Satu sydämestä ja auringosta

By Elina Vaara

The Project Gutenberg eBook of Satu sydämestä ja auringosta
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Satu sydämestä ja auringosta


Author: Elina Vaara

Release date: October 27, 2023 [eBook #71967]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1925

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA ***




SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA

Kirj.

Elina Vaara





Porvoossa,
Werner Söderström Oy,
1925.



SISÄLLYS:

SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA

Kaukaiset metsät.
Satu sydämestä ja auringosta.
Mennyt suvi.
Lumikkosydän.
Järvellä.
Hiiden hovi.
Syysromanssi.
Saaren soittaja.

VILLIVIINI

Karnevaalihuume.
Käsky — kielto..
Kuolleet.
Judithin tuska.
Villiviini.

HILJAISIA AKORDEJA

Puutumus.
Hiljainen huone.
Akordi.
Hiljaisimmat.
Hartaus.
Keväthämärä.

LAULU KAUKAISESTA RAKKAUDESTA

Blayn prinssi.
Trubaduurilaulu.
Aavelinna.
Suleika.
Yö keitaalla.
Oi Sulamith, on päivät hämärtyneet.
Netkron sadusta.

PUISTOKUJA

Kevät.
Kultaiset pallot.
Kellastuneesta vihkosta.
Katkenneiden pilarien kaupunki.
Tähtisumua.
Uneksijat.
Puistokuja.




SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA.



KAUKAISET METSÄT.


    Keskiyöllä ikävään ma havaan,
    sateen lauluun ikkunani avaan.
    Sydän valittaa.
    Siellä sananjalat viherjäiset,
    sinikellot, punakämmekkäiset
    vavisten nyt vartoo kuolemaa.

    Siellä syksy mustan tulvan lailla
    hautaa metsät, joissa huolta vailla
    häipyi suven kuut.
    Haavanlehdet maahan varisevat,
    raskasmielisinä huokailevat
    tuuleen tummat, rakkaat havupuut.

    Kuule, sadeyö, kun kuiskaan sulle:
    katoovaisuudesta voitko mulle
    laulun virittää,
    jok' on sinipunainen ja musta,
    jok' on täynnä murheen huumausta —
    laulun, jonka voi vain nyyhkyttää!



SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA.


    Oli kerran kuninkaantalo,
    missä yö oli päivinkin.
    Ei tulvinut koskaan valo
    sen synkkiin saleihin.
    Ah, tummat uutimet häilyi
    siell' edessä ikkunain;
    mut auringonikävä säilyi
    yhä sielussa prinsessain.

    Pian hämyyn hautakuorin
    kaks heistä kaipaus vei,
    mut prinsessa hennoin ja nuorin
    hän kuolla tahtonut ei.
    Miten verhojen takaa ehtoin
    surunsairain kuuntelikaan
    hän huminaa syreenilehtoin,
    jotka varisti kukkasiaan!

    Kuu venheellään kun sousi
    yli torninhuippujen,
    kuva nuorukaisen nousi
    hänen uniinsa ihmeellinen.
    Sen silkinkuivaa tukkaa
    ois nauraen hyväillyt
    ja tuhannen syreeninkukkaa
    hänen tielleen kylvänyt...

    Ja prinsessa pimeän linnan
    ei enää viipyä voi:
    unen kutsu pohjalla rinnan
    kuin kiihkeä viulu soi.
    Hän pakeni linnasta salaa
    kuin pääsky, pesästään
    joka paisuvin siivin halaa
    sini-ilmaan värisevään.

    Näyn ihanan eessä aivan
    sydän nuori hurmaantui:
    laill' yrtteihin peittyvän laivan
    maa säteiden virrassa ui.
    Utupilvissä taivahalla
    lepäs aurinko hehkuen
    kuin valkeiden vuorten alla
    ois järvi kultainen.

    Ja kun nukahti matkalainen
    puun himmeän varjoihin,
    niin untensa nuorukainen
    hänet herätti suudelmin.
    Käden prinsessan käteen hän liitti,
    vei kauas maailmaan,
    ja hymyä auringon riitti,
    he kunne kulkivatkaan.

    Moni kaupunki kaunis, suuri
    ilon, loistonsa tarjolle toi.
    Oli puutarhat kukassa juuri
    ja suihkulähteet soi!
    Mut prinsessa päivien mennen
    pian tunsi sydämessään,
    ett' uupuu valohon ennen
    kuin yöhön pimeään.

    Yhä prinsessa kulkee, kulkee
    all' ihanan auringon...
    Mut illoin, kun silmät hän sulkee,
    sydän luotaan kaukana on.
    Nyt raukein siivin se halaa
    taa tummain uudinten,
    ja se pimeään linnahan palaa
    kuin pesäänsä pääskynen.



MENNYT SUVI.


    Kuin käsi lämmin, suven muisto
    mun sydäntäni hyväilee,
    vaikk' auringoton on jo puisto
    ja kaikki ilo pakenee,
    pois ilo pakenee.

    Ma lehtimetsäin huminahan
    taas haaveissani unohdun
    ja heinään silkinruskeahan,
    mi peitti kukkulani mun,
    ah, kukkulani mun.

    Ja kaislarannat, vedet tummat
    on laulelmiksi muuttuneet:
    ne on niin kaukaiset ja kummat
    kuin paimenhuilun säveleet,
    kuin huilun säveleet.

    En konsaan lämpöä ma vailla
    nyt lähde syksyn kylmyyteen,
    kun vaeltaa sain päivän mailla
    ja nähdä onnen sydämeen,
    ah, onnen sydämeen.


 
LUMIKKO-SYDÄN.


    Sun nuoruutesi kuninkaallinen
    on kristalliseen arkkuun suljettuna,
    ja parvi kääpiöiden itkee, palvoo
    sua vuorten yössä vahakynttilöin.

    Kuu läpikuultavalle haudalles
    niin säälivänä kylvää säteitänsä,
    ja huhuilussa juron huuhkajankin
    on outo, murheellinen vienous.

    Kentiesi löytää lumon-alaisen
    hän, jonka kyyneleet on kyllin kuumat
    ja kyllin hartaat vangin lunnahiksi:
    tuo tulimieli poika kuninkaan.

    Mut ehkä valitsee hän toisen tien
    puutarhojen ja linnain houkuttaissa.
    Ja silloin arkussas, oi sydän, sydän,
    sa iankaikkisesti maata saat.



JÄRVELLÄ.


    Oi järvi, laineitten koti
    ja kalain kimmelsuomuisten,
    ma kuuntelen läikyntääsi
    ja laulua hyräilen.

    On järven pohjalla linna,
    niin kaunis simpukkalinna, ai!
    Sen ammoin mahtava Ahti
    on rakentanut kai.

    Mut Ahdin maineikas suku
    — kuin moni ylhäinen suku muu,
    joka liian on vanha ja hieno —
    jo sammuu, rappeutuu.

    Vain pieni, kalpea prinssi
    nyt linnanpuistossa leikkiä lyö,
    rapukarjoja paimentaapi
    ja itkee, kun tummuu yö.

    Oi järvi, laineitten koti
    ja kalain kimmelsuomuisten,
    ma kuuntelen läikyntääsi
    ja laulua hyräilen.



HIIDEN HOVI.


    Vuorivirta kuohuu
    alla ikkunain,
    lyövät tornin seinään
    laineet loiskahtain
    takana tunturin viiden.
    Nuku, nuori kukka
    ripsin kasteisin!
    Sull' on kultasänky
    silkkiuutimin
    linnassa mahtavan hiiden.

    Peikko lemmenkade
    nukkua ei voi;
    kiilusilmin väijyy,
    niinkuin vartioi
    saituri timanttijyvää.
    Ryöstö-impi huokaa
    taljavuoteellaan,
    unohtaa ei saata
    edes unissaan
    onnettomuuttansa syvää.

    Vuorivirta kuohuu
    alla ikkunain,
    lyövät tornin seinään
    laineet loiskahtain
    takana tunturin viiden.
    Nuku, nuori kukka.
    ripsin kasteisin!
    Sull' on kultasänky
    silkkiuutimin
    linnassa mahtavan hiiden.



SYYSROMANSSI.


    Sinimustia astereita
    syksyn tummuvat päivät on.
    Sinimustia astereita
    kasvoi puistossa kartanon.

    Pieni kreivitär unelmoiden
    niitä poimi, ne murheen toi.
    Alla vanhojen vaahteroiden
    vielä nyyhkytys illoin soi.

    Pieni kreivitär kuninkaalle
    antoi lempensä ainoan.
    Vieras juhlittu kaukomaalle
    läks, ei kuulunut palaavan.

    Läpi sydämes kävi miekka,
    pieni kreivitär, tiennyt et:
    luvuttomat kuin rannan hiekka
    kuninkaiden on rakkaudet!

    Sinimustia astereita
    syksyn tummuvat päivät on.
    Sinimustia astereita
    kasvoi puistossa kartanon.



SAAREN SOITTAJA.


    Kun vetten sini vaaleana väikkyi,
    kun kukat pihlajan ja syreenin
    tän saaren hautas lumeen tuoksuvaiseen,
    ma tänne silloin matkasin.

    Nyt täällä viipynyt oon liian kauan.
    Mun viuluni on mykäks vaiennut.
    Siks poveen pusertunut tuska, hurma
    on järkeni mun sokaissut.

    Kuin syksyn liekehtivä koivu tuolla
    veen miilunmustaan syliin kumartuu,
    niin hullu rakkaus ja synkkä murhe
    mun sydämessäin sekaantuu.

    Ja halveksivat katseet kylätieltä
    mua peikkoin lailla seuraa uniin yön.
    Mut vannon, että kerran vielä soitan
    tai viulun sirpaleiksi lyön!

    — — —

    Nyt kielet viritän, nyt kostan teille.
    Ja tää on kosto halvan soittajan:
    te mielet ynseät, kuin lapset pahat
    ma teidät soinnuin taivutan.

    Ma sallin tähtein sataa ylitsenne
    kuin sädehtiväin tuliperhosten.
    Ma kutsun ihastuksen huulillenne
    ja sytän kaipuin sydämen.

    Sa tyttö kaunis, kylmyytesi hautaan
    ma sävelien villiruusuihin!
    Jääkirkkaat silmäs pysähtyvät minuun
    ja hämärtyvät kyynelin.

    Mun viuluni, ah, itkee, nauraa, kuohuu,
    kun outo, kuuma onni siinä soi.
    — Mut riemusta käy raskahaksi pääni.
    En viipyä ma enää voi.

    Ma syöksyn venhevalkamahan: vihdoin
    pois olen vapaa täältä lähtemään.
    Jää hyvästi, oi haavojeni saari!
    Nyt viime kerran sinut nään.




VILLIVIINI.



KARNEVAALIHUUME.


    On murhetta maailma täynnä,
    tie musta ja kuolleet puut.
    Minä sentään nauraen kuljen,
    minä niinkuin ihmiset muut.
    Ja hehkuvat keltaiset lyhdyt.

    Mut sydämeni ei naura,
    sitä turhaan pyytelen.
    Tänä yönä mun kuolema saartaa,
    vaikk' elää himoitsen.
    Ja hehkuvat keltaiset lyhdyt.

    Oi, ruusuja, okaita halaan,
    en rauhaa hautausmaan!
    Sydän mulla on ihanan nuori,
    kun toipuu se tuskastaan.
    Ja hehkuvat keltaiset lyhdyt.

    Minä lingota liekkejä tahdon
    ja häätää kuoleman pois.
    Minä tahdon riemuita, laulaa,
    kuin onnekas rintani ois.
    Ja hehkuvat keltaiset lyhdyt.

    On maailma murhetta täynnä,
    tie musta ja kuolleet puut.
    Minä sentään nauraen kuljen
    kuin ihmisnaamiot muut.
    Ja hehkuvat keltaiset lyhdyt.



KÄSKY — KIELTO.


    — Tuskan, tuskan hinnalla on riemus ostetut.
    Kyyneleitä, verta oon ma niistä maksanut.
    Siispä syöksy nautintoon, sen mehu kuuma juo!
    — Ah, en voi, en voi, en voi! on turha käsky tuo.

    — Sydän, sydän, heikkousko siitä estää sun?
    — En ma pelkää muuta kuin ett' ilo tahraa mun.
    Kyyneleet ja veri ovat kiirastulenain:
    Jos ma tulta pakenen, oon maata, maata Vain!



    KUOLLEET.


    Onnelliset, onnelliset kuolleet,
    jotka alla mätäneväin lehtein
    itse verkkaan maaksi lahoatte!
    Leponne on niinkuin musta rauha
    saderaskaan, marraskuisen illan.

    Onnelliset, onnelliset kuolleet!
    Tärisytä intohimo ykskään
    untanne ei majesteetillista,
    piikit elon orjantappuroiden
    enää otsaanne ei viillä veriin.

    Onnelliset, onnelliset kuolleet!
    Keihäänhaava syvä kyljessänne
    voideltu on unhon narduksella,
    kädet kuumat, lävistämät naulain,
    kiedotut on unhon käärinliinaan.

    Onnelliset, onnelliset kuolleet,
    jotka alla mätäneväin lehtein
    itse verkkaan maaksi lahoatte!
    Tuhatkerroin autuaammat sentään
    ootte, jollei ylösnousemuksen
    valo koskaan kohtaa silmiänne.



JUDITHIN TUSKA.


    Olen kamppaillut kuoleman painin
    kera tuskan enkelin.
    Ma syömeni rinnasta revin
    ja maahan tallasin.
    Ah, silmin mustenevin
    sun povees painoin tikarin
    ja pakenin
    yön pimeihin
    niin kauas kuin ma jaksoin voimin murtuvin.

    Nyt ammottava, avoin
    verihaava mun rintani on.
    Miks lähteelle laahautuisin?
    Ma tunnen kohtalon:
    vaikk' aalloissa Jordanin uisin,
    ois janoni lieska sammumaton,
    ah, sammumaton
    kuin auringon,
    joka sadevedestä kuiviks juo ojat aavikon!

    Käy raju tuskannyyhke
    kuin puistatus ruumiissain.
    Maan tomussa ma ryömin
    nyt rukoillen rakkauttain.
    Ah, kasvoin kyynelten syömin
    sun eessäs, armas, haavoissain
    ma polvillain
    nyt makaan vain
    ja kuolen, nimes kuumeisilla huulillain.



VILLIVIINI.


    Ruskeata, purppuraa,
    hiilen hehku kaiken yllä!
    Huumaukses tunnen kyllä,
    sydämen se sairaaks saa.

    Joka syksy köynnöstyt
    sydämeni ympärille
    tummin liekkein, tuhlaat sille
    hiuduttavat hyväilyt.

    Ruskeata, purppuraa,
    hiilen hehku kaiken yllä!
    Kerran tules, tiedän kyllä,
    tuhkaksi mun kuluttaa.




HILJAISIA AKORDEJA



PUUTUMUS.


    Valkea pumpuliköynnös välissä ikkunaruutuin.
    Kaksi kättä pöydän verkaa vasten puutuin.

    Harmaita sauhulintuja suhisee vaiheilla taivaan.
    Kaksi valjua kättä, vihityt huoleen ja vaivaan.

    Mustaa liejua kadulla vettä valuvalla.
    Ihmisen kädet vihreän varjostimen alla.



HILJAINEN HUONE.


    Valko-ompeleiset uutimet
    unteloina nuokkuu renkaissaan.
    Vihreätä,
    hämynpehmeätä
    iltalamppu heittää valoaan.

    Kuva kehyksessään hymyilee.
    Hellät, uskolliset silmät nään.
    Uutimineen
    kellokukan sineen
    huone hukkuu udunhimmeään.

    Kerran ilma alakuloinen
    tulvi tuoksuin aavistuttavin.
    Punaisena
    valmunkukkasena
    hehkui lampun silkkivarjostin.

    Hiilen lailla hiipui, luhistui
    sydän polttavine haaveineen.
    Valkeata,
    vilunraukeata
    lamppu kylvää härmää huoneeseen.



AKORDI.


    Sinä, sinä olet viileys,
    tuoksu ja valo.
    Sinuun, sinuun tuskainen
    tuleni sammuu.

    Hengitän sua kuin sairas
    vuoriston ilmaa.
    Silmin sinua juon
    kuin merta ja aurinkoa —!

    Sinä, sinä olet onni
    ja sieluni rauha.
    Sinussa, sinussa elän,
    liikun ja olen.



HILJAISIMMAT.


    Me, jotka olemme maailmassa
    hiljaisimmat ja köyhimmät,
    emme pelkää Kuolemaa.

    Sillä me seisomme joka hetki
    niin lähellä Kuolemaa,
    että me kuulemme
    sen hengityksen huo'unnan.
    Eikä se herätä meissä kauhua.

    Kun suljemme vihdoin väsyneet silmämme
    iankaikkisuneen,
    tarttuu se lempeästi
    jalokivin koristamattomaan käteemme
    ja johdattaa meidät
    suuriin, hämäriin pylvässaleihin,
    missä tummain hyasinttien tuoksu
    leijailee ilmassa kuin suitsutus.



HARTAUS.


    Oi metsä, metsä, huminasi
    on niinkuin kaukaisen rannan pehmeä kuohu,
    johon venheeni vaahtoaalloista ajautuu.
    Oi metsä, hiljaisuutesi
    on pilvikorkea, sinisenhimmeä vuori,
    min sammalta haavainen jalkani astua saa.

    Oi metsä, metsä, tuoksusi
    kuin pyhä sauhu mäntyjen yllä keinuu
    ja lailla suurten lintujen kasvoillani
    sun havuntummat varjosi leyhyvät.
    Oi kuule huokaukseni,
    oi tajua sieluni äänetön, janoova hartaus:
    oi anna mulle ruskea rauhasi
    ja vihreä viileytesi!



KEVÄTHÄMÄRÄ.


    Ui sateen henki yllä kaupungin,
    ja lyhdyt kuni silmät hunnun takaa
    niin salamyhkäisinä hehkuvat.

    Ja puussa laulaa näkymätön lintu.
    On arka mutta kiihkeä sen ääni
    kuin ensimmäinen, värähtävä nuoruus.

    Ja maailmani kesken ihmisten
    on aavistavan hiljainen ja yksinäinen.
    Mun hyvä on: se nöyrä onni, jota pyysin,
    nyt kypsyy salaa sydämessäni.

    Ui sateen henki yllä kaupungin.




LAULU KAUKAISESTA RAKKAUDESTA.



BLAYAN PRINSSI.


    Moni donna kaunis ja nuori
    ois mulle tuhlannut viehkeyttään,
    mut en haaveen taivaita nähnyt
    ma heidän silmissään.

    Vain laulu kaukaisen lemmen
    soi sydämessäni päivin, öin.
    On alla vieraiden tähtein
    hän, jota ikävöin.

    Hänen valkea kaupunkinsa
    kuin lintu kylpee vaahdossa veen.
    Näen rannalla huojuvat palmut
    ja linnan torneineen.

    Hän pylväiden varjossa kulkee,
    ja huntunsa hiljaa häilyvät.
    Sinitummat silmät on hällä,
    kädet hienot, lempeät.

    Miten aamuni tuoksuvatkaan,
    miten iltani hiutuvat hurmioon!
    Hänen sielullensa ma haastan,
    sen värinän kuullut oon. —

    Yli Välimeren siintojen kerta
    ui laivani Tripoliin valkamaan,
    ja ma uskollisuuteni palkan
    hänen huuliltansa saan.



TRUBADUURILAULU.


    Donna, kirsikankukkien aikaan
    olivat tunteenne lempeämmät.
    Alta vihreän samettihilkan
    ruskeat silmänne hymyilivät.

    Valkeiden kirsikankukkien aikaan
    lähditte lehtohon käyskelemään
    aivan ilman aikojanne,
    seurana neittä ei yhtäkään.

    Valkeiden kirsikankukkien aikaan
    heititte silkinkirjailutyön.
    Syyttä suotta kynttilä paloi
    ikkunassanne halki yön.

    Valkeiden kirsikankukkien aikaan
    suostuitte laulajan suuteloon.
    Nytpä ilkutte neitoinenne.
    Kuinka ansainnut sen oon?

    Donna, kirsikankukkien aikaan
    olivat tunteenne lempeämmät.
    Alta vihreän samettihilkan
    ruskeat silmänne hymyilivät.



AAVELINNA.


    Ritari se nuori harpunsoiton
    kuuli syksy-yössä kulkeissaan,
    huomas jyrkänteellä linnan loiton,
    lähti sitä kohden ratsullaan.
    Tuohustulet paloi
    ikkunoissa, valoi
    synkkään pimeyteen loistettaan.

    Kiiti halki metsän kammottavan
    ritari ja takaa piilipuun
    näki vallihaudan ammottavan
    kuni kuilun paistehessa kuun.
    Nostosilta vaipui
    vingahtaen, haipui
    portin kumu tuulen voihkailuun.

    Vartijoita etsein harhailivat
    miehen silmät — turhaan kuitenkin.
    Ovet itsellänsä aukenivat
    autioihin holvisaleihin.
    Jälleen soitto kumma
    kuului, laulu tumma
    johti askeleita ritarin.

    »Sieluni mun valittuaan vuottain
    liekin lailla kesken myrskysään
    lepattanut on, sen tuloon luottain
    tuijottanut yöhön pimeään.
    Niinkuin pilvet tuolla,
    vuodet kiitää — kuolla
    orpo kaipuu ei voi ikänään.»

    Hämärästä salin sisimmäisen
    löysi ritari nyt laulajan,
    neidon nuoren, kultakutripäisen,
    ihanan, mut oudon valkean.
    Soi kuin huokausta
    harppu — lukki musta
    punoi verkkoaan sen laitahan.

    »Vieras olet mulle, armas impi.
    Sinut sentään sydämeni mun
    tuntee: olet muita kaunihimpi,
    ääni, kasvot sull' on kaihotun.
    Lempeni ma annan
    kodiksesi, kannan
    täältä kauhun kammioista sun»

    »Liian myöhään saavut, noutajani.
    Kuule sana julma kohtalon:
    ruusut, jotka hehkuu hiuksillani,
    kukkia jo ovat kalmiston.
    Kolkko, ah, on hauta,
    kylmä kirstun lauta!
    Mutta rauha mulla vihdoin on»

    Haamu vaikeni ja usvaan haihtui.
    Muurit harmaat linnan äskeisen
    jylhään kivirauniohon vaihtui
    hiljaa, kumeasti jyristen. —
    Kuu vain yössä paloi,
    hohdettansa valoi
    yli miehen vanhan, murheisen.



SULEIKA.


    I

    Minä talomme katolta kerran
    sun ohitse kulkevan näin,
    ja niinkuin erämaan palmupuu
    sa olit silmissäin.
    Tosin kertoivat köyhyydestä
    sun ryysyiset vaattehes,
    mut kuitenkin korkein haaveeni
    ois olla arvoises.

    Sillä mustien silmäisi liekki
    oli ylpeä, ylhäinen.
    Ah, tuhkaksi palaa tahtoisin
    ma tulessa liekin sen!
    En muuta autuutta tunne,
    kuin että sinut nään:
    jos ohi talon taas et käy,
    ma kuolen ikävään!


    II

    Joka ilta sun askeleesi
    mun luokseni johtavat
    ja raoista ristikkoportin sataa
    kuumat suudelmat.
    Mikä onni: on kolkassa muurin
    tuo tuuhea öljypuu.
    Sen ryhmyiset oksat suojellen
    yli päittemme kaareutuu.

    Kas, tähtivalo kirkas
    läpi lehvien lankeaa!
    Sen taakse tummat kasvonsa
    yötaivas hunnuttaa.
    Sano, tyttöä lempiä voitko,
    jok' on huntunsa poistanut?
    Joka yö minä nyyhkytän vuoteellain,
    kun oot mua suudellut.


    III

    Minä riemusta väristen varron
    sitä päivää, mi valjetessaan
    sinut vieraaksi isäni huoneeseen
    tuo tytärtä anelemaan!
    Sinä viet minut matalaan majaan.
    On puutarha ympäri sen.
    Minä puutarhurin vaimo
    olen nuori, onnellinen.

    Käyn aamuin kaivolla kantain
    saviruukkua päällä pään.
    Ma jauhan, leivon, askaroin
    ain' iltapimeään.
    Kukat, hedelmät, joilla ei vertaa,
    sinä vaalit ja korjailet.
    Yön tullen käymme nukkumaan
    kuin pesässä kyyhkyset.


    IV

    Oi, miksi halvan neidon
    näin petit, mahtavin?
    Et köyhä armaani ollutkaan,
    josta lauloin, haaveksin!
    Oot rikas, kultaa sulla
    on täynnä kammiot
    ja kallein helmin kivetyt
    sun linnasi permannot.

    Tuhat vaimoa haaremissas
    on kaunista, kiemailevaa.
    Mua kaipaat hetken leluksi vain,
    millä ikävääs haihduttaa.
    Mut vaikka parvessa neitoin
    olen halvin, mitättömin,
    on puhdas lempeni liian kallis
    kaliifin linnaankin!


    V

    Minä koraanin lausetta silkkiin
    nyt kirjailen viheriään.
    Voi häntä, ken enää armastaan
    ei kohtaa eläissään!
    Sen poskilta punaiset valmut
    pian haaltuu, varisee,
    pois hiusten kimmel katoaa,
    säde silmäin himmenee.

    Yks ajatus mieltäni vainoo,
    en rauhaa siltä saa:
    hänen omansa olla voisin nyt,
    hänen luonansa asustaa.
    Oi Allah, ankarasti
    et takana kuoleman
    mua tuominne, jos rintahain
    ma tikarin painallan!



YÖ KEITAALLA.


    Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.
    Punaisin liekein leimuaa nuotion palo.
    Jalkaisi juuressa uskollisna ma valvon,
    telttas on minulle armahin asuintalo.
    Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.

    Muistatko kangastuksen kaupunkia?
    Kuin sen korkeat minareetit hohti,
    hartain kaipuin kohoten taivahalle,
    niin minun sieluni halaa sinua kohti.
    Muistatko kangastuksen kaupunkia?

    Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.
    Kylmä on yö, mutta poveni polttavan kuuma.
    Hengitä oliivintummilta kasvoiltani
    suloisimpain yrttien tuoksu ja huuma!
    Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.



OI SULAMITH, ON PÄIVÄT HÄMÄRTÄYNEET.


    Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet
    ja tippuu kypressien kyyneleet.
    Sun liljas sateen alla väsyneihin
    ja kylmiin unelmiin on vaipuneet.
    Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet.

    Ja jalkas, yli kukkuloiden käyneet,
    on niinkuin metsälinnut uupuneet.
    Ei kuninkaasi marmor'altahilla
    oo kyyhkyt valkeammat kylpeneet
    kuin jalkas, yli kukkuloiden käyneet.

    Sa katsot kammiosi ikkunasta:
    Siell' ohi kantotuoli Salomon
    nyt mustain orjain olkapäillä keinuu,
    ja verhot purppuraiset alhaall' on.
    Sa katsot kammiosi ikkunasta.

    Mut illan varjoin langetessa vasta
    sa päästät ikäväsi valloilleen,
    ja jähmettynyt sydämesi puhkee
    nyt itkuun lämpimään ja hiljaiseen,
    ah, illan varjoin langetessa vasta.



NETKRON SADUSTA.


    Netkron laulu.

    Ma kylven aamun noustessa Niilin rannalla,
    kun taivas sinihehkuvana palaa.
    Soi pääni yllä palmujen raikas humina,
    ja vesiheinä polviani halaa.

    Mun ruumiini on nuori ja ruusuntuoksuva,
    sen syleilyynsä sulkee vilpas Niili.
    Ma lootuskukan lailla keinun virran laineilla,
    mut poskeni on polttavat kuin hiili.

    Ma lootuskukan lailla keinun virran laineilla,
    ja tyttö valkein kaupungissa lienen,
    mut poskeni on punaiset, ah, pelon hurmasta:
    on kotka vienyt sandaalini pienen!


    Pyhä lintu.

    Ja kedolla juur' oikeutta jakaa ruhtinas,
    kun huutoon puhkee tuhatpäinen kansa:
    sen yllä kaartaa korppikotka, ilman valtias,
    ja kohu kuuluu siiveniskuistansa!

    Kuin tervehtien pudottaa se pienen sandaalin
    nyt maahan mahtavimman jalkain juureen,
    ja taivaan sineen kohoo jälleen komein kaarroksin!
    Jää kansa kaikki ihmetykseen suureen.

    Mut papit viisaat selittää: »Oi poika Auringon,
    tää ennusmerkki onnea on tuova!
    Näin pyhä lintu valinnut lie sulle puolison.
    Oot hänen kanssaan kulta-ajan luova.»


    »Ape rek!»

    Tää mistä torven toitotus ja rumpuin pauhu tuo
    ja huudot, jotka valtatiellä kajaa?
    Käy Farao nyt viininmyöjän, muukalaisen luo.
    Hän majan eteen vaunuillansa ajaa.

    On kautta pyramiidein maan hän neittä etsinyt,
    ken sandaalin vois tuta omaksensa.
    Oi Netkro, synnyinhetkelläs on tähti hymyillyt:
    sun ruhtinas nyt nostaa rinnallensa!

    Oi Netkro, laske viiniruukku kädestäsi pois,
    mi liian kaunis halpaan ompi työhön.
    Hän vaunuissaan sua odottaa, ei viipyvän sun sois
    Vain kiinnä kukka tummain hiustes yöhön!




PUISTOKUJA.



KEVÄT.


    Oi kevät, liian paljon valoa
    sa kylvit yli köyhän maailmani
    ja sädeverkoin kimaltelevin
    sa häikäisit ja kiedoit katsettani.

    Sun kuuma ihanuutesi
    on tuleen sytyttänyt olentoni.
    Nyt kevät sielussani on,
    mun polttaa oma julma aurinkoni!



KULTAISET PALLOT.


    Oi ystäväni, kentälle jo käy!
    On aamu, pilvenhattaraa ei näy.
    Kuin mahla nuoruus kuohuu suonissamme.
    On kevät villi tuoksu, joka huumaa,
    ja sydän pursuu kaipausta kuumaa.
    Se veripunaisena kukkii poskillamme.

    Lyö maila, pallot kilvan kiitävät
    ja sinitaivaan lakeen liitävät.
    Ah, kuinka hiekka säihkyy silmissämme!
    Ja päivät, jotka vierimistään vierii,
    kuin kultapallot ajan verkkoon kierii.
    On huima, aurinkoinen leikki elämämme!



KELLASTUNEESTA VIHKOSTA.


    Tähti.

    Konsa palaa kotiin yön
    ihanaisin tähti?
    Iäisyys jo mennyt on,
    siitä kun se lähti.

    — Oi, en ehdi milloinkaan
    loppuun taivaltani.
    Kauneuden kaipaus
    mull' on povessani!


    Tähtikruunu:

    Laps iltataivaan tähtihin
    kun silmin katsoi sinisin,
    tämä kuului kuiskaus huuliltaan:
    »Oi, tähtikruunun kuinka saan?»

    Ohi tuskan tuliterien,
    ilon, lemmen kultamerien
    kun kuljet rauhan kaupunkiin,
    siell' astut seetritemppeliin,

    viet unelmistas armaimmat
    ja uhrin niistä rakennat!
    Niin vasta, kaikki kadottain,
    saat tähtösiä sadoittain.



KATKENNEIDEN PILARIEN KAUPUNKI.


    Me vuorilaaksoon rakensimme kauniin kaupungin.
    Se hurmas silmää pylvästöin ja puistoin kukkivin.

    Se kohos säihkyin ihanuutta ilmaan siniseen.
    Se oli sydäntemme usko onneen, valkeuteen.

    Mut kerran outo vavistus sai järkkymähän maan,
    ja pilarimme korkeat ne sortui sijoiltaan.

    Oi kaupunki, oi kaupunki, oi aarre nuoruuden!
    Nyt muratti ja sammal verhoo raunioita sen.



TÄHTISUMUA.


    Lasna Totuus niinkuin tulisäen
    heitti sydämeeni hohdettaan.
    Nytpä tuhat totuutta ma näen:
    taajan tähtisumun yllä maan.

    Huntuaan yön hämähäkki kutoo
    yli avaruutten himmeäin.
    Tähti tähden jälkeen lentää, putoo.
    Kaikk' on samanlaiset silmissäin!



UNEKSIJAT.


    Suur Uneksija parhain
    kun hylkäs tämän maan,
    niin meidät suossa harhain
    hän jätti tarpomaan.

    Niin vaikea nyt vuottaa
    on suurta hetkeään
    ja valtakuntaan luottaa,
    ah, näkymättömään.

    Siks moni eri teitä
    on kulkenut jo pois
    ja pilkannutkin meitä,
    kuin verivieras ois.

    Mut luopioiden luku
    vaikk' yhä kasvaa vain,
    niin suuri myöskin suku
    on meidän, uskovain.

    Ei epäilyksen peikot
    voi meitä käännyttää:
    jos voimamme on heikot
    ja murhe näännyttää,

    me suojaan vaellamme
    taas katakombien,
    ja yössä soihtuinamme
    on liekit laulujen.



PUISTOKUJA.


    Näin usein tuntuu: on kohtalomme kuin pitkä, varjoisa puistotie.
    Me sitä käymme, ja loputonten se hämäryyksien halki vie.

    Ah, joskus kaartuvat lehtiholvit niin vihannoivina yllä pään,
    ja kevätkiurujen laulu villi siell' yhtyy lähteiden helinään.

    Ja joskus keltaiset lehdet lentävät lailla liekkien nääntyväin.
    Käy kylmä, viiltävä koillistuuli ja pilvet painuvat maata päin.

    Mut uupumatta vain eespäin rientää on yhä kaipaus kulkijan,
    siks kunnes Kuoleman lintu laulaa ja kuultaa kartano Kuoleman.

    Yön yhden siellä me levähdämme, pois aamun tullen jo matka on.
    Ei unen ikuisen kammioihin voi jäädä henkemme rauhaton.

    Oi ystäväni, on kohtalomme kuin pitkä, varjoisa puistotie.
    Me sitä käymme, ja loputonten se hämäryyksien halki vie.







        
            *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATU SYDÄMESTÄ JA AURINGOSTA ***
        

    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.