The Project Gutenberg eBook of Kanervakukkia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kanervakukkia
Runokiehkura
Author: Hanna Stenvall
Release date: April 13, 2024 [eBook #73387]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Yrjö Weilin, 1905
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAKUKKIA ***
KANERVAKUKKIA
Runokiehkura
Solmiellut
HANNA STENVALL (Kivi)
Helsingissä
Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag,
1905.
Runoutta mieleen rientää
itsestänsä ilman vaan,
jahka Luonnon äidinhelmaan
pääsee vienoon vaipumaan.
Luonto haavelahjojansa
antaa lempilapselleen;
lapsi haaveet ilmi haastaa,
kutoo runokukkaseen.
SISÄLLYS:
Nämä runot, kirj. J.H.E.
Hanna Stenvall, kirj. Hilja Liinamaa
Lukijalle, kirj. A.V.F.
I. USKONTO JA ISÄNMAA.
Runoilija Aleksis Kivi
Matkalainen
Veneessä
Kallis — kalliimpi
Joulukuusi
Iltakello
Eloni aika
Taivahan joulu
Mielikuvitus
Hiljaa!
Kouluoppilaan huokaus
Isäin maalle
Kaikuos kannel!
Väinämöisen soitto
Kevätruno
Aamurusko
Laula
Isänmaan laulu
II. LUONTO JA ELÄMÄ.
Aleksis Kivi itselleen
Kevät
Kevätiltana
Kesän tuliaisiksi
Kesäruno
Kesäyön laulu
Kasteen helmeitä
Kukan kuiske
Kukan hoito
Sydämeni laatu
Kukkanurmi
Ihanteet
Kosken kuohu
Salolampi
Iltalaulu
Iltatähti
Auringon lasku
III. LEMMEN MUISTOJA JA TARINOITA
Valitus
Pois, pois!
Hiljaa
Keinussa
Kultaansa ikävöivä rannalla
Petetty poika
Lempiväiset
Nämä runot
Elämää syvästi tuntevan sydämen tunnelmat, siinä muodossa, johon ne
tri A.V. Forsman on kohennellut, ansaitsevat, minun ymmärtääkseni,
julkisuutta ja onnistuneimmat niistä kohoavat maamme parhaimman
laulelmarunouden tasalle samalla kuin ne, ilman liikatunteisuutta,
lämpimästi likenevät kansanlasten sydämenväreitä, raivaten syvissä
riveissä runoudelle tietä.
Tuusulassa 10/1 1905
J.H.E.
Hanna Stenvall (Kivi).
Huvittavaa on tutustua Aleksis Kiven veljentyttäreen, jonka sielussa
luonto on säilyttänyt kipinän sitä suurta neronsoihtua, joka hänen
sedässään sammui kaihoksi kansallemme.
Hanna Stenvall on syntynyt tammik. 10 pnä 1860 Siuntiossa, ja on hänen
isänsä, Juhani Stenvall, Aleksin vanhin veli. Hanna tuli 12-vuotiaana
vanhempainsa mukana Nurmijärven Palojoen kylään, jossa vielä vanhan
isänsä kanssa asuu. Nuorena oppi hän neulomista äidiltään ja tällä hän
nyt isäänsä ja itseään elättää. — Siinä Hannan vähäiset elämänvaiheet.
Vuoden sai hän käydä kansakoulua, senkin säännöttömästi. Täällä heräsi
hänessä lukuhalu ja oppi hän kirjoittamaan. Hän on käsiinsä saamiaan
kirjoja lukemalla kokenut rikastuttaa henkeään. Ulkonaisia edistäviä
vaikutuksia on hän saanut tuskin nimeksikään.
Hanna itse puhuu vuosistaan elämästään, kuinka hän lasna leikki
huoletonna luona lempeän äidin. Mutta auennut nuoruus toi
mielikuvituksen lennon. Tuli ahtaaksi kotimökki. Mutta pois ei päässyt.
Ei ollut hälle siipiä suotu. Mihin ikävissään uskoa, mihin toivoa! Ja
silloin turvautui runollisen tytön mieli lohdutuksiin tähtitarhain
iki-ilosta.
Hannan sydän sykkii isänmaalle, jaloille aatteille, joitten maininki
sattui hälle kuultaviin. Siksi hän laulelee, kiitellen isänmaata,
jonka nurmikon helmassa, kukkarantaisten purojen loisketta kuullen
kului aika. Hälle lauloi luonto kehtolaulut, aamutuulahdus toi
kummat kuvitukset, ja niin nousi rinnasta laulun vieno ääni, jonka
hän tuntee sointuvan Suomen soittoon. — Tämä ei ole mitään uutta.
Mutta mitäpä laulaa salon lapsi, jonka rinta on täysi käsittämättömiä
unelmia, joihin elämä ei tuo selvikettä — salon lapsi, joka jää
osattomaksi opista ja sivistyksen riennoista. Köyhyyden kieltäymystä ja
yksinäisyyden kaihoa, — siinä on Hannan elämän oppi.
Satuin hänen tuttavuuteensa matkaillessani paikkakunnalla. Hän näytteli
minulle kyhäelmiään, joilla on huomattavan alkuperäinen väritys.
Ne todistavat, että hänessä on runohenkeä. Muoto on paikottain
odottamattoman sujuva, vaikka se on paikottain aivankin puutteellista.
Hanna Kivi on kuin heikko kaiku Aleksin voimakkaammasta laulusta. Hän
on semmoinen runottarensa ja unhotetun elämänsä tähden.
Hilja Liinamaa.
Tämä luonnekuvaus, joka tekijän luvalla tähän uudestaan painetaan,
seuraa paria Hanna Stenvallin runoa, jotka Hilja Liinamaa on julkaissut
Uudessa Kuvalehdessä 1898, N:o 24. — Hänen niihin tekemiään korjailuja on
tässäkin osaksi noudatettu.
Julkaisija
LUKIJALLE.
Sa kysyt runoilijaa. — Köyhä tyttö,
laps kansan, kylä-ompelija vaan,
mi neulallansa aamust' iltaan asti
ahertaa ahkerassa toimestaan,
niin kannikkansa hankkii kerraksensa
ja puuhaa avuks isä-vanhallensa.
Mut moni mielikuva ommeltuupi
samassa ompelijan kankaaseen
ja moni kyynel siihen vierii, vierii,
ja helmittääpi halvan ompeleen:
niin raskasta on ihanteita kantaa,
kun niille ei voi elon lahjaa antaa.
Te, siskot, veikot, runosiskoanne
oi, hellin mielin halpaa vaalikaa,
mi "Kanervansa" teille lahjaks kantaa,
ja toivoo teistä niiden suosijaa,
ja iloitkaa, ettei oo kukkaa vailla
ees köyhä nummi Suomen salomailla.
Helsingissä 9 p. Maaliskuuta 1903
A.V.F.
Aleksis Kiven muistolle
pyhittää
"Kanervakukkansa"
Tekijätär.
I. USKONTO JA ISÄNMAA.
RUNOILIJA ALEKSIS KIVI.
Nuo Ilman immet, hengettäret hennot,
ne laulun loivat surusointuisan:
se tenhokkaat toi sulle aatteen lennot,
sen sointu koski syämes pohjahan.
Sa vastakaiun aloit viritellä:
Oi, Ilman immet, teille laulelen!
Jos alkaiskin tää ääni värähdellä,
niin kuulkaa virttä särö-äänisen!
Ja laulun ääni kauemmaksi kaikui,
ja Immet loihti siihen tenhoaan;
vaan laulu suvun syvät synnyt raikui
ja siks sai laulajansa sortumaan.
MATKALAINEN
Oon outo matkalainen maan
ma täällä maailmassa;
tuoll' oikea on kotimaa
ylhäällä taivahassa,
miss' yhä Herraa kiittää voin
ja uusin soittaa kanteloin. —
Oi autuasta, ihanaa,
kun kotiin mennä saa!
Matkalla usein maistaa saan
ma monta vaivaa, tuskaa,
vaan jos ma Herraan turvaun,
ei hylkää Hän mua koskaan.
Hän tukee mua heikkoa,
jok' oon niin huono, horjuva;
taas vie hän tietään tasaista
mua henkens' armolla.
Ah, koska pääsen levolle? —
Kun päättyy päivätyöni,
ja uusi päivä koittaapi,
kun poistunut on yöni.
Se päivä kestää iäti,
siin' itse Herra loistaapi
tuoll' istuimellaan kirkkaalla
valittuin seurassa.
VENEESSÄ.
Soutakaamme! — Vesi päilyy
ja mun tunteheni väilyy.
Poies kauas kaukomaille
mieleni nyt samoaa:
näköalat kaukaisuuden
lumoovaisen ihanuuden
minulle nyt heijastaa.
Soutakaamme, ettei myrsky
meitä kohtaa ja sen tyrsky
venostamme kaataa saa!
Viittanamme meill' on tähti,
joka oppaaksemme lähti
elontietä ohjaamaan.
Viekäämme niin venhoamme,
että rantaan seisahdamme, —
elon rauhanvalkamaan!
KALLIS — KALLIIMPI.
Ma muistan ajan, muistan muinaisen,
kun leikin löin mä kera siskojen.
Kuink' aika silloin hupaisesti kulki
ja äiti lempeä mun syliins' sulki
ja huoletonna siinä lepäsin,
siks taas kun äidin suukkoon havahdin!
Mut aika yhä eespäin rientävi
ja lapsuusaika kauas kaikkoopi.
Nyt näköala käypi ahtaammaksi
ja kotitupa varsin tukalaksi.
Tuo muutos mulle mailman uuden luo,
mi virvoitusta sieluhuni suo.
Kun päivän heltehessä työtä teet
ja käsivartes vaipuu uupuneet,
kuink' antaa virkistystä raitis juoma!
Sa arvelet, se onpi taivaan tuoma,
kun lähtehestä kirkkaast' ammennat
ja sillä janoasi sammutat.
Yks lähde on, mi lähteen nimen kantaa
ja sairahalle terveyttä antaa:
Se Kristus on, tuo lähde elävä,
mi jokaiselle tarjoo vetensä,
ja jalostuttaa mielen, voiman tuo,
sen janoissaan vaan tilkan siitä juo.
JOULUKUUSI.
Oi, kuusi, miten kaunoinen
oot juhlapuvussasi,
sun kynttilät ne tuikkivat
sun tummill' oksillasi!
Sä, lasten paras ystävä,
suot heille lahjais ihmeitä.
Vaan jos nyt sulta karsitaan
kaikk' koreus ja valo
ja kotiis taas sa vietäisiin,
jok' onpi korven salo,
ei kukaan silmääns' sinuun luo,
ei kauneuttas tietoon tuo.
Niin ihminenkin itsestään
on valkeutta vailla,
mut Herra kun vain valaisee,
tuon puun hän loistaa lailla
ja lähimmäisten hyväksi
hän hedelmänsä tarjoopi.
ILTAKELLO
Iltakello hiljaa soipi,
päiväntyö on päättynyt,
ihmistenkin sydämihin
lepo, lohtu valuu nyt.
Herran rauhaa maille huokuu
huokuu myöskin sydämiin,
vapaina ne kohoavat
avaruuksiin ylhäisiin.
Elon huolet, jotka täällä
oloamme synkistää,
illoin soiton sävel hoivaa,
rintaan sulo rauha jää!
ELONI AIKA
Niinkuin virta vierivä
on elämäni juoksu.
Sen ilo, onni pettävä
on vain kuin kukan tuoksu.
Se hetken pienen hajahtaa,
vaan kohta jälleen katoaa;
kun myrsky kukan murtaa.
Oi, elo, miten muuttuva
sa toki olet täällä!
Ken todellista onnea
on löytänyt maan päällä?
Kun onni parhain hymyypi,
sen alla toki lymyypi
vain mielikarvautta.
Äl', ihminen, siis maallisiin
sun toivoasi heitä,
vaan ylennä sun mielesi
ja tutki Luojan teitä,
niin mailman meno halpenee,
sen riemut riutuu, kalpenee
vuoks iäisyyden rauhan
TAIVAHAN JOULU
"Taivahass' on varmaan joulu”,
mietti pieni poikanen,
kun hän istuu ikkunassa
tähtösiä katsellen.
"Oi, jos minä oisin siellä,
kussa on niin valoisaa!
Siellä kai on joulukuusi,
josta valot heijastaa.”
"Äiti kulta, sano mulle,
kussa kulkee taivaan tie!
Oi, jos mull' ois siivet suuret,
moiset, jotka sinne vie!”
Äiti hymyilevi hälle:
"Lapsi kulta, ole vaan
aina kiltti, niin sä viimein
pääset sinne asumaan!" —
"Kuka viepi minut sinne?
Vietkö sinä, äitini?
Tuleeko myös taata sinne
sekä kaikki siskoni?" —
Rakas lapsi, se on Jeesus,
lasten paras ystävä.
Pyydä Häntä viemään. Hän on
tie ja totuus, elämä.”
MIELIKUVITUS
Aatos liiteleepi yli ilmojen,
sieltä tavatakseen kalliin aartehen. —
Miksi lannistuu tuo raukka voimaton? —
Siksi että siivet sillä heikot on.
Mutta säde valon toisin välkähtää:
vapahana halki ilmain kiidättää.
Vapahana jälleen kahlehista maan
tomun lapskin liitää valon valkamaan.
HILJAA!
Hiljaa, hiljaa! Nyt öisen henki
valloittaapi jo sydämenki.
Se rauhaa tuoko vai taistelon?
Useinpa aaltoset siinä pauhaa,
kun koko luonto jo nauttii rauhaa;
mut sydän sykkivi rauhaton.
Hiljaa, hiljaa! Niin kaikuu kerran,
kun sulle kuuluvi kutsu Herran,
ja sydän lepohon uinahtaa.
Vaan elon uuden se taasen saapi:
kun kuolon kahlehet kirpoaapi,
se kukkaan uutehen puhkeaa.
KOULUOPPILAAN HUOKAUS.
Ah, Herra, mua auta, Sa,
nyt vuodell' aljetulla!
Suo Sinuss' saada turvani,
kun täytyy minun olla
vieraalla maalla outona,
miss' onpi vaarat tarjona! —
Niist' armos suojelkohon!
Sun armohelmaas, Jumala,
nyt kaikki tahdon kantaa.
Sa onnea suo minulle,
jok' aivon itsen antaa
Sun tahtoasi tuntemaan;
siin' yhä aina kasvamaan! —
O, Herra, mua auta!
Ma heikko olen, voimaton
hyvvyyteen itsestäni.
Suo taitoa, Sun käskyjäs
mun pitää mielessäni!
Ja muisti mulle lahjoita,
mun korvain pidä avoinna
ett' opetuksen kätken!
Myös opettajat vahvista
Sun voimallasi täällä!
He valistusta kansasi
kohentavat maan päällä, —
etteivät hukkaan kylväisi,
vaan että siitä nousisi,
hedelmä runsas, kallis!
ISÄIN MAALLE.
On maani, Suomi, armahin,
en sitä vaihtaisi
pois eteläisiin ilmoihin,
ne miten lumovi.
Tääll' aurinkoinen kirkkaampi,
ja kesäöiset haastaapi
syvimmän syämmen tunteita,
joit' ei suo vieras maa.
Tääll' yksin metsän suojassa
saan rauhass' astella,
Sen humina tuo muistiini
noit' entisaikoja:
kun esi-isät maamme tään
ne raivasivat kirveellään
ja nälän, vainon torjuivat,
sen meille jättääkseen.
Oi, Suomen lapsi, työtä tee
sun maast etehen,
niin kukoistaa se kauniina,
maa esi-isien!
Jonk' eestä henkens' antoivat
ja päivän kuorman kantoivat,
niin pojat majain matalain
kuin linnain ylpeiden.
Sa viimein hellään syliisi
kuin äiti suljet mun,
kun päiväntyöni päätteheks
saan haudan siunatun.
Ah, jos niin elää taitaisin,
ett' onneks sulle olisin,
pois poistain kaiken turmion
mun synnyinmaastani!
KAIKUOS KANNEL!
Kaikuos kannel ja, soittosi soikoon,
laulusi Suomeni saloille tuo,
kaikuos kannel ja intoa loihdi,
Sydämiin loihtios lämpöinen vuo!
Kaikuos kannel, kun aamusen koitar
Kunnaille pukee jo kultaisen vyön!
Kaikuos kannel, kun kansamme herää,
käynyt on työhön ja voittanut yön.
Kaikuos kannel, ett' usvat ne haihtuu
Kukka se umpunsa avata saa.
Kaikuos kannel, ett' toivomme varttuu,
vaalien kansamme onnea vaan.
VÄINÄMÖISEN SOITTO.
Kun Väinämöinen kanteloa soitti,
niin luonto kummastellen kuunteli,
ja Veden immyt lainehista nousi
ja lintujenkin ääni vaikeni.
Ja Väinön kansa tunsi soiton suuren:
se veljesliittohon sen yhdisti,
ja taistellessa eestä tiedon valon
se korven kautta tiensä raivasi.
* * *
On autioita erämaita vielä,
miss' ei saa valon säde soihdullaan
niin sydänjuuriakin lämmitellä,
ett' tiedon taimi kantais laihoaan.
Vaan syämiss' elää kykkivissä toivo:
kun Väinön kannel täyden kaiun saa,
se valon työhön soinnuttaapi kaikki —
työkenttä yhteinen on isänmaa.
KEVÄTRUNO.
Terve tullos taasen tänne,
kevät kaunis, Pohjolaan!
Elonvoimat taasen elpyy
heräjämään uudestaan.
Kuni luontoon virtaa valo,
valos luo myös sydämiin;
uutta voimaa vala meihin,
valon tiellä taistajiin!
Niinkuin talven vallan alle
vaipui luonto kahleisiin,
odotellen kesän aikaa
kunnes kahle poistettiin, —
vapahana elon nesteet
valui jälleen soluissaan,
tainnoksistaan taimi nousi
kesää uutta alkamaan;
Suomi samoin uinaeli
tiedon, taidon tarpeessa,
nytkin viel' on heikko taimi,
kunnes saapi varttua,
kunnes valo kaikkivallan
sitäkin saa lämmittää:
silloin kukkahan se puhkee,
kukkimahan aina jää.
AAMURUSKO.
Kas kuinka kauniist' tuolla ruskottaa:
se aamun koita kirkast' uskottaa.
Jo idän ranne yhä laajenee
ja valon voima kaikkivallallansa
itsensä murtaa yöhyt-kahleistansa
ja öisen haamut pakoon rientelee
Kuin aamurusko onpi Suomen kansa:
se herännyt on öisest' unestansa
ja huomen kaunis sille hymyilee.
Oi, Herra, suojele Sa Suomeamme!
Sun sanas valossa kun vaellamme,
meit' öiset vallat eivät vangiks tee.
LAULA!
Laula, laula, Suomen lapsi,
anna äänes helkkää!
Laulu poistaa murheen usmat:
sydän suurna välkkää.
Laula laulua puhtahimmat,
suloks synnyinmaamme!
Laulaissasi rintoihimme
uutta voimaa saamme.
Laula, että öisen varjot
maasta häviääpi,
että aamunkoitto armas
työmme elvyttääpi!
ISÄNMAAN LAULU
Suomi, armas isänmaani,
sulle soikoon lauluni!
Mua hellit, niinkuin äiti
lapsiansa hellivi;
annat nurmet kukkapinnat,
kuni linnan lattiat,
annat virrat kuohurinnat,
kukkarannat rauhaisat.
Mua varten onpi nämät,
annetut mun nautita:
Enkö sitten kiitteleisi,
ylistäisi Suomea!
Kehtohos ma illoin nukun,
hellästi mua tuuditat;
aamulla kun herään jälleen,
käsilläs mua kannatat.
Koska aalto sinertävä
hiljaa muistaa rantoja,
nousee väreet sieluhuni,
joita en voi kertoa.
Sun, oi Suomi, nämät ovat
lahjas, joit' en oivalla,
koska eteheni annat
näköjä niin armaita!
Näitä nähdessäni povi
huokaukseen puhkeaa,
tunteitani tulvivia
sanaverhoon en mä saa.
Mutta laulun vieno ääni
nousten raukan rinnasta
lintuin ääneen säveltyypi:
oi, sa Suomi suloisa!
II. LUONTO JA ELÄMÄ.
ALEKSIS KIVI ITSELLEEN.
Kun osattaret muille
ne kehräsi säikehen,
sen mulle vain, oi mulle
ne kehräsi lyhyen.
Kun kohtalon koura kova
sen katkaisi irralleen,
niin surun niin syvän, niin syvän
se jätti sydämeen.
Oi osattaret, miksi
mua ette te säälineet! —
Jos ette koskaan, koskaan
ois rihmaanne kehräilleet!
KEVÄT
Jo luonto eloon virkoaa,
sen kasvit heräjää,
jo puihin lehti puhkeaa,
ja maa jo vihertää,
ja silmäns auki järvi luo,
iloisna kohden rantaa tuo
se vaahtovaisen aaltonsa,
mi välkkyy kirkasna.
Ja linnut kilvan palajaa
taas Suomen saloihin,
ja salot kaikuu laulantaa
myös läpi öisetkin,
ja kesäyöt nuo ihanat,
ne tunteitamme puhuvat,
kun kaikki hiljaa hengähtää,
ja luonto lepäjää.
Vaan idänranne-purppura
jo hohtain punertaa,
ja säteet aurinkoisesta
ne maille sinkoaa,
ja kukka silmäns' aukaisee,
ja aamukaste helmeilee,
ja lehdon lintu visertää,
ja aamu heräjää.
KEVÄTILTANA
Jo nietos sulaa maasta,
ja kesä lähenee,
ja koko luontoon taasen
eloa virtailee.
Jo nurmen nukka vertyy,
kun päivyt lämmön suo,
ja kukka päänsä nostaa,
ja välkkyy virran vuo.
Pois valkoharson heittää
nuo neidot Vellamon,
ja Ahti aallokoissa
virittää kantelon.
Ma venhossani soudan
ja katson, kuultelen:
oi suloutta suurta
mun maani keväisen!
Yön varjot tumman väreen
luo kalvoon järvyen,
ja kevätilta uinuu,
vaan herää suvehen.
KESÄN TULIAISIKSI
Kesä kaunis Pohjolassa,
meitä taasen tervehdät,
suloisella suudelmallas
kaikki kasvit herätät.
Kuollehena mik' on ollut,
taasen virkoo elämään,
linnut pienet puistikossa
säätelevät säveltään.
Kukan hoikkaa vartaloa
hellästi sä suojoat,
aamukasteen kirkkahilla
helmill' yhä kostutat.
Ihanuuttas ihaella
onpi lyhyt aika vaan:
täältä muutat; sitten syksy
pitää kaikki kahleissaan.
Helleyttä ei oo sillä:
kukat kauniit kaatelee,
vihoitellen viima käypi,
luonnon sulon raatelee.
Kolkoks' käypi sydämeni,
näitä katsellessani. —
Viivy, viihdy, kesä kaunis,
virkistytä mieltäni!
KESÄRUNO
Nyt uinuva luonto taas herää
ja kahleista irrottuu maa,
ja kukka se nuppunsa avaa,
kun auringon suutelon saa.
Nuo järvenkin välkkyvät laineet
jo hopeahohteessa ui,
ja puroset syliinsä liittää. —
Taas luonto jo vapautui.
Sa huminaa honkien kuulet —
se tuutti sun unelmihin —
ja henkien kuiskeita luulet
myös kuulevas luonnossakin.
Ne kuiskaa: nyt ylös työhön
käy innolla, tarmolla vaan;
työ kansasi eestä on kallis,
et jouda sa uinailemaan.
Koko luonto se huokuvi rauhaa,
ei riitaa, ei vainoa sois,
ja ihminen luonnon on herra, —
miks rauhaa ei rakastaa vois?
miks vaino on ihmisten kesken?
miks' ei rakkaus vallita saa? —
Siks' hongatkin suruisna huokaa
elon kiistaa raastelevaa.
KESÄYÖN LAULU
Nyt kesän kauneutta ma tahdon laulella:
kuink' ilman henk' on raitis ja nurmi vihanta,
kuin valoisat on öiset, nuo lietoherttaiset,
ja tuovat mieleen haaveet, niin armaat, kaunoiset!
Ma istun tyynehessä tään lahden varjossa,
yön kuiskehia kuulen ja lintuin laulua.
Ne visertäen viuhuu mun pääni päällitse,
ja kukat kastehiset tuo tuoksun minulle.
Ja aurinkoisen kehä se kultaa hohtaapi,
jäähyvästit se meiltä jo pian ottaapi:
Se kultaileepi seudun, sen pukee purppuraan
ja veden lainehisin luo helohohdettaan.
Vaan kunnahilla hiljaa yön henki kohoaa
ja tummaan terheneensä maat, vedet verhostaa,
ja kuutamoisen kruunu sen päässä kimmeltää,
ja hartioillaan vienot nuo tähdet välkkyää.
Sä Pohjan kesäyöhyt, valollas vakaalla
tuot tuntehia sieluun, tuot rintaan kaihoja.
Mun lauluni on heikko sun suloa kerrontaan,
mut sydämeni sulkee sun muistoa aarteenaan.
KASTEEN HELMEITÄ
Aamusella astuelin
tuolla kukkanurmella,
uinaileva luonto siinä
henkäili niin hiljaisna.
Lintuin äänet yksin raikui
elon tointa ilmaisten,
ne kun lauloi laulujansa
Herraa hyvää kiitellen.
Aamun kirkas valo voitti,
öisen sumut karkoitti,
aurinkoisen säde koitti,
kaiki eloon heräsi.
Kukka kaunis päätään nosti,
kyynel sillä silmästään,
kirkkahana helmiellen
alas maahan vierähtää:
Miksi itket, kaunis kukka?
Suutelonhan hellän soi
sulle armas aurinkoinen
ja sun umpus auki loi.
Sulo-tuoksullasi sitten
hurmaat meidät ihmiset.
Etkö tuota nähdessäsi
iloitse? Oi, etpä, et. —
Ah, jo tiedän, miksi itket:
onhan luonto turmeltu;
viatonta siin' ei löydy,
hyv' on pahaks muutettu.
Eikä ihme, että sulla
kyyneleet käy vuotamaan; —
paremp' ois sun, ettet enää
silmääs auki loisikaan!
KUKAN KUISKE
Kukka ihanainen kasvoi metsässä,
siinä valittaen yksin jääneensä:
"Sisko mulla tuossa oli vieressäin,
nyt on hänkin poissa, ainut ystäväin".
Neito hiljallensa astui metsässä,
kuuli kukan kuiskeen, otti käteensä,
armahalleen antoi kotiin tullessaan:
nuorukainen painoi vasten poveaan.
KUKAN HOITO
Kukkaa kaunokaista hoida hellästi;
varo, ettei helle häntä kuivaisi,
vesain juuret hennot kätke multahan,
mutta latvat nosta ylös ilmahan.
Ja kun maahan juuret syvään tunkeutuu,
näet, miten niistä nousee kukkapuu.
Toivos täyttyneeksi vasta silloin näät,
edessäs kun näet kukat täyteläät.
Niinkuin kukka auringosta kasvun saa,
ihminenkin valon lahjaa kaipajaa.
Valon lahjan Luoja hälle parhaan suo,
kun hän maansa eteen työnsä uhriks tuo.
SYDÄMENI LAATU
Ah, jo tunnen sydämeni laadun:
niinkuin virtaa tuuli velloaa,
sydämeni samoin kuohahtaapi,
sen kun tunteen tuuli liikuttaa.
Tai kuin aurinkoisen valo taittaa
sätehiään veden kalvossa,
sydän onnen-kuviaan myös luopi,
jotka särkyvät taas samassa.
Ja kun myrskyn sauhu pauhinalla
vettä kohden rantaa kuohuttaa,
niin myös rinnastani myrskyn aallot
huokauksiin ilmi puhkeaa.
KUKKANURMI
Kukat nurmella loistavat hohdossaan,
kesäpäivyt kun lämpöä suo;
vaan kumma, kun katselen tarkemmin,
miks sulkemat nuppunsa nuo?
Yön usma ja viima niin kylmästi
kävi hienoihin helpeisiin,
siks painuvi runko ja peittyvi pää
suruharsosen suojuksiin.
Vaan toivoni onpi, nietos ei voi
sen juuria jäädyttää:
Maa, josta se elonsa nesteen joi,
sen uudesti synnyttää.
IHANTEET
Kuu heitti valoansa
ja tähdet kirkkahat
ne veteen kuvastuivat,
"kuin siin' ois taivahat". —
Niin mietti pieni tyttö,
mi lähteen reunalla
siin' ihmetellen seisoi,
ihaillen taivasta.
"Oi onko taivas tuossa,
tuon veden pohjassa,
ja onko siellä maata
ja puita, kukkia?
Oi, kuinka haluaisin
ma nähdä näitäkin!
Nyt äidille mä kerron:
on taivas toinenkin."
Vaan vieno tuulen henki
veen pintaan värähtää,
ja kuva-taivahasta
et mitään silmään jää.
Ei ollutkaan se totta:
tuo lähde vietteli,
ja tosi-taivas yksin
tuoll' ylhääll' yleni.
Monesti ihminenkin
luo luulo-onnelan,
luo siihen ihanteensa,
tuon sarjan kirjavan,
vaan onnettaren oikku
ne pian runtelee,
ja kauniit unelmamme
niin tyhjään raukenee.
KOSKEN KUOHU
Oi, kosken kuohu vaahteva,
sa miten liet niin raivoisa,
mi yhä riehut, rauhaton,
kun luonto muuten tyyni on?
Ah, jopa tiedänkin mä sen:
sa olet kuva sydämen,
kenenkä sydän rauhaton,
kuin kuuma koski on.
Oi, sydän, miksi saanutkaan
oot lailla kosken pauhaamaan,
mi aaltos aina kuohuun luot
ja tuntees suotta ilmi tuot?
Vaan viimein Luojan käskien
tuo koski talttuu kuohuinen,
kun taisteluista vapaana
on sydän löynnyt lepoa.
SALOLAMPI
Vuoren jylhäkön kupehella
salolampi niin tyynenä on,
sen kalvoa tuulosen henki
vain tuutinut on lepohon.
Ja taivahan sinervä laki
sen pintahan loistoa luo;
sitä tuuhea lehvikkö suojaa,
kukat rannalla tuoksuaan tuo.
Ma mietin: ah lammen jos lailla
muin sydän myös rauhaisa ois,
johon vihurin viima ei koskis,
ja taivaskin loistoa lois!
ILTALAULU
Hymyellen lempeänä
aurinkoinen laskeuu
lännen rantaan, sille siinä
kehto vieno valmistuu.
Illan hohde kukkulamme
pukee punapurppuraan,
vieno tuuli tuutielee
kaikki kasvit nukkumaan.
Linnun laulu sointuvainen
lehdossa jo lakkasi,
öisen henki helmahansa
luonnon kaiken anasti,
kunnes taasen valon voima
pimeyden poistaapi,
kuolleet eloon herättääpi, —
aamu nuori loistaapi.
ILTATÄHTI
Kun iltasella istun ja tähtiä katselen,
niin johtuu mieleheni tuo aika entinen:
kuin moni onnen tähti sen taivaan valaisi —
vaan virvatulta ollen, pian tyhjään hälveni.
Sa iltatähti kaunis ja kaikist' ihanin,
tien osote oot varmaan, mi viittaat kotihin.
Siis sammukoot muut tähdet, nuo harhavalot, vaan!
Sun valos armahaisin ei sammu konsanaan!
AURINGON LASKU
Aurinkoinen armahainen, länteen olet lähtevä,
jäähyväiset olet meille jälkehesi jättävä.
Matka sull' on edessäsi, vaikka toivot lepoa,
lännen piirto purppurainen peittää sinut vaippaansa.
Kultakehdoss' et sä viihdy, unen luotas karkoitat,
aamuruskon kultasiivin ylöspäin taas kohoat.
III. LEMMEN MUISTOJA JA TARINOITA
VALITUS
Sammu, valo aurinkoisen,
piile pilven taakse vaan!
Öisen usma, levittele
varjosi nyt maailmaan!
Siinä sydämeni tunteet
ehkä uneen nukkuvi,
vaan tuo kaunis kesäilta
säilyy muistiss' iäti.
Ilta kaunis nyt kuin silloin,
koska kultain erosi:
aurinko se lähti mailleen,
vuorten kupeet kultaili.
Nyt on kaikki autiota,
poissa sulo entinen;
kussa ennen onnen löysin,
vaivun valtaan kaihojen!
POIS, POIS!
Pois, pois! Näin rinnassani soi.
Mi kumma tunne minut valtioi!
Pois, pois! Ma täältä toivoisin
yön ikikeston tummaisiin tupihin.
Pois, pois! — Ei ollut ennen niin,
sun vaivuin minä onnen unelmiin.
Pois, pois! — Voi, ettei vienyt ois,
mun armast' ystäväistäni Tuoni, pois!
Pois, pois! — On lempi viehkeä,
mut ystävä nyt lepää kylmänä,
Pois, pois! Sen silmä suloinen
nyt vaipunut on iäks unehen.
Pois, pois! Mun salli kanssasi
nyt jättää elon levoton maininki!
Pois, pois! Jo kutsuu kuolo tuo,
se levätä mun luonas jälleen suo.
HILJAA
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu
tuolta laakson helmasta. —
Lemmen jumalatar siellä
soittaneeko kannelta?
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu,
kuuluu yhä hiljempään:
impi siinä istui nuori, —
mitä mietti mielessään?
Hiljaa, Hiljaa soitto kuuluu;
immen poski kalpenee,
ja hän nurmikolle vaipuu
viereen vienon kanteleen.
Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu,
kuuluu vain kuin valitus. —
Nousee mulla'i rinnastani,
hiljaa tumma huokaus.
KEINUSSA
Ma keinussa yksinäin istun
näin illalla kuutamoyön. —
Oi, annanko keinua hiljaa
ja mieleni mietteihin lyön?
Ei, vaan korkeelle nouskohon keinu,
kuin ennenkin muinoisin vaan,
kun impeni kanssa ma kiidin,
ja unholaan jätimme maan!
Vaan hervonnut käteni vaipuu,
pois, poissa mun impeni on;
unelmoissa nyt viihtyä tahdon:
seis, keinuni malttamaton!
viel' impeni valkean liinan
toki kerran heiluvan näin,
mut lyhyt oli lempeni muisto, —
ja yksinpä taasen ma jäin.
KULTAANSA IKÄVÖIVÄ RANNALLA
Mä rannalle käyskelen yksinäin vaan,
kun ilta jo varjonsa luopi.
Ah, tokkopa sieltä mä lohtua saan,
vai tuskanko mulle se tuopi?
Oi, aalto, sa sääliös sydäntäni! —
Vaan huoaten virkat sa viestejäsi.
Sä sanoman saatat tuon murheellisen:
täss' armaani hauta nyt luodaan.
Ma rannalla istun ja itkien
ma katson kuin luitasi tuodaan,
ne rannalle lainehet lakaisee
ja muistoksi minulle heittelee.
Ja meri se synkän katseensa luo
ja surusta ain' yhä pauhaa,
ja hoivaksi mulle taivaalta suo
kuu himmeä hymyään lauhaa,
ja tähdet mua vienosti katselevat,
vaan kaikk' ovat lohdut tenhottomat.
Ma nimesi rakkahan kirjoittaa
nyt santahan tahdon, oi kulta,
ja kukan myös tahdon ma istuttaa:
se lemmen muisto on multa.
Taas rannalle sitten mä käyskellä saan,
mun kukkaani itkulla kostuttamaan.
PETETTY POIKA
Ulapalla aallokossa
vene nopsaan liitääpi;
venehessä istuu poika,
kullan luo mi kiitääpi.
Lemmestä kun sydän sykkii,
rinta riemuin aaltoaa,
odotellen onnen rantaa
silmä ahnas katsastaa.
Määräpäähän päästyänsä.
toivoi saavans' sulkea
rakkahansa rinnoillehen,
iki-siteen solmita;
vaan — oi, horna! — petettynä
poika maahan vaipuupi;
tyhjä virvatuli oli
onnensa, min kuvaili.
"Laine, mulle lempes anna,
viihdytä mun tunteeni!
Raivoava olet sinä,
niinkuin oma rintani.
Lemmestä se ennen sykki,
uskollisna alati,
vaan mun kultain minut petti:
turha siis on eloni."
LEMPIVÄISET
Jo öisen huntu nyt hulmahtaapi
ja lepoon luonto jo uinahtaa,
vaan aatoksissansa impi yksin
tuoll' asteleepi päin rantamaa.
Mi hänet valtaa nyt surun kauhu? —
Ah, suoko lepoa aallon pauhu?
Ja Aallotarten luo tultuansa
Hän niiden kuuntelee laulantaa
ja näkee Vellamon tuutivana:
se häntä luokseen nyt viittoaa, —
"Jos syliin Vellamon tuonne vaipuis,
niin silloin huoletkin kaikki haipuis!”
"Jää hyvästi, sinä isän koti!
Kenties en näe sua konsanaan.
Ma sulo-muistona rintaan suljen
tuon lapsuus-onnelan ainiaan.
Oi, lempi, onni, ne elon luovat;
vaan miksi mulle ne tuskan tuovat?"
Näin impi istuvi hetken vielä
ja aallon loisketta kuuntelee
ja odotellen hän katsoo, katsoo:
jo vene verkkahan lähenee.
Se sulhons' onpi, mi siellä rientää
ja hänet noutaa ja tuskat lientää.
"Oi armahin, sinut kerran omaan!"
Näin nuorukainen nyt huudahtaa
ja povellensa hän immen painaa:
"Ei meitä kukaan voi erottaa!
Sun lempes kautta voin kaikki voittaa,
viel' onnen tähtikin meille koittaa!"
"Oi sinne rietkäämme, missä myrskyt
ei lemmen kukkia riistää voi,
miss' armahainen on iki-kesä
ja linnut kauniisti lauleloi!
Ja Onnetar se nyt meitä johtaa,
siks kunne ruusujen nurmi hohtaa."
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAKUKKIA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
