The Project Gutenberg eBook of Suorin tie paras
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Suorin tie paras
Yksinäytöksinen ilveily
Author: August von Kotzebue
Release date: April 17, 2024 [eBook #73412]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1910
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUORIN TIE PARAS ***
SUORIN TIE PARAS
Yksinäytöksinen ilveily
Kirj.
A. von Kotzebue
Suomennos
Kuopiossa,
U. W. Telén & Co,
1910.
HENKILÖT:
_Majuri von Murten_.
_Amalia_, nuori papin leski.
_Fredrik Wahl_ | pappeja.
_Elias Krumm_ |
_Rouva Äyriäinen_, emännöitsijä.
_Jaakko_, vahtimestari.
_Koulumestari_.
Näytelmä tapahtuu Majurin maatilalla.
Näyttämö: huone majurin talossa.
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
_Majuri_ (yksinänsä pitäen avattua kirjettä kädessään). Tänään siis
tulee tänne kaksi pappia, jotka molemmat hakevat tuota avonaista
kirkkoherran paikkaa — ja minä olen kirkon patruuna tässä pitäjässä
— minun tulee ratkaista asia — mutta, Jumala nähköön, jospa sitä
vähänkään ymmärtäisin! Saatan hyvin arvostella, onko kuski kunnon
tavalla ruokkinut hevoset ja jahtimies koirat, mutta yli ymmärryksen
käy kysymys, onko pappi osannut talonpojilleni hankkia voimallista
sielunruokaa. Mutta maltappas; minä heitänkin sen seikan Amalian
ratkaistavaksi; tutkikoon hän ja valitkoon; hänellä on siinä suhteessa
terävämpi äly.
TOINEN KOHTAUS.
Majuri. Amalia.
_Amalia_. Hyvää huomenta, herra majuri!
_Majuri_. Herra majuri? Kuinka usein pitää minun teille muistuttaa,
etten minä voi kuulla tuota majurin nimitystä teidän suustanne.
Kutsukaa minua isäksi; isäksihän te mies-vainajatannekin kutsuitte.
_Amalia_. Hän olikin paljon vanhempi minua.
_Majuri_. Yli neljänkymmenen vuoden. No, mutta paljonkos minulta sitten
siihen puuttuu? Että kunnon vanhuksen piti kuolla, se, tyttäreni, yhä
vielä sydäntäni surettaa.
_Amalia_. Tosiaan; hän onkin ansainnut säilyä ystäviensä muistissa.
_Majuri_. Mutta seurakunta tarvitsee uuden papin.
_Amalia_. Sehän on ihan luonnollista.
_Majuri_. Ja leski uuden miehen.
_Amalia_. Se ei ole tarpeen.
_Majuri_. Teidän iässänne —
_Amalia_. Pyydän, isäkulta, jättäkää se siksensä!
_Majuri_. Niin, Amalia, näiden viiden vuoden kuluessa olette käynyt
minulle yhä rakkaammaksi, ja kun ajattelen, että joskus taasen voitte
jättää minut, pistää se sydämeeni, Jumala nähköön.
_Amalia_. Pysyn mielelläni luonanne, jos vaan tahdotte minut pitää.
_Majuri_. Pitää? Varsin mielelläni.' Mutta mitähän siitäkin viimein
tulee? Kuinka kauan luulette enää kestävän, ennenkuin minäkin lähden
täältä isieni luo, ja niin olisitte uhrannut elämänne ihanimman ajan
vanhanpojan hyväksi. Sitä en voi ottaa tunnolleni. Siis — ellette tahdo
minua jättää, on teidän meneminen uudelle kirkkoherralle.
_Amalia_. Ei suinkaan, herra majuri —
_Majuri_. Kyllä vaan, rouva pastorska. Kaksi kunnon miestä on
ilmoittautunut hakijoiksi; valitsemisen jätän teille.
_Amalia_. Minulleko kirkkoherran valitsemisen? laskette leikkiä!
_Majuri_. En ensinkään, sillä olen täydellisesti vakuutettu siitä, että
ymmärrätte paremmin semmoiset asiat kuin vanha husaari.
_Amalia_. Mitä miesten hengenlahjoista arvelen, sen kyllä voin teille
sanoa, mutta mennä heille —
_Majuri_. Ei ole takaamista! Mitäpäs, jos teidän sydämenne siihen
sekaantuisi? Ette ole vielä koskaan rakastanut.
_Amalia_. Kukapa tietää!
_Majuri_. Todellakin' Olisitte siis rakastanut?
_Amalia_. Niin luulen.
_Majuri_. Häkissäkö tätinne luona?
_Amalia_. Tahdon ilmoittaa teille sydämmeni salaisuuden, vaikka kenties
nauratte sille. Meitä vastapäätä asui —
_Majuri_. No, kuka sitte?
_Amalia_. Eräs ylioppilas. En ole milloinkaan vaihtanut hänen kanssansa
sanaakaan, mutta istuin toisinaan ikkunan ääressä ja samaten hänkin.
Tuntikausia katseli hän minua niin ystävällisesti heleän kirkkailla
silmillään — kuitenkin salavihkaan — ja minusta tuntui, ikäänkuin
ymmärtäisin häntä — ja minun on tunnustaminen, että kävin usein
ikkunan luona syöttämässä kanarialintusiani, vaikka niillä oli ruokaa
yltäkyllin.
_Majuri_. Niinpä niin.
_Amalia_. Sitä kesti puolen vuoden ajan ja vähän enemmänkin — luulen,
että rakastimme toisiamme.
_Majuri_. Niin minäkin luulen.
_Amalia_. Sitten käski täti minun joko mennä naimisiin vanhan pastorin
kanssa tai lähteä talostansa. Minun, raukan, oli totteleminen, sillä
eihän minulla olisi ollut muuta suojaa kuin Jumalan sinitaivas pääni
päällä.
_Majuri_. Ylioppilas parka! Mikä oli hänen nimensä?
_Amalia_. En tiedä.
_Majuri_. Mitä! Ettekö ole edes hänen nimeänsä tiedustellut?
_Amalia_. Hyvin satakin kertaa pyöri se kysymys huulillani, kun
naapurin vaimo, jonka luona hän asui, kävi meillä; mutta pelkäsin aina,
että punastuvat poskeni olisivat ilmaisseet minut; ja paitsi sitä,
mitäpä minua olisi hänen nimensä hyödyttänyt?
_Majuri_. Mitä hän opiskeli?
_Amalia_. En tiedä sitäkään.
_Majuri_. Mimmoiset olivat hänen silmänsä.
_Amalia_. Siniset.
_Majuri_. Kas vaan! Sen hän kyllä tietää, mutta mitä olisi tarvis
tietää, siitä ei tiedä rahtuakaan. Ja muistelette häntä sentään yhä
vielä?
_Amalia_. Niinkuin kuollutta ystävää.
_Majuri_. Olkoon kuinka tahansa, vaan naimisiin on teidän kuitenkin
meneminen uudestaan. Miesvainajanne ei ole voinut teille paljon jättää
perintöä, hänen pitkällinen tautivuoteensa kyllä säästöt vei. Minäkään,
tyttäreni, en voi teille muuta jälkeeni jättää, kun mitä vuotuisesti
sitä varten panen talteen, ja rouva Äyriäinen pitää huolen, ettei sitä
paljon kartu.
_Amalia_. Minä osaan tehdä työtä.
_Majuri_. Sitä teidän pitääkin tehdä, mutta omien lastenne hyväksi.
Suoraan puhuen, Amalia, saatattehan meidän vaalipappejamme kumminkin
nähdä! Teidän tähtenne minä parantaisin pappilaa melkoisesti.
_Amalia_. Nuoruudestani asti olen tottunut muiden johdatusta seuraamaan
ja lupaan siis nytkin totella, jos vaan —
_Majuri_. Jos vaan mies on teidän mieleisenne? Jaa, jaa! Onhan meillä
tässä valitsemisen varaa. Toinen heistä — tuolla on hänen kirjeensä —
hänen nimensä on Fredrik Wahl — on kirjoittanut anomuksensa lyhyesti.
Hän ilmoittaa muutamilla riveillä vaan, että hän tänään tulee tänne
esittäytymään minulle. Toinen nimeltään Elias Krumm — on kynäillyt
neljä sivua täyteen minun sotaretkistäni, joista hän ei tiedä mitään,
ja minun jalosta sydämmestäni, jota hän ei tunne. Viisi professorien
ja konsistorin neuvoksien antamaa todistusta on liitetty lisäksi. Hän
on siis kelpo mies, oppinut ja kieli hyvässä varressa. No, jos hän
vielä on kaunis ja ennen kaikkea hyvä ihminen, niin annatte kai hänelle
kirkkoherran paikan, eikös niin?
_Amalia_. Minä?
_Majuri_. Paljon parempiakin virkoja on saatu vaimon avulla. Se ei
juuri ole mitään uutta.
_Amalia_. Mutta ei juuri mitään hyvääkään.
KOLMAS KOHTAUS.
Koulumestari. Edelliset.
_Koulumestari_. Kelvoton koulupalvelija on rohjennut —
_Majuri_. Herra! Jos te olette kelvoton, niin annan teille eron
virastanne.
_Koulumestari_. Pyydän anteeksi, se on vaan nöyrä puheenparsi,
joka sopii köyhälle koulumestarille, kun hän lähestyy ylhäistä
hyväntekijäänsä.
_Majuri_. Minä vihaan puheenparsia. Ken velvollisuutensa tuntee ja
täyttää, olkoon säädyllinen, se sopii hänelle, vaan ei matelevainen, se
halventaa häntä.
_Koulumestari_. Oi, minä osaan kyllä opettaa vallattomia koulupoikiani
pitämään minua tarpeenmukaisessa arvossa. Minun ei ole muuta tarvis
kuin rypistää vähän kulmakarvojani, niin että ne nousevat pystyyn, niin
he värisevät kaikki kuin lankavyyhti.
_Majuri_. Mitä teillä on asiaa? Sanokaa lyhyesti, herra koulumestari!
_Koulumestari_. Minä tulen tällä kertaa herra vaalipappi Elias Krummin
lähettiläänä.
_Majuri_. Vai niin? Joko hän on tullut?
_Koulumestari_. Hän on tullut ja on poikennut minun kurjaan majaani.
_Majuri_. Kurjaan majaanne? Herra, minä viime vuonna rakennutin teille
uudet huoneet.
_Koulumestari_. Se kurjamaisuus koskee ainoastaan minun halpaa
olentoani.
_Majuri_. Miksi ei vaalipappi ole heti tullut minun luokseni?
_Koulumestari_. Oi, hän on erinomaisen hieno herra, varsin miellyttävä
herra, joka ei tahdo tulla ylvästellen valtatietä myöten päästäksensä
toiveittensa perille, vaan joka hiljaisuudessa kiertelee karittelee
sivupolkuja pitkin. Hän oli tuskin viisi minuuttia ollut minun luonani,
kun hän jo — ja se tahtoo sanoa — oli voittanut Dorotheani suosion; hän
näette lahjoitti lapsille sokeriruutin ja silitteli ja suuteli heitä,
vaikka he tänään aamulla eivät vielä olleet pestytkään. Samassa huusi
Dorotheani kimakalla äänellänsä: tämä on Jumalan mies, hänen pitää
tulla meidän pastoriksemme.
_Majuri_. Saadaanpa nähdä.
_Koulumestari_. Sitte tiedusteli herra vaalipappi meiltä, kuka teidän
armonne suosiossa likimmästi on. Minä ilmoitin hänelle että vanha
vahtimestari Jaakko ja minä itse olemme teidän armonne ylhäisten
silmäin edessä armon löytäneet. Sitte lähetti hän minut teidän armoanne
valmistamaan hänen tuloonsa.
_Majuri_. Ha, ha, ha! Sen hän teki viisaasti, ja menkää nyt ja
ilmoittakaa vaalipapille minun häntä odottavan.
_Koulumestari_. Minä juoksen kuin Bileamin hurskas aasi ja ilmoitan
herrani sanan. (Lähtee.)
NELJÄS KOHTAUS.
Amalia. Majuri.
_Amalia_. Nuo herra vaalipapin mutkaiset retket eivät minusta ensinkään
ole hänelle eduksi.
_Majuri_. No, no, emme saa liian varhain tuomita. Hän tulee
pääkaupungista; siellä hän on kai tullut havainneeksi, ettei suorinta
tietä voi päästä perille, ja nyt hän kai arvelee, että täällä
maakylässä on laita samoin.
_Amalia_. Sallitte kai, että poistun vähän syrjään.
_Majuri_. Oikein, lapseni, ensimmäisessä keskustelussamme ei teidän
pidä olla läsnä. Annan teille sentään luvan vähiin tirkistää avaimen
lävestä.
VIIDES KOHTAUS.
Jaakko. Majuri.
_Jaakko_. Herra majuri, tuolla ulkona on vaalipappi, joka pyytää saada
kunnian päästä teidän puheillenne.
_Majuri_. Pyytää saada kunnian! Tiedäthän, etten voi semmoista puhetta
kärsiä.
_Jaakko_. En minäkään, mutta niin kuuluivat hänen sanansa.
_Majuri_. Miltä hän sinusta näytti?
_Jaakko_. Hän mahtaa kyllä olla hyvä pastori, mutta husaariksi ei hän
kelpaa.
_Majuri_. Miksi ei?
_Jaakko_. Hän vetää selkänsä niin moneen köyryyn, eikä astu rohkeasti
ihmisten silmäin eteen.
_Majuri_. Ei hänestä ole aikomus husaaria tehdäkään.
_Jaakko_. Hän on sanonut minua sen seitsemän kertaa hyväntekijäksensä
ja vakuuttaa, ettei hän ole eläissään nähnyt toisia niin kauneita
viiksiä kuin minulla on.
_Majuri_. Se mahtaa kyllä olla totta.
_Jaakko_. Mitä minun viikseni häntä liikuttavat? Sitte tahtoi hän
pistää kouraani kovan taalerin aivan kuin saapasten kiillotuksesta.
_Majuri_. Sitä et kai ottanut vastaan?
_Jaakko_. Hitto vieköön! Minä loin häneen vihaisen silmäyksen ja jätin
hänet seisomaan.
_Majuri_. Et saa lukea hänelle sitä viaksi. Maailma ei ole mikään
tasainen suorasarkainen pelto, vaan monisoppinen puisto, täynnä
monimutkaisia käytäviä.
_Jaakko_. No, periköön sitte piru koko maailman, luvalla sanoen!
_Majuri_. Mene ja päästä hänet sisään.
_Jaakko_ (aukaisee oven). Astukaa sisään, herra pastori! (Lähtee.)
KUUDES KOHTAUS.
Vaalipappi Krumm. Majuri.
_Krumm_. Saanko vihdoinkin kunnian nähdä sen mainion miehen, jota maa
saa kiittää vapaudestaan?
_Majuri_. Mitä hittoja, herra, mitä te sillä tarkoitatte?
_Krumm_. Herra majurin urotöiden maine viime sodassa —
_Majuri_. Tulimainen! Minä olin vaan husaarimajuri enkä muuta mitään. —
_Krumm_. Kainous on laakeriseppeleen paras kaunistus.
_Majuri_. Olkaa ahdistamatta minua seppeleillänne. Jos kaikki ne
seppelöitäisiin, jotka viime sodassa urhokkaasti taistelivat, niin ei
ole Jumala kylliksi laakeripuita kasvattanut.
_Krumm_. Mikä vaatimattomuus. Mutta mitäs suotta kummastelen! Onhan
luoja painanut jaloimman leimansa noihin kasvoihin!
_Majuri_. Teidän palvelijanne?
_Krumm_. Niin nuoreksi en olisi voinut teitä kumminkaan ajatella.
_Majuri_. Niin nuoreksi? Minä olen kuudenkymmenen vuoden vanha.
_Krumm_. Ja vielä niin rivakka. Se on seuraus kohtuullisesta elämästä
nuoruudessa.
_Majuri_. Huonosti arvattu! Minä olin nuoruudessani hurja veitikka.
_Krumm_. Minä panen vetoa, että herra majuri on ripeä metsämies.
_Majuri_. Niin, niin, metsästys on minun mielihuvitukseni.
_Krumm_. Kehumatta sanoen, osaanpa minäkin otukseni kaataa
_Majuri_. Vai niin? Se on hyvä, metsästysretkellä kaipaan seuraa.
_Krumm_. Ja iltasin pienen Whistin pistää.
_Majuri_. Niin, sitä pelaan minäkin.
_Krumm_. Kehumatta itseäni en ole hullumpia Whistimiehiä.
_Majuri_. Ilahuttaa minua. Mutta, herra pastori, ettehän ole tänne
tullut vaan minun kanssani metsässä käymään ja Whistiä pelaamaan?
Haluattehan tulla minun pastorikseni.
_Krumm_. Se olisi minulle suuri armo. —
_Majuri_. Hyi! Kunnon pappi ei ota armoja, vaan jakelee armoja
taivaasta alas. Teidän todistuksenne ovat hyvät, enkä suinkaan ole
vastahakoinen — yksi ehto vaan. Pastorivainaja on jättänyt lesken
jälkeensä.
_Krumm_. Ymmärrän.
_Majuri_. Oivallisen naisen. Hän on nyt talossani.
_Krumm_. Ymmärrän.
_Majuri_. Toivoisin hänen taas saavan oman kodin ja hänen tähtensä
tahdon vielä melkoisesti parantaa pappilaa.
_Krumm_. Ymmärrän.
_Majuri_. Miksi näytte tästä puhuessani niin kummalliselta?
_Krumm_. Herra majuri on minussa löytänyt oikean miehensä; minä nain
hänet heti paikalla.
_Majuri_. Vaikkette ole häntä edes nähnytkään.
_Krumm_. Minkä kunnioitettava kirkonpatruunani katsoo hyväksi, otan
näkemättäkin kiitollisuudella vastaan.
_Majuri_. Mutta leski ei varmaankaan teitä näkemättä ota; sentähden
tutustukaa paikalla häneen ja ilmoittakaa sitten minulle hänen
päätöksensä. Tässä on hänen kamarinsa. Jääkää siihen asti Jumalan
haltuun! {Lähtee.}
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Krumm. (Sittemmin) Koulumestari.
_Krumm_. Sepä on kirottu ehto _sine qua non_. Arvatakseni seuraa luutakin
lihan ostossa mukana. Mutta sittenkin, mitä on minun tehtävä? Olen
nälistynyt ja pappila on rasvainen pala.
_Koulumestari_. Saan kunnian! Kuinka on laita? Olen etehisessä
tepastellut sinne ja tänne, olen akkunan ruutuja tärisyttänyt,
helluntaivirttä hyräillyt itsekseni, mutta nyt en enää voinut
levottomuuttani hillitä.
_Krumm_. Luulen, että laitani on hyvä.
_Koulumestari_. Saanko toivottaa teidän arvoisuudellenne onnea?
_Krumm_. Luulen niin.
_Koulumestari_. No sitten ravistakoon taivas siunaustansa meidän
kunnianarvoisan kirkkoherramme ylitse!
_Krumm_. Kiitoksia, hyvä koulumestari. Herra kirkon patruunalla on
kumminkin yksi ehto vielä; minun pitää naida leski.
_Koulumestari_. Vai niin? Sepä jotakin —
_Krumm_. Miten hänen laitansa on sitten?
_Koulumestari_. Varsin hyvin, ehkä on ylen viisas.
_Krumm_. Olkoonpa niinkin; otan hänet sentään. Herra majurin tahto on,
että kosin heti paikalla.
_Koulumestari_. Tehkää hyvin ja kolkuttakaa vaan tuolle ovelle.
_Krumm_. Niinkö suorastaan? Ei, se ei käy laatuun. Pitää ensin —
mennäänpä kotianne, herra koulumestari, minä kirjoitan kirjeen, te
viette sen leskelle ja levittelette hänelle edeltäpäin vähän minun
etujani ja avujani.
_Koulumestari_. Niinkuin käskette.
_Krumm_. Arvelen tosin, ettei leski suinkaan mitään esteitä tee, mutta
pitää kuitenkin tehdä mikä säädyllistä on. En milloinkaan päitä pitäen
puutu mihinkään. (Molemmat lähtevät.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Amalia (yksinänsä. Sittemmin) Majuri.
_Amalia_. Hän on poissa. — Minun on tunnustaminen että olen vähän
tirkistellyt avaimen lävestä. Kukapa sitä minulle viaksi lukee. Jos
minun uudestaan on naimisiin meneminen, lieneehän luvallista että
ennakolta saan nähdä sen miehen, jolle sydämmeni uhraan jokapäiväisen
leipäkullan tähden. Hänen vartalonsa ei ole hullumpi, mutta hänen
kasvonsa eivät minua miellytä.
_Majuri_. No, Amalia, oletko hänen kanssansa puhunut?
_Amalia_. En vielä.
_Majuri_. Eikö hän ole ollut teidän luonanne?
_Amalia_. Ei.
_Majuri_. Eikö hän kolkuttanut teidän ovellenne?
_Amalia_. Ei.
_Majuri_. Sepä kummaa! Hän kuitenkin lupasi —
_Amalia_. Hän tahtoo ensin kirjoittaa minulle kirjeen.
_Majuri_. Mistä sen tiedätte?
_Amalia_. Olihan minulla teiltä lupa vähän kuunnella.
_Majuri_. Aivan niin.
_Amalia_. Se onkin minulle sitä mieluisampi, sillä minulle, näettekin,
juohtui juoni mieleen, jonka teidän luvallanne tahdon panna toimeen.
_Majuri_. Antakaas kuulla.
_Amalia_. Eikös niin, isä kulta, mies naisi minut vaan pappilan tähden;
sitä ette kumminkaan toivone?
_Majuri_. Loruja, hänen ei tarvitse kuin nähdä teidät — —
_Amalia_. Hän ei saa minua nähdä; aion ensi kohtauksessa pistää rouva
Äyriäisen minun sijaani.
_Majuri_. Emännöitsijäni? Ette kai arvele että mies hänet ottaisi?
_Amalia_. Mutta jos hän kuitenkin sen tekisi? Jos tuo tulokas
kirkkoherran paikka niin sokaisisi hänen silmänsä, että naisi vaikka
lemmonkin.
_Majuri_. Silloin hän on hulttio.
_Amalia_. Ja jos hän on hulttio, en minä häntä ota.
_Majuri_. Tietysti ette.
_Amalia_. Nyt minä olen tyytyväinen.
_Majuri_. Ha, ha, ha! Lystillinen kohtaus koituu siitä ainakin. (Huutaa
ovesta.) Rouva Äyriäinen! Sananen vain!
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen. Edelliset.
_Rouva äyriäinen_. Mitä teidän armonne käskee? Sepä on minulle
sanomattoman mieluista, että pääsen teidän armonne puheille näin
varhain, sillä minulla on valittamista —
_Majuri_. Ja sitähän teillä on joka aamu, rouva Äyriäinen.
_Rouva Äyriäinen_. Valitettavasti kyllä eletään talossa, että on epätoivoon
joutumaisillaan. Aamulla minua vaivaa keuhkotauti, iltapuolella
vesitauti —
_Majuri_. Ja ehtoolla viinatauti, eikös niin rouvakulta. Teitä on
kutsuttu; pastorin rouva teitä tarvitsee, ja minä itse puolestani olen
kutsunut teidät ilmoittaakseni teille, että, — että teette minulle
mieliksi, jos seuraatte pastorin rouvan käskyjä. (Lähtee.)
KYMMENES KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen. Amalia.
_Rouva Äyriäinen_. No, mitä te käskette sitte? Onko teillä hienoja
liinoja pestävänä? Niin, niin, jospa minulla olisi aikaa. Vai
tahdotteko marjahilloa laatia? Koko puutarha on niitä täynnä ja
kyökkipojan pitää minua auttaa.
_Amalia_. Ei hyvä rouva Äyriäinen; kysymys on peräti toista laatua.
Minun on uudestaan meneminen naimisiin.
_Rouva Äyriäinen_. Oi sitä onnettomuutta! Minulla on ollut kolme
miestä, — kolme hyvää miestä — minä olen heitä oikein sydämmestäni
surrut, vaan jos tänään vielä neljäs tulisi, minä en tiedä mitä
tekisin. Aviosääty on suloinen sääty, erittäin vaimolle. Mitäpä olisi
meillä hallittavana, ellei miehiä maailmassa olisi? Ja mitä luulisitte
miehistä tulevan, ellei heitä hallittaisi? Menkää te siis naimisiin
vaan!
_Amalia_. Herra majuri toivoo että ottaisin uuden kirkkoherran.
_Rouva äyriäinen_. Kas sitä vaan, toivotan onnea. Kuka on sitten tuo
uusi kirkkoherra? Mistä hän tulee? Minkä näköinen hän on?
_Amalia_. En ole häntä oikein vielä nähnyt; tahtoisin kuitenkin
ennakolta panna hänelle pienen koetuksen, ja koska tiedän teidät
viisaaksi rouvaksi, olen heittänyt silmäni teihin.
_Rouva äyriäinen_. Minuhun? Niin, niin, olen eläissäni jo monta
koetellut; oi, osaan häntä pidellä kaikista liepeistä. Mutta mitenkä
sitten?
_Amalia_. Hän tulee, hän pyytää saada puhutella pastorin rouvaa ja te
rupeatte minun sijaani.
_Rouva Äyriäinen_. Minäkö? Hi, hi, hi! Minä olen toki vähän vanhempi
teitä.
_Amalia_. Siitä ei hän tiedä mitään.
_Rouva Äyriäinen_. Ja sitte, sitte — ajatelkaapas sentään! Siitä voisi
pian tapahtua onnettomuus.
_Amalia_. Mikä onnettomuus?
_Rouva äyriäinen_. Oi taivahan pyhät! Olenhan vielä kuin parhaassa
iässäni. Jos hän nyt minusta todellakin rupeisi pitämään?
_Amalia_ (nauraen). Niin siirryn minä syrjään ja annan hänet teille.
_Rouva Äyriäinen_. Te nauratte! Te arvelette kai, sehän ei ole
mahdollista! Oi, sanon teille toden, tunsin erään paksun signalistin
kaartissa, hän oli kelpo mies, painoi yli sadan kilon, ja jos vaan
olisin tahtonut, olisin minä jo aikoja ollut rouva »signalistinna».
_Amalia_. Jumala tiesi, mitä teille vielä suotu on. Minä siirryn tieltä
pois.
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Koulumestari. Edelliset.
_Koulumestari_. Kunnioitettava pastorin rouva, suokaa minulle
suosiollisesti anteeksi, etten ilmesty juhlallisessa puvussa, valkeissa
hansikkaissa, sitruuna kädessä, niin kuin pitäisi, koska tätä nykyä en
ole koulumestari, vaan Merkurius.
_Amalia_. Ai, ai, mitäpä Jumalien lähettiläs meille saattaa?
_Koulumestari_. Kirjeen Jupiterilta, joka vastedes on jylisevä meidän
saarnastuolissamme.
_Amalia_. Minulleko?
_Koulumestari_. Teille, hyvistä avuista ylistetylle, jota minä pian
taasen saan kunnian kutsua rouva pastorinnakseni —.
_Amalia_ (aukaisten kirjeen). Mitä? Onhan se ihan runomitalla
kirjoitettu?
_Koulumestari_. Tarjosin hänelle haarikan vaarinkaljaa; se on hänet
runoilijaksi tehnyt.
_Amalia_. Ehkä luette sen meille.
_Koulumestari_ (lukee).
Te kukka kaunis tuoksuva, Te kirkas jalokivi,
Te koristatte elämän, kuin taivaan tähtirivi,
Ma katala nyt vaellan kuin yössä pimeässä.
Vaan teistä minä ihastun kuin taivaan elämässä.
Kun tähti kirkas heloittaa ja matkustajaa johtaa
Niin teistä, rouva ihana, mun mieltän lohtu kohtaa,
Ja kaikki ilot elämän ne teistä alun saavat,
Ja kaikki surut lohtua, apua kaikki haavat.
Kim linnut lentää etelään, kun syksy tuopi hallan,
Mun syömmein elon vilusta, sun luokseis' rientää vallan,
Kun linnut pesän rakentaa rannoille Niilin virran
Ma armaan kodin rakennan sun rinnallesi kerran.
Alamaisella nöyryydellä
_Elias Krumm_.
Ylevää! Jumalallista!
_Rouva äyriäinen_. Pastori vainaja oli mainio mies, mutta semmoisia
lahjoja ei hänellä ollut.
_Amalia_ (pidättäen nauruansa). Minäkin olen niin liikutettu, että
silmäni sulavat.
_Koulumestari_. Ja kun kohta hänet kokonaisuudessaan saatte nähdä, sen
sorjavartisen, kaunohartiaisen, sulosilmäisen, simahuulisen.
_Amalia_. Ai, ai, herra koulumestari! Johan tekin runoilijaksi rupeatte.
_Koulumestari_. Kiitän, kiitän siitä hyvästä.
_Amalia_. No, menkää ja sanokaa herra pastori Elias Krummille, että
minä odotan hänen tuloansa.
_Koulumestari_. Hih! Minä tahdon paikalla kynäni teroittaa ja
kirjoittaa kauneimmat kutsumakirjeet häihin lumivalkealle paperille.
(Lähtee.)
_Amalia_. No nyt, hyvä rouva Äyriäinen, nyt asetutte istumaan asentoon.
_Rouva äyriäinen_. Minä istun jo; mutta sen sanon vielä kerran, etten
ota mitään edesvastuuta. Jos taivaan tahto olisi, että minun vähät
avuni ja suloni —
_Amalia_. Älkää yhtään ujostelko, vaan tehkää parastanne. (Menee omaan
kamariinsa.)
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
_Rouva Äyriäinen_ (yksin). Tehdä parastani? Sen tahdon. Signalistiin
ei ole enää mitään luottamista ja ilman sitä, minun on myöntäminen,
että hän kyllä puhalsi torveansa oikein miehen tavalla, mutta noin
kauniita värssyjä hän ei suinkaan olisi voinut puhaltaa. Nuo värssyt
ovat tehneet saman vaikutuksen sydämmelleni, kuin etikka kurkuille; se
on tullut varsin terveeksi, vihannaksi. Tapahtukoon Jumalan tahto! —
Joku tulee. — Ah, minä näytän kuin mikäkin kyökkipiika; mutta mitä se
tekee? Vanha majuri sanoo aina: naisihminen näyttää arkivaatteissaan
kaunihimmalta.
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Elias Krumm. Rouva Äyriäinen.
_Krumm_ (itseksensä). Voi minua! Sepä oli karvas omena!
_Rouva Äyriäinen_. Varsin kaunis nuori mies.
_Krumm_ (useat kerrat kumarrellen). Olenko niin onnellinen, että saan
tervehtiä leskeksi jäänyttä pastorivainajan rouvaa?
_Rouva äyriäinen_ (useat kerrat niiaten). Ah, kyllä vaan, hyvä herra,
minä olen jo seitsemän vuotta ollut leskenä.
_Krumm_. Mitä? Minä luulin, että herra pastori olisi vastikään kuollut?
_Rouva äyriäinen_. Herra pastori. Varsin oikein — mutta murehtivalle
leskelle muuttuvat päivät vuosiksi. (Itsekseen.) Melkeinpä olin jo
puhua itseni pussiin.
_Krumm_. Semmoista vahinkoa voi vaivoin auttaa.
_Rouva äyriäinen_. Ah, se onkin auttamaton!
_Krumm_. Auttamaton? Voi minua!
_Rouva Äyriäinen_. Se tahtoo sanoa — mitä hänen ikäänsä koskee — hän
oli jo yli seitsemänkymmenen.
_Krumm_. Ikää karttuu kyllä vähitellen, kun vaan muut ominaisuudet —
_Rouva äyriäinen_. Ja mitä niihin tulee —
_Krumm_. Tahdotteko antaa tilaa sydämessäni sille suloiselle toivolle,
että saan viedä takaisin kylmille jätettyyn pappilaan hänet, joka ennen
oli pappilan kaunistus?
_Rouva Äyriäinen_. En tiedä, ketä hyvä herra semmoisena kaunistuksena
pitää?
_Krumm_. Ketäs muuta kuin sitä ylistettyä, suloista rouvaa, joka
avainkimpussaan tietämättänsä kantoi avaimen minunkin sydämmeeni.
_Rouva Äyriäinen_. Herra kulta, te olette vielä niin nuori — ja minä —
ja minä —
_Krumm_. Ja te?
_Rouva Äyriäinen_. Minä olen jo aikoja sitten kahdenkymmenen jättänyt —
_Krumm_. Sitä en uskoisi, ellette itse sitä sanoisi.
_Rouva äyriäinen_. Kohtuullinen elämä on pitänyt muodon —
_Krumm_. Ja taloudellinen ahkeruus.
_Rouva Äyriäinen_. Kehumatta itseäni, sitä ei minulta ole puuttunut,
avaimeni kalisevat kaiken päivää. Mutta onpa siitä myös jotain
hyötyäkin ollut. Taivas ei ole ahkeruuttani palkitsematta jättänyt, ja
jos joskus vielä päättäisin mennä pyhään avioliittoon —
_Krumm_. Oi, päättäkää!
_Rouva Äyriäinen_. Minun puolisolleni ei kävisi pahoin.
_Krumm_. Riemuvaunuilla kuljettaisiin!
_Rouva äyriäinen_. Laatikot täynnä liinavaatteita, ottamatta lukuun —
_Krumm_. Monta laatikkoa?!
_Rouva äyriäinen_. Arkut täynnä hopeakaluja, ottamatta lukuun —
_Krumm_. Monta arkkua?!
_Rouva äyriäinen_. Onpa vielä puhdasta rahaakin vähäinen summa —
_Krumm_. Puhdasta rahaakin?! Oi, te hurmaatte minua!
_Rouva äyriäinen_. Joka antaa kahdeksan prosentin koron.
_Krumm_ (itseksensä). Rouva ei ole juuri hulluin. (Ääneen.) Teidän
jalkainne juureen —
_Rouva äyriäinen_. Oi, oi! Miten minulle käy? Miesolento minun jalkaini
juuressa! Minä vaivun — vaivun —
_Krumm_. Minun syliini! Minun te olette! Minä teidät pidän! Rakkauden
liitto on solmittu!
_Rouva äyriäinen_. Minä tulin niin hämilleni, huumauksiin —
_Krumm_. Oi, antakaa minulle myöntävä vastaus noilta suloisilta
huulilta.
_Rouva äyriäinen_. Pyydättekö sitä oikein todenperästä?
_Krumm_. Te lumoojani, saatatteko vielä epäillä?
_Rouva Äyriäinen_. Voisi luulla, että ainoastaan laatikot, ainoastaan
arkut —
_Krumm_. Oi kuinka suuresti te loukkaatte minun puhdasta sydäntäni!
_Rouva Äyriäinen_. Mutta pappila, jos en olisikaan pastorin leski?
_Krumm_. Ken hyvänsä te olla mahtanette, tuo vastustamaton sulous —
_Rouva äyriäinen_. Viehättävää houkuttelua, Tässä on käteni, tässä
sydämeni —
_Krumm_. Ja suudelma, — ensimäinen —
_Rouva Äyriäinen_. Kasvoni tulena kuumottavat — mutta pitää totella.
(Kurottaa huulensa suuteloon.)
_Krumm_. Se rahasumma, kuinka paljon sitä on?
_Rouva Äyriäinen_. Kaksikymmentätuhatta markkaa.
_Krumm_. Ja kahdeksan prosentin korot?
_Rouva Äyriäinen_. Kahdeksan prosentin.
_Krumm_. Kiiruhdan aukaisemaan matkakirstuni, kultainen sormus on
sen pohjalla kätkettynä, menen sen noutamaan, pistän sen paikalla
tuohon hienoon sormeen, ja sunnuntaina vaalisaarnan jälkeen luen itse
kuulutuksen. (Lähtee.)
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen. Sitten Majuri ja Amalia.
_Rouva Äyriäinen_. Minun omani! Minun omani! Aha, pastorin rouva, te
arvelitte kai, kun olette muutamaa vuotta nuorempi minua, ettei minusta
ole mitään pelättävää. Mutta kas meillä on vielä ominaisuuksia, jotka
nuoren miehen niin hurmaavat, että hän meidän jalkaimme juuressa matona
matelee. Jaa, polvillansa on hän kontannut minun edessäni, sitä ei
signalisti milloinkaan tehnyt.
_Majuri_. No, rouva Äyriäinen?
_Amalia_. Mitenkäs on käynyt?
_Rouva Äyriäinen_. Voi, armollinen herra! Voi rouva pastorska! Mitä
pitää minun sanoa? Minun hehkuvat kasvoni, minun ujoksuva katsantoni
selvästi osoittavat, mitä täällä on tapahtunut.
_Majuri_. Tuhattulimmaista? Hänen ujoksuva intonsa?
_Rouva Äyriäinen_. Minun syyni ei se ole, kun rouva on niin tahtonut.
_Amalia_. Se on totta, minä olen luopunut oikeuksistani.
_Rouva Äyriäinen_. Ellei herra majurilla mitään ole —
_Majuri_. Ei mitään, ha, ha, ha!
_Rouva Äyriäinen_. Jaa, jaa, armollinen herra, naurakaa vaan! Oikein
totinen rakkaus: sillä hän sanoi selvään, että ellen minä olisikaan
pastorin rouva hän minut kumminkin siksi tekisi. Rakkauden siivillä hän
on rientänyt kotia noutamaan kihlasormusta ja rakkauden siivillä hän on
tuleva takaisin, ja sentähden riennän kammariini etsimään esille sen
morsiuspuvun, jossa minut kolmattakymmentä vuotta sitte kainona neitona
ensi kerran nähtiin. (Lähtee.)
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Amalia. Majuri.
_Amalia_. Isä kulta, hänestä ei siis ollut mihinkään!
_Majuri_. Valitettavasti kyllä näkyy olevan niin. Jumala suokoon, ettei
toinenkin petä toiveitamme!
_Amalia_. Toiveitamme? Minulla ei mitään toiveita ole ollutkaan.
(Menee.)
_Majuri_ (yksinänsä). Mitä on tekeminen? Jos toinenkin vaalipappi on
yhtäläinen vintiö kuin herra Krumm, niin olen valmis itse hänet naimaan
(Ovelle koputetaan.) Tulkaa sisään!
KUUDESTOISTA KOHTAUS.
Fredrik Wahl. Majuri.
_Wahl_ (nöyrästi, mutta ujostelematta ja rohkeasti). Oletteko herra
majuri von Murten?
_Majuri_. Olen.
_Wahl_.. Minä olen vaalipappi Wahl.
_Majuri_. Vai niin.
_Wahl_. Sama, joka rohkeni teille kirjoittaa.
_Majuri_. Olen saanut kirjeen.
_Wahl_. Tulen vastausta kuulemaan.
_Majuri_. Mitä kunnianmerkkiä kannatte te rinnassanne?
_Wahl_. Olen saanut sen palveluksestani vapaaehtoisena jääkärinä.
_Majuri_. Mitä, oletteko ollut viime sodassa?
_Wahl_. Olen, herra majuri!
_Majuri_. Olette kai ollut taistelussakin?
_Wahl_. Gravelotte'n ja Sedan'in luona.
_Majuri_. Tervetultua, sotatoveri! Mutta teoloogina —
_Wahl_. Isänmaan puolesta taisteleminen ei ole Jumaluusoppia vastaan.
_Majuri_. Ei tosiaankaan! Te olette minun mieleiseni mies; teidän pitää
saada pastorin paikka.
_Wahl_. Minä toivon sen ansaitsevani, mutta en tämän kunniarahan
tähden. Katsokaa todistuksiani!
_Majuri_. Niin; saatatte minut oikealle tolalle. Saarnaatte ensi
sunnuntaina ja jos talonpoikani siitä saavat lohdutusta, olette te
oikea mies.
_Wahl_. Kiitän teitä.
_Majuri_. Tulimmainen! Olinpa unhottamaisillani erään seikan! Oletteko
naimisissa?
_Wahl_. En.
_Majuri_. Eikö teillä ole mielitiettyäkään?
_Wahl_ (huo'aen). Ei.
_Majuri_. Mutta pastoriksi päästyänne kuitenkin naitte?
_Wahl_. Tuskin.
_Majuri_. Voisin neuvoa teille hyvän naisen —
_Wahl_. Kiitän.
_Majuri_. Pastorivainajan lesken, nuoren, rakastettavan rouvan.
Wahi, (torjuvasti). Suokaa anteeksi —
_Majuri_. Hänen tähtensä tahtoisin pappilaa vielä melkoisasti parantaa.
Wahi.. Minä tyydyn vähään.
_Majuri_. Ette suostu siis kauppaan?
_Wahl_. En, herra majuri.
_Majuri_. Ja mistä syystä?
_Wahl_. Ei pidä olla vaimoonsa sidottuna viran tähden.
_Majuri_. Mutta jos tuo pastorin paikka ei ilman sitä ole saatavissa?
_Wahl_. Niin luovun molemmista.
_Majuri_. Malttakaa, malttakaa! Jos nainen teitä miellyttäisi?
_Wahl_. Hyvin mahdollista.
_Majuri_. Jos häntä rakastaa voisitte?
_Wahl_. Sitä en voi!
_Majuri_. Eikö teidän iässänne voisi rakastaa?
_Wahl_. Valitettavasti olen jo kerran rakastanut. Se oli tyhmyys; olen
sitä katkerasti katunut.
_Majuri_. Teidät on kai petetty?
_Wahl_. Minulla ei ollut mitään oikeutta tyttöön.
_Majuri_. Hän on siis mennyt toiselle?
_Wahl_ (huoaten). Niin!
_Majuri_. Ja sentähden tahdotte jäädä naimattomaksi?
_Wahl_. Minä voin vain kerran rakastaa
_Majuri_. Saapas nähdä!
_Wahl_. Mutta jos ilmoitan teille, etten milloinkaan ole edes tyttöä
puhutellut, ja että hänen muotonsa on tehnyt minuun semmoisen
vaikutuksen, ettei viiden vuoden eroaika ole voinut sitä poistaa —
_Majuri_. Ette edes puhutellut?
_Wahl_. Ainoastaan nähnyt.
_Majuri_. Ehkä vaan akkunasta nähnyt?
_Wahl_. Oikein!
_Majuri_ (itsekseen). Tulimmainen! Minä huomaan jotain! (Ääneen.)
Ettekö milloinkaan ole tytön kohtalosta sen enempää tiedustellut?
_Wahl_. En; pidän häntä onnellisena, ja jos toisin on, en tahdo sitä
tietää.
_Majuri_. Mutta jos hän olisi joutunut leskeksi?
_Wahl_. Tuskin.
_Majuri_. Oliko ylkämies vielä nuori?
_Wahl_. Luultavasti!
_Majuri_. Ettekö ole häntä nähnyt?
_Wahl_. En milloinkaan.
_Majuri_. Ettekä tiedustellut häntä!
_Wahl_. Miksikä?
_Majuri_. Mutta saattehan nähdä kumminkin naisen, jota olen teille
puolisoksi ehdotellut?
_Wahl_. Säästäkää minua siitä.
_Majuri_. Hän on luonani täällä.
_Wahl_ Sulkeudun suosioonne! Minä lähden.
_Majuri_. Ette tahdo siis kirkkoherran paikkaa?
_Wahl_ (lähtemäisillään). En.
_Majuri_. No, mutta syöttehän sentään aterian luonani? (Aukaisee
Amalian kamarin oven.) Hoi, Amalia, pyytäkää toki tuota vierasta herraa
jäämään päivälliselle tänne.
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Amalia. Edelliset.
_Wahl_.. Mitä näen!
_Amalia_. Se on hän.
_Majuri_. Tunnetteko toisenne?
_Amalia_. Olen useampia vuosia sitten —
_Wahl_. Minun vielä ylioppilaana ollessani —
_Majuri_. Asuitte luultavasti vastatusten?
_Molemmat_. Niin — minä — te — hän.
_Majuri_. Ha, ha, ha! Hupaista pakinaa! Lapset, te olette
narrinparisia! Herra pastori! Viisi vuotta takaperin mahdoitte kyllä
useasti toivoa saadaksenne tunnustaa rakkauttanne tälle kauniille
naiselle, mutta sitä ette silloin saanut, nyt sen saatte ja
vaikenette —
_Wahl_. Tälle naiselle —
_Majuri_. Joka on juuri se leski, josta puhuin. Kätenne tänne,
tyttäreni! Ette ole tämän miehen kanssa vaihtanut vielä sanaakaan —
ensimmäinen sananne olkoon: »Jaa».
_Amalia_. Uneksinko?
_Wahl_. Oi, mikä kaunis unelma!
_Majuri_. Uneksikaa sitten ikuisesti!
KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen (hyvin siististi puettuna). Heti jälestä Krumm.
Edelliset.
_Rouva Äyriäinen_. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla
häälyy yli pihan.
_Majuri_. Jahah! Tässä on kahdet naimiset tekeillä.
_Rouva Äyriäinen_. Kahdet? Heh! Mitenkä niin?
_Krumm_ (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa
taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni,
kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan
leskirouvan aviopuolisonani kotiani.
_Rouva Äyriäinen_. Minäkin olen asiaa miettinyt ja olen päättänyt —
_Majuri_. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä.
Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?
_Krumm_. Kuinkas sitten?
_Majuri_. Se hän kumminkaan ei ole, vaan tämä tässä.
_Krumm_. Tämäkö? No sitä parempi.
_Rouva Äyriäinen_ (kiivastuneena). Mitä parempi.
_Majuri_. Te luulette myöskin olevanne uusi pastori?
_Krumm_. Minä toivon —
_Majuri_. Se ette kumminkaan ole, vaan tämä tässä!
_Krumm_. Kuinka, herra majuri?
_Majuri_. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä
tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».
(Esirippu alas.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUORIN TIE PARAS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
