tässä juuri öljypisaroiden sekoituksen kautta melkein
maidonkarwainen; siitä syystä sitä sanotaankin _maitonesteeksi_,
waan sitä ei saa millään muotoa luulla siksi nesteeksi, jota me
jokapäiwäisessä elämässämme tunnemme maidon nimellä. Itse putkeja
sanotaan maitonestesuoniksi, ja niinkuin kohta tulemme näkemään, tulee
maitoneste niistä wiimein ruumiin kaikkiin osiin.

Nämä ruoan toisenlaiseksi muuttamiset ja sen eroittuminen
suolenseinämiin tekewät, niinkuin ylempänä sanottiin, sen, mitä me
nimitämme ruoansulatukseksi. Kun suolen sisältö sillä aikaa on tullut
aiwan werkkaan ajetuksi ohjassuolen loppuun saakka, ei ole enää paljoa
jäljellä, jota woidaan käyttää. Ruumiisen otettujen rawintoainetten
jäännökset, joita ei woida sulattaa, keräytywät silloin suolitorwen
wiimeiseen osastoon, jonka on melkoisen paksumman edellistä, ja joka
sentähden on saanut nimen paksusuoli. Tästä tyhjennetään liikanaiset
aika ajoin ruumiista suolen toisen aukeaman, peräsuolen, kautta.

Me olemme siis tulleet näkemään suolen kokonaisuudessaan
täydellisemmillä eläimillä muodostuneen useammaksi omituiseksi
elimeksi, joilla jokaisella on erityinen tehtäwänsä: _suuontelo
hampaineen ja kielineen_ toimittaa ruoan hienontamista, joka sitten
_nielun ja emättimen_ kautta johdetaan _watsalaukkuun_; wiimeksi
mainittu osasto ynnä ohjassuolen kanssa owat ruoan toisenlaiseksi
muuttamista ja käytettäwän eroittamista warten, kun taas käyttämätön
osa keräytyy _paksuunsuoleen_ ja saatetaan pois ruumiista _peräsuolen_
kautta. Waikka jokaisella näistä osista on eri tehtäwänsä, tekewät
he kuitenkin kaikki yhteensä yhden ainoan torwen, suolitorwen.
Tämän torwen wieressä, waan likimmäisessä yhteydessä sen kanssa,
löytyy muita elimiä, _sylkirauhaset, watsasylkirauhanen ja maksa_,
jotka kaikki hienojen putkien kautta antawat nestemäisiä lisäyksiä
ruoan sulattamiseksi. Samalla tawalla waikuttaa wielä muutamat
muut wähemmänarwoiset elimet, jotka tässä jätämme mainitsematta.
Yhteensä tekewät kuitenkin suoli ja kaikki nämä elimet kokonaisuuden,
rawintotorwen ja sen lisäkkeet; kaikki wälittäwät sitä osaa
rawitsemista, jota sanotaan ruoansulatukseksi.

Kun ruoansulatuksen elin on niin mutkikkaasti rakennettu, näyttää siltä
kuin myös koko sen tärkiäarwoinen työ olisi hywin waiwaloista. Mutta
merkillistä kyllä, me emme tunne kuitenkaan ruoansulatuksesta tuskin
mitään. Suolitorwi toimittaa nimittäin toko työn aiwan ilman meidän
siitä huolta pitämättä, ja se täyttää toimensa tawallisesti hywin,
waikka kyllä sillä onkin siinä täysi työ.

Waan juuri koska suolitorwella siis on sangen waikea ja tärkeä tehtäwä,
tulee meidän olla warowaisia, ett'emme tekisi sitä wielä waikeammaksi;
tämä tapahtuu jos käytämme sopimatonta rawintoa, s.o. nielemme
semmoisia aineita, jotka rasittawat ja häiritsemät elimiä. Sentähden ei
pidä antaa kiinteitä ravintoaineita pienille wastasyntyneille lapsille,
joiden suolitorwi ei wielä woi sulattaa semmoista; eikä pidä myöskään
täysikaswaneiden käyttää terweydelle wahingollista tahi huonosti
walmistettua ruokaa. Ja yhtä wäärin on wahingoittaa suolitorwea
sopimattomilla juomilla, niinkuin paljolla wiinalla, sillä siten
pilaantuu tämä tärkeä elin wähitellen, ja koko ruumis saa sitten tautia
kärsiä mielettömyytemme tähden.

Kun me itse tahi elukkamme olemme tehneet työtä oikein lujasti,
tunnemme wäsymystä ja niin lewon kuin rawinnon tarwista. Aiwan niin
on myös ruumiin eri kudoksien ja niiden yksin pienimpienkin osien,
solujen, laita. Myöskin ne owat, niinkuin olemme nähneet, täyttäneet
tehtäwänsä ja owat siinä usein tulleet sangen paljon waiwatuiksi.
Meidän ei sentähden tule kummeksia että nämä pienimmät osat sanan
warsinaisessa merkityksessä woiwat wäsyä sekä tarwitsewat wirwoitusta.
Miten nyt ruumiin kaikki pienimmät osat saawat jotakin, joka woi
wahwistaa heitä uuteen työhön? Niiden tulee kaikkien saada osansa
rawintoaineista. Hywä; mutta tulewathan rawintoaineet ainoastaan
suolitorween; mikä hyöty nyt jäsenille on siitä, että watsa nauttii
waikka kuin woimallista rawintoa, kun ne owat kaukana siitä, ja heillä
ei ole mitään sen kanssa tekemistä?

Todella on kuitenkin kaukaisimmillekin ruumiin osille hyötyä siitä,
että watsa sulattaa ruoan. Koko elontoimen jakamisen kautta saiwat
juuri rawintoelimet tehtäwäksensä pitää huolta yksinomaisesti
rawinnosta; ja samanlainen työnjako näiden elinten kesken on
antanut erittäin suolitorwelle huolen rawintoaineiden soweliaasta
muuttamisesta, josta tähän asti olemme puhuneet. Katsokaamme nyt mitkä
toiset elimet taas pitäwät huolta siitä, että se, minkä suoli sillä
tawoin on walmistanut, myös tulee kaikkien ruumiinosien, pienimpienkin,
hywäksi.

Ymmärtää helposti, ett'ei se neste, jonka suolenseinä eroitti ruoasta,
woi suorastaan tulla ruumiin kaikkiin osiin. Monessa waillinaisemmassa
eläimessä tapahtuu kyllä niin; waan täydellisempien ruumis on niin
moniosainen että semmoinen on mahdotonta. Siis täytyy ruumiilla olla
joku omituinen rakennus, s.o. erityisiä elimiä, jotka pitäwät huolta
walmistetun maitonesteen lewittämisestä. Tämä tapahtuu werentiehyeiden
kautta, joista nyt tahdomme puhua.




III. Kiertokulkuelimet.


Kun olemme awanneet teurastetun eläimen ruumiin, Löydämme paitse suurta
watsaonteloa, jossa suolet owat, toisen pienemmän ontelon, nimittäin
_rintaontelon_ rintakehän sisällä. Niinkuin kuwa osoittaa näkyy tässä
kaksi elintä, molemmat waalewat ja pehmeät keuhkot, joista ensi luwussa
tulemme puhumaan, ja niiden wälissä on ympyriäinen wähän suippopäinen,
lihainen kappale, _sydän_. Jos tekee leikkauksen sydämeen, niin
huomaa sen olewan onton ja lokeroista johtawan useampia torwia
ulos eri suuntiin, niin hywin lähellä olewiin keuhkoihin kuin koko
muuhun ruumiisen. Me nimitämme näitä putkeja werisuoniksi. Sydämessä
ja suonissa on weri, wedensekainen, punainen neste, jonka kaikki
tunnemme. Jos woisimme katsella kaikkia näitä elimiä rintakehässä
eläimen wielä elossa ollessa, niin meitä hämmästyttäisi se wäsymätön
työ, joka täällä on käymässä. Me näkisimme mitä osaksi jo kädellämme
tunnemme rinnan ulkopuolella, miten sydän lakkaamatta supistuu ja taas
wäljenee, miten se tämän kautta imee werta muutamista werisuonista,
joita olemme kuwassa merkinneet kirjaimilla d ja l, ja tempoawaisen
supistuksensa kautta seuraamassa silmänräpäyksessä puristaa ulos sen
taas toisiin, jotka owat merkityt kirjaimilla a ja i. Weri nimittäin
ei woi kulkea takaisin sydämestä d:llä ja l:llä merkittyihin suoniin,
syystä että muutamat kelmut asettuwat läppinä eli lämsinä eteen ja
sulkewat ne, niin, että ne taas aukenewat wasta kun sydän ensi kerran
imee werinesteen sisäänsä. Koko laitos tekee siis työtä imupumpun
tapaan. Waikka me kohta ymmärrämme tässä olewan toiminnan käymässä,
joka ruumiin elolle on mitä tärkeimpiä, emme tässäkään itse huomaa
mikä waiwaloinen työ sydämellämme on tehtäwänä. Me emme nimittäin woi
mielemme mukaan hallita sydämen tykytystä, waan ainoastaan tarkata
sitä. Myöskin muissa paikoin ruumista woimme huomata miten weri
sysäyttämällä ajetaan eteenpäin suonissa, esim. ranteessa. Näitä
sysäyksiä sanomme _suonen tykytykseksi_, ja niistä woi lääkäri wetää
kaikenlaisia johtopäätöksiä tilastamme meidän sairaina ollessamme.
Sillä kun meillä esim. on kuume, tykyttää sydän ja suoni paljoa
kowemmin ja tiheämmin kuin terweinä ollessamme; ja kun olemme hywin
woipuneina, on tykytys melkein seisattumaisillaan.

Minnekäs kaikki tämä werenpaljous joutuu, jonka sydän tällä tawoin
lakkaamatta lewittää ympärille, tahi toisin sanoen, mihin kaikki nämä
werisuonet kulkewat? Saadaksemme selwän tästä, katselkaamme kuwia.
Suuri werisuoni, joka kuwassa 1 on merkitty kirjaimella a, kulkee
kaikkiin ruumiin osiin, ja sen lukuisista haaroituksista näemme
tärkeimmät kuwassa 4. Lopussa tulewat haaroitukset paljoa hienommiksi
ja lukuisemmiksi kuin mitä näemme kuwassa, niin hienoiksi, ettei meidän
silmämme woi löytää heitä ilman tarpeeksi suurentawatta lasitta;
ja hienoimmat päät tunkeutuiwat wiimein niiden pienien solujen ja
syitten wäliin, joista ruumiin kudokset owat yhdistyneet. Näitä
hienoimpia haaroituksia sanotaan _hiussuoniksi_, waikka ne todella
owat hiuskarwaa paljoa hienommat. Hiussuonet alkawat sitten taas
yhdistyä, ne tekewät kohta näkywiä werisuonia; ja, jos niitä seuraa,
huomaa kohta yhä useampien käywän yhteen ja niiden wiimein suurina
suonirunkoina päättywän sydämeen takaisin. Nämä isot suoniputket owat
tuwassa 1 merkityt kirjaimella d. Hiussuonia löytyy siis melkein
kaikkialla ruumiissa; me emme woi missään tehdä leikkausta itse
nahkaan leikkaamatta poikki useampia semmoisia, ja silloin wirtaa weri
ulos; haawa wuotaa werta. Aina näihin hienoimpiin haaroituksiin ajaa
sydän lakkaamattoman weriwirran. Sydämestä kulkee siis weri muutamien
suonien kautta kudoksiin ja näitä suonia sanotaan _waltasuoniksi_
eli _waltimoiksi_. Kudoksista sitä wastoin palaa weri sydämeen
takaisin toisten suonien kautta, ja niitä sanotaan _laskusuoniksi_ eli
_laskimoiksi_. Suonet wälittäwät siis weren alituista kiertokulkua,
josta syystä sydäntä ynnä werisuonien kanssa sanotaan ruumiin
kiertokulkuelimiksi.

Koko elimen tehtäwä on siis lewittää erästä nestettä, werta, ruumiin
eri osiin. Saman torwen kautta lewitetään myös ruoansulatuselinten
ruoasta walmistama maitoneste, josta ennen olemme puhuneet. Ylempänä
mainittiin nimittäin jo, että maitoneste ohjassuolista keräytyy
hienoihin putkiin, jotka yhtywät watsaontelon selkäpuolessa. Täältä
jatkuwat maitonesteen putket rintaonteloon ja päättywät siinä wiimein
muutamaan laskusuoneen. Itse maitoneste sekoittuu siis täällä wereen ja
tulee sillä tawoin sydämeen, joka elin sittemmin, niinkuin äsken olemme
nähneet, werisuonten kautta saattaa koko sekoituksen ruumiin kaikkiin
osiin.

Ne pienet solut ja syyt, jotka, niinkuin olemme sanoneet, tekewät
kaikki ruumiin kudokset, eiwät suinkaan ole nesteille aiwan
läpipääsemättömät, waan woiwat päinwastoin ikäänkuin imeä sisäänsä
niitä. Tämä woi tapahtua myös sen erinomaisen hienon kalwon läpi,
joka on hienoimpien werisuonien (hiussuonien) seininä. Kun nyt nämä
suonet owat aiwan kiinni solujen seinissä ja alituinen weriwirta siis
juoksee niiden kupeella, woiwat solut saada sulaa rawintoa, niin pian
kuin ne semmoista tarwitsewat. Aina kunkin tarkoituksen ja toimen
mukaan tarwitsewat he, ja niiden kautta myös koko kudos, jokainen
oman lajinsa rawintoa. Ne löytäwät sen myös juuri werestä, semmoisena
aineyhdistyksenä kuin tämä tawallisesti on. Kun solu eli kudos on
saanut tarpeensa, tulee se wahwistetuksi uudestaan tekemään tehtämänsä.

Ruumiissa on siis laiteltu ― jos saamme käyttää wertausta ― melkein
niinkuin suuressa nawetassa, jossa elukat seisowat kukin pilttuussaan,
ja pitkä ränni eli kouru kulkee kaikkien editse. Samoin kuin jokainen
eläin siinä mielensä mukaan woi ottaa milloin wettä, ja milloin muuta
wetelää rawintoa, jota kaadetaan purtiloon, niin löytäwät solut ja
kudokset mitä tarwitsewat lakkaamatta kiertelemästä weriwirrasta.

Jos kiertokulkuelimiä ei löytyisi, ei siis rawintokanawa tekisi
ruumiille mitään hyötyä; waan sen kautta että erityisiä elimiä löytyy
maitonesteen lewittämistä warten weren kanssa ruumiisen, ei suolitorwi
yksinään nauti rawintoa, waan walmistaa sitä kaikille elimille
ruumiissa. Eikä rawintokanawa siinä tule suinkaan osattomaksi. Senkin
kuduksia wirkistää juuri sama werineste, sillä erityisiä suonia johtaa
myös suolen seiniin. Waikka kuuluukin kummalliselta, ei suoli nimittäin
tule rawituksi ainoastaan ja wälittömästi niistä ravintoaineista,
jotka kulkewat sen läpi, waan sen täytyy myöskin saada elatuksensa
aiwan samalla tawalla kuin kaikki muut ruumiin osat s.o. weren awulla.
Palkinnoksi siitä tekee suoli työtä sitten uudella woimalla, taas
walmistaen rawintonestettä ruumiisen wiimeksi otetusta ruoasta.

Sanottiin maitonesteen semmoisena kuin se tuli suolesta olewan
wesikirkkaan tahi maidon kaltaisen nesteen. Kun nyt weri on kauniin
punaista, pitää siinä olla wielä jotakin muuta; ehkä sillä on muitakin
tehtäwiä kuin lewittää sitä mitä suoli on walmistanut? On kyllä.
Elimellinen ruumis ei elä ainoastaan paljaasta kiinteästä ja sulasta
rawinnosta, waan se tarwitsee sitä paitse ilmaa tahi niin sanottuja
kaasuja. Myös niiden ottamista warten löytyy ruumiissa erityisiä siihen
sowiteltuja elimiä, joista nyt käymme puhumaan.




IV. Hengityselimet.


Ilmassa on kaksi erilaista aineosaa, joita sanomme _happikaasuksi_
ja _typpikaasuksi_. Se on pääasiallisesti edellistä, happikaasua eli
eloilmaa, jota ruumis tarwitsee eräitä tarkoituksia warten, joista
etempänä tulemme puhumaan. Waan miten kaasu on saatawa ruumiisen?
Woitaneenkohan sitäkin, samoin kuin ruokaa, niellä alas ja sulattaa
suolitorwessa?

Tawallansa. Tarkasta huwiksesi sammakkoa, joka istuu hiljaa, ja katso
miten sen leuanalus wähänwäliä pöyhistyy; eläin ottaa nimittäin wähän
ilmaa suuonteloon ja ajaa sen alas supistamalla nielua. Ilmarakko ei
kuitenkaan, niinkuin ruoka, tule watsaan saakka, waan painetaan sitä
ennen muutaman siwulla olewan reiän kautta kahteen siwupussiin eli
rakkoon. Niellessä paisuwat siis rakot; waan kun suu awataan tahi ei
enää pidä ilmaa, pääsee ilma taas ulos ja rakot kutistuwat. Nämä kaksi
rakkoa owat sammakon n.k. keuhkot.

Linnuilla sekä imettäwäisillä, ja siis myöskin ihmisellä, owat samat
elimet, keuhkot, poljon suuremmat ja moniosaisemmat rakennukseltaan.
Kuwassa 1 näemme ne niiden asennossa rintaontelossa yhden kummallakin
puolen sydäntä. Ne owat pehmeitä ja jaetut liuskareihin niinkuin
näemme toisesta keuhkosta kuwassa, ja niiden iäpi tunkee joka kohdassa
haaraisia ilmaputkeja, niinkuin näemme toisesta keuhkosta kuwassa.
Selwyyden wuoksi owat tässä kuitenkin waan paksummat torwet kuwatut;
ainoastaan alemmassa liuskassa näkyy wähän hienompia. Nämä ilmaputket
yhtywät wähitellen yhdeksi emäputkeksi kussakin keuhkossa, ja nämä
molemmat wiewät yhteen ja samaan torween, henkitorween (kuw. 1, k),
joka aukea nieluun samoin kuin rakot sammakolla.

Sammakon täytyy, sanoimme, puristaa ilmaa keuhkojensa sisään;
imettämäisten taas ei tarwitse tehdä niin, sillä ne woiwat, niinkuin
kohta tulemme oppimaan, wäljentää ja painaa kokoon itse rintaa, jossa
keuhkot owat. Melkein niinkuin paljetta nostaessa täytyy silloin ilman
wirrata sisään ja täyttää kaikki ilmatorwet; ja kun rinta taas painuu
kokoon, niin wirtaa ilma takaisin ulos, niinkuin palkeesta. Kun ilmaa
sillä tawoin wuorotellen wedetään sisään ja ajetaan ulos keuhkoista,
sanomme eläimen tahi ihmisen hengittäwän.

Niinkuin ennen olemme maininneet, tulee sydämestä keuhkoihin suuria
werisuonia, jotka näissä elimissä niinkuin ruumiin kaikissa muissa
osissa, haarautuwat erinomaisen hienoiksi hiussuoniksi. Hienoimmat
hiussuonet tulewat silloin olemaan tiheässä kiinni ilmaputkien päissä
eli ympäröitsemään niitä. Wäliseinä, joka eroittaa suonissa wirtaawan
weren ilmaputkeissa olewasta ilmasta, on hywin ohut, eikä estä niitä
tulemasta niin suureen yhteyteen keskenään, että weri woi ottaa
mukaansa jonkun määrän sisäänhengitettyä eloilmaa. Tämä ei kuitenkaan
tule ilmarakkoina wereen, waan liuenneena samalla tawalla kuin ilmaa
löytyy tawallisessakin wedessä. Oltuansa _tummanpunaista_, keuhkoihin
tullessaan, muuttuu weri happikaasua ottamalla aiwan heleänpunaiseksi
ja wirtaa sen jälkeen toisien suonien kautta takaisin sydämeen. Tässä
nyt molemmat werilajit, tumma ja waaleampi, sekoittuisiwat keskenään,
ellei sydän wäliseinän kautta olisi jaeltu kahteen puoliskoon, yksi
kutakin lajia warten. Ja tuo waalea happikaasua sisältäwä weri, se
juuri sitten lewitetään sydämestä ruumiin kaikkiin osiin waltasuonien
kautta, jotka owat kuwatut kuwassa 4, ja joista olemme puhuneet
edellisessä luwussa.

Samalla kuin weri siis kuljettaa ruumiin kudoksille rawintonestettä,
tuopi se myös mukanaan eloilmaa; ja kukin solu ottaa siwuitse
rientämästä lakkaamattomasta weriwirrasta niin paljon, kuin se
tarwitsee, ei ainoastaan rawintoa waan myöskin ilmaa. Kun meri sitten
taas keräytyy kudoksista, laskusuonien kautta tullakseen takaisin
sydämeen, on se wäriltään taas tummanpunaista syystä, ett'ei siinä ole
eloilmaa. Se wirtaa sitten uudestaan sydämestä keuhkoihin, ottaa siinä
ilmaa ja tulee taas heleänpunaiseksi jatkakseen matkaansa elimiin. Niin
kestää kiertokulkua lakkaamatta alinomaisella wärinwaihetuksella.

Weren omituisen punaisen wärin waikuttaa lähinnä se, että
wedensekaisessa nesteessä löytyy suunnaton paljous hywin pieniä
punaisia kappaleita, werisoluja, jotka owat melkein ympyriäisen rahan
tahi kiekon muotoisia. Juuri nämä ottawat eloilman keuhkoissa ja
muuttawat silloin wärinsä. Ne jättäwät sitten tätä ainetta kudoksien
soluille, rientäessäan weriwirran kanssa näiden siwuitse, uutta
eloilmaa taas keuhkoissa ottaaksensa.

Nämä werisolut, samoin kuin myös weren muut osat, eiwät synny
wälittömästi weressä itsestään, eikä maitonesteessä, waan ne
muodostuwat omituisissa elimissä, joita löytyy eri paikoissa ruumiissa.
Suurin niistä on meille tuttu nimellä perna, eräs punaisen ruskea
kappale, joka on watsaontelon wasemmassa puolessa, ja johon kulkee
suuri joukko werisnonia.

Jos pidättää hengitystä, s.o. estää ilmaa pääsemästä sisään henkitorwen
kautta, eiwät kudokset saa eloilmaa eiwätkä woi silloin tehdä tointaan;
wiimein woi koko ruumiin elo lakata ja eläin on tukehtunut. Jos
pitemmän ajan kuluessa saa ainoastaan huonoa tahi pilaantunutta ilmaa,
tulee ruumiin elotoimi suuremmassa tahi wähemmässä määrässä häirityksi,
ruumis tulee sairaaksi. Täytyy sentähden aina pitää raitista ilmaa
huoneissaan.

Ilma on siis ruumiin kudoksille aiwan wälttämättömän tarpeellinen, yhtä
hywin kuin rawintoneste. Molemmat owat rawintoaineita, kuinka erilaisia
ne owatkin. Täytyy sentähden lukea hengityselimet (keuhkot) ja
kiertokulkuelimet (sydän werisuonien kanssa) rawintoelimien joukkoon.
Kaikki nämä hoitawat ruumiin tuloja.

Jos kaikki edellinen on oikein käsitetty, tekee lukija luonnollisesti
kysymyksen: mihinkäs ruumiin kudoksien werestä ottama rawintoneste
wiimein joutuu? Jos se jää kudoksiin, niin pitäisihän näiden kohta
tulla aiwan ylen täytetyiksi siitä, ja koko ruumis tulisi aikaa
woittaen oikeaksi rawintonesteen warastoaitaksi, samoin kuin me itse
tulisimme kowin rikkaiksi, jos meillä olisi ainoastaan tuloja. Waan
niinkuin jokainen tietää, on meillä sen ohessa myös menoja, ainakin
elatuksemme edestä, ja todellisuudessa ei sentähden tawallisesti jää
paljoa ylitse kassaan. Aiwan niin on myös eläimen ruumiin laita. Me
tahdomme nyt selittää myös sen menoja ja niitä warten löytywiä elimiä.




V. Erittämiselimet.


Äsken mainitsimme ruumiin kaikkien kudoksien woiwan werestä ottaa mitä
he tarwitsewat, melkein niinkuin elukat nawetassa juowat wesikourusta.
Me tiedämme kaikki, että niiden sijat owat joka päiwä puhdistettawat
lannasta, jotta eläimet menestyisiwät, ja niin on myös kudoksien laita
eläimen ruumiissa. Myöskin, niissä syntyy semmoisia aineita, jotka,
jos niitä kertyisi sinne, wahingoittaisiwat kudoksia ja sentähden owat
poistettawat.

Yksi näitä kudoksissa syntyneitä wahingollisia aineita on eräs
kaasu, jota sanotaan _hiilihapoksi_. Kudokset eroittawat itsistään
tätä ainetta antaen sitä werelle samalla kertaa, kuin ne werestä
ottawat eloilmaa ja muita rawintoaineita. Hiilihappo taas tulee sen
jälkeen weriwirran kanssa ensin sydämeen ja sitten keuhkoihin, sekä
eroitetaan kaasun muodossa wiimeksimainittujen ilmaputkiin, kun sen
sijaan happikaasua otetaan näistä. Ohut wäliseinä tässä weren ja
ilman wälissä estää nimittäin yhtä wähän hiilihappoa kuin happikaasua
pääsemästä läpi. Kun sitten taas hengitetään ulos ilmaa, poistetaan
hiilihappo tykkänään. Joka henkäyksessä annamme siis pois wähäisen
määrän semmoista ainetta, joka ruumiillemme on suorastaan myrkyllistä,
jos sitä keräytyy suuremmassa määrässä. Sentähden täytyy toisinaan
tuulettaa huonetta, jos siinä on paljon ihmisiä, sillä jokainen antaa
lisänsä huoneen ilman pilaamiseksi.

Samalla kertaa kuin hiilihappo sillä tawoin poistuu keuhkojen kautta,
haihtuu myös paljo liikanaista wettä siitä werestä, joka joka hetki
wirtaa niiden hienoimpien suonien kautta. Tämä wesi näkyy wesihuuruna,
kun me kylmänä talwipäiwänä hengitämme ulkoilmassa.

Nyt woi luulla, ettei keuhkoista lähtewä hiilihappo ja wesihöyry juuri
ole mistäkään arwosta, koska niistä tuskin tietää ja tawallisesti
ei ollenkaan nähdä kumpaakaan. Mutta tämä olisi suuri erehdys. Kun
muistamme että näitä kaasuja eroittuu ruumiista joka hetki, ymmärrämme
myöskin ettei niitä moi olla aiwan wähän. Tekewätpä wesi ja hiilihappo
yhteensä wielä sangen tärkeän menon ruumiin tulojen suhteen. Ja
keuhkojen tehtäwä ei ole siis yksistään pitää huolta eräästä tulosta
(eloilmasta), waan myös muutamasta tärkeästä menosta.

Kuitenkaan eiwät keuhkot ole ainoa paikka ruumiissa, jossa kaasuja ja
wesihöyryjä woi eritä werestä. Myöskin koko iho tarjoa tilaisuutta
siihen; jos kohta ihmisellä ja imettäwäisillä keuhkot sen tekewät
suuremmassa määrässä. Tätä _ihon läpi haihtumista_ me emme joka tilassa
woi huomata, waan kun aineet haihtuwat werestä ihon läpi nesteen
muodossa, niin me kyllä tiedämme siitä. Jokainen tietää että ruumis
kesällä hikoilee auringon helteessä, samoin kuin myös kowassa työssä.
Hiestyminen on juuri tämmöistä ihon läpi haihtumista, ja me huomaamme
sen, koska hiki eriää nesteenä. Niin hywin ihon läpi lähtewät kaasu
kuin neste owat siis myöskin ruumiin menoja.

Löytyy wielä muitakin aineita, paitse hiilihappoa, joita ruumiin
kudokset eiwät enää woi käyttää, ja jotka sentähden owat
poishankittawat. Myöskin ne joutuwat kudoksista wiimein wereen, mutta
eiwät eriä siitä kaasun muodossa keuhkojen kautta, waan juoksewana
nesteenä _munuaisten_ kautta. Wiimeksi mainittu elin eroittaa nimittäin
ruumiista _wirtsan_.

Teurastetussa eläimessä olemme tilaisuudessa näkemään munuaiset,
nämä kaksi pitkänpyöreätä kappaletta, jotka owat watsaontelossa
yksi kummallakin puolella selkärankaa, leimallisesti raswan eli
talin peitteessä. Kuwassa 2 näemme toisen munuaisen muodon ja aseman
ihmisellä ainoastaan wiitattuna, waan kuwa 3a näyttää molemmat
munuaiset ynnä kaikki mitä niihin kuuluu. Ota ensi kerran eläintä
teurastettaessa warowasti ulos semmoinen ja tarkasta sitä likemmin.
Huomaa heti kahden werisuonen kulkewan sen sisään. Eläimen elossa
ollessa tuli weri toisen suonen kautta munuaisen sisään, toisen kautta
se wirtasi taas ulos. Jos munuaisen leikkaa halki, niin huomaa sen
keskessä olewan ontelon. Tähän kuitenkaan eiwät werisuonet aukea,
waan ne haarautuwat koko munuaisen seinään. Tämä taas on muodostunut
lukuisista aiwan _hienoista putkeista_ eli _tiehykkeistä_, joiden
wälitse ja sisässä juuri suonien hienoimmat haaroitukset kiertelewät.
Katsokaamme nyt miten koko tämä elin toimii.

Weren wirtaillessa näitten hienoimpien suonien, munuaiskudoksien
hiussuonien, läpi, tihkuu kaikki liikanainen wesi suonista
munuaiskuduksen hienoihin tiehykkeisin eli putkeihin, ja ottaa silloin
mukaansa sen aineen, joka on poistettawa. On melkein niinkuin tämä
neste, wirtsa, munuaisen kautta tulisi siiwilöidyksi pois werestä.
Munuaisten hienoista putkeista keräytyy wirtsa sittemmin munuaisen
onteloon sisukseen ja johdetaan siitä muutamaan rakkoon, wirtsarakkoon.
Täältä poistetaan sisältö aika ajoin kokonaan ruumiista.

Munuaiset tekewät siis ruumiille melkein samaa hyötyä kuin ojat
pellolle. Wesiperäinen maa woi niiden kautta purkaa liikaweden, joka
wahingoittaa wiljaa. Munuaisten toimen kautta pääsee myös weri erilleen
liikawedestä ja semmoisista aineista, jotka wahingoittaisiwat kudoksia,
jos niitä löytyisi niissä ylenmäärin.

Kaikki ne elimet, joista me tähän asti olemme puhuneet (suolitorwi
lisäkkeineen sydän, keuhkot ja munuaiset) omat noissa kahdessa suuressa
ruumiinontelossa, mahassa ja rinnassa, ja niitä nimitetään yhteisellä
nimellä sisuksiksi. Niiden toimi on sitä laatua, että myöskin kaswi
osoittaa samanlaisia elonilmauksia. Kaswilla ei kyllä ole semmoisia
elimiä kuin eläimellä, waan sillä on sen sijaan toisia, jotka omalla
tawallaan ottawat rawintoa, lewittäwät sen ja eroittawat liikanaisia
aineita. Mutta me olemme sanoneet eläimellä olewan, paitse näitä
kaswillisia kykyjä, wielä toisia, paljoa ylewämpiä, joita kaswilta
puuttuu, ja joita sentähden sanotaan eläimellisiksi. Nyt käymme
puhumaan näitä ylemämpiä kykyjä warten löytymistä elimistä.




VI. Liikuntaelimet.


Selkärankaisilla eläimillä on ruumiin sisässä erityisiä aiwan kowia
elimiä, joiden tarkoitus on olla tukena koko ruumiille; ne tekewät
yhteensä luurakennuksen eli luurangon, josta kuw. 5 antaa meille
käsityksen, yhteydessä tämän tuen kanssa löytyy ruumiin sisässä toisia,
waan pehmeitä elimiä, lihakset, jotka luitten kanssa toimittawat kaiken
liikunnon.

Jos tarkkaan tutkii teurastetun eläimen lihaa, niin woi helposti
wenyttämällä eroittaa toisistaan eri osia, jotka molemmissa päissään
päättywät wahwoilla walkeilla suipuilla. Näitä elimiä sanotaan
lihaksiksi ja niiden suippuja nimitetään jänteiksi, joilla lihas on
kiinni luissa. Kuwassa 7 näemme muutamia semmoisia lihaksia ja jänteitä
eroitettuina toisistaan, ja kuwa 6 näyttää yhden erikseen. Lihakset
owat hienoja säikeitä, lihassyitä, jotka eläessä woiwat supistua,
jonka kautta koko lihas lyheni ja tuli paksummaksi. Oman olkawartemme
etupuolella woimme helposti tuntea ulkopuolelta miten tämä tapahtuu,
jos woimalla koukistamme kasiwartta. Jos nyt koko lihas lyhenee, niin
tämä waikuttaa jänteen kautta kyynäswarren luihin, ja tämä tästä syystä
liikkuu. Me näemme kuwassa 6, e miten kyynäswarsi muuttaa asentoaan.

Lihas panee siis luun liikkumaan melkein samaan tapaan kuin laiwamies
muuttaa raakapuuta wetämällä köyden päätä: laiwamies on silloin
lihaksena, köysi waikuttaa samalla tawalla kuin jänne, ja raakapuu on
luu. Ja samoin kuin useammat laiwamiehet, jotka wetäwät kukin köyttään
määrättyyn suuntaan, woiwat antaa raakapuulle sen asennon, jota
waaditaan, niin woiwat myös useammat lihakset yhteensä waikuttaa yhden
ainoan lopullisen asennon luulle.

Monessa ruumiin osassa, esim. käsiwarsissa, owat luut pitkät, ja niitä
pitää silloin olla pitämässä asennossaan useampia lihaksia, jotka owat
kiinnitetyt lyhyillä eahmoilla jänteillä. Muissa ruumiinosissa, esim.
kädessä ja sormissa, on useampia pieniä luita jaksossa perätysten;
silloin owat usein lihasten jänteet pitkiä ja ohuita, niinkuin näemme
kuwasta 7. Me woimme aiwan hywin tuntea omassa käsiranteessamme miten
kyynäswarren lihakset wetäwät näitä jänteitä, ja me woimme nähdä miten
sormet sen kautta notkistuivat. Samalla taealla eaikuttaa yhdessä
joukko lihaksia koko ruumiin pitämistä pystyssä asennossa, ja wielä
useampia tarivitaan saamaan aikaan niin monimutkaista liikettä kuin
käynti, juoksu j.n.e.

Useat näistä lihasliikkeistä owat elollemme erinomaisen tärkeitä.
Me muistamme esimerkiksi elon riippuwan hengityksestä, ja että tämä
toimitetaan rinnan wäljentämisellä. Tämän liikunnon toimittaa osaksi
lihakset, jotka owat kylkiluitten wälissä ja sentähden waikuttawat
niiden kohentamista, osaksi myös lihassyyt siinä wäliseinässä, joka
eroittaa rintaontelon watsaontelosta, ja jota sanotaan sydämen
aidaksi eli wäliaidaksi. Samoin muistamme sydämen ajaman weren
suoniin supistumalla ja painamalla elimen ontelossa sisuksessa olewaa
werinestettä; myöskin tämä tapahtuu siten, että ne lihassyyt, jotka
sydämen seinissä owat toistensa wäliin punotut sikin sokin, supistuwat
ja siten lyhenewät. Molemmat ruumiinosat, rintakehä ja sydän, liikkuwat
kuitenkin meidän tarwitsematta siitä erittäin huolta pitää tahi
tarkoituksella supistaa niiden lihaksia. Sydämen liikunto ei ollenkaan
ole wälittömästi riippuwa meidän tahdostamme.

Wielä muutaman elimen liikunnosta tahdomme mainita, nimittäin kielen.
Tämän luuttoman elimen muodostaa joukko lihassyitä. Aina sen mukaan,
missä eri asennossa kieltä pidetään, ja aina sen mukaan, miten
suunsisus muuttaa muotoaan, woi eri ääniä syntyä, kun ilma eri tawalla
Painetaan ulos keuhkoista. Nämä äänet owat merkkejä, joilla eläimet
woiwat waroittaa tahi muuten ilmoittaa tietoja toisilleen. Mutta
oikeastaan tämmöiset äänet wasta ihmisellä tulewat semmoisiksi, että
niitä woidaan käyttää tähän tarkoitukseen täydellisemmässä määrässä.

Lihakset waikuttawat ruumiissa suureen joukkoon luita, jotka yhteensä
tekewät luurangon. Luurakennuksella on sentähden sekä liikuntoelimenä,
että ruumiin tukena hywin suuri merkitys.

Jos tutkimme teurastetun eläimen luukappaleita, niin huomaamme
ensinnäkin ett'ei ne suinkaan ole irrallaan toistensa wieressä, waan
päinvastoin lujasti kiinnisidotut toisiinsa wahwoilla nauhamaisilla
jäntereillä, jotka pitäwät niitä järjestyksessä. Muutamat owat aiwan
liikkumattomasti toisiinsa yhdistetyt, melkein yhteenkaswettuneet
keskenään; toiset owat yhdistetyt niwelessä päät wastakkain, niinkuin
saranassa; niin esimerkiksi sormien, käsiwarsien ja koipien niwelet.
Ett'ei ne tässä hankautuisi wastakkain, owat niwelpinnat peitetyt
wähän pehmeämmällä aineella, rustolla, joka tekee luitten päät aiwan
liukkaiksi ja niwelen sen kautta helposti taipuwaksi. Luonnollista on,
että jokainen erityinen niwelyhdistyksessä olewa luu on tarkoilleen
pidettäwä asennossaan niwelliitteessä. Waan tapahtuu kuitenkin joskus
että ne tapaturman kautta tulewat paikoiltaan wedetyiksi. Kun luu
silloin on nyrjähtänyt eli lähtenyt sijoiltaan, syntyy kohta rustoa
wääriin paikkoihin niwelessä, josta syystä liikunnot tulewat waikeiksi,
ell'ei niin pian kuin mahdollista saada luuta asetetuksi oikeaan
niwelliitteesen eli paikoilleen takaisin.

Tärkein osa luurakennuksesta eli luurangosta on selkäranka ja pääkallo.
Selkäranka on yhdistetty useammasta eri luunikamasta perätysten ja
antaa wakawuutta koko wartalolle sekä kannattaa pääkalloa (a). Muutamat
selkärangan nikamista ottawat osaa rinnan muodostumiseen, ja niistä
lähtee ne luut, joita sanotaan kylkiluiksi (k). Nämä muodostawat
rintakehän lujan seinän ja ympäröitsewät sillä tawoin suojelewana
elolle niin erinomaisen tärkeitä sisuksia (keuhkoja ja sydäntä), jotka
owat rintaontelon sisässä, ja owat niin arkoja. Luurankoon kuuluu wielä
ne luut, jotka löytywät etu- ja takajaloissa, käsissä ja käsiwarsissa,
jaloissa ja jalkawarsissa. Ne owat hywin tärkeät siitä syystä että
juuri nämä osat useimmissa tapauksissa wälittäwät koko ruumiin
liikunnon. Aina sen mukaan, elääkö eläin wedessä tahi maalla, owat
kysymyksessä olewat elimet eri tawalla muodostuneet, niinkuin ewiä,
uima- tahi juoksujalkoja. Linnuilla, jotka woiwat lentää ilmassa, owat
itse heidän etujalkansa warustetut suurilla sulilla ja owat sen kautta
muodostuneet siksi, mitä me nimitämme siiwiksi; waan näissä etujaloissa
me woimme selwästi wielä huomata jälkiä todellisista sormista nahan
alla.

Ihmisellä saapi toinen pari näitä ruumiin osia hywin suuren merkityksen
sen kautta, että owat muodostuneet käsiksi. Kätemme rakennuksessa
löytyy kyllä samat pääasialliset osat, kuin useamman eläimen
etujaloissa, waan me olemme oppineet paremmin käyttämään hyödyksemme
tätä elintämme ja woimme sillä tehdä paljoa tempukkaampia liikuntoja,
niinkuin kirjoittaa, ommella, soittaa j.n.e.

Toimittaaksemme jotakin liikuntoa, esim. lähdöksemme, ei meidän
tarmitse wälttämättömästi tietää mitä jänteitä meidän tulee
lihaksillamme kulloinkin nytkäistä. Me woimme käwellä tietämättämme
meillä olewankaan lihaksia ja jänteitä. Mutta me emme suinkaan taida
jo alusta käyttää niitä oikein; me emme esim. woi syntymisestä
saakka käwellä, yhtä wähän kuin woimme heti liikuttaa kieltä niin
kuin puhuessa sitä liikutetaan, waan meidän pitää todellakin _oppia_
molempia. Mitä siis harjoituksen kautta täytyy oppia, on juuri oikealla
tawalla käyttämään useampia lihaksia yhdellä kertaa, ja tekemään sitä
kohtalaisella woimalla. Pieni lapsi kellahtaa sentähden usein kumoon,
waan oppii kuitenkin aikaa myöten oikein savuttamaan lihastensa
toimintaa tarkoituksen mukaan. Suuri osa koko meidän ensimmäisestä
kaswatuksestamme on juuri oppia miten meidän tulee käyttää ruumiimme
eri liikuntoneuwoja toimittaaksemme sitä, jota me tarkoitamme.

Lihakset eiwät kuitenkaan woi itsestään supistua ihan oikeaan aikaan
ja juuri niin paljon kuin waaditaan jonkun määrätyn liikunnon
toimittamiseen. Ne omat sentähden toisen elimen johdon alaisia, ja
tästä elimestä käymme nyt puhumaan.




VII. Hermosto ja aistimet.


Ruumiissa löytyy elin eli paremmin useampien elimien yhdistys, joiden
asia on hallita kaikkia muita ulkomaailman maikutusten mukaan ja koko
ruumiin eduksi. Tätä elintä sanotaan hermostoksi. Sen tehtäwä on
erinomaisen monimutkainen ja waikea; älköön kukaan sentähden ihmetelkö
että elin itse on hywin monimutkaisesti rakennettu.

Niinkuin laiwan kapteeni ei woisi olla päällikkönä, jos hänen täytyisi
olla mukana joka paikassa, sekä ylhäällä mastossa että alhaalla
lastiruomaösa, waan asettuu jollekulle paikalle, josta hän hymästi
näkee kaiken, ja josta hänen käskynsä kuulusat joka paikkaan, — niin
on hermosto, joka hallitsee koko ruumista, tämän keskipaikassa ja
on kuitenkin, niinkuin tulemme näkemään, yhteydessä kaikkien muiden
elinten kanssa.

Selkärankaisilla eläimillä nimitetään hermoston pääosaa _aiwoiksi_
ja _selkäytimeksi_. Edellinen on pehmeä ja omituisesti muodostunut
kappale, joka on pääkopan sisässä (katso kuw. 8, n); me näemme sen
kuwassa 9 suuremmaksi kuwattuna; pää on ajateltuna halaistuksi
keskeltä. Selkäydin (kuw. 8, s), jonka alkua kuwa 9, e, näyttää, on
aiwojen jatko ja on asemansa puolesta aiwan kuin nuora (kum. 8) torwen
sisässä, jonka torwen selkärangan nikamat muodostawat. Koko elin on
siis suljettu luuseiuien sisään ja hymäSti suojeltu loukkauksia waStaan.

Sanoimme äsken laiwakapteenin toimen suhteen hänen ei tanvitsewan
ottaa osaa jokaiseen työhön, waan hänen ainoastaan antawan käskyjänsä
wallanalaisilleen, laiwamiehille. Niin on myös aiwojen ja selkäytimen
tehtäwän laita. Waikka molemmat lepääwät näennäisesti toimettomina
ruumiissa, saapi niiden wallanalaiset elimet kuitenkin heiltä
käskyjä toimittaa palwelusta, esimerkiksi lihakset käskyn supistua.
Näyttää kyllä kummalliselta että aiwot sillä tawoin woiwat hallita
toisia elimiä, waikka molemmat owat kaukana toisistaan, waan tämä
käy laatuun sen kautta, että yhteyttä molempien wälissä kuitenkin
löytyy. Aiwoista ja selkäytimestä lähtee nimittäin, niinkuin me näemme
kuwista 8 ja 9, suuri joukko ohuita walkeita rihmoja, hermot, jotka
haarautuwat haarautumistaan ja wiimein tulewat aiwan hienoiksi, sekä
tunkeutuwat ruumiin eri elimiin. Niiden kautta saatetaan aiwojen käskyt
wallanalaisille wälikappaleille.

Kun me ihmiset ilmoitamme ajatuksemme toisillemme, niin me teemme
sen sanoilla tahi merkeillä. Jos olemme toisiemme kuuluwissa, niin
puhumme, niinkuin kapteeni laiwamiehilleen; waan jos olemme esim.
eri kaupungeissa, niin käytämme toista keinoa. Marmaan olette joskus
nähneet suurten waltateitten warrella seisowan pylwäitä, joihin on
kiinnitetty lanka, n.s. sananlennätinlanka. Langan kumpikin pää on eri
kaupungissaan ja on siinä yhteydessä omituisen koneen kanssa, joka on
waseti sitä warten laitettu, ja jota sanotaan sähkösanomakoneeksi.
Tällä woi toinen henki toisessa kaupungissa antaa merkkejä, jotka
johdetaan langan kautta koneesen toisessa kaupungissa.

Melkein samoin on myös ruumiissa. Aiwoista lähetetään käskyt ruumiin
muille elimille juuri hermosäikeiden kautta. Että niin on asian laita,
ymmärrämme helposti, jos otamme waarin siitä mitä tapahtuu, jos
lihashermo, tapaturmaisen kirweenlyönnin tahi piston kautta, tulee
poikki leikatuksi. Jos kohta itse lihas edelleen on täydellisessä
yhteydessä ruumiin kanssa ja rawinnolla pidetään woimassa, jääpi se
kuitenkin omaan hoteesensa, eikä tiedä ollenkaan oikeata hetkeä milloin
sen on palvelustaan tekeminen. Tahi oikeammin, se ei tee mitään, sillä
se ei woi saada mitään käskyä. Koko ruumiinosa tulee liikkumattomaksi
eli rammaksi. Jos onnellisesti käy, niin paranee wamma ja hermon
kappaleet kaswawat taas yhteen; lihas tulee taas aiwojen nöyräksi
palvelijaksi. Aiwan sama tapahtuu, jos hermo muuten joutuu epäkuntoon,
tulee kipeäksi ja sitten taas paranee.

Aiwot komentamat siis hermojen kautta kaikkia lihaksia niinkuin
kapteeni laiwalla sanoilla käskee alaisiaan. Jos laiwamiehet myrskyssä
saisiwat temmaista mistä köydestä tahansa, niin he saisiwat aikaan
paljasta sekasotkua ja laiwa kohta menisi kumoon. Waan jos he odottawat
kunnes kokenut kapteeni käskee, ja jos he silloin asettawat purjeet
oikein, niin laiwa käy eteenpäin. Niin saadaan myös ruumiissa lihaksia
sopuisasti waikuttamaan yhdessä aiwojen toiminnan kautta. Kun me äsken
sanoimme tarwitsewamme harjoitusta oikein liikuttaaksemme ruumiimme
osia, niin se tarkoitti oikeastaan, että aiwomme owat harjoitettawat
antamaan oikeita käskyjä wallanalaisille lihaksilleen, ja että nämä
samoin owat harjoitettawat niitä oikein toimittamaan.

Mutta miten nyt aiwot woiwat juuri oikealla hetkellä hermon kautta
käskeä jotakin lihasta liikkumaan? Owathan aiwot pääkallon keskessa,
jossa niiden on mahdoton yksinään saada tietää kaikkea mitä tapahtuu
ruumiin ulkopuolella. Se tapahtuu melkein samalla tawalla kuin laiwan
kapteeni tähystäjän kautta mastossa saa tietää kun jotakin tapahtuu
merellä kaukana laiwasta, ja tämän johdosta käskee ajaa laiwaa
sinnepäin tahi ryhtyä muihin toimiin. Löytyy nimittäin ruumiissa
erityisiä elimiä, jotka omat aiwojen wahteja, ja joita yhdistää
niihin samanlaiset hermot, kuin ne, joiden kautta käskyjä saatettiin
lihaksiin. Semmoinen elin hermojensa kanssa, ynnä wastaawan osan kanssa
aiwoissa tekee erityisen kokonaisuuden, jota me nimitämme aistimeksi
tahi hawainnon elimeksi.

Woidaksem wastaanottaa ja ilmoittaa ulkomaailman waikutuksia, tahi niin
sanoaksemme, kertoa mitä tapahtuu meidän ulkopuolella, tulee jonkun
osan kutakin aistinta olla ruumiin ulko-osassa, erittäin ihossa. Näiden
ulkonaisten elinten ollen apuna, ei aiwojen itsensä tarwitse tulla
ulkonaisten ainetten wälittömän waikutuksen alaisiksi, waan niiden
toimena on ainoastaan ottaa wastaan ilmoituksia sekä antaa käskyjä tahi
hallita kokonaisuutta.

Aiwojen uskollisilla työntarkastajilla, aistimien ulkonaisilla osilla,
on tullakin hywin erilainen rakennus, aina heidän tehtäwänsä mukaan.
Aikomuksemme ei kuitenkaan ole tässä yksityisseikkoja myöten selittää
miten ne owat muodostuneet ja waikuttawat. Sen sijaan tahdomme
ainoastaan hywin lyhykäisesti kertoa mikä heidän tehtäwänsä ruumiin
suhteen on.

Niistä lukuisista hermosäikeistä, jotka lähtewät ulos aiwoista ja
selkäytimestä haarautuwat ainoastaan ihoon. Jhohermojm hienoimmat
haaroitukset päättywät hywin pieniin elimiin, joita sanotaan
tuntosyyliksi eli tunnon elimiksi. Kun mikä koskee ihoon, painaa,
repii, haawoittaa tahi polttaa, lyhyesti jollakin tawalla waikuttaa
johonkuhun paikkaan ihoa, niin waikuttaa se myöskin siinä olewiin
tuntosyyliin. Hermosäikeiden kautta saatetaan silloin tämä waikutus
silmänräpäyksessä aiwoihin tahi selkäytimeen, jotka sillä tawoin saawat
tietää jotakin tapahtuwan siellä. Niin pian kuin aiwot owat saaneet
tietoa siitä, antawat ne toisten hermojen kautta käskyn wisseille
lihaksille, jotka silloin liikunnollaan joko tempaisewat pois sen
ruumiin osan, jota on häiritty, tahi muuten toimittawat jonkun sopiwan
liikunnon. Koko ruumiinihossa löytyy siis erinäisiä elimiä tuntoaistia
warten.

Eräässä paikoin ruumista, joka paikka usein tulee yhteyteen kiinteiden
ja sulien aineiden kanssa, nimittäin kielen pinnassa, löytyy semmoisia
tuntoelimiä, jotka erittäin woiwat ilmoittaa aiwoille minkälaista ne
aineet owat, joita on saatettu suuonteloon. Tätä tunnetta sanomme
mauksi, ja osa kielen pintaa on makuaistimemme. Tuskin tarwittaneen
huomauttaa miten hyödyllinen semmoinen elin on makuaistia warten
rawiutoaineiden walitsemisessa ja etsimisessä.

Toisella paikalla ihoa taas on omituinen kyky ilmoittaa meille
minkälaisia kaasuja ilmassa löytyy, niiden hajun. Moidakseen tehdä
tämän, on tämä elin saanut sijansa semmoisella paikalla, josta kautta
ilma alinomaa wirtaa sisään ja ulos; niinkuin tiedetään on ruumiin elin
hajun aistia warten nenässä.

Saadakseen tietoa äänestä on ruumiilla wielä erityinen hywin
mutkikkaasti rakennettu wälikappale, nimittäin kuuloaistin. Sen
tärkeimmät osat owat suojeltuina pään sisässä, johon korwareikä
wiepi, ja ulkokorwa on ainoastaan äänen johtamista warten ulkoapäin.
Kuuloaististaan on eläimellä ja ihmisellä arwaamaton hyöty wihoillisia
wälttääkseen, saalista etsiessään, sekä saadakseen tietoa kumppaniensa
äänistä, kanssaihmistemme sanoista.

Lopuksi on wielä mainitsematta se elin, joka antaa meidän hawaita
waloa, nimittäin silmä, joka meille wälittää näköaistia ja niinkuin
tiedetään on erittäin tärkeä aistin.

Äsken mainittiin sananlennättimen waikuttawan kolmen erityisen osa
kappaleen kautta, nimittäin ensinnäkin sen koneen kautta, jota
joku henkilö käyttää sillä paikalla, josta merkki annetaan, sitten
metallilangan kautta, joka yhdistää molemmat paikat, ja wiimein sen
konepaikan kautta, jonne merkki lähetetään. Melkein samalla tawalla
waikuttaa myös ruumiin aistimet; niissä on myöskin kolme osaa. Ruumiin
ulkoosassa on aistimme toinen pää, johon ulkonaiset kihoittimet
(lämpö ja paino, maistuwat tahi haisewat aineet, ääni tahi walo)
woiwat waikuttaa. Yhteydessä tämän kanssa on hermo, jonka tehtäwä on
ainoastaan johtaa waikutusta tästä aistimen päästä. Ja lopuksi päättyy
hermo ruumiin sisässä toiseen elimeen, siihen osaan aiwoja, joka tänne
kuljetetun waikutuksen Kautta saatetaan toimintaan.

Wertaus sananlennättimeen pitää kutiaan wielä kauemmaksi. Jos toinen
tai toinen sähkösanomakone on joutunut epäkuntoon, tahi jos lanka
esim. ilkiwaltaisuudesta on tullut poikki lyödyksi, niin ei woida
enää lähettää sanaa toisesta päästä toiseen. Aiwan samalla tawoin
lakkaawat myös aistimienhawainnot, niin pian kuin joko ulkoaistin tahi
wastaawa osa aiwoista on loukkautunut, esim. wäkiwallan tai sairauden
kautta, niinkuin myöskin jos ainoastaan hermo niiden wälissä jostakin
samanlaatuisesta syystä on tullut wahingoituksi. Niin esim. tulee
sokeaksi, jos joko itse silmä tahi näköhermo tahikka sen juuri aiwoissa
on saanut wahinkoa.

Siis ei ulkopuolisessa päässä olewa elin eikä hermo ole ne elimet,
joiden kautta ulkomaailman maikutukset huomataan, waan se on hermojen
sisäpuolisen pään kanssa yhteydessä olewa ruumiinosa, _itse aiwot_,
jotka owat koko ruumiin, s.o. eläimen, tuntemisky'yn elimiä. Aiwoihin
kaikki ulkowaikutusten hawainnot keräytyy, ja nämä hawainnotpa wielä
owat juuri ne, jotka waikuttawat sen, että aimot täyttäwät tehtäwiänsä.

Äsken tulimme tietämään, että jo ruumiin rawitseminen käsittää
monta eri tehtäwää, josta syystä myöskin sen elimet owat useampia
ja erinkaltaisia. Niin on myös aiwojen laita. Ne eiwät suinkaan ole
yksinkertaista rakennusta, waan owat monesta eri osasta. Ja näillä
osilla on itsekullakin oma, useimmiten hywin waikeakäsitteinen
tehtäwänsä eli osuutensa koko aiwojen toiminnassa. Wasta wiimeisinä
aikoina on todenperästä aljettu koettaa saada silmille näitä tehtäwiä,
jotka owatkin enimmin monimutkaisia koko ruumiissa.

Warmaa on, että juuri aiwot kaikkine osineen owat se ruumiin elin,
jossa on kyky ei ainoastaan tuntemaan hawaintoja ulkomaailman
waikutuksista, waan myös niitä pitämään tahi muistamaan, sekä
ajattelemaan niitä.

Aiwojen kautta me wielä määräämme menetystapamme, s.o. käytämme
tahtomis-kykyämme. Sen toiminnan kautta meillä on järki ja ymmärrys.
Lyhyesti sanottu, arwot hallitsewat koko meidän ruumistamme meidän
oman tarpeemme ja ulkomaailman waikutusten mukaan sekä on henkisten
kykyjemme ruumiillinen elin.

Aiwoilla on siis hywin suuria ja tärkeitä tehtäwiä täytettäwänä. Älköön
kukaan kuitenkaan luulko niiden jo alusta siihen kykenewän. Olimme
jo maininneet aiwojen aikaisimmassa lapsuudessamme ei woiwan edes
oikein hallita lihaksia, waan että niiden täytyy sitä oppia. Aiwan
samoin eiwät lapsen aiwot aluksi suinkaan woi käsittää edes aistimien
ilmoituksia, waan niiden täytyy oppia arwostelemaan myös niitä. Se ei
woi esimerkiksi nähdä, onko joku kappale lähellä wai kaukana, waan
ojentaa kätensä tarttuakseen kuuhun. Kuta kauemmin lapsi elää, sitä
enemmän alkaa se sitä wastoin käsittää ja ymmärtää niitä hawaintoja,
joita aistimien kautta saadaan. Mutta wielä wuosikausia owat lapsen
aiwot harjoitettawat moidakseen oikein ajatella waikeampia asioita,
sekä muistaa hyödyllisiä tietoja. Lapsen tarwitsee kauan käydä koulua
ja koko elämä on meille harjoitus tullaksemme yhä enemmän walistuneiksi.

Kuu nyt kaikki rawinto-, liikunto- ja aistien elimet yhdessä
waikuttawat, jatkuu elo keskeytymättä ja häiritsemättä. Tapahtuu
kyllä joskus, että jokin joutuu wähän wialle, ruumis saa taudin; waan
useimmiten tämä tulee wähitellen autetuksi, ja terweys palajaa. Waan
myöskin elolla on wiimein määränsä. Tauti woi kowin ankarasti häiritä
tärkeätä elintä sen toiminnassa, niin että koko ruumiin elo lakkäa,
tahi waikuttaa myös wanhuus ja huonous saman. Ruumis kuolee ja joutuu
katoawaisuuden omaksi.

Kohta kaikki eläwäiset olennot sillä tawoin kuolisi pois maan päältä,
niinkuin on tapahtunutkin monen eri eläinlajin kanssa, joka on
kuollut sukupuuttoon. Mutta niin ei käy koko eläwälle maailmalle,
sillä elollisissa olennoissa on se omituisuus, että ne woiwat enentyä
useammiksi. Kun siis muutamat olennot kuolewat pois, jää toisia
samanlaisia eloon, ja sillä tawoin sikiytyy suku lakkaamatta.




VIII. Siitoselimet.


Monella alhaisemmalla eläimellä tapahtuu lisääntyminen hywin
yksinkertaisella tawalla: ne jakaantuwat kahteen tahi useampaan osaan,
jotka osat kaikki kaswawat kokonaisiksi eläimiksi jälleen. Niin tekewät
wielä useat madot ilman waikeudetta. Tämä on heille mahdollista
sentähden, että heidän tärkeimmät elimet owat yhtenä jaksona läpi koko
ruumiin, niin että wähän kutakin elintä jää joka osaan. Mutta kaikki
eläimet, jotka laweammalle käywän työnjakamisen kautta tahi erityisiä
ja tärkeitä tarkoituksia warten owat saaneet enemmän moniosaisia ja
arkoja elimiä, sijoitettuina eri ruumiinosiin, eiwät suinkaan woi tulla
toimeen sillä tawoin. Olisihan tuo mahdotonta että esim. Kala tahi
koira woitaisiin jakaa kahteen osaan, niin että niistä tulisi kaksi
kalaa tahi kaksi koiraa; miten hywänsä jako tehtäisiin, tulisiwat
elimet ainoastaan kärsimään, ja toinen tahi molemmat puoliskot
kuolisiwat.

Samoin kuin enemmän kehittyneet eläimet owat saawuttaneet sen
täydellisyyden ruumiinsa muodostumisessa, josta ennen olemme puhuneet,
sen kautta että eri elimet pitäwät huolta erityisistä elon tehtäwistä,
niin on näillä eläimillä myös erityisiä elimiä, joiden tehtäwä on
muodostaa ja kehittää toisia samanlaisia olentoja kuin ruumis itse.
Näitä elimiä sanotaan _siitoselimiksi_.

Siitoselimet tähdellisemmillä eläimillä on kahta eri laatua,
_urospuoliset_ ja _naaraspuoliset_. Ainoastaan toinen laji löytyy
kullakin erityisellä eläimellä, kun toinen laji löytyy toisella samaa
lajia. Tämän johdosta eroitamme täydellisemmissä eläimissä kaksi
eri sukupuolta, uroksia ja naaraksia. Molemmat owat siitokselle
tarpeelliset, ja naaraspuoli synnyttää sikiöt maailmaan.

Useammat alhaisemmat eläimet, kuin myös kalat ja sammakot, muniwat
munia, joista kaswaa poikia. Tawallisesti owat munat hywin pieniä
kodoltaan, waan sen sijaan lukuisia, linnut taas muniwat paljoa
wähemmin, waan isompia munia; sillä linnut owat niin paljon
täydellisempiä eläimiä, että heidän poikasten, woidakseen kehittyä
munassa, tulee saada siinä koko joukko rawintoa, joka löytyy
keräytyneenä etenkin munan ruskeassa.

Imettäwäiset owat wielä täydellisemmin muodostuneita kuin linnut, ja
heidän poikansa tarwitsewat sentähden wielä enemmän rawintoa, niinkin
paljon, ettei se munaan mahtuisi. Sen sijaan jää muna, jossa sikiö
kehittyy, kauemmaksi aikaa äidin ruumiin sisään ja tulee aikaisin
hywin likeiseen yhteyteen tämän kanssa. Sikiö woi sillä tawoin saada
rawintonsa suorastaan äidistänsä. Synnyttyänsäkään ei nuori olento woi
tulla toimeen ilman äidin hoitoa, waan elätetään ensi aikoina äidin
maidolla. Imettäwäiset eläimet owat siis semmoisia, jotka synnyttäwät
eläwiä sikiöitä, joita he imettäwät.

Waan ei yksikään ainoa olento saawuta kerrassaan sitä kokoa ja
täydellisyyttä kaikissa elimissä, joka sillä on kehittyneessä
tilassaan, waan kaikki kehittywät wähitellen.

Tiedämmehän miten nikkarin työ walmistuu. Puuaineilla on ensin aiwan
toinen muoto, waan wähitellen muodostuu niistä se, mikä milloinkin on
tekeillä. Niin owat esim. tuolia tehtäessä tarwepuut ensin hywin rumat
ja muodottomat, waan wiimein näemme tuolin kaikkine osineen hienosti
ja siististi muowaeltuna. Samalla tawalla saa myös elämä olento
muotonsa aiwan wähitellen, muodostuessaan munassa tahi kohdussa. Jos
tarkastaa esimerkiksi tumallista kananmunaa, niin siinä ensin huomaa
tuskin mitään pojanalkua, tahi ainakaan ei woi wielä nähdä merkkiäkään
hywinkin tärkeistä elimistä; sitten näyttyy hywin epäselwä alku niiksi
ja elimet kehittywät sitten toistensa rinnalla ja samalla kertaa.
Ennenkuin eläin wiimein syntyy maailmaan, on sillä enimmät elimet
walmiina; waan wielä kuluu joku aika, jona ruumis kaswaa isommaksi,
kunnes se on joutunut siihen woimaan ja täydellisyyteen, kuin wanhemmat
owat. Wasta silloin perustawat molemmat sukupuolet itsellensä kotia, ja
kaswattawat ne nyt wuorostaan sikiöitä, joita he hoitawat ja auttawat
edes maailmaan, niin kauan kuin nämä eiwät woi pitää huolta itsestään.




IX. Aineiden waihdos.


Edellisissä luwuissa olemme oppineet tuntemaan ruumiin tärkeimmät
elimet ja niiden tehtäwät. Ruoansulatuselinten kautta (suolikanawan
ja sen lisäkkeiden, katso luku II) ottaa ruumis itseensä kiinteätä
ja sulaa rawintoa, hengityselinten kautta (keuhkojen, luku IV) taas
kaasuja. Nämä rawintoaineet muuttuwat sitten ruumiissa eri tawalla,
niin että woiwat tulla koko ruumiin hywäksi, jossa tarkoituksessa ne
kiertokulkuelinten kautta (luku III) lewitetään ruumiin kaikkiin osiin.
Kun sillä tawoin kudokset kaikissa elimissä owat saaneet tarpeellista
rawintoa, woiwat he täyttää tehtäwänsä. Mutta juuri sentähden että he
tekewät työtä, kuluttawat he rawintoa, ja siitä syntyy wahingollisia
aineita, jotka owat poistettawat; myös tämä wiimeksi mainittu tapahtuu
weren awulla, mutta erittämiselimissä (keuhkoissa ja munuaisissa, luku
V). Toimittaakseen kaikkia niitä liikkeitä taas, jotka owat tarpeen
rawinnon etsimisessä, kokoamisessa ja walmistamisessa, käyttää ruumis
liikuntaelimiänsä (lihaksia ja luita, luku VI). Mutta kaiken tämän
toimen, kokonaisena pidettynä ja oman tahdon ja ajatuksen ohjaamana,
woi ruumis saada tehdyksi ainoastaan hermoston ja aistimien waikutuksen
kautta (luku VII).

Ruumiin taloudessa pidetään siis asiat hywin hywässä järjestyksessä.
Aiwan samoin kuin kauppias markkinoilla joko itse tahi eri
palvelijoiden kautta maanmieheltä ostaa tawaroita ja sitä wastoin myö
hänelle toisia, ja sillä tawoin tulee olemaan suurten rahasummain
liikkeessä pitäjä tahi muuttaja, niin hoitawat myös rawintoelimet
(ruoansulatus-, hengitys- ja kiertokulkuelimet) ruumiin tuloja, ja
erittämiselimet ruumiin menoja; ja molempien yhdessä waikutuksen kautta
ruumis ostaa ja myypi tahi muuttaa kaikkia niitä aineita, joita se
rawinnokseen tarvitsee. Weri kiertokulkuelimissä antaa rawintoaineet
kudoksille — muodostakoot nämä sitten mitä elimiä hywänsä, luita,
lihaksia, hermoja, aiwoja, sisuksia tahi ihoa —, ja weri ottaa ja
kuljettaa pois taas, mitä nämä eroittawat pois itsistään tarpeettomana
tahi wahingollisena. _Kudoksissa_ siis itse aineiden muutos eli
aineiden _waihetus_ tapahtuu. Ja tämä waihto eli ottaminen ja antaminen
kudoksissa on _elinten elontoiminta._

Waan miten tämä waihto tapahtuu? Siitä olisi sangen paljo sanottawaa,
waan me emme tahdo tässä muuta kuin muistuttaa muutamista samanlaisista
tapauksista, jotka meille kaikille owat enemmän tunnettuja. Jokainen
tietää maidon hapatessaan eli myrtyessään käywän toisenlaiseksi
kuin myös piimittyessään eli juoksettuessaan muuttuwan juustoksi ja
heraksi. Me tiedämme märjän heinän suowassa eli pieleksessä kuumettuwan
ja pilautuwan, eli niinkuin sanotaan "palawan", sekä niin sanotun
palaneen lannan olewan toisenlaista kuin tuoreen. Kaikki nämä aineet
owat siis jossakin määrin muuttuneet. Samalla tawalla tapahtuu muutos
rawintoaineessa, sen kudoksissa ollessa, ja se saapi näin toisen
muodon, juuri silloin kuin kudos tahi elin täyttää tehtäwäänsä
ruumiissa.

Ymmärtää helposti ettei alinomainen aineidenwaihdos ole mahdollinen,
ellei ruumiisen alinomaa saateta rawintoa. Osa rawintoa menee siis
etupäässä elinten woimassa pitämiseen, että ne woimat tehdä tointaan,
s.o. että ruumis ennen kaikkea pysyisi elossa. Mutta jos wielä sen
lisäksi täytyy tehdä jotakin waiwaloista työtä, niin tarwitaan
suurempaa ainewaihetusta elimissä ja siis myöskin enemmän rawintoa
ruumiille. Mutta jos saadaan kowin wähän, tahi jos ei ollenkaan saada
semmoista aineiden lisäystä, s.o. jos ruumis saa _kärsiä nälkää_, niin
eiwät sen kudokset tahi elimet jaksakaan tehdä palwelusta. Herwottomat
lihakset eiwät supistu auttaakseen jäseniä, sydän tekee waiwolla työtä,
eiwätkä aiwot jaksa ajatella, waan owat wäsyksissä. Sillä tawoin eiwät
tärkeät elimet woi oikein täyttää tehtäwiänsä. Me sanomme silloin
ruumiin olewan heikkona ja sairaana näljästä ja puutteesta. Jos kurjuus
ja sairaus käy yli wissin rajan, niin ruumis wiimein menehtyy ja eläin
kuolee.

Päinwastoin taas, jos ruumis saa suureen liikamäärän rawintoa, jota
se kowan työn puutteessa ei woi täydellisesti käyttää; — silloin
se säästää, niinkuin järkewä talouden pitäjä tekee, kun hänellä on
tawallista suuremmat tulot. Ruumis säilyttää liikanaista rawintoa,
sillä tawoin, että se muuttaa rawintoaineet raswaksi, jota keräytyy eri
paikkoihin. Raswakerrokset eiwät kuitenkaan ole mikään todellinen elin,
sillä heillä ei ole mitään erityistä tehtäwää ruumiinwälikappaleena.
Waan kuitenkin owat ne ruumiille hywin tärkeät. Sillä kun rawinnon
puute ilmautuu, woidaan niitä, ikäänkuin säästettyjä rahoja, taas tehdä
käytäntöön kelpaawiksi. Ruumis woi nimittäin silloin raswakerroksissa
haarautuwien werisuonien awulla wähitellen noutaa wanhoja säästöjään ja
niillä pysyä woimissa. On melkein kuin ruumis söisi oman raswansa. Kuin
silloin raswa taas wähenee, sanomme ruumiin laihtuwan.

Tästä syystä sairaat ihmiset, jotka eiwät syö paljoa, laihtuwat
laihtumistaan; samalla tawalla tulewat myös elukat kowassa työssä ja
huonosti ruokittuina yhä heikommiksi ja huonommiksi. Ja päinwastoin
tulewat sekä elukat että ihmiset, jotka saawat hywää rawintoa, ja
joiden ei tarwitse tehdä waiwaloista työtä yhä pulskemmiksi. Me
ymmärrämme aiwan hywin käyttää tätä hyödyksemme ja syötämme sentähden
teuraselukoita jonkun aikaa ennenkuin ne teurastetaan. Sillä lihawan
eläimen liha on aina meille arwokkaampaa rawintoaineena kuin laihtuneen.

Waikka siis aineidenwaihdos on tärkeä seikka ruumiille, on kuitenkin
omituista, että me itsissämme tuskin sitä huomaammekaan. Saadaksemme
semmoisen syntymään ja pysymään käymässä, meidän ei nimittäin ollenkaan
tarwitse tehdä muuta kuin hankkia ruokaa rawintokanawaan; elimet ja
kudokset pitäwät sitten huolen kaikesta muusta. Mutta waikka me emme
tiedä mistäkään erityisestä waiwasta aineidenwaihdoksen tähden, woimme
kuitenkin huomata sen toisella tawalla. Äsken sanottiin nimittäin
että esim. märkä heinä pieleksessä ilman waikutuksesta muuttuu ja
silloin lämpiää, eli niinkuin sanotaan "palaa". Niin lämpiää myös
eläwä ruumis kudoksissa tapahtuman aineidenwaihdoksen kautta. Jos tämä
on heikko, huomaa tuskin ruumiin lämmön olewan ollenkaan suuremman
ympäröitsewän weden lämpöä, esim. kaloissa ja sammakoissa. Mutta jos
aineidenwaihdos on wilkkaampi, niin tuntuu lämpö selwästi; me tiedämme
linnuilla ja imettäwäisillä olewan lämpimän weren heidän eläessä. Mutta
kun eläimessä kuolema tekee lopun aineidenwaihdoksesta, loppuu lämpö
tykkänään, ja ruumis kylmenee.




X. Ruumis kokonaisuutena.


Ei löydy siis mitään erityistä elintä, jonka tarkoitus olisi erittäin
pitää huolta aineidenmaihdoksesta ruumiissa, waan kaikki kudokset
ja elimet auttawat siinä. Watsa ei siis yksinään hyödy rawinnosta,
jäsenten yksinään työtä tehdessä, waan molemmat auttawat toisiaan ja
omat sowussa. Aiwot, jotka lepääwät niin hiljaisina ja suojeltuina
luukotelossaan, eiwät ole laiskureita toimeliaitten lihaksien rinnalla;
eiwätkä aiwot myöskään ole näille mikään omawaltainen hallitsija, joka
pakoiltua heitä yli heidän woimainsa työtä tekemään, sillä ne itse
wäsywät hallitsemisesta ja käskemisestä. Molemmat sowittawat siis
toimensa toistensa mukaan.

Mutta olkoon erityinen elin kuinka tärkeä hywänsä kokonaisuudelle,
niin toimeen tulematon se on, ellei toiset elimet auta sitä työllään.
Jos suolikanawa kuin hywästi woisi sulattaa ruokaa, niin se ei edes
itse saisi siitä tarpeeksi rawintoa, ellei hermosto aistimien kanssa
ja liikuntaelimet auttaisi itse rawintoaineiden hankkimisessa. Samoin,
jos kiertokulkuelimet ja keuhkot woisiwatkin tehdä palwelustaan
moitteettomasti, waan rintalihakset eiwät toimittaisi hengittämistä,
niin olisiwat edelliset aiwan tarpeettomia elimiä. Ellei aiwoja
lakkaamatta pidetä woimissa rawintoelimien kautta, niin on heidän myös
mahdotonta toimittaa mitään. Ja ainoastaan aistimien awulla tulee
aiwoille ylipään mahdolliseksi ulkomaailmasta saada jotakin käsitystä
siitä mikä tapahtuu ympärillä.

Jossakin elimessä tapahtuma aineidenwaihdos eli toiminta ylipäänsä
waatii siis wastaawaa toimintaa kaikissa muissa elimissä. Kun nyt
kaikki elimet waikuttawat sopuisasti, tekewät he, niinkuin jo alussa
sanottiin, yhteensä ruumiillisen kokonaisuuden, eläwän olennon.

Me woimme muutaman wertauksen kautta tehdä tämän selwemmäksi. Hywässä
kellonrakennuksessa tarttuu, niinkuin tiedämme, toinen hammas hywästi
toiseen, ja niin saatetaan ratas rattaan perästä liikkumaan; kello käy
oikein, ja illan tullen wedämme luodin taas ylös. Niin jatkuu myös
elimellisen olennon elo päiwästä paiwään. Se "wetää ylös" itsensä joka
päiwä ottamalla rawintoa; se mikä kuluu korwataan samassa määrässä,
ja kokonaisuus pidetään woimassa pahemmitta häiriöittä. Waan wiimein
woi kuitenkin jotakin odottamatonta tapahtua, jota olento itse ei woi
auttaa, tahi tulee koko rakennus niin wanhaksi ja kuluneeksi, ettei
se enää woi käydä säännöllisesti. Rattaiden hampaat eiwät enää tartu
tarkkaan toisiinsa ja kello alkaa jättäytyä, kunnes se itsestään
seisattuu. Myös elimellisen olennon elo lähestyy loppuaan, ja kuolema
saapuu elon ehtoona.

Useat elimelliset olennot, niinkuin kaswit ja waillinaisemmat eläimet
eiwät woi osoittaa muuta kuin semmoisia werraten wähemmin monimutkaisia
_ruumiillisia elonilmauksia_; niillä supistuu nimittäin elontoiminta
melkein yksistään aineidenwaihdokseen. Täydellisemmillä eläimillä sitä
eastoin on ruumiinelinten toiminta paljoa monipuolisempi, ja siihen
yhdistyy henkisiä ilmauksia. Me huomaamme esimerkiksi näiden eläinten
olewan erinomaisen paljoa eteensä ajattelewia itselleen rawintoa
etsiessään sekä poikiaan hoitaessaan; me tiedämme miten koira on
isännälleen uskollinen ja monessa tilaisuudessa osoittaa hammästyttäwää
ymmärrystä. Kaikessa tässä nähdään siis selwiä merkkejä eläimillä
löytywästä sielun elämästä.

Olemme nähneet samojen elimien, jotka muodostawat täydellisempien
eläinten ruumiin, myös olewan ihmisen ruumiin elimet, ja
yhtämittaisesti tämän kanssa ihmisellä saman elontoiminnan olewan
käymässä kuin niillä. Mutta useat tärkeät elimet owat ihmisellä
paljoa täydellisemmin muodostuneita. Ihmisen kädet owat oimallisia
työaseita; äänielimen kautta matkaansaatetulla äänellään woi ihminen
sanoilla lausua mitä hän ajattelee ja tahtoo; hänellä on aiwot, jotka
wälittäwät semmoisten asiain käsittämistä, joita eläimet eiwät woi
käsittää, j.n.e. Ja näiden ruumiillisten etemyyksten mukaan on hänellä
korkealle kehittyneitä henkisia kykyjä. Juuri nämät ylewämmät henkiset
elonilmaukset antawat meille sanomattoman suuren etewyytemme kaikkien
muiden elämien olentojen suhteen, ja tekewät meidät ajattelewiksi,
siweellisellä ja wapaalla tahdolla warustetuiksi olennoiksi.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUUMIIN ELIMISTÄ JA NIIDEN TOIMISTA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.