The Project Gutenberg eBook, Kekri-aatto, by Fabian Collan
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kekri-aatto
Tapaus Pohja-Savon korvesta
Author: Fabian Collan
Release Date: November 21, 2020 [eBook #63835]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEKRI-AATTO***
E-text prepared by Jari Koivisto
KEKRI-AATTO
Tapaus Pohja-Savon korvessa
Kirj.
FABIAN COLLAN
Turussa,
G. W. Wilén'in ja Kumpp. kirjapainossa,
J. W. Lillja ja Kumpp. kustannuksella,
1864.
Imprimatur: C. R. Lindberg
Kolkalla, kylmällä ja synkiällä syys-illalla istui tämän pienen
kirjasen tekiä, kyytimiehen kanssa, matka-rattaillaan palellen
ja haukotellen. Ehkä matkustin huvikseni, katsastamaan vaan
pohjais-Suomen monenmuotoisia tienoja, toivoin minä kuitenkin
sydämestäni, tämän pitkän, ikävän kestikivari-välin pian loppuvan;
sillä kuranen tie oli nyt pakkasesta muuttunut kovaksi roudaksi,
rasittain sekä hevoisen jalkoja että ihmisen ruumista. Ei
kyytimiehellekään tämä tie näyttänyt aivan otolliselta, sillä ehkä
luonnon lasten näkö on sangen tarkka, täytyi hänen toki todella
silmiänsä siirrottaa, pimiässä havaitaksensa kaikki ne kuopat ja
kökkeröt, joita pyörän jäljet ja sateiset ilmat oli kaavannut ja niitä
seuraava pakkanen tehnyt kiviä kovemmiksi.
Kyytimiehen käydessä jyrkkää vasta-ahdetta hevosen vieressä, kysyin
minä, oliko vielä paljon matkaa jälillä. Saatuani tähän kysymykseen
rohkean vastauksen: "Ei kun virstan verran" -- sulasi jo mieleni ja
päätin levollisesti kärsiä tuota pientä matkaa, mutta koska tie rupesi
käymään alasmäkeä myöten, hämmästyin minä havaitessani kuinka tuo mäki
oli jyrkkä ja kuinka kyytimies, kaikin voimin pitäin ohjaksista kiinni,
koetti hillitä hevosen rajua juoksua. Yht'äkkiä tuntui kova sysäys
toisesta pyörästä ja samassa loikahdimme kumpikin mies ison matkaa
toiselle puolelle ojaa, johon taas rattaat menivät kumoon.
Suurta loukkausta ruumiin eli sielun puolesta ei kumpikaan saanut,
ja pelästynyt hevonen virkeni pian, mutta kurerirattaani olivat sitä
surkeemmassa tilassa; akseli ja toinen pyörän kehä oli katkennut
poikki. "Jo tuli vahinko", sanoi kyytimieheni tällä miettivällä,
tyynellä mielellä, joka Suomalaiselle aina on niin omituinen, "mitäs
nyt tehdään?" -- Näin sanottua ja tutkein rattaita joka taholla, piteli
hän päätänsä, milloin minä saamattomana ja nurjamielisenä astuin
edes takasin. Suuttumus toki ei olisi ajan pitkään pannut mitään
toimeen; joku neuvo oli keksittävä. Tarpeellisten parannuskaluin
puutteesta olivat rattaat tällä erällä auttamattomissa. Vaikka matka
kestikievariin ei enää ollut pitkä jalkasin käydenkään, päätin minä
toki poiketa läheiseen taloon, josta loisti tuli, ja johon asti me
toivoimme saada rattaat kuljetetuiksi. Akseli sidottiin niin tukevasti
kuin mahdollista ohjasten palalla, ja rikkein pyörä vänkelti myötä,
hevosen vetäissä rattaita, milloin me hitaisella kululla astuimme
taloonpäin.
Talo, kuhun tultiin, oli pihaltansa avara ja piha kolmelta haaralta
piiritetty rakennuksilla, mutta ihmisistä tyhjä; haukkuva koira
toitvotti toki meille tervetuloa. Ehk'ei tämä toivotus juuri ollut
niitä hellimpiä, kävin minä toki lujalla mielellä päärakennukselle,
jonka vähä-ruutuisista akkunoista sangen korea valo loisti.
Kyytimieheni oli antanut minulle tiedon, että talo oli rikkaan
ja varallisen miehen ja että siinä asui kunniallisia ja vieraita
kohtaan sangen hyvän-suopaista väkeä. Muistutti hän myös olevan
pyhämiesten aaton, näillä tienoilla kutsutun Kekri-aatoksi -- aatto,
joka pohjais-Suomessa vietetään sangen juhlallisesti, ja jona jokainen
vieras katsotaan perheen omaiseksi, ravitaan ja hoidellaan parhaimmalla
tavalla, kun varat vaan antavat myöten.
Mutta nyt, astumallani porstuasta itse pirttiin, pidätettiin äkisti
askeleeni näöltä, joka pirtistä tuli silmilleni. Tapaturmasti avoinna
jätetystä ovesta taisin minä estämättä silmäillä kaikki mitä avarassa
pirtissä oli nähtävää: sen peräpuolella oli tuo suuren suuri pöytä,
rikkaasti varustettu rualla ja juomalla; suuria puuvateja kuumalla
rualla, josta höyry-kiehkuroita ehtimiseen nousi ylös, mustia
katon-orsia kohden; somasti tehtyjä ja maalattuja olu-hyrsyjä; neljä
tali-kynttilää (jotka harvoin nähdään pohja-Suomalaisen huoneessa)
valaisi tuon uljaan pöydän ja koko pirtin, jonka laattia oli äsken
pesty ja juhlallisesti koristettu nuorella, hajahtavalla kuusihaolla.
Mutta koko suuressa huoneessa en tainnut havaita yhtä ainoata elävätä
olentoa; kaikin tavaroinensa oli se toki tyhjä. Ehkä siis todella
halutti minua, sekä vilusta että nälästä kärsivätä ihmisrukkaa, mennä
sisään nautitakseni kuumaa ja oivallista ruokaa, en toki arvannut.
Muistin minä kohta erään vanhan tavan Pohja-Suomessa, ehkä se, niinkuin
muutkin kansalliset tavat, juhlat j.n.e. vähitellen on joutunut
unhotukseen. Sen tavan mukaan luopuvat ihmiset kekri-aatolla, ennen
varsinaista juhlaa, pois pirtistä, jättäin sen koreukset ja rikkaasti
asetetun pöydän talon haltialle nautinnoksi. Tällä välillä käypi koko
talonväki saunaan, jonka he, vihdottuansa, taas jättävät haltioille.
Varmaan en tiedä, tuleeko tuo tapa, missä sitä vielä harjotetaan,
taikauskosta eli vaan siitä, että sama tapa on tullut perintönä
esi-isiltä nykyiselle polvikunnalle. Tahdoin myös minä tällä kertaa
olla ikään kuin lapsi, ryhtyen kansan taika-uskoon. Mielikuvitukseni
voimasta tulinkin vähitellen ikään kuin vakuutetuksi, haltiain pirtissä
jo ruvenneen remuunsa. Tämä kuvitteleminen katosi toki pian ja olin
jo palaamallani, kyytimiehen kanssa keskustelemaan, mitä nyt oli
tehtävä -- koska minä, tarkemmin katsoen pirttiin, havaitsin kahden
ihmisen istuvan penkillä, avaran huoneen loukossa, johon silmäni
eivät vielä olleet ulohtuneet. Ahaa -- tuumasin minä -- rakkauden
kohtaaminen haltiain varjossa! Että he rakastivat toinen toistansa,
ilmestyi kohta heidän tilasta, liikutuksista ja silmänheitoksista
-- poika näytti vilkkaalta ja anovalta; tyttö taas vakuuttomalta
ja vaihettelevalta; tyttöin tavan jälkeen oli hän milloin hellä ja
suosiollinen, milloin taas vastahakoinen, leikkiä ja juonia täynnä --
mutta jollen olisikaan voinut sellaisia merkkiä selittää, oli minun
toki omia korviani uskominen. Te nuoret tytöt, joitten hienosiin käsiin
kenties tämä yksinkertanen tarina joskus joutuu, annatteko minulle
anteeksi, vaikka minä näkymätönnä todistajana viivyin ovessa kuullellen
tätä rakkauden puhetta? Oli minulla halu katsella, kuinka tämä suloinen
näytelmä kävisi ja minkä lopun nuot rakkauden hellät lemmettäret
antaisivat kahdelle toinen toistansa rakastavalle ystävälle. Semmoinen
näytelmä, ehkä tavallinen, on toki huvittava eritoten kokematonta
nuorukaista, joka ei vielä ole sellaista nähnyt. Toivon siis saavani
teiltä, suloiset tytöt, anteeksi uuteliaisuuteni, jollei muutoin, niin
kuitenkin, jahka teille uskon koko salaisuuden, totisesti jutellen
rakastavaisten kahdenkeskisen puheen.
-- Jollei sinulla ole itse mitään minua vastaan, tule sitten Helena
-- sanoi nuori mies elävästi -- tule kotihin, ole minun rakas vaimoni,
nauttien sekä hyvää että pahaa kanssani. Tiedäthän sinä, minun hyvin
voivan elättää vaimon; isäni on varallinen ja minä hänen ainoa
poikansa. Ompa minulla jo, isän hyvyydestä, oma talo, jonka hoito vaan
odottaa emäntää.
Tyttö ei tahtonut aivan pikaisesti myöntyä. Järjellisellä puheella
kylmentääksensä rakastavan pojan tulisuutta, sanoi hän, vetäin kätensä
pojan kädestä pois, puoleksi hymysuin, puoleksi totisena:
-- Kuuleppas Kustaa, kuule minua. Olet sinä vielä aivan tulinen. Tiedän
minä kyllä, sinun voivan hyvin elättää vaimon, vaatettaa ja kaikin
tavoin pitää häntä hyvin. Mutta se ei ole minulle kylläksi. Sinun
tulee muistaa, ettet vielä ole toimittanut mitään rakennusta siihen
uuteen taloos, jonkatähden et taida tarjoa vaimolles omaa kotoa. Hänen
täytyy siis vielä kauvan asua vanhempais talossa, olla heidän hoitonsa
alla, ja heidän käskyänsä seurata. Ja miniällä, jonka tekemisten ja
jättämisten ylitse valvoo ankara anoppi -- ei hänellä ole juuri ilosia
päiviä.
-- Muista, tyttö -- vastasi nuorukainen hellästi moittien -- muista
se, ettei minun äitini ole niitä vaimoja, joista sinä nyt puhelet. Hän
on oleva, usko minua Helena, sinua kohtaan omana äitinäs; sinä aikana,
jona sinun kenties olisi eläminen puolisos vanhempain katon alla, ei
sinulta mitään puuttuisi.
Tyttö, joka tässä vähässä riidassa näytti jotenkin yksipintaiselta,
vastasi puolestansa:
-- Mutta sittenki tuo ei ole yhtä ja samaa; mieluisemmin elän minä
toki vapaana tyttönä vielä omain vanhempaini tuvassa. Olen minä myös
vielä nuori, eivätkä vanhempani vielä päästä minua pois. Ei niin, hyvä
Kustaa; sinun tulee ymmärtää, että, joskin joku liitto meidän välillä
on tapahtuva, siihen toki vielä tarvitaan aikaa. Muutoin vaatii nuoren
tytön vastaus miettimäaikaa. Itse olet sinä myös liian tulinen; sinä
olet myös, kenties, ajatus-ajan tarpeessa; löydät kenties piankin
kauniimman ja kaikin tavoin minua paremman tytön...
-- Sinua paremman, voi mitäs sanot -- keskeytti nuorukainen tytön
puheen, samassa kiivasti nousten penkiltä ja tarkasti katsoen Helenata;
-- kaikki nämät sanasi ovat vaan tyhjiä kaunistelemisia; joska todella
rakastaisit minua, etpä sinä suinkaan käyttäisi sellaisia sanoja, vaan
antaisit suostumukses suoraan ja mutkailematta, koska esteesi toki ovat
niin vähäpätöiset. Mutta suorasti ja ilman mutkia sanon minä kuitenkin
sulle totuuden: sinä Helena olet ainoa tyttö, jota minä olen rakastanut
-- ainoa, jota olen tahtonut vaimokseni; sillä sinä olet kaino ja
siivo, puhdas ja viaton; tähän asti olet myös välttänyt sitä
kevymielisyyttä ja turhuutta, jota uudenaikaiset tyttömme jo ovat
ruvenneet rakastamaan. Tästä kiitoksesta ei sinun tule lyödä silmäs
alas; olen vaan puhunut totta; sinä ansaitset tämän kiitoksen. Mutta
nyt vaadin minä sinulta, Helena, ettet saa luopua entisestä
mielenlaadustasi; vaadin vakavan vastauksen kysymykseeni, tahdotkos eli
etkös tahdo ottaa minua puolisoksesi? Tämä vastauksen vaadin minä kohta
paikalla, tahdon lupauksesi; vasta sen annettua, käyn minä sun
vanhempais luoksi, ehkä muut pitävät toista tapaa. Rakastatko minua
todella, ei sitten nuot pienet asiat, joista puhelit, suurin estäne
onneamme. Mutta ellet minua rakasta -- nyt käänsi nuorukainen silmänsä
toisaalle ja kasvonsa pimenivät -- olen minä siis pettynyt uskossani
mielenlaadustas ja oli se vaan epäluulo, että sinun hellyytes minua
kohtaan olisi totinen. Tahdon sentähden lujan vastauksen, sillä miehen
ei sovi olla tietämätön kohtauksistaan.
Tämän puheen kuluessa saivat tytön elävät kasvot, jotka siihen asti
olivat näyttäneet kevyyttä, pilkkaa ja teeskenneltyä kylmyyttä
nuorukaista vastaan, toisen muodon. Hellästi ja innollisesti katsoen
nuorukaisen silmiin, sanoi hän sulavalla ja jotenkin vapisevalla
äänellä: -- Kustaa on tänäpänä vakavampi kuin tavallisesti. Vakava
ja niin tyrmä. Saanko siis anteeksi nuot sanat, jotka puhelin. Olin
lapsellinen, luulin sinun vaan leikkiä laskevan nyt kuin usein
ennen. -- Onko sinun tahto, että... niin tiedät varmaan, Kustaa,
että... että... tytön silmät painuivat laattialle, milloin veri nousi
kasvoihin... minä olen seuraava sinua, aina kuolemahan asti... jos vaan
vanhemmat suostuvat.
-- Kas nyt on Helenani kaltaisensa -- sanoi nuori mies ilahtuneena. --
Olet sinä nyt minun omani sekä elämässä että kuolemassa. Lempeyttä ei
sinun tule katua. Vanhempasi suostumusta toivon epäilemättä.
Sisä-Suomessa käypi kihlaus paljon ujommin kuin rakkauskirjoissa.
Nuorukainen ei langennut rakastettunsa jaloille; ei hän ollut niinkään
säädystynyt, että olisi tohtinut suudella tyttöänsä. Syleili hän vaan
Helenatansa. Nyt pannen vähäisen hopeasormuksen tytön sormeen, sanoi
hän: -- ota niin kauvan tämä rakkauden pantiksi; vanhemmat eivät sitä
suinkaan pahaksu. Huomenna palaan jälleen puhemiehen kanssa, suoraan
pyytääkseni sinua isältäsi.
-- Hyvää onnea! -- kaikkui korkea, lempiä ääni avarassa pirtissä.
Molempain silmät kääntyivät sinnepäin, mistä ääni kuului tulevan.
Heille ja minullekin hämmästykseksi tuli samassa erinomainen,
tumman-harmaa, ryysyinen olento uunin takaa, hypäten keskelle
laattiata. "Herra Jesus; mikä tuo lienee" -- huusi tyttö peläten
pöppöä; myös poika veti ensin jalkansa askeleen takasin, mutta hetken
jälkeen purskahti kumpikin nauruun huutain: Ah, katso sotamiestä! --
Ettekö näe, kadotetut, hävyttömät lapset, minun olevan talon haltian,
joka ei salli, että te väärin käytätte hänen eduksensa asetettua
huonetta. -- Näin sanoen näytti teskeennelty haltia iloiset, muhkeat
kasvonsa.
Nyt näin minäkin hyväksi astua sisälle. Nuot kolme henkeä näyttivät
ensin suuren kummastuksen tästä uudesta näöstä. Kenties luuli sotamies
minun olevan tuon oikean haltian, joka nyt tuli hänen valhettansa
rankaisemaan. Mutta kohta saatuani tilan heitä tervehtää ja jutella
vahingostani, joka saattoi minun sisään poikeemaan, nousi meidän
välillämme juuri ystävällinen yhteys. Nuori tyttö, joka oli talon
tytär, kävi nyt ulos kenties ilmottamaan talonväelle minun tuloni ja
minä tunnustin nuorelle sulhaiselle, että olin puoleksi syyttömästi
kuullut pääosan hänen ja Helenan keskinäistä puhetta. Hän naurahti
kiittäin minua onnen toivotuksestani. Sitten käännyin minä toiselle
tuttavalleni, kysyen mitä virkaa hän uunin takana toimitti. Tämä
lyhyenjäntterä mutta tukeva mies, punaposkinen vanhus iloisilla
silmillä, vastasi naurusuin:
-- Oh, tahdoin vaan vähä pelättää tätä nuorta paria, rankaisemalla
heitä, koska he niin kauvan estivät minua töistäni. Sillä tietäkäät,
outo, että minulla oli toivo, saavani rauhassa nauttia tätä ateriata
haltiain kustannuksella; mutta tämä pari, tullessaan pirttiin
ennen kun pääsin kätkystäni uunin takaa, oli minulle harmittavaksi
esteeksi. Sanoakseni totuuden, olen minä jo monet vuodet kuvaillut
itseäni haltiaksi ja joka _Kekriaattona_ olen jaksanut kun provasti.
Muutoin on tämä talo yksi niitä harvoja tässä maakunnassa, joissa
Kekrin juhla näin tavoin vietetään. Tähän on vanha isoisä syypää,
kiintynynnä vanhoin tapoihin. Lapset ovat toki ainoat, jotka uskovat
haltian joka kekriaattona hotkasevan niin paljon talkunavatista ja
niin miehullisesti tyhjentävän oluhaarikot; mutta vanhemmat suovat
mielellänsäkin vanhalle Juha Paarmalle vähän hyvänpidon, koska hän
niitten ja monen muunkin hyväksi Lapuan sotatantereella, ehkä turhaan,
menetti toisen käsivartensa.
Nyt vasta huomasin minä, että vanhalta sotamieheltä puuttui käsivarsi,
mutta en toki voinut pidättää itseäni naurusta, miettiessäni tuota
sukkelata keinoa, jolla hän joka kekriaatto toimitti itsellensä hyvän
aterian. Vanhus lupasi nyt mennä holhomaan miestäni ja hevosta ja
tuottamaan kapineeni sisään; lupasi hän myös mennä vaatettamaan itsensä
juhlavaatteisiin.
Kustaalta sain nyt tarkemman tiedon vanhasta soturista. Hän oli niitä
1808 vuoden miehiä, perheen kaukainen sukulainen, joka elätettiin
ystävänä enemmin kun palveliana. Mutta vanhuksen historian tuskin
lopetettua, sanoi Kustaa: _Jo tulee talonväki!_
Vähitellen astui nyt monilukuinen perhe sisälle, aina 90 vuotisesta
iso-isästä emännän helmassa kannettuun rintalapseen asti. Heidän
vilpitön "Terve vieralle" soi korvissani musiikia suloisemmin. He
olivat juhlavaatteissa ja niitten joukossa näkyi emäntä ruvan toimessa
lentävän sinne ja tänne. Pian palasi myös kunniallinen ystäväni Juha
Paarma, mutta peräti toisella puvulla, kuin äsken. Kasvonsa eivät
todella enää olleet nokiset ja pelättävät ja pukunsa... sydämmeni
tykitti nähdessäni sen... oli sen entisen Savolaisen jalkaväen puku;
tuo valea takki, housut, tuo lyhy miekka... kaikki tämä oli nähtävä;
vaan toinen käsivarsi ja sen taakka kiväri puuttuivat. Sormillansa
osottain sitä iloisilta lapsilta piiritettyä sotiata, sanoi vanha
isän-isä: "monen rivakan miehen tuossa puvussa näin minä sodan aikana
astuvan kynnykseni yli. Voimaani myöten koetin minä hoidella niitä,
antaen ruokaa, vaatteita ja asuntomajaa, koska he paleltuneina,
nälkäisinä ja paljain jaloin tulivat kaukaiseen pirttiini. Voitto oli
toki aina heidän puolella, ehkä mitättömät päällysmiehet saattoivat
heitä pakenemaan. Kuinka monta, paitsi ystävätäni Juhaa, lienee vielä
hengissä!" -- Näin sanoessansa, loisti kyyneleitä ukon silmissä.
Ruveten sitten oikein tarinoimaan entisistä ajoista tuli vanhus aina
huvittavaisemmaksi. Sanansa olivat lyhyt mutta selvät ja painavat. Hän
oli nähtävästi Suomalainen siitä vanhasta suvusta.
Vadit tyhjennettyä ja kaikkein ravittua, kului ehtookausi iloisesti
nuorempain leikkiä lyödessä ja vanhempain keskenänsä jutellessa.
Käydessäni edestakaisin tuvassa, huomasin minä seinässä killuvan
kanteleen. Kysymykseeni, kenen soitto-ase oli, vastasi Paarma, että se
oli iso-isän, joka aivan mielellänsä sitä soitti ja muutoin oli hyvä
runoniekkakin. Otin minä siis kanteleen seinästä ja lähenin vanhusta
pyytäin, että hän huvittaisi meitä laululla. Naurahdellen sanoi vanhus:
-- Ei minun juuri ole tapani laulaa muille kuin yhteiselle kansalle ja
oman talon väelle, mutta koska ei teissä, outo, näy olevan sitä, joka
nauraa selvän talonpojan tapoja ja huvituksia, olkoon siis tahtonne.
Nyt pani hän kanteleen pöydälle ja alkoi soittaa, milloin huulensa
hiljan liikkuivat ja silmänsä näyttivät miettivän sielun. Yhtäkkiä
rupesi hän, kanteleen muka-soinnolla, laulamaan; äänensä ehkä vähän
vapiseva, oli korkea ja suloinen. Hänen suoraan käyvä laulunsa kuvaili
tapauksen 1808 vuodelta, kuinka hän kerran, perheensä ollessaan
metsässä piilossa, otti huostahansa vihollisen sotamiehen, joka
haavotettuna paeten oli löytänyt perheen turvapaikan ja kuinka tämä
taas sittemmin kiitollisuudesta pelasti hyväntekiänsä huoneen häviöstä.
Tämä vilpitön laulu oli sekä raitis että sydäntä liikuttava, niinkuin
kaikki laulut, jotka lähtevät luonnon lapsien rinnasta.
Pauhaten ja iloiten riensivät lapset iso-isän tykö ja pyysivät --
enemmän saada laulua kuullaksensa. Vanhus vastasi hänellä ei enää tänä
iltana olevan omia lauluja. "Laula sitte vanhoja lauluja", huusivat
lapset. Nyt lauloi ukko vielä muutaman laulun, niistä, jotka aina
elävät kansan suussa, e.s.m. _Kanteleen synty, Verinen poika_. Sen
jälkeen killutti hän lausumatta soitto-aseensa seinään.
* * * * *
Toisena aamuna, koska emäntä toi minulle kahvetta, iso-isän sanoessa,
senkaltaisen ulkomaan-juoman harvoin nähdyn hänen nuoruudessaan,
palasi Kustaa taloon. Nyt minun oli pitäminen hänelle annetun sanani.
Yhdessä menimme nyt _vanhaan pirttiin_, jossa suurempi osa talonväkeä
jo askaroitsi. Vakaisesti sanottuani: "_oisi meille asiaa teille,
isäntä_!" saimme hänen meitä seuraamaan ja nyt astuimme, kaikki kolme
toiseen eli uuteen pirttiin (jossa eiläinen juhla vietettiin). Ovessa
käydessämme, näin minä, kuinka nuoren Helenan kasvot olivat punaiset
kuin mansikat. Muut piiat, jotka hänen kanssa pesivät astioita,
kuiskuttivat, irvistelivät, hyvin arvaten, mikä oli tekeillä.
Palattuamme toiseen pirttiin, pyysin minä ensin anteeksi, että niin
outona olin ruvennut tärkeähän asiaan. Ehkä kokematonna en toki
unhottannut kiittää sulhaisen hyviä omaisuuksia ja niitä etuja,
jotka tästä aviosta nousisi sekä morsiamelle että vanhemmillensa.
En unhottanut mainita kuinka nuori mies oli tuttu ahkeruudelta,
raittiudelta j.n.e.; kuinka hän jo nuorena oli saanut oman talonsa,
josta nähtiin isänsä paljon luottavan häneen; kuinka varansa ja
rikkautensa vastaedes kasvaisi vielä runsaammaksi perinnön kautta.
Pitkään puheeseeni lisäsin minä muutaman viittauksen, kuinka hyvät
naimiskaupat ovat varmat näinä aikoina ja kuinka ne harvenevat samaa
suuntaa kuin tytöt vanhenevat.
Hyväntahtoinen isäntä, joka koko ajan katkaisematta oli kuullellut
puhettani pidellen päätänsä, istui syvissä ajatuksissa. Mutisten
sitä ja tätä -- nähtävästi ei juuri pikaisesti suostuaksensa tähän
naimiskauppaan, ehkä se luultavasti oli juuri hänen mieleensä -- sanoi
hän, kyllä tuntevansa nuoren Kustaan, mutta lisäsi, vaikean asian toki
olevan päästää vanhimman tyttären, äidin parhaimman apulaisen, talosta
pois, Helenan vielä olevan liian nuoren j.n.e. Lupasi hän toki vihdoin
mennä tätä asiata miettimään, vaimonsa ja vanhan isänsä kanssa.
Emännän tultua pirttiin, puhutteli isäntä ensin häntä kauan salaa ja
vakaisella muodolla ja sitten annettiin asia iso-isän päätökselle.
Paljoa miettimättä sanoi tämä selkiällä äänellä:
-- Tyttö on hyvä tyttö... todella hyvä ja kaikkein meidän silmäterämme,
mutta onhan hänen toki kerta isänsä ja äitinsä jättäminen ja
seuraaminen miestä. Kustaamme on rehellinen nuorukainen ja pitää
Helenan hyvänä... miks'ei sitte antaa tyttömme hänelle. Antakaa
lapsille siunauksenne, ystävät, ja suokaa heidän mennä Jumalan nimeen.
Onhan niin paras, on kai.
Päätettiin myös asia iso-isän johdatuksen jälkeen. Punapilkkuisilla
silmillä kävi emäntä tuottamaan tyttärensä, ja molemmat miehet,
isä ja isän-isä, tulivat puristamaan vävyn kättä ja sydämellisesti
tervehtämään häntä sukulaisena. Nyt riensi iloiten ja pauhaten koko
talonväki sisään, ja keskellä joukkoa emäntä taluttaen punottuvan
tyttärensä sulhaisellensa. Tämä sai nyt syleillä valittuansa; mutta
suudelluksia ei vaihetettu eikä tullut kysymykseenkään niin monen
näkyvissä. Paras onkin säästää suudellukset yksinäisyydelle ja
kahdenkeskiselle ololle.
Hoksaamatta tarjosin minä sulhaiselle kultasormuksen käskein hänen
antaa tämän morsiamellensa. Tuon eilän annetun hopeasormuksen toivoin
minä saavani pitää muistoksi häneltä. Ensin vähä kieltäin otti Kustaa
lahjani vastaan. Sain minä siis hopeasormuksen, jonka minä vieläkin
pidän muistona niistä huvittavista hetkistä, jotka vietin tässä
talonpoikaistalossa, tässä patriarkkalaisen kansa-elämän esikuvassa.
Muutamat tunnit myöhemmin istuin minä rattaillani, jotka olivat
valjastetut talon parhaimmalla hevosella. Ystäväni Paarma, joka oli
net saattanut entiseen hyvään tilaansa, istui ajomiehenä rinnallani.
Koska kaksi kättä olisi tarvittu ohjataksensa hevosta, tekivät
hampaansa toisen käden viran. Lyhykäinen holliväli mentiin pian ja
iloisesti, tuon vanhan kunniamiehen jutellessa monta elämänsä vaihetta.
Eritessämme annoin hänelle muistoksi merenvahaisen piipun, josta
savukiehkurat vielä kauvan näkyivät, ehkä hevonen ja mies jo oli
kadonnut silmistäni.
Uuden vuoden yö.
Vanha mies seisoi uuden vuoden yönä majansa akkunassa, ja katseli
särjetyllä sydämellä ylös loistavata taivasta kohden, joka ikuisesti
järkähtämättä lähettää meille tuhansien tähtien ilahuttavat säteet.
Hän katseli myös maata, joka hiljaisuudessansa oli peitetty valkoisen
ja puhtaan lumen kauniilla peitteellä. Mutta ei taivaassa eikä maassa
havainnut tämä vanhus kaltaistansa, ei ketään niin ilotointa kuin
itsensä. Hän näki hautansa jo lähellänsä. Hänen sydämessänsä vallitsi
vanhuuden jää eikä nuoruuden kukkainen.
"Mitä, sanoi hän, vien minä tästä rikkaasta ja iloitsevasta mailmasta
myötäni hautaan, johon pian kyllä olen astuva? Onko minulla muuta
koko elämästäni kuin erhetyksiä, syntejä ja kipuja, runneltu ruumis,
kuivettunut sielu, sydän täynnä myrkkyä ja vanhuuden päivät, joita
katumuksen kauhistava mato lakkaamatta kalvaa? Niinkuin aaveet ovat
minun nuoruuteni ajat nyt edessäni. Muistanpa sen suloisen aamuruskon
hetken, jolloin minun isäni ja äitini ensin asettivat minun elämän
tiehaaraan, näyttäin ja hellästi neuvoen kulkemaan oikialle, joka
oikeuden ja puhtauden tie olisi saattanut vaihettelevan elämän
läpitse omantunnon tyveneen ja rauhalliseen satamaan, jossa ikuinen
valkeus, hedelmä ja hyvät enkelit asuvat. Muistan, muistan kuinka
armaat vanhempani varoittivat poikkeemasta vasemmalle, joka johdattaa
karjahiiren pimeitä polkuja lopulliseen sumuiseen rotkoon, jossa
kärmeet kähisevät, sammakot hyppelevät ja sydämen kivut kalvavat.
Ai, ai, te kärmeet, luopukaat rinnastani; myrkyn polttavat pisarat
lakatkaat tippumasta sydämeeni!"
Kuka oli niin onneton kuin tämä mies parka? Ei tosin kukaan.
Hirmuisessa tuskassansa ja itkusilmin katsoen taivasta kohden huusi hän
haikeasti:
"Anna minulle uudesti nuoruuteni! O isä, rakas isä, aseta minua uudesti
elämän tiehaaraan, että saisin valita paremmin kuin ennen nuoruudessani
valitsin!"
Hän huusi, hän huusi, mutta turhaan. Sekä nuoruus että isä olivat
ikuisesti kadonneet. Ei pieninkään toivon piirama voinut hänelle
saattaa lievitystä.
Hän näki valon leimaukset välkkyvän ilmassa ja katoovan
kirkkotarhassa; "oh, sanoi hän, nuot ovat minun turhat päiväni; noin
ovat nekin leimahtaneet ja katoavat pian kirkon multaan."
Hän näki tähden laskevan taivaasta, vilahtavan rientävällä retkellänsä
ja sammuvan maahan. "Ah, sanoi hän, tuo olen minä itse, taivaasta
vieroitettu jumalan luoma, joka turhissa vilkuttuani painun maahan."
Hänen mielensä sekaantui epäilyksen sumuun; hän näki yötisiä kulkioita
katoilla; hän vapisi tuulimyllyn siipiä, jotka hän luuli lähestyvän
häntä musertamaan; hän näki avoimen haudan ja siellä ruumiin, joka oli
hänen muotoisensa.
Tässä kamppauksessansa kuuli hän äkisti tornikellon lyövän ja
ilmoittavan uuden vuoden alkua. "Kiitos, kiitos, sanoi hän; ei vielä
ole minun vuoteni loppuneet." Pieni toivon säde oli syttynyt hänen
sydämessänsä ja karkoitti epäilyksen sumua. Joksikin selkeillä silmillä
taisi hän uudesti katsastaa ympäri taivaan tuhansia tähtiä.
"Te olette, puhui hän, nuoruuteni ystävät jotka ette pudonneet
turhuuden ja synnin tomuun. Paremmat ja minua onnellisemmat te nyt
olette maan ja mailman valaisioita. Te olette onnellisten lasten
onnelliset isät. Sen olisin minäkin taitanut olla. O kalliit
vanhempani, minäkin taitaisin nyt olla onnellinen, jos olisin seurannut
teidän hyviä neuvojanne teidän uudenvuoden toivotuksianne. Olisin
minäkin taitanut tämän yön rauhallisena ja levollisena nukkua, ellen
olisi ennen niin monia öitä ja päiviä pahuudessa tuhlannut. Nyt en saa
unen räpäystä silmiini. Katumuksen kamala tunto pitää minun valveilla."
Näissä tautihourauksen kaltaisissa muistoissa näki hän haudassa
oman muotoisensa ruumiin liikkuvan ja nousevan. Tähän sekaantui
epäuskoa, joka uuden vuoden yönä luulee aaveet ja muut himmentäväiset
olennot olevan liikkeellä. Tämä haudasta nousnut ruumis muuttui
hänen silmissänsä kauniiksi nuorukaiseksi, joka veti orjantappuraa
jalastansa. Niin oli hänen oma nuoruutensa kuva hänen tirkisteleväin
silmäinsä edessä.
Tässä ei hän enää juljennut itseänsä katsella; hän peitti kasvonsa ja
tuhansittain kuumia kyyneliä valui silmistä; hän vaan enään huokasi
hiljaksensa toivottomuudessa ja melkein tietämättänsä:
"_Palaja, palaja, mun nuoruuteni, palaja hetkeksikin_!"
Ja se palasikin. Hän oli uuden vuoden yönä vaan nähnyt niin kamalan
unen. Nyt hän heräsi ja hän oli vielä nuorukainen, vaikka hän vanhaksi
oli itsensä uneksunut.
Mutta hänen turha elämänsä, hänen syntinen menonsa ei ollutkaan uni;
se oli surullinen totuus. Mutta herättyänsä kiitti hän Jumalata, että
hän vielä oli nuorukainen, joka taisi palata, joka taisi poiketa
rikosten tieltä. Hän kiitti Jumalata että hän unessa oli saanut niin
terveellisen kehoituksen sille tielle, joka johdattaa valon, rauhan ja
hedelmän autuaallisen maahan.
Käänny, käänny, nuori lukiani, käänny pian jossas olet harhateillä!
Tämä hirmuinen uni on kerran oleva sinun tuomaris; jos joskus surulla
toivotat ja huudat: "palaja, mun nuoruuteni", niin ei se silloin enää
palaa. Silloin on myöhäistä huutaa.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEKRI-AATTO***
******* This file should be named 63835-8.txt or 63835-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/8/3/63835
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
