The Project Gutenberg eBook of Kilpakosijat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kilpakosijat
Kaksinäytöksinen pila
Author: Evald Jakku
Release date: March 4, 2024 [eBook #73100]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1928
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILPAKOSIJAT ***
KILPAKOSIJAT
Kaksinäytöksinen pila
Kirj.
EVALD JAKKU
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
1928.
HENKILÖT:
Raski, talon isäntä.
Elli, hänen tyttärensä.
ANTTI, |
ESKO, | Raskin renkejä.
MIKKO MÖYKKY, Ellin kosija.
PUHEMIES.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Tavallinen talonpoikaistupa. Esiripun noustessa nähdään Elli huoneen
perällä kehräämässä, Antti vuolee kirvesvartta, Esko istuu jouten ja
tupakoi.
_Esko_. Vai niin Elli tuumii. Olenpa sentään varma, että myöntävän
vastauksen antaisit, jos pulska, reipas poikamies tulisi sinua
vaimokseen kysymään.
_Antti_ (ponnahtaa seisoalleen). Esimerkiksi tämmöinen mies. Katsopas
tänne, Elli. Kun minunlaiseni puolikomea poikamies tulisi luoksesi,
tarttuisi käteesi ja sanoisi: armas Elli, tulehan vaimokseni, — niin
melkeinpä se jo alkaisi silloin sointua kaupan ääneltä. Eikö niin, Elli?
_Elli_. Pyh! Ei likellekään. Minä silloin kauniisti sanoisin: paljon
kiitoksia, hyvä herra, ei meillä vielä ole suurtakaan kiirettä
naimisiin.
_Antti_. Hoh, kopeanapa nyt ollaan.
_Esko_. Hah, hah, hah! Siinä oli, Antti, sinulle hiukan oppia
kosintataidossa.
_Elli_. Sitä taitoa Antti kyllä vielä tarvitseekin.
_Esko_. Vai tarvitsee Antti oppia kosintataidossa; tuon voit, Antti,
painaa mieleesi. Muista, ettet vastaisuudessa tee kosintaasi näin
julkisuudessa, vaan kahden kesken. Elli pitää luullakseni siitä tavasta
enemmän.
_Elli_. En minä sitä tarkoittanut.
_Esko_. Juuri sitä sinä tarkoitit, älä väitäkään vastaan.
_Antti_. Elli luullakseni pitää enemmän semmoisesta kosijasta, joka
muhkeaan supsiiniturkkiin puettuna ajaa taloon korskuvalla oriilla.
Renkipojat ovat kehnoja kosijoita.
_Elli_. Kas Anttia, kun suuttui pienestä pilastani. Esko, emmekö
tanssita hänestä huonoa tuulta pois?
_Esko_. Teemme sen ja laulua lisäksi.
(Esko ja Elli tempaavat Anttia käsivarsista ja alkavat tanssia piiriä
lattialla. Esko laulaa:)
Minäpä se olen laulajapoika,
ja mull' on laulun ääni,
hei illalla minä laulan vaan,
ja mull' on laulun ääni.
(Antti viskaa veitsen ja puukappaleen, jota on veistellyt, ja
yhtyy Ellin kanssa lauluun. Elli laulaa: "Soman pojan suosittelen
lempeydelläni" j.n.e.)
Soman tytön suosittelen
mieheydelläni,
hei illalla minä laulan vaan,
ja mieheydelläni.
_Raski_ (tulee sisään). Joko taas täällä pidätte kisojanne? Sinäkin,
Antti, aikuinen mies, viitsit temmeltää kuin mikäkin poikahulttio.
_Elli_. Anttihan se tässä onkin parhaana joukossa.
_Antti_. Niinkö tuo lienee? Kuka kisat aloitti?
_Elli_. Samantekevä kuka ne aloitti, mutta kenenkä ääni laulaessa
ylinnä raikui ja ken se piiriä mentäessä niin hurjasti ympäri pyöri,
että oli vähällä käteni herpaista?
_Raski_. Samanlaisia lienette kaikki! Kun silmä välttyy, niin silloin
reuhaamaan niin, että pirtti on käsissä hajota.
_Esko_. Nuorena sitä, isäntä, iloitaan; vanhana ovat sääret jo liian
kankeat tanssissa pyörähtelemään.
_Raski_. Eihän ne nykyajan nuoret muusta tiedäkään kuin tanssista. Ei
minun nuorena ollessani niin eletty; pidettiin kisat silloin tällöin
harvemmin, ei joka ilta samassa touhussa oltu.
_Esko_. Onko isäntä kuullut vanhaa sanantapaa tanssista?
_Raski_. Lienenkö tuota kuullut?
_Esko_. Entinen sanantapa sanoo: "Täällä ajassa tanssitaan, että sitten
taivaassa osataan."
_Raski_. Niinkö sanoo? Toisenlaisia nuo kuitenkin lienevät tanssit
taivaassa kuin täällä maan päällä. Kun raamatussa kerrotaan miten
David hyppäsi Herran kasvoin edessä, ei se mahtanut olla tuommoista
remputusta kuin tuo teidän nykyaikainen tanssinne on; sievempää ja
juhlallisempaa se oli.
_Esko_. Sen sievempää tanssia ei itse isä Davidkaan ole osannut tanssia
kuin nykyaikainen valssi on, — siitä, isäntä, saatte olla varma.
_Elli_. Joko Esko ja isä taasen rupeavat raamatusta kiistelemään?
_Antti_. Sieltä tuota voi löytää kiistelemisen aihettakin. Miten se
eilinen kiistanne Jaakopin naimisesta päättyi? Eskoko väittelyssä
hävisi, vai kuinka?
_Esko_. Vielä mitä, minähän sen voitin. Isäntä ei voinut kumota
minun väitettäni, tiesihän vain, että Laban naitti kaksi tytärtänsä
Jaakobille, mutta ei voinut todistaa, että nykyaikaisilla isillä olisi
oikeus tehdä tyttäriensä kanssa samaten.
_Raski_. Mitä raamattu kertoo, se on totta. Ja kun kerran Labanilla oli
oikeus naittaa tyttärensä Jaakopille, on nykyaikaisilla perheen isillä,
joilla on vaimoiässä olevia tyttäriä, oikeus tehdä aivan samoin.
_Antti_. Mutta ellei tällä tavalla naitettavaksi aiottu tyttö
hyväksyisi isänsä tekemää naimiskauppaa, ei suostuisi rupeamaan
vaimoksi ehdolla olevalle sulhasmiehelle?
_Elli_. Ja semmoinen mies ei milloinkaan vaimoa ansaitsekaan, joka ei
itse uskalla kosia, vaan käyttää niissä puuhissa kiertoteitä. En minä
vain menisi vaimoksi semmoiselle raukalle.
_Esko_. Tuossa sen kuulitte, isäntä. Raukka se on mieheksi, joka ei
suoraan itse uskalla kosia.
_Raski_. Vanhempain kunnioitus ja tottelevaisuus ennen kaikkea. Kun isä
asian päättää, täytyy lapsenkin se hyväksyä. Ellilläkään ei tuota vielä
liene sen vertaa elämänkokemusta, ettei isän apu olisi tarpeen niin
tärkeässä asiassa kuin avioliitosta päätettäessä.
_Elli_. En vain minä suostuisi vaimoksi kaikenlaisille Jaakopeille,
vaikka isä asian niin päättäisikin, ellen rakastaisi minulle aiottua
miestä.
_Esko_. Hah, hah, hah, isäntä, kuulkaapas tuota. Elli ottaakin asian
enemmän käytännölliseltä kannalta, ja silloin ei teidän raamattunne ja
Labaninne paina paljoakaan vaa'assa.
_Raski_. No, no, en tuota minäkään tarkoittanut, että isä saisi
noin vaan umpimähkään tyttärelleen miehen valita. Tarkkaan on isän
katsottava, että valitessaan osaa oikeaan, — että mies on siivo, kunnon
mies ja kaikin puolin sopiva tyttärensä aviomieheksi.
_Antti_. Niin. Kyllähän vanhempain suostumus on paikallaan avioliittoa
rakennettaessa, mutta ei vanhempain sentään milloinkaan pitäisi
pakottaa lapsiaan heille vastenmieliseen avioliittoon.
_Puhemies_ (tulee sisään). Hyvää päivää!
_Raski_. Päivää! Vieras käy tänne peremmälle istumaan.
_Puhemies_. Lienenkö oikeassa, vai kuinka? Onko tämä Raskin talo?
_Raski_. Oikeassa olette, kyllä tätä taloa sanotaan Raskiksi.
_Puhemies_. Te taidatte ollakin talon isäntä, — olette ainakin
isäntämiehen näköinen?
_Raski_. Minuahan ne tässä tapaavat isännäksi sanoa.
_Puhemies_. Huomasin sen heti ensi katsannolla. Ja tämä neiti tässä
(osoittaa Elliä) on Raskin kaunis Elli, eikö niin?
_Esko_. Juuri niin. Vieraan asiat taitavat koskeakin vain kauniita
tyttöjä.
_Puhemies_. Eipä paljon muutenkaan. Raskin isäntää sentään tällä
kerralla haluaisin puhutella; kauniita tyttöjä puhutelkoot nuoremmat ja
pulskemmat miehet kuin minä olen.
_Raski_. Tuota, jos vieras kävisi tänne kamariin pistämään tupakaksi.
Sopisi täällä jutustaa. Esko, pidä sinä huoli vieraan hevosesta.
_Esko_. Kyllä pidetään.
_Puhemies_. Isännän renkejäkö ovat nämä molemmat nuoret miehet?
_Raski_. Niin ne ovat.
_Puhemies_. Pulskia poikia. (Menee Raskin jäljessä sivuovesta ulos.)
_Elli_. Kuka tuo lavertelija lienee?
_Esko_. Etkö ymmärrä! (Antille.) Nyt, Antti, saat pitää varasi.
_Antti_. Miten niin? Hänen asiansa eivät liene minua koskevia.
_Esko_. Entä kun ovat. Ja nyt se pian nähdään sekin, ken oli oikeassa
Jaakopista ja Labanista väiteltäessä. Muista sanasi, Elli.
_Antti_. Ettäkö tuo olisi...?
_Esko_. Epäiletkö vielä? Puhemies hän on, siitä saat olla varma. Hoh,
olin kokonaan unohtaa puhemiehen hevosen. (Menee ulko-ovelle.) Elli,
muista, että kohtelet vierasta kuin prinssiä, syyn siihen ymmärrät itse.
_Elli_. Pyh! Tässä talossa ei puhemiehillä ole suuriakaan tehtäviä.
_Esko_ Miksi ei? Jos isäsi näyttelee Labanin osaa, on sinun oltava
kuuliainen Rakel, ja puhemies tuo näyttämölle naimahaluisen Jaakopin.
_Elli_. Mene nyt siitä Jaakoppinesi!
_Esko_. Menen, menen; pelkään vain, että Antti vähän päästä muuttuu
suolapatsaaksi kuin ennen Lotin emäntä — hän on tuossa niin pitkissä
mietteissä kuin aikoisi jo huomenna tehdä testamenttinsa. (Huutaa.)
Antti!
_Antti_ (on ollut syvissä mietteissä, säpsähtää). Mitä? Puhuitko
minulle?
_Esko_. Kukapa tässä olisi sinulle mitään puhunut? Itsekseni vain
juttelen. (Poistuu.)
_Elli_. Mahtaisikohan tuo vieras mieshenkilö olla puhemies, kuten Esko
arveli?
_Antti_. Mahdotonta se ei ole. Naapuripitäjässä kuuluvat vielä kosivan
puhemiehen kautta, ja kenties on hänkin sieltä; minulle hän ainakin on
tuntematon.
_Elli_. Samoin minulle. Ja miksi hän olisi muuten minulle niin
imarrellut ja puhunut semmoisia hassutuksia kuin hän äsken puhui,
jollei hänellä jotakin sentapaista asiaa olisi ajettavanaan?
_Antti_. Siltä minustakin näyttää. Ja mitä mahtaa isäsi sanoa hänelle?
_Elli_ (verkkaan). En tiedä. (Äänettömyys.) Isä on niin vanhanaikainen
mielipiteiltään. Hänet saa helposti houkutelluksi tekemään millaisia
päätelmiä tahansa.
_Antti_. Sitä pelkään minäkin. (Äänettömyys.) Elli!
_Elli_. Mitä, Antti?
_Antti_ (hämillään). Minä olen niin kokematon tällaisissa asioissa,
että... että minä en tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Elli, me kun
olemme asuneet saman katon alla jo niin monta vuotta, syöneet samassa
pöydässä ja aina niin hyvin sopineet toistemme kanssa, niin minä
tuumaan, että eikö kävisi päinsä, että... että sinä, Elli...
_Elli_ (häveliään iloisesti). Oikeinko sinä, Antti rakas, tarkoitat,
että minä...
_Antti_ (ilostuen). Juuri sitä, Elli hyvä, minä tarkoitan. Minä pidän
sinusta, ja kun sinäkin taidat pikkusen pitää minusta, niin minä
tuumaan, että eikö sopisi, että me edelleenkin eläisimme yksissä ja
sinä tulisit minulle vaimoksi.
_Elli_. Antti! (Kietoo käsivartensa Antin kaulaan.)
_Esko_ (ilmestyy ovelle). Soo-o! Täällä on Jaakoppi ja Rakel, mutta
ukko Labania ei vain näy! Lienee vielä kilejään ja pukkejaan lukemassa!
_Antti_. Tule sisään vain, Esko.
_Esko_. En tiedä tulenko vai enkö. Täällä ei enää tarvita
puhemiestäkään.
_Antti_ (katsoo hymyillen Elliin). Ehkä ei. Itse koetin suorittaa
tehtävän, mutta Eskoa kyllä aina tarvitaan.
_Esko_ (tulee sisään). Tulen sitten. Saanko toivottaa onnea?
_Elli_. Saat.
_Esko_ (tarttuu Ellin käteen). Sinulle, Elli, toivotan Eliaan poutia
avioliiton heinämaalla ja pirtin täyden pahankurisia poikalapsia.
_Elli_ (tempaa kätensä pois). Huh sinua, Esko! Vähempikin riittäisi.
_Esko_. Paljossa on aina enemmän. Ja Antti, sinulle en osaa toivottaa
sen suurempaa maallista onnea, kuin että Herra siunaisi sinua
lautamiehen arvolla, rovastin vatsalla ja suntion tyytyväisyydellä,
kerran isännäksi tultuasi. Oletteko nyt tyytyväisiä?
_Antti_. Olemme, olemme, enemmänkin kuin tyytyväisiä.
_Elli_. Puolet siitä hyvästä, mitä olet meille toivonut, saat itse
pitää omien kihlajaistesi varalle.
_Esko_. Poikalapsiako tarkoitat? Niitä lienee Luojalla riittävästi
varastossa vielä minunkin tulevan eukkoni osalle. Mutta mitä hittoa
tuolla kamarissa hommataan? Eiköhän siellä ole tekeillä jotakin, mikä
antaa sinulle, Antti, tulevaisuudessa hiukan päänvaivaa.
_Antti_. Niin luulen minäkin. Vieraalla lienee ajettavanaan samanlaisia
asioita kuin mistä me Ellin kanssa jo äsken tässä sovimme.
_Elli_. Minun kanssani ei hänen asioillaan tule olemaan mitää
tekemistä. Jos hän saa isän houkutelluksi tekemään tuhmuuksia, niin
hän tulee myöhemmin huomaamaan, että minullakin on jotakin sanottavaa
tällaisissa asioissa.
_Esko_. Oikein sanottu, Elli. Mitähän olisi, jos tehtäisiin ukoille
pikku kepponen ja lopetettaisiin heidän juttunsa kesken?
_Antti_. Mitä tarkoitat?
_Esko_. Vähän ajan kuluttua näette, mitä tarkoitan. Nyt istutte ja
haastelette rauhassa ja annatte minun yksinäni toimia. (Poistuu.)
_Elli_. Eskolla lienee taas jotakin hassutuksia mielessä.
_Antti_. Mahdollisesti; ehkä jokin hänen tavallisista, naurettavista
kepposistaan.
_Elli_. Niin luulen minäkin, ja tällä kerralla tarkoittaa hänen
kepposensa tuota puhemieheksi arvelemaamme vierasta miestä.
_Antti_. Toivotaan niin, hän sen kyllä ansaitseekin. Kun koettaa vielä
nykyaikana pitää vireillä tuommoisia järjettömiä entisajan tapoja, kuin
puhemiehen kautta kosiminen on, sietää se kyllä muistutuksensa.
_Elli_. Niinpä niin. Vanhusten ei ole tarvis sekaantua tällaisiin
nuorten asioihin. Kunpa Esko nyt tekisi hänelle sellaisen kolttosen,
ettei toista kertaa tekisi mieli lähteä puhemiehenä kosintaretkelle.
_Antti_ (kuuntelee). Tuolta kuuluu jo Eskon ääni.
_Esko_ (tulee juosten sisään). Tpruu! Tpruu! Missä se vieras isäntä
on? Tpruu! Hevonen karkasi! (Aukaisee vierashuoneen oven.) Vieras hoi!
Hevonen riisti itsensä irralleen ja karkasi! Tpruu! (Juoksee meluten
yli näyttämön ja poistuu ulko-ovesta.)
_Puhemies_ (tulee hätääntyneenä sisään, Raski jäljessään). Onko
hevoseni karannut?
_Antti_. Kuuluu karanneen.
_Puhemies_. Pahusko sitä nyt riivasi, kun karkuun lähti? (Juoksee ulos.)
_Raski_. Lempo ties, mitä tuo lienee pelästynyt. (Seuraa puhemiestä
ulos.)
_Elli_. Hah, hah, hah, tuo oli varmaan Eskon kujeita! Luulen, että hän
on tahallaan päästänyt hevosen irralleen.
_Antti_. Niinkö arvelet? Katsotaanpas ikkunasta, minkälainen
kilpajuoksu siitä syntyy? (Tähystävät ikkunasta ulos.) Hah, hah,
hah, katsopas tuonne? Isäsi ja vieras mies juoksevat tuolla kujalla
jäljekkäin kuin heillä olisi paholainen kintereillä.
_Elli_. Huu nyt lensi vieras mies nurin.
_Antti_. Hei! Isäsi kompastui häneen ja kellistyi hänkin.
_Elli_. Hah, hah, hah, nyt he piehtaroivat vierekkäin hangessa.
Hullunkurista menoa!
_Antti_. Katso! Esko viskasi hevosta kalikalla, ja nyt se jouduttaa
juoksuaan. Aika veitikka tuo Esko, juoksuttaa ukot puolikuoliaiksi.
_Elli_. Mitä nyt? Hevonen pysähtyi.
_Antti_. Luultavasti takertui ohjas reen jalaksiin. Nyt ottavat he
hevosen kiinni, ja Esko kääntyy takaisin.
_Elli_. Katsopas ukkoja! Siellä soi kieli, ja kädet huiskivat; vieras
mieskin heiluttaa käsiään kuin huutokaupan pitäjä.
_Antti_. Siellä luullakseni tehdäänkin kauppoja — ja ellen erehdy,
juuri sinusta.
_Elli_. Niin ajattelemattomaksi en sentään isääni luule, että hän
menisi minun tietämättäni kenellekään puhemiesten tarjokkaille
lupailemaan, olkootpa he kuinka rikkaita ja mahtavia tahansa.
Aviopuolison valitseminen on asia, joka koskee lähinnä valitsijaa
itseänsä ja...
_Antti_ (keskeyttäen). Ja mehän olemme jo valintamme tehneet, eikö
niin, Elli? (Syleilee Elliä.)
_Elli_. Aivan niin, Antti.
_Antti_. Ja tehkööt nyt ukot laskujaan ja päätelmiään miten
tahansa, me emme välitä niistä. Mutta sentään, ajattele, jos isäsi
vanhoillisuudessaan lupaisi sinut jollekin rikkaalle, mahtavalle
kosijalle, miten silloin kävisi? Kuinka voisimme saada isäsi
myöntymyksen meidän liitollemme, minä kun olen vain renkipoika.
_Elli_. En tiedä. Luulen kumminkin, ettei hän liittoamme vastusta,
— hän on siksi hyväsydäminen, vaikka onkin mielipiteiltään kovin
vanhanaikainen. (Havahtuu.) Esko on tulossa sisään. (Eriävät.)
_Esko_ (tulee hengästyneenä sisään). Huh, se oli semmoinen helkkarin
kilpajuoksu, että... huh!... että olin uupua kesken lystiä. Puhemieskin
heitti niin uljaan kuperkeikan, että taisi jo seota kosintaroolitkin
hänen päästään.
_Elli_. Sinä, Esko, olet aina sama entinen Esko. Miten se hevonen
aluksi irralleen pääsi? Siihen taisi olla sinun ansiotasi. —
_Esko_ (vilkaisee ympärilleen). Oikein arvattu. Sanoinhan, että lopetan
ukkojen jutut lyhyeen — ja minäkö en olisi ollut sanani mittainen?
Muuten luulen, että Mikko Laban on tällä kerralla vastuksellinen
yhtiömies, kuten entisaikaankin. Ukko luullakseni tekee pientä tenää,
hän tuntuu kaikessa totisuudessa hommailevan Elliä naimisiin jonkun
Möykky-Mikon kanssa, jonka tuon äskeisen puhemiehen vakuutuksen mukaan
pitäisi olla upporikas. Niin on asiat, mutta ei teidän silti tarvitse
pienistä säikähtää, kyllä tässä ukoista ja Mikoista selvitään, jahka
pikkusen aikaa kuluu. Kun meitä on kolme ja yksi niistä kolmesta on
Esko, niin vanhojen ukkojen päät vähän ajan kuluttua pyörivät ympäri
kuin rukinkehrä.
_Antti_ (Ellille). Arvelumme sattui siis oikeaan. (Eskolle.) Kuulitko
isännän puhelevan tuon äskeisen puhemiehen kanssa jonkun Möykky-Mikon
ja Ellin naimiskaupoista?
_Esko_. Kuulin; mutta luottakaa minuun, siitä hommasta tulee kaunis
pannukakku. Mikko ei tule milloinkaan Elliä vaimokseen saamaan, ellei
Elli itse sitä halua.
_Elli_. Minäkö? En ikinä. Minä en halua tietää mitään semmoisista
Mikoista, jotka eivät itse uskalla ajaa asioitaan, vaan jättävät
kosintansakin toisten tehtäväksi.
_Esko_. Uskokaa sitten asia minun huostaani. Minä pidän huolen siitä,
että asia menee kuin nuottien mukaan ja Jaakoppi tulee saamaan
Rakelinsa. (Raski tulee sisään, kävelee mietteissään lattialla,
istuutuu sitten pöytärahille ja alkaa tupakoida.) Aika veitikka tuo
hevonen, riistää lempo itsensä irralleen ja lähtee karkuun.
_Raski_ (mietteissään). Niin teki, karkuun lähti.
_Esko_. Taisi olla jokin ompelukone-asiamies tuo äskeinen isännän
vieras?
_Raski_ (verkkaan). Eihän se nyt juuri ompelukone...
_Esko_. Jokin asiamies hän kaiketi kuitenkin oli?
_Raski_ (kärsimättömänä). Mikähän lie ollut, asiamies tai joku muu.
Tuota, Elli, käypäs tänne kamariin, minulla olisi sinulle vähän
puhuttavaa. (Poistuu sivuovesta.)
_Elli_. Salaisista asioistahan isällä nyt onkin puhuttavaa, kun oikein
eri huoneeseen täytyy lähteä. (Seuraa Raskia.)
_Esko_. Katsopas ukkoa, kun ei aikonut tunnustaa; luulee, ettei tässä
tiedetä, mitä talossa on tekeillä. Eskoa ei niin petetä, jos muiden
silmät eivät asian kulkua huomaisikaan. Mutta mitä peijakkaan tuumia
sinä, Antti, aivokopassasi haudot? Pää pystyyn, vaikka huomenna
hirsipuuhun jouduttaisiin.
_Antti_. Ajattelehan, miten Elli selviää isänsä kanssa ja mitä ukko
sanoo, kun kuulee meidän puuhistamme.
_Esko_. Mitäpä ukolla tuohon on sanottavaa, kahden kauppa, kolmannen
korvapuusti. Minä jos olisin sinun sijassasi, Antti, en pitkiä
siekailisi enkä isäukkoja pokkuroisi, naisin tytön ja antaisin appeni
jäljestäkäsin puskea vihaansa ja kynsiä korvainsa taustaa, kunnes siitä
huvista kyllänsä saisi.
_Antti_. Voisihan tuo käydä päinsä niinkin, mutta on asialla sentään
toinenkin puolensa. Vastoin vanhempain tahtoa solmituilla avioliitoilla
on harvoin onnea.
_Esko_. Aikuinen mies uskoo akkain laverruksia! Kun minä menen
naimisiin, suututan appeni ja anoppini heti alussa niin, että karttavat
mökkiäni kuin paholainen kirkkoa. Iloako sinä luulet niistä tässä
maailmassa olevan? Vielä mitä; sitä parempi mitä pikemmin noista
pahuksista erilleen pääsee.
_Antti_. Sinä, Esko, otat aina asian leikin kannalta.
_Esko_. Leikki on hyvä seurakumppani. Mutta heittääkseni pilan sikseen,
annan sinulle, Antti, hyvän neuvon.
_Antti_. Millainen se olisi?
_Esko_. Kuuleppas! Luulen, että tuo äskeinen puhemies sai isketyksi
ukon päähän tuuman Ellin ja jonkun Möykky-Mikon naimiskaupan
välttämättömyydestä, ja se tuuma taisi juurtua sinne lujaan.
_Antti_. Sen uskon.
_Esko_. Silloin ei liene suuria toiveita siitä, että ukko niin vain
hyväksyisi sinun ja Ellin puuhat, — siksi itsepäinen otus hän on, jos
minä hänet oikein tunnen.
_Antti_. Niin pelkään minäkin enkä siksi tiedä, miten olisi meneteltävä.
_Esko_. Minä sanoin sinulle, miten on meneteltävä. Jos ukko ei lupaa
Elliä sinulle vaimoksi tuon toisen sulhaskokelaan vuoksi, niin älä ole
milläsikään, — jätä asia silleen ja odota rauhassa, kyllä ukko vielä
taipuukin. Jätä kumpainenkin, ukko ja Mikko, minun huostaani, — minä
kyllä heidät ajoissa kypsytän.
_Antti_. Sinä, Esko, olet kunnon toveri. Jos voit auttaa minua ja Elliä
nykyisessä pulassamme, niin olemme ikämme sinulle kiitollisia.
_Esko_. Kissa kiitoksella elää. Nyt, Antti, pysy reippaalla tuulella.
Ukko tuntuu jo olevan tulossa kamarista takaisin.
_Raski_ (avaa oven, on tulossa sisään). Vai sillä tavalla. Lempo, etten
tuota äsken tiennyt.
_Elli_. Niin se on, isä, ettehän te voi kieltää suostumustanne.
_Raski_. Lempo ties mitä tehdä. Tuota... onko se Antti aikonut niinkuin
kotivävyksi tähän pyrkiä?
_Antti_. Onhan meillä Ellin kanssa ollut yhteistä tuumaa, vaikka emme
ole tulleet vielä siihen kysyneeksi teidän suostumustanne.
_Esko_. Antista sitä saattekin, isäntä, taloon vävypojan, sen vakuutan.
_Raski_. Hiivatin ikävä juttu. Kunnon poikahan se on Antti, pienestä
pitäen kun tässä on ollut, niin, sen kyllä tiedän, mutta... (Raapii
korvansa taustaa.) Mutta kun tulin jo antaneeksi lupaukseni tuolle
Möykky-Mikon puhemiehelle. Olisitte ennemmin ilmoittanut tuumistanne.
_Elli_. Ikinä en Möykky-Mikolle mene vaimoksi. Semmoinen mies, joka ei
itse uskalla kosiakaan!
_Antti_. Olisihan tuosta jo ennemminkin voinut isännälle puhua, mutta
kun emme ole Ellin kanssa tulleet aikaisemmin tehneeksi varmaa päätöstä.
_Esko_. Niin. Ja kotikissalla on aina etuoikeus oman talon hiiriin.
_Raski_. Sinulla, Esko, on aina omat omituiset päätelmäsi. (Ellille.)
Tuota, enhän minä väkisin sinua Mikolle pakota, mutta kun tulin
antaneeksi suostumukseni Mikon puhemiehelle, niin mahdoton minun on
rikkoa sanaani ja hyväksyä teidän liittoanne, ennenkuin Mikko itse käy
täällä puhumassa, että saan hänelle selittää.
_Esko_. Isäntä on oikeassa, miehen täytyy aina pitää sanansa. Milloin
aikoo Mikko tulla täällä ensi kerran käymään?
_Raski_. Ensi torstaina puolisen ajoissa puhemies arveli hänen olevan
täällä.
_Esko_. Sitten, jos Mikko tänne saavuttuaan kosii Elliä ja kihlaa
hänet, on isännän pidettävä sanansa. Mutta ellei Mikko sitä tee, on
isäntä vapaa lupauksestaan, ja silloin annatte te hyväksymisenne Ellin
ja Antin liitolle, eikö niin, isäntä?
_Raski_. Niin.
_Esko_. Se on oikein, se on päivänselvä asia, ja sinun, Antti, täytyy
myöskin tyytyä siihen. Kohoapas nyt, mies, sääriesi varaan ja käy
isännän kanssa paiskaamaan kättä asian vakuudeksi. (Tempaisee Antin
seisoalleen takinkauluksesta ja lykkää hänet edellään Raskin luokse.)
_Antti_. No, no, älähän nyt minua kumoon sysää.
_Raski_ (nauraa). Mitä se Esko taasen kujeilee?
_Esko_ (seisoo, Antin ja Raskin seistessä vastakkain, heidän
vierellään). Minä en ensinkään kujeile. Nyt, isäntä: te suostutte Antin
ja Ellin liittoon, ellei Mikko tänne saavuttuaan kosi Elliä ja kihlaa
häntä tavan mukaan. Suostutteko?
_Raski_. Sama kai tuo lienee. Minun puolestani saatte aikeenne
toteuttaa, kunhan vain ei Mikko pääse minua lupauksen rikkomisesta
syyttämään.
_Esko_. Ja sinä, Antti, tyydyt kohtaloosi kuin mies, jos Mikko tänne
tultuaan kihlaa Ellin morsiamekseen?
_Antti_. Täytyy minun tyytyä.
_Esko_. Sitten kättä päälle, ja minä erotan. (Erottaa Raskin ja Antin
yhdistetyt kädet.) Kas noin! Nyt on riita sovitettu. Ensi viikon
torstai ratkaisee, tuleeko Antti vai Mikko Raskille kotivävyksi.
_Elli_. Minun mielipidettäni asiassa ei ole vielä kysyttykään.
_Esko_. Ei ole tarviskaan. Harvoin kissa hiireltä lupaa kysyy, kun
hänet poskeensa pistää.
_Raski_. Niin, tässähän se nyt ratkeaa asia omia aikojaan. Eskon tuuma
oli mainio. Meidänkään, Antti, ei ole tarvis toisillemme nurjaa mieltä
kantaa, päättyköön asia puoleen tai toiseen.
_Antti_. Samaa mieltä olen minäkin. Sovinto on säilytettävä joka
tapauksessa.
_Esko_. Sopu olla pitää talossa, jos ei muuten niin tappelemalla. Ja
sinä, Elli, saat alkaa valmistella morsiuspukuasi, sillä ensi torstaina
ne pidetään sinun kihlajaisesi, vaikka sitten sulhasmies tehtäisiin
lepästä.
TOINEN NÄYTÖS
Sama huone kuin edellisessäkin näytöksessä.
_Esko_. Turhia pelkäät, Antti. Esko täyttää aina lupauksensa.
_Antti_. Mutta minkä sille voit sinäkään, jos Mikko tulee tänne
sovitulla ajalla ja hän, jolla on jo ennestään suostumus puolellaan,
saa asiansa ajetuksi niin, että minun ja Ellin liitto joutuu vaaraan.
_Esko_. Ei mitään hätää. Pölytä vain takkisi valmiiksi kihlajaisia
varten; sinusta se kotivävy Raskille kumminkin tulee. Ja, Antti, sitten
kun sinusta tulee isäntä tähän taloon, otat kaiketi minut torppariksesi
tuonne takapalstalle? (Elli tulee sisään.) Eikö niin, Elli?
_Elli_. Mistä on puhe?
_Esko_. Teemme tässä Antin kanssa torpankontrahtia. Hän aikoo ottaa
minut torpparikseen takapalstalle, kunhan hänestä ensinnä tulee isäntä
tähän taloon.
_Elli_. Niin, sitten vasta. Mutta onko niin varmaa, että tuo aika tulee
milloinkaan? Isä juuri taasen puhui minulle Mikosta ja vaati antamaan
myöntävän vastauksen Mikon kosinnalle. Isää miellyttää Mikon maine ja
rikkaus; siksi hän haluaisi saada Mikosta vävyn taloon, mutta minä en
mene Mikolle vaimoksi, en mene!
_Antti_ (katkerana). Köyhyys on ihmisen suurin kirous. Kun miehellä on
rahaa, on hänellä silloin arvoa ja mainettakin, ja silloin hänelle on
kaikki luvallista. Varaton mies ei ole koiraa parempi.
_Esko_ (juhlallisesti). Aamen! Keräänkö kolehdin saarnasi päälle?
Sinä, Antti, saarnaat kuin paras pappi. Mutta tänään, kun tässä
talossa saarnaa vaalisaarnansa toinenkin viraton pastori, saat sinä
nyt vaalisaarnasi pidettyäsi pötkiä matkoihisi. Minä yksin jään
vastaanottamaan toista vaalipappia, Möykky-Mikkoa, joka arvatenkin
kohta on täällä. (Työntää Antin edellään huoneesta ulos.)
_Elli_. Esko hyvä, autathan sinä minua ja Anttia minkä voit? Minä en
milloinkaan mene Mikolle vaimoksi. Pidän Antista ja haluan olla hänelle
uskollinen.
_Esko_. Ole huoletta, Elli. Mikko ei tule milloinkaan onnistumaan
kosimisessaan vastoin sinun tahtoasi. Jos isäsi suosiikin Mikkoa ja
koettaa pakottaa sinut myöntymään hänen tuumiinsa, ei se merkitse
mitään. Otan vastatakseni siitä, että ennenkun tämä päivä on kulunut
iltaan, on isäntä myöntynyt sinun ja Antin kihlaukseen.
_Elli_ Olen sinulle, Esko, iäti kiitollinen, jos voit sen tehdä.
_Esko_. Minä voin sen tehdä, ja minä teen sen, siitä saat olla varma.
(Pyörittää Elliä ympäri.) Kauniita punaposkisia tyttöjä ei luovuteta
kaiken maailman Mikoille. Mutta nyt, Elli, on sinun mentävä samaa tietä
kuin Anttikin ja jätettävä minut tänne yksinäni toimimaan.
_Elli_. Menen mielelläni ja uskon sinulle näiden pulain selvittämisen.
(Poistuu.)
_Esko_ (mittelee lattiaa). Nyt riippuu asiain onnistuminen kokonaan
minusta, mutta sitten en olekaan enää entinen Esko, ellen tee Mikolle
semmoista kepposta, että häneltä tässä talossa ainakin toistaiseksi
kosimishalu lauhtuu. Kunpahan vain tuumani onnistuisi. Mihin minä sen
sanomalehden viskasin? Kas tuollahan se on. (Löytää sanomalehden, mistä
lukee kotvan ääneti.) Kun minä luen ukolle tuon uutisen ja vielä muuten
hiukan kohentelen hänen mustalaisvihaansa, niin varokoonpa silloin
Mikko turkkinsa, kun tulee tänne. He, ukko ja Mikko, eivät tunne
ennestään toisiaan, ja silloin Mikko menee mustalaisesta että helähtää,
jos laskuni eivät petä. (Kuuluu kolinaa.) Ahaa, ukko on tulossa sisään.
(Istuutuu tuolille ja alkaa lukea sanomalehteä.)
_Raski_. (tulee sisään). Esko se on ahkera poika sanomalehteä lukemaan.
Kuuluuko mitään uusia maailmalta?
_Esko_. Onhan tuota aina yhtä ja toista uutta. Luin juuri jutun
mustalaisten rosvouksista Lapualla, mutta lienee isäntä tuon jo kuullut?
_Raski_. En ole kuullut. Joko noita lempoja taasen on liikkeellä näillä
mailla? Ovatkin pysyneet tästä meidän pitäjästä poissa siitä alkaen,
kun ruvettiin niitä kovistelemaan. Vai jo taasen ovat liikkeellä! Mitä
ne nyt ovat saaneet rosvotuksi? Lueppas sinä tuo juttu, sinulta se
sujuu luku paremmin.
_Esko_ (lukee sanomalehdestä). "Taas mustalaisten urotöitä. Tämän
kuun kolmantena päivänä tuli erääseen taloon Lapualla yksinäinen
mustalainen, pyytäen saada yösijaa talossa. Pyyntöön suostuttiin.
Mutta yöllä, talonväen nukkuessa, poistuikin mustalainen talosta,
vieden muassaan talonväen vaatteita, pari taskukelloa ja pienemmän
summan rahaa. Olisi suotavaa, että tämänlaisten tapahtumain estämiseksi
pidettäisiin mustalaisia tarkemmin silmällä ja niissä kunnissa,
missä on olemassa kunnan päätös asiasta, tuommoiset kuljeksivat
mustalaiset armotta pysäytettäisiin irtolaisuudesta ja lähetettäisiin
vanginkyydillä kotipaikoilleen. Puheena oleva mustalainen on nuori,
solakka mies, arpi oikean silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan
mustalaiselta."
_Raski_. Katsoppas veitikkaa, kun vielä nuo kellotkin sai käsiinsä.
Joutuisi mokoma värkki tulla kiinniotetuksi.
_Esko_. Semmoisia ne ovat mustalaiset.
_Raski_. Lurjuksia ne ovat pienimmästä suurimpaan. Minultakin veitikat
veivät kerran ihka uuden koirannahkalakin pirtin seinästä naulasta,
mutta silloin myöskin tein päätöksen, etten noiden roistojen kanssa
enää ole missään tekemisissä. Nyt kun meillä on kunnan päätös niiden
kiinniottamisesta, niin kiinni nipistän joka sorkan minkä tapaan ja
annan kruununmiesten käsiin.
_Esko_. Se on oikein, isäntä, sillä heistä parhaiten pääseekin
vapaaksi. Joka päivä niitä lempoja muuten on vastuksena, elleivät ne
saa hiukan tuntea lain kouraa.
_Raski_. Niin, myötäänsähän niitä olisi pirtti puolillaan. Ties sen
milloin tuo Lapuan veijari tänne saakka ehtii?
_Esko_. Pistämme nuoriin, jos täällä päin näyttäytyy.
_Raski_. Nuoriinpa toki ja sitten rekeen ja nimismiehen luokse. Tuota,
etkö ole Elliä hiljakkoin nähnyt?
_Esko_. Juuri äsken hän lähti tästä. Sanoi menevänsä kamariinsa.
_Raski_. Vai niin. Täytyy lähteä häntä tapaamaan. (Poistuu.)
_Esko_ (naputtaa sormiaan). Kippis! Tulepas nyt, hiivatin Mikko, tänne,
niin varmasti kosimiskuumeesi jäähtyy. Saakuti holle! Ajatellapa,
että meidän ukko itse, luultu Mikon appiukko, ajatellapa, että hän
itse saa näytellä pääosaa ilveilyssä! Mahtanee tuo myöhemmin kaivella
äijän vanhaa aatamia. Hah, hah, hah, ihan naurattaa, kun sitä vain
ajatteleekin. (Miettii.) Jaa, nytpä jo tiedän. Kun Mikko tulee tänne,
houkuttelen hänet pihakamariin, juoksen ilmoittamaan isännälle, että
meillä on mustalainen talossa, ja sitten menee loppu jo itsestään.
(Katsoo ikkunasta ulos.) Äläpäs hitossa! Tuonne ajoi joku hevosella
pihaan. Nuorehko mies näyttää olevan. Tuo on varmaan Möykky-Mikko.
(Poistuu ikkunasta.)
_Mikko_ (tulee sisään turkkeihin puettuna, esiintyy mahtailevasti).
Hyvää päivää!
_Esko_. Herra antakoon! Herra antakoon!
_Mikko_ (silmäilee ympärilleen). Tämäkö on Raskin talo?
_Esko_. Tässähän sitä on taloa vaikka Raskiksikin. Täällä olisi
vieraalle tuoli. (Tarjoaa tuolia.)
_Mikko_ (kävelee lattialla). Oletko talon renki?
_Esko_. Luuliko vieras minua isännäksi? Renki olen, ja on tässä talossa
ennestään jo toinenkin renki.
_Mikko_ (halveksivasti). Vai on toinenkin renki.
_Esko_. Joo, kaksi meitä on renkiä jo ennestään, ja kolmatta ei
luullakseni tarvita. Täytyy kysellä rengin paikkaa muualta.
_Mikko_. Perkele! Luuletko minun rengin paikkaa haeskelevan?
_Esko_. Herra ihme! Piiaksiko vieras sitten aikoo ruveta?
_Mikko_. Suus kiinni! Minun nimeni on Mikko Möykky.
_Esko_. Soo! Vai Mikko, sepä hauskaa. Minun nimeni on Esko.
_Mikko_ (painokkaasti). Mikko Möykky.
_Esko_. Hoo! Vai Möykky. Minun täysi nimeni on Esko Pässinpää.
_Mikko_. Kyllä olet pässinpään näköinenkin.
_Esko_. Olenko, sittenhän olemme ihmeesti samannäköiset.
_Mikko_. Tukitko suusi, hävytön! Minä olen Mikko Möykky, nimeni pitäisi
olla tuttu jokaiselle.
_Esko_. Ja minä olen Esko Eskonpoika Pässinpää, Tervamäen alingosta,
Pahkaperä-Jussin seitsemäs poika. (Kumartaa.) Emmekö oikein paiskaa
kättä? (Ojentaa kätensä.)
_Mikko_ (kopeasti). Minä en ole renkien tuttu. Missä isäntä on?
_Esko_. Mitäs vieras nyt isännällä? Olisiko asiaa?
_Mikko_ (kiivaasti). Minä en sinulle rupea asioitani selvittämään.
_Esko_. No, no, vieraan ei pidä suuttua. Isäntä sanoi, ettei häntä saa
tulla häiritsemään, ellei ole välttämätöntä asiaa.
_Mikko_. Mutta minulla on välttämätöntä asiaa. Minä olen Raskin tuleva
vävy ja tahdon tavata isäntää itseänsä.
_Esko_ (on säikähtävinään). Herra toki, vai tuleva vävy! Miksi ette
tuota heti sanonut? (Juoksee hätäillen paikasta toiseen.) Tuota...
minä... seuratkaa minua. Isäntä käski viedä teidät pihakamariin, jos
sattuisitte tulemaan taloon sillä aikaa, kun hän on poissa.
_Mikko_. Hyvä on, nouda hänet kotiin. (Esko avaa oven ja kumartaa
Mikolle. Poistuvat.)
_Esko_ (tulee tanssien takaisin). Nyt sitten alkaa turnajaiset.
(Matkii Mikon liikkeitä ja puhetapaa.) "Minä olen Mikko Möykky! Minä
olen Raskin tuleva vävy!" Uskopas, Mikko, ei pidä nuolaista ennenkuin
tipahtaa. Tuommoinen ylpeä mahtailijako saisi Raskin kauniin ja
hyväluontoisen Ellin vaimonaan kiusattavakseen? E-heei! (Vakavana.)
Niin, Elli on hyvä tyttö. Melkein tekisi mieleni itse hänelle makeilla
ja sitten kosia, jolloin hän varmasti olisikin minun, olisipa niinkin.
(Entiseen tapaansa.) Ei! Hittojako poikamies akalla tekee, saakoon
Antti Ellinsä. Antti käy miehestä hänkin, ja hänet minä autan vävyksi
tähän taloon, niin totta kuin nimeni on Esko — Esko Pässinpää se taisi
äsken olla. Juu, pojat, sanoi Sumperi, kun saippuaa haukkasi, sen minä
teen. (Poistuu.)
_Elli_ (tulee sisään). Nythän talo tyhjältä näyttää, ei ristinsielua
täälläkään. Olin kuulevinani täällä äsken puheen sorinaa, mutta lienen
erehtynyt. Olisi muuten sentään ollut hauska nähdä, minkä näköinen mies
tuo Mikko on näköjään. Eivätkö ne ole hassuja nuo vanhain tuumat. Isä
ei tunne Mikkoa enempää kuin minäkään, tuskin on koskaan miestä nähnyt,
ja kumminkin hän lupaa minut Mikolle vaimoksi, hah, hah, hah.
_Esko_ (tulee Raskin ja Antin seuraamana sisään). Niin, mitä nyt teemme?
_Raski_. Ei arveluakaan, asiaan käsiksi ja mies nuoriin.
_Antti_. Eikö sentään olisi parempi lähettää tieto nimismiehelle ja
jättää vangitseminen hänen tehtäväkseen?
_Raski_. Ei, me emme viivyttele minuuttiakaan. Elli, sinä haet
kappaleen nuoraa käsiä varten, ja Antti tuo köyden, jolla kytkemme
jalat. (Antti poistuu.)
_Elli_ (säikähtäneenä). Mitä on tekeillä? Kenen käsiä varten minun
pitää nuoraa hakea?
_Raski_. Meillä on mustalainen talossa, Lapuan kellojen varas, ja me
nipistämme hänet kiinni. Etsi käsille kappale nuoraa, kuten sanoin.
_Esko_ (rehentelee). Joutui lempo kerrankin miesten kouriin.
_Elli_. Huh! Minua niin peloittaa. Missä hän on?
_Raski_. Esko on narrannut hänet pihakamariin, ja sieltä saa hän
marssia suoraan linnaan. Esko, minne heitit sen sanomalehden? Katson
vielä tuntomerkit.
_Esko_. Tuonne sen pistin seinän naulaan. (Ottaa lehden naulasta
seinältä ja antaa Raskille.) Tuossa on, isäntä, ja katsokaa nyt tarkoin
tuntomerkit, että muistatte.
_Elli_ (Eskolle). Et usko, Esko, miten minua peloittaa; tekisi mieli
juosta karkuun.
_Esko_. Joutavia pelkäät, pian on mies nuorissa, ja silloin hän on
voimaton.
_Raski_ (on käännellyt sanomalehteä käsissään). Kas, tuossa se on.
(Lukee änkkäillen.) "Pu-heena oleva mustalainen...mustalainen on
nuo-ärrä-ii nuori..." Ei, niin jo lyö präntin harmaaksi silmissäni,
ettei tuosta luvusta tahdo tulla mitään. Esko, lueppas sinä tuo juttu,
sinulta se sujuu luku nokkelammin.
_Esko_ (lukee). "Puheena oleva mustalainen on nuori, solakka mies, arpi
oikean silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan mustalaiselta."
_Raski_. Kas niin, kyllä nyt muistan: nuori, solakka mies, arpi oikean
silmän päällä, ei näytä näköjään paljoakaan mustalaiselta. Kyllä nyt
tiedän, ettemme väärää miestä kiinni ota.
_Antti_ (tulee sisään köysi kädessä). Tässä olisi köysi:
_Elli_ (on löytänyt nuorankappaleen). Ja tässä nuorankappale, mutta
älkää, hyvät miehet, kohdelko miesparkaa tarpeettoman ankarasti.
_Raski_. Armo pois! Mustalaisen nahka ei turhia aristele.
_Esko_ (virnistelee silloin tällöin toisilta salaa). Oikein, isäntä.
Annappa, että hän joutuu näiden kämmenien väliin. Mutta miten otamme
hänet kiinni? Ryntäämmekö joukolla pihakamariin ja pistämme hänet
siellä köysiin, vai miten?
_Raski_. Eikä helkkarissa! Kuulisi rymyn ja livistäisi ikkunasta
karkuun. Nyt täytyy menetellä viisaasti. Annahan, kun tuumaan.
(Miettii.) Ahaa, jo tiedän. Esko, sinä kun olet hänen kanssaan tuttu jo
ennestään, menet pihakamariin ja houkuttelet hänet jollakin tekosyyllä
tänne tupaan. Me toiset sillä aikaa piiloudumme täällä tuvassa, ja
teidän astuttuanne tänne sisään minä annan merkin, jolloin syöksymme
yhtaikaa hänen niskaansa ja rutistamme allemme kuin rukkasen. Kun minä
huudan: So, pojat! ja lyön tällä tavalla jalkaa lattiaan (lyö jalkaa
lattiaan), silloin hypätkää miehen niskaan kuin rajuilma.
_Esko_. Sen me teemme, isäntä.
_Antti_. Mutta oletteko varma, että hän on sama Lapuan kellojen varas,
ettemme viatonta miestä vangitse?
_Raski_. Sama lurjus hän on. Seisoin äsken navetan takana, kun hän
ajoi pihaan, ja silloin jo itsekseni ajattelin, ettei tuo mies kulje
oikeilla retkillä. Ja voinhan, tuota, vielä tarkemmin silmätä miestä
ennenkuin ryntäysmerkin annan, ettei käsiimme joudu väärä mies. Esko,
sinä saat lähteä (Esko poistuu), ja te toiset hakekaa piilopaikka
itsellenne.
_Elli_ (piilottaa itsensä sängyn eteisen taakse). Tekisi mieleni juosta
täältä pakoon.
_Antti_. Älä joutavia pelkää. Minä tulen sinulle turvaksi. (Menee
eteisen taakse Ellin vierelle.)
_Raski_ (piilottaa itsensä jonnekin näyttämön katsomonpuoliselle
reunalle yleisön näkyviin. Hänellä on sanomalehti kädessä ja
köysivyyhti käsivarren mutkassa.) Pitäkää varanne, että olette valmiina
heti kun annan ryntäysmerkin.
_Esko_ (tulee sisään Mikko edellään). Vai olette te käynyt Lapualla.
(Raski, piilossa, vilkaisee sanomalehteen ja nyökyttelee päätään.)
_Mikko_ (kävelee mahtavana lattialla). Näyttää kuin tämä talo olisi
kokonaan kylmillä.
_Raski_. Ahaa! Vai tekisi mieli rosvoamaan! (Huudahtaa.) So, pojat!
(Polkaisee jalkaa, syöksyy piilostaan Mikkoon käsiksi; Esko ja Antti
tekevät samaten.)
_Mikko_ (taistelee vastaan). Mitä kirottua väkeä te olette?
Hellitättekö?
_Raski_. Emme hellitä! Koivet nuoriin!
_Esko_. Älä pelkää, emme me pane nuoraa kaulaasi, saappaasi vain
lujemmin sääriisi kiinnitämme, etteivät tielle putoa.
_Raski_ (sitoo Mikon kädet ja jalat). Nyt kestää hiuka tempoillakin.
_Mikko_ (on koko kohtauksen ajan melunnut). Te hävyttömät roistot,
siantappajat, otatteko köydet irti?
_Antti_. Emme ota. Sinun täytyy, mies, olla hiljaa, tai muuten suljemme
sinut toiseen huoneeseen.
_Raski_. Kannamme hänet pesutupaan, sen seinät kyllä kestävät ääntä.
_Esko_. Teemme sen, viemme hänet pesutupaan. (Kantavat Mikon ulos.)
_Elli_. Kauhea mies, kun melusi ja taisteli vastaan! Mutta miksi
minussa on epäilys, ettei kaikki ole oikein? Olin äsken huomaavinani,
että Esko salaa silloin tällöin nauroi, ja se on aina varma merkki
siitä, että jokin asia on hullusti tai että hänellä on silloin tekeillä
jotakin koirankuria. Mitähän se lienee? Vai olisiko hän nauranut isäni
äskeiselle innostukselle? Mahdotonta ei ole sekään. Olkoon miten
tahansa, mutta selvän otan joka tapauksessa hänen kujeistaan, jos niitä
on tekeillä.
_Raski_ (tulee Eskon ja Antin seuraamana sisään). Melutkoon nyt siksi,
kun siitä kyllänsä saa. Lemmon ripeä mies oli vastaan pinnistämään,
puolusti itseään kuin mies.
_Esko_. Niin teki. Mutta en vain minä olisi uskonut isäntääkään, vanhaa
miestä, tuommoiseksi karhuksi. Ei siinä paljoa painanut mustalaisen
vastaan tappeleminen eikä potkiminen — nöyrtyä täytyi, kun isäntä
kerran kiinni kahmaisi.
_Raski_ (hymyillen). Kyllähän, tuota, sitä minunkin kämmenissäni vielä
hiukan on pontta.
_Esko_. On tosiaan, se täytyy myöntää.
_Elli_. Pesutupaanko te hänet veitte?
_Antti_ (Ellille). Niin. (Kääntyen Raskiin ja Eskoon.) Mutta mitä
nyt teemme, emmehän voi häntä kauan vangittunakaan pitää? Olisiko
lähetettävä sana nimismiehelle?
_Elli_. Antti rakas, ethän vain häntä liian kireälle köyttänyt?
_Antti_ (Ellille). Emme, ole huoletta.
_Raski_. Sana kai tästä on lähetettävä, että tulevat hänet täältä pois
noutamaan. Eikö Esko lähtisi viemään sanaa nimismiehelle?
_Esko_. Kyllä, isäntä, minä lähden.
_Mikko_ (syöksyy vapaana sisään). Te rakkarit, kyllä minä teidät
opetan! Semmoinen mies on Möykky-Mikko, ettei häntä ilmaiseksi koirana
ja narrina kohdella. Tämmöiseen taloon olisin tullut vävyksi, phyi!
Raski saa ijankaikkisesti pitää tyttärensä minun puolestani. (Syöksyy
ulos.)
_Raski_ (seisoo samaten kuin toisetkin pitkän ajan Mikon poistuttua
hölmistyneenä paikallaan. Kynsii harmistuneena korvallistaan.) Tuhannen
— tuhannen — tuhatta! Oliko tuo Möykky-Mikko? (Eskolle.) Luulen, että
olemme tehneet pikku tuhmuuden.
_Esko_ (tuhman näköisenä). Niin luulen, isäntä, minäkin. (Raskin
tavoin.) Tuhannen — tuhannen tuhatta!
_Elli_ (seisoo rinnakkain Antin kanssa, kumpikin koettaa salata
voitokasta hymyään). Ja kenessä on syy tähän ikävään erehdykseen?
_Raski_. Niin, kenessä syy? Minä kyllä katsoin, että sanomalehdessä
mainitut tuntomerkit sopivat mieheen, mutta — aa! nyt huomaan,
sanomalehdessähän sanottiin, että sillä Lapuan kellojen varkaalla on
arpi oikean silmän päällä, eikö niin, Esko?
_Esko_. Juuri niin, isäntä, se oli justiinsa niin.
_Raski_. Ja minä onneton en muistanut sitä katsoakaan, en kuolemakseni.
Katsoin vain, että oli nuori solakka mies eikä mustalaisen näköinen.
_Esko_. Kah! Siinäpä se, siis kokonaan sanomalehden syy. Miksi eivät
paremmin huomauttaneet tuosta arvesta? No, viis tuosta, — me, isäntä,
emme tuommoisista joutavista pikkuasioista surua kanna. Mikko taisi
tulla hiukan loukatuksi, mutta tulkoon, tuommoisen suupaltin ei ole
suurta väliä.
_Raski_. Oikein sanottu, minuakin viatonta ihmistä haukkui, juuri kuin
ei sitä joskus vahinkoa tulisi kenelle tahansa.
_Esko_. Niin, ja kehtasi vielä Elliäkin häväistä.
_Raski_. Häpäisikö Elliäkin? Ryökäle, minua jo suututtaa.
_Esko_. Isännällä on täysi syy suuttuakin. Mutta, isäntä, jos minä
olisin teidän sijassanne, tekisin pikku kepposen ja kostaisin Mikolle.
_Raski_. Mitä tarkoitat?
_Esko_. Mikko halusi Elliä vaimokseen, mutta teidän sijassanne
antaisinkin Ellin Antille ja pitäisin kihlajaiset vielä tänä samana
päivänä. Mikko kun saisi tuon kuulla, niin tiedättekö, miten se häntä
sapettaisi?
_Raski_ (miettivänä). Niin, tuota... ja taisinhan minä jotakin
sinnepäin luvatakin.
_Antti_ (on Eskon ja Raskin puhellessa vilkkaasti supattanut Ellin
kanssa. Astuu Ellin kanssa Raskin eteen.) Isäntä, minulla ei ole muuta
rikkautta kuin rehellinen sydän ja vankat kourat. Mutta tietäen, että
te osaatte antaa niille oikean arvonsa miehessä, uudistan pyyntöni:
suostukaa meidän liittoomme, antakaa Elli minulle vaimoksi.
_Raski_. Tuota... se tahtoo sanoa... minä suostun. Rakastakaa toinen
toistanne ja tehkää elämänne onnelliseksi.
_Antti_. Kiitos, isäntä!
_Elli_. Sydämellinen kiitos, isä hyvä!
_Esko_. Aamen! Ja ken ei ennestään tiedä, mitä eräs vanha sanantapa
sanoo, niin tässä sen kuulette: kotikissalla on aina etuoikeus oman
talon hiiriin.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILPAKOSIJAT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
