The Project Gutenberg EBook of Kuppari-Maija, by Heikki Meriläinen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kuppari-Maija
Author: Heikki Meriläinen
Release Date: July 27, 2005 [EBook #16374]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUPPARI-MAIJA ***
Produced by Tapio Riikonen
KUPPARI-MAIJA
Kirj.
Heikki Meriläinen
J & K Höglund, Kajaani, 1901.
Maijalla ei ollut kotia koko ikänään. Naimisissakin oli hän ollut yhtä
kodittoman Pietin kanssa, joka neljän vuoden perästä kuollessaan jätti
Maijan kaulaan kaksi alastonta ja turvatonta lasta. Näitten ja itsensä
elättämiseksi päätti nyt Maija heittäytyä hierojaksi ja kuppariksi, kun
muutakaan tointa, paitsi kerjäämistä, ei ollut tarjolla.
Ensi aluksi sai Maija työtä ainoastaan laitakylissä, ulkona
varsinaisten hierojain ja kupparien työpiiristä. Näitä laitakyliä
myöten kulki hän useammassa kirkkokunnassa ja oli jo voittanut monta
kiitosta, niin että Maija itsekin jo uskoi itsensä oivalliseksi
hierojaksi ja tarpeen sattuessa kuppariksikin. Senpä tähden hän nyt
aina taloon tultuaan ei kauan siekaillut, ennenkun meni isännän tai
emännän viereen istumaan ja ilman hevertelemättä alkoi hienoilla
sormillaan hyppelöidä ja nytystellä niskasuonia, jota tehdessään alkoi
jahkailla ja ihmetellä:
-- Ai ihmettä, minkälaisilla makuroilla ja mokuroilla on kaulasuonet!
Voi tokiinsa ettette ole vikoja jo ennen hierottaneet, kun
tuommoiseksi, ihan yhdeksi karikoksi ovat menneet kaulasuonet! Kas,
kas, kun ovat kiinteällä, kuin viulun kielet. Ai, ai, että ette ole jo
ennemmin hierottaneet, ja jospa sitä jonkunmoisella hierojalla
hierottaisikin, niin ne eivät tietäisi näistä mitään, hivelevät vaan
päällisin puolin, kuin jäniksen käpälällä. Vaan minä ne kiepeät suonet
kaivelenkin ihan luita ja ytimiä myöten ... kas tuossakin suoni miten
on kiikkaalla, ihan kuin kanteleen kieli... Ai, ai, kyllä näissä olisi
kätösen loimet, ennenkun ne olisivat syntymäasullaan, vaan kyllä niiden
minun käsissäni täytyisi kuontua.
Tämä läksy oli Maijalla aina suussa, niin pian kun hän vaan taloon
tultuaan oli ruvennut isännän tai emännän kaulasuonia hieromaan. Oli
hän tämän läksynsä kertonut jo vuosia sitten ison Hannulan
isännällekin, vaan ei hän silti ollut päässyt pitempään työhön Hannulan
isännän kanssa, kuin ainoastaan sen pikku hetken, minkä hän omin
lupinsa hieroi. Mutta nyt oli Hannulan isännän selän kirvestänyt, ja
Maija sattui juuri tulemaan Hannulaan. Hänet nähtyään emäntä oikein
iloissaan huudahti:
-- Siinä paha, kussa pahaa mainitaan. Olimme juuri päässeet sanomasta,
että kun tulisi edes se Maija tuota isännän selkää hieromaan, kun
meidän entinen hierojamme Teppanan Riikka on urennut Korpistenmäen
puoleen.
-- Onko kirvestänyt isännän selän? keskeytti Maija emännän puheen, ja
mustat silmät leimahtivat kirkkaammiksi kuin koskaan ennen, ja alaspäin
riippuvat löpäkät kasvotkin kävivät ihan hohtaviksi ihastuksesta.
-- Onhan se kirvestänyt, eikä vähän, jatkoi emäntä. Ihan niiltään
nimiään eilen illalla tuolla ulkona käydessä oli ampunut ja eläs pätö
asiassa, oli vaan tyhjää rekeä kartanolla nostanut lumittumasta
syrjälleen, niin siinä oli rouhassut että älä oli päässyt. Tuskin pääsi
omin jaloin huoneeseen ja selkänsä tiessä makaa nyt tuolla kamarin
sängyn päällä eikä kärsi hievahtaakaan. Yön on volissut kuin
lapsenpiinassa.
-- Ei ole hätää. Älkää hätäilkö, kun minä satuin tulemaan, vakuutti
Maija töppösiä jaloistaan riisuessaan. Ja kun oli päällysvaatteensa
riisunut ja pannut naulaan, ei malttanut Maija sukia puoleksi hartona
olevia hapsiaankaan, vaan sanaa puhumatta läksi kiirehtimään isännän
luokse kamariin, johon mennessään vasta kaksin käsin oikoi kasvoillaan
riippuvia mustia hiussuortuvia korvainsa taakse ja kamarin ovea
aukastessaan huudahti:
-- Päivää, isäntä! Kuinka isäntä jaksaa? Minkä sanottuaan meni suoraa
päätä isäntään käsiksi.
-- Tuon selänhän tuo rouhasi, sanoi isäntä lyhyesti ja aikoi kertoa
miten vähässä asiassa se tuli, mutta ei kerinnyt kun Maija alkoi
selkäsuonia kopristella ja puheli:
-- Se on juuri se, kun ei tule oikein hierotuksi, ne eivät osaa hieroa
siitä, mistä pitäisi. Vaan nyt ei ole hätää, kyllä se nyt paranee. Se
tuo maailman ranta ihmistä opettaa. Minä Riekinrannan kaupungissa
kuninkaan henkilääkäriltä kuulin, miten mitäkin paikkaa pitää hieroa.
Vaan semmoisten miesten opetettavana ei olekaan moni hieroja ollut, ja
senpätähden ne eivät oikeasta hieromisesta tiedäkään ei hölyn pölyä.
Isäntä oli sängyssään nyt puoli seljällään, joten täytyi päästä aivan
vatsalleen, jos mieli saattaa hieroa selän kipeimpiä kohtia, ja oli se
isäntä vaivalla ja hammasta purren ponnistamalla ja Maijan avulla
saanutkin vankan ja lihavan olentonsa käännetyksi sellaiseen asemaan,
kuin Maija oli tarkoittanut.
Nyt Maija puristi nyrkkiin kumpasenkin kätensä ja rupesi sitten hartian
voimalla hartioista sivuihin päin selkärangan kohtaa lykkäämään ja
sanoi:
-- Näin, juuri näin se kuninkaan henkilääkäri käski selkää hieroa.
Maija ei kuitenkaan kerinnyt kuin yhden ainoan kerran kurauttaa pitkin
isännän leveää selkää, kun isäntä yhteen puristetuin hampain voivahti
niin kipeästi kuin taisi ja tuskaisesti kähisten ärähti:
-- Älä pe----leen toppo niin kovasti! Koskee ihan kuin silmäterään!
Maija tämän kuultuaan hieman säpsähti ja huudahti:
-- Herrainen! Onko se niin kipeä?
Tämän sanottuaan alkoi hän keveästi sivellä sitä kipeää paikkaa ja
puheli:
-- Ai ihme! Tämähän on ihan ajetuksissa. Kyllä minä nyt yskän ymmärrän.
Tämä ei ole tavallista selkäkipeää. Tämä on todellakin oikea kirvestys
eli ammus, kuten eläimelläkin. Se on ruman hengen tulinen nuoli, se
ampuu ihmistä samoin kuin elukkaakin. Ampuihan kerran Marjalan
Hermannilta Ronkaalasta sisarensa häistä palatessa Kitusenselälle
hevosen, ihan suuren, lihavan, ja terveen mustan oriin, että
kumpainenkin aisa pärskähti poikki, ja hevonen juoksevilta jaloiltaan
roiskahti tiepuoleen eikä sen erän perään karvan juuri järähtänyt.
-- Sepä ihmettä.
-- On se ihmettä, jatkoi Maija, eikä uskoisi, jos ei olisi nähnyt, vaan
minä näin silmilläni, katsoin silmällä kuin helmellä... Ne ovat juuri
pahain ihmisten kirot ne. Vaan minä en ole juuri niin yksin turkissani,
etten minä siihenkään tietäisi, mitä tarvitaan. Se tuo maailman ranta
opettaa, mitä maailmalla tarvitaan.
Nyt oli Maija pitkän tuokion ääneti, hiveli vaan hiljakseen kipeää
paikkaa ja itsekseen myhäili, ikäänkuin houkutellakseen isäntääkin
jotakin sanomaan hänen viimeisten sanojensa johdosta.
Isäntä ei kuitenkaan mitään sanonut. Niin Maija punalti päätään ja
kysyi:
-- Olisikohan talossa kirvestä, jolla olisi hakattu ruumiin lautapuita
tai mato tapettu, ja jota sitten ei olisi pajassa käytetty.
-- Ei ole, kuului isännän lyhyt vastaus.
-- Mutta se kuitenkin täytyy meidän saada vaikka sinisen kiven sisästä.
Ilman ei tule vallan hyvää. Ja sen minä tiedän, että Kuikkalassa on.
Kuikkalan Aaro ja Jörkki Eomunkankaalta hakivat muorivainajalle arkun
lautoja. Eivät suinkaan ne kirveettä hakeneet. Lähden kun lähdenkin
hakemaan.
Tämän sanottuaan Maija syöksähti ulos ja samassa nähtiin Kuikkalaan
päin juosta loimottavan pellon halki varpukerpuilla viitoitettua tietä,
eikä ollut tietääkseenkään kun repaleinen röijy irtonaisena hetalehti
tuiskun kirtuisessa tuulessa ja paljas kaula punastui ahavan viimasta.
Pikku hetken perästä juoksi nyt Maija läähättäen samaa tietä takaisin,
suuri, kiiltäväteräinen kirves kädessään. Pirttiin tullessaan jo
sylkäsi Maija kolmasti sen kirveen pohjaan ja vei sen lieteen, jossa
hiilloksen päällä pyöritteli sitä siksi, että se lämpeni
haaleanlämpimäksi. Sitten hän juoksun hypäkässä kiirehti kamariin,
jossa isäntä sängyssään vielä entisessä sijassaan vatsallaan maata
lötkötti.
Ovessa tullessaan Maija jo alkoi hieman hätiköiden puhella;
-- En saanut ainoastaan kirvestä, jolla oli ruumiin lautoja hakattu,
mutta sain kirveen, jolla on hakattu ruumiin laudat ja kolme matoa
tapettu, mikä on sitä parempi. Ihan pitkää matoa kuului Kuikkalan
Jörkki tällä kirveen pohjalla lyöneen kuoliaaksi. Se mies ei olekaan
hätäpoika.
Sitten Maija sylkäsi kolmasti sen kirveen pohjaan vaahtoisen sylkensä
ja rupesi sillä painelemaaan isännän selkää kipeimmästä paikasta ja
painellessaan luki:
Ompelen tulisen turkin
Tulisilla tutkaimilla,
Palavilla panteroilla
Tulisen tuvan sisässä.
Sen mä päälleni pujotan,
Ylitseni yllättelen.
Sitten Maija taas kävi sitä kirvestä liedessä lämmittämässä, sylkäsi
sitten taas kolmasti kirveen pohjaan, alkoi sillä taas painella isännän
sivuja ja jatkoi lukemistaan;
Lähden ammuksen ajohon,
Pirun piilin nouantahan,
Ajan ammukset aholle,
Puskut pilvihin puhallan.
Hän jos ampuu yhden nuolen,
Minä ammun kaksi nuolta.
Hän jos ampuu kaksi nuolta,
Minä ammun kolme nuolta.
Hän jos ampuu kolmin nuolin,
Minä ammun sa'oin nuolin,
Tuhansin on tuikkaelen.
Minun on nuoleni nopeat,
Teräkseni tehoisammat.
Sitten taas kolmannen kerran Maija lämmitti kirvestä liedessä, sylkäsi
siihen kolmasti, kiirehti taas sillä painelemaan isännän selkää ja
jatkoi lukemistaan:
Otan kyiset kinttahani,
Maan matoiset vanttuhuni,
Joilla ruttohon rupean,
Amputaudin tappelohon,
Otan mä kokolta kourat,
Veren juojalta vekarat,
Havukalta haarottimet.
Joilla ma ruton rutistan,
Puhki painan perkelehen,
Ristittyä rikkomasta,
Tehtyä teloamasta.
Nyt Maija sillä kirveen pohjalla teki kolme viisikantaa isännän selkään
ja sitten pani kirveen loukkoon ja puheli vielä:
-- Moni ei tapa kirveellä matoa sentähden, että jos sillä kirveellä
tekee haavan, niin siihen menee madon vihat. Mutta Jörkki se tietää
madon synnyn, niin hän uskaltaa lyödä kirveellä matoa, ja tämmöisessä
tapauksessa se löytyy hyvänä edestä. Eikös tunnukkin selkä jo
paremmalta, vaikka eihän se ruttoon niin hyväksi tule kuin pahaksi?
-- Eihän se ole pahempikaan, sanoi isäntä itseään hieman nujauttaen ja
aikoi vielä lisätä, että tuntui se todellakin hyvältä lämpimällä
raudalla paineleminen, vaan siihen jäi sanonta, kun Maija ihastuneena
huudahti:
-- Kas sitä! Enkös minä tiennyt! Johan minä alkupiteestä sanoin, että
minä en ole yksin turkissani. Minä olen siksi monella härjän savulla
maannut, että vaikka minä olen tämän näköinen, niin minä olen monen
makuinen. Minua täytyy väistää hiiden väen.
Nyt aikoi taas Maija kuninkaan henkilääkärin opettamalla tavalla ruveta
lykkäämään isännän selkää, mutta kun ei sitä vieläkään kärsinyt, niin
täytyi ruveta nytystelemään ainoastaan sormiensa nenillä.
Tämä kuitenkin Maijan mielestä tuntui kovin yksitoikkoiselta, niin
siinä hieroskellessaan alkoi puhella:
-- Se kun on tuommoiseksi ruhtonut tuon selän, lyönyt ihan musuksi,
niin vallan hyvää tästä ei tule, jos ei vaan pahaa verta oteta pois.
Kyllä täytyy kupata edes muutamia sarvia tuohon juuri, noin tähän,
parhaan taikapaikan ympärille. Vai mitä sanotte?
-- Lieneehän se parasta koittaa sitäkin, sanoi isäntä ja kipeästi
voihkien kääntyi syrjälleen.
Maija kuultuaan isännän myönnytyksen, hyppäsi ylös, mennä hurahti
ovesta ulos ja mennessään sanoi:
-- Mitäs muuta, kuin sauna lämmitä ja sarvet likoon.
Sen sanottuaan Maija mennä huurotti suoraa päätä saunaan pannakseen
sitä lämmitä, mutta kun huomasi saunan hyvin nokiseksi ja
pahasiivoiseksi, niin päästäkseen isäntäväen silmissä useammassa
suhteessa huomatuksi, palasi hän takaisin saunasta jo niine hyvinsä ja
tullessaan porisi:
-- Kaikkea sitä näkee, kun kauan elää, kun sauna on yltä päältä nokinen
kuin paha lakeistorvi, ja kokonaan roskan vallassa, kuin paha
sikopahna, että keskellä on pikkusen onttoa, kuin karhun pesässä. Minä
pesen siltä silmät. Minun työhuoneeni täytyy olla puhtaampi. Minä en
millekään ole niin vihainen kuin lialle ja pahalle siivolle. Sille minä
olen vihainen, kerrassaan vihainen.
Niin poristen teki Maija tanhuan edustalla olevista havuista ja
varvuista suuren luudan, pani sen sylen pituiseen varteen ja sitä
olallaan kantaen juoksun hypäkässä mennä mylkenti saunaan. Ja heti
rupesi sieltä kuulumaan valtainen kohina, kun Maija sillä suurella
luudallaan aivan vihan väessä alkoi lykätä, kuosmittaa seiniä ja lakea.
Viimein kuitenkin Maija sai saunan lämpiämään. Lämpiämisajalla laittoi
hän sarvensa likoon, tarkasteli niiden rakkoja, hioi veistään ja väliin
aina liippasi sitä ja koetteli, joko hius puhaisemalla katkeaa sen
terällä ja aina liippasi, siksi kunnes yhdenkään hiuksen sai poikki...
Kun nyt sauna oli lämminnyt niin, että saattoi siellä savulta olla,
niin Maija pesi saunasta lattiankin, luutusi lasinkin ihan kirkkaaksi
ja ajatteli, että varmaan isäntäkin huomaa, mitä saunalle on tehty
sitten viimenäkemän.
Mutta kun isäntä tuli röhkäen ja ähkäen saunaan eikä näkynyt huomaavan
mitään, niin Maija alkoi selitellä:
-- Katsokaas, isäntä! Eikös tämä sauna ole nyt erinäköinen? Eikös ole
kuni silmänsä pessyt? Minä kun tämän ihan ylenalaisiaan luudin ja
luustasin. Ja mikä töhkän paljous, kun monta suurta vasullista kannoin
tuonne ulos! Nythän tämä on niinkuin ihmisten asunto. Minä olen tuolle
lialle ja pahalle siivolle vihainen. Sille minä olen vihainen,
kerrassaan vihainen.
Isäntä ei tätäkään ollut kuulevinaan, ähki ja röhki vaan ja alkoi
työntyä lauteelle, johon Maijakin koetti auttaa isäntää vakuuttamalla
pysymään portailla, kun tämä ei tahtonut jaksaa astua portaalta
toiselle, koski niin selkään.
Emäntäkin tulla tuoksahti saunaan, auttamaan isäntää lauteelta alas,
mutta samassa kun vaan oven aukasi, Maijalle mieliksi huudahti:
-- Ai, ai! Jopa täällä nyt on Maijalla puhdasta ja valoisaa! Ei
uskoisi. On ihan kuin eri sauna. Ne nuo meidän tytöt eivät perusta
saunasta mitään.
-- Mutta minä olen lialle ja pahalle siivolle vihainen, kerrassaan
vihainen, huudahti Maija innostuneena emännän kiitoksesta ja niissä
innoissaan porautti tuliselle kiukaalle suuren kiulullisen vettä, josta
kohisten kuni koski rupesi tupruamaan tulenpalava löyly.
Isäntä kuuli jo kiukaan äänestä, että ei hyvä peri, niin samassa
paiskautui pitkäkseen ja kahden käden korviaan pidellen vihaisesti
kiljahti:
-- Voi, voi, sen toppo kun polttaa, eikä pääse pois! Voi, voi! No
kaikkia sitä! Palaa tänne nyt!
Maija ei kuitenkaan tähän hätääntynyt, hurautti vaan hameensa isännän
korviin, samassa sieppasi emännän hameen, ja mitä vaan oli saatavissa,
ja silmänräpäyksessä oli isäntä ylt'yleensä hameitten ja paitain
peitossa, ja Maija voittomielisenä puheli:
-- Ei ole hätää, ei ole hätää. Semmoisessa kukossa se juuri selkäkipeä
hautuukin. Olkaahan vaan isäntä huppukorvissa niin kauan, kun vaan
jaksatte. Minä kihnauttelen hieman lisää löylyä, näin juuri, hieman
vaan ripsauttelen, että kiuas on vaan aina äänessä. On tässä kyllä
löylyä, ei meillä ole kiirettä. Olkaahan vaan isäntä niin kauan kun
vaan jaksatte. Tämä se juuri tekee hyvää selkäkivulle.
Isäntä kuitenkin tunsi läpi sen ryökkäisen peitteensä rupeavan
polttelemaan joka kohtaa, ihan kuin tulen välissä. Niin kohotti hieman
päätään ja vihaisesti tiuskasi:
-- Pane rikeneen ovi auki! Palvautuu tänne. Kaikkia hulluja... Ääh
Herra Jumala... Palaa tänne nyt ihan karreksi.
-- Mikä siellä nyt on, alkoi emäntä, onhan ovi jo auki, eikä täällä
alaalla ole mitään.
Maija ei kuitenkaan kuunnellut emännän puhetta, kun hän tiesi, että
juuri oven aukaiseminen teki isännälle pahimman siten, että ovesta
tunkeutuva kylmyys ahdisti kuumuuden juuri sinne, missä isäntä oli.
Maija alkoi kuitenkin kiululla humata kylmää vettä ja huusi:
-- Ei ole hätää.
Vesi on vanhin veljeksistä,
Tuli nuorin tyttäristä,
Vilu veljistä vihaisin,
Pohjolaisen pojan poika,
Pohjolattaren tekemä,
Imettämä ilman immen,
Tuulen tuiman tuuittama.
Nyt hälveni isännän ympäriltä kuumuus, juuri kuin se olisi paennut
noita Maijan voimakkaita loitsusanoja. Isännän mieli tuli miltei
hyväksi, ja hävisi mielestä kaikki se karsaus, mikä oli syntynyt Maijan
liikamääräisestä löylytyksestä ja epämieluisesta hamepeitosta. Eikä
tuntunut isännästä ollenkaan vastenmieliseltä, kun Maija nousi
lauteelle lykkäilemään isäntää, emännän ripsautellessa löylyä tarpeen
mukaan...
Isäntä oli nyt, Maijan mielin määrin kylvetettyä, laskettu alas
lauteelta ja asetettu sitä varten laitetulle mattoalustaiselle
kuppauslavalle, jossa nyt isännän löylystä punastunut vankka olento
alastomana lojotti, ja Maija ketteränä kapperehti sarvikiulunsa kanssa
ja ikäänkuin emännälle huomaattaakseen puheli:
-- Herrainen! Katsokaa, emäntä, tuota isännän selkää! Tuommoisina
pisoina on paha veri! No ei kummempaa. Näettekö emäntä noita
pilperoita?
-- Kyllä.
-- No ei kumma, jos selkä on kipeä. Näettekö? Tuommoisina uituvina
siitä riettaan pamahduksesta on särkynyt, veri tunkeutunut ylt'yleensä.
Katsokaahan tänne hartioihin asti! Mutta kyllä minä sille tiedän
neuvon... Pannaanko tähän monta sarvea?
-- Paneehan vaan niin monta kuin sopii, kuului isännän varma sana.
-- Niin paljon kuin sopii, huudahti Maija. Niin paljon kuin sopii! Voi
ihme, kun on selkä kuin kapanalainen pelto. Menisihän tähän sata
sarvea, mutta minulla ei ole kuin 25, ja viisi on näistäkin tämmöistä,
katsokaahan emäntä, tämmöistä pikku nyppyrää, joita minä silmäkipeissä
silmän alle ja hammaskipeissä leukapieliin ja leuvan nenään
tiksuttelen. Kaksikymmentä on näitä oikeaa selkäsarvea, vaan pannaanhan
ne, mitkä on. Noin vaan harvasteeseen kahden puolen selkärangasta
moksautellaan. Niin saadaan nähdä, että hyvä tulee... Kas niin!
Riittihän niitä, kun riittikin, ihan tarpeen teoksi. Jos enempi, niin
liiaksi.
Maija oli nyt kaksikymmentä sarvea iskenyt isännän selkään ja otti nyt
saunan akkunalta oravannahkaisesta tupesta kirkkaan tasakärkisen
veitsensä, liivautti sen lappeita kahta puolta kämmeneensä ja puheli:
-- Tässä se on veitsi, jommoista ei ole muilla kuppareilla. Ne ovat
tökeröitä tämän rinnalla. Tämä se on raudan sydäntä, ihan itseään
raudan sydäntä. Sain tämän ihan sattumalta. Puhoksella kuoli kerran
maan mainio kuppari, niin sen perillisiltä sain tämän neljällä
kruunulla. Ajatelkaas, kuu hupsut möivät tämmöisen kaluu neljällä
kruunulla. Olisin tällä jo saanut kymmenenkin, vaan tämä ei heltiä
kahdellakaankymmenellä. Ajatelkaas, kun puhaisemalla menee hius tämän
terällä ihan kuin korte poikki, ja katsokaas tätä minun hiointanikin.
Tämä on eri kiveä. Tämmöistä ei ole ei lähestulkoon muilla kuppareilla.
Sain tämän eräältä vanhalta sotamieheltä. Sanoi olevan Arabian kiveä.
Ja kyllä varmasti se sitä onkin. Sillä tulee veitsestä niin terävä,
niin terävä, kuin ilmainen tulen kieli. Ajatelkaas, kun hius menee,
noin vaan omasta painostaan poikki.
Sitten Maija puhalsi kolme kertaa veitsensä terään ja varmalla painolla
sanoi:
Sie oot poika Vuolangoisen,
Vuolahattaren tekemä:
Tuulettaren tuuittama,
Lännettären lämmittämä,
Alla ahjon Ilmarisen,
Sepän aimon astaloissa.
Tämän sanottuaan Maija otti sarven toisensa perästä irti ja huolimatta
siitä, että isäntä hammasta purren ähki ja tuskaisesti nujerteli
ruumistaan, lyödä rapsutteli haavoja niihin pullukoille kohonneisiin
sarven sijoihin ja samassa vetäsi aina sarven sijalleen, siksi kunnes
oli kaikkien sarvien sijat haavoitettu.
Sitten Maija nykäsi ensimäiseksi haavoitetusta sijasta sakealla
verimaksalla täytetyn sarven ja alkoi ihmetellä:
-- Herrainen tätä siivoa! Katsokaa tätä, minkälaista öplökästä on tämä
veri. Ihan kuin tervaa, ihan kuin pikeä. Ei kumma, jos miehellä on
selkä kipeä ... ja tässä ... ja tässä... Katsokaa tätä, kun ihan joka
ikinen sarvi on täynnä samanlaista mörköttiä. Joksikin elävässä
ihmisessä menee veri! Mutta lähtee se nyt kuitenkin. Sen minä sanon,
että lähtee se nyt... Mutta ei uskoisi, joka ei näkisi, että
tuommoiseksi menee veri riettaan ammunnalla yhdellä näpäyksellä, mutta
lähtee se nyt...
Näin ihmetellen oli nyt Maija tyhjentänyt sarvensa useita kertoja ja
pitänyt niitä isännän selässä niin kauan, kun vähänkään verta lähti.
Mutta kun veri oli heittänyt sarviin tulemasta, niin emäntä ja Maija
pesivät isännän puhtaammaksi kuin koskaan ennen. Ja istui nyt isäntä
vaalenneen näköisenä kuppauslavan laidalla, kahden käden varoten
itseään pystyssä pysymään emännän pyyhkiessä pyyhinliinalla.
Maija ei ollut viimeisestä tempustaan vielä tähän asti puhunut mitään,
mutta nyt hän otti seinällä riippuvasta salkustaan pienen mustan pullon
ja kynän ja huudahti:
-- Tiedättekö, mitä tässä on?
Tässä sitä on kipehille voitehia.
Vammoille valevesiä
Vakasta Vipusenpojan,
Lippahasta Lemminkäisen.
-- No se on Maija Maijojaan. Sillä on kaikkea ja minkä mitäkin, sanoi
emäntä lystisti hymyillen ja katseli Maijan tiitterää olentoa, kun se
keppelehti irtonaisena ja ylpeänä siitä, että hänellä on sitä, mitä ei
luullut muilla olevan.
-- Sitä on meillä mitä tarvitaan, jatkoi Maija. Mitä meillä puututaan,
sitä meillä ei tarvita. Tässä on lääkettä, joka on kaikkeen hyvää,
sillä tähän on katsottu kaikki kipusanat ja synnyt ihan luteen synnystä
lähtien. Ja tätä ei, sen minä sanon, tätä ei ole muilla kuppareilla,
enkä tätä minäkään monessa paikassa näytäkään. Mutta nyt minä tässä
isännän selkäkipeälle annan viimeisen passin... Ja tämä sulka.
Tiedättekö, että tämä on kyyhkysen sulka? Kyyhkynen on etelättären
luonnon emon lempilintu, ja sentähden sen sulka pitää olla tämmöisissä
asioissa, vaan sitä ei tiedä moni, eikä yksikään muut kupparit.
Sitten Maija aukasi pullonsa, pisti sinne kynänsä, alkoi sivellä
isännän selässä mustanpuhuvina möllöttäviä pitkähaavaisia sarvien
sijoja ja rukoilevalla tavalla harvasteeseen luki:
Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käy kipeät voitamahan,
Vaivat vaikahuttamahan,
Tuo'os tuolta voitehia,
Päältä taivosen yheksän.
Ota siipi sirkkuselta,
Puhas. sulka pulmuselta,
Kulta kynä kyyhkyseltä,
Päästä pääskyltä vipunen.
Voida niillä voitehilla,
Hau'o niillä hautehilla,
Niillä rasvoilla rapaja,
Joilla on Jesus voijeltuna,
Kaikkivalta katsottuna,
Pilatuksen piinattua,
Pahan vallan vaivattua.
Kun ei tuosta kyllin liene
Kipehille voitimiksi,
Pese Jesuksen verellä,
Huuho Herran hurmehella,
Pyyhi luojan kyynelillä,
Hautele haluvesillä,
Päästä miestä päättehistä,
Päästä päivistä pahoista,
Sitehistä sitkehistä,
Kipuvöistä kiintehistä.
Keskeä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi.
Alta aivan terveheksi.
Sitten kun luku loppui, Maija kynällään veti kolme viisikantaa isännän
selkään ja sanoi:
-- Tämä se on temppu, jota ei kärsi ruma henki, vaan sen tekijää ei ole
monessa.
Nyt lopetti Maija voitelunsa, pani pullonsa suun lujasti kiinni, kääri
sen kynän kanssa sitten riepumyttyyn ja pisti salkkuunsa. Mutta isännän
hampaat olivat yhäkin lujasti yhteen puristetut, laajat kasvotkin
olivat kurtistuneet tuskaisen näköisiksi ja melkein kokoon, ja väliin
kuului: äh ... äh ... äh.
Emäntä ei tästä ollut tietävinään, pujotti vaan kiireimmän kautta
puhtaita lämpimiä vaatteita isännän päälle ja puheli:
-- Kyllä kai siitä nyt veri lähti, jos siitä lienee tehoa. Ja sanoohan
ne muutamat siitä olevankin. Ja kun häntä tekee, mitä taitaa, niin ei
suinkaan siihen auta, kun kärsiä ja tyytyä. Yhtä on yhdellä, toista
toisella. Maailma on täynnä vaivoja ja kärsimyksiä.
Maijakin tuli tähän avuksi, ja kun huomasi, että isännän selkää yhä
karvastelee, niin alkoi puhella:
-- Se kyllä hieman karvastelee, vaan kyllä sen miehinen mies kestää.
Mitäpä semmoisesta voiteesta olisi apua, joka ei vähääkään kiilamoisi.
Siinä on kolmenlaista tärpättiä, kolmenlaista kynsirasvaa ja
kolmenlaista pikiöljyä, kerrassaan yhdeksää ainetta, niinkuin sitä
pitääkin oikeassa voiteessa olla. Niin eihän se aivan mietoa ole, mutta
kun siihen on katsottu kaikki synnyt ihan pienimmästä suurimpaan, niin
sen karvasteleminen on vaan paljasta hyvää lääkettä kaikki.
Isäntä ei sitä ollut kuulevinaankaan, vaan kun sai vaatteet päälleen,
niin ähkien ja röhkien alkoi työntyä ulos, jonne Maija ja emäntä häntä
kainaloista vakuuttaen saattoivat ja veivät sitä kyytiään kamariin.
Mutta Maija palasi saunaan, pesi siellä itsensä ja koko saunan ihan
puulle puhtaalle ja pestessään itsekseen puheli:
-- Minä olen tuolle pahalle siivolle vihainen, kerrassaan vihainen. En
kärsi minä silmiini sitä. Ei kestä minun silmäni pahansiivoista saunaa,
vaan nyt tässä saattaa vaikka häitä tanssata. Hih maailmassa, vaikkei
olisi paitakaan! hihkasi Maija ja pyörähti lattialla polkkatanssin
tapaan, mutta samassa jäi katselemaan saunan kaikille suunnille mitä
sille vielä osaisi tehdä.
Maijasta itsestäänkin tuntui se Hannulan uusi sauna tavattoman
puhtaalta. Oikein sääli oli jättää sitä asumattomaksi, että kauan aikaa
sieltä pois lähtiessään Maija katsoi ovelta saunaan ja mielessä jylähti
raskaasti. Oi, että päiväksikään ei ole minulle suotu tuommoistakaan
kotia...
Saapi käydä käskylöissä
Kyläläisten kynnyksillä.
Aina ouvoilla ovilla,
Veräjillä vierahilla.
Kynnys korkea kyläinen,
Matala kylän kamana.
Mutta pitkän tuokion siinä seisottuaan ja mietittyään kirkas kyynel
silmänurkissaan palasi Maija saunasta kotiin, mutta kun näki, että
emännällä oli lämmin kahvipannu odottamassa, niin mieli palasi yhtä
iloiseksi kuin ennenkin, ja hän tunsi juuri kuni kotiutuvansa siihen
perheeseen, niin kauaksi kun siinä tarvittiin.
Näissä mielissään Maija isännän sivuihin laittoi vielä yöksi villaisen,
tärpätillä kastellun kääreen, johon Maija luki loitsulukuja suuren
joukon. Mutta aamusella kun isäntä tunsi selkänsä puoli terveeksi ja
tunti tunnilta paremmaksi, niin rupesi hän ja emäntäkin uskomaan Maijan
kehumiset melkein kaikki todeksi, ja Maija saikin kutsun tulla kahden
viikon perästä taas kuppaamaan ja hieromaan, jos ei isäntää, niin
muita.
Maija tämän kuultuaan tuli enemmän kuin hyvilleen ja moneen kertaan
kumarrellen:
-- Tulenhan minä toki. Mihinkäs minä sitten tulisin, jos en teille.
Urpapuuhunhan se lintu lentää, sanoi Maija lyöden kädellään emännän
lihavaan olkapäähän ja niissä sanoissa kuului sydämmellinen
turvallisuuden toivo, että emännänkin sydän ihan lämpisi Maijaa
kohtaan.
Suuren tarakan sai nyt Maija Hannulan emännältä kaikenlaista
ruokavärkkiä lapsilleen vietäväksi Metsälän mökkiin. Ja kevein jaloin
ja hohtavin poskin Maija suurine konttineen mennä mylkytti kylän tietä
Metsälään päin ja itsekseen hoki Hannulan emännän sanoja: Tulkaa kahden
viikon perästä uudelleen!... Tulettehan?... Tulkaa kahden viikon
perästä uudelleen!... Tulettehan?... Me olemme siinä varassa. Maija
kuitenkin Rusalan tienhaaraan tultuaan poikkesi taloon ja tapansa
mukaan istui heti emännän viereen ja alkoi nytystellä kaulasuonia.
Mutta nyt ei ollut Maijalla kertomista kaulasuonien mahkuroista vaan
siitä, että hän tulee Hannulan isäntää hieromasta ja kuppaamasta, ja
miten Hannulan isäntä kohta lautoja potkaseisi ilman hänettä.
-- Hannulan isäntää hieromastako? huudahti emäntä.
-- Niin, ja kuppaamastakin.
-- No mitä ihmettä! Teppanan Riikkahan siinä on aina ollut
kuukausittain ihan päntiönä.
-- Mutta minua kutsui nyt Hannulan emäntä kahden viikon perästä
takaisin, ihan kirveen silmään varotti minua tulemaan. Kyllä ne nyt
näkivät, kuka on kuppari.
Emäntä näkyi tätä itsekseen kummastelevan enemmän kuin Maijan kuuloon
ja oli kauan ääneti, mutta viimein arvellen sanoi:
-- Minä uskon, että Hannulan isäntä ja emäntäkin ovat kyllästyneet
Teppanan Riikkaan, kun se viime aikoina on tullut niin vaativaksi,
että saunakin pitää talon väen lämmittää valmiiksi ja kaikki hoito
pitää olla ihan nenältä haistaen, muuten ei ole panevinaan ei suunsa
sisään. Kahvikin pitää olla väkevää kuin tulta, kerma sakeaa kuin
tervaa ja sokerit suuria kuin rotan päitä.
-- Oli siinä muitakin, jatkoi Maija. Ei ole Riikassa sen veräjän
tukkijaa, minkä minä tukin. Ajatelkaas, kun oli isännän selän
kirvestänyt, että makasi maassa makkarana ja enemmän silmäterään sieti
koskea kun selkään. Minulla ei auttanut muu keino, vaan minun piti
Kuikkalasta hakea kirves, jolla oli ruumiin lautoja hakattu ja kolme
matoa tapettu. Sillä kun paistelin ja höpilöin sekaan muutamia sanoja,
sanoja semmoisia, joita ei ole Riikan suussa, niin sillä lailla saatiin
käsiksi... Sitten oli minulla voidetta, voidetta semmoista, jota Riikan
silmä ei ole ikänään nähnyt. Sillä kun minä voitelin, niin takaansa
katsomatta lähtivät riettaan juonet isännän selästä. Ja nyt hän on
terve mies kuin pukki, vaikka eilen aamulla henkeään haukkoi. Se, se on
seikka, joka Hannulan isännän ja emännän päästi älyynsä, kun näkivät,
mikä eroitus on kupparilla ja kupparilla.
Vai Hannulan isäntää kävi Maija kuppaamassa! Mitähän siitä Teppanan
Riikka ajattelee? Eiköhän Riikan kippuranenä kipristy yhäkin
kippurammaksi, kun tietää saa, sanoi emäntä yhä ikäänkuin Maijalle
mieliksi.
-- Kipristyi mitä kipristyi, vaan kolo se tuli nyt Riikan leipään,
toisti yhä Maija hieroskellessaan emännän kaulasuonia ja hänestä tuntui
tavattoman somalle, kun mielessä kaikui Hannulan emännän sanat: Tulkaa
nyt takaisin kahden viikon perästä!... Tulettehan? Saammehan olla siinä
varassa.
Tällä kertaa ei Maija Rusalassa näillä kertomuksillaan kuitenkaan
voittanut muuta kuin puoli kuorrekukkoa, senkin pisti emäntä Maijan
käteen siitä hyvästä, että oli hieroskellut hänen kaulasuoniaan. Mutta
kylälle levisi tieto Maijan ansiosta, että Hannulan isäntä niin heti
jaloilleen pääsi.
Tästä oli seuraus, että Teppanan Riikka joutui kiertelemään laitakyliä,
entisiä Maijan jälkiä, ja Maijan nahkakorvuksinen ruskea kontti löysi
tiensä Hannusrannan kylän suurimpien talojen porstuaan, ja Maijalle
ilmestyi puhdas ja eheä säkki sarvisäkiksi, entisen monin kerroin
paikatun ja likaisen säkin sijaa.
End of the Project Gutenberg EBook of Kuppari-Maija, by Heikki Meriläinen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUPPARI-MAIJA ***
***** This file should be named 16374-8.txt or 16374-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
https://www.gutenberg.org/1/6/3/7/16374/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
https://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
