The Project Gutenberg eBook, Viimeinen Algonquini, by Felix Lilla
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Viimeinen Algonquini
Author: Felix Lilla
Release Date: June 9, 2009 [eBook #29081]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN ALGONQUINI***
E-text prepared by Tapio Riikonen
VIIMEINEN ALGONQUINI
Kertomus
Kirj.
FELIX LILLA
Suomennos.
Helsingissä,
K. E. Holm'in kustantama.
1882.
I.
Vuonna 1680 ilmestyi pyrstötähti taivaalle, herättäen pelkoa ja
kauhistusta kaikissa maakunnissa, mihin vaan sivistyksen valo ei vielä
ollut tunkeunut. Niinpä Delawaren ja Hudsonin rannoillakin aina
Ontarioon ja Champlain-järveen saakka Mohawkien, Irokesien ja Huronien
heimokunnissa. Nämät Indianit kokoutuivat suurin joukoin kuuntelemaan
pappiensa innostuneita puheita, jotka julistivat Manitoun, suuren
hengen, taivaan tulikirjaimilla ilmoittavan heille tahtonsa. Nyt oli
muka aika tullut karkoittaa valkoiset valtaajat maasta, valtaajat,
jotka olivat konnantapaisesti muutamilla rommitynnyreillä, huonoilla
villapeitteillä ja muilla senkaltaisilla repaleilla viekoitelleet
punaihosilta miehiltä heidän parhaat maansa ja metsänsä. Manitoun vihan
uhalla vaativat papit hävityssotaa Delawaren ja Hudsonin seuduilla
majailevia untisasukkaita vastaan.
Tässä laveassa maassa, joka nyt on uuden maailman mitä taajemmin
kansoitettuja, rikkaimpia ja teollisimpia seutuja, oli silloin sangen
vähän asukkaita. Satojen peninkulmain alat oli hiljaista, jylhää metsää
vaan, jonka sydänmaissa oleskeli lukuisasti karhuja ja susia, ja
majavat rakentelivat jokien rannoille ihmeteltäviä pesiänsä. Missä
nykyään ohrapellot aaltoilevat, tehtaiden suuret piipuntorvet savuavat,
komeat linnat ja maatalot matkustajaa viehättävät, rautatien junat
kiitävät ristiin rastiin, siellä seurasi indiani kaksisataa vuotta
sitten ja vielä paljoa myöhemminkin petoeläinten jälkiä tahi kuljeskeli
sotakulkuaan voittaaksensa saalista, vihollistensa päänahkoja.
Uudistalot, kaukana toisistaan jokien varsilla, olivat aina vahvojen
varustuksien ympäröimiä; mutta sittenkin oli niille uhkaavain
päällekarkausten vaara alati tarjona. Alinomaisessa sodassa elivät
nuoren Amerikan perustajat, nämät rautaiset miehet, jotka, osaksi
sorretun uskonsa tähden, osaksi valtiollisen vapauden toivossa, jota
eivät saaneet vanhassa Europassa nauttia, osaksi seikkailuhalusta,
olivat kirveineen aseineen tunkeuneet syviin metsiin ja laskeneet sinne
suuren amerikkalaisen vapaavallan ensimmäisen perustuskiven. Sillä
vapaat tunsivat he olevansa, vaikka he aina edelleen kuuluivat
europpalaisen ruhtinaan vallan alle. Ensin oli sinne muuttanut
ruotsalaisia, Kustaa Aadolfin urhoollisia sotureita, jotka Saksanmaan
tappelutantereilla olivat taistelleet kolmekymmen-vuotisessa sodassa,
sitten hollantilaisia ja viimein englantilaisia, jotka ajan kuluessa
riistivät itsellensä vallan, muuttivat Manhattan maalle rakennetun
kaupungin, New-Amsterdamin nimen New-Yorkiksi, Yorkin herttuan
kunniaksi, ja nimittivät koko tämän äärettömän suuren maan Uudeksi
Englanniksi.
Muutaman peninkulman päässä Hudsoniin juoksevan Mohawk-joen suusta oli
kauniissa laaksossa hollantilaisen Joost van Bombelerin uudistalo.
Siinä asui noin neljäkymmentä henkeä, nimittäin: van Bombeler itse,
hänen vaimonsa, tyttärensä Gesina ja kaksi poikaa Adrian ja Cornelius,
kuusi muuta perhettä ja muutamia valkoisia ja mustia palvelijoita.
Viime mainitut olivat orjia, vaan kun heitä hyvin kohdeltiin, olivat he
uutterat työssään ja uskolliset. Ruotsalaiset ja englantilaiset
uudisasukkaat olivat tavallisesti jotenkin varattomia, jota vastoin
hollantilaiset olivat ylimalkaan lähteneet kotimaastansa melkoisen
varakkaina ja sen vuoksi olivatkin heidän uudistalonsa enimmiten
paremmassa kunnossa kuin muitten. He eivät mielellään luopuneet
kotimaisista tavoistaan, ja niinmuodoin toivat he mukanansa joukon
huonekaluja ja ylellisyystavaroita, joita paitsi he eivät luulleet
taitavansa tulla toimeen. Yksin tiiliäkin tuottivat he huoneitansa
varten Hollannista ja kuljettivat niitä suurella vaivalla ja
kustannuksella jokia myöten, ikäänkuin ei Amerikassa olisi ollut
rakennus-aineita yltäkyllin. Weltewredenin uudistalossa Hudsonin
rannalla olivatkin päähuoneet rakennetut täänkaltaisista pienistä
keltaisista tiileistä, jotka olivat kotoisin hollantilaisista tehtaista
valtameren toiselta puolen.
Vara-aitat ja ladot sitä vastoin olivat puisia, mutta nekin niin
huolellisesti rakennetut, että olivat paljoa sievemmän näköisiä kuin
metsäkorven muitten uudisasukkaitten karkeasti ja rumasti rakennetut
puulinnoitukset, joiden omistajat eivät pitäneet väliä alankomaalaisten
sievyyden ja siisteyden halusta. Korkea paalutus ympäröi pientä asuntoa
ja paalutuksen ulkopuolella leveine runsaskasvuisine maissi- a
riisivainioineen, sekä vehreine mehukkaine luhtaniittyineen, joista
iloinen karja sai ruohonsa, näytti tämä suloiselta ja rauhalliselta
tienoolta keskellä äärettömän laveaa aarniometsää, jossa piileskeli
niin salaisen kauhistavia ja hirmuisia vaaroja.
Iltapuoleen kauniina syyspäivänä istui Mynheeer van Bombeler
leveähaaraisen omenapuun alla oven edessä, rauhassa polttaen piippuaan,
joutilaana, arvokkaana päämiehenä tarkasti katsellen miten
uudisasukkaat ahkeroiden leikkasivat runsasta vuodentuloa ja korjasivat
sitä latoihin. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden vanha, suuri ja
voimakas. Hänen verevän-punaisista kasvoistaan oli parta aina kokonaan
ajettu. Ruskea valetukka peitti hänen päänsä, ja sen päällä oli
hänellä vielä musta samettilakki. Hänen muu pukunsa oli samanlainen
kuin Amsterdamin tahi Haarlemin porvareitten, kun he ovat luopuneet
töistänsä ja toimistansa ja joutilaina vaan enää katselevat maailman
menoa.
Näin istui hän hetken ääneti puhallellen savukiehkuroita
merenvahapiipustansa, kunnes huomasi paalutuksen portista astuvan
sisään nuoren miehen, joka nopein askelein lähestyi häntä. Tulija oli
kaunis ruskeakähäräinen, kirkaskatseinen, sinisilmäinen ja älykkään
näköinen nuorukainen, nimeltä Gisbert van Delft. Ollen herra van
Bambelerin kaukainen sukulainen toivoi hän, vaikka olikin köyhä,
voittavansa ihanan Gesinan käden. Hän palasi juuri metsästys-retkeltä,
jonka heti huomasi hänen saaliistansa, muutamista ammutuista
linnuista ja oravista, jotka riippuivat hänen vyöllänsä ja pyssynsä
hihnalla. Pitkästä matkastansa näytti hän uupuneelta.
"Herra Gisbert!" lausui vanha herra ystävällisesti moittien ja
pilkallisesti tarkastellen saalista, "eipä todellakaan maksanut vaivaa
muutamien linturaukkojen ja oravien tähden viipyä poissa kolmea päivää,
nyt kun jok'ainoaa kättä tarvitaan elon-leikkuuseen."
"Pelkäänpä, enoni", vastasi nuori mies hätäisesti, "että pian tarvitaan
joka kättä hirmuisempaan työhön. Nämät pienet elävät ammuin vasta
palatessani. Minun saaliini on tärkeä, vaikka paha uutinen."
"Ja mikä se olisi?"
"Meitä uhkaa vaara. Indianit tuumivat päällekarkausta. He kokoontuvat
Georg-järven rannoille ja aikovat suurissa joukoissa ahdistaa
uudistaloja Hudsonin..."
"Joutavia! se on vaan tavallista lorua. Elämmehän me sovinnossa
Mohawkien ja heidän naapuriheimojensa kanssa. Vasta neljä viikkoa
sitten olivat muutamat heidän päämiehistänsä luonamme tavallisia
lahjojamme ottamassa. Osoittivathan he silloin vaan ystävyyttä."
"Ei, ei", huudahti Gisbert innokkaasti, "Se oli vaan indianein
kavaluutta, he olivat vakoojia. Pyrstötähti, joka öisin loistaa
taivaalla, on saattanut punaihoiset raivoon. Heidän pappinsa ennustavat
kuolemaa uudisasukkaille ja tämä on Manitoun käskystä tapahtuva
yht'aikaa kaikille, sillä 'suurta henkeä' uskovat he ja luulevat hänen
antavan pyrstötähden loistaa tulisoittona, murhamerkkinä taivaalla.
Tämä kaikki on valitettavasti aivan varma. Minä kävin englantilaisissa
uudistaloinsa koskien ylipuolella, ja siellä on heillä siitä varma
tieto. Yksi metsämiehistä oli joutunut indianein käsiin; heidän
aikomuksensa oli ollut tappaa hänet kidutuspaalussa. Kaikeksi onneksi
pääsi uhri karkuun, urkittuansa tiedon punaihoisten sota-aikomuksista."
Tätä kertomusta kuullessansa antoi vanha van Bombeler piippunsa sammua
ja hänen otsansa vetäytyi syviin ryppyihin.
"Eipä todellakaan", lausui hän kotvasen aikaa mietittyään,
"kaikkivaltias Jumala erityisittä syittä anna kirkkaan merkin loistaa
taivaalla. Sota, rutto ja nälkä ovat sitä ennen aina seuranneet, samapa
täällä erämaassakin saattaa tapahtua. Meidän täytyy siis täst'edes olla
kahta vertaa enemmän varoillamme. Kiitän sinua innostasi, Gisbert."
"Onko Gesina jo palannut Albanysta?" kysyi nuori mies levotonna.
"Ei", vastasi vaan vanha herra, "minä odotan häntä vasta huomenna. Minä
lähetin Adrianin, ja Corneliuksen häntä noutamaan ja samalla myöskin
tuomaan ruokavaroja: viinaa, riisiä, sokuria, kahvia, suolaa ja
tupakkaa."
"Ellei heille vaan jokin turmio ole tapahtunut. Indianit kuljeskelevat
joukottain Hudsonin tienoilla, ja että heillä on pahoja aikeita
mielessään meitä kohtaan, se ei enää ole mitään salaisuus."
"Niin, niin, mutta ovathan hänen molemmat veljensä hänen kanssaan.
Cornelius ja Adrian kyllä tietävät miten he vaaratta pääsevät tämän
lyhyen matkan Albanysta kotiin."
"Te ette näy tuntevan Indianein aikeita, heidän rynnäkkönsä saattaa
tapahtua jo näinä päivinä. Paitsi sitä pitävät he jokea tarkasti
silmällä. Englantilaiset uudisasukkaat ovat maata myöten lähettäneet
sanan Albanyyn toimittamaan sotaväkeä kaukaisempien uudistalojen
puolustukseksi. Nyt on mahdollista, että punaihoiset ovat saaneet tämän
lähettilään käsiinsä. Ehkä olisi parasta, eno, ryhtyä mitä suurempiin
varotoimiin, ja pitää miehet aseissa ja karja paalutuksen sisäpuolella.
Minä lähden pienimmällä venheellä yön hiljaisuudessa, pimeyden peitossa
Albanyyn ilmoittamaan sotapäällikölle asian laidan ja pyytämään häneltä
muutamia sotamiehiä avuksemme. Ennen kolmannen päivän koittoa toivon
palajavani Corneliuksen ja Adrianin kanssa. Gesinan sitä vastoin olisi
paras viipyä Albanyssa sukulaistensa luona, koska hän siellä kaikin
puolin olisi paremmassa turvassa."
Tämän keskustelun jälkeen menivät molemmat huoneesen, missä rouva
suuresti peljästyi kuullessansa uhkaavasta vaarasta. Hänenkin
mielestänsä oli parasta, että tyttö asiain näin ollessa viipyisi
Albanyssa, ja nyt päätettiin siis, että nuorukainen lähtisi yön tultua
venheellä matkaan. Vanha herra kutsui muutamia vanhempia uudisasukkaita
keskustelemaan, mitenkä asunnoita vahvimmalla tavalla varustettaisiin.
Sillä aikaa virkisti Gisbert voimiaan syönnillä ja juonnilla ja vei
aseensa venheesen. Yön pimeydessä, kun pyrstötähti pitkine, pään
kohdalta aina taivaanrannalle ulottuvine häntineen, näkyi taivaalla,
lykkäsi hän venheen rannasta ja alkoi nopeasti kulkea jokea myöten,
vanhaa (silloin vielä kuitenkin uutta) hollantilaista Albanya kohti.
II.
Sydänyön aikana saapui Gisbert Mohawk-joen suuhun, jonka ohitse hänen
oli kulkeminen päästäksensä matkansa perille. Yö oli pimeä, ainoastaan
pyrstötähti levitti, jokeen kuvastuen, vaaleaa epäselvää valoansa.
Miten parhaiten taisi, vältti nuori mies keski jokea ohjaten venheensä
rantaa myöten, pysyäkseen siten korkeitten metsäisten kukkulain
varjossa. Tarkasti katseli hänen erämaan ilmauksiin tottunut silmänsä
ympärilleen, eikä ainoakaan metsäkorven ääni jäänyt häneltä
huomaamatta. Hänen vaatteesen kääritty melansa sukelsi äänettä veteen,
ja taitavan perämiehen vakavuudella ohjasi hän veneen tahtonsa mukaan.
Pyssy oli hänellä vieressänsä laukaisukunnossa; sen kuula osasi melkein
aina tarkoitettuun pilkkuun, sillä Gisbert oli paras ampuja koko
uudisasutuksessa.
Paljaat, korkeat kalliot kohoavat jyrkästi ylöspäin Mohawk-joen suussa
ja niiden välitse virtaa vesi eteenpäin. Nuoren miehen silmät
katselivat tarkasti kallioitten huippuja, missä hän äkkiä näki
peloittavan näön: suurenmoinen voimakas indiani, varustettu joutsella,
nuolilla ja kiiltävällä tapparalla kohosi kohoamistaan pimeydestä,
selvästi näkyen vaaleassa kuutamossa. Hänen päässään liehui kotkan
sulka, varmana merkkinä siitä että hän oli sotaretkellä.
Indiani oli jo silminnähtävästi huomannut yksinäisen venheen.
Gisbert tarttui pyssyynsä virittäen hanan.
Mutta samassa kuului kalliolta huuto, joka täytti hänet ilolla.
Algonquinien, uudisasukkaitten kanssa aina sovinnossa elävän pienen
indiani-heimon sotahuuto kaikui kimakasti hänen korviinsa ja äänestä
tunsi Gisbert yhden indianilaisista ystävistään: Unkaan Algonquinien
päällikön pojan, jonka hän usein oli tavannut metsästysretkillänsä.
Nopeasti souti hän rannalle odottaen kalliolta alas astuvaa indiania.
Hetken perästä hyppäsi punaihoinen soturi venheesen, ja nuori perämies
huomasi nyt, mitenkä ystävän silmät, jotka tavallisesti osoittivat
lempeyttä ja ystävällisyyttä, nyt olivat muuttuneet, miten ne
säihkyivät tuimaa uskaliaisuutta, milt'ei pirullista raivoa.
"Mitä teet valkoinen veljeni näin myöhään joella", kysyi indiani
englannin kieltä murtaen. "Tiedäthän että näin antaudut suuriin
vaaroihin."
"Sen tiedän", vastasi Gisbert. "Juuri estääkseni sitä vaaraa, jonka
taivaan loistava tähti on meille tuottanut, riennän Albanyyn
varoittamaan päällikköä ja pyytämään häneltä valkoisia sotureita
avuksemme. Luulevatko Algonquinitkin suuren hengen asettaneen tämän
valon taivaalle punaihoisille miehille merkiksi, että heidän muka on
hävittäminen valkoiset uudisasukkaat?"
"Eivät", vastasi Unkas. "Algonquinit pitävät liittonsa eikä heillä ole
mielessään mitään pahoja aikeita valkoisia kohtaan."
"Mutta, punainen veljeni, huomaanhan sinun kuitenkin olevan
sotaretkellä?"
"Niin olenkin, vaan ainoastaan Mohawk-heimokuntaa vastaan."
"Taidamme siis pitää Algonquinit ystävinämme."
"Minä olen viimeinen Algonquini", vastasi indiani hiljaa. "Mohawkit
ovat surmanneet kaikki muut suvustani, sentähden että me viime
keskustelussa Georg-järvellä kielsimme yhtymästä murhahankkeesen
valkoisia vastaan. Yöllä syöksivät he meidän wigwameihimme
(majoihimme), heitä oli kymmenen yhtä vastaan ja he murhasivat
armahtamatta ukot, miehet, lapset ja vaimot. Minä heistä tapoin
seitsemän ja pääsin heidän kynsistään. Nyt olen sotaretkellä. Elämäni
ainoa toivo on enää saada niin monta Mohawkia murhatuksi, että taidan
sanoa: Nyt on heille Algonquinien puolesta kostettu."
"Tämä on hirveätä!" huusi nuori mies kauhistuen. "Kuljeskelevatko
Mohawkit jo uudisasuntojen ympärillä?"
"Yhdeksän heistä lähti tuskin tunti sitten suuressa venheessä
Hohawk-jokea myöten."
"Ja sinä Unkas, seuraat varmaankin heidän jälkiänsä? Aiotko yksin
taistella koko joukon kanssa?"
"Heillä on venheessä kaksi viina-astiaa, jotka he ryöstivät noilta
molemmilta valkoisilta miehiltä."
"Miltä valkoisilta miehiltä?"
"Kahdelta Weltewredenin uudistalon mieheltä, mistä sinäkin olet
kotoisin."
"Suuri Jumala!" huusi Gisbert kauhistuen. "Oliko valkoinen nainenkin
heidän seurassansa?"
"Oli."
"Se on Gesina! oi", ähkäsi nuorukainen kädet kasvoihin likistettyinä.
"Hän on enoni van Bombelerin tytär ja oli veljineen palausmatkalla
Albanysta kotiin."
"Sinä olet oikeassa, valkoinen veljeni."
"Tiedätkö, onko hän vielä elossa?"
"Kultakutrinen lilja on elossa ja makaa sidottuna venheessä
viina-astioitten vieressä."
"Jumalan kiitos, siis on hänen pelastuksensa vielä mahdollinen! Entä
hänen veljensä?"
"Tahdon näyttää sinulle missä he ovat", kuiskasi indiani tarttuen
melaan ja ohjasi venheen toista suuntaa. Kymmenen minutin perästä
saapuivat he paljasten kallioitten ympäröimään soukkaan lahdelmaan,
jonka rannalla matalaa pensastoa runsaasti kasvoi. Unkas hyppäsi maalle
ja hänen kumppalinsa seurasi häntä. Astuttuaan tuskin kaksikymmentä
askelta, siirsi indiani taajan pensaan syrjään, ja Gisbert näki nyt
kauhistuksekseen molempien serkkujensa ruumiit verissänsä, nuolien
lävistäminä, päälaet punaisina hiuksien asemasta, jotka niiltä oli
nahkoineen pois riistetyt.
"Etkö halua kostaa heille?" kysyi indiani. "Jos tahdot seurata minua
sotaretkelläni, niin tapamme kaikki yhdeksän Mohawkia ja pelastamme
valkoisen liljan ennen päivänlaskua."
"Siihen olen valmis", kuiskasi nuorukainen surumielin. "Oh kuinka
syvästi tämä koskeekaan heidän kurjiin vanhempiinsa! Mutta voimmeko
yksinämme toimittaa tämän kostotyön? Eikö olisi parempi viedä ensin
ruumiit uudisasuntoon ja sitten vasta ajaa vihollisiamme takaa, kun
meitä on useampia."
"Siinä kuluu vaan liian paljon aikaa", vastasi indiani. "Ruumiit ovat
tässä hyvässä kätkössä, siihen asti, kunnes voimme viedä ne
Weltewrdeniin. Minä tunnen Mohawkit, he eivät kuljeta varastettua
viinaansa aivan kauas. Hyökätkäämme heidän päällensä kun kaikki ovat
ehtineet tulla juovuksiin. Minun tapparani kyllä on tekevä hiljaista
työtä; sinä, valkoinen veljeni, saat kultakähäräisen liljan, minä
kaikki päänahat."
"Rientäkäämme sitten."
He astuivat venheesen ja Unkas tarttui melaan, että Gisbert saisi
levähtää.
"Etkö voinut auttaa sukulaisiani?" kysyi viimemainittu.
"Minä hiivin Mohawkien jäljissä", vastasi indiani, "vaan saavuin
paikalle vasta sitten, kun murhatyö jo oli tehty. Minä seurasin
venhettä rantaa myöten, vaan minun täytyi pian kallioitten ylikäyvän
vaivaloisen tien tähden jäädä heidän jälkeensä. Mutta tiesinhän minä
kuitenkin, ett'eivät heidän päänahkansa pääsisi kynsistäni, sillä minä
kuulin aivan selvästi murhaajitten meluavan ilosta, kun huomasivat
tuliveden."
Nyt saapui pieni venhe molempine matkustajineen Mohawk-joen suuhun.
Kaksi tuntia seurasivat he niitä uusia purjehdusvesiä myöten murhaajien
kulkua. Vihdoin kuiskasi Unkas melkein kuulumattomasti "vaiti". Hän
nosti hiljaa melansa ja laski venheen rannalle.
Gisbert ymmärsi nyt kohta oltavan tarkoituksen perillä, ja hänen
sydämensä sykki kovasti, sillä hän muisteli rakastettua Gesinaansa,
jonka asema todellakin oli kauhea.
Indiani kallisti korvansa maahan ja kuuli kaukaisen epäselvän melun.
Sitten veti hän tapparansa vyöltään, viittasi kumppaniaan itseänsä
seuraamaan ja hiipi ääneti pensaitten välitse.
Kuljettuaan neljännestunnin kuulivat he molemmat selvästi Mohawkien
juomametelin ja näkivät liehuvan leirivalkean. Yhä likemmäksi hiipivät
he, kunnes he tuskin neljänkymmenen askeleen päässä juomaseurasta
laskeutuivat maahan senkaltaiseen paikkan, mistä he täydellisesti
taisivat nähdä vihollisen leirin kokonaan.
Hohawkit olivat rikkoneet pohjan yhdestä viina-astiasta ja laskeneet
sen valkean viereen ja kaikki yhdeksän ammensivat nyt turmelevaa
juotavaa häränsarviinsa, joita he sitten riemuiten ja meluten
tyhjensivät. He olivat jo kovin päihtyneinä, eivätkä edes huolineet
asettaa vahtia, joka varoittaisi heitä vaaran lähestyessä. Venhe oli
rannalla puuhun sidottuna, mutta Gisbert ei taitanut nähdä, oliko
Gesina siinä vai ei.
Tuska ja levottomuus rakastetun tähden kiduttivat nuorta miestä, tehden
hänet melkein mielettömäksi. Hän esitteli hiljaa kumppanillensa, että
he hiipisivät venheen luo pelastamaan nuorta neitoa. Mutta Unkas ei
sitä pitänyt edullisena. Hän vaan kehoitti Gisbertiä malttamaan
mieltänsä, vakuuttaen, ett'ei enää kauan viipyisi, ennenkuin viina oli
Mohawkit voittanut ja niin muodoin täydellisesti saattanut heidät
heidän käsiinsä.
Hän olikin oikeatta. Indiani toisensa perästä kompastui puolen tunnin
kuluessa maahan, siksi että viimein yksi ainoa -- jättiläisen kokoinen
vanha soturi -- enää jäi istumaan viina-astian viereen. Hän joi
lakkaamatta, iloisesti ulvoen sortuneella äänellään katkonaisia
kappaleita indianilaisesta sotalaulusta.
"Nyt on aika otollinen!" kuiskasi Unkas. "Seuraa minua veljeni!"
Noin kahdenkymmenen askelen päähän lähestyivät he valkeata. Silloin
jännitti Algonquini jousensa, laski sille nuolen ja laukasi.
Mohawk-sotilas huokasi kerran, pudotti häränsarvisen pikarinsa tuleen
ja lankesi itsekin pää edellä liekkiin. Nuoli oli lävistänyt hänen
sydämensä.
Viipymättä riensi nyt Unkas leiripaikkaan. Hurja, pirullinen kostonhalu
loisti hänen kasvoistansa, kun hän lyödä sivalsi kiiltävällä
tapparallansa oikealle ja vasemmalle, joka iskulla voittaen Mohawkin
päänahan. Yksi päihtyneistä Indianeista koetti nousta ja rientää
pakoon, mutta laukaus Gilbertin pyssystä teki heti hänen aikomuksensa
tyhjäksi. Kaikista muista piti Unkas yksinään huolen. Gisbert jätti nyt
liittolaisensa yksin toimittamaan kostotyötään ja riensi veneen luo,
josta hän löysi Gesina van Bombelerin, kädet, jalat sidottuina, kapula
kauniissa suussansa, tainnoksissa makaamasta. Nopeasti avasi Gisbert
lemmittynsä siteet, valeli hänen otsaansa vedellä ja sai hänet siten
tointumaan. Alussa ei tyttö muistanut mitä hänelle oli tapahtunut,
mutta tultuansa selville hirveästä asemastaan itki hän katkerasti
muistaessaan veljiensä kauhean kuoleman.
Unkas lähestyi, verinen tappara kädessä. Hänen vyöllänsä riippui
yhdeksän veristä päänahkaa. Tästä kauheasta näöstä pelästyen huudahti
Gesina, sillä hän luuli uuden vihollisen lähestyvän, vaan Gisbert
rauhoitti häntä heti kertomalla, kuinka paljon kiitollisuutta he olivat
tälle Algonquinille velkaa.
Nyt lähtivät he kotimatkalle, suuressa venheessä, sidottuaan Gisbertin
pienen ruuhen sen perään. Päivän koitteessa saapuivat he Weltewredenin
uudis-taloon. Sanomaton oli Gesinan vanhempain suru heidän kuullessaan
molempien nerokasten poikainsa kuolemasta, mutta he kiittivät Jumalaa,
että heille kumminkin tyttö oli säilynyt. Gisbert ja Algonquini saivat
kaikilta uudisasukkailta paljon kiitoslauseita nerostansa ja
uskaliaisuudestansa.
Muutamat miehet lähtivät kohta noutamaan nuorukaisten ruumiita
merkitystä paikasta. Unkas tarjoutui lähtemään pienessä venheessä
Albanyyn ilmoittamaan uudisasunnon vaaraa ja pyytämään apua. Tarjous
otettiin mielihyvällä vastaan ja vanha van Bombeler antoi hänelle
kirjeen englantilaiselle maaherralle.
Nyt vasta käsittivät uudisasukkat vaaran suuruuden. Elo korjattiin
läheisimmiltä pelloilta joutuisasti latoihin; kaukaisemmat vainiot
jätettiin leikkaamatta, kaikki karja ajettiin paalutuksen sisäpuolelle
ja vahteja asetettiin kaikkialle. Aseet olivat hyvässä kunnossa ja
ampumavaroja oli yltäkyllin. Weltewredenin uudisasukkat taisivat siis
nyt rohkein mielin odottaa Indianein päällekarkausta.
III.
Jo kolmantena yönä äsken kerrotun tapauksen jälkeen syöksivät
punaihoiset joukottain metsästä ja koettivat sotahuutoa ulvoen lähestyä
paalutusta sitä repiäksensä. Se ei heille kuitenkaan onnistunut.
Uudisasukkaitten innokas ampuminen karkoitti heidät takaisin. Sitten
koettivat he palavilla nuolilla pistää uudistalon puurakennukset
tuleen. Hollantilaisilla naisilla oli täyttä työtä sammuttaessaan
siellä täällä leimahtavia liekkiä. Onneksi oli tyyni ilma heille
erinomaisen suureksi avuksi heidän työssään ja esti suuren tulipalon
syntymistä. Aamun koittaessa vetäytyivät Mohawkit, jotka olivat
joutuneet tappiolle, takaisin metsiin, vieden mukanansa kaatuneet ja
haavoitetut heimolaisensa.
Seuraavana yönä uudistivat he vielä jäykemmin päällekarkauksensa ja
tappoivat muutamia uudisasukkaita, vaan ei tälläkään kertaa onnistunut
heidän rynnäkkönsä. Kolmantena iltana saivat uudisasukkat apua
Albanysta. Unkas, Algonquini, oli onnellisesti saapunut kaupunkiin ja
maaherra, joka jo ennen oli muilta haaroilta kuullut uudisasunnoiden
vaarallisesta tilasta, päätti lähettää niin paljon sotaväkeä kuin
mahdollista kaukaisempien uudistalojen suojelukseksi.
Mohawkien täytyi asiain näin ollessa heittää sikseen kaikki pahat
aikomuksensa Weltewredeniä vastaan. Toisissa taloissa onnistui heille
paremmin; he pistivät monen läntisemmän asunnon tuleen ja tappoivat
kauhealla tavalla armahtamatta miehet, vaimot ja lapset ja riistivät
heiltä päänahat.
Nyt syttyi tulinen kostosota heitä vastaan; sotamiehet ja uudisasukkaat
yhtyivät partiojoukoiksi. He tunkeutuivat aina St. Georg- ja
Champlain-järvien rannoille oleviin indianikyliin, jotka he polttivat
ja hävittivät.
Näitä retkiä kutsuttiin "scalping partie'iksi" (päänahkojen voittamisen
retkiksi), koska niihin partiojoukkolhin kuului ystävällisiä
indianejakin, jotka pitivät päänahkojen riistämistä tehtävänänsä.
Eräällä semmoisella onnistui kostajille, joiden muassa Gisbert van
Delftkin oli, indianein tavalla hiipiä liki erästä Mohawkien
leiripaikkaa. Lähestyessään kuulivat he indianilaisen sotaurhon
kuolinvirren. Rohkeasti riensivät he eteenpäin ja syöksivät
äkkiarvaamatta punaihoisten kimppuun, jotka paraikaa olivat tappamassa
saatua vankia antaen hänen tavallisuuden mukaan kidutuspaalussa kärsiä
kauheimpia tuskia.
Unkas, viimeinen Algonquini oli metsässä joutunut heidän käsiinsä.
Hänen maatessaan olivat he syösseet hänen päällensä ja päättäneet heti
tappaa hänet tällä hirmuisella tavalla. Sillä aikaa kun he nuolilla
haavoittivat häntä, pistivät palavia lastuja haavoihin, laskivat
hehkuvia hiiliä hänen päänsä päälle polttaaksensa hänen silmänsä,
rupesi Unkas, joka tahtoi kuolla urheana soturina, veisaamaan
kuolinvirttänsä, missä hän kertoi kostotöistään Mohawkia kohtaan ja
luetteli päänahat, jotka hän heiltä oli voittanut.
Mohawkit ihmettelivät tätä kestäväisyyttä ja koettivat kaikin tavoin
enentää hänen tuskiansa. Iloissaan kun olivat tästä kauheasta työstään,
ei heillä ollut kylliksi varovaisuutta. Suuri hämmennys tapahtui
senvuoksi, kun scalping partie noin yht'äkkiä syöksi heidän päällensä.
Useammat Mohawkit ammuttiin tahi surmattiin, heidän kuollonhuutonsa
kaikui metsässä ja soi suloiselta kuolevan Algonquinin korvissa.
Gisbertillä oli vielä tilaisuutta lempeästi pudistaa kuolevan ystävänsä
kättä. Sitten haudattiin nuori sankari samaan paikkaan missä hän oli
kuolintuskansa kärsinyt; uudisasukkaat ampuivat kunnialaukauksen
hänen haudallansa ja ystävälliset Indianit ripustivat sen päälle
Mohawkeilta voitetut päänahat kunniamerkiksi.
Vielä useampiakin sotaretkiä sai Gisbert aikaan punaihoisia vastaan.
Terveenä ja raittiina palasi hän niistä ja nai Gesinan, johon
avioliittoon vanha van Bombeler vaimoineen antoi siunauksensa.
Pyrstötähti oli aikoja sitten kadonnut taivaalta, mutta vielä kului
monta vuotta, ennenkuin indianilainen sota loppui ja rauha jälleen
vallitsi nuoressa uudismaassa, Uudessa Englannissa.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN ALGONQUINI***
******* This file should be named 29081-8.txt or 29081-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/2/9/0/8/29081
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://www.gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://www.gutenberg.org/about/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit:
http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
