The Project Gutenberg EBook of Kalle Saukko, by August Blanche
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kalle Saukko
Author: August Blanche
Translator: Theodolinda Hahnsson
Release Date: October 10, 2010 [EBook #33937]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLE SAUKKO ***
Produced by Tapio Riikonen
KALLE SAUKKO
Kirj.
Aug. Blanche
Mukaellen suomentanut T. H. [Theodolinda Hahnsson]
Helsingissä,
K. E. Holm'in kustantama.
1883.
Kalle Saukko, Kaivokadun varrella asuvan tynnyrisepän poika, ei
oikeastaan ollut minun kumppanini, sillä hän kävi koulua pastori
Rhodinin luona, joka oli kunnian-mies, mutta luki paraasta päästä
hepreankielistä raamattua sekä tutki Swedenborg'in salanäkyjä. Siis
hänen oppilaansa olivat hyvin perehtyneet näihin aineisiin, vaikk'eivät
muita opittavaansa liioin osanneet. Kalle Saukko oli Rhodinin
lempi-oppilas ja hoiti osaksi opettajansa taloutta. Hän kantoi vettä,
kävi ostamassa tuoretta juustoa aamiaiseksi, pinosi syksyllä halot ja
sahasi sekä hakkasi ne talvella, ja tämä kaikki häneltä sujui
erinomaisen näppärästi, sillä jo viidentoista vuotiaana Kalle oli
ko'okkaampi ja väkevämpi kuin moni viisikolmatta-vuotisena.
Minä tulin Kalle Saukon tuttavuuteen seuraavalla tavalla. Kalle vihasi
ja vainosi kaikkia vieraita koululaisia. Kerran hän myöskin Klaaran
koulun oppilaita hätyytti, ja minä, joka siihen aikaan olin tämän
koulun väkevin ja rohkein oppilas, pidin itseni velvoitettuna menemään
tätä uutta Goliatia vastustamaan, mutta taisteltuani tulin kokonaan
voitetuksi ja olisin varmaankin menettänyt sekä kädet että jalat, ellei
torimuija, jolta joka päivä ostin siirappikaramellia, olisi hieronut
sovintoa meidän välillämme.
Siitä hetkestä olimme tuttavia, Kalle ja minä, ehkä emme juuri aivan
hyviä ystäviä, varsinkaan niin kauan kuin sinervät näkyvät käsissäni ja
säärissäni. Mutta Kalle Saukko tuli aikojen kuluttua ylioppilaaksi,
vaikka suurella vaivalla, ja oltuaan kaksi vuotta akatemiassa, sai hän
isältään kirjeen, jossa tämä vaati häntä viipymättä suorittamaan
teologian pikku-tutkintoa, jotta, kuten tynnyrisepän sanat kuuluivat,
poika saisi arvonimen: "teologian kandidaati", vaan tutkinnossa kävi
teologia Kallelta päin mäntyä. Hän jäi kuitenkin yliopistoon
vastaiseksi, saadakseen tieteellistä oppia, jossa ei hän kuitenkaan
järin karttunut, vaikka hänellä oli jokseenkin hyvä kyky. Mutta
erinomaisesti taipui hän tekemään kaikellaisia temppuja. Hän oli
mahanpuhuja, taisi osoitella kukkoja ja porsaita, vetää sormikoukkua
y.m., ja paljon hänestä pidettiin kumppanien kesken hänen rehellisen,
suoran luontonsa puolesta, sekä erittäin suuren väkevyytensä takia.
Vaikka olikin Kalle näin lahjakas, hänestä luultavasti kuitenkin
olisi tullut muinais-jäännös Upsalan yliopistoon, jollei eräs asia
olisi tapahtunut, joka vaikutti hänen tulevaisuuteensa. Ekström
niminen vanhempi ylioppilas, joka oli koti-opettajana maalla,
vapaaherrallisessa perheessä, tahtoi, saattaaksensa pikemmin suorittaa
maisterin tutkintoansa, olla kesän Upsalassa ja etsi itsellensä siksi
aikaa sijaista, joka opettaisi kahdentoista-vuotista nuorta paronia,
mutta ei sattunut saamaan ketään muuta halullista kuin Kalle Saukon,
joka luultavasti piti opettajan virkaa mukavampana, kuin oppilaana
olemista. Sitä paitsi oli hän kuullut vapaaherran kartanossa löytyvän
erinomaisen hyviä kalavesiä sekä metsästysmaita ja näitten arvoa Kalle
kyllä käsitti. No niin, hän meni kun menikin koti-opettajaksi ja tuli
myöhään eräänä kesäiltana vapaaherran kartanolle, joka oli kauniissa
seudussa Itä-Göötinmaalla.
Keikuttaen huonoilla kyytirattailla, ajoi hän aina hovin portaille
asti, astui maahan ja kääntyi erään hienosti puetun palvelian puoleen,
joka juuri tuli alas tuon linnamaisen rakennuksen portaita pitkin.
"Minä olen uusi opettajanne", virkkoi Kalle Saukko, "mene oitis
ilmoittamaan tulostani herrasväellesi!"
"Armollinen herrasväkeni on illallisella naapurilassa", ilmoitti
palvelia.
"Vai niin, no näytä siis, missä huoneeni on, ja vie oitis kapusäkkini
sisään", komensi uusi opettaja.
Palvelia, pitkävartaloinen mies, jolla oli vahva poskiparta ja viikset,
oli ihan tottumatoin näkemään aatelisia palvelioita näin kohdeltavan,
eikä hän myöskään suuresti ihaillut akatemiallista sivistystä, vaan
pisti nyt kädet taskuihinsa, tarkastellen nykyään tullutta kiireestä
kantapäihin asti.
"Tuossa on opettajan huone", sanoi hän jotenkin röyhkeästi ja osoitti
sormellaan erästä sivurakennusta; "mutta kapusäkki ... niin -- minusta
näyttää kuin jaksaisitte sen itsekkin kantaa."
"Mitäs sinä sanot, lurjus!" huusi Kalle, lähestyen palveliaa.
"Lurjus!" matki tämä; "veljen malja on vielä juomatta ja lurjus ehkä
olette itse."
Mutta tuskin oli palvelia lausunut viimeiset sanansa, kun jo sai
korvapuustin, joka viskasi hänen alas kyytihevoseen asti, ja vieläpä
toisen, joka lennätti hevosen luota rattaitten viereen, ja ennenkuin
hän ennätti tointua, koitettuaan tätä epämiellyttävää, mutta nopeaa
kulkuneuvoa, tunsi hän sälytellyksi selkäänsä raskaan kapusäkin,
hatturasian, kotelossaan olevan metsästys-pyssyn, uistimia ja siimoja.
Näin runsaalla taakalla täytyi hänen hinastaa eteenpäin jälessä
seuraavan jalan hätyyttämänä, jonka voimia hän ehtimiseen sai kokea.
Tultuaan opettajan huoneesen, paiskasi palvelia vihan vimmassa
taakkansa aika mäjähdyksellä lattiaan, josta syystä hän nuolen
nopeudella viskattiin pihalle pää edellä kukkapenkereesen. Tämä kaikki
oli käynyt niin tulisessa kiiruussa, että palvelia, siinä kun makasi
tuoksuvilla kukkapatjoilla, ensin luuli nähneensä ilkeän unen, mutta
kova kuumuus korvissa ja muutama verinolppu, joka nenästä pisarteli,
vakuuttivat häntä siitä, että, jos tämä, virkaa tekevä isäntä olikin
oikea riiviö, niin olipa pestikin hänen mukaisensa.
Kun uusi opettaja nyt oli näin asettunut tähän vapaaherran kartanoon,
otti hän avaimen kammarinsa oven suulta, pani maata sekä nukkui
väsyneenä pitkästä matkastaan, ja ehkäpä myöskin iltapalojen takia,
joita hän oli nauttinut kolmessa viimeisessä kestikievarissa.
Herättyään kello kahdeksan aamulla, -- silloin hän tavallisesti nousi
makuulta, -- etsi hän vesikarahvinia, mutta kun ei sitä löytynyt,
hyppäsi hän vuoteeltaan, aukaisi pihaan päin olevan akkunan ja huusi
tavallisella jykevällä äänellään: "Vettä! raitista vettä!"
Nytpä sattui niin onnettomasti, että kartanon 15:ta vuotinen nuori
neiti ja hänen opettajattarensa eli seurakumppaninsa istuivat
keinulavitsalla, joka oli asetettu vihertävään pihaan, ja ihailivat
siinä aamun kauneutta sekä hyväilivät pientä somaa koiraa, joka makasi
heidän jalkojensa vieressä.
Nämät nuoret neitoset säikähtivät, kuullessaan tuon jylisevän, vettä
huutavan äänen, ja molemmat tähtäsivät silmänsä sivurakennukseen päin,
mutta saatammepa ymmärtää, miten hämmästyivät, kun havaitsivat melkein
pukemattoman, rotevan miehen pistävän toisen puolen vartalostaan ulos
auki olevasta akkunasta. Ensi silmänräpäyksessä he tuon näyn takia
säikähtivät niin, etteivät paikaltaan päässeet.
"Tänne nyt raitista vettä!" jatkoi akkunassa oleva olento
puoli-unisena ja ehkäpä unen takia myöskin luullen nuot neitoset talon
palvelustytöiksi; "tuokaa koko saavillinen vettä, olen niin helkkarin
janoissani."
Kauhistuksesta huutaen pakenivat molemmat neitoset etsimään puutarhan
varjoa. Koira ainoastaan jäi pihaan haukkumaan, syystä kylläkin, uutta
opettajaa.
"Sanokaa sitten", huusi opettaja pakeneville että kahvin muassa tuovat
minulle paistetun sillin!"
"Tuopa oli ilkeä mies!" sanoi opettajatar ja katsoi juostessaan
taaksensa, luultavasti houkutellakseen varomatonta koiraa peräänsä.
"Hänpä oli varsin hirveä", lisäsi nuori neiti, "ja sitten hän vielä
käski tuoda silliä!"
Morkaten talon huonosti kasvatettua palvelus-väkeä, pani Kalle akkunan
kiinni ja meni vieläkin levolle. Tunnin nukuttuaan nousi hän taas, puki
yllensä ja lähti kammaristaan, mennäksensä esittämään itsensä
vapaaherralliselle perheelle sekä tullaksensa tutuksi tulevan
oppilaansa kanssa.
Kun tämä uusi opettaja astui itse päärakennuksen saliin, oli tuo
jalosukuinen perhe juuri kokoontunut kahvipöydän ympärille. Siinä oli
paroni ja paronitar, heidän nuori tyttärensä ja hänen opettajattarensa
sekä kaksitoistavuotias pikku paroni. Kaikki nämät henkilöt olivat
Kalle Saukolle varsin tuntemattomia. Ainoastaan palvelian luuli hän
nähneensä ennen, vaikka tämän kasvot nyt olivat varsin pöhöttyneet ja
nenän päällä pieni musta plaastaripilkku.
"Minä olen Kalle Saukko", sanoi tämä uusi opettaja, esitellen itseänsä,
"ja paljon terveisiä Ekströmiltä; hän puuhaa nyt tutkintojansa aika
kyytiä. Päivää ennen kuin kaupungista lähdin, sieppasi hän itsellensä
laudaturin fysiikassa."
Näin sanottuaan lähestyi hän paronia, antaen hänelle ystävällisesti
kättä. Vapaaherra, joka nähtävästi oli hämillään, samati kuin myöskin
kaikki muut läsnäoliat, kurkoitti armollisesti tälle lisähenkilölle
ainoastaan yhden sormen. Kalle Saukko luullen että paroni ehkä vaati
häntä sormikoukkuisille, sieppasi kiinni nimettömällään niin lujasti,
että paroni harmistuneena kirkasten "ai!" veti sormensa pois ja sitä
vuoroon puhalsi ja ilmassa heilutteli.
"Ohoh! Anteeksi!" sanoi Kalle, ja koska hän näki perheen sijoittuvan
pöydän ympärille, otti hänkin kursailematta muitten muassa paikan
itselleen. Mutta kaivaten viinapulloa sekä turhaan etsittyänsä silliä
otti hän nyt tuota puutetta palkitakseen pöydältä lautasellisen
härän-kieltä, söi yksistään sen kaiken makiaan suuhunsa ja joi sitten
kaksi suurta kupillista kahvia.
"Herrasväki ei ryyppää, näen minä", sanoi Kalle, alotellen keskustelua,
"ja tarpeetonta se onkin näin aamusella. Paronilla kuuluu olevan oivat
metsästysmaat, mutta jollei talossa löydy hyviä jahtikoiria, niin minä
juuri odotan Tukholmasta saavani kaksi aika rötkälettä, jotka ovat
totutettuja hyviksi jäneskoiriksi, vaikka niillä välistä on se paha
tapa, että menevät lampaitten kimppuun. Eilen illalla luulin nähneeni
karin tuolla keskijärvessä, siellä varmaankin liikkuu suuria ahvenia,
mutta ehkäpä on kastemadoista puute tässä siunatussa kuivuudessa. Sinä
pikkunolla siellä", lisäsi hän kääntyen palveliaan, "sinun täytyy
tulevana yönä pitää vaaria, koska kaste maahan laskee, ja toimittaa
meille matosia; sinä saat kymmenen penniä sadasta, ja herrasväelle
lupaan minä kaloja vaikka joka ateriaksi."
Herrasväki iskivät ääneti silmää toisillensa ja palvelia
vihan-vimmassaan katsoi muljotellen uutta opettajaa. Vihdoinkin
noustiin pöydästä.
"Herrasväellä on kaunis piano", lausui opettaja, katsellen salissa
olevaa soittokonetta; "arvelenpa, että nuori neiti soittaa ... oletteko
kuulleet lipiävalssia?"
"Mikä valssi se on?" kysyi opettajatar.
"Sepä on eräälle akatemian pesiälle sepitetty ja onkin oivallinen
säveltö; siinä kuuluu popotus muuripadasta, tapumen läikinä ja mankelin
pyörinä. Se kuuluu melkein näin", lisäsi Kalle, samassa istahtaen
pianon ääreen, mutta jo ensi rumputuksella sai hän diskantista kaksi
kieltä katkeamaan.
"Saanko vähän puhutella herraa?" sanoi vihdoin paroni, keskeyttäen
tuota vaarallista mallisoittajaa. "Tehkää hyvin ja seuratkaa minua
työhuoneeseeni."
Heidän tultuaan mainittuun huoneeseen lausui paroni:
"Olen kuullut, että täällä eilen illalla, herran tultua taloon, on
ollut jonkinlaista meteliä."
"Meteliä?" matki Kalle Saukko, "turhia, joista minä en ensinkään
piitannut."
"Onpa herra vielä luullut, että olette ollut oikeutettu minun
palveliaani lyömään."
"Joutavia", vastasi Kalle, "hän oli turski ja siitä minä häntä vähän
läimähytin korville."
"Minä sen tiedän ja tahdon ilmoittaa herralle, että itse kuritan
väkeäni, jos sitä tarpeelliseksi katson, ja siis pyydän puolestani
vastaiseksi, että jätätte pois kaikki läimähykset."
"Pyydän puolestani!" matki Kalle ilomielisesti hymyillen, "eihän
tuommoiset _meidän_ välillämme koskaan mahtane kysymykseen tulla."
"Ja sitten pyydän herraa", jatkoi paroni, "että pidätte akkunanne
aamulla peitossa, ettei semmoista tapahdu kuin tänä aamuna?"
"Mitäpä tänä aamuna tapahtui, herra paroni?"
"Se, että minun tyttäreni ja hänen opettajattarensa täytyi rientää
pihasta poijes, kun herra tuli näkyviin puvussa semmoisessa, että ...
että..."
"Hoh helkkarissa! oliko se neiti ja opettajatar!" keskeytti Kalle
Saukko, "minä luulin niitä talon piioiksi."
Paroni tarkasti opettajaa, ikäänkuin tutkiaksensa, oliko tuo puhe ivaa
vai sulaa yksinkertaisuutta, mutta vihdoin osoitti hän kädellään,
ett'ei hänellä enään ollut mitään sanottavaa, vaan että opettaja sai
mennä. Puolen tuntia tämän jälkeen meni paroni katsomaan työväkeänsä,
jolloin hän sattumalta tuli kulkemaan sen sivurakennuksen ohitse, jossa
opettajan huone oli. Paroni seisattui auki-olevan akkunan ääreen ja
kuuli kummastuksekseen sanoja, joita ei hän ensinkään ymmärtänyt. Hän
kuuli, miten opettaja ensin ääntevästi luki edellä ja miten poika
sitten samat sanat matki surkealla nuotilla. Sanat olivat:
"Alef Beth Gimel Daleth He Baw Drasin Eheth..."
"Mitä hiiden kieltä tuo on?" kysyi paroni.
"Nethän ovat heprean kirjaimet", ilmoitti opettaja.
"Mitä herranen aika!" huudahti paroni, "tuumaako herra ajaa poikani
päähän heprean kieltä? Onko herra varsin riivattu?"
"Mutta herra paroni", vastasi Kalle, "heprean kieli on ihanaa ja minä
olen _itse_..."
"No mutta tämähän on varsin hullutusta, ja minä toden totta vaadin,
että herra lakkauttaa tuollaisen opetuksen, sillä minä en pojastani
tahdo pappia enkä juutalaista."
Kalle Saukko, pahoillaan siitä, ettei hän saanut mieli-ainettansa
opettaa, katsoi suuttuneena kuvastimeen ja näki oppilaansa kerskaavalla
riemulla viskaavan heprean-kieliopin luotaan sekä opettajan seljän
takana näyttävän pitkää nenää.
"Näytätkö sinä opettajallesi pitkää nenää, sinä himp-hamppu!" huudahti
opettaja pojan puoleen kääntyen, "sen pahan tavan minä sinusta kyllä
karkoitan."
Ja nyt pani hän oppilaansa suinpäin polvillensa ja antoi hänelle
leveällä kämmenellään aika lamahuksen.
Pikku paroni, joka ei vielä koskaan ennen tarvinnut kokea tuollaista
väkivaikutusta, huusi täyttä kurkkua.
"Jos ulvot, niin saat enemmän", lohdutti opettaja; "mutta annappas
minun nyt kuulla, miten sinä osaat Ruotsin historiaa. Kuka oli
ensimmäinen kuningas Ruotsissa?"
"Odin", sanoi poika nyyhkyttäen.
"Oikein!... Mitä tekivät kuningaskumppanit Alrik ja Erik?"
"He tappoivat toinen toisensa suitsilla."
"Oikein... Mitä teki kuningas Fjölner?"
"Hän hukkui vesitiinuun."
"Oikein... Kuinka kävi pyhän Erikin?"
"Hän mestattiin."
"Oikein! aivan oikein! tuohan käy hyvin tuo. Noh, mihin aikaan täällä
päivällistä syödään?"
"Kello neljä", vastasi pikku paroni nyt varsin levollisena, kun
tutkinto kääntyi näin odottamattomaan suuntaan.
"Siis joudumme varsin hyvin saamaan uistimella muutamia haukia ja
onkimaan parikymmentä ahventa. Koetetaanpa tuolta ahvenkarilta."
Kalle pisti pari uistinta taskuunsa, tarttui oppilaansa käteen ja vei
hänen muassaan ulos. Pian olivat he molemmat järvellä, varustettuna
tarpeellisilla kalastus-neuvoilla. Uudella opettajalla oli hyvä
kalastus-onni. Saatuaan uistimella muutamia suuria haukia laskivat he
veneensä ahvenkarille ja rupesivat panemaan kuntoon onkensa.
"Paneppa nyt matoa koukkuun", sanoi Saukko oppilaallensa, viskaten
hänelle koukun ja siiman.
"Pitääkö minun panna matoa koukkuun?" kysyi pikku paroni surkean
muotoisena.
"Totta maar, nuhjus! Etkö sinä itse aina sitä tee, kun ongella olet?"
"En, sitä tekee kalastaja taikka palveliat."
"Kehtaatko vaivata vanhempia ihmisiä tuollaisella? Pane oitis koukkuun
matoa taikka minä sinun panen madon sijaan."
Itkusilmin täytyi pikku paronin tehdä tuota vaikeaa tehtäväänsä, joka
kävi aina vaivalloisemmaksi, mitä enemmän kalat söivät, ja tuskinpa
saattanee sanoa, kumpi enempi kärsi, mato vaiko pikku paroni. Muutama
tunti tämän jälkeen tuli opettaja ja oppilas pihaan, edellinen laulaa
hyräillen ja jälkimäinen eli pikku paroni itkein sekä molemmissa
käsissään kantaen suurta riipillistä oivallisia ahvenia, vieläpä kaksi
suurta haukea, jotka päästä olivat toinen toiseensa sidotut, rippui
hänen olkapäällään potkien nuorta sukukartanon omistajaa sekä edestä
että takaa.
"Vie nyt ahvenet kyökkiin", neuvoi opettaja, "ja sano mammallesi, että
hän keittää net vähässä vedessä ... kastikkeeksi ei tarvita muuta kuin
sulatettua voita ja persiljaa... Hauet sopii sinun viedä jääkellariin,
siellä net kyllä hyvänä pysyvät huomiseksi. Hyvästi nyt nahjus!
Iltapäivällä luemme katekismusta."
Sitten meni opettaja huoneeseensa eikä siis nähnyt miten paronitar
hämmästyi, kun meni poikaansa vastaan ja näki hänen noin surkeassa
tilassa tulevan runsaine kalansaaliinensa. Kalle Saukko, joka oli
tottunut unta vetämään edeltä puolisen, pani maata, mutta kello 4 hän
taas pääsi pystöön ja ilmestyi uudestaan ruokasaliin, syödäkseen
päivällistä.
Tämän vapaaherrallisen perheen kylmä kohtelu oli aamiaisesta
päivälliseen laskenut aina jäädepykälään asti. Opettajan tervehdykseen
ei vastattu eikä häntä oltu huomaavinaankaan. Tätä Kalle ei kuitenkaan
havainnut, hän kun vaan turhaan etsieli viinapöytää ja toivottujen
ahveniensa verosta näki lihapallukoita ja ruskeita papuja -- ja tuohon
ruokaan hän jo aikoja sitten oli kyltynyt Joholmin matamin luona
Upsalassa.
"Tästä nyt tulee oikea papujuhla", sanoi hän puoli-ääneensä, synkeän
muotoisena silmäillen papuruokaa ja istahtaen, vaikka kutsumatta,
muiden muassa pöydän ääreen.
"Onko täällä", sanoi hän, nytkin alottaen keskustelua, "onko täällä
hauskoja naapureita? Olen kuullut, että tuolla läheisessä kartanossa
asuu kreivillinen perhe, mutta minkälaisia he ovat? Saaneeko heistä
hupaista seuraa."
"Hoh", vastasi paroni, "minä luulisin, ett'ei teidän ja sen perheen
välillä tule mitään kanssakäymistä kysymykseenkään."
"Hm, siis ovat he vähän niin ja näin", arveli opettaja, "mutta mitäpä
se tekee, eihän sitä täällä maalla niin arka saa olla, täällä, kun ei
ole juuri valitsemisen varaa."
Nyt seurasi taas kova äänettömyys.
"Nämät ovat ikävää joukkoa", ajatteli Kalle Saukko ja tuumaili jotakin
keinoa, millä saisi seuralaisiansa vähän virkummaksi. Tuollaisen keinon
hän nyt muistikin. Hän oli suurella menestyksellä kotona, kun
tynnyrisepällä oli vieraita, sekä myöskin ylioppilasten kesken,
valmistanut pehmeästä leivästä pieniä palloja, ja hyvin mestarillisesti
näpähyttänyt niitä pöytäkumppaneihinsa. Kalle päätti nyt koetella tämän
ilokeinon vaikutusta.
Opettajatar aikoi juuri kahvelilla johdattaa suuhunsa lihapallukkaa,
kun tuommoinen pieni leipä-esine niin osavasti noppasi hänen nenälleen,
että neiti hämmästyksestä huudahti ja pudotti kahvelinsa. Samassa tuli
yhtäläinen pieni pallo nuoren neiden pientä suuta kohti, kiidettyään
pavun sivutse, joka oli menemäisillään samaan suuntaan. Neiti huudahti
myöskin ja hukkasi pavun. Sitten rupesi palloja lentelemään oikealle ja
vasemmalle ja eteenpäin eikä nähty mistä ne tulivat.
"Mitä! mitä tämä on! mistä nämät tulevat?" huusi isäntä ja emäntä
estellen käsillään noita rohkeita palloja tulemasta liikaa lähelle.
"Kyllä tiedän, ne tulevat tuolta opettajan luota, hän niitä viskaa",
ilmoitti palvelia, joka ei hetkeäkään ollut pitämättä silmällä
vihamiestänsä.
"Noh nähkääpäs tuota hullutteliaa!" virkkoi Kalle, katsoen palveliaan,
"Olenhan omin silmin nähnyt, miten sinä koko pitkän ajan olet noita
poukahuttanut minuun ja herrasväkeesi, ja juuri tämän suuren
leipäpallon, joka minulla nyt on tässä kädessäni, viskasit nykyään
lautaselleni, mutta tässä sen nyt sinulle lähetän takaisin, vieläpä
annan korkoakin", lisäsi hän ja lennätti sen samalla vasten suuta
palvelialle, joka hämmästyen noin perättömästä syytöksestä seisoi
silmät pystyssä ja suu ammollaan.
"Mutta mitä tämä tämmöinen tietää?" huudahti paroni nousten istualta.
"Rauhoitu, ystäväni rakas, siksi kuin ruoalta pääsemme!" kuiskasi
paronitar miehensä korvaan, vetäen häntä takaisin tuolille.
Taaskin vallitsi äänettömyys. "Nämät ovat ihmeellisiä ihmisiä",
ajatteli Kalle itseksensä, "ei mikään heitä huvita... Entä jos
rupeaisin mahan-puhujaksi, ehkäpä se heitä vähän 'priskaisi'".
Palvelia juuri par'aikaa tarjosi lihanlientä, kun ääni niin kumea kuin
holvista tullut, äkkiä lausui:
"Milloinka syödään ahvenet, jotka päivällä ongittiin?"
Herrasväki hätkähti nyt, he nousivat tuoleiltaan ja kurkistivat pöydän
alle, sillä siitäpä luulivat äänen kuuluvan, mutta kun ei mitään
erinomaista havainneet, katselivat ihmeissään vuoroon toisiaan, vuoroon
opettajaa, joka huulet kiinni supistettuna näytti siltä, kuin hän ei
olisi mistään tietänyt. Vaan hetken perästä kuului taas sama kumea
ääni, mutta nyt ikäänkuin katosta.
"Ahvenia ei vain anneta, koska ei ole mitään kalaryyppyä eikä täällä
myöskään ole vo-oita!"
Paroni, joka muisti kerran kuulleensa Anderson'in, erään taitavan
mahan-puhujan, arvasi nyt, mistä tuo ääni tuli ja hyppäsi pystyyn
huutaen: "Tämä käy jo liian pitkälle!" Kaikki paitsi opettaja nousivat
ruoalta.
"Miksi noin kiirettä pidätte, hyvä herrasväkeni?" kysyi Kalle Saukko,
"täytyyhän meidän ensin syödä suuhumme tämä siunattu luusoppa."
"En tiedä, millä nimellä minä mainitsisin käytöstänne, jota talossani
olette osoittanut", sanoi paroni kiivaasti; "mutta sen tiedän, ett'en
koskaan anna Ekström'ille anteeksi sitä, että hän tuollaisen opettajan
lähetti pojalleni. Sitten saan myöskin ilmoittaa, että jo ennen
päivällistä tilasin teitä varten hevosen ja rattaat kestikievarista.
Niin, herrani, teidän täytyy ennen seitsemää tänä iltana lähteä
täältä."
"Lähteä täältä", lausui Kalle levollisena, "kukapa ei sitä jo olisi
tuumannut, ettekö luule minun jo saaneeni tarpeeksi tyhmistä pojista,
raittiuden-seuroista, lihapallukoista ja ruskeista pavuista? Mutta en
minä täältä lähde kyytirattailla, herra paroni."
"Herra!"
"Herra! niin oikein."
"En tiedä mikä minua estää viskaamasta teitä portahiltani alas!"
kirkasi paroni vihan vimmassaan.
"Ettekö tiedä? Mutta sen minä tiedän", vastasi Kalle, nyt vasta nousten
istualta. "Kas tässä asiassa olen minä määrääjänä eikä kukaan muu.
Mutta jos haluatte vähäistä kahakkaa, niin olkoon menneeksi, kutsukaa
tänne palvelioitanne, niin monta kuin heitä on, saanhan koettaa, kuinka
paljon kestävät; tämmöisen pienen huvin kyllä tarvitsen noin kehnon
päivällisen jälkeen."
Kalle hieroi tyytyväisenä sormiaan, ajatellessansa, miten hän noita
hienoja palvelioita saisi nakella. Hänen roteva vartalonsa paisui
toisenvertaiseksi tuon peljästyneen perheen silmissä.
"Naisten ei tarvitse olla levottomia", lohdutti Kalle, "eikä se minun
syyni ole, että hyvä sopu on tullut häirityksi. Minä olen opettajana
koettanut täyttää velvollisuuttani ja vieraana olen tehdyt parastani
huvittaakseni isäntäväkeäni, vaikka tämä kaikki on ollut yhtä turhaa
kuin veden viskaaminen vesilintujen päälle. Kuten sanottu on, herra
paroni, minä lähden kello seitsemän; vähäinen kahakka olisi kyllä
hauska, mutta sen syntyminen nyt kokonaan rippukoon teistä, tuon vain
teroitan mieleenne, että lähden parhaissa vaunuissanne sekä parhailla
hevosillanne, sillä nethän ainoat, jotka tässä talossa ovat comme il
faut, eli niinkuin olla tulee."
Tämmöisten jäähyväisten jälkeen meni Kalle huoneesensa. Mutta tuntia
varhemmin, kuin määrätty oli, seisoi todellakin paronin parhaat vaunut
pihalla. Päästäksensä tuollaisesta opettajasta olisi paroni vaikka
neljällä hevosella antanut viedä hänet pois. Loikoillen komeissa
vaunuissa tuli Kalle Saukko oikein uljaasti kestikievariin, mutta
siellä hän rupesi tuumailemaan epäsuotuisaa tilaansa. Vähän ikävältä
tuntui Upsalaan lähteminen, siellä kun hänen olisi täytynyt tavata
ystävänsä Ekströmin. Eipä Kallen myöskään ollut Tukholmaan lähtemistä
isänsä tykö, joka oli kovin iloinnut siitä, että poikansa oli
jalosukuisessa perheessä opettajana.
Saukko siis päätti matkustaa toisaalle ja lähti erään vanhan
ylioppilaskumppaninsa luo sekä tuli siellä varakkaan ruukin-patrunan
tuttavuuteen, joka tarvitsi ruukin-väellensä päällysmiestä. Tähän Kalle
oli varsin erinomainen. Hän kyllä takoi seppiä yhtä paljon kuin nämät
rautaa, mutta rehellisellä luonnollaan voitti hän kuitenkin vihdoin
sekä työmiesten että isäntäväkensä suosion.
Muutamien vuosien kuluttua sai hän patrunan tyttären vaimokseen ja tuli
appensa kuoltua ruukin isännäksi. Hänen vaimonsa, kelvollinen ja lempeä
nainen, sai vähitellen hänen kerskaavan, kiivaan ja ylpeän luontonsa
pehmenemään, eikä hän enään koskaan muulloin halua näyttää
käsivoimiansa, paitsi kun joku matkustavainen tulee katsomaan ruukkia;
silloin hän, jos matkustaja hänen pyynnöstään menee istumaan suurelle
ruukin-vasaralle, nostaa sen ilmaan ja on erittäin hyvillään, kun näin
saa vielä, vaikka rauhallisesti, kerskata voimistaan.
End of the Project Gutenberg EBook of Kalle Saukko, by August Blanche
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLE SAUKKO ***
***** This file should be named 33937-8.txt or 33937-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/3/3/9/3/33937/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
