The Project Gutenberg EBook of Kaffe ja Tupakki, by Gustaf Erik Eurén
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Kaffe ja Tupakki
Author: Gustaf Erik Eurén
Release Date: September 21, 2013 [EBook #43783]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAFFE JA TUPAKKI ***
Produced by Tapio Riikonen
KAFFE JA TUPAKKI
Kirj.
Gustaf Erik Eurén
Lukemisia kansalle. N:o 46.
Turussa,
J. W. Lilja & Co:n kirjapainossa,
1855.
Imprimatur: C. A. Sanmark.
Kaffepuu.
Niinkuin ihmisten elämässä yksi kansa on toista merkillisempi ja usein
yksi ihminen kansan seassa merkillisempi kuin koko kansa yhteensä, niin
on kasvaimienki seassa toinen kasvulai toistansa merkillisempi ja
monasti on yksi ainoa kasvain kaikkein heimolaistensa joukossa ylimäärin
tunnettu ja ihmeellinen. Leipäkasvut ovat kaikkina maailman aikoina
arvattavasti olleet merkillisimmät, ja niitä lähimmät ovat muut ihmisten
syötävät kasvaimet. Sitten tulevat ihmisten vaatteiksi kelpaavaiset
kasvaimet. Lopuksi ovat eläinten syötävät kasvaimet saaneet suuremman
arvon. Muista tietävät tuskin muut kuin oppineet mitään. Kaikkein
kasvaimien seassa, jotka ihmisten nautinnoksi ovat käytetyt, on kaffepuu
saanut suuren merkillisyyden. Kaikkein nautittavain kasvujen seassa on
se saanut yhtä suuren merkillisyyden kuin puuvilla (pumpuli)
verhokasvujen seassa.
Arabiassa ja Javan luodolla nousee kaffepuu 8-10 kyynärän korkuiseksi,
mutta länsi-Indiassa ei sitä päästetä siihen korkeuteen, vaan leikataan
oksat poikki ajallansa, josta se paremmin vesoo, tulee haaraisemmaksi ja
antaa niin enemmän hedelmiä. Oksat ovat toinen toistansa vastaiset,
lehdet samaten, jotka aina viheriöitsevät. Valkoiset ja hyvähajuiset
kukkaset istuvat rypälettäin lehtien loukossa. Kukoistaissansa näyttää
kaffepuu ikäänkuin lumelta peitettynä, enemmänki kuin meidän
omenapuumme, jotka myös kyllä kukassa ollessansa lumittuneelta
näyttävät. Kukkasia seuraa punainen hedelmä, joka sekä muotonsa että
kokonsa vuoksi on kirsipuun marjan kaltainen, suurempi ja punaisempi
kuin tuomen marja. Sen marjan mehussa on kaksi siementä, joiden toinen
puoli on tasainen, toinen ympyrämäinen. Nämät kutsutaan kaffepöönäksi
(kaffeherneeksi), joka on väärä nimi koska ei hedelmä ole palko vaan
marja. Jo toisena vuonna kantaa kaffepuu hedelmiä, mutta täysisatoinen
on se vasta neljäntenä eli viidentenä vuonna. Se vaatii lämpimiä maita,
ehkä ei se salli kovaa kuumuutta. Kuumissa maan paikoissa istutetaan se
muiden puiden varjoon ja kaipaa aina märkyyttä.
Arabian saarento on enimmiten santamaata, kovin lämmin ja melkein
sateeton; mutta sen eteläisessä päässä, jonkun matkan meren rannasta, on
vähän kalpeampi ilma, vuorinen maakunta ja tarpeellinen paljous sadetta.
Täällä onnellisessa Arabiassa (niinkuin sitä osaa on kutsuttu; sen oma
nimi on Yemen) luultiin kauan aikaa kaffepuun kotomaan olevan. Mutta nyt
tiedetään että kaffepuu Egyptin maasta eteläänpäin, Abyssiniassa ja
vieläkin eteläisemmissä maissa, Enarea ja Kaffa, kasvaa villipuuna
metsissä. Tästä päättäen on kaffepuu Arabiassa istutettu, tuotuansa
sinne nimitetyistä Afrikan maakunnista.
Useimpain ja merkillisimpäin asiain alku on aina ollut satuisessa
hämärässä. Tosien asiain siaan kerrotaan satuisia juttuja. Niin on puhe
kaffeherneenki ensimäisestä nautitsemisesta melkein turhaa tarinata,
joka kerrotaan seuraavalla tavalla: Eräs mahometilaisen luostarin
esimies oli havainnut kuinka kutut, tätä hedelmätä nautittuansa, tulivat
valppaiksi, juokseskentelivat ja hyppelivät yökaudet. Tämä saatti hänen
valmistamaan tästä hedelmästä juomaa, joka pitäisi sekä hänen että
luostarin muut kirkonpalveliat valppaina, koska heidän koko yön täytyi
templissä rukouksia pitää.
Kaffejuominen kuuluu kokonaan kykyisempiin aikoihin. Vanhat Grekalaiset
ja Romalaiset eivät tästä juomasta tienneet mitään. Eräs vanha
arabialainen kirja asettaa kaffejuomisen 15 vuosisadan keskipaikoille,
josta päättäen se olisi noin 400 vuoden vanha. Tämä arabialainen
kirjoitus kertoo kaffejuoman syntymisen seuraavalla tavalla: Arabian
eteläisellä rantamaalla, Adenissa, oli eräs mufti (iso-pappi), nimeltä
Gemaledin. Punaisen meren länsirannoilla matkustaissansa kohtasi hän
muutamia kansalaisiansa, jotka nautitsivat kaffejuomaa. Kotiin tultuansa
arveli hän tämän juoman terveelliseksi ja havaitsikin koettuansa sen
tekevän pään selkeäksi ja vastustelevan unta, jonka tähden hän säätti
sitä juomaa kirkon palvelioille, jotka yörukouksia pitivät. Mutta nämät
katsoivat sen päivälläkin nautittuna hyväksi. Näistä levisi kaffejuoman
nautitseminen, ensin Adenissa sitten koko Arabiassa ja myös Mekka
nimisessä kaupungissa, josta se, koska kukin mahometilainen on vaadittu
sinne kerran elämässänsä vaeltamaan, pian levisi kaikkein
mahometilaisten maihin. Tässä tosin ei ole kaffejuomisen alkua
osoitettu, mutta kuitenki sen leviäminen Arabiassa, josta se sitten yli
koko maailman on saatettu.
Vuonna 1511 lähetti Egyptin Ruhtinas uuden maaherran Mekkaan. Tämä, joka
ei tätä juomaa tuntenut, suuttui kovasti nähdessänsä kerran kaupungin
suuressa kirkossa kirkonpalveliain istuvan loukossa ja juovan
kaffejuomaa. Hän ajoi nämät ulos kirkosta ja kutsui kokoon jumalisia,
lainoppineita ja muita kaupungin ymmärtäviä miehiä, jotka kauan tästä
asiasta tuumailivat. Yksi niistä sanoi toisten pilaksi että kaffe
niinkuin viinakin saattaa juovuksiin, jonka hän tiesi siitä että hän oli
kaffeeta maistanut. Mutta koska laki kielsi kaikkia semmoisia väkeviä
juomia maistamasta, sai hän rikoksestansa laissa määrätyn
raipparangaistuksen. Koska nämät kokoontuneet eivät taitaneet tulla
mihinkään päätökseen, kysyttiin lääkäreitä. Maaherra kutsui kaksi
lääkäriä, jotka sanoivat kaffejuoman terveydelle vahingolliseksi, jonka
tähden se juoma kirottiin. Sitä kiellettiin myymästä, kaikki aseet ja
astiat poltettiin ja se, joka sitä joi, kuljetettiin aasin selässä
pilkaksi ympäri kaupunkia. Mutta tämä kielto ei ollut pitkällinen, sillä
ruhtinas itse Kairossa oli hyvä kaffejuomari ja hänen oppineimmat
miehensä todistivat sen vahingoitsemattomaksi ja luvalliseksi. Tämän
voiton perästä tuli kaffe vieläkin suurempaan huutoon ja tietoon.
Parin kymmenen vuoden kuluttua sattui kuitenki Kairossa (Egyptin
pääkaupungissa) jonkun kiihkomielisen päähän ruveta saarnaamaan oikeata
sotaa kaffejuomaa vastaan, joka nyt oli tuttu jokaisessa pienimmässäkin
kaupungin töllissä. Hän saarnasi sanoen ettei yksikään kaffejuomari ole
oikia mahometilainen. Häneen mieltyneet oikiauskoiset ihmiset tulivat
tästä niin villiin, että he kirkosta tultuansa ryntäsivät
kaffehuoneisiin sisälle, löivät palasiksi kupit ja pöydät sekä pahasti
tupuloitsivat kaikki juomarit. Koko kaupunki jakausi kahteen viholliseen
lahkoon, kaffejuomarien ja kaffesotiain. Kapina ja meteli oli hirmuinen.
Kaupungin ylimmäinen tuomari kutsui oppineita kokoon ja nämät väittivät
yksimielisesti että jo aikoja sitten oli tietty asia että kaffejuoma
olisi sekä luvallinen että hyödyllinen. Kokouksen esimies tarjosi
päälliseksi kaikille kaffeeta ja otti itse ensimäisen kupin. Tämä uusi
voitto levitti vieläkin enemmin kaffeen sekä huudon että nauttimisen.
Niin tekevät ainakin ajattelemattomat vähämieliset ihmiset, turhasta
ottavat suuren äänen ja tekevät sen, mitä he parantaa aikovat, kahta
pahemmaksi.
Vuonna 1554 asetti kaksi miestä erinäisen kaffehuoneen
Konstantinopolissa; siellä oli hienot istuimet, tarittiin kaffeeta,
juotiin, pelattiin schack-peliä ja iloittiin. Eräs turkkilainen
runoseppä laati runon kaffeen kunniaksi. Kaffehuonetten luku kasvoi
kasvamistansa niin että papit rupesivat valittamaan kaffehuoneissa
käytävän enemmin kuin kirkoissa. Mufti selitti että kaffejuominen on
kielty koranissa (mahometilaisten bibliassa), josta syystä kaikki
kaffehuoneet suljettiin. Mutta uusi Mufti rakasti kaffeeta, häntä
seurasi muu papisto ja hovi ja koko kaupunki. Sittemmin on kyllä
välistäin täällä kaffehuoneet tulleet suljetuksi, mutta ei itse
kaffejuoman tähden, vaan valtakunnallisista syistä, koska kansalla oli
näissä hyvä tilaisuus pakinoita hallituksen asioista. Kaffeen juominen
on siitä asti levinnyt leviämistänsä. Suuremmissa taloissa otettiin
erityinen palvelia kaffejuomaa valmistamaan ja taritsemaan. Vihdoin
tehtiin laki, joka määräsi vaimolla olevan syyn avioliitostansa päästä,
jos hänen miehensä kielsi hänen kaffeeta juomasta.
Näin tuli Itämaalla kaffejuominen tavaksi 17 vuosisadalla eli 150 vuotta
sen ensimäisestä alkamisesta Arabiassa. Tähän asti tunnettiin sitä
tuskin nimeksikään muualla Europassa. Luultavasti tuli se ensin
Venedigin suureen kauppakaupunkiin, sillä eräs Pietro della Valle
kirjoittaa vuonna 1615 Konstantinopolista tahtovansa ottaa Italiaan
palatessansa vähän kaffeeta myötänsä. Vuonna 1660 toivat muutamat Turkin
maalta palaavaiset kauppamiehet kaffeherneitä myötänsä Marseljiin ja
näyttelivät sekä niitä että muita siihen kuuluvia aseita ja astioita
niinkuin joitakin kummallisia kappaleita; mutta jo vuonna 1671 avattiin
siellä ensimäinen kaffehuone. Eräs englantilainen kauppamies, Edwards,
otti Smyrnasta palatessansa grekalaisen neidon myötänsä kaffeeta hänelle
valmistamaan. Tämä neito nai erään ajajan (kuskin), joka parikunta avasi
ensimäisen kaffehuoneen Londoossa. Parisissa avattiin samoin ensimäinen
kaffehuone 1672, koska Turkin Sultanin Mahomed IV:nen lähettiläinen
siellä oli pitemmän ajan oleskellut ja hovillekin tätä uutta juomaa
tarjonnut. Marseljissa nousi kuitenki vielä pieni riita kaffen
juomisesta. Lääkärit katsoivat sen vahingolliseksi ja saattivat sen
julkisen keskustelemisen alle. Kutsumuskirjassa, joka vielä on tallella,
käskivät lääkärit tulemaan raadihuoneesen taistelemaan asiasta, mutta se
vaikutti saman kuin mahometilaistenki vihollisuus, ehkä ei kaffejuoman
puolustajillakaan aina ollut peräti vakavia ja luotettavia perustuksia,
sillä äsken nimitetty kutsumuskirja sotii semmoisia perustuksia vastaan,
joilla puolustajat olivat tahtoneet kaffejuoman hyväksi näyttää,
niinkuin että se turkin kielellä nimitetään _bon_ (joka franskan
kielellä merkitsee: _hyvä_) ja että se on kotoisin onnellisesta
Arabiasta.
Jälemmin tuli kaffe tutuksi pohjaisissa maakunnissa. Vuonna 1665 ei sitä
vielä tunnettu Danskan maallakaan. Onpa sillä ollut täälläkin
vastustajansa; viimis vuosisadan lopulla kiellettiin kaffejuominen sekä
Ruotsissa että Suomessa. Mutta ei se siitä lakannut. Kaffeeta keitettiin
riihissä ja metsissä; ja koska kaffeella keittäissä on oma helposti
tunnettava hajunsa, poltettiin katajan hakoja niin sekoitettaaksensa
kaffen hajun. Niin paljo oli jo kaffejuominen vallassa ettei kielto
taitanut sitä enään takaisin tunkea, jonka tähden kielto viimein
peräytettiinki. Siitä asti on kaffe levinnyt Suomessakin että tuskin
enää löytyy maassamme sitä tölliäkään, jossa ei se olisi tunnettu.
Onhan toki kaffeella vieläkin vastusteliansa, vaikka kyllä turhaan sitä
vastustellaan. Sitä juodaan koko maassa, ehkä muutamat arkamieliset
kynsivät päätänsä sanoen sen joko vahingolliseksi juomareille taikka
vahingolliseksi maalle, koska se on ulkomailta ostettava.
Mitä ensin sen vahingollisuuteen juojille tulee, niin on siitä kaikkina
aikoina viisasteltu niinkuin jo edellä olemme kertoneet. Alkehisto, joka
kaikkein kappalten alkuaineet tutkii, näyttää että kaffeherneessä on
enempi häkkyainetta kuin missäkään muussa tunnetussa kasvaimessa, ja
häkkyaine on lihan pääaine. Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi
palkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä. Tästä
taidamme selittää miksi ihmisille on niin suuri halu tämän juoman
perään; syy on se että se on paljo ravitseva. Ulkomaan valtakunnissa,
joissa kaikista ihmisen elämään kuuluvista asioista tarkka vaari
otetaan, on havaittu että lihan syöminen samassa mitassa on vähennyt
kuin kaffeen nauttiminen on enennyt. Tässä on toinen todistus siitä että
kaffeherneessä on samaa ainetta kuin lihassakin. Sentähden ei ulkomailla
enään kaffeeta juodakkaan niinkuin täällä juhlallisena ja halullisena
juomana, vaan sitä nautitaan ruokana, se on: sitä syödään melkein
niinkuin meillä maitoa suuruspalan paineeksi. Ja sitä nauttivat tällä
tavalla köyhimmätkin, työmiehet ja muut. Ei se sillen enää ole heille
mikään herkku, vaan jokapäiväinen tarpeellinen ruoka. Tästä ehkä
arvannee lukia kuinka juuri kaffeen nauttiminen on niissä valtakunnissa,
joissa se on jokapäiväinen elatuksen aine. Tämä näkyy jo
ulkopuoleltakin; sillä niissä paikkakunnissa on joka kolmannessa talossa
kaffehuone, jossa ei ollenkaan muuta saa ostaa kuin kaffeeta ja jonkun
palan sen viereen. Vaikka siis kaffe ei itsestänsä ole vahingollinen
juojille, taitaa se kuitenki niinkuin kaikki muutkin nautitsemiset tulla
vahingolliseksi ylöllisyyden tähden. Ei ole taivaan kannen alla sitä
ainetta, terveellisintäkään, joka ei ylöllisesti nautittuna tulisi
vahingolliseksi. Ja tietty asia on myös että mitä voimallisempi aine,
sitä pikemmin taitaa se myös vahingoittaa. Senpätähden neuvoisimme
omanki maamme kaffejuojia että he joisivat kaffeensa kuivan ruokapalansa
paineeksi, niinkuin tekevät ulkomaillakin. Ei tosin siitä ole vahinkoa
pelättävänä. Mutta toisaalta on kaffeen ja paloviinan sekoittaminen
oikeana myrkkynä pidettävä, sillä molemmat jo yksinänsäkin ovat väkeviä
ja voimallisia aineita.
Toinen on asia, jos kaffe ulkomailta ostettuna on vahingoksi maallemme.
Kysymys on sama jos mikään muu aine, ulkomaalta tuotuna, on maalle
vahingoksi. Kyllä monikin niin luulee, mutta vähän ajattelemattomasti.
Tosi kyllä on että kaikki, mitä ulkomailta tuodaan, on maksettava; mutta
millä se maksetaan? Ei rahalla; sillä ei paperirahamme siellä kelpaa
miksikään ja kulta- ja hopiavuoria ei meillä löydy maassamme. Kaikki
ulkomailta tuodut aineet ovat siis maksettavat oman maamme tuloilla.
Viimisessä kädessä on kauppa sula vaihetus. Jos taas ajattelemme
ulkomaitten ihmisten tilat, niin havaitsemme että he maksavat meidän
maamme kalut heidän maansa ja työnsä tuloilla. Ellemme nyt ostaisi
mitään ulkomailta, ei kaffeeta eikä muuta, niin arvattavasti eivät
taitaisi hekään meiltä mitään ostaa. Kaikki kauppa olisi tykkänään
loppu. Tämän näimme menneinä vuosina selkeästi; maamme antoi huonon
tulon sekä kuivuuden että hallain vuoksi, josta seurasi ettei talonpoika
taitanut ostaa eikä kauppamies taitanut myydä ulkomaan kaluja muuta kuin
vähän entisen suhteen. Senpätähden ei taitanut kauppamies ulkomailtakaan
tuottaa kuin vähän entisen suhteen. Tämän katsovat nyt ajattelemattomat
hyväksi, koska ulkomaan aineita tuotiin vähempi maahan kuin ennen. Mutta
katsotaaspa toisaaltakin asia. Suomalaiset toivat vähä ulkomailta,
sentähdenpä veivät he myös vähemmän ulkomaille, taikka oikeammin
sanottu: ulkomaalaiset taisivat myös ostaa vähemmän Suomen kaluja ja
tarjosivat sentähden niistä vähemmän hinnan. Ei ole sentähden Suomen
kalut olleet monena vuonna niin vähässä hinnassa ulkomailla kuin
menneinä. Ja niinpä se on ainakin. Jos vähä myymme ulkomaille, niin myös
ostamme vähän sieltä; taikka takaperin: jos vähän ostamme ulkomailta,
niin myös myymme vähän taikka huonoon hintaan. Emme sentähden taida
sanoa kaffeeta kansan vahingoksi.
Merkillistä on kuinka kaffeen juominen on enennyt siitä kuin sitä
ruvettiin ruokana käyttämään. Yksi ainoa kansa olkoon esimerkkinä.
Vuonna 1808 juotiin Englannissa vaan nimeksi kaffeeta; sinä vuonna
tuotiin sinne yksi miljona naulaa kaffeeta. Vuonna 1832 tuotiin 22
miljonaa naulaa eli 22 kertaa enempi kuin 24 vuotta ennen. Vuonna 1848
tuotiin sinne ja juotiin 45 miljonaa naulaa taikka 45 kertaa enempi kuin
40 vuotta ennen. Sama on suunta melkein muissakin maissa.
Mutta vieläkin merkillisempi on se että hinta on samassa määrässä
laskenut kuin nauttiminenki. Vuodesta 1818 vuoteen 1848 eli 20 vuoden
kuluessa on kaffeen hinta laskenut enempi kuin puolta halvemmaksi (eli
65 prosenttia), joka tulee siitä että sen viljelys on suuressa mitassa
enennyt.
Kaikissa paikoissa ulkomailla sanotaan yhteen äänen että kaffeen
juominen on vähentänyt viinan nauttimisen, ja tässä olisi sen suurin
etu. Hallitukset ovatki sentähden aikaa voittain laskeneet kaffetullin
paljo halvemmaksi entistänsä, josta sen nauttiminen on saanut suuren
enenemisen ja siitä syystä tullin tulot valtakunnille antaneet vielä
suuremman voiton kuin ennen.
Jos taitaisimme yhdellä silmän heitolla katsahtaa yli koko sen suuren
liikunnon maailmassa, jonka tämä pieni ja vieras siemen on matkaan
saattanut, kuinka tuhansittain ihmisiä viljelevät ja raivaavat maita
kaffepuita istuttaaksensa, kuinka kauppamiehet niitä sitte ostelevat
talonpojilta ja kokoovat laivain täydet, kuinka laivat merille sitte
niitä kuljettelevat maanpiirin ympäri merimiesten ollessa vaaroissa,
kuinka taas kauppamiehet niitä toinen toisillensa jakailevat ympäri
kaupunkeita, kuinka vihdoin niitä myyvät ostajille kaikista säädyistä
ruhtinoista alkain aina tölliläisten muijihin saakka, kuin vaskisepät
hikoilevat pannua takoissansa ja savenvalajat kuppia ja muita
valaissansa, kuinka akat ja piikat keittelevät tätä herkkua vartoen sen
kiehumista yli laitojen, kuinka viimeiseksi pienet seurat pakisevat
ilossa ja hyvämielissä koska kaffekuppi höyryy nenän alla -- jos kaikki
tämän ajattelemme yhteensä ja vielä lisäämme mitä kaffemyllyt, polttajat
ja muut siitä saavat tekemistä, tosin on maan piirin päällä tuskin
mikään yksinäinen aine, joka niin paljon matkaansaattaa ihmisille
toimitusta ja hyvämielisyyttä kuin _kaffepuu_.
Tupakki.
Kaikkein maailman kasvuin seassa on tupakki merkillisimpiä. Se on
myrkyllinen ja kuitenki nautitsevat sitä melkein kaikki ihmiset yhdellä
eli toisella tavalla. Tästä laveasta nautitsemisesta tulee kohdastansa
se että monet ihmiset sitä kasvua viljelevät ja yhtä monet sitä vielä
kaikin tavoin korjailevat. Jos vielä tähän lisäämme että tällä kasvulla
ei ole syötävää hedelmää eikä juurta eikä muitakaan ravitsevia osia,
että sillä ei ole hyvää hajuakaan, vaan sitä vastoin paha ja karvas sekä
maku että haju, että se nautitessa saattaa oksentamaan ja pyörtymään ja
suuressa mitassa nautittuna tuottaa vielä kuolemanki [_Nikotin_ on aine,
joka saadaan tupakista ja on niin kovin myrkyllinen, että 4 eli 5
pisaraa kuolettaa koiran], jos kaikki tämän yhteen ajattelemme, on se
sangen merkillistä kuinka semmoinen kasvu on taitanut ihmisten ja
järjellisten ihmisten seassa tulla niin suureen voimaan kuin sillä nyt
ompi. Jos joku olisi pari sataa vuotta takaperin, koska tupakki vielä
kasvoi Amerikan villimetsissä, sanonut: tuota kasvua tulevat joka
maailman maakunnassa ihmiset kylvämään ja viljelemään, tuota kasvua
sitten tuhannet ihmiset vapriikeissa valmistavat poltettavaksi ja
pureskeltavaksi ja nenään jauhoina pistettäväksi, tuota kasvua
kuljettavat tuhannet ihmiset maitse ja meritse valtakunnasta
valtakuntaan, tuota kasvua myyvät ja ostavat tuhansittain tuhannet
kauppamiehet, jos joku pari sataa vuotta takaperin olisi noin puhunut,
eikö häntä todella olisi saanut hulluksi sanoa? Mutta nyt on tuo kaikki
jo tapahtunut. Tupakista sopii tosin sanoa mitä monesta ihmisestä
nähdään, että usein ne tulevat suureen kunniaan ja arvoon, joista kukaan
ei olisi sitä luulla taitanut.
[Tupakki on tosin lääkitykseksikin käytetty, joka on sen ainoa
hyödyllisyys, mutta aivan pieni osa koko tupakin summasta käytetään
lääkkeeksi.]
Viheriäisessä tilassansa on tupakilla aivan vähän hajua ja makua, mutta
kuivassa tilassansa saa tupakki, erinomattain sen lehdet ilkeän hajun ja
aivan karvan maun.
Koska Hispanialaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he tnpakkikasvun.
Matkustavaiset Amerikassa kertovat että ihmiset siellä, ennen
Europalaisten sinne tultua, käyttivät tupakkia lääkkeeksi; erinomattain
oli se aivan hyvä lääke haavoissa.
Myös kertovat ensimäiset matkustavaiset Amerikassa että Meksikon
kuninkaallisessa hovissa oli tapana tupakkia polttaa kieruissa taikka
sigarrina. Koska Englantilaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he
saman tavan, erinomattain Virginiassa, jossa vieläkin kasvaa hyvin
arvossa pidetty tupakkilai. Europalaisten näyttää saaneen ensimäisen
tiedon tupakista Antillien saaristossa, sillä nimi _Tobako_ on Haitin
kieltä, merkiten sitä putkea, jolla tupakkia poltettiin, eikä siis itse
tupakkia. Tupakin meksikolainen nimi on _yete_ ja perulainen nimi
_sagri_. Mutta tyhjä luulo on se että tupakin nimi on otettu Tobago
nimisestä luodosta.
Eräs Italialainen Venzoni, joka vuosina 1542-1556 matkusti
Länsi-Indiassa, taikka puoli sataa vuotta jälkeen Amerikan löytämisen,
puhuu laveasti tupakin nautitsemisesta. Ei kauan sen jälkeen, vuonna
1559, viljeltiin jo tupakkia Lissabonissa lääkitykseksi, ja senaikuinen
franskalainen lähetysmies Portugalissa, nimeltä Nicot, lähetti tupakin
siemeniä sieltä kotimaahansa, erittäin kuningattarelle Katharina Medici,
josta sitä myös Frankriikissa kutsuttiin kuningattaren yrtiksi. Mutta
opillisissa kirjoissa sai se nimen _Nicotiana_. Italiassa sai se nimen
_Herbe de S:t Croix_ ja _Herbe de Ternabou_, sillä Paavin lähetysmies
Lissabonissa St. Croix ja Ternabou, lähetysmies Frankriikissa,
lähettivät siemeniä ensin Italiaan. Vuonna 1586 palasivat muutamat
Englantilaiset Virginiasta ja toivat myötänsä tupakin Englantiin ja yksi
niistä, Harriot, sanoo Englantilaisten oppineen tupakin polttamisen
Indianeilta. Pian levisi tämä polttaminen Englannissa ja pian myös
Hollannissa, Frankriikissa, Spaniassa ja Portugalissa. Hollantiin tuli
se tapa muutamien oppivaisten seurassa, jotka Englannista sinne
matkustivat oppia hakemaan. Myös näkyy tämä tupakin nauttiminen pian
levenneen Turkiaan, Persiaan, Itä-Indiaan, Kinaan ja Japaniin. Jo vuonna
1601, eli tuskin 50 vuotta jälkeen tupakin ensimäisen tuomisen Europaan,
oli tupakin polttaminen tuttu Kinassa, ja luullaan sen olevan vieläkin
vanhemman Japanissa. Tästä päättävät muutamat, että tupakki ennen
Amerikan löytämistä olisi ollut tuttu Itä-Aasiassa. He sanoivat että se
lai, jota Kinassa viljellään, on Amerikalaisesta laista erinäinen, ja
että se persialainen lai, josta saadaan se suuresti ylistetty
Schiraz-tupakki, on perisukuansa aasialainen. Mutta toisaalta on suuri
syy päättää tämän kasvun olevan perisukuansa amerikalaisen; sillä koko
Aasiassa on sen nimi _tobak_, ainoastaan Arabiassa kutsuvat sen nimellä,
joka merkitsee savua. Myös taitaa tapahtua että Kinalaiset, opittuansa
Spanialaisilta tupakkia nautitsemaan, ovat jonkun likisukuisen kotimaan
kasvun täksi nautinnoksi käyttäneet, ja samaten taitaa Persiassakin olla
tapahtunut. Mutta tupakin nauttiminen ja nimi on epäilemättä saatu
Amerikan villikansoilta.
Tupakin nauttiminen on niinkuin kaikki muutkin uudet tavat saanut kärsiä
vastuksia ja vainoja; mutta sillä oli myös puolustajansa ja
levittäjänsä. Merkillinen on Englannin kuninkaan Jaakko I:sen pilakirja
tupakin polttamista vastaan, joka vuonna 1619 tuli ilmi nimellä
Misokapnos. Se on kirjoitettu keskustelemisen tapaan. Siinä sanoo hän
kuinka ilkeä on että ymmärtäväiset ja valaistut ihmiset ottavat tapoja
semmoisilta villikansoilta kuin Amerikan asuvaiset, että tupakin
nautitseminen vahingoitsee terveyden, heikentää ruumiin voimat,
kohmeluttaa järjen, tuo myötänsä riettauden ja tekee keskinäisen elämän
rivoksi; ja että, jos tupakin polttaminen kasvaa kasvamistansa niinkuin
se ruvennut on, vaimojen vihdoin myös täytyisi tupakkiin turvata koska
he eivät muutoin jaksaisi löyhkäävien miestensä kanssa yhdessä elää. Ja
hän päättää kirjansa seuraavilla kovilla sanoilla: "Sentähden, o
kansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo
hullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on
tavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala
vihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja
kansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja
vielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen;
nautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen
helvetin kaasusta." Mutta vaikka Jaakko todellakin oli tupakin
vihollinen ja kielsi sen viljelemisen Englannissa, oli tämä kirja
kuitenki enimmästä päästä pilkaksi kirjoitettu. Kuitenki sai se
vastustelioita täydellä todella; sillä muutamat Jesuitat Puolan maalla
kirjoittivat sitä vastaan kirjan Antimisokapnos. Ymmärrettävä on että
kuningas Jaakko saarnasi kuuroille korville. Tupakin polttaminen
Englannissa leveni levenemistänsä erinomaisesti ja vasta viimisen
vuosisadan loppupuolella rupesi se joksikin vähenemään, koska ihmiset
korkeammista säädyistä ei sitä enään pitäneet herrallisena vaan
roistomaisena. Sitte on tupakin nautitseminen Englannissa paljo vähennyt
ja nykyjään nähdään harvoin Englantilaiset polttavan. Joka siellä
kaduilla kulkee, taitaa ainakin sanoa että kukin tupakkia polttavainen
on muukalainen. Alhaisista säädyistä niinkuin työmiehet polttelevat
vieläkin.
Toisaalta kirjoitti eräs Raphael Thorius vuonna 1628 kiitosvirren
tupakin kunniaksi. Samaan aikaan tuomitsi Paavi Urban 8:sas ne pannaan,
jotka kirkossa nuuskua tököttivät naamaansa.
Tupakin nauttimisen suuri ja nopea leveneminen tuli suureksi osaksi
siitä että se helposti käy viljellä melkein kaikissa maissa ja ilmoissa;
eikä sentähden viipynytkään kauan ennenkuin ruvettiin viljelemään sitä
useimmissa Europan, Aasian ja Afrikan maakunnissa. Mutta monissa maissa
tuli sen viljeleminen kiellyksi ja toisissa tehtiin sille kaikenlaisia
esteitä. Aina enemmän tupakin kasvun ja nautinnon levetessä havaitsivat
hallitukset että tästä taidettaisiin saada hyvä tulo valtakunnalle.
Tästä seurasi että tupakki tehtiin valtakunnan omaksi ja hallitus
yksinänsä myi sitä korkeaan hintaan. Tästä taas seurasi että hallitus
kielsi kunkin tupakkia viljelemästä pakoittaaksensa kunkin tupakkinsa
hallituksen myyjiltä ostamaan, taikka antoi hallitus luvan viljellä
tupakkia, mutta viljeliän täytyi määrättyyn halpaan hintaan myymän
viljellyn tupakkinsa; muutoin ei olisi koko tupakkikauppa tullut
hallituksen käsiin. Tämmöinen asetus on nykyisiin aikoihin ollut
voimassa Kuban luodolla ja on vieläkin Meksikossa. Nämät molemmat ovatki
peräti sopivaiset tupakin viljelykselle. Ainoastaan määrätyillä tiloilla
saadaan tupakkia viljellä ja kaikki tupakki on vietävä hallituksen
aittoihin. Hallituksen lähettiläiset kulkevat ympäri maata ja repivät
ylös kaikki tupakin taimet, jotka luvattomissa paikoissa havaitaan.
Näiden on myös katsominen että kaikki luvallisesti viljelty tupakki
tuodaan hallitukselle. Arvattavasti syntyy tästä paljo lain rikoksia ja
riitoja ja viekoittelemisia.
Muutamissa valtakunnissa on tupakille pantu korkia tulli maksettavaksi.
Englannin valtakunnassa oli tupakin viljelys kielletty. Toisissa maissa
on tupakin kotoviljelys kehoitettu, niinkuin Pommerissa, Silesiassa ja
muinaan Danmarkissa.
Tupakin viljelys on levinnyt yli suuren osan maan piiriä. Amerikan
useimmat paikkakunnat viljelevät tupakkia, enimmästi kuitenkin Virginia,
Karolina, Venezuela ja Kuba. Englantiin tuotiin vuonna 1831 33 miljonaa
naulaa, joista 32 miljonaa oli Amerikasta kotoisin. Kubasta vietiin
vuonna 1840 200 miljonaa sigarria ja noin 3 miljonaa naulaa lehtiä. Myös
Brasiliasta tuodaan paljo tupakkia. Vuonna 1817 vietiin yksinänsä Rio
Janeirosta 3 miljonaa naulaa. Europassa viljellään tupakkia enimmästi
Hollannissa, Flanderissa, Elsasissa, Pfalzissa, Ungarissa, Ukrainissa ja
Turkiassa, mutta se tupakki on arvoltansa halvempi amerikalaista.
Keskimeren itäpäässä on tupakin viljelys oivallinen. Itä-Indiassa ja sen
saaristossa viljellään myös paljo tupakkia. Vielä enemmän viljellään
sitä Kiinassa ja Japanissa. Kapmaahan ja Australiaan on sitä myös
nykyisiin aikoihin saatettu.
Keskittäin laskein tuodaan Danmarkkiin vuosittain 2,5 miljoonaa naulaa
tupakkia, josta melkein kaikki on lehtiä, jotka maassa valmistetaan
kaikenlaisiksi tupakkilaiksi.
Jos lasketaan kuinka paljo lehtiä kullekin tupakin laille juoksee ja
siihen lisätään mitä valmistettuna maahan tuodaan, saadaan Danskan
maalle:
Poltettavaa ja suussa pidettävää tupakkia 2,5 miljonaa naulaa.
Nuuskua puoli miljonaa naulaa. Jos sitte otetaan keskittäin kunkin
tupakkia nautitsevan ihmisen vuotinen tarve:
12 naulaa kullekin polttajalle ja pureskelialle 6 naulaa kullekin
nuuskaajalle, niin saadaan koko valtakunnassa 200 tuhatta polttajaa ja
pureskeliaa, ja 100 tuhatta nuuskaajaa. Jos sitte lasketaan nuuskajoista
olevan neljäs osa vaimoihmisiä, niin jää noin 270 tuhatta tupakkia
nautitsevaa miestä. Koska nyt koko Danskan valtakunnassa on 400 tuhatta
miestä yli 15 vuoden, on siis 40 miehestä 27 tupakin tuhlaajata taikka
paljo yli puolen kasvaneesta miesväestä tupakin nautitsiaa. Suomessa on
vieläkin suurempi osa miesväestä tupakin nautitsioita.
_Hinta_: 5 kop. hop.
End of the Project Gutenberg EBook of Kaffe ja Tupakki, by Gustaf Erik Eurén
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAFFE JA TUPAKKI ***
***** This file should be named 43783-8.txt or 43783-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/3/7/8/43783/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
