The Project Gutenberg eBook of Kevät
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kevät
Runoja
Author: Huugo Jalkanen
Release date: October 5, 2024 [eBook #74520]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄT ***
KEVÄT
Runoja
Kirj.
HUUGO JALKANEN
Helsingissä,
Suomalainen Kustannus-Oy Kansa,
1912.
Elämän runoutta
alastoman kauniisiin
luonnonsäkeihin
ilman kaavojen juhlapukua!
SISÄLLYS:
Prologi:
Prologi
Vappuyönä:
Katukarnevaali
Elonjuhla
Kunne, kunne —?
Ja minä raivoan yössä
Ave, Diongsos
Taikatanssi
Intermezzo
Resignatsioni
Aamulaulu
Seireenilaulua:
Seireenilaulua
Dithyrambeja:
Sinä olet sytyttänyt minut
Minä palan!
Minä olen kuin humaltunut rakkaudesta
Minä olen monta nähnyt
Memento mori!
Nocturnus
Ametisti
Endymion
Hiljaisuus:
Hiljaisuus
Täällä ma tahdon
Kastehelmi
Juhannustulilla
Hiljaa, hiljaa —!
Meren laulu
Matkan varrelta:
Öisellä matkalla
Erotessa
Isäni
Hämärtyessä
Suru
Myrsky-yönä
Melpomene
Kuoleva Sokrates
Per aspera:
Eheu Fugaces!
Pitkä on tuskan tie
Per aspera
Sataa
Hän on kuollut!
Kevät on mennyt
Kahlittu Promotheus
Kuutamo-oodi
Finaali:
Ensi lumi.
PROLOGI
PROLOGI
Tuomet valkeina kukkii,
tuomet kukkii ja tuoksuaa. — —
Yli aavan, välkkyvän seljän
sinä katselet kauas pois: —
siellä, siellä — kaukana on
maa, jonne kaipaus kantaa,
siellä, siellä — kaukana on
maa, jonka ei näy rantaa.
Aavistus vain
säteissä auringon entää
taa meren aukean, jonka
ääriltä laulajat lentää
kesäisin, helkkävin viestein, —
aavistus vain
ja katseen kaipaus kohtaa
maan, joka taivaanrannalla hohtaa
säihkeessä auringon.
Tuomet valkeina kukkii,
tuomet kukkii ja tuoksuunsa sulkee
puiston ja haaveet ja toiveiden maan.
VAPPUYÖNÄ
I.
KATUKARNEVAALI.
Taivaan kuulakkuus kevätillan varjoihin häipyy,
päivän muistona on riutuva ruskotus vain,
kaikki sen riemut nyt hämy verhoo kuin suruhuntuun,
min yli tähdet yön syttyvät välkkymähän.
Riemuiten, hyörien käy kadut kansaa kirjavanansa,
huumaten liikenteen rauhaton pauhina soi,
kun katuvieriä käyn yhä etsien löytymätöntä,
yksin ystävänäin polttava kaipaus vain.
— Ah, minä tahtoisin sinut, hiipijä, murskaksi lyödä!
Päivien ahdistus, öitteni myrkky sa oot.
Liian varhain oot ilon, rauhan sa ryöstänyt multa,
liian varhain viet varjojen maahan sa mun! —
Kas, kuin tulvillaan kevätyö on luomisen huumaa,
onnen aavisteluin riemuiten lyö joka syön!
Minne sa kuljetkin, joka ääreltä soi sävel tanssin: —
karkelo nuoruuden hääyön huumana käy.
Yksin ma harhaan vain katuvieriä lohtua vailla,
etsien häntä, jot' en koskaan kohdata saa.
Outona käy ohi mun elon kirjava, kiihkeä leikki
kuin unenhoure vain, kohta mi haihtuva on.
— Minne, minnekä kiire on teillä, te kulkijat kaikki
Minnekä matkasi sun, vanhus valkeapää?
Nautinnonmaljanko käyt sinä pohjaan tyhjentämässä?
Kuolema oota ei, huomenna ehkä jo vie!
Kiire, oi kiire on teillä, te hetken haihtuvat kuplat:
ääretön tyhjyydenyö vaanien varjona käy,
kun elon huumaavan salasoiton pyörteissä kiitäin
kiirehin kuumeisin kuolemantanssinne käy! —
Pauhina liikenteen kuin hautaushymninä soiden
nousee korkeuteen kylmien tähtien luo,
jonneka — katseeseen elon sfinksin, äärettömyyden —
kätketty mailmojen on kohtalo tuntematon.
II.
ELONJUHLA.
— Käy elonjuhlaan vaan, sinä kuokkuri, kutsuton vieras,
tanssin hulmuhun käy, maljasi pohjahan juo!
Kas, elonhetket on lyhyet ja pitkä on yötinen taival:
juhli, kun vuorosi on, haudassa nukkua saat! —
Niin mun sieluuni soi ilon taikova, kutsuva soitto,
kun ovipuolla ma vain riemua outoelen:
valloillaan ilo on — yli maan kevät voittoisa kulkee! —
onnen huumeissa lyö nuorien rinnoissa syön,
heelmät rakkauden hymykypsinä huulilla impein
oottavat poimijataan, aalloin antauvin
keinuu päihdyttäin povet kukkeat tahdissa tanssin,
lietsoen taipuelee vartalot viettelevät,
onnen aavistetun unenhohde katseissa syttyy
kuin ruso aamuinen, kirkkaus pohjolan koin,
ympäri uumenien käsivarret kun kiihkeinä kiertyy,
katseet katseisiin vaipuvat tenhoutuin.
— Uupunut etsijäsieluni muu, oi miksi ei ennen
tänne sun johtanut ties, liian jo myöhä nyt lie!
Liian kauan sa oot katuvieriä varjossa käynyt,
turhia haaveitas hautoen kätkössä yön.
Tyhjiin häipynehet on nuoruusvuotesi parhaat,
nyt ilonliekkiin sun työlästä syttyä on.
Ah! mihin tartutkin, lumo kaikesta kohta on poissa,
nautinnon nektarikin huulillas karvaaksi käy;
kukkivan immen jos elon tanssin huumahan vietkin,
varjo sun viereltäs väisty ei hetkeksikään.
Vanhaa virttään hän, ivanilmein, tyhjyydenhenki,
valheesta kaiken tään kuiskivi korvaasi sun:
pois hymy kuihtuu, pois sulosilmien kauneus sammuu —
keskellä tanssinkin kuoleman hiipivän näät,
Tuonen tyhjyyden näät katsovan silmistä immen,
kuolleenkallon sen naurussa irvistävän! —
Kolkosti paukahtain ovi sulkee mun ulos yöhön
yksin harhaamaan mykkähän autiuteen;
hetken vielä se korviin soi, ilon hilpeä telme,
ainiaks häipyen pois, taa — ikivarjoihin yön.
III.
Kunne, kunne
tuskansa kätkeä
katseilta, jotka ei armoa tunne?
Mistä, mistä
yösydän etsiä,
missä ei silmien pilkka pistä? —
Yö ei peitä
— tähdet palaa —,
syrjäteitä
kun hiivin salaa
niinkuin varas
— onnen varas! —
ohitse talojen, joissa
onni viettää juhlaa,
nautinnon viiniä tuhlaa
rikkaille orgioissa, —
ohitse kotien,
valoisten kotien,
joissa on rauha, —
iäti sotien
turhaan
oman pimeän itseni kanssa,
paeten pois
sinne — sinne,
missä lauha
unhotus ois,
missä ei itseni murhaan
pakkoa ois —!
— Minne?
IV.
Ja minä raivoan yössä:
tämä elämä on helvetti,
jossa kaikki kauhujen lieskat
korventavat ihmistä,
jonka rinnassa on
kuin sammumaton hiillos! —
Silloin kirkastuu keskelle pimeyttä
ihana ilmestys,
kaunis ja lohdullinen kuin enkeli.
Ja ihminen repäisee hänet syleilyynsä
ja painaa palavan rintansa
hänen viileälle povelleen
onnea ja lievitystä himoiten. —
Mutta katso:
poissa on lohdun enkeli,
ja hänen sylissään
on toinen palava ihmislapsi!
Ja kuoleman ääretön tyhjyys
nauraa saatanallista nauruaan,
ja sokeina syöksyvät
palavat sielut sen kitaan
vapahdusta etsien. —
Hupsut!
Siellä on tyhjyys!
Ja täällä soi ilon ja surun
rikkaat sävelet
ja tuskan riehuva myrsky!
— Ei!
Minä tahdon juopua niistä,
minä tahdon kuunnella
elämän säveleitä
loppuun saakka —
ja hiljaa selkeentyä
iäisyyteen!
V.
AVE, DIONYSOS, MORITURI TE SALUTANT!
(Taberna musarum.)
Maljat pohjaan!
Hiiteen jäljen neuvot!
Ilo irki ja huolet pois!
On mailmassa murhetta kyllin.
Maljat pohjaan!
Leili on tyhjä ja pitkä on tie;
kuolo ei armoa anna!
Siis sulojuomaasi, tyttönen, tuo:
kevät-humalan onnenhuumaan
elon kurjuus unhoittuu!
Maljat pohjaan! —
Tanssi, tyttö, ja tenhoa, tyttö!
liihota, lievitä, liekkihin lietso,
nuorten muotojes tanssilla taio
polttava tuskani unheeseen
ja täytä mun syömeni kaipuu —
valkaise sieluni yö!
— — —
Sinä tanssit, tanssit,
ja sävelet soi
kuin lumotun metsän laulu.
Sinä tanssit
kuin metsien villi nymfi, —
ja allasi — nurmen alla
lahoo vainajain luut.
Silloin keskeltä elämän metsän
salaperäisen siimeksen
ilmestyy hän,
jonka askelten alla
nurmet puhkeavat kukkaan, —
jonka pelkästä henkäyksestä
kevätmahla valahtaa puissa lehtiin, —
joka vuodattaa koko luontoon
sitä ikuista elämän-eliksiiriä,
jota tuhannet vanhat narrit
kautta vuosituhanten
ovat kammioissaan turhaan tutkineet; —
hän tulvahtaa kuin vapahtaja
kivettyneen elämän keskelle —
synkän suurkaupungin kaduille,
ja villit nymfit ja faunit
vapaina kuin verevät luonnonvietit
Panin sävelten taikomina tanssivat
— Tule tänne, tyttönen sinä,
joka olet tanssinut minut irki
elämän painajaisesta:
minä olen nuori fauni,
sinä ihana nymfi,
joka koristelet alastonta kauneuttasi
viettelevillä rypäletertuilla:
nyt on kevät
ja sen heräävä riemu
sykähtelee joka solussa;
minä janoan sinun virvoittavia rypäleitäsi, —
minä saavutan sinut —
vangitsen sinut
ja painan vavahtelevan povesi
koko nuoren rakkauteni voimalla
rintaani vasten,
enkä hellitä käsivarsiani enää
sinun nuorilta uumeniltasi! — —
Ja nurmi viheriöitsee meidän allamme,
kukat heloittavat niityillä,
ja auringon kimaltelevissa säteissä
hohtavat yllämme omenapuun
— kielletyn puun! — valkeat kukat!
— — —
Niin istun minä maljani ääressä
ja uneksin — onnellisena
— minä narri! —
muistamatta,
että se tanssija oli portto,
joka oli kulkenut sylistä syliin
jo Orfeuksen ajoista saakka!
VI.
TAIKATANSSI.
Nyt on yö, jona noidat hornaan lentää
luudanvarrella ratsastaen,
nyt on yö, jona nuoret mahlat kiehuu
luomisriemusta vapisten;
taikahuumana tanssi entää,
veri vaatii, vietit riehuu;
vanhat vaappuvat riutuvin voimin
elämänlähteen luo;
nuoret noidat lempeensä sulaa,
vääntää varttansa, peittää pulaa,
nostaa lonkkaa, nostaa nilkkaa —
kas! pukinsorkat vinhemmin vilkkaa, —
lanteilla löyhinä viikunanlehdet,
viikunanlehdet, viikunanlehdet
— liian löyhinä liehuu! — —
Soi siis, taikova tahti!
luo, elon luomis-mahti!
käy, veren lietsova tanssi,
ja valkase yö! —
Riemusta riehuen lieskat lyö.
— Pelkäätkö? — Raukka!
Anna palaa!
— kohta salaa
kuolema liekkisi sammuttaa!
VII.
INTERMEZZO
eli
LAULAJA-MIRRIN VAPPUSERENAADI
eli
NOUSEVAN NUORISON JOKAÖISET KISSANNAUKUJAISET.
Niin ihmeen kuulas ja lauha on yö,
ja niin kumman kuumina valtimot lyö.
Mjau-au.
Ei maistu rotta, ei nukkua voi;
niin hivelevän ihanasti korvissa soi:
Urnau.
Ja menneet muistot mun mieleeni saa,
jotka kaikki jo jääneet on talven taa.
Mjau-au.
Näen lempeät silmät ja suloisen suun —
ja hienoisen turkin ja kirkkaan kuun: —
Urnau.
Olen koditon kulkurikolli vain,
mutta silti niin rakkaan katseen sain.
Mjau-au.
On kuin se vihlaus selkäpiin
yhä vieläkin sais sulohervoksiin!
Urnau.
Ja hän oli hieno — kuin silkkiä vaan, —
mitä hienoja herkkuja saaneekaan!
Mjau-au.
Ja samettityynyillä loikoo hän;
minä ruuman nurkassa kyykötän.
Urnau.
En tiedä, miksi hän puikahti pois;
oli kuin hän minua säikkynyt ois.
Mjau-au.
Ne on kainoja, ylpeitä, ryökkynät,
vaikka sylinannon janohon nääntyisivät!
Urnau.
— Tule luokseni, armas, niin yksin oon,
käy kanssani hääyön karkeloon!
Mjau-au.
Sinut kerran vie rakkari myös kuin muut,
ja suolla sun myöskin maatuu luut!
Urnau.
Minä tiedän kellarin rauhaisen,
sahajauhoisen, pehmeän vuotehen.
Mjau-au.
Siellä sylihis riutua yhden yön! —
ja rokkarille tyynenä nahkani myön.
Urnau. —
— Mitä nyt? Mikä akkunan narahdus? —
Saan ruukun vettä ja: »katti, hus!»
Mjau-au!
Vaan tikkaita katolle kun vilkaisen,
hänen kuulen kutsuvan kaivaten:
»Urnau».
Hih! hei! mikä vihlaus autuuden
kuin salama käy läpi hermojen!
Mjau-au!
Niin hempeä ääni — ja mulle! — ai, ai! —
Se suloisna soi: ota, vie minut, nai!
Urnau! — —
Haa! — niin! sinä vanha ja kuulu »haa!»
Mikä lutka se täällä uikuttaa?
Mjau-au. — —
No siitä, sa narri! sait; tuki suus!
ja noidu sen lemmot — ja korjaa luus!
— Urnau!
VIII.
RESIGNATSIONI.
Käy kotiin,
miksi laahustat
sinä tässä määrää vailla!
On tanssin sävelet vaienneet,
on lyhdyt sammutetut,
ja tyhjä ja äänetön kaupunki on,
ilo kuollut on Vappuyön.
Elon naamiaiset
on loppuun tanssittu,
ilon humala haihtunut on
ja naamarit poissa, —
läpi aution kaupungin harmaana hiipii
ankara arki.
Ja Bulevardin tummat puut
kuin kummitukset
mun ylläni ojentavat oksiaan.
Kointähti yksin vain
läpi vihertävän kajastuksen loistaa
tyynnä, tyynnyttäen, toivoen.
Ja vanhain vaahterainsa siimeksessä
tumman Kirkkopuiston vainaat nukkuu
vuossataisuntaan pitkää, sikeää. —
En ohi mennä voi, käyn heidän luokseen
ja istun varjoon mustain oksien.
— Te vanhat professorit, majurit
ja teidän puolisonne valkohapset
ja kaikki vanhat, vakaat porvarit —
te, jotka unhoon ootte vaipuneet,
— nään, kuinka kerran
Vappuyönä
kiihkossa verten,
nuoruutta uhkuen
maljanne joitte
ja tanssitte keväisen lumotun yön, — —
nyt leikkii haudoillanne lapset!
Nyt leikkii haudoillanne lapset,
ja kuhertelee illoin rakkaat parit,
ja ympärillä ylhät kivitalot
yli maatuneitten luitten kohoavat.
Ja kerran — jälkeen vuosisatain
näin istuu miettien ja uneksien
joku toinen yksinäinen henki
tään sukupolven kalmistossa,
joka nyt — tänä riemujen yönä! —
päiväperhoskarkelonsa tanssi. — —
Kotiin! —
Mitä siellä ma teen?
Ei, veri levotonna virtaa,
oudosti rinnassa sykkii syön! — —
Tänne ma kuulun —
vainaitten äänettömyyteen. — —
On kuin ois sadat vuodet jo menneet —
ylläni jossain hohtaisi valoisa taivas
uusien sukujen yllä, jotka
tallaavat tannerta
haudallani, —
on kuin soisi siellä
sävelet uuden Vappuyön,
uuden ja iäti saman.
IX.
AAMULAULU.
Yön varjot vaeltavat pois
kuin aavehet,
ja takaa aavistusten
siintäväin ulappain
nyt vapahduksen tunnoin valkenee
yli rukoukseen vaipunehen luonnon
kuin iäisyyden kylvöä siunaten
aamun koi.
Nyt — tässä puiston penkillä istuen
ma nään sen, tunnen sen sielussani:
kuin aamun kainot ensi säteet
yli hartauttaan tyvennehen meren,
kuin päivän sädehtivä kirkastus
yli kastehelmin kimaltavan puiston,
se saapuu vihdoin,
ainoa lohdutus,
ja laskeutuu kuin elvyttävä kaste
salaa, hellävaroen muu sieluuni, —
ainoa, ainoa onni,
iäisyyden silmänräpäys-onni — —
minä elän — minä elän vielä! — —
Joku peipponen ylläni puussa
ensi säveliinsä helähtää,
ja alla siintävän korkean kuorin
soi kuin hymninä valon jumalalle
aamun hillityn riemukas,
sanaton symfonia.
Täällä, pyhäkössä puiston,
rannalla aavan, aamuisen meren,
täällä on läsnä
hän, jota etsin,
hän, joka yksin
voi lääkitä tuskan,
hän, joka yksin
lohdun suo, —
täällä on rauha,
täällä on ihana olla,
täällä on kevään
ja toiveitten aamun onni, —
tänne, sen tunnen, on kätketty
kaikkeuden vastaus.
SEIREENILAULUA.
SEIREENILAULUA.
Jo halki taivaankannen matkannut
on päivän Phoibos kultavaunuillansa,
ja Tetis hälle ruskolinnassansa
on purppuraiset portit aukaissut
On umppunsa jo kukat sulkeneet,
kuin immet uinuvat ne unelmoivat,
ja helkkäin satakielen laulut soivat
yön kukkiin nostain onnen kyyneleet.
Kuin tuli hehkuu povi Tetiksen,
kuin tuli Phoibos Apollonin kaipuu,
kun ruskon ruusuvuotehelle vaipuu
he lemmenjuhlaan jumalaisehen.
Ken silloin elon arki-vahalla
ei tukkinut oo kuuroks korviansa,
hän silloin elon odysseiallansa
saa kuulla seireenien laulua.
Kuin onnen nektar vuotaa sieluun se
ja hivelee sen herkän ihanaksi,
niin kaipuunkylläiseksi, riutuvaksi,
kuin yksikään ei mainen sävele.
Ei kenkään, ken sen kerran kuulla saa,
sen tenhosta voi vapahaksi päästä;
ja seireenit ei uhrejansa säästä,
ne heidät kaipuunmyrkyin hivuttaa. —
Oi sävel tuskaisin ja ihanin!
syöt sieluani sulomyrkyn lailla;
ma olen vankis, kunnes Haadeen mailla
yö vaientaa sun unhoin iäisin.
DITHYRAMBEJA.
I.
Sinä olet sytyttänyt minut,
ah! sinun katsees salama
polttaa minun sielussani, —
ja minun on ihanan tuskainen olla.
Minä kuljin kaupunkia,
isäini kaupunkia,
jonka jokainen kivi
on minulle muisto.
Sinä saavuit silloin kuin ilmestys
kera valoisan, kukkivan kevään, —
sinä astuit keväistä katua
kauniina kuin unelma,
ja auringon kultaiset säteet
loistivat kuin sädekehä
sinun ihanain kasvojes ympärillä.
Sinä rakkauteni runotar,
sinä runon kirkastus
keskellä elämän harmaan arjen,
ah! minne häivyit sinä minulta?
II.
Minä palan! —
enkä tahdokaan itseäni sammuttaa,
sillä se palo on ihanin elämässä.
Ja kaunis, neitseellinen kevät
puhkeaa kukoistukseen minun ympärilläni,
puistojen heleän vehreät, lehtivät puut
hohtavat haaveksivina ja onnellisina
kuin morsiamet,
ja kuulaan siintävä ikuinen taivas
sädehtii auringon loistavista
timanttisäteistä.
Ja minä käyn keväistä kaupunkia
kuin ihanassa unessa,
minä käyn kaupunkia ja etsin sinua,
sillä sinun rakkautes yksin
on minulle elämä —
kaikki muu on kuin kuollut minulle!
III.
Minä olen kuin humaltunut rakkaudesta,
minä olen kuin hullu
järkevän kansan keskellä,
minussa kuohuu väkevänä ja päihdyttävänä
kevään kaikkivaltias riemunhuuma —
ja minä olen onnellinen kuin lapsi!
Ulos keväiseen riemuun!
ja nauti jokaisesta onnensäteestä,
joka sinun sielusi ikävään lankeaa.
Minun huoneeni vangitsee minua,
se on kuin hautaholvi,
jonne minä yöksi kätkeydyn,
mutta jonka seinät minä kirjailen
onnellisilla haaveilla valoisiksi.
Ja minä lepään ja katselen
ulos kuulaaseen yöhön,
muistellen sinua —
köyhin, kylmin, kuollein sanoin
sieluni ihanan riemun
ja tulisen tuskan
runon taikariimuihin kätkien.
IV.
Minä olen monta nähnyt,
mutta ei kukaan ole ollut niinkuin sinä.
Minä olen monta rakastanut,
mutta en ketään niinkuin sinua,
sillä minä olen sairas rakkaudesta!
Tule, ilta!
ja luo viileä varjosi kaduille,
tule, ilta!
ja vilvoita minun rintaani,
sillä minussa palaa,
tule, ilta!
ja suo minun hukuttaa tuskani
hänen rakkauteensa.
Ah! on kuin edottaisi iäisyys
minut armaastani.
V.
MEMENTO MORI!
Katso, taivaan kuulaus himmenee
lehväin yllä, —
kevätyön uneksiva hämy
uinuttaa ihanasti sielua,
niinkuin kaipaavan tanssin sävel
valaistuista ikkunoista tuolla, —
kukkain huumaavia tuoksuja
henkii hiljainen yö,
— ja minä uneksin yhä sinun rinnallasi
puiston siimeksessä,
hennomatta liikahtaa, —
minä nään sinun katseessas
oman sydämeni onnen —
ja minussa soi:
ihana on elämä,
sen ilot ja surut, —
ihana hiljaisuus,
joka kerran vaientaa meiltä
sen vaihtuvat sävelet! —
Ja minä katselen avoimen rintasi
kuulakanhienoa hipiää,
jonka alla veri lämpimänä rusoittaa,
sinun rypäletuoreita huuliasi,
joiden suudelma on
kuin virvoittava lähde
polttavankuivassa erämaassa,
sinun lempeitä silmiäsi,
joiden kaipaava katse
lääkiten hyväilee sielua,
— minä katselen sinua
ja minussa kyyneltyy:
— näen äitini,
joka vanhana ja sairaana,
surkastuneena ja yksinäisenä
lepää toivottomalla vuoteellaan
vapahduksen hetkeä odotellen.
Niin lepäät sinäkin kerran
— syksyllä —
kuihtuneena
kuin kellastunut lehti!
NOCTURNUS.
Tyhjä on puisto,
autio, lohduton, —
lempeä muisto
vain kuni henkäys hiljaa
lehdillä käy.
— Niinkö sa häivyit,
niinkuin saavuitkin,
tuoksuna kukkain
pois kera kesäisen yön! —
Tyhjä on syön,
tyhjä on puisto,
— lempeä muisto
vain kuni henkäys hiljaa
lehdillä käy.
AMETISTI.
(Albert Samain'in mukaan.)
Yli lehväin hämärä hiipi.
Oli ilta antiikin.
Jo tuhat vuotta Olympos oli suljettuna ollut
ja Pathos hallinnut maailmaa,
ja Panin huilu temppelilehdon autiudessa itki.
Ääriltä rauhattoman meren
salaperäisen idän aamu kajasti.
Ihmeellisin äänin
tammien lehvät ennustaen liikkui,
ja suuret valioliljat
vuodattivat valkoista hymniään
yli enkelien pyhittämän järven.
Taivas kauniimpana kuulsi
kuin tunturikyyhkyn kaula...
Ja pitkäin suortuvainsa lainehissa
unelmoiva, hento nymfi
kalpein kukin amuletin seppelöi.
Ja hänen eessään kajastuksen kuultehessa
pieni, surullinen fauni,
violetinvälke silmissään,
sydämensä alakuloisuuden
uskoi ruokopillin sointuihin...
Ja se lempi antiikin yön oli
viimeinen...
ENDYMION.
Endymion,
uneksija kuolematon,
oi, ken laillasi päässyt ois
elämisen tuskasta pois!
Onnellisna, oi Endymion,
nukut untasi jumalten suomaa.
Ei hivuta sieluas tuskat maan,
ei syöntäsi ikuinen kaipuu.
Ikikirkas hohde Olympon
sun loistaa otsaltasi,
kun iäti nuorna nautit
sa suurta onneasi.
Selene, yön ihana impi,
sun luoksesi saapuu öin
hopeaisesta linnastansa
koristettuna tähtivöin.
Hän hiipii luolasi suulle
kuin hiljainen henkäys yön;
poven neitseellisen alla
lyö onnesta vapisten syön.
Hänen hopealamppunsa hohde
sun muodoilles lankeaa,
ja liljanvalkeat kasvot
rusohehkun kainon saa.
Vaan kainous kauan ei lemmen
voi valtaa vastustaa:
hän hiljaa luoksesi hiipii
ja rinnoilles raukeaa.
Sen onnen ihanuutta,
sitä voi vain aavistaa,
sitä kuolevista vain harvat
unenhuumassa nauttia saa. —
Ja vasta kun tähdet sammuu,
hän lähtee luotasi pois;
on kuin hän kalvaampi vielä
mut onnellisempi ois. —
Vuostuhatta monta on mennyt,
vaan vieläkin kuutamoöin
ja vasta — vuostuhanten jälkeen
he yhtyvät ikävöin,
Endymion, iäti nuori,
ja Selene, neitseellinen:
ei koskaan täyty kaipuu
sen onnen ylhäisen.
— Endymion,
uneksija kuolematon,
ja Selene,
kirkas unelma yön,
te elätte ikuista onnenne juhlaa
eetterin tähtiyössä,
vaikka muodot ja maailmat vaihtuu!
HILJAISUUS
HILJAISUUS.
I.
Hiljaisuus,
mi henkii metsäin sydämessä,
pyhään hartauteen sen eessä
hiljenee.
Hiljaisuus
— kaiken kohtu,
kaiken hauta —
kerran sen täyttä onnea
tuntenut oon, —
kerran sen suureen rauhaan
jälleen vaikenen.
Vierasta on mulle kaikki muu,
maailman turut, onnenmarkkinat.
Täällä yksin kotonani oon,
täällä yksin vastaani
soi oman sydämeni sävel.
II.
Täällä ma tahdon
maaemon rintaa vasten
suruni suuret
itkeä unheeseen.
Täällä ma tahdon
povella hiljaisuuden
ikuiseen rauhaan
nukkua kesäisen yön.
KASTEHELMI.
Kuulas kevätyö
valvoo, —
ääneti unelmoivat
valkeat vuokot, —
odotuksen hartaus täyttää
temppelituntein
metsän.
Yön kastehelmi
kaipaus rinnassaan
käy hiljaa hiipien
kukkansa luo.
Yön timantit
hänen valvovat
kulkuaan, —
yön aavistukset
hän kantavi katseessaan,
yön salatut sävelet soi
hänen sielussansa.
Kuin taikamaa
yö lumoa täynnä on.
Joka heinänkorsi
hengen on saanut nyt,
joka solu sykkii,
joka hermosäije on herkennyt,
yli kaiken kun soi
kuin tuudittain
yön ihana, äänetön onni.
Ja kastehelmi, aamua aavistain,
yön kainon kukan sulkee rinnoilleen —
ja häipyessä hetkien kiireisten
hän lyhyen, unelmaisen yön
houraa onnensa suurta unta —
yhteen hetkeen
kaiken kaipuunsa vuodattain, —
sillä hän tietää, ettei hälle
tään yön onni palaa milloinkaan —
tämä hiljaisuus, tämä lemmenlumo
— ei milloinkaan!
JUHANNUSTULILLA.
Yli järven veen
kuin taikasoitin hiljaa
muinaisöiden hämäristä jostain
viulu soi.
Suviuhrit syttyvät taas
pyhän luonnon jumalalle
rannoilla kirkkaan tyynten vetten;
ja kansa valvoo lauhan, tuoksuntäyden yön
niinkuin valvoi muinen,
niinkuin vasta valvoo
laulaen, tanssien, riemuiten,
kunnes viimeinen viaton koivu
uhrina kaatuen
viimeisen kerran vavahtaa,
kunnes viimeinen valoisa yö
sammuu taakse taivaanrannan,
kunnes viimeinen uhrituli riutuu,
elämä kaikki nukkuu varjoon
iäisen yön
Kuin vieras käyn ma kesken nuorten ilon,
ohi korvain kaikuu nauru ja tyhjät sanat;
kuin uhripappi hartauttani polvistun
ma sielussani eteen pyhän luonnon,
josta olen noussut —
johon kerran palaan
jälleen nousten;
ja mun sieluni korkenee
kuin iäisyyden näkyyn aueten: —
minä tunnen olemisen kaikkeuden
ikuisen sykinnän
yli kaiken katoovan —
täynnä korkeampaa onnea
kuin kaikki tämä haihtuva
Ja minä soudan pois kylän tulilta,
nousen yksinäiselle vuorelle
ja verhoudun hiljaisuuteen,
sillä nyt minä en elä tässä elämässä.
HILJAA, HILJAA —!
Hiljaa, hiljaa, armahin, vaietkaamme,
hellävaroin kun hämynhenget täyttää
ihmeellisin, ihananhennoin haavein
rintamme onnen!
Hiljaa, hiljaa, armahin, — äännähdyskin
tunnelman niin aavistusherkän särkee,
yön kun hiljaisuudessa onni varkain
sieluhun hiipii!
Hiljaa, hiljaa, armahin: — hetket häipyy —
kiirehellä harmajat vuodet vierii;
katso, kohta iäksi vaienneet on
sävelet sielun!
MEREN LAULU.
Iäti kuohuen,
iäti levotonna etsien
kohden iäisyyttä sa kiiruhdat.
Suviset, aurinkoiset päivät,
syksyn mustat, myrskyiset yöt —
aina sa riennät rauhaa vailla,
milloin uupuen helteeseen,
milloin synkkään syksy-yöhön
sielusi polton purkaen.
Koskaan et täyttä onnea löydä,
koskaan et pitkään lepoon
tyyntyä voi.
Joskus vain,
kun kesäinen, kirkas yö on sun ylläs,
tai lempeä kuu sun kalvosi kuutamoi,
silloin lyhyen, lyhyen hetken vain
voit tyynen rauhan tuntea rinnassas
ja ihanan onnen,
jota muulloin turhaan etsit
ja jonka hivuttava kaipuu
iäti soi sun laulussasi.
Niin rientää sunkin elämäsi,
sydämeni: —
iäti kuohuen,
iäti levotonna etsien
kohden iäisyyttä sa kiiruhdat.
MATKAN VARRELTA
ÖISELLÄ MATKALLA.
Pyörät jyskää ja lyö,
vaunu huojuu, täräjää,
ulkona musta yö.
Ulkona musta yö,
vaunussa valvoo lampun
riutuva liekki
houreita matkaajain
keskellä valkenemattoman yön.
Kiirein kiitävi vaunu,
jälkehen lyhdyt jää,
äkkiä välkähtää
vain ohi ikkunan ne.
Ääneti istuvat toiset
miettivin ilmein,
toisaalla juttelu luistaa
ja nauru soi.
Nurkassa tuolloin tällöin
kulkuri muistaa
viulunsa, taatonperun,
hilpeän polskan tai viisun
korvainsa iloksi kitkuttain.
Vaan jopa vaihtuu nuotti:
kaipaava kansanlaulu
viulun kielistä nyyhkyttää.
— Mitä tuntee mies?
— Mistä ja minne? —
Maailman rantaa matkaa poika
kotoa vailla.
Kiirein kiitävi vaunu,
jälkehen lyhdyt jää,
äkkiä välkähtää
vain ohi ikkunan ne.
Toinen toisensa jälkeen
ystävät, vierahat
matkalta erkanevat
tielle jälkehen jääden:
enää koskaan et
kohtaa heitä sa retkelläs!
— Tyttönen, sa, joka istut
vastassain,
miks vältät kainona noin
mun katsettain? —
Viaton hyväily katsees
sielussain —
ah! sitä nauttia saan minä
hetkisen vain.
Kohta mun jäädä täytyy
matkalta pois,
koskaan kohtaamatta ma
erkanen pois,
koskaan ei haaveinen katsees
hymninä hyväile sieluain
onnen unihin tuudittain.
Kiirein kiitävi vaunu
outoja määriä päin,
niinkuin voimalla myrskyn
ihmistä kiidättäin.
Kätkössä yön
on määränpää,
kätkössä yön
mikä taakse jää:
nykyhetken haihtuva uni
ohi äkkiä välkähtää. —
Kuolemankauhu mun jäytää
sydäntäin,
ja ma sieluni tuskassa
houraan näin:
— huojuva, kiitävä vaunu,
tuskasta pois minut auta:
suurin on kammoni hauta —
kuolo ja vuosien unho ja yö;
ennenkuin päättyvi retki,
ennenkuin hetki
yöhön mun astua lyö,
huojuta huumahan pääni,
tuudita tuskani ääni
unhon unehen rauhaiseen
hellien, kivutta, hiljalleen —
niinkuin äitini muinen! —
Jääneet jälkehen jää,
muistoina kimmeltää
vain kuni tähdet ne.
Eellehen kiitävi vaunu
pyörät jyskää ja lyö,
ulkona musta yö,
jälkehen lyhdyt jää.
EROTESSA.
Pois täytyy mun,
ties milloin kohdataan?
Sua ehk' en nähdä saa
ma milloinkaan! —
Ihmeellinen onni
kuulaan kevätyön!
Ah! kunpa kaipuunsa
vois kantaa syön. —
Ovi hiljaa sulkeutuu,
— taa nuoruus jää!
Pian muistoin hämäriin
jää hetket nää.
ISÄNI.
Ma yöllä taasen sun, isävainaa, näin
ja niinkuin muinen pilttinä pienenä
taas pääni rinnoillesi painoin,
eläen hetkisen entisaikaa.
Sa istuit vuoteen laidalla ääneti
ja katsoit kauan oudosti tuijottain;
ja kuu, kuin kuolleen kalvas otsa,
ylhäältä ikkunan kautta loisti. —
Pois kulki kuu, pois sammuivat tähdet yön,
sa silloin verkkaan nousit ja läksit pois,
mun jättäin yksin vuoteelleni
unien kuumeisten houreisihin.
Vaan kerran näin kun luokseni saavut taas,
viet silloin mun, sen tunnen, sa mennessäs
pois tuskain, kaipuun maailmasta
yötisen Tuonelan unhoitukseen.
HÄMÄRTYESSÄ.
Iltaan painuu päivä jo pois, hämy silmäni verhoo;
sormin lasketut kai kohta jo hetkeni on!
Oi ikiyö sinä ylhä, jo sieluuni varjosi lankee,
viileä siimekses kätkevi kohta jo mun!
Ah, niin kallis oot, elo, ainian mulle sa ollut,
vaikka sa annoitkin tuskia onnena vain.
Jättää täytyy mun pian vehreät, kukkivat lehtos,
aamujes toivokas koi, ylhäiset, tähtiset yös,
lemmen nautinnot — sadun kauneushurma ja valhe,
myrkkysi, kaikkesi, ah! pettävä Eedenin kyy!
Yö mun eessäni on, Mananyön ikiäänetön tyhjyys,
kohta jo kolkkous sen ikuinen hautani on. —
Ah, sinä aukaset taas satukirjasi kaunihit lehdet,
mailmoja haaveitten, taivaita toiveitten luot!
Onnenhoureita nyt kuin ilkkuen näyttelet mulle,
kun ilon ukset on multa jo sulkeuneet.
Pois! pois kirjavat rihkamas nyt, elo! Miks mua kiusaat?
Pois unes kaipaus, suo rauhassa lähteä mun!
Taistelu loppumaton elo on, ja sen huumaan ken uupuu,
hälle äänetön yö vain levon kaivatun suo.
SURU.
Ei yhtään mull' ole ystävää,
suru vain,
ei ketään, ken mua rakastaa,
suru vain!
Taa kaikki katoo; yksi jää:
suru vain.
Hän yksin vihkii laulajan,
suru vain, —
hän yksin ylitse hautani soi,
suru vain.
MYRSKY-YÖNÄ.
Vasten ruutuja lyö kuin vaiertain sadevirrat,
lohduton myrsky yön riehuen ilmoissa soi.
On kuin yötiset ois, manankolkot hautausmaansa
varjot vainajien kammoten jättänehet,
kuin yli maan, yli ihmisten elonhyörinän turhan
sois kirot kärsivien varjoissa Tartaron yön.
Tunne, oi ihmislaps, ikiluonnon säälitön suuruus,
tyhjyys rinnalla sen työsi ja mailmasi on!
Tähtiin katseesi luo — läpi eetteriäärettömyyden:
niinkuin kuolemanyö sulkee se varjoonsa sun!
— Soi! soi hurjemmin vaan, yön myrskyn riehuva tuska,
turmana tuomionyön käy yli raihnahan maan!
Tulvi valtoinaan, sade, hautaushymniäs laulain
ruutuja vasten lyö, syöntäni lohduttain!
Lyö, tuli pitkäisen, lyö viimeinen vihlova leimaus: —
kaikki on hiljennyt, — ääretön, äänetön yö.
MELPOMENE.
Käy, elon rauhaton pyörre, sa vaan läpi vuossatain pitkäin,
niinkuin koskien vuot pauhaten vyöryen pois!
Jos mua hylkiikin tyly mailina ja Onnetar kitsas,
kannan kärsien vain tuskien taakkani ma:
yksi on ystävä mulla, mi tuskassa ei mua hylkää,
min poven hellyyteen hukkuvi kärsimykset.
Turhaan, turhaan mailmasta kun, jano sielua polttain,
lemmen viiniä hain, tyhjäksi maljani jäi;
silloin hän kuin ilmestys mun luokseni saapui,
Melpomene, ja kaas' maljaani nektariaan:
kultaisna helmeilee sen hehkua malja nyt täynnä —
helkkäen tuskani nyt laulujen rytminä soi.
Siksipä sulle nyt, Melpomene, ma hymnini laulan,
ennenkuin kätköhön yön sammuvi syömeni mun.
Aineen ja ainehen orjat, ne sortaa aikojen mahti,
henki ja hengen työt uhmaavat kuoloakin.
Kerran kuihtuvat kasvot ja sammuu silmien säihke,
kukkivat neitosetkin arkkuhun naulitahan.
Sortaa vuossadat patsaat ja murtaa mausoloin muurit,
laulu se laulajan on mausolo sortumaton:
sammuta kaipuuta sen ei vuodet, ei vuossadat pitkät,
särje sen sointuja ei aikojen vaihtumislait:
jälkeen vuostuhanten viel' laulun rytmeissä sykkii
laulajan syön sekä sen riemut ja kärsimykset.
KUOLEVA SOKRATES.
Vankila on elo, ahdas ja synkeä vankilaholvi,
kahleina ruumis tää, miettehet rottina on.
— Ystävät, miksikä surra ja itkeä kuolevan vuoksi?
Rauhaa ei muualla oo kuin Kerameikolla vain.
Miksi ei itkeä syntynehelle, kun mailta Olympon
tuskaan, taistelemaan tänne hän kahlittu on?
Ystävät, nyt olen vanha ja raihnas, vaivoja nähnyt,
maailman telmeeseen oon perin uupunut jo. —
Myrkky, nyt voimani vie — unenraukeus sielua painaa,
nukkua tahdon ma nyt rauhaan Elyysion pois.
PER ASPERA
EHEU FUGACES!
Kymmenen pitkää vuotta
turhaan jo etsinyt oon!
Kaikki on häipynyt suotta
aikojen uumentoon.
Kaikki on häipynyt — haaveet,
korkeat unelmat; —
öin vain käy ohi aaveet
— muistoni kalpeat.
Vuotten hautaussaatto
taa yhä kasvaa vaan!
Kohta sun laillasi, taatto,
hautaan maatua saan.
Rikkaat ilot ja surut!
teistä mi jäljelle jää?
— Köyhät laulujen murut,
kalpeat lehtiset nää!
PITKÄ ON TUSKAN TIE!
Pitkä on tuskan tie!
Etsijä uupuu.
Toivoni viimeinen
pettänyt on.
Nääntyy sieluni tuskaan —
ah, minä vaivun!
Kolkko on kulkea yksin
kuoleman tie!
PER ASPERA.
En unta saa,
yön hiljaisuuden
äänettömät, synkät soimat täyttää.
Kuin korkealle
yli tähtitaivaan
prometheusunelmani suuret nousi!
Kuin syvään —
itsehalveksinnan tuskaan,
epätoivon liejuun vaivuin! —
Jo hämärtää
elämäni lyhyen päivä. —
Autiona — tuhlattuna, —
hyljättynä, itsetuomittuna! — —
Kointähti, ainut ystäväni,
johda halki yön mun tumma tieni
Lethen, mun lemmittyni luo!
SATAA —
Sataa —
raskaat pisarat kuin kyyneleet
valittaen vasten ikkunaa
surullista säveltänsä soi.
Kadulla on liike hiljennyt,
tuolloin tällöin tylyt rattaat vain
karkealla rämyllänsä särkee
sateen sanattomat sävelet.
Kuule! —
Kaukaa yli kaupungin
kaikuu hiljaa kumahtavat lyönnit
harmaan taivaan ääriin häipyen. —
Ne mieliin loihtii ylhän tunnelman,
kuin kutsun, viestin jostain kaivatusta,
korkeasta, salatusta tuoden
takaa näköpiirin — ahtaan elämän. —
Kavioiden kapse verkkainen,
kumman hillitty ja juhlallinen
kuuluu korviini.
Käyn ikkunaan. —
Rinnassani sydän vavahtaa:
musta murheellinen saatto verkkaan kulkee
raskahasti ohi ikkunan,
sateen valittaen säestäissä
kuolinkelloin ylhää ennustusta
yöstä, joka kerta kaikki yllättää. —
Hetket kuluu. —
Vaienneet on soinnut kellojen,
kaikki ohitse nyt on! —
Hämärtää, — —
sataa yhä —
raskaat pisarat kuin kyyneleet
valittaen vasten ikkunaa
surullista säveltänsä soi.
HÄN ON KUOLLUT!
Hän on kuollut! —
Hänen haudallaan
on kukkaset kuihtuneet.
Ja kellastuneet lehdet
nyt peittävät kummun.
Oi! multa kuolema vei
ystävän parhaan, —
ainoan lohtuni vei! —
Yö-tummat sävelet soi
nyt sielussain.
— Soi yli haudan hiljaa,
syksyn tuuli!
Soi hänen kuiskeenaan,
jota kaipaa syön, —
soi yli elämän tuskan
ja kuolemanyön
— yli kuolemanyön!
KEVÄT ON MENNYT —
Kevät on mennyt
ja kuulaat yöt, —
niinkuin ne häipyvät kaikki:
koittaa uusi —
ja kuihtuu pois,
— yksi on viimeinen
kerran!
Saapuu syksy,
ja kukkaset maan
kuoloon painavat päänsä: —
niin ikirauhaan
sa, ihminen, käy
tyynnä ja kauniina
kerran!
KAHLITTU PROMETHEUS.
Väärinkö tein?
Suottako nousin
halki äärettömyytten
kirkkauteen?
Suottako näin,
mitä nähneet ei muut?
Suottako toin tulen maailmaan
noille, jotka sen liekkiä kammoo,
koska se polttaa maiset muodot,
koska se polttaa ja kirkastaa?
Miksikä valon kaipuu
sieluuni syttynyt on?
Sammuakseenko? —
Ei! Olen noussut Olympoon,
siksi nyt kärsin keskellä elämän yön,
siksi — kuin Haadeen kolkko tyhjyys! —
kaikki mainen katoova kauhistaa, —
siksi nyt polttaa sieluani
jumalten tuli.
Vaan kerran ma nousen vielä,
kerran, kun kaikki maiset tahrat
poltettu on, —
kerran, kun allani tuolla
halvat nauttijat, pilkkaajat kaikki
kätkee Haadeen toivoton, äänetön yö: —
silloin kirpoo kalvavat kahleet,
silloin luokse henkien kuolematonten
sieluni tuskain roviolta nousee.
KUUTAMO-OODI.
Yö ja hiljaisuus — pyhä yksinäisyys! —
Kirkas, kuulas niinkuni kuu on hetki,
jonka rauhaan kuin säde onnen lankee
elämän kauneus.
Häipyy vuodet — vuossadat tyhjyysyöhön,
— leikkii lapset haudalla muinaisella: —
yö ja hiljaisuus — pyhä yksinäisyys
kuoleman unhon!
FINAALI
ENSI LUMI.
Hiljallensa putoo hiutaleet,
äänettöminä kuin öiset aaveet,
rauhallisina kuin turhat haaveet,
nuoruusmyrskyt loppuun riehuneet.
Hiljallensa putoo hiutaleet
— unho ylle sydämeni unten,
peittyy kaikki alle talven lunten,
— hiljallensa putoo hiutaleet.
Hiljallensa putoo hiutaleet,
peittyy jäljet sen, ken yöhön haipuu: —
hetki verkkaan hetken ylle vaipuu
— hiljallensa putoo hiutaleet.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
