The Project Gutenberg eBook, Kalevala näyttämöllä: III sarja (of 3),
Edited by Eino Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kalevala näyttämöllä: III sarja (of 3)
Editor: Eino Leino
Release Date: July 8, 2016 [eBook #52527]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NÄYTTÄMÖLLÄ: III SARJA
(OF 3)***
E-text prepared by Jari Koivisto
KALEVALA NÄYTTÄMÖLLÄ: III SARJA
Sovittanut
EINO LEINO
Helsingissä,
Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,
1911.
"Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto."
SISÄLLYS
KULLERVO.
SAMMON RYÖSTÖ.
VÄINÄMÖISEN LÄHTÖ.
NÄYTTÄMÖ
Näyttämö kuvaa _helkanurmea_, jonka vasemmalla puolen on metsä,
oikealla järvenranta. Taustassa _laululehto_, jonka muodostaa perällä
kasvava _uhrikuusi_ ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siitä,
kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrässä _laulupaadet_.
Laululehdon takana synkkä _vainajien karsikko_ jonne tiet kahden
puolen laululehtoa.
_Puvusto_ kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen.
_Valaistus_ vaihteleva eri näytelmien hengen mukaisesti.
KULLERVO
HENKILÖT:
UNTAMO.
KALERVO.
KULLERVO.
ILMARINEN.
ILMARISEN EMÄNTÄ.
KULLERVON ÄITI.
VELI.
KAKSI SISARTA.
VIIAN EUKKO.
KUORO.
(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: riutuva iltapäivä.)
ESILAUSUJA
Kasvatti emo kanoja,
suuren joukon joutsenia,
kanat aialle asetti,
joutsenet joelle saattoi;
tuli kokko, niin kohotti,
tuli haukka, niin hajotti,
siipilintu, niin sirotti
yhen kantoi Karjalahan,
toisen vei Venäjän maalle,
kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle,
siitä kasvoi kaupanmiesi,
minkä kantoi Karjalahan,
siitä se Kalervo kasvoi;
kunkapa kotihin heitti,
se sikesi Untamoinen
ison päiviksi pahoiksi,
emon mielimurtehiksi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Untamoinen verkot laski
Kalervon kalavetehen;
Kalervoinen verkot katsoi,
kalat konttihin kokosi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Untamolan uljas uuhi
söi Kalervon kaurakylvön;
Kalervoisen kärtsä koira
repi uuhen Untamolta.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Untamo uhittelevi
Kalervolle veljellensä,
surmata su'un Kalervon,
lyöä suuret, lyöä pienet.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Tuli Untamon urohot,
saivat miehet miekka vyöllä,
kaatoivat Kalervon joukon,
su'un suuren surmasivat,
talon polttivat poroksi,
tasoittivat tantereksi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Jäi yksi Kalervon impi
kera vatsan vaivaloisen,
senpä Untamon urohot
veivät kanssansa kotihin
pirtin pienen pyyhkijäksi,
lattian lakaisijaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Oli aikoa vähäisen,
syntyi pieni poikalapsi
emollen osattomalle;
miksi tuo nimitetähän?
Emo kutsui Kullervoksi,
Untamo sotijaloksi.
ESILAUSUJA
Liekkui lapsi kätkyessä,
lapsi liekkui, tukka löyhki,
liekkui päivän, liekkui toisen,
jopa kohta kolmantena,
kun tuo poika potkaisihe,
potkaisihe, ponnistihe,
katkaisi kapalovyönsä,
pääsi päälle peittehensä,
särki liekun lehmuksisen,
kaikki riepunsa revitti.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Nähtihin hyvä tulevan,
keksittihin kelpoavan;
Untamola vuottelevi
tätä tästä kasvavaksi,
mieltyväksi, miestyväksi,
oikein urostuvaksi,
saavaksi sataisen orjan,
tuhantisen turpuvaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kasvoi kuuta kaksi, kolme,
jopa kuuna kolmantena
poika polven korkeuisna
alkoi itse arvaella:
Kunpa saisin suuremmaksi,
vahvistuisin varreltani,
kostaisin isoni kohlut,
maksaisin emoni mahlat.
UNTAMO (tulee vasemmalta)
Tästä saa sukuni surman,
tästä kasvavi Kalervo.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Urohot ajattelevat,
akat kaikki arvelevat,
minne poika pantanehe,
kunne surma saatanehe.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Pannahanpa puolikkohon,
työnnetähän tynnyrihin,
siitä vieähän vetehen,
lasketahan lainehesen.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Käyähänpä katsomahan
kahen kolmen yön perästä,
joko on hukkunut vetehen,
kuollut poika puolikkohon.
MOLEMMAT
Poika on päässyt puolikosta,
istuvi aaltojen selässä,
vapa vaskinen käessä,
onkivi meren kaloja,
merivettä mittoavi!
(_Kuoro_ nousee hämmästyneenä.)
UNTAMO (kuin itsekseen)
Mihin poika pantanehe,
kunne tuo tuhottanehe,
kusta surma saatanehe?
ESILAUSUJA
Tuli puihin tuiskattihin,
roviohon roiskattihin,
siihen poika paiskattihin
keskelle tulenplavan.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Paloi päivän, tuosta toisen,
paloi päivän kolmannenki,
käytihin katsastamahan...
MOLEMMAT VUOROLAUSUJAT
Poika on porossa polvin,
kypenissä kyynäsvarsin,
hiilikoukkunen käessä,
millä tulta kiihottavi
kutrisen kähertymättä!
UNTAMO (kuin edellä)
Mihin poika pantanehe?
ESILAUSUJA
Poika puuhun hirtetähän,
tammehen ripustetahan.
UNTAMO (kuten edellä)
Aik' on käyä katsomahan,
joko Kullervo katosi,
kuoli poika hirsipuuhun.
(Astuu askeleen eteenpäin.)
VUOROLAUSUJAT (yhä enemmän hämmästyneinä)
Ei ole Kullervo kaonnut,
kuollut poika hirsipuuhun:
poika puuta kirjoittavi
pieni piikkonen käessä,
koko puu kuvia täynnä,
täynnä tammi kirjoitusta,
siinä miehet, siinä miekat,
siinä keihä'ät sivulla.
UNTAMO
Poika ei puutu surman suuhun
eikä kuole kuitenkana.
Kun elänet kaunihisti
aina siivolla asunet,
saat olla talossa tässä,
orjan töitä toimitella;
palkka pannahan jälestä,
ansiosta arvatahan,
vyöhyt vyöllesi korea
tahi korvalle kolahus.
( _Kullervo_ menee nyreänä vasemmalle karsikkoon.
_Untamo_ jää miettiväisenä hänen jälkeensä katsomaan.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Tuopa työlle työnnetähän,
raaolle rakennetahan,
lapsen pienen katsontahan,
sormipienen souantahan.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Katsoi lasta päivän, kaksi,
käen katkoi, silmän kaivoi,
siitä kohta kolmannella
lapsen tau'illa tapatti,
rievut viskoi virran vieä,
kätkyen tulella poltti.
UNTAMO (päätä pudistaen)
Ei tämä tähän sopiva;
en tieä, kuhun panisin,
kulle työlle työnteleisin;
panenko kasken kaa'antahan?
(Menee vasemmalle karsikkoon. Hetken perästä tulee
sieltä esille _Kullervo_ kirves kädessään.)
KULLERVO
Äsken lienen mies minäki,
kun sain kirvehen kätehen,
paljo katsoa parempi,
entistäni armahampi,
lienen mies viien veroinen,
uros kuuen kummallinen.
(Menee vasemmalle.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Suorihe kasken ajohon
korkealle korpimaalle,
parahasen parsikkohon,
hirveähän hirsikköhön.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Iski puuta kirvehellä,
tempasi tasaterällä;
kerralla hyvätki hirret,
pahat puolella menevi.
(Katsovat hänen jälkeensä.)
KULLERVO (palajaa)
Lempo tuota raatakohon,
Hiisi hirret kaatakohon!
(Hyppää kannon päähän.)
Sini kaski kaatukahan,
koivu solki sortukahan,
kuni ääni kuulunevi,
kuni vierrevi vihellys!
Elköhön vesa venykö,
elköhön koretko korsi
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana,
kaskessa Kalervon poian,
otoksessa oivan miehen!
Ottaisiko maa orahan,
nousisiko nuori laiho,
elköhön tereä tehkö,
varsi päätä valmistako!
(Häviää vasemmalle. _Untamo_ tulee, katsoo
vasemmalle päätä pudistaen.)
UNTAMO
Ei tämä tähän sopiva;
hyvän hirsikön pilasi,
kaatoi parsikon parahan;
en tieä, kuhun panisin,
kulle työlle työnteleisin;
panenko aitojen panohon?
(Menee vasemmalle.)
ESILAUSUJA (vasemmalle tähystäen)
Kullervo, Kalervon poika,
jopa aitoa panevi,
kohastansa kokkahongat,
aiaksiksi asettelevi,
kokonansa korpikuuset
seipähiksi pistelevi,
veti vitsakset lujahan
pisimmistä pihlajista,
pani aian umpinaisen,
veräjättömän kyhäsi.
KULLERVO (huutaa vasemmalla)
Ku ei lintuna kohonne,
kahen siiven siuotelle,
elköhön ylitse pääskö
aiasta Kalervon poian!
(_Untamo_ palajaa pahantuulisena vasemmalta.)
UNTAMO
Ei ole tästä raatajasta,
kulle työlle työntänenki,
työnsä tuhmin turmelevi,
joko vien Venäehelle,
tahi kaupin Karjalahan
Ilmariselle sepolle,
sepon paljan painajaksi?
(Astuu oikealle. _Ilmarinen_ ja hänen emäntänsä [Pohjan neiti] tulevat
oikealta karsikosta. _Untamo_ juttelee heidän kansaan ja viittaa
sitten _Kullervolle_ joka aina edelleen yhtä nyreänä ja uhmakkaana,
lähestyy puhelevia. _Untamo ja Ilmarinen_ lyövät kättä toisilleen.
_Untamo_ palajaa takaisin vasemmalle karsikkoon.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Möi siitä Kalervon poian,
pani kaupan Karjalahan
Ilmariselle sepolle,
takojalle taitavalle.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Minkä tuosta seppo antoi?
1:NEN VUOROLAUSUJA
Äijän seppo tuosta antoi:
kaksi kattila-rania,
kolme koukun puoliskoa,
viisi viikate-kulua,
kuusi kuokan kuolioa
miehestä mitättömästä,
orjasta epäpäöstä.
KULLERVO (uhmaten)
Työt tässä nimettäköhön,
nimi työlle pantakohon,
kulle työlle työntyminen,
raaolle rakentuminen.
(_Ilmarinen_ viittaa käskevästi hänelle. _Kaikki_
menevät vasemmalle taustaan. _Kuoro_ istuu.)
ESILAUSUJA
Seppo Ilmarin emäntä
tuopa tuossa arvelevi,
kulle työlle uusi orja,
raaolle rahan-alainen;
pani orjan paimeneksi,
karjan suuren kaitsijaksi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Tuopa ilkoinen emäntä,
leipoi leivän paimenelle,
kauran alle, vehnän päälle,
keskelle kiven kutovi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kakun voiti voiheralla,
kuoren rasvalla rakenti,
pani orjalle osaksi,
palaseksi paimenelle.
(_Kullervo_ tulee kontti selässä ja paimentorvi kädessään.
_Emäntä_ seuraa häntä ja ojentaa kakun hänelle.)
EMÄNTÄ
Ellös tätä ennen syökö
karjan mentyä metsälle!
(_Kullervo_ panee kakun konttiinsa. _Emäntä_ kätensä kohottaen:)
Lasken lehmäni leholle,
maion antajat aholle,
hatasarvet haavikolle,
korusarvet koivikolle.
Kaitse kaunoinen Jumala,
varjele, vakainen luoja,
varjele vahingon tieltä,
kaitse kaikista pahoista!
Suvetar valio vaimo,
Etelätär, luonnon eukko,
Hongatar, hyvä emäntä,
Katajatar, kaunis neiti,
Pihlajatar, piika pieni,
Tuometar, tytär Tapion,
Mielikki, metsän miniä,
Tellervo, Tapion neiti!
Katso'ote karjoani,
viitsiöte viljoani
kesä kaikki kaunihisti,
lehen-aika leppeästi!
(Menee oikealle taustaan.)
KULLERVO (tullen keskinäyttämölle)
Voi minä, poloinen poika,
voi poika polon-alainen!
Jo minä johonki jou'uin,
jou'uin joutavan jälille,
härän hännän paimeneksi,
vasikkojen vaalijaksi,
joka suon on sotkijaksi,
maan pahan matelijaksi.
(Istuu mättäälle.)
Paistapa, Jumalan päivä,
Herran kehrä, hellittele
sepon karjan kaitsijalle,
poloiselle paimenelle,
elä Ilmarin tuville,
emännällen ensinkänä!
Emäntä hyvin elävi,
vehnäisiä viiltelevi
voita päälle vuolaisevi;
paimen parka kuivan leivän,
kauraisen kavertelevi,
veen lipillä luikkoavi
märän mättähän nenästä.
Alene, Jumalan aika,
kule, päivä kuusikolle,
lennä leppien tasalle,
päästä paimenta kotihin
voivatia vuolemahan,
rieskaa repäisemähän.
(Tähystää taivaalle.)
Jo nyt on aika atrioia,
aika ruoalie ruveta,
evähiä etsiskellä.
(Kaivaa kakun kontistaan.)
Moni on kakku päältä kaunis,
kuorelta kovin sileä,
vaan on silkkoa sisässä,
akanoita alta kuoren.
(Vetää veitsellään. Veitsi katkee. _Kullervo_ kimpoaa kohoksi
ja seisoo hetkisen sanattomana veitsentynkä kädessään.)
Yks oli veitsi veikkoutta,
yksi rauta rakkautta,
isän saamoa eloa,
vanhemman varustamata,
senki katkaisin kivehen,
karahutin kalliohon,
leipähän pahan emännän,
pahan vaimon paistamahan!
(Heittää tyngän kädestään, katsoo hurjin silmin ympärilleen.)
Millä nyt maksan naisen naurun,
naisen naurun, piian pilkan,
akan ilkeän evähät,
pahan porton paistannaiset?
(Miettii. Hymyilee julmasti itsekseen.)
Otan vitsan viisikosta,
koivun korven notkelmasta,
ajan suolle sontareiet,
lehmät liejuhun levitän,
puolen suurille susille,
toisen korven kontioille.
Kaikoan suet kokohon,
karhut kaikki katrahasen;
suet pistän Pienikiksi,
karhut Kyytäksi kylläisen,
ajan karjana kotihin,
kirjavana kartanolle!
Sillä maksan naisen naurun,
pahan vaimon parjaukset.
(Pudistaen nyrkkiään oikealle taustaan.)
Malta, malta, Hiien huora!
Jos itken isoni veistä,
vielä itkenet itseki,
itket lypsylehmiäsi.
(Syöksyy vasemmalle. _Kuoro_ nousee hämmästyneenä.)
ESILAUSUJA (vasemmalle tähystäen)
Sorti suohon lehmäkarjan,
härät murtohon murenti!
1:NEN VUOROLAUSUJA
Suet lausui lehmäsiksi,
karhut karjaksi rakenti!
2:NEN VUOROLAUSUJA
Ajoi kontiot kotihin,
susikarjan kartanolle.
KULLERVO (huutaa vasemmalla)
Repäise emännän reisi,
pure puoli pohkeata,
kun tulevi katsomahan,
lyykistäikse lypsämähän!
(Iloista paimentorven toitotusta vasemmalta.
_Emäntä_ tulee oikealta taustasta.)
EMÄNTÄ
Ole kiitetty, Jumala!
Torvi soipi, karja saapi.
KULLERVO (tulee vasemmalta)
Jo nyt on karjasi kujalla,
lehmät lääväpellon päässä.
saaospa savun panohon,
käyös lehmät lypsämähän.
(Jää itse keskinäyttämölle. _Emäntä_ menee takaisin karsikkoon,
josta hetken perästä kuuluu kimeä hätähuuto.)
EMÄNTÄ (huutaa taustasta)
Pahoin teit sä paimo-parka,
ajoit kontiot kotihin,
suet suurille pihoille.
KULLERVO
Pahoin tein mä paimen-parka,
et hyvin emäntä-parka:
leivoit sie kivisen leivän,
kakun paistoit kallioisen;
ve'in veitseni kivehen,
ainoan isoni veitsen.
EMÄNTÄ (kuten edellä)
Kun et jouhi päästämähän,
käy pian kerittämähän,
kohta kaaun kuoliaaksi,
muutun mullan muotoiseksi.
KULLERVO
Kun on kuollet, kuolkosipa,
kaotkosi, kun kaonnet!
Sija on maassa mennehillä
maata mahtavaisimmanki.
EMÄNTÄ (kuten edellä)
Oi Ukko, ylijumala!
Kaa'a tuo Kalervon poika,
ammu kurja kuoliaksi
nuolella teräsnenällä,
vasamalla vaskisella!
KULLERVO (kätensä kohottaen)
Oi Ukko, ylijumala!
Elä sie minua ammu,
ammu Ilmarin emäntä,
kaota katala nainen
siirtymättänsä sijalta,
kulkematta kunnekana!
(Pitkä äänettömyys. _Kullervo_ hiipii oikealle ja kurkistaa taustaan.
Vavahtaa, pakenee keskinäyttämölle, nostaa vihdoin torven uhmaten
huulilleen ja lähtee toitotellen vasemmalle.)
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi,
hivus keltainen korea,
kengän kauto kaunokainen,
läksi soitellen seposta,
ilon lyöen Ilman mailta,
kullervoiten kankahalla,
patakoitellen palolla:
suo sorahti, maa järähti,
kangas vastahan kajahti
Kullervoisen soitantoa,
ilkeän ilonpitoa.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Kuului se sepon pajahan,
seppo seisottui pajassa,
sai kujalle kuulemahan,
mikä soitanta salolla.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Jo näki toet totiset,
valehettomat vakaiset,
näki naisen hukkunehen,
kaunoisensa kaatunehen.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Siihen seppo seisottihe,
puuttui yöksi itkemähän,
mieli ei tervoa parempi,
syän ei syttä valkeampi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Itse Kullervo käveli
astui eelle jonne kunne,
päivän korpia kovia,
Hiien hirsikankahia;
illan tullen, yön pimeten,
päätyi maahan mättähälle.
(_Kullervo_ tulee vasemmalta ja istuu mättäälle.
Painaa pään käsiinsä. Vaitiolo.)
KULLERVO
Mikä lie minunki luonut,
kuka kurjaisen kuvannut
kuuksi päiväksi kululle,
iäkseni ilman alle!
Kotihinsa muut menevät,
majoillensa matkoavat;
mull' on korvessa kotini,
kankahalla kartanoni,
tuulessa tulisijani,
satehessa saunan löyly.
Ellöspä, hyvä Jumala,
elkösi sinä ikänä
luoko lasta luonnotointa
eikä aivan armotointa,
isotointa alle ilman,
emotointa ensinkänä,
niinkuin loit minun, Jumala,
minun kurjaisen kuvasit,
loit kuin lokkien sekahan,
karille meren kajavan!
Päivä pääskyille tulevi,
varpusille valkenevi,
ilo ilman lintusille,
ei minulle milloinkana,
tule ei päivä polvenansa,
ei ilo sinä ikänä.
En tieä tekijätäni
enkä tunne tuojoani,
liekö telkkä tielle tehnyt,
sorsa suolle suorittanut,
tavi rannalle takonut,
koskelo kiven kolohon.
Piennä jäin minä emosta,
matalana maammostani,
iso kuoli, äiti kuoli,
kuoli muu sukuni suuri;
jätti mulle jäiset kengät,
sukut uhkuiset unohti;
jätti jäisille jälille,
pyöriville portahille,
joka suohon sortumahan,
likahan litistymähän
(Karkaa ylös.)
Vaan en nyt ijällä tällä,
en mä vielä jouakana
soille sotkuportahiksi,
silloiksi likasijoille;
enkä sinnes suohon sorru,
kunnes kannan kahta kättä,
viittä sormea viritän,
kynttä kymmentä ylennän.
(Näyttää nyrkkiään vasemmalle taustaan.)
Vuota, vuota, Untamoinen!
Maltapa sukuni surma!
Kun tulen minä sotahan,
tokko saan tuvat tuhaksi,
kartanot kekälehiksi.
(Siniviitta _Viian eukko_ tulee vasemmalta taustasta.)
VIIAN EUKKO
Kunne läksit, Kullervoinen,
kaaloat, Kalervon poika?
KULLERVO
Johtui mulle mieleheni
käyä Untamon kylähän,
kostoa sukuni surma,
ison kohlut, maammon mahlat.
VIIAN EUKKO
Ei ole surmattu sukusi,
viel' ei kaatunut Kalervo;
on sulla iso elossa,
maammo mailla tervehenä.
KULLERVO (säpsähtäen)
Missäpä minun isoni,
kussa kaunis kantajani?
VIIAN EUKKO
Lapin laajalla rajalla,
kalalammin laitehella.
KULLERVO
Mitenkä mä sinne pääsnen,
kuten kulkea osannen?
VIIAN EUKKO
Hyvä on sinne päästäksesi;
vaara vastahan tulevi,
käy vaaran vasenta puolta;
tuostapa joki tulevi,
käy sitä joen sivua,
kolmen kosken kuohumitse;
tulet niemen tutkaimehen,
tupa on niemen tutkaimessa,
kalasauna kaiskun päässä,
siinäpä iso elävi,
siinä kaunis kantajasi,
siinäpä sisaresiki,
kaksi kaunista tytärtä.
(Häviää vasemmalle. _Kullervo_ miettii hetkisen ja astahtaa sitten
päättävästi askeleen vasemmalle. _Kalervo ja Äiti_ tulevat vasemmalta.)
KALERVO
Mistä vieras veen takoa,
kusta kulkiain kotoisin?
KULLERVO
Etkö tunne poikoasi,
tunne et lastasi omoa,
jonka Untamon urohot
veivät kanssansa kotihin
ison vaaksan varrellisna,
emon värttinän pituisna?
ÄITI (häntä syleillen)
Ohoh poikani poloinen,
ohoh kurja kullansolki!
Ettäpäs elävin silmin
näitä maita matkaelet,
kun jo itkin kuolleheksi,
jo kauan kaonneheksi.
KALERVO (pyyhkien kyyneleitään)
Kaks oli poikoa minulla,
kaksi kaunista tytärtä,
niist' oli osattomalta,
kaksi vanhinta kaonnut,
poika suurehen sotahan,
tyttö tietämättömihin;
poikani tuli takaisin,
eipä tyttö tullekana.
KULLERVO
Kunne tyttösi katosi,
kunne sai sisarueni?
ÄITI
Läksi marjahan metsälle,
alle vaaran vaapukkahan,
sinnepä kana katosi,
lintu kuoli liian surman,
surmahan sanattomahan,
nimen tietämättömähän.
(Menevät nyyhkien vasemmalle karsikkoon.
_Kullervo_ seuraa heitä.)
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi,
sai tuosta elelemähän
alla varjon vanhempien;
ei saanut älyämähän,
miehen mieltä ottamahan,
kun oli kaltoin kasvateltu,
tuhmin lasna tuuiteltu
luona kalton kasvattajan,
tuon on tuhman tuuittajan.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Poika työlle työnteleikse,
kaalasi kalastamahan,
nuotan suuren souantahan;
souti tarmonsa takoa,
souti poikki puiset hangat,
katajaiset kaaret katkoi,
venon haapaisen hajotti.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
meni nuotan tarvontahan,
tarpaisi olantakoa,
pani miehuuen nojassa,
ve'en velliksi seoitti.
tarpoi nuotan tappuroiksi,
kalat liinaksi litsotti.
(_Kullervo ja Kalervo_ tulevat vasemmalta karsikosta.)
KALERVO
Ei sinusta tarpojaksi;
lähe viemähän vetoja,
maarahoja maksamahan!
Lienet matkassa parempi,
taipalella taitavampi.
(Ojentaa hänelle kangaskimpun ja lippaan. Palajaa takaisin karsikkoon.
_Kullervo_ aukaisee lippaan ja jää uteliaana sen sisällystä tutkimaan.)
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi
iski virkkua vitsalla,
helähytti helmivyöllä,
virkku juoksi, matka joutui,
reki vieri, tie lyheni;
ajavi karittelevi,
matkoansa mittelevi
noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla rajoilla.
(_Kullervo_ sulkee lippaan, pistää sen kainaloonsa, heittää verkakimpun
olalleen ja aikoo vihellellen oikealle etualalle. _Sisar_ valjuna,
harhailevin silmin tulee vastaan hänelle.)
KULLERVO
Käy, neito, rekoseheni,
armas alle vilttieni!
SISAR (hiljaisesti)
Vilu on olla viltin alla,
kolkko korjassa eleä.
(_Kullervo_ tempoa hänet kainaloonsa)
Päästä pois minua tästä,
laske lasta vallallensa,
kunnotointa kuulemasta,
pahalaista palvomasta!
(Kullervo aukaisee lippaansa. _Sisar_ jää viehättyneenä sen
koruja katsomaan. _Kullervo_ levittää maahan verkaviitan.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Verat veivät neien mielen,
raha muutti morsiamen,
hopea hukuttelevi,
kulta kuihauttelevi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Siinä neitosen kisasi,
tinarinnan riu'utteli.
alla vaipan vaskikirjan
päällä taljan täplikkäisen.
SISAR (halaten Kullervoa)
Mist' olet sinä sukuisin,
kusta, rohkea, rotuisin?
Lienet suurtaki sukua,
isoa isän aloa?
KULLERVO
En ole sukua suurta
enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä,
Kalervon katala poika,
tuhma poika tuiretuinen.
Vaan sano oma sukusi,
oma rohkea rotusi,
jos olet sukua suurta,
isoa isän aloa.
(Suutelee, tahtoo painaa hänet povelleen. _Sisar_ karkaa ylös
kauhistuneena. Myöskin _Kullervo_ nousee.)
SISAR
En ole sukua suurta
enkä suurta enkä pientä,
olen kerran keskimmäistä,
Kalervon katala tyttö,
tyhjä tyttö tuiretuinen.
(_Kullervo_ kääntää kasvonsa pois kauhistuneena. Pitkä vaitiolo.)
Ennen lasna ollessani
emon ehtoisen eloilla,
läksin marjahan metsälle,
alle vaaran vaapukkahan;
poimin maasta mansikoita,
alta vaaran vaapukoita,
poimin päivän, yön lepäsin,
poimin päivän, poimin toisen,
päivälläpä kolmannella
en tiennyt kotihin tietä;
tiehyt metsähän veteli,
ura saatteli saloille.
Siinä istuin, jotta itkin,
itkin päivän, jotta toisen,
päivänäpä kolmantena
nousin suurelle mäelle,
korkealle kukkulalle,
tuossa huusin, hoilaelin,
salot vastahan saneli,
kankahat kajahtelivat:
"Elä huua, hullu tyttö,
ei kuulu kotihin huuto."
Päivän päästä kolmen, neljän,
viien, kuuen viimeistäki
kohennihin kuolemahan;
enkä kuollut kuitenkana.
Oisin kuollut, kurja raukka,
oisin katkennut, katala,
äsken tuosta toisna vuonna,
kohta kolmanna kesänä,
oisin heinänä helynnyt,
kukostellut kukkapäänä,
maassa marjana hyvänä,
punaisena puolukkana,
nämä kummat kuulematta,
haikeat havaitsematta,
(Syöksyy oikealle.)
KUORO
Löysi turvan Tuonelassa,
armon aaltojen seassa!
(Peittävät kasvonsa kauhistuneina. _Kullervo_
yrittää syöksyä sisaren jälkeen, pysähtyy ja
kohottaa kätensä taivasta kohden.)
KULLERVO
Voi, poloinen, päiviäni,
voipa, kurja, kummiani,
kun pi'in sisarueni,
turmelin emoni tuoman!
Voi isoni, voi emoni,
voi on valtavanhempani,
minnekä minua loitte,
kunne kannoitte katalan!
Parempi olisin ollut
syntymättä, kasvamatta,
ilmahan sikeämättä,
maalle tälle täytymättä;
eikä surma suorin tehnyt,
tauti oikein osannut,
kun ei tappanut minua,
kaottanut kaksi-öisnä.
(_Äiti_ tulee vasemmalta karsikosta.
_Kullervo_ rientää häntä vastaan.)
Oi emoni, kantajani!
Kun oisit, emo-kuluni,
synnyteltäissä minua
pannut saunahan savua,
lyönyt saunan salpa päälle,
tukahuttanut savuhun,
kaottanut kaksi-öisnä!
(Painuu itkien hänen povelleen.)
ÄITI
Mi sinulla, poikaseni?
On kuin Tuonelta tulisit,
Manalalta matkoaisit.
KULLERVO
Jo nyt on kummat kuulununna,
turmiot tapahtununna,
kun pi'in oman sisaren,
turmelin emoni tuoman.
(_Äiti_ parahtaa ja eroaa hänestä.)
Se jo surmansa sukesi
palavahan pyörtehesen;
itse en nyt tieäkänä,
kunne kurja kuoletaime.
(Peittää kasvonsa suurimman tuskan vallassa. Molemmat itkevät.
Pitkä vaitiolo. Vihdoin lähestyy _Äiti_ häntä hiljaisena
ja lempeänä.)
ÄITI (hyväillen hänen kutrejaan)
Onpa suurta Suomen nientä
piillä miehen piilojansa,
piillä vuotta viisi kuusi,
ynnähän yheksän vuotta,
kunnes aika armon tuopi,
vuoet huolen huojentavi.
KULLERVO
Enkä lähe piilemähän,
en, paha, pakenemahan;
lähen Surman suun esille,
Kalman kartanon oville,
suurille sotasijoille,
miesten tappotanterille:
viel' on Unto oikeana,
mies katala kaatamatta,
kostamatta taaton kohlut,
maammon mahlat maksamatta,
muistamatta muutki vaivat,
itseni hyvin-piännät.
(Menee vasemmalle. Palajaa hetken perästä kypärä
päässä ja miekka kädessään. _Äiti_ seuraa häntä.)
ÄITI
Ellös, poikani poloinen,
saako suurehen sotahan,
menkö miekan melskehesen!
Ken suotta sotahan saapi,
tahallansa tappelohon,
se soassa surmatahan,
tapetahan tappelossa,
miekkoihin menetetähän,
kalpoihinsa kaaetahan.
KULLERVO (miekkaansa välkyttäen)
En mä silloin suohon sorru
enkä kaau kankahalle,
korppien kotisijoille,
variksien vainiolle,
kun sorrun sotatiloille,
vaivun vainotanterille;
somap' on sotahan kuolla,
kaunis miekan kalskehesen,
sorea sotainen tauti,
äkin poika pois tulevi,
potematta pois menevi,
laihtumatta lankeavi.
ÄITI
Kun sinä sotahan kuolet,
mitä jääpi taatollesi
vanhan päivänsä varaksi?
KULLERVO
Kuolkohon kujarikoille,
kaatukohon kartanolle!
ÄITI (valittaen)
Mitä jääpi maammollesi
vanhan päivänsä varaksi?
KULLERVO
Kuolkohon kupo sylihin,
läävähän läkähtyköhön!
ÄITI (aina surkeammin)
Mitä jääpi veikollesi
päivän vastaisen varaksi?
KULLERVO
Metsähän menettyköhön,
vainiolle vaipukohon!
ÄITI
Mitä jääpi siskollesi
päivän vastaisen varaksi?
KULLERVO
Kaivotielle kaatukohon,
sotkutielle sortukohon!
(Kalervo tulee vasemmalta.)
Hyvästi, hyvä isoni!
Itketkö sinä minua,
koskas kuulet kuolleheksi?
KALERVO (raskaasti)
En minä sinua itke;
poika toinen tehtänehe,
poika paljoa parempi.
KULLERVO
Enkä itke mie sinua;
saan minä mokoman taaton,
suun savesta, pään kivestä,
silmät suolta karpaloista.
(Veli tulee vasemmalta.)
Jää hyvästi, veikkoseni!
Itketkö sinä minua,
koskas kuulet kuolleheksi?
VELI
En itke minä sinua;
veli toinen saatanehe,
veli paljoa parempi.
KULLERVO (aina katkerampana)
Enkä itke mie sinua;
saan minä mokoman veljen
hiukset kuivista kuloista,
jalat raian haarukasta.
(Toinen sisar tulee vasemmalta.)
Hyvästi, sisarueni!
Itketkö sinä minua,
koskas kuulet kuolleheksi?
TOINEN SISAR
En itke minä sinua;
veli toinen saatanehe,
veli paljoa parempi.
KULLERVO
Enkä itke mie sinua;
saan minä mokoman siskon
korvat lammin lumpehista,
varren vaahteren vesasta!
(Kääntyy äitinsä puoleen.)
Äitiseni, armaiseni,
minun kaunis kantajani,
kultainen kulettajani!
Itketkö sinä minua,
koskas kuulet kuolleheksi?
ÄITI (katsoo surullisesti häneen)
Et älyä äitin mieltä,
arvoa emon syäntä,
itkenpä minä sinua,
kun sun kuulen kuolleheksi,
itken tulville tupamme,
siltalauat lainehille,
kujat kaikki kuurullani;
lumet itken iljeniksi,
iljenet suliksi maiksi,
sulat maat vihottaviksi,
vihottavat viereviksi.
(Itkee hänet syliinsä. Itkee valtoinaan. Muut kääntyvät hitaasti pois.
Pitkä vaitiolo. _Kullervo_ irtautuu lempeästi hänen syleilystään.
Äiti poistuu itkuaan pidättäen vasemmalle. Kullervo jää murhemielisenä
hänen jälkeensä katsomaan. Äkkiä kuin heräten:)
KULLERVO
Viel' on Unto kostamatta,
mies katala kaatamatta,
ilkeä hävittämättä!
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi,
läksi soitellen sotahan,
ilotellen tappelohon;
soitti suolla, soitti maalla,
kajahutti kankahalla,
rojahutti ruohikossa,
kulahutteli kulossa.
(_Kullervon_ torvi kuuluu vasemmalta karsikosta.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Saip' on miekan mielehisen,
kalvan kaikkien parahan,
jolla kaatoi kaiken kansan,
joukon Untamon hävitti;
tuvat poltteli poroksi,
kypeniksi kyyätteli,
kivet jätti kiukahista,
pitkän pihlajan pihoista.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
jo tuosta kotihin kääntyi
ison entisen tuville,
vanhempansa vainioille;
tupa on tyhjä tultuansa,
autio avattuansa,
ei tulla likistämähän,
käyä kättä antamahan.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Antoi kättä hiilokselle:
hiilet kylmät kiukahassa;
tuosta tunsi tultuansa,
ei ole emo elossa.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Pisti kättä kiukahalle:
kivet kylmät kiukahassa;
tuosta tunsi tultuansa,
ei ole iso elossa.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Loi on silmät sillan päälle:
silta kaikki siivomatta;
tuosta tunsi tultuansa,
ei ole sisar elossa.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Vieri valkamavesille:
ei venettä valkamassa,
tuosta tunsi tultuansa,
ei ole veli elossa.
(_Kullervo_ tulee synkkänä ja vitkalleen karsikosta.)
KULLERVO
Voi minä, poloinen poika,
kun kuoli emo minulta,
uupui uutimen tekijä,
vaipui vaipan kirjoittaja;
enk' ollut luona luopuessa,
läsnä hengen lähtiessä,
lie kuollut kovin viluhun,
vainko leivän puuttehesen.
(Siniviitta _Viian eukko_ tulee vasemmalta.)
VIIAN EUKKO
Jäip' on sulle Musti koira
käyäksesi metsämaille;
ota koirasi keralle,
mene tuonne metsämaille,
ylös korpehen kohoa
metsän tyttöjen tyköhön,
sinipiikojen pihalle,
havulinnan liepehille,
evähiä etsimähän,
antia anelemahan.
(_Kullervo_ nyykäyttää raskasmielisesti päätään hänelle
ja etenee vasemmalle etualalle.)
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika,
otti koiransa keralle,
läksi tietä telkkimähän,
korpehen kohoamahan;
kävi matkoa vähäisen,
tuli tuolle saarekselle,
kuss' oli piian pillannunna,
turmellut emonsa tuoman.
VUOROLAUSUJAT (hiljaa)
Siin' itki ihana nurmi,
aho armahin valitti,
eikä nousnut nuori heinä,
kasvanut kanervan kukka,
ylennyt sijalla sillä,
tuolla paikalla pahalla,
kuss' oli piian pillannunna,
emon tuoman turmellunna.
(_Kullervo_ vetää hitaasti miekan huotrastaan ja
katsoo synkkänä sen terää.)
KULLERVO
Tokko tuon tekisi mieli
syöä syyllistä lihoa,
viallista verta juoa?
VIIAN EUKKO (hiljaa)
Miks ei söisi mielellänsä,
söisi syyllistä lihoa,
viallista verta joisi?
Syö lihoa syyttömänki,
juo verta viattomanki.
(_Kullervo_ lankeaa äkisti miekkaansa.)
KUORO
Se oli surma nuoren miehen,
kuolo Kullervo urohon!
ESILAUSUJA
Elkötte, etinen kansa,
lasta kaltoin kasvatelko
luona tuhman tuuittajan,
vierahan väsyttelijän!
Lapsi kaltoin kasvattama,
poika tuhmin tuuittama,
ei tule älyämähän,
miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi,
varreltansa vahvistuisi.
ESIRIPPU.
SAMMON RYÖSTÖ
HENKILÖT:
VÄINÄMÖINEN.
ILMARINEN.
LEMMINKÄINEN
LOUHI.
KANTELETAR.
KUORO.
(_Kuoro_ paikallaan uhrlkuusen alla. Valaistus: hämärtyvä ilta,
joku tähti takaisella taivaankannella.)
ESILAUSUJA
Se on seppo Ilmarinen
naista itki illat kaiket,
yöt itki unettomana,
päivät einehettömänä,
aamut aikaisin valitti,
huomeniset huokaeli,
kun oli kuollut nuori nainen,
kaunis kalmahan katettu,
eipä kääntynyt käessä
vaskinen vasaran varsi,
kuulunut pajasta kalke
yhen kuuhuen kululla.
(_Ilmarinen_ tulee hitaasti ja murhemielisenä oikealta karsikosta.)
ILMARINEN (raskaasti)
En tieä, poloinen poika,
miten olla, kuin eleä;
istun yön eli makoan,
äijä on yötä, tunti tuhma,
vaivoja, matala mahti.
Ikävät on iltaseni,
apeat on aamuseni,
äsken yöllä äitelämpi,
havatessa haikeampi;
ei ole iltoja ikävä,
ei apea aamujani,
mure muita aikojani:
ihanaistani ikävä,
apeainen armastani,
mure mustakulmaistani.
Jo vainen iällä tällä
usein minun utuisen
keski-öisissä unissa
koura tyhjeä kokevi,
käsi vaalivi valetta
kupehelta kummaltaki.
(Etenee hitaasti vasemmalle.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Lähteäksensä lupasi
sekä mietti mennäksensä
pyytämähän Pohjolasta
toista Pohjolan tytärtä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Sai päivän ajaneheksi,
tuosta toisen vierneheksi,
päivälläpä kolmannella
tuli Pohjolan pihalle.
(_Louhi_ tulee vasemmalta. _Ilmarinen_ tekee
torjuvan liikkeen kädellään.)
ILMARINEN
Ellös nyt, anoppiseni,
ellös sie kyselkö tuota
elämiä tyttäresi,
asuntoa armahasi!
Jo sen on surma suin piellyt,
kova loppu loukahtanut;
maassa on jo marjaseni,
kankahassa kaunoseni,
mustakulmani kulossa,
hopeani heinikossa.
(Voi tuskin pidättää itkuaan enää. Vaitiolo.)
Annapa, anoppiseni,
työnnä toinen tyttäresi
naisen entisen eloille,
sijalle sisaruensa!
LOUHI (voivotellen)
Pahoin tein minä poloinen,
kun ma lapseni lupasin,
työnsin sulle toisenkana
nuorena nukahtamahan,
annoin kuin sutosen suuhun,
karhun kiljuvan kitahan.
(Äkeästi.)
En nyt toista annakana
nokiesi nuoliojaksi,
ennen työnnän tyttäreni,
laitan lapseni vakavan
koskehen kohisevahan,
Tuonen hau'in hampahisin.
(Menee tuimana vasemmalle. _Ilmarinen_ suuttuneena seuraa häntä.
Palajaa hetken perästä takaisin allapäin ja pahoilla mielin.
_Väinämöinen_ tulee oikealta taustasta.)
VÄINÄMÖINEN
Veli, seppo Ilmarinen,
mit' olet pahoilla mielin,
kahta kallella kypärin
Pohjolasta tullessasi?
Miten Pohjola elävi?
ILMARINEN (katkerasti)
Mi on Pohjolan eleä,
kun on Sampo Pohjolassa!
Siin' on kyntö, siin' on kylvö,
siinä kasvu kaikenlainen,
siinäpä ikuinen onni.
VÄINÄMÖINEN
Ohoh seppo Ilmarinen,
lähtekämme Pohjolahan
hyvän Sammon saa'antahan,
kirjokannen katsantahan.
ILMARINEN (päätä pudistaen)
Ei ole Sampo saatavana
pimeästä Pohjolasta!
Siell' on Sampo saatettuna,
kirjokansi kannettuna
Pohjolan kivimäkehen,
vaaran vaskisen sisähän,
yheksän lukon ta'aksi;
siihen juuret juurruteltu.
VÄINÄMÖINEN
Laatikamme laiva suuri,
johon Sampo saatetahan
vaaran vaskisen sisästä.
ILMARINEN
Vakavampi maisin matka,
Lempo menköhön merelle,
Surma suurelle selälle!
Siellä tuuli turjuttaisi,
siellä viskaisi vihuri
saisi sormet soutimeksi,
kämmenet käsimeloiksi.
VÄINÄMÖINEN
Vakavampi maisin matka,
vakavampi, vaikeampi,
vielä muuten mutkaisempi;
lysti on venon vesillä,
purren juosta jolkutella,
ve'et väljät välkytellä;
aalto laivoa ajavi,
länsituuli läikyttävä,
etelä e'elle viepi;
vaan kuitenki, kaikitenki,
kun et mieline merisin,
niin on maisin matkatkamme.
Tao nyt mulle uusi miekka,
tee miekka tuliteräinen,
jolla hurttia hutelen,
Pohjan kansan kaikottelen
saaessa otolle Sammon
tuonne kylmähän kylähän.
(Menevät oikealle taustaan. Palajavat hetken perästä,
_Väinämöinen_ miekka kädessään.)
VÄINÄMÖINEN
Onko miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan?
ESILAUSUJA
Olipa miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi,
päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti,
hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä,
penu putkessa puhusi.
VÄINÄMÖINEN (miekkaansa hujautellen)
Jo minä terällä tällä
vaikka vuoret poikki löisin,
kalliot kaha jakaisin.
ILMARINEN
Milläpä minä poloinen,
millä, tuima, turveleime,
hyöteleime, vyöteleime
maan varalle, veen varalle?
VÄINÄMÖINEN
Mies on luustossa lujempi,
rautapaiassa parempi,
teräsvyössä tenhoisampi.
(_Ilmarinen_ viittaa oikealle taustaan. _Orja_ tuo sotavarukset,
joihin hän nopeasti pukeutuu. _Lemminkäinen_ tulee oikealta
taustasta ja tervehtii heitä.)
LEMMINKÄINEN
Minnekä menette miehet?
VÄINÄMÖINEN
Kohti pohjaista kulemme
Sampoa tapoamahan,
kirjokantta katsomahan
Pohjolan kivimäestä.
LEMMINKÄINEN (Ilahtuen)
Ohoh vanha Väinämöinen!
Otapa minua, miestä,
urohoksi kolmanneksi
kirjokannen kannantahan!
Vielä mieli miestä maksan,
jos saisi tapella tarve,
annan käskyn kämmenille,
olkapäilleni opaston.
(_Väinämöinen_ nyykäyttää päätään hänelle. Sankarit neuvottelevat
keskenään. _Kanteletar_ näkymättömänä nyyhkii oikealla.
_Väinämöinen_ kuuntelee ja viittaa oikealle.)
VÄINÄMÖINEN
Siell' on impi itkemässä,
kana kaikerrehtamassa.
ILMARINEN (katsoo oikealle)
Onpa pursi itkemässä,
venonen valittamassa.
VÄINÄMÖINEN
Mitä itket, puinen pursi,
vene hankava, valitat,
itketkö sa puisuuttasi,
hankavuuttasi haveksit?
KANTELETAR
Vesille venosen mieli
tervaisiltaki teloilta,
mieli neien miehelähän
korkeastaki koista;
sitä itken, pursi-raukka,
vene vaivainen, valitan,
itken viejäistä vesille,
laskijata lainehille.
Sanottihin tehtäessä,
laulettihin laitettaissa
saatavan sotivenettä,
vainopurtta puuhattavan,
tuovan täyteni eloa,
alustani aartehia;
ei ole sotahan saatu,
eloteillen ensinkänä.
Oisi kahta kaunihimpi
olla mäntynä mäellä,
petäjänä kankahalla,
oksilla oravan juosta,
penun alla pyörähellä.
VÄINÄMÖINEN
Elä itke, puinen pursi!
Kohta saat sotia käyä.
(Sankarit jatkavat neuvotteluaan.)
ESILAUSUJA
Siitä vanha Väinämöinen
lauloa hyrähtelevi;
lauloi ensin laitapuolen
sukapäitä sulhosia,
lauloi toisen laitapuolen
tinapäitä tyttäriä,
tinapäitä, vaskivöitä,
kultasormia somia.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Jopa juoksi puinen pursi,
pursi juoksi, matka joutui,
loitos kuului airon loiske,
kauas hankojen havina.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi,
laski laulellen vesiä,
ilon lyöen lainehia.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Neiet niemien nenissä
katselevat, kuuntelevat:
"Mi lienee ilo merellä,
mikä laulu lainehilla?"
2:NEN VUOROLAUSUJA
Laski vanha Väinämöinen
laski päivän maavesiä,
päivän toisen suovesiä,
kolmannen kosen vesiä.
MOLEMMAT (hilpeästi)
Soutavi sorehtelevi,
teljot rytkyi, laiat notkui,
airot piukki pihlajaiset,
airon pyörät pyinä vinkui,
terät teirinä kukerti,
nenä joikui joutsenena,
perä kaarskui kaarnehena,
hangat hanhina havisi.
(_Sankarit_ etenevät vasemmalle. _Louhi_ tulee heitä vastaan.)
LOUHI
Mipä miehillä sanoma,
urohilla uusi tieto?
VÄINÄMÖINEN
Sammosta sanomat miesten,
kirjokannesta urosten;
saimme Sampuen jaolle,
kirjokannen katselulle.
LOUHI (nokkelasti)
Ei pyyssä kahen jakoa,
oravassa miehen kolmen;
hyvä on Sampuen hyrätä
Pohjolan kivimäessä,
hyvä olla itseniki
Sammon suuren haltiana.
VÄINÄMÖINEN
Kun et antane osoa,
tuota Sammon toista puolta,
niin on kaiken kantanemme,
vienemme venehesemme.
(Menevät vasemmalle. _Louhi_ hätääntyneenä seuraa heitä.
_Kuoro_ on noussut ja katsoo jännityksellä vasemmalle.)
KUORO
Saivat Sammon purtehensa,
kirjokannen kaarillensa,
työntivät venon vesille,
satalauan lainehille!
ILMARINEN (huutaa vasemmalta)
Minne Sampo saatetahan?
VÄINÄMÖINEN (vastaa hänelle vasemmalta)
Tuonne Sampo saatetahan
nenähän utuisen niemen,
päähän saaren terhenisen.
(_Louhi_ syöksyy epätoivoisena vasemmalta.)
LOUHI (kätensä kohottaen)
Ututyttö, terhenneiti!
Seulo seulalla utua,
laske talma taivahalta,
jottei päästä Väinämöisen
osata Uvantolaisen!
Iku-Turso, Äijön poika,
nosta päätäsi merestä,
kaataos Kalevan miehet,
hävitä häjyt urohot,
saata Sampo Pohjolahan
venehestä vierimättä.
Oi Ukko, ylijumala,
rakenna rajuinen ilma,
nosta suuri säien voima,
luo tuuli, lähetä aalto
aivan vastahan venettä.
(Näyttämö pimenee.)
ESILAUSUJA (voimakkaasti)
Nousi tuulet tuulemahan,
säät rajut rajuamahan;
kovin läikkyi länsituuli,
luoetuuli tuikutteli,
enemmän etelätuuli,
itä inkui ilkeästi,
kauheasti kaakko karjui,
pohjonen kovin porasi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Tuuli puut lehettömäksi,
havupuut havuttomaksi,
kanervat kukattomaksi,
heinät helpehettömäksi;
nosti mustia muria
päälle selvien vesien.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Louhi, Pohjolan emäntä,
kutsui Pohjolan kokohon,
pani joukon jousihinsa,
laittoi miehet miekkoihinsa,
rakenteli Pohjan purren,
suoritti sotavenosen,
1:NEN VUOROLAUSUJA
Latoi miestä laivahansa
suoritti sota-urohot,
kuni sotka poikasensa,
tavi lapsensa latovi,
sata miestä miekallista,
tuhat jousella urosta.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kohenteli purjepuita,
vaatevarpoja varasi,
nosti puuhun purjehia,
vaattehia varpapuihin,
kuin on pitkän pilven longan,
pilven tönkän taivahalla.
(Näyttämöllä on melkein pimeä. _Sankarit_, samoin kuin
_Kuoron_ jäsenetkin, vain epäselvinä hahmoviivoina.)
ILMARISEN ÄÄNI (kuuluu pimeydestä)
Voi, poloinen, päiviäni!
Jo on tukka tuulta nähnyt,
hivus säätä hirveätä,
parta päiviä pahoja,
nähnyt näilläki vesillä;
harvoin on havaita tainnut
tuulta ennen tuon näköistä.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Itku ei hä'ästä päästä,
parku päivistä pahoista.
Oi sie lieto Lemmin poika,
nouse purjepuun nenähän,
katsaise etinen ilma,
tarkkoa takainen taivas,
onko selvät ilman rannat.
LEMMINKÄISEN ÄÄNI
Selvänä etinen ilma,
taakea takainen taivas;
pieni on pilvi pohjosessa,
pilven lonka luotehessa.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Se on pursi purjehinen;
katso toisti tarkemmasti.
LEMMINKÄISEN ÄÄNI
Saari kaukoa näkyvi,
etähältä haamottavi,
havukoita haavat täynnä,
koivut kirjokoppeloita.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Ne on Pohjan poikasia;
katso tarkoin kolmannesti!
LEMMINKÄISEN ÄÄNI (hätääntyneenä)
Jo tulevi Pohjan pursi,
satahanka hakkoavi,
sata on miestä soutimilla,
tuhat ilman istumassa.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Soua, seppo Ilmarinen,
soua, lieto Lemminkäinen,
soutakatte, kaikki kansa,
jotta juoksisi venonen,
pursi eellä ennättäisi!
VUOROLAUSUJA!
Lyllyivät melat lylyiset.
hangat piukki pihlajaiset,
vene honkainen vapisi,
nenä hyrski hylkehenä,
perä koskena kohisi,
vesi kiehui kelloloissa,
vaahti palloissa pakeni.
ESILAUSUJA
Kilvan kiskoivat urohot,
miehet veikaten vetivät;
eipä matka eistykänä,
ei pakene puinen pursi
eestä purren purjehisen
tuon on Pohjolan venosen.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Salasaari kasvakohon,
johon juosta Pohjan purren!
KUORO
Lenti poikki puinen pursi,
satakaari katkieli,
mastot maiskahti merehen,
purjehet putoelivat.
Louhi, Pohjolan emäntä,
tohti toisiksi ruveta,
otti viisi viikatetta,
nepä kynsiksi kyhäsi,
puolen purtta särkynyttä,
senpä allensa asetti,
laiat siiviksi sivalti,
peräpuikon purstoksensa,
sata miestä siiven alle,
tuhat purston tutkaimehen,
sata miestä miekallista,
tuhat ampuja-urosta.
Kokkona kohotteleikse
tavoitellen Väinämöistä,
siipi pilviä sipaisi,
toinen vettä vieprahteli.
ILMARISEN ÄÄNI (parahtaen)
Kaitse, kaunoinen Jumala,
ettei poika pois tulisi!
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Ohoh Pohjolan emäntä!
Joko saat jaolle Sammon
nenähän utuisen niemen?
LOUHEN ÄÄNI
En lähe jakohon Sammon
sinun kanssasi, katala,
kerallasi, Väinämöinen!
LEMMINKÄISEN ÄÄNI
Maahan miehet, maahan miekat,
maahan untelot urohot,
sa'at miehet siiven alta,
kymmenet kynän nenästä!
ESILAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
arvasi ajan olevan,
tunsi hetken tulleheksi;
jo veti melan merestä,
tammen lastun lainehesta,
sillä kalhaisi kavetta,
iski kynsiä kokolta;
muut kynnet meni muruiksi,
jäi yksi sakarisormi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Pojat siiviltä putosi,
melskahti merehen miehet,
sata miestä siiven alta,
tuhat purstolta urosta!
2:NEN VUOROLAUSUJA
Itse kokko kopsahtihe,
kapsahutti kaaripuille,
kuni puusto koppeloinen,
kuusen oksalta orava.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Siitä Sampoa tavoitti
sormella nimettömällä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Sammon vuoalti vetehen,
kaatoi kaiken kirjokannen.
MOLEMMAT
Siinä sai muruiksi Sampo,
kirjokansi kappaleiksi!
LOUHEN ÄÄNI (parahtaen)
Jo minulta valta vaipui,
jo aleni arvioni,
eloni meni merehen,
Sampo särkyi lainehisin!
(Pitkä vaitiolo. Näyttämö valkenee vähitellen. _Väinämöinen_ näkyy
seisovana mietteissään keskinäyttämöllä, _Kanteletar_ nojaavana
puun runkoon oikealla.)
KANTELETAR
Niin meni muruja noita,
Sammon suuria paloja,
alle vienojen vesien,
päälle mustien murien,
ne jäivät ve'en varaksi,
ahtolaisten aartehiksi;
siitäp' ei sinä ikänä,
kuuna kullan valkeana,
vesi puuttune varoja,
ve'en Ahto aartehia.
Jäipä toisia muruja,
pienempäisiä paloja
selälle meren sinisen,
meren laajan lainehille,
tuulen tuuiteltavaksi,
aaltojen ajeltavaksi.
Niitä tuuli tuuitteli,
meren läikkä läikytteli,
selällä meren sinisen,
meren laajan lainehilla,
tuuli maalle työnnytteli,
aalto rannallen ajeli.
VÄINÄMÖINEN (miettivästi)
Tuost' on siemenen sikiö,
alku onnen ainiaisen,
tuosta kyntö, tuosta kylvö,
tuosta kasvu kaikenlainen,
tuosta kuu kumottamahan,
onnen päivä paistamahan
Suomen suurille tiloille,
Suomen maille mairehille.
(Louhi näkyy puiden lehvien lomitse vasemmalta.)
LOUHI
Vielä ma tuohon mutkan muistan:
tungen kuuhuen kivehen,
päivän kätken kalliohon!
VÄINÄMÖINEN (kätensä kohottaen)
Anna, luoja, suo Jumala,
anna onni ollaksemme,
hyvin ain' eleäksemme,
kunnialla kuollaksemme
suloisessa Suomen maassa,
kaunihissa Karjalassa!
(_Kuoro_ kertaa viimeisen säejakson.)
ESIRIPPU.
VÄINÄMÖISEN LÄHTÖ.
HENKILÖT:
VÄINÄMÖINEN.
ILMARINEN.
MARJATTA.
MARJATAN ÄITI.
PIIKA PIKKARAINEN.
LOUHI.
VIROKANNAS.
KANTELETAR.
KUORO.
(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: kesäyön hämärä.
_Kanteletar_ nojaa puun runkoon vasemmalla etualalla.)
ESILAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen
kauan soitti kanteletta,
sekä soitti, jotta lauloi,
jotta ilmankin iloitsi.
Soitto kuului kuun tupihin,
ilo päivän ikkunoille,
kuu tuvastahan tulevi,
astui koivun konkelolle,
päivä päätyi linnastansa,
loihe latvahan petäjän
kanteletta kuulemahan,
iloa imehtimähän.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
siitä päivän kiinni saapi,
kuuhuen käsin tavoitti.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kätki kuun kumottamasta
kirjarintahan kivehen,
lauloi päivän paistamasta
vuorehen teräksisehen.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Jopa valkean varasti,
tulen Väinölän tuvilta;
sai tuvat tulettomaksi,
pirtit valkeattomaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Tukela on tuletta olla,
vaiva suuri valkeatta,
ikävä inehmisten,
ikävä itsen Ukonki.
MOLEMMAT
Jo oli yö alinomainen,
pitkä, pilkkosen pimeä;
oli yö Kalevalassa,
noilla Väinölän tuvilla,
sekä tuolla taivahassa,
Ukon ilman istuimilla.
ESILAUSUJA (nousee)
Tuo Ukko, ylijumala,
itse ilman suuri luoja,
alkoi tuota ouostella,
arvelee, ajattelevi,
mikä kumma kuun e'essä,
mikä terhen päivän tiessä,
kun ei kuu kumottakana
eikä päivä paistakana.
(_Väinämöinen_ tulee mietteissään vasemmalta karsikosta.)
VÄINÄMÖINEN
Ain' on päivä paistamatta,
kuu-kulta kumottamatta,
noilla Väinölän tuvilla,
Kalevalan kankahilla;
vilu viljalle tulevi,
karjoille olo kamala,
outo ilman lintusille,
ikävä imehnosille,
kun ei konsa päivyt paista
eikä kuuhuet kumota.
Hauki tiesi hauan pohjat,
kokko lintujen kulennan,
tuuli haahen päiväyksen;
ei tieä imehnon lapset,
milloin aamu alkanevi,
milloin yö yrittänevi
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen
Jos ma nyt lähen Pohjolahan,
Pohjan poikien poluille,
saan ma kuun kumottamahan,
päivä-kullan paistamahan,
(Etenee yli näyttämön vasemmalle. _Louhi_ tulee häntä vastaan.)
LOUHI
Ku sanoma kurjan miehen?
VÄINÄMÖINEN (ankarasti)
Kuusta on sanomat kummat,
päivästä iki-imehet;
minnes meiltä päivä päätyi,
kunnes meiltä kuu katosi?
LOUHI
Tuonne teiltä päivä päätyi,
tuonne teiltä kuu katosi,
kirjarintahan kivehen,
rautaisehen kalliohon;
sielt' ei pääse päästämättä,
selviä selittämättä.
VÄINÄMÖINEN (vetäen miekkansa)
Kun ei kuu kivestä pääsne,
pääsne päivä kalliosta,
käykämme käsirysyhyn,
ruvetkamme miekkasille!
(Menee päättävästi vasemmalle. _Louhi_ säikähtyneenä
väistyy hänen edellään.)
KANTELETAR (vienosti)
Marjatta, korea kuopus,
se kauan kotona kasvoi,
korkean ison kotona,
emon tuttavan tuvilla;
piti viiet vitjat poikki,
kuuet renkahat kulutti
isonsa avaimilla,
helmassa helottavilla.
Puolen kynnystä kulutti
helevillä helmoillansa,
puolen hirttä päänsä päältä
sileillä silkillänsä,
puolet pihtipuolisia
hienoilla hiansa suilla,
siltalaahkon lattiata
kautokengän kannoillansa.
Marjatta, korea kuopus,
aina piikoina elävä,
neitosena niekottava,
päätyi karjan paimeneksi,
läksi lammasten keralle.
Lampahat meni mäkeä,
vuonat vuoren kukkulata,
neiti asteli ahoa,
lepikköä leyhytteli,
keksi marjasen mäeltä,
punapuolan kankahalta.
(_Äiti ja Piika pikkarainen_ tulevat vasemmalta taustasta.)
ÄITI
Mi on meiän Marjatalla,
kun se pauloitta asuvi,
käypi saunassa saloa,
pimeissä pisteleikse?
PIIKA PIKKARAINEN
Se on meiän Marjatalla,
kun oli paljon paimenessa,
kauan karjassa käveli.
(_Marjatta_ tulee vasemmalta taustasta ja painautuu äitinsä povelle.)
MARJATTA
Oi emoni, armahani!
Laita suojoa sijoa,
lämpymyttä huonehutta
piian pieniksi pyhiksi,
vaimon vaivahuoneheksi.
ÄITI (inholla)
Kenen oot makaelema,
ootko miehen naimattoman
eli nainehen urohon?
MARJATTA
En ole miehen naimattoman
enkä nainehen urohon;
menin marjahan mäelle,
punapuolan poimentahan,
otin marjan mielelläni,
toisen kerran kielelläni,
se kävi kerustimille,
siitä vatsahan valahti.
ÄITI (kuten edellä)
Mene, portto, poikemmaksi,
tulen lautta, tuonnemmaksi,
kontion kivikoloihin,
karhun louhikammioihin,
sinne, portto, poikimahan,
tulen lautta, lapsimahan!
MARJATTA
En mä portto ollekana,
tulen lautta lienekämi,
olen miehen suuren saava,
jalon synnyn synnyttävä,
joll' on valta vallallenki,
väki Väinämöisellenki.
(Äiti tehden halveksivan liikkeen, palajaa taustaan.)
Piltti, pienin piikojani!
Käypä kylpyä kylästä,
saunoa Sara-ojalta,
jossa huono hoivan saisi.
PIIKA PIKKARAINEN
Ei ole kylpyä kylässä,
saunoa Sara-ojalla;
ruma Ruotuksen emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi
"Ei kylyt kylähän joua,
ei saunat Sarajan suulta;
on kyly kytömäellä,
hepohuone hongikossa
tuliporton poiat saa'a,
lautan lapsensa latoa;
kun heponen hengähtävi,
niin on siinä kylpeköhön."
MARJATTA (valittaen)
Lähteä minun tulevi
niinkuin muinenki kasakan
eli orjan palkollisen,
lähteä kytömäelle,
käyä hongikkokeolle.
(Menee oikealle taustaan. _Piika pikkarainen_ tukee häntä.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Marjatta, matala neiti,
teki tuonne pienen poian,
heinille hevosen luoksi,
sorajouhen seimen päähän.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Piiletteli pojuttansa,
kasvatteli kaunoistansa,
sylissänsä syöttelevi,
käsissänsä kääntelevi
1:NEN VUOROLAUSUJA
Siitä meiän Marjatalle
kasvoi poika kaunokainen;
ei tieä nimeä tuolle,
millä mainita nimellä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Etsittihin ristijätä,
katsottihin kastajata;
tuli ukko ristimähän,
Virokannas kastamahan.
(_Ilmarinen_ tulee kiireesti oikealta taustasta,
_Väinämöinen_ mietteissään vasemmalta.)
ILMARINEN
Ohoh vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen!
Käypä kuuta katsomahan,
päiveä tähyämähän,
jo ovat tarkoin taivahilla,
sijoillansa muinaisilla.
VÄINÄMÖINEN (päänsä kohottaen)
Terve, kuu, kumottamasta,
kaunis, kasvot näyttämästä,
päivä-kulta koittamasta,
aurinko ylenemästä!
Kuu-kulta kivestä pääsit,
päivä kaunis, kalliosta,
nousit kullaisna käkenä,
hopeisna kyyhkyläisnä
elollesi entiselle,
matkoillesi muinaisille.
Nouse aina aamusilla
tämän päivänki perästä;
teepä meille terveyttä,
siirrä saama saatavihin,
pyyntö päähän peukalomme,
onni onkemme nenähän!
Käy nyt tiesi tervehenä,
matkasi imantehena,
päätä kaari kaunihisti,
pääse illalla ilohon!
(Näyttämö on valjennut vähitellen taustasta. _Marjatta_, lapsi
sylissään, _Virokannas, Lemminkäinen_ y.m. kansaa.)
VIROKANNAS
En mä risti riivattua,
katalata kastakana,
kun ei ensin tutkittane,
tutkittane, tuomittane.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Kenpä tuohon tutkijaksi,
tutkijaksi, tuomariksi?
2:NEN VUOROLAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen
tutkijaksi, tuomariksi.
(_Marjatta_ lapsineen y.m. kansa lähestyy Väinämöistä ja keskustelee
hänen kanssaan, _Väinämöinen_ kuuntelee hetkisen heidän puhettaan.)
VÄINÄMÖINEN
Kun lie poika suolta saatu,
maalta marjasta siennyt,
poika maahan pantakohon,
marjamättähän sivulle,
tahi suolle vietäköhön,
puulla päähän lyötäköhön!
(Liikettä kansanjoukossa. _Kuoro_ nousee hämmästyneenä.)
KUORO
Puhui poika puolikuinen,
kaksiviikkoinen kajahui!
KANTELETAR (jalolla suuttumuksella).
Ohoh sinua, ukko utra,
kun olet tuhmin tuominnunna,
väärin laskenna lakia!
Eipä syistä suuremmista,
töistä tuhmemmistakana
itseäsi suolle viety
eikä puulla päähän lyöty,
kun sa miesnä nuorempana
menettelit neiet nuoret
alle aaltojen syvien,
päälle mustien mutien.
(Pois oikealle. _Kansa_ polvistuu keskinäyttämölle.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Ukko ristii ripsahutti,
kastoi lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi,
kaiken vallan vartiaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Siitä suuttui Väinämöinen,
jopa suuttui ja häpesi,
lauloin vaskisem venehen,
kuparisen umpipurren.
(_Väinämöinen_ on siirtynyt oikealle. _Marjatta, Virokannas
ja kansa_ jäänyt keskinäyttämölle)
VÄINÄMÖINEN (kätensä kohottaen)
Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen Sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa.
ESILAUSUJA
Siitä vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
venehellä vaskisella,
kuutilla kuparisella
yläisihin maa-emihin,
alaisihin taivosihin.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI (oikealta)
Vaan kuitenki, kaikitenki
laun hiihin laulajoille,
laun hiihin, latvan taitoin,
oksat karsin, tien osoitin.
KANTELETAR
Jätti kantelon jälille,
soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen,
laulut suuret lapsillensa.
KUORO
Siitäpä nyt tie menevi,
ura uusi urkenevi
laajemmille, laulajoille,
runsahammille runoille
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa.
ESIRIPPU.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NÄYTTÄMÖLLÄ: III SARJA (OF
3)***
******* This file should be named 52527-8.txt or 52527-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/5/2/52527
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
