The Project Gutenberg EBook of Eevan sisaret, by Edvard Bäckström
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Eevan sisaret
Yksinäytöksinen kuvaelma
Author: Edvard Bäckström
Release Date: April 28, 2016 [EBook #51884]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EEVAN SISARET ***
Produced by Tapio Riikonen
EEVAN SISARET
Yksinäytöksinen kuvaelma
Kirj.
EDVARD BÄCKSTRÖM
Suomennos.
Näytelmäkirjallisuutta N:o 22.
Kuopiossa,
U. W. Telén & Kumpp.,
1899.
Kuopion Uudessa kirjapainossa.
HENKILÖT:
_Aksel Falk_.
_Rouva Moonika_ | Hänen tätinsä.
_Neiti Sally_ |
_Allen_. Yliopiston apulais-opettaja.
_Holm_. Tilanomistaja.
_Maalin_. Hänen tyttärensä.
Näyttämö: Yksinkertainen arkihuone. Perällä ovi, vasemmalla kaksi
akkunaa, kadulla päin oikealla kaksi ovea. Keskellä lattiata ruokapöytä
ynnä sohvia. Siellä täällä hujan hajan on kartiineja, miesten
vaatteita, pari silkkileninkiä, kahviserviissi, huivivaatetta y.m.
Moonika seisoo akkunalla ja koettelee uusia kartiineja. Sally
askaroitsee suuren pöydän ääressä.
_Sally_. No, saiko hän maata päivällisuntaan?
_Moonika_. Maata? Luuletko, että hänellä oli aikaa siihen? Täytyihän
hänen taas iltapäivällä mennä tutkittavaksi ja vieläpä pahempien
professorien luo.
_Sally_. Mutta, hyvä Moonika, eihän professoritkaan mitään tiikerejä
ole, vaikka sinä taidat luulla että niillä on sekä kynnet että hampaat.
Menihän aamupäivä häneltä niin loistavasti, aivan hyvin olisit voinut
antaa hänen hiukan levätä; olihan hän valvonut koko yön.
_Moonika_. Sitähän minä juuri saarnaan että hänen pitäisi levätä.
_Sally_. Niin juuri. Sinä herätät hänet, pyytääksesi häntä nukkumaan.
_Moonika_. Sinun on niin helppo puhua tuollaisia. _Minä_ pidän hänestä
_minä_.
_Sally_. Tuo on hyvin pahaa puhetta. Voiko löytyä ketään, joka pitäisi
hänestä enemmän kuin minä.
_Moonika_. Akseli kyllä itse tietää mitenkä sen asiaa laita on.
Näkyyhän se selvästi hänen käytöksestään meitä molempia kohtaan.
_Sally_. Niin -- minulle ei hän koskaan tuota muuta kuin iloa.
_Moonika_. Ja minua hän yhtämittaa koettaa suututtaa vaan sentähden,
että sitte heti saisi lepyttää minua.
_Sally_. Lähtiessään hän suuteli minun kättäni.
_Moonika_. Minua suuteli hän suulle.
_Sally_. Minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevan kasvi-opin
tähden.
_Moonika_. Mutta minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevan
Maalinin tähden.
_Sally_. Sen hän tiesi minun muutenkin käsittävän.
_Moonika_. Käsittävän kyllä! Mutta sinä et puhunut hänelle mitään
Maalinista, et kirjoittanut Maalinille etkä laittanut niin että -- --
_Sally_. Oletko sinä sitte kirjoittanut hänelle?
_Moonika_. Olen, sinun luvallasi. Mitä kello on?
_Sally_. Minuutti on vasta kulunut siitä kuin viimeksi kysyit. Se on
minuuttia enempi kuin silloin.
_Moonika_. Ja ensi minuutin kuluessa voi Maalin tulla tänne.
_Sally_. Vai niin! Ja tuon kaiken olet yksin toimittanut voidaksesi
sitte taas, kun Aksel kysyy ketä hänen pitäisi siitä kiittää, kiiruusti
vastata: -- "Minua luonnollisesti."
_Moonika_. Jaha! Sinä et soisi poika paralle sitä iloa tällaisena
päivänä?
_Sally_. Enkö soisi? Luonnollisesti soisin, rakas Moonika -- mutta
minkätähden en minä siitä saanut tietää? Pitääkö sinun aina olla
etunenässä ja varastaa pojan sydän minulta?
_Moonika_. Kas niin! Onko taas itku tulossa? Sally, Sally, -- tuo on
varmaan joku professori. Sille meidän täytyy niijata.
(Hyppää alas akkunalta ja niijaa lukemattomia kertoja.)
_Sally_. Mutta Moonika hyvä, eihän hänellä ole mitään sanomista
ylioppilastutkinnossa.
_Moonika_. No eikö sitä nyt liikenisi kurjaa niijausta pojan hyväksi?
Usko minua, ei se ainakaan haittaa!
_Sally_. Mutta kultaseni -- dosentithan kuulustelevat tutkinnossa.
_Moonika_. Mutta kun ei nyt kulje ketään dosenttia ohitse niin... Miltä
kartiinit näyttävät?
_Sally_. Hyvin sieviltä ja hienot ne ovatkin ja puhtaat. Ja se on minun
ansioni.
_Moonika_. Mutta nuo punaset tupsut niihin olen minä tehnyt.
_Sally_. Niin -- luonnollisesti. Sinä olet rikas, sinulla on varoja
hänen lellittelemiseensä, minun sitä vastoin täytyy olla luja ja
järkevä. Ja sitte hän asuu sinun luonasi.
_Moonika_. No, asuthan sinäkin! Kas niin -- Sallyseni -- tiedäthän että
Akselia lähinnä pidän enin sinusta koko maailmassa. Mutta kultaseni,
heitä nyt kaikki vetistelemiset! Olethan saanut panna puolet
kirjoitustuoliin, joka hänelle annetaan ja kaikessa muussa saat olla
osallisena -- ja Akseli on niin kovin kiitollinen sinulle, sen sinä
tiedät ja kyllä hän aina yhtä paljon pitää hyvästä vakavasta
Sally-tädistään kuin minusta, vanhasta tuulen pieksäjästä.
_Sally_. Enhän sille mitään voi ettei kukaan ole minusta huolinut ja
sentähden olen nyt muiden niskoilla.
_Moonika_. Huolineet sinusta? Kyllä vaan, jos olisivat uskaltaneet!
(Suutelee häntä.) Varjele, katso -- tuolla tulee latinan dosentti. Pian
akkunaan ja niijaa hänelle!
_Sally_. Mutta -- rakas Moonika -- --
_Moonika_. No, entä sitte? Etkö usko minun jaksavan niijata, vaikka
koko professorilaumalle?
_Sally_. Minä vaan luulen että sinä hommaat liijaksi. Teet itsesi
naurettavaksi.
_Moonika_. Se ei tee mitään -- jos se vaan hyödyttää Akselia! Muutamat
heistä tietää, että minä olen hänen tätinsä ja ehkä tulevat
leppeemmälle tuulelle juuri minulle nauraessaan.
_Sally_. Aksel kyllä tulee omin neuvoin toimiin. Kun huone on valmiiksi
muurattu otetaan rakennustelineet pois.
_Moonika_. Illalla olen kyllä sinua jäykempi.
_Sally_. Kun ihminen aina käy juhlavaatteissa, ruvetaan pian luulemaan,
että hänellä ei olekaan arkipäivänä mitä päälle panna. Sitä paitsi olet
niin paljon hälissyt hänen ympärillään, että hän nyt voi saada
repposet, vaan sentähden ettei ole saanut lainkaan levätä.
_Moonika_. Repposet -- -- --? Kylläpä kuuluu, että sinä hänet tunnet.
(Soitetaan.)
_Sally_. Moonika!
_Moonika_. Herr-a jee -- kello lyö kuutta! Ja tyttö-typykkä ei ole
vielä täällä! Sally, mene kyökkiin ja katso portille eikö häntä jo näy.
(Sally menee.) Saisi repposet! Ja sinä sanot pitäväsi hänestä.
(Maalin on huomaamatta hiipinyt sisään.)
_Maalin_. Niin sanon!
_Moonika_. Kas vaan! Tuossahan onkin tuo pikku ruusunnuppusemme. Hyvää
iltaa, hyvää iltaa! -- Kuinka isäsi jaksaa? Mutta kuinka somalta sinä
näytät lapsukaiseni, -- noin lämpöisenä, kuumana ja hehkuvan punaisena.
Voi Aksel rakkaani! Mutta miksi tulet näin myöhään?
_Maalin_. Niin, nähkääs täti-kulta, ei ollut alussa niinkään helppoa
saada isääni myöntymään minun tänne tulooni. Isällä on eräs hyvä avu,
jonka nimi on varovaisuus ja sitte on hänellä lemmikki, jonka nimi on
Ruuna. Ja kun isä nyt tietää, että Akselilla on pikku tarkoituksia --
ja sitte tiesi hän vielä että Ruuna jo tänään on ollut Vaksalassa.
Mutta minä rukoilin niin kauniisti, niin mitäs isän auttoi?
_Moonika_. Anna tänne muhvisi.
_Maalin_. Odota hiukan tätikulta niin saat kuulla. Vihdoin pääsin sitte
lähtemään, mutta ajatteles, kun ajan metsän läpi, mitä näen -- koko
tiepuoli on täynnä sinivuokkoja ja ihan puolipaleltuneina. Kas tässä --
niitä on koko muhvi täynnä.
_Moonika_. Voi käpyseni -- kiitoksia paljon.
_Maalin_. Olli renki sai ihan vähän väliin -- ja kyllä hän pikkusen
murisikin -- mutta näes hänkin on ollut viime talvesta asti niin kovin
ihastunut Akseliin ja sitä paitsi on isä sanonut, että kun minä olen
ajelemassa on minun tahtoni hänen tahtonsa. Eikä minua sitä paitsi
ollut kielletty -- ja saa kai joskus ominpäinkin toimia.
_Moonika_. Ominpäin? Niinkuin et sinä tarpeeksi aina omaa päätäsi
seuraisi.
_Maalin_. Arvelin, että eiköhän ne tädit koristele Akselin pöytää ja
silloin ei kukkaset ole yhtään haitaksi viheriän seassa.
_Moonika_. Päin vastoin.
_Maalin_. Tarjotaanko kahvia vai teetä?
_Moonika_. Kahvia, tyttöseni.
_Maalin_. Sitä parempi. Minä pidän kahvista paljon enemmän kuin teestä,
Mutta kahvia minä osaan keittää sellaista, että laitan hänet ihan
ihastuksiin.
_Moonika_. Kylläpä sinä olet laittanut niin että hän on jo ihan
tarpeeksi ihastunut. Mutta älähän nyt koettele viehätysvoimaasi, sillä
silloinhan joutuisi Sally, tuo rehellinen sielu ihan pois suunniltaan.
Hän on nyt juuri täydessä puuhassa, ei kissakaan saisi nyt tunkeutua
heidän välilleen.
_Maalin_. Sitä kilttiä Sally-tätiä. Vai on hän kyökissä. Menen heti
häntä tervehtimään. No, mutta mitenkäs Akselin laita on? Eikös hän ole
jo puolet suorittanut?
_Moonika_. Niinpä on, pikkuseni, ja kuuluihan ne menneen koko hyvästi.
Mutta näes pahimmat aineet on hänen tänä iltapuolena suoritettava. Sekä
kasvioppi, että matematiikki. (Kuiskaa). Kasvioppia minä en vähääkään
pelkää, sillä katsoppas, täällä asuu eräs vanha yliopiston
apulaisopettaja, herra Allen, joka itse ei ole niin mitään,
luonnollisesti; mutta hän on hiukan sukua kasviopin dosentille. Ja minä
olen ollut niin kauhean kohtelias hänelle, että hän ihan varmaan sanoo
jonkun hyvän sanan Akselin puolesta sopivassa tilaisuudessa
sisarensapojalle. Mutta, varjelkoon -- tässä minä seison
lavertelemassa, niin ettet saa ottaa edes palttoota päältäsi. No, --
katsoppas vaan! Silkkiä! -- Sinä hyvä lapsi.
_Maalin_. Niin, niin -- onhan tänään juhlapäivä, tätikulta, ja
sentähden puin itseni niin hienosti kuin suinkin taisin.
_Moonika_. Pidät siis todellakin Akselista?
_Maalin_. Voiko täti sitä epäilläkään?
_Moonika_. Rakas, rakas lapsi! Aksel sanoo aina, että sinä et lainkaan
välitä hänestä ja siitä on hän niin murheissaan ja huolissaan -- --
mutta enkös minä aina ole sanonut, että Maalin on vaan järkevä
pikkutyttö, joka ei lupaa mitään, johon iso pappa-äijä ehkei antaisi
suostumustaan. Maalinilla on kyllä sydäntä, minä sanon -- ja
päälliseksi silmät päässä.
_Maalin_. Niin -- niin -- katsokaas täti, minä rakastan Akselia niinkuin
veljeä.
_Moonika_. Vaan niinkuin veljeä?
_Maalin_. Niin täti ei nyt vaan saa suuttua -- mutta kyllä se nyt niin
on. Me, nähkääs, olemme olleet koulutovereja, enkä minä lainkaan pelkää
enkä ujostele häntä ja sitte on hän niin lempeä ja helläsydämminen
minun läsnäollessani, ja sitte on hän yhdenikäinen minun kanssani ja
sitte on isäni sanonut, että hän puolestaan ei juuri --
_Moonika_. Ole helläsydämminen? Eipä juuri, niin minä luulen. Mutta jos
tietäisit kuinka Aksel sinua ihailee...
_Maalin_. Tätiseni! Onko hän mies?
_Moonika_. No, ei hänellä, Jumalan kiitos ratsassaappaita ole eikä
pitkiä viiksiäkään -- mutta miestä hänessä on -- sen minä takaan....
_Maalin_. Ei, mutta nythän täti jo suuttuu -- puhukaamme nyt päivän
juhlallisuuksista. Saanhan minä toki kattaa pöydän? Ja sitte juoksen
puutarhaan katsomaan löytäisinkö jotakin viheriätä sulapaikoista.
Kuinka kaunis tuoli! -- Saako hän sen tädiltä?
_Moonika_. Saa minulta ja Sallyltä. -- Sally tahtoi myös ottaa osaa
siihen, vaikkei hänellä ole varoja.
_Maalin_. Sepä oli kauniisti tehty. Ja, sen me koristelemme! Kuinka
hauskaa!
_Moonika_. Panehan toki palttoo päällesi. Minun täytyy olla varovainen
-- tulevan --
_Maalin_. Mutta täti. (Mielistellen). Rakas täti, hänen pitäisi saada
hiukan elämänkokemusta....
_Moonika_. Niinkuin sinä itse, esimerkiksi...
_Maalin_. Jos hänelle tapahtuisi jotakin oikein suuremmoista, jotakin
kauheata -- --
_Moonika_. Noo -- ulos nyt jo heilakka!
_Maalin_. Kuinka hauskaa!
(Juoksee ulos).
_Moonika_. Kyllä aika tuon parantaa ja itse ukon kiertää hän sormensa
ympäri. -- (Ottaa esiin tuolimaton ja katselee sitä). Jos sentään
olisin viheriäisen sijaan pannut punasta. Ahaa tuolla menee vanha Allen
yhtä lystikkään näköisenä kuin ennenkin. Varjele kuinka hän on
kohtelias! Luuli kai että häntä naputettaisi sisään -- mutta "katso,
sinä päivänä eivät he mitään saaneet." Jospa nyt vaan ukko olisi tehnyt
niinkuin pyysin. Jos minulla olisi aikaa.
(Kätkee äkkiä tyynyn.)
_Maalin_ (Tulee takaisin sisään.) Hyvänen aika!
_Moonika_. Mikäs on kultanuppuseni?
_Maalin_. Nyt täti varmaankin suuttuu minuun -- mutta nähkääs, isän
pitäisi tulla tänään tänne Upsalaan ja sitte hän arveli että hänen
sopisi hyvin hyvästi tulla minua hakemaan, ettei näyttäisi siltä, että
minä vartavasten ja ihan yksin -- niin hyvin luultava on, että hän
pistäytyy täällä ja tarjoutuu illallisille. Ja minä unohdan puhua
siitä.
_Moonika_. No, Herra sun siunaa, niin hienoja vieraita! Sepä nyt on
mainiota. Emmekö siitä ihastuisi Sally ja minä.
_Maalin_. Mutta ei mitään valmistuksia...!
_Moonika_. Eihän toki, olisihan tyhmää yrittääkään.
_Maalin_. No, kiitos sitte! Hyvästi, hyvästi, hyvästi!
(Juoksee taas ulos).
_Moonika_. Älä vaan juokse itseäsi hikiseksi -- Sä lapsi-kulta! Sally,
Sally!
_Sally_ (kiiruhtaa sisään). No-noh! Mikä on? Onko poika tullut?
_Moonika_. Akseliko? Ei kyllä hän vielä tuokion viipyy. Mutta me saamme
vieraita. Holmin ukon, Maalinin isän. Hommaapas nyt oikein kelpo
illallinen. Sen saat _sinä_ huoleksesi.
_Sally_. Saanko minä? Mutta minullahan on jo ennaltaan ruokahuolia ja
sitten pitäisi vähän pukeutua ja kuka pöydän kattaa?
_Maalin_ (on tullut lehtikimppu kädessä). Siitä pidän minä huolen.
Hyvää päivää, tätikulta. Katsokaapas, mitä minä löysin puutarhasta.
_Sally_. No, tuhannesti tervetullut lapsikulta. Nytpä täällä vasta ilo
syntyy! Niin ala sinä virkatoimituksesi, niin katamme yhdessä.
_Maalin_. Kuinka kauniit vaatteet ja ihka uudet!
_Moonika_. Hatun hän saa minulta.
_Sally_. Ja kaulaliinan minulta.
_Moonika_. Mutta takin minulta.
_Sally_. Minulta liivit.
_Moonika_. Niin, mutta minulta housut. -- Siunaa meitä, tuolla tulee
vanha Kreikan äijä; -- sille pitää niijata! -- Ei nyt menen minä
töilleni. Tiehesi keittiöön Sally ja laitakin hyvää ja hienoa --
muuten -- --!
_Sally_. No, noh, menenhän minä (menee).
_Maalin_. Minun täytyy mennä hakemaan hiukan enemmän lehtiä tähän
tuoliin. Eikös näytä somalta noin, joka kuppiparin ympärillä
vuokkoseppele? Akselia varten kai nämät suuret kupit ovat?
_Moonika_. Tietysti lintuseni.
_Maalin_. Minulla on vaan viisi valkovuokkoa, ne me panemme hänen
kuppiensa ympärille.
_Moonika_. Kahvi kaadetaan hopeakannuun tänään.
_Maalin_. Eihän tänään tarjota ruskeata sokuria?
_Moonika_. Uf, hyi --! Ei -- valkeata vaan vaikka koko topillinen
menisi. Soitetaan -- eihän se vaan ole Aksel?
_Allen_ (tulee).
_Maalin_. Eikä ole -- noin oppineelta ei Aksel vielä mahtane näyttää.
Minäpäs käväsen puutarhassa.
_Allen_ (hyvin kohteliaasti). Nöyrin palvelijanne.
_Maalin_ (ulos-mennessään). Nöyrin palvelijattarenne. -- Voi kuinka
hauskaa!
_Moonika_. Tuleeko tuo nyt pyytämättä? Kiusaus varjele, minä kun olen
alushameisillani.
_Allen_. Kuinka voitte, Moonika rouva, kuinka voitte? Enhän vaan
häiritse?
_Moonika_. Jos suvaitsette, niin on minulla vähän kiire. Nähkääs, Aksel
pääsee tänään ylioppilaaksi.
_Allen_. Niin minäkin toivon.
_Moonika_. Toivotte? Niin minä luulen että maksaa vaivan. Oletteko te
ollut niin hyvä kuin pyysin ja puhutellut tuota botanistia.
_Allen_. Tietysti, tietysti! Senkö minä nyt olisin unhottanut. Oh, se
oli ihan tarpeetonta. Hän on niin hyväntahtoinen mies ja hyvin tottunut
siihen, että kokelaat eivät osaa rahtuakaan kasvioppia.
_Moonika_. No, me emme tarvitse armahduksia. Aksel kyllä osaa.
_Allen_. Osaa, niin osaa. Ja se on hyvä, se, sillä suoraan sanoen omin
neuvoin hänen pitää päästä! ei minun kehumisestani muuten suurta hyötyä
ole.
_Moonika_. Niin, mutta kiitos sentään vaivastanne. Parasta on olla
varoillansa joka puolella. Jos teitä huvittaa juoda kahvia täällä kello
seitsemän aikaan -- niin tervetuloa. Niinkuin sanoin kello seitsemän.
_Allen_. Ruma ilma vaan tänäänkin, niinkuin tavallisesti. Selvä seikka
että taivas on pilvessä.
_Moonika_ (syrjään). Kyllä hän menee tiehensä, jos en puku mitään.
_Allen_. Rouva Moonika -- minä olen vanha apulaisopettaja -- --
_Moonika_ (syrjään). Luulenpa hänen viipyvän.
_Allen_. Homehtunut kirjatoukka.
_Moonika_ (syrjään). Minä menen syrjään ja muutan pukua. Eihän se tee
mitään.
_Allen_. Kummitus, josta ei ole enää mihinkään.
_Moonika_. Älkää vaan katsoko tänne.
_Allen_. Näkeehän sen jokainen selvästi.
_Moonika_. Eipä näe toivoakseni.
_Allen_. Eikä se juuri hauskaa ole.
_Moonika_. Tahdotteko pistellä?
_Allen_. Tahdonko minä -- -- --? En, en kiitoksia, onhan sillä tosin
omat tulonsa silläkin.
_Moonika_. Vai niin, -- tuo oli kai kehumiseksi!
_Allen_. Kun joku on minulle ystävällinen, niin tiedän minä, että se
tapahtuu minun itseni takia.
_Moonika_. Niin te vaan luulette.
_Allen_. Rouva Moonika!
_Moonika_ (tulee esille). Minä olen valmis.
_Allen_ (nousee). Se ystävyys, se kohteliaisuus ja auttavaisuus, jota
te ja teidän rakastettava perheenne olette osoittaneet minulle,
minulle -- -- --
_Moonika_. Vanhalle apulaisopettajalle.
_Allen_. Homehtuneelle kirjatoukalle --
_Moonika_. Kummitukselle --
_Allen_. Josta ei ole enää mihinkään --
_Moonika_. Noh?
_Allen_. On syvästi liikuttanut minua.
(Istuu taas).
_Moonika_, Tuon hän nyt on sanonut senkin seitsemän kertaa -- mutta
sitte hän Jumalan kiitos menee tiehensä. Hän ei pääse sitä pitemmälle.
_Allen_. Olette kai huomannut, että minä usein olen katsellut teitä
salaisella tarkoituksella.
_Moonika_. Olette niin, tarkoitus on ollut ja pysynyt salaisuutena.
_Allen_. Jos minä uskaltaisin?
_Moonika_. Mitä nyt sitte?
_Allen_. Minulla on tuhat kolmesataa eläkkeenä.
_Moonika_. Aikookohan ukko lainata rahaa?
_Allen_. Lankoni Grönström lainaa minulle vielä toisinaan muutamia
kollegiantiansa.
_Moonika_. Grönström?
_Allen_. Taloni on kunnossa ja velkoja ei ole.
_Moonika_. Taivahinen -- eikös se ukko ole kosiotoimissa!
_Allen_. Jos vaan uskaltaisin, rohkenisin --
_Moonika_. Sanokaa pois vaan -- -- minuako te tahtoisitte?
_Allen_. En millään muotoa, hyvä rouva Moonika.
_Moonika_. No, sepä oli ikävä seikka, sillä minulta olisitte te
saaneet -- --
_Allen_. (hämmästyneenä). Suostumuksenko -- --?
_Moonika_. Ette -- -- vaan rukkaset.
_Allen_. Mikä onni!
_Moonika_. Mitä sanotte?
_Allen_. Näyttää siltä, kun teidän sisarenne, neiti Sally -- ehkä --
_Moonika_. Sally? -- No, siitäpä tulisi soma pari!
_Allen_. Sanokaa vaan jotakin rohkaisevaa.
_Moonika_. Onko tässä nyt semmoisiin aikaa? Grönström niinhän te
sanoitte?
_Allen_. Kuinka? Jahaa, niin oikein.
_Moonilta_. Ja hän lainaa teille kollegiantia; mitä rahaa ne ovat?
_Allen_. Ne ovat poikia, jotka lukevat matematiikkiä.
_Moonilta_. Ja tuo Grönström -- on siis matematiikin dosentti? On
teidän lankonne?
_Allen_. Aivan oikein.
_Moonika_. Ja siitä ette ole sanonut sanaakaan, nyt kun minun sisareni
poika -- Eevan poika -- suorittaa ylioppilastutkintoa? Eikö teistä se
tutkinto ole minkään arvoinen.
_Allen_. Tietysti, rouva Moonika, se on suurestakin arvosta. Siitä ja
sen oikeasta käsityksestä riippuu usein ylioppilaan koko tulevaisuus.
Kun vielä sen lisäksi pitäisi saataman apuraha, vieläpä suuri apuraha.
Minulla on ollut kaksi onnellista päivää elämässä, näin vanha kuin
olenkin. Silloin kuin ensi kerran pääsin ripille oli toinen, ja
ylioppilaaksi tullessani oli toinen.
_Moonika_. Mutta Akselille ette soisi samaa onnea, Ette puhu mitään
siitä, että pahimman aineen tutkija on teidän lankonne! Mutta minun
langokseni aiotte pyrkiä. Ei, ei siitä lankoudesta tule mitään, ellette
heti suoriu matkalle. Ehkä on vielä aikaa, sillä matematiikin piti
tulla viimeiseksi -- -- Matkaan heti puhuttelemaan lankoanne ja
sanomaan pari sanaa Akselin hyväksi.
_Allen_. Mutta hyvä rouva Moonika --
_Moonika_. Tuossa on hattunne. Ja sanokaa herra Grönströmille, että me
kyllä osaamme hänen ainepahasensa, vaikka enemmän pidämme huolta
latinasta, kreikan ja hebrean kielistä, jotka ovat jotain. No, niin,
tietysti olette kohteliaampi puheissanne kuin me tässä.
_Allen_. Rouva Matematiikissa -- -- --
_Moonika_. Niin, niin, kaksi sivua on yhteensä enemmän kuin kolmas
sivu, mutta ellette saa minua puolellenne, ei meistä kahdesta ja
Sallystä tule koskaan kolmiota, sen minä takaan.
_Allen_. Minä lähden ihan lennossa. --
_Moonika_. Niin, lentäkää, lentäkää. Ja odottakaas. Nähkääs jos se
herra Grönström tyytyisi pieniin illallisiin lankonsa ja meidän
seurassamme, niin, sanokaa hänelle, että täällä on eräässä kaupungin
loukossa muuan vanha eukko, joka kernaasti sulkee koko maailman
syliinsä, jos hänen sisarensa pojalle vaan käy hyvin tänään, mutta joka
tulee ihan hulluksi, jos Aksel saa huonon todistuksen matematiikissa.
_Allen_. Muistetaan sanoa -- -- -- Ja sitte rouva Moonika, onko minulla
toivoa -- -- --
_Moonika_. Hyvästi, hyvästi!
(Työntää hänet ulos peräovesta.)
_Allen_ (kohtaa Maalinin ovessa). Kaikkein nöyrin palvelijanne (menee).
_Maalin_. Kaikkein nöyrin palvelijattarenne. (Moonikalle.) Siinä hän
sai jäähyväissanan, melkein yhtä pitkän kuin täällä olonsakin! Ei,
mutta, täti olettehan te muuttanut pukua --
_Moonika_. Mitäs tehdä! Täällähän se istui koko puolituntisen. Ja sitte
hän on niin likinäköinen, se äijä paha! Hän on nyt menossa täyttä
vauhtia. Kas sepä hyvä! Sallykin on muuttanut vaatteita.
_Sally_ (tulee juhlapuvussa). Mitä Allen haki, kun viipyi niin kauan?
_Moonika_. Herra tiesi mitä se lateli, puuta ja heinää. Onko kahvi
kunnossa? Jes -- sehän on totta! Niin hän kosi.
_Sally_. Siunatkoon! Ketä?
_Moonika_. Etkö sinä pane mitään päähäsi? Ketäkö? Sinua, Sally kulta.
Onneksi --
_Sally_. No, voisit sinä puhua asiasta vähän toisella tavalla.
_Moonika_. Onneksi! Hän on Grönströmin, matematiikin dosentin lanko.
_Sally_. No, mitä sinä vastasit hänelle?
_Moonika_. Vastasin? Käskin hänet heti lähtemään --
_Sally_. No, -- sepä kummallista! Kysymättä minulta mitään?
_Moonika_. Hänen piti kiiruhtaa konsistooriumiin puhuttelemaan --
_Sally_. Pappiako?
_Moonika_. Ei -- Grönströmiä, tietysti, niin että Aksel saa korkeimman
arvolauseen.
_Sally_. Entäs kosiminen?
_Moonika_. Tatatata! Huomenna, huomenna, kuka tässä nyt semmoisissa
joutaa huolimaan? Eevan sisar ei saa olla Eevan tytär. Loruja muutenkin
koko juttu, emme me kaksi nyt vanhoilla päivillämme enää eroa
toisistamme.
_Sally_. Mutta kuitenkin rakas Moonika.
_Moonika_. Kutsu minua nyt vaikka Zoonikaksi; suoraan minä puhun. Nyt
menen ja panen myssyn päähäni. Huomenna Sally-kulta! Kenellä tässä nyt
on tänään aikaa! (menee).
_Sally_ (Maalinille, joka nauraa). No niin, ehkä hän on oikeassa. Voi
hyvänen aika, leivokseni! (Menee).
_Maalin_ (puuhaa kahvipöydän ääressä). Miten minun nyt pitää käyttäytyä
hänelle, se on pääkysymys. Ei lapsuuden tavat nyt käy laatuun, mutta
jos en ole ystävällinen, niin hän varmaan pahoittaa mielensä. No niin,
se saa riippua hänestä itsestään. Jos hän on tyyni nähdessään minut,
sitte pysyn minäkin yhtä rauhallisena, mutta jos hän tulee oikein
kovasti iloiseksi _sille_ -- -- Jos hän todellakin ihailee minua,
tietäisin minä vaan olenko minä toisinaan innostuttanut häntä
ahkeroimaan, hankkinut hänelle loistavan voiton -- --? Mutta eihän
minun sovi syleillä häntä --- ja suudella -- -- No kädelle sopii,
tietysti.
_Sally_ (hiipii sisälle tuolinpeite kädessä). Kuuleppas Maalin! Tuolin
hinnan olemme me jakaneet, mutta tämän minä olen salaa ommellut,
Moonikan alinomaa hätyytellessä Akselia. Koska tuoli nyt on koristettu
ja kaunis, niin pannaan tämä tyyny sinne kanssa, mutta pidä huolta
siitä ettei Moonika saa nähdä sitä ennen Akselin tuloa. Hyvästi siksi!
(Menee).
_Moonika_ (tulee ja ottaa tuolinpeitteen erään akkunan loukosta).
Maalin kultaseni! Tuolin hinnan olemme jakaneet, Sally ei suostunut
muuhun. Mutta tämä tyyny on minun tekoani. Pane se nyt tuolille, mutta
älä suinkaan anna Sallylle vihiä siitä, sitte se raukka menee ihan
mielipahaiseksi. Mitä sinä naurat?
_Maalin_ (tyyny kumpaisessakin kädessä). Oletteko nähnyt kummempaa,
täti?
_Moonika_ (huutaa suuttuneena). Sally, Sally! Sinä ilkimys! (Sally
tulee.) Kuinka sinä kehtaat salaa täällä kyhäellä lahjuksia.
_Sally_. No, sanos muuta, sisar kulta! Entäs sinä itse sitte?
_Moonika_. Haha, niin juuri, ja näetkös nyt pannaan minun
päällimäiseksi.
_Sally_. Mutta minun tyynyssäni on hapset.
_Moonika_. Yhden tekevää --
_Maalin_. Täti kulta!
_Moonika_. Kas niin, nyt alkaa Sally taas vetistellä? No olkoon
menneeksi sitte, mutta kultakellon hänen pitää saaman, siksi on minussa
tätiä.
_Sally_. Sitte annan minä hänelle kellon perät -- -- --
_Moonika_. Anna, mutta kellonperihin ei sinulla ole varaa.
_Maalin_. Antakaa te hänelle perät minun hiuksistani.
(Sally syleilee häntä.)
_Moonika_. Kas vaan, kumpikin sotajalalla minua vastaan. Rauhoittukaa
nyt sentään. Se oli vaan leikkiä pikastuessani. Tehdään sovinto -- onko
kaikki kunnossa? Kuka akkunaan koputtaa?
_Sally_. Älä avaa, hän pitää sinua vaan narrinaan.
_Moonika_. Saammepa nähdä. (Avaa). Mitä tahdotte?
_Ääni ulkopuolelta_. Emmekö vaihda valokuvia, rouva-kulta?
_Moonika_. Tiehenne veijari -- kyllä minä teidät opetan! Kuulkaa herra!
Oletteko olleet tutkinnossa tänään? Tiedättekö kuinka herra Aksel
Falckin on käynyt -- häh?
_Ääni_. Kepposet saanut, armas iso-äiti, repposet!
_Moonika_. Oh, hävetkää toki valehdella! Tiehenne! (Panee akkunan
kiinni.) Tuosta emme ole tietävinämmekään. Iso-äiti vielä päälle
päätteeksi. Kas niin! Olemmeko valmiit?
_Maalin ja Sally_. Olemme!
_Moonika_. Onko pöytä valmis?
_Maalin_. On.
_Moonika_. Entäs kahvi?
_Sally_. Valmis myöskin.
_Moonika_. Ja lahjat?
_Sally_. Kunnossa.
_Moonika_. No, jumalan kiitos, puuttuu vaan -- -- Soitetaan -- --!
_Sally_. Se on Aksel!
_Moonika_. Minä menen avaamaan.
_Sally_. Ei -- minä menen....
_Maalin_. Ei -- antakaa minun mennä, ehkä sieltä tulee vaan isäni.
_Moonika_. Se on totta. -- No, kiiruhda sitte, lapsi! Nyt hän soittaa
taas. (Maalin avaa ja tulee sisälle isänsä kanssa.)
_Moonika_. No, nöyrimmästi tervetullut, patroona Holm. Teittepä oikein
ystävällisesti, kun tulitte tänään meitä tervehtimään.
_Sally_. Palvelijanne!
_Patroona_. Palvelukseenne, hyvä herrasväki. -- Niin se on. -- Pitihän
sitä päästä vähän iloon osalliseksi. Enhän vaan ole myöhästynyt?
_Moonika_. Ette suinkaan. Vielä me häntä odotamme, mutta kai hän nyt
pian tulee.
_Patroona_. Pidän paljon siitä pojasta niin sanoakseni. Mutta en minä
siltä juuri ole ajatellut ruveta hänelle isäksi. Ja siksi oli
mielestäni paras, ettei tytöntynkä tullut tänne noin ihan varta vasten
ja yksin.
_Moonika_ (Itsekseen.) Moukka! (Ääneen.) Niin herra patroona,
vaivojahan niistä pojista on.
_Patroona_. Niin -- entäs tytöistä sitte?
_Maalin_. Kunhan hänelle vaan kävisi onnellisesti!
_Patroona_. Niin, niin! Muistaakseni ne antavat ja jakelevat runsaasti
repposia, näin kevätpuoleen. Ensi kerralla meitä oli neljätoista ja
toisella kerralla olin minä itse kymmenes.
_Sally_. Herranen aika! Onko patroonakin saanut repposet -- kaksi
kertaa?
_Patroona_. Kolme kertaa kaikkiaan.
_Moonika_. Onko se mahdollista?
_Patroona_. Mahdollista! Helpompi on saada repposet kuin onnistua.
Kaksi kertaa se riivattu Allen minut passitti matkaan.
_Sally_. Hänkö -- joka on niin kiltti?
_Patroona_. Mitäs tehdä? Mies parka, kyllähän Allen koetti parastaan
minusta, mutta se siemen lankesi kivistöön. Minä en koskaan saanut
päähäni Euklidesta. Mutta --. en minä niin tyhmä ole kuin päältä
päättäen luulisi.
_Moonika_. Ette suinkaan. (Syrjään.) Eiköhän?
_Patroona_. Luojan sormi näytti minulle maanviljelyksen ja siitä on
varoja keräytynyt. Minä pidän huolen viljelyksistäni ja viljelys pitää
minusta. Voikos paremmin olla?
_Moonika_. Mutta Aksel viljelee päätään.
_Patroona_. Mitäs siitä kasvaa? Laakeria korkeintaan. Parempi minusta
on viljellä nauriita.
_Moonika_. On niin, mutta ei maisteri seppeleeksi. Paikkansa kullakin.
_Maalin_. Kun hän vaan ei takertuisi kasviopissa!
_Patroona_. No, en minä luule hänen kykenevän eroittamaan ruista
vehnästä. Mutta sama se. Poika on kelpo poika, se on varma, ja jos
hyvin käy, niin... Mutta aikanansa sinne ehditään. Koska hän itse
tulee?
_Moonika_. Hän voi tulla koska tahansa. (Vilkkaasti). Voi jos te
patroona tahtoisitte olla oikein kiltti?
_Patroona_. Koetan parastani, Moonika rouva.
_Moonika_ (näyttää kyökin ovea). Ettekö suostuisi menemään tuonne
hetkeksi? Nähkääs siitä tulisi semmoinen ilo! Aksel ihastuisi niin
kovin, kuin näkee teidän kunnioittaneen häntä tulollanne.
_Patroona_. Mutta -- tuonneko? Pitääkö minun seisoa tuolla kyökissä?
_Moonika_. Niin, niin -- antakaa nyt anteeksi patroona kulta, mutta
tuolla oikean puolisessa kammarissa on meillä, Sallyllä ja minulla
pikku kapineemme ja siksi pitäisi teidän olla kyökissä vaan siunaaman
aikaa. Tuossa paikassa sieltä pääsette.
_Patroona_. Kyllä täällä on jotenkin tukalat paikat.
_Moonika_. Ei se kestä kauan. Mutta älkää tulko sieltä ennenkuin minä
annan luvan.
_Patroona_. En millään muotoa, olkoon nyt menneeksi.
_Moonika_. Kiitos, hyvä, rakas patroona!
(Patroona menee).
_Maalin_. Se oli oikein täti, nyt saamme olla paremmin rauhassa ensi
hetken.
(Menee akkunan luo).
_Moonika_. Ja nyt on kaikki komeasti kunnossa. Lapsi vaan puuttuu,
niinkuin entisen ukon kylpyammeesta. Voi, jos hänen äitinsä, Eeva
vainaa, nyt vaan olisi täällä. Kuinka onnellinen hän olisi!
_Sally_. Mutta pelkäisi myös, sillä hetki on tärkeä. Eihän tässä ole
kysymys mitättömästä tutkinnosta, se olisi vaan kuin tuuliaispää
vesilasissa. Mutta apu-raha, matkat, koko hänen tulevaisuutensa.
_Moonika_. Juhlapäivä nyt on. Kuinka moni nyt istuu vapisevin sydämin.
Luulajan rovastin perhe kuuluu tulleen sieltä peräpohjasta asti tänne,
ja Drottheimin kreivittären näin itse istuvan vaunuissaan tutkintosalin
ulkopuolella. Hän tahtoi tietysti heti tietää miten nuoren kreivin kävi
tutkinnossa.
_Sally_. Jok'ainoa isä, niin valtioneuvos kuin tallirenki, jolla vaan
on poika hammasrattaissa, on tänään levoton.
_Moonika_. Viime yönä olivat äidit kalpeita. Moni nousi myötäänsä
vuoteeltaan kuunnellaksensa poikansa oven takana, kuinka lapsi raukka
asteli raskain askelin edes ja takaisin ja valvoi lamppunsa ääressä
kaiken yötä. Ja sitte kun aamulla vei pojalleen kahvia, olisi niin
mielellään tahtonut suudella häntä eikä rohjennut, olihan poika niin
juhlallinen. Itse minä olen ihan suunniltani. Päässäni pyörii
kokonainen komppania tuumia. -- Voi niitä armaita lapsikultia! Jumala
heitä siunatkoon!
_Maalin_ (arasti). Täti!
_Moonika_ ja _Sally_. Noh?
_Maalin_. Täti kulta!
_Moonika_ ja _Sally_. No, -- no -- noh?
_Maalin_. Minä näin hänet.
_Moonika_. Oliko hänellä valkia lakki?
_Maalin_. Ei.
_Moonika_. Se on mahdotonta. Osaanhan minä itse kaikki hänen
osattavansa pelkästä pelosta hänen tähtensä.
_Maalin_. Hän tuli ensin suoraan tänne päin, mutta sitte hän katsahti
akkunoihin ja poikkesi sitte syrjäkadulle, niin kuin ei olisi
uskaltanut tulla tänne.
_Sally_. Herra armahda!
_Moonika_. Hän on saanut repposet!
(Tarttuu sukankutimeen ja istuu kutomaan.)
_Maalin_ (hetken perästä). Ehkä täti ei jättänyt häntä ollenkaan
rauhaan, niin että hän oli ihan rasitettu.
_Sally_. Ei lapsi, nyt puhut väärin. Moonika ei ole syyllinen -- vaan
sinä, vaikka et itse tiedäkään. Moonika kyllä toisinaan toraili häntä,
mutta vaan saadakseen häntä lepäämään. Mutta vaikka minä olisin kuinka
hartaasti pyydellyt, vastasi Aksel aina: Maalinin takia teen mitä
tahansa, uskallan mitä tahansa ja kärsin mitä tahansa. Enhän minä
koskaan voi toivoa saada häntä omakseni, sillä minulle hän on liian
hyvä, mutta hän saa nähdä olevansa minun vahvuuteni. Jos olisin parempi
kuin olen, tekisin suurempia töitä hänen kunniakseen, nyt voin vaan
olla _ensimmäinen_ tutkinnossani. Siksi hän nyt on ahkeroinnut nämä
kolme vuotta, lepäämättä tai huvittelematta, yöt päivät; sinun kuvasi
katseleminen on ollut hänen ainoa ilonsa. Niin itke Maalin, sillä
sääliä hän ansaitsee. Hän tahtoi olla paras siinä missä voi ja kuka
ties --! Ehkä hänen sielussaan kyti salainen toivo. Mistä hän muuten
olisi saanut niin paljon voimia? Nyt on kaikki mennyt.
_Moonika_ (heittää kutimensa maahan ja nyyhkyttää). Eeva, -- Eeva!
_Sally_. Rakas Moonika, isku oli kova, mutta tapahtukoon Herran tahto.
Nyt emme saa itkeä ja valittaa, meidän täytyy koettaa lohduttaa
poikaparkaa voimiemme mukaan. Auta minua Maalin kulta! Pois kaikki nämä
koristukset.
_Moonika_. Mitä sinä teet? Etkö nyt sallisi poikaparalle pienintäkään
iloa tänään. Luuletko sinä sen olleen hänen syynsä, että hän sai
repposet?
_Sally_. Etkö ymmärrä, että hän tuntee nöyryytyksensä vielä paljon
katkerammin nähdessään, kuinka hartaasti olemme iloinneet ja kuinka
sokeasti luottaneet.
_Moonika_. Sinulla on oikein -- aivan, oikein! Täällä täytyy kaiken
näyttää jokapäiväiseltä. Ja meidän täytyy näyttää siltä, kun ei koko
asia olisi mistään arvosta, ainakaan meille. Kunhan hän nyt vaan tulisi
sisään.
_Sally_. Se minun sydäntäni enin kirveltää, että hän niin pelkää meidän
epätoivoamme.
_Moonika_. Maalin, kurkista ulos ikkunasta! Ja nyt pois tämä romu!
Mielelläni löisin kaikki palasiksi. Kas tuolla minun tyynyni ja tuolla
sinun (heittää ne sisähuoneesen). Pois kukat ja köynnös-riekulat. Ja
tuoli säilyyn. Se saa nyt seista vinnillä. Ja vaaterääsyt sitte. Ulos!
Kuinka monet ovat nyt iloiset ja onnelliset! Kuinka monet äidit nyt
itkevät ylpeyden kyyneleitä! Voi niitä sähkösanomia, onnentoivotuksia
ja ilohuudahduksia! Sally, Sally.
(Syleilevät toisiansa.)
_Sally_. Moonika, meidän täytyy panna arkivaatteet näiden vaatteiden
päälle. Emme jouda enää vaihtamaan.
_Maalin_. Tuolla hän taas tulee.
_Sally_. Hän tulee tänne. Kuinka hän nyt näyttää väsyneeltä ja
menehtyneeltäkö?
_Moonika_. Poika -- poika -- raukkani!
_Sally_. Minä otan hänet vastaan -- minä olen tyynein.
_Moonika_. Tahtoisinpa nyt nähdä kuka on minun tielläni?
_Sally_. Mutta olethan ihan pois suunniltasi, rakas sisar.
_Moonika_. Se on totta! Minä en uskalla. Hän näkisi heti miten on
laitani.
_Sally_. Nyt hän soittaa. Ja sinä itket suureen ääneen. Tule sisään,
tule!
_Maalin_. Minä menen häntä vastaan. Ja jos hän minusta pitää, saa hän
lohduttajan.
_Sally_. Niin mene ja Jumala sinua siunatkoon!
_Maalin_. Saanko suudella häntä?
_Moonika_. Häpeähän olisi jos et sitä tekisi.
_Maalin_. Luuletko?
_Moonika_. Tuhat kertaa! Tule -- me menemme.
(Menevät sisään).
_Maalin_ (Panee kätensä hetkeksi ristiin ja menee sitte pikaisesti
aukaisemaan.) Aksel! (Aksel astuu sisään.) Hyvä, rakas, kallis
kulta-Akselini! (Suutelee häntä.) Niin en olisi vähä aika sitte
sanonut, enkä näin olisi sinua silloin syleillytkään kuin nyt teen.
Minä en tietänyt miten sinun laitasi oli. Mutta nyt kun tiedän, mitä
olet tahtonut tehdä ja mitä olet tehnyt minun tähteni ja kun näen, että
jo olet alkanut taistelosi vääryyttä ja vastoinkäymistä vastaan, niin
olet mielestäni mies, Aksel, ja silloin sanon sinulle: "älä sure",
sillä nyt tiedän että sinua rakastan.
_Aksel_. Maalin, sinäkö täällä ja sinäkö noin puhut? Surra? Kun sinä
saatat minut seitsemänteen taivaasen! Ei -- älä suutele minua, Maalin,
-- minä tulen hulluksi!
_Maalin_. Älä häiritse minua, Aksel, en ole vielä koskaan ketään
lohduttanut. En ole koskaan ennen ollut onnellinen.
_Aksel_. Maalin!
_Maalin_. Ei, ei käsiä, Aksel -- silmiäni! Mutta enhän sitte näe sinua.
Ole tyytyväinen osaasi, rakkaani! Isä on rikas, hyvin rikas ja kylläpä
hän mahtaa näyttää kummalta silloin, kun hän minulta jotakin kieltää.
Sinä et tule lainkaan tarvitsemaan tuota apurahaa. Hän auttaa sinua.
Sinä tulet olemaan vapaa, riippumaton, ylpeä. Sinä nöyryytät ne, jotka
sinua tänään ovat polkeneet. Sinä loistat heidän yläpuolellaan
viisaudessa ja hyvyydessä. Sinä olet kohta tietävä enemmän, kuin kaikki
ne yhteensä, jotka tänään ovat antaneet sinulle repposet.
_Aksel_. Repposet? Mitä ajatteletkaan? Tahdoin vaan vähän peloitella
tätejä. Enhän tietänyt sinun olevan täällä. (Ottaa valkoisen lakin
taskustaan ja panee sen päähänsä.) Minä olen ylioppilas!
_Maalin_ (hurjana ilosta). Kuinka hauskaa!
(Taputtaa käsiänsä, tädit kiiruhtavat sisään, huudahtavat
ilosta ja tanssivat ympäri Akselin kanssa.)
_Allen_ (Astuu sisään puettuna frakkiin ja kukkavihko kädessä.) Nyt
käytän minä tilaisuutta hyväkseni. Nyt on ilo korkeimmillaan.
(Kun hän lähestyy Sallyä, huutaa Moonika).
_Moonika_. Seisokaa edessä herra apulaisopettaja! Seisokaa edessä!
_Allen_ (suuttuneena). Parempi olisi jos voisin hiukankin käsittää.
(Seuraavan keskustelun aikana seisoo Allen molempien nuorien
takana ja peittelee tätejä, sillä aikaa kuin he tulisella
kiireellä järjestävät pöytää ja lahjoja ja heittävät pois
arkipukunsa.)
_Aksel_. Maalin, ethän ota sanaasi takaisin?
_Maalin_. Katso minua silmiin ja sano mitä luulet?
_Aksel_. Eikö se ollut vaan sääliä?
_Maalin_. Sinä olet sulhaseni!
_Aksel_. Tyydytkö minuun sinä, joka olet niin rikas ja kaunis?
_Maalin_. Aiotko purkaa kihlauksesi kanssani?
_Aksel_. Mitä sanoo isäsi?
_Maalin_. Sanoo mitä uskaltaa. --
_Aksel_. Voinko kaikkeen tähän luottaa: Uskallanko?
_Maalin_. Sinun täytyy.
_Aksel_. Se on oleva kuolemani.
_Maalin_. Silloin seuraan minä sinua.
_Aksel_. Minä olen rakastanut sinua viisitoistavuotiaasta.
_Maalin_. Minä olen sinua rakastava viimeiseen asti.
_Aksel_. Omani olet!
_Maalin_. Niin olen!
_Aksel_. Vielä kerran.
_Maalin_. Olen -- olen -- olen -- kuuletko?
_Aksel_. Aina!
_Maalin_. Kauemmin -- paljon kauemmin.
_Allen_. Aamen!
_Aksel_. Mitä Herran nimessä tuo apulaisopettaja tekee tuolla takanamme
kukkavihko kädessä? Ei, mutta katsoppas!
(Moonika ja Sally seisovat juhlavaatteissa pöydän luona.
Kaikki on taas jotenkin järjestyksessä.)
_Moonika_. Nyt astumme pöytään. Ylpeyteni, iloni, -- paha poikani, joka
voi meitä niin peloittaa! Istukaa herra apulaisopettaja tänne Sallyn
viereen. Olet sinä sentään aika juuveli, pikku -- Akselini. Sellainen
veitikka. Maalin, istu sinä hänen viereensä. Ja juokaa nyt kahvia!
_Patroonan ääni_ (valittaen). Täällä alkaa tulla sietämättömän kuuma.
Ettekö jo kohta ole valmiit?
_Moonika_. Taivaan taatto, patroona. Mutta odottakaa siunaaman hetki.
Herra Allen, katsokaa tänne! Suutele Maalinia, Aksel! Astukaa sisään,
herra patroona, astukaa sisään!
_Patroona_ (astuu sisään). Mutta tämäpä nyt oli jotain. Mitä tämä
merkitsee?
_Moonika_. Hyvä patroona Holm, nyt on jo niin moni nähnyt tämän, että
heidän täytyy mennä kihloihin.
_Aksel_. Herra patroona -- olkaa vakuutettu -- -- --
_Maalin_. Olehan vaiti, Aksel!
_Patroona_. Maalin, mitä ajatteletkaan?
_Maalin_ (hänen sylissään). Niin nähkääs, isä, se on nyt sitä; minä
olen kosinut Akselia.
_Patroona_. No -- tyttö -- no?
_Maalin_. No? Niin, enkä minä rukkasia saanut, en!
_Patroona_. Västäräkki! Onko tämä herrasväeltä soveliasta, että näin --
hämmästyttämällä -- --?
_Aksel_. Herra patroona, _minä_ hämmästynyt olen. En koskaan olisi
uskaltanut -- --
_Patroona_. He ovat molemmat niin nuoretkin.
_Moonika_. Sitä vanhemmaksi he tulevat!
_Patroona_. Heillä kahdella ei ole yhteensä yhtä paljon ikää kuin
meillä jokaisella on yksin.
_Moonika_. Antakaa heidän elää monta vuotta yhdessä, nuoremmiksi he
niistä vaan tulevat.
_Aksel_. Niin patroona, älkää jättäkö minua yksin elämään. Älkää
Maaliniakaan. Minä olen jo kyllin kauan tehnyt työtä yksin, antakaa
minun nyt ahkeroida kahden edestä. Se tuntuisi puolta keveämmältä.
_Allen_. Ei teidän patroona tarvitse hävetä vävynne takia. Aksel on nyt
jo tunnettu ja arvoon päässyt poika. Hän on saanut korkeimman
arvolauseen joka aineessa ja kirjoituksissa samoin. Kolmekymmentä kaksi
ääntä herra patroona, sitä ei ole minun muistaakseni vielä kukaan ennen
saanut. Rector magnificus on itse haranguerannut häntä. Examinatores
pitävät häntä kukin aineissaan melkein vertaisinaan. Hänen tietojensa
arvellaan melkein vastaavan kanditaattitutkintoa. Stipendion hän saa
arvelematta. Toverit pitävät hänen kunniakseen tänä iltana juhlan.
_Patroona_. Tuleeko hän lehtiin?
_Allen_. Huomen aamulla häntä kehutaan oman kaupunkimme lehdissä.
Huomen iltana on hänellä ikäisekseen tunnettu ja arvokas nimi.
_Moonika_ (Sallylle). Sinä _otat_ Alienin.
_Maalin_. Kas niin, isä kulta, mitä nyt sanot?
_Aksel_. Herra patroona -- -- --
_Patroona_. Joonas setä, poikaseni, Joonas setä! Tule, täällä on tilaa
kahdellekin.
(Syleilee samalla kertaa sekä Akselia että Maalinia.)
_Sally_. Katsokaa kuinka herttaisesti aurinko loistaa.
_Moonika_. Oi, jospa Eeva nyt olisi täällä sisarensa ja poikansa luona.
_Sally_. Ei hän meistä kaukana ole.
_Moonika_. Tai me olemme tulleet lähemmäksi häntä.
_Patroona_ (Allenille). Heh, -- vanha tuttu luulemma.
_Allen_. Hiukan vastenmielinen muisto, pelkään.
_Patroona_. Ei suinkaan! Te olitte kunnon mies, kun toimititte minut
yliopistosta.
_Allen_. Toivoisin että te olisitte tehnyt minulle saman palveluksen
takaisin. (Ylioppilaat laulavat ulkopuolella: Talvi on jo laannut
j.n.e. Rientää akkunan luo). Ei, sitä en toivoisi. Kuulkaa noita
reippaita kelpo poikia. Nyt puhkee monen pojan sydämmessä nuoruuden
kevät. Heillä on heilimöimis ja korjuun aika samalla. Tuolla on
runoutta! Katsokaas vaan heitä --! Minä olen vanha apulaisopettaja,
homehtunut kirjatoukka, kummitus, josta ei ole enää mihinkään -- mutta
he heiluttivat sentään lakkejaan nähdessään ukon akkunassa. Ellen olisi
pitänyt niin paljon noista ylioppilaista niin -- -- -- Mutta niin on
ollut Herran tahto.
(Sally lähestyy häntä, he puhuvat hiljaa keskenänsä; hän
antaa Sallylle kukkavihkon; Sally puristaa hänen kättänsä).
_Maalin_. Ja nyt ei Aksel enää saa istua täällä naisten parissa. Mene
ulos vapaaseen luontoon tänä iltana! Laula, ole iloinen ja lapsi
uudestaan. Pois, pois -- ja muista vasta myöhään illalla, että minä
täällä sinua odotan.
_Allen_. Tyttö on oikeassa. Ulos luonnon helmaan!
_Aksel_. Mutta rakas Maalin!
_Maalin_. Kas niin, vastusteletko tahtoani kihlauspäivänämme. Minun
tapaat tästälähin joka päivä, milloin vaan itse tahdot.
_Patroona_. Niin, tule mukaani. Minä opetan sinun tuntemaan
viheriäkasvia.
_Allen_. Hän sai laudaturin kasviopissa.
_Aksel_. Minusta on tuleva kunnon mies; kunniaa teille vielä saatan.
_Moonika_. Hyvä, mutta pidä nyt kunniassa meidän lahjammekin. Et sinä,
saa mennä ulos noissa vanhoissa vaatteissasi. Sally autappas minua,
niin panemme hänen päälleen uudet vaatteet. Hatun saat minulta. Mutta
olenpa minä tyhmä. Ethän sinä tänään voi pitääkään tätä hattua
päässäsi.
_Sally_. Kaulahuivin saat minulta.
_Moonika_. Ja takin minulta --
_Sally_. Mutta liivit minulta.
_Moonika_. Niin mutta minulta housut.
_Aksel_. Mutta täti kulta -- enhän minä voi riisua päältäni!
_Moonika_. Välikös sillä on näin meidän kesken -- ai Maalin! -- Toiseen
huoneeseen tyttö. Tapaattehan te toisenne vielä myöhemmin iltasella.
_Aksel_. Niin serenaadin jälkeen. Muista, sinun pitää ottaa valkeata
ensi värssyn perästä...
_Maalin_ (suutelee häntä). Tämän saat minulta! -- Hyvästi!
(Menee tanssien ulos).
_Moonika_. Kas noin! Jos herrat nyt kääntyvät selin, niin ei ole mitään
hätää.
Kaikki nauravat; esirippu laskeutuu pikaisesti.
End of the Project Gutenberg EBook of Eevan sisaret, by Edvard Bäckström
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EEVAN SISARET ***
***** This file should be named 51884-8.txt or 51884-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/5/1/8/8/51884/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
