The Project Gutenberg eBook of Kallilan talo
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kallilan talo
Kaksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Eva Hirn
Release date: May 17, 2025 [eBook #76106]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1922
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLILAN TALO ***
language: Finnish
KALLILAN TALO
Kaksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
EVA HIRN
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1922.
HENKILÖT:
ANTTI METSÄ, talon isäntä.
ELINA METSÄ, talon emäntä
LILJA METSÄ, tytär.
ORAS METSÄ, agronomi.
SYLVIA METSÄ, edellisen vaimo.
ROBERT HEMMO, professori.
HILMA LINDGRÉN, taloudenhoitajatar.
EERO KEINONEN, harjoittelija.
ILMARI POUTIAINEN, vouti.
I NÄYTÖS.
(Työhuone. Antti istun kirjoituspöydän ääressä. Elina tekee työtä
toisen pöydän luona. Huone on kalustettu kaupunkilaistyyliin olematta
ylellinen).
ANTTI.
Ei tämä maanviljelys näy kannattavan. Tilikirjojen ääressä tulen aina
huonolle tuulelle.
ELINA.
Mutta viime kesähän oli erinomaisen edullinen. Koko paikkakunta sai
hyvän sadon.
ANTTI.
Katsos nyt esimerkiksi takamaan tiliä. Panin siihen lannoitusaineita
satojen markkojen arvosta, mutta ruis kasvoi vain toisella puolen
peltoa, toinen puoli kun sai niin paljon fosfaatteja ja nitraatteja
että siemenet paloivat.
ELINA.
Mutta sait kai ruista toiselta puolelta?
ANTTI.
En yhtään. Se leikattiin yhteen menoon ja pitkä sade ehätti meidät,
ennenkuin ruis oli kuhilailla, ja tärveli viljan.
ELINA.
Onnettomuutta ei voi aina välttää. Entäs perunat?
ANTTI.
Oli kyllä hyvä perunavuosi, mutta äkkipakkaset tulivat kesken
perunan-ottoa. Enhän voinut panna miehiä kirveellä hakkaamaan perunoita
maasta.
ELINA.
Mutta uusi vehnäpeltomme varmaan korvaa nämä vahingot?
ANTTI.
Niin se tekisikin, mutta minun täytyy luovuttaa puolet siitä Rantasen
isännälle saadakseni häneltä tasaista maata tenniskentäksi Liljalle.
ELINA.
Lapsilleen antaa toki parhaimpansa. Sinä olet hellä isä.
ANTTI.
Sinä ja lapset, luonto ja isänmaa, siinä rakkaimpani. Muistatko, Elina,
entistä elämää kaupungissa? Minä kielten opettajana ja sinä hienona
pääkaupunkilaisneitinä.
ELINA.
Joka tanssi, lauloi, ratsasti ja istui kahviloissa.
ANTTI.
Sitten saimme oman kodin ja vietimme tavallista kaupungin
virkamies-elämää.
ELINA.
Muistatko miten lähdimme kesäretkelle Punkaharjulle? Sitä retkeä en
eläissäni unohda.
ANTTI.
Aurinko hohti, metsä tuoksui ja järvi houkutteli.
ELINA.
Ja me jouduimme luonnon lumoihin.
ANTTI.
Maahenki meni meihin. Esi-isien maataviljelevä veri alkoi vaatia meitä
takaisin mustaan multaan, hiekkaan ja saveen.
ELINA.
Me synnyimme uudestaan. Kokokäännös tapahtui.
ANTTI.
Ostimme Kallilan talon. Kivitalot, huvit, kieliopit, raitiovaunut,
kahvilat, kaikki hylkäsimme.
ELINA.
Sähkö, vesijohdot, katuvalaistus, kaupunkilaisystävät jäivät.
ANTTI.
Meistä tuli talon isäntä ja emäntä. Olimme innostuneita, raadoimme itse
ja koetimme ohjata väkeämme.
ELINA.
Mutta tähän maaelämäänkin tarvitaan yhtämittaa tietoja ja kokemusta.
ANTTI.
Ainakaan en saa tätä Kallilaa kannattamaan. En saa irti
väenpalkkojakaan.
ELINA.
Kirjoistahan ei aina ehdi hakea apua keskellä ison perheen touhinaa.
Sitäpaitsi ne ovat epäselviä.
ANTTI.
Luulin Robertin luonnontieteitten professorina voivan neuvoa. Mutta
nyt hän esimerkiksi kylvi peltoon koko saran monivuotisia kasveja, ja
niistä leväsivät siemenet niin, että saimme kaurapellolta yhtä paljon
valmun, ritarikannuksen ja krysantemin siemeniä kuin kauraa.
ELINA.
Kotitalouskin menee hullusti. Palvelijoita on kosolta, mutta työt
jäävät tekemättä, talo on epäsiisti. Me tahdoimme elää sopusointuista
elämää luonnon helmassa, eikä siitä nyt tulekaan mitään.
ANTTI.
Tahdoimme viljellä rakasta isänmaatamme rauhassa ja rakkaudessa. Sen
sijaan sieluni tukehtuu salaojiin ja lannoitusaineisiin.
ELINA.
Ja minun henkeni ei nouse lattianpesua ja lehmän vatsan satakertaa
ylemmäksi.
ANTTI.
Meidän täytyy huomata joka asiassa tarkoitus, joka pyhittää keinot.
ELINA.
Esimerkiksi vaatteiden pesun runollisuus?
EERO (tulee).
Juuri niin.
Kivikkorannalla rinteen alla
kiehuvi mahtava lipeäpata.
Käsvarret paljaina taivasalla,
kolme on tyttöä terhakkata.
Tarina käy ja pata se kiehuu,
vinhasti pyykkärihamehet liehuu.
Liplata, liplata, pyykkipata!
Niin tulee pyykistä valkeata!
Vaattehet kuivaa heinäkuun helle,
— Sydämeni kenelle annan, kelle?...
Unikin maistuu kun saapuvi yö.
kaunis on iloinen uuttera työ.
ELINA.
Eerolla on onnellinen runollinen luonto. Miten jouduit
maanviljelys-alalle?
EERO.
Kun kustantajat ovat niin omituisia, etteivät julkaise minun runojani,
niin päätin luonnonhelmassa ammentaa kauneutta ja virkistystä
hengelleni.
ANTTI.
Joko heinämaa on leikattu?
EERO.
Ei vielä. Siellä kasvoi ihania apilankukkia ja siksi minä annoin
miesten poimia kymmenen korillista niitä, ja naiset sitovat nyt
seppeleitä talon koristukseksi kun nuori pari tulee kotiin.
ANTTI.
Mutta eikö heinämaa lahmaantunut pahasti?
EERO.
Ei ajateltu sitä. Nuori isäntähän palaa nuorikkonsa kanssa. Täytyy
hakea vasara. (Menee sisään).
ELINA.
Soveltuukohan Eero oikein maanviljelijäksi? Miksi otit juuri hänet
harjoittelijaksi?
ANTTI.
Hänen hakemuspaperinsa miellyttivät minua. Ne uhkuivat rakkautta
luontoon ja olivat kirjoitetut sujuvaan runomittaan.
ELINA.
Nyt, kun Oras ja Sylvia tulevat, saa talo oikean johdon. Silloin alkaa
Kallila kukoistaa.
ANTTI.
Oras on agronomi, hän on hankkinut laajat tiedot ja matkustellut.
Hänellä on käytännöllistä harjoitusta. Hän saa hoitaa taloa.
ELINA.
Ja taivas lahjoitti hänelle viisaan vaimon. Sylvia on käynyt
kotitalouskoulun ja Mustialan.
ANTTI.
Mutta nyt minun on nälkä. Halloo, Hilma neiti, eikö ruoka ala valmistua?
HILMA (tulee).
Perunat ovat jo kiehuneet pari tuntia, mutta kalat ovat perkaamatta.
ELINA.
Mutta paistiahan meillä piti olla!
HILMA.
Sen veivät rotat. Meillä ihan vilisee rottia. Ne ovat salakavalia,
viisaita, inhottavia. Ne väijyvät pimeässä, punovat juonia. Ne lukevat
luultavasti päiväkirjaani, kun olen poissa.
ANTTI.
Mutta mitä Liisa ja Mari ja Katri tekevät?
ELINA.
He pesevät Liljan pientä villakoiraa.
HILMA.
Niin että keittiön lattia lainehtii saippuavettä ja karvoja.
ANTTI.
Siihenkö panitte hevosten juoma-astiat?
HILMA.
Ne me pesimme ja panimme taikinaan.
ELINA.
Missä pesutiinut ovat?
HILMA.
Ne karsinoituivat ja särettiin pesupuiksi.
ANTTI.
No saammeko ruokaa? Vai kirjoittaako ruuan laittajakin runoja?
HILMA.
Mistä sen arvasitte? Olen töitten lomassa suunnitellut tervehdysrunoa
nuorelle parille. Se alkaa näin: (lukee leipälaudasta):
Terve oi peltojen ruhtinas!
Kansasi rinnasta raikuu,
Terve sä niittyjen kuningas!
Sukusi huulilta kaikuu.
EERO (tulee vasaroineen ja nauloineen).
Ruhtinas, kuningas! Toisen luokan loppusoinnut!
HILMA.
Vai toisen luokan! Herran isä oli juoppo parturi ja sisar naimaton
rouva.
EERO.
Tulin tänne ammentamaan kauneutta luonnonhelmassa, ja mitä nyt saan?
Soraääniä, epäsointuja! Koska sitäpaitsi ei ole tietoa päivällisestä,
menen renkitupaan syömään.
ANTTI.
Minä tulen mukaan. (Menevät).
HILMA.
Voi viimeistä päivää, kun väenpuuro paloi!
ELINA.
Eikö Manta vahtinut sitä?
HILMA.
Minä lähetin Mantan ostamaan uutta unikirjaa, kun minä näin viime yönä
niin ihmeellistä unta. Oli niinkuin kaksipäinen Kerupiini sytyttäisi
ruislyhteet pellolla palamaan. Sitten minä kuulin hopeapasuunan soivan
ja vastasyntyneen lapsen itkevän — — —
ELINA.
Se on merkillistä. Mutta mistä saamme ruokaa, ja missähän se
professorikin on?
HILMA.
Minä onneton ihminen! Hän on vinnillä makaamassa. Kun hän aina käy
unissaan, niin minä panin oven lukkoon. (Juoksee pois).
ELINA.
Voi tätä kurjaa taloutta! Miks'ei maallekin rakenneta ruokahalleja
parin kilometrin päähän toisistaan? Kanoistakaan ei ole apua, ne
syödään heti kun tulee pula, joka sattuukin meille yhtenään. (Menee.
Hilma ja professori tulevat, jälkimmäinen aamupuvussa, tohvelit
jalassa).
HILMA.
Hyvä ettette herännyt ennen. Unohdin teidät tykkänään. Suokaa nyt
anteeksi!
PROFESSORI.
Minä heräsin monta kertaa, mutta kun ovi oli lukossa, niin luulin,
että vielä oli yö, ja nukuin uudelleen. Mutta vatsassa tuntuu niin
omituiselta.
HILMA (hiljaa).
No nyt hänkin alkaa vaatia päivällistä. (Ääneen). On eräs ihana kirja,
onko professori lukenut: "Vaimo, jonkas minulle annoit?"
PROFESSORI.
En. Kuka sen vaimon antoi ja kuka sen sai?
HILMA.
Se on sydäntä liikuttava kuvaus siitä, miten kohtalo erottaa
rakastavaiset. Mary joutuu naimisiin miehelle, joka on häpeäpilkku koko
miessuvulle.
PROFESSORI.
Vai häpeäpilkku. Mutta mitähän kello lienee?
HILMA.
Maryn nuoruuden rakastettu matkustaa etelänavalle, jäävuoret saartavat
hänen laivansa, jääkarhut ja hylkeet ovat hänen seuranaan.
PROFESSORI.
Entä laivaväki?
HILMA.
Etelänavan ikihiljaisuus tekee ihmiset mykiksi. Ainoastaan sudet
ulvovat nälissään kuutamossa.
PROFESSORI.
Tunnen, että nämä sudet ovat veljiäni. Nyt keksin, mikä minua vaivaa:
nälkä, suoraan sanoen nälkä.
HILMA.
Taivaanrannalla valaisevat revontulet yksinäisen miehen ajatuksia.
PROFESSORI.
Kellohan on jo 5, olen siis syönyt päivällistä. Järki sanoo, että olen
kylläinen, mutta vatsa ulvoo ruokaa.
HILMA (tuo ruokaa keittiöstä).
Tässä on perunoita. Syödään ja puhellaan!
PROFESSORI.
Pohjoisnavasta.
HILMA.
Mitä Mary sai kärsiä hylättynä, yksinäisenä, köyhänä.
PROFESSORI.
Eikö hän ollut naimisissa miessuvun häpeäpilkun kanssa?
HILMA.
Hän karkasi raa'an miehen kodista, jossa hän olisi sortunut ja joutunut
henkiseen perikatoon.
PROFESSORI.
Teillä on hellä sydän. Ihme, ettette ole naimisissa.
HILMA.
Kohtalo on asettanut minut alhaiseen asemaan elämässä. En ole löytänyt
korkealle pyrkivän henkeni veroista miestä. Uneksin sivistystä, hengen
nautintoa, ja saan rypeä maan tomussa.
PROFESSORI.
Sepä vahinko! Olettehan vielä pulska kuin kypsä omena.
HILMA.
Vaadin elämältä muutakin kuin pelkkää keittiön savua ja voin
kirnuamista. Mutta naimattomanahan professorikin vielä elää!
PROFESSORI.
Kun olin yläluokilla koulussa, olisin mielelläni mennyt naimisiin. Ei
olisi yhtään naimatonta miestä, jos pojat silloin saisivat naida.
HILMA.
Siunaa ja varjele! Vai koulupojat!
PROFESSORI.
Heillä juuri on voimakkaat tunteet. Sen jälkeen olen vaan lukenut
ja lukenut. Nainen olisi häirinnyt minua. Taloutta hoiti Loviisa ja
paikkasi vaatteet.
HILMA.
Entäs rakkaus ja sydämen hellät tunteet?
PROFESSORI.
Niitä olenkin alkanut kaivata nyt, kun Loviisa itsekkyydessään meni
makkarakauppiaan vaimoksi.
HILMA.
Mikäs teitä estää vielä naimasta?
PROFESSORI.
Ei ole sopivaa naista.
HILMA.
Minkälaisesta pitäisitte?
PROFESSORI.
Ensiksikin sellaisesta, joka löytää hävinneet esineet.
HILMA.
Eilen minä löysin professorin hatun sängyn alta.
PROFESSORI.
Toiseksi hän ei saa siivota kirjoituspöytääni ja sitten hänen pitäisi
hieroa jalkojani.
HILMA.
Jo arvaan ketä tarkoitatte!
PROFESSORI.
En minä tarkoita ketään. Laihaa en tahdo, äitini painoi 100 kiloa,
Loviisa täytti suurimman nojatuolin, eikä vaimoni saa olla huonompi.
HILMA.
Kaikki merkit sopivat siihen, jota ajattelen.
PROFESSORI.
Kuka hän on? Ehkäpä ottaisin hänet.
HILMA.
En sano vaikka! Arvatkaa.
PROFESSORI.
Kuuluuko hän kivikuntaan?
HILMA.
Hyi sentään!
PROFESSORI.
Entäs kasvikuntaan?
HILMA.
Omenaan häntä on verrattu, mutta ei hän ole kasvi.
PROFESSORI.
Siis eläinkuntaan.
HILMA.
Toiset ihmiset elävät kuin luontokappaleet, mutta ei minua kukaan ennen
ole sanonut eläimeksi.
PROFESSORI.
Teistäkö tässä on kysymys?
HILMA.
Minä käsitän, että professori aikoi naida jonkun.
PROFESSORI.
Teidätkö, Hilma-neiti?
HILMA.
En voinut aavistaa tätä, Robert. (Lankeaa professorin syliin). Olen
kauan rakastanut sinua.
PROFESSORI (torjuu).
Odottakaa, vähän hitaammin, vähän hitaammin, eihän asia vielä ole
päätetty.
HILMA.
Ikuisesti rakastan sinua, Robert. Minä olen orpo, itse päätän
kohtaloni. Kutsu minua Hilmaksi.
PROFESSORI.
Kuuluuko se asiaan?
HILMA.
Tietysti. Nyt, Robert, on lempemme kevät. Tämä kutsuu meitä onneen ja
juhlaan.
PROFESSORI.
Ja juhlapäivällisille. Vasikanpaistia, makaroonikeittoa, ranskalainen
voileipäpöytä, jäätelöä, viiniä — —
HILMA.
Älä saastuta tätä ensi lempemme pyhää hetkeä. Ilmoittakaamme onnemme
maailmalle.
PROFESSORI.
Ei, ei, jos henkesi on sinulle rakas.
HILMA.
Mutta miks'ei?
PROFESSORI.
Pidetään salassa ainakin viikko, tai kuukausi, tai vuosi tai koko elämä.
HILMA.
Sinä veitikka, oletko niin kaino? Suutele minua.
PROFESSORI.
En minä osaa. Jos se on välttämätöntä, niin sinä saat sen tehdä, mutta
nopeaan.
HILMA (kainosti.)
Enhän minä. No, tulehan tänne. No voi, voi! En minä uskalla.
PROFESSORI.
No, annetaan olla. Tuossahan Poutiainen tulee.
POUTIAINEN (tulee).
Herra laitto rohvessyöriltä kysymää jotta mittee niille kaaroille oes
oekeestaa tehtävä, ku ne niät homehtuu oekee liämältä.
PROFESSORI.
Minkätähden ne homehtuvat?
POUTIAINEN.
No tieteähän sen kun ne syksyllä aevan puoljmärkänä kuivattii ja
riih' olj huonosti lämmitetty.
PROFESSORI.
Kuinkas Poutiainen sellaista teki?
POUTIAINEN.
Herraha se ite nii miäräs ja vielä maistellii niitä jyviä ja sano niihe
oleva valamiita. Enhä minä esvaltoo vastaa käy äksieroomaa, kyllä tästä
sitte äkkilähtö tulis. Niitä herroja vua täytyy totella, vaikka mänis
iha päinmäntyyn.
PROFESSORI.
Mitäs herra Keinonen sanoo?
POUTIAINEN.
Mitäkö sannoo? On muka synti leikata tuulessa korreesti lainehtivvoo
kaarapeltoo. Mitäs se kun laskettelloo runoloita ja silemät suurina
töllistellöö taevasta kohti.
PROFESSORI.
Tarkoitan vaan että mitä hän käski tehdä kauroille?
POUTIAINEN.
Se panj väen lämpimällä veillä huuhtomaa ja harjalla hankoomaa ja
miäräs vuattee välissä kuivoomaa. Väk on nyt kolome tuntia töhertännä,
mut luarista ei oo paljookaa vähennä. Viimennii herra laitto
rohvessyöriltä tiijustammaa, jotta mittee sitä oes oikeen tehtävä.
PROFESSORI.
Mitäkö nyt on tehtävä? Johtaisikohan lämmitettyä ilmaa laariin? Vai
levittäisiköhän niitä keittiön lattialle kuivamaan?
HILMA.
Ei se sovi mitenkään, rakas Robert.
POUTIAINEN.
Mittee se Hilema nuamoosa mouristelloo ja viäntelöö ku ois mualima
riemu syvämmessä?
HILMA.
Kukaan ei aavista mitä rinnassani riehuu.
PROFESSORI.
Tai savuttaisko niitä?
POUTIAINEN.
Hilema suap minunnii syvämmein poksuttammaa.
PROFESSORI.
Nyt tiedän! Levittäkää kaurat kesannolle, siellä ne mätänevät ja
lannoittavat maan niin että ensi vuonna tulee hyvä sato.
POUTIAINEN.
Vai kesannolle? En oo millonkaa ennen kuullunna että kaarat oes lantoo,
vaikka kaikki lannotusaineet on ku viijellä sormella.
HILMA.
Hyi sentään!
PROFESSORI.
Tehkää niinkuin sanoin! Nyt menen kirjoittamaan.
HILMA (syrjässä professorille).
Älä mene vielä. Sydämeni on niin täynnä.
PROFESSORI.
Puhu Poutiaiselle, minulla on kiire. (Menee).
POUTIAINEN.
Vai kesannolle? Jo nyt jottai! On sekkii virka, noihe herrojen
palavelemine. Ei aata muu ku paa oma järk syrjää ja ala tehä hullun
töitä. Mitehää noon piässy semmoseen valtaa iha ileman järkee?
HILMA.
Eikös muilla ole järkeä kuin vaan niillä jotka maata muokkaavat ja
hevosia valjastavat? Esim. koneiden keksijöillä?
POUTIAINEN.
Suattaahaa niillä olla sitä kaupunni järkee, vuan tätä savolaista
mualaismeininkiä en ou vielä yhelläkkää herralla nähny. Liekköön tuolla
Hilemalla liienny aikoo sen napi ompelemissee? Ois suatava se pyhänuttu
tuassiisa reilaa.
HILMA.
Poutiaisen henki on aina maan tasolla. Katsokaa, miten luonto on
ihanimmillaan, nyt on lempeen ja toivohon aika, eikä vaatteitten
paikkaamiseen.
POUTIAINEN.
Suattashan tässä rakastookkii kuv vua sais nutun piälleen.
HILMA.
Tässä on sellaiset napit, joissa on kannat. Pannaan ne lukkoneuloilla
kiinni. Ne ovat entisiä kauniimmatkin.
POUTIAINEN.
Kyllä vua het näkköö, että Hilema on niitä parempia immeisiä,
samanlaiset on vehkeet ja meiningit.
HILMA.
Minun sydämeni sykkii kuin kevätpuro rinnassani.
POUTIAINEN.
Ottaskoon tuo naksuttaaksee suluhaselle?
HILMA.
Yks voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä.
Se tuttukos on vai tuntematon,
Niin nostaa se mieliä yhä,
Salamoina se tuntehet saa palamaan,
Se taivaast' on kotoisin, kerrotaan,
Ja rakkaus on sen nimi.
POUTIAINEN. |
Alakaa minunnii syvämmessäin rakkaus riksuttoo, Sanat tulloo ku
hunaja Hileman suusta. Alakaa iha tulla rakkauve näläkä, vai liekköhä
tupakan hätä?
HILMA.
Nyt minun täytyy mennä, on kiire. (Menee).
POUTIAINEN.
Nii on kommee, ku piirakka ja — kypsä. (Menee)
LILJA (tulee sukkasillaan).
Rahat eivät koskaan riitä joka tarpeeseen. Nyt sain näin kauniin
hameen, mutta sukkia en voinut ostaa. Ainoat kelvolliset silkkisukat
ovat nämä eivätkä nekään ole kelvollisia.
(Eero tulee ja Lilja hyppää sohvalle kätkien jalat alleen).
EERO (laulaa, jos mahdollisia).
Miksi valkoliljan kukka,
Kyynelsilmin loistelet?
Mist' on huoli rinnassasi,
Miksi tuskaa tuntenet?
Nosta pääsi liljan kukka,
Koi jo taivaan purppuroi!
Eikö leivon riemulaulu,
Lievittää sun mieltäs voi?
LILJA.
Miksi elämässä on niin paljon ihanaa ja samalla niin paljon vastuksia?
Kun aamulla avasin ikkunani, niin kesän tuoksu ja lintujen laulu
tulvehtivat huoneeseen. Mutta lattialla oli savenjälkiä eilisen
sadeilman tähden, peilini oli halennut, ja uutimissa oli kolmen vuoden
tomu.
EERO.
Mutta itse käytte koskemattomana loan läpi.
LILJA.
En suinkaan, nyt esimerkiksi jalkani — — —
EERO.
Jalkanne?
LILJA.
Ei mitään, ei yhtään mitään. Onko vene nyt kunnossa? Lupasitte saada
sen viime viikolla valmiiksi.
EERO.
On kyllä.
LILJA.
Tänään lähdemme siis soutelemaan.
EERO.
Ei sillä voi soutaa.
LILJA.
No mutta, jos se kerran on valmis...?
EERO.
Siat olivat tonkineet rei'än aituukseensa ja meidän täytyi kiireessä
tukkia se airoilla.
LILJA.
No mennään sitten ongelle.
EERO
Kiusan paikka, kun ongenvavat on varastettu.
LILJA.
Suletusta aitastako?
EERO.
Aitan ovi oli vain pönkällä kiinni. Avain on ollut kadoksissa talvesta
asti.
LILJA.
Kaikki käy meillä hullusti. Minä olen kurja olento.
EERO.
Päinvastoin olette uudessa puvussanne kuin ihana unelma.
LILJA.
Sekin on isän ainoa juottovasikka.
EERO.
Tuo pukuko?
LILJA.
Juuri tämä. Siihen se meni. Mutta nyt kai saamme kahvia. Voi hyvänen
aika, pikkuleiväthän ovat uunissa. (Aikoo nousta, mutta näkee reiät
sukissa ja vetää taas jalat alleen.) Menkää ottamaan leivät uunista.
Olkaa niin hyvä, joutukaa pian.
EERO.
Missä ne ovat?
LILJA.
Keittiön uunissa, pian, pian! Ne palavat!
EERO.
No menenhän minä, menen, menen. (Menee).
LILJA.
Mitä saan jalkoihini? Tuossahan on isän tohvelit. (Vetää tohvelit
jalkoihinsa).
EERO (tulee ja tuo pellillisen palaneita pikkuleipiä). Nyt, valkolilja,
saatte mustia lapsia.
LILJA.
Voi minua kurjaa ihmistä! Siihen meni kalliit aineet, munatkin kinasin
naapurilta. Elämä on katkeraa. (Itkee.).
EERO.
Tätä en kestä. Rakas pikku tyttöni, minä tahdon olla turvasi ja
lohdutuksesi, kun vaan saan luvan. Olen rakastanut sinua ensi hetkestä
asti. Kun näen sinut noin surullisena, en voi muuta kuin ottaa sinut
syliini ja tunnustaa rakkauteni. (Syleilee).
LILJA.
Minäkin olen rakastanut sinua kauan. Nyt eivät pienet harmit merkitse
mitään.
EERO.
Enempi kuin elämä on kuolo,
enempi kuin kuolo moinen lempi.
LILJA.
Kenen runo tuo on?
EERO.
Se on Runebergin ja minun yhteistyötä. Mutta mitä, Lilja, sinulla on
jaloissasi?
LILJA.
Isän tohvelit. En löytänyt kenkiäni.
EERO.
Tuossahan ne ovat uuninreunalla. (Tuo kengät ja vetää tohvelin Liljan
jalasta). No, voi raukkaa!
LILJA.
Hyi sinua, anna minun mennä!
EERO.
Älä välitä. Minullakin on vain varret jälellä. Ei välitetä maallisista
kun rakkauden tuli polttaa.
Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
Ken maata on, se maahan maatukoon.
On elon aika lyhyt kullakin,
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
Tulessa kohotkaamme korkealle.
Maa maahan jää, mut' henki taivahalle!
LILJA.
Kauniisti sinä aina puhut, mutta puhutko omalla vai toisen kielellä,
sitä en koskaan tiedä.
EERO.
En tiedä aina itsekään. Luen paljon ja kirjoitan paljon itse, niin että
ne menevät sekaisin. Mutta kerrommeko kihlauksemme muille?
LILJA.
Pidetään salassa. Emmehän kuitenkaan vielä voi mennä naimisiin.
EERO.
Tietysti menemme heti. Eihän meitä köyhyys estä elämästä yhdessä.
Asutaan vaikka tuolla aitassa ja syödään pihlajanmarjoja.
LILJA.
Tai palaneita pikkuleivoksia! Voi minua!
EERO.
Älähän nyt taas! Ilman niitä en olisi kosinutkaan.
LILJA.
Onnettomuus johtaa usein onneen.
EERO.
Tule pois metsään kävelemään. Professori tulee tuolta.
LILJA.
Mennään sukkelaan. (Juoksevat pois.)
PROFESSORI (tulee paperipinkka kainalossa).
Nyt ovat luentoni sähkökemiallisesta suurteollisuudesta valmiit. Se
on tulevaisuuden tiede. Maanviljelyksen elinehto on typpiyhdistysten
valmistus. Peltojemme nykyinen fostaattinälkä tulee pian tyydytetyksi
valtion rakentaman superfosfaattitehtaan avulla. Mutta typpi vähenee
yhä vainioiltamme.
HILMA (tulee).
Robert, Robert!
PROFESSORI.
Onko sinulla asiaa, vai hellyydestäkö minua huudat?
HILMA.
Täälläkö se pikku pöperöpää on yksinään? Tai kenen kanssa puhelit?
PROFESSORI.
Olin täällä huonossa seurassa.
HILMA.
Kenenkä sitten?
PROFESSORI.
Oman itseni kanssa vaan.
HILMA.
Voi sinua, leikkisää kultaa! Mutta mitä olet tehnyt?
PROFESSORI.
Olen kirjoittanut luentojani. Tiedättekö neiti..
HILMA.
Sano toki: Hilma. Mehän olemme kihloissa
PROFESSORI.
Jahaa, vai niin! Onko se sitten lopullisesti päätetty?
HILMA.
Kuolemaan asti kuulumme yhteen.
PROFESSORI.
Eikö vähän vähempi riittäisi?
HILMA.
Robert, muserrat sydämeni.
PROFESSORI.
Tietääkö Hilma, että maanviljelys tarvitsee 9,82 milj. tonnia typpeä.
Luonto valmistaa 9,14 milj. tonnia, mutta teollisuuden tulee tuottaa
puuttuva typpi. Tosin bakterien ja sähköpurkausten kautta tulee vähän
tätä välttämätöntä ainetta...
HILMA.
Voi kuinka oppineen sulhasen olen saanut! Tulevassa kodissamme puhutaan
sitten vaan tieteistä, sähköstä, typestä. Se vasta on sivistystä!
PROFESSORI.
Päätyppilähteet ovat kivihiili, turve ja ilma.
HILMA.
Minusta ilmassa ei ole mitään, paitsi joskus jotain hajua. Mutta jos
ilmassa on typpeii, niin sehän riittää ikiajoiksi.
PROFESSORI.
Ainoastaan palkokasvit voivat käyttää ilmassa olevaa typpeä. Muut
saavat sitä keinotekoisten lannoitusaineitten muodossa. Ukkossalaman
kautta happi yhtyy typpeen ja tulee alas sateen mukana.
HILMA.
Kylläpä sinä tunnet luonnon salaisuudet Ihailen sinua. (Istuutuu
polvelle.)
PROFESSORI.
Etkö voisi ihailla tuolta sohvalta?
HILMA.
Tahdon olla lähelläsi ja nauttia yli-ihmisrakkauden korkeinta onnea.
Etkö sinäkin ole onnellinen?
PROFESSORI.
Kyllä jokseenkin. Mutta jaloissa on reumatismi. Istuhan tuohon
tuolille. Tässä on tyynykin allesi.
HILMA (istuu sohvaan).
Mikä sinusta on suurinta tässä maailmassa?
PROFESSORI.
Varmasti dynamokone. Etenkin sähkötekniikan alalla.
HILMA.
Tarkoitan tunteitten maailmassa.
PROFESSORI.
Eiköhän hyvä sauna, kun jäseniä kolottaa.
HILMA.
Sielun suurinta elämystä tarkoitan.
PROFESSORI.
Järkyttävin kokemukseni oli kun Loviisa muutti pois makkarakauppiaan
luo.
HILMA.
Entäs rakkaus, Robert, rakkaus?
PROFESSORI.
Siitä minä en tiedä mitään, en kerrassaan mitään.
HILMA.
Mutta sinähän olet juuri rakastunut minuun.
PROFESSORI.
Jaa, se on totta. Olin unohtanut koko asian.
HILMA.
Tuossa tulee Poutiainen, minä menen nyt. Yksi pusu vaan. (Suutelee
otsalle ja menee).
PROFESSORI (pyyhkii pöytäliinalla otsaansa).
Eiköhän tuo Poutiainen osaisi paremmin olla sulhasena kuin minä?
POUTIAINEN (tulee).
Mahtaakohan tuo rohvessyör tietee, mittee sitä oekee tuolle rauvikolle
tekis, ku siltä puttoo karva nii liämältää että viikon piästä se on
aeva paljas ku nyletty jänis.
PROFESSORI.
Minulla on matkassa hyvää hiusvoidetta, jota olen itse käyttänyt kolme
vuotta. Käyttöohjeessa seisoo, että siitä tulee tiheät luonnonkiharat
hiukset.
POUTIAINEN.
Ei tok vanahalla rauvikolla tarvihe olla luonnonkiharat karvat.
Juutalaisen tai mustalaisen koniks semmone passoo, ku niillä itelläkkii
on semmoset hiukset, ett'ei rasvallakkaa sua silleeks. Vuam mihinkä
ruumiin paikkaa rohvessyör on sitä voijetta töhrännä?
PROFESSORI.
Päähän tietysti.
POUTIAINEN.
Raha hukkoo näkkyy oleva koko hökötys. Ei kannata ruveta kolomee vuotta
uottamaa, että rauvikosta tulis lankkinahka rauvikko.
(Hilma huutaa ulkoa: Robert, Robert!)
PROFESSORI.
Seisokaa oven edessä, ettei se tule takaisin.
POUTIAINEN.
No mittee nyt. Hilemaha se siellä huutaa.
PROFESSORI.
Ovi lukkoon! Se tulee syliin ja kaulaan ja otsalle.
POUTIAINEN.
Kuka, mikä se tulloo?
PROFESSORI.
Hilma. Hän on mennyt minun kanssani kihloihin, väkisin ja huomaamatta.
POUTIAINEN.
No olokee hyvillänne. Hilema kelepois vaikka kenelle.
PROFESSORI.
Mutta minä pelkään rakastuneita naisia.
POUTIAINEN.
Minusta vuan on onni rohvessyöriä aika lailla potkassu.
PROFESSORI.
Mutta kun hän tahtoo nauttia "korkeinta yli-ihmisrakkauden onnea" minun
kustannuksellani.
POUTIAINEN.
Minä en sitte vuan pelekeis sammosta.
PROFESSORI.
Poutiainen ottaa hänet, se on hyvä ratkaisu.
POUTIAINEN.
Mittee tuo rohvessyör? Hilema on kommee immeine.
PROFESSORI.
Ei tarvitse muuta kuin antaa istua polvella ja kuunnella. Hilma kyllä
puhuu ja rakastaa ja rakastaa ja puhuu.
POUTIAINEN.
Suattaisiha minä, mutta rohvessyör jiäp sitte ileman.
PROFESSORI.
En minä välitä kenestäkään. Saatte hänet ilmaiseksi.
POUTIAINEN.
Enhää minä iha ilemaseks ilekee.
PROFESSORI.
No, auttakaa minua palkaksi täältä pois. Matkustan heti, ennenkuin hän
tulee takaisin.
POUTIAINEN.
Suatanhan minä kyyvitä asemalle. Pannoo vuan kamssut kokkoo.
PROFESSORI.
Minä lähden näin vaan, saavat lähettää tavarat jälestäpäin.
Päällysvaatteet päälle, luennot mukaan ja sitten pois, pois!
POUTIAINEN.
Jos tuota ensistää neuvosija, kun tuo lehmäkarja alakaa tuas lypsee nii
huonosti, ni mittee sitä oikee pitäs tehhä?
PROFESSORI.
Ovatkos ne vanhoja?
POUTIAINEN.
Taitaapa se olla piäsyynä.
PROFESSORI.
Olen Kuullut, että Amerikassa otetaan serumia sian tai apinan
rauhasista ja ruiskutetaan lehmiin, jotka sillä tavalla nuortuvat ja
tulevat voimakkaiksi.
POUTIAISEN.
Vai nuortuvat! Ihme, ku tuo Hilemakkaa ei oo hoksanna että taitaa olla
suluhasen piässä vikkoo.
(Hilma ulkoa: Robert, Robert!)
PROFESSORI.
Kuuletteko, mitenkä hän on rakastunut? Nyt mennään sukkelaan.
POUTIAINEN.
Eiköhän rohvessyöri antasj ruiskuttoo ihteesä sian tai apinan
sisälmyksiä, nii että ite voimistusj rakastammaa?
PROFESSORI.
Ei, ei, nyt ei ole aikaa muuhun kuin pikaiseen pakoon. Tulkaa nyt!
(Ottaa paperit ja menee.)
POUTIAINEN.
Suahan tuon kyyvitä pois. Ei siitä miehestä oo papiks tähä kirkkoo.
(Menee.)
(Ulkoa kuuluu melua, huudahduksia. Oras, Sylvia, Elina ja Antti
tulevat.)
ANTTI.
Tervetuloa, lapseni! Kukoistattehan te kuin ruusut.
ELINA.
Olemme odottaneet teitä kuin auringonnousua.
SYLVIA.
Terveisiä isosta maailmasta, mereltä ja maalta. Euroopan surisevasta
katulasta.
ORAS.
Nyt me tulimme ja nyt me jäämme Kallilaan.
ELINA.
Kuinkahan nyt viihdytte maaseudun sydämessä.
ORAS.
Tännehän mielemme palaa. Sydämeni kiehuu ja kuohuu kuin seitsemän
veljeksen heidän palatessaan Jukolaan, ja sanon heidän kanssaan: Terve
kotini kasoinesi, peltoinesi, niittyinesi ja terve hallava lantakasa.
Kallila on ihanin paratiisi.
SYLVIA.
Ja minä lisään niinkuin Jukolan pojat: "Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja
taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen."
ANTTI.
Toivon että viihdytte luonamme isänmaata viljelemässä ja kotitaloa
hoitelemassa.
ORAS.
En ole luotu kivilinnoissa kitumaan, enkä asfalttikatuja matalissa
kengissä polkemaan. Siellä tympäisee kaikki, kaasun, kivihiilen ja
keuhkoja tärvelevä ravintoloiden ilma ja ihmisten keinotekoiset sielut.
ANTTI.
Jumala loi taivaan ja maan, ihminen loi kaupungin.
ELINA.
Entäs tiede, taide, keksinnöt, kulttuuri?
SYLVIA.
Mitä siitä on parasta, sen tuomme mukanamme tänne. Kirjoja,
sanomalehtiä ja taideteoksia, mitä vaan kannattaa ostaa. Välillä
matkustamme itse kaupunkiin saadaksemme henkistä virikettä.
ORAS.
Keksinnöt tuomme ensimmäiseksi tänne, — ainakin maataloutta koskevat.
ANTTI.
Onhan meillä koneita, viskuukone — — —
ORAS.
Ompelukone ja lihamylly. Taitaapa olla aurakin.
ANTIT.
Niin, mistäs otat varoja enempään!
ORAS.
Onhan meillä Kallilassa pari suurta aarretta.
ELINA.
Älä nyt pilkkaa, Oras.
ANTTI.
Ei minulla muita aarteita ole kuin tämä Elina tässä.
ORAS.
Entäs iso vanha metsä?
ANTTI.
Metsänraiskaajaksi ei kukaan minua saa.
ORAS.
Eikä minuakaan. Mutta meidän metsämme on raivaamatonta aarniometsää.
Jos otamme sieltä yli-ikäiset puut, niin paranee metsä ja saamme rahat
koneisiin.
ELINA.
Tulen sairaaksi, kun näen puun kaatuvan.
ANTTI.
Tuo on yhtä tavallinen ominaisuus naisissa kuin pitkät hiukset. Puita
ei saisi kaataa, vaikka tukehtuisimme lehviin. Tuskinpa saisimme
halkoja, jos naiset määräisivät.
ORAS.
Sitten meillä on toinen aarre. Takamaan suuri suo.
ANTTI.
Soita on raskasta viljellä.
ORAS.
Ei ollenkaan uusien apuneuvojen avulla, joita saamme metsärahoilla.
SYLVIA (tulee ikkunan luota).
Katselin miten tytöt kantoivat korennolla raskasta vesisaavia mäkeä
ylös. Miksi meille rakennetaan iso lasiveranta, vaikkei ole vesijohtoa?
ELINA.
Verantahan koristaa koko taloa. Siellä pidän ruusuni ja siellä nautimme
auringonlaskusta.
ORAS.
Sillaikaa kun tytöt nääntyvät vesikorennon alla.
SYLVIA.
Vesi läikkyi Marin valkoisille kangaskengille ja Katrin harsopuku
liimautui märkänä ruumiiseen. Onko tällaiset puvut sopivia maatytöille?
ELINA.
Nythän käytetään sellaisia pukuja. Tytöt ovat nuoria.
ANTTI.
Eihän Sylvian yksinkertainen puku pilaa hänen nuoruuttaan.
ELINA.
Kaikki eivät saa kotikutoisia kankaita niin maukkaiksi kuin Sylvia.
SYLVIA.
Keittiöön hankitaan koneita. Pesukone, separaattori, höyrykattiloita,
perunankuorija, pavunleikkaaja y.m. Onhan luonnotonta, että sisätalous
hoidetaan naisvoimilla. Tenniskenttä valmistuu pian, mutta ei
uneksitakaan Rex-koneen hankkimista.
ELINA.
Enhän kuitenkaan voisi säilyttää purkkejani.
SYLVIA.
Kellaria ei tietysti ole, mutta suurenmoinen huvimaja.
ORAS.
Jos kaupungin rakennukset ovat huonosti sisustettuja, niin kyllä sitten
maallakin rakennetaan epäkäytännöllisesti. Onhan hyvä kellari yhtä
tärkeä kuin uimahuone, lipputanko, huvimaja tai jalkapallokenttä.
ANTTI.
Valtionkin tulisi uhrata enemmän asunto-olojen hyväksi. Eikö maa, joka
urheilun alalla tavoittelee ensi paikkoja maailman maiden joukossa
ja johon yhtämittaa perustetaan yliopistoja, voisi tehdä enemmän
kotitalouden puolesta?
(Eero, Lilja ja Hilma tulevat. Yleistä tervehtimistä.)
LILJA.
Oras ja Sylvia, milloin tulitte? tervetuloa! Tervetuloa.
SYLVIA.
Olette kaikki terveen ja onnellisen näköisiä. Kallila on hyvä paikka.
Mutta luulisin olevani Pariisissa, kun näen sinut, Lilja. Et sinä juuri
ole maalla asuvan tytön tamineissa.
HILMA.
Hänhän on hempeimmillään — Saaroninlilja, täytyyhän hänen olla puettuna
sen mukaan.
SYLVIA.
Lauantaisin aion pitää neulomaseuroja ja opetan teidät pukeutumaan
sievästi ja samalla käytännöllisesti.
ORAS.
Silläpä olisi iso kansantaloudellinen merkitys.
SYLVIA.
Mutta kerropas, Lilja, mitä on tapahtunut. Hautajaisia, ristiäisiä,
häitä?
HILMA.
Häitä tulee pian, hyvin pian.
LILJA.
Eero, Hilma on arvannut.
ANTTI.
Mistä puhutte? Mitä Hilema-neiti ja Lilja tarkoittavat?
EERO.
Ei auta salata. Lilja ja minä rakastamme toisiamme.
ELINA.
Lilja, lapseni!
SYLVIA (suutelee).
Sepä yllätys, Liljaseni.
ANTTI.
Mutta mitenkäs menette naimisiin tyhjin käsin, lapsiparat?
EERO.
Tyhjät eivät käteni ole, eikä käsivartenikaan, kun niihin suljen
valkoliljani.
ORAS.
Oikein puhuttu. Mutta olethan sinä, Eero, käynyt seminaarin?
EERO.
Olen kyllä, mutta opettajaksi en tahdo, sillä lukujärjestys kahlehtii
vapaan toiminnan. Maanviljelijänä teen mitä tahdon.
ORAS.
Sepä erehdys. Maanviljelijä ei koskaan onnistu, ellei hän seuraa
tarkkaa työjärjestystä. Rupea sinä niiden kansakoulumme opettajaksi.
Siellä voit opettaa lapsille ihanteellista isänmaanrakkautta ja
runoilla luonnosta ja mistä haluttaa.
ANTTI.
Kunhan hiiret vaan eivät olisi juoneet kahvia!
HILMA.
Kauheaa! Nyt leivät jäivät panematta uuniin!
LILJA.
Ja pikkuleivokset — — —
EERO.
Saivat aikaan paljon hyvää.
EERO.
Jospa Lilja suostuisi.
SYLVIA.
Ei mitään. Toin kahvileipää tuliaisiksi muassani.
LILJA.
Tietysti, rakastan lapsia, ja koulu on ihanalla paikalla.
SYLVIA.
Sinut, Lilja, opetan käytännölliseksi emännäksi ja maatalous-ihmiseksi.
Voit sitten opettaa koulussa ruuanlaittoa, käsitöitä,
puutarhanviljelystä, lastenhoitoa y.m. tarpeellista.
ELINA.
Nyt on apu tullut taloon.
ANTTI.
Aavistan, että Oras saa päivällisensä täsmälleen.
ORAS.
Me nostamme tämän talon esikuvaksi koko seudulle. Järkiperäinen
kasvatus, rakkautemme luontoon ja iso metsä auttavat meitä.
ELINA.
Nyt menemme kahvia juomaan.
SYLVIA.
Seison uskollisena vieressäsi jalossa työssä.
ELINA.
Nyt täällä alkaa uusi elämä.
ANTTI.
Teillä on tulevaisuus edessänne.
II NÄYTÖS.
(Sama työhuone, mutta siistimpi, liinat, uutimet sohvatyynyt
suomalaista mallia. Henkilöjen puvut ovat kotikutoiset, paitsi Antin,
joka on keski-ikäisen herran kotipuvussa.)
HILMA.
Väliin vain kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
Kuningattaren, raukan, rinta vapahammin silloin lyö.
Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
Kadotettua sulhastansa, vapautta ja toiveitaan.
POUTIAINEN (tulee).
Elekee tuossa turhoo ruikutella. Vieläkö Hilema sitä kaljupiätä
mielessää hautoo?
HILMA.
Hän petti minut katalasti, ja Poutiainen auttoi häntä.
POUTIAINEN.
Asemalle kyyvihin. Eikä tuo joutava rikulieroomine mittaa aota. Vuan
Hilemalla tarvihtis olla uusi suluhane, iha täysjärkine, ja hiukset
sietäsi olla päässä.
HILMA.
Minun elämäni on mennyt.
POUTIAINEN.
Älä joutavia!
HILMA.
Olen surrut kaksi vuotta.
POUTIAINEN.
Eikä nuo lesk'immeisetkää vuotta enempee sure. On siinnäi jo urakkoo.
HILMA.
Välistä tunteet kytevät hiilloksen alla. Tahtoisin jotakin, en tiedä
mitä.
POUTIAINEN.
Mitäs muuta ku suluhasta? Ilekiihä tuon tunnustoo.
HILMA.
Epämääräinen kaipuu kalvaa kuin mato elämäni lankaa, ja yöni ovat
unettomia horrostiloja.
POUTIAINEN.
Kyllä ne herrat ossoo suarnata. Papin alakuja ovat jokkaine, nii
miesväk ku hame-mmeisettii.
HILMA.
Kukapa minun suruistani välittäisi?
POUTIAINEN.
En minä tässä lähe tuota kaljupiätä suremaa, mutta jos Hilemalla on
jottai oikeeta suremista, nii soon toinen asia, jota minnäi suatan
surra.
HILMA.
Poutiainen on hyvä ystävä.
POUTIAINEN.
Eiköön tuota kelepois muukskii ku vua ystäväks?
HILMA.
Poutiainen on komea mies vielä.
POUTIAINEN.
Hilema sannoo jorrauttaa vuan Ilemariks. Hilema ja Ilemarj, eikös se
passoo.
HILMA.
Mitä Ilmari tarkoittaa?
POUTIAINEN.
Tarkotampahan vuan naimista ja pyhhee siätyvä.
HILMA.
Että minäkö vielä naimisiin?
POUTIAINEN.
Niin vuan kuuluutuksille ja sitten räiskis vuan.
HILMA.
Ehkäpä minullekin koittaa uusi kevät?
POUTIAINEN.
Se julumetus lupassii Hileman miule kyytjpalakaks asemalle-ajosta.
HILMA.
Kuka?
POUTIAINEN.
Se kaljupää rohvessyörj.
HILMA.
Hän oli kuitenkin niin oppinut ja viisas.
POUTIAINEN.
Suattaa olla, mutta järkee ei ollu enempee ku hiuksijakkaa.
HILMA.
Kyllähän Poutiainen on miehekkäämpi.
POUTIAINEN.
Lyötäsköhän kättä piälle ja tehtäs kontrahti hautaa asti? Tai jos vähä
rutistettassii?
HILMA.
Ilmarihan on parempi sulhanen kuin...
POUTIAINEN (syleilee).
Ku se kaljupiä. Hilema nitistää vuan nii paljo ku jaksaa.
(Antti ja Elina tulevat.) ANTTI.
ANTTI.
Mitäs Poutiainen tekee?
ELINA.
Ja Hilma?
POUTIAINEN.
On vuan tehty kauppoja Hileman kans.
HILMA.
Ilmari on minun ensi lempeni.
POUTIAINEN.
Elä ilivettä!
HILMA.
Nyt tunnen sen selvästi.
ELINA.
Tätä olen kauan toivonutkin, onnea vaan ja siunausta.
ANTTI (Lyö kättä molempien kanssa.)
Onneks olkoon.
HILMA.
Kiitos vaan! Nythän Kallilassa ei enää tarvitakaan taloudenhoitajaa,
kun nuori emäntä hoitaa talouden.
(Sylvia ja Oras tulevat.)
ANTTI.
Tuossahan nuoret tulevat. Tässä esitän teille kihlatun parin.
ORAS.
Onnittelen sydämestäni. Poutiainen saa nyt 'oppia runoja lausumaan
töitten lomassa.
POUTIAINEN.
Siihe röpelyksee ei minusta ou. Hilema suap lasketella runoja, minä
puhun vuan selevee savvoo.
SYLVIA.
Toivon, että tulette yhtä onnellisiksi kuin Lilja ja Eero ovat. Tulemme
juuri kansakoululta lukukauden päättäjäisistä. Eero puhui niin
kauniisti yhteistyöstä isänmaan hyväksi. Kansakoulun opettajat seisovat
lähellä kansaa. Heidän sanansa tunkeutuvat syviin riveihin.
ORAS.
Eero opettaa lapsille oikeaa isänmaallista henkeä. Sitäpaitsi he
saavat hyvät lukutiedot ja erinomaisen käytännöllisen opetuksen.
En luule heidän pyrkivän kaupungin huumaavaan myllyyn, jossa tulee
puoli-ihmiseksi. Heihin on istutettu rakkautta kotiseutuun ja luontoon.
SYLVIA.
Liljakin on kotikudotussa hameessa ja sukissa herttainen pieni emäntä.
Koti on siisti ja valoisa ja kuitenkin yksinkertainen.
ELINA.
Te olette kaiken alku ja juuri. Kotimme on nyt hauska ja
käytännöllinen. Pukumme järkiperäiset ja järjestys vallitsee joka
puolella. Vähitellen ulottuu vaikutuksenne koko seutuun.
ANTTI.
Sunnuntaina tapasin lääkärin tyttäret punaisissa pumpulihameissa.
ELINA.
Ja juhannuskokolla ei näkynyt harsokankaita eikä kiiltonahkakenkiä oman
pitäjän nuorisolla.
POUTIAINEN.
On täällä kotonakki uus komento. Ei vuan laiteta ennee ranssia
apilasniitystä eikä kaaroja porstalla puhisteta.
SYLVIA.
Tämäkin huone on käynyt puhdistavan kylvyn läpi. Nyt näkee, mitenkä
suomalaiset mallit ja tyyli sopivat paljon paremmin maalaiskotiin kuin
ulkomainen komeus.
ANTTI.
Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Oras otti talon haltuunsa. Silloin
istuimme me tässä kahden ja olimme alakuloisia: maanviljelyksemme
näytti epäonnistuneen.
ELINA.
Sisätalous oli yhtä kurjaa. Olimme vähällä väsyä koko talouteen.
ANTTI.
Muistatko, Oras, että takamaan pelto on kynnettävä ensi viikolla?
POUTIAINEN.
Joha se jorrautettiin eilispäevänä.
ORAS.
Uusi traktori teki sen työn muutamassa tunnissa.
SYLVIA.
Tämä päivä on onnenpäivä. Heti aamulla sain hautomakoneesta 18
keltaista Leghorn-poikasta. Sitten onnistuivat viikkoleipomiset
erinomaisesti, ja käynti kansakoululla virkisti mieltä.
ELINA.
Mitä me emme saaneet aikaan, sen suorittivat lapsemme ilman tuskaa ja
huolta.
ORAS.
Työtä se on vaatinut ja huolta myöskin.
ANTTI.
Erehdyimme, kun luulimme, että maanviljelijäksi kelpaa ilman oppia ja
kokemusta. Luulimme, että rakkaus maahan ja altis mieli veisi meidät
perille.
ELINA.
Kotitalouteenkin tarvitaan oppia, niinkuin kaikkiin toimiin.
POUTIAINEN.
Nuor akronoomi ku on iha tiällä muan syvämmessä syntynnä ja alako
hoitoo talloo vuan selevällä järellä ja herrain konneilla nii siitä
tulloo tolokku ja oikee meininki.
SYLVIA.
Me saimme alkaa oikeasta päästä. Saimme oppia ja hyötyä
toisten kokemuksista ja nyt rakennamme uuden Suomen terveelle
kansantaloudelliselle pohjalle.
HILMA.
Täytyykö sitten hengen ja sivistyksen ihmisten hävitä ja joutua
alakynteen?
ORAS.
Enemmänhän meillä on aikaa uhrata henkisillekin riennoille, kun
taloutemme on hyvin hoidettu ja varallisuus sen mukana kasvaa.
ANTTI.
Mekin tulemme nyt toimeen kolmannella osalla palveluskuntaa entiseen
verrattuna.
ELINA.
Keittiö ei nyt niele koko päiväämme. Vesijohto, mukavat keittoastiat ja
monenlaiset koneet tekevät työn iloksi.
HILMA.
Rotatkin ovat hävinneet, mikä on suuri voitto pimeyden voimista.
POUTIAINEN.
En oikei ymmärrä mistee ne herrat suavattii sitä rahhoo kaikkii
hommiisa.
ANTTI.
Metsähän meille rahat antoi, eikä sitä sentään ole raiskattu. Nyt alkaa
maanviljelys kannattaa. Pellot kasvavat ihmeellisesti. Niityt elättävät
suuren karjan, suo antaa polttoturvetta ja pian viljaa.
ORAS.
Suomesta tulee vielä varakas ja onnellinen maa, se ei olo mikään huono
viljelysmaa. Kun nuoriso kasvaa työssä ja puhtaan luonnon helmassa,
niin saamme vahvan vastapainon nykyajan kevyttä henkeä vastaan.
ELINA.
Eniten olen iloinnut asunto-olojemme paranemisesta. Nyt on väellä
hauskat makuuhuoneet ullakolla. Ennen sullouduttiin kaikki yhteen
tupaan.
SYLVIA.
Mutta tästä asiasta oli käytävä kovaa taistelua. Miina-muori sanoi
vilustuvansa, jos ei saanut maata takan vieressä isiltä perittyjen
vällyjen sisässä.
ORAS.
Jotka vikisivät, kun ne poltettiin, niin täynnä asujamia ne olivat.
HILMA.
Katri ja Mari sanoivat pelkäävänsä, jos miehet eivät maanneet toisella
puolen tupaa.
ELINA.
Iisakki-ukkokin piti näin avaraa asuntoa viimeisiä päiviä ennustavana
ylellisyytenä.
ANTTI.
Sitäpaitsi asui tuvassa pari kissaa, koira, usein kananpoikia korissa,
ja joskus otettiin porsaskin sisään.
POUTIAINEN.
Ei tiällä immeisellä ou hyvä olla yksinää.
HILMA.
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."
POUTIAINEN.
Elä ilivettä! Kehtoot huastoo semmosta. Nyt ku on jouvuttu sammaa
sakkii, ni yhessä eletää tässä mualimassa ja yhessä huushollataan.
HILMA.
En ole vielä tottunut uuteen onneeni.
ANTTI.
Paljon olette, Sylvia ja Oras, saaneet aikaan, mutta viihdyttekö
myöskin täällä?
ORAS.
Meissä on syntymästä asti ollut maahenkeä. Se vetää meitä mullassa
myllistämään, kukkivilla niityillä hihasilla heilumaan, tuhatjärvien
ulapoilla kalavenheissä kiikkumaan.
SYLVIA.
Emme hylkää koskaan kotisarkaa, emme maata, joka palkitsee runsaasti
vaivamme. Teemme työtä kodin kohottamiseksi ja kasvatamme lapsistamme
hyödyllisiä, tervejärkisiä suomalaisia.
POUTIAINEN.
Ei vuan taeja tulla herrasväkkee semmosista.
ANTTI.
Silloin vasta saamme oikeata väkeä, kun kouluutetut, valveutuneet
ihmiset antautuvat kotitaloutta ja maanviljelystä edistämään.
ELINA.
Puhutaan niin paljon nykyajan huonosta hengestä ja moraalista, mutta
toiselta puolen näemme paljon todellista työtä ja isänmaallista mieltä.
ANTTI.
Oikein teimme, Elina, kun antauduimme käytännölliselle alalle. Vaivat
on kestetty, ja lopulla tulee työn palkka ja siunaus.
ELINA.
Me olemme kylväneet tulevaisuuden satoa.
ORAS.
Ja me kiitämme siitä, että johdatitte meidät jaloon, uutteraan työhön.
SYLVIA.
Työ antaa ilon, rauhan ja onnen.
POUTIAINEN.
Mitteepä tässä ossoo muuta, ku käet ristissä kiittee iärettömästä
siunaaksesta. Sen kaljupiän rohvessyörin lähöstä alakain ja ku niä
nuoret tulj tänne, on tiällä jokkaise kohalle tullunna siunaasta ja
menestystä. Saetta on suatu aikanaa ja poutoo tuas tarpee mukkaa. Nii
on ollunna muallisissa ja nii hengellisissäi meiningeissä.
Väliverho.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLILAN TALO ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
