Matkamies: Runoja

By Erkki Kivijärvi

The Project Gutenberg EBook of Matkamies, by Erkki Kivijärvi

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license


Title: Matkamies
       Runoja

Author: Erkki Kivijärvi

Release Date: January 14, 2016 [EBook #50920]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MATKAMIES ***




Produced by Tapio Riikonen






MATKAMIES

Runoja


Kirj.

ERKKI KIVIJÄRVI





WSOY, Porvoo, 1915.




SISÄLLYS:

MATKAMIES.

 Matkamies.
 Äidilleni.
 Kotona käymässä.
   1. ... nos mutamur.
   2. Keskiyön kaupunki.
 Vanha tarina.
 Hautapaikka.
 Mies.
 Suora sana.
 Tornionjoen tuolta puolen.
   1. Sammuva suku.
   2. Vanha Viippa.
   3. Marja Johanna.
   4. Vaaran vanhus.
   5. Mökkiläinen.
 Kansanlaululle.
 Nukkuva kaupunki.
 Näyttelijät.
 Don Juan.
   1. Satulinnan edustalla.
   2. Romeo.
 La comtesse.
 Sinä yksi ainut...
 Antaisin, jos voisin...

SUVINEN SAARI.

 Suvinen saari.
 Huomenhetki.
 Kaiutar.
 Korkein hetki.
 Heinäkuu.
 Elokuu.
 Soutajaneito.
 Kuutamolauluja.
   1. Helskyvät Kuuttaren kangaspuut.
   2. Oi kumma kuulakkuus!

KOHTI ERÄMAATA.

 Kohti erämaata.
 Ovat mullekin huulet hymyilleet.
 Yksinäisyys.
 Nuoruuteni laulu.
 Miksi?
 Kehruulaulu.
 Yhä yksinäisemmiksi käyvät illat.






MATKAMIES




    Matkamies.


    Kulkija harhaavainen
    elämän taipaleen,
    vento ja muukalainen
    minne mä ikään meen.
    Outona omaisille,
    vieraana vierahille
    ylpeenä yksin kulkee
    tällainen matkamies,
    kunnes hän silmät sulkee.
    Missä? -- Sen Herra ties!

    Turhaan hän tuttua tupaa
    joskus etsinyt on,
    turhaan toivonut lupaa
    astua joukkohon:
    katsehet karsaat hääsi --
    kiitti kun pilkatta pääsi
    laumasta loitommaksi.
    Tällainen matkamies
    pyrkiskö kuokkijaksi?
    Tottapa arvonsa ties!




    Äidilleni.


    Minä muistan sen päivän, kun luotasi lähdin:
    kevättuulet mun pullisti purjettain,
    oli viirini kirjailtu toivojen tähdin,
    ilo uusi mun lainehti rinnassain.

    Sinä seurasit rannalta kyynelin purren
    lumivalkoista purjetta saarten taa,
    ikävissäsi itkit ja ehkäpä surren
    sitä, etten vois vallata maailmaa...

    Sinä tiesithän uskoni mahdottomuuden,
    sinä päätäsi puistelit huokaillen --
    minä riuttoja uhmaten reittini uuden
    päin tyrskyjä viilletin veikaten.

    Monet vuodet on vierinyt, äitini armas,
    moni haaksi on multa jo murskaunut,
    moni kyynele vuokseni vuotanut karmas
    sinun poskesi kuumaks' on kastellut.

    Oma uhmani uljas on talttunut ammoin,
    värit viirini aikoja vaalenneet...
    Minun mieleni täyttivät kuoleman kammoin
    salariuttojen väijyvät pyörreveet.

    Tulen luoksesi nyt minä toisena aivan,
    elon ankaran koulun jo käydä sain;
    satu vanha on toistunut: tuska ja vaiva
    tuli tuhlaajapoikasi voitoksi vain.

    Ovi aukihan, äiti, lie vieläkin mulle,
    kodin kalliiksi käyneen lämminnä lies?
    Surut suuret, sen tiedän, on tuottanut sulle
    polo poikasi -- murtunut matkamies.




    Kotona käymässä


    l. ... NOS MUTAMUR.

    Sama kaihoja kylvävä kuudan,
    samat tuikkivat tähdet taivaitten,
    sama tuttu on talvinen tienoo
    kuin silloin -- päivinä nuoruuden.

    Samat hohtavat valkeat hanget,
    sama koskien pauhina kaukainen --
    minä itse vain toinen kuin silloin,
    kuin silloin -- päivinä nuoruuden.

    Unet entiset aikoja menneet,
    unet uljahat uskojen uljaitten,
    tuli sammunut, rauennut riemu,
    joka kultasi päiviä nuoruuden...


    2. KESKIYÖN KAUPUNKI.

    Kuutamoisten kaarilamppuin alla
    katuvieren kinos kimmeltää,
    tuhat tähteä on taivahalla,
    kaukaa kulkuspari heläjää.

    Valtakatua ma verkkaan kuljen
    keskiöisen kotikaupungin.
    Tie on tuttu; hetkeks silmät suljen
    vaipuin mennehien muistoihin.

    On kuin mykät talot tarinoisi,
    kuiskis huurtehiset puiston puut.
    Muistan niinkuin eilen ollut oisi
    jäitten lähdöt, tulvat, riemut muut,

    tulipalot, öiset kammon hetket:
    liekit räiskyi, tylyt torvet soi...
    tappelut ja monet rauhan retket:
    laulu kaikui, nuoret karkeloi...

    Haaveistani herään yllätykseen --
    joku tuolta kaukaa vastaan käy;
    ja ma puhkeen outoon kysymykseen
    miksei keitään muita täällä näy?

    Niinkuin veräjillä vainajain on
    ympärilläin yö ja hiljaisuus,
    yllä kaartuvien taivahain on
    tähtitulten kumma kuulakkuus.

    Niinkuin ruumisarkut talot tutut
    talvi-illan unta uneksuu.
    Mieleen muistuu lapsuusaikain jutut,
    vainajien haamut havahtuu...

    Noilla ullakoilla monin illoin
    kulki kuolleet valkovaatteissaan,
    tiedettihin: taloon teki silloin
    viikatteinen vieras tuloaan.

    Lie jo korjannutkin kirkkotarhaan
    tuoni tuonne tulliportin taa
    kaikki vanhat. Ikkunoihin harhaa
    katse, mut ei vastausta saa.

    Vastaantulija jo vierelleni
    saapuu, katsahtaa ja taakse jää.
    Mutta aatos iskee mieleheni:
    muistuttihan vanhaa ystävää!

    Piiristä ol' yksi ystävitten,
    leikkiveikko minun lapsuutein.
    Vanhentunut... Johan aikaa sitten
    oman nuoruuteni hautaan vein!

    Käännyn, katson. -- Kiiruhdanko luoksi
    puristamaan kättä ystäväin?
    Mut en mene. Tiesi minkävuoksi
    on kuin pelko syttyis syömessäin.

    Vieraitahan oomme toisillemme,
    vanhat siteet kaikki katkenneet;
    yhteistä ei muu kuin muistojemme
    vielä säilynehet sirpaleet.

    Hyvästi siis vanha veikko! Yössä
    tähdenlentona sa tuikahdit.
    Kuka tiesi tunsit äsken myös sä
    piston povessas ja pakenit...




    Vanha tarina.


    Sinne kauas tasangoitten taa
    yksinäiset aatteet yössä entää:
    huurteessa on metsä, valkeana maa
    tähdet taivahalla tuikahtaa,
    revontulten soihtuliekit lentää.

    Kumma tenho -- mikä sitten lie? --,
    jonka mieleen luovat vanhat kuvat:
    tummaa metsänreunaa kulkee tie,
    joka kirkkokuusikkohon vie,
    loitommalla kylä -- talot, tuvat.

    Kirkkotieltä kulkuspari soi,
    kaiku vastaa metsän sokkeloista.
    Hepo kiitää, kiitää minkä voi...
    piiska vinkuu, jalas vaikeroi.
    Herra siunaa hurjaa matkaa moista!

    Ken on yksinäinen matkamies,
    minne, minne kiire kulkijalla?
    Odottaako kodin lämmin lies?
    -- Vastaa toki, mihin pitää ties!
    Piiskansivallus, ja hän on mäen alla.

    Nyt hän pysähtyypi... kirkon luo,
    hevosensa sitoo portin pieleen,
    aukaiseepi veräjän ja suo
    tapulille katseen: kellot nuo,
    miksei soi ne? -- se ois mulle mieleen!

    Halki hankien nyt kahlaa hän,
    löytää haudan mustan kuusen alta,
    kummun nietoksien peittämän.
    Siihen pysähtyy ja tuntuu miettivän;
    entistänsä näyttää tuimemmalta.

    "Huurteessa on risti, mutta siihen on
    tulikirjaimin näin kirjoitettu:
    että minä, juuri minä, onneton,
    toisen onnettoman saatoin kuolohon.
    Sydämeenikin on sanat kaiverrettu..."

    Kumma liekki syttyy silmiin murhaajan.
    "Tässä lepää... haa, ois myöskin mulla
    rauha, unhon uni!" Puoleen taivahan
    nyrkin nostaapi ja lailla hukkuvan
    huutaa: "Sull' on hyvä, kirotulla!"

    "Sinä levon sait, ja minä helvetin --
    katkerampaa tuskin ivaa toista!
    Tapoin sinut, sinua kun vihasin,
    kuuletko sa, vihasin!" -- "Vihasin",
    kaiku vastaa metsän sokkeloista.

    Ristiin tarttuu hän ja ravistaa
    sitä kunnes rauta taittuu. Sitten
    vaipuu lumeen. Silmät umpeen saa,
    tyyntyy rinta, sydän nukahtaa...
    -- Kaikk' on hiljaa mailla kuollehitten.




    Hautapaikka.

    (Puolalaisen kansanlaulun mukaan.)


    Älkää hautaa sinne
    tehkö mulle, minne
    kaikki vainajanne viety on!
    Metsäpolun laitaan
    itselleni aitaan
    kuusten alle oman kalmiston.

    Sinne viekää! Silloin
    tiedän: kesäilloin
    saattaa joskus paimentyttönen,
    jota lemmin salaa,
    metsästä kun palaa
    tuoda kummulleni kukkasen.




    Mies.


    Mies kiirehestä kantapäihin asti!
    Ei kauppaa käy hän kanssa omantunnon,
    vaan täyttää käskyt kunnian ja kunnon.

    Mies kiirehestä kantapäihin asti
    ei taivu tuimimmissa tuulispäissä,
    vaan suoristuu ja kasvaa myrskysäissä.

    Mies kiirehestä kantapäihin asti
    käy horjumatta tietä korpimatkan:
    "Ken uupuu, uupukoon, mut minä jatkan"!




    Suora sana.


    Sana suora sanottu paikalleen
    puhe parhain on ollunna aina --
    korulausehet hienoine vaiheineen
    ei paljoa vaa'assa paina.

    Nimi oikea kullekin vuorostaan,
    tuli herra tai narri vastaan --
    jos konna, vaikk' kiivennyt kunniaan,
    sano konnaksi ainoastaan!

    Toki muista: hullut ne huutavat
    ja puhuvat heinää, puuta.
    Sanat suorat sanoa muutamat
    on toista kuin soittaa suuta.

    Sana suora sanottu aikanaan
    on miehellä parhain valtti.
    Pelisääntöä vanhaa muista vaan:
    tuki taidon on mielenmaltti!




    Tornionjoen tuolla puolen.


    l. SAMMUVA SUKU.

    Suku sammuva Kainuun kansa on,
      se on vankina vieraan maan --
    puu puistama myrskyn juureton,
      se on tuomittu kaatumaan.

    Tuhat kärsii se tuskaa orjuuden,
      sitä painaa raskas ies.
    Mutta keskeltä puutteen ja kurjuuden
      moni noussut on siellä mies,

    mies suora ja suopea katseeltaan,
      kuni miehet Suomenmaan,
    tosin tuskinpa sankari toimissaan,
      mutta sankari sielultaan...

    Minä heitä kun muistelen, kyyneleet
      minun silmiini silloin saa:
    ovat siellä mun isäni syntyneet,
      koti munkin on Kainuunmaa.


    2. VANHA VIIPPA.

    Hyvin muistan sinut, vanha Viippa,
    ojankaivajista ensimäinen:
    seppelparta, nenä pystypäinen,
    päässäs paperinen piispanhiippa.
    Varsi lyhyt niinkuin lappalaisen,
    silmät pienet mutta pistäväiset,
    sääret väärät, ääni vanhan naisen,
    mutta kourat kovat jättimäiset.

    Kuusi päivää pengoit savipohjaa,
    seitsemännen olit humalassa.
    Uskoit, että kerran taivahassa
    Herra helpommalle työlle ohjaa.
    "Miksei ohjais? Antoi siunausta
    jo hän mulle tässä elämässä:
    pappilassa" -- pari huokausta --
    "kahdeksan on käyty ristimässä."

    Sunnuntaina -- muistan -- muutamana
    tupaan tulit iltapuhtehella;
    verkkaan astuit, taisit hoiperrella,
    mutta muotos oli tuimempana
    kuin sen koskaan nähnyt olin ennen.
    Ovensuussa oli tyhjä tuoli,
    siihen istuit. Piiat tullen mennen
    tirskuin pistelivät: "mistä huoli?"

    Tuot' et kuullut. Etees tuijotellen
    siinä istuit sanaa sanomatta.
    -- Mikä ihme: Viippa tarinatta
    toisten pakistessa naureskellen!
    Tunnit vieri, ilta ilkamoiden
    kului kulumistaan. Ikkunasta
    näkyi öiset usvat jänkkäsoiden.
    -- Silloin eronhetkellä sä vasta

    meille uskoit, mikä painoi mieltäs.
    Nousit, lähdit, mutta kynnyksellä
    käännyit, katsoit, aloit änkytellä
    kimakasti honottavaa kieltäs.
    Olit aamusella kätköistäsi
    sukuraamattusi esiin tuonut
    lukijaksi pyytäin tyttöäsi,
    jolle koulunkäynnin olet suonut.

    Tyttö oli tullut, yritellyt --
    mut ei sanaa saanut huuliltansa.
    Kirjaimia oli kummissansa
    hetken verran siinä silmäellyt:
    "Enhän minä taida tämänlaista,
    eihän tässä ole koulun kieltä,
    tiesi mitä liekin ulkomaista..."
    -- Siksi murhe painoi Viipan mieltä.

    Kyynel vieri pitkin posken pintaa,
    vavahteli hetken vanhan huuli,
    sitten lausuit -- sanat selvään kuuli
    "Tuollaista en enää maksa hintaa...
    vai ei kelpaa isän kieli siellä...
    Koulu jäädä saa, ja tyttö työhön!"
    Nyyhkytystä turhaan koittain niellä
    katosit sä hämärtyvään yöhön.


    3. MARJA JOHANNA.

    Puoleks sortunut on mökki harmaa
    ahtehessa jyrkän myllymäen;
    eukko, jonka kynnyksellä näen
    seitsenkymmentä on vuotta varmaan.

    Kasvot ryppyiset, mut silmät vielä
    eloisina tutkii tulijata --
    huomannut hän on jo kauempata
    oudon miehen, vieraan kylätiellä.

    Marja Johanna on nimi muorin.
    Leivinuuni elannon suo niukan,
    lapset lähettävät sentään hiukan,
    -- viis on elämässä, kuoli nuorin.

    Marja Johanna on yksin aivan:
    mies on ammoin viety nurmen alle,
    lapset kaikki menneet maailmalle
    -- auttajatta vanha alla vaivan.

    Monet kerrat olen istuskellut
    mökin penkillä mä tarinoiden,
    muori leipiänsä lapioiden
    monet jutut ompi kertoellut.

    Yks' ol' aina hällä lempiaate:
    "Kun vain tiedän rajan tuolle puolen
    poikain päässeen, silloin rauhaan kuolen.
    Tääll' on leipä kova, ohut vaate,

    tääll' on Egypti, mut Kaanaa siellä,
    vaikka mikä huoli eteen tuli!"
    Muori kyynelihin silloin suli.
    "Herra auta heitä korpitiellä!"

    ... Kiiltää päivänlaskun kirkas kulta.
    Muori istuu piippu hampahissa
    mökin kynnyksellä unelmissa.
    -- Kun ei särkyis onnenunet sulta...


    4. VAARAN VANHUS.

    Kirkonkylän postikonttorissa
    mahtava on kruunun virkamies,
    kultanapit takin rinnuksissa
    "mestari" viel' arvoltaan kenties.

    Vaaran vanhus kun sai rahakirjeen,
    ensimäisen ukko eläissään,
    teki oikein aikamoisen virheen,
    kun men' itse sitä perimään.

    Vaari, näätsen, valtakunnan kieltä
    oppinut ei ole milloinkaan --
    täten osoittanut ompi mieltä
    uppiniskaista hän kerrassaan.

    Niinpä niin! Kun alkoi ukko tälleen:
    "Kustaa Vaara pyytää kirjettään..."
    kääntyi herra, mutta heti jälleen
    alkoi vuoleskella kynsiään.

    Vaaran vanhus raapi korvallistaan,
    pyysi hetken päästä uudestaan.
    Turha vaiva! Jatkoi vuolemistaan
    herra huoletonna tuolissaan.

    Silloin loppui äijä-paran maltti,
    nyrkin pöytään iski, ärjyi näin:
    "Siin' on sulle säiviläisen valtti --
    etkö anna mulle kirjettäin?"

    Siitä vasta postiherra suuttui,
    käsiks ukkoon kävi nyrkeillään,
    hirmuiseksi Vaaran hahmo muuttui,
    ja hän huusi herraa piestessään:

    "Vai ei muka Laurinmatti enää
    -- sehän nimi oli sullakin --
    Säivin kieltä tunne. Turha tenää
    tehdä -- nyrkit ne on mullakin!"

    Joutui Vaaran vanha Kustaa tuosta
    kruunun leipää syömään Luulajaan.
    Mutta kirje jäi. Ei aio juosta
    toista kertaa ukko noutamaan.


    5. MÖKKILÄINEN.

    Pitkät, pitkät päivätyöt,
    väsymyksen unta yöt.
    Arkivaatteet, arkiaatteet...

    Puute tuttava on paras,
    halla vainioiden varas.
    Tuskaa monta, armotonta...

    Yhtä samaa loppuun saakka,
    konsa kevenny ei taakka.
    Voimat raukee, hauta aukee...




    Kansanlaululle.

    Kirjoitettu Viipurin Lauluveikkojen 15-vuotisjuhiaan.


    Sitä laulua, joka ol' isiemme,
    mik' on meidän ja jälkeemmekin jää,
    sitä laulua, laulua sydämemme
    minä tänään tahtoisin ylistää.

    Sepä laulu on laulua Karjalamme,
    tämän korpien kauniin kannelmaan,
    monet kerrat sen kaiku on rinnoissamme
    pyhät liekit loihtinut leimuamaan.

    Sen on kauneus suurta ja verratonta
    kuni talvisen taivaan tähtivyön;
    sen on vauluhun viihtynyt murhetta monta,
    tuhat tuskaa tummaa valvotun yön...

    Se on syntynyt surujen hettehillä,
    se on kasvanut kehdossa vaivojen,
    sit' on kasteltu kuumilla kyynelillä,
    ikikaipuulla kauniitten kaihojen.

    Se on surusta luotu, vaan riemuks' suotu,
    tulipatsaaksi korven ja erämaan;
    se on pirttien piilosta saleihin tuotu,
    se on saatettu loistoon ja kunniaan.

    Tätä laulua, laulua isiemme,
    mik' on meidän ja jälkeemmekin jää,
    tätä laulua, laulua sydämemme,
    sitä tänään saanenhan ylistää!




    Nukkuva kaupunki.


    Nukkuva kaupunki! Kadut
    tyhjät ja autiot aivan. --

    Ikkunaverhojen taaksi
    tahtoisin tirkistää hiukan,
    tahtoisin tietää ne ladut,
    joita käy unien haaksi...

    Tiedänhän: huolen ja vaivan,
    kenties onnenkin niukan,
    tuulientupien harhat,
    elämä lahjaksi antaa.
    Riemuja harvoin, murhetta monta.
    Konsa ei puhdasta, koiruohotonta
    viiniä maljasta läiky.
    Pelkäänpä, ettei väiky
    puhdasta, kultaista mettä
    kukissa niissäkään, joita
    unenpuu öinen kantaa.

    Oi, teitä angervoita!

    Mutta tietäkää, että
    samoja unia isät
    näki ja isien-isät --
    mikä niitä muutteleisi,
    mikä niistä mitään veisi,
    mikäpä tois niihin lisät?




    Näyttelijät.


    Me loihdimme tarujen uhkeat taikalinnat,
    ja satujen sulka on talttana meillä,
    kun veikaten veistämme kauniiksi kalliopinnat.
    Me luojina kuljemme jumalten teillä!

    Me hehkumme liekkinä, tunnemme riemun tenhon,
    kun annamme elämän kuolleille kirjaimille,
    me laulaen laskemme laineille ylpeän venhon
    ja nauraen käymme me karkelotanhuville!

    Me mittaamme mailmat ja ilmojen avaruudet,
    kun teemme me untemme uljaimmat sankarretket.
    Ah ylpeät, ylpeät meillä on voitonhetket:
    me elämme illassa vuodet ja ikuisuudet.

    Mut mustempi murheemme myöskin on murheita muitten
    ja synkempi kohtalo taiteemme taikatyöllä:
    vain elämme ehtoon, jo kuolemme keskiyöllä,
    ja harvoin on hautamme varjossa laakeripuitten.




    Don Juan.


    1. SATULINNAN EDUSTALLA.

    Valkea, värjyvä satujen yö.
    Tarujen uinuva taikalinna --
    kuutamon loistossa kaunihinna,
    yllänsä tuhanten tähtien vyö.

    Kuninkaantytär on linnassa vanki;
    silmät on kuolleen, poski kuin hanki.
    Kauan, ah kauan hän nukkunut on.
    Mutta hän herää, kun pelvoton
    ritari suo hälle suutelon.

    Vahva on portti ja ankarat salvat --
    rautaan on katkennut monet jo kalvat.
    Eikä ne kirojen lumot laukee,
    ennenkuin portit ja ovet aukee...

    -- Vieläkin vahvempi vaikk' oli lukko,
    hajalle miekkani terä sen vei!

    Kuuntelen, kuuntelen... vielä ei
    laulanut huomenen valpas kukko.

    -- Iskenkö? Oisipa kaunis voitto:
    nähdä, kun kultainen päivänkoitto
    kuninkaantyttären poskipäihin
    nostavi elämän purppurapunan!

    -- Miekkasi huotrasta nyt, Don Juan!
    Uljaampiin konsa et käynyt sä häihin.


    2. ROMEO.

    Nyt hohtaa kuudan kesän taivahalla
    ja yöhön kukkain lemut leviää.
    Don Juan ikkunan on uuden alla
    ja kitaransa kielet heläjää.

    Mut miksi nimellä nyt vierahalla
    hän täällä Veronassa lymyää?
    -- Vois miehen maine immet säikyttää
    ja köysiportaat pitää loitommalla!

    Ei auta olla turhan pikkumainen:
    on liian kaunis taivaan tähtivyö
    ja Capuletin tytär hurmaavainen!

    Tuo tuskin liekkään suuri synnintyö
    on valhe lemmen vanha liittolainen,
    kuin myöskin kitara ja kuudanyö.




    La comtesse.


    Muistanetko, muistanetko
    ylpeä comtesse:
    kerran siellä etelässä
    alla kukkivien kastanjain
    kevätillan hämärässä
    sulta suudelman ma sain.
    Muistanetko, muistanetko
    ylpeä comtesse?

    -- Sait kuin saitkin -- entä sitten?

    Niin, ei juuri muuta mitään:
    sinä länteen, minä itään
    taakse virtain, kunnahitten...
    Siinä kaikki, siinä kaikki,
    ylpeä comtesse!

    Mutta toisinaan kun kuljen
    illansuussa toukokuun,
    sattuu että silmät suljen,
    sattuu että siirryn sinne
    alle kauniin kukkapuun.
    Siellä nuori nurmirinne
    vehreänä vihannoi;
    siell' on lauhkeet, tummat illat,
    satakielen virret soi,
    yli lammen kultasillat
    kutoo kummat kevään kuu.
    Siellä vaivat vaimentuu:
    sydän sykkii nopeammin,
    veret laulaa kiihkoisammin...
    Siellä hairahtua saattaa
    yksin ylpeä comtesse!




    Sinä yksi ainut...


    Sinä yksi ainut vailla vertaa,
    nuoruuteni rakastettu,
    usein, usein unohdettu,
    syrjään jäänyt monta kertaa!

    Varhain vaihtui onnenunes armaat
    pettymyksen katkeruuteen:
    turha uskos eloon uuteen --
    osaksesi jäivät aret harmaat.

    Itkit kai jo kuiviin kyyneleesi,
    mutta salaa maailmalta.
    Kenpä huomas hymyn alta
    tuskan, jonka kätkit sydämeesi?

    Liian köyhä kiitos laulunsäkeen.
    Liian paljon anteeks annoit.
    Pystypäisnä yksin kannoit
    elontaakkaa vastamäkeen.




    Antaisin, jos voisin...


    Sulle onnenöitä,
    sulle helmivöitä
    antaisin, jos voisin.
    Itselleni soisin
    kaikki murheet mustat,
    kaikki elon tuskat.

    Sulle hymyt hyvät,
    sulle riemut syvät --
    mulle ivanaurut,
    mulle pilkkalaulut.
    Sulle päivän kullat --
    mulle mustat mullat,
    sulle unten tarhat --
    mulle elon harhat.

    Antaisin, jos voisin...






SUVINEN SAARI




    Suvinen saari.


    Paras muistoni silmihin nousee
    sinisiinnosta välkkyvän veen:
    punaruskeat kalliorannat
    tuhanharmaine mökkeineen,

    talo pohjassa tyynen lahden
    pihapihlaja vartianaan,
    kedot kaartuvat rantaan asti
    kesän kukkia tulvillaan.

    Olet morsian seppelepäinen
    meren aavojen ulappain,
    sinä viehkeä suvinen saari,
    koti onneni unelmain!

                Emäsalo 1915.




    Huomenhetki.


    Sees on taivas, tyynnä meri,
    kiiltää ilmain avaruudet --
    niinkuin veri
    hohtaa tuvan seinät uudet.

    Päivännousun tulipalo
    liekehtiipi ikkunoissa --
    koko talo
    kylpee kultakipunoissa.




    Kaiutar.


    Olet, Kaiutar, kaunihin kehtolainen
    sinisiintoisten metsien siimeksen,
    olet lehdossa leikkivä keijukainen,
    ilo illan ja hohtavan huomenen.

    Sua nähnyt ei konsana kuolevainen:
    sinä vältäthän ilmoja ihmisten --
    lymyluolasi kohdussa korpien
    tupa Tapion tumma on tuonnimmainen.

    Minä kiertelen polkuja, porraspuita
    sinun seuraten ääntäsi sointuvaa --
    koko metsä on täynnänsä huhuiluita.

    Tahi soutelen saareni salmensuita --
    joka suunnalta kuulen ma ilkuntaa:
    kuva kaunein on se, jot' ei nähdä saa.




    Korkein hetki.


    Käy laskuun kultainen kirkas päivä
    ja tyyntyy tuulinen illansuu,
    jo kukkii ruusuina lännen häivä
    ja järveen päilyen kuvastuu.

    On pilven päärmeet kuin sadun unta
    vain kultaa, kultaa ja purppuraa,
    kuin alppihuippujen ikilunta,
    kun huomenhohtein se kangastaa.

    Tää kaikkein korkein on hetki ehtoon,
    ei laula laine, ei liiku puu,
    ja sydän viihtyy kuin lapsi kehtoon
    ja huoli haikeinkin huojentuu...

    Mut mieleen syttyy niin kumma kaipuu
    kuin tahtois kauas, ah kauas pois
    Sen sävel kiehtoo, se nousee, vaipuu,
    ja on kuin kaukaa se viestit tois...

                     Valmarinniemellä 1915.




    Heinäkuu.


    Käy yli vainioiden viikatteet,
    soi kovasinten kalke kaikkialle.
    Ja korret kätkee kirkkaan terän alle,
    vastikään juuri kukkaan puhjenneet.

    Ah, häipyvän vain hetken eläneet,
    he hymyilevät vielä kuolemalle,
    mut auringolle, kedot kultaavalle,
    he teriltänsä suovat kyyneleet.

    Ma soisin samoin täältä lähteväni,
    kun kerran ylläni nään viikatteen:
    vain auringolle kyynel silmissäni

    ja hymy huulillani viimeiseen.
    -- Oi ettei suru särkis sydäntäni
    ja etten riutuisi ma verkalleen!




    Elokuu.


    Jo täytelyyttään tähkät väräjää,
    jo ensimäinen tähtitaivas hohti.
    Nyt käymme taasen syksyä me kohti
    ja pitkäin iltain pitkää pimeää.

    Mik' ennen synkkää, nyt vain viihtyisää.
    Ja aatos, joka äsken tuskin tohti
    mun viedä teille, mitkä syksyyn johti,
    nyt niillä mieluisimmin viivähtää.

    Niin muuttuu mieli meidän ihmisten:
    mi vielä eilen kaameinta ol' unta,
    on tänään viihdykettä sydämen.

    Ah väleen palaa tulet nuoruuden!
    Ei edes viel' oo hiuksissani lunta,
    ja kuitenkin jo lepoon halunnen...




    Soutajaneito.


    Syys on tullut ja myrskyää,
    pitkä on pimee ilta.
    Huoleni muistot hälventää
    päiviltä paisteisilta...

    Kerran helteessä heinäkuun
    saareni sivutse sousit,
    vastarannalle salmensuun
    niemen nenähän nousit.

    Tummaa silmää näin minä kaks
    hulmuvain hiusten alta --
    venhosi liukui jo loitommaks
    katsehen kantamalta.

    Ken sa olit, sit' tiedä en.
    Näky, mi häivähän haihtui!
    Vaan sua muistelin kaihoten,
    päivä kun iltahan vaihtui.

    Muistin silmies säihkyn tuon,
    siin' oli kummaa tulta...
    Iltani iloksi laulun luon
    tuosta, ah tyttö kulta!




    Kuutamolauluja.


    1.

    Helskyvät Kuuttaren kangaspuut --
    sukkulat suikkaa ja piukuvat pirrat,
    juoksevat kuteitten, loimien langat,
    välkkyvät vilisten vyyhtien virrat.
    Säihkyvät säikeet toisiinsa tarttuu,
    kangasta karttuu...

    Kutovat Kuuttaren kangaspuut
    hohtoa hopean, kiiltoa kullan,
    tuiketta tuhanten timanttien
    hunnuksi huolten ja mustan mullan,
    peitoksi peikon ja ankean aaveen
    harsoa haaveen...


    2.

    Oi kumma kuulakkuus! Kuin kaunis satu
    kuun hohtaa hopehissa kylän katu.
    Nyt aukee unten valtakunnat aavat
    ja ajatukset runon siivet saavat...
    Yön kirkkautehen kaikki huolet hukkuu
    ja tunnon tuskat tummat nukkuu...






KOHTI ERÄMAATA




    Kohti erämaata.


    Erämaanko jo saavuin rantaan,
    meren kuolleen ja keltaisen?
    Moni taival on taakseni jäänyt --
    joko aukeni viimeinen?
    Erämaassa ei lähteensilmää
    eikä varjoa vilpoisaa,
    yksin kulkijan kuumehoureet
    siellä keitaina kangastaa.

    Mikä heidän on, joilla on oppaat,
    tuhat turvaa saattajien,
    vaikka loisikin umpeen tuuli
    joka-ainoan askelen!
    Erälaivoilla rikkahat soutaa,
    mutta köyhäll' on köyhän ies:
    alle hiekan on hautansa saanut
    moni mierojen matkamies.

    -- Syty tähteni taivolle illan,
    valo välkkyvä tielleni luo!
    Kuka tiesi jo huomenen koitto
    unen uupuvan silmihin suo...




    Ovat mullekin huulet hymyilleet...


    Ovat mullekin huulet hymyilleet
    ja kaunihit soineet sanat,
    ovat mullekin keväät kukkineet,
    ovat mullekin taivaat auenneet --
    ei yksin murheet ja manat!

    Oli mullakin aikani armahat,
    kevätpäivät ja illanruskot,
    oli mullakin kerran unelmat,
    oli viileät, oli valoisat,
    oli unteni onnenuskot!

    Ne on mennehet. Se on haipunut,
    se kerkeän kevään taika.
    Mun on vaivoissa varteni taipunut,
    mun on uskoni uljas vaipunut,
    ja eessä on talven aika...

    Vähät siitä! Mä vielähän elää saan
    tuota mennyttä ihanuutta:
    sehän kultaa muistojen hohteellaan
    mun polkuni -- polkuja erämaan
    päin tienoota outoa, uutta.




    Yksinäisyys.


    Kalpeitten kasvojen suuret, kysyvät silmät
    pimeestä eroitan,
    yhteen puserretut huulet
    vaaleina, verettöminä...
    Yö ympärilläni ja yksinäisyys,
    pimeys pelottava!

    Mutta syvällä noissa silmissä hehkuu ja hohtaa. --
    Ei ole se liekkiä lemmen,
    ei vihan villiintynyt tuli,
    vaan jalokiven-kylmä, kelmeä loiste,
    leimuamaton, kirkas. --
    Tuo katse kammottaa,
    hyytää veren, kuin kuolema,
    kun se saapuu valkeana,
    hangenhohtoisena, marmorikylmänä.

    En kuule ääntä, en kuiskausta --
    näen vaan:
    kalpeat kasvot ja suuret kysyvät silmät,
    joissa ei kimalla kyynel...




    Nuoruuteni laulu.


    Sa vanha laulu minun nuoruuteni,
    nyt olet ainiaaksi vaiennut,
    Ah, kerallasi paljon hautaan meni,
    mit' olen herkintä ma haaveillut...

    Kun vierii vuosi, unhoituksen syli
    on kaikki korjannut jo sävelet.
    Ja ennenkuin viel' itse virran yli
    ma astun, kaiutkin on kuollehet.

    Mut kenties joskus leirinuotiolla,
    kun ehkä tapaan toisen kulkijan,
    ja yö käy ikäväksi kahden olla,
    sä pääset kolmanneksi seurahan.




    Miksi.


    Ah miksi, mun armaani, muistuikin
    taas mielehen vanha laulu,
    min on kätketty lempeihin säkeihin
    elon ankara käskytaulu:

    "Ei kellään, ei meilläkään, ystäväin,
    ole yhteistä muu kuin yksi,
    se tunne ett' aina on oltava näin:
    vain vieraita vieretyksin..."

    Ah miksi, mun armaani, sielussain
    tuo aina ja alati säilyy;
    miks' sammuu tähti mun taivoltain
    kun kirkkainna onneni päilyy --?




    Kehruulaulu.


    Rukkisi vieressä iltaa vietät,
    lankoja pyöräsi punoo.
    -- Loimia, kuteita... miksi ja minne
    polkiessasi mietit.

    Puhtahan valkeat, murheen mustat,
    vereltä hohtavat vyyhdet --
    kohtalotarten kangaspuihin
    joutuvat elämän langat.

    Kohtalo kutoo kirjokankaat,
    ihminen langat kehrää --.
    Aamusta iltaan, illasta aamuun
    suristen rukkisi pyörii...

                            1904.




    Yhä yksinäisemmiksi käyvät illat.


    Yhä yksinäisemmiksi käyvät illat,
    yhä pitemmiksi pimeet yöt,
    yhä hauraammiksi haaveen sillat,
    yhä kalpeemmiksi tähtivyöt.

    Mikä ennen punaliekein hohti,
    tuhan alle peittyy harmajan.
    Elon päivä painuu länttä kohti --
    joko kuulin siipein suhinan?








End of the Project Gutenberg EBook of Matkamies, by Erkki Kivijärvi

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MATKAMIES ***

***** This file should be named 50920-8.txt or 50920-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/0/9/2/50920/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected].  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     [email protected]


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.