The Project Gutenberg EBook of Maria, by Arvid Järnefelt
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Maria
Vanhan legendan mukaan
Author: Arvid Järnefelt
Release Date: January 31, 2015 [EBook #48121]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARIA ***
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
MARIA
Vanhan legendan mukaan
Kirj.
ARVID JÄRNEFELT
Otava, Helsinki, 1897.
1.
Hietaisella lakeudella ulkopuolella Juudan kaupungin porttia kulki
kylästä kaupunkiin päin kaksi naista. Päivän aurinko paahtoi vielä
kuumasti autereiselta taivaalta, vaikka oli jo iltapuoleen
kallistumassa. Heillä oli valkoiset hunnut löyhästi päälaella ja
kummallakin yhdenväriset tummansiniset hameet yllä.
Vanhempi heistä, Elisabet, oli naitu vaimo. Hän oli pitkä kasvultaan,
hoikka vartaloltaan. Hänen kapeat kasvonsa katsoivat tyyneesti ja
arvostelevasti maailmaan, pienet, lempeät huulet kääntyivät vähän
vinoon hymyillessä ja silmäkulmat kohosivat kummastuessa ylös, mutta
eivät nostaneet luonta ylemmäksi silmän puoliväliä.
Toinen oli nuorempi, Maria. Hän kulki paljain jaloin, arastellen kuumaa
hiekkaa ja koettaen valita kovempia paikkoja.
Hänen nauraessaan tai kuunnellessaan toinen helposti eksyi pois
puheaineesta, katsomaan kuinka hänen kasvojensa rakennus oli hienosti
tarkoitukseensa muodostettu ja samalla peittyi terveen kellertävän ja
punertavan ihonvärin pyöristettyihin piirteisin. Mutta ulkonaisen
viehättävyyden ohella kiintyi katsoja häneen erittäin siksi, että
hänessä oli niin ratkaisematonna kysymys, minne hän kuuluu: kuuluuko
totisiin ihmisiin vai suostuuko hän kevytmielisien kanssa. Niinkuin
läikkyvä veden pinta, joka yhtä hyvin voi tyyntyä peiliksi kuin
kehittyä mudansekaiseksi tyrskyksi, niin oli Mariakin vaan ulkonaisen
vaikutuksen liikuttama, tietämätön siitä, mikä oli edessä. Hänen
kasvoissansa eli semmoinen huolettomuus kaikesta totisesta, että jos
hänen kanssaan seurusteli hurskas ihminen, tämän täytyi tuntea sääliä
ja levottomuutta, kun niin kaunis luonnon tuote oli menemäisillään
hukkaan totuudelta, ja iloita niinkuin aarteesta, jos kuuli yhdenkin
sanan hänen huuliltansa, joka saattoi tulla sillaksi hengen maailmaan.
Mutta hänen kauneudessansa oli myöskin niin paljon totista puhtautta
että kevytmieliselle ihmiselle tuli kiire saada hänet mukaansa,
naurattaa häntä ja suostuttaa itseensä.
Kun Elisabet pysähtyi irtautunutta kengännauhaansa sitomaan, käveli
Maria edelle jalallaan huviksensa tasoitellen jäljet, mitkä joku
ohikulkenut kameli oli hiekkaan jättänyt. Hän hymyili itsekseen
ajatellen mitä kohta sanoisi. Ja kun Elisabet ennätti rinnalle, hän
sanoi:
-- Muistatko että minä aina ennen kyselin sinulta mimmoista on olla
naimisissa?
-- Muistan.
-- Ja oletko yhtään huomannut etten enää semmoisia kysele?
-- Todella. -- Elisabet katsoi häneen kummastuneena. -- Mitä sinä
tarkoitat, Maria?
Maria rupesi nauramaan.
-- Tarkoitan, että minä tiedän kysymättä.
-- Maria, Maria, mitä kaikkea sinä minulta salaatkaan.
Mutta Maria alkoi hyräillä osoittaaksensa että tämä kysymys oli hänelle
yhtä vähäpätöinen kuin ne pilvet, joita hän silmät rypyssä oli
katselevinaan. Vasta kun hän huomasi Elisabetin aran ja huolestuneen
katseen, tuli hän lähemmäksi ja sanoi:
-- Siitä saakka kuin viimeiksi kävin teidän kaupungissanne, on paljon
tapahtunut kaikellaista. Älä minua pidä enää samana viattomana ja
tietämättömänä tyttönä kuin olin silloin.
-- Minä tiesin ainoastaan, sanoi Elisabet, että hän sinua ahdisteli ja
että sinä häntä pakenit. Onko nyt toisin?
-- Niin, niin juuri. Minä pakenin ja hän ahdisteli.
Marian kasvoissa liikahti elävä puna ja silmät loistivat. Hän katsahti
Elisabetiin tutkivasti ja sanoi sitten:
-- Kerran, tiedätkö Elisabet, minä olin paennut puutarhaan. Luulin
olevani ihan yksin siellä. Mutta äkkiä, kuun kalmeassa valossa, lehtien
välitse, huomaan jonkun liikkuvan. Hirveä aavistus täytti minun
sydämmeni. Veri tulvahti päähän, tahdoin paeta, mutta jalkani eivät
kannattaneet minua. Yhtäkkiä näen, kuinka hänen kätensä -- vaaleat
sormet ja niissä paljon kiiltäviä jalokiviä, -- kuinka hän sysää oksan
syrjään ihan minun edestäni. Hän katsoo ohitse eikä huomaa minua, -- ja
niin hän kääntyy takasin. -- -- Silloin, Elisabet, kävi niin, että
minun pelkoni haihtui ja sydämmeni lakkasi tykkimästä, ja minä
kuuntelin ja olisin tahtonut kuulla oksien jälleen risahtavan, olisin
tahtonut että hän olisi jälleen hakenut minua, tullut ja ottanut minut.
Ja samassa kuulinkin hänen äänensä: "Maria, missä sinä olet?" Minä
unohdin kaikki, -- luuletko että olisin silloin voinut muistaa sinun
varoituksiasi, -- kaikki unohdin, sinut ja Jehovan ja koko maailman. Ja
niin hän sitten tuli.
Sen yön perästä minä olin niinkuin huumeessa. Ajatukseni eivät pysyneet
koossa enkä minä ymmärtänyt mitä ne tytöt puhuivat, jotka kävivät
luonani nauramassa ja juttelemassa. Siitä saakka on hän aina hämärässä
salaa tullut minun luokseni ja viipynyt aamun koittoon asti. Mutta
yhtenä yönä minä säpsähdin ja rupesin häntä pelkäämään. En tiedä mikä
minuun tuli. Minä karkasin kaupungistamme ja tulin sinun luoksesi.
-- Mutta Maria, etkö tiedä että laki rankaisee sinua, että sinä -- että
sinä.
-- Kuka siitä saisi tietää! Kyliä minä tunnen monta tyttöä, jolle on
samallaista tapahtunut.
Sittenkuin he olivat kulkeneet pitkän aikaa äänettöminä, sanoi Elisabet
rauhallisella ja lauhtuneella äänellä:
-- Maria, mitä sinä sanoisit jos saisit lapsen?
Maria sävähti punaseksi.
-- Minä en tahdo, minulle ei saa semmoista tapahtua. Mutta jos, niin --
tiedätkö niitä on tyttöjä, joille on semmoistakin tapahtunut eikä
kukaan ole saanut sitä koskaan tietää.
Ja hän käänsi uhkamielisesti kasvonsa pois Elisabetista, joka häntä
tarkasteli.
Mutta kun he olivat taas kulkeneet äänettöminä kauan aikaa, sanoi
Elisabet:
-- Kuinka kummallinen on tämä maailma! Minä olen jo vanha ja minun
mieheni Sakari on jo vanha emmekä me vielä ole laanneet rukoilemasta,
että kerran saisimme lapsen. Niin ja tiedätkö, juuri näinä aikoina minä
aavistan -- en minä varmaan tiedä -- että meidän toivomme toteutuu. Ja
sentähden minä olen salannut itseäni Sakarilta ja viettänyt hurskasta
elämää, että me tahdomme synnyttää Jumalalle. -- Mutta kuinka
kummallista se on: minä en mitään niin toivoisi kuin lasta, ja sinä
sanot, että tahtoisit päästä lapsesta, jos sen saisit.
-- Ah Elisabet, sanoi Maria tyytymättömänä, -- kaikki nyt meiltä
pilaantuu: me ajattelimme huvitella itseämme tällä matkalla ja sinä
rupeat semmoisia ikäviä puhumaan.
Hän hidastutti kulkuansa ja alkoi valitella, ettei hiedikkö jo vihdoin
päättynyt.
Väsyneenä hän istui alas hiekalle, mutta se oli niin kuumaa, että hänen
piti kohta nousta jälleen.
-- Tule, tule Maria, sanoi Elisabet. Tiedätkö mitä, tänä iltana alottaa
Sakarias opetuksensa. Me menemme kuuntelemaan synagogan parvelle.
Mutta Maria oli kadottanut kaiken halun kävellä. Hän pysähtyi tuon
tuostakin ja kääntyi taakseen katsomaan ihankuin ei olisi jaksanut
päättää kummanne päin menisi.
-- Niin nuori sinä olet ja voit noin väsyä! Mutta koeta vielä vähän.
Tule kaupunkiin asti. Kuules kun jo kuuluu melu sieltä.
Elisabet tarttui hänen käteensä ja veti mukaansa, ja niin he rupesivat
kulkemaan vierekkäin rivakammin. Mennessä sanoi Maria:
-- Minä olen väsynyt oikeastaan ihan toisella tavalla kuin sinä luulet.
Kävellä voisin vaikka Jerusalemiin asti, mutta minä en jaksa ajatella
niinkuin sinä tahdot. Sinähän sanot, että Jehova on jokaisen jumala ja
antaa enkeliensä puhua jokaisen sydämmeen. Miksi ei hän puhunut minulle
silloin. Ei, Elisabet. Kaikki sinun varoituksesi ja kaikki minun
yritykseni tulla samallaiseksi kuin sinä ne olivat silloin minulle
niinkuin tämä auringon paahtama hiedikkö, kuiva ja toivoton. -- Niin
minä kuulin ne sanat: "Maria, missä sinä olet." Ja ilman että olin
saapunut erämaasta siimekseen, minun oli yhtäkkiä vilpoinen olla ja
leuto tuuli hiveli ihoani; ilman että olin löytänyt lähdettä,
hyydyttävä vesi sammutti janoni; ilman että olin saapunut matkan
perille, hän tempasi minut keskeltä nääntymystä ja antoi minulle
tyytymyksen. -- -- Ah, Elisabet, se ei ollut Jehovalta.
Elisabet rupesi puhumaan Aabrahamin uskosta.
Mutta he lähestyivät jo kaupungin porttia ja Marian mieli olisi tehnyt
pian sisälle. Hänen huomionsa kääntyi sentähden pois keskustelusta, ja
hänen kasvonsa saivat taas entisen iloisen ja elävän ilmeen, ja vaikka
hän oli kuuntelevinaan mitä Elisabet sanoi, ei hän enää kuullut.
Kun he tulivat portille kaupungin muurin alle, istui Elisabet alas
muurin portaille ja alkoi pyyhkiä tomua jaloistaan ja puhdistaa
vaatteitaan. Mutta Maria meni malttamattomuudessaan ylös muurille,
josta näkyi yli kaupungin torin ja kaikki ihmiset, jotka liikkuivat
siellä.
Kun tämä näky aukeni hänelle, hän katsahti takasin Elisabetiin ihankuin
olisi tehnyt synnin.
Oli iltapuoli, tyyni kuin aukean meren peili. Taivas oli korkea ja
kaikki ilmakerrokset yhtenä punertavana kokona. Se puna heijastui
kaupungin kattoihin, öljypuihin ja ihmisjoukkoihin, joitten melu oli
kuin vaikeneminen tämän sanomattoman, ylhäisen hiljaisuuden alla.
Liikkumattomat pilvet milloin vyöryttivät jättiläismuotojansa taivaan
rannasta ylös keskustaa kohden, milloin repaleisina jonoina
käsivarsiansa kurotellen olivat yhteen suuntaan rientävinään. Mutta
niiden liikkumattomuudessa oli pelottavaa uhkaa. Sille, joka niihin
katsoi, ne sanoivat: emmekö ole korkeammalla, suuremmat kaikkea muuta,
-- me kokoonnumme kohta ja hävitämme tuon maailman humuinensa, joka on
vaan kuin kärpäsen surina meidän korviimme, ja koko kansan, joka on
niinkuin tomuhiukkanen meidän allamme.
Mutta Maria et tahtonut katsoa korkeuteen ja tiesi että ne olivat vaan
pilviä, jotka voivat kohta muuttua ja kohta eivät enää uhkaa. Hän
katsoi vaan niiden punaseen heijastukseen maassa, ihmisiä, jotka
ilosesti liikkuivat torilla. Siellä täällä pitkin muuria kiilteli
komeain roomalaisten vahtisotamiesten kypärit pimeää taivaanrantaa
vasten.
Kun Elisabet tuli ylös muurille nosti hän kätensä ihmettelystä.
-- En ole minä nähnyt taivasta tuommoisena, sanoi hän. Näetkö kuinka
pilvet kokoontuvat ihan meidän päällemme. Maria, mitä nyt on tulossa;
koko maailma punertaa niinkuin veressä.
Mutta Maria katsoi kaupunkiin päin.
-- Kuuletko, sanoi hän, ne soittavat huiluilla ja harpuilla -- ne on
maaherran tanssijat, ne kulkevat hoviin, ne ovat Roomasta tuotetut.
Katso kun kaikki väki juoksee heidän perässään, -- joudu Elisabet, ehkä
vielä saamme mekin nähdä.
-- Kun minä katson tuota taivasta, minusta näyttää niinkuin kohta
tulisi jotain kummaa tapahtumaan. Suuri Jehova, suojaa Israelia! Maria,
etkö sinä tunne ilmanhengestä, että jotakin tulee -- tulee, tulee!
-- Mitä sinä puhut tulemisesta, -- tuossa tulee roomalainen sotamies
pitkin muuria, katso kuinka hän on kaunis! Saa nähdä mitä hän sanoo
meille.
Elisabet säikähti, tahtoi vetää Mariaa alas.
-- Et saa puhua sen kanssa, sanoi hän, Etkö näe, se on roomalainen.
-- Mutta hän on kauniimpi ja komeampi kuin yksikään israeliitta. Katso
Elisabet!
-- Meidän sortajamme, Jehovan vihollinen!
Sotamies pysähtyi ja huusi heille muutamia juutalaisia
hellittelysanoja, joita osasi. Mutta he menivät mitään vastaamatta pois
kaupunkiin.
Heidän tullessa torille tulvasi väki jo takasin, joka oli juossut
maaherran tanssijattaria ja soittajia saattamaan. Ne olivat jo menneet
sisälle maaherran taloon. Nauraen ja melakoiden kaikki puhuivat vielä
niistä, kuka roomalaisista tytöistä oli ollut kauniin ja kellä oli
ollut paras puku. Ja he rupesivat jälleen käymään jonoissa edestakasin
toistensa ohitse. Kaupustelijat jälleen huutelivat tavaroitaan, joita
ei kukaan enää viitsinyt katsoa. Huoli ja ajatus oli kaikilta poissa ja
se satumainen puna taivaasta oli sulattanut kaikki toisilleen vieraat
ihmiset samaan keveään mielialaan, ne olivat kauniimmat ja tutummat
toisilleen. Huutelipa joku avatusta ikkunasta kivitalon yliseltä, tai
venyi likasilla portailla ja katseli ohikulkevia, tai leikki
ilotyttöjen kanssa, tai yhtyi kulmaan supattelemaan heidän kanssaan,
tai käveli jonossa katsellen jokaista vastaantulevaa, -- kaikki
ymmärsivät toisensa ja sen mikä heidät veti tänne torille. Ja mitä
myöhemmäksi oli tullut, sitä vähemmän oli lapsia ja vanhoja. Siinä oli
nuorin, elonvoimaisin, paras Israelin sukupolvista, eikä enää kukaan
huomannut katsoiko juutalainen tyttö roomalaista sotamiestä ja
tekivätkö ne keskenään merkkiä ymmärtääkseen toisiansa. Ainoastaan kun
joku fariseuksista tai juutalaisten ylimmäisistä kulki ohitse tai
seisahtui iltarukoukselle kadun kulmaan, keskeytyi tämä elämä hetkeksi,
juutalaiset erottuivat muukalaisista ja antoivat kunnioittaen tietä
opettajalleen. Mutta niinkuin vesi sulkeutui kansanjoukko hänen
jälkeensä ja liikkui sitten entiseen tapaan hänen mentyänsä.
Kun Elisabet ja Maria olivat tulleet torin poikki, tahtoi Elisabet
kääntyä vasemmalle synagogaan päin, mutta Maria pysähtyi.
-- Minä jään tänne, sanoi hän.
Elisabet ei sanonut siihen mitään, kun näki että seuraaminen olisi
ollut Marialle vastahakoista, Hän vaan huokasi, sopi hänen kanssaan
mihin kätkisi portin avaimen, ja kääntyi menemään vasemmalle pois
torilta.
Mutta Maria kääntyi katsomaan hänen jälkeensä, ja näki, että Elisabetin
hameen lieve teki joka askeleella poimun kenkää vasten. Siitä rupesi
Elisabet häntä niin säälittämään, että hän pysähtyi ja jäi
kahdenvaiheelle menisikö hän sittenkin Elisabetin mukana Sakarin
saarnaa kuuntelemaan.
2.
Sakari, Elisabetin mies, oli pappi Abian vuorosta. Hän oli oppinut mies
ja hänen nimensä oli tunnettu idän viisaiden joukossa, kaukana
ulkopuolella Israelia. Mutta fariseukset, jotka opettivat
Jerusalemissa, eivät pitäneet hänestä, sillä hän sekoitteli idän
muukalaista oppia Mooseksen ja profeettain raamattuihin ja selitteli
omin päin, oman järkensä avulla juutalaisten vanhaa lakia, väittäen
että muukalaisilla oli profeettoja, joista juutalaisten kirjat eivät
tienneet.
Muuten eivät fariseukset olisi paljo välittäneet tuosta Buddan
palvelijoilta lainatusta opista, mutta heitä harmitti että kaikki
hupakot saivat kuuntelijoita kansasta.
He seisoivat synagogan ääressä katsellen karsain silmin kuinka kansa
tulvasi sinne kuuntelemaan Sakaria ja mennessään riiteli hänen
sanoistaan, joita toiset olivat ymmärtäneet niin, toiset näin. Kaikki
nuo lörpötykset olisivat olleet fariseusten mielestä hyvin
vähäpätöisiä, mutta paha oli se, että kun kansa viehättyi semmoisiin
pilventakaisiin haaveihin, tämä osotti, että se oli valmis ainakin
hetkeksi unohtamaan kansallista pääkysymystään, että se alkoi ikäänkuin
tottua roomalaisvaltaan, tottua siihen ajatukseen, että Israeli pysyy
orjuudessa.
Fariseukset keskustelivat hiljaa keskenänsä, niinkuin olisivat
tahtoneet sanojansa salata. Mutta heidän joukossaan kävi tulinen,
kiihkoisa mielenpurkaus. Sillä juuri tänäpäivänä oli suuri häväistys
kohdannut heitä, kun roomalainen käskynhaltia piti tanssiaisia pyhän
sabbatin iltana.
Roomalaisten valta oli kasvamistaan kasvanut. Se oli pian maailman
valta. Kaikki pienemmät kansallisuudet se hävitti ja sulatti itseensä.
Oli nähtävästi tullut juutalaisten vuoro. Heidän jo kukistuneet ja
nöyrtyneet naapurinsa ja jotkut publikaanit juutalaisistakin, jotka
osasivat punnita ja arvostella, olivat tosin sitä mieltä, että kansojen
kohtaloa ratkaisee väkevämmän kansan voima ja ettei kysymys siis
juutalaisillakaan voinut olla muusta kuin ajasta. Jolla silmät oli
nähdä ja korvat kuulla, hän ei voinut olla ymmärtämättä, että niin
pienen kansan kuin juutalaisen vastustus oli aivan turha. Hetki vielä
ja tästä kansasta ei olisi mitään jälellä. Ainoa pelastus oli siis
heidän mielestään nöyrtymisessä ja yhtymisessä roomalaisen
maailmanvallan aatteesen. -- Mutta niin eivät ajatelleet ne, joissa
sykki oikea juutalaisveri, fariseukset ja muut kansan johtajat ja
opettajat. Ihmissilmälle saattoi näyttää epäiltävältä, että juutalaiset
voisivat säilyä ja puistaa ikeen hartioiltansa. Luonnonlain kannalta se
saattoi olla mahdotonta. Mutta Jehova ei ollut luonnonlain sitoma.
Milloin hän oli todistanut itseänsä, se oli aina tapahtunut vastoin
luonnonlain tuomiota. Usko Jehovaan, luonnonlain herraan, oli
johdattanut Israelin Punasen meren yli, -- usko Jehovaan oli tehnyt
käärmeitten puremat voimattomiksi ja usko Jehovaan oli janoiselle
kansalle kalliosta vettä vuodattanut. Tämä kirottu kansa jälleen
kiusasi Herraa epäuskollansa, ja oli valmis polvistumaan sortajien
eteen vaan siksi, että näki roomalaisia päitä olevan enemmän kuin
juutalaisia. Roomalainen ei ole kasvultaan pitempi kuin juutalainen.
Samallaiset silmät ovat juutalaisellakin, samallaiset voimat sen
nuorisolla, samallaiset hapset sen vanhoilla, samallainen valtioviisaus
ja hallitsemiskyky. Miksi juutalaisen siis pitäisi katsoa itseään
vähemmäksi roomalaisen rinnalla! Kuka on antanut roomalaiselle vallan
astua heidän isäinsä maalla, polkea sen pyhää tannerta! Tuo inhoittava
ylimielinen valloittaja, joka raa'alla kädellään tahraa pyhyydet eikä
sitten ole tietävinään että olisi mitään pahaa tehnyt, -- joka saa
rankaisematta häväistä ja nauraa, varmana kun on, ettei sidottu voi
häntä haavoittaa, -- hänenkö olisi määrä hallita maailmaa ja säätää
sille lakia! Olisiko hän Israelin jumalan voittanut, tehnyt Jehovan
voimattomaksi kostamaan sorrettujen puolesta. Kuka on unohtanut Jehovan
valan Aabrahamille, kun tämä oli uskonsa todistanut: minä olen siunaava
sinun jälkeläisesi ja tekevä ne lukuisiksi kuin taivaan tähdet tai
rannan hiekkahituset, ja he valloittavat vihollistesi portit, ja sinun
siemenessäsi tulevat maailman kaikki kansat siunatuiksi, koska sinä
uskoit minun ääneni! Kuka siis uskaltaa epäillä Jehovan liittoa
Israelin kanssa! Kuka uskaltaa epäillä että Jehovan vala on käyvä
toteen, että Israeli on pakoittava kaikki kansat polvistumaan eteensä
ja kohoova maailman herruuteen!
Mutta Sakari pappi saarnaili jotakin siveellisyys-kysymyksiä ja puhui
itämaalaisista, jotka keritsivät tukkansa ja kielsivät koskemasta
naiseen.
Kun kaikki kansa oli yksitellen mennyt sisälle, astuivat fariseuksetkin
synagogaan ja sulkivat oven jälkeensä. He istuivat piiriin etummaisille
tuoleille ja jättivät muun kansan taaksensa ja puhuivat kovaan
keskenänsä.
Sakari tuli esille hätäisesti, niinkuin ei olisi huomannutkaan
väkijoukkoa, otti Mooseksen raamatun palvelijalta, avasi kannen ja
rupesi lukemaan ensimäisestä lehdestä maailman luomisen historiaa.
Silloin tuli hiljaisuus.
Hän ei ollut hyvin vanha, mutta tuskalliset kysymykset ja lepäämättä
liikkuvat ajatukset olivat piirtäneet hänen otsansa syviin uurteihin.
Silmät olivat vajonneet kauas harmaantuneiden kulmakarvojen taa ja
vaikka katseesta loisti rajattoman luotettava leppeys lähimmäiseen,
näkyi sen ohella ja juuri siinä leppeydessä kärsivä, melkein
hätääntynyt suru siitä, kuinka kaikkien ihmisten lopulta tulisi
käymään. Usein hän, yhä synkempiin aavistuksiin vajoutuessaan, pani
kätensä silmilleen, lujasti painaen pyyhkäsi alas yli koko kasvojen ja
vasta sittenkuin oli näin ikäänkuin puristanut esille viimeisen
toivonsa, saattoi jälleen jatkaa jokapäiväistä elämää. Hänen oli vaikea
opettaa, sillä hänen totuuteen pyrkivä mielensä ei antanut rakentaa
sulavaa lausetta, vaan alituisesti hylkäsi ja vaihtoi sanoja löytämättä
koskaan semmoista, joka olisi täysin vastannut sitä mitä hän tahtoi
ilmaista. Hän seuloi totuuksiansa ja halkoi hiuskarvoja, sanoivat
fariseukset.
Sakari lopetti lukemisensa kertomuksella syntiinlankeemuksesta:
"Ja vaimo otti hedelmästä ja maistoi ja jakoi myöskin miehellensä ja
hänkin maistoi. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he näkivät
olevansa alasti ja kutoivat yhteen viikunanlehtiä vaatteiksensa. Illan
tultua he kuulivat Jumalan äänen, joka haki heitä puutarhasta. Aadam
piiloutui vaimoinensa pensaikkoon. Mutta Jumala kutsui hänet esille
sanoen: missä sinä olet. Hän vastasi: kuulin sinun äänesi puutarhassa
ja hämmästyin, sillä olenhan minä alasti ja siksi piilouduin. Jumala
sanoi: kuka on antanut sinun ymmärtää olevasi alaston? olet siis syönyt
siitä puusta, mistä sinua kielsin syömästä. Aadam vastasi: vaimo, jonka
minulle annoit, tarjosi minulle ja minä söin. Silloin Jumala kysyi
vaimolta: kuinka tulit tämän tehneeksi. Vaimo vastasi: käärme vietteli
minut syömään. Ja Jumala, kirottuansa käärmeen, sanoi vaimolle: suuren
vaivan minä panen sinun päällesi sinun raskaana ollessasi, kivulla saat
synnyttää lapsesi, tulet olemaan miehestäsi riippuvainen ja hän on
sinua hallitseva. Mutta Aadamille hän sanoi: koska suostuit vaimosi
tahtoon ja söit siitä puusta, josta olin sinua kieltänyt syömästä,
olkoon maa kirottu sinun tähtesi, niukan leivän on se sinulle antava
kaikkena elinaikanasi, orjantappurat ja ohdakkeet kasvavat pellollasi
ja otsasi hiessä on sinun työtä tekeminen, kunnes itse muutut maaksi,
josta olet otettukin, sillä tomua olet sinä ja tomuksi olet jälleen
tuleva. Ja Jumala karkoitti ihmisen Eedenin puutarhasta, jonka itäiseen
päähän hän asetti keruubit, välkkyvä miekka käteen, vartioimaan tietä
elämän puulle."
Sitten Sakari antoi kirjan pois palvelijalle ja rupesi opettamaan:
Te sanotte, että näin tapahtui luomisen aikoina. Mutta minä sanon
teille, ettei mitään semmoista ole koskaan tapahtunut, vaan se tapahtuu
kaikki nyt parhaallansa. Tämä ei ole muinainen tarina, vaan se on, mitä
me nyt näemme omilla silmillämme, ja mikä tapahtuu jokaiselle
ihmiselle. Yhdet ovat niinkuin käärme heitä parhaallansa puhuttelisi,
toiset niinkuin olisivat tulleet tietämään hyvän ja pahan, kolmannet
niinkuin häpeisivät alastomuuttansa, neljännet niinkuin kuulisivat
Jumalan tuomion. Mutta paradiisissa ei ihminen ole koskaan ollut. Sillä
paradiisi ei ole se, joka on ollut, vaan joka tuleman pitää. Mutta näin
on raamatussa kerrottu: Aadam ja Eeva luotiin ja olivat paradiisissa,
-- että ihminen ymmärtäisi mimmoiseksi hän on tuleva. Niinkuin on
sanottu profeetoissa: miekat taotaan sirpeiksi ja keihäät auroiksi ja
karitsa on makaava leijonan vieressä. Sillä ihminen ei ole luotu, vaan
luodaan parhaallansa, ja paradiisi on hänen täydellisyytensä asuinsija.
Mutta hänen luojansa on Jumalan käsky hänen sydämmessänsä.
Jumalan käsky on se tuomio, joka on raamatussa kerrottu ihmisten päälle
pannuksi, kun he paradiisista pois ajettiin. Mutta se käsky ei ole
kirous ihmisille eikä se ole paradiisista pois ajaminen, vaan se on
siunaus ihmisille, sillä se on tie paradiisiin. Tie on Jumalan
ensimäinen ja pyhin käsky ihmiselle: kivulla pitää sinun synnyttämän,
vaimolle, ja otsasi hiessä pitää sinun työtä tekemän, miehelle. Sillä
näiden käskyjen täyttäminen tekee heistä sen mitä Aadam ja Eeva olivat
ennen lankeemistansa, ja luopi paradiisin heidän ympärillensä.
Mutta minun sydämmeni täyttyy kauhulla, kun minä sanon tätä. Kumottu on
ihmisiltä Jumalan ensimäinen ja pyhin käsky: otsasi hiessä pitää sinun
työtä tekemän. Te Israelin miehet ja ylimmäiset olette sen kumonneet.
Te olette vapauttaneet itsenne työstä niinkuin ikeestä ja kirouksesta.
Te keräätte kultaa kukkaroihinne ettekä tahdo mitään tietää otsan
hiestä, ei orjantappuroista, ei ohdakkeista eikä leivän niukkuudesta.
Te sokeat opettajat, te tutkitte raamattuja löytääksenne vapahduksen
Israelille, mutta itse seisotte sulkuna niiden porttien edessä, joista
laumanne pitäisi mennä laitumelle. Sodomolaiset tiesivät sokeutensa
hakiessaan Lootin porttia, mutta te luulette näkevänne ja siksi ei
kukaan voi johdattaa teitä ulos erehdysten Sodomosta. Ja niin kulkee
lauma teidän ympärillänne, se lauma, joka työtä tekee ja on
raskautettu, ja pitää työtä kirouksenansa ja etsii tilaisuutta siitä
päästäksensä, niinkuin hänen opettajansa.
Ja mitä minä sanon toisesta käskystä vaimolle: kivulla pitää sinun
synnyttämän. Onko kipu siunaus ja kärsimyskö tie paradiisiin? Te
opetatte että kipu ja kärsimys on kirous Jumalalta Eevan muinaisen
synnin tähden. Te sanotte vielä, ettei vaimo tee Eevan syntiä, vaan
kärsii Eevan tähden. Ja sanotte, että sittenkuin Eeva lankesi, täytyy
vaimon tehdä sitä mitä Eeva teki ja olla miehellensä alamainen. Mistä
olette tämän oppineet? Ja miksi te, jotka vallitsette vaimoa, opillanne
sokaisette hänet niin, ettei hän voi tuntea Jumalan käskyä, joka
hänelle maailman alusta annettu on? Jos vaimon synti tapahtui maailman
luomisen aikana, miksi hän nyt vielä synnyttäessään vääntelee
tuskissansa elämän ja kuoleman välillä. Jos Jumala on laupeas, miksi
hän antaa viattoman kärsiä toisen synnin tähden. Ei ole niin. Jos vaimo
nyt parhaallansa puolikuolleena kantaa synnytystuskiansa, niin nyt
parhaallansa tapahtuu hänen syntinsäkin. Syntiinlankeemus ei ole ollut,
vaan se on nyt. Sillä nyt parhaallansa hän kuulee käärmeen äänen: sinä
olet tyhmä, jos tyydyt tottelevaisen lapsen viattomaan iloon ja pidät
syntinä sitä salaista, mikä sinua viehättää ja viettelee. Siinä on
käärme. Mutta missä helyt ilmestyvät tytön otsalle, missä palmikot
kiiltävät kultalankoihin kudottuina, siinä on Eeva. Missä nuorukainen
unohtaa sinisen taivaan ja näkee vaan hänen silmänsä, siinä on Aadam.
Ja missä he tekevät käärmeen neuvon, siinä on lankeemus. Ja niin on
sama lankeemus tänäpäivänä kuin se on ollut maailman alusta asti. --
Lankeemus tulee kumminkin. Ihminen ei voi sitä välttää, sillä hän ei
usko Jumalan kieltoa. Sentähden on hän tuomittu tekemään työtä otsa
hiessä ja synnyttämään kivulla, että hän sen kiellon uskoisi ja
ymmärtäisi. Kuinka luulette että Jumala, ajettuaan Aadamin ja Eevan
paradiisista, olisi luvannut heille tehdä sitä, mistä he juuri olivat
ajetut paradiisista! Ei, vaan Jumala tahtoo, että ihminen tulisi
semmoiseksi kuin on kerrottu Aadamin ja Eevan olleen ennen lankeemusta,
ja sentähden Jumalan tuomio on kärsimys miehelle ja kipu vaimolle. Ja
minä sanon teille: niinkuin työ otsan hiessä ei ole kirous, niin ei
synnytystuskakaan ole kirous ja paradiisista pois ajaminen, vaan
siunaus ja tie paradiisiin.
Mutta voi sinua, Israel, sinä olet elävänä haudannut oman synnyttäjäsi,
Jumalan käskyn, ja sulkenut paradiisin itseltäsi! -- --
Sakarin näin puhuessa oli fariseusten penkiltä jo kauan aikaa kuulunut
paheksivaa ja yhä kasvavaa nurinata. Vihdoin he keskustelivat ihan
ääneensä. Ja yksi heistä nousi seisaalleen ja huusi:
-- Sinä puhut niinkuin päätön. Etkö ymmärrä että Israeli menisi
sukupuuttoon, jos vaimoon koskeminen olisi synti. Etkö ole lukenut:
minä olen siunaava sinun siemenesi ja tekevä sen lukuisaksi kuin
taivaan tähdet tai rannan hiekkahituset?
Sakarin kasvot saivat tuskallisen ilmeen ja hän nosti kätensä kuumille
ohimoilleen.
-- Minä tiedän Jehovan sanat Aabrahamille, ja tiedän että sanottu on:
lisääntykää ja täyttäkää maa. Ja nämät sanat eivät ole käärmeen. Vaan
käärme on siinä, että ihminen katsoo ylen Jumalan kiellon ja tekee
itsellensä huvin kielletyn puun hedelmästä. Sentähden ihmisen pitää
synnyttää niinkuin Jumalan käskystä eikä niinkuin käärmeen
viettelyksestä.
Fariseusten joukosta kuului nyt hillittyä naurua ja joku sanoi:
-- Nyt me ymmärsimme miksi sinun vaimosi Elisabet on hedelmättömäksi
kutsuttu.
Ja nauru levisi kansaan heidän takanansa.
Mutta Sakari ei ollut kuulevinaan heitä ja koetti selittää tarkemmin.
-- Käärme on ihmisen himo ja Jumalalla ei ole mitään siitä. Sentähden
se on pimeys. Mutta te opetatte, että se mikä oli synti Aadamille ja
Eevalle on tehty luvalliseksi ihmiselle, ja niin te teette käärmeen
äänen Jumalan ja elämän ääneksi. Niin ettei kukaan enää vastusta
käärmeen ääntä ja Israelin elämä on niinkuin kiimailu tämän kaupungin
torilla, että sen miehet ja naiset hakevat elämäniloa himosta
toisiinsa, ja luulevat että he ovat sen hyvin ostaneet kärsimyksellä ja
kivulla. Sinä Israeli luulet olevasi valmiiksi luotu elämään
kärsimyksen ja nautinnon tasapainossa, ja synnin kielto vaikenee sinun
sydämmessäsi ja kohta sinä et tunne, että sinä olet keskeneräinen, että
sinun on puhdistuminen ja kasvaminen valkeuteen.
Te sanotte: roomalainen tulee. Mutta minä sanon: vaara tulee siitä,
että Jumalan ensimäinen käsky on haudattu.
Te sanotte: Mesias tulee vapauttamaan Israelia hänen vihollistensa
käsistä. Mutta minä sanon: Mesias on missä ette ajattelekaan. Teidän
mielenne valjetkoon ja sileäksi tasoittukoon teidän sydämmenne korpi,
sillä sydämmestä tulee Mesias ja Jumalan käskyn täyttämisestä
vapahtaja.
Ja siis kuulkaa taas: raamatussa kerrotaan, että ihminen alussa täytti
Jumalan tahtoa eläen paradiisissa, ja sitten kääntyi täyttämään
käärmeen tahtoa. Mutta minä sanon: ei kukaan ole täyttänyt Jumalan
tahtoa, vaan me pyrimme täyttämään, ja paradiisi on meidän edessämme
eikä takanamme. Sillä ihminen ei ole luotu, vaan luodaan.
Ja Mesias on luomisen ja elämän sana teissä.
Kuulkaa siis kuinka maailman perustukset parhaallansa lasketaan ja
luomisen liitokset sovitetaan toisiinsa. Teidän kauttanne käy luomisen
sana, joka on Jumalan käsky teidän sydämmissänne.
Fariseukset ylläpitivät vaan naurua, eikä ollut ketään, joka olisi enää
totisesti kuunnellut. Yksi ja toinen nousi ylös ja rupesi lähtemään, ja
vihdoin oli mahdoton kuulla, mitä Sakari sanoi, yleisen puheen ja
naurun keskellä.
Hän lopetti puhumasta; tuskallinen ilme katosi hänen kasvoiltansa ja
niihin levisi tavallinen leppeä surumielisyys. Ja niin hänkin läksi.
Kun kaikki olivat menneet salista, tuli synagogan vartia katsomaan
oliko ketään jäänyt, ja huomasi Elisabetin parvella.
Maria oli hänen vieressään polvillansa, pää painuneena penkkiä vastaan,
ja hän itki niin hillittömästi, että Elisabet pelkäsi mitä siitä
tulisi.
He ottivat hänet kainaloista ja taluttivat ulos.
3.
Sen ajan jälkeen Maria läksi kotikaupunkiinsa.
Ja Sakari ja Elisabet kuulivat hänestä, että hän oli mennyt kihloihin
hyvin köyhän miehen kanssa, jonka he tunsivat, ja joka oli kauan häntä
turhaan pyytänyt, -- Joosef nimeltänsä.
Mutta Elisabet aavisti itseksensä vielä muuta, sillä hän tiesi Joosefin
jaloksi ja anteeksi antavaksi mieheksi.
Ja kohta rupesi Mariasta kuulumaan sanomia yhä useammalta taholta, että
hän oli tullut hurskaaksi ja että koko ympäristö katsoi häneen niinkuin
pyhään hänen laittamattoman vaelluksensa tähden kaikissa Herran
käskyissä ja säännöissä.
Vielä jonkun ajan kuluttua kuului sanoma, että enkeli oli hänelle
ilmestynyt ja sanonut:
"Sinä löysit armon Jumalan luona, ja katso, sinä synnytät pojan, joka
pitää kutsuttaman Ylimmäisen pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle
Daavidin istuimen ja hänen pitää Jaakobin huoneen kuninkaana
ijankaikkisesti oleman, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua
oleman."
Toiset sanoivat, että pyhä henki oli tullut hänen päällensä ja
ylimmäisen voima varjonnut hänet, ja niin hän oli löydetty raskaaksi
pyhästä hengestä.
Ja monet jo ajattelivat tämän tapahtuneen, että täyttyisi se, minkä
Herra oli sanonut Esaian profeetan kautta, joka sanoo:
"Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän pojan ja hänen
nimensä on oleva Emmanu-El, se on: Jumala on meidän puolellamme."
Mutta Elisabet kätki kaikki nämät kuulumiset sydämmeensä.
4.
Muutaman kuukauden kuluttua tuli Sakarin vuoro toimittaa papin virkaa
Jerusalemin temppelissä.
Ja Elisabet, joka tähän asti oli salannut itsensä häneltä, tuli nyt
valmistamaan häntä matkalle ja jättämään hyvästi.
Mutta juuri kun Sakarin piti lähteä, aukeni heidän huoneensa ovi ja
Maria näkyi kynnyksellä. Hänen kasvoillansa oli elävä hymy, hänen
silmänsä katsoivat suurina ja palavina ja hänen poskensa punottivat
hengästyksestä ja mielenliikutuksesta, kun hän katsoi Elisabetia ja
koetti ymmärtää hänen ajatuksensa.
Sitten hän, tulematta lähemmäksi, tervehti Elisabetia.
Elisabet näki kohta, kuinka hänen laitansa oli, mutta samassa hän itse
vavahti ja pani kätensä sydänalalle, ja pyhä aavistus täytti hänen
sydämmensä.
Ja hän nosti kätensä tervehdykseksi Marialle ja sanoi kovalla äänellä
niinkuin ennustaen:
"Autuas olet sinä, joka uskoit Jumalan elämän sinussa, sentähden kaikki
tulee täytetyksi mitä sinä ajattelet. Siunattu olet sinä ja siunattu
sinun kohtusi hedelmä, sillä sinä synnytät Herralle. Maria, sinä olet
minun Herrani äiti, sillä heti kun sinun tervehdyksesi kuulin, liikahti
lapsi ilosta minun kohdussani."
Ja Maria sanoi:
"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee
Jumalassa, minun vapahtajassani. Hän on nähnyt minun katumukseni ja
kääntänyt minun rikokseni minun onnekseni. Sillä se voimallinen on
tehnyt suuria ihmeitä minun sydämmessäni, ja hänen nimensä on pyhä. Ja
hän ei jätä minua enää, vaan on näyttänyt minulle voimansa. Hän on
vapauttanut minun sydämmeni ylpeydestä, hävittänyt minusta uskon
mahtaviin heidän valtaistuimillansa ja opettanut rakastamaan nöyryyttä,
iloitsemaan nälkäisenä ja halveksimaan rikkautta."
5.
Sakari seisoi äänetönnä. Niinkuin auringon nousu pitkän yön perästä oli
hänelle nämät sanat ja se mitä hän nyt oli saanut tietää.
Ja kun hän sitten seisoi Jerusalemin temppelissä, oli hän kuin unessa
eikä hänen silmänsä nähneet tavallisen elämän liikettä hänen
ympärillänsä, vaan hänen aatoksensa liikkuivat muualla.
Papin viran tavan jälkeen oli arpa langennut hänelle, että hänen piti
suorittaa suitsutusta temppelin sisäosassa.
Monta kertaa ennen oli hän tätä virkaa toimittanut, mutta nyt, kun
hänen piti ottaa suitsutusastia, pudotti hän sen kädestään eikä ottanut
ylös.
Kansan paljous seisoi ulkopuolella odottamassa. Hän oli yksin pyhällä
paikalla.
Temppelin korkeat holvit, kirjaillut pilarit, suitsutusalttari
purppuraisine verhoineen, esiriput ja moniväriset permannon kivet -- se
kaikki, minkä kautta hän ennen oli ajatellut Jehovaa ja jota hän oli
pitänyt pyhänä, -- se kaikki yhtäkkiä ei ollut hänelle muuta kuin
kiveä, puuta ja vaatetta. Mutta Jumalan henki oli irtautunut
pyhyyksistä ja tullut eläväksi hänen ajatuksissansa. Ja kun hän sulki
silmänsä temppeliltä, niin henki liikkui siinä pimeässä.
Ja se oli niin läsnä ja niin elävä, että Sakari vapisi hämmästyksestä.
-- Miksi en minä uskonut sinua ennenkuin näin, ja kuitenkin minä opetin
sinusta ja minun huulillani oli sinun nimesi, ja siksi minä pelkään
sinua, minun oma ajatukseni, nyt kun sinut näen.
Sinä minun oma ajatukseni, sinä olet maailman tulevaisuuden luoja, sinä
olet kaikkivaltias, sinä olet ainoa elävä Jumala, sinä henki minun
ajatuksessani. Katso, sinä luot maailmaa.
Minä en tahdo uhrata enää, suitsutus on minulle tyhmyys ja temppeli on
minulle leikkikalu. Minä tahdon, että sinä elävä henki menisit ihmisiin
ja se taivaan valtakunta lähestyisi, jonka sinä aikojen alusta luvannut
olet.
Mutta etten minä uskonut sinua ennenkuin sinut näin, niin minä tunnen
että suuni kuivaa ja minun huuleni vaikenevat. Mutta minä tiedän nyt,
että toiset valtakunnan julistajat tulevat, ja he uskovat alusta, sillä
he ovat jo äitinsä kohdussa sinusta syntyneet. --
Kun Sakari näin seisoi ajatuksissaan, kuuli hän kansan mymisevän
rukouksiansa temppelin ulkopuolella ja oli jo paljon aikaa kulunut.
Ja hän tuli ulos, eikä sanonut heille mitään, ja he luulivat, että hän
oli näyn temppelissä nähnyt. Hän vaan viittasi heille ja jäi mykäksi.
6.
Niiden päivien jälkeen vyötti Sakari itsensä matkalle lähteäkseen, ja
meni itäisille maille, ilmoittamaan heidän profeetoillensa, mitä
tapahtunut oli.
Ja palasi kotikaupunkiinsa vasta sitten kuin Elisabetin piti
synnyttämän.
Ja kun lapsi syntyi antoivat he hänelle nimen Johannes, se on:
armoitettu.
Mutta naapureille, jotka tulivat lasta katsomaan, sanoi Sakari:
Tämä lapsi on oleva Jumalan sanan tulkki, hän on valmistava Jumalan
tietä teidän sydämmihinne, hän on antava ihmisille autuuden tunnon, ja
opettava heitä vapautumaan erehdyksestä; niille, jotka kuolon varjossa
istuvat, on hän näyttävä mistä päivän koitto tulee ja missä kulkee
rauhan tie.
Ja pelko tuli kaikkiin heidän naapureihinsa, ja kaikissa Judean
mäkikylissä kerrottiin näitä sanoja. Ja jotka näitä kuulivat, panivat
sydämmihinsä sanoen: mitä luulette tästä lapsesta tulevan, varmaan on
Herran käsi hänen kanssansa.
Mutta kun Marian synnyttämisen aika lähestyi, tuli idän viisaita
Jerusalemiin ja he kysyivät: missä se syntynyt juutalaisten kuningas
on.
Ja kun heille naurettiin, sanoivat he, tietäen että juutalaiset pitivät
heitä taikamiehinä:
-- Me näimme hänen tähtensä idässä ja tulimme häntä kumartaen
rukoilemaan. Missä hän on?
Koska kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen
kanssansa. Ja hän kokosi kaikki ylimmäiset papit ja kirjanoppineet
kansan seassa ja kyseli heiltä, missä Kristuksen syntymän piti. Ja he
pelkäsivät, että itämaalaiset hakivat Mariaa, joka oli Natsaretissa ja
josta semmoisia puhuttu oli, ja sentähden, heitä eksyttääksensä, he
näyttivät raamatusta paikan, että Kristuksen piti syntymän
Betlehemissä.
Mutta tapahtui että Joosef ja Maria läksivät Natsaretin kaupungista
henkirahoja maksamaan, sillä käsky oli käynyt keisari Augustukselta,
että koko maailma piti verolliseksi laskettaman eikä köyhintäkään
säästettämän. Ja niin he tulivat Betlehemiin antamaan itseänsä
arvattaa.
Ja tapahtui heidän siellä ollessansa, että Marian synnyttämisen päivät
tulivat täytetyiksi, ja hän synnytti siellä pojan, kapaloitsi hänen, ja
pani seimeen, koska heillä köyhyyden tähden ei ollut sijaa missään
huoneessa.
Ja täällä idän viisaat löysivät lapsen äitinsä Marian kanssa.
Ja he tervehtivät lasta, niinkuin itämailla on tapa tervehtiä
kuningasta. Ja kaikki, jotka sen näkivät, ihmettelivät.
Mutta Maria hymyili, silitti lapsen päätä ja kutsui häntä nimeltä
Jeesus, se on: kansan vapahtaja synnistä.
End of the Project Gutenberg EBook of Maria, by Arvid Järnefelt
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARIA ***
***** This file should be named 48121-8.txt or 48121-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/8/1/2/48121/
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
