The Project Gutenberg EBook of "Pikku poikani", by Emil Nervander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: "Pikku poikani"
Yksinäytöksinen näytelmä
Author: Emil Nervander
Release Date: October 30, 2006 [EBook #19670]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "PIKKU POIKANI" ***
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
"PIKKU POIKANI"
YKSINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ
[Kirjoittanut Emil Nervander.]
KOTIMAINEN ALKUTEOS
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1899.
HENKILÖT:
JALMARI, kielenkääntäjä, 30-vuotias.
ELISE, hänen vaimonsa, 23-vuotias.
APTEEKKARIN ROUVA, Elisen äiti.
LÄÄKÄRI.
ROUVA EKLÖF.
PALVELUSTYTTÖ.
TALONMIES.
SANANTUOJA.
KYYTIPOIKA.
Tapaus Helsingissä kielenkääntäjän kotona, huhtikuun 21 p. 1861.
Pienenpuoleinen sali, kummallakin sivulla ovi ja perällä kaksi, joista
toinen on koko näytöksen ajan auki valaistuun eteiseen. Katsojista
oikealla on ajan kuosinmukainen, komerolla varustettu kaakeliuuni.
Siisti vaan ei ylellinen huonekalusto.
1:nen kohtaus.
ELISE ja JALMARI.
_Jalmari_, istuen pöydän ääressä vasemmalla puolen huonetta etualalla,
kirjoittaa silloin tällöin jonkun sanan paperille samalla kun hän
näyttää muistelevan asioita.
_Elise_, istuen taaempana, pöydän ääressä, uunin lähellä, jossa palaa
tuli, ottaa eräästä korista muutamia lapsen kapaloita, mekkoja ja
myssyjä, joita tarkastelee, samalla kun hiljaa laulaa laulua: "Rida,
rida ranka." Laulun päättyessä panee tavarat koriin, menee Jalmarin luo,
laskee kätensä hänen olkapäälleen ja katselee häntä sydämellisesti.
JALMARI
(heittää kynän ja käärii hellävaroin kätensä Elisen vyötäisille katsoen
ystävällisesti häneen).
Kultaseni, sinä näytät niin reippaalta, ettei minua ollenkaan huolestuta
tuo hetki.
ELISE.
Ei minuakaan pelota vähääkään. Jalmari, oi kuinka odotan pikku poikaani.
JALMARI
(vetää hänet polvelleen istumaan, leikillisesti.)
Sinä olet pikku hupakko "pikku poikinesi". Jospa se onkin herttainen
pikku tytön-tyllerö?
ELISE.
Ei, ei, ei! Kaikkea sinä puhutkin. Ei -- reipas vankka poika, siitä olen
koko sielussani vakuutettu. Ja kuulehan. Minä olen salaa jo neulonut
pikku Jalmarin kastemekkoon hänen nimensä ja sen ympärille pieniä
ruusunnuppuja ja tammenlehtiä. Se on niin ihmeen sievä. -- Mutta et saa
tätä kellenkään kertoa, se muistakin.
JALMARI.
Kas vain sitä pikku äitiä, jolla on salaiset puuhansa, sillä aikaa kun
isä on poissa.
ELISE.
Minullapa on ollutkin hyvää aikaa viime päivinä, sinä kun olet ollut
kotoa poissa tavallista enemmän.
JALMARI.
Ethän liene siitä pahoillasi? -- Tuo valiokunnan kokoonkutsuminen on
saanut kaikki ylösalaisin. Koko Helsinki on liikkeellä. Ei voi millään
ehdolla pysyä kotosalla.
ELISE.
Rakas Jalmari, ymmärränhän minä sen hyvin vaikka minulla ei ole näinä
päivinä ollut tarpeeksi mielenrauhaa syventyäkseni yleisiin asioihin.
Mutta mitä siitä. Tiedänhän, että sinä ja muut, jotka ajattelevat yhtä
jalosti kuin sinä, olette levottomia ja jännityksissä, mitä olisi
tehtävä.
_Jalmari_ laskee ikäänkuin sattumalta kätensä edessään olevalle
paperille.
ELISE
(leikillä, osottamatta kuitenkaan mitään uteliaisuutta, siirtää hänen
kätensä syrjään.)
Mitä sinulla nyt on työnä? Kas, luettelo, jossa on isänmaallisten
miesten nimiä! Aina sama Jalmari. -- Aina vain ajatuksesi askartavat
isänmaan hyväksi.
JALMARI.
Olen vain, kultaseni, tähän kirjoitellut, mitä tänään kaupungilla
kuulin. -- Nämä herrat aikovat panna vastalauseensa sitä vastaan, että
valiokunta edustaisi valtiopäiviä, ja tiesi Jumala mitä kaikkea vastaan.
ELISE.
Näytähän! Noin monta tunnettua miestä Suomen eri seuduilta.
JALMARI.
Näitä kaikkia odotetaan tänään kaupunkiin, kelirikosta huolimatta.
Erityiset viestinviejät ovat olleet kutsuja kuljettamassa, ja kokous on
määrätty täksi illaksi 8 ajaksi, -- ja ajattele, se pidetään samassa
talossa, jossa sinä asuit ollessamme ensimäistä vuotta kihloissa.
ELISE.
Se vuosi oli onnemme alku. Mutta Jalmari, et voi arvata, mitä nyt juuri
johtui mieleeni. Minulla on jotakin sinulle tunnustettava. Voithan
ymmärtää, että kun on kaikki näkevän Jumalan edessä, lapsi sydämmellä,
niin kuin minä nyt, niin haluaa täydellistä rauhaa ja levollisen mielen
-- ja sen vuoksi tahdon tunnustaa sinulle kaikki, että Jumala olisi
minulle laupias. -- Tiedätkö, minkä vuoksi isä lopultakin suostui
avioliittoomme, vaikka ensin vastusti? Isä, uskonnollinen mies, piti
sinua liian maailmanmielisenä, mutta minä sitten hänelle vakuutin, että
sinä rakastat Jeesusta --
JALMARI.
Mutta Elise?
ELISE
(jatkaen).
-- silloin herahti kyynel vanhuksen silmään, hän puristi kättäni ja
virkkoi hiljaa: "Mene sitten hänelle, -- Jumala siunatkoon sinua,
lapseni". Tiedän, että en puhunut aivan totta, ja se on huolestuttanut
minua usein, mutta olenhan sen jälkeen ollut niin onnellinen, jonka
tähden olen uskonut, että Jumala on minulle antanut anteeksi.
JALMARI.
Tämä, kultaseni, olkoon vain meidän keskinäinen asiamme, ymmärräthän.
ELISE.
Ja tottahan poikamme kastetaan?
JALMARI.
Eipähän kastamatta! Minä olen virkamies, ja lapseen nähden sinun on
valta kaikessa. Tulkoon sinusta oikein hyvä ja hurskas äiti pikku
lemmikillemme.
ELISE.
Kiitos, Jalmari, nyt olen iloinen, niin iloinen. Tämä asia on painanut
sydäntäni. -- Kuule, sitten kun näet poikamme, niin sinä kirjoitat
kauniin runon hänestä ja minusta, eikö niin?
JALMARI.
Noo! -- Kaikkia sinä haluatkin? Tiedätkö, entisillä runoillanikaan ei
minusta ole mitään arvoa. Ne ovat niin onteloita.
ELISE.
Mutta Jalmari! Elä sano niin, jotka ovat minulle niin rakkaita, ja minä
opetan poikamme nostamaan katseensa sinuun ylpeydellä.
JALMARI.
Elise! -- Sinä tiedät, kuka tuntematon isäni oli. Minulla ei ole
minkäänlaista entisyyttä, niin kuin muilla. Sentähden olen koettanut
luoda tulevaisuuden itselleni ja sinulle.
ELISE.
Ja pojallemme. -- Sehän juuri on ihanaa. Sinun nimesi omistajana on hän
seisova kunniakkaana yllänsä Jumalan päivä ja nuoressa sydämessään
meidän rakkautemme. Kun toisilleen antautuu koko rakkaudellaan ja
vilpittömästi, niin siitä koituu onni, runsas ja rehevä. Ja nyt
lapsemme!
JALMARI
(nousee.)
Sinä haaveilet ja olit saada minut unhoittamaan, että minulla oli määrä
erään tuttavani kanssa pitää kokous.
ELISE.
Tietysti päivän kysymyksen johdosta. -- Ja tuo isänmaanystävien suuri
kokous kai pidetään salaisesti?
JALMARI.
Tietysti syvimmässä salaisuudessa, lukittujen ovien takana. Niin on
minulle salaisuutena uskottu.
ELISE.
Eikö sinua ole siihen kutsuttu?
JALMARI.
Ei. Sinne tulee vain vaikuttavia miehiä, suurtilallisia ja muita, joiden
voidaan katsoa edustavan maata. Mutta, muuten tuo levottomuus on ehkä
liioiteltua.
ELISE.
Niinkö luulet? No sitten olen minäkin levollinen. Olisi pelottavaa
ajatella, että -- -- --
JALMARI.
Mutta mistäpä sen oikeastaan tietää! Ehkä kaikki käy toivon mukaan tai
kentiesi aivan toisin. Paljoko se on kello? Kas, jo seitsemän. Minun
täytyy jättää sinut hetkiseksi yksin.
ELISE.
Ethän viipyne kauan poissa? Olen varma että äiti ehtii jo tänä iltana
tänne. Anna täti oli nimittäin hämärän aikana pikimmältään luonani ja
toi erään matkustajan terveiset äitiltäni. Äiti oli pari päivää sitte
tullut Tampereelle ja jäänyt sinne vähän lepäilemään, kun matka Porista
oli ollut rasittava.
JALMARI.
Vai niin, sitte voi hän olla täällä millä hetkellä hyvänsä. Mummo on
vielä ripeä liikkeissään. -- Mutta asiasta toiseen! Pieni
talousrahastosi tarvitsee tietenkin näinä aikoina vahvistusta (ottaa
lompakostaan muutamia setelirahoja, jotka antaa vaimolleen.) Tässä on
pikku vaimoseni.
ELISE.
Näin paljon rahaa! Jalmari, kuinka se on mahdollista! Tässä on ihan
liiaksi.
JALMARI.
Tavallista enemmän, sitä kai tarkoittaa minun säästävä emäntä kultani.
Näetkö -- minulle on nyt juuri maksettu muuan vanha saamiseni
ylioppilasajoilta -- rahat, joiden luulin ikipäiviksi menneen Kankkulan
kaivoon. Ei sinun nyt tarvitse kitsastella. Saakoon anoppi nähdä, etten
minä sentään aivan nälällä ruoki hänen rakasta lastaan.
ELISE.
Kaikkia sinä pakiset, armaani! Mutta näin paljon rahaa!
JALMARI.
No niin, siitä asiasta ei enää puhuta. Minun pitää jo lähteä. (Pistää
paperin ja lyijykynän taskuunsa).
2:nen kohtaus.
EDELLISET. ROUVA EKLÖF, (tulee keittiön puolelta.)
JALMARI.
Kas rouva Eklöf! Olittepa hyvä, kun tulitte. Nyt voin huoletta heittää
muoriseni hyvään hoitoon. Hyvästi rakas Elise. Tunnin kuluttua tahi
niillä vaiheilla olen kotona. Minkälainen ilma siellä on nyt illalla,
rouva Eklöf?
EKLÖF.
Kerrassaan kauhea. Sataa räntää, sellainen suden-ilma, että hyvä Jumala
-- ja pimeä kuin säkissä.
JALMARI
(etehisessä)
Minä otan sitten tuon sadetakin, niin olen kuin luotu rosvonilmaan. Vai
mitä Elise? Kun minulla on tämä nuttu yllä ja pussikaulus pään yli, etpä
sinäkään taitaisi minua hevillä tuntea. Näytän kai aika
ryöväripäälliköltä? Hyvästi nyt hetkiseksi, äiti kulta! Hyvästi hyvä
rouva Eklöf! (Menee.)
ELISE
(sulkien etehisen oven.)
Huu, sitä ilmaa! (Puhuu keittiön ovesta.) Liina, ole hyvä ja käy
pyytämässä talonmiestä lakaisemaan etehisen portaat. Siellä on niin
paljon lumisohjua, ja tohtori arveli, että hän kenties käy vielä tänä
iltana täällä.
PALVELUSTYTTÖ.
Pihalle juuri ajettiin. (Etehisen kelloa soitetaan.) Varmaan tohtori!
(Menee avaamaan ja ulos etehisen kautta).
3:mas kohtaus.
ELISE, ROUVA EKLÖF, LÄÄKÄRI.
LÄÄKÄRI
(päällystakkinsa kiiruusti riisuttuansa.)
Hyvää iltaa, hyvää iltaa, hyvä Elise rouva. Kuinka nyt jaksatte?
ELISE.
Olen niin reipas, kuin olisi kaikki jo ollut ja mennyt.
LÄÄKÄRI.
Valtimo lyö tasaisesti, ja kaikki onnistuu toivon mukaan, kunhan pidämme
huolta, etteivät mitkään sattumat tee teitä rauhattomaksi. (Rouva
Eklöfille.) Vai on rouva Eklöf täällä? Se on erittäin hyvä. Olen
vakuutettu, että kaikki käy hyvin, mutta "ei vara venettä kaada",
niinkuin sanotaan, ja sen vuoksi otetaan kotia vähän kloroformia, jos
satuttaisiin tarvitsemaan. Minä kirjoitan reseptin (istuu Jalmarin
pöydän ääreen ja antaa reseptin rouva Eklöfille). Kas tässä, rouva
Eklöf, lähettäkää tämä apteekkiin, niin asia on suoritettu. (Eliselle.)
Ja kuinka miehenne voi? Hän lienee ulkona tämmöiselläkin säällä, koskei
häntä näy kotosalla.
ELISE.
Voi rakas tohtori, hän ei pelkää pimeyttä eikä myrskyä, tulkoon miltä
taholta hyvänsä.
LÄÄKÄRI.
Nuoren miehen tuleekin olla rohkea, ja rohkeutta me tarvitsemme
tavallista enemmän tänä aikana, jolloin meistä maailmaa kokeneista
vanhoistakin valoisin kevätpäiväkin näyttää pimeältä. Mutta kyllä aika
neuvon tuo, kunhan kaikki vankkana muurina toisiimme liitymme -- eikä
joukosta tarvitse kaivata teidän arvoisaa rehellistä miestänne, hyvä
Elise rouva. (Puristaa hänen kättään, sitten hiljaa rouva Eklöfille joka
on palannut takaisin.) Toimitettu? Hyvä. Jos näyttäisi siltä, että olisi
välttämätöntä käyttää kloroformia niin lähettäkää vain hakemaan minua
vaikka keskellä yötä. Minun nukunnallani ei ole enään isosti arvoa.
(Kohteliaasti Eliselle.) Ja nyt on kaikki selvänä, ja minä luulen, että
me kohta iloksemme näemme nuoren äidin onnellisesti hymyten katselevan
"pientä poikaansa". Niin, niin "pientä poikaansa". Ja nukutaan nyt hyvin
ja kootaan voimia ja ollaan oikein reipas! Hyvästi! Hyvästi! (Menee
etehisen kautta)
_Elise_ ilosta hymyillen saattaa häntä avaten ulko oven.
TALONMIES.
(tulee ulko-ovesta, heti lääkärin mentyä).
Portaita laastessani tapasin tämän kirjeen lumisohjussa. Se on
varmaankin herrasväelle, koska se oli juuri kirjelaatikon kohdalla.
Postimies on kai hätiköinyt ja pimeän päässä ja huonossa säässä
pudottanut sen maahan.
ELISE
(ottaen kirjeen.)
Aivan märkä! Olipa se kiusallista. Kirje on todellakin miehelleni.
Kiitos vain, hyvä Kalle!
TALONMIES.
Ei mitään kiittämistä. (Menee.)
4:jäs kohtaus.
ELISE ja ROUVA EKLÖF.
ELISE
(katsellen kirjettä.)
Ei tämä ole ollut postissa, vaan joku erityinen kuljettaja sen on
tuonut. Käsiala on aivan outo. Olipa se harmillista, että sen piti
pudota lumeen. Mutta katsokaahan, rouva Eklöf, kuori on aivan avonainen.
Suulakka on liuvonnut irti. Kuinka lie sitten varsinaisen kirjeen laita.
Saapa nähdä, saako mieheni kirjoituksesta mitään selkoa.
ROUVA EKLÖF.
Jos kirje jätetään märkään kuoreen, voi se käydä mahdottomaksi lukea.
Täytyy kuivata paperi. (Koettaa uunin komeroa.) Tänne, hyvä rouva, uunin
lämpimään komeroon, on paperi levitettävä. Kas niin, ottakaa nyt kirje
pois kuoresta, (Elise tekee niinkuin käsketään) sillä tavalla, kuoren
asetamme syrjälleen toiselle puolelle ja levitämme kirjeen komeron
pohjalle, -- se ei näytäkään kovin pahasti kastuneen ja kirjoituksen
voinee siitä aivan helposti lukea.
_Palvelustyttö_ tulee tuoden apteekista pullon, jonka hän antaa rouva
Eklöfille ja menee.
ROUVA EKLÖF.
Vai niin, kloroformipullo. Kiitos, kiitos! No eipä tämä näytä juuri
pieneltä. Sen panemme hyvään säilöön. Vaikkapa tänne kaappiin. Eikö
niin?
ELISE
(puuhatessaan paperi kädessään.)
Niin, pannaan sinne. Tässä on kaapin avain, hyvä rouva Eklöf. (Antaa
hänelle avaimen.)
ROUVA EKLÖF
(antaa avaimen takaisin pantuaan pullon kaappiin.)
Tässä on avain. Nyt ei kukaan asiaan kuulumaton saa pulloa käsiinsä.
ELISE
(on levittänyt kirjearkin ja kääntelee sitä hämmästyksissään.)
Mitä kummaa! (Lapsellisesti nauraen). Paperi on aivan typösen tyhjä, ei
ainoatakaan kirjainta! Onpa se ollut hajamielinen kirjoittaja.
ROUVA EKLÖF.
Totta tosiaan! Eipä sitten ollutkaan vahinko eikä mikään, jos se
kastuikin.
ELISE
(yhä nauraen, samalla kun hän laskee paperin arvottomana uunin
komeroon.)
Tämä vasta on hauska juttu miehestäni. Kenties hän päällekirjoituksesta
kuitenkin arvaa, keneltä kirje on.
ROUVA EKLÖF
(nauraen.)
Se kai on ollut joku sangen oppinut herra. Nehän ne tavallisesti ovat
hajamielisiä.
Aisakellon ääni kuuluu pihalta.
ELISE.
Nyt varmaankin äiti tulee. (Huutaa) Liina! Liina!
PALVELUSTYTTÖ
(tullen saliin)
Kuomireki saapui pihaan. Ehkä apteekkarin rouva tulee.
ELISE.
Aivan varmaan. Riennä! Auta rouva tavaroineen sisään!
_Palvelustyttö_ menee ulos etehisen ovesta.
ROUVA EKLÖF.
Minä siirryn kotiini. Hyvää yötä, hyvä rouva, nukkukaa hyvin! (Menee
keittiön kautta.)
ELISE.
Kiitos, kiitos, rakas rouva Eklöf, hyvää yötä, hyvää yötä!
5:des kohtaus.
ELISE. APTEEKKARIN ROUVA. PALVELUSTYTTÖ, ja eräs KYYTIPOIKA, joka kantaa
matkakapineita etehiseen, missä äiti ja tytär ensimäiset tervehdyksensä
vaihtavat.
ELISE.
Sydämellisesti tervetullut, rakas äiti! (Suutelee häntä.)
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, kiitos, rakas Elise. Kuinka jaksat nyt? Näytät sangen terveeltä.
ELISE.
Ja olenkin niin terve ja reipas, ettei sinun, äiti, tarvitse olla
ollenkaan huolissasi minun tähteni.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jumalalle kiitos!
ELISE.
Saanko auttaa?
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, rakas lapseni.
ELISE.
Jätä se suuri lipas tänne eteiseen.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ja vie se pieni matkalaukku minun huoneeseeni. Kyyti on edeltäpäin
maksettu.
ELISE.
Jalmari on kaupungilla, mutta tulee kotiin aivan pian. Emme näet
täsmälleen tietäneet, milloin äiti ennättää perille. Jalmarilla on eräs
kokous valiokunta-asian tähden.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, siitä valiokunnasta kuulee puhuttavan menipä minne hyvänsä. Mieliä
kuohuttavaa aikaa tämä.
ELISE.
Ja ajatelkaa äiti, Jalmari elää aivan päivän tapausten pyörteessä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ymmärtäähän sen. --
ELISE.
Käy nyt sisään, rakas äiti, ja vielä kerran sydämellisesti tervetullut
pieneen, onnelliseen kotiimme! Istuhan, äiti, tähän nojatuoliin, siinä
on erittäin mukava istua, minä kohennan vähän pesävalkeaa. Äitillä on
ollut ilkeä matkailma.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ja niin huono keli. Vastaantulijoista ajoivat toiset rattailla, toiset
reellä. Umpinaisessa kuomireessä ei minulla toki kylmä ollut.
ELISE.
Haluaisiko äiti aluksi teetä?
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, lapseni, ei näin myöhään. Se veisi minulta unen. Äläkä puuhaa
illallistakaan. Pari tuntia sitten olin herkkueväitteni kimpussa, joita
sain Tampereelta. Minulla ei ole vähintäkään nälkä.
ELISE.
Se oli -- harmillista! olin vähällä sanoa, mutta saanhan sen sijaan
huomenna ensi kerran rakkaalle äitilleni emännöidä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitoksia vain. -- Kuten voit arvatakkin, lähetti isä sinulle
sydämellisimmät terveisensä ja siunauksensa. Hän lähetti minun mukanani
teille kauniin raamatun.
ELISE.
Rakas isä!
APTEEKKARIN ROUVA.
Liehän sinulla vielä tallella se raamattu, jonka vanha hoitajasi
testamentissaan sinulle määräsi?
ELISE.
Niin, sen uskollisen, hyväsydämisen Lotan suuri raamattu paksuissa
nahkakansissa. Kyllä se on tallella, vaikken tällä kertaa muista, mihin
se on pantu.
APTEEKKARIN ROUVA.
Isä on panettanut uuteen raamattuun kaksi tyhjää lehteä, joihin te
kirjoitatte nimenne ja lapsen sekä kummien nimet, niinkuin oli tapana
ennenaikaan. On tarkoitus, että siitä tulisi perheraamattu, jota
pidetään nuoren kotinne kallisarvoisena ystävänä. Samalla käski isä
sanoa, että hänen ensimäinen tehtävänsä iso-isänä on se, että hän
tallettaa säästöpankkiin jonku sievän rahasumman teidän lapsellenne.
ELISE.
Niinkö isä sanoi, että meidän lapsellemme?
APTEEKKARIN ROUVA.
"Heidän lapselleen", niin hän sanoi; hänen vanha sydämensä on kokonaan
heltynyt ajatellessaan maailmaan saapuvaa lapsenlasta.
ELISE.
Minä olen nyt ylenmäärin onnellinen, kun välimme isän kanssa tulee
sellaiseksi kuin sen pitää ollakin. -- Tiedätkö, äiti, -- se oli kyllä
aijottu pieneksi hämmästykseksi, mutta en malta olla sitä jo nyt
kertomatta, että pikku pojastamme tulee isän ja Jalmarin kaima.
APTEEKKARIN ROUVA
(kummastellen.)
Pikku pojastanne?
ELISE.
Ai, anteeksi, rakas äiti, se on, kuten Jalmari sanoo, minun omituinen
päähän-pistoni, että esikoiseni on poika, mutta minä olen siitä niin
varmasti vakuutettu, että täällä kotona erehdyn sanomaan sitä myötään.
Sen täytyy olla poika.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin olet vielä lapsellinen kuin ennenkin, Elise. Poika tai tyttö,
meille vanhoille on pienokainen yhtä rakas.
ELISE.
Niinhän se kyllä on. Mutta näes äiti, minä olisin niin onnellinen, jos
meillä olisi poika oppimassa perinpohjin tuntemaan jaloa isäänsä,
Jalmarin ollessa vielä voimakas ja nuori, jos näkisin pojan sieluun
ensimäisen kipunan syttyvän isänsä sielussa leimuavasta
isänmaanrakkauden tulesta, jos huomaisin pienokaisen tiedonjanon ja,
kukaties, näkisin kerran vielä runoilijan jalojen tunteiden heräävän
hänen nuorekkaassa rinnassaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
No, no, no. Ei nyt tuollaiset mielenliikutukset ole sopivia. Levollisuus
ja rattoisa rauha on sinulle tätä nykyä paras. -- Vieläkö miehesi
kirjoittelee runoja, niin kuin puolikymmentä vuotta sitten?
ELISE.
No tietysti! -- -- Niin, minä tarkoitan, että runoileminen on hänelle
nyt yhtä helppoa kuin silloinkin, vaikka se, luullakseni, on paljon työn
tähden jäänyt häneltä vähän syrjään. Noin vuosi sitten, sen minä tiedän,
kirjoitti hän runon esimiehensä hopeahäiksi, ja se oli niin kaunis, että
minä melkein luulen, että Jalmari juuri sen runon vuoksi pääsi niin pian
vakinaiseksi translaattoriksi.
APTEEKKARIN ROUVA.
Vai niin, ohoo!
ELISE.
Siinä uskossa minä ainakin olin ja olin iloinen, kun Jalmari kerrankin
sai tunnustusta kaiken ahkeruutensa, harrastuksensa ja taitonsa vuoksi,
joista hänen on vaan itseänsä kiittäminen. (Ajatuksissaan.) Mikä
ihmeellinen lämpö ja voimakas lento olikaan niissä isänmaallisissa
runoissa, joita hän viisi vuotta takaperin kirjoitti, jotka kiertelivät
kirjoitettuina jäljennöksinä kädestä käteen, kun olivat niin
vapaamielisiä etteivät painettuina päässeet julkisuuteen, tiedättehän,
ne, joista lähetin jäljennökset teille, kun isä avioliittoamme vastusti.
Muistathan äiti sen ihanan laulun joka loppui näin:
"Sen tiedät, tunnet, Suomalainen -- oi! --
Se on sun sielus syvin kaipaus,
Ihana, pyhä, kallis vapaus."
Juuri se laulu kiinnitti sydämeni nuoreen runoilijaan ja viritti siinä
isänmaallisten tunteiden kirkkaan leimun ennenkuin olin edes nähnytkään
Jalmaria -- ja kuin sitten aivan arvaamatta tulin tutuksi hänen kanssaan
ja voitin hänen rakkautensa, niin olin sanomattoman onnellinen vaikka
isä näki kaikki synkässä valossa, ja sanoi Jalmarin hehkuvia runoja
"pöyhkeileviksi" ja toi tuhansiakin syitä meidän kihlaustamme vastaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, niin, isäsi on talonpoikaisesta kodista, koruton, suora ja
hurskasmielinen, kenties hiukan epäluuloinenkin. Mutta nyt on hän
tyytyväinen, kun tietää, että olette onnellisia, ja että teillä on hyvä
toimeentulo.
ELISE.
Meillä on nyt niin hyvät päivät, äiti. Ajatteleppas, kun ensimäisenä
vuonna meillä oli ainoastaan yksi huone ja keittiö ja nyt, ainoastaan
kaksi vuotta häittemme jälkeen, neljä huonetta, keittiö ja eteinen.
Tarkastahan aluksi tätä salia, jossa oleskelemme enimmän osan päivää.
Sitten tuolla vasemmalla on pieni ruokasalimme, jossa Jalmari saa olla
tämän aikaa. Täällä oikealla on makuuhuoneemme, joka nyt tulee minun
huoneekseni; sen takana on varsinainen Jalmarin työhuone, johon on
eteisestä eri käytävä. Se huone tulee nyt äidin huoneeksi. Se on lämmin
eikä siinä ole vetoa.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos hyvä lapsi!
ELISE.
Tällainen huoneusto maksaa täällä Helsingissä sangen paljon, mutta
Jalmarilla on hyvät tulot, ensin vakinainen palkka ja sitten paljon
sivutuloja. Hänhän osaa niin paljon kieliä. Ajattelehan: suomea,
ruotsia, saksaa, venäjää, ranskaa ja englanninkieltä -- kerrassaan
kuutta kieltä, senpä vuoksi useat kauppahuoneet käyttävätkin hänen
apuaan tärkeimmässä kirjevaihdossaan. Ne maksavat hyvästi, sillä he
luottavat Jalmariin, joka on hyvässä maineessa ja osaa säilyttää
salaisuudet. -- Yksi kauppamies täällä on, jonka kanssa Jalmari ei
tahtoisi olla tekemisissä, sillä puhutaan, että hän käyttää kaikellaisia
mutkia ja metkuja, mutta kun Jalmarin on vaan käännettävä ja
paikkapaikoin selvennettävä hänen kirjeitään, niin suostui hän kuitenkin
olemaan. Jalmarin omatunto on näet puhdas, eikähän sitä mielellään luovu
parhaasta asiatuttavastaan -- joka sitäpaitsi saa aina oikeuden
puolelleen. -- Onpa se, rakas äiti, hauskaa, kun saa kerrankin näin
vapaasti jutella. Ilossani unhotan kokonaan, että sinä tietenkin olet
hirveän väsynyt pitkän, vaivaloisen matkasi jälkeen ja varmaankin
mieluimmin menisit levolle.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, uni taitaisi todellakin maistaa, vaikka kello on vasta puoli
yhdeksän. Mutta päivä se on huomennakin, ja silloin saanemme hetkisen
Jalmarin kanssa puhella.
ELISE.
Ikävä, ettei hän vielä ole ehtinyt kotiin. Sinä et voi uskoa, äiti,
miten hän on kiintynyt isänmaamme asioihin, ja nyt näinä huolettavina
aikoina hän antautuu kokonaan päivän suurelle kysymykselle. Olisi ollut
hauska nähdä mitä nyt pidät hänestä, omasta hyvästä Jalmaristani,
vakaantuneena aviomiehenä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jumala antakoon teille molemmille rauhaa ja onnea. Ja nyt hyvää yötä,
rakas Eliseni.
ELISE.
Eikö äiti nyt iltasella tahdo nauttia mitään? Lasin maitoa kenties?
APTEEKKARIN ROUVA.
No kiitos, se tekee hyvää.
ELISE
(rientää ruokasalin ovelle.)
Ja oikein hyvää maitoa saatkin äiti. (Huutaa.) Lina, ole hyvä tuo tänne
rouvalle vähän maitoa.
APTEEKKARIN ROUVA
(työntää syrjään ikkunaverhot ja katsoo ulos) Ilma on asettunut, siellä
on aivan tyyni ja taivas sekeessä. Tähdet kimmeltävät niin kirkkaasti
kevätyössä -- ne luovat ihanaa valoaan pyhään ja suureen aikaan, joka
sinua, rakas tyttäreni lähestyy.
ELISE.
Rakas, kallis äiti!
_Palvelustyttö_ saapuu maitokannu ja lasi pienellä tarjottimella, jonka
hän laskee pöydälle.
ELISE
(kaataa maitoa lasiin.)
Sytytäppäs, hyvä Liina, kynttilät apteekkarin rouvan huoneessa ja
makuukammarissa.
_Palvelustyttö_ menee käskyn täyttämään.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, Elise! (Tarttuu lasiin.) Maito on kylmän puoleista. Minä panen
sen lämpiämään tuonne, niin, saamme vielä hetkisen puhella. (Yrittää
panna lasin komeroon, mutta huomaa levällään olevan paperin.) Saanenhan
tätä paperia liikuttaa.
ELISE
(nauraen.)
Siihen on vaan vähän pesuja levitetty kuivamaan. Ajattele, miten hassua!
Talonmies löysi portaalta lumisohjusta likomärän kirjeen Jalmarille,
suulakka oli irtiliuonnut, ja kun me otimme kirjeen kuoresta
levittääksemme sen kuivamaan lämpimälle arinalle, huomasimme että
kuoreen oli erehdyksestä pantu aivan puhdas, tyhjä paperilehti. Sillepä
mahtaa Jalmari nauraa. (Tätä puhuessaan on hän vääntänyt lampun Jalmarin
kirjoituspöydällä sammuksiin.)
APTEEKKARIN ROUVA
(otettuaan paperin komerosta ja pantuaan lasin sijaan.)
Tyhjä paperilehtikö? Mutta tämähän on täyteen kirjoitettu.
ELISE.
Äiti kulta, mitä sinä puhut! Täyteen kirjoitettu? Mahdotonta. Näin itse,
ettei siinä ollut kirjaintakaan.
APTEEKKARIN ROUVA
(lukee paperista.)
"Minulla on puheille pääsy tänä iltana kello 9. Niin pian kuin olette
saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teidän heti tuotava lista
minulle." -- -- Katso itse lapseni! (Ojentaa hänelle paperin.)
ELISE
(katselee sitä koettaen hämmästystään salata.)
Ihmeellistä! Paperia ei ole kukaan voinut vaihtaa. Olen ollut täällä
koko ajan. En ymmärrä tätä ollenkaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
Se on kirjoitettu sympateetti-musteella -- tunnen sen meidän apteekista.
Sillä kirjoitettu kirjoitus on näkymätöntä, kunnes siihen lämpö
vaikuttaa,
ELISE.
Mutta minkätähden? -- Ihmeellistä! --
APTEEKKARIN ROUVA.
Siten säilytetään salaisuuksia. (Menee juomaan vähän maitoa.)
ELISE
(pistää kiireesti kirjeen kuoreen, jota hän koko kohtauksen ajan
kädessään pitää.)
Mutta minkätähden, äiti?
APTEEKKARIN ROUVA.
Sen saat Jalmarilta kuulla, lapseni. (Katselee häntä.) Luulen että tuo
joutava kirje on saanut sinut levottomaksi. On parasta että menet
nukkumaan ja nukut itsesi levolliseksi ja reippaaksi vastaanottaaksesi
"pientä poikaasi." Hyvää yötä, rakas lapseni, Jumala sinua siunatkoon.
ELISE.
Hyvää yötä! Nuku nyt äiti hyvin ensimäinen yösi meidän luonamme. Minä
saatan sinut huoneeseesi. Minä käyn nukkumaan heti kun Jalmari tulee.
Hän ei viivy enää kauan.
APTEEKKARIN ROUVA
(samalla kun molemmat menevät oikealle.)
Niinkuin tahdot, lapseni!
Näyttämö on vähänaikaa tyhjänä.
6:des kohtaus.
ELISE, yksin. Sitten eräs SANANTUOJA.
ELISE
(saapuu makuuhuoneesta kirje kädessä, kävelee hitaasti yli lattian
toistaen muististaan.)
"Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on
teidän heti tuotava lista minulle." -- Kokous on varmaan tuo tänä iltana
pidettävä valtiollinen kokous. Siihenhän Jalmari _ei_ aikonut mennä. --
Mitä tämä kirje siis tarkoittaa? En ymmärrä mitään ja tuntuu kuitenkin
siltä, kuin tämä paperi levittäisi ympärilleen jotakin epäpuhdasta ja
hämäryyttä, joka minua kiusaa, melkeinpä kauhistuttaa. Tämä salaperäinen
paperi on minusta villikaali, jonka katkera haju ja hallava likainen
väri ikäänkuin kehottavat varomaan ruohon myrkyllistä nestettä. Tällä
paperilla tarkoitetaan Jalmarille jotakin pahaa. Tahtoisin polttaa sen.
Tahtoihan tämä itsekin jäädä rauhallisen kotimme ulkopuolelle, pimeään
ulkoilmaan ja lumisohjuun. Ei, minua vaivaavat turhat luulot. Minun
pitää tyyntyä lapsen tähden. (Ottaa kirjeen kuoresta.) Jalmari itse
käskisi, että rauhaa saadakseni lukisin tämän kirjeen. (Lukee kovasti
yhä vieraammalla äänellä) -- -- -- "heti tuotava lista minulle. Olen
saanut käskyn heti maksaa rahasumman, jota hän piti suurena, mutta
toivoen lisäpalveluksia, ei tahtonut siitä yhtään tinkiä. Huomenna
luultavasti saatte uusia tehtäviä, sillä sanankuljettaja lähetetään.
Olkaa levollinen, tulevaisuutenne on taattu, kunhan palvelette meitä
uskollisesti. Kukaan ei voi teitä epäillä, ja saatte luottaa minuun". --
-- Ei mitään nimeä alla. -- Ei pois nämä kolkot ajatukset! Kuinka
häpäisevästi kohtelee Jalmaria tuo herjaaja! -- Olipa hyvä, että
rohkenin lukea, mitä se katala on kirjoittanut. (Etehisen kelloa
soitetaan hiljaa.) Jalmari! -- Ei, hänellä on oma avaimensa. (Menee
avaamaan ovea.)
SANANTUOJA
(vanhanpuoleinen nöyrä mies, tulee sisään.)
Nöyrimmästi pyydän, että saisin tavata herra translaattoria, vaikka
onkin jo myöhänpuoleinen.
ELISE
(tavallisella äänellä.)
Translaattori ei ole kotona.
SANANTUOJA.
Pyydän anteeksi, mutta liekö herra translaattori saanut tänä iltana
erään kirjeen?
ELISE
(katselee tutkien miestä.)
Ei! -- Ken olette? Kuka lähetti teidät tänne?
SANANTUOJA.
Suokaa anteeksi, mutta minut on kielletty sanomasta sitä kellekään
muulle kuin herra translaattorille itselleen.
ELISE
(arvokkaasti.)
Minä olen hänen vaimonsa. Minulle voitte sen sanoa, minä tahdon sen
tietää.
SANANTUOJA.
Minä en uskalla -- se on tärkeätä, ja pidettävä salassa.
ELISE
(ankarasti).
Ettekö kuule! Ken lähetti teidät?
SANANTUOJA.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi -- sama joka kirjoitti kirjeen. (Astuu
hiljaa askeleen lähemmäksi ja suun eteen nostaen kätensä kuiskaa erään
nimen.)
ELISE.
(näyttää käskevästi ovea.)
Ulos!
_Sanantuoja_ menee äänetönnä ulos.
ELISE
(yksin. Kauhistuneena katselee sivulleen aivan kuin näkisi näyn.)
Huu! -- -- -- -- On kuin kokonaan luhistuisin. (Levottomana kävelee
edestakaisin kädet suonenvedon tapaisessa puristuksessa.) Totta
kuitenkin! Jalmari urkkija! Hourin kenties. Mutta kirje on kädessäni!
Ah, se on kauheaa! Se on hirmuista! (Katselee hämmästyneenä ympäri
huonetta.) Onko tämä meidän kotimme? -- -- En tunne sitä enää. -- --
Täällä on ollut niin rauhallista, suloista ja turvallista, enkä ole
huomannut ympärilläni matelevaa syöpäläistä, en akkunoista väijyvää
ylenkatsetta ja häväistystä, en ole tuntenut ruttoa, joka on
saastuttanut ilman minulta ja -- lapseltani. Jumala, Jumala, nyt
tuskassani tarvitsisin sinua, mutta en tiedä missä sinä olet -- -- -- en
ole niin pitkiin aikoihin sinua tarvinnut.
7:s kohtaus.
JALMARI. ELISE.
JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pysähtyy ja katsoo toivotonna häneen.
JALMARI
(iloisesti, matkalippaan huomattuaan.)
Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo
anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. -- Mutta mikä
sinulla on? Miten on sinun laitasi?
ELISE.
Ei mitenkään.
JALMARI.
Minä autan sinut huoneeseesi.
ELISE.
Älä koske minuun.
JALMARI.
Pitää lähettää noutamaan lääkäri.
ELISE.
Minua ei paranna mikään lääkäri.
JALMARI.
Sinun on nyt toteltava. Huomaathan, että hetki on tullut.
ELISE.
Kamala, julma hetki! (Jalmari yrittää kiiruhtaa keittiöön.) Elä mene!
Lääkäristä ei ole apua. (Katsoo rukoilevasti mieheensä.) Sinä yksin
voisit, kenties saattaa minut jälleen hengittämään.
JALMARI.
Taivaan Jumala, Elise?
ELISE.
Ei, älä koske minuun. (Kyynärpäällä tukien hylly-pöytään, pää käteen
nojaten hiljaa ruumistaan huojuttaen puhuu vaivaloisesti, pitäen
edelleen kirjettä kädessään.) Tässä on eräs kirje sinulle. Se tavattiin
lumesta portailta. -- Se oli auennut lumessa. -- Kirje oli kirjoitettu
sympateetti-musteella. -- Lämpimässä tulivat kirjaimet näkyviin. -- Luin
sen. -- Sitten tuli eräs vahtimestari, joka tiedusti sinua ja -- --
kirjettä. Hän ei tahtonut sanoa, kenen asialla oli mutta kuitenkin
lopulta kuiskasi nimen. Se oli tämän kirjeen kirjoittaja. -- Tässä On
kirje. (Ojentaa kirjeen Jalmarille, joka on ehdottomasti kääntynyt pois
hänestä. Elise on astunut askeleen eteenpäin, edelleen huojuen hiljaa,
kädet suorina sivuilla ja yhteenpuristettuna.)
_Jalmari_ luo häneen aran silmäyksen ja istuutuu sitten pöytänsä ääreen
kirjettä lukemaan. Sitten nojaa hän voipuneena otsansa oikeaan käteensä.
-- Hiljaisuus.
ELISE
(menee Jalmarin luokse, seisahtuu hänen tuolinsa taakse pyyhkien kerran
käsillään hänen hivuksiaan).
Jalmari raukka! (Vetäytyy pois.) Me olemme nyt autiossa erämaassa,
karkoitettuna paratiisista.
JALMARI
(nousee ja nojautuu kirje kädessä tuolin selkänojaa vasten.)
Elise, Elise! Eikö pitkällinen katumus ja uusi elämä voisi sitä jälleen
meille avata?
ELISE
(jäykästi.)
Se on siis totta?
JALMARI.
On.
ELISE.
Milloin se on alkanut?
JALMARI.
Milloin? -- Heti esimiehen hopeahäiden jälkeen -- -- silloin kiintyi
eräällä taholla huomio minuun -- mieheen, jolla ei ollut perittyä nimeä
ja jolla näytti olevan halu luoda tulevaisuutta itselleen ja -- -- No
niin, minä sain tehtäviä, jota paitsi vielä köyhyys ahdistaisi --
ELISE
(katsoo häneen tuskallisesti, nielee itkunsa ja ikäänkuin täyttäen
Jalmarin lausetta pääsevät häneltä hiljaa sanat.)
Sinua ja minua! -- (Vie kätensä hitaasti otsalleen.) Entäs esimiehesi?
JALMARI.
Hän ei tiedä mitään -- muut ovat vaiti.
ELISE.
Ja -- -- tänä iltana?
JALMARI.
Oi, Elise! Mieltäni polttaa suurempi tuska kuin uskotkaan. Armahda
heikkoa kurjaa!
ELISE
(tuskallisella ponnistuksella).
Ja tämän iltainen kokous?
JALMARI.
Elkäämme puhuko siitä -- -- sitten toisella kertaa. Se saa sinut
levottomaksi. Sinun täytyy rauhoittua mihin hintaan hyvänsä. Muista
lasta.
ELISE.
Mitä lasta? Niin, niin, niin! -- Rauhani on mennyttä! Mutta minä olen
lujempi kuin voisi luullakaan. On parempi kuin saan katsoa häpeätämme
vasten silmiä. Todellisuus ei voi olla tuskallisempi kuin pelottavat
kuvittelut. Sano siis kaikki tyyni.
JALMARI
(puolittain käsillään peittäen kasvonsa).
Kokoushuoneen portaitten vieressä on eräs yksityinen huoneusto, jonka
eteisen ovessa on pieni akkuna. Asukkaat houkuteltiin pois kotoaan.
Minulle valmistettiin pääsy pimeään eteiseen. Porraskäytävä oli
valaistu. Minä näin ja tunsin kaikki, jotka siitä kulkivat ja merkitsin
heidän nimensä listaan. Muu selviää tästä kirjeestä.
ELISE
(hysteerisesti.)
Ah!
JALMARI.
Kukaan ei tule tämän vuoksi kärsimään. Tiedettiin jo yleensä, ketä
kaupunkiin odotettiin.
ELISE
(ottaa häntä kuulematta taskustaan ne setelirahat, jotka aikaisemmin oli
Jalmarilta saanut.)
Nämätkin rahat ovat siis häpeällä saatuja?
_Jalmari_ nyökäyttää päätään myöntävästi.
_Elise_ sytyttää setelit kynttilässä ja panee ne sitten pöydällä olevaan
marmoriastiaan palamaan.
JALMARI
(menee kiiruusti uunin luo ja heittää tulisille hiilille kirjeen, jota
hän edelleen on pitänyt kädessään ja joka palaa kirkkaalla liekillä.)
Viimeinen. -- Ei koskaan enää.
ELISE
(katsellen liekkejä.)
Nyt ne palavat, nuo kauheat sanat! Jos voisin polttaa ne sanat
sydämestänikin, niin mielelläni menisin niiden kera tuleen.
JALMARI.
Minä rukoilen sinua, koeta rauhoittua. Ehkempä aika huojentaa minun
sieluni kuorman ja sinun tuskasi.
ELISE
(katselee jäykästi ja oudosti eteensä alasvaipunein katsein.)
Kun se mies joka kirjeen saapumista tiedusti, kuiskasi häveten minulle
vakoilijan nimen, karkasi minulta sieluni pois. Näin sen siveettömänä ja
väsyneenä, matalalla hitaasti pyrkivän yli vesien, vaipuvan vihdoin
äänetönnä aaltojen alle. Näin paikan virran pohjassa, johon se kuplana
painui soran ja kivien sekaan. Siellä vesi tuudittaa poloista, jolla ei
ole henkeä eikä ole kuollut.
JALMARI.
Sinähän hourit, Elise raukka.
ELISE.
En. Minä näin kaikki niin selvästi, kuin silmilläni ainakin.
JALMARI.
Kurjuuteen olemme uponneet, ja voimme odottaa apua ja armoa ainoastaan
Jumalan kädestä.
ELISE.
Sen Jumalan, jota onnemme päivinä emme muistaneet.
JALMARI.
Sinä et ole tähän syypää, eikä lapsi, jolle elämän annat. Tyynny lapsen
tähden.
ELISE.
Niin lapsi -- se on kauheaa! Oi Jumala, isä taivaassa.
JALMARI.
Sinun täytyy levätä, sinun täytyy saada unta ja unhottaa.
ELISE.
Niin unta ja unhottaa. -- Voitpa olla oikeassa. Tiedäthän että sinulle
on vuode ruokasalissa. (Ojentaa hänelle kynttilän.)
JALMARI.
Elise, rakkaani, uskotko, ettet voi koskaan anteeksi antaa?
Heikkoudessani oli paljon rakkautta.
ELISE.
Jumala ja kansamme antakoon anteeksi meille, sillä olemmehan yksi. Hyvää
yötä! (On sammuttanut pöytälampun ja ottaa toisen kynttilän.)
_Jalmari_ menee huoneeseen, _Elise_ pysähtyy oman huoneensa ovelle.
Hiljaisuus.
8:s kohtaus.
ELISE
(yksin.)
Jalmari! -- -- Miten hennoitkin! -- -- Nukkua en voi. Sieluni on
horroksissa kaukana virran pohjassa, mutta ruumiini ei saa rauhaa. -- Ja
minä en voi vapautua tästä taakasta. Minunhan tähteni hän vahingoitti
sielunsa. -- -- Mutta kuinka hän saattoi tehdä lapsen tähden, minun
rakkaan lapseni, viattoman pikku poikani tähden! Sinun pienellä
otsallasi on jo se häpeä, joka on seuraava sinua kautta koko elämäsi.
(Vavahtaa ruumiillisesta tuskasta.) -- Oi, jospa saisin nähdä sinut,
silmänräpäykseltäkään, mutta voimani ovat loppuneet. -- Sillä hetkellä
kun synnyt täytyy minun jättää sinut pahan maailman jalkoihin, rakas
pikku poikani. -- Ei, ei! -- -- Jos me molemmat olisimme poissa, niin ei
kukaan tietäisi tästä mustasta häpeästä ja katkerasta tuskasta, silloin
ei kukaan, ei kukaan muu kuin äitisi saisi tuntea sinua, pikku
lemmittyni. Silloin ei sinun tarvitsisi punastua kenenkään edessä ja
meidän molempain muisto ehkä suojelisi häntä, jota me rakastamme. Sano,
lapseni, oma kulta poikani: ethän tahdo tulla tähän viheliäiseen
maailmaan? Menemme yhdessä toiseen maailmaan, hiljaa, niin hiljaa, ettet
herää, ennenkun ijäisyyden kirkkaus ympäröipi sinut. Olethan väsynyt ja
tahdot nukkua. (Menee kaapin luo ja ottaa kloroformipullon.) Tässä on
unen ja elämän neste meille molemmille. Elä pelkää, minä seuraan sinua
-- me rukoilemme iltarukouksen isäsi edestä ja sitten nukumme niin
rauhallisesti, sinä ja minä, poikaseni, ja sinä heräät äitisi sylissä,
ja hän rakastaa sinua, rakastaa niin sydämmellisesti, poikani. (Menee
huoneeseensa.)
Näyttämö on kotvan aikaa pimeä.
9:s kohtaus.
JALMARI
(tulee ruokasalista kynttilä kädessä.)
Tuo huone on minusta niin outo. En saa siellä unta. Ja täällä varjot
ovat kuin jättiläishaamuja. Minä en nähnyt niitä silloin, kun omatuntoni
oli horroksissa. Iloitse nyt sinä, joka minulle elämän annoit, iloitse
siitä, mitä verestäsi on tullut. -- Elise parka! Kuinka lämpimästi hän
minua rakasti, kuinka hän minuun luotti, kuinka onnellisia olisimme
voineet olla. Hänen luottamuksensa olen ruhjonut, hänen sielunsa
hukuttanut. -- Ja minkätähden, hyvä Jumala, minkätähden? Viheliäisyyden,
kevytmielisyyden, heikkouden tähden. Ah, jo maan päällä on helvetti --
toista ei enään tarvita. -- Jos voisin Eliseä tyynnyttää, vähänkään
tyynnyttää näinä raskaina päivinä, niin voisi ehkä aika ja lapsi tuottaa
unhotuksen, mutta en voi, hän ei tahdo nähdä minua Kainin merkki
otsallani. -- Hän valvoo nyt ja kärsii naissydämen julmimpia tuskia.
(Lähestyy hiljaa Elisen huoneen ovea.) Siellä on niin hiljaista. Jumalan
kiitos! Hän on varmaankin päässyt uneen. (Menee lähemmäksi ovea.) Mikä
tukehduttava haju! Mitä se on? Se on kloroformia. Hän on sitä käyttänyt
saadakseen lepoa. Elise parka! -- -- Siellä on niin kummastuttavan
hiljaista. Tuli palaa vielä. Minun täytyy katsoa, nukkuuko hän. (Avaa
oven hiljaa, pysähtyy hetkiseksi tukahduttavan hajun vuoksi; sitten
kiiruhtaa hän huoneeseen.)
Näyttämö jää tyhjäksi.
10:s kohtaus.
JALMARI ja APTEEKKARIN ROUVA, aluksi haastaen makuuhuoneessa. Sitten
LÄÄKÄRI.
JALMARI
(puhuu Elisen huoneessa hiljaisella äänellä.)
Elise! Valvotko? (Kovemmin.) Elise! (Huutaa.) Suuri Jumala, hän on
tainnuksissa. Herää Elise! Elise! Olet myrkytetty. Tukehdut! (Pari
ikkunaruutua kuullaan rikkilyötävän.)
APTEEKKARIN ROUVA
(puhuu niinikään makuuhuoneessa.)
Taivaan Jumala! Mitä on tapahtunut? Elise! Hän kuolee! Joutuin lääkäriä
hakemaan.
JALMARI.
(juoksee salin läpi keittiöön huutaen palvelustyttöä.)
Joutuin, joutuin lääkäriä noutamaan. Sinä tiedät, muutamia askeleita
täältä. Sano että rouva on hyvin sairas. Joudu, joudu!
APTEEKKARIN ROUVA
(saapuu horjuen harmaassa aamutakissa, ja vaipuu nojatuoliin.)
Kuollut! Ei epäilemistäkään. Elise, Elise raukkani! Valtimo ja sydän
ovat pysähtyneet kokonaan.
JALMARI.
Kauheaa!
APTEEKKARIN ROUVA.
Miten tämä kaikki on tapahtunut? Oliko hän valveilla vielä, kun sinä
kotiin tulit?
JALMARI.
Kyllä, hän oli odottanut minua. Hän näytti hermostuneelta -- ja hyvin
kiihtyneeltä, mutta ei antanut noutaa lääkäriä. Siitä on tuskin tunti
kun erosimme nukkumaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ja sitten? Kloroformin haju? Ah, pelkään että täällä on tapahtunut
jotain hirveää.
JALMARI.
Minulla oli vielä vähän työtä ja palasin huoneestani -- -- noutamaan
salkkua. Näin silloin valon hänen huoneestaan ja hiivin sinne nähdäkseni
kuinka hän voi, mutta olin vähällä tukehtua kloroformin hajuun.
Saadakseni ilmaa huoneeseen, löin rikki pari akkunaruutua tempastuani
ensin pois kloroformissa likomäräks kastellun pyyheliinan, jonka hän oli
käärinyt kasvoilleen. Sen enempää en tiedä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jalmari parka! On kauheaa, mutta tuo terve, tyyni ja onnellinen nainen
on itse päättänyt päivänsä. Ah, minä en käsitä ollenkaan mitä tämä on.
Jonkun verran levottomaksi näytti hän tulevan siitä salaperäisestä
kirjeestä -- -- --
JALMARI
(keskeyttäen).
-- salainen kirje kauppa-asioista, jolla ei ole mitään merkitystä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin minäkin ajattelin. (Rientää lääkäriä vastaan, joka saapuu keittiön
kautta.) Ah, tohtori tulee! Mikä yö, mikä hirvittävä yö, rakas tohtori.
Kenties lapsi voidaan vielä pelastaa, äiti on mennyttä.
_Lääkäri_ ja _apteekkarin rouva_ ovat samalla kiiruhtaneet
makuuhuoneeseen.
JALMARI
(kävelee tuskissaan mutta hitaasti edestakaisin salissa.)
Elämä ilman häntä! -- Sinä taivaassa tuomitset kuitenkin oikein!
Kaksoismurha -- -- vaimo ja lapsi murhattu. -- -- Eikä ainoatakaan
todistajaa -- -- ei vähintäkään epäluuloa -- -- ei salaurkkijaa! -- Jos
helvetti on, niin siellä tänä yönä riemuitaan.
LÄÄKÄRI
(tulee yksin tyhjä kloroformipullo kädessä.)
Ystävä raukka, ei pienintäkään elonmerkkiä. Tämä on kummallista. Niin
reipas ja nuori, kaikki osotti säännöllistä päättymistä. En voi muuten
todistaa, kuin että on syntynyt äkillinen mielenhäiriö, kun tuskat
tulivat ennen kuin oli voitu odottaa. Ne näyttävät raukalla olleen hyvin
kovat. Näkee että hän on itkenyt rajusti ennen kuin ryhtyi epätoivon
keinoon. Kuolema on tullut pian ja tietämättään. Nyt kuoleman syvä rauha
lepää nuoren vaimon kasvoilla. Niin äkillistä. Minusta tuntuu
käsittämättömältä. On täytynyt olla joku valtava mielenliikutus. Siitä
ei kuitenkaan tiedä kukaan.
JALMARI
(pudistaa jäähyväisiksi poislähtevän lääkärin kättä, sanoen.)
Jumala yksin.
(Esirippu laskeutuu.)
End of the Project Gutenberg EBook of "Pikku poikani", by Emil Nervander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "PIKKU POIKANI" ***
***** This file should be named 19670-8.txt or 19670-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/9/6/7/19670/
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
